Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi korjaan pienen lapsukseni aikaisemmissa puheenvuoroissa, kun en ollut katsonut huolella tätä tämän päivän työjärjestystä. Totesin, että se on kahden järjestön, parlamentaarisen elimen, esittely, eli Pohjoismaiden neuvoston ja Euroopan neuvoston, mutta tämän jälkeenhän tässä käsitellään myöskin Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen vuosikertomus, jolloin se onkin kolmen paketti tässä samalla kertaa. Harmi vain, että meillä on kovin vähän kansanedustajia osallistumassa tähän keskusteluun — hyvä, että edes tämänkin verran.
Tässä suhteessa on ihan hyvä ensimmäiseksi muistuttaa, että nämä kaksi eurooppalaista parlamentaarista elintä ovat luonteeltaan hieman erilaisia, ja tietysti järjestötkin ovat erilaisia. Etyj, jos sen sanoo hyvinkin selkeällä kielellä, liittyy nimenomaan niin sanottuun kovaan turvallisuuteen. Etyjin erilaiset luottamusta lisäävät toimet ja myöskin sen parlamentaarinen työskentely keskittyvät enemmän konfliktien ennaltaehkäisyyn ja myöskin konfliktien ratkaisukysymyksiin. Se on ikään kuin neuvottelufoorumi tätä kautta, eurooppalaisella tasolla turvallisuuselin, paneurooppalainen turvallisuuselin, jossa myöskin Pohjois-Amerikka on mukana ja Keski-Aasia on mukana. Eli se Etyjin jäsenpohja on laajempi.
Mutta eurooppalaisista järjestöistä se, joka on aidon eurooppalainen lähtökohdiltaan, on Euroopan neuvosto. Lähestulkoon voi määritellä, että Euroopan neuvoston jäsenyys määrittää eurooppalaisen maan roolin, ja voi sanoa suoraan, että tässä on kysymys pehmeästä turvallisuudesta Euroopan neuvoston agendalla. Se on Euroopan ihmisoikeussopimusta seuraava järjestö, jonka päämaja on Strasbourgissa. Itse asiassa meillä, jotka osallistumme Euroopan neuvoston työhön, on tässä tapauksessa kaksi parlamenttia, joissa me olemme aidosti mukana. Tämä parlamentti on yksi ja tuo Strasbourgin parlamentti on toinen, ja se myöskin aikataulullisesti sitoo paljon enemmän meidän kansanedustajien työtä kuin yksikään muu parlamentaarinen yleiskokous, mihin tässä talossa osallistutaan.
Euroopan neuvosto kokoontuu säännönmukaisesti, sillä on omantyyppinen valiokuntarakenne ja komitearakenne, ja meillä on viikoittain kokouksia koko ajan. Eli se työ on erittäin intensiivistä, ja nämä yleiskokoukset, joita meillä on, ovat aina viikon mittaisia, ja niitä on neljä kertaa vuodessa minimissään. Sitten on erilaisia muita kokouksia vaikka kuinka paljon. Erittäin laajamittainen työ, ja tuo järjestö keskittyy nimenomaan kolmeen isoon teemaan: ihmisoikeuksien seurantaan Euroopassa ja ihmisoikeuksien toteuttamiseen, demokratian edistämiseen ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseen.
Jäseniä periaatteessa olisi 49. Meillä on 47 jäsentä, ja Vatikaani on siellä kyllä mukana seurannassa, ja jos sen ottaa siihen vielä mukaan, niin 48 on mukana. Yksi valtio, ainoastaan yksi valtio koko Euroopassa, tästä puuttuu, ja se valtio on Valko-Venäjä. — Tulen sanomaan tämän puheenvuoroni lopussa muutaman sanan tästä Valko-Venäjänkin tilanteesta. Seuraamme sitä erittäin huolella ja myöskin huolestuneena. — Tässä suhteessa Euroopan neuvosto on kaikki Euroopan maat kattava, sanotaan, Uralilta Atlantille ja Mustaltamereltä, Bosporinsalmelta, missä Turkkikin on läsnä, tänne Pohjoiselle jäämerelle. Eli kaikki Euroopan maat ovat siinä jäseninä ja, arvoisa puhemies, tämä määritys on vielä niin tarkka, että maa ei pääse Euroopan unionin jäseneksi, ellei se ole Euroopan neuvoston jäsen. Euroopan neuvoston jäsenyys edellyttää sitä, että maa allekirjoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, ja jos sitä ei tee, niin Euroopan unionin jäsenyys ei ole mahdollista.
Kuriositeettina, kun tässä puhuttiin lipuista hetki aikaisemmin, Euroopan unionin tähtilippukin on Euroopan neuvostosta peräisin. Se on alun pitäen ollut Euroopan neuvoston tunnus, ja sittemmin unioni positiivisella tavalla omaksui sen omaksensa, ja näin tämä eurooppalainen yhteistyö on mennyt eteenpäin symboliikan tasolla.
Tämän vuosikertomusvuoden aikana ykkösaiheena ja ongelmana on ollut tämä sama korona, covid-19-pandemia, joka on koko Eurooppaa koetellut. Teknisesti se on sotkenut meidän työskentelymme olennaisesti sillä tavalla, että meillä on ollut näitä etäkokouksia. Me ollaan myöhemmässä vaiheessa pyritty hybridikokouksiin, ja niitä on järjestettykin, mutta ne valtuuskunnat ovat olleet näissä hybridikokouksissa pienempiä kuin normaalisti. Tämä yhteistyö, parlamentaarinen yhteistyö, tässä suhteessa on ehdottomasti nilkuttanut. Se on kärsinyt tästä, mutta itse Euroopan neuvosto on työskennellyt koko ajan hyvin aktiivisesti, ja myöskin se raportointijärjestelmä, monitorointijärjestelmä, joka meillä on olemassa, on toiminut.
Maavierailuja emme ole kyenneet tekemään, muun muassa näissä monitoroinnin piirissä olevissa maissa ei ole käyty. Itse vedän muun muassa, olen monitoroija, Armeniaan liittyen. Azerbaidžanin ja Armenian välinen konflikti oli tietysti vahvasti agendalla tässä toimintakaudella. Me emme ole kuitenkaan alueella pystyneet käymään tämän covidin vuoksi. Nyt on Armenian vaalit tulossa seuraavana viikonloppuna, ja silloin tämä seuranta siltä osin mahdollistuu. Mutta tätä monitorointiprosessia, jota nimenomaan näissä, voisiko sanoa, uudemmissa demokratioissa on toteutettu, on tehty systemaattisesti Euroopan neuvoston puitteissa.
Huono tilanne on se, että meille on tullut kaksi uutta monitoroinnin kohdetta. On jouduttu palauttamaan monitoroinnin kohteeksi Turkki johtuen oikeusvaltiokehityksen tilasta siinä maassa — en mene yksityiskohtiin tässä yhteydessä — ja ensimmäisen kerran monitoroinnin piiriin on otettu Puola, ja tässäkin on samantyyppistä sisäistä kehitystä, joka on pakottanut siihen, että me joudumme nyt arvioimaan sitä demokratiatilaa, oikeusvaltiotilaa ja myöskin ihmisoikeustilaa näissä maissa. En lähde, arvoisa puhemies, kuvaamaan niiden maiden sisäistä kehitystä, mitkä ovat ne isot kysymykset siellä, mutta tämä on pitkä prosessi ja harkinta, joka tässä on jouduttu tekemään, ja nämä maat on otettu monitoroinnin piiriin.
Venäjähän on monitoroinnin piirissä ollut koko ajan, ja Venäjän tilanne on meillä hyvin tarkassa seurannassa. Sinänsä on arvokasta, että Venäjä on nyt täysivaltaisesti mukana. Siinä kieltämättä Suomi ollessaan ministerikomitean puheenjohtajana oli ratkaisevassa roolissa keväällä 2019, jolloin löytyi se kompromissi, että Venäjä palasi mukaan tähän parlamentaariseen yhteistyöhön. Se oli siitä ulkona, oli ministerikomitean puolella kyllä jäsenenä, mutta tuli mukaan myöskin täysimääräisesti parlamentaariseen työhön. Tämä oli voimakasta oppositiota myöskin parlamentaarisen yleiskokouksen sisällä, mutta Suomen puheenjohtajuudella — kiitos siitä, miten se veto tehtiin siinä vaiheessa — onnistuimme saamaan venäläiset sinne mukaan. Perusargumentti on siinä se, että silloin me pystymme täysimääräisesti myöskin seuraamaan ihmisoikeustilannetta Venäjällä.
Kaikista näistä ihmisoikeusvalituksista, joita on eri maista tullut, 23 prosenttia tulee Venäjältä. Venäjä on myöskin suuri maa, kieltämättä, että suhteutettuna väkilukuun Venäjältä tulee kahdeksanneksi eniten näitä valituksia. Mutta se on se väylä: 13 000 käsittelyssä ollutta ihmisoikeusvalitusperusteista arviota on tehty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta suhteessa Venäjään, ja se on iso väylä, keskeinen väylä kansalaisyhteiskunnalle, venäläisille kansalaisille, että he voivat käyttää Strasbourgin tuomioistuinta ja nostaa esille ongelmia, joita yhteiskunnassa on. 98 prosenttia, arvoisa puhemies, näistä valituksista on johtanut sellaiseen tulokseen, että Venäjä on pannut ne täytäntöön. Niitä on pari prosenttia, joita se ei ole täyttänyt, mutta yksikään maa ei ole myöskään 100‑prosenttisesti pannut täytäntöön, ei edes Suomi. Niissä on tulkintaongelmia, mutta se on hieno asia, että venäläiset, Venäjän administraatio, ovat kuitenkin joutuneet ja tehneet ne myönnytykset siinä. Silloin kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut jonkun kansalaisen tekemän valituksen tai viranomaislaiminlyönnin, niin se on silloin arvioitu uudestaan myöskin suhteessa venäläiseen oikeuskäytäntöön, ja tämä on iso asia noteerata. Ja tämänhän me suomalaiset halusimme aidosti tässä myöskin varmistaa sen lisäksi, että parlamentaarinen yleiskokous on dialogin paikka, jossa me eri osapuolet voimme käydä tätä keskustelua yhdessä.
Arvoisa puhemies! Näen tuon ajan kulumisen. Pelkään, että ehkä olen ainoa puheen käyttäjä tästä asiakohdasta, kun katsoo salia tällä hetkellä. Jos sallitte, yhden kulman vielä aukaisisin. Tässä on meillä suomalaisilla ollut keskeistä roolia. Edustaja Inka Hopsu on ollut raportöörinä nuorten roolissa konfliktien ennaltaehkäisyssä ja myöskin konfliktien ratkaisutilanteissa. Hänen raporttinsa on hyvin merkittävä ja myöskin avannut sitä keskustelua siellä meillä. Ja itselläni on nyt hyvinkin merkittävä rooli tässä parlamentaarisessa yleiskokouksessa, joka liittyy Valko-Venäjään.
Tämä Valko-Venäjän tilanne on luonnollisesti viime elokuun vaalien jälkeen aivan uudessa mittakaavassa, laajojen mielenosoitusten jälkeen. Me seurasimme tuota vaalitilannetta ulkoapäin — sitä presidentinvaalia ei päästy tarkkailemaan suoraan silloin elokuussa, mutta Kansainyhteisö, joka on sitä seurannut, ei voi aidosti tunnistaa sen presidentinvaalin tulosta. Siinä on ollut selkeitä ongelmia, ja me myöskin omissa raporteissamme olemme joutuneet käymään niitä läpi. Me olemme tehneet raportin tästä vaalitilanteesta, vaalilakien uudistamisesta, ja se on jo hyväksytty huhtikuun kokouksessamme. Toinen raportti on tehty ihmisoikeustilanteesta, ja sekin käsiteltiin huhtikuun lopussa. Kolmas raportti, jota olemme tekemässä, joka ei oikeastaan ole raportti, vaan enemmän prosessi, jota itse vedän, on ”Call for an inclusive national political process in Belarus” nimeltään. Siinä on kyseessä, ajatuksena, dialogin käynnistäminen yhteiskunnassa, että käydään sitä avoimella mielellä.
Tämä prosessi on koko ajan ollut käynnissä, ja se on herkkä ja iso aihe, ja Euroopan neuvosto on siinä nyt vakavasti pyrkimässä siihen — niin kuin monet muutkin, aivan yhtä lailla Etyjin puolella on pyritty siihen — että tätä Valko-Venäjän tilannetta pystyttäisiin ratkaisemaan rauhanomaisesti. Se on se iso kysymys, [Puhemies koputtaa] että voisi löytyä rauhanomainen ratkaisu ja ratkaisu myöskin niin, että se on sisäinen prosessi, joka siinä käydään silloin lävitse. Tästä kulmasta me yritämme tukea demokratisoitumista ja ihmisoikeuksien toteutumista Valko-Venäjällä. Mutta valitettavasti, kuten me kaikki uutisista tiedämme, taakka on aika iso.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia, edustaja, esittelystä. — Edustaja Pelkonen, olkaa hyvä.