Arvoisa puhemies! Edustaja Peltokangas on aivan oikeassa, ja pyydän anteeksi. Tein virheen siinä kohtaa, kun oletin tai muistin väärin, missä käsittelyssä olemme menossa. Eli pyydän anteeksi sitä, että oletin edustaja Peltokankaan esittäneen pejoratiiviset puheenvuoronsa muista valiokunnan edustajista puheenjohtajan ominaisuudessa sekä virheelliset tiedot käsiteltävästä asiasta, ja myönnän, että hän esitti ne täysin vain edustaja Peltokankaana.
Edustaja Vuornokselle totean, että ne henkilöt, jotka ovat kadonneet, ovat viranomaisarvioiden mukaan lähteneet pois maasta. Yhdenkään kohdalla ei ole valiokunnan kuulemisissa tullut esiin, että yleinen järjestys tai turvallisuus olisi vaarantunut. Mikäli kansallisen turvallisuuden kannalta jotakin vaaraa oltaisiin havaittu, heidät olisi voitu ottaa säilöön jo vanhan lainsäädännön perusteella. Mutta edelleenkin muistutan, että erittäin pieni osa säilöön otetuista ihmisistä on siellä tähän asti ollut kansalliseen turvallisuuteen vedoten, eikä ole näköpiirissä, että nimenomaan yleinen järjestys ja turvallisuus olisi se syy, jolla jatkossakaan ihmisiä ensisijaisesti otettaisiin säilöön, joten tämän lakiesityksen freimaaminen näihin asioihin samalla unohtaen, että siellä täysin mihinkään rikoksiin syyllistymättömät ihmiset — sellaiset ihmiset, joita ei edes epäillä aikeista syyllistyä mihinkään rikoksiin, jopa pikkulapset — ovat vankilassa. Jos tämä puoli jätetään pois näistä lakiesityksen kuvauksista, niin se on kyllä... No, tämä on taas se kohta, missä en löydä sanoja, koska paheksun niin kovasti tällaista ratkaisua.
Yleisesti olisi hirveän tärkeätä, että kun kansanedustajat säätävät lakeja, niin he ymmärtäisivät sen, että lakeja, jotka turvaavat ihmis- ja perusoikeuksia, ei ole laadittu normaalioloja ja hyvää säätä varten. Ne laaditaan aina sitä pahaa päivää varten, kun jostakin syystä instituutiot horjuvat, kun jostakin syystä viranomaiseen ei voida luottaa, kun tapahtuu jotakin sellaista, että se viranomainen ei ole pelkän terveen järjen varassa oleva luotettava suoja ihmis- ja perusoikeuksille. — Arvoisa puheenjohtaja, siirryn sinne pönttöön. [Puhemies: Olkaa hyvä! — Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] — Jos näin olisi, niin suurinta osaa meidän lainsäädännöstä ei tarvittaisi lainkaan, koska jos me voitaisiin luottaa ihmisten harkintakykyyn ja terveeseen järkeen kaikissa olosuhteissa — silloinkin, kun intressit poikkeavat toisistaan merkittävästi, silloin, kun ihmiset kohtaavat erilaisia pakkoja ja erilaisia kriisitilanteita — niin mihin me tarvittaisiin näitä oikeusvaltiorakenteita? Ei, koko oikeusvaltiorakennelma on syntynyt nimenomaan siitä oivalluksesta, että aika ajoin yhteiskunnassa syntyy tilanteita, jolloin harkinta horjuu, ja silloin tarvitaan sitä lainsäädäntöä. Hyvänä esimerkkinä melko tuoreesti taaksepäin on tämä Trumpin viime kauden päätös, jolloinka ainoa, joka huolehti siitä, että Yhdysvallat ei luisunut kaaokseen, oli heidän instituutionsa, joidenka lainsäädännön ja institutionaalisten rakenteiden turvin he kykenivät pysäyttämään tällaisen vallankaappausyrityksen.
Pahimmillaan kaikkialla siellä, missä mopo on niin sanotusti lähtenyt todella pahasti käsistä, aina on vedottu kansalliseen turvallisuuteen ja yleensä on vedottu myös yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Nämä ovat semmoisia käsitteitä, joiden kohdalla poliitikkojen pitäisi tietää, että nyt ollaan erityisen varovaisia, koska nämä ovat voimakkaita aseita myös erilaisten totalitaaristen järjestelmien käsissä, ja historiallisia esimerkkejä on niin paljon, että niitä ei mitenkään voi pitää poikkeustapauksina. Nimenomaan silloin, kun nämä sanat lausutaan ääneen, on erityisen tärkeätä, että katsotaan, että se lainsäädäntö on tarkkarajaista, että se on kohtuullista, että se on aivan varmasti viimesijaista. Ja juuri tästä syystä esimerkiksi oikeusministeriö esitti todella paljon kritiikkiä näihin muotoiluihin, joita tässä lakiesityksessä oli, koska nämä perusolettamat, jotka suojaavat ihmisten oikeuksia, meidän kaikkien oikeuksia, oli muotoiltu niin löysästi, että niihin ei tosiasiallisesti pysty vetoamaan.
Minä näen, että vaikka tämä lakiesitys on verraten pieni, se on osa pidempää jatkumoa, jossa ollaan heikennetty jo pidemmän aikaa tässä yhteiskunnassa sellaisten ihmisten oikeusasemaa, joista kukaan ei ole niin kauhean kiinnostunut. Ja sinänsä se ei ole mitenkään radikaalia eikä mikään suuri saavutus, toisin kuin edustaja Rasinkangas tässä esitti. Kyllä tätä huonoa tietä on kuljettu jo kauan ennen perussuomalaisiakin, valitettavasti. Se on kuitenkin periaatteellisella tasolla merkittävää, koska se osoittaa sitä, kuinka pahasti meidän yleissivistys on päässyt rapautumaan ja kuinka heikosti meidän poliittinen eliitti tällä hetkellä ymmärtää sen, kuinka vaarallisia askeleita se on ottamassa.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Lundén.