Arvoisa puhemies! Aktiivimalli sisältää ratkaisevan väärinymmärryksen työttömyyden luonteesta, mikäli esityksen tarkoituksena on todella lisätä työllisyyttä, työttömien työllistymistä sirpaletöihin, niin kuin esityksessä väitetään. Jos työtön henkilö menee päiväksi töihin, hän ansaitsee matalapalkka-alallakin yli 60 euroa, jos ei ole toimeentulotuella. Tämä on siis se summa, joka hänelle jää verojen jälkeen käteen. Jos hän ei mene töihin, hän aktiivimallissa menettäisi tämän 60 euroa ja sen lisäksi päivärahaa noin 30 euroa. Esitys siis olettaa, että meillä on jossakin työttömiä, joille 90 euron menetys on niin paljon suurempi uhka kuin 60 euron menetys, että he tämän takia ratkaisevasti muuttavat käyttäytymistään. Näin siitä huolimatta, että paljon suuremmat sanktiot eivät tähän asti ole siihen johtaneet.
No miksi sanktiot eivät toimi? Koska syy työllistymättömyyteen ei ole taloudellisen kannusteen puutteessa. Syynä työllistymättömyyteen voi olla yksinkertaisesti se, että työtä ei ole tarjolla. Tällöin aktiivimalli ei asiaa millään lailla korjaa. Syynä työllistymättömyyteen voi olla se, että työtä on mutta tarjolla oleva työ on sellaista, jota työtön ei esimerkiksi terveysrajoitteiden vuoksi voi ottaa vastaan. Meillä on paljon työttömiä henkilöitä, jotka voisivat työllistyä erilaisilla järjestelyillä ja jotka sen takia ovat meidän työttömyystilastoissamme mutta jotka eivät kykene työllistymään niille palvelualojen sirpaletyömarkkinoille, joilla on hyvin vähän mahdollisuutta suunnitella työkeikkoja yksilöllisistä tarpeista ja terveysrajoitteista käsin. Tähän ongelmaan aktiivimalli ei vastaa millään lailla. Kolmas syy siihen, minkä takia työtön ei työllisty, on se, että työtä on tarjolla mutta sosiaaliturvabyrokratian vuoksi sitä ei uskalleta tehdä. Näiltä osin aktiivimalli pikemminkin vaikuttaa kielteisesti, ei suinkaan myönteisesti, ihmisten työhaluihin, sillä se pahentaa entisestään sitä byrokratialoukkua, joka jo tällä hetkellä on kohtuuton.
Tämän ratkaisevan väärinymmärryksen lisäksi aktiivimalliin liittyy myös eräitä muita ongelmia, joiden vuoksi esitys on oman sisäisen logiikkansa mukaan mahdoton. Esityksessä ei kerrota, miten työrajoitteinen osoittaa perustellun syyn olla työllistymättä tilanteessa, jossa velvoite ei kohdistu mihinkään nimenomaiseen työpaikkaan. Tähän asti työvelvoite on toiminut niin, että TE-toimistosta lähetetään työosoitus johonkin nimenomaiseen työpaikkaan, ja jos työttömällä on jokin sellainen rajoite, että hän ei pysty tätä työtä ottamaan vastaan — esimerkiksi silmäsairaus, joka edellyttää valojen himmentämistä, johonka kyseisessä työpaikassa ei ole mahdollisuutta — hän toimittaa tästä rajoitteesta B-lausunnon TE-toimistoon ja selviää sillä sanktioitta. Nyt tässä aktiivimallissa ajatellaan, että silloin jos työtön ei ole työllistynyt mihinkään, hän on ikään kuin kieltäytynyt kaikista maailman tai ainakin oman työssäkäyntialueensa työpaikoista, ja hänen on mahdotonta toimittaa sellaista lääkärinlausuntoa, joka osoittaisi hänet syyttömäksi tähän rikokseen. Tämä on yksi niistä keskeisistä ongelmista, minkä takia on hyvä, että tämä käy myös perustuslakivaliokunnassa.
Toinen iso käytännön ongelma, johonka edustaja Nurminen jo viittasikin, on se, että tämä aloite lisää toimeentulotuen käyttöä. Eli se ei pelkästään lisää työttömyysturvabyrokratiaa työttömyysturvajärjestelmän sisällä, vaan sen lisäksi se tuo toimeentulotukibyrokratian piiriin uusia henkilöitä, mikä moninkertaistaa tätä byrokratialoukkuvaikutusta entisestään. Tällaisenaan se on tokikin selkeää jatkoa 1990-luvulta alkaneelle linjalle, jossa tarve työttömien piiskaamiseen on niin vahva, että yhä uutta kuripolitiikkaa toteutetaan kansantalouden kustannuksella, vaikka jo tällä hetkellä tiedetään, että sillä ei ole myönteisiä vaikutuksia.
Kolmas keskeinen iso ongelma on, että hallituksen esityksessä esitetään työvoimapoliittiset toimenpiteet ikään kuin tasavertaisena vaihtoehtona työpaikalle niille henkilöille, jotka eivät työtä löydä. Tässä on ajatusvirhe, koska henkilö ei voi samalla tavalla itsenäisesti etsiskellä työvoimapoliittisia toimenpiteitä, kun hän etsii työpaikkaa, vaan työvoimapoliittiset toimenpiteet tulevat aina viranomaispäätöksen ja ‑ohjauksen kautta. Tämä viranomaisreitti on jo nyt sanktioitu kovemmalla sanktiolla kuin mitä nyt aktiivimalli tässä esittää, eli jos kieltäydyt työvoimapoliittisista toimenpiteistä, pahimmillaan menetät paitsi työttömyysturvan myös toimeentulotuestasi 40 prosenttia määräajaksi. Sen rinnalla aktiivimallin pelote on täysin turha.
No, mikä sitten toimii, jos ihmisiä halutaan työttömyyden aikana sirpaletöihin? Me tiedämme, että 300 euron suojaosa on toiminut erinomaisesti. Minulla on vahva aavistus, että myös byrokratian helpottaminen toimisi. TE-työntekijöiden saavutettavuus silloin, kun työttömällä on tarve kysyä jotain asiaa, voisi auttaa kummasti, samoin ennakkopäätösjärjestelmä epäselviin tapauksiin, jolloinka saisit tietää ennen kuin teet jonkun liikkeen, johtaako tämä sanktioihin vai palkintoon, ja tokikin työttömien koulutuksen helpottaminen.
Esityksessä aktiivimallista kysymykseksi jää vain, eikö hallitus ymmärrä työttömyydestä yhtään mitään vai onko esityksen tosiasiallisena tavoitteena jokin muu, esimerkiksi työttömyysturvan leikkaus kohdentaen sen työttömien sisälläkin siihen kaikkein haavoittuvimpaan ja vähiten puolustuskyvyttömään ryhmään. Jos on niin, olisi reilua myös esittää asia parlamentille niin.