Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä juuri käydyt vaalit ovat takana ja hallitusneuvottelut ja hallitusohjelma, niin kuin olemme tässä kuulleet muiden lakiesitysten yhteydessä siitä jo keskustelua. Mutta olen tehnyt tämän lakialoitteen sen vuoksi, että juuri nyt on sopiva ajankohta tehdä muutoksia, jos halutaan niitten jollakin tavalla vaikuttavan tulevien vaalien demokraattisempaan jakautumiseen eli kansalaisten äänien demokraattisempaan jakautumiseen.

Tämän kuluneen kevään aikana vaalien tuloksen jälkeen eniten keskustelua on käyty ehkä kuitenkin ihan oikein alhaisesta äänestysprosentista, joka oli 67,9, mutta on keskusteltu myös siitä, että meidän tapamme laskea kansalaisten antamat äänet ja muuttaa ne sitten paikoiksi täällä eduskunnassa eri puolueiden välillä on epäoikeudenmukainen. Löysin ihan tällaisen mielenkiintoisen yksityiskohdan, missä nämä kaksi asiaa on liitetty yhteen. Emeritusprofessori Voitto Helander on verrannut sitä, millä tavalla eri vaalipiireissä äänestysinnokkuus liittyy sitten siihen, millä tavoin paikat jakautuvat. Eli kun näissä pienemmissä vaalipiireissä on hyvin paljon vaikeampaa saada suhteellisella äänimäärällä kansanedustajapaikkaa, niin Helander on todennut, että vaalipiirin koko on selvässä yhteydessä äänestysaktiivisuuteen. Alhaisimmiksi kokonaiskeskiarvot äänestysprosentin osalta siis ovat jääneet vuosina 1991—2007 pidettyjen viisien eduskuntavaalien osalta Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan vaalipiireissä. Nämähän ovat juuri ne samat vaalipiirit, joissa tämä niin kutsuttu äänikynnys on kaikkein korkein, mikä tarkoittaa sitä, että puolueen pitää suhteellisesti saada enemmän ääniä niissä kuin näissä muissa.

Hallitusohjelmaan on nyt kirjattu sitten muotoilu: "Vaalijärjestelmää uudistetaan nykyisen vaalipiirijaon pohjalta. Uudistuksen perustana on vaalialuejärjestelmä, joka kattaa koko Suomen ja pitää sisällään vaaliliittokiellon - -." Mutta kaikesta tästä todetaan sitten, että hallitus antaa näitä esityksiä ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki hallituspuolueet ovat näistä asioista yksimielisiä.

No, näistä meidän vaalijärjestelmämme epäoikeudenmukaisuuksista on puhuttu hyvin pitkään, jo varmaan pari vuosikymmentä, mutta joka kerta nämä esitykset ovat kaatuneet siihen, että suuret puolueet eivät ole niitä hyväksyneet, ja syykin on selvä: Muutetaan vaalijärjestelmää ihan miten tahansa, niin lopputuloksena on se, että suurempien puolueitten paikkamäärä putoaa. Ja tämä on sitten mennyt, tämä tavallaan hyvin itsekäs eduskuntapaikkojen jakautuminen on mennyt sen ohitse, että täällä osattaisiin arvostaa kansalaisten antamia ääniä ja kansalaisten tahtoa. Ja jos on kyseessä ollut kokoomuksen, keskustan tai sosialidemokraattien paikkojen väheneminen, niin epäoikeudenmukaista ja yleisestikin epädemokraattiseksi todettua ääntenlaskutapaa ei ole haluttu muuttaa, koska riskinä on ollut paikkojen menetys.

Jos nyt katsotaan näitä käytyjä eduskuntavaaleja, niin suurissa vaalipiireissä, kuten esimerkiksi nimenomaan Uudellamaalla, hyvinkin pienellä äänimäärällä tulee valituksi eduskuntaan. Pienimmällä äänimäärällä on tullut valituksi perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner, 1 058 ääntä, ja toiseksi pienimmällä henkilökohtaisella äänimäärällä vihreiden Merikukka Forsius, 2 479 ääntä. Sitten taas henkilökohtaisten äänimäärien tasolla tarkasteltuna Pohjois-Karjalasta vihreiden Tarja Cronberg jäi rannalle melkein 7 800 äänellä, ja samoin Varsinais-Suomessa kristillisten Sari Essayah myös samanlaisella äänimäärällä jäi rannalle.

Sinänsä jos katsotaan, että tämä meidän suhteellinen vaalien laskutapa suosii pikemminkin puolueiden kokonaiskannatusta kuin sitä, että yksittäisten ehdokkaitten yksittäiset äänimäärät ratkaisisivat sen paikan, niin ei toisaalta pidä ihmetellä sitä, että näinkin voi käydä, eli puolueen kokonaiskannatus ratkaisee sen, tuleeko valittua eduskuntaan vai ei. Itse asiassa olen kyllä sitä mieltä, että liikaa myöskään ei ole syytä lähteä siihen suuntaan, että pelkästään henkilökohtaiset äänimäärät ratkaisisivat, vaan kyllä demokratiaan kuuluu myös se, että toimitaan ryhmissä ja toimitaan puolueissa, ja silloin puolueiden kokonaiskannatuksen tulee myös näkyä näissä vaalituloksissa.

Ongelmana on kuitenkin se, että vaalipiirien kokoerot vaikuttavat suuresti siihen, kuka tulee valittua ja mikä puolue täällä eduskunnassa sitten tulee suurimmaksi tai toiseksi suurimmaksi tai ylipäätänsä saa paikan. Ja kuten olemme nähneet, aika suoraviivaisesti sitten siitä kansalaisten antamasta valtakirjasta seuraa myös hallituksen kokoonpano ja myös hallituksen ohjelma ja se, mitkä puolueet siellä istuvat. Eli vaikka meillä on tällainen hyvin epädemokraattinen ja yleisesti niin tutkijoiden kuin tiedotusvälineiden taikka vaikka kansalaisten ja poliitikkojenkin keskuudessa tunnustettu epäkohta vaalituloksen laskutavassa, niin mitään muutosta ei ole tapahtunut, ja mielestäni sellainen pitäisi nyt tehdä.

Vielä ennen kuin lyhyesti esittelen omaa lakialoitettani, niin lyhyesti selvitän tätä. Vaalien jälkeen professori Heikki Paloheimo teki laskelman neljällä eri tavalla siitä, mitä olisi tapahtunut, jos meillä olisikin ollut toisenlainen vaalijärjestelmä kuin tämä tämänhetkinen dHondtin systeemi. Ja näissä oikeastaan aika suoraviivaisesti voidaan todeta, että kolme suurinta puoluetta menettävät paikkoja riippumatta laskutavasta tähän nykyiseen verrattuna, sekä keskusta, kokoomus että SDP enimmillään viisi paikkaa ja vähimmilläänkin sitten yhden paikan. Mielenkiintoista tässä on se, että kaikista näistä järjestelmistä, jotka yleisesti ottaen muualla Euroopassa mielletään hyvin paljon demokraattisemmiksi kuin tämä meidän nykyinen, se tapa, joka vähiten tätä tulosta muuttaa, on nyt sitten se, joka on kirjoitettu tähän hallitusohjelmaan. Eli itse asiassa tämän hallitusohjelman mukaisen kirjauksen mukaan tapahtuu kaikkein vähiten muutoksia ja kaikkein vähiten sitten otetaan huomioon kansalaisten ääniä, vaan pidetään kiinni tästä nykyisestä järjestelmästä, joka takaa yliedustuksen suuremmille puolueille.

Toivoisin kuitenkin, että perustuslakivaliokunta lähettäisi myös tämän lakialoitteen ja toivottavasti sen pohjalta käydyn keskustelunkin työskentelyn pohjaksi ministeriöön valmistelua varten, ja toivoisin, että myös tämä tasauspaikkajärjestelmä, joka tässä omassa lakialoitteessani on, otettaisiin vakavammin pohjaksi kuin mitä nyt hallitusohjelmaan on kirjattu. Tasauspaikkajärjestelmän olennaisin ero ehkä näihin pelkästään laskutavan muutoksiin on se, että halutaan kuitenkin selvästi pitää erillään ehdokkaiden henkilökohtaiset äänimäärät, ja se, että puolueet toimivat joukkueina, ja sillä tavalla kuitenkin koko valtakunnassa halutaan tämän tasauspaikkajärjestelmän mukaan tehdä mahdolliseksi valtakunnallisen kannatuksen näkyminen suoraan täällä eduskuntatyössä ja hallitustyössä ja yleensä niissä päätöksissä, jotka sitten kohdistuvat kaikkiin kansalaisiin.

Eli tämän lakialoitteen mukaan Manner-Suomessa nykyisen 199 kansanedustajapaikan sijasta valittaisiin 179 kansanedustajaa nykyisistä vaalipiireistä, ja nämä olisivat kiinteitä vaalipiiripaikkoja, ja 20 kansanedustajaa valittaisiin tasauspaikoilta. Ahvenanmaan vaalipiiri säilyisi nykyisellään. Tämän lisäksi tässä ehdotetaan kolmen prosentin äänikynnystä tasauspaikkojen jakoon osallistumisen edellytykseksi ja vaaliliittojen sivuuttamista tasauspaikkojen jaossa. Tämä sen vuoksi, että ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista liiallisesti eduskuntatyön lopputuloksessa sitten painottaa satunnaisia, eri puolilla Suomea ehkä aktiivisestikin toimivia pieniä ryhmittymiä, vaan kyllä demokratiaa on myös se, että kansalaisten asioita ajetaan hyvin vakavasti niin, että myös eri puolueet muodostavat riittävän suuria kokonaisuuksia. Toiseksi tasauspaikkoja jaettaisiin vain puolueille, jotka ovat saaneet kiinteiden vaalipiiripaikkojen jaossa vähemmän paikkoja kuin mihin vaalin kokonaiskannatus ne oikeuttaisi.

Näiden edellytysten täyttyessä puolueille laskettaisiin sitten erikseen valtakunnalliset tasausluvut. Tasauspaikat jaettaisiin tasauspaikkoja saavan puolueen sisällä puolueen kaikissa vaalipiireissä vielä valitsematta olevien ehdokkaiden kesken heidän vaalipiirissään saamansa vertausluvun suuruuden mukaisessa järjestyksessä.

Toivon todellakin, että tämä esitys otetaan aivan yhtä vakavasti pohjaksi kuin nämä muutkin. Tässä on sitten sellainen ero verrattuna hallitusohjelmaan, että tämä selvemmin antaisi enemmän paikkoja pienemmille puolueille ja selvemmin ottaisi huomioon koko valtakunnassa puolueen saaman kannatuksen, kun toisaalta tämä hallitusohjelman kirjaus taas mahdollisimman vähän yrittää puuttua siihen suurten puolueitten yliedustukseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Lapintien aloitteessa on ihan hyviä aineksia sillä tavalla, nyt kun kuitenkin tullaan käymään keskustelua ja tekemään jotain uudistuksia mahdollisesti vaalilain osalta.

Tuolla hallitusohjelmassakin on nyt jo kirjattu se linjaus, joka on hyvä, jotta nykyiset vaalipiirit säilytetään. Nimittäin kun tuolla Itä-Suomessa on tästä käyty keskustelua ja pohdittu eri tilanteissa, jopa joissakin vaalipaneeleissakin käytiin tätä keskustelua siitä, jotta pitäisikö laittaa suurempia vaalipiirejä, niin minusta se linjaus, jotta tehtäisiin ennemmin tämmöinen tasauspaikkajärjestelmä, olisi paljon parempi kuin lähteä tekemään rajoiltaan suurempia vaalipiirejä. Siinähän tapahtuu sillä tavalla, jotta se kynnys sitten ainakin uusien ehdokkaiden läpimenoon on tosi iso. Ja tietysti, jos katsoo köyhempiä ehdokkaita, joilla ei ole varaa hirveisiin mainoksiin tai kiertämiseen, niin suuri vaalipiiri on niille ehdokkaille edullinen, joilla on jo ennestään jotain mediajulkisuutta, näkyvyyttä jonkun jutun takia, tai sitten on rahaa käytössä, jotta voi kaikissa paikallislehdissä mainostaa ja prosyyrejä levittää laajoille alueille.

Sen takia en missään tapauksessa kannata sitä ajatusta, niin kuin joskus jotkut ovat täälläkin heittäneet, että tehdään isompia vaalipiirejä. Ainakaan meidän seudulla se ei olisi mitenkään järkevää, koska välimatkat ovat pitkät puhumattakaan tietysti tuolla jossakin, jos pohjoisessa tehtäisiin hirveän isoja vaalipiirejä. Mutta meillä ennen kaikkea, jos katsoo Itä-Suomea, niin koko Itä-Suomi vaalipiirinä olisi semmoinen, jotta siinä vaan rikkaat pärjäisivät tai semmoiset, jotka ovat muutoin hankkineet näkyvyyttä.

Se tässä ed. Lapintien aloitteessa on hyvä puoli, että tässä haetaan sitä, jotta kansanvalta toteutuisi. Nimittäin, eikö yleensä, kun se on valtakunnallinen vaali kuitenkin, pitäisi lähteä siitä ajatuksesta noin lähtökohtaisesti jo alun perin, jotta ihmisten ääniä ei menisi hukkaan? Tässäkin järjestelmässä vielä on tietysti omat puutteensa olemassa, mutta tämä jonkun verran parantaisi sitä, koska tämä nykyinen järjestelmähän tekee juuri sen, niin kuin ed. Lapintie totesi, että siinä menee aika paljon ääniä hukkaan pienpuolueilta ja joissakin tapauksissa aika isoiltakin puolueilta. Kun katsoo näitä eri laskelmia, mitä on ollut mahdollisuus katsoa, niin siellä on yllättäviä heittoja muuten tapahtunut, ja joiltakin isoiltakin puolueilta menee monta, lähes kymmenentuhatta ääntä jossakin hukkaan sen takia, että puuttuu vain muutama ääni. Sen takia minusta tämmöinen koko valtakunnallinen tasausjärjestelmä olisi siinä hyvä, jotta siinä katsotaan se kansan tahto ainakin tarkemmin kuin nykyjärjestelmässä.

Sen takia toivon, että hallitus, kun valmistelee tätä kysymystä, ottaa huomioon tämän aloitteen. Uskoisin kyllä tämän vaalilakikysymyksen olevan koko eduskunnassa ja laajemminkin semmoinen kysymys, että siitä ei tule hallitus—oppositio-kysymystä vaan sitä katsotaan koko Suomen kannalta, eikä tämä ole mikään sillä tavalla poliittinen kysymys.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitähän se tuo ed. Esa Lahtela tulikaan tuossa lopussa lausahtaneeksi, että tämä ei olisi poliittinen kysymys? Kyllä tämä nyt taitaa olla aika rankasti poliittinen kysymys.

Tästä erittäin hyvin tehdystä ja pohjapaperiksi sopivasta aloitteesta voi poimia sivulta 5 taulukon, joka kertoo, miten valtavan poliittinen tämä asia oikeastaan on. Kun katsoo tässä näitä vertailuarvoja, niin mikä niitten poliittinen merkitys on? Kun vertaa tämän nyt puhetta pitävän eduskunnan koostumukseen siellä suurimpia paikkamääriä pitävien puolueitten osalta, niin yksi ainut edustajapaikka ratkaisee sen, mikä on suurin puolue, pääministeripuolue, tällä hetkellä, ja kun vertaa sitä tähän taulukkoon sivulla 5, niin siellä näkyy, että siinä olisi aivan todella kokonaan toisenlainen konstellaatio täällä salissa ja toisenlainen hallituksen vetovastuu jnp. (Ed. Ukkola: Ei olisi vihreilläkään kuin 11 paikkaa!) — Ja vihreille ei tapahtuisi nyt tässä yhtään mitään, nyt tässä sattumalta-laskelmassa.

Mutta siis joka tapauksessa tämä on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Kun nyt tätä keskustelua on viimeisen viikon aikana käyty, niin se ei ole pelkästään suurimpien puolueitten asia nykykatsannossa, nykysovelluksen voimassa ollessa, vaan kysymys on myöskin pienimpien puolueitten kohdalla aivan täsmälleen siitä samasta. Se veto-oikeus, mikä hallitussopimukseen liittyy, ei ole suinkaan suurimpien puolueitten veto, vaan se on pienimmän hallitusosapuolen veto, joka on sisällytetty hallitussopimukseen, niin kuin hyvin selväksi on käynyt.

Myöskin toisessa asiassa olen ed. Esa Lahtelan kanssa hiukan eri mieltä eli siinä, mikä on nyky-Suomessa vaalipiiriin kokoon liittyvä hallittavuus. Hän oli sitä mieltä, ymmärsin tuon äskeisen puheenvuoron sillä tavalla, että olisi kauhistus, jos Pohjois-Karjala, Pohjois- ja Etelä-Savo yhdistettäisiin yhdeksi vaalipiiriksi. Se olisi hänen mielestään liian suuri. No, sitten meidän täytyy tällä logiikalla kyllä ehdottomasti Oulun vaalipiiri pistää kahtia, koska Oulun vaalipiiri on tällä hetkellä pinta-alaltaan 18 prosenttia Suomen pinta-alasta, ja sitten vielä kun mennään astetta pohjoisemmaksi Lapin vaalipiiriin, niin sitten mennään jo yli viidenneksen Suomen pinta-alasta kattavalle alueelle, ja kuitenkin Lapin vaalipiiristä ja Oulun vaalipiiristä valitut kansanedustajat, ne, jotka nyt sitten sattuvat aina tulemaan valituiksi, pystyvät toki hallitsemaan tuonkin alueen. On se työn takana!

Tässä juuri tuskailimme näitä selitysreissuja 7.5., että yhden ainoan puolentoista tunnin takia koko aamuyöstä seuraavaan puoleenyöhön menee sen yhden ainoan selitysreissun tiimoilta, olet matkalla koko ajan. Mutta siitä huolimatta se kuuluu asiaan. Se kuuluu demokratiaan. Tähän leikkiin ei pidä ryhtyä, jos ei siihen ole valmis. Näin se vaan on.

Samoin sitten vielä yksi ajatus, jossa olen ed. Esa Lahtelan kanssa vähän eri mieltä tässä lähestymistavassa, on se, että jos siis 7 800 äänellä ei pääse läpi, niin se on tietysti aika hurja juttu, kun vielä kaksi tämmöistä tapausta on nyt noteerattavissa näitten vaalien tiimoilta. Mutta vielä: Sehän tarkoittaa sitä, että se lista ei ole saanut riittävästi ääniä kaiken kaikkiaan, elikkä se kokonaisäänimäärä on jäänyt suhteellisesti vallitseviin olosuhteisiin nähden liian pieneksi. Elikkä olisi pitänyt olla enemmän ja parempaa äänisaalista kerääviä kavereita mukana siinä potin keräyksessä, niin että olisi se minimäärä saatu, elikkä se nyt taisi olla 12 000 ääntä, että se olisi saatu kokoon. Elikkä nyt se vaan kasaantuu yhdelle, ja siinä se tuntuu ihan hurjalta ja epäoikeudenmukaiselta joka suhteessa, että näin on. Sen takia minusta pitää niitä vaalipiirien pinta-aloja nostaa, niin että kerätään enemmän väkeä sinne alueelle, niin että äänikynnys saadaan laskemaan.

Nämä tasauspaikkajärjestelmät ovat hyviä ratkaisuja, myöskin nämä aluepohjaiset tuloksienlaskujärjestelmät, mutta nokanvalkaisuun tässäkin tarvitaan aineksia ja pitäisi seuraavat vaalit tehdä jo ihan toisenlaisissa olosuhteissa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintien tekemä lakialoite on paikallaan sen vuoksi, että me tarvitsemme nyt vakavan keskustelun vaalipiirijaostamme ja vaalitavastamme. Hallitusohjelmaankin tämä on kiteytetty. Olen kuitenkin eri mieltä siitä mallista, jota tässä tarjotaan. Ed. Lapintie omassa perustelupuheenvuorossaan viittasi siihen — kuten täällä useissa muissakin puheenvuoroissa on viitattu — että nämä henkilökohtaiset äänimäärät eivät vastaa toisiansa valittujen kohdalla, mikä tietysti pitää paikkansa, mutta jos me haluamme pitää suhteellisesta vaalitavasta kiinni, niin me emme voi itse asiassa sitoakaan sitä kansanedustajan paikkaa niihin henkilökohtaisiin äänimääriin oikeastaan kenenkään kohdalla. Meillä on malleja enemmistövaalitavoista ympäri maailman, joissa sitten nämä henkilökohtaiset äänimäärät tulevat ratkaisevammiksi, mutta ne jos mitkä, nämä enemmistövaalitavat, ovat järjestelmiä, jotka suosivat suuria puolueita, muutamia puolueita. Jos tässä halutaan pienten puolueiden asialla olla, niin silloin kannattaa kyllä tästä suhteellisesta vaalitavasta pitää kiinni.

No, mitä tehdä? Täällä ehdotetaan nyt tätä tasauspaikkajärjestelyä, ja eräät edustajat, kuten Esa Lahtela, tässä myöskin tukivat sitä. Itse minä näkisin uudistuksen kyllä lähtevän liikkeelle siitä, että me karkeasti ottaen rakennamme vaalipiirit sellaisiksi, että ne vastaavat kokonaisäänimääriltään toinen toisiaan. Silloin me pääsemme tästä ilmiöstä irti, joka koskee tätä äänikynnystä, ja silloin suhteellinen vaalitapa toimii hyvin. Tähän uudistukseen jos mennään, että me suurennamme vaalipiiriä, tarvittaessa ehkä sitten panemme jonkun vaalipiirin, kuten Uudenmaan vaalipiirin, vaikkapa kahtia, jotta saadaan suhteellisesti samankokoiset vaalipiirit, niin tämän ehdottomana edellytyksenä täytyy olla myöskin se, että vaaliliittoja ei sallita. Jos me pääsemme irti tästä äänikynnysilmiöstä eli se on samankaltainen ympäri maan, niin silloin myöskin äänestäjille täytyy olla selvää, että jos he äänestävät tiettyä puoluetta, niin myöskin tuolle puolueelle se ääni loppujen lopuksi menee eikä jollekin mahdollisesti vaaliliitossa olevalle kokonaan toiselle puolueelle. Tämän täytyy olla tämän uudistuksen tausta.

Ed. Esa Lahtela viittasi siihen, että tämä on huono esimerkiksi Itä-Suomen osalta, jossa syntyy ... (Puhemies: 2 minuuttia!) — Oikeastaan minulla on vain yksi lause. Vai tulenko sanomaan sen yhden lauseen sinne vielä? Mitä puhemies arvioi?

Niin, se ainoa lauseeni liittyy siihen, että jos viitataan tähän ongelmaan, että vaalipiiri tulee pinta-alaltaan suureksi ja sitten erilainen mainostaminen tulee hankalaksi, niin tosiasiassa kyllä vaalikampanjan kannalta, kun itse omasta kokemuksesta myöskin puhun, se väestömäärä on ykkösasia. Kyllä se väestömäärä ratkaisee sen, kuinka kallis vaalikampanja syntyy. Nimittäin jos on paljon väkeä yhdessä, vaikka pienessä, maantieteellisesti pienessä, vaalipiirissä, niin kyllä niitä paikallislehtiä riittää, niitä riittää joka kyläkunnalle, ja silloin yhtä lailla se tulee hyvin kalliiksi esimerkiksi juuri Uudenmaan vaalipiirin osalta tätä kampanjaa koko vaalipiirin alueella käydä. Eli siis mallin pitäisi olla se, että vaalipiirit olisivat väestöpohjaltaan lähestulkoon homogeenisia, ja sitä kautta reformoitakoon tätä vaalipiirijakoa, ja vaaliliitto tulisi kieltää.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalikäytännöstä vaalien yhteydessä aina käydään keskusteluja ja esitellään mielenkiintoisia vertailuja, kulloinkin eri näkökohdista katsoen. Kuitenkin lienee niin, että tämä meidän nykyinen käytäntömme, d’Hondtin vaalijärjestelmä, on kaikkein demokraattisin vaalijärjestelmä. Ainakaan itse en maailmalta tunne demokraattisempaa ja toimivampaa järjestelmää kuin tämä on. Edelleen, vaikka kaikki järjestelmät ovat vaikeita kansalaisille selostaa, tämä on kuitenkin moneen muuhun vaihtoehtoon nähden helposti selostettavissa. Puolueet tai vaaliliitot saavat tietyn määrän ääniä, ja me kaikki täällä salissa olevat tiedämme, millä tavalla muodostuvat nämä vertausluvut, ja sitten vertauslukujen suuruusjärjestyksessä valitaan niin monta valittavaa kuin vaalipiirissä tai kunnallisvaaleissa kunnassa valittavia on.

Tämä on kuitenkin aika yksinkertainen järjestelmä, jossa tietysti käy sitten sillä tavalla, että juuri tästä puolueen tai vaaliliiton saamasta äänimäärästä johtuen voi olla niin, että henkilökohtainen äänimäärä on jollakin valitsematta jäävällä korkeampi kuin jossakin toisessa valituksi tulleella johtuen tästä vertauslukukäytännöstä. Itsekin olen pari kertaa saanut äänimäärän niin, että sitten vertausluku oli pienempi, ja en ole tullut valituksi eduskuntaan. Olisin voinut osoittaa monia silloin eduskuntaan valituksi tulleita, jotka tulivat pienemmällä äänimäärällä valituiksi kuin millä itse jäin sitten valitsematta.

Tämä d’Hondtin järjestelmä on monessa suhteessa toimiva. Jos mentäisiin lakialoitteessa esitettyyn tasauspaikkajärjestelmään, niin ainakaan minä en ymmärrä, kuinka tämä voitaisiin äänestäjille ja kansalle selittää. Se olisi vaikea selittää peruskoulussa ja lukiossa äänestäjille, saatikka sitten niissä infotilaisuuksissa, missä selitettäisiin äänioikeutetuille, mitenkä vaalijärjestelmä todellisuudessa toimii. Jos nyt on tietty ongelma siinä, että vertausluvun jäädessä riittämättömäksi voi olla henkilökohtainen äänimäärä suurempi kuin jollakin valituksi tulleella, ja tämä on joillekin vaikea ymmärtää, niin kun d’Hondtin järjestelmään perustuu, niin sieltä se selviää. Sitten tämän tasauspaikkajärjestelmän myötä, minä ymmärrän, oltaisiin todellisessa monimutkaisuuden viidakossa.

Näen tämän nykyisen käytännön sikäli hyväksi, että me saamme kansanedustajia eri puolilta maata, edustajat ovat ainakin siitä vaalipiirin alueelta. Vaalipiirien kokohan meillä vaihtelee, niin kuin me kaikki tässä salissa olevat hyvin tiedämme, maantieteellisesti ja väestömäärältään. Keski-Suomi, josta itse olen, on tietysti maantieteellisesti jo laaja — kyllä sielläkin vaalityössä ihan tarpeeksi rahaa kuluu ja ihan tarpeeksi joutuu luontoa autolla liikkuessaan saastuttamaan — mutta kuitenkin siinä on tuommoinen sittenkin eheä kokonaisuus, ja pääosa vaalipiireistä on saman tyyppisiä. Silloin esimerkiksi Keski-Suomesta valitut kymmenen edustajaa ovat Keski-Suomesta. Vaarana meillä on joskus ollut se, että maakuntakeskus saa valituista suuren osan, mutta näissä vaaleissa myöskin seudut menestyivät edelliskertaa paremmin.

Näkisin, että tämä alueellisuus, maakunnallisuus, osaltaan kärsisi tasauspaikkajärjestelmän myötä, samalla kun sitä olisi vaikea selittää monimutkaisuuden johdosta. Minäkin olen yrittänyt paneutua tähän tasauspaikkajärjestelmään, mutta minä en oikein ole vielä itse pystynyt ymmärtämään, millä tavalla se toimisi. Ja tämä korostaisi silloin puoluepoliittisuutta, kyllä tässä selkeästi puoluepoliittinen aloite on. Mutta kärsisikö tässä kenties alueellinen edustus, tätä minä joudun tässä kyselemään; kävisikö niin, että esimerkiksi kun Keski-Suomesta meillä nyt on kymmenen kansanedustajaa, saisimmekin yhdeksän taikka kahdeksan. Tätä olisi aika ongelmallista selittää sitten, että kun se vaan nyt meni, kun oli tuo puolue x, joka onnistui saamaan tasauspaikkoina, ja silloin menisikin niitä maakuntaamme muutoin tulevia paikkoja. Tämä taas olisi uusi ongelma ja vaikeus selvittää. Kyllä tietty vaalijärjestelmän yksinkertaisuus on hyvä asia.

Minä uskon, että yksinkertaisuus on myös eräs sellainen asia, jolla kansalaisten äänestysaktiviteettia voidaan korostaa. Jos systeemi on kovin monimutkainen, niin äänestysaktiviteetti ei varmastikaan nouse vaan laskee, samoin jos vaalipiirit tulevat kovin etäisiksi. Esimerkiksi kun eurovaaleissa koko maa on vaalialueena, tämä vieraannuttaa äänestäjiä. Meillä on todella huolestuttavan alhainen äänestysprosentti eurovaaleissa, ja samalla vaalityöntekijöitten on aika hankalaa edes teoriassa tavoittaa kaikkia potentiaalisia äänestäjiä. Eurovaaleissa voisi harkita perustellustikin jotain muuta aluejakoa kuin koko maata.

Jos sitten alueellisuus haluttaisiin turvata, se toteutuisi käytännöllä, joka on Isossa-Britanniassa, jossa on yhden parlamentaarikon vaalipiiri. Sillä olisi turvattu alueellisuus hyvin, ja se ehkä olisi sellainen muutos, jota, jos muutoksia halutaan tehdä, voisi ajatella. Mutta tämä ei sitten taas turvaisi puoluepoliittista jakoa pienempien poliittisten näkemysten kannalta kuin aivan satunnaisesti.

Elikkä kun näitä malleja ajattelee, niin en ainakaan itse voi osoittaa toimivampaa järjestelmää, jossa turvataan alueellisuus, puoluepoliittinen edustavuus, selkeys, kuin tämä meidän nykyinen järjestelmämme. Tästä syystä, vaikka itse olen jäänyt järjestelmän ansiosta rannalle, ymmärrän demokratian vertauslukuineen. Siitä huolimatta, että tämä oli kohdallani totta, hyväksyn tämän d’Hondtin järjestelmän ja pidän sitä nykyisellään parhaimpana toimivana mallina.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Haluaisin vaan vielä tämän käydyn keskustelun pohjalta painottaa, että kyllä tämä tasauspaikkajärjestelmä on suhteellinen laskentatapa. Siinä ei suinkaan siirrytä mihinkään enemmistölaskentatapaan, jossa pelkästään ehdokkaan saama äänimäärä olisi se ratkaiseva, vaan tarkoituksena on nimenomaan alentaa äänikynnystä tai tehdä se tasavertaiseksi eri puolilla maata mutta säilyttää suhteellisuus.

Totta on myös, että osittain tämä alueellisuus, ehkä sen painottaminen, ei ole tasauspaikkajärjestelmän ensisijainen tavoite, vaan kyllä siinä on tavoitteena ottaa huomioon puolueen koko valtakunnassa saama kannatus ja sillä tavalla sitten jakaa näitä tasauspaikkoja. Mutta tarkoituksena todellakaan ei ole painottaa pelkästään yksittäisen ehdokkaan omaa äänimäärää vaan nimenomaan tätä pienten puolueitten aliedustusta poistaa ja isojen puolueitten yliedustukseen puuttua, koska ne vääristävät demokratiaa, ja sen lisäksi sitten taata tämä suhteellisuus, mikä minunkin mielestäni on kyllä demokraattinen tapa laskea, enkä ollenkaan kannata pelkästään tällaista enemmistövaalia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan: Ensistäänkin ed. Kimmo Kiljunen totesi ihan tietysti sen, jotta kumpi on tärkeämpi, onko väestömäärä vai alueen pinta-ala. Minusta niitä pitää kyllä katsoa molempia rinnan siinä mielessä, että jos ajatellaan tuota itäistä Suomea ja vaikka Pohjois-Karjalaa, josta nyt tällä hetkellä meitä on kuusi edustajaa, väestömäärä on laskenut niin pieneksi, että sehän tarkoittaa sitä, jotta jos sitten vertaa Uuteenmaahan ja vaikka tähän Helsingin seutuun, niin ilmeisesti pitäisi jakaa kyllä tosi pieniin vaalipiireihin, jotta päästäisiin samaan väestömäärään. Sen takia minä näen, että kyllä tässä jonkun tyyppinen remontti pitää tehdä. Jos lähdetään tuosta ed. Oinosen kehumasta nykyisestä järjestelmästä, mikä tällä hetkellä on käytössä, johonkin poikkeamaan, niin joku tämän tyyppinen siinä pitää olla, mutta ei semmoisiin valtavan isoihin vaalipiireihin pidä lähteä, koska kyllä siinä tulee se pinta-ala kalliimmaksi kuitenkin. Jos katsoo Itä-Suomea, niin sehän tarkoittaa aika laajaa aluetta, jos lähdetään tämmöiseen johonkin. Jos esimerkiksi äänioikeutettuja on vaikka 250 000, niin se tekee hurjan ison alueen sinne, ja sehän tarkoittaa kyllä kalleutta ja tarkoittaa myös sitä, jotta sitten uusien ihmisten tai köyhempien ihmisten on yhä hankalampi päästä sieltä julkisuuteen, joka tarkoittaa myös läpimenoa, eli uusien ja köyhempien ehdokkaiden läpipääsy on mahdottomuus.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! On tapana sanoa, että aloite on hyvä. Sanon tämän siinä mielessä, että saadaan tämä asia keskusteluun. En ole itse ihan vakuuttunut siitä, että sinänsä tasauspaikkajärjestelmä olisi se toimivin tulevaisuuden järjestelmä, mutta joka tapauksessa yksi niitä varteenotettavia, joita tulee selvittää. Tätä kysymystähän on tutkittu ja selvitetty monissa työryhmissä ja yksittäisten selvitysmiesten toimesta. On selvää, että nykyinen järjestelmä ei ole toimiva. On väärin se, että joissakin vaalipiireissä äänikynnys, kuten näissä pienissä vaalipiireissä, on niin tavattoman korkea ja joissakin liian alhainen. Meidän on tälle järjestelmälle tehtävä jotain. Siinä mielessä olen ed. Lauri Oinosen kanssa eri mieltä, että nykyinen järjestelmä voisi olla se kaikkein paras. Mielestäni näin ei ole. Elikkä vaalijärjestelmän uudistaminen ja myöskin vaalipiirijaon muuttaminen pitää toteuttaa tällä vaalikaudella.

Hallituspuolueiden edustajilta mielellään kysyisin, mitä tarkoittaa, kun hallitusohjelmaan pöytäkirjamerkintänä on kirjattu: "Hallitusohjelman linjausten mukaan valmisteltu eduskuntavaalijärjestelmän uudistusta koskeva lakiesitys voidaan antaa eduskunnalle vain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet ovat esityksestä yksimielisiä." (Ed. Pulliainen: Vastasin jo siihen!) — En ollut salissa silloin, ed. Pulliainen, jos olette vastannut. — Minä kummaksun tätä tekstiä sillä tavalla — tavoite on lähtökohtaisesti oikein — että ikään kuin tässä ei keskusteltaisi muiden kuin hallituspuolueiden kesken, unohdettaisiin oppositio täysin siinä, miten vaalijärjestelmää tulisi uudistaa. Näin asianlaita ei tietenkään voi olla, vaan parlamentaarisen valmistelun kautta asian pitää edetä. Nykyinen järjestelmä kaipaa uudistusta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Reijo Laitiselle vastaan vain sillä ymmärryksellä, mikä on tullut hallitusohjelmaa luettaessa. Se, mikä on kirjoitettu, on kirjoitettu juuri niin kuin asian on haluttu olevan. Elikkä jos hallitus antaa esityksen, niin hallituksen esityksestä on silloin hallituspuolueitten oltava yksimieliset, mutta jos halutaan asiasta parlamentissa käydä keskustelua, niin sitähän tässä käydään.

Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä meidän nykyinen järjestelmämme esitetystä kritiikistä huolimatta on kuitenkin demokraattisin, mitä on käytettävissä. En näkisi aihetta tämän muuttamiseen. Tämä on vielä semmoinen, että kansa voi tämän kohtuudella ymmärtääkin.