Arvoisa rouva puhemies! Täällä äsken viitattiin kolmannen sektorin toimijoihin, jotka ovat hyviä iltapäiväkerhotoiminnan järjestäjiä, ja näin on ollut vuoden 90 alun jälkeen, kun olen itse saanut sitä seurata, myöskin jonkun verran seurakunnan ja kunnan puolelta.
Mutta ongelma on yhä edelleen toimintojen kirjavuus, sillä jokainen kunta voi itse päättää, miten kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tehdään: onko se avustuksena, avustetaanko lapsiperheitä, tehdäänkö kumppanuussopimuksia, viedäänkö kilpailutukseen, maksetaanko osarahoitusta, ja myöskin se, mikä hallintokunta missäkin kunnassa vastaa, on hyvin kirjavaa. Kaikissa tapauksissa kunta tietenkin vastaa siitä toiminnasta, että sitä kunnassa on, ja palveluntuottajat saavat aina semmoisen könttäkorvauksen. Mutta palveluntuottajat eivät voi suhteuttaa, kun meillä on kerran laki, sitä toimintaansa sen korvauksen mukaan, vaan sen toiminnan pitää olla aina tasalaatuista. Ja tämä on ongelma, koska ne korvaukset kunnittain ovat hyvin erilaiset. Ja kuitenkin on haluttu ja ajateltu, että kaikki toiminta olisi tietenkin pitkäjänteistä ja suunnitelmallista, osa lapsen koulupäivää ja varhaiskasvatuksesta pidemmälle opinahjoihin sitten laadukasta.
Tässähän on ollut ongelmia, ja tuntuu, että ne taas pahenevat. Kun meillä kolmas sektori pitkälti yhä edelleen iltapäiväkerhoissa työllistää työllistämistuen kautta olevat työntekijät, niin kaikki työsuhteet loppuvat puolen vuoden, yhdeksän kuukauden, korkeintaan vuoden jälkeen, jotenka pitkäjänteistä, laadukasta toimintaa on todellakin vaikea järjestää, etenkin kun siellä on joka tapauksessa se kesäaika, siinäkin tapauksessa, että palveluntuottaja säilyisi samana, mikä kyllä vaihtuu aika monessa kunnassa vuodesta toiseen. Elikkä määräaikaiset työsuhteet ja palkkatuella työllistäminen eivät tue tätä.
Hyvää on tietenkin, että 2006 on tehty erillinen ammattitutkinto ja nyt osa pystyy kouluttautumaan siinä samalla, työn aikana, sitten siihen ammattiin, ja sitä voi myöskin opiskella muualla. Ja kun hallitus kerran toteaa, että tämä parantaa laadukasta toimintaa ja edistää aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien työsuhteiden pysyvyyttä, niin näillä reunaehdoilla ihmettelen kyllä, miten. Vai onko tarkoitus se, että järjestetään harvemmille laadukkaampaa toimintaa — elikkä niille, joilla on rahaa, sitten sitä toimintaa voidaan järjestää?
Kunnat ovat tuottaneet tätä palvelua hyvin erityyppisesti. Joissakin kunnissa palvelua tuotetaan ilmaiseksi osana koulujen kerhotoimintaa ja siitä vastuun kantaa sitten kunta kokonaisuudessaan, ja joissakin kunnissa ne lukukausimaksut tai kuukausimaksut ovat varsin suuria. Elikkä tälläkin hetkellä eri kunnissa on hyvin eriarvoinen kohtelu.
Mutta nämä maksujen korottamiset, niin kuin täällä jo on moneen kertaan todettu, nostavat sitä osallistumiskynnystä ja saattavat lapset eriarvoiseen asemaan nyt siellä kunnan sisällä vielä entistä enemmän.
Vielä muutama sana tähän tuottajien puolelle. Tässähän ei ole missään tapauksessa kyse siitä, että tällä tuettaisiin kolmannen sektorin iltapäiväkerhojen tuottajia tai niitten järjestäjiä. Tällä ei ole mitään tekemistä valtiontalouden kanssa, elikkä minkäännäköistä julkisen talouden helpotusta tällä ei ole tulossa, koska oletettavasti myöskin siellä kunnassa on käytössä siihen iltapäiväkerhotoimintaan kaikki ne maksut, mitä sieltä kerätään.
Yksi byrokratian lisäys tässä on tulossa, samalla tavalla kuin subjektiivisen päivähoidon osalta. Kuka on se, joka määrittää ja päättää, keneltä maksuja ei kerätä? Keräävätkö ne iltapäiväkerhon ohjaajat, ne palkkatuella olevat ihmiset, toisten tilinauhat ja tekevät itsenäiset päätökset siellä kerhoissa? Vai menevätkö ne sosiaalitoimen päätettäväksi? Tässä on byrokratiaa.
Ja sitten vielä tuottajien puolelta: Kuka korvaa ja miten korvataan tuottajille, elikkä sille kolmannelle sektorille, ne maksuvapaudet tai ne maksujen alennukset? Sitä ei tässä hallituksen esityksessä ymmärtääkseni ole ollenkaan pohdittu. Jäävätkö ne sen kolmannen sektorin järjestön itse maksettavaksi, jos se päättää, että se voi ottaa toimintaansa — niin kuin toivottavaa on — niitä lapsia tai niiden lasten perheitä, joilla sitä maksuvalmiutta ei ole? Onko se se järjestö, (Puhemies koputtaa) joka sitten huolehtii?