Arvoisa puhemies! Lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueellista tarjoamista ja työelämäkokeilua koskevasta kokeilusta annetun lain voimaantuloa koskevaa 27 §:ää siten, että lain voimassaoloa jatketaan vuoden 2020 loppuun asti. Tämän lakiesityksen on allekirjoittanut 58 kansanedustajaa seitsemästä eri puolueesta.
Kyse on siitä, että julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueelliset kokeilut ovat hallituksen kärkihanke ja kokeilut ovat käynnistyneet hyvin, mutta alkuperäistä maakuntauudistusta ennakoiva kokeiluaikataulu on nyt liian tiukka.
Alueelliset kokeilut ovat lyhyessä ajassa pystyneet pureutumaan työttömyyden kovaan ytimeen ja saaneet aikaan merkittäviä tuloksia. Kokeilun asiakkaat ovat työllistyneet ja aktivoituneet ja olleet tyytyväisiä saamaansa palveluun. Kokeiluissa on myös rakennettu uusia kumppanuuksia yksityissektorin kanssa ja kehitetty lukuisia palveluinnovaatioita. Kunnat ovat kyenneet valjastamaan koko kuntaorganisaation työllistymistä edistävien palvelujen alustaksi.
Arvoisa puhemies! Kokeilutoimistojen asiakkaista ajanjaksolla syyskuusta 2017 kesäkuuhun 2018 on työllistynyt 10 565 henkilöä. Heistä 2 723 on työllistetty palkkatuen avulla. Kokeilujen kohderyhmä on kokeilulain mukaisesti suhteellisesti ottaen vaikeimmin työllistettävää, ja siltä osin sitä on vaikea verrata muihin työllistämistoimiin ja niihin alueisiin, joissa kokeilu ei ole ollut voimassa. Lakimuutoksella mahdollistetaan hyvän kehityksen jatkuvuus, saadaan kestävää näyttöä kokeilujen vaikutuksista ja turvataan hyvien käytäntöjen sujuva siirtyminen maakuntaan ja kasvupalvelupilotteihin.
Tästä siirtymästä voisi sanoa sen, että kaikkein hankalin tilanne tulee silloin, jos tämä pilottilaki uusista kasvupalveluista ei ehdi täältä eduskunnasta riittävän nopeasti valmiiksi — sehän on täällä paitsi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan myös perustuslakivaliokunnan käsittelyssä — ja kun nyt näitä kokeiluja uhkaa alasajo, jos tätä lakimuutosta ei tehdä, niin me saatamme ajautua sellaiseen tilanteeseen, että juuri siinä vaiheessa, kun meidän työmarkkinat vetävät hallituksen onnistuneen talouspolitiikan ansiosta varsin hyvin ja työtä olisi tarjolla, meidän palveluihin saattaa tulla katkos. Ei tietenkään palveluihin sillä tavalla katkosta tule, että aina meillä on palveluita tarjolla, mutta juuri näihin palveluihin, joilla näitä tuloksia on saatu aikaan, saattaa tulla katkos ennen kuin nämä uudet pilotit ehtivät lähteä liikkeelle. Pidänkin tärkeänä sitä, että jos tämä lakiesitys ei tule tässä muodossa hyväksyttyä, ainakin löydettäisiin sellainen ratkaisu, että tällaista väliaikaa tähän palveluntarjontaan ei syntyisi.
Toinen äärimmäisen tärkeä asia on se, että kuntien panosta työllisyydenhoidossa ei ole mielestäni riittävästi ymmärretty. Tietääkseni kunnat käyttävät noin 800 miljoonaa euroa vuodessa omaa rahaansa työllistämistoimiin, ja esimerkiksi Tampereella on tähän kokeiluun alun perin budjetoitu 10 miljoonaa euroa. Nämä ovat mittavia panostuksia, ja nyt on niin, että jos järjestelmä muuttuu sillä tavalla, että kuntien rooli työllisyydenhoidossa pienenee, niin kuntien rahat on kuitenkin saatava tähän käyttöön, koska en pidä realistisena, että me voisimme valtion rahoitusosuutta niin paljon nostaa, että ne pystyisivät vastaavan määrän käyttämään. Sen takia on todella tärkeää, että siirtyminen uuteen järjestelmään — kun maakunnat aloittavat ja kasvupalvelut lähtevät liikkeelle — tapahtuu sillä tavalla, että kunnilla säilyy motivaatio toimia siellä myös palvelujen rahoittajana, koska muuten meillä ei ole mahdollista taata riittävän laadukkaita palveluita riittävän monille, kuten nyt tässä kokeilun myötä on pystytty tarjoamaan.
Toivon, että kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tätä asiaa käsittelee, he onnistuvat löytämään ratkaisun siihen ongelmaan, jonka tässä kuvasin.