Arvoisa herra puhemies! Todellakin hallituksen esitys koskee puolustusmateriaalialaa koskevaa yhteistyösopimusta ja maantieteellisesti Pohjoismaita. 

Tämä on ongelmaton asia, ja valiokunta oli yksimielinen. Itselle tämä asia on sillä lailla läheinen ja tärkeä, että puolustusselonteko tehtiin viime vaalikaudella ja olin siinä työssä varajäsenenä mukana. Puolustusselonteossa todettiin nimenomaan, että materiaaliyhteistyö Pohjoismaiden kesken on tärkeää ja sitä pitää syventää. Toinen yhteistyötaho on Euroopan unioni ja kolmas on sitten Nato. 

Myös valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostossa, jossa olin jäsenenä viime vaalikauden, kiinnitimme tähän asiaan huomiota, nimenomaan siitäkin näkökulmasta, että hankintoja voitaisiin tehdä yhdessä Pohjoismaiden kesken. 

Sopimuksella edistetään puolustusalan huoltovarmuutta. Se sopii erinomaisesti pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön ja sen edistämiseen, ja se lisää puolustusmateriaalialan yhteistyömahdollisuuksia. 

Se, mihin kannattaa vielä kiinnittää huomiota — sitä ei tässä mietinnössä taida olla, mutta ainakin hallinto- ja turvallisuusjaostossa kiinnitettiin huomiota siihen — on se, että isommat yhdessä tehdyt hankinnat esimerkiksi ammusten osalta tarjoavat mahdollisuuden kustannussäästöihin, eli samalla rahalla saadaan enemmän tavaraa tai sitten sama määrä tavaraa saadaan pienemmällä rahasummalla. [Keskeltä: Hyvä!] 

Arvoisa puhemies! Olen mukana tuossa ulko- ja turvallisuus- sekä puolustuspoliittisten selontekojen seurantaryhmässä, ja todellakin tämä pohjoismainen yhteistyö siellä myöskin nousee esille, erityisesti, jos ajatellaan näitä materiaalihankintoja, yhteistyötä siellä, siinä varmasti on kehittämistä. 

Huoltovarmuuden kannalta tämä asia on tärkeä, ja niin kuin tuossa edellä edustaja Kiuru totesi, yhteishankintoja voidaan varmasti tietyissä materiaalihankinnoissa tehdä. Meillä on kuitenkin menneisyydessä esimerkki siitä, että tällainen yhteishankinta-aikomus voi mennä hyvinkin monimutkaiseksi. Muistelen näitä helikopterihankintoja, joissa loppujen lopuksi oli paljon erilaisia näkemyksiä siitä, mitä mikin maa halusi ja minkätyyppisiä koptereita haluttiin ja mitä sinne itse kukin olisi sitten halunnut sisällyttää. Eli sitten loppujen lopuksi hyvinkin tällaisten spesifisten maakohtaisten toiveitten eteenpäinvieminen yhteishankinnoilla saattaa osoittautua kyllä koko lailla mahdottomaksi, ja kenties sentyyppisissä hankinnoissa ei sitten enää niitä kustannushyötyjä saavuteta. Mutta on varmasti paljon semmoista niin sanottua bulkkitavaraa, jota pystytään kyllä tekemään edullisemmin, kun tällaisiin yhteishankintoihin hyvissä ajoin ja yhteisesti varaudutaan.