Arvoisa puhemies! Kauppakamarien kyselyn mukaan 45 prosentilla yrityksistä on pulaa osaavasta työvoimasta, 59 prosenttia yrityksistä kertoo osaavan työvoiman saatavuuden rajoittavan liiketoiminnan kasvua ja kehittämistä, ja tämä on siis nykyisessä suhdannetilanteessa. Aiemmin luvut ovat olleet vielä tätä korkeampia.
No nyt tässä tilanteessa, jossa suomalaiset yritykset kärsivät osaajapulasta ja osaajapula rajoittaa niiden kasvua, hallitus päättää tuoda tänne esityksen, joka pahentaa osaajapulaa ja vaikeuttaa kansainvälisten osaajien saamista entisestään.
Eikä teidän tarvitse uskoa minua tai muita oppositiopuolueiden edustajia, mutta uskoisitte edes suomalaisia yrityksiä ja elinkeinoelämää.
Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenkyselyn mukaan kolmen kuukauden säännöllä olisi 59 prosentin mielestä kielteinen vaikutus Suomen maineelle työperusteisen maahanmuuton kohteena. 52 prosenttia ilmaisi kyselyssä huolen, että lakimuutoksen aiheuttama epävarmuus olisi syy hakeutua pois Suomesta herkemmin. Nämä ovat siis niitä yrityksiä, jotka työllistävät konkreettisesti niitä ulkomaisia osaajia, joita tämä hallituksen esitys koskee.
Elinkeinoelämän keskusliitto onkin todennut tästä esityksestä: ”Yrityksissä ihmetellään, miksi hallitus on hankaloittamassa mahdollisuuksia rekrytoida osaavia työntekijöitä ulkomailta ja samalla vaikeuttamassa menestymistä kansainvälisillä markkinoilla.” Tai mitä sanoo Suomen Yrittäjät: ”Kolmen tai kuuden kuukauden suoja-ajasta säätäminen hallituksen kaavailemalla tavalla antaa ulkomaalaisille työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen viestin, ettei heidän oleskeluaan pidetä myönteisenä. Työperäistä maahanmuuttoa koskevan politiikan tiukentuminen voi heikentää Suomen kilpailukykyä kansainvälisistä osaajista.” [Ben Zyskowicz: Aikaisemmin moititte, että kuuntelemme heitä liikaa!] Suomen startup-yhteisö sanoo: ”Hallituksen luoma imagollinen kuva on huolestuttava. Erityisen haitallisena Suomen startup-yhteisö pitää hallitusohjelman kirjausta, jossa Suomessa työtä tekevä henkilö joutuu poistumaan maasta, jos irtisanoutumisen tapahtuessa hän ei löydä uutta työtä kolmen kuukauden aikana. Tämä luo valtavaa epävarmuutta ja imagohaittaa Suomelle”, edustaja Zyskowicz. Lainaan jälleen Suomen startup-yhteisöä: ”Yksikin tämänkaltainen osaaja voi yrityksen kautta tuoda miljoonia euroja yhteiskuntamme verokassaan hyvinvointivaltiomme turvaamiseksi.” Ja Suomen startup-yhteisö kiteyttää mielestäni hyvin: ”Tämä kolmen kuukauden linjaus ei tule hyödyttämään ketään, vähiten Suomen valtiota.”
No, mitä sanoo Teknologiateollisuus: ”On siis selvää, että kansainvälisten osaajien asema vaikeutuu merkittävästi, eivätkä he ole enää tasa-arvoisessa asemassa suomalaisiin työkavereihinsa verrattuna. Työnantajien hallinnollinen taakka ja byrokratia lisääntyvät”, kiitos kokoomus, ”todennäköisesti myös kustannukset kasvavat.” Selvennyksenä, että ”kiitos kokoomus” oli siis oma lisäykseni. Se ei ollut tässä Teknologiateollisuuden kannanotossa. [Ben Zyskowicz: Näin arvelimme!] ”Viimeisin lakiesitys voisi toteutuessaan pahimmillaan jopa vähentää työnantajien halukkuutta rekrytoida kansainvälisiä osaajia.”
Esityksen peruskohdat tuntuvat suorastaan järjenvastaisilta väestökadosta ja osaajapulasta kärsivässä Suomessa. Onkin syytä kysyä, miksi hallitus ajaa muutosta härkäpäisesti eteenpäin. Onko pienellä Suomella Euroopan pohjoislaidalla todella tähän varaa? Ja jälleen hyvä kiteytys Teknologiateollisuudelta: ”Suomi maksaa kovan hinnan hallituksen kolmen kuukauden lakihankkeesta.” Myös Keskuskauppakamari on mielestäni onnistunut kiteyttämään hyvin tämän hallituksen esityksen merkityksen: ”Nyt esitetty malli on Suomen taloudelle vahingollinen ja imagolle haitallinen.”
No, mitä sitten pitäisi tehdä, jos sattuu välittämään suomalaisista yrityksistä ja elinkeinoelämästä? No Keskuskauppakamarilla on ollut mielestäni aivan passeli malli esittää. Keskuskauppakamari on esittänyt, että muutetaan tämä kolmen tai kuuden kuukauden ulosheittolakisääntö 6—12 kuukauden pituiseksi, jotta ihmisillä on riittävästi pelivaraa hakea uutta työtä, ja tehdään siitä sellainen, että työnhakija itse ilmoittaa, jotta työnantajaa ei tässä kuormiteta uudella hallinnolla ja byrokratialla.
No, tässä keskustelussa on puolusteltu tätä mallia viittaamalla muihin Pohjoismaihin sivuuttaen kokonaan se, että taitaapa olla niin, että muilla Pohjoismailla on hieman enemmän erilaisia vetovoimatekijöitä käsissään kuin Suomella. Katsokaa palkkatasoa Norjassa tai Tanskassa. Onkohan niin, että kun kansainvälisistä osaajista on kova kilpailu, niin joillakin näillä muilla Pohjoismailla on maksaa hieman parempia palkkoja? Tai katsokaa, miten näissä maissa on pitkä historia työperäisestä maahanmuutosta, miten siellä on jo odottamassa yhteisö, johon on helpompi myös uusien osaajien tulla maailmalta kuin ehkä Suomessa. [Mira Niemisen välihuuto] Tai katsokaa, mikä on talouden tilanne ylipäätään kaikissa muissa Pohjoismaissa, ja miten se vetää paremmin ja houkuttelee sitä kautta kansainvälisiä osaajia.
Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola ilokseni käytti vertausta urheilujoukkueesta ja siitä, että niihin saadaan ulkomaalaisvahvistusta. Häneltä jäi ehkä huomaamatta, että Yle juuri kertoi tuoreessa uutisessaan siitä, miten hallituksen toinen heikennys maahanmuuttopolitiikkaan, siis kansalaisuuslakia koskeva heikennys, vaikeuttaa niiden ulkomaalaisvahvistusten saamista suomalaisiin urheilujoukkueisiin. [Mira Niemisen välihuuto] — Kyllä, tämänkin hallitus pystyy halutessaan pilaamaan, kun haluaa noudattaa nuivaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Ja te, ministeri Satonen, vetoatte siihen, että tämähän koskee vain pientä joukkoa ihmisiä. No, ensinnäkin se maine ja se viesti, mikä lähtee tästä maasta muualle, kun kansainväliset osaajat pohtivat, että hakisinkohan Suomeen vai ehkä Englantiin tai Kanadaan tai olisikohan parempi työskennellä vaikka Ranskassa — kun he pohtivat näitä vaihtoehtoja, niin tämä viesti itsessään on vahingollinen, vaikka tämä itse esityksen ominaisuus koskisikin sinänsä pientä joukkoa ihmisiä. Ja vaikka se koskisi vain pientä joukkoa ihmisiä, niin kun olemme tässä tilanteessa, Suomen taloudessa ja työllisyydessä, me emme tarvitse yhtään väärään suuntaan etenevää esitystä, vaikka se olisikin jossain tapauksessa ehkä pieni. [Heikki Vestman pyytää vastauspuheenvuoroa]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Yksi vastauspuheenvuoro. Sen jälkeen me siirrymme toiseen asiaan. — Edustaja Vestman.