Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on äärettömän tärkeä ja vakava asia, vaikka tämä ei ehkä ole sellainen politiikan pintajulkisuuden tai median tai somen kannalta kaikista kiinnostavin asia. Haluan puhua tästä, puhemies, kahdesta syystä: ennen kaikkea siksi, että tämä on äärimmäisen tärkeä ja meidän yhteiskunnan ytimissä oleva asia, mutta myös sen takia haluan käyttää vähän tämmöisen positiivisen puheenvuoron, että ehkäpä on niin, että viime vuosina suomalainen poliittinen järjestelmä ei ole näyttäytynyt kansalaisten suuntaan eikä ehkä ulkomaillekaan maailman päätöksentekokykyisimpänä ja yhteistyökykyisimpänä. Kun katsoo viime tuntien ja päivienkin uutisointia, niin ei se välttämättä hirveästi mairittele suomalaista poliittista järjestelmää.
Hyvä puhemies! Tämä tiedustelujärjestelmä, suomalainen tiedustelulainsäädäntö, siviili‑ ja sotilastiedustelun kokonaisuus, on mielestäni yksi viime vuosien suomalaisen poliittisen järjestelmän isoimpia onnistumisia. Tämähän on myös vähän tällainen miehet muistelee ‑tyyppinen osio, koska itse olin hallintovaliokunnassa jäsenenä, kun edustaja Eerola veti hallintovaliokuntaa erinomaisen hyvin, kun hallintovaliokunta omalta osaltaan sääti tämän siviilitiedustelun puolen. Olin sillä vaalikaudella silloin 2015—2019 myös perustuslakivaliokunnan jäsenenä, ja mehän muutimme perustuslakia, emme ihan yksimielisesti mutta lähes yksimielisesti tässä talossa — perustuslain 10 §:ää, joka säätää kirjesalaisuutta, luottamuksellisen viestin suojaa, yksityiselämän suojaa, muutettiin niin, että Suomessa kyettiin aloittamaan tällainen tiedustelujärjestelmä.
Ja kuten tässä keskustelussa on tullut esille, niin on varmasti niin, että me teimme tämän lakimuutoksen ja uudistuksen niin sanotusti kreivin aikaan, aivan viimeisimmällä hetkellä. Suomi oli viimeisiä Euroopan maita, missä ei ollut olemassa tällaista kattavaa tiedustelujärjestelmää. Silloin huoli oli ehkä enemmän terrorismissa, sisäisessä turvallisuudessa. Ne huolet eivät ole valitettavasti poistuneet minnekään, mutta sen lisäksi, kuten tuossa tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomuksessakin todetaan, viimeisen kuuden vuoden aikana Suomen toimintaympäristö on muuttunut hyvin dramaattisesti, hyvin dramaattisesti kielteiseen suuntaan, jotenka oli erittäin tärkeää, että me kykenimme säätämään meidän turvallisuusviranomaisillemme tällaiset välineet seurata tätä tilannetta.
Herra puhemies! Haluan tuoda esille, että tämä lainsäädäntöhän säädettiin parlamentaarisen yhteistyön kautta. Silloin oli tiedustelulain säätämiseksi parlamentaarinen työryhmä, komitea, jota veti valtiopäiväneuvos Tapani Tölli, ja vain sen puolueiden välisen yhteistyön ja työryhmän kautta me kykenimme luomaan näin ison uudistuksen ja säätämään näin herkän, sensitiivisen ihmisten ihmis‑ ja perusoikeuksiin liittyvän lainsäädännön.
Puhemies! Haluan nyt tälle salille todeta, että tämä näytti sen parlamentaarisen yhteistyön voiman. Kannattaa tehdä mieluummin sitä kuin hirveän jyrkkää polarisaatiota.
Puhemies! Pidän myös erittäin tärkeänä, että tälle tiedustelulainsäädännölle on erittäin kova kontrolli — on tuomioistuinvalvontajärjestelmä, on tiedusteluvalvontavaltuutettu ja tiedusteluvalvontavaliokunta täällä eduskunnan sisällä — sillä demokraattisessa oikeusvaltiossa ei voi olla rajuja välineitä ihmisten perusoikeuksiin puuttumiseen ilman valvontaa. Valvomatonta valtaa ei vapaassa länsimaassa, demokratiassa saata olla. Ja totean myös, puhemies, [Puhemies koputtaa] että vaikka meillä on hyvät viranomaiset, niin pelkästään jo valvonta ennaltaehkäisee väärinkäytöksiä: tämä eduskunnan valvonta, valvontavaltuutetun valvonta, [Puhemies koputtaa] sisäministeriön sisäinen valvonta.
Toivotan tiedusteluvalvontavaliokunnalle lopuksi paljon voimia ja hyvää työniloa [Puhemies koputtaa] tämän kertomuksen läpikäyntiin.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Honkonen, olkaa hyvä.