Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä hallitus on esittämässä, että kansaneläkkeen, takuueläkkeen, sairauspäivärahan sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusrahaetuuksien alaikärajaa nostettaisiin 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen. Tämä ehdotus on tehty siksi, että se vastaisi nuorten oppivelvollisuuden ja vanhempien elatusvelvollisuuden päättymisaikaa. Tähän onkin sitten hyvä pysähtyä. Miten on, onko homma hallussa?
Ensinnäkin tässä juuri aikaisemmin kävimme keskustelua ammatillisesta koulutuksesta, ja ammatillisen koulutuksen osalta selvisi, että hallitushan teki kehysriihessä tämän linjavalinnan, että ammatillisen koulutuksen osalta poistettaisiin kokonaan tämä maksuttomuus. Sellainen oppivelvollisuus, joka olisikin maksullista, olisi jo aikalainen nähtävyys. Siinä suhteessa nämä toimet ja teot eivät ihan kohtaa. Se, mitä toinen käsi tekee, ei ihan toisella kädellä ole tiedossa. Haasteena tässä onkin se... Jos linja olisi koherentti, siis suorasukainen ja loogisesti etenevä, niin voisi ajatellakin, että tässä olisi selkeästi logiikkaa. Mutta juuri eduskunnan myötävaikutuksesta ja itse asiassa hallituspuolueista RKP:n myötävaikutuksesta saatiin tämä järkyttävä teko peruutettua. Nyt ollaan siis siinä, että silti ajatellaan, että homma olisi ikään kuin kunnossa.
Toinen on sitten se, että aika moni täällä haaveilee siitä, että vanhempien elatusvelvollisuus aidosti olisi sitten tässä asiassa tukena ja turvana. Vieläkään meillä ei ole taloudellisia edellytyksiä ollut tätä asiaa kokonaan laittaa kuntoon. Siitä huolimatta nyt siis tehdään esitys eduskunnalle, että näiden ehdotusten jälkeen, kun nämä eduskunnassa hyväksytään, 16—17-vuotiaalla nuorella henkilöllä ei käytännössä olisi mahdollisuutta enää saada kansaneläkettä, takuueläkettä, sairauspäivärahaa tai sitten kuntoutusrahaetuuksia.
No, ensinnäkin on todettava, että kysymys on aikalaisesta rahamällistä. Käytännössä melkein 50 miljoonaa euroa pitkässä juoksussa yritetään tässä säästää, joten tässä ei taloudellisten vaikutusten sijaan sitten arvioida myöskään näitä sosiaalisia ja psykososiaalisia vaikutuksia. Kova hinta ollaan tässä maksamassa tästä kokonaisuudesta.
Jos me sitten mietitään, miten tämä on mahdollista, niin on ensinnäkin todettava, että alle 18-vuotiaita kansaneläkkeen tai takuueläkkeen varassa olevia ihmisiä löytyy Suomesta alle 700 henkilöä. Heiltä eläkkeen poistaminen käy suhteellisen helposti, koska ei ole hallituksen aition edessä suuria kansanjoukkoja huutamassa, miksi tämä on mahdollista. Mutta ajatelkaa näitä alle 700:aa henkilöä: onko tämä syrjäytymisriskin näkökulmasta edes järkevää?
Jos me ajatellaan sitten sairauspäivärahan saajia, niin tätäkään porukkaa, joka 16—17-vuotiaana on niin sairas, että he ovat sairauspäivärahan piirissä, ei tosiasiassa ole kuin se vähän vajaa 800 henkilöä. Kuinka helpolla käy tällaisten uudistusten, hipsukoissa ”tällaisten leikkausten”, läpivieminen, koska tämä koskee niin pientä joukkoa ihmisistä.
No, mitä tulee sitten työttömyysetuuteen, niin työttömyysetuuksien näkökulmasta alle 18-vuotiaita oli työttömänä alle 140, joten voi ajatella, että yhtä lailla on hyvin helppoa poistaa mahdollisuus työttömyysetuuteen tältä joukolta, koska heitä on niin vähän. Tässä kuitenkin rajataan tätä oikeutta niin, että se mahdollistettaisiin niille 17-vuotiaille nuorille, jotka ovat jo suorittaneet oppivelvollisuuden, eli halutaan ottaa pois se kortti, ettei tässä kävisi oppivelvollisuusnäkökulmasta ja perusoikeuksien näkökulmasta huonosti. Mutta 17-vuotias oppivelvollisuutensa jo suorittanut on kyllä melkoinen ihme, joten siltä osin parannusta ei tässä tule.
Mutta, arvoisa puhemies, haasteeksi muodostuu nimenomaan tämä 10 000 nuoren asema, jotka Kelan kuntoutustukietuuden maksamatta jättämisen vuoksi ovat nyt hyvin uudessa asemassa. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osalta on katsottu, että sen sijaan, että he ovat jonkun yhteiskunnan sosiaaliturvaetuuden varassa, on parempi, että tämän etuuden varassa olevat ihmiset, jotka haluavat mennä kuntoutukseen, hyötyvät siitä jollakin tavalla. Kun me pohditaan sitä, minkälaisista etuuksista on kysymys, niin ajatelkaa nyt, että jos käytännössä esimerkiksi tällainen nuori olisi tämän järjestelmän piirissä vaikka sairauspäivärahalla, niin ei tässä kovin suurta kadehtimista kenelläkään ole siitä noin 32 euron ansiosta sairauspäivärahaa per päivä. Jos hän olisi voinut saada kuntoutusrahaa siltä ajalta, kun hän päätyy myöskin osallistumaan kuntoutukseen, niin oletettaisiin kai, että yhteiskunnan hyöty olisi se, että ihminen lähtee aktiivisesti omaa kuntoaan ja omaa työpolkuaan parantamaan. Tässä tapauksessa on minusta äärettömän iso kysymys yhteiskunnalle, kuinka kalliiksi käy tämä 10 000 nuoren työntäminen 16—17-vuotiaana sellaiseen aukkoon, että mikään turva ei kannusta sinua lähtemään esimerkiksi kuntoutukseen. Päinvastoin akateemisessa tutkimuksessa on todistettu, että nuorten kuntoutusrahalla siirrytään aikaisempaa harvemmin työkyvyttömyyseläkkeelle ja yhä useampi nuori on jatkanut opiskelua ja pyrkinyt työmarkkinoille, kun hän on ollut kuntoutuksen piirissä. Lisäksi valiokunta on siteerannut myöskin tutkimustuloksia, niin että olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että kuntoutusraha on parantanut sitä saaneiden nuorten toimintakykyä, vähentänyt toimeentuloon liittyviä taloudellisia stressin aiheita ja kannustanut heitä asettamaan korkeampia tavoitteita.
On siis sanomattakin selvää, että hallituksen esityksessäkin on jo tunnistettu se huoli, mitä ikärajan nostamisesta seuraa alle 18-vuotiaitten nuorten kuntoutumisen riskeinä. Minusta on todella iso kysymys, onko meillä varaa siihen, että me työnnetään 10 000 nuorta tällaiseen loukkuun, ja me ollaan tekemässä sitä säästöjen nimissä.
Kun me katsotaan sitten näitä alle 18-vuotiaita, jotka ovat olleet esimerkiksi kansaneläkkeellä, niin me puhutaan 725 euron, siis noin 725 euron, kuukausittaisesta ansiosta, ja me puhutaan täyden takuueläkkeenkin saavien osalta noin 980 euron ansiosta per kuukausi ja kysytään, ottaako tämän rahan kotiin passiivisesti vai lähteekö aktiivisesti kuntoutusrahan kautta innostumaan jälleen opiskelusta. Kyllä SDP:lle on tärkeää kannustaa aktiivisesti ihmisiä pois pelkältä sosiaaliturvalta tekemisen ja työn pariin, koulutuksen ja aktiivisuuden pariin. Tällainen passiivinen maailma, jossa meillä on varaa siihen, että me jätetään ihmiset pelkän sosiaaliturvan varaan, on kyllä tosi kallis maailma, ja me emme tätä kannata.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Berg.