Arvoisa rouva puhemies! Tämä on hyvä laki, aivan kuten edustajat Heinonen ja Satonen edellä ansiokkaasti totesivat. Toivottavasti sen myötä pannaan piste pelastus- ja ensihoitoalan harva se syksy toistuvalle epätietoisuudelle siitä, millaista työaikaa jatkossa tehdään ja mitä viranomainen mahtaa siitä tällä kertaa sanoa. Nyt työnantajat ja työntekijät saavat yhdessä sopia, miten työaikojen suhteen toimitaan. Niin on hyvä, koska juuri siellä alan sisällä ja työpaikoilla asuu suurin viisaus siitä, mikä on järkevää ja mikä ei.
Tämä laki on sekä työnantajien että työntekijöiden kannalta hyvä. Samaan suuntaan pitää edetä työelämässä laajemminkin. On edistettävä paikallista sopimista. Sopiminen tarkoittaa, että ratkaisuja löydetään yhdessä. Monessa yrityksessä tämä merkitsee sitä, että luodaan yhdessä yhteistä tulevaisuutta ja tilaa menestyä. Lainsäätäjän tai viranomaisen tulee puuttua mahdollisimman vähän työpaikkojen arkeen silloin, kun osapuolet ovat itse löytäneet parhaat ratkaisut ja käytänteet.
Pelastajat ja ensihoitajat ovat perinteisesti tehneet niin sanottua vuorokausirytmiä. Se tarkoittaa, että työssä ollaan kerrallaan 24 tuntia ja sitä seuraa pidempi vapaa. Viikkotyöaika on tasoittunut 40—42 tuntiin. Tämä on mahdollista, koska työ on keskeisesti päivystämistä. Meidän maallikkojen on joskus hankala ymmärtää, että näiden sisäisen turvallisuuden ammattilaisten keskeinen tehtävä on nimenomaan ylläpitää valmiutta. Valmiuden pitää ihan aina, yöllä ja päivällä, arkena ja pyhinä, olla vaaditulla tasolla. Se tarkoittaa kykyä nopeaan toimintaan, aina pienistä tarkistustehtävistä suuronnettomuuksien hoitamiseen. Valmiutta ylläpidetään koko ajan, mutta työtä ei tehdä kellon ympäri. Tehtävien salliessa näillä ammattilaisilla on mahdollisuus myös lepoon työpaikallaan. Tämän lain myötä mahdollistetaan, että ammattilaisemme saavat pitää heille parhaiten soveltuvan työaikamallin.
Arvoisa puhemies! Valiokunta kannattaa lain hyväksymistä esitetyssä muodossaan. Tiedostimme valiokunnassa kuitenkin myös sen, että viranomaisten tähän saakka myöntämät poikkeusluvat on koettu osin epäjohdonmukaisiksi ja joskus vähän mielivaltaisiksikin. Eri työpaikoille on asetettu erilaisia ehtoja, mutta myös työpaikoilla ehtoja ja normeja on tulkittu eri tavoin. Siksi on tarpeellista täsmentää, mihin lainsäätäjä pyrkii. Tavoitteena on, että tämän lain myötä sopimisvapaus kasvaa eikä supistu. Poikkeavista työajoista saadaan jatkossa sopia työehtosopimuksessa, eikä viranomaisen poikkeuslupia tarvita. On myös mahdollista siirtää työaikakysymys osittain tai kokonaan paikallisesti sovittavaksi. Epäjohdonmukaisuutta on ilmennyt myös tasoittumisjaksojen suhteen — siis siinä, millä ajalla keskimääräinen sovittu viikkotyöaika saavutetaan. Jatkossa tasoittumisjakso saadaan sopia enimmillään 12 kuukauteen työn tekemisestä lukien.
Valiokunnan yhteinen toive on, että lainmuutoksesta tiedotetaan riittävästi. Lainsäätäjän tarkoitus on luoda väljyyttä ja edistää sopimista, ei rajoittaa tai vaikeuttaa kenenkään elämää. Kysymys pelastajien ja ensihoitajien työajoista on tärkeä. On hyvä, että ylimääräinen säätäminen sen suhteen saadaan nyt loppumaan. Alalla riittää muutakin mietittävää.
Haasteista vähäisimpiä eivät ole pelastuslaitosten siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille tai rakenteellinen pula osaajista. Alalla on myös suuri huoli resurssien riittävyydestä jatkossa. Näitä kysymyksiä tullaan lähivuosina ratkomaan kaikilla tasoilla. Niitä tullaan miettimään vielä useampaan kertaan tässäkin salissa. Kaiken myllerryksen keskellä meidän on kuitenkin taattava ammattilaisillemme työrauha heidän tärkeään työhönsä. Sisäisen turvallisuuden organisaatioidemme ja niissä työskentelevien pitää olla iskussa koko ajan, eikä ydintehtävän suorittamista saa rakenteiden muuttuessakaan vaarantaa. Nämä ammattilaiset toimivat rajapinnassa, jossa kysymys on kansalaisten keskeisimmästä perusoikeudesta, oikeudesta elämään ja terveyteen. Turvallisuudessa ei ole ylimenokausia.
Monelle pelastajalle ja ensihoitajalle työaika on tärkeä kysymys. Monille se on yksi alalle hakeutumisen ja alalla pysymisen syistä, kuten edustaja Heinonen ja edustaja Satonen täällä aikaisemmin ansiokkaasti totesivat. Vuorokausityörytmi helpottaa monen mielestä työstä palautumista sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Moni käy työssä pitkien matkojen päästä. Tämä ei olisi mahdollista, jos työvuoroja olisi merkittävästi nykyistä enemmän. Myös monet, etenkin syrjäkylien paloasemat voisivat jäädä kokonaan ilman ammattilaisia, jos töihin pitää tulla nykyistä useammin. Työmatkat ovat kalliita ja — kiitos hallituksen — muuttuvat koko ajan entistäkin kalliimmiksi. Pitkät työmatkat syövät myös kohtuuttomasti vapaa-aikaa ja lisäävät työhön liittyvää sidonnaisuutta.
Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin hyvä laki, ja kannatan sitä lämpimästi. Kiitos hallitukselle pitää antaa silloin kun kiitoksen aihetta on, ja nyt sitä aihetta on. Pelastajat ja ensihoitajat tarvitsevat nyt alalle vakautta ja jatkuvuutta. Toivottavasti tämä laki osaltaan sitä heille tuo ja auttaa heitä jaksamaan vaativassa tehtävässään.
Puhemies Anu Vehviläinen
:Edustaja Myllykoski.