Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston tuore finanssipolitiikan arvio viime vuodesta antaa meille realistisen mutta samalla toiveikkaan kuvan talouden tilanteesta. Suomen talous on suuren rakenteellisen haasteen alla, kun pitkään jatkunut alijäämä, väestön ikääntyminen ja aluekehitys ovat tuoneet talouteen omat muutostarpeensa. Velkasuhde on noussut jo vuosien ajan, eikä sopeutustarpeen vakavuutta voida kiistää. Samalla raportti kuitenkin muistuttaa, ettei Suomen talous ole pysähtynyt. Useat keskeiset merkit kertovat, että vaikeuksien keskelläkin talous on vähitellen kääntymässä kohti kasvua. Inflaatio on taittunut nopeasti, korot ovat laskeneet huippuvuosista, ja talous on osoittamassa elpymisen merkkejä. Nyt ei siis ole aika synkistellä ja sormilla osoitella syitä Suomen talouden vaikealle taipaleelle vaan katsoa tulevaan toiveikkaasti ja luottavaisesti. Positiivinen ajattelu luo positiivisia sanoja ja positiivista tekemistä. 

Arvoisa puhemies! Tämä ei tarkoita, että tekojen aika olisi jo ohi. Meidän tulee jatkaa nyt alkanutta hyvää kehitystä. Raportissa mainitaan, että investointisuunnitelmia Suomeen on nyt ennätyksellisen paljon. Teollisuudesta, pk-sektorista ja viennistä on saatu viime kuukausina useita myönteisiä uutisia. Tämä kertoo siitä, että suomalaiselle osaamiselle ja tuotannolle on kysyntää myös kansainvälisessä epävarmuudessa. 

Suhdannekuva on siis edelleen heikko, mutta suunta on jo oikea. Talous on vakaantumassa, ja käänne kohti normaalia kasvu-uraa on alkanut. Nyt jos koskaan on aika toimia taloutemme parantamiseksi. Vain vahva talous kestää nykypäivän muuttuneessa turvallisuusympäristössä olevan jännitteen ja yhteiskuntarakenteen muutosten tuomat paineet. 

Arvoisa puhemies! Tämän kaiken keskellä tehtävämme on varmistaa, että talouden myönteiset merkit muuttuvat kestäväksi kasvuksi. Se edellyttää määrätietoista julkisen talouden vahvistamista mutta myös kasvua tukevia toimia työllisyyteen, investointeihin ja kilpailukykyyn. Jokainen myllerrysten keskellä nouseva positiivinen signaali on mahdollisuus, joka meidän tulee käyttää hyväksi. Vaikea aika ei ole ohi, mutta Suomi ei ole pysähdyksissä. Meillä on kaikki edellytykset lopullisesti sinetöidä talouden kehityksen parempaan kääntyminen, ja sen eteen täällä tehdään töitä joka ainoa päivä. — Kiitos, arvoisa puhemies. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on tietynlainen tilinpäätös siitä, miten hallitus on onnistunut keskeisissä finanssipolitiikan tavoitteissaan ja tavoitteissaan yleensä. Keskeisiä olivat, että velkasuhde taitetaan ja velkaa ei enää oteta siinä määrin kuin aiemmin, julkisen talouden alijäämä pienennetään yhteen prosenttiin, ja työllisyyteen tulee 100 000 uutta työllistä. Kuinka hallitus on näissä onnistunut? Tulokset näyttävät tosi huonoilta. Hallituksen julkisen talouden toimenpiteet ovat olleet sellaisia, että nämä toimenpiteet, mitä nyt hallitus on tehnyt, ovat hidastaneet kasvua, ja joidenkin arvioiden mukaan noin prosenttiyksiköllä meidän kasvu on matalampi kuin se ilman näitä toimenpiteitä olisi. 

Velkasuhde: Vuoden 2023 lopussa valtiolla oli velkaa 156 miljardia euroa, ja nyt tämän vuoden lopussa lisätalousarvion mukaan 201 miljardia euroa. Hallitus on ottanut 45 miljardia euroa kolmessa vuodessa velkaa. Se on enemmän kuin Rinteen—Marinin hallitus on ottanut neljän vuoden aikana. Eli tilanne on mennyt vain huonompaan suuntaan, ja tässä on yksi keskeinen hallituksen epäonnistuminen. 

Työttömyyden osalta voidaan sanoa, että on menty vielä pahemmin metsään. Luvattiin 100 000 uutta työllistä, nyt se työllisyyskuoppa on 60 000, työllisyysaste on kaksi prosenttiyksikköä alempana kuin hallituksen aloittaessa, ja työttömiä on 80 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa. Eli käytännössä voidaan sanoa, että se luku on todella huonossa tilanteessa. 

Sitten kun katsotaan näitä hallituksen toimia, niin täällä on edelleen hyvä taulukko suhdannetilanteesta. Täällä suhdannetilannetaulukossa sininen osoittaa kylmää tilannetta — ei talous kehity ja toimenpiteet ovat hyvin kylmiä — ja sitten punainen on sellainen, joka näyttäisi, että toimenpiteissä nähdään pientä valoa. Kun täältä katsotaan, niin avoimet työpaikat: sinistä. Kapasiteetin käyttöaste: se on nollan pinnassa. Kuluttajan luottamus: sinistä ja miinusta. Palkkasumman kuvaaja: Sitä viimeistä tilastoa tässä ei ole, mutta varmaan siinä pitäisi olla pientä plussaa. Tämä viimeinen on elokuulta viime vuonna. Palveluitten luottamus: sinistä. Rakentaminen: sinistä. Teollisuuden luottamus on pikkuhiljaa alkanut palautua, ja siellä on pientä punaista näkyvissä. Työllisyysasteen muutos on sinistä, työttömyysaste sinistä. Vähittäiskaupalla oli luottamus jo korkeampi tuolla viime vuoden puolessavälissä, mutta nyt loppuvuotta kohti se on pienentynyt, mutta on vielä lievällä punaisella. Yhdistelmäindikaattori, joka kuvaa näitä kaikkia, on sinisellä. 

Eli meillä on tämä talouden tila aika lailla aneeminen, ja näitä toimenpiteitä, mitä tässä hallitus on tehnyt, tämä raportti hyvin avaa. Erityisen huolissani olen tästä tilanteesta, jossa meidän velkaantuminen on noussut näin voimakkaasti. Silloin kun tämä hallitus aloitti ja kävi vaaleja, sanottiin, että velalla eläminen lopetetaan, ja tämä tilanne on nytten muuttunut erilaiseksi. 

Sitten kun arvioidaan vielä näitä kymmenen miljardin säästötoimia, mitä hallitus tässä useasti tuo meille eteen, niin sitten kun VTV on niitä arvioinut, niin siellä ovat noin kolme ja puoli miljardia euroa ne oikeat säästöt, mitä tässä on saatu, ja siellä on toteutumattomia vaikutuksia tosi paljon. Esimerkiksi tuo äsken kuvaamani työttömyys: sille 100 000:lle oli laskettu kahden miljardin merkitys näissä toimissa, ja nyt sitten ollaan se 60 000 miinuksella, eli sen vaikutus on ehkä noin kolme miljardia yhteensä tällä hetkellä, jos ajatellaan sitä, jos oltaisiin siellä 100 000 uudessa työpaikassa. 

Arvoisa rouva puheenjohtaja! Tässä muutamia kommentteja. 

Arvoisa rouva puhemies! Otan tästä raportista esille sivulta 63 VTV:n näkemyksen siitä, millä tavalla heidän mielestään Suomessa pitäisi finanssipolitiikan valvontaa järjestää. Tässä lukee näin: ”VTV katsoo hallituksen esitykseen eduskunnalle antamassaan lausunnossa, että asianmukaisia perusteluja valvontatehtävän siirrolle ei ole esitetty, kuten ei myöskään eduskunnan edellyttämää, lähtökohtaisesti erittäin tarpeellista selvitystä valvonta- ja arviointitehtävän järjestämisestä. VTV näkee esitetyn järjestelyn heikentävän merkittävästi finanssipolitiikan valvonnan riippumattomuuden takeita.” Sitten se jatkuu vielä yksityiskohtaisilla perusteluilla. Tässähän oli taustalla se, että tämä valvontatehtävä siirtyisi VTV:ltä talouspolitiikan arviointineuvostolle. VTV:n resurssit ovat huomattavasti merkittävämmät, ja VTV ei ole samalla tavalla edes sidoksissa tai läheisessä suhteessa valtiovarainministeriöön eli valvottavaan kuin tietyllä tavalla sitten talouspolitiikan arviointineuvosto on. Tämä asia käsiteltiin täällä eduskunnassa viime syksyn aikana, ja minun mielestäni tässä on aika merkittävästä asiasta kysymys. Toivottavasti valvonta ei tule sitten kuitenkaan heikkenemään. 

Tässä edustaja Lyly edellä otti sitten esille näitä talouspolitiikan ja finanssipolitiikan tavoitteita, joita hallitus on itselleen asettanut, ja suora sitaatti, otsikko sivulta 39: ”Hallituksen toimet jäävät 100 000 hengen työllisyystavoitteesta.” 

Tämä on erittäin merkittävä raportti. Olin viime kesäkuuhun asti tarkastusvaliokunnan jäsen, ja voi sanoa näin, että pidin erittäin paljon sen työskentelytavasta ja siellä olevasta ilmapiiristä ja siitä, että kun sehän ei ole varsinaisesti mitään erillislakiehdotuksia käsittelevä valiokunta, niin siellä voitiin syvällisesti ja hyvän ajan kanssa kuulla johtavia asiantuntijoita monista talouden keskeisistä kysymyksistä, ja myös henki ja keskustelu oli siellä rakentavaa. Esimerkiksi juuri näitä valvontaraportteja käytiin hyvin huolellisesti läpi. 

Minusta he asiantuntijavoimin toteavat aika selkeästi sen, että finanssipoliittiset tavoitteet ovat ehkä olleet oikeansuuntaisia, siis tavoiteasetannaltaan, niin kuin on kirjoitettu, mutta niiden saavuttamisesta on jääty kovinkin kauas, kuten tässä edellä esimerkiksi edustaja Lyly äsken totesi. 

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tietysti kun puhutaan valtiontaloudesta, on pakko todeta, että on tietysti tärkeää turvata julkisen talouden kestävyys. Hallituksen tavoite vahvistaa julkista taloutta onkin perusteltu, mutta siitä jäädään todennäköisesti jälkeen. Hallituksen vinoutuneen politiikan ja kasvun laiminlyönnin seurauksena verotulot vähenevät, työllisyys heikkenee, ja näiden seurauksena velkaantuminen kasvaa edelleen suurista vaalipuheista huolimatta. 

Hallitus on surkean politiikkansa seurauksena ajanut Suomen EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn eli talouden tarkkailuluokalle. Nyt tulisi vahvistaa veropohjaa ja perua suunnitteilla oleva yhteisöveron lasku. Hallitus ajaa julkisen talouden hoidossa merkittävät ja epäoikeudenmukaiset leikkaukset ja unohtaa lähes tyystin veropuolen hyödyntämisen julkisen talouden vahvistamisessa asiantuntijoiden suositusten vastaisesti lukuun ottamatta merkittäviä korotuksia arvonlisäveroon ja muihin kulutusveroihin. 

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan taloudesta, niin on pakko todeta se, että aina siellä talouden tunnuslukujen ja havaintojen takana on myös ihminen. Ja sitten vaikutuksista kansalaisiin ja yhteiskuntaan on pakko vielä lainata pikkuisen eilistä tärkeää raporttia. Se liittyy kuitenkin tähän talouskeskusteluunkin. Siis kun eilisessä käsittelyssä lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa käytiin läpi niitä havaintoja, mitä vaikutuksia näillä talouspoliittisilla ratkaisuilla hallituksella on ollut, niin esimerkiksi siellä lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa lukee näin: ”Tällä seurantajaksolla on ollut myös käsiteltävänä hallituksen esityksiä, joissa kuvatut vaikutukset lapsiin ovat käytännössä pelkästään negatiivisia ja esityksissä myös todetaan selkeästi ehdotusten olevan lapsen edun vastaisia. Ainoaksi perusteluksi lapsen edun mukaisista ratkaisuista poikkeamiseen mainitaan se, että esitykset toteuttavat hallitusohjelman kirjauksia. Lapsivaikutusarvioinneilla ei ole ollut siten mitään merkittävää vaikutusta lopputulokseen.” Tämän halusin todeta sen takia, että aina kun puhutaan taloudesta ja sen merkittävyydestä, niin aina kuitenkin siellä taustalla ovat sitten ne ihmiset, ja kuten tuosta lapsiasiavaltuutetun kertomuksestakin kuullaan, niin välttämättä aina ne toimenpiteet eivät ole kyllä järkeviä eivätkä hyväksyttäviä. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Tästä raportista vielä sellainen huomio, että kun täällä sivulla 31 tämä velkasuhde on matalammalla tasolla kuin mikä se todellisuus tänä päivänä on. Se vain kertoo tästä huolestuttavasta tilanteesta. 88 prosenttia on tälle vuodelle arvioitu, ja mennään jo yli 90 prosentin, eli tämä tilanne on tässä mielessä huonompi. Täällä aika yksiselitteisesti sanotaan, että ennusteiden valossa hallitus ei saavuta tavoitteitaan julkisen talouden alijäämästä eikä velkasuhteen kääntämisestä laskuun. Eli tietyllä tavalla tämä summaa tämän tilanteen.  

Nyt tämä velkajarrutyöryhmä pohtii yhdessä — onneksi täällä eduskunnassa enemmistö on sitoutunut siihen, että haetaan yhteisiä ratkaisuja — ja seuraavissa vaaleissa varmaan keskustelu käydään siitä, miten tämä sopeutus tehdään siihen tapaan, että asiat tulevat kuntoon.  

Arvoisa rouva puhemies! Työeläkelaitokset on ainut sektori, joka täällä on plussalla. Siitä voisi kertoa yhden asian, joka meiltä on jäänyt tässä huomaamatta, ja se liittyy siihen, että meidän työeläkemenot olivat vuonna 2000 bruttokansantuotteesta 11,9 prosenttia ja 2013 noin 13 prosenttia, se oli noussut noin prosentilla, mutta nyt viime vuonna se oli 12,9 prosenttia. Se oli tullut vähän alaspäin siitä korkeimmasta luvusta. Samaan aikaan meillä eläkkeelle siirtyneitä ihmisiä oli yli puoli miljoonaa enempi. Eläkkeellä olevia ihmisiä oli vuosituhannen vaihteessa 1 150 000, ja nyt tällä hetkellä heitä on 1 670 000. Eli puoli miljoonaa eläkeläistä on jäänyt tässä eläkkeelle. Niitä on paljon. Meidän osuus eläkemenoista on kasvanut vain prosentilla siitä vuosituhannen alusta, ja nyt se on pienesti laskenut. Eli meidän eläkejärjestelmä toimii aika hyvin, ja se on aika iso puskuri tässä julkisen talouden hoitamisessa. Tämä jää aina, usein taka-alalle, ja se kannattaisi täällä huomioida. Täällä puhutaan aina, että eläkeläisten pitäisi osallistua kovasti tähän talouden tasapainottamiseen, mutta tämä järjestelmä on jo aika hyvin huomioinut tämän tilanteen. Se on tällä hetkellä kunnossa, ja sitä koko ajan evaluoidaan paremmaksi. Nytkin tänne tulee kohta työmarkkinajärjestöjen keskenään sopima inflaatiovakautta ja osakepainon kasvattamista koskeva esitys. Sitä koko ajan tehdään lisää. Tässä mielessä on onneksi yksi julkisen talouden alue, joka on kunnossa. — Kiitos.  

Kunnioitettu puhemies! Helsingin Sanomien mukaan velkajarrutyöryhmä tulee esittämään sopeuttamistavoitteeksi noin 8—11:tä miljardia euroa. Jos kuuntelin tässä edustaja Lylyn puheenvuoroa oikein, niin arvostelitte hallituksen sopeuttamistavoitteen karkaamista siitä näkökulmasta, että sitä oli liiaksi laskettu reformien vaikutusten varaan, jotka eivät sitten nähtävästi ole toteutumassa ainakaan VTV:n arvion mukaan. Ymmärsinkö oikein teidän puheenvuoroanne, että tämä 8—11 miljardin euron sopeuttamistavoite tulisi jatkossa hakea pelkästään valtion meno- ja tulopuolen muutoksilla eikä laskea arvoa näille reformeille? Tähänkö SDP on sitoutumassa?  

Arvoisa rouva puhemies! Arvostelin tuossa äsken sitä, että on puhuttu paljon 10 miljardista, mutta VTV arvioi niitten tulokseksi tällä hetkellä 3,5 miljardia. Tätä arvostelin. Sitten toisaalta niillä reformeilla, mitä tässä esimerkiksi työmarkkinoihin ja muihin on tehty, piti olla työllisyysvaikutuksia kymmeniätuhansia. Niillä ei ole tullut semmoisia vaikutuksia. Meidän työttömyys kertoo sen tilanteen tässä yhteydessä.  

Varmasti kaikki hallitukset tästä eteenpäin seuraavat kaksi vaalikautta joutuvat miettimään, miten tehdään sopeutustoimia, miten tuodaan tuloja lisää sinne, eli verotukseen, ja miten saadaan kasvua aikaiseksi. Näiden kaikkien kolmen tekijän, ja tiettyjen rakenneratkaisuiden, pitää olla mukana tässä. Kyllä me joudumme tässä työskentelemään aika ison työkalupakin kanssa, että me saadaan tämä talous vakautettua. Ja silti nyt voi kysyä, että kun täällä 45 miljardia on otettu velkaa tämän hallituskauden aikana ja nyt 800 miljoonaa annetaan muun muassa yhteisöveron laskuun ensi vuoden alusta, niin onko siinä mitään järkeä, koska se menee tämmöisille isoille yhtiöille pääosin, kuten Nordea tai Osuuspankki tai kaupan isot liikkeet, S-ketju ja K-ketju. Painopisteissä on varmaan semmoisia asioita, joita pitää tulla miettimään aivan uudella tavalla. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Arvostan edustaja Lylyn kokemusta työmarkkina-asioissa, ja siitä voidaan olla samaa mieltä, että jos ja kun sellaisia puheenvuoroja on käytetty, että reformeilla saavutettaisiin 100 000 uutta työpaikkaa, niin pidän sitä aavistuksen harkitsemattomana, koska totuudenmukaista olisi ollut puhua 100 000:n uudesta työllisyysvaikutuksesta. Nämähän perustuivat STM:n ja VM:n virka-arvioihin siitä, mitä reformeille arvioidaan työvoiman lisäävää tarjontavaikutusta. Tämähän tietysti kansanomaisesti ilmaistuna on aika vaikeaa, mutta se olisi ollut totuudenmukaisempaa.  

Mitä tulee yhteisöveron alentamiseen vuoden 2027 alusta, niin sitä pidän kyllä varsin järkevänä. Se tulee parantamaan suomalaisten omistajayrittäjien halukkuutta investoida ja ottaa riskejä, ja toisaalta se parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä. Yhteisövero, niin kuin kaikki verot, on yrityksille kustannus, ja jos Suomi päättää 2027 laskea yhteisöveron 20 prosentista 18 prosenttiin, niin esimerkiksi Saksaan verrattuna se parantaa Suomen kustannuskilpailukykyasemaa huomattavasti yhdistettynä edulliseen sähkönsaantiin teollisuudelle. Näillä on merkitystä myös duunareille, kun Suomeen saadaan uusia tehtaita ja teollisuutta ja työllistäviä yrityksiä, ja sen takia kannatan sitä lämpimästi. Näin teki myös aikanaan SDP:läinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, joka hyvin kaukaa viisaasti Kataisen hallituksessa oli valmis laskemaan yhteisöveroa ensin 26 prosentista 22 prosenttiin ja sitten myöhemmin vielä 20 prosenttiin. Kuten myöhempi historia opetti meille, tämä maksoi hänelle sittemmin SDP:n puheenjohtajapaikan, mutta kansantalous ja investoinnit ja työpaikat siitä kyllä kiittivät. — Kiitoksia.  

Arvoisa rouva puhemies! Muistan tämän hyvin, ja täytyy sanoa, että se yhteisöveron lasku ei tuottanut semmoista buustia, mitä silloinkin myytiin sen osalta, ja sen voi katsoa suoraan niistä lukusarjoista. Me ollaan tehty aika isoja muutoksia tässä viimeisen 15 vuoden aikana: On poistettu Kela-maksu yrityksille, se oli miljardi euroa. Tämä yhteisövero oli suuruusluokaltaan noin miljardi euroa, ja sitten kaksi miljardia euroa siirrettiin työnantajien sosiaalimaksuja palkansaajapuolelle kiky-neuvottelujen seurauksena. Me tehtiin aika isoja muutoksia. Neljä miljardia euroa on siirretty suoraan yrityksille. Me ollaan oltu vuodesta 2008 lähtien tähän asti semmoisessa, että kasvua ei ole tullut. Nämä neljä miljardiakaan ei ole tuonut siihen kasvua, niin että kyllä tässä vähän muunlaisia toimenpiteitä pitää miettiä, että millä tavalla se tulee.  

Sähkön hinnasta olen samaa mieltä. Se on sellainen asia, joka meidän pitää pystyä pitämään Euroopan halvimpana, niin kuin meillä nyt tällä hetkellä on. Sähkön hinta on ollut vuosikymmeniä Suomessa se, jolla me ollaan pärjätty, koska meillä on sähköä kuluttavaa teollisuutta ollut aika paljon ja se on ollut meillä semmoinen kilpailutekijä, yksi tuotantotekijä puun ja metsän ohella. Tietyllä tavalla se on, mutta siihen liittyy monipuolinen tuotanto ja vahvat verkot ja niin poispäin, niin että me sitä pystytään tekemään. Mutta siinäkin on nyt paljon haasteita, että miten me vastataan näihin isoihin sähköhankkeisiin, joita meillä datakeskuksien ja muitten osalta tulee tässä olemaan. Kyllä sielläkin puolella töitä tarvitsee tehdä.  

Tämä 800 miljoonaa euroa, kun se otetaan velalla Valtion Eläkerahastosta, jossa tehtiin se miljardin euron vippaus siinä, että se pystyttiin rahoittamaan, niin tosiasiassa se velkasuhde kasvaa siitä huolimatta 26 ja 27:kin vuodenvaihteen yli, eli ei se sitä tuonut mukanaan. Kyllä tässä tarvitaan monenlaisia toimia, ja työllisyyteen meidän pitäisi saada panostuksia. Se 100 000 työllistä, kaksi miljardia euroa kokonaisuutena on hyvä laskentatapa. Meillä on 350 000 nyt työvoiman ulkopuolella, ja kuinka iso työpanos siinäkin menetetään? Meillä on kuitenkin hoivavelkaa, infravelkaa ja ympäristövelkaa, niin että työtäkin varmasti olisi, kun me vain saadaan talouden rattaat pyörimään. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Tunnistan tässä maailmankuvallisen eron edustaja Lylyn kanssa siinä, että jos yrityksiä verotetaan vähemmän, niin minun maailmankuvassani se ei tarkoita sitä, että yrityksille olisi annettu rahaa, vaan minun maailmankuvassani se tarkoittaa sitä, että yrityksiltä on vähemmän otettu rahaa, ja tässä on varmasti jo semmoinen ajattelutavallinen ero.  

Mutta kun sanotte, että se Jutta Urpilaisen tekemä yhteisöveroalennus ei tuottanut sellaista buustia talouteen, mitä sillä haettiin, niin tarkoitatteko, että meidän tulisi sen sijaan nostaa yhteisöveroa nykyisestä 20 prosentista ylöspäin, jos todella on niin, että se oli hyödytön.  

Arvoisa rouva puhemies! On kiva täällä käydä keskustelua, kun ei ole paljon keskustelua käynytkään pitkiin aikoihin täällä. En tarkoita, että yhteisöveroa pitäisi nostaa. Se on kilpailukykyinen nyt tällä nykyiselläkin tasolla, jo Euroopan tasolla ja muutenkin. Siinä mielessä se ei ollut se ensimmäinen kohde, johon pitää panostuksia tehdä. Varmasti enemmän pitäisi miettiä sitä, miten me saadaan pieni ja keskisuuri yrityskanta saamaan lainaa markkinoilta, pankeista. Pitäisi miettiä heidän kasvurahoituksensa tukemisesta ja niin poispäin. Ehkä enempi panostukset olisi pitänyt tehdä sille sektorille kuin näille suuryrityksille, jotka siitä eniten hyötyvät tässä näin. Minä en ole ihan varma, kuinka paljon Nordea tai Osuuspankki lisää lainakantaansa siitä, että niiden yhteisöverolla tulee niille suurin piirtein semmoinen 80 miljoonaa, 70-80 miljoonaa, enemmän tilaa. Tässäkin mielessä voi sanoa, että se kohdennus on tässä se erityisen huono asia. — Kiitos.