Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta käy tavattoman hyvin kyllä ilmi se, mistä on puhuttu jo vuosikaudet, että näyttää siltä, että kotoutumisen mittarina käytetään käytettyä rahamäärää. Siltä se nyt kuulostaa, että se on se, millä mitataan, onko kotoutuminen hyvää. Onko kotoutuminen tehokasta, onko se vaikuttavaa, riippuu siitä, kuinka paljon siihen käytetään valtion rahaa. Näinhän asia ei tietenkään ole, ja nyt siihen on tulossa muutos.
Täällä on kysytty monessa puheenvuorossa, onko tämä ainoa esitys, mitä hallitus kotoutumisen saralla tuo. Ei ole. Tämä on ensimmäinen osa, pikakorjaus, joka tehtiin tähän viime kaudella tehtyyn kotoutumislain uudistukseen, jossa on siis 101 pykälää pelkkiä oikeuksia. Nyt me teemme tässä kotoutumisessa hallitusohjelman mukaisesti paradigmamuutoksen, jossa lähdetään siitä, että henkilön omaa vastuuta ja velvoittavuutta ja kannustavuutta tullaan lisäämään, ja tähän liittyy monta asiaa.
Ensinnäkin kaikki lähtee siitä, että Suomeen kotoudutaan työllä, jotenka työ ja työn tekeminen on se tavoite. Mitä siihen tarvitaan, että henkilö, joka tulee ulkomailta, voisi Suomessa tehdä työtä? Hän tarvitsee yhteiskunnan tuntemuksen ja hän tarvitsee kielikoulutusta. Ne ovat ne pilarit, joilla tätä paradigmamuutosta ja uudistusta tehdään.
Sen lisäksi me tulemme tekemään uudistuksen, jossa tämä koko kotoutumispalvelujärjestelmä uudistetaan siten, että se on ensinnäkin sisällöltään samanlaista, se on vaikuttavaa, ja siinä on mittarit, millä mitataan sitä kotoutumista. Sitä ei mitata käytetyllä rahamäärällä vaan sillä, kuinka paljon tästä kotoutumisesta työllistytään, esimerkiksi. Näin ollen tässä tarvitaan aika isokin työ.
Sen lisäksi, että kotoutumista, tätä sisältöä ja järjestelmää, uudistetaan ja tehostetaan, kannustavuuteen liittyvät esimerkiksi kansalaisuuslain muutokset, pysyvän oleskeluluvan muutokset ja sosiaaliturvamuutokset. Jos et saavuta kielitaitoa, niin silloin saat matalampaa sosiaaliturvaa. Eli tässä on monia muutoksia nyt meneillään, ja tältä osin voidaan sanoa, että kun hallituskausi on lopussa, niin olemme hyvin erilaisessa tilanteessa.
Nyt täällä on kovasti esitetty huolta siitä, että mitä nyt sitten, kun kunnilta vähennetään kotoutumiskorvauksia ja saatavaa aikaa. No, se tarkoittaa sitä, että kunnillekin tulee kannuste järjestää palveluita, jotka ovat tehokkaampia. Kun sitä rahaa ei enää ole kuin se kaksi vuotta, niin pitää kahdessa vuodessa saada nimenomaan se kielitaito sille tasolle, että henkilö voi pärjätä ja sitten lopulta työllistyä ja että hän ymmärtää yhteiskunnan järjestelmän. Siihen ei voi jättää enää lillukanvarsia. Siinä mielessä tämä on kyllä kunnillekin kannustin tehdä asioita tehokkaammin. Tämä on tietenkin myöskin hallituksen toive, että kunnissa tämä otetaan huomioon eikä tuhlata ikään kuin kotoutumisesta saatavia korvauksia siten, että se ei ole tehokasta.
Täällä hyvin esitettiin, että mitä enemmän kotoutetaan, niin sitä vähemmän kotoudutaan. Tämä on aika mielenkiintoinen lausunto siinä mielessä, että minä olen kuullut tämän myöskin erään 90-luvulla Suomeen muuttaneen maahanmuuttajan suusta. Hän totesi minulle suoraan muutama vuosi sitten, että hänellä on sellainen tunne, että silloin, kun kotouttaminen alkoi, niin kotoutuminen loppui. Siinä mielessä nämäkin viestit kannattaa ottaa kyllä vakavasti, koska jos meillä on järjestelmässä ongelma, joka aiheuttaa sitä, että me käytämme valtavan määrän rahaa ilman tuloksia, niin se ei ole tässä yhteiskunnassa kovin järkevää. Ei se ole tässä taloustilanteessa järkevää, mutta ei se ole sitä kyllä muutoinkaan.
On hyvä huomata se, että minusta nyt ainakin meidän hallitus käyttää kotoutuminen-sanaa, ei kotouttaminen-sanaa. Kotoutumisessa henkilö itse on aktiivinen toimija. Hän ei ole toimenpiteiden kohde, jona kotouttamisessa hänestä puhutaan — että hän on joku kohde, jolle julkinen valta tekee asioita, jotta hän kotoutuisi.
Eli nyt ollaan tekemässä lähtien jo tästä kielestä ihan selkeä suunnanmuutos. Kaikki tähtää toki siihen, että tämä on sekä yhteiskunnan että myöskin tänne tulijan etu.