Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa herra oikeuskansleri! Arvoisat Suomen kansan edustajat! Kiinnitän huomiota kertomuksen sivuilla noin 66—71 olevaan tekstiin, jossa on kyse säästölaeista ja yleisemmin ja teoreettisemmin sanottuna perusoikeusrajoituksista. Nimittäin tässä yhteydessä oikeuskansleri tarkastelee perusoikeusrajoituksia ja niiden edellytyksiä esimerkiksi sivulla 69.
Mehän tiedetään, että vallitsevan doktriinin mukaan perusoikeusrajoituksilta edellytetään muun muassa sitä, että säädetään lain tasolla; sitä, että on hyväksyttävä syy; sitä, että säätäminen on tarkkarajaista ja täsmällistä; sitä, että tavoiteltuun tavoitteeseen ei päästä perusoikeutta vähemmän loukkaavalla tavalla. Mutta, herra oikeuskansleri, mikä on perusoikeusrajoitus? Nyt on pakko myöntää, että en ole tätä juurikaan lukenut, lähinnä selannut, mutta en huomannut, että tässä kertomuksessa olisi laajemmin pohdittu sitä, mikä on perusoikeusrajoitus.
Eilen me keskustelimme siitä pitkään. Nimittäin oikeusasiamies on katsonut, että perusoikeusrajoitus on muun muassa se, kun rajoitetaan oppilaan oikeutta käyttää kännykkää luokassa tai yleensä koulussa. No, minun mielestäni se ei ole mikään perusoikeusrajoitus, ei siis mikään. Ja kun se lakiesitys tänne tulee, jolla annetaan kouluille enemmän mahdollisuuksia päättää kännykän käytöstä, niin minä en lähettäisi sitä ollenkaan perustuslakivaliokuntaan, kun kyseessä ei ole mikään perustuslaillinen ongelma, mutta tämä sali tulee sen kyllä sinne lähettämään.
Siis mikä on perusoikeusrajoitus? Otan esille aika klassisen esimerkin, josta professori Helin on kirjoittanut jo kymmenisen vuotta sitten. Valtion taidemuseossa oli semmoinen kyltti, missä oli kameran kuva, ja sen yli oli vedetty henkselit. No, siitä sitten kanneltiin, että se loukkaa vierailijan sananvapautta, ja silloinen oikeusasiamies — tästä on yli 10 vuotta — pohti asiaa perusteellisesti ja totesi, että tämä on perusoikeusrajoitus, ja sitten hän doktriinin valossa totesi, että perusoikeusrajoituksista on säädettävä laissa, ja sitten hän kävi läpi tätä koskevaa lainsäädäntöä eikä löytänyt mistään säännöstä siitä, että Valtion taidemuseossa voitaisiin kieltää kuvaaminen. Hän lähetti sen silloiselle opetusministeriölle toimenpiteitä varten, ja siellä sitten useampi juristi teki tiedettä siitä, onko se perusoikeusrajoitus, kun Valtion taidemuseossa oli kuvaaminen kielletty.
Kerran kysyin oikeusasiamieheltä, että kun hänen ala-aulassaan eli Pikkuparlamentin tuloaulassa oli myös kuvaaminen kielletty, niin onko hän huomannut tällaisen perusoikeusrajoituksen, ja kun siitäkään ei löydy mistään laista, niin antaako hän nyt oikeusasiamiehelle huomautuksen. Sehän oli paikallaan se kuvausrajoitus, koska siinä oli tämä turvatarkastus ja läpivalaisussa ja muussa olisi voinut sitten joku kuvata jonkun toisen ihmisen yksityisyyden piiriin kuuluvia tavaroita, vaikkapa lääkkeitä. Nythän se turvatarkastus on siirretty siihen käytävälle tai sisääntuloaulaan.
Jos kansanedustaja, vaikka Kumpula-Natri, menee kirjastoon ja rupeaa pitämään siellä kovaäänistä poliittista puhetta, joka kuuluu sananvapauden ydinalueeseen, ja kirjastonhoitaja tulee ja sanoo, että ”anteeksi, rouva Kumpula-Natri, ei täällä saa pitää kovaäänistä puhetta, tuossa juuri vieressä professori Ojanen tutkii valtiosääntöoikeuden oppikirjoja, te häiritsette häntä”, onko se perusoikeusrajoitus?
Nyt tässä kertomuksessa, herra oikeuskansleri, kerrotte, miten perusoikeusrajoituksen näkökulmasta olette kiinnittäneet huomiota, kun nämä olivat teillä lausunnolla käsittääkseni, asumistuen leikkaukseen, indeksitarkistusten jäädyttämiseen ja olikohan siellä myös työttömyysturvan säästöihin. Minä kysyn, mitä perusoikeusrajoituksia nämä ovat? Onko asumistuen pienentäminen, josta nyt on säädetty, perusoikeusrajoitus? Onko se perusoikeusrajoitus, kun opiskelijat siirretään opintotuen asumislisäjärjestelmästä, anteeksi, yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin, josta heidät siirrettiin yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017? Onko se perusoikeusrajoitus? Onko sosiaaliturvan indeksien jäädyttäminen perusoikeusrajoitus?
Totta kai voidaan ajatella, kun meillä on laajasti perustuslaissa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, että kun melkein mitä tahansa tehdään siellä, niin se on perusoikeusrajoitus, koska nämä oikeudet ovat perustuslaissa, mutta eikö nyt joku tolkku tässä tulkinnassa voisi kuitenkin olla? Viittaan tähän kännykkään, viittaan siihen, olikohan se, Ateneumiin ja niin edelleen. Jos oikeuskansleri ei ole tässä yhteydessä tai muussa yhteydessä arvioinut sitä, mikä on perusoikeusrajoitus, kun te joudutte jatkuvasti perusoikeusrajoitusten näkökulmasta arvioimaan muun muassa säästölakeja ja muita, niin toivon, että jossain sopivassa yhteydessä sukellatte syvemmälle tähän problematiikkaan.
Se vielä sanottakoon, että näitä säästölakeja ovat jotkut valtiosääntöoppineet, kuten professori Rautiainen, pyrkineet torjumaan niin sanotulla heikennyskieltodoktriinilla. Mutta sitä ei perustuslakivaliokunta ole missään vaiheessa ostanut, enkä ole ymmärtänyt, että oikeuskanslerikaan olisi tulkintatoiminnassaan noudattanut jotain heikennyskielto-oppia, jota meidän perustuslaissamme ei ole. Se on tietysti eri asia, jos jotain etuutta leikataan niin rajusti, että koko etuuden merkitys tehdään tyhjäksi. Silloin voivat tulla perustuslailliset kysymykset käsille sellaisten etuuksien kohdalla, jotka selvästi ovat toteuttamassa esimerkiksi perustuslain 19 §:n 3 momentin tai 2 momentin tarkoittamia etuisuuksia. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Nyt on kolme puheenvuoroa pyydetty. Meillä menee pikkuisen tämä rajattu aika ohitse, mutta otan nämä kolme puheenvuoroa, ja sen jälkeen oikeuskansleri voi vielä vastata. Mikäli tulee muita puheenvuoroja, ne siirtyvät sitten listan loppuun. — Edustaja Hoskonen.