Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesihuoltolain muuttamisesta, ja esittelen maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön: 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vesihuoltolakia siten, että vesihuollon omistus ja päätösvalta säilyvät julkisissa käsissä. Muutos perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sekä Vesi on meidän -kansalaisaloitteeseen, jonka perusteella eduskunta edellytti toimenpiteitä vesihuollon julkisomisteisuuden turvaamiseksi. Keskeinen muutos on, että kunnat eivät saa jatkossa myydä vesihuoltolaitoksiin tai vesihuolto-omaisuuteen liittyvää omistustaan yksityisille toimijoille. Vesihuoltolaitos tai sen omaisuus voidaan luovuttaa vain toiselle kunnalle tai kokonaan kunnan omistamalle vesihuoltotoimijalle. Lisäksi kunnille säädetään etuosto-oikeus, mikäli yksityisessä omistuksessa oleva vesihuoltolaitos tai vesiosuuskunta myydään. Jatkossa uusia vesihuoltolaitoksia voidaan perustaa vain kunnallisina tai asiakasomisteisina osuuskuntina. 

Lakiin tehdään myös muita uudistuksia, joilla pyritään edistämään alueellista yhteistyötä ja vesihuoltolaitosten rakennemuutoksia, kehittämään vesihuollon pitkän aikavälin suunnittelua muun muassa kunnan vesihuoltosuunnitelman ja vesihuoltolaitosten omaisuudenhallintasuunnitelmien avulla, parantamaan varautumista häiriötilanteisiin ja vesihuoltojärjestelmän kriisinkestävyyttä, selkeyttämään vesihuoltolaitoksen toiminta-alueiden määrittelyä sekä kiinteistöjen liittämisvelvollisuutta vesijohtoon ja jätevesiviemäriverkostoon, lisäämään maksujen läpinäkyvyyttä ja kustannusvastaavuutta sekä varmistamaan investointien suunnitelmallisuus korjausvelan pienentämiseksi ja tehostamaan lain valvontaa, jossa toimivaltaiseksi viranomaiseksi tulee aluehallintouudistuksen jälkeen elinvoimakeskus nykyisten ely-keskusten sijaan.  

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna sekä kansallisen huoltovarmuuden että perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvan vedensaannin näkökulmasta. Vesihuolto on kriittinen infrastruktuuri- ja välttämättömyyspalvelu, jonka hallinnan tulee säilyä julkisella sektorilla. 

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä toimeenpannaan hallitusohjelman linjaus, jonka tavoitteena on turvata vesihuollon toiminta ja varmistaa, että vesivarat pysyvät kansallisessa omistuksessa. Esityksen keskeinen sisältö on vesihuoltolain muuttaminen siten, että kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat vesihuoltotoiminnot pysyvät kuntien omistuksessa ja määräysvallassa. Kunta ei jatkossa saa myydä vesihuolto-omaisuuttaan muille kuin toisille kunnille tai kunnan omistamille vesihuoltolaitoksille. Lisäksi kunnille säädetään etuosto-oikeus tilanteissa, joissa yksityinen vesihuoltolaitos myydään eteenpäin. Myös asiakasomisteisten vesihuolto-osuuskuntien toiminta turvataan jatkossakin.  

Keskeiseksi perusteeksi sääntelylle nostetaan vesihuollon merkitys yhteiskunnan välttämättömyyspalveluna ja kriittisenä infrastruktuurina. Vesihuolto liittyy terveydenhuoltoon, ympäristönsuojeluun, yhdyskuntarakenteeseen, huoltovarmuuteen ja maanpuolustukseen. Muuttunut kansainvälinen turvallisuustilanne on entisestään korostanut tarvetta pitää päätösvalta vesihuollossa julkisissa käsissä.  

Vesihuoltojärjestelmän toimivuutta ja varautumista parannetaan. Vesihuoltolaitoksille tulee velvollisuus laatia omaisuudenhallintasuunnitelma sekä varautumissuunnitelma, joka sisältää häiriötilanteisiin puuttumisen ja riskienhallinnan. Näillä pyritään vähentämään vesihuollon korjausvelkaa sekä parantamaan infrastruktuurin kuntoa pitkällä aikavälillä. Kunnille säädetään lisäksi velvollisuus laatia koko kuntaa koskeva vesihuoltosuunnitelma. 

Arvoisa puhemies! Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee vastata muuttuvia palvelutarpeita, ja alueiden tarkistaminen tulee tehdä vähintään kymmenen vuoden välein. Kiinteistöjen liittämisvelvollisuutta vesihuoltolaitosten verkostoon täsmennetään, ja vapauttaminen liittämisestä on jatkossakin mahdollista kohtuussyihin perustuen.  

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutamin teknisin ja sisällöllisin täsmennyksin, kuten viranomaisnimikkeiden päivittämisellä ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevan säännöksen poistamisella perustuslakivaliokunnan linjauksen perusteella. Ehdotettu laki on tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2026.  

Lopuksi totean, että todella tämä mietintö oli valiokunnassamme yksimielinen. Se ei ole aivan tavanomaista, joten kiitän kovasti kaikkia valiokuntamme jäseniä ja tietysti myös valiokuntaneuvosta. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! On kyllä todella iloinen asia ennen kaikkea isänmaan kannalta, että tämä vesihuoltolainsäädäntö on nyt tässä muutetussa muodossaan etenemässä eteenpäin. Kannoimme keskustassa silloin reilu vuosi sitten todella isoa huolta siitä, kun hallituksen alkuperäisessä esityksessä hallitus esitti, että mikä tahansa taho, esimerkiksi kiinalainen yritys tai joku muu, olisi voinut omistaa 49 prosenttia kunnallisesta vesihuoltoyhtiöstä. On äärimmäisen hyvä, että nyt ennen hallituksen esityksen antamista ja käsittelyn aikana on näitä muutoksia tähän tehty, ja nyt tämä on etenemässä siinä muodossa, että vesihuollon pitää olla kokonaan julkisessa omistuksessa. Se on meidän aivan keskeistä kansallista infraa. Vesi on meidän kaikkien yhteinen asia. Sillä ei tule tehdä vääränlaista bisnestä, eikä tule antaa myöskään meidän julkista perusinfraamme kenenkään muun, kenties suomalaiselle yhteiskunnalle tai laajemminkin vaarallisen tahon haltuun. Hyvä, että näitä muutoksia on nyt tehty, ja hyvä, että myöskin näiden yksityisten vesihuolto-osuuskuntien asema on huomioitu. 

Mitä näihin osuuskuntiin sitten tulee, niin valtaosa vesiosuuskunnista pyörii tietysti vapaaehtoispohjalta. Niitä vapaaehtoiset pyörittävät, mutta kyllä niitä on raskautettu kovin monella hallinnollisella asialla ja lisävelvoitteella viime aikoina. Tämä on semmoinen asia, mihin meidän kyllä jatkossa pitää kiinnittää huomiota, kun nämä vesiosuuskuntien henkilöt, ketkä sitä hallintoa pyörittävät ja ylläpitävät, ikääntyvät. Meidän pitää siihen kehittää uusia innovatiivisia ratkaisuja, ja osittain niitä tässäkin esityksessä tuodaan esille. 

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut valmiiksi mietinnön tähän hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi vesihuoltolain muuttamisesta. Kiitos valiokunnan puheenjohtaja Elomaalle mietinnön esittelystä. 

Esityksen tarkoituksena on toteuttaa hallitusohjelman mukainen linjaus vesihuollon turvaamisesta ja vesivarojen kansallisessa hallinnassa pitämisestä. Esitys tavoittelee vesihuoltolakiin muutoksia, joiden mukaan kunta ei saisi myydä vesihuoltoon liittyvää omistustaan, eikä vesihuoltolaitoksen omistus saa siirtyä yksityiselle. 

Puhemies! Tämä minun kelloni nyt jostain syystä paukkuu kolmea minuuttia. [Puhemies: No, ei se haittaa, antaa mennä vaan!] — Selvä. 

Elikkä esitys tavoittelee vesihuoltolakiin muutoksia, joiden mukaan kunta ei saisi myydä vesihuoltoon liittyvää omistustaan, eikä vesihuoltolaitoksen omistus saa siirtyä yksityiselle. Kunnalle annettaisiin etuosto-oikeus yksityisomisteisten vesihuoltolaitosten kaupoissa. Mietinnössä en havainnut vastalauseita, joten oletan, että kaikki eduskuntapuolueet ovat tähän tahtotilaan tyytyväisiä. Jonkin verran saimme kuulla, varsinkin alkukaudesta, kyseenalaistamista tästä kyseisestä aiheesta. No, tässä se nyt on. Se, mikä hallitusohjelmaan on kirjattu, pyritään kyllä saamaan tehdyksi. Se vain ottaa oman aikansa. 

Me perussuomalaiset olemme jo pitkään vastustaneet vesihuollon yksityistämistä. Meidän mielestämme vesivarojen tulee säilyä kansallisessa omistuksessa. Vesihuolto on kriittinen infrastruktuuri, jota ei voida antaa ulkomaisten käsiin. Vesihuollon tulee olla Suomen valtion ja sitä kautta Suomen kansan hallussa ja päätösvallassa. Tämä on meidän kansallinen etumme. Jälleen kerran on syytä mainita Ukrainan tilanteen tuoma epävarmuus — mitä meidän vesihuollollemme olisi vaarassa käydä, jos sota ja tai jokin muu suuri katastrofi iskisi Suomeen ja vesihuolto olisi vaikkapa kiinalaisten hallussa. En halua edes spekuloida pidemmälle, eikä tarvitsekaan enää. Tilanne onneksi nyt korjataan. 

Arvoisa puhemies! Esitys edistää myös alueellista vesihuoltoyhteistyötä, parantaa vesihuollon talouden ja suunnittelujärjestelmän toimivuutta sekä selkiyttää vesihuoltolaitosten toiminta-alueen määrittämistä. Myös vesihuollon maksujen kustannuskattavuutta ja läpinäkyvyyttä parannettaisiin ja lainvalvontaa tehostettaisiin. Yhdyskuntajätevesidirektiivin täytäntöönpanemiseksi lisätään sääntö, joka velvoittaa taajamat liittymään vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriverkostoon. Esitykselle on arvioitu vaikutuksia kunnille, vesihuoltolaitoksille sekä asiakkaille. On totta, että lyhyellä aikavälillä ainakin maltillisia kustannuksia ja lisää työtä saattaa syntyä. Suuressa kuvassa ja hieman pitemmällä aikavälillä esitys on kuitenkin näiden arvoinen ja enemmänkin. 

Lausuntopalaute oli pääosin positiivista, ja esitystä kannatetaan laajasti. Lausuntopalaute on huomioitu mietinnössä, mutta joitain kysymyksiä jäi kuitenkin myös avoimiksi. Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että tällaisen tärkeän aiheen parissa Suomen eduskunta näyttäisi puhaltavan yhteen hiileen. — Kiitos, arvoisa puhemies. 

Arvoisa rouva puhemies! Vesi on perustarve ja ihmisoikeus, ei sijoituskohde eikä kauppatavara. Se ei saa päätyä osakesijoittajan tahtotilan alaiseksi hyödykkeeksi. Meillä on yhteisiä tarpeita ja yhteistä omaisuutta, johon meillä kaikilla tulee olla pääsy. Näistä lähtökohdista vasemmistoliiton aktiivit lähtivät alun perin valmistelemaan ja ajamaan Vesi on meidän ‑kansalaisaloitetta. — Kiitos Joona Mielonen, Olli Kohonen, Hilkka Haaga, Vesa Plath, Heidi Hietalahti ja Jouni Jussinniemi, että laitoitte tämän kansalaisaloitteen liikkeelle. — Yli 80 000 kansalaista allekirjoitti aloitteen ja sanoi, että ei enää ikinä, Caruna-kauppojen kaltaista virhettä ei saa toistaa. Tänään voimme sanoa, että virheistä on opittu: vesihuolto on ja pysyy julkisena ja meidän kaikkien yhteisessä omistuksessa. Kiitos aktiivisille kansalaisille, joiden ansiosta voimme tänään tässä salissa varmistaa, ettei vedellä tehdä voittoa. Kansalaisaloite sai vaaditut 50 000 allekirjoitusta hieman yli vuorokaudessa. Viesti oli selvä, suomalaiset eivät halua, että yhteisestä peruspalvelusta tehdään voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Me olemme nähneet, mitä siitä seuraa: hinnat nousevat, palvelu heikkenee ja yhteinen omaisuus lipuu pois käsistämme. Tästä on esimerkkejä ympäri maailman. Siksi useat kaupungit ovatkin ottaneet yksityistetyn vesihuollon takaisin julkiseen omistukseen ongelmien vuoksi. Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että puhdas vesi pysyy kaikkien ulottuvilla. 

Arvoisa puhemies! Lopputulokseen ei tultu täysin tyylipuhtaasti. Alun perin hallituksen lakiluonnoksessa olisi sallittu vesilaitosten osittainen yksityistäminen jopa 49,9 prosenttiin saakka. Kun vuosi sitten lokakuussa 2024 edustaja Meriluoto nosti kyselytunnilla ongelman esiin ja kysyi hallitukselta, miksi hallituksen lakiluonnos jätti oven auki yksityistämiselle, ministerin vastaus oli ylimielinen. Hän väitti, että me emme muka ymmärtäneet asiaa. Lopputulos kuitenkin osoitti, että ymmärsimme asian varsin hyvin. Lausuntokierroksen ja laajan julkisen paineen myötä pykälää muutettiin. Jatkossa vesihuolto pysyy kokonaan julkisessa omistuksessa. Onneksi hallitus itse ymmärsi korjata esityksensä kansalaisaloitteen tarkoituksen mukaisesti. Laki oli menossa läpi siten, että siihen olisi jäänyt porsaanreikä, mutta onneksi sitä ei enää siellä ole, ja näin kunnat eivät voi enää myydä vesilaitostensa omistusta edes osittain. Tämä on todella tärkeää, koska vesihuolto on luonnollinen monopoli. Hetkellinen plussamerkki julkistaloudessa ei lämmitä, jos vesilaitoksen yksityistämisen takia kansalaisten kukkarot köyhtyisivät pysyvästi. 

Arvoisa puhemies! Kiitokset vielä kansalaisaloitteen tekijöille ja allekirjoittaneille asian esiin nostamisesta, edelliskauden eduskunnalle kansalaisaloitteen hyväksymisestä, palautteen antajille lakiluonnoksen ongelmallisen pykälän esiin nostamisesta ja lopulta myös kiitos Orpon hallitukselle lausuntopalautteeseen reagoimisesta sekä koko salilliselle edustajia, jotka puolustavat tätä perusoikeutta. 

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Mukava päästä puhumaan asiasta, joka sai meillä valiokunnassa, maa- ja metsätalousvaliokunnassa, yksimielisen, selkeän käsittelyn ja lopputuloksen — asian tärkeyden ymmärtäen oikeastaan ainoan lopputuloksen, jota tässä voi tavoitella. 

Eli esitys vesihuoltolain muutoksesta on ollut hyvin odotettu esitys ja pohjautuu toki tässä jo aiemmin kuultuun kansalaisaloitteeseen ja siitä lähteneeseen poliittiseen keskusteluun. Ja kyseessä on ratkaisu, joka vahvistaa suomalaisten peruspalvelujen turvaa ja kansallista huoltovarmuutta. Samoin lakimuutos estää yksiselitteisesti vesihuollon tai sen osuuksien myymisen yksityisille toimijoille, ja tämä linjaus on vielä tarkentunut tässä lainsäädäntötyön yhteydessä. Tällä kaikella on iso periaatteellinenkin merkitys. 

Vesihuolto, puhtaan juomaveden tuotanto ja jätevesien käsittely, on selkeä yhteiskunnallinen ja elintärkeä perusrakenne, ja se on sinällään erittäin luonnollinen monopoli ja myös osa kriittistä infrastruktuuria. Se, että hanasta tulee juotavaa, juomakelpoista vettä, ei ole itsestäänselvä asia, eikä ole myöskään yhdentekevää, kuka omistaa ja hallitsee tätä järjestelmää. Nyt laki varmistaa todellakin sen, että omistus säilyy kunnilla ja kuntalaisilla eikä markkinasijoittajilla tai väliyhtiöillä. 

Voidaan todeta, että Orpon hallituksen linja on ollut tässä asiassa johdonmukainen ja päättäväinen. Hallitus on tehnyt, ja esityksessä on tehty, näitä tarkennuksia, mikä nyt käytännössä tekee sen, että näitten vähemmistöosuuksien myyminen sijoittajille on poissuljettu tässä esityksessä, niin kuin kuuluukin. Laki ei jätä takaportteja eikä tulkinnanvaraa, joten vesihuollon osalta voidaan todeta, että sitä ei yksityistetä edes osittain. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä päätös on suomalaisista suomalaisille, elikkä se on päätös, joka vahvistaa huoltovarmuutta, turvaa peruspalvelut ja varjelee elämän edellytyksiä. Samalla se on päätös kunnallisesta itsehallinnosta ja yhteisestä omistuksesta, joka kantaa tulevaisuuteen. Vesi on suomalaisten yhteistä omaisuutta, ja se pidetään jatkossakin kuntalaisten omistuksessa, ja tämä on selkeä linjaus. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on niitä hetkiä, jolloin tulee hyvä mieli, kun on eduskunnassa: tietää tehneensä jotain hyvää. Keskusta pystyi painostamaan hallitusta oppositiosta käsin niin, että vesihuolto pysyi suomalaisten kuntien näpeissä. Hyvä niin, sillä vesi on kansallinen turvallisuuskysymys. Sitä ilman ei voi elää. Vesi on ruuan kanssa huoltovarmuuden perusta. Se on kansallisomaisuuttamme, jonka omistamisen täytyy jatkossakin säilyä julkisissa käsissä. Ja niin se säilyy, kiitos kaikille. 

Maapallo kuivuu, ja vedestä kilpaillaan. Maailmassa käydään jo sotia vedestä. Suomessa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 1 800 vesihuoltopalveluja tuottavaa organisaatiota. Niistä kuntien omistamia laitoksia on 450 ja lähinnä käyttäjien tai asiakkaiden omistamia laitoksia noin 1 350. Käyttäjien tai asiakkaiden omistamista laitoksista suurin osa on osuuskuntamuotoisia, eli ne ovat käytännössä yksityisomisteisia mutta voittoa tavoittelemattomia. Vesihuolto-osuuskunnat vastaavat itse verkostojensa rakentamisesta ja vesihuoltopalvelujen tuottamisesta, joten kuntien omistusoikeuden ei tule koskea niitä. Osuuskunnissa asukas maksaa vedestä sen hinnan, mitä toiminta vaatii — osakeyhtiöissä sen, mitä sijoittaja vaatii. 

Koska vesi on välttämättömyyshyödyke, sitä ei tule antaa sijoittajien käsiin rahantekokoneeksi, ei kiinalaisille tai arabeille tai varsinkaan venäläisten oligarkkien välikäsisijoittajille. Vesihuolto on luonnollinen monopoli, kun kilpailevia vesihuoltoverkostoja jo olemassa olevien rinnalle ei voi syntyä. Jos vesihuoltolaitokset olisi yksityistetty, veden hinta olisi noussut tavallisille ihmisille. Sijoittajat olisivat kiittäneet aivan samoin kuin silloin, kun kokoomushallitus myi sähköverkot Carunalle. 

Kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Jos alkuperäinen lakiesitys olisi mennyt läpi ja puolet vesihuollosta olisi voinut myydä sijoittajille, tämä olisi myös tapahtunut monissa kunnissa. Valtiovarainministeriö epäili kuntien myyntikiellon perustuslaillisuutta, kunnilla kun on itsemääräämisoikeus. Mielestäni kuitenkin on näyttöjä lukuisista julkisen omaisuuden myymistä ehkäisevistä rajoitteista. On hyvä, että maa- ja metsätalousministeri löysi keinot, miten laki voidaan toteuttaa. Ostajia oli jo runsaasti liikkeellä, kun he haistoivat bisneksen. 

Mikäli vesihuollon yksityistämistä olisi ehtinyt toteutua jo kansainvälisille toimijoille, omistuksen palauttaminen julkisille tahoille olisi ollut hintavaa muun muassa WTO:n investointisuojan vuoksi. Suoja on mahdollistanut isojen kansainvälisten yritysten oikeustaistelut valtiota vastaan, ellei bisnesmalli toteudukaan. Kuuluisin vesitaisto käytiin Etelä-Afrikassa. 

Vesihuollon lainsäädäntöön kirjattiin etuosto-oikeus kunnille, mikäli jo yhtiöitetyn vesihuollon osakkeita on yksityisessä omistuksessa ja niillä käydään kauppaa. Asukkaiden ja muiden palveluiden käyttäjien omistamien vesihuolto-osuuskuntien toiminta voi jatkua ennallaan, mutta vesihuollon resursointiin on syytä kiinnittää huomiota myös valtion taholta. Myös pohjaveden kunto on itseisarvo, josta tulee huolehtia jatkossakin. Vaikka vesihuoltoa ei tule yksityistää, erilaisia vesihuollon palveluita ja laitteita voidaan ostaa ulkopuolisilta toimijoilta. Koko vesihuollon yksityistäminen ei yleensä kansainvälisesti ole johtanut toivottuihin tehohyötyihin, vaan se on johtanut vesimaksujen hintojen nousuun. 

Arvoisa puhemies! Jyri Häkämiehen ollessa omistajaohjausministeri myytiin Kemira norjalaiselle Yaralle. Kemiraa ei katsottu strategiseksi omaisuudeksi, vaikka samassa kaupassa menivät Suomen ainoat fosforia tuottavat apatiittikaivokset Siilinjärvellä ja Soklissa. Viljelijät maksoivat muutamana vuonna Yaralle takaisin koko kauppasumman lannoitteiden hintojen nousun myötä. Sähköverkko myytiin Carunalle, ja seuraukset ovat kuluttajat saaneet tuntea. Omistajaohjauksesta tuolloin vastannut ministeri Pekka Haavisto on itsekin myöntänyt teon olleen virhe. Olen todella iloinen, että samoja yksityistämisvirheitä ei enää toisteta. Nyt kyse olisi ollut vielä paljon pahemmasta. Vesihuoltoverkko olisi ollut tarvittaessa myös oiva sabotaasin kohde. Onneksi laitosten turvallisuuteen on jo kiinnitetty huomiota. 

Olen kiitollinen siitä, että jyväskyläläiset Aila Paloniemi ja Kirsi Knuuttila rohkeasti nostivat vesihuollon myynnin asiat keskusteluun, mikä aktivoi kansalaisaloitteen. Kiitos niille toimijoille. Toimittaja Katri Nieminen nosti asiaa kiitettävästi, ja asia levisi valtakunnan julkisuuteen. 

Johtamani maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman pian valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan vesihuoltotoimintojen säilyminen kunnan omistuksessa ja määräysvallassa. Tämä lienee ensimmäisiä kansalaisaloitteita, jotka on hyväksytty yksimielisesti täysistunnossa. 

Nyt ministeri Essayah vei valiokunnan puheenjohtajan Elomaan avulla tämän esityksen maaliin ja vesihuolto pysyy julkisissa käsissä. Tarvittiin joukko vahvoja naisia, jotka eivät antaneet periksi. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Suomen vesi kuuluu suomalaisille. Hallituksen tavoitteena on uudistaa vesihuoltolakia. Tällä uudistuksella haluamme vahvistaa Suomen vesihuollon omavaraisuutta, turvallisuutta ja toimintavarmuutta. Koko esityksen olennaisin asia on se, että vesihuolto on pidettävä kansallisessa omistuksessa ja julkisen vallan hallinnassa. Se on asia, mitä me perussuomalaiset olemme johdonmukaisesti ajaneet jo vuosien ajan. 

Arvoisa puhemies! Suomalainen vesi ei ole kauppatavaraa, vaan se on osa elämän perusedellytyksiä. Se on kansallinen luonnonvara ja osa meidän kaikkien yhteistä huoltovarmuutta. Onkin hyvin selvää, että moni arjen perusasia lakkaa toimimasta, jos meillä ei ole puhdasta juomavettä. Siksi on vain ja ainoastaan oikein, että kunnat eivät voi myydä vesihuolto-omaisuuttaan yksityisille toimijoille ja että yksityisten vesilaitosten myyntitilanteessa kunnalle säädetään laissa etuosto-oikeus. Näin varmistetaan se, että vedenjakelu ja jätevesihuolto pysyvät aina julkisessa ja vastuullisessa ohjauksessa.  

Me kaikki tiedämme muuttuneen maailmantilanteen, ja siksi myös Suomen täytyy tehdä ennakoivia päätöksiä erityisesti nyt kun on kyse vesihuollosta. Suomen ei pidä toistaa muiden maiden virheitä, joissa kriittinen vesihuolto päästettiin osaksi kansainvälisiä markkinoita. Me olemme nähneet, mihin se johtaa: hinnat nousevat, kunnossapito kärsii, ja päätöksenteko siirtyy kauas asukkaista. Me emme halua sellaista kehitystä Suomeen. Kansallinen vesihuolto on liian arvokas asia päästää yritysten käsiin, joiden ainoa tarkoitus on tehdä sillä bisnestä.  

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys tuo vesihuoltolakiin useita hyviä ja konkreettisia parannuksia. Kuntien vesihuoltosuunnitelmien ja omaisuudenhallinnan velvoitteet parantavat pitkäjänteisyyttä ja varautumista. Tämä lisää turvallisuutta ja auttaa varmistamaan, että vesihuollon verkostoja ylläpidetään ajoissa ja ennakoivasti, eikä vasta silloin kun ongelmat ovat jo käsillä. Lisäksi vesihuollon maksuihin tulee lisää läpinäkyvyyttä. Suomalaisella on oikeus tietää, mistä hän maksaa ja että vesimaksut vastaavat niiden todellisia kustannuksia. Tämän lain myötä kansalaiset voivat luottaa siihen, ettei heidän vesimaksunsa tuota voittoa yksityisille omistajille.  

Arvoisa puhemies! Puhdas kotimainen vesi on suomalainen ylpeyden aihe. Me voimme luottaa siihen, että kun avaamme hanan, sieltä tulee puhdasta juoma- ja käyttövettä. Se on suomalaisen yhteiskunnan peruslupaus, eikä sitä voi ulkoistaa markkinoille. Siksi tämä laki on myös osa huoltovarmuutta ja kansallista turvallisuutta. Vedenjakelun ja jätevesihuollon toimivuus on tärkeää erityisesti kriisitilanteissa, eikä niistä saa tulla itsestäänselvyyksiä. Vesihuollon toimivuus on yhtä tärkeä osa yhteiskunnallisia toimintoja kuin esimerkiksi energiahuolto ja tieverkosto.  

Tämä lakiesitys on tavoite kohti vahvempaa kansallista omistusta, läpinäkyvää taloudenpitoa ja turvallista, kaikille suomalaisille saavutettavaa vesihuoltoa. Samalla haluan muistuttaa, että tämän esityksen myötä tehtävät muutokset velvoittavat myös kuntia toimimaan vastuullisesti. Kuntien täytyy suunnitella, huolehtia ja investoida vesihuoltoon ajoissa. Vesihuollon kunnossapitoa ei pidä nähdä kulueränä, vaan sijoituksena meidän kriittisten toimintojen tulevaisuuteen.  

Arvoisa puhemies! Puhdas juomavesi on meille suomalaisille enemmän kuin pelkkä luonnonvara, ja tämä laki turvaa sen, että päätösvalta omasta vedestämme pysyy meidän käsissämme nyt jatkossakin.  

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on tärkeä ja kannatettava. Vesihuolto on kriittinen osa yhteiskunnan perusrakennetta, ja sen luotettavuus on turvattava myös tulevaisuudessa. Tämä esitys vahvistaa juuri tätä eli varautumista, suunnitelmallisuutta ja vastuuta.  

Kunnallisen omistuksen säilyttäminen vesihuoltolaitoksissa on järkevää. Vesi ei ole kauppatavaraa siinä mielessä kuin moni muu hyödyke vaan elintärkeä yhteinen voimavaramme. On oikein, että päätösvalta säilyy kunnissa ja paikallisyhteisöissä, jotka tuntevat omat alueensa ja tarpeensa parhaiten.  

Lisäksi esityksessä vahvistetaan varautumista poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin. Vesihuollon on toimittava kaikissa olosuhteissa. Tämä laki antaa siihen paremmat välineet. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hienoa, että tämä pitkä prosessi, joka on lähtenyt kansalaisaloitteesta liikkeelle, saavuttaa tänään yhden merkkipaalun ja ollaan tekemässä yksimielistä päätöstä tästä, että tämä Vesi on meidän on päätöksessä, ja me saamme siitä kaikki olla tyytyväisiä täällä salissa. Omistus- ja päätösvalta pysyy julkisissa käsissä kokonaan, mikä on tässä se iso ratkaisu. 

Se, mikä tässä tänä päivänä meitä varmasti puhuttaa, on se, että noin 4,5 miljoonaa asiakasta on kuntien omistaman vesihuollon piirissä, ja se loppu, vähän reilu miljoona, on sitten asiakasosuuskuntatapaisissa vesihuoltolaitoksissa. Vesihuoltolaitoksia on 1 100, noin kaiken kaikkiaan, eli valtaosin tälläkin hetkellä se on, mutta nyt vielä vahvistetaan tilannetta. Tilanne pysyy myöskin sitä kautta hyvin kuntien käsissä, koska etuosto-oikeus on kunnilla, jos tällaisia vesihuoltolaitoksia tulee myyntiin. 

Se, mikä tässä on myös tärkeätä, on se, että tämmöinen huoltovarmuus tässä kasvaa, koska näitä varautumissuunnitelmia pitää tehdä vesihuoltolaitoksissa erilaisiin häiriötilanteisiin, ja tätäkin kautta tätä pystytään viemään hyvään suuntaan. 

Arvoisa rouva puhemies! Pohdittavaa on kuitenkin aika paljon tämänkin jälkeen, koska vesihuoltolaitoksissa on erittäin suuri investointivelka ja investointitarve. He ovat itse arvioineet, että vuositasolla investointitarve on noin 777 miljoonaa, ja tällä hetkellä investoidaan noin 400 miljoonaa euroa, eli vain vähän yli puolet siitä investointitarpeesta, mitä olisi tarve tehdä. Tämä on osa huoltovarmuutta ja yleensä häiriötilanteisiin liittyvää varmuutta, että investointeja tehdään riittävästi. Tämä on erittäin iso kysymys jatkossa. Tätä suuruusluokkaa kuvaa se, että investointitarve on sataneljäkymppiä vuodessa per jokainen suomalainen, noin karkeasti ottaen. Tässä puhutaan isoista päätöksistä. Mutta erittäin hienoa, että tämä pysyy kansalaisilla. 

Sitten, arvoisa rouva puhemies, tässä vesihuoltolaissa on semmoinen ison määrän tekemisen kautta tuleva seikka, että kun käsitellään vettä isoja määriä, niin se litrahinta sille vedenkäsittelylle laskee. Tämä onneksi mahdollistaa nyt myös sen, että näitä yli kuntarajojen tehtäviä vesihuoltolaitoksia, julkisia yhtiöitä, voidaan tehdä, jolloin voidaan tätä hyödyntää myöskin. Tämä on sellainen asia, jota kannattaa viedä eteenpäin, ja samalla saadaan säilytettyä myöskin meillä kohtuuhintainen vesi. Nämä polut on todella myös pidettävä mielessä, että pystytään tätä tekemään. Verkostoa pitää uudistaa, puhdistustekniikoita pitää kehittää, ja sitten jäteveden käsittelyä pitää kehittää, ja tässä ylikunnalliset ratkaisut ovat myöskin erittäin tervetulleita. 

Arvoisa rouva puhemies! Tällä päätöksellä ”vesi on meidän”. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Ihan alkuun pitää minunkin kiittää aikanaan aloitteen tekijöitä. Todella tärkeä asia, jota nyt tässä eduskunnassa käsitellään, ja erityisen hienoa tämä on siitä syystä, että eduskunta on näinkin yksimielinen jälleen silloin kun on kriittisiä asioita esillä, ja mikäpä olisi sen kriittisempi kuin puhdas vesi, josta tulevaisuudessa varmasti kilpaillaan ympäri maailman. Mutta toki jonkun verran harmittaa osa puheenvuoroista tässä, joissa pyritään tässäkin asiassa hakemaan vastakkainasettelua hallituksen ja opposition välillä. Yhtä lailla voisi täältä kysyä, mitä edellinen hallitus teki, jos haluttaisiin lähteä niin asettelemaan tai pohtia sitä lähtötilannetta, joka hallituksella oli, jossa edellisen hallituksen tekemä mietintö lähti siitä, että erityisen tarkkaan tulee ottaa huomioon perustuslain turvaama kunnallinen itsehallinto, kun tätä lainsäädäntöä tehdään, ja myöskin huomata se lähtökohta, joka monessa vesihuoltoyhtiössä, esimerkiksi omassa kunnassani, oli, että aikanaan kun sotien jälkeen ruvettiin kunnallista vesihuoltoa tekemään, niin kunnalla ei yksinkertaisesti ollut varaa, vaan yritykset tekivät omaan kuntaanikin aikanaan sen vesihuoltojärjestelmän, jonka sitten kunta myöhemmin onneksi lunasti pois, tai ennen kaikkea enemmistön siitä pois, jolloin päätösvalta saatiin julkiselle puolelle.  

Katsonkin, että on todella tärkeätä, että niitä omistushäntiä, joita on jäänyt vielä yksityiseen omistukseen, pyritään saamaan pois, ja siinä mielessä olen erityisen tyytyväinen tästä etuosto-oikeudesta. Eli kaikenlainen tahtotila, jossa voisi aiheutua jotain haittaa meidän vedelle, pystytään torppaamaan sillä, että kunta voi itse sen osakkeen sitten ostaa. Toivon, että ne yksityiset omistajat, jotka vielä kunnallisista yhtiöistä omistavat osuuksia, ymmärtäisivät myöskin tämän yhteisen tahtotilan, joka tässä yhteiskunnassa on, ja kelvollisilla ehdoilla olisivat valmiita luopumaan niistä julkiseen omistukseen. Se olisi tärkeää hinnaltaan yhdenvertaisen vesihuoltojärjestelmän ja huoltovarmuuden kannalta, että kaikki vesihuoltoon liittyvä olisi julkisissa käsissä.  

Kiitos tästä hyvästä keskustelusta ja ennen kaikkea siitä, että meillä on ollut yhteinen tahtotila tämän asian edistämiseen. Ja erityinen kiitos myöskin minulta maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Elomaalle siitä, että olette väsymättä vienyt tätä asiaa siitä, mistä lähdettiin, juuri tähän pisteeseen, joka on se kaikkein paras vaihtoehto, että ei voi myydä enää mitään ulkopuolelle pois. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Ajatukseni oli, että en tähän asiakohtaan olisi tullut puhetta pitämään. Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on yksimielinen ja täydellinen, ja yhdyn siihen täysin. Kiitos, valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Elomaa. Kiitos myös kansalaisaloitteen alullepanijalle Joona Mieloselle sinne Kotkan suuntaan. Vesi tosiaan pysyy nyt omissa käsissä ja kupeissa ja ämpäreissä. 

Se, miksi kuitenkin tulin tähän puhumaan, oli muutamat korvaani työhuoneeseen kantautuneet puheenvuorot, mitkä vähän särähtivät, etenkin muutamalta keskustapuolueen edustajalta. Täällä sanottiin ja kerrottiin, että oppositiosta vaikutettiin ja painostettiin hallitusta, jotta tämä esitys saatiin nyt sitten tähän muotoon. No, varmaan vaikutettiin, varmaan kerrottiin, ja myös hallituspuolueista tuli tätä samaa viestiä. Hienoa, kiitos siitä kaikesta viestistä. Mutta se, mitä ette sanoneet, oli se, että jopa tämä hallituksen haukuttu ja epätäydellinen alkuperäinenkin esitys olisi ollut parannus nykytilaan. Hallituksen alkuperäinen esitys olisi sallinut myydä — liikaa, mutta kuitenkin — vain puolet näistä vesiyhtiöistä ulkomaalaisille. Tätä aiemmin ja tähänkin hetkeen saakka, kun keskustapuoluekin on hallituksessa ollut ja teillä on ollut maa- ja metsätalousministeri ja näinpäin pois, on ollut sallittua myydä vaikka ihan kaikki. — Että näin.  

Arvoisa puhemies! Puheeni ei ole pitkä, mutta halusin tulla tänne puhujapönttöön, tai tänne ylös, koska olen niin iloinen, että näin tärkeä asia ja me olemme yksimielisiä siitä, koko eduskunta, ja siitä kiitos. Ei ole kovin paljon niitä asioita, jotka aina menevät niin yhteen, mutta tämä on sellainen. Vesi on meidän, ja kansalaisaloite on ollut hyvä, ja tästä on paljon keskusteltu ja käännetty asiat joka suuntaan, ja lopputulos on loistava.  

Meidän metsämme on vihreä kulta, meidän vetemme on timantti. Jos ajatellaan veden merkitystä, me tiedetään, että ulkomailla monessa maassa vedestä on pula, juomavedestä on huutava pula. Kanariansaarilla on valtava kuivuus. Siellä turisteja tarvitaan, mutta ne turistit lorauttelevat sitä vettä suihkussa ihan valtavia määriä, ja maanviljelijät eivät saa ollenkaan kasteluvettä. Tämä on vähän ristiriitaista. Mutta on tärkeää, että me pidämme huolta Suomen vedestä ja pohjavedestä.  

Aivan kuten edustaja Rintamäki tässä aiemmin sanoi, perussuomalaisille tämä asia on ollut aina erittäin tärkeä — monelle muullekin puolueelle — mutta me olemme tuoneet asiaa monin valtiopäivätoimin esille. Minä kaivelin omiakin, ja kymmenen vuoden takaa löysin kirjallisen kysymyksen, jossa olen tiedustellut pohjavesien säilymisen tärkeyttä suomalaisessa omistuksessa ja myös kaikkea liiketoimintaa, mikä mahdollisesti voisi tulla ongelmaksi, jos monikansalliset pääsisivät tänne vettä ostamaan ja omistamaan. Näitä asioita ollaan pidetty paljon esillä, ja se on ollut tärkeää.  

Mutta nyt tämä yksimielisyys: kiitos vielä kaikille puhujille täällä, että olette tämän tärkeän asian äärellä olleet täällä. Olisi ihan hienoa, jos saataisiin monesta muustakin yksimielinen päätös loppujen lopuksi. On paljon hyviä asioita eduskunnassa käsittelyssä. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! En viitsinyt tuohon toiseen puheeseen sotkea asiaa, joka vielä viime metreillä muuttui tässä valiokuntakäsittelyn aikana, ja sekin on hyvä asia. Se on pieni yksityiskohta — nimittäin se, onko taajamissa pakko liittyä, kaikissa taajamissa, jätevesihuoltoon. Ei ole, vaan se arvioidaan tapauskohtaisesti, kun meidän taajamakäsitteemme on vähän laaja, niin että siellä olisi varmaan tullut epätarkoituksenmukaista toimintaa ja oikeusmurhia. Mielestäni sekin on hyvä, että otettiin tällaiset maalaisjärkiset käytännöt käyttöön. 

Tämä ongelma on esimerkiksi aika monissa osuuskunnissa, jotka järjestävät vesihuoltoa, niin että se tulisi kalliiksi sekä järjestäjille että sitten pakkoliittyjille. 

Vielä ihan tähän loppuun nyt haluan tosiaan antaa täydet pisteet valiokunnan puheenjohtajalle, koko valiokunnalle ja ministeri Essayahille. Tiedän kokemuksesta sen, että siellä ministeriössä ne valmistelevat virkamiehet eivät olleet näin rohkeita kuin tämä porukka, joka nyt lainsäädännön veti tällaisenaan maaliin. Ollaan ylpeitä itsestämme. 

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyn aikana tapahtui merkittävä muutos myös tässä valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa. Tätä hallituksen alkuperäistä esitystähän oli perusteltu sillä, että ei voitaisi mennä niin jyrkkiin julkista omistusta suojaaviin toimiin kuin yleisesti kansalaiset vaativat. Onneksi nyt tässä käsittelyn aikana linja tarkistui, ja kiinnittäisin huomiota tuohon perustuslakivaliokunnan lausunnon viimeiseen kappaleeseen. Siinä todetaan: ”Lakiehdotuksen 4 c §:n mukaan perustettavan vesihuoltolaitoksen on oltava kokonaan kunnan omistuksessa oleva vesihuoltolaitos tai tukkuvesihuoltolaitos taikka asiakasomisteinen vesihuolto-osuuskunta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotetulle elinkeinovapautta rajoittavalle sääntelylle on esityksen perusteluissakin mainittuja väestön terveyteen, turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen sekä veden välttämättömyyspalveluluonteeseen kytkeytyviä hyväksyttäviä ja painavia perusteita. Valiokunnan mielestä lainsäätäjällä on luonnollisten monopolien sääntelyssä laaja liikkumavara, eikä ehdotettu sääntely nyt käsillä olevassa sääntely-yhteydessä ole ongelmallista elinkeinovapauden kannalta.” Tämä on merkittävää myös tulevaisuuteen päin, kun tällaisten välttämättömyyshyödykkeiden tuotantoa ja turvaamista kansalaisille järjestellään. 

Arvoisa rouva puhemies! Perussuomalaiset pitävät erittäin tärkeänä, että vesihuolto säilyy kansallisissa käsissä. Vesihuolto ei ole kauppatavaraa, se on nimenomaan kriittinen infrastruktuuri, jonka on oltava kuntien omistuksessa ja määräysvallassa. Tämä lakiesitys toteuttaa kansalaisaloitteen ja eduskunnan Vesi on meidän -päätöksen vaatimukset. On hyvä, että hallitus varmistaa nyt lainsäädännöllä, ettei vesihuoltoa voida siirtää kaupallisille toimijoille. Kansallinen omistajuus on huoltovarmuuden ja turvallisuuden perusta.  

Arvoisa puhemies! Tänään täällä meillä salissa on tämä lakiesitys vesihuoltolain muuttamisesta ja nimenomaan se, että turvaamme kansallisen omistuksen. Me olemme korostaneet johdonmukaisesti, että se on nimenomaan kriittistä infrastruktuuria ja elämän edellytys, ei liiketoimintaa. Esityksellä toimeenpannaan pääministeri Orpon hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan vesihuollon toiminta turvataan ja vesivarat pidetään kansallisissa käsissä.  

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys tuo myös selkeyttä liittymisvelvollisuuteen. Sosiaaliset syyt on huomioitu vapautusperusteena taajaman ulkopuolella ja nyt myös taajaman sisällä. Tämä uudistus, vaikka se voi lyhyellä aikavälillä aiheuttaa nousupainetta maksuihin, parantaa pitkällä aikavälillä kuitenkin hinnoittelun tasaisuutta ja ennakoitavuutta. Erittäin tärkeä asia kuluttajien kannalta. Omaisuuden hallinnan parantaminen ja talouden valvonnan tehostaminen lisäävät luottamusta vesihuoltolaitosten toimintaan.  

Tuemme tätä esitystä. Se turvaa vesihuollon kansallisen hallinnan ja vahvistaa nimenomaan huoltovarmuutta ja vastaa erityisesti kansalaisten tahtotilaan. Vesi kuuluu suomalaisille, ei markkinoille.  

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että yhdyn näihin juuri kuultuihin sanoihin. Mekin olemme tätä kannattaneet, ja asia on kyllä kovin ajankohtainen, kun kuntatalouden hätää katsoo. Eri puolilla voi tulla monenlaisia asioita mieleen. Itse tulen kaupungista, Porista, jossa esimerkiksi energiayhtiö vähimmäisomistuksena myytiin, joten kyllä myös vesihuollon asiat ovat tärkeitä, kun tätä katsotaan.  

Minusta tämä hyvä esitys on parantanut juoksua myöskin perustuslakivaliokunnassa, jossa saatiin tähän esitykseen vielä muutoksia. Tätä on ilo tukea.