Arvoisa rouva puhemies! Tämä on niitä hetkiä, jolloin tulee hyvä mieli, kun on eduskunnassa: tietää tehneensä jotain hyvää. Keskusta pystyi painostamaan hallitusta oppositiosta käsin niin, että vesihuolto pysyi suomalaisten kuntien näpeissä. Hyvä niin, sillä vesi on kansallinen turvallisuuskysymys. Sitä ilman ei voi elää. Vesi on ruuan kanssa huoltovarmuuden perusta. Se on kansallisomaisuuttamme, jonka omistamisen täytyy jatkossakin säilyä julkisissa käsissä. Ja niin se säilyy, kiitos kaikille.
Maapallo kuivuu, ja vedestä kilpaillaan. Maailmassa käydään jo sotia vedestä. Suomessa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 1 800 vesihuoltopalveluja tuottavaa organisaatiota. Niistä kuntien omistamia laitoksia on 450 ja lähinnä käyttäjien tai asiakkaiden omistamia laitoksia noin 1 350. Käyttäjien tai asiakkaiden omistamista laitoksista suurin osa on osuuskuntamuotoisia, eli ne ovat käytännössä yksityisomisteisia mutta voittoa tavoittelemattomia. Vesihuolto-osuuskunnat vastaavat itse verkostojensa rakentamisesta ja vesihuoltopalvelujen tuottamisesta, joten kuntien omistusoikeuden ei tule koskea niitä. Osuuskunnissa asukas maksaa vedestä sen hinnan, mitä toiminta vaatii — osakeyhtiöissä sen, mitä sijoittaja vaatii.
Koska vesi on välttämättömyyshyödyke, sitä ei tule antaa sijoittajien käsiin rahantekokoneeksi, ei kiinalaisille tai arabeille tai varsinkaan venäläisten oligarkkien välikäsisijoittajille. Vesihuolto on luonnollinen monopoli, kun kilpailevia vesihuoltoverkostoja jo olemassa olevien rinnalle ei voi syntyä. Jos vesihuoltolaitokset olisi yksityistetty, veden hinta olisi noussut tavallisille ihmisille. Sijoittajat olisivat kiittäneet aivan samoin kuin silloin, kun kokoomushallitus myi sähköverkot Carunalle.
Kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Jos alkuperäinen lakiesitys olisi mennyt läpi ja puolet vesihuollosta olisi voinut myydä sijoittajille, tämä olisi myös tapahtunut monissa kunnissa. Valtiovarainministeriö epäili kuntien myyntikiellon perustuslaillisuutta, kunnilla kun on itsemääräämisoikeus. Mielestäni kuitenkin on näyttöjä lukuisista julkisen omaisuuden myymistä ehkäisevistä rajoitteista. On hyvä, että maa- ja metsätalousministeri löysi keinot, miten laki voidaan toteuttaa. Ostajia oli jo runsaasti liikkeellä, kun he haistoivat bisneksen.
Mikäli vesihuollon yksityistämistä olisi ehtinyt toteutua jo kansainvälisille toimijoille, omistuksen palauttaminen julkisille tahoille olisi ollut hintavaa muun muassa WTO:n investointisuojan vuoksi. Suoja on mahdollistanut isojen kansainvälisten yritysten oikeustaistelut valtiota vastaan, ellei bisnesmalli toteudukaan. Kuuluisin vesitaisto käytiin Etelä-Afrikassa.
Vesihuollon lainsäädäntöön kirjattiin etuosto-oikeus kunnille, mikäli jo yhtiöitetyn vesihuollon osakkeita on yksityisessä omistuksessa ja niillä käydään kauppaa. Asukkaiden ja muiden palveluiden käyttäjien omistamien vesihuolto-osuuskuntien toiminta voi jatkua ennallaan, mutta vesihuollon resursointiin on syytä kiinnittää huomiota myös valtion taholta. Myös pohjaveden kunto on itseisarvo, josta tulee huolehtia jatkossakin. Vaikka vesihuoltoa ei tule yksityistää, erilaisia vesihuollon palveluita ja laitteita voidaan ostaa ulkopuolisilta toimijoilta. Koko vesihuollon yksityistäminen ei yleensä kansainvälisesti ole johtanut toivottuihin tehohyötyihin, vaan se on johtanut vesimaksujen hintojen nousuun.
Arvoisa puhemies! Jyri Häkämiehen ollessa omistajaohjausministeri myytiin Kemira norjalaiselle Yaralle. Kemiraa ei katsottu strategiseksi omaisuudeksi, vaikka samassa kaupassa menivät Suomen ainoat fosforia tuottavat apatiittikaivokset Siilinjärvellä ja Soklissa. Viljelijät maksoivat muutamana vuonna Yaralle takaisin koko kauppasumman lannoitteiden hintojen nousun myötä. Sähköverkko myytiin Carunalle, ja seuraukset ovat kuluttajat saaneet tuntea. Omistajaohjauksesta tuolloin vastannut ministeri Pekka Haavisto on itsekin myöntänyt teon olleen virhe. Olen todella iloinen, että samoja yksityistämisvirheitä ei enää toisteta. Nyt kyse olisi ollut vielä paljon pahemmasta. Vesihuoltoverkko olisi ollut tarvittaessa myös oiva sabotaasin kohde. Onneksi laitosten turvallisuuteen on jo kiinnitetty huomiota.
Olen kiitollinen siitä, että jyväskyläläiset Aila Paloniemi ja Kirsi Knuuttila rohkeasti nostivat vesihuollon myynnin asiat keskusteluun, mikä aktivoi kansalaisaloitteen. Kiitos niille toimijoille. Toimittaja Katri Nieminen nosti asiaa kiitettävästi, ja asia levisi valtakunnan julkisuuteen.
Johtamani maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman pian valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan vesihuoltotoimintojen säilyminen kunnan omistuksessa ja määräysvallassa. Tämä lienee ensimmäisiä kansalaisaloitteita, jotka on hyväksytty yksimielisesti täysistunnossa.
Nyt ministeri Essayah vei valiokunnan puheenjohtajan Elomaan avulla tämän esityksen maaliin ja vesihuolto pysyy julkisissa käsissä. Tarvittiin joukko vahvoja naisia, jotka eivät antaneet periksi. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Sillanpää.