Arvoisa puhemies! Minulla on kunnia olla veteraanijärjestöjen sosiaali- ja terveystoimikunnassa eduskunnan edustajana. Viime viikolla meillä oli kokous, ja siellä kokouksessa tunnettiin jossain määrin huolta siitä, että kuinka hyvinvointialueilla on osattu ottaa huomioon vähenevän veteraanikunnan kuntoutus ja muut asiat, ja oltiin myös huolissaan siitä, mitenkä nopeasti tämä nyt käsittelyssä oleva laki etenee. Tarkistin silloin siinä kokouksen aikana, missä tämän asian kanssa mennään, ja kävi ilmi, että sosiaali- ja terveysvaliokunta oli juuri saanut valmiiksi mietintönsä, ja nyt se on meillä täällä suuressa salissa. 

Mistä tässä on kysymys? Tässä on kysymys siitä, että kun sotainvalidit ovat käytännössä melkein kaikki ympärivuorokautisessa, tehostetussa palveluasumisessa ja maksavat vuokraa siitä, niin kuin muutkin siellä asuvat, niin nyt me yhteiskunnan varoista maksaisimme heidän vuokransa. Suomessa on jäljellä noin 350 sotainvalidia ja 1 350 rintamaveteraania. Tiedämme, että vielä muutaman vuoden ajan me heistä huolehdimme, ja pitää tehdä kaikki mahdollinen heidän hyväkseen. Tämän symbolinen merkitys on suuri ja toki sitten muutamille yksilöillekin ihan käytännöllinen, mutta tästä tässä lainsäädännössä on kysymys. 

Siellä neuvottelukunnassa todettiin, että nyt olisi hyvä jokaisella hyvinvointialueella vielä kerran tarkistaa, onko veteraaniasioiden järjestäminen mahdollisimman hyvin hoidettu. Kun aikaisemmin niitä hoidettiin kunnissa, niin usein oli tuttu se henkilö, joka siellä kunnissa niitä hoiti. Nyt voidaan ajatella, että hyvinvointialuehan on parempi organisaatio, koska silloin voidaan keskittää tällaiset asiat jonkun hoidettavaksi, mutta toisaalta on käynyt ilmi, että sitten tulee uusia henkilöitä, jotka eivät kenties tunne kaikkien kuntien ja niissä asuvien veteraanien olosuhteita. Tämän halusin tässä salissa vielä kaikille todeta.