Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä lakialoite vaalirahoituslain muuttamisesta liittyy myös vaalien demokraattisuuteen, ja ajankohtakin on valittu sillä tavoin, että nyt on ainakin neljä vuotta aikaa muuttaa tätä lakia, jos katsotaan demokratia sen arvoiseksi, että aletaan tehdä töitä ja sitten tämä lakiehdotus olisi viimeistään ensi eduskuntavaaleihin mennessä valmis.

Aikanaan, kun vaalirahoituslakia ylipäätänsä ruvettiin Suomeen säätelemään, yhtenä syynä siihen olivat Euroopan neuvoston vaalisuositukset. Niissä tätä rahoituslakia perustellaan korruption torjunnalla. Euroopan neuvostossa ymmärretään korruptio laajassa merkityksessä, ja tällaisessa yhteydessä korruptio tarkoittaa, että muut kuin asia- ja arvoseikat vaikuttavat päätöksentekoon. Tämä on minunkin mielestäni ja ehkä teidän kaikkien muidenkin mielestä ihan käypä määritelmä korruptiosta.

Toisaalta sitten maailmalla toimii tällainen Transparency International -järjestö, joka hyvin usein suomalaisessa lehdistössä tulee esille ja siitä kirjoitetaan. Syynä on se, että Suomihan on Transparency Internationalin tilastoissa yleensä ykkösenä sen suhteen, paljonko maassa esiintyy korruptiota.

Nyt kuitenkin tämän samaisen Transparency Internationalin Suomen osaston toimijat ovat useammassakin yhteydessä esittäneet kritiikkiä Suomen vaalirahoitusjärjestelmää kohtaan. Transparency Suomi -järjestön puheenjohtaja, oikeustieteen tohtori Antti Pihlajamäki muun muassa on todennut, että hänen mielestään tilanne on Suomessa takapajuinen. Suomessa ollaan muuten pitkällä avoimuus- ja julkisuuskäytännöissä, mutta puolueiden ei tarvitse ilmoittaa, mistä ne saavat rahansa vaaleihin tai toimintaan ylipäätänsä. Kuitenkin tällainen puoluetoiminta ja yleensä poliittinen demokraattinen päätöksenteko on merkittävää julkista valtaa ja esimerkiksi virkamiesten vastaanottamia etuuksia seurataan huomattavasti tarkemmin, koska epäasiallisen etuuden tarjoaminen ja vastaanottaminen on laissa kriminalisoitu. Pihlajamäen mukaan pitäisikin vaatia tarkempia vaalikuluselvityksiä ja tällaisten yhteisten sääntöjen rikkojille pitäisi koitua kunnon seuraamukset. Tämä nyt ei ole ihan suoraa sitaattia, mutta tässä käyn läpi hänen haastatteluaan tammikuulta 2007. Hänen mielestään poliittisten toimijoiden seurantaa pitäisi tiukentaa myös säätämällä ehdokkaiden ja puolueiden lahjonta rikokseksi, kuten monissa muissa Euroopan maissa. Suomessa ainoastaan istuvan kansanedustajan lahjonta on ollut rangaistavaa vuodesta 2002.

Tämänhetkisen vaalirahoituslakimme suhteen olen ainakin itse ollut huomaavinani, että melko ylimalkaisetkin ilmoitukset katsotaan nykyisen lain vaatimukset täyttäviksi. Sen lisäksi, kun ei ole säädetty sen enempää millekään julkiselle viranomaiselle, kuten esimerkiksi oikeusministeriölle, oikeutta valvoa sitä, että ilmoitukset ovat lainmukaisia, eikä myöskään ole säädetty rangaistavaksi sitä, että näitä lain säännöksiä ei noudateta, niin eipä ole ihme, että osa näistä ilmoituksista on hyvinkin ylimalkaisia.

Itse olen ollut kovasti ihmeissäni siitä, että vaikka vaalirahoituksesta ja sen julkisuudesta on kyllä ollut keskustelua tiedotusvälineissä julkisuudessa ja ainakin itse olen törmännyt siihen myös vaalikentillä ja erityisesti vaaliehdokkaitten välillä, niin oikeusministeriön vaalijohtajan myös julkisuuteen antamien mielipiteiden mukaan — hänkin pitää yhtenä suurimpana puutteena sitä, että osa ehdokkaista tekee ylimalkaisia ilmoituksia — tämä kuitenkin katsoo, että rangaistukset eivät sovi lain luonteeseen ja niitä olisi vaikea valvoa, siis rangaistus siitä, jos ei anna oikeaa ilmoitusta.

Arto Jääskeläinen toteaa, että jos vaalirahoituksesta alettaisiin riidellä lakituvassa, se alentaisi kansalaisten arvostusta politiikkaa kohtaan. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kansalaisten arvostus politiikkaa kohtaan kärsii paljon enemmän siitä, että rahalähteet jäävät hämärän peittoon ja voi syntyä epäilys siitä, että jokin muu kuin tämän Euroopan neuvoston korruptiomääritelmän mukainen seikka eli jokin muu kuin arvo- tai asiaperuste voisi vaikuttaa poliitikkojen tekemään päätökseen. Eli mielestäni on paljon vahingollisempaa se, että ei valvota vaalirahoitusta, ja erityisesti se, että se ei ole julkista, kuin se, että siitä sitten voisi joskus seurata riitaa raastuvassa. Itse asiassa aina, kun puhutaan tästä vaalirahoituslaista tai puhutaan ilmoittamisvelvollisuudesta, kuulee vasta-argumenttina sen, että ei kai siinä mitään pahaa ole, jos halutaan rahoittaa poliittista toimintaa. Ei minunkaan mielestäni siinä ole mitään pahaa. On ihan paikallaan, jos yritykset haluavat tukea yhteiskunnallista toimintaa tai yhdistykset tai ketkä tahansa, yksittäiset kansalaisetkin. Se ei ole ongelma, vaan se on ongelma, että se ei ole julkista. Juuri julkisuus tekisi sen, että ei ole syytäkään epäillä, että emme täyttäisi näitä korruption vastaisuuden määritelmiä ja myös korruption suhteen emme olisi ihan maailman ykkösiä.

Hallitusohjelmassakin tämä vaalirahoitus on otettu yhtenä osana mukaan. Tänne hallitusohjelmaan on kirjattu näin: "Euroopan neuvoston alainen Group of States against Corruption - - suorittaa vuonna 2007 Suomessa maatarkastuksen koskien vaali- ja puoluerahoituksen toimivuutta. Hallitus arvioi vaali- ja puoluerahoituksen laki- ja menettelymuutostarpeet Grecon antaman suosituksen jälkeen." Eli itse asiassa jos tällaista on tiedossa, että tänne Suomeen tullaan katsomaan kansainvälisen korruption vastaisen järjestön toimesta meidän vaalirahoitustamme, niin kyllähän siinä meidän omienkin hälytyskellojen pitäisi soida, että mikäs meissä nyt mahtaa olla vialla, vaikka muutoin olemme todellakin ykkösenä vähiten korruptoituneitten maitten listalla.

Lyhyesti tämän oman lakialoitteeni sisältö, ja toivon todella, että perustuslakivaliokunta vakavahenkisesti suhtautuu tähän, ottaa sen käsiteltäväksi ja ainakin nyt ensi töikseen lähettää sen oikeusministeriöön tiedoksi mahdollisia valmisteluja varten tai ainakin vähintään kommenttia varten.

Eli nykyisen vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden säännökset ovat puutteellisia, ja suuri ongelma on se, että laki mahdollistaa huomattavan ulkopuolisen tuen paloittelemisen ilmoitusvelvollisuusrajaa pienempiin lahjoituksiin ja tukiin, joiden antajien nimiä ja tukisummia valitun ehdokkaan ei tarvitse erikseen eritellä, vaikka ulkopuolinen tuki olisi huomattava.

Yksi esimerkki voivat olla nämä viime vuosina hyvinkin paljon lisääntyneet erilaiset vaalirahoituksen keruuseminaarit, joiden yhteydessä yritys voi maksaa 500 euroakin yhdestä lipusta päästäkseen kuuntelemaan muutaman tunnin luentoa. Yksi kysymys on tietenkin ne ilmaiset luennoitsijat, mikä rooli heillä ja heidän tuellaan tässä vaalityössä on. Ehkä suurin ongelma on kuitenkin se, että jos yksi yritys ostaa vaikkapa kymmenen 500 euron lippua, niin silloinhan puhutaankin jo huomattavasta summasta.

Eli mielestäni ei ole ongelma se, jos useat lahjoittajat lahjoittavat pieniä summia, mutta jos yksi lahjoittaja lahjoittaa ison summan, sekään ei sinänsä ole ongelma, mutta silloin mielestäni kansalaisilla on oikeus tietää, että tämän kansanedustajan vaalikampanjan on rahoittanut se ja se yhdistys tai yritys tai yksityishenkilö. Eli ehdotan sellaista muutosta vaalilakiin, että jos eduskunta- ja kunnallisvaaleissa lahjoitusten yhteissumma on yli 5 000 euroa, niin silloin on myös erikseen ilmoitettava kunkin tällaisen pienemmän eli yli 200 euron arvoisen yksittäisen tuen antajan nimi ja hänen antamansa tuen määrä. Se on tämän lakialoitteen ehkä olennaisin sisältö sen lisäksi, että esitän tätä ilmoitussummaa alemmaksi ja myös ehdotan ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamista siten, että oikeusministeriölle annetaan oikeus valvoa vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden täyttymistä ja ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rangaistuksena sakkoa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Lapintien lakialoite on minusta todella tärkeä ja todella merkittävä. Ainut puute tässä on, että tämä on perusteluiltaan tarkoituksenhakuinen, mutta ei se mitään. Tämä tulee perustuslakivaliokuntaan, ja siellä asiaa voidaan tarkastella, jos siltä tuntuu. Pulmana on ihan oikein se, että vaalirahoitus on jokseenkin julkista, osittain julkista, mutta puoluerahoitus ei lainkaan julkista. Minkä vuoksi tämä lakialoite keskittyy vain pelkästään ehdokkaan vaalirahoituksen julkistamiseen ja ilmoittamiseen? Minkä vuoksi ei ole samassa yhteydessä haluttu tehdä semmoista lakialoitetta, joka putsaa tämän ongelman, mahdollisen korruption, täydellisesti myös puoluerahoituksessa? Se on ihan totta, että puolueiden ei tarvitse kertoa, mistä ne rahat saavat, mistä vasemmistoliitto saa rahat, mistä sosialidemokraattinen puolue saa rahat, mistä kokoomus saa rahat. Minusta on ihan oikein, että nämä tiedot kerrottaisiin.

Koko ajan perusteluissa puututaan siihen, että yritykset antavat tukea, mutta niin antavat ammattiyhdistysliikkeetkin. Sitä me emme koskaan saa tietää, millä summalla ammattiyhdistykset ovat esimerkiksi ed. Lapintietä tukeneet tai jotakin muuta tänne tullutta ehdokasta.

Joskus vuonna 1991, kun olin täällä, puhuttiin sellaisista ehdokkaista, jotka kyllä ay-liike panee kuriin uhkaamalla, että ei tule seuraavissa vaaleissa sitten rahaa, jos et äänestä näin ja näin. Tämähän on minusta sitä pahimman laatuista korruptiota. Tässä lakiesityksessä sanotaan, että äänestäjät eivät saa tietää, kenelle valituksi tulevat joutuvat kiitollisuudenvelkaan saamiensa tukien ja lahjoitusten vuoksi. Minä nyt kyllä haluaisin tietää, kuinka monta kansanedustajaa on täällä ay-liikkeen rahoilla. Minä voin esimerkiksi ... (Ed. Rönni: Entäs yritysten antamilla rahoilla?) Me kaikki tiedämme, että nämä rahat ja rahalahjoitukset ja nämä täytyy yksilöidä jossakin vaiheessa. Minun mielestäni aivan hyvin voitaisiin yksilöidä se, ovatko ne tulleet yksityisiltä ihmisiltä vai keneltä ne ovat tulleet. Minusta avoimuus täytyy olla tässäkin asiassa. Siinä mielessä tämä lakialoite on mielestäni ihan perusteltu, mutta tämä on aivan kertakaikkisen puutteellinen. Tämmöisenä tätä ei missään nimessä voi hyväksyä, vaan tähän täytyisi saada lisää tai tämä täytyisi jotenkin muuttaa. Elikkä minä kehotan, että ed. Lapintie tekee uuden aloitteen, jossa otetaan myös ne asiat, mistä minä olen huomauttanut, huomioon.

Siihenkin varmasti ed. Lapintie voi vastata, että esimerkiksi hän puuttuu näihin vaaliseminaareihin. Niitähän on pidetty. Isoja herroja on käynyt puhumassa myös sosialidemokraattien vaalitilaisuuksissa, eikä siinä mitään. Jokainen tietää ja näkee, että näin kerätään varoja kansanedustajan vaalityöhön. Jos mennään asian toiseen puoleen, vaalityö on kyllä mennyt aivan älyttömän kalliiksi. Siinä on Ukkola saanut pulittaa omista rahoistaan melkoisen summan, ja kaikkien muidenkin osalta varmasti näin on, että omaa rahaa tähän on täytynyt panna. Minä uskon, että ainakaan kovin monen kansanedustajan tukena eivät yritykset tällä hetkellä ole. Sitä en tiedä, miten ne puolueisiin suhtautuvat. Minulla on omakohtainen kokemus nyt viime vaaleista, että tukea ei kyllä tule sen takia, että yritykset eivät halua enää leimautua. Sitä paitsi kaupathan ajavat jo kauppakeskuksista taikka näitten kauppakeskusten ulkopuolellakin kampanjoivan kansanedustajan ulos, koska eivät halua leimautua. Sama se näkyy myös näissä tuissa. Eivät ne halua leimautua.

Minusta tämä 200 euroa, mikä tässä on esitetty, että sen yli menevät lahjoitukset, jos lahjoitusta kertyy 5 000 euroon saakka yhteensä, pitäisi ilmoittaa, on hieman liian pieni. On kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka haluavat antaa muutaman sata euroa enemmän, tai jos sitä tulee esimerkiksi näistä taulujen myynneistä, niin minusta se nyt ei sillä tavalla ole paha asia. Tärkeintä olisi, että näkisi, mistä lähteistä rahat tulevat. Ovatko ne taulujen myynti, ovatko ne seminaarit, mistä lähteistä nämä varat ovat tulleet? Minä toivoisin, että tämä järjestöpuoli joutuisi ilmoittamaan. Niin me saisimme tietää, keitä ne ovat tukeneet näissä vaaleissa, ketkä täällä olevat kansanedustajat ovat järjestöjen juoksupoikia, ay-liikkeen juoksupoikia. Minusta tämä olisi ensiarvoisen tärkeää. Olen valmis tukemaan tätä, jos tämä lakiesitys avaisi tämän solmun, mutta minäpä epäilen, että ei avaa.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jos kansainvälinen vaalitarkkailija tulisi seuraamaan Suomen vaaleja, eurovaaleja tai eduskuntavaaleja, ja kiinnittäisi huomiota suomalaiseen vaalikäytäntöön, niin epäilemättä kansainvälinen vaalitarkkailija voisi kysyä vähintään kahteen ilmansuuntaan olevia asioita, joita kannattaisi tarkastella. Toinen on vaalirahoitus, joka on tässä jo tullut esille, ja toinen on median rooli, tiedotusvälineiden rooli ja siihen liittyvät mahdolliset puolueelliset elementit. Nämä olisivat siltä kokemuspohjalta, mikä minulla on kansainvälisestä vaalitarkkailusta, niitä asioita, joihin varmasti Suomen vaaleja seuratessani joutuisin kiinnittämään huomiota ja käymään niitä läpi.

Nyt meillä on agendalla tämä vaalirahoituskysymys. Vähän hämmästelin ed. Ukkolan puheenvuoroa kylläkin. (Ed. Pulliainen: Se oli perusteellinen!) Asia on nimittäin siinä määrin vakava, että minusta on vähän vaikeata, jos puheenvuoron sisältö on suurin piirtein tämän kaltainen, että mikä on vasemmistoliiton rahoitus ja mikä on sosialidemokraattien rahoitus ja mikä on ammattiyhdistysliikkeen antama rahoituspohja tai joidenkin järjestöjen antamat tuet ja koko ongelma on tässä, koko ongelma on tässä. Minusta olisi ollut tasapuolisempaa ja järkevämpää, että ed. Ukkola olisi puheenvuoronsa rakentanut sillä tavalla, kun me näimme tämän vaalikampanjan aikana, millä puolueilla oli rahoituksellisesti ylivoimaisesti vahvimmat kampanjat, että olisi nyt suunnannut osoitetta sinne suuntaan. Olisi ollut ainakin luontevaa, että jossakin kohdassa olisi yhden kerran mainittu sana "kokoomus", kertaakaan ette maininnut sanaa "keskusta", joka on muuten suurin puolue Suomessa, ja vihreätkään eivät tulleet mainittua. Silloin, jos katsottaisiin, mistä näiden suurten puolueiden, oikeistolaisten suurten puolueiden, vaalirahoitus tulee, niin sieltä olisi varmasti tullut muitakin elimiä, järjestöjä, esille kuin ammattiyhdistysliike. Se termi ei varmaan ole ainoa tässä. Silloin olisi varmaan puhuttu elinkeinoelämän järjestöistä yleisemmin, yrityksistä — sanoitte kyllä yritykset lähinnä vasemmiston puoluerahoituksen taustaa eritellessänne — tai yrittäjäjärjestöistä. Yrittäjäjärjestöthän olivat ainakin monella paikkakunnalla erittäin vahvasti nostaneet muun muassa kokoomuslaisia ehdokkaita näkyville, jolloin tietenkin tässä ongelma on. Halusin vain sanoa, että tätä asiaa olisi kannattanut lähestyä äskeisessä puheenvuorossa jossain määrin monipuolisemmin. Asia on tärkeä.

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin tästä vaalirahoituksesta nostaa yhden seikan esille, joka nyt vasta vaalien jälkeen on ollut julkisessa keskustelussa vahvasti esillä. Olisin suonut, että se olisi ollut ennen vaaleja vahvassa keskustelussa esillä. Se liittyy vaalirahoitukseen eli yllättävää kyllä liittyy tähän taloon ja tämän talon antamaan tukeen eli avustajajärjestelmään. Olen enemmän kuin hämmästynyt, että vaalien jälkeen me rupesimme avaamaan sitä ongelmakohtaa, että avustajajärjestelmää on selkeästi käytetty myöskin vaalirahoituksen taustana. En tiedä johtuiko se, että se ei ollut julkisessa sanassa esillä ennen vaaleja, siitä, että pääsääntöisesti sellaisten puolueiden edustajat ovat tässä suhteessa olleet ongelmallisissa tilanteissa, joihin ed. Ukkola omassa puheenvuorossaan ei viitannut. Sen sijaan esimerkiksi oikeusministerin vaalirahoituksessa ollut ongelma, selkeä ongelma, oli koko vaalienalusviikon vahvasti esillä. Minä en tiedä, onko tämä syy sille asialle. Tästä asiasta ei keskusteltu, mutta se on asia, joka on syytä keskustella. Ja minä voin sanoa näinpäin sen asian: Minun ei olisi ollut vaikea kuvitella tilannetta, minun ei olisi ollut vaikea kuvitella tilannetta, että olisin neljän vuoden aikana kansanedustajana toimiessani pyytänyt itse asiassa avustajapalvelut ostopalveluna ja ostanut vaaliyhdistykseltäni; ei olisi ollut minkäänlaista ongelmaa. Vaalipäällikköni tai joku muu henkilö olisi voinut sitten antaa minulle tarvittavaa avustajapalvelua. Mahdollisesti olisin sitä korvannut, mutta vaaliyhdistys olisi saanut joka tapauksessa 2 500 euroa kuukaudessa rahoitusta eduskunnan puolelta, ja sitten, kun vaalit tulevat vastaan, ed. Ukkola ja muut, vaaliyhdistys olisi tehnyt juuri sitä työtä, mitä varten se on perustettukin. (Ed. Ukkola: En minä ole ottanut siihen kantaa!) — Minä nyt debatoin teidän kanssanne. Kun te debatoitte niin selkeästi tiettyyn ilmansuuntaan, niin minä käyn tätä debattia nyt tältä osin teidän kanssanne. Mutta täällä on kokoomuslaisia kovin vähän muita paikalla tai muita hallituspuolueiden edustajia.

Ongelma ei ole tässä mielessä puoluepoliittinen, vaan se on tämän talon ongelma. Tässä olemme kyllä hyvin vaikeassa kulmassa kiinni, jos selkeästi avustajajärjestelmää, ei voi sanoa, käytetään väärin, koska tämä on säädöksissä oleva mahdollisuus eli voidaan ostaa ostopalveluja, mutta moraalisesti tässä toimitaan kyllä sellaisilla vesillä, jossa selkeästi tämä avustajajärjestelmä joutuu kyseenalaiseksi ja me, enemmistö kansanedustajista, joilla on olemassa avustajat, jotka tekevät todella sitä avustajan työtä ja ovat meille tarpeellisia, joudumme hyvin suureen vaikeuteen, jos koko avustajajärjestelmä joutuu kyseenalaiseksi siitä seikasta johtuen, että osittain tätä järjestelmää on käytetty myöskin suoraan tai epäsuoraan vaalirahoitukseen. Tämä on se suuri ongelma. Tässä suhteessa tässä talossa täytyy nyt katsoa peiliin ja meidän täytyy tätä avustajajärjestelmää pakosta uusia.

Minusta pitäisi ehdottomasti poistaa koko ajattelutapa siitä, että meillä on ostopalveluja ylipäätään mahdollisuus hankkia. Ja ennen kaikkea, kun meille tähän taloon hankitaan näitä avustajia — he saavat 1 990 euroa kuukausipalkkaa ja 2 500 euroa maksetaan ostopalveluihin — niin vähin, mitä voitaisiin tehdä, että me saisimme sieltä kunnollisia avustajia, olisi nostaa se heidän peruspalkkansa 2 500 euroon. (Ed. Laitinen: Vähintään, kyllä!) Tällöin me saisimme tänne muitakin kuin harjoittelijoita ja opiskelijoita. Saisimme avustajiksi ansioituneita, tehokkaita sihteereitä, joita me tarvitsemme. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kun huippusihteerin saa avustajakseen, niin avustaja, hämmästyttävää kyllä, tekee valtavasti sellaisia asioita, että minä en olisi tajunnut, mitä avustaja voi tehdä. Tässä meillä olisi paljon kehittämisen varaa koko talon puitteissa. Tätä avustajajärjestelmää kehitetään sen avustajajärjestelmän ehdoilla, mutta ei tähän suuntaan, niin kuin tässä nyt nähdään, että meillä on myöskin jopa vaalirahoitukseen liittyvää ongelmanasettelua tässä kulmassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan äsken käyttämä puheenvuoro ei minua lainkaan yllättänyt. Sehän oli täsmälleen samanlainen, melkein yksi yhteen, kuin hänen vuosina 1991—1995 eduskunnassa pitämänsä puheet. (Ed. Ukkola: Hyvä!) Niissä oli aina yksi kärki: se oli Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja siihen sitoutunut eduskuntaryhmä. Vähän sai vasemmistoliittokin nokkiinsa, mutta erikoisesti demarit olivat kärkenä, ja missään muualla ei ongelmia maailmassa sitten olekaan. Elikkä on hienoa, että linja on säilynyt ja elämän turuilla ei ole kolhuja tullut, niin että on voinut linjansa säilyttää.

Arvoisa puhemies! Tässä vaalirahoitusasiassa on kehitys menossa todella huolestuttavaan suuntaan. Täällä yleisessä tiedossa on, että edustajaehdokkaat ovat käyttäneet esimerkiksi 160 000 euroa näihin vaaleihin, ja rinnakkain on kuulemma erään tiedon mukaan kaksi tapausta, joista toinen tuli tänne edustajatoveriksemme ja toinen ei tullut, elikkä tämä sijoitus meni pieleen. Jos sijoitus mitoitetaan suhteessa vaalikauteen, mikä tarkoittaa siis sitä, että jos kysymys on itse hankituista varoista, niin yli 3 000 euroa kuukaudessa nettorahoja on käytettävissä tämän rahoituksen hoitamiseen, joko siis ennakkohoitamiseen niin, että on ne rahat käytettävissä, tai sitten, jos ne ovat velkaa, hoitamiseen sitten sen vaalikauden aikana. Mutta jos ne ovat vaan hoidettavissa sen vaalikauden aikana velan lyhentämisinä ja korkoina, niin sitten tietysti seuraavia vaaleja varten pitää olla vielä toinen mokoma elikkä yli 6 000 euroa per kuukausi. Täytyy sanoa, että jos tässä pelataan ihan pelkästään ansaituilla varoilla, niin henkilö, joka tällä tavalla satsaa tähän toimeliaisuuteen, on todellinen altruisti, ja toisaalta jos liiketoiminnallisesti ajatellaan, niin hänet pitäisi julistaa välittömästi liiketoimintakieltoon. Eihän tässä ole mitään järkeä. Siis tästä ei voida tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että pitää saada amerikkalainen järjestelmä. Sikäli kuin minä sitä olen oikein ymmärtänyt, siinä ainakin pyritään niitten rahavirtojen tsekkauksessa mahdollisimman suureen avoimuuteen, elikkä rahat kulkevat jonkun paikan kautta, josta voidaan selvittää, mistä ne rahat ovat kotoisin, koska sitten on kysymys kymmenistä miljoonista dollareista ja niitten virroista.

Henkilökohtaisesti olen kokenut tämän aika huikeana yrityksenä. Ensimmäiset vaalit vuonna 1987: Vaalikuluni olivat tismalleen 0 markkaa, ei yhtään vaalitilaisuutta, ei yhtään vaali-ilmoitusta, ei mitään, ja kiitos sen, että oli hyvä joukko kilpailijoita, joista lähimmäksi päässeen voitin parillasadalla äänellä, tulin sitten valituksi tänne. Nollasta nyt 32 500:aan, vähän reippaasti. Raportti on annettu. Kokonaissummasta 500 euroa yhdeltä järjestöltä, jonka olen siinä raportissa ilmoittanut, ja kaikki muu itse hankittua rahaa. Elikkä siis toisin sanoen tämä trendi kun jatkuu, niin eihän tästä tule yhtään mitään. Siis tähän ei ole mitään muuta pelastusta kuin se, että on täydellinen avoimuus: se, että ilmoitetaan aivan tismalleen. Olkoon poliittinen suuntautuneisuus mikä tahansa, niin kaikki ilmoitetaan, mistä ne nappulat ovat tulleet. Silloin tulee esille se, että rajat tulevat vastaan selvästi ja sellaiset luonnolliset rajat, että me emme halua julkisuutta sillä tavalla, että me olemme olleet rahoittamassa, mikä kerta kaikkiaan laittaa töyssyt tähän, puskurit tulevat vastaan.

Mitä enemmän tähän suuntaan mennään, siis 160 000 euroa per vaalit, sitä lähemmäksi tulevat sitten sairaalloiset ilmiöt, olkoot ne ihan mistä suunnasta tahansa, ja sitten vielä on tullut kuvaan mukaan se, kuten meidänkin vaalipiirissämme, että kerskutaan sillä, mitenkä on kerätty niitä rahoja jnp. Se on ehkä asianomaisten henkilöitten mielestä fiksua, mutta minusta se ei kuulu asiaan. Siihen kuuluu sitten se, että ilmoittaa täsmälleen, mistä ne rahat ovat kotoisin. Aivan sama, ed. Ukkola, koskee tietysti puoluetta, aivan sama juttu. Siinä me olemme samaa mieltä. Tähän suuntaan pitäisi mahdollisimman pian mennä joko ed. Lapintien aloitteen pohjalta tai muuten.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä vaalirahoitusilmoittelusta on tietysti nyt saatu kokemuksia, mitä se mahtaa ollakin sitten, ja niin kuin ed. Lapintie tuossa kävi läpi, niin nykyinen systeemi on mikä on. Minä luulen, että tässä kuitenkin jatkoa ajatellen tapahtuu sillä tavalla, että siellä aina on semmoisia tapauksia, että vaikka henkilö ilmoittaisi, että hän maksaa kaikki — lähinnä viittaan tuonne ed. Ukkolan suuntaan, kun ed. Ukkola tänne demareihin ja vasemmistoliittoon päin suuntasi sormensa — niin kyllä minä ainakin olen ymmärtänyt, että tuolla yrittäjäpuolella kyllä osataan hoitaa nämä pelit sillä tavalla, että niitä ei näy missään ja voidaan ilmoittaa vaikka omana rahoituksena kaikki, jos tämmöiseen mennään. Siinä mielessä aina tulee olemaan varmasti semmoisia tapauksia, että kaikki ei paljastu, mutta minulle kyllä käy se, että ilmoitetaan kaikki.

Niin kuin tässä ed. Pulliainen totesi, joku semmoinen järjestelmä, missä on kaikki avointa, lienee kaikkien etu, mutta siinä jouduttaisiin perustamaan kokonaan oma järjestelmänsä, ihan uusi systeeminsä, joka todennäköisesti voisi kyllä johtaa sen tyyppiseen hommeliin, kuten äsken totesin, että aina jotkut osaavat pelata toisella tavalla sen homman. Joka tapauksessa raha jostakin tulisi sinne ja mainontaa tapahtuisi. Mutta tänä päivänähän enemmän on ongelma siinä, että meillä tiedonvälitys on määrättyjen tahojen hallussa, ja ainakin kun meillä katsoo omaan maakuntaan, niin kyllä siellä paljon enemmän sitä ilmaista mainontaa tuli joidenkin ehdokkaiden osalle sillä tavalla, että ykköslehti Karjalainen laittoi sinne hyvinkin isoja juttuja ehdokkaista, ja niiden arvoa ei kukaan kyllä pysty mittaamaan rahassa, ja toisaalta sitten joitakin ehdokkaita jopa iskettiin ilkeillä kirjoituksilla. Siinä mielessä se puoli tässä on kokonaan hallitsematon tekijä.

Sitten olen eri mieltä kyllä ed. Kimmo Kiljusen kanssa siitä, kun hän totesi, että ei voisi ostopalvelua käyttää. Itselläni on ainakin avustajana henkilö, jonka työ on ostopalveluna ostettu, ja on sovittu, että hän ei osallistu vaalityöhön, niin kuin ymmärsin myös eduskunnan ohjeiden mukaan, että nämä avustajat eivät saisi olla vaalityössä mukana. Kun katsoo sitten täällä paikalla olevaa avustajaa ja ostopalveluna olevaa avustajaa, niin kyllä paikalla oleva avustaja saa käyttöönsä kaikki koneet ja värkit täällä, mutta jos avustajan työ on ostopalveluna ostettu, niin sitten hän joutuu itse kustantamaan kaiken. Siinä mielessä he ovat ihan eriarvoisessa asemassa, että ei voi puhua samana päivänäkään niistä asioista. Ja jos heidät laitetaan rinnan, niin todennäköisesti ostopalveluna oleva henkilö tulee eduskunnalle halvemmaksi kuin täällä oleva henkilö, jos lasketaan kokonaiskustannus.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Taitaa olla onnittelujen paikka ensimmäisestä istunnosta puhemiehen penkillä ja aloittamassa kautta.

Arvoisa puhemies! Tässä kyllä tuntuu, että vaivutaan taas muinaisuuteen. Minä ajattelin, että nämä puheet olisivat jo vähentyneet, mutta jo 90-luvulta on näitä syytöksiä tullut ja talutusnuorassa olijoita. Onneksi ed. Pulliainen palautti ed. Ukkolan nyt sitten oikealle tasolle, missä mennään. (Ed. Ukkola: Ei palauttanut!) — Taikka kertoi meille muille siitä, mikä on ollut tilanne silloin 90-luvulla teidän kohdallanne, ja se jääköön siihen.

Muutamia kommentteja tähän lakialoitteeseen:

Siinä mielessä olisin kyllä valmis kannattamaankin sitä, koska minun mielestäni tämä nykyinen kampanja ja nykyinen tilanne on mennyt täysin mahdottomaksi. Siis tänne taloon ei kohta enää tule alle 100 000 kampanjalla kukaan. Se ei ole kyllä demokratian kannalta läheskään oikein, siinä ei ole tolkun hiventäkään. Minä olisin valmis vetämään tähän tiukan rajan. Vedetään joku euromäärä rajaksi, parikymmentätuhatta euroa, ja kaikista pitää tehdä selitys. Tiedän, että esimerkiksi lehdistö suhtautuu tähän tietysti huutaen, että ei missään tapauksessa, koska heidän tuloissaan tämä näyttelee todella suurta osuutta. Mutta jos ajatellaan, että tänne pitäisi kaikkien pystyä pyrkimään, niin jos ruvetaan 100 000:ta ja 150 000:ta keräämään ... Minä tiedän, että meilläkin rannalle jäi semmoisia, jotka olivat 100 000 käyttäneet. Parikin semmoista ehdokasta tiedän, että eivät anna mitään ilmoitusta, mutta varmasti on käytetty 100 000 euroa siihen kampanjaan.

Sitten voi miettiä, minkälainen mahdollisuus on todella semmoisilla ihmisillä, jotka olisivat halukkaita ja joilla ei ole näitä järjestöjä taikka muita tukijoita takana niin paljon, kun se ammattiyhdistysliikkeen tukikin taitaa olla melko olematonta nykypäivänä. Minä luulen, että kovin moni ei sitä kovinkaan paljon saa valitettavasti, sielläkin on siirrytty tämmöiseen epäpoliittiseen. SAK:kin ilmoitti, että se tukee kaikkia, vaikka en ole koskaan kuullut, että yhdenkään SAK:laisen työntekijän etuja kokoomus esimerkiksi ajaisi pätkääkään taikka keskusta, kyllä ne hoitavat ihan muitten asioita täällä talossa.

Kyllä tässä pitäisi olla jonkinlainen katto. Olen sitä miettinyt, pitäisikö siitä tehdä aloite, että vedettäisiin joku viiva, minkä alle pitäisi jäädä jokaisen kampanjan. Sitten hyvin tarkkaan seurattaisiin ja siitä pitäisi antaa selkeä selvitys. Selvitettäisiin myöskin vähän lehdistä, minkä verran mikin maksaa. Kyllä nämä toverit yleensä hoitavat toistensa puolesta sen, että äkkiä tarkkaillaan, minkä verran on mainoksia, ja osataan laskea palstamillit ja se, paljollako saadaan, niin aika nopeasti saadaan tieto, jos joku meinaa mennä ylitse, että mikä pelin henki on, ja siihen ilman muuta joku sanktiojärjestelmä.

Mutta puuttuisin myöskin vähän pariinkin ed. Kimmo Kiljusen esille ottamaan asiaan, jotka olivat minusta ihan oikean suuntaisia. Esimerkiksi meillä edelliset neljä vuotta Aamulehti oli oppositiossa koko ajan. Se kirjoitti tasan tarkkaan kaiken aikaa niin, että teimme me mitä vaan, niin hallituksen toimet olivat täysin päin metsää, mitään hyvää ei tullut. Mutta kyllä nyt alkoi tulla jo vaalien jälkeen. Nyt hallituksen muodostamisen yhteydessä on koko sivun mainoksia ja kuvia näkyy siinä ja hymyillään, milloin puheenjohtaja, milloin mikin ministeriryhmä. Nyt ei varmasti niin huonoa päätöstä hallitus teekään seuraavien neljän vuoden aikana, että siitä kielteisesti kirjoitettaisiin kyseisessä lehdessä. Ja kun tämä sama vallitsee ympäri maata kaikissa lehdissä, kun omistajapohjat tiedetään, ei voi olla ihmettelemättä, kuinka paljon ilmaista mainosta ja kuinka monella euroa sitä asiaa eteenpäin viedään. Kyllä siinä käytetään suuria summia.

Nyt esimerkkinä voin sanoa, että meidän puolueen puheenjohtajaa on hyvinkin kielteisessä kuvassa käsitelty jo koko viime syksyn ja talven aikaan ilman pienintäkään syytä. Mutta tehtävänsä se on tehnyt, että tavallisetkin ihmiset tuolla toreilla tulivat sanomaan, ja kun kysyi, että mistä syystä, oletteko koskaan tavannut tai mistä tämä imago johtuu, "no, lehdistä on luettu", sanottiin, niin kyllä tämä on ihan puhtaasti median rakentamaa kuviota.

Samaten olen ed. Kiljusen kanssa samaa mieltä siitä, että avustajajärjestelmän väärinkäytökset, jotka kohdistuvat myöskin tänne suuntaan etupäässä, taikka ei niinkään väärinkäytökset, vaan lainausmerkeissä, kuten ed. Kiljunen sanoi, pitää perata. Minä en kannata ollenkaan näitä ostopalveluita. Unohdetaan koko juttu. Olen siinä eri mieltä kuin ed. Lahtela.

Ed. Pulliaisen puheisiin yleensä voi yhtyä lähestulkoon kaikessa. Nytkin jälleen huomattavassa osassa olen samaa mieltä siinäkin, että ilmoittaa pitää. Nythän tässä päästään aika pienillä ilmoituksilla näistäkin eväistä, mitä on tehty. En toivoisi lakialoitteen läpimenoa tällaisenaan mutta että vähän väännettäisiin lisää rajoja ja katsottaisiin vähän tarkemmin, miten toimitaan. Sillä saadaan läpinäkyvyyttä. Silloin tänne on ihan tavallisellakin ihmisellä vielä tulevaisuudessa mahdollisuus tulla, ettei tarvitse olla satojatuhansia omaisuutta, taikka tulot sitä luokkaa, että niistä on varaa näpistää joskus säästöönkin jotain. Mutta nykyisessä tilanteessa 2 000—2 500 euron kuukausituloa saava duunari ei tänne kyllä ihan pienillä eväillä pääse.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Ed. Ukkola kyseli, miksi en ole vaatinut, että kaikki erilaiset yhdistykset ilmoittaisivat, mitä ovat lahjoittaneet. Tämä nykyinen lakihan sanoo tässä näin, että ensiksikin ehdokkaan tulee mainita omat varat, toiseksi ehdokkaan ja hänen tukiryhmänsä tai muun hänen tukemisekseen perustetun järjestön saama tuki ryhmiteltynä yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, puoluejärjestöiltä ja muilta vastaavilta päätahoilta saatuun tukeen. Kun minusta tämä luettelo on jo ihan hyvä ja siinä ovat myös nämä ammattiyhdistysjärjestöt, en katsonut tarpeelliseksi tehdä siihen mitään muutosesitystä.

Nyt, kun ed. Ukkola tämän kuulee, niin hän varmasti voi sitten ilomielin kannattaa tätä minun esitystäni. Uutta tässä minun esityksessäni verrattuna nykyiseen lakiin on nimenomaan se, että tätä ilmoitettavan summan alarajaa lasketaan, ja sen lisäksi, jos joltakin taholta yhteensä saatu rahasumma kasvaa, sitten pitää ilmoittaa nämä erilliset pienemmätkin summat. Eli yritän nyt peräänkuuluttaa juuri sitä tilannetta, että järjestetään rahankeräystilaisuus, jossa 500 euron hintaisten lippujen, jotka sinänsä sellaisinaan eivät tulisi ilmoitettavaksi, myynnistä saatu tuotto onkin huomattava, ja olisi hyvä tietää, onko yksi ja sama yritys tai vaikka esimerkiksi ammattiyhdistysosastokin ostanut niin paljon niitä lippuja, että se yhteissumma muodostuu suureksi.

Sitten kaikkein olennaisin tai yhtä olennainen toinen osio on, että oikeusministeriö velvoitetaan valvomaan näiden ilmoitusten oikeellisuutta, että ne pitävät paikkansa, ja jos käy ilmi, että ne eivät pidä paikkaansa, niin siitä sitten tulee sakkorangaistus, jos on kierretty tätä lakia.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä aloitteella, vaikka hyvään tähdätään, ei valitettavasti kuitenkaan perusongelma eikä itse ongelma korjaudu saatikka poistu. Ongelmahan on se, että vaaleissa tarvitaan rahaa. Tämä on se perusongelma, joka, niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on tullut esille, aina kasvaa. Tähän pitäisi voida kiinnittää vakavaa huomiota.

Vaalien jälkeen me jokainen tiedämme, ainakin pääosa meistä, että posti tuo laskuja — ja vielä on aikaa postin tuoda näitä vaalilaskuja — en usko, (Ed. Pulliainen: Paljonko on tulossa?) että kukaan pystyy vielä lopullisia vaalibudjettejaan välttämättä kertomaan. Mutta tämä on sitä karua todellisuutta: vaalit maksavat ja ehdokkaille itselleen. Pitäisi löytää keino, jolla vaalirahan tarvetta voitaisiin ainakin erittäin tuntuvasti vähentää, mahdollisesti poistaa kokonaan, mutta se lienee mahdottomuus. Kun huumekauppaa koetetaan maassa estää, silloin koetetaan ennalta ehkäistä huumeitten ostotarve. Jos vaalikuluja halutaan estää, pitäisi poistaa noitten vaalikulujen tarvetta. Meillä on todella mennyt tilanne vaalien jälkeen yhä huonompaan suuntaan (Ed. Rönni: Valitaan eduskunta ilman vaaleja!) ja pitäisi harkita, mitä tässä olisi tehtävissä ihan eri poliittisten puolueitten kesken.

Meillä Keski-Suomessa on jo useamman kerran ollut semmoinen poliittisten piirijärjestöjen keskenään sopima käytäntö, että ulkomainontaa ei sallita muualla kuin niissä kuntien virallisissa ilmoitustauluissa, joita on. Ja jos tähän päästään, niin se on ihan hyvä. Poikkeuksena on sallittu televisiomainonnasta uskonnollisista syistä kieltäytyville sitten tietty ulkomainonta, mutta tämä on ollut vain pieni poikkeus. Tätä on noudatettu. Tosin sillä oli vain kielteinen seuraus; se johti entistä suurempaan lehti- ja televisiomainontaan. Olisiko päästävissä siihen, että sovittaisiin käytännöt, että lehtimainonta kiellettäisiin, televisio- ja radiomainonta kiellettäisiin. (Ed. Lahtela: Se olisi oikein!) Tällöin tällä pohjalla saataisiin olennaisimmat vaalikulut pois. (Ed. Rönni: Nyt puhutte asiaa!) Ongelmaksi jäisi sitten, että aina löytyisi jotkut keinot sitten uhrata tähän vaalityöhön edelleen rahaa. Miten näitä rajoitettaisiin? Mutta näitäkin voitaisiin pohtia. Paljon olisi autettu tätä ongelmaa, jos lehtimainonta, televisiomainonta ja radiomainonta kiellettäisiin tai sovittaisiin tärkeimpien puolueiden kesken tästä periaatteesta. (Ed. Laitinen: Perustuslain vastaista! Ilmaisun vapaus!) Siitä voisivat puolueet sopia aivan samalla käytännöllä kuin ovat nyt piirijärjestöt Keski-Suomessa sopineet ulkomainonnan osalta. Muuten se ulkomainonta oli köyhän ehdokkaan, niin kuin minun, tapa. Yhdellä minimikokoisella maakuntalehden etusivuilmoituksen hinnalla pystyi käytännössä paperoimaan hyvinkin näyttävästi ulkomainonnalla koko maakunnan.

Elikkä syy, tämä vaalimainonnan tarve, pitäisi ensiksi eliminoida. Tiedän hyvin, että ajatukseni on epärealistinen, mutta se olisi se syy, millä voitaisiin poistaa niitä kysymyksenasetteluita, joita tänään täällä on syntynyt. Millä tavalla sitten kansalaiset saisivat valittavista ehdokkaista tietoa, niin varmasti siinä tulisi sitten muu aktiviteetti esille. Uskon, että lehdet pärjäisivät, televisiot pärjäisivät, koska tulevathan ne toimeen vaalien välisenkin ajan, jos tästä mainonnasta luovuttaisiin. Ja onko sitten tämä mainonta, jossa ei myydä todellisia asioita vaan luodaan imagoa ja mielikuvia erilaisten mainostoimistojen enemmän tai vähemmän epäonnistuneitten kikkailujen jälkeen, onko sekään luomassa asiaa sitten todellisuudessa sille perustalle, mitenkä vaaleissa käyttäydytään ja äänestetään. Tämä perusongelma, vaalirahan tarpeen poistaminen, olisi se asia. Minä uskon, kun edustajakollegat näin hymyillen katsovat, he ovat hyvin tyytyväisiä, jos tämä perusongelma voitaisiin poistaa, (Ed. Lahtela: Juuri näin!) niin silloin ei tulisi niitä vaalilaskuja niin paljon kuin niitä tulee, ja ainakin minä itse voin sanoa, että ne kaatuvat kyllä pääosin ehdokkaan itsensä maksettavaksi. Näin valitettava, kova todellisuus on. Ei niitä sponsoreita ikävä kyllä löydy. Olen kysellyt, mutta on sanottu, että me emme osallistu politiikkaan. On vielä sanottu, että minä kyllä sinua äänestän, mutta en minä mitään poliittista rahaa anna. Tämä on se perusvastaus. Ja tämä on se todellisuus varmasti aika monenkin kohdalla.

Mutta palaan sitten täällä nostettuun kysymykseen tästä avustajien palkkauksesta. Minusta olisi jatkoa ajatellen yksinkertaisesti selkein käytäntö se, että jos kansanedustajalla on avustaja, niin kuin hyväksi on nähty, tämä avustaja olisi yksinkertaisesti eduskunnan palkkalistoilla ainoana vaihtoehtona, jolloinka eduskunta maksaisi palkan sinne edustajan maakuntaan, jos edustajan avustaja työskentelee siellä, ja hankkii hänelle sinne nämä tarvittavat työskentelyvälineet ja tällä tapaa. Syy, miksi tuo ostopalvelun hinta on kalliimpi — sehän voi olla pääkaupungissa vaikka eduskunnan nurkallakin tämä ostopalveluavustaja — johtuu siitä, että tämän yhdistyksen tulisi maksaa nämä sosiaaliturvamenot ja vastaavat tälle yhdistyksen palkkaamalle. Mutta minusta olisi selkeä ja rehti menettely, että avustaja, olipa hän työssä missä tahansa, saa eduskunnalta palkan ja sillä selvä ja tarvitsemansa työvälineet. Uskon, että tämä poistaisi tuon yhden ongelman.

Tuulikki Ukkola /kok:

Herra puhemies! Ed. Pulliaisen ajatus siitä, että tämä vaalirahoitus olisi täydellisesti julkista, on periaatteessa ihan hyvä. Ainut heikko puoli siinä on, että sen jälkeen kyllä tänne tulisi vain rikkaat. Ei olisi enää edes niitä 50:tä euroa maksavia tukijoita, joita minulla oli pilvin pimein, ei nyt pilvin pimein, mutta useita kymmeniä, jotka antoivat sen 50 euroa ja sillä siisti. Näillä pienillä puroilla se tukiryhmä pystyi sitten keräämään sen, minkä keräsi. Totta kai siinä oli tauluja ja muitakin, mutta hyvin suuri osa niistä tuli näistä pienistä puroista. Minusta jopa tämä 200 euroa on ehkä hieman liian pieni. Jos nyt otettaisiin lähtökohdaksi, että tämä aloite toteutuisi, se pitäisi ajatella ehkä hieman suuremmaksi tai sitten korottaa sitä rajaa, minkä jälkeen pitäisi erikseen ilmoittaa. Nyt rajaksi esitetään 10 000 euroa ja 5 000 euroa. Voisiko se olla sitten suurempi?

Minä nyt toistan sen, minkä sanoin äsken puheessa, että periaatteessa tämä on ihan tärkeä asia ja tärkeä aloite. Tätä täytyy nyt katsoa, kun se perustuslakivaliokuntaan tulee, tekeekö hallitus sitten oman esityksensä vai yritetäänkö jotenkin aloitteen kautta tätä edistää ja korjata näitä pulmia.

Sellaisen asian vielä sanoisin, että älkää hyvät ihmiset alkako sorkkia täällä mediaa. Siitä tulee vaan paha mieli jatkossa teille kaikille. Sananvapaus on sen verran tärkeä asia, että minkäänlaisia rajoituksia, jos sitä nyt tarkoititte, on kyllä ihan turha taikka toivotonta yrittää. Silloinhan me vasta, ed. Lapintie, olemme Euroopan neuvoston hampaissa, jos tällaisia tänne yritetään ujuttaa. Toinen asia on, että media kirjoittaa, mitä kirjoittaa, ja sillä siisti.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Rönni tuossa aikaisemmin sanoi, niin tämä vaalirahoitushomma on mennyt kyllä aika mahdottomaksi. Rahaa joutui laittamaan itsekin kymppitonneja, että tänne pääsi, vaikka arveli halvemmalla jo vanhalla julkisuusarvollakin ratsastavan, mutta ei.

Tällä menolla nyt sitten jatkossa käy niin, että niillä, joilla on paljon laittaa, on sponsoreita ja monesti yritykset taustalla ja vain rikkailla ja hyvätuloisilla porvareilla on varaa käydä semmoista kampanjaa, missä on mahdollisuus päästä läpi. Sehän on nyt jo nähtävissä tämän kokoomuksen vaalivoiton osalta, että tähän suuntaan on menty, ja medialla ja markkinoilla oli iso osuus nyt vaalikampanjoissa, ja asiasisällöt ja muut jäivät hiukan niin kuin taka-alalle. Se on mennyt tämmöiseksi markkinoinniksi, niin kuin kaikki asiat, ja mitä nyt lehdissä ja televisiossa yleensäkin esitetään, että kampanjat ja markkinointi ovat niin kuin yhtä ja samaa. Tietysti sitten semmoiset, joilla yrityksiä on ollut taustalla, kärsivät ehkä siitä, koska monet yritykset eivät sitten halua julkisuutta eivätkä halua esittää sitä, kenenkä takana ovat ja minkä puolueen, mutta itsekin kärsisin varmasti siitä. Nyt tuli ammattiyhdistysliikkeeltä 100 euroa avustusta tähän vaalikampanjaan, ja yrityksiltä tuli kuitenkin monikymmenkertainen määrä apuja.

Mutta noin yleisesti kannatan rahoituksen tarkempaa tutkimista ja erittelyä.

Mitä ostopalveluun tulee, niin se on minusta ihan kannatettavaa, koska monet edustajat, ainakin tässä meikäläinen uutena, tarvitsee myös apua tuolla paikallisesti omassa kunnassa tai vaalipiirissä, eli sitä voisi käyttää. Nyt kuitenkin näillä täällä olevilla avustajilla on vaan se 12 päivää mahdollisuus olla.

Ja avustajilta semmoinen viesti, että hekin voisivat päästä saunaan joskus.