Arvoisa herra puhemies! Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat yliedustettuina seksuaalirikosten syylliseksi epäiltyinä ja rikoksista tuomittuina. Koulutus, valistus ja kotouttaminen eivät ole onnistuneet, ja toisen koskemattomuuden ehdoton kunnioitus on jäänyt niiden sisällössä toteutumatta. Syyskuussa 21 julkaistiin valtioneuvoston teettämä tutkimus ”Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennalta ehkäisemisen mahdollisuudet”. Tutkimuksen tehneiden lähteenä oli aiempi tutkimustieto, rekisteritiedot, nuorisorikollisuuskysely sekä haastatteluaineisto. Tutkimuksen mukaan vuonna 2020 ensimmäisen polven maahanmuuttajia oli 367 000 kappaletta, mikä oli alle 7 prosenttia Suomen väestöstä. Tutkimuksen tulokset ovat kylmäävää luettavaa. Vuonna 2020 ulkomaalaistaustaisten osuus raiskausrikoksista syylliseksi epäiltyinä oli 30,6 prosenttia. Sen lisäksi 15 prosenttia ulkomaalaistaustaisista oli syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. On hyvä huomata, että esimerkiksi lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset hyvin usein alkavat siten, että katsellaan ja levitetään kuvia ja filmejä, mutta ajan myötä tekijä pyrkii ja usein myös pääsee sekä virtuaaliseen että fyysiseen kontaktiin uhrin kanssa. Seksuaalirikollinen hyvin usein jatkaa rikollista toimintaansa, koska kynnys seksuaalirikosten tekemiseen on jo madaltunut ja ylitetty.
Tässä vaiheessa oikea vastaus ei ole se, että ”muut kuin ulkomaalaistaustaisethan tekevät kuitenkin suurimman osan rikoksista”. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta sillä ei ole mitään relevanssia tämän lakimuutosehdotuksen käsittelyssä. Vuosien 2015—2016 aikana saimme maahan tuhansia ja taas tuhansia nuoria terveitä miehiä turvapaikanhakijoina. Vuodesta 2017 alkaen seksuaalirikosten määrä lähti kasvamaan ja ulkomaalaistaustaisten syylliseksi epäiltyjen osuus ampaisi raketin lailla nousuun. Uskallan sanoa, että näin ei tule käymään vuonna 23, ainakaan niin, että syylliseksi epäillyissä näkyisivät maahan nyt saapuvat, sotaa pakenevat ukrainalaiset ihmiset. Voimme tehdä siitä omat johtopäätöksemme ja mahdollisesti myöskin oppia jotakin siitä.
Tällä lakialoitteella pyritään vähentämään seksuaalirikosten yleistymistä, antamaan maassa oleskeleville ulkomaalaisille signaali siitä, kuinka tuomittavana suomalainen yhteiskunta pitää seksuaalirikoksiin syyllistymistä, sekä turvaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jokaisen henkilökohtaista koskemattomuutta. Hallitus on antanut esityksen 13/22 rikoslain 20 luvun muuttamisesta. Luvussa määritellään ne teot, jotka täyttävät seksuaalirikosten tunnusmerkistöt. Samassa yhteydessä on annettu monia muitakin esityksiä muiden lakien muuttamiseksi, mutta sen sijaan ei ole tehty esitystä ulkomaalaislain 9 luvun maasta poistamista koskevien säännösten täsmentämisestä ja muuttamisesta. Edellinen hallitus on tehnyt vuosina 18 ja 19 useitakin selvityksiä, ja myös oikeusministeriö on 4.2.2020 lausunut, että maasta voidaan poistaa rikosperusteisesti ihminen, joka on saanut rangaistukseksi vähintään yhden vuoden vankeustuomion. No, ongelma ei kuitenkaan ole poistunut: ministerityöryhmien työ ei tuottanut ulkomaalaislakiin muutoksia eikä oikeusministeriön lausunto vienyt asiaa mihinkään ratkaisuun, vaan se tyytyy vain toteamaan olemassa olevan asiantilan.
Siis ongelmalliseksi on muodostunut ulkomaalaislain sanamuoto. Se, että joku voidaan karkottaa taikka käännyttää ja maahantulo voidaan estää, ei toimi rikoksia ennalta estävässä mielessä. Tällä lakiesityksellä muutos saataisiin, muutos, joka toimii varmuudella ennalta estävänä tekijänä. Kun seksuaalirikoksiin syyllistyneelle ulkomaalaiselle karkottaminen tai käännyttäminen on rikoksen ehdoton seuraus, on odotettavaa, että tämä uhka vaikuttaa ainakin suurimpaan osaan niistä, joilla on oikea tarve saada turvaa. On toki selvää, että niihin, jotka ovat täällä muista syistä, vaikutusta ei todennäköisesti paljoa ole, sillä kun yhden hyvinvointivaltion ovet sulkeutuvat, on mahdollista hakeutua toisen oven taakse. Toisaalta sillä ei ole tämän lakiehdotuksen kannalta merkitystä, sillä meidän ei ole syytä eikä velvollisuutta ottaa kantaaksemme ulkomaalaisten rikollisten aiheuttamaa taakkaa Euroopan unionin sisällä, vaan meidän tulee huomioida vain oman maamme rikollisuustilanne ja omien lastemme ja muiden uhrien turvallisuus.
Suomessa rikoslaissa on väkivaltaa koskevat pykälät ja sitten on näitä seksuaalirikoksia koskevat pykälät. Minun mielestäni seksuaalirikokset ovat raainta väkivaltaa, mitä ihmiselle voidaan tehdä henkirikoksen jälkeen. Se vertautuu suoraan myös törkeään pahoinpitelyyn, ja sen tulisi näkyä myös näitten asioitten ratkaisuissa ja erityisesti niin, että kun tänne maahan on tultu, niin täällä eletään tämän maan sääntöjen mukaan. Edellä sanottuun viitaten totean, lukematta näitä pykälämuutoksia läpi, että tässä ehdotetaan muutosta ulkomaalaislain 9 luvun — maasta poistamista koskevan luvun — pykäliin 143 Maasta karkottaminen, 146 Kokonaisharkinta, 149 Maasta karkottamisen perusteet sekä 150 §:n 2 momenttiin Maahantulokiellon määrääminen ja sen peruuttaminen. Totean tähän lopuksi, että maahantulokieltoa ei voisi peruuttaa, kun karkotus on tehty. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Mäkelä, olkaa hyvä.