Antti Rantakangas /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on käsittelyssä hallituksen esitys 106/2009 vp laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Kyseessä on lakikokonaisuus, joka on ollut aktiivisen keskustelun kohteena niin ampumaharrastajien kuin metsästäjienkin osalta — aivan oikein, onhan kysymyksessä laajamittainen lakipaketti. Valiokunta kuuli laajasti asiantuntijoita ja sai perustuslakivaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan lausunnot. Ampuma-aselainsäädännön uudistamisen tavoitteena on aseturvallisuuden lisääminen muun muassa parantamalla viranomaisten tiedonkulkua ja yhteistoimintaa. Kansallisessa muutosehdotuksessa on paljolti kysymys hallituksen iltakoulun linjauksesta rajoittaa käsiaseiden saatavuutta merkittävästi. Valiokunta ei kannata puoliautomaattisten käsiaseiden täyskieltoa. Tällainen keskustelu on ollut käynnissä, mutta valiokunnassa ei yksikään jäsen tällaista täyskieltoa kannattanut eikä esittänyt.

Ampuma-aseen hallussapitoluvan saaminen edellyttää säädellyn ikävaatimuksen lisäksi, että henkilö on terveydentilansa, henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja käyttäytymisensä perusteella sopiva pitämään hallussaan ampuma-asetta. Valiokunta korostaa, ettei säädettävällä lailla ole tarkoitus perusteettomasti tai epäasiallisella tavalla puuttua tai rajoittaa esimerkiksi Suomessa laajalti harjoitettua metsästystä tai ampumaurheilua ja ampumaharrastusta.

Aselaki ei yksin ratkaise Jokelan tai Kauhajoen kaltaisten tilanteiden syntyä. Se pitää sanoa tässä heti. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Optulan selvityksen mukaan vuosittain henkirikoksia tehdään suuruusluokaltaan noin 150. Ampuma-aseella näistä tehdään 16 prosenttia. Näistä noin 40 prosenttia on luvallisia aseita, joista puolestaan noin 40 prosenttia on käsiaseita. Eli keskimäärin 2 prosentissa henkirikoksista rikos on tehty luvallisella käsiaseella. Tämä kerrottakoon asian saattamiseksi oikeisiin mittasuhteisiin.

Uudella lailla ei ole vaikutusta nyt toistaiseksi voimassa oleviin aselupiin. Ne jatkuvat entiseen tapaan. Tästä on ollut julkisessa keskustelussa väärää ja virheellistäkin informaatiota. (Ed. Mustajärvi: Tulkinnat ovat tiukentuneet!) Uusi harrastuneisuuden osoitusvelvollisuus ei myöskään koske vanhoja aselupia tai luvanhaltijoita. Sekin on syytä todeta tässä selvyyden vuoksi. Osa muutoksista perustuu EU-direktiivin täytäntöönpanoon. Uusien käsiaselupien ikäraja nousee 18:sta 20 vuoteen. Erityisen painavista syistä — lähinnä Suomen Ampumaurheiluliiton kilpailutoiminta — lupa voidaan myöntää myös 18 vuotta täyttäneille mutta alle 20-vuotiaille.

Harrastuneisuuden osoittaminen: Käsiaselupa edellyttää kahden vuoden harrastusta. Valiokunta poisti ampumaseuran pakkojäsenyyden perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti. Harrastuneisuus edellyttää kymmentä ampumakertaa kahden vuoden aikana. Lupa myönnetään aluksi viiden vuoden määräaikaisena. Sen jälkeen lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana. Luvanhaltijan tulee esittää ampuma-asekouluttajan todistus viiden vuoden välein. Valiokunta lievensi harrastuneisuuden määrittelyä. Jatkossa riittää keskimäärin neljännesvuosittainen ampumaharrastus. Siis viiden vuoden välein edeltävän 12 kuukauden jakson aikana pitää olla keskimäärin neljännesvuosittain ampumaharrastus, mutta sairaus-, opiskelu- ja työesteet huomioidaan, ja alkuperäinen esitys tässä oli, että noin kuukausittain. Eli tämä on merkittävä kevennys tähän aktiivisen harrastuksen vaatimukseen. Kahden vuoden aikana aikarajaan lasketaan vähentävänä tekijänä myös puolet asevelvollisuusajasta ja naisten vapaaehtoisesta palvelusajasta.

Metsästysharrastuksen osalta vain loukku- ja luolapyynnissä tulee esittää riistanhoitoyhdistyksen todistus harrastuksesta. Muissa uusissa metsästystarkoitukseen haetuissa aseluvissa jatkuu entinen käytäntö. Siis hirvi-, jänis-, vesilintu-, kanalintumetsästyksen osalta pitkissä aseissa jatkuu nykyinen lupakäytäntö. Niihin ei ole tulossa muutoksia. Loukku- ja luolapyyntiin myönnetään jatkossa vain kertatuliaseita. Tästä on tullut harrastajilta palautetta.

Ampuma-asekouluttajajärjestelmä: Julkisuudessa on kritisoitu sitä, että ei ole olemassa ampuma-asekouluttajajärjestelmää. Tämä kritiikki on helppo ottaa vastaan. Sitä ei ole, mutta nyt se muodostetaan tämän lain pohjalta. Eikä tietenkään ole voinut ollakaan, kun ei ole säädetty. Ampuma-asekouluttajajärjestelmä luodaan todistustenantoa varten, ei seurantaa ja valvontaa varten, vaan todistuksen antamista varten siitä, että aktiivinen harrastaminen on dokumentoitu. Valiokunta linjasi, että kyseessä on maksuton viranomaistoiminta, jolla kyseiset henkilöt koulutetaan keskimäärin noin päivän kestävällä koulutuksella. Ampuma-asekouluttajia tulee olla kattavasti. Samoin kouluttajaluvan saaneet voivat antaa todistuksia myöskin oman seuran tai oman kunnan ulkopuolelle. Tällä halutaan turvata se, että todistuksen saanti tulee olemaan joustavaa. Ampuma-asekouluttajapäätökset tehdään poliisilaitoksella, ei Poliisihallituksessa, niin kuin alun perin oli esitys. Valiokunta pitää tärkeänä, että uuden järjestelmän rakentaminen toteutetaan hyvässä yhteistyössä eri harrastejärjestöjen kanssa. Se on välttämätöntä, jotta syntyy sellainen lopputulos, joka on myös toimiva ja joustava.

Terveydentilan arviointi: Tämä on herättänyt aika tavalla julkista keskustelua. Valiokunta muutti esitystä lääkärien osalta. Jatkossa lääkäreillä on velvollisuus ja muulla terveydenhuollon henkilöstöllä oikeus perustellusta syystä salassapitosäännösten estämättä tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Tämä käytäntö mukailee Ruotsin käytäntöä, missä vastaava velvollisuus on olemassa. Meillähän ajokorttien osalta eduskunta aikanaan lisäsi samalla tavalla tämän velvoitteen, ja nyt hallintovaliokunta katsoi, että on syytä, että myös ampuma-aseitten osalta on saman tyyppinen käytäntö. Mutta erityisesti korostamme ja edellytämme, että sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö yhdessä valmistelevat asetuksen, jossa on tarkempi ilmoitusvelvollisuuden kynnys. Tästä neuvotellaan ja luonnollisesti myös pitää neuvotella Lääkäriliiton kanssa. Valiokunta ei tässä tietenkään lähtenyt mestaroimaan asiassa, joka on erityisen herkkä ja vaatii tämän tason asiantuntemusta.

Lupa harkinnasta: Lupaviranomainen järjestää erillisen soveltuvuustestin luvanhakijalle. Testin sisältö laaditaan yhdessä muun muassa Puolustusvoimien kanssa. Kyseessä tulee olemaan tietokonepohjainen noin puolen tunnin testi. Mielestäni riittäisi, että tämä testi olisi lähinnä ensimmäisen aseluvan yhteydessä, ja tätä pitää tarkemmin asetuksella pohtia. Lupaviranomainen voi pyytää myös terveystietoja, mikäli katsoo erityisiä perusteita olevan. Tähän tarvitaan kuitenkin luvanhakijan suostumus.

Kaiken kaikkiaan tarkoituksena on arvioida nykyistä perusteellisemmin ensimmäisen luvanhaun yhteydessä henkilön soveltuvuus. Eri viranomaisten tiedonsaantimahdollisuuksia myös parannetaan muun muassa Puolustusvoimien osalta.

Aseiden käsittelyn tarkistaminen: Valiokunta poisti yksimielisesti kotitarkastuspykälän laista. Katsoimme, että jos on syytä epäillä rikosta, nykyisenkin rikoslain pohjalta poliisilla on oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimiin aseluvan peruuttamiseksi ja aseiden haltuun ottamiseksi. Emme halunneet jättää tätä kiistanalaista pykälää tähän lainsäädäntöön.

Reserviläistoiminnasta: Vapaaehtoinen maanpuolustus ja reserviläistyö on erittäin tärkeää ja arvostettavaa toimintaa. Laki ei tältä osin muuta nykykäytäntöä. Tältä osin reserviläisyhdistykset voivat hakeutua ampumayhdistyksiin kuten tähänkin saakka, ja ne rinnastetaan yksityiskohtaisissa perusteluissa ampumayhdistyksiin.

Metsästysharrastus: Metsästys on yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeä harrastus. Esimerkiksi hirvikannan säätely vähentää liikenneonnettomuuksia, säästää yhteiskunnan voimavaroja monin tavoin, ennaltaehkäisee liikennekuolemia ja vammautumia. Vastaavasti tuhot metsätaloudelle pysyvät kohtuullisissa mittasuhteissa. Nuorille tarjoutuu edelleen mahdollisuus metsästysharrastukseen. Aseiden rinnakkaisluvat voidaan myöntää 15—18-vuotiaille huoltajan aseeseen. Tältä osin mitään pelkoa ei siitä ole, etteivät nuoret henkilöt pääse aktiivisen harrastuksen pariin jo 15 vuoden iässä.

Valiokunta pehmensi siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat määräaikaisia lupia ja ennen lain voimaantuloa jätettyjä lupahakemuksia. Tämä oli yksi valiokunnan täsmennys. Korostamme myös käsittelyssä yhtäläisiä käsittelyaikoja ja -perusteita koko maan alueella. Tästä valiokunnan jäsenillä oli eräitä esimerkkejä, joihinka tämän halusimme perustaa.

Valiokunta kirjasi kaksi lausumaa. Ensinnäkin: "Eduskunta edellyttää hallituksen edistävän käytettävissä olevilla eri keinoilla riittävän kattavan ampumarataverkoston toteuttamista." Tämä on tärkeää, että meillä pystytään ylläpitämään ja rakentamaan riittävän kattava ampumarataverkosto. Toinen lausuma: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että ampuma-aserekisterin uudistaminen toteutetaan kiireellisenä, niin nopeasti kuin se on teknisesti käytännössä mahdollista suorittaa ja että uudistamistyöhön varataan sen edellyttämä riittävä rahoitus."

Lopuksi haluan todeta sen, että on vielä syytä todeta, että näissä asetuksen valmisteluissa pitää harjoittaa erittäin tiivistä yhteistyötä harrastajajärjestöjen kanssa, jotta pystytään aikaansaamaan myöskin käytännön tasolla mahdollisimman hyvä lopputulos.

Tämä lakiesitys oli poikkeuksellisen laaja ja vaikea kokonaisuus. Hallintovaliokunta joutui muuttamaan useaa pykälää, myös epäjohdonmukaisuuksia korjattiin. Tarkkaavaiset lain vastustajat löytävät varmasti joitain yksityiskohtia, joissa on itsestäänselvyyksiäkin. Täällä ainakin näyttää ampuma-asekouluttajia koskeva 67 b § olevan sellainen, jossa todetaan, että "ampuma-asekouluttajalle annettu hyväksyntä raukeaa, kun ampuma-asekouluttaja kuolee tai hyväksyntää hakenut yhdistys lakkaa". Näin totta kai käy, mutta se on itsestäänselvä asia.

Mietintöön jätettiin perussuomalaisten vastalause. Muuten mietintö oli yksimielinen. Minä haluan kiittää ensinnäkin ministeriä erittäin hyvästä yhteistyöstä loppuhionnan osalta ja tämän loppuun saattamisen osalta. Yhteistyö oli hyvin rakentavaa, ja se johti hyvään yhteiseen lopputulokseen, kiitos siitä. Haluan kiittää myöskin valiokuntaa. Hallitusryhmien lisäksi haluan kiittää sosialidemokraatteja ja vasemmistoliittoa, oli erittäin vastuullista toimintaa SDP:n ja vasemmistoliiton valiokuntaryhmiltä. Heti alusta saakka tuli viesti, että tavoitteena on mahdollisimman hyvä lainsäädäntö, vaikean ja paljon ristiriitojakin herättävän kokonaisuuden ratkaiseminen, ei mikään puoluepolitiikan tekeminen vaan isänmaan asioitten vastuullinen hoitaminen. Tästä erityinen kiitos SDP:n koko ryhmälle ja vasemmistoliiton ed. Valppaalle ja ed. Puhjolle. Tältä pohjalta on hyvä jatkossakin vaikeitakin kysymyksiä ratkaista yhteistyöllä, jossa puoluepolitiikka jää taka-alalle ja yhteiskunnan kokonaisetu asetetaan ykkössijalle.

Hyvät kuulijat, ne 750 000 luvanhaltijaa voivat nukkua yönsä rauhassa. Tällä lakiesityksellä ei ole vaikutusta niihin satoihintuhansiin aselupiin, itse asiassa 1 600 000 aselupaan, lähtökohtaisesti. Ne jatkuvat ennallaan, eikä tarvitse pelätä, että tämä laki vaarantaa ampumaurheiluharrastusta tai hyvää metsästystä, joka on kaikkien suomalaisten etu. Rehelliset metsästäjät voivat todella nukkua yönsä rauhassa, samoin ampumaharrastajat.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä viikko taitaa jäädä historiaan ennätysten viikkona. Tiistaina välikysymyskeskustelussa todettiin, kuinka jätevesiasetusta on luonnehdittu historian surullisimmaksi esimerkiksi. Ed. Rantakankaalle tämä luonnehdinta on varmaan tuttu. Nyt hallitus pistää vielä paremmaksi. Aselaki on niistä esityksistä, joita itse olen ollut käsittelemässä, kaikista heikoimmin valmisteltu.

Poimin yhden esimerkin. Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä kulkee mukana 67 b §, jossa sanotaan seuraavasti: "Ampuma-asekouluttajalle annettu hyväksyntä raukeaa, kun ampuma-asekouluttaja kuolee - -." Kauanko ministeriössä meni aikaa tämän asian pohtimiseen? En tiedä montaakaan tapausta, jossa kuolinvuoteellaan viimeisiä vetävä ihminen surisi, ei suinkaan kuolemaansa, vaan sitä, ettei enää hetken päästä ole ampuma-asekouluttaja. Ja jos noutaja tulee, niin sitten haudalla omaiset surevat yhdessä ampuma-asekouluttajalle annetun hyväksynnän raukeamista. (Naurua) En tiedä sitten, pitääkö taivaallisilla sotajoukoilla olla oma asekouluttajansa. Jos tästä asiasta pitää oikein lailla säätää, niin sitten vastaava pykälä pitää laittaa muuhunkin lainsäädäntöön. On ehdottomasti todettava, että jos bussikuski kuolee, niin kortti menee, tai että lääkärillä ei kuolemansa jälkeen ole enää oikeutta pyörittää praktiikkaansa.

Jo lähetekeskustelussa totesin, että tätä hallituksen esitystä ei ole tehty asiaperustein tai ammattitaidolla vaan julkisuuden paineista ja jälki on sen mukaista. Sutena syntynyttä ei enää muuksi muuteta. (Ed. Pulliainen: Sehän olisikin ihana elämä, jos sutena syntyisi!) Perustuslakivaliokunta poistatti esityksestä yhdistyksen pakkojäsenyyden ja hallintovaliokunta kiistanalaisen poliisin kotiurkintaoikeuden. Paljon muitakin muutoksia on tehty, mutta paljon jäi tekemättä. Mutta ei hallintovaliokunnan tehtävä ole kirjoittaa hallituksen esitystä uudestaan. Erityisellä mielenkiinnolla kuuntelen nyt niiden kansanedustajien perusteluita, jotka lähetekeskustelussa puolustivat voimakkaasti annettua esitystä. Jos esitys jo silloin oli hyvä, niin nythän sitä on muutettu huonompaan suuntaan ja teidän, ollaksenne johdonmukaisia, on vastustettava valiokunnan mietintöä.

Arvoisa puhemies! On suuri ongelma, jos nuoret eivät harrasta. Mutta tämän hallituksen esityksen puolustajille näyttää olevan ongelma, jos nuoret harrastavat. Metsästys ja ampumaurheilu ovat erittäin hyviä harrastuksia nuorille, ja nyt te aivan perusteettomasti haluatte vaikeuttaa heidän elämäänsä. (Eduskunnasta: Väärä tulkinta!) Kertokaa minulle, kuinka monta väkivallantekoa on tehty 15—18-vuotiaan metsästystä tai ammuntaa harrastavan nuoren laillisella aseella. Kertokaa se! Kuitenkin te käytte juuri tämän ryhmän kimppuun. 15-vuotias voi jatkossakin kyllä hankkia aseen ja käyttää sitä rinnakkaisluvalla, mutta hän ei asetta saa omistaa. Jos aseeseen liittyy riski, niin onko se riski omistaminen vai aseen käyttäminen? 15—18-vuotias joutuu jatkossa hakemaan aseenhankkijan sivusta, ja vasta täysi-ikäiseksi tultuaan hän voi kirjata aseen omakseen, aseen, jota hän on käyttänyt kuin omaansa ja jonka hän mahdollisesti on itse maksanut. Kaksinkertainen byrokratia ja kaksinkertaiset maksut — mitä järkeä tässä on? Jos aseen hankkii alaikäiselle lapselle huoltaja, joka ei itse metsästä tai harrasta ammuntaa, syntyy mielenkiintoinen tilanne. Lapsi saa käyttää asetta, mutta ei omistaa; vanhempi saa omistaa, mutta ei käyttää. Millä tavalla aseen omistuksen ja käytön eriyttäminen lisää aseturvallisuutta?

Arvoisa puhemies! Jos lupaehtoja tulkitaan tiukimman mukaan, voi syntyä hankalia tilanteita. Esityksen 53 a §:n mukaan edellytetään asekouluttajan tai riistanhoitoyhdistyksen todistusta tai muuta luotettavaa selvitystä harrastuneisuudesta. Sen lisäksi lupaviranomainen voi tarvittaessa vaatia luvanhaltijaa esittämään harrastuksestaan muitakin selvityksiä. Muotoilu antaa aivan liian paljon liikkumatilaa ja mahdollistaa asiakkaiden mielivaltaisen pompottamisen, jos niin halutaan tehdä. Vielä suurempi kysymys on se, kuka kouluttaa. Laissa vaadittavassa mittakaavassa ammunnan harrastaja kouluttaa, kirjoittaa todistukset ja myös vastaa niistä. Sellaista järjestelmää ei kerta kaikkiaan ole, enkä ole varma, kyetäänkö rakentamaan. Kysymys kuuluu: siirtääkö julkinen valta nyt omaa vastuutaan yhdistysten harteille?

Kuinka sitten metsästäjä osoittaa omaa harrastuneisuuttaan? Jos esimerkiksi Björn Wahlroos kulkee metsällä vain omilla tiluksillaan, joita taitaa olla aika paljon, eikä liity mihinkään yhdistykseen, kuka sen harrastuneisuuden osoittaa? (Ed. Rantakangas: Ei tarvitse osoittaa!) En tiedä, ovatko kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja Wahlroos metsästyskavereita, mutta ikäväähän sekin olisi, jos Katainen joutuisi illan hämyssä erätulilla istuessaan jyrsimään calvados-majavaa yksin, kun aseveli ei ole saanut aselupaa. Vastaava ongelma voi syntyä sillä pohjoisen pojalla tai tytöllä, joka haluaa kulkea yksin tai koiransa kanssa metsällä valtion mailla kotikuntansa alueella. Miten se harrastuneisuus tässä tapauksessa osoitetaan? Pitääkö metsästäjän taluttaa koiransa todistajaksi poliisilaitokselle kertomaan isäntänsä tai emäntänsä eräharrastuksesta?

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on surullinen esimerkki asenteellisuudesta ja ammattitaidottomuudesta. Kyllä lainvalmistelussa kaiken kaikkiaan pitäisi olla kunnianhimoa huomattavasti enemmän. Enkä ole huomannut, että huonoon lainvalmisteluun niin herkästi puuttu-va ministeri Brax olisi tässä kohtaa profiloitu-nut. Ollakseni johdonmukainen aselakiesityksen 67 b §:n mukaisesti minä aion vastustaa tätä esitystä vielä kuolemani jälkeenkin. Minulla on siihen täysi oikeus, koska sitä ei erikseen missään laissa ole kielletty. (Ed. Erkki Virtanen: Perikunta hoitaa!) Olen tehnyt joukon pykälämuutosesityksiä, esimerkiksi sen, että 15 vuoden ikä säilytetään aseen hankkimiseksi eli nykyinen käytäntö jatkuu. Sitten esitän, että täsmennetään vaatimuksia harrastuneisuuden osoittamiseksi. Edelleen olen tehnyt muutoksia ampuma-asekouluttajan vaatimuksiin ja koko järjestelmään ja vielä haluan, että rinnakkaislupakäytäntö säilytetään ennallaan. Ja jos näitä järkeviä ja perusteltuja muutoksia ei tehdä, niin sitten olen hallituksen esityksen hylkäämisen kannalla.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti Jokelan ja Kauhajoen traagiset ta-paukset veivät alun perin aselakikeskustelua väärään suuntaan. Nuorten pahoinvointia ei hoideta aselain uudistuksella.

Esitys uudesta aselaista tuotiin eduskuntaan yli vuosi sitten. Jo lähetekeskustelussa noin vuosi sitten lain valmistelua kritisoitiin erittäin voimakkaasti. Sen käsittelyn eri vaiheissa kansalaispalautetta on tullut paljon. Suurimmassa osassa niistä henkii huoli oman harrastuksen jatkomahdollisuuksista. Todettakoon heti, että niille, jotka harrastavat metsästystä, ampumaurheilua tai molempia, uusi aselaki ei tuo rajoituksia tai uusia velvollisuuksia harrastukseen. Nykyinen aselaki on muutenkin sellainen, jolla tultaisiin toimeen.

Asedirektiiviin vedoten ampuma-aseen hankkimisluvan yleiseksi ikärajaksi on tulossa 18 vuotta. Ollaanko tässäkin asiassa mallioppilaita EU:n suuntaan? 15—17-vuotiaille voidaan myöntää rinnakkaislupa huoltajien suostumuksella. Varsinainen lupa hallussapitoon annetaan 18-vuotiaalle. Niin kuin edellisessä puheenvuorossa todettiin, hallussapitomaksu on maksettava tällöin toistamiseen. — Sitä muuten korotettiin vain vuosi, kaksi sitten reippaasti.

Valiokunnan kannanotto perustelutekstissä tältä osin on lepsu: "Samalla valiokunnan mielestä on kohtuullista, että varsinainen päälupa hallussapitoon voidaan vaihtaa täysi-ikäiseksi tulleelle ilmaiseksi tai ainakin tavanomaista selvästi edullisemmin." Mielestäni tämä olisi ollut todettava tässä selvästi jyrkemmin eli uutta maksua ei tässä vaiheessa saisi enää toistamiseen kohdentaa. Lupakäytännön monimutkaistaminen hankaloittaa erityisesti maalla asuvien nuorten metsästysharrastusta. Heillä on muutenkin rajalliset harrastusmahdollisuudet, ja viittaan näihin muihin ongelmakohtiin ed. Mustajärven puheessa tältä osin.

Arvoisa puhemies! Lain lähetekeskustelussa voimakasta arvostelua aiheutti hallituksen esitys laajentaa poliisin oikeuksia aseiden säilyttämisen tarkistamiseksi. Perustuslakivaliokunta katsoi omassa lausunnossaan, että kotirauhan piiriin ulottuva tarkastusvaltuus ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen, mutta esitti samalla terveisiä hallintovaliokunnalle joidenkin täsmennysten osalta. Hallintovaliokunta pitää nykyistä sääntelyä riittävänä eikä pidä perusteltuna ampuma-aseiden säilyttämisen tarkistamiseen oikeuttavan sääntelyn laajentamista nykyisestään, ja hyvä näin.

Mietinnössä esitetään lääkärille velvoitetta ilmoittaa, jos aseluvan hakija on hänen mielestään sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta. Muille terveydenhuollon ammattihenkilöille valiokunta ehdottaa ilmoitusoikeutta, niin kuin hallintovaliokunnan puheenjohtaja tuossa totesi äsken. Samanlainen ilmoitusvelvollisuus lääkäreillä on ajolupaa koskien. Jos lääkäri huomaa, että henkilön ajokyky on heikentynyt, hän voi evätä ajoluvan. Tätäkin kritisoitiin aikoinaan kovasti, niin kuin nyt ehdotettua ilmoitusvelvollisuuttakin. Jatkossa esimerkiksi kouluterveydenhoitaja voi salassapitosäännöksiä rikkomatta ilmoittaa henkilön poikkeavasta käytöksestä. Myös tähän asiaan liittyy runsaasti virheellisiä käsityksiä, ja toivottavasti nyt sitten vihdoin ja viimein tiedotus menee perille. Poliisille ilmoitettavat tiedot koskevat vain henkilön sopivuutta aseluvan haltijaksi, eikä poliisin tietoon tule muita hakijan terveystietoja. Päätökset luvan antamisesta tai kieltämisestä tekee edelleen poliisi. Ja niin kuin tuolla aiemmin viitattiin, asetuksella tullaan tarkentamaan näitä ohjeita tähän liittyen. Tämä asetus tulee todella tarpeeseen, koska tällaisenaan ilmoitusvelvollisuus on epämääräinen.

Arvoisa puhemies! Käsiaseiden osalta sääntelyä tiukennetaan. Käsiaseluvan voi saada vasta 20-vuotias henkilö. Lupa edellyttää kahden vuoden aktiivista ammunnan harrastamista ampuma-asekouluttajan ohjauksessa ja harrastustodistuksen saamista kouluttajalta. Päätöksen hankkimisluvasta tekee poliisi kokonaisharkinnan perusteella. Tulosta soveltuvuustestistä, jonka lupaviranomainen järjestää luvanhakijalle, ei voida yksinään käyttää kielteisen lupapäätöksen perusteena. Valiokunta ehdottaa, että ampumaseurojen nimeämien ampuma-asekouluttajien koulutuksen järjestämisvastuu ja kouluttajien hyväksyminen sälytettäisiin poliisille ja että koulutuksen on oltava myös maksutonta.

Poliisihallinnon uudelleenjärjestelyjen myötä poliisilta menee entistä suurempi aika byrokratian pyörittämiseen ja asiakkaiden kuljettamiseen. Tämän olen monta kertaa täällä todennut. Myös poliisin toimintavalmiusajat ovat osassa Suomea kasvaneet huolestuttavan pitkiksi, niin myös Pohjois-Karjalassa, omassa maakunnassani. En ihmettele yhtään sitä, että kansalaiset ovat huolissaan turvallisuudestaan, koska poliisin ennestään niukkoja resursseja joudutaan ohjaamaan varsinaisen tehtäväkentän ulkopuolelle ja erityisesti tänä syksynä myös omassa maakunnassani pihakarhujen häätämiseen. Ja nyt ollaan tosiaan uusia tehtäviä sälyttämässä poliisille.

Ampumaseurat ovat aivan oikeutetusti myös huolissaan uusista velvoitteistaan. Jokaisen ampumaseuran on nimitettävä ainakin yksi ampuma-asekouluttaja. Ensinnäkin epäilen sitä, onnistuuko tämä, löydetäänkö jokaisesta seurasta tämä kouluttaja, voidaanko siihen velvoittaa. Edelleen, tämä on vapaaehtoistyötä. Joillekin, jotka sitä lähtevät kokeilemaan, se voi myös tulla kohtuuttoman raskaaksi. Kuka korvaa sitten polttoainekulut jne?

Ampuma-asekouluttaja antaa sitten todistuksen siitä, että käsiaselupaa hakeva täyttää lain kirjaimen: on harjoittanut ampumista vähintään 10 kertaa kahden vuoden aikana. Tähän näitä tiettyjä helpotuksia tulee, niin kuin täällä jo viitattiin, myös ilma-aseella harjoittelu hyväksytään ja varusmiespalvelukseen täällä jo viitattiin, mutta kuitenkin myös nämä ampuma-asekouluttajat voivat joutua hankalaan tilanteeseen, koska varmasti omalla paikkakunnalla lähes kaikki tuntevat toisensa ja kiusallisia tilanteita voisi myös syntyä. Kaiken kaikkiaan totean, että hallintovaliokunnalla on melkoista optimismia ollut, kun tätä mietintöä on kirjoitettu.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä lupakäytäntö on työläs, ja viittaan mietinnön ensimmäiseen lausumaehdotukseen. Tämä ensimmäinen ehdotus kuuluu sanatarkasti: "Eduskunta edellyttää hallituksen edistävän käytettävissä olevilla keinoilla riittävän kattavan ampumarataverkoston toteuttamista." Todella, näitten ampumaratojen perustamiseen liittyvä lupakäytäntö on hankala. Esimerkiksi omassa kaupungissani todella pitkät ajat uusi ampumarata on ollut käyttökiellossa. Sitä on suljettu ja nyt hiukan taas saatu käyttöaikaa.

En pidä realistisena tätä lausumaehdotusta. Nimittäin jos kerran rahat eivät riitä vanhusten ja sairaitten hoitoon, niin ei niitä rahoja riitä valtiolta ja kunnilta ampumaratoihinkaan. Eli todella joka paikkakunnalla ei ole ampumaratojakaan, joten tätäkin kautta tietysti ammunnan harrastaminen on monessa tapauksessa kohtuuttoman vaikeaa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aselaissa oleva maininta, niin kuin ed. Mustajärvi sanoi, että ampuma-asekouluttajalle annettu hyväksyntä raukeaa, kun ampuma-asekouluttaja kuolee, on kyllä tosiaan naurettava ja osoittaa tämän lainvalmistelun tason tällä kohdalla. (Ed. Pulliainen: On se hauskaa, kun teilläkin on joskus hauskaa!)

Tältä vaalikaudelta on vaikea löytää toista hallituksen esitystä, joka olisi käynyt läpi näin perusteellisen ja pitkän valiokuntakäsittelyjakson kuin mitä nyt tämä hallituksen esitys uudeksi aselaiksi. Pitkään käsittelyyn on toden totta ollut tarvetta, sillä näin surkeaa ja laitonta lakiesitystä on harvoin nähty. (Ed. Pulliainen: Siitähän tulee laillinen kohta!) Tämän lakiesityksen valmistelu ei ole perustunut lainkaan vaikuttavuusselvityksiin, kuten hallituksen esityksen laatimisohjeet edellyttävät. (Ed. Pulliainen: Onhan se vaikuttamassa juuri teihinkin parastaikaa!)

Perussuomalaiset on laillisuuden ja järjestyksen puolueena vastustanut jyrkästi alkuperäistä esitystä ja vaatinut sen uudelleenvalmisteluun. Sutena syntynyt ja vain kosmeettisen leikkauksen läpikäynyt lakiesitys pitäisi mielestämme edelleen hylätä, koska se ei oikeasti ratkaise niitä ongelmia, joita sillä on lähdetty ratkomaan. Se synnyttää vain tukun uusia ongelmia.

Lakiesityksessä esitetään jotensakin vääristyneitä tietoja ampuma-aseiden osuudesta henkirikoksiin. Vuosittain luvallisilla käsiaseilla tehdyissä henkirikoksissa kuolee keskimäärin 1,9 henkeä, laillisilla pitkillä ampuma-aseilla keskimäärin 4,9 henkilöä ja luvattomilla ampuma-aseilla 10,9 henkilöä. Ja vuonna 2009 peräti 94 prosenttia henkirikoksista tehtiin muilla välineillä kuin laillisilla aseilla, siis 94 prosenttia. Suomessa surmataan vuosittain noin 140 henkeä. Kolme neljästä tekijästä ja uhrista oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Henkirikoksista yli 100 tehtiin kotona tai vastaavissa oloissa. Kahdella kolmesta tekijästä on väkivaltatausta ja kaksi kolmesta on työelämän ulkopuolella, mutta työiässä.

Hallitus lähti lakiesityksen otsikon perusteella taistelemaan laittomia aseita vastaan. Laittomia aseita tämä laki ei poista, lailliset kylläkin. Hallitus yrittää peittää Jokelan ja Kauhajoen traagisten koulusurmien taustalla olevat mielenterveysongelmat tällä lailla. Aselakiesitys ei nimittäin kohtaa nyt päihde- ja mielenterveysongelmaisia, eikä sillä estetä koulusurmien tapaisia väkivallantekoja.

Esityksen luparajoitteet eivät perustu kouluampumisista saatuihin opetuksiin. Tiedetään, että kouluampumiset olisi voitu estää tulkitsemalla nykyistä ampuma-aselakia oikein ja oikein ajoitettuna. Kouluampumisiin, Myyrmannin pommi-iskuun, Albertinkadun surmiin syyllistyneet ovat kaikki olleet psyykelääkkeiden käyttäjiä. Voimassa oleva aselaki sallii aselupien epäämisen mielenterveyspotilailta, ei siihen tarvita uutta aselain muutosta. Tämän perusteella voidaan todeta, että vain nykyisen lain valvonta ja lupaharkinta ovat jokseenkin epäonnistuneet ja tarkemmalla seulonnalla voidaan saavuttaa ne tavoitteet, joita tällä uudella lailla on lähdetty perusteluiden mukaan hakemaan.

Hyvät kansalaiset ja edustajatoverit, emme me tarvitse uutta aselakia tähän maahan. Nykyinen aselaki on täysin toimiva ja tehokas, kun sitä vain sovelletaan oikein. Se, mitä me oikeasti tarvitsemme, on lisää kuuntelevia korvia nuorten ahdistuksen ja hädän hetkellä.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys sisältää kohtia, joiden toteuttaminen on käytännössä mahdotonta ilman, että valtio on mukana rahoittamassa näitä toimia, esimerkkinä tällaisesta ampuma-asekouluttajan vaatiminen. Miten ministeriö ja tämä niukkuutta jakava hallitus aikovat saada ampumaradoille jopa useita tuhansia tai satoja ampuma-asekouluttajia valvomaan ihmisten harrastuneisuutta? Millä perusteella nämä kouluttajat olisivat päteviä antamaan tuntemattomista ihmisistä aseluvan edellyttämiä lausuntoja? Heidän antamallaan todistuksella on julkinen luotettavuus, mutta antajilla ei ole mitään kirjattua vastuuta tai velvoitetta. Todistuksen voi saada käytännössä vain, jos kuuluu ampumaseuraan, sitä tuskin seuraan kuulumattomalle annetaan. Velvollisuutta siihen ei ole. Eli perustuslain vastainen yhdistymispakko on yhä olemassa.

Lakiesityksestä puuttuu määrittely sille, mikä on aktiivista harrastamista. Epämääräinen lausahdus tästä vaatimuksesta ja asetuksella säätäminen eivät yksinkertaisesti riitä. Pitääkö minun käydä ampumaradalla vähintään kymmenen kertaa (Ed. Rantakangas: Lue mietintö!) ollakseni aktiivinen harrastaja? (Oikealta: Sinä et ole lukenut mietintöä!) Montako laukausta minun on ammuttava, riittääkö kymmenen vai vaaditaanko ehkä enemmän? Riittääkö, että käyn siellä ilma-aseella ne ampumassa? (Välihuutoja) Mielivallan kulttuurilla on tässä muheva kasvualusta.

Lisäksi on syytä todeta, että asekerhoilla ei ole laina-aseita eikä seuroilla ole mitään mahdollisuutta sellaisia hankkia. Mitenhän mahtaa käydä ammunnasta kiinnostuneen nuoren harrastusmahdollisuuksien tämän lain voimaantullessa? Käsiaseluvat edellyttävät 20 vuoden ikää. Vanhempien kautta hankittu sivulupa ei voi olla ratkaisu, kun ei myöskään valvottuna suoritettu ampumaurheilun harrastaminen silloin, kun harrastaja on jo täysi-ikäinen. Kaikki ampujat eivät voi päästä maajoukkueeseen ja sen valmennusrinkiin. Seurauksena ovat ammunnan näivettyminen harrastuksena ja maanpuolustuksen edellytysten heikkeneminen. Kolmannes Suomen saamista olympiamitaleista on tullut ammunnasta. Tulee kuulkaa, edustajat, tylsät olympialaiset tulevaisuudessa, kun suomalaisampujia ei ole olemassakaan. (Ed. Erkki Virtanen: Jousiammunta ei ole kiellettyä!)

Lakiesitykseen sisältyvä lääkärin ilmoitusvelvollisuus on monella tapaa ongelmallinen, ja Lääkäriliitto ja lääkärithän vastustivat tätä aselakiesitystä yksimielisesti. (Ed. Rantakangas: Siellä on yhteinen kanta!) Mielestäni lääkäreiltä ei voida vaatia lyhyen lääkärissä käynnin aikana psykiatrisen arvion tekemistä henkilöstä. Ei arvioitavana oleva henkilö kerro, jos hän on jo päättänyt tehdä surmatöitä saatuaan aseen. On aivan mahdoton ajatus, että nykyisillä terveydenhuollon resursseilla lääkäreille asetetaan niin suuri vastuu henkilön yleisen terveydentilan arvioinnista, kun puhutaan aseluvista. Osaako kokoomuslainen sisäasiainministeri Holmlund kertoa, mikä on lääkärin ja edellä mainitun ampuma-asekouluttajan oikeudellinen asema, jos he ovat todenneet ensin henkilön järjissään olevaksi ja pari päivää aseluvan saannista tämä samainen täysijärkiseksi todettu henkilö ottaa ja tekee joukkosurman?

Arvoisa puhemies! On myös pakko kysyä, ovatko lakia valmistelleet virkamiehet ja ministeri Holmlund todella sitä mieltä, että loukkupyynnistä on tehtävä ammattimaista toimintaa säätämällä loukkupyyntipistoolien lupaedellytykseksi aktiivinen — huomatkaa: aktiivinen — loukkupyynti. Puhun kokemuksesta, koska itse olen aloittanut loukkupyynnin jo hyvinkin nuorena. Ja sitten: mikä on aktiivista loukkupyyntiä? (Ed. Rantakangas: Se saa jatkua tämän lain mukaan!) Eräs henkilö kertoi, että vaikka oli pyytänyt 60 tuhoeläintä, pienpetoa vuodessa, hänelle ei annettu lupaa. Häneltä siis evättiin lupa vedoten tähän nyt käsittelyssä olevaan lakiin, vaikka laki ei ole edes voimassa. (Välihuutoja)

Samanlaista viestiä tämän vasta valmistelussa olevan lain soveltamisesta milloin missäkin asiassa on kiirinyt kaikkialta Suomesta kuluneen vuoden aikana. Käsittääkseni Suomessa laki tulee voimaan aikaisintaan siitä hetkestä lukien, kun eduskunta on sen hyväksynyt.

Mutta kenties surkuhupaisin hallituksen lakiesityksen pykälä on ampuma-aseen toimintakyvyttömäksi tekeminen ja siihen liitetty aseen vaurioittamisen kaikenlainen kieltäminen. (Välihuutoja) Jos esimerkiksi — kuunnelkaapas nyt — liukastut metsässä liukkaan kallion takia ja kiväärin piippu vääntyy sen kolahtaessa kovaa kalliota vasten, onko tällöin katsottava, että olet tehnyt aseesi laittomasti toimintakyvyttömäksi ja syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen?

Ihan hetkinen, pieni pätkä.

Katsotaanko liukastuminen törkeäksi huolimattomuudeksi lakiehdotuksen — huomatkaa — 103 §:n mukaisesti? Poliisimiehet tarkistavat. Olisihan metsästäjä todennäköisesti voinut kiertää kallionnyppylän, mutta aikaa säästääkseen hän päätti oikaista valitettavin seurauksin.

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että hallitus olisi käyttänyt aselakiesityksessään maalaisjärkeä hitusen enemmän. Tämä lakiesitys olisi enemmän kuin syytä hylätä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleensä on tapana, että kun kansanedustajat käyttävät puheenvuoroja lakiesityksistä tai mietinnöistä, niin ainakin pyritään pitäytymään tosiasioissa. Kun tätä edellistä puheenvuoroa kuunteli, niin täytyy sanoa, että ainakin osittain oli eri esitys kysymyksessä kuin mitä on mietintö täällä käsittelyssä, erityisesti sen osalta, että täällä yritetään väittää, että tämä esitys koskee nykyisiä voimassa olevia lupia, niitä 1 600 000:ta lupaa, jotka ovat voimassa. Ne tulevat jatkumaan toistaiseksi voimassa olevina edelleenkin, elleivät hakijasta, luvanhaltijasta, johtuvat tekijät muuta edellytä. Tämä on minusta se tärkein, iso peruskysymys, josta perussuomalaiset kyllä hyvin vähän kertovat, tai itse asiassa kertovat sen juuri päinvastoin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytännöt eri puolilla Suomea ovat olleet hyvin erilaiset. Joissain poliisipiireissä on tulkittu tätä tulevaa lakia jo hyvinkin tiukasti eli ennakoitu sitä ja toisissa taas menty normaalin nykylain mukaisesti. Minusta hallintovaliokunta on nyt selkeästi tuonut esiin sen, että nykylakia noudatetaan ja metsästysaseiden kohdalla, nimenomaan pitkien aseiden kohdalla, mitään muutoksia ei ole tulossa.

Nyt olisin siitä kysynyt, mikä jää hieman epäselväksi tuossa hallintovaliokunnan mietinnössä, miten näihin sitten tullaan puuttumaan ja mihin toimenpiteisiin ryhdytään, kun on tehty virheellisiä tulkintoja ennen uuden lain voimaantuloa. Eli jatkuvatko ne toistaiseksi voimassa olevat luvat todella ihan automaattisesti vai pitääkö hakea uutta lupaa vai miten käytännössä toimitaan, ja kuinka nopeasti mahdollisesti tulevat sitten nämä uudet ohjeet?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta valmisteli tätä lakia juuri sellaisten asenteiden ja mielipiteiden ilotulituksessa kuin tämäkin keskustelu on jo tähän mennessä osoittanut.

Vaikka olen tämän valiokunnan esityksen takana, minua jäi askarruttamaan eräs asia. Se on tämä lääkärin ilmoitusvelvollisuus. Minä teille, ministeri Holmlund, esitän oikein vakavan toivomuksen, että nyt sosiaali- ja terveysministeriön ja Lääkäriliiton kanssa valmistellaan asetusta ja ennen kaikkea pitää huolehtia siitä, ettei tämä velvollisuus voi johtaa siihen, että hakija saattaakin olla hakeutumatta lääkärintarkastuksiin. Sinänsä ei voi minusta tätä suoraan tähän ajokorttiasiaan verrata, koska kyllähän vähän eri asiasta ja vaarallisemmasta asiasta on kysymys tässä tilanteessa.

Vielä, ministeri Holmlund, voisitteko ajatella, että nyt ainakin välittäisimme seuraavalle hallitukselle jonkinlaisen viestin siitä, että seurantaselvitys tai -selonteko seuraavalle eduskunnalle olisi aiheellinen?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ampuma-aselakiesitys on mielestäni parantunut paljon valiokuntakäsittelyssä. Valiokunta teki mielestäni hyvin paljon tärkeitä muutoksia, ja ne vietiin aika lailla yksimielisesti läpi, esimerkkinä vain tämä kotitarkastuksen poistaminen. Se oli erityisen hyvä asia.

Sitten tämä lääkärin ilmoitusvelvollisuus, jota kritisoidaan, sehän tarkentuu asetuksella. Eli pyrkimyksenä on ei tietenkään samanlainen mutta saman suuntainen käytäntö kuin myönnettäessä ajokorttia. Ruotsissa tämmöinen käytäntö on jo ollut useamman vuoden ajan, enkä ole kuullut, että siellä mitään isoja ongelmia olisi tämän suhteen.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä esitystä sellaisena, että se tiukentaa nykyistä lakia mutta ei estä edelleenkään metsästys- tai ampumaharrastusta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu siltä kuin ed. Pentti Oinonen ei olisi oikein osannut koplata kahta asiaa yhteen, joista toinen asia on se, että nykyiset luvat, ne 1,6 miljoonaa, säilyvät. Ja juuri se porukka, joka on ollut aika tavalla huolissaan Suomen ampumarataverkoston säilymisestä ... Meidän perälläkin tuolla vanhan Oulun läänin alueella on kannettu huolta joka ikisestä ampumaradasta, ja nyt löytyykin tavallaan eduskunnasta viesti, että se verkosto on säilytettävä ja pidettävä kunnossa. Minusta tämä on hieno, uusi asia, ja persut ovat sitä vastaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tähän valiokunnankin mietintöön sisältyy monia arveluttavia piirteitä.

Me eilen keskustelimme valtioneuvoston jätevesiasetuksesta, kun eduskunta ei ollut päässyt käsittelemään sitä. Nyt täällä muutamassa puheenvuorossa on jo viitattu annettavaan asetukseen. Normaalisti silloin, kun hallitus antaa esityksen, ainakin valiokuntakäsittelyn loppuvaiheessa on valiokuntaan toimitettu nähtäväksi myöskin asetusluonnos, jolloin voidaan valiokunnassa myös ottaa kantaa siihen. Tämä on se suurin ongelma, jota minä pelkään tässä: tuleeko tästä uusi jätevesiasetus, kun ei eduskunta pääse siihen vaikuttamaan. Siellä voivat ministeriön virkamiehet tehdä minkälaisen asetuksen tahansa, kun me tiedämme, kuinka asenteellisesti tämä hallituksen esitys on aikoinaan valmisteltu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta tai ainakin valiokunnan puheenjohtaja pääsi näkemään tämän asetusluonnoksen, ja se vaikutti valiokunnan mietintöön eräiltä osin. Halusimme selkeyttää asioita muun muassa tämän ampumaharrastuksen osoittamisen osalta ja tämän loukku- ja luolapyynnin metsästysharrastuksen osalta. Halusimme selkeästi yksinkertaistaa ja selkeyttää, ja se oli tarpeen, ja eräitä muitakin havaintoja kirjattiin tähän mietintöön. Elikkä tässä mielestäni toimittiin normaalilla tavalla, ja oli aivan oikein ja hyvä, että tämä asetus oli tältä osin nähtävissä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta on saanut merkittäviä parannuksia kieltämättä varsin heikkoon hallituksen esitykseen. Kun itse tuolla metsästäjäsektorilla paljon olen mukana, niin tämä ampuma-aselaki ei merkittävästi vaikuta metsästysharrastukseen, ja on muistettava, että rinnakkaisluvalla se on mahdollista 15-vuotiaana tämänkin esityksen mukaan. Loukku-, luolapyynti säilyy ennallaan. Ei niitä lupia tarvitse uusia. Ja erittäin hienoa on minusta se, että tässä on tämä puolustusvaliokunnan näkemys pontena otettu reserviläistoiminnan osalta myös tähän mietintöön, ja se vie varmasti asiaa eteenpäin.

Avainkysymys minusta on se, että me saamme tämän aserekisterin ajan tasalle, ja sekin sisältyy tähän mietintöön. Toisaalta myös ampumaratojen osalta totean sen, että hyvin merkittävä määrä ampumaratoja on riistanhoitoyhdistysten vastuulla eikä sinne kunnan rahaa ole koskaan pyydetty lainkaan, perustamisvaiheessakaan, ja nehän toimivat varsin hyvin ja veromarkkoja siihen ei tarvita lainkaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin masentavaa, että saamiemme sähköpostien mukaan täällä aika vahvasti yritetään vielä viestittää asioita eteenpäin. Ei tietenkään olla kaikilta osilta tyytyväisiä siihen lakiesitykseen, ja vieläkin se asettaa muutamia rajoituksia.

Mutta olen tavannut viikonlopun aikana eräkerhon puitteissa muun muassa Metsästäjäliiton puheenjohtajan, sieltä viesti on selkeä: tämän puitteissa voidaan elää, metsästysharrastukseen ei tule ongelmia. Reserviläisliiton pääsihteeri viestitti samaa, että tämän kanssa voidaan hyvin elää. Mutta oleellista on, että kun asetus tulee, niin poliisilla on yhtenäiset käytännöt, yhtenäiset tulkinnat ja käytetään maalaisjärkeä. Vanha nimismies osasi katsoa kylältä: tuo sälli ei tarvitse mitään lupaa, mutta tuolle voidaan antaa ilman mitään koetta.

Mutta sitten vielä toteaisin ed. Oinoselle: Olen Ampumaurheiluliiton varapuheenjohtaja. Viimeisissä olympiakisoissa mitalit tulivat ilmakiväärillä ja haulikolla, ja niiden harrastukselle ei aseteta mitään esteitä. Tämä vaan tiedoksi, että kyllä voidaan myös mitaleita jatkossakin saada, (Puhemies: Ja eteenpäin!) vaikka pikkuisen ongelmia tul ee.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tätä asiaa pitää lähestyä tämän nykyisin voimassa olevan aselain ja sen jälkeisten tapahtumien näkökulmasta ja pyrkiä muodostamaan aselaista sellainen, että se vastaa niihin haasteisiin, jotka tähän aikaan liittyvät. Tämä aselaista käytävä keskustelu ja sen monimuotoisuus paljastaa, kuinka vaikean tehtävän edessä ministeri ja lakia valmisteleva valiokunta ovat olleet, ja kun itse olen osittain ollut mukana, ymmärrän, minkälainen ongelma on ollut. Lopputulos näyttää kohtuullisen hyvältä.

Miksi tätä lakiuudistusta nyt sitten tarvitaan? Ne lähtökohdat ovat kylläkin lähteneet tapahtumista, joita mielestäni tämän lakiuudistuksen kautta ei pystytä estämään, mutta tähän lakiuudistukseen sisältyy paljon kohtia, jotka on ollut tarpeen ottaa huomioon. Pidän ampumaseurojen ja metsästysseurojen toimintaa mallikkaana, ja kun siihen ei puututa, niistä voidaan ottaa oppia.

Mitä muuta? Kysymyksiä herättää, miten aserekisterilaki saadaan toimimaan, (Puhemies koputtaa) miten saadaan luvattomien aseiden helppo saatavuus kuriin ja kauppa estetyksi ja miten pystytään tähän luvanhaltijan terveydentilaan vaikuttamaan niin, että ei synny tällaista terveydentilasta aiheutuvaa ongelmaa.

Sisäasiainministeri  Anne  Holmlund

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täällä käydään varsin värikästä keskustelua. Ehkä se kuvaa hyvinkin sitä kokonaisuutta, mikä asenteissa hyvin pitkälti vallitsee.

Ehkä tähän alkuun voisi kiteyttää muutaman asian. Jos pohdimme tämän ampuma-aselain valmistelutyötä ja sitä kokonaisuutta, mikä on edeltänyt sitä käsittelyä, mitä eduskunta on varsin perusteellisesti tehnyt, täällä pohjalla on ensinnäkin EU:n ampuma-asedirektiivi, johon liittyy myös tuliasepöytäkirjan implementointi. Eli siltä osin kuin edustajat täällä ovat tuoneet esille, että nykyinen laki olisi riittävä, tämä väite ei ole totta, sillä meidän on otettava huomioon aselainsäädäntömme tietyt muutokset. Muun muassa metsästysaseen saantia koskeva ikäraja eli alle 18-vuotiaat tulee suoraan direktiivistä. Toivon, että nämä kuitenkin huomioidaan, enkä katso, että Suomi voisi toimia vastoin direktiivejä. Mielestäni tässä on kuitenkin saavutettu erittäin hyvä kokonaisuus, ja kiitän myös valiokuntaa siitä, että valiokunta on tehnyt erittäin huolellisen työn.

Haluan niin ikään muistuttaa, että tästä laista on turha haukkua virkamiehiä ja turha haukkua myöskään allekirjoittanutta. Jos me kaikki katsomme, mitä meillä on tapahtunut, meillä on lähimmän kolmen vuoden kuluessa tapahtunut kaksi erittäin merkittävää ja hyvin traagista koulusurmaa. Mielestäni, jos nämä eivät herätä meitä, mikä sitten herättää? Vaikka salissa on ihan mukavaa käydä vitsikästä keskustelua, niin toivon, että kukaan ei täällä vitsaile kuolemalla, koska olen itse joutunut myös aika monenlaista sähköpostia vastaanottamaan ja voin kertoa teille, että vanhempien huoli on ollut aito ja todellinen ja suru erittäin suuri. Mielestäni myös tässä salissa kannattaa muistaa, miten tätä asiaa käsitellään.

Arvoisa puhemies! Varsinaisiin kysymyksiin, tässä olen muutamia koittanut kirjatakin.

Ensinnäkin on syytä muistaa, että tämän hallituksen esityksen ja hallintovaliokunnan käsittelemän mietinnön mukaisesti, mikäli tämä laki olisi ollut voimassa, kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan. En väitä, että aselaki olisi pelkkä ehkäisykeino, mutta aivan selvästi se on yksi keino tässä kokonaispaletissa, mitä voidaan tehdä. Kauhajoen jälkeen on tehty yli 115 toimenpidettä, ja aselain muutos on yksi osa tästä kokonaisuudesta.

Tässä on ollut varsin laajaa keskustelua. Valiokunta oli muuttanut esitystä sen verran, että otettiin mukaan lääkäreille ilmoitusvelvollisuus. Tältä osin on tietysti aivan selvää, että tulemme käymään ministeri Risikon kanssa hyvin tiiviin keskustelun ja yhteisen valmistelun siitä, miten tämä kirjataan asetukseen. Tässä yhteydessä kuulemme luonnollisesti myös Lääkäriliittoa. Pidän sitä itsekin hyvin tärkeänä. Täytyy todeta, että kun omassa suvussanikin niitä lääkäreitä on, niin eiköhän sieltäkin sitä palautetta tule. On tärkeää, että tämä kokonaisuus on mahdollisimman selkeä.

Jos jossakin päin Suomea on noudatettu etupainotteisesti aselakia, niin on tietysti toimittu väärin siltä osin. Eli totta kai voimassa oleva lainsäädäntö, siihen liittyvät asetukset, yhtenäistämisohjeet asettavat reunaehdot. Niiden on oltava kuitenkin lainsäädännön puitteissa oleva kokonaisuus. Kun aselaki astuu voimaan ja myös siihen liittyvä asetus saadaan valmiiksi, sen jälkeen luonnollisesti Poliisihallitus toimii sen mukaisesti, mitä asetus ja laki määräävät, ja varsin nopealla aikajänteellä aletaan yhtenäistää ohjeistusta.

Ed. Matikainen-Kallström nosti mielestäni tärkeän asian esille, ja on tärkeää, että eri puolilla Suomea luvanhakijoita käsitellään tasapuolisesti ja voimme luottaa siihen, että eri puolilla on myös sama käytäntö.

Täällä on puhuttu myös paljon maalaisjärjestä. Valitettavasti kuitenkin aseluvan osalta on myös tosiasia se, että pelkkää maalaisjärkeä ei voi käyttää, vaikka se kuinka houkuttelevalta kuulostaisi. Ainakaan itse en toivo sellaista tilannetta, että lupaharkinnan tehnyt poliisiviranomainen joutuu itse syytteeseen myönnettyään aseluvan. Siksi on mielestäni hyvin tärkeää ottaa mahdollisimman tarkat kirjaukset lakiin ja sitä kautta auttaa myös poliisin harkintaa.

On aivan selvää, että vastuu luvan myöntämisestä säilyy kaikissa tilanteissa poliisilla. Tämä on erittäin tärkeää. Tällä hetkellä, ja tuossa menneisyydessä, tilanne on ollut kuitenkin se, että poliisilla ei välttämättä ole ollut riittävästi niitä kaikkia tiedonjyväsiä, jotka ovat voineet vaikuttaa siihen kokonaisuuteen, mikä on tärkeää, kun harkitaan sitä, voidaanko henkilölle lupa myöntää ja täyttääkö hän nämä edellytykset. Esimerkiksi terveystietojen saaminen tai tieto siitä, että henkilö ei ole sopiva aseluvan haltijaksi ja aseenkäyttäjäksi, ei välttämättä ole kulkeutunut poliisille. Minullakin on pöydälläni ollut useita ikäviä tapauksia siitä, että henkilöllä, joka on tehnyt surmateon, on ollut suuri arsenaali erilaisia aseita ja tieto siitä, että hän on ehkä pitkään ollut jo psyykkisistä syistä eläkkeellä, ei ole ollenkaan kulkeutunut poliisille. Toki tietysti täytyy muistaa sekin, että jokainen mielenterveyden ongelma ei tietenkään ole este, mutta on tärkeää, että arvioimme myös sitä, että tämä tieto tulee mahdollisimman tarkkaan poliisille.

Ampumaratoja koskeva lainsäädäntöhän tulee tuossa kakkosvaiheessa, eli se on työn alla. Täällä on mielestäni kiinnitetty erittäin hyvin huomiota siihen, että se ei ole ajan tasalla. Tästä pitää myös lainsäädäntöä olla, eli pitää turvata myös riittävät mahdollisuudet siihen, että harrastaminen on todellakin mahdollista.

Tässä oikeastaan muutamia huomioita tältä osin. Aserekisteri on työn alla, ja näillä näkymin se on myös aikataulussaan, eli ensi vuoden kuluessa, muistaakseni toukokuuhun mennessä, uusi aserekisteri on myös valmiina. Ihan tarkkaan aikataulua en valitettavasti täällä muista, mutta jos valiokunta haluaa, toimitan siitä lisää tarkennuksia tietoihin.

Oikeastaan vielä ed. Hiltusen kysymykseen voisin vastata, eli pidän erittäin tärkeänä sitä, että eduskunta myös valvoo ja katsoo, että ampuma-aselain tavoitteet toteutuvat. Ehkä selontekomenettely on tähän hieman raskas, mutta varmasti (Puhemies: 6 minuuttia!) toimitamme erittäin mielellämme valiokunnalle tarkennuksia ja tietoja siitä, miten vaikuttavuus on tämän lain osalta toiminut.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan oikein täällä on tuotu esille, että tämä ei ratkaise väkivaltaa. Näistä väkivaltarikoksista suurin osa, lähes kaikki, tehdään muilla kuin luvallisilla aseilla, ja helppoa on saada luvaton ase. Mutta se ei myöskään osoita sitä, että ampuma-aselainsäädäntöä ei olisi tullut uudistaa. Ja tämä käsiaseita koskeva lupauudistus on erittäin hyvä.

Haluan oikaista joitain täällä virheellisesti esitettyjä väitteitä. Ensinnäkin metsästykseen saa rinnakkaisluvan samalla tavalla 15 vuotta täyttänyt kuin tänäkin päivänä. Huoltaja hankkii sen luvan, ja sittenhän tämä metsästäjä saa rinnakkaisluvan. Metsään ei tarvitse huoltajan mennä mukaan, vaan hän voi metsästää niin kuin nytkin.

Ampumaharrastusta voi harrastaa ampumaradoilla samalla tavalla seuroissa kuin nytkin: ilman lupaa, kun se on siellä valvottuna, ja sitten tämän luvan vielä saa henkilökohtaisesti, jos 18—20-vuotias harrastaa aktiivisesti, (Puhemies: Minuutti on täysi!) ja 20-vuotiaana normaalisti.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että vihdoinkin saadaan tämä ampuma-aselaki nyt voimaan, toivottavasti vuoden alusta. Hallintovaliokunta on tehnyt hyvää työtä tässä, kiitos siitä valiokunnan puheenjohtajalle ja kaikille jäsenille!

Tässä on kuitenkin nyt vielä, tai saattaa olla, muutama ongelmakohta, jotka käytännössä tulevat esille vasta sitten. Yksi on tämä tärkeä luonnonhoitotyö elikkä pienpetojen pyynti ja siinä käytettävä puoliautomaattiase. Se nyt tämän jälkeen on kiellettyjen listalla.

Toinen asia ovat sitten nämä riistanhoitoyhdistysten antamat lausunnot. Ei millään voi, jos riistanhoitoyhdistyksessä on vaikka 1 000 jäsentä, se riistanhoitoyhdistyksen johto tuntea kaikkia niitä jäseniään niin, että voisi sen lausunnon antaa. Tämä on ehkä yksi ongelma, mikä tulee käytännössä.

Sitten minä kysyisin tässä joko ministeriltä tai hallintovaliokunnan puheenjohtajalta: kun puhutaan reserviupseeri- ja reserviläisjärjestöistä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) rajataanko ne ulkopuolelle?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen poistui salista, mutta en usko siihen, että riistanhoitoyhdistykset, jos ajatellaan koko maata, suurimmassa osassa pystyvät selviytymään näistä ampumaratarakennusprojekteista.

Mutta, arvoisa ministeri, teille kysymys: kun läheskään kaikilla paikkakunnilla ei ole myös ampumaseuroja, niin voidaanko velvoittaa sitten metsästysseurat muuttamaan sääntöjä, että sinne tulee myös tämä ampumaharrastus ja sitä kautta heidät tavallaan sitten velvoitetaan nimeämään nämä ampuma-asekouluttajat?

Ja vielä kysymys liittyen näihin kustannuksen korvauksiin ja muihin: onko tarkoitus tosiaan, niin kuin tuonne on kirjoitettu, että tämä järjestelmä toimii täysin talkootyönä?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Holmlundille sen verran, että ei täällä salissa kukaan kuoleman kanssa leiki mutta sille vaan ei voi mitään, että näinkin pitkän valiokuntatyön jälkeen tässä mietinnössä on vielä ihan suorastaan surkuhupaisia piirteitä.

Mutta, mistä puhui ed. Vistbackakin, oleellista on, mitä sanoo laki, mikä on asetus ja mikä on ministeriön ohje. Ja kyllähän on niin, että tämän vanhan aselain aikanakin aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje oli se, mikä vei lain tulkinnan täysin vikasuuntaan. Kummallekaan kouluampujalle ei olisi pitänyt antaa ensimmäiseksi aseeksi pienikaliiperista, tosin pienikaliiperista, mutta puoliautomaattista pistoolia. Heillä ei ollut sitä syytä, mitä nykyinen aselaki velvoittaa aseen hankkimiseen. Ja sen takia tässäkin esityksessä olisi pitänyt pitää hyvin tarkkana se, mitä laki sanoo, mitä sanoo asetus, niin että estetään samanlaisen tilanteen syntyminen, mikä syntyi aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen myötä.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinosen puheenvuoro sisälsi niin paljon epätarkkuuksia ja vääryyksiä, (Ed. Pentti Oinonen: No, no!) että kaikkiin niihin ei vastauspuheenvuorossa pysty tarttumaan, mutta (Ed. Pentti Oinonen: Milloin saat aseenkantoluvan?) puutun kahteen.

Ihmettelen sitä väheksyntää, mitä hän kantoi aseiden osuudesta henkirikoksissa Suomessa. Kuten hänkin luetteli, 18 henkirikosta vuosittain, ainakin vuonna 2009, on Suomessa tehty erilaisilla tuliaseilla. Selvää on, että näistä suurin osa on ollut laittomia, mutta kannattaa muistaa, että jokainen laiton ase on joskus ollut laillinen. (Ed. Pentti Oinonen: Eikä ole ollut, rajan takaa tulee! — Puhemies koputtaa)

Toinen asia: Ed. Pentti Oinonen oli huolissaan siitä, että tämä aselakiesitys ei koske laittomia aseita. Ei minkäänlainen aselaki voi koskea laittomia aseita, koska ne ovat nimenomaan laittomasti, lakien ulkopuolella, hankittuja, mutta selvää on ilman muuta se, että laittomiin aseisiinkin liittyviä rikoslakeja pitää mahdollisuuksien mukaan tarkistaa jatkossa, (Puhemies: Minuutti on täysi!) jotta niihin pystytään puuttumaan.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aselain valmistelun taso on ollut ala-arvoista. Eduskunnan eri valiokunnat ja lukemattomat asiantuntijat ovat joutuneet tekemään kymmenittäin perusteltuja korjausesityksiä juridisesti ja asiallisesti heikkoon lakipohjaan. Miksi hallitus on jälleen siirtänyt lainvalmistelun eduskunnalle, vaikka valmisteluvastuu kuuluu asianomaiselle ministeriölle?

Tällä lakiesityksellä pyritään peittämään yhteiskunnan todelliset ongelmat. Lakiesitys ei poista yhteiskunnassa olevia väkivaltaan johtavia ongelmia, kuten ihmisten sosiaali-, terveys- ja päihdeongelmia sekä laitonta asekauppaa. Aselakiesityksellä ei hoideta päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Lain valmistelussa ei ole selvitetty kansainvälisesti merkittävintä aseiden käytön ongelmaa eli mielialalääkkeiden vaikutusta asiaan. Tällä esityksellä ei saada poistettua markkinoilta laittomia käsiaseita eikä parannettua sairaita ihmisiä. Miksi hallitus ei puutu, ei pyri poistamaan todellista (Puhemies: Minuutti on täysi!) väkivaltaa, kuten koulusurmiin johtavia syitä?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan ei väitä, että näillä lakimuutoksilla ratkaistaisiin Suomessa väkivallanteot. Hallintovaliokunta sai kuitenkin soviteltua hyvin niin aseturvallisuuden vaatimukset kuin myös metsästys- ja ampuma-aseharrastusten tarpeet.

Aseturvallisuuden osalta hallintovaliokunta on tehnyt sen, mikä sen toimivaltaan kuuluu. Monet sosiaalisista syistä johtuvat aseturvallisuutta heikentävät seikat kuuluvat sitten joillekin muille tahoille ja muille valiokunnille.

Tärkeää on myös tehostaa valistusta aseiden säilyttämisessä. Laittomat ampuma-asemarkkinat muodostuvat Suomessa pääasiassa asuntomurtojen yhteydessä anastetuista aseista. Suurin osa ampuma-aseisiin liittyvistä rikoksista tehdään juuri laittomilla aseilla, ja kotitarkastuksia tärkeämpää on huolehtia valistuksesta ja tiedon jakamisesta koskien aseiden oikeaa säilytystä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tässä heittäisin palloa myöskin metsästysjärjestöille ja ampumaseuroille.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kyllä sanoa, kun ed. Mustajärvi peräänkuulutti sitä, että mielenkiintoisimmat tämän vuoden lait ovat menossa, niin ovat kyllä mielenkiintoisimmat tämän vuoden puheetkin menossa, täytyy todeta.

Hämmästyin hieman sitä tulkintaa, kun puhutaan metsästysaseista, siis pitkistä aseista, että alle 18-vuotias, niin kuin ministeri totesi — se tulee siis direktiivistä tuo velvoite, että alle 18-vuotias ei omaa absoluuttista osto-oikeutta — voi saada kuitenkin rinnakkaisluvan. En tiedä, josko 15-vuotiaan tytön isänä olisin valmis antamaan absoluuttisen oikeuden hänelle hankkia omaehtoisesti haulikon tai jonkun muun metsästys-aseen; pitäisin sitä kovin erikoisena tulkintana. Kyllä lähtökohdan täytyy olla se, että kyllä se joka tapauksessa vaatii vanhemman tai huoltajan lupakäytännön jnp. ja sen täytyy olla jatkossakin näin.

Mitä tulee sitten tuohon kokonaisuuteen, niin on mielenkiintoista kuulla, mikä on vasemmistoliiton laajempi käsitys tästä aselaista, (Puhemies: Minuutti on täysi!) koska täällä on nyt kolmea eri vaihtoehtoa esitetty.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettukin, verkossa kulkee hyvin paljon semmoista viestiä, mikä ei pidä paikkaansa tällä hetkellä. Ne ovat varmasti siitä alkuperäisestä lakiesityksestä. Kyllähän tämä on ollut todella iso asia. Tätä aselakia on käsitelty se aika, minkä meikäläinen on ollut täällä eduskunnassa, elikkä yli vuoden. Se kyllä kuvastaa, että tämä ei ole ollut millään tavalla helppo asia. Tässä yhteydessä kyllä kiitän ministeriä myös hallintovaliokunnan jäsenenä siitä, että on pystytty käymään keskustelua ja muuttamaan aselain sisältöä siihen suuntaan, että se ei vaikeuta harrastamista, ei metsästystä eikä asehankintaa.

Kaikista yksinkertaisinta olisi ollut, kun olisi korjattu sitä vanhaa vuoden 1998 aselakia. Se olisi ollut pienillä muutoksilla toteutettavissa. Siinä on tietysti tiettyjä asioita, (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) jotka olisivat vaatineet vahvempaa ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuolema ja perusoikeudet ovat asioita, joilla ei pidä leikkiä. Hallintovaliokunta teki perusoikeuksien ja ihmisten yksilönsuojan kannalta merkittävän muutoksen muuttaessaan lääkärin ilmoitusoikeuden ilmoitusvelvollisuudeksi. Käytännössä tämä muutos tarkoittaa sitä, että joka viidennestä suomalaisesta pidetään mittavaa mielenterveys- ja päihderekisteriä, johon kerätyistä tiedoista, käyttötarkoituksesta, hallintovaliokunta ei ole edes samalla tarkkuudella määritellyt kuin vastaavasti Puolustusvoimien oma-aloitteisen ilmoitusoikeuden suhteen se on tehnyt. Perustuslakivaliokunta ei ole käsitellyt tätä muutosta. Se on käsitellyt ainoastaan ilmoitusoikeutta, ei ilmoitusvelvollisuutta. Tämän vuoksi tulen esittämään puheenvuorossani asian lähettämistä perustuslakivaliokuntaan.

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu oudolta, että näinkin laajaa kansalaisten joukkoa koskettavassa asiassa valiokunta muuttaa huomattavasti hallituksen esitystä. Todennäköisyys on suuri, että kentällä tulee syntymään paljon tulkintaongelmia ja tulee myös valituksia, joita sitten entuudestaankin kuormittuneet hallinto-oikeudet joutuvat käsittelemään, mikäli laki hyväksytään. Valtion tuottavuusohjelman vallitessa ei näin pitäisi toimia.

Kansalaisten pahoinvointia, mielenterveysongelmia ja kaikenlaista syrjäytymistä tulee ehkäistä hyvällä sosiaali- ja terveyspolitiikalla ja niihin suunnatuilla riittävillä määrärahoilla.

Lenita  Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä uusi aselaki kyllä parantaa aseturvallisuutta ja yhtenäistää aselupakäytäntöjä, mutta ei todellakaan estä kaikkia väkivallantekoja. Mutta oli kyllä rauhoittavaa kuulla, kun ministeri Holmlund äsken sanoi, että esimerkiksi näissä kyseisissä koulusurmatapauksissa ampujat eivät olisi uuden lain mukaan aseita saaneet. (Eduskunnasta: Eikä vanhankaan!)

Ihmettelen suunnattomasti näitä perussuomalaisten kommentteja, nimenomaan ed. Pentti Oinosen kommentteja omassa puheenvuorossaan. Kuitenkin me yli vuoden valiokunnassa käsittelimme tätä lakiesitystä ja pidimme lukuisia ko-kouksia. Myös perussuomalaisilla on siellä puheenkäyttöoikeus ja mahdollisuus osallistua siihen työhön. Sen takia on hyvin erikoista, että tässä vaiheessa, kun mietintö on valmis, kritiikkiä tulee näin valtavasti. Lainsäädäntötyöhön kuuluu myös sen valmistelu valiokunnissa, ja siksi tämä on minun mielestäni hieman erikoista.

Kaiken kaikkiaan valiokunta valmisteli tätä erittäin hyvässä yhteishengessä (Puhemies: Minuutti on täysi!) ministeri Holmlundin kanssa ja lopputulos on oikein hyvä kompromissi.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunta muutti hallituksen esitystä nimenomaan tämän lääkärien ilmoitusoikeuden osalta ilmoitusvelvollisuudeksi, ja tämä luo joukon ongelmia. Olisi tietenkin ymmärrettävää se, että tällainen ilmoitusvelvollisuus on silloin, kun hakee aselupaa tai kun henkilöllä on aselupa ja hän on täysin sopimaton terveydellisistä syistä sen pitämiseen. Mutta nyt onkin kysymys siitä, että jokaisesta henkilöstä, joka käy lääkärin puheilla, pitäisi tehdä tällainen ilmoitus, onko hän sopiva vai sopimaton. Tämä voi aiheuttaa aika ison ongelman. Ongelma on myös se, että syntyy rekisteri, kuten ed. Sirnö jo viittasi, jossa todellakin mainitaan ne, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia ja jotka eivät ole sopivia tällaisen aseen hallussapitoon. Minkäänlaista säädöstä tällä hetkellä laissa ei ole siitä, mitä tällaiselle rekisterille pitäisi tehdä.

Mielestäni olisi välttämätöntä, että perustuslakivaliokunta käsittelisi myös tämän ilmoitusvelvollisuuden. Perustuslakivaliokuntahan teki ehdotuksen (Puhemies: Minuutti on jälleen täysi!) ilmoitusoikeuden osalta ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Metsästys on hieno harrastus, ja sitä ei pidä vaikeuttaa millään lisämääräyksillä. Tämän lääkärin ilmoitusvelvollisuuden minä tulkitsen niin, että lääkärin vastaanotolle kun menee henkilö, niin menetellään metsästysoikeuden kohdalla niin kuin ajoluvassakin. Lääkäri katsoo, jos on aselupa, onko kelvollinen vai ei, ja kysyy, jos mahdollisesti on mielenterveysongelmia, onko sulla aseita ja näin. Tästä pitää lähteä. Tässä nyt tuodaan nämä koulusurmat tänne mukaan ja metsästäjiä syytetään niistä. Kuten tänäänkin suullisella kyselytunnilla todettiin, nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet ja ne pitää jossakin muualla, koulussa ja siellä, jo ruveta hoitamaan. Ei se tässä ... Minä kannatan ed. Mustajärven tekemää muutosesitystä. Se oli hyvä puheenvuoro ja hyvä esitys.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on kyllä mahdotonta ymmärtää sitä, että täällä vaaditaan 15-vuotiaille oikeutta hankkia aseita. Vajaa vuosi sitten hyväksyttiin lainmuutos, jolla kaikkien ilotulitteiden luovuttaminen alle 18-vuotiaille on laitonta. Eli papatteja ja tähtisadetikkuja ei saa luovuttaa alle 18-vuotiaille, mutta haulikoita ja pienoiskivääreitä pitäisi saada luovuttaa. Minusta tämä ei ole missään järjellisessä suhteessa.

Kaiken kaikkiaan laki on sinänsä hyvä askel eteenpäin, mutta olisin edelleen toivonut, kuten esimerkiksi lakialoitteessani on, että kaikki aseluvat olisi myönnetty määräajaksi, ja sen lisäksi on myös vaikea ymmärtää, miksi tavallinen kansalainen tarvitsee käsiaseita. Ymmärrän, että ne ovat viranomaiskäyttöön välttämättömiä, mutta ei ... (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voi olla, että tällä lainuudistuksella ei olisi vaikutettu Kauhajoen tai Jokelan tapauksiin, mutta on aivan selvää, että ne tapaukset vaikuttavat tähän lakiin, ja se on oikein. Näin pitää olla, koska kyllä ihmisillä on todella huoli siitä, teemmekö me mitään, jotta tällaiset toimet eivät voisi toistua, ja siihen ei riitä se pelkästään, että me hoidamme ihmisten mielenterveyden kuntoon. Sehän on tehtävä. Mutta eihän se lähtökohta ja uskomus siihen, että pelkästään näin voitaisiin estää ampuma-aseturmat, pidä paikkaansa. Eivät kaikki mielenterveyspotilaat ole uhaksi. (Ed. Sirnö: Suurin osa ei ole!) — Valtaosa ei varmasti ole. — Ja tähän liittyy tämä lääkärin ilmoitusvelvollisuus. Kyllä olisi syytä lähettää tämä kohta mietittäväksi paitsi perustuslakivaliokuntaan myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. En oikein voi ymmärtää, miksi se on näin tullut. Me jo silloin ajokortin osalta (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) olisimme halunneet lausua, mutta sekään ei käynyt.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy sanoa tässä heti alkuun, että kyllä vasemmistoliiton rivit ovat pahasti sekaisin. Toisaalta se on ehkä demokratiaa, että on erilaisia mielipiteitä ryhmässä, sille ehkä sitten oma arvo ja kunnioitus. Mutta niin kuin olemme kuulleet, niin kovin on erilaista mielipidettä vasemmistoliiton ryhmässä.

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinosen puheenvuoron ensimmäiseen osaan yhdyn elikkä siihen, että pelkästään aselailla ei tätä asiaa hoideta elikkä ylipäätään turvallisuutta ja aseturvallisuutta tässä yhteiskunnassa, mutta kyllä aselaillakin on merkitystä. Sen takia aselakia ollaan muuttamassa, että lisätään aseturvallisuutta ja selkeästi vähennetään käsiaseiden saannin mahdollisuuksia. Se on ihan selkeä tavoite, ja sille annan täyden tuen ja niin valiokuntakin antaa.

Mutta on säälittävää se, että kun ed. Oinonen arvostelee lain valmistelua, niin tämä on myös lain valmistelua ja koko aika lähtökohtaisesti ed. Oinonen puhuu kaikenlaisia omiaan, mitkä eivät liity ollenkaan valiokunnan mietinnön sisältöön.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse kiinnitin huomiota myös erityisesti 114 §:ään, joka on mietinnössä sivulla 23, tähän velvollisuuteen, joka mielestäni sisältää velvollisuutena myös juridisen vastuun. Millainen sanktio syntyy siitä, jos velvollisuus todetaan jostain syystä laiminlyödyksi? Ei ole enää kyse siitä, että asianomainen voi omasta halustaan ja hyvästä tahdostaan ja ymmärryksestään tehdä ilmoituksen, vaan hänellä on erilainen juridinen vastuu silloin, kun hänelle on asetettu velvollisuus. Mietityttää myös se, kuinka on rajattu niin, että terveydenhuoltohenkilöstössä nimenomaan lääkärillä on velvollisuus mutta muulla hoitohenkilökunnalla oikeus. Yhteistyössä yleensä kansalaisia terveydenhuollossa hoidetaan. Jää kysymys, että entä jos vahinko sattuu eikä ilmoitusvelvollisuutta ole noudatettu. Miten silloin toimitaan?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on peräänkuulutettu yhdistyksiä ja ampumaseuroja. Nythän yhdistyslaki lähtee siitä, että ne yhdistykset ovat ampumaseuroja, joiden säännöissä on mainittu ampumatoiminta ja jotka ovat saaneet hyväksynnän lääninhallituksilta ja nyt ilmeisesti avilta tai elyltä, kummalta se nyt tällä kertaa anotaan. Meillä on tällä hetkellä satoja ampumaseuroja, Ampumaurheiluliiton seuroja, noin 350 reserviläisyhdistystä, jotka ovat ampumaseuroja, ja eräät metsästysseurat ovat hakeneet vastaavaa. Meillä on vähintään tuhat sellaista yhdistystä, josta löytyy sitten aikanaan tämä asekouluttaja, joka antaa todistuksia. Kyllä löytyy ja on kaikki mahdollisuudet, ja helpot mahdollisuudet, kun säännöt tehdään. Näissä yhdistyksissä ammutaan melkein joka päivä näitä samoja ammuntoja. Ei tästä pidä tehdä sitä peikkoa, mikä täällä on nostettu esille.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen aselakiesityksessä sanotaan lain voimaantulosta, että se tulee voimaan presidentin asetuksella mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki on eduskunnassa hyväksytty. Tämä on mielenkiintoinen tilanne valtion budjettirahoituksen kannalta, sillä lain käytännön toteuttaminen nielee runsaasti varoja varsinkin alussa. Kysyisin sisäministeriltä aivan oleellisen kysymyksen: Kun valtion budjettiesitys ensi vuodelle on jo annettu, ja jos tämän eduskunnan enemmistö lain jostain ihmeellisestä syystä hyväksyy, miten ja mistä lain voimaantulon myötä jo ensi vuodelle tarvittavat miljoonat eurot hankitaan? Lisävelallako?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä lääkärien ilmoitusvelvollisuudesta: Valiokunta piti erittäin tärkeänä, että kun laaditaan asetus sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön yhteistyössä, siinä asetetaan se ilmoitusvelvollisuuden kynnys. Hallintovaliokunnalla ei tietystikään ollut asiantuntemusta lähteä itse määrittämään tätä, mutta tämä oli tärkeä periaatelinjaus, joka kyllä parantaa puuttumista niihin ongelmatilanteisiin, joita elävässä elämässä esiintyy. Se oli oikeastaan erittäin merkittävä konkreettinen tiukennus tähän ja voi sanoa, että mittasuhteiltaan aivan erilainen kuin esimerkiksi tämä asetarkastus, kotitarkastus, joka poistettiin. Tässä mielessä ed. Laakso ja kumppanit, annatte totta kai tässä harhaanjohtavaa tietoa, kun sanotte, että kaikilla tehdään tarkastus ja kaikki tarkastetaan tätä varten. Eihän tämä näin mene, vaan siinä asetetaan kynnys, jonka pohjalta lääkäreille tulee velvollisuus. Katsottiin, että lääkäreille se voidaan antaa, mutta muun terveydenhoitohenkilöstön osalta kynnyksen määritteleminen olisi ollut erittäin vaikeaa, ja tämä "oikeus" on parempi muotoilu.

Perussuomalaisista sen verran, että ed. Ruohonen-Lerner moitti täällä, että valiokunta meni muuttamaan lakiesitystä. Mutta kun (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) perussuomalaiset sanovat, että tämä on huono lakiesitys, jota pitäisi muuttaa, niin eihän tässä ole mitään logiikkaa.

Sisäasiainministeri  Anne  Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Täällä on esitetty ihan asiallisia huomioita, osa vähän asiattomiakin huomioita, mutta salissa tietysti kaikki on mahdollista.

Ensinnäkin ed. Elsi Katainen tuossa viittasi aikaisemmin säilytyspykälään, ja valiokunta on jättänyt sen pois tästä lopullisesta ratkaisustaan. Voin itse myös rehellisesti todeta, että siinä vaiheessa, kun hallituksen esitystä on valmisteltu, sitä on pidetty lievästi ongelmallisena, ja alkuvaiheessa pohdin itsekin, pitäisikö se jättää tarkempaan harkintaan. Valiokunta on päätynyt tässä tällaiseen ratkaisuun, varmasti perusteellisen harkinnan jälkeen.

Kakkosvaiheessa tullaan kuitenkin myös lisäämään säilytykseen liittyviä velvoitteita. Tämähän on vielä työn alla. Toki tietenkään emme tule ottamaan kakkosvaiheeseen sitä, minkä eduskunta ja valiokunta on kertaalleen hylännyt, mutta pyrimme löytämään siellä myös selkeästi lisäkeinoja siihen, että säilytys olisi mahdollisimman asianmukaista, siihen kiinnitettäisiin huomiota, ja todellakin olisi niin, että niitä ei ainakaan ryöstöjen yhteydessä päätyisi niin herkästi tuonne laittomien aseiden markkinoille.

Laittomista aseista sen verran, että jos halutaan sanktioita lisätä, se liittyy rikoslakiin ja rikoslaki ei ole sisäasiainministeriön valmisteluvastuulla olevaa lainsäädäntöä. Eli tämä kuuluu luonnollisesti ministeri Braxille, jos tähän halutaan tiukennuksia.

Ed. Jääskeläinen, ei aselailla voi kaikkia maailman ongelmia korjata, ja kukaan ei varmaan näin kuvittelekaan. Ei tässä yhteydessä ole tarkoituksenmukaista emmekä voi ottaa kantaa mielenterveyspalveluihin. Tosin täytyy todeta, että sosiaali- ja terveysministeriö ja ministeri Risikko ovat tehneet varsin paljon työtä tämän eteen. Haluan myös muistuttaa, että monta, yli 100, toimenpidettä on eri sektoreilla tehty, mikä tavallaan omalta osaltaan on parantamassa aseturvallisuutta tai ainakin välillisesti sitä, että kouluampumisten tilannetta voitaisiin mahdollisimman hyvin ennaltaehkäistä. Sehän tässä on tietysti hyvin tärkeä asia.

Sitten rekisteriin liittyen: Tietenkään ei laittomia rekistereitä pidetä, ja siltä osin, jos rekisteriä ei ole määritelty, sitä tietoa ei voi säilyttää. Eli tieto, joka tulee, on välittömästi käytettävissä ja sen jälkeen tuhottava, jos siihen ei ole mitään erityistä syytä tai laillista pykälää, jonka perusteella rekisteriä voidaan ylläpitää. Ehkä tässä on syytä kuitenkin viitata siihen, mikä on ajokorttilainsäädännön yhteydessä tehty, eli siihenhän liittyy myös lääkärin ilmoitusvelvollisuus, ja uskon, että kun niitä pykäliä tarkastellaan, varmasti löytyy erittäin hyviä käyttökelpoisia osia myös toteuttaa niitä tämän lainsäädännön yhteydessä. Sitä valmistellaan, niin kuin totesin jo aikaisemmin, jatkossa niin kuin pitääkin valmistella.

On selvää, että vastuu säilyy aina poliisilla. Tärkeintä tässä koko esityksessä on ollut se, mihin varmasti valiokuntakin on pyrkinyt, että mahdollisimman moni tieto tulisi poliisille lupaharkintaa varten. Eli silloin voidaan mahdollisimman hyvin varmistua siitä, että ei myönnetä asetta sellaisille henkilöille, jotka eivät tavallaan täytä niitä pykäliä, joiden perusteella voidaan turvallisesti heille aselupa ja aseen hallussapito ja hankintaoikeus myöntää.

Ed. Oinonen puhui miljoonista. En kyllä tiedä, mihin miljooniin hän viittasi, koska tämä on yhdessä poliisihallinnon kanssa valmisteltu lakiesitys ja he ovat tässä tiukasti mukana. Eli tässä on arvioitu myös kustannuksia siltä osin. Ei täällä pitäisi olla mitään yllättävää, eikä valiokuntakaan sellaista mielestäni ole lisännyt. Totta kai ne otetaan huomioon budjetissa, jos on sen tyyppisiä ongelmakohtia, joihin poliisihallinto katsoo lisää määrärahaa tarvitsevansa.

Täällä on oikeastaan tullut aika paljon erityyppisiä kysymyksiä. Hiukan olen tässä niihin viitannutkin ja pyrkinyt niihin vastaamaan. Mielestäni kuitenkin tärkeää on se, että valiokunta on varsin monipuolisesti tätä asiaa katsonut, tehnyt perusteltuja muutoksiakin. Tuossa aikaisemmin viittasin jo siihen, että aikataulu tämän lainsäädännön valmistelussa on ollut hyvin tiukka. Se on tietysti sikäli harmillista, että kun aina itse toivoo, että voisi tuoda mahdollisimman seikkaperäisesti valmistellun hallituksen esityksen, se ei välttämättä ole mahdollista, jos aikataulutus on ollut hyvin tiukka.

Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, miksi aikataulu on ollut tiukka. Se on ollut tiukka siksi, että olemme kaikin tavoin pyrkineet siihen, että kolmatta koulusurmaa ei tule. Tähän on tehty kaikki mahdollinen työ poliisihallinnon sisällä, lainvalmistelutyössä, ohjeistuksessa, mutta on aivan selvää, että mitään ohjeistusta ei voi antaa yli lainsäädännön, ja siksi on välttämätöntä, että kaikki mahdolliset tärkeät muutokset kirjataan ampuma-aselakiin ja lainsäädäntöön mahdollisimman ripeällä aikataululla. Eli tarkoitus tässä on ollut nimenomaan parantaa ihmisten turvallisuutta ja ehkäistä siten, että meidän ei tarvitsisi enää kokea sitä kolmatta, mikä ainakin minulle esittelevänä ministerinä on kaikkein tärkein ohjenuora.

Arvoisa puhemies! Tässä yleisesti muutamiin kysymyksiin. Jään vielä saliin, jos halutaan jatkaa myöhemmin debattia.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella keskustelua. Itse en ole aseenomistaja enkä harrasta metsästystä, mutta olen kyllä hirviporukassa ajomiehenä eli olen aika paljon tekemisissä metsästäjien kanssa.

Valiokunnan puheenjohtaja hyvin voimaperäisesti hyökkäsi perussuomalaisia kohtaan, me olemme yhtenä rintamana nyt kuitenkin. Ja kun muistelen, millä tavoin valiokunnan puheenjohtaja on perussuomalaisia noissa lausunnoissaan kohdellut — minulla on täällä lehtileike, jossa hän puhuu siitä, mitä perussuomalaiset ovat tuoneet eduskuntaan, rikospoliisit selvittämään valitettavaa meidän ryhmän kavallusepäiltyä, joka tuomittiin ja todettiin, paljastettiin — niin sanoisin vaan ed. Rantakankaalle, että kuinkahan paljon teidän puolueenne työllistää keskusrikospoliisia tällä hetkellä. (Välihuuto: Juuri näin!) Miettikää vähän joskus!

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rantakangas totesi jätevesiasetuksesta: historian surullisin esimerkki huonosta säädännöstä. Nyt sanoisin, että tässä on sitten historian toiseksi huonoin. Itse olen ollut yli 23 vuotta tässä talossa ja ollut monessa valiokunnassa. Olen ollut säätämässä liikennevaliokunnassa sellaista lakia, jossa kolmea—neljääkymmentä pykälää muutettiin, niistä kaksi oli alkuperäisessä muodossaan. Puheenjohtajana oli silloin ed. Pulliainen. Silloin mietittiin sitä, onko eduskunnan tehtävä kirjoittaa laki uudelleen. Minun mielestäni ei ole, mutta asian kiireellisyyden vuoksi me teimme sen silloin. (Ed. Nepponen: Joskus joudutaan!) — Joskus joudutaan tekemään. — Mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lakiesitys minun mielestäni olisi pitänyt lähettää uudelleen valmisteluun. Kaikkihan ovat myöntäneet, että hallituksen esityksessä oli puutteita, virheitä, perustelut eivät olleet ihan yhdenmukaisia. Ja sen johdosta minun mielestäni, kun on tällaisesta laista kyse, jossa puututaan yksilön oikeuksiin monella tavoin, sen pitäisi olla niin yksiselitteinen, ettei siellä kentällä, kun tulkitaan sitä lakia, tule turhaan valituksia.

Minun mielestäni todella hämmästyttävää on se, mikä on saatettu ainakin minun tietooni, että joissakin tapauksissa on jo tähän mennessä noudatettu ikään kuin sitä hallituksen esitystä. En tiedä ihan tarkkaan, ovatko Poliisihallitukselta vai mistä menneet ne soveltamisohjeet. Tiedän tämän siitä, että olen kirjoittanut pari valitusta, kun hankkimislupaan on tullut hylkäävä päätös, ja siellä oli vedottu periaatteessa siihen hallituksen esitykseen, joka on ollut täällä käsittelyssä — minun mielestäni aika erikoista toimintaa. Ja muutenkin silloin, kun puututaan yksilön oikeuksiin ja vapauksiin, pitäisi olla yksiselitteiset säännökset, niin että olisi mahdollisimman vähän tulkintamahdollisuuksia.

Itse olin hieman hämmentynyt, kun luin valiokunnan mietinnön — itse en ole ollut yhdessäkään valiokunnassa, joka on antanut lausunnon tai mietinnön asiasta — jollakin tavoin tuntui siltä, että mietinnössäkin on esitetty tosiasioitten vastaisia perusteluja, esimerkiksi aseiden merkityksestä ja asetiheydestä ja aseiden osuuksista henkirikoksissa, kuten ed. Oinonen täällä kertoi.

Minulla on runsaan kymmenen vuoden kokemus Helsingin poliisilaitoksen palveluksesta, ja uskallan väittää, että tässä kaupungissa saat alta puolen tunnin aseen aina, luvattoman aseen. Niitä valitettavasti vaan on liikkeellä, ja sen perusteellahan nimenomaan luvallisilla aseilla tehdyt henkirikokset ovat hyvin vähäisiä. Useimmiten kyse on luvattomista aseista. Jotta en mene liian pitkälle, en nimeä mitään ryhmää, jolla useimmiten on luvattomat aseet jokaisessa henkirikoksessa, mitä se on tehnyt. Eli minun mielestäni nämä seikat pitäisi muistaa silloin, kun puhutaan siitä. Minä kannatan sitä, että on tiukka lainsäädäntö, ilman muuta. Mutta sitä ei saisi tehdä sillä tavoin vaikeaksi, että etenkin tuolla maakunnissa, missä harrastetaan metsästystä jne., sitä olisi vaikea harrastaa.

Jotenkin minua hämmentää se, että esityksessä lähdetään siitä, että on harrastettava ennen hankkimislupaa yleisillä ampumaradoilla kaksi vuotta ammuntaa, ja siihen voi ilmoittautua kuka tahansa. Minun mieleeni tulee Helsingistä se tilanne, jossa niin sanottu Sillanpää-niminen henkilö meni sinne ampumaradalle ja alkoi ampua siellä. Minä näen asian hieman toisinpäin: silloin kun on lupa, viranomainen on jo tehnyt jonkinlaista harkintaa. Erityisesti minua arveluttaa se, että nykyinen viranomaisilla oleva aseen hankkimista koskeva valta siirretään ainakin osittain siviilihenkilölle eli asekouluttajalle, joka antaa sen todistuksen. Minä pidän sitä aika erikoisena, ja siitä tulee vielä ongelmia. Arvoisa puhemies! Minä pahaa pelkään, että tästä vielä tulee ongelmia. (Ed. Nepposen välihuuto) — Kyllä, arvoisa ed. Nepponen, sanoisin vaan sen, että en omista aseita enkä siten myöskään ole metsästäjä, mutta minä olen joutunut käytännössä aikaisemman ampuma-aselainsäädännön mukaisesti myöntämään ja perumaan aika paljon lupia.

Uskoisin näin, että vanhalla lailla olisi pienin tarkistuksin päästy eteenpäin. Tämä hallituksen esitys, vaikkakin valiokunta siihen on tehnyt korjauksia, ei minun mielestäni ole hyvä, ja sen johdosta minun mielestäni on tarpeellista, että se esitetään hylättäväksi ja valmisteltavaksi uudelleen.

Yksi mielenkiintoinen asia on myöskin se, kuinka kalliiksi tämä nyt halutaan tehdä, nimenomaan jos lähdetään analysoimaan rinnakkaislupamenettelyä. Eli jos henkilö ei harrasta metsästystä mutta perillinen, poika tai tyttö, harrastaa, niin silloin ikään kuin on oikeus aseeseen mutta ei ikään kuin sen käyttöön, kun käyttötarkoitus on toinen. Ja joka kerta pitää maksaa se 68 euroa tai sitten rinnakkaisluvasta 24 euroa tai uudistamisesta 24 euroa. Minun mielestäni kaiken kaikkiaan tuntuu vähän siltä, että tässä lähdetään taloudellisestikin keräämään valtiolle ylimääräisiä rahoja hyvän harrastuksen perusteella, ja sitten vielä kun tuolla periferiassa asuu, niin tietää sen, kuinka monta kertaa sen yhden aseen kanssa joudut ajamaan poliisilaitokselle, jossa joudut henkilökohtaisesti käymään.

Esitin kirjallisessa kysymyksessä ministeri Holmlundille, että pidän nimenomaan erikoisena sitä, että jos vielä jollakin kylällä poliisi asuu, niin henkilö ei voi käydä tämän poliisin luona näyttämässä, että minä ostin nyt sen mukaisen aseen kuin mihin ostolupa oikeuttaa.

Arvoisa puhemies! Aika loppuu, mutta lopuksi sanoisin näin, että hallituspuolueet, olkaa tarkkana, minkä sisältöinen asetus tulee, että se vastaa nimenomaan sitä, mitä hallintovaliokunnan enemmistö on tarkoittanut.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa kyllä ed. Vistbackalle, että hän poliisimaisella varmuudella esitti hyvin maltillisen ja tähän tilanteeseen nähden perussuomalaisena kohtuullisen hyvän puheenvuoron. On kuitenkin muutamaan asiaan tartuttava heti alussa.

Ensinnäkin, kun ed. Vistbacka puheenvuorossaan pohti sitä, miksi tätä lakiesitystä ei palautettu uudelleen valmisteluun, on muistettava se, että samaan aikaan, kun tätä kokonaisuutta on täällä käsitelty, toisaalla tässä salissa vaadittiin tiukkoja toimenpiteitä siihen, että Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tragediat eivät tapahdu. Aivan kuten ministeri täällä omassa puheenvuorossaan sanoi, ne ovat olleet kuitenkin sellaisia asioita, että me kaikki tiedämme, jos olemme ihan rehellisiä, että tästä salista ei olisi poliittista tahtoa asian palauttamiseen löytynyt. Silloin on niin sanotusti ulkokehältä kohtuullisen helppo huudella ja vaatia palauttamista, kun tiedetään, että asian palauttaminen ei todennäköisesti tule kysymykseen.

Tosiasiassa, kun mennään tähän varsinaiseen asiaan, käsittelyssä oleva ampuma-aselaki on saanut todellakin osakseen paljon kritiikkiä. On kyllä todettava ja myönnettävä se, että joiltain osin siihen on ollut hyvinkin paljon perusteita, mutta en nyt kuitenkaan yhdy kaikkiin niihin, mitä esimerkiksi ed. Mustajärvi täällä kohtuullisen populistisessa puheessaan toi esille.

Valiokuntien asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin se, ettei hallituksen esitystä ollut valmisteltu riittävällä tavalla eri intressi- ja sidosryhmien kanssa. Esityksestä annettiin hyvin monia hyviä perusteltuja lausuntoja, jotka lausunnonantajien mukaan oli jätetty monilta osin huomioimatta. Olisikin toivottavaa, että sama ei toistuisi ampuma-aselainsäädännön seuraavan vaiheen uudistamisessa.

Ampuma-aselain muuttamisen lähtökohtana on pidettävä aseturvallisuuden lisäämistä. Pääpaino uudistuksessa on kiristää ensimmäisen aseluvan saannin edellytyksiä. Laki siis kohdentuu keskeisesti niihin henkilöihin, joilla ei ole aiempaa kokemusta ampuma-aseista. Merkittävimmät muutokset nykyiseen aselakiin nähden ovat käsiaseluvan ehtojen tiukentumisessa sekä kaikkien aseiden lupiin jatkossa vaadittavan soveltuvuustestin suorittamisessa. Tässä kohtaa on siis paikallaan vielä korostaa kuitenkin sitä, että pääpaino on ensimmäistä aselupaa hakevissa henkilöissä, heidän taustojensa ja sopivuutensa selvittämisessä. Tämä on se keskeinen, merkittävin vaikuttava muutos.

Esityksen mukaan tullaan myöskin viranomaisten tiedonsaantioikeutta laajentamaan. Lupaviranomaisella on tulevaisuudessa oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio, jos saatujen tietojen ja haastattelujen perusteella on syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon.

Arvoisa puhemies! Suomessa metsästysharrastuksella on pitkät perinteet. Metsästys on tärkeä ja luonnonläheinen harrastus lähes kaikkialla Suomessa. On hyvin tärkeää, että metsästysharrastus jatkuu ja mahdollistetaan myös nuorempien metsästäjien mukaantulo tähän hyvään harrastukseen.

Tässä lakiesityksessä on yhtenä osana ampuma-aseita koskevien EU-direktiivien täytäntöönpano. Metsästysaseisiin liittyvä ikärajamuutos johtuu nimenomaisesti siis näistä direktiiviin tehdyistä muutoksista, mikä tarkoittaa konkreettisesti 18 vuoden vähimmäisikärajaa aseen ostamisessa. Hallituksen esityksen mukaan kuitenkin 15—17-vuotiaalle henkilölle voidaan myöntää huoltajien suostumuksella metsästyksessä käytettäviin niin sanottuihin pitkiin aseisiin rinnakkaislupa, ja näin hän voi harrastaa metsästystä. Rinnakkaislupa on voimassa siihen saakka, kunnes henkilö täyttää 18 vuotta, minkä jälkeen hänen tulee hakea henkilökohtainen hallussapitolupa kyseiselle aseelle.

Ampumaurheiluun liittyvää sääntelyä käsiaseiden osalta tiukennetaan. Keskeinen muutos on käsiaseiden hallussapitoluvan ikärajan nosto 20 vuoteen. On huomattava, että nyt voimassa olevat aseluvat säilyvät eikä niiden haltijoilta vaadita käsiaseiden osalta todistusta aktiivisesta ampumaharrastuksesta.

Tulevassa aselaissa 18-vuotias voi saada poikkeuksellisesti erityisen painavasta syystä käsiaseeseen rinnakkaisluvan. Tällaisella syyllä tarkoitetaan lähinnä Suomen Ampumaurheiluliiton kilpa-ammuntaa, kansallisiin maajoukkue- ja valmennusryhmiin kuulumista. Lisäksi tulee huomioida, että alle 18-vuotiaiden ja muiden 18 vuotta täyttäneiden mutta alle 20-vuotiaiden kilpa-ammunta ja sen harjoittelu tulee järjestää valvottuna käyttönä. Tämäkään ei siis kokonaisuudessaan lopu.

Merkittävä muutos aiempaan on ampuma-asekoulutusjärjestelmän luominen. Uudistuksen tarkoituksena on luoda järjestelmä, jossa ampumayhdistyksen jäsen voi hakeutua hyväksytyksi ampumakouluttajaksi. Koulutus ampumakouluttajaksi olisi maksutonta, ja heidät hyväksyisi henkilön kotipaikan poliisin erikseen tähän tehtävään määrätty henkilö. Tähän on kohdistunut jonkin verran kritiikkiä, ja ymmärrän kritiikin sen suhteen, että tehtävän myötä vastuu kasvaa, mutta samassa yhteydessä totean kuitenkin sen, että annettava koulutus lisää aivan varmuudella kouluttajaksi hakeutuvien tietotaitoa ja samalla valmiuksia toimia yhdistyksissä näissä vastuullisissa tehtävissä. Missään ei ole myöskään rajattu lukumäärää, kuinka moni yhdistyksen jäsen voisi hakeutua kouluttajaksi, ja näin ollen toivonkin, että tehtävä ei muodostu ylivoimaiseksi millekään seuralle. Kouluttajan kelpoisuutta ja toimintaa valvoo viime sijassa kouluttajaluvan myöntänyt poliisilaitos.

Arvoisa puhemies! Uudistettu ampuma-aselaki ei saa olla este sodan ajan reservin omaehtoisen osaamisen ylläpidolle, kehittämiselle eikä muullekaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintamuodolle. Tässä yhteydessä on paikallaan korostaa reserviläistoiminnan ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen tärkeyttä ja toimintaedellytysten turvaamista. Hallintovaliokunta pitää mietinnössään tärkeänä, että reserviläisyhdistykset rinnastetaan toiminnallisesti ampumaseuroihin, kuten nykyisinkin voimassa olevassa lainsäädännössä tehdään. Kansalaisten kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustukseen on yhteiskunnalle merkittävä voimavara, ja onkin todettava, että vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta säädettävän lain puitteissa reserviläisten on mahdollista saada ampuma-asekoulutusta esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaan osallistumalla.

Arvoisa puhemies! Tämä aselakiuudistus lisää mielestäni aseturvallisuutta tarkoituksenmukaisilla keinoilla ja turvaa harrastemahdollisuudet. Olen tyytyväinen siihen, ettei julkisuudessa käyty keskustelu puoliautomaattiaseiden täyskiellosta etene. Kyseisiä aseita ei ole mahdollista korvata kaikissa käyttötarkoituksissa, ja täyskielto haittaisi muutenkin ampumaharrastustoimintaa.

Ampuma-aseisiin liittyvä ongelmakäyttäytyminen on yksi seuraus monista muista yhteiskuntaan liittyvistä ongelmista, eikä ole realistista odottaa eikä vaatia sitä, että ampuma-aselainsäädännön keinoin voitaisiin poistaa näitä ongelmia. Kyseiseen asiaan ministerikin otti ihan ansiokkaasti kantaa. Ja kun ed. Jääskeläinen vaati täällä ampuma-aselain vaikutusta kaikkeen mahdolliseen, se on kyllä aivan liikaa vaadittu tältä lainsäädännöltä. Aseisiin liittyvällä valvonnalla ja lainsäädännöllä voidaan kuitenkin merkittävästi vaikuttaa väärinkäytösten riskiin. Selvää on, ettei esimerkiksi kauppakeskus Sellon tai viimekesäisen Porvoon tragedian tyyppisiin tapahtumiin, joissa tekovälineenä on laiton ase, voida aselainsäädännön keinoin vaikuttaa nimeksikään.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin korostaa, ettei tällä aselailla ole tarkoitus perusteettomasti rajoittaa metsästystä tai muuta ampumaurheilua tai ampumaharrastusta. Vastuuntuntoisilla harrastajilla, joita oman kokemukseni mukaan lähes kaikki ainakin Suomessa ovat, ei ole näkemykseni mukaan tulevaisuudessa merkittäviä ongelmia tulla toimeen uudistetun aselain kanssa. Suomalaiset aseharrastajat, metsästäjät ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuvat sekä ammattinsa puolesta aseiden kanssa tekemisissä olevat eivät ole uhka aseturvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Aivan vihonviimeiseksi lopuksi kiinnitän vielä huomiota siihen merkittävään seikkaan, että tämän nyt käsittelyssä olevan aselain eduskuntakäsittelyssä kaikki annetut lausunnot, joita ovat antaneet perustuslakivaliokunta, puolustusvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta — hallintovaliokunta on tehnyt mietinnön asiakokonaisuudesta — ovat olleet perussuomalaisia lukuun ottamatta yksimielisiä eli kaikkien muiden puolueiden valiokuntien jäsenten, joissakin useampienkin valiokuntien jäsenten, hyväksymiä yhteisellä päätöksellä.

Olli  Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ampuma-aselakiesitys tuli hallitukselta, aloitettiin kiivas keskustelu julkisuudessa. Sille oli tietenkin perusteita, ja haluan nostaa ne vielä esiin.

Valmistelutyössä ei riittävästi, oikeastaan ollenkaan, kuultu niitä järjestöjä, joiden eräänä tärkeänä osana on ampumaurheilu ja metsästys eri muodoissaan. Niitä olisi ollut välttämätöntä ei vain kuunnella vaan kuulla ja ottaa myöskin huomioon. Olisi vältytty monilta niiltä viesteiltä ja paljolta siltä kovalta arvostelulta, joka tähän on kohdistunut. Toivottavasti nyt valmistelussa oleva toinen osa lähtee siitä, että näiden järjestöjen kanssa keskustellaan ja pyritään yhteiseen näkemykseen, jolla yhteisymmärrys löytyy. Näin tärkeässä asiassa, jossa pyritään turvallisuutta parantamaan, pitäisi olla yhtenäinen näkemys, jolla voidaan sitten myöskin edetä tulevaisuuteen. Tätä peräänkuulutan nyt sitten jatkossa, kun enää ei ole mahdollisuutta palata suinkaan takaisin, vaikka sitäkin on kovasti vaadittu.

Haluan korjata yhden väitteen perussuomalaisten vastalauseessa. Puolustusvaliokunta ei ole esittänyt lain palauttamista uuteen valmisteluun, ei millään sanalla. Se on tuonut julki, että lakiesitys ei ole perusteellisen hyvin valmisteltu, mutta on todennut, että lainmuutos on välttämätön ja sillä luvan saannin perusteita erityisesti käsiaseiden osalta kiristetään.

Palaan vielä tuohon ampumaseuraan. Se ei liity mitenkään Ampumaurheiluliittoon, vaan yhdistys, jonka säännöissä on maininta ammunnan harrastamisesta, kilpailusta tai vastaavasta ja joka on sääntönsä hyväksyttänyt aikaisemmin lääninhallituksessa ja nyt sitten aluehallintovirastossa, katsotaan ampumaseuraksi. Näitä yhdistyksiä on pitkälti toista tuhatta, kun otetaan huomioon ampumaseurat, reserviläisyhdistykset, niin Reserviläisliitto kuin Reserviupseeriliitto, ja sitten myöskin metsästysseurat, jotka ovat hyväksyttäneet sääntönsä — niidenkin periaatteessa pitäisi, koska siellä ampumaurheilu on myöskin eräs tärkeä harrastusmuoto.

Tietenkin olisi ollut hyvä, että olisi voitu pistoolinkin osalta päätyä täysikäisyyden ikärajaan, 18:aan. Onneksi tuli se muutos, jota puolustusvaliokuntakin esitti, että tulee ainakin rinnakkaislupa 18-vuotiaana. Tämä tuottaa tietenkin erityisesti kilpa-ammunnan osalta ongelmia, mutta kun meillä on jo lähtökohta, että ilma-aseella, ilmapistoolilla, aloitetaan ja pitkälti se on myöskin eräs kilpailumuoto, sillä voidaan sitä kautta lähestyä ja tietenkin valvonnan alla voidaan ruutiaseita myöskin käyttää.

Luvan saannin edellytyksiin käsiaseiden osalta on nostettu ampuma-asekouluttajat. Se on tietenkin haastava ja vaativa tehtävä ja edellyttää poliisilta hyvää koulutusjärjestelmää, mutta kuten jo sanoin, meillä on valtava joukko yhdistyksiä, joiden parista voidaan useitakin henkilöitä nimetä ampuma-asekouluttajaksi, joten uskon, että tästäkin tehtävästä selviydytään. Tietenkin siinä on se, että se on vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja siinä on myöskin määrätyt ja tiukatkin vaatimukset ja vastuu sitten, kun antaa lausuntoja. Ampu-hanke, joka on mainittu mietinnössä ja joka on useiden liittojen — periaatteessa kaikkien niiden, jotka ammuntaa harrastavat — lähtökohta, jossa yritetään muodostaa säännöt ja järjestelmä, jolla ammunnan harrastajia ohjeistetaan ja koulutetaan turvalliseen aseiden käyttöön, tulee olemaan varmasti yksi osa tätä luvan saannin edellytysten luomista.

Sitten vahvasti nostan esiin ampumaradat. On äärettömän huolestuttavaa, että Pääkaupunkiseudulla — ed. Mäkinen muun muassa — missä on valtaosa ammunnan harrastajista, ei ole vieläkään pystytty luomaan kunnollisia edellytyksiä ammunnan harjoitteluun. Malmi on suljettu. Kivikkoon piti tulla, sekin hylättiin. Nyt pitäisi mennä jonnekin tuonne Kehä kolmosen ulkopuolelle ampumaan. Ei tämä ole oikein, kun samanaikaisesti kiristetään luvan saannin edellytyksiä. Kyllä Pääkaupunkiseudun päättäjien pitäisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja löytää sellainen yhteisymmärrys, että tänne syntyy kunnollisia sisäampumapaikkoja, joita tehdään eri puolille Suomea, mutta myöskin sitten niin, että ulkona tapahtuva ammunta erityisesti metsästysaseella voitaisiin myöskin suorittaa, ei vain jossain Sipoossa tai joissain muissa paikoissa, vaan siten, että niitä olisi useita ja sillä tavalla, että useimmilla olisi mahdollisuus päästä sinne. Siihen vaaditaan kaavojen mukaisia ratkaisuja, siihen vaaditaan nyt päättäväisyyttä päättäjiltä, niin että he antavat rahat, koska ei seuroilla ole mahdollisuutta niitä yksin tehdä ja tämmöinen liiketaloudellinen pohja ei varmasti riitä näiden pyörittämiseen. Tätä peräänkuulutan.

Samanaikaisesti kun maakunnissa ampumaradat törmäävät ympäristöhallinnon äärettömän tiukkoihin vaatimuksiin ja asetetaan ratoja käyttökieltoon, tässäkin pitäisi nyt löytää sellainen kultainen keskitie. Olen ollut muun muassa Virttaankankaalla, missä oma perusseurani on pitänyt ampumarataa pohjavedenottoalueella. Kun lähdettiin tätä asiaa katsomaan, sanoin, että tehdään kunnollinen suunnitelma, mietitään. Viiden vuoden aherruksen jälkeen luvat heltisivät, mutta se oli äärimmäisen kovaa työtä, ja siinä kunta onneksi tuli mukaan. Se maksoi kuitenkin muutaman kymmenen tuhatta, mutta radat ovat edelleen käytössä. Ja vain muutaman sadan metrin päässä on Turun kaupungin tulevan pohjavedenottamon lähtöpaikka. Siis tätä peräänkuulutan: hyviä edellytyksiä ampumaradoille, kuntien on tultava mukaan, ja valtion on sitten eri tavoin sen omien kanavien kautta, Opetusministeriön veikkausvoittovaroja suuntaamalla tähän toimintaan, luotava edellytykset.

Miten tästä jatko? Laki hyväksytään täällä, vaikka kovasti pommitusta on tullut, että tämä pitää hylätä. Näinhän ei tule tapahtumaan, vaan ensi viikolla todennäköisesti äänestetään, ja samanaikaisesti on katsottava, että se asetus, joka nyt tullaan antamaan, on läpikäyty perusteellisesti, niin että se luo edellytykset sellaiselle toiminnalle, jotta ympäri Suomen on yhtenäiset menettelytavat. Ja vaikka sanoin, että talonpoikaisjärkeä tarvitaan, tarkoitan sitä, että jokaista pilkkua ei katsota niin tarkoin, että se ei mahdollista juuri minkään näköistä tulkintaa. Tätä peräänkuulutin, kun viittasin talonpoikaisjärkeen. On nähty, että eri paikoilla yksi poliisipäällikkö on tiukka, yksi katsoo vähän niin, että ei lakia riko, mutta katsoo, että edellytykset täyttyvät. Tätä myöskin peräänkuulutan ja vielä sitä, että kun toinen vaihe etenee, järjestöt ovat vahvasti mukana.

Mutta uskon, että vaikka tämän lain suhteen tulee olemaan ongelmia — tai haasteita, sanon niin — jotka tuottavat työtä, tämä varmasti parantaa aseturvallisuutta ja luo edellytyksiä kuitenkin niin ampumaurheilun, ampumaharrastuksen kuin metsästyksen, jalon harrastuksen, jatkumiselle aivan nuoresta pitäen. Niin kuin muistan, itse 8-vuotiaana olen aloittanut ja 15-vuotiaana ensimmäisen aseluvan olen saanut.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Olen todella iloinen siitä, että ministeri ja valiokunta pystyivät näkemään lähimenneisyydessä tapahtuneiden tragedioiden yli ja näin ollen myös ampumaurheilu ja metsästys pystyvät jatkumaan normaalisti, lähes samaan tapaan kuin tähänkin asti. Nämä useat muutokset, mitä esitykseen on tässä matkan varrella tehty, ovat todella olleet oikean suuntaisia, ja näin ampumaurheilu ja metsästys eivät tästä eteenkäänpäin vaarannu läheskään ollenkaan.

Tärkeää tässä uudessa lakiesityksessä, joka itse asiassa pohjaa vanhaan aselakiin — eihän tässä muuteta koko lakia, vaan muutamia pykäliä — on tiedonkulku eri viranomaisten välillä. Se ei pelkästään liity aselakiin, vaan se liittyy myös moneen muuhunkin yhteiskunnassamme vallitsevaan asiaan, jotka lisäisivät yhteiskunnan turvallisuutta ja joissa tiedonkulku eri viranomaisten välillä olisi huomattavasti parannettava asia. Ja toivottavasti se nyt tässä kysymyksessä viedään eteenpäin.

Tämä on ollut tarpeellinen — ministeri sanoi, että jo EU-asetuksien myötä — myöskin sen myötä, että tässähän viime vuosien aikana, kun on ollut näitä ikäviä tapahtumia Suomessa, eri poliisipiireihin on tullut ohjeistusta ohjeistuksen perään ja tulkinnat koko maassa ovat vaihdelleet hyvin paljon. Jopa saman poliisipiirin sisällä tulkinnat aselupien myöntämisestä ja muista ovat olleet toisistaan äärimmäisen poikkeavia. Syytä siihen en osaa sanoa, mutta tämä nyt vallitseva tilanne on mahdollistanut tämän. Valiokunta toteaakin täällä, että lupakäytännöissä on merkittäviä eroja osin lainsäädännön yleispiirteisyydestä johtuen, ja valiokunta korostaa koko maassa yhtenäisen lupakäytännön ja yhtenäisten käsittelyaikojen merkitystä.

Tämä on todella tärkeää. Olen itse saanut hyvin paljon palautetta siitä, että joissakin tilanteissa ovat käsittelyajat olleet vain muutama viikko, joissakin on ollut lähes puoli vuotta. Minun mielestäni se on myös oikeusturvan kannalta ollut aivan edesvastuuton tilanne. Toivon, että nyt tämä valiokunnan toive selkeistä käsittelyajoista menee läpi. (Ed. Rantakangas: Se on edellytys!) — Hyvä, että se on edellytys, ja silloin myöskin voimme sitä vaatia, että tähän tulee selkeyttä. — Samoin muut valiokunnat kiinnittävät huomiota tähän aselupakäytäntöjen yhtenäistämiseen.

Tässä vallitsevassa ajassa on eri poliisipiireissä myöskin ollut semmoisia tilanteita, joissa on jo ennakoitu tulevaa mahdollista lakia ja sen tulkintoja. Eli on ennakoitu sitä, että tulee joitakin kiristyksiä metsästysaseisiin, tulee erilaisia vaateita näyttää, että harrastaa aktiivisesti metsästystä, niin kuin täällä virheellisesti jo muutamassa puheenvuorossa todettiin. Olen todella tyytyväinen siihen, että nämä koskevat vain käsiaseita, ei pitkiä aseita. Eli silloin metsästysharrastus voi jatkua ihan normaalisti pitkillä aseilla. Kun on kyse omalla maalla tai Metsähallituksen mailla metsästyksestä, niin miten sinä sinne olisit pystynyt osoittamaan jotain aktiivista harrastusta? Olisiko jokin isoveli pitänyt ottaa mukaan sitten osoittamaan, että todella on siellä metsällä tai ei? Tämä on ollut hyvä, että tämä on yhteistyössä ministerin kanssa pystytty korjaamaan ja normaali metsästysharrastus pystyy jatkumaan.

Metsästäjä ja myöskin ampumaurheilua harrastava on pääsääntöisesti kyllä vastuuntuntoinen aseharrastaja, joka säilyttää ampuma-aseitaan hyväksytyllä tavalla. Se ei ole uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Nämä ongelmat meidän yhteiskunnassamme liittyvät, niin kuin täällä on tullut esiin moneen kertaan, erilaisiin mielenterveyskysymyksiin, ja näihin asioihin meidän pitää puuttua ihan monella muulla tavalla, monilla muilla keinoilla, ja siitä me olemme varmaan kaikki ihan yhtä mieltä. Tässä paineita on sosiaali- ja terveysministeriöllä, ja tänäänhän ministeri Risikko jo kyselytunnilla vastasikin, että tähän asiaan on todella paneuduttu ja tehty töitä niin paljon kuin vaan on pystytty. Mutta kun ei aina niitä mielenterveyden ongelmien perussyitä pystytä sanomaan ja tietämään, niin ei myöskään pystytä niihin heti silloin vaikuttamaan.

Nyt on ennakoitu tulevaa aselakia sillä tavalla, että on myönnetty perustelematta aselupia vain määräajaksi, vaikka nykyinen laki jo määrää sen, että perusperiaate on se, että metsästysaseet myönnetään toistaiseksi voimassa olevina. Nyt on ollut joissain poliisipiireissä joitain tulkintoja, että ne ovat ainoastaan ja vain määräajaksi. Valiokunta on täällä todennut sen, että nämä tulee jatkaa automaattisesti toistaiseksi voimassa oleviksi, koska virheellisesti on näin asianomaista käsitelty, jos ei ole muuta syytä, että sen pitäisi jatkossakin olla määräaikainen. Tähän asiaan liittyen minä yritin kysyä ministeriltä ja toivoisin, että siihen vielä vastattaisiin ja saataisiin selkeät ohjeet, miten näiden henkilöiden kohdalla tulee jatkossa toimia. Pitääkö heidän hakea uudelleen sitä lupaa, vai muuttuuko se automaattisesti, kun määräaikainen lupa loppuu, toistaiseksi voimassa olevaksi, vai mikä on tämä käsittely? Sitä ei täällä hallintovaliokunnankaan mietinnössä ole määritelty. On vain määritelty se, että se tulee myöntää sitten jatkossa toistaiseksi voimassa olevana, ellei ole mitään lain edellyttämiä perusteluja, että sen tulisi olla vain määräaikainen. Mutta miten esimerkiksi kustannuskysymykset huomioidaan? Ei aseluvan hakeminen ole ihan halpaa, eikä prosessi ole ihan helppo. Miten näiden kohdalla tullaan toimimaan? Toivon, että tähän saadaan vielä selkeyttä tässä jatkokäsittelyjen aikana tai sitten tulee se ohjeistus ihan selkeänä ympäri Suomea.

Ed. Nepposelle olisin todella todennut sen, että Pääkaupunkiseudulla ei ole mahdollista harrastaa ulkona tapahtuvaa ampumaharjoittelua ja nimenomaan metsästysaseilla. Mutta Uudellamaalla se on kyllä mahdollista, ja erityisesti Itä-Uudellamaalla on monia erittäin hyviä ampumaratoja, mutta tietysti Pääkaupunkiseudulta sinne matkustaminen on jo hiukan hankalampaa ainakin joiltakin osin.

Pääpiirteissään olen tyytyväinen valiokunnan muotoiluun ja ministerin kanssa yhteistyössä saatuihin muutoksiin, joten, niin kuin ed. Nepponen tässä totesi, tämän lain kanssa voi ampumaharrastajana ja metsästäjänä elää eikä tämä aiheuta toimenpiteitä ja muutoksia nykykäytäntöön.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän alkuun ed. Matikainen-Kallströmille, että kyllä oma käsitykseni on se, ja valiokunnan käsitys, että kun viiden vuoden määräaikainen lupa sitten päättyy, niin sen jälkeen pitää hakea sitä pysyvää lupaa. Mutta sen jälkeen se lupa myönnetään toistaiseksi voimassa olevana, mikäli hakija täyttää edellytykset, ja se ei ole enää määräaikainen, vaan sen jälkeen se on pysyvä tai toistaiseksi voimassa oleva.

Arvoisa puhemies! Tähän alkuun on kyllä todettava myöskin se, että enpäs edustajavuosieni aikana ole vastaavaa kokenut siinä määrin, että olisi niin paljon saanut kansalaispalautetta. Sähköpostien määrä on ollut huikea, ja niissä on ollut erilaisia näkemyksiä, toinen toistaan rakentavampia taikka sitten toisenlaisia viestejä. Mutta siitä huolimatta valiokunta on pystynyt erinomaisen hyvään yhteistyöhön. Valiokunta on hyvin hyvässä yhteistyössä työtä tehnyt. Minun täytyy vielä henkilökohtaisesti kiittää tässä yhteydessä, arvoisa puhemies, valiokunnan entistä, edellistä puheenjohtajaa ed. Tölliä ja nykyistä puheenjohtajaa ed. Rantakangasta erinomaisen hyvästä johtamisesta.

Arvoisa puhemies! Lain tekemisen ja tarkistamisen tarkoituksenahan oli parantaa aseturvallisuutta. Se oli selkeä hallituksen kanta ja tavoite lain suhteen, ja nimenomaan sitten toisaalta aseturvallisuutta parannetaan käsiaseiden saamista tiukentamalla. Mielestäni tältä osinkin laki kyllä hyvin vastaa siihen tavoitteeseen. Hallituksen lainvalmistelua on arvosteltu eri suunnista, eri syistä. Ottamatta kantaa kuitenkaan siihen valiokunta teki itse erittäin laajan asiantuntijakierroksen. Meillä kävi poikkeuksellisen paljon erilaisia toimijoita, joita tämä laki tulee koskettamaan, ja uskoisin, että jokainen, joka koki tarvetta tuoda viestiä lainvalmisteluun liittyen, sen mahdollisuuden myöskin sai, sillä niin laajan kuulemiskierroksen valiokunta todella teki.

Toisaalta voi sanoa niinkin, että se oli ihan paikallaan. Lakiin kohdistui huomattavan paljon mielenkiintoa, ja sitten, niin kuin tiedämme ja totesin jo, arvosteltiin ministeriön valmistelua. Se oli ehkä hyvä kuullakin, ja valiokunta kyllä otti kuulemisestaan vaarin. Teimme hallituksen esitykseen kovin merkittäviäkin muutoksia, jotka osaltaan eivät mielestämme vaikuta aseturvallisuuteen mutta mahdollistavat paremmin harrastamisen ja aseiden kanssa toimimisen niille, joille se toiminta kuuluukin ja on tarkoitettu. Täytyy sanoa, että se kierros ja kaikki se palaute on ollut ihan paikallaan, ja voi jopa kiittää siitä laajasta aktiivisuudesta tältä osin. Ja niin kuin totesin, väitän, että se varsin vahvasti näkyy myöskin valiokunnan mietinnön lopputuloksessa.

Arvoisa puhemies! Valiokuntahan ei myöskään osaltaan puolla täyskieltoa. Yhteiskunnan turvallisuuden ylläpito on usean eri viranomaisen yhteistyön tulos. Totta kai siihen vaaditaan myöskin sitä yhtä tärkeätä tekijää elikkä suomalaista kansalaista, suomalaista, Suomessa asuvaa ihmistä ja hänen omaa panostaan turvallisuuden ylläpidossa, toisaalta yhteistä vastuuta toisistamme. Mutta jos me puhumme viranomaisista ja meidän lainsäädännöstämme, niin aselaki ei kuitenkaan ole ainoa asia, millä sitä turvallisuuden tasoa ylläpidetään, ja näin ollen myöskin tältä osin täyskielto ei meidän mielestämme ole missään määrin perusteltu.

Kuten sanoin, arvoisa puhemies, valiokunta muutti varsin merkittävästikin lakia: muun muassa kotitarkastus on yksi asiakohta, mikä poistettiin. Ja voisin tässä yhteydessä todeta sen, että kansalaispalautteella, asiantuntijakuulemiskierroksella ja saaduilla viesteillä oli suuri merkitys muun muassa tämän yksityiskohdan muuttamiselle. Valiokunta paneutui siihen varsin tarkasti ja seikkaperäisesti ja päätyi sitten tähän ratkaisuun, että nykyinen vallitseva tilanne on aseturvallisuuden kannalta aivan riittävä.

Tämä uusi, käsittelyssä oleva aselaki ei, niin kuin hyvin tiedämme, muuta tilannetta niiden ihmisten kohdalla, joilla on olemassa luvat. Kysymys koskee sitä, että mennään tästä eteenpäin vähän tiukemmilla ehdoilla. Myöskään tiukemmilla ehdoilla ei ole vaikutusta metsästykseen, urheilun harrastamiseen, reserviläistoimintaan silloin, jos ei puhuta käsiaseista. Mutta jos on käsiaseet kysymyksessä, niin se oli tavoitekin, että tätä käsiaseiden saantia tullaan tiukentamaan.

Käsiaseiden osalta ja metsästyksen osalta nostan esille yhden kohdan, josta käytiin keskustelua mutta jonka kohdalla sitten päädyttiin kuitenkin siihen, että muutosta valiokunta ei tee, nimittäin luola- ja loukkupyynnin. Tottahan on se, että tämä harrastus, kun se sellaiseksi luonnehditaan, on varsin tärkeä myöskin luonnonsuojelunäkövinkkelistä. Luola- ja loukkupyynnillä on ihan keskeinen vaikutus pienpetojen vähentämiseen, ja sen takia se on erittäin hyvä ja kannatettava harrastus. Mutta olisiko kuitenkin sitten ehkä vähän pitänyt arvioida sitä, mikä ero on luola- ja loukkupyynnillä? Tältä osin ehkä sitten tulevissa aselain käsittelyissä saatetaan sitä asiaa pohtia uudemman kerran.

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota harrastusolosuhteisiin, mutta niin niihin kiinnitti huomiota myöskin valiokunta. Valiokunta aivan yhdeksi keskeiseksi asiaksi nosti sen, jopa vielä yhdeksi lausumaksi, että valtiovallan ja myöskin kuntien pitää tehdä kaikki voitava, jotta on asianmukaiset olosuhteet ampumaharrastuksen harjoittamiseen, toisaalta myöskin taidon ylläpitämiseen ja erilaisten kokeiden suorittamiseen. Sen takia nämä olosuhteiden olemassaolot ovat tärkeitä.

Suurin ongelma, minkä minä tiedän — tietysti tunnen parhaiten Pääkaupunkiseudun vantaalaisena kansanedustajana — on se, että täällä tilanne on surkea. Se on erinomaisen surkea, ja se on surkea muun muassa sen takia, että Helsinki teki oharit siinä, että ei mahdollistanut Kivikkoon suunniteltua rataa, ja se sitten aiheutti useamman vuoden myöhennyksen siihen olosuhteiden parantamiseen. Mutta osaltaan tästäkin johtuen valiokunta tämän lausuman pisti. Se edellyttää kunnilta yhteistyötä, mutta tässä yhteydessä on todettava ääneen muun muassa ed. Nepposelle ja muille asian puolesta puhuneille myöskin se, että Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ovat asettaneet työryhmän, jonka tehtävän aikataulu on varsin tiukka, ja se aikataulu päättyy ymmärtääkseni tämän kuun loppuun mennessä elikkä enää on jäljellä muutama viikko. He ovat puoli vuotta tehneet töitä löytääkseen Pääkaupunkiseudulta — taikka sanotaan Helsingin seudulta — kelvolliset olosuhteet. Ja oleellista on se, että tähän olosuhteiden luomiseen osallistuivat kaikki kunnat yhdessä, niin että se ei ole yhden kunnan kustannus eikä minkään seuran kustannus nimenomaan, vaan kunnat pitävät myöskin ampumaurheilua yhtenä harrastamisen muotona, joka tulee osaltaan, ainakin osittain, kustannetuksi myöskin verorahoista.

Arvoisa puhemies! Vielä muutamaan asiaan kiinnitän huomiota, ensiksi tähän lääkärien ilmoitusvelvollisuuteen. Valiokunta sitä kovasti harkitsi. Se tuli valiokunnan käsittelyssä mietinnön kirjoittamisen aikoihin. Siitä keskusteltiin paljon ja päädyttiin sitten hyvässä yhteisymmärryksessä siihen ratkaisuun, mikä nyt on meillä käsittelyssä. Yhtenä tekijänä siinä, että näin tehtiin, oli se, että sisäasiainministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle on selkeästi annettu asetuksen muotoilun tehtävä ja muotoilu siitä kynnyksestä, milloin velvoite lääkärille tulee. Tämä keskustelu, mikä tähän liittyi, oli valiokunnan kannalta sitten sen kaltainen, että tämä velvollisuus voitiin lääkärille valiokunnan toimesta osoittaa.

Täällä on tullut esille useammassa puheenvuorossa se, että ehkä kuitenkin tärkein asia on se, että Suomessa poliisi toimii ammatillisesti ja poliisi tietää, mitä se tekee aselupia myöntäessään, ja käytäntöjen tulee olla yhtenevät kautta Suomen. Toisaalta siihen pitää olla resurssit. Pitää olla osoittaa tätä tehtävää suorittamaan pätevät, kyvykkäät, kokeneet poliisimiehet ja -naiset, joilla on ammattitaitoa eri tavoin arvioida sitä, että henkilö on kelvollinen, ja sitä tukevat sitten muut viranomaiset.

Valiokunta puhui myöskin tämän lain seurannasta ja siitä, miten tämä seuranta lain tavoitteiden osalta toteutuu. Ja kun tiedämme, että aselaki kakkonen on tulossa eduskuntaan, näin on valtioneuvosto ilmoittanut, niin sovimme, että aselaki kakkoseen tulee näiden molempien lakien seurantavelvollisuus. Elikkä ehkä varsin pian, muutaman vuoden kuluttua, tuleva eduskunta sitten arvioi, miten tämä laki on vastannut siihen tavoitteeseen, mikä sille on asetettu.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on vielä pakko itsekin korostaa sitä yhtä tekijää, että lainvalmistelu on prosessi, joka alkaa tietysti ministeriöstä mutta päättyy aina siihen, kun eduskunta päättää, ja että valiokuntatyö on tärkeätä ja keskeistä lainvalmistelua. Tältä osin kyllä tämä perussuomalaisten käyttäytyminen on, voisiko sanoa, jopa törkeätä. Arvoisa puhemies! Se ei ole riittävää ja hyvää lainvalmistelutyötä, kun siinä vaiheessa, kun mietintöluonnos on pöydässä, kerrotaan, mitä mieltä he ovat ja tuodaan esille ne epäkohdat.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo näin oletinkin, mitä ed. Mäkinen tuossa sanoi, että kun määräaikainen lupa on päättynyt, sen jälkeen tulee hakea uutta lupaa. Mutta löysin täältä hallintovaliokunnan mietinnöstä kohdan, jossa lukee seuraavasti: "Mikäli muutoin nykylain voimassa ollessa on lupa myönnetty määräaikaisena ilman lain edellyttämiä perusteluja, se tulee myöntää ennen määräajan päättymistä toistaiseksi voimassa olevana, elleivät hakijasta johtuvat syyt muuta edellytä."

Ihan selkeästi valiokunnan tahto on se, että vaikka määräaikaisuus olisi kesken ja jos se on myönnetty tulkiten tai ennakoiden uutta lakia, jossa muutoksia ei ole tullutkaan, se tulee myöntää kesken tämän määräaikaisuusjakson toistaiseksi voimassa olevana. Mutta nyt jää vain se kysymys, tuleeko asianomaisen henkilön hakea sitä erikseen, tuleeko maksaa ja miten se käytännössä sitten haetaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ihminen tulee valituksi kansanedustajaksi, yleensä kansalaiset olettavat, että samalla sekunnilla hänestä tulee vähintäänkin kaikkien alojen asiantuntija ja juristi. Tämän me olemme varmasti suunnilleen kaikki tykönämme kokeneet. Se on selvä asia, että me kansanedustajat olemme eniten perehtyneet aina niihin asioihin, missä valiokunnassa itse istumme; totta kai, silloin ollaan sisällä. Tämä on minustakin myöskin jotenkin, voisi sanoa, anteeksiantamatonta, että perussuomalaiset ovat pitäneet täällä hirvittävän mellastuksen ottamatta kuulemma kuitenkaan valiokunnassa — en ole itse hallintovaliokunnan jäsen, mutta tietojahan tihkuu kaikista valiokun-nista — mietintöluonnosta tehtäessä kantaa mihinkään mutta sitten yhtäkkiä tänne tulee 13-sivuinen vastalause. Tämä on aika erikoista käyttäytymistä, hyvinkin kummallista, sanoisin, ennenkuulumatonta. Tuolla voi päästä jopa Guinnessin ennätysten kirjaan, ja jospa se oli perussuomalaisten tavoitekin.

Tämä on yksi niistä laeista, mistä minä lyhyen 7,5 vuoden kansanedustajakauteni aikana olen saanut kaikista eniten palautetta, niin varmasti me kaikki. Sieltä on ollut hyvin vaikea suodattaa semmoista, mikä on oikein ja mikä väärin. Jollakin tavalla sitä on vaan täytynyt yrittää suodattaa.

Tässä on myöskin toinen semmoinen asia, mitä minä olen parin kauden aikana ihmetellyt, että hyvin usein tulevat kansalaiset kyselemään semmoisia asioita, mistä minä en tiedä mitään. Sanon, että eipä ole ollut meillä käsittelyssä. Eipä olekaan, koska se on ollut asetuksessa. Mehän emme välttämättä tiedä asetuksista mitään. Eduskunta säätää lait, valtioneuvosto asetukset. Monesti olen miettinyt tässä viime aikoina, pitäisikö tämä käytäntö kääntää nurinpäin: eduskunta käsittelisi asetukset ja valtioneuvosto lait. Silloin me olisimme enemmän selvillä näistä, mitä yhteensä on tässä koneistossa. Valtioneuvostohan on kuitenkin eduskunnan ulkopuolinen järjestelmä, emme me välttämättä tiedä. Täytyisi olla kyllä ihmemies, jotta ehtisi lukemaan kaikki asetukset, mitä meidän tietämättämme tulee lisää. Tämä aselaki on juuri semmoinen, että tällä luonnoksella tosiasiassa siirretään suuri osa aselupien käytännön sisällön määrittelystä asetustasolle. Elikkä lakejahan ei pitäisi tehdä näin, vaan muun muassa aselupien edellyttämien lääkärintarkastusten kohde ja sisältö määritellään vasta asetuksella, vaikka se vakiintuneen perusoikeustulkinnan mukaan olisi tehtävä lailla, täsmällisesti ja selvästi.

Perustuslakivaliokunta hylkäsi ampumaseurojen pakkojäsenyyden, mutta aselupien määräaikaisuus ja harrastustodistukset vaaditaan 5 vuoden välein ampumakouluttajan todistuksella. Tämä on kai tässä käytännössä pahin ja turhin kokonaisuus ehdotuksessa. Lisäksi edellä mainitun harrastustodistuksen olisi saanut ainakin Jokelan ampujakin. Tämän osion hyöty on kai vähäisin kaikista. Tämä aiheuttaa myöskin semmoista, että siellä on väärennysmahdollisuuksia tehdä näitä harrastustodistuksia. Laki ja asetus saattavat aiheuttaa myöskin lisää sen tyyppisiä lainrikkomuksia.

Sitten määräaikaiset luvat ja ikärajat. Näillä koulutappajilla oli määräaikaiset luvat, ja toinen oli yli 20-vuotias. Nyt kun näitä määräaikaisia lupia annetaan, ensin annetaan aina määräaikainen lupa, joka sitten täytyy anoa myöhemmin, ja sitten se myönnetään toistaiseksi voimassa olevana. Tämä on aiheuttanut sen tyyppisen jutun, vaikka tämä laki ei ole vieläkään voimassa, että esimerkiksi kotikaupunkini Oulun poliisilaitos on tukehtumassa pistooleihin, joiden määräaikaisia lupia ei ole jatkettu. Silloin poliisilla on velvollisuus ottaa se ase pois. Niitä voivat harrastajat, luvansaajat, tietenkin sitten ostaa yksityisiltä. Ethän sinä omistusoikeutta menetä siihen pistooliisi, jos poliisi sen pois ottaa, mutta sen hallussapito sinulta viedään, ja voit sen tietenkin sitten myydä yksityisillä markkinoilla jollekin sellaiselle, jolla on olemassa lupa.

Sitten on puhuttu ilmianto-oikeudesta ja ilmiantovelvollisuudesta. Velvollisuus on annettu lääkäreille, mutta sen sijaan niin sanottu ilmianto-oikeus jätettiin tässä sadoilletuhansille terveydenhoidon ammattilaisille, sanotaan nyt vaikka, että mukaan lukien suuhygienistit ja jalkahoitajat. He ovat terveydenhuollon ammattilaisia. Heillä on oikeus ilmoittaa. Tähän velvollisuuteen en suhtaudu niin kriittisesti, koska täällä on ihmetelty, miten se menee tietosuojaan ja muihin tämmöisiin asioihin.

Muutimme pari vuotta sitten liikenne- ja viestintävaliokunnassa lakia siitä, jos ihminen haluaa ajella ammatikseen ja vielä kuorma-autoa, rekkaa, linja-autoa tai taksia, kun täyttää 70. Minä olin aina sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä niin kuin Ruotsissakin, että lääkäri määrää eikä ikä määrää, koska ihmiset eivät ole saman tyyppisiä, olivat he seitsemänkymppisiä tai viisikymppisiä. Silloin meillä kävi kertomassa kaksi liikennelääkäriä — semmoista ammattikuntaa en ollut koskaan tiennyt olevan olemassakaan — että jos tällainen erityinen lupa annetaan 70 vuotta täyttäneille, niin älkää hyväksykö sitä, että yleislääkäri antaa tämmöisen myönnytyksen, koska yleislääkärin viiden vuoden yliopistokoulutuksessa kuulemma — ed. Tiusanen varmaan tietää paremmin — geriatriaa opetetaan vain viikko, näin he kertoivat. Eli yleislääkäri ei välttämättä tiedä, millä tavalla esimerkiksi lääkkeet vaikuttavat eri tavalla seitsemänkymppiseen ihmiseen kuin viisikymppiseen. Näin me teimme tähän jatkoasiaan semmoisen muutoksen, että pitää olla erikoislääkäri. Ampumisesta minä en tiedä, kun en ampumista harrasta missään muodossa. Samalla tavalla kuin ed. Vistbacka sanoi, käyn kyllä hirvimetsällä, mutta ihan siellä ajomiespuolella. Minulla ei ole koskaan ollut minkään näköistä pyssyä eikä myöskään lupaa sellaiseen, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi hankkiakaan.

Sitten metsästäjän käyttämäksi lopetusaseeksi esitetään asetyyppiä, jollaista ei käytännössä valmisteta, eli ei-itselataavaa pistoolia tai revolveria. Lähes kaikki pistoolit ovat itselataavia, ja loukuttaja ja varsinkin luolametsästäjä yleensä tarvitsee vaimenninta, mikä ei toimi muun muassa revolverissa.

Äänenvaimenninta ei ole määritelty, ja kuulemma ammattilaisten mukaan jo 0,5-litrainen limsapullo toimii hyvin äänenvaimentimena. Näin olen kuullut aseharrastajilta. Myös ilmakivääreissä käytetään äänenvaimentimia, joista tulisi ilma-aseen yhteydessä luvanvaraisia.

Aseiden deaktivointi on jo nyt käytännössä loppunut, ja tämä laki edelleen varmistaa tämän. Saattaapi olla tulevaisuudessa, että perintöaseetkin myydään herkästi pimeinä.

Luvallisia aseita käytetään suhteellisen vähän henkirikoksissa, noin 6 prosenttia, ja näistä aseista yleisin henkirikosase on metsästyshaulikko.

Sitten täällä on monia muita sen tyyppisiä asioita, mitä on tullut esille. Näissä eduskunta-asiakirjoissa ei ole tehty rehellistä analyysiä siitä, miten kumpikin tunnettu kouluampuminen olisi voitu estää asiaan liittyvin viranomaistoimin, jos resursseja olisi ollut.

Sitten täällä ovat tänäänkin useat edustajat kertoneet siitä, että luvattomat aseet ovat suurimmaksi osaksi kotoperäisiä. Nämä aseharrastajat ovat kyllä kertoneet ainakin minulle ihan erilaista tietoutta, että ehdoton enemmistö olisi sotamuistoja ja toiseksi eniten olisi vanhoja metsästysaseita.

No niin, tästä meidän asetiheydestämmehän on paljon juttua. Norjassa, Ranskassa ja Sveitsissä tehdään noin kolme kertaa vähemmän henkirikoksia kuin Suomessa, mutta aseita näissäkin maissa on suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Muutosten perusteluissa on käytetty mielikuvia, jotka eivät välttämättä ole tosia.

Yksi semmoinen ihmeellisyys tässä on kuitenkin, että tähän saakka olevilla aseilla on olemassa toistaiseksi voimassa oleva lupa mutta kun hankkii seuraavan, sille täytyy hankkia lääkärintodistus. Olen keskustellut aiheesta muun muassa Oulussa ilmestyvän Ase-lehden päätoimittajan Jussi Peltolan kanssa. Hän sanoi, että se on aika erikoista, että esimerkiksi hänellä on lupa 80 aseeseen, jotka hänellä on olemassa — asekeräilijä siis — ja nyt jos hän hankkii seuraavan aseen, 81. aseen, siihen hän tarvitsee lääkärintodistuksen. Tämä ei mene ihan hirveästi läpi tämmöiseen maalaisjärkeen, mikä minulla on.

Aselakiesityksen voidaan nähdä lisäävän myöskin aseturvattomuutta, esimerkkinä kahden vuoden harjoittelu ampumaradoilla ilman, että seuroilla on mitään tietoa seuraan tulevien ampujien taustoista.

Viimeisenä puutteena, arvoisa rouva puhemies, ovat puuttuvat arviot siitä, miten tunnetut ampumatapaukset tuolla kouluissa olisi voitu välttää, jos poliisiviranomainen olisi toiminut oikein ja yhtenäistämisohjetta olisi sovellettu riittävän tarkasti aseluvan myöntämisvaiheessa. Se on selvä asia, että näitä jo meillä olemassa olleita koulusurmia ei nyt eikä tulevaisuudessa voida pelkästään lailla välttää, se on selvä asia, vaikka ne tehtiinkin laillisilla aseilla.

Tässä olisi paljonkin pientä ja isompaakin paikkaamista. Mutta ei mitään muutosesityksiä, esitin vain omia mielipiteitäni lain sisällöstä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on aivan liikaa aseita ja erityisesti käsiaseita ja erityisesti puoli- ja täysautomaattisia käsiaseita. Ne ovat ongelma numero yksi tältä osin. Asetiheys per capita on pronssiluokkaa maapallolla. Tilanne on siis ongelmallinen.

Tämä hallituksen esitys on ollut sitten hallintovaliokunnan pitkän mietinnän kohteena, ja neuvoja on varmasti tullut erityisesti valiokunnan jäsenille sähköpostin ja muun vaikuttamisen kautta. Tuloksiakin nähdään, ja nämä pykälämuutokset kertovat siitä.

Niin kuin täällä ministeri Holmlund jo totesi, itse tämän hallituksen esityksen valmistelu on ollut aikataulullisesti tiukkaa, ja se nähdään myös tietysti työn jäljessä.

Asia, joka mielestäni on erityisen ongelmallinen, on tämä 114 § ja sen 1 momentti, jota valiokunta on vielä mennyt sitten muuttamaan. Tämä momentti on ollut alun pitäen sellainen, että lääkärillä on oikeus, kuten muullakin terveydenhuollon ammattihenkilöllä, tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka ei ilmoittajan mielestä olisi sopiva pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osia jne. No, nyt tämä muutettiin seuraavasti: "Lääkärillä on velvollisuus ja muulla ter-veydenhuollon ammattihenkilöllä on oikeus salassapitosäännösten estämättä tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, jonka hän potilastietojen ja henkilön tapaamisen perusteella katsoo perustellusta syystä olevan terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Ilmoituksen tulee sisältää sopimattomuutta koskeva kannanotto perusteluineen."

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän tyyppinen lain pykälässä oleva momentti on niin avoin, niin laaja, antaa niin laajan soveltamismahdollisuuden sitten tässä myöhemmin ministerin antamassa asetuksessa, että tällainen ei ole oikein eikä perusteltu missään tapauksessa. Siis lääkärillä on tämän lain pykälän momentin mukaan aina velvollisuus, joka kerta, kun vastaan tulee henkilö, katsoa, onko tämä henkilö sovelias pitämään hallussaan ampuma-asetta tai näitä muita, aseen osia, patruunoita ja ammuksia.

Tässä on tilanne, joka ei ole sillä tavalla verrannollinen tähän ajokorttikysymykseen, että toki lääkäri yleensä tietää, kenellä on ajokortti ja kenellä ei. Mutta sitä, kenellä on ampuma-ase ja kenellä ei, lääkäri toki ei tiedä, ja tästä huolimatta hänen pitäisi tällainen asia huomioida. Merkitseekö tämä sitä, että jos on depressiivinen henkilö, aggressiivisesti käyttäytyvä, ahdistunut henkilö, niin ikään kuin varmuuden vuoksi pitää aina ilmoittaa tällaisesta tapauksesta poliisille? Tätä asiaahan on muun muassa kysytty julkisuudessa Lääkärilehdessä. Valiokuntaneuvos Ossi Lantto on tähän vastannut, ja hänen mielestään tämä asia selvitetään sitten asetuksessa. Kuitenkaan tällainen lähtökohtainen tarkastelu aina kaikkien potilaiden kohdalla ei ole perusteltua, ja ilmoitusvelvollisuus huolimatta siitä, että tässä ei ole sanktioita, ei ole myöskään perusteltu.

Nyt perustuslakivaliokunta ei ole tätä asiaa pystynyt käsittelemään, mutta ei tätä asiaa ole viety sosiaali- ja terveysvaliokuntaankaan. Molemmat valiokunnat olisivat toki olleet tämän asian kohdalla tarpeellisia.

Tämä ei ole hyvää lainsäädäntöä, ja sitä paitsi, kun tässä vain lääkärillä on tämä velvollisuus, on hyvä todeta, että nykykäytäntö terveyskeskuksessa on usein se, että potilas ei edes pääse lääkärin vastaanotolle vaan se jää sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tapaamiseen taikka fysioterapeutin kohtaamiseen mutta lääkäriin saakka ei suinkaan aina edes nykykäytännössä ylletä. Huonoa lainsäädäntöä lääkärin näkökulmasta. Se on sitä, että kun potilas astuu huoneeseen, niin ainakin pitäisi tikittää sekin asia, onko tässä nyt mahdollinen aseen haltija, ja minun pitäisi nyt varmistaa hänen sopivuutensa tai sopimattomuutensa pitää hallussaan ampuma-asetta.

On todella laaja spektri jätetty tähän, piikki auki todellakin. Tilanne on aivan mahdoton huolimatta siitä, mitä sitten asetuksessa sanotaan. Jos asetuksessa todetaan, että henkilön pitää tietää — siis nyt tässä olisi kyse vain ihmisestä, jolla on ampuma-ase hallussaan, mutta mistä tämä lääkäri sen tietää — tuskin sitä paljastetaan, kun taas sitten ajokortti on sellainen asiakirja, että sen saamiseksi on aina pitänyt olla lääkärintodistus, jotenka se on yleensä todennettavissa, kenellä on ja kenellä ei, myöskin näissä vastaanottotapahtumissa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuin etiäinen ohjasi minut huoneestani tänne eduskunnan täysistuntosaliin se, kun huomasin ystäväni ed. Tiusasen nimen listalla ja katsoin, mistä asiasta on kysymys. Sitten minulle muistui mieleen se, kun täällä käytiin keskustelua lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ajokorttitapauksessa, ja se, millä tavalla lääkärikansanedustaja Pentti Tiusanen täällä useaan otteeseen todisti, että tämä on täysin mahdotonta. Niinpä tulin uteliaana kuuntelemaan sitä, millä tavalla vastustetaan nyt tätä asiaa. Se oli mielenkiintoinen esitys. Tuskin on lääkärille olemassakaan sellaista velvollisuutta, minkä ed. Tiusanen hyväksyisi.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Pulliainen kyllä tyhjensi pajatson. Elikkä niin kuin täällä sekä valiokunnan puolelta että ministerin puolelta todettiin, nyt valmistellaan tämän lain pohjalta asetus sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön välillä ja siinä katsotaan, missä se kynnys tulee ylittymään, neuvotellen yhteistyössä Lääkäriliiton kanssa ja asiantuntijoitten kanssa. Ei pidä luoda mitään dramatiikkaa tähän, koska siitä ei ole kysymys, vaan on kyse saman tyyppisestä käytännöstä kuin ajokorttikäytännön osalta. Totta kai eri kriteereitä tulee sinne määrittelyyn, mutta ei pidä tämmöistä dramatiikkaa luoda, koska ei siitä missään tapauksessa ole kysymys. Tämä koettiin vain todella konkreettiseksi keinoksi puuttua omaehtoisesti niihin tilanteisiin, jotka saattavat johtaa aseluvan perumiseen ja pois ottamiseen. Ja tämä, niin kuin sanoin aikaisemminkin, on hyvin konkreettinen keino, aivan eri mittaluokan keino kuin se, että tämä kotitarkastus olisi säilytetty, jolla ei olisi ollut käytännön merkitystä tässä mielessä.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo aiemmissa puheenvuoroissa peräänkuulutettu sitä, antaako tämän lääkärinlausunnon sitten urologi vai gynekologi vai mikä. Sosiaali- ja terveysministeriö on omassa lausunnossaan pohtinut näitä erityisiä lääketieteellisiä syitä, joita voisi ottaa huomioon. Tässä luetellaan muun muassa toistuva, vaikea tai psykoottinen masennus, itsemurhayritys, vaikea persoonallisuus- tai käytöshäiriö, heikentynyt näkö, ajankohtainen, vakava itsetuhoisuus, päihderiippuvaisuus jne., eli tokkopa urologia tai gynekologia tähän työhön tarvitaan.

Mutta kuten sanottu, tärkeintä ja oleellisinta on se, että jatkossakin vastuu on aina poliisilla eli lääkärillä sitä vastuuta ei ole. Lopullinen vastuu aseluvan myöntämisestä on aina poliisilla. Ajokortin yhteydessä tällainen lääkärintarkastus on toiminut epäilyistä huolimatta kohtuullisen hyvin, ja uskomme, että asetuksella myös tämä saadaan toimimaan yhtä hyvin.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen vihreitten villitystä luoda siis joka viidettä suomalaista koskeva rekisteri, jonka käyttöä ei säädellä ja jonka luomiseen jokainen lääkäri velvoitetaan. Ja kyse on asiasta, joka koskee perusoikeuksia, ja perusoikeuksia ei ole perustuslakimme mukaan aikaisemminkaan saanut laatia asetuksen kautta. Minä ihmettelen sitä ylimielisyyttä, millä hallintovaliokunta on tähän perustuslailliseen näkökulmaan suhtautunut, kun se on tietoisesti jättänyt kysymättä vaikkapa perustuslakivaliokunnan kannan sen jälkeen, kun se on oleellisesti muuttanut ilmoitusoikeudesta ilmoitusvelvollisuudeksi tämän lääkärien tilanteen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliaisella on hyvä muisti. Me kävimme keskustelua. No, sitä oli niin paljon, että siitä jäi minunkin mieleeni. Me lääkärit totesimme silloin, että lääkärin etiikkaan sinänsä voidaan aivan muulla tavalla kuin lainsäädännön kautta tuoda mukaan toimet, joilla katsotaan potilaan autolla-ajokyky, onko se laskenut oleellisesti vaiko ei. Siihen ei olisi tarvittu tällaista pakkosäätelyä. Tällä hetkellä on 2 165 terveydentilaan liittyvää syytä, joilla ajokortti on peruutettu — tämä luku oli viime vuodelta. Tämä on aika vähäinen määrä. Se oli aivan selvästi silloin niin, ed. Pulliainen, että me lääkärit katsoimme, että se tehdään muutenkin. Itse kyllä kannatan tässä asiassa lääkärinlausunnon hakemista aina, kun myönnetään aseenkantolupa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensimmäisenä haluaisin oikaista tämän aikaisemmin ed. Mustajärven mainitseman 67 b §:n kohdalta, missä oli todettu, että tämän ampuma-asekouluttajalle annetun hyväksynnän raukeaminen tai peruuttaminen tapahtuisi kuoleman kohdatessa. Valiokunta on muuttanut tämän, ja se on tässä mietinnössä ihan oikeassa muodossaan, kun se täältä pykälän kohdalta vaan katsotaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut todella iso ja raskas prosessi, ja tässä on ollut monta eri vaihetta, muistaakseni viiden eri ministerin kanssa yhteydenottoa. Tietenkin voi sanoa jäljestäpäin, että olisi ehkä ollut helpompiakin ratkaisuja hoitaa tämä asia, mutta nyt tässä on menty tällä tavalla.

Uusien aselupien myöntämisperusteita täytyy asedirektiivin mukaisella tavalla tiukentaa, ja ampuma-aselain uudistuksen kristallinkirkkaana tavoitteena pitää olla aseturvallisuuden lisääminen. Aselainsäädännön uudistamisen tavoitteena täytyy olla myös viranomaisten tiedonkulun ja yhteistoiminnan parantaminen. Aseen hallussapitäjän elinolosuhteissa ja terveydentilassa saattaa tapahtua sellaisia muutoksia, jotka aiheuttavat aseen väärinkäytön vaaran. Tämän vuoksi on perusteltua parantaa lupaviranomaisten mahdollisuuksia saada tietoja luvanhaltijan soveltuvuudessa tapahtuneista muutoksista. Tätä tavoitetta palvelee lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus ja terveydenhoitohenkilökunnan ilmoitusoikeus. Ja niin kuin täällä on jo hyvin moneen otteeseen todettu, tästä on tulossa STM:n ja SM:n yhdessä sopimaa tarkempaa ohjeistusta ja asetusta.

Arvoisa rouva puhemies! Voimassa olevassa ampuma-aselaissa on määritelty ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset, joista yleisimmät ovat metsästys, ampumaurheilu ja ampumaharrastus. Syytä on korostaa, ettei säädettävällä lailla ole tarkoitus perusteettomasti tai epäasiallisella tavalla rajoittaa esimerkiksi Suomessa laajalti harjoitettua metsästystä tai ampumaurheilua ja ampumaharrastusta tai puuttua niihin. On syytä myös painottaa, ettei vastuuntuntoinen aseharrastaja, joka säilyttää ampuma-aseitaan hyväksytyllä tavalla, ole uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Aseiden kotitarkastus poistui valiokunnan käsittelyssä, ja nykyinen aselakikin mahdollistaa aseitten poisoton poliisille.

Käsitykseni mukaan harrastajan etu on, että yhteiskunnassa kiinnitetään huomiota eri tavoin aseturvallisuuteen. Syytä on myös todeta, että satunnainen soramonttuammuskelu ei ole lain tarkoittamaa ampumaurheilua tai ampumaharrastusta. Kuitenkaan vaatimukset siitä, että käsiaseluvan saamiseksi ampumaurheilua ja ampumaharrastusta varten on oltava ampumaseuran jäsen, eivät ole perusteltuja, ja yhdistykset valitsevat jäsenensä itsenäisesti, eikä mitään yhdistystä voida pakottaa ottamaan jäseniä.

Arvoisa rouva puhemies! On tärkeää, että lupakäytännöstä saadaan valtakunnallisesti yhdenmukainen, selkeä käytäntö. Aseluvan myöntämiselle tulee aina olla selkeä peruste. Aseluvan myöntämisen uusi ikäraja, 18 vuotta, perustuu asedirektiiviin, ja direktiivistä poiketen on perusteltua laajentaa hankkimislupaa. Pistoolia, pienoispistoolia, revolveria tai pienoisrevolveria taikka niiden osaa varten voidaan lupa antaa vain 20 vuotta täyttäneille henkilöille. Omalta osaltani pidän välttämättömänä rinnakkaislupamenettelyä, koska suomalaisessa metsästysperinteessä metsästys aloitetaan usein jo alle 15-vuotiaana, siksi nuorten mahdollisuudet harrastaa metsästystä pitää turvata myös tulevaisuudessa. Tätä tarkoitusta palvelee rinnakkaislupa, joka on voimassa siihen saakka, kunnes tällaisen luvan haltija täyttää 18 vuotta.

Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisten hallinnassa olevien aseiden määrää on syytä rajoittaa hallitusti, ja tätä palvelee parhaiten riittävän tiukka aselaki. Tätä tavoitetta vastaa muun muassa järeiden käsiaseiden ja sarjatuliaseiden tarkempi tarveharkinta. Aserekisterin ajantasaistamiseen on varattava riittävät resurssit, ja aserekisteriä on pidettävä tosiaan yllä. Aserekisterin toimivuus on erittäin tärkeää, ja siitä ei voi tinkiä missään olosuhteissa. Aseiden myynnin valvontaa täytyy tehostaa, ja suuri haaste on muun muassa se, miten internetissä tapahtuvaa kauppaa valvotaan.

Arvoisa rouva puhemies! On myös paikallaan todeta, niin kuin täällä on hyvin useaan otteeseen todettukin, ettei millään aselain uudistuksella pystytä estämään Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapauksia. Siksi tulee toimia aktiivisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyn hyväksi. Esitän, että ministeriöt, sisäasiainministeriö ja STM, antavat 1—2 vuoden kuluttua selvityksen hallintovaliokunnalle lain toimivuudesta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Itselleni käsillä olevassa laissa ei koskaan ole ollut kysymys lääkäreitten ammattikunnan etujen ajamisesta, vaan itse asiassa ihmisten perustavanlaatuisista oikeuksista ja niihin puuttumisesta. Joka kymmenennellä suomalaisella on jonkinasteinen mielenterveysongelma, ja joka kymmenennellä suomalaisella on jonkinasteinen päihdeongelma. Ja tämä koko aselakikeskustelu, mikä virisi muutamasta koulusurmasta, on ollut siinä ja siinä niillä rajoilla, kunnioitetaanko näitten ihmisten perusoikeuksia ja miten stigmatisoivaa se keskustelu on.

Mielestäni hallituksen alkuperäinen esitys oli hienonhienolla viivalla, jossa ehkä vähän sanoja toisin lukien oltiin joko sillä puolella, että se stigmatisoi kaikki päihde- ja mielenterveysongelmaiset potentiaalisiksi massamurhaajiksi, tai ei. Hallituksen esityksessä tätä hienon- hienoa jakoa tehtiin sillä tavalla, että kahdessa kohdassa määritettiin viranomaisille ilmoitusoikeus niissä tapauksissa, kun viranomainen epäilee perustellusti, että kyseinen henkilö ei pysty hallitsemaan aseenkäyttöä tai että hänellä on ongelma, joka saattaa aiheuttaa aseen vääränlaista käyttöä.

Ensimmäinen näistä ilmoitusoikeuksista koskee asevelvollisuuslain 97 a §:ää, jota koskevassa muutoksessa on kirjattu sotilasviranomaisille oma-aloitteinen ilmoitusoikeus sekä samaan pykälään kirjattu poliisia koskeva tämän tiedon hävittämisvelvollisuus. Aselain 114 §:ään hallitus esitti lääkärien vastaavaa ilmoitusoikeutta, mutta ei oikeastaan ihan yhtä tiukasti kirjoitettua tiedonhävittämisvelvollisuutta poliisille. Hallituksen esityksen taustalla ilmeisesti oli ajatus siitä, että ammattilaisuuden omaavan lääkärin, tässä tapauksessa todennäköisesti ainakin psykiatriaa opiskelleen henkilön, omaan ammattietiikkaan kuuluu se, että hän tällaisessa tilanteessa noudattaa ilmoitusoikeuttansa ja ilmoittaa poliisille. Ja toisaalta hallituksen esitys selvästi kumpusi siitä ajatuksesta, että poliisi on erittäin aktiivinen osapuoli kysyessään myös näitä terveyteen liittyviä tietoja lääkäreiltä.

Perustuslakivaliokunnan käsittelyn aikana perustuslakivaliokunta vaati lausunnossaan hallintovaliokuntaa tarkistamaan ja täsmentämään ilmoitusoikeuden käytön syyt. Tämän jälkeen hallintovaliokunta muutti kuitenkin oleelliselta osalta tätä lakiesitystä juuri tämän aselain 114 §:n kohdalta muuttaessaan lääkärin erityisammattilaisuudesta kumpuavan ilmoitusoikeuden joka lääkärin ilmoitusvelvollisuudeksi, joka koskee siis tässä muotoilussa kaikkia lääkäreitä urologista patologiin, aina ja joka tapauksessa heidän kohdatessaan kenen tahansa näistä 20 prosentista suomalaisia, joilla saattaa olla mielenterveys- tai päihdeongelma. Ilmoitusvelvollisuuteen on aina myös liittynyt jälkikäteisvastuu, jos ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty. Tällä rajauksella, jonka hallintovaliokunta on nyt tähän esitykseen tehnyt, tämä tarkoittaa sitä, että tämä jälkikäteisvastuu koskee ilmeisesti jopa ihotautilääkäriä, joka ei ole ymmärtänyt pitävänsä potentiaalista surmaajaa käsissään.

Hallintovaliokunnan esitys myös tarkoittaa mittavan, joka viidettä suomalaista koskevan ja poliisin haltuun tulevan mielenterveys- ja päihderekisterin synnyttämistä, johon kerätyn tiedon käyttöä hallintovaliokunta ei rajaa edes siinä määrin kuin puolustusviranomaisten oma-aloitteisten ilmoitusten poliisikäyttöä. Kyse on merkittävästä muutoksesta suomalaisten perusoikeuksiin ja yksilönsuojaan, ja se on tehty äärimmäisen heppoisesti ja asiantuntemattomasti, ehkä kuitenkin hyvästä tahdosta ja hyvästä tarkoituksesta. Pahinta kuitenkin on, ettei hallintovaliokunta halunnut kuulla asiassa edes perusoikeusasiantuntijavaliokuntaa, saatikka sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, sen jälkeen, kun muuttaa lakia oleellisella tavalla. Yhtä kummeksuttavaa on, että hallintovaliokunta ei ole konsultoinut ilmeisesti myöskään oikeusministeriä, joka todennäköisesti olisi ainakin kyseenalaistanut asian tai vaatinut tarkempaa perustelua sille, että näin merkittävä muutos ihmisten perusoikeuksiin tehdään vain yhtä sanaa vaihtamalla.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallintovaliokunnan esittämään mielenterveys- ja päihderekisterin luomiseen liittyvä perustuslaillinen ja jopa tiettyjä ihmisryhmiä syrjivä ulottuvuus, jota hallintovaliokunta ei ole ilmeisesti omassa esityksessään halunnut tai voinut huomioida, edellyttää toimenpiteitä. Siksi esitän asian lähettämistä perustuslakivaliokuntaan, jotta saamme selvityksen siitä, onko hallintovaliokunnan 114 §:ään asettama lääkärin ilmoitusvelvollisuuden ja poliisille koottavan joka viidettä suomalaista koskevan mielenterveys- ja päihderekisterin perustuslaillinen oikeutus todenperäinen.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva aselaki on herkkä asia, mikä näkyy tämän päivän keskustelussakin. Ja erityisesti juuri tämän herkkyyden takia arvostan sitä yksimielisyyttä, jolla hallintovaliokunnassa on edetty. Vain perussuomalaiset erkanivat ryhmästä ja tekivät vastalauseen. Omassa puheenvuorossani käsittelen aselakia nimenomaan tämän vastalauseen kautta, muuten perusasiat ovat tulleet kohtuullisen selväksi aiemmissa puheenvuoroissa.

Perussuomalaisten vastalauseessa vedotaan siihen, että eduskuntakäsittelyssä on sivuutettu useita perusoikeuksia, kuten oikeus valita harrastuksensa henkilökohtaisen vapauden tai valinnanvapauden perusteella. Tässä sanotaan myöskin, että "jokaisen oikeus saada lupa aseen hankintaan ja hallussapitoon perustuu perusoikeuksiin". Joudun tuottamaan pettymyksen vastalauseen tekijöille, koska aseen hankinta tai hallussapito ei perustu perusoikeuksiin. Tässä kohtaa kannattaa ehkä tutustua hieman tarkemmin perustuslakiin, jonka mukaan perusoikeuksiamme ovat esimerkiksi yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus elämään ja sivistykseen, omaan kieleen, työhön ja sosiaaliturvaan sekä uskonnon, liikkumisen ja kokoontumisen vapaus ja sananvapaus, ei siis aseen hankinta ja hallussapito.

Vastalauseessa todetaan myös, että "- - hallintovaliokunta on kuullut suuren määrän tahoja. Useiden tahojen kuulemiselle ei näytä olleen perusteita". Eli vastalauseen tekijät ovat siis huolissaan siitä, että asiantuntijoita on kuultu liikaa. Ihmettelen tätä johtuen siitä, että meille tulleissa lukuisissa kymmenissä viesteissä viesti ja sanoma oli todellakin se, että aiemmin käsittelyssä asiantuntijoita ei ole kuultu riittävästi. Siitä syystä, juuri siitä syystä, halusimme tehdä toisenlaisen ratkaisun ja kuulla mahdollisimman monia asianosaisia, jotta jälkipyykiltä vältyttäisiin. Ja näin kuuntelimme 44:ää asiantuntijaa ja saimme vielä 17 kirjallista lausuntoa, joten ainakaan kukaan ei pääse moittimaan meitä siitä, ettemmekö olisi yrittäneet.

Vastalauseessa todetaan myös, että "aseturvallisuus on ennen kaikkea aseluvan haltijoiden intressi". En mahda mitään, mutta omassa arvomaailmassani käsitän aseturvallisuuden juuri päinvastoin. Mielestäni se on ennen kaikkea niiden intressi, joilla ei aselupaa tai asetta tässä maassa ole, ja siitä haluan myös jatkossa pitää kiinni.

Vastalauseen väitteen mukaan hallituksen esityksen muutoksilla ei voida kouluampumisiin tai aseturvallisuuteen vaikuttaa, vaikka jotkut niin uskovatkin. En jaksa uskoa tätäkään väitettä, kun hallintovaliokunnan mietinnössä vielä muistutetaan aserekisterin ajanmukaisuuden tärkeydestä ja kannustetaan sen ylläpitämiseen. Myös kaikkia asiantuntijoita mukaillen aivan enemmistö asealan ammattilaisista on sanonut, että käsiaseiden saatavuudella on merkitystä aseturvallisuuden kannalta.

Vastalauseessa väitetään, että eduskunnassa on saanut keskustella vähän tosiseikoista, jotka koskevat etnisen alkuperän tai ryhmän perinteitä aseiden käytössä. Hämmästelen tätäkin, koska kuten kaikki tietävät, sana on vapaa niin täällä salissa kuin myös valiokunnassa, mutta esimerkiksi tästä asiasta emme ole kuulleet perussuomalaisen jäsenen kommenttia ennen kuin vasta siinä kohtaa, kun mietintö oli pöydällä ja saimme tämän vastalauseen. Eli halukkuutta käsitellä asioita liittyen etnisen alkuperän tai ryhmän perinteisiin aseiden käytössä ei ole sillä puolella ollut.

Vastalauseessa sanotaan myös, että "aseilla ei ole vaikutusta itsemurhien syihin, joten sen suhteen on kysymys vain satunnaisista tekijöistä ja tekovälineen satunnaisesta saatavuudesta tai hallinnasta". On ilman muuta selvää, että aseilla ei voi olla vaikutusta itsemurhien syihin. Valitettavasti vaan itsemurhien syihin vaikuttaminen tapahtuu kaiken muun kuin aselain kautta. Sen sijaan on selkeitä tutkimustuloksia siitä, että ampuma-aseiden saannin rajoittaminen muun muassa lainsäädäntöteitse merkittävästi alentaa itsemurhariskiä näillä tekotavoilla. Tästä on olemassa myös tuore tutkimus: toukokuussa 2010 julkaistu Suicide prevention by limiting access to methods. Ja tilastotietojen mukaan Suomessa esimerkiksi vuonna 2008 tapahtui 1 510 itsemurhaksi luokiteltua kuolemaa ja näistä ampuma-aseella tapahtui lähes 30 prosenttia, tarkalleen 27,3 prosenttia. En missään tapauksessa haluaisi vähätellä tätä asiaa.

Vastalauseessa väitetään, että "aselain muutoksien perusteluissa on käytetty ahkerasti mielikuvia, jotka eivät ole tosia". Siihen on ehkä vaikea puuttua, kun en näistä mielikuvista tiedä. Siinä sanotaan myöskin, että "aselakiesitys ei kohtaa mielenterveysongelmaisia, eikä sillä estetä koulusurmien tapaisia väkivallantekoja, kuten annetaan ymmärtää". No, minkään maan aselaki ei yksinään tietenkään estä yhtään mitään väkivallantekoja, ei tämäkään. Mutta syyte siitä, että tämä ei kohtaa mielenterveysongelmaisia, on aika erikoinen, kun juuri lääkärille annetulla velvollisuudella ilmoittaa pahoista mielenterveysongelmista tähän asiaan yritetään puuttua. Ja kuten sanottu, mikään pieni masennus tai päihteiden käyttö ei riitä syyksi, vaan pitää olla toistuvasti vaikea psykoottinen masennus, itsemurhayrityksiä jne., vakava päihderiippuvuus. Mutta näitä syitä ja aiheita vielä pohtii sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin, mutta heppoisin perustein aselupaa ei missään tapauksessa tulla näiden syiden takia perumaan.

Vastalauseessa sanotaan myös, että "esityksessä ei ole pohdittu perusoikeuksien kannalta, millainen oikeus kansalaisella on saada ampuma-aseen hallussapitolupa". No, kuten sanoin, ampuma-aseen hallussapitolupa ei kuulu suomalaisen perusoikeuksiin.

Ja lopussa vielä väitetään, että "mediassa olevan tiedon mukaan joillekin perustuslakivaliokunnan jäsenille annettiin kolme minuuttia aikaa tutustua valmiiseen lausuntoon ja hyväksyä se". Perustuslakivaliokunnan varajäsenenä ja käsittelyssä mukana olleena en voi kuin nostella kulmakarvojani tällaisille väitteille.

Mutta syytökset siitä, että aselailla ei koulusurmia estetä, otan vastaan ja ne pitävät paikkansa, mutta hallitus on tehnyt myös monia muita toimenpiteitä. Kuten täällä jo ministeri sanoi, näitä kaikkia muita toimenpiteitä on vähintäänkin sata. Mainitsen näistä nyt joitakin, vaikkeivät nämä aselakiin kuulu, mutta jottei jäisi virheellistä käsitystä.

Ensinnäkin kouluturvallisuuden lisäämisestä on järjestetty lukuisia koulutustilaisuuksia, joihin on osallistunut tuhansia oppilaitosihmisiä. Oppilaitosten turvallisuutta on lisätty muun muassa turvallisuussuunnitelmilla. Perusopetukseen on suunniteltu turvallisuuskorttia. Viranomaisille on järjestetty ensihoitopäiviä. Kriisityön ammattilaiset ovat pitäneet koulutusti-laisuuksia nuorisotyöntekijöille. Oppilashuoltoa kehitetään. Koulukiusaamista on ehkäisty Kiva Koulu -projektilla, jossa on yli 30 000 lasta ja nuorta. Koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa koskeva asetus on valmisteilla, samoin terveydenhuoltolaki. Sosiaalitoimeen on valmistunut valmiussuunnitteluopas. Lasten ja nuorten mediafoorumi on pohtinut median ja netin roolia, hyötyjä ja haittoja lasten ja nuorten arjessa. Verkkonuorisotyötä on kehitetty ja lisätty. Valtioneuvostossa on tehtävänä toinen sisäisen tur-vallisuuden ohjelma, jolla paneudutaan erityisesti syrjäytymiseen. Poliisin nettiseurantaa on lisätty ja ampuma-aseiden lupakäytäntöjä on jo nyt yhtenäistetty ja nyt siis aselakia vielä tiukennetaan, ja monia, monia muita toimenpiteitä.

Toivottavasti nämä toimenpiteet yhdessä takaavat sen, että uusia ampumistapauksia ei tapahtuisi. Siitä emme voi olla varmoja. Mutta siitä voimme ainakin olla varmoja, että niitä on yritetty estää.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Lain tavoitteena on siis ollut aseturvallisuuden lisääminen, ja tämä tavoite ei varmasti ole sellainen, jonka kukaan tässä salissa kieltäisi ei-tärkeänä. Mutta se asia, mikä on saanut allekirjoittaneen puistelemaan monta kertaa päätään, on sen lauseen toisteleminen, että kun me emme tiedä, mistä ihmisten mielenterveysongelmat johtuvat. No, mielenterveyssuvun vesana voin kertoa joitakin esimerkkejä siitä, mistä mielenterveysongelmat johtuvat.

Monta kertaa meidän yhteiskunnassamme on sellainen tilanne tänä päivänä, että kansalaisilla ei ole työtä, he syrjäytyvät, he jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle. Tätä kehitystä tapahtuu ylisukupolvisesti, tällä hetkellä jo kolmannessa sukupolvessa, ja se käy itse asiassa mittavasti lävitse koko maan. Tuloerot kasvavat ja vahvistavat pahoinvointikehityksen kasvua. Silloin kun kansalainen on vailla inhimillistä toimeentuloa, hänen ongelmansa kasaantuvat ja siirtyvät monta kertaa ylisukupolvisesti lapsille ja jopa lapsenlapsille.

Me elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa suorittaminen ja menestyminen ovat niitä toimintamalleja, joista on tullut tämän yhteiskunnan ikoni. On äärimmäisen vaikeaa olla huono-osainen ja osoittaa heikkoutta, sairastua, puhumattakaan siitä, että tekisit sen julkisesti. Jos ajatellaan tämän päivän koulumaailmaa, entistä vahvemmin meillä korostuu suorittaminen, pärjääminen, selviytyminen, ja mielellään olisi kasvettava aikuiseksi entistä nopeammassa tahdissa. Tähän henkisen pahoinvoinnin ketjuun ne päätökset, mitä tässä salissa, tässä talossa ja myös ministeriöissä tehdään, ovat kyllä merkittävässä ja ratkaisevassa asemassa.

Jos ajatellaan sitä listaa, minkä ed. Järvinen täällä ansiokkaasti luetteli, niin heräsi kysymys myös siitä, mihin jäivät ne tärkeimmät toimenpiteet: koulujen mielenterveystyön vahvistaminen, oppilashuolto, alle 23-vuotiaitten mielenterveyslääkehoidon kehittäminen niin, että siinä turvataan aidosti psykiatrian ja psyykenlääkehoidon ammattilaisiin, opiskelijoiden, nuorison ja lasten mielenterveystyön vahvistaminen ja pakollisten terveystarkastusten tekeminen myös opiskelijoille, puhumattakaan siitä valtavasta huutavasta pulasta, mikä on ihan normaalissa arjen elämässä koulujen oppilasterveydenhuollossa. Jos siellä alkaa olla satoja, pahimmillaan jopa tuhansia oppilaita yhdellä kouluterveydenhoitajalla, niitä ongelmia ei pystytä kyllä seuraamaan ja kontrolloimaan sieltä välistä pois, vaikka kuinka tahdottaisiin.

No, ei siinä sitten sen isompaa näistä.

Mutta surullisena olen seurannut tämänpäiväistä keskustelua myös liittyen tähän kyseenalaistettuun 114 §:ään. Kysymyshän ei olekaan siitä, että haluttaisiin estää tämän pykälän toteutuminen ja ajateltaisiin, että terveydenhuoltohenkilöstölle ei haluttaisi velvollisuutta tai oikeutta ilmoittaa, vaan päinvastoin kyseenalaistetaan se johdannainen, mikä tästä syntyy, elikkä on tietoisesti tulossa rekisteri. Siitä täytyy myös olla maininta, että ei ole tarkoitus säilyttää niitä tietoja, ja sen täytyy olla tässä laissa. Ei voi olla niin, että me heitämme perusoikeudet olan yli ja sanomme, että no, asetus hoitaa kaiken. Ainakaan omalta osaltani en voi seistä sellaisen ajatuksen takana.

Huoleen siitä, kun täällä verrataan ajokorttiasiaa ja ajokortin seurantaa, rohkenisin väittää, että silloin kun lainsäädäntö ajokortin säilyttämiskyvyn seurannasta on tehty, sen taustalla eivät suinkaan olleet tällaiset tapahtumat eikä tällainen yhteiskunnallinen kriisi kuin tämän ampuma-aselain muutoksen taustalla on ollut ja elänyt. Sen takia ei voida ajatella, että tämä olisi ihan suoraan yksi yhteen ajoneuvon hallinnan kanssa, koska minä nyt uskoisin kuitenkin, että silloin kun autolla-ajo-oikeudesta on säädetty ja siitä seurantavelvollisuudesta, ei ole lähdetty ajatuksesta, että joku hankkii auton tai ajaa autolla ihmisiä tappaakseen. Valitettavasti ampuma-aselain taustalla ovat tietysti nämä ihmisen hengenriistoon liittyvät kysymykset.

Se, mikä itseä mietityttää tässä 114 §:ssä, on ilmoitusvelvollisuus. Jos me emme tarkasti määrittele näitä asioita jo lainsäädännössä, niin voi kysyä, kuinka moni lääkäri ottaa aidosti riskin jättää ilmoittamatta. Ottaen huomioon, minkälaisten tapahtumien jälkiseurauksena tämä lainsäädäntö on tullut, kuinka moni uskaltaa ottaa sen riskin, että ei ilmoittaisi pienimpiäkin ongelmia, mitä heidän potilaidensa elämässä ilmenee, varsinkin jos heillä on tietona se, kuinka monella ihmisellä on ase hallussaan tai ampuma-aseluvat? Mielestäni lainsäädäntöön ei saisi jäädä tällaisia "entä jos — mitä sitten" -kohtia.

Tässä salissa korostettiin jo aiemmin sitä — jopa lääkäri Tiusanen korosti, että ei hän ole sitä vastaan, päinvastoin — että voitaisiin edellyttää jopa sitä, että aina uuden luvan myöntämisen yhteydessä vaadittaisiin lääkärinlausunto. Silloin se olisi selvä peli eikä kenelläkään tarvitsisi siitä sen suurempaa ... (Ed. Sirnön välihuuto) — Kyllä, nimenomaan. — Tietysti tämä on ehkä kysymys, joka koskettaa erityisesti mielenterveyskuntoutujien ja -potilaiden omaisia, mutta tässä yksi seikka on stigmatisoinut tämän sairausalueen potilaita aika vahvasti, ja en usko kuitenkaan, että kaikki mielenterveyspotilaat hautoisivat mielessään joukkosurmia.

No, oikeastaan tässä ovat aiheesta ne tärkeimmät seikat, mistä ajattelin puhua. Mutta ihan lopuksi haluan kannattaa ed. Piiraisen lausumaehdotusta ja ed. Sirnön esitystä pykälän perustuslakivaliokuntaan lähettämisestä. — Mutta ilmeisesti lausumaesitys tehdään ...

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä. Tämä on syytä lähettää perustuslakivaliokuntaan. Perusteluni on se, että perustuslakivaliokunnassa ei ole tässä muodossa käsitelty tätä pykälää, jossa siis on lääkärillä velvollisuus aina selvittää tämä asia riippumatta siitä, tietääkö hän aseen hallussaolosta vaiko ei, jolloinka tehdään tällainen jatkuva ilmoitteluketju lääkärin vastaanotolta tai terveyskeskuksesta poliisiin. Mielestäni tämä perustuslakivaliokunnan mahdollisuus kuulla tässä asiassa on hyvin perusteltu, ja toivon myöskin, että siellä otettaisiin myös tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanta myöhemmin huomioon omalla pyynnöllään siltä valiokunnalta. Tämä on kokonaisuus, joka on hyvin tärkeä.

Hyvin tärkeää on toki sitten se, että nämä terveysongelmat pystytään toteamaan ja ne voidaan sitten myöskin viedä viranomaiselle eli poliisille tiedoksi, mutta ei tällaisella pakkovelvoittamistavalla, joka loukkaa tietyn ihmisryhmän oikeuksia, tekee tällaisen ikään kuin epäilyttävän joukon esimerkiksi terveydentilaltaan huonokuntoisista potilaista, joilla on psyykkisiä ongelmia mutta jotka kuitenkaan eivät ole sitten tällaisia uhkia kenellekään, kun heillä esimerkiksi ei ole ollut koskaan eikä tule koskaan olemaan aseita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muistan erinomaisen hyvin ne keskustelut, jotka käytiin tässä ajokorttikeississä, ja sen argumentaation, mikä silloin käytiin, minkälaisia väitteitä esitettiin, ja sitten, miksi ne väitteet ovat sittemmin realisoituneet. Tällä perusteella katson, että tehdyt rinnastukset ovat olleet harhaanjohtavia ja vääriä, ja katson, että ei tule lähettää perustuslakivaliokuntaan.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Me hallintovaliokunnassa keskustelimme tästä asiasta kyllä hyvinkin paljon, onko tämä oikeuden muuttaminen velvollisuudeksi nyt sitten miten rankka ja nimenomaan perusoikeuksiin sisältyvä. Kun tässä tuli nyt sitten tämä esille, että tähän tulee STM:ltä tarkempi selvitys ja asetuksella otetaan siihen kantaa, niin se jäi tälle tasolle. Tietenkin, jos kerta sitä mieltä ollaan, minunkin mielestäni voidaan tämä asia lähettää perustuslakivaliokuntaan, mutta haluaisin myös nostaa esille tämän, minkä ed. Pulliainen totesi, että myös ajokortista on sovittu samalla tavalla aikanaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Jokainen ajokorttia hakeva on potentiaalinen ajaja. Jokainen lääkärillä käyvä mielenterveys- tai päihdekuntoutuja ei ole potentiaalinen surmaaja. Siinä on mielestäni suuri ero, ero myös siihen, miten pitäisi tulkita tämän tyyppistä perustuslaillista ja perusoikeuksiin liittyvää oikeutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on äärimmäisen herkkä asia. Minä vaan totean sen, että sillä tasolla, millä nyt keskustelua käydään, jossa potentiaalisesti etsitään syyllistämismallia, katson, että tämä on epäasiallista tässä yhteydessä, ja katson, että asiaa ei todellakaan tule lähettää perustuslakivaliokuntaan.