3) Pohjoismaiden neuvosto Suomen valtuuskunta toimintakertomus
2012
Simo Rundgren /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta
antaa tämän kertomuksen neuvoston toiminnasta
vuonna 2012. Kertomuksessa selostetaan neuvoston 64. istunto, joka
pidettiin viime vuonna täällä eduskunnassa,
sekä esitetään katsaus Suomen valtuuskunnan
toimintaan kuluneen vuoden aikana.
Yhteistyö Pohjoismaiden neuvostossa on mitä ajankohtaisinta
ja kehittyy dynaamisesti monilla aloilla. Yksi esimerkki tästä on
kaikkien Pohjoismaiden parlamenteissa huhtikuussa käyty
teemakeskustelu — tästähän on
tullut jo ikään kuin uusi toimintatapa — ja
tässä keskityttiin nyt Pohjoismaiden välistä vapaata
liikkuvuutta haittaaviin rajaesteisiin.
Toinen esimerkki on aktiivinen keskustelu Pohjoismaiden ulko-
ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämisestä,
ja myös arktisen alueen kysymykset ovat olleet vahvasti
esillä. Niihin keskityttiin neuvoston maaliskuisessa teemaistunnossa
Islannissa. Rajaesteiden ja arktisen lisäksi neuvoston
jokaisella valiokunnalla on omat painopisteet, ja toivon, että tässä seuraavassa
keskustelussa valiokuntien jäsenet nostavat niitä esiin.
Rajaesteiden purkaminen oli yksi Suomen puheenjohtajakauden
kolmesta painopistealueesta, ja aiheesta käytiin myös
ensimmäisen kerran teemakeskustelut kaikkien Pohjoismaiden
parlamenteissa. Suomen eduskunta keskusteli aiheesta valtioneuvoston
selonteon pohjalta, ja selonteossa hallitus lupasi muun muassa jatkaa
ja syventää Pohjoismaiden välistä rajaesteyhteistyötä, ehkäistä uusien
rajaesteiden syntymistä ja toimia aktiivisesti pohjoismaista
yhteistyötä estävien rajaesteitten poistamiseksi.
Rajaesteet ovat lainsäädäntöön
tai sen toimeenpanoon liittyviä Pohjoismaiden välisiä eroavaisuuksia,
jotka vaikeuttavat yksilöiden tai yritysten tasavertaisia
toimintamahdollisuuksia toisessa Pohjoismaassa.
Täysistuntokeskustelu rajaesteistä oli onnistunut,
ja salissa tuli esiin monia konkreettisia esityksiä nykyisten
rajaesteiden poistamiseksi. Esimerkiksi sitten tässä eduskuntakäsittelyssä,
joka käytiin valiokunnissa, lausui sivistysvaliokunta, että meidän
pitäisi konkretisoida tätä asiaa ja esimerkiksi
Tornionlaakson tapainen raja-alue kehittää eräänlaiseksi
pilottialueeksi, jossa voitaisiin kokeilla todellakin vapaampaa
liikkumista. Esimerkiksi opiskelijoiden harjoittelupaikat voitaisiin
järjestää toiseen maahan, ja silloin
myöskin tulisi tätä kielitaidon kehittämistä,
joka pohjoismaisilla työmarkkinoilla on tärkeä pääoma.
Nostan sitten vielä kysymyksen arktisesta, joka meillä on
ollut vahvasti esillä. Meillä on mukana Pohjoismaissa,
niin kuin ymmärrätte, Grönlannin myötä Tanska,
sitten Islanti, Norja, koko Pohjanmeri, sitä kautta Norjanmeri,
Barentsinmeri, tietenkin Ruotsin Norrbotten ja Suomen Lappi. Me
olemme hyvin tiedostaneet Pohjoismaiden keskusteluissa, kuten Reykjavikin teemakeskustelu
osoitti, sen, miten haavoittuva arktinen alue on, mutta tosiasia
on myös se, että esimerkiksi Grönlannissa
halutaan hyödyntää luonnonvaroja myöskin
näillä herkillä arktisilla alueilla.
Samoin Norjassa tehdään näin, siellä tosin
uusi hallitus on neuvotteluissaan päätynyt olemaan
pidättyväinen esimerkiksi Lofoottien alueella.
Suomessa on nyt käyty vilkasta keskustelua tästä arktisesta
ja sen mahdollisuuksista. Itse tässä kohtaa kyllä kehottaisin
pikkusen laskemaan öljyä laineille — en
konkreettisesti, vaan näin vertauskuvallisesti — siellä arktisella
alueella, jotta päästään pikkuhiljaa
tämmöiseen asialliseen keskusteluun mahdollisuuksista
ja uhkista ja riskeistä.
Pohjoismaiden neuvoston keskustelussa nähtiin nämä mahdollisuudet
mutta erityisen painokkaasti haluttiin nostaa Pohjoiskalotti, elikkä Suomen
puheenjohtajakaudella oli esillä arktinen seminaari Ylläksellä,
jossa käytiin kaikkien Pohjoismaiden edustajien kesken
keskustelua siitä, mitä konkreettisia mahdollisuuksia
Pohjoiskalotin alueella on. Siellä on kaivoksia, siellä on
monia muita suurinvestointeja, ja Pohjoismaiden neuvostossa on esitetty
toivomus, että saataisiin yhteinen ympäristönormisto
esimerkiksi näissä asioissa esille. Kansliapäällikkö Pokka
nosti seminaarissa esille myös ajatuksen siitä,
että Itämerellä olevia käytäntöjä voitaisiin
soveltaa myöskin mahdollisesti käynnistyvällä Koillisväylän alueella.
Myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö on
noussut agendalle vahvasti. Se ei ole virallinen pohjoismaisen yhteistyön
osa-alue, mutta se on alkanut puhuttaa entistä enemmän
ministereitä ja parlamentaarikkoja. Tätä kehitystä on vahvistanut
arktisen alueen kehitys ja Norjan entisen ulko- ja puolustusministeri
Thorvald Stoltenbergin vuonna 2009 laatima raportti alan yhteistyön
tiivistämisestä. Toimintavuonna Stoltenbergin
raportin seurantaa jatkettiin pohtimalla Islannin ilmatilan valvontaa,
johon osallistumiseen Suomi ja Ruotsi ottivat myönteisen
kannan istunnon yhteydessä pidetyssä pääministeri-kokouksessa.
Myöhemmin on käynyt kyllä ilmi, että pääministerimme
ottama kanta oli hieman ennenaikainen. Nato ei haluakaan meidän
osallistuvan varsinaiseen valvontaan, vaan Suomi on mukana valvonnan
harjoituksessa, niin kuin itse esitin kyllä käydyssä keskustelussa
meidän neuvoston kokouksessa täällä Helsingissä.
Pyöreän pöydän keskustelu
toteutui tänä syksynä Helsingissä,
ja se oli mielestäni hyödyllinen. Esitimme siinä ruotsalaisen
edustajan Åsa Torstenssonin kanssa avoimempaa kansalaiskeskustelua,
jolla voidaan vastata esimerkiksi ministeri Haglundin esitykseen
rakentaa yhteinen visio Pohjoismaiden yhteistyöstä tällä alueella. Kansanvaltahan
edellyttää, että kansalaiset tietävät,
missä mennään, ja myös sitä,
että myönnetään avoimesti, että tämä kysymys
on Suomessa myös ulkopoliittinen kysymys eikä pelkästään puolustuspoliittinen
kysymys.
Edelleen nostimme keskustelussa esiin siviiliturvallisuuden,
laajan yhteiskuntaturvallisuuden, kyberturvallisuuden, sen että nämäkin
pitäisi saada yhteisen keskustelun piiriin. Erityisesti raja-alueilla
tämä on iso mahdollisuus tiivistää yhteistyötä.
Puolustusvoimien tulee avoimesti kertoa siitä käytännön
yhteistyöstä, jota tehdään materiaalihankinnan,
harjoitusten, koulutuksen, kansainvälisen yhteistyön
saroilla. Se kaikki vie eteenpäin myöskin tätä kansalaiskeskustelua.
Tässä kertomuksessa viitataan myös
Itämeri-yhteistyöhön, joka on erittäin
keskeinen osa pohjoismaista yhteistyötä. Olen
henkilökohtaisesti pyrkinyt valtuuskunnan puheenjohtajana
pitämään jatkuvaa yhteyttä Itämeren
rantavaltioitten edustajiin, ja tässä sopii mainita,
että muun muassa eilisellä nahkiaisillallisella
olivat miltei kaikki tämän alueen suurlähettiläät
mukana ja nauttivat arktisilta alueilta tulevista makuelämyksistä.
Vakava kysymys on myös Valko-Venäjä-yhteistyö.
Pohjoismaiden neuvosto ja Baltian yleiskokous ovat vuodesta 2007
lähtien käyneet keskustelua Valko-Venäjän
parlamentin ulkopuolisen opposition ja valkovenäläisten
parlamentaarikkojen kesken. Tavoitteena on ollut edistää vuoropuhelua
Minskin parlamentin jäsenten ja sen ulkopuolella olevien
opposition edustajien välillä ja tukea sitä demokratiakehitystä,
joka toisi Valko-Venäjän lähemmäksi
Itämeren aluetta. Nyt on kuitenkin pääasiassa
sitten jatkettu näitä keskusteluja oppositiopuolueitten
ja muiden ihmisoikeuksia edistävien ryhmien kesken.
Arvoisa puhemies! Summa summarum: Tämä on
ollut erittäin vilkas ja toiminnallinen toimintavuosi Pohjoismaiden
neuvostossa. Kiinnostus kansainvälisesti on jatkuvasti
kasvanut voimakkaasti, ja myös näissä parlamenteissa
on näin käynyt. Mehän olemme, Pohjoismaat,
maailman huipulla kaikilla mittareilla mitaten. Vain meistä itsestämme
on kiinni, miten pitkälle pääsemme yhteistyössä esimerkiksi
taloudellisella alalla ja jo mainitussa puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa
yhteistyössä.
Norja on maailman rikkain maa, joten Suomen on kyllä järkevää tarttua
näihin mahdollisuuksiin, mitä meidän
lähimmät naapurimme tekevät. Ulkomaankaupan
edistämismatkoja ei kannata lähteä merta
edemmäs viemään, meillä on ihan
tässä lähellä valtavan isot
mahdollisuudet.
Yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota. Tämä huoli
on tullut suurlähetystöistä. Nyt kun säästetään
suurlähetystöjen voimavaroissa, niin saattaa käydä niin,
että sieltä juuri tähän kaupalliseen
puoleen keskittyneet henkilöt joudutaan saneeraamaan ulos,
ja silloin ei kyllä edistetä Suomen etuja kaupallisella
sektorilla muissa Pohjoismaissa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi yksi mielenkiintoinen rajaeste, jonka
kansalaiset minulle toissa päivänä oikeastaan
ovat välittäneet. Ruotsissa maksetaan hautausmaksua
0,27 prosenttia tuloista. Se on pakollinen kaikille. Tästä seuraa,
että hautaamisesta ei enää muodostu muita
kustannuksia omaisille. Jos henkilö muuttaa viimeisiksi
elinvuosikseen Suomeen tai hänet haudataan Suomeen, kuten
raja-alueilla Suomessa syntyneiden kohdalla usein tehdään,
joutuvat omaiset kustantamaan kohtuullisen korkeat hautausmaksut
täällä Suomessa, vaikka henkilö on
maksanut verojen kautta Ruotsiin niitä koko ikänsä.
Mielestäni olisi käynnistettävä neuvottelu
vähintään kirkkojen mutta myös
hallitusten välillä, että tuon hautausmaksuna
maksamansa rahan saisi mukaan viimeiselle matkalleen, kun muuttaa naapurimaasta
toiseen.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Ennen kuin menen varsinaiseen asiaan: Minäkin olen
pohjoismaisen yhteistyön lämmin kannattaja, ja
minusta siihen perinteiseen yhteistyöhön ei kyllä kuulu
minkäänlainen Islannin ilmatilan valvontaoperaatio.
Vaikka se nyt on harjoitustoiminnaksi rajoituksin määritelty
Suomessa, niin sitä tosiasiaa pakoon ei pääse
kukaan, että kyse on ilmavalvontaoperaatiosta, ja Wikileaks-asiakirjatietovuotojen
mukaan hyvin tärkeä Nato-virkamies on sanonut,
että se on hyvin olennaista, kun Suomi ja Ruotsi pitää saada
lähentymään Natoa, eli siitä on
kysymys.
Arvoisa puhemies! Olen aiemminkin puhunut Norjan rajan läheisyydessä asuvista
rajatyöntekijöistä ja heidän
tilanteestaan, mutta kaksoisverotuksen ongelma ei tunnu korjautuvan.
Norjan puolella verokäsitteet ovat muuttuneet. Ennen puhuttiin
trygdeavgiftistä ja sen jälkeen skatte-trekkistä,
ja kun siirryttiin käyttämään
yksiselitteistä veron käsitettä, ongelman
eli tämän kaksoisverotuksen uskottiin poistuvan,
mutta niin ei valitettavasti käynyt.
Hyvin konkreettinen käytännön esimerkki: Pohjoislappilainen
rajatyöntekijä on työskennellyt Norjan
puolella jo 12 vuotta. Vuonna 2012 hän maksanut Norjaan
veroja 6 000 euroa ja eläkemaksuja 1 300
euroa, yhteensä liki 7 000 euroa. Tästä Suomen
verottaja on hyväksynyt vähennyksiin 3 800
euroa eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuihin
liittyen, eli yli 3 000 euroa jää nyt
hyväksymättä näihin vähennyksiin.
Kyseessä on arvioni mukaan sama maksu, joka toisen valtion
puolella pitäisi hyvittää täysimääräisesti, jos
se toiseen on jo kertaalleen maksettu. Kyseisellä henkilöllä on
työuraa vielä 20 vuotta edessä, ja jos
lasketaan vuoden 2012 verotuskäytännön
mukaan, se tekee 20 vuoden aikana tappiota yhteensä 61 000
euroa. Se on aika iso summa tavallisessa palkansaajaperheessä.
Kun tämän henkilön puoliso työskentelee
Norjassa ja hänen kohdallaan verotuskäytäntö on
aivan samanlainen, niin kyllä siinä yhdellä perheellä on
maksamista. Kysymys kuuluu: voiko olla tarkoituksenmukaista, että tätä pariskuntaa
rangaistaan oma-aloitteisuudesta? He haluavat asua Suomessa, maksaa
veronsa Suomeen ja Suomen puolen kuntaan, vaikka työskentelevätkin
naapurimaassa. Moni tässä tilanteessa elävä miettii
ihan varmasti sitä, muuttaako pysyvästi Norjan
puolelle asumaan.
Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen kansalainen
lähetti eduskunnalle viestin ja toteaa: "Asiahan on ollut
tapetilla useita vuosia minkään kuitenkaan korjaantumatta.
Toivoisinkin eduskunnalta tahtotilaa saattaa asia tasolle, mitä sivistynyt
hyvinvointivaltio edellyttää."
Tätä esimerkkiä läpikäydessäni
tuli mieleen tapaus Rundgren, mikä olikin vaikea tapaus, enkä puhu
nyt edustaja Rundgrenista vaan eläkeläisestä Sulo
Rundgrenista, jonka asia piti vuonna 2001 viedä EY-tuomioistuimeen,
joka totesi, että Suomen viranomaisilla ei ole oikeutta
periä sosiaaliturvamaksuja sellaiselta eläkeläiseltä, joka
saa eläkettä vain Ruotsista. Oleellista tässä on
se, että Suomen Verohallitus muutti sen jälkeen
ohjeistuksensa. Lakeja ei kuitenkaan tarvinnut muuttaa, eli kyse
oli virkamiesten, virkakunnan, aivan liian tiukasta tulkinnasta,
joka silloisenkin lainsäädännön
mukaan olisi voinut olla aivan toinen.
Kun kysyin tästä kyseisestä Norjan
rajatyöntekijätapauksesta alkuvuodesta kirjallisella
kysymyksellä, että missä mennään
ja mihin tällainen menettely perustuu, niin näyttää siltä,
että suomalaiset hallintokäytännöt
eivät kauhean paljon ole muuttuneet. Ensinnäkin
se on selvää, että oleellista on se,
onko kyse verosta vai sosiaaliturvasta: jos on verosta, siitä on
olemassa verosopimus, jos sosiaaliturvasta, on olemassa sosiaaliturva-asetus.
No, tähän asti se on selvää.
Mutta sitten valtiovarainministerin antamassa vastauksessa sanotaan,
että verovelvollisen on selvitettävä,
mitkä ulkomaiset maksut ovat rinnastettavissa Suomen lakisääteisiin
pakollisiin maksuihin. Sitten sanotaan, että Verohallinnon
ohjauksen mukaan, jos verovelvollisella ei ole tarkempaa selvitystä,
voidaan ulkomailla maksetut maksut vähentää siihen
määrään asti kuin mitä henkilö olisi
Suomessa ollut velvollinen maksamaan. Eli tunnustetaan, että maksut
ovat samat kummallakin puolen rajaa, mutta Suomen puolella niitä ei hyvitetä,
ja sitten tämän kansalaisen tehtäväksi annetaan
kääntää koko virkakoneiston
pää.
Janne Sankelo /kok:
Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvostoa syytetään
joskus puuhastelusta hieman kuin Wienin kongressia aikoinaan: tanssii
mutta ei edisty — niinhän siitä aikoinaan todettiin.
Kun seuraa viime päivien ehkä kuuminta poliittista
keskustelua Suomessa, voi neuvostoa pitää ilman
muuta kuitenkin edelläkävijänä.
Kysymys on tietenkin arktisten alueiden tulevaisuudesta.
Käsittelyssä oleva toimintakertomus vuodelta 2012
osoittaa, että tämä asia on ollut neuvostossa
vahvasti esillä. Miten Pohjoismaiden neuvosto sitten suhtautuu
arktisen alueen taloudelliseen hyödyntämiseen?
Kertomuksessa todetaan, että arktisen alueen hyödyntämisessä on
löydettävä tasapaino väestön,
luonnonsuojelun ja luonnonvarojen hyödyntämisen
välillä. Suositus 5/2012 puolestaan viestittää Pohjoismaiden
hallituksille, että ne pyrkivät tiiviiseen arktiseen
yhteistyöhön tavoitteena kehittää uusia
ja turvallisempia tekniikoita arktisten alueiden öljyn
ja kaasun tuotantoon. Rivien välistäkään
en löydä tukea näkemykselle, että esimerkiksi
Arctia Shippingin — tai muiden vastaavien yritysten — toiminta
olisi jotenkin ongelmallista, kun se harjoittaa ja laajentaa jäänmurtotoimintaansa
arktisilla alueilla yhteistyössä öljy-yhtiöiden
kanssa. Eli suomalaisyhtiön strategialle ja toiminnalle
on Pohjoismaiden neuvoston tuki. Näinhän se on
tulkittava. Suomalaista korkeaa osaamista tarvitaan alueen turvalliseen
hyödyntämiseen.
Arvoisa puhemies! Kaikki maat haluavat oman siivun arktisen
alueen mahdollisuuksista. Suomalaisilla on harvinainen taito yrittää sitkeästi
ampua omaan jalkaan, vaikka heti ei osuisi. Arktisten alueiden hyödyntäminen
on Suomelle ja muille Pohjoismaille iso mahdollisuus, jota ei voi
jättää käyttämättä.
Edustaja Rundgren ansiokkaassa puheenvuorossaan totesi, että ei
kannata lähteä merta edemmäs kalaan yhteistyökumppaneita
hakiessa. Oma kantani on sillä tavalla selkeä,
että mielestäni kannattaa. Esimerkiksi Kanadalla
on vahva kiinnostus Arktikseen. Maa- ja metsätalousvaliokunnan
kanssa kävimme valiokuntamatkalla alueella, ja siellä kyllä selvisi,
että Suomella on monenlaisia mahdollisuuksia kumppanuuteen
yhteistyön merkeissä.
Peter Östman /kd:
Värderade talman! Som det redan framkommit i några
talturer här så är det nordiska samarbetet
väldigt viktigt också när det gäller
den arktiska strategin. I den för Finlands del uppdaterade
arktiska strategin har vi en klart uttalad målsättning
som bygger på ett internationellt samarbete, och ett intensifierat
sådant. Enligt strategin vill man också stärka
det nordiska samarbetet i bland annat Arktiska rådet.
Arvoisa puhemies! Suomi on tuoreessa arktisessa strategiassaan
lausunut, että "Suomen arktista asemaa ulkosuhteissa halutaan
vahvistaa". Tavoitteena on "vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja
kansainvälisiä sopimuksia perustana Suomen toiminnalle
arktisilla alueilla". "Arktista neuvostoa halutaan vahvistaa ja
pohjoisten alueneuvostojen yhteistyötä syventää."
Tämä on tekstilainaus suoraan siitä arktisesta
strategiasta. EU on yhä aktiivisempi arktinen toimija,
jonka jäsenvaltioista kolme, siis Suomi, Ruotsi, Tanska,
on myös arktisia valtioita. Tulevaisuudessa tämän
luvun odotetaan kasvavan neljään Islannin mahdollisen
EU-jäsenyyden myötä. Sekä Islanti
että Norja kuuluvat Euroopan talousalueeseen.
Pohjoismaiden neuvosto haluaa myös pitää kiinni
pohjoismaisesta näkökulmasta muun muassa ympäristö-,
tutkimus-, koulutus- ja elinkeinoalalla, kun Arktisen neuvoston
puheenjohtajuus siirtyy Kanadalle kolmen Pohjoismaan toimittua puheenjohtajamaina
viimeksi kuluneet kuusi vuotta. Pohjoismaiden neuvoston kansainvälisen
strategian mukaan Pohjoismaat eivät kuitenkaan halua esiintyä yhtenä ryhmittymänä
Arktisessa
neuvostossa — tämä siitä huolimatta, että Pohjoismaiden
neuvosto katsoo, että Arktiksella on keskeistä edistää kehitystä,
joka takaa hyvät elinolot koko alueen asukkaille. Arvoisa puhemies,
tältä pohjalta haluaisin kysyä Suomen valtuuskunnan
puheenjohtaja Rundgrenilta: olisiko syytä pohtia, voisimmeko
esiintyä yhtenä ryhmittymänä Arktisessa
neuvostossa, jotta nämä molemmat strategiat olisivat
sitten tasapainossa?
Utgående från det här så skulle
jag gärna fråga ordföranden för
den finska delegationen, Rundgren: kunde man tänka sig
att de nordiska länderna skulle kunna enas om att agera
som en gemensam grupp i Arktiska rådet?
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Jag är inte Finlands delegations
ordförande men jag svarar gärna på Peter Östmans
fråga trots det, och konstaterar att jag tycker att det
skulle finnas ett stort mervärde i det att man skulle ha
en gemensam nordisk röst i Arktiska rådet.
Värderade talman! Intresset för det nordiska samarbetet är
större än på länge. I Nordiska
rådet har det ökade intresset framför
allt märkts i diskussionen om utrikes- och säkerhetspolitiska
frågor där också konkreta framsteg gjorts,
bland annat beslutet om att de nordiska länderna samarbetar
i Natos flygövningar i det isländska luftrummet
under Norges övervakningsperiod.
Finland har också aktivt fört vidare utvecklingen
av Nordefco. Samarbetet i utrikes- och säkerhetspolitiken
stärker Finlands säkerhetspolitiska läge,
och medför inbesparingar i form av gemensamma anskaffningar
och arbetsfördelning mellan de nordiska länderna.
Särskilt viktigt är det att Sverige och Finland
fördjupar sitt försvarssamarbete och gemensamt
planerar sin verksamhet som Natokompanjoner.
Det finns också möjligheter att öka
samarbetet i biståndsarbetet samt miljö- och klimatpolitiken.
Sett ur ett internationellt perspektiv bildar de nordiska länderna
en naturlig helhet. Ett exempel på det här var
president Obamas besök i Sverige tidigare på hösten.
De nordiska ländernas politiska ledning träffade
Barack Obama tillsammans och en naturlig dialog uppstod mellan Norden
och USA om konkreta politiska frågor som fördjupat
det bilaterala samarbetet.
Pohjoismaiden neuvostossa pohjoismaisen yhteistyön
vahvistaminen EU:n piirissä on ollut ajankohtaista viime
vuosina. Kyse ei ole uusien muodollisten rakenteiden luomisesta
vaan pikemminkin olemassa olevien rakenteiden tehokkaammasta käytöstä.
Pohjoismaiden neuvosto on kasvattanut kosketuspintaansa EU-parlamenttiin suorin
kontaktein Pohjoismaiden EU-parlamentaarikkojen ja Pohjoismaiden
neuvoston valiokuntien ja puheenjohtajiston kanssa. Tämänsuuntaista
yhteistyötä on syytä syventää.
Hallitusten välinen yhteistyö EU-asioissa
tapahtuu usein epämuodollisesti, eikä se saa näkyvyyttä.
Toivoisin pohjoismaisten ministerineuvostojen syventävän
yhteistä politiikkaansa EU-politiikkaan kuuluvissa asioissa.
On tärkeää, että uutta EU-lainsäädäntöä ei
toteuteta eri tavoin eri Pohjoismaissa, siten että Pohjoismaiden
välille syntyy uusia rajaesteitä.
Keskustelu siitä, mitä pohjoismaisella hyvinvointimallilla
tarkoitetaan, on aktivoitunut, kun taloustilanne on heikentynyt
sekä kansainvälisesti että kansallisesti.
Tätä keskustelua olisi käytävä laajemmin
eri maiden välillä. Tavoitteena olisi määritellä yhdessä Pohjolan
tavoitteet. Yhtenä tärkeänä tavoitteena
tulee olla työttömyyden torjunta ja työllisyystilanteen
parantaminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Erityisen tärkeää on nuorisotyöttömyyden
torjunta, koska se pitkittyessään voi johtaa syrjäytymiseen
ja monenlaisiin ongelmiin. Mahdollisuutta nähdä koko
Pohjola luonnollisena työmarkkina-alueena tulisi korostaa
nykyistä enemmän. Onkin kannustettava opiskelupaikan
vaihtoon, opiskelijavaihtoon ja mahdollisuuteen opiskella joko lyhyehkö tai
pidempi aika toisissa Pohjoismaissa. Jo ruotsin kielen perustiedon
taidot avaavat ovet yli 20 miljoonan asukkaan pohjoismaisille työmarkkinoille.
De nordiska länderna bör öka sitt
samarbete inom forskning och utveckling för att stärka
denna sektor i ett internationellt perspektiv och öka Nordens
konkurrenskraft och inflytande i världen. Stora möjligheter
finns för så kallad grön tillväxt,
det vill säga för cleantech-sektorn. Genom att
skapa gemensamma miljökriterier för den offentliga
upphandlingen kan vi skapa en stor hemmamarknad för cleantech-produkter. Genom
att skapa ett klustersamarbete till exempel inom miljöteknologisektorn
kan de nordiska företagen tillsammans delta i anbudstävlingar
för storskaliga miljöteknologiska helheter, till
exempel miljöteknologi till asiatiska städer.
Det är uppmuntrande att se att Nordiska rådets
medlemsinitiativ leder till resultat. Sveriges regering har nyligen
gjort beslut om att inleda en utredning om utvecklandet av gemensamma
hållbarhetskriterier för den offentliga upphandlingen
i Norden, och det här initiativet baserar sig på ett
medlemsinitiativ som jag har gjort i Nordiska rådet.
Möjligheterna att utveckla och stärka det nordiska
samarbetet är stort, men helt beroende av de nordiska regeringarnas
aktivitet. De nordiska länderna är vart för
sig små länder, men tillsammans bildar de en stark
ekonomisk helhet med större inflytande i världen.
Den här styrkan bör vi utnyttja på ett
konstruktivt sätt. Östersjöns miljö och
arktisk politik är exempel på politiska områden
som Norden på ett naturligt sätt bör
arbeta tillsammans med.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Det var en väldigt bra fråga, riksdagsledamot Östman.
Arktisessa neuvostossa on kahdeksan jäsenmaata, joista
viisi on Pohjoismaita ja sitten Venäjä, USA ja
Kanada. Siellähän yleensä päätöksissä pyritään
tietenkin konsensukseen, mutta käytännössä periaatteessa
jokaisella olisi yksi ääni, niin että nämä suuret — ne
ovat valtavia toimijoita ja olennaisia Arktisen neuvoston toiminnan onnistumiselle
— olisivat
vähemmistössä, jos nämä Pohjoismaat
tekisivät jonkun blokin, kiinteän blokin. Minä luulen,
että siinä on käytetty tällaista
järkevää harkintaa, että yhteys
kyllä toimii Pohjoismaiden välillä mutta
ei haluta toimia tällä tavalla yhtenä,
niin kuin tavallaan yhdellä äänellä,
yksiäänisesti, siellä vaan jokainen keskustelija
tuo omat näkemyksensä esiin, koska todella näitten
suurten asenne tätä toimintaa kohtaan ratkaisee,
kuinka se tulee onnistumaan. Mutta on hyvä kysymys tämä,
kun edustaja viittasi tähän hallituksen strategiaan,
nimittäin se on siinä mielessä perusteltu
kysymys, että mielestäni se hallituksen strategia
on hieman huolimattomasti kirjoitettu tältä kohdalta.
Näistä syistä johtuen, jotka kerroin,
ei kannata liikaa Arktisessa neuvostossa mielestäni korostaa
tätä Pohjoismaiden tiivistä blokkia.
Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Jag förstod Peter Östmans fråga
mera på det sättet att han avsåg — han
får gärna rätta mig — att det
skulle vara viktigt att de nordiska länderna skulle ha
samma syn i frågor för att på det sättet
också kunna driva en starkare politik inom Arktiska rådet.
Jag tror inte att tanken var den att man skulle tala med en röst
så att man skulle skapa ett block och inte alltså kunna utnyttja
de olika ländernas röst, utan sammanlagt komma överens
om en politik som innebär att de nordiska länderna
skulle ha en starkare genomslagskraft för sin politik inom
Arktiska rådet.
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies, värderade talman! Jo, det var alldeles
som riksdagsledamot Gestrin citerade. Hon hade förstått
rätt min fråga.
Palaan tähän minun puheeseeni ja sen tekstiin.
Siis Suomen strategiassa oli seuraavanlainen lause: "Arktista neuvostoa
halutaan vahvistaa ja pohjoisten alueneuvostojen yhteistyötä syventää."
Ja sitten lainaus taas Pohjoismaiden neuvoston toimintakertomuksesta:
"Pohjoismaiden neuvoston kansainvälisen strategian mukaan Pohjoismaat
eivät kuitenkaan halua esiintyä yhtenä ryhmittymänä Arktisessa
neuvostossa." Minä tulkitsen kyllä ryhmittymän
eri tavalla kuin samaksi, yhdeksi ääneksi. Aivan
niin kuin edustaja Gestrin sanoi, syventyvä yhteistyö voisi
johtaa siihen, että toimitaan yhtenä ryhmänä mutta kuitenkin
jokaisella on oma äänensä.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! No, näin juuri, näin juuri, mutta
siinä on juuri se, että se on veteen piirretty viiva,
koska katsotaan, että se yhteistyö on niin tiivistä,
että se häiritsee sen koko neuvoston yhteistyötä.
Tästä syystä ei ole voimakkaasti haluttu
korostaa Arktisen neuvoston toiminnassa sitä, että toimittaisiin
kovin tiiviinä ryhmänä.
Tämän alueyhteistyön vahvistaminen
Barentsin euroarktisen neuvoston piirissä on tärkeää. Sehän
on parlamenttien perustama elin, mutta valitettavasti sillä kohtaa
voi sanoa näin, että ajoittain ainakin tuntuu
siltä, että meidän alueemme eivät
ole riittävän motivoituneet toimimaan siellä,
vaikka juuri näinä aikoina näissä arktisissa
yhteistyökuvioissa pitäisi toimia tiiviisti.
Kuten totesin esittelypuheenvuorossani, Pohjoismaiden neuvostolla
on esimerkiksi ollut keskustelussa ja on esitetty, että esimerkiksi
ympäristönormien osalta arktisella alueella voitaisiin laatia
yhteisiä normeja. Tämmöisissä kysymyksissä sopii
minusta hyvin, että Pohjoismaat tekevät tiivistäkin
yhteistyötä ja pyrkivät vaikuttamaan
sitä kautta sitten, keskustelun kautta, (Puhemies koputtaa)
myöskin Arktisessa neuvostossa.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten puhujalistaan.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia Pohjoismaiden neuvoston Suomen
valtuuskunnan puheenjohtajalle toimintakertomuksen esittelystä.
Pohjoismaiden neuvosto on ottanut esille ajankohtaisia tärkeitä asioita
ja tuonut nämä myös esille suosituksissaan.
Minua lämmittävät erityisesti nämä kylmät
asiat tällä hetkellä, jotka ovat hyvin
ajankohtaisia, elikkä nämä arktiseen liittyvät
kysymykset, saamelaisalueen ongelmat ja myös maatalouden
alaan liittyvät kysymykset. Onhan meillä muun
muassa pitkät yhteiset rajajoet Norjan ja Ruotsin kanssa,
ja tälläkin hetkellä ajankohtainen luonnonlohikysymys
ei voi olla yksipuolinen, vaan pienehköt, kai näin
voi sanoa, Pohjoismaat saavat yhdessä enemmän
aikaan, jos ajatellaan kutujokia ja YK:n kutuvaltioperiaatetta.
Se on luonnonlohelle välttämättömyys,
ja olosuhteet tunnetaan parhaiten juuri paikallisesti näissä maissa,
ja tämän lohistrategian puolustaminen on EU:n
yhteisen kalatalouspolitiikan kannalta äärimmäisen
tärkeää.
No, arktiset kysymykset ovat siis ajankohtaisia Suomen politiikassa,
Pohjoismaitten politiikassa. Suomessa toisaalta arktisesta haetaan vauhtia
talouskasvuun, mutta toisaalta arktisen luonnon herkkyys ymmärretään
myöskin. Öljyn poraaminen merenpohjasta on aina
riskialtista, mutta me toki elämme energiaintensiivisessä maassa.
Kuitenkaan Meksikonlahden kaltaiseen öljykatastrofiin kenelläkään
maalla ei ole varaa.
Saamelaiskysymyksestä haluaisin todeta sen verran,
että Saamenmaa ulottuu Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän
valtioiden alueille ja on valitettavaa, että hallitus on
ainakin toistaiseksi päätynyt esittämään
saamen kielen vahvistamiseen tarkoitettujen budjettirahojen leikkausta.
Tätä alkuperäiskansaamme, saamelaisia,
tarkkaillaan myös Euroopan neuvoston taholta tänä vuonna. Olen
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen, ja Pohjoismaiden
neuvoston suosituksista saan kyllä itselleni tähän
työhön hyvää taustamateriaalia,
kun maaraportoinnin aika Suomessa on, ja saamen kielen kohdalla
erityisesti on muistettava, että puhumme laajemmasta kulttuurisesta
kysymyksestä kuin pelkästä kielestä.
Rajayhteistyöhön on kiinnitetty tarmokkaasti huomiota,
ja täällä edustaja Mustajärvi
otti juuri esille konkreettisia esimerkkejä näistä,
mitä tulee edistää kaikin keinoin. Minuunkin
on otettu yhteyttä aikuisopinnoista: nimittäin
aikuisopiskelija ei saa opintoihinsa aikuiskoulutusrahaa, vaikka
tämä asuu siis Suomessa, maksaa verot Suomeen,
kun on töissä Ruotsissa, koska laissa Ruotsi määritellään
ulkomaaksi, tämä ulkomailla työskentelyksi.
Mutta minä näkisin juuri pohjoismaisen yhteistyön
ollessa kyseessä tämän eri tavalla. Pitkän
historian valossa tilanne ei ole aivan toiseen ulkomaahan verrattava.
Esimerkkinä juuri Haaparanta—Tornio muodostaa
todellisen kaksoiskaupungin rajan molemmin puolin, ja ne etsivät
ja ovat löytäneet synergiaetuja toisiltansa. Aikuiskoulutus
on nimenomaan tärkeää ammattitaidon lisäämiseksi
tai siis jopa välttämättömyys
työtilanteen takia.
Samaten, mihin kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on ottanut kantaa,
on ammattikoulutuksen tunnustaminen Pohjoismaitten kesken, koska
me olemme kuitenkin niin pitkälle samantyyppisiä maita,
meidän työpaikkamme ovat samantyyppisiä ja
työvoiman liikkuvuudelle tämmöinen ammattitaidon
kankea, hidas tunnustaminen voi muodostua todelliseksi esteeksi.
Ja jos nyt ajatellaan sitä, että Suomi kärsii
taantumasta ja Norja on maailman rikkaimpia maita, pohjoisessa ehkä olisi
sitten halukkuutta siirtyä Norjan työmarkkinoille,
mutta juuri tällainen ammattikoulutuksen, ammattitutkinnon
tunnustaminen voi muodostua suureksikin hidasteeksi.
Silvia Modig /vas:
Arvoisa puhemies! Mielestäni toimintakertomuksen tärkeimpiä huomioita
on se, että neuvoston hyväksymillä suosituksilla
ei ole ollut toivottua tehoa ja painoarvoa, ja tämä on
asia, mihin meidän on saatava muutos. Se vaatii käytäntöjen
tarkistamista niin neuvoston kuin ministerineuvoston osalta mutta
myös Suomen valtuuskunnan osalta. Toimintakertomus nostaa
hyvin ongelmat esille ja tarjoaa siten työkaluja tehostaa
työskentelyämme ja lisätä pohjoismaisen
yhteistyön vaikuttavuutta.
Uskon, että neuvoston uudet käytännöt
parantavat työmme vaikuttavuutta. Esimerkiksi kaikissa
pohjoismaisissa parlamenteissa samaan aikaan käyty keskustelu
rajaesteistä oli onnistunut, ja se on hyvä tapa
nostaa pohjoismaisen keskustelun painoarvoa. Myös uusi
käytäntö teemaistunnosta on hyvä.
Maaliskuussa Islannissa käytiin arvokas ja hyvä keskustelu
arktisesta alueesta.
Pohjoismaisessa keskustelussa arktinen alue on ollut pitkään
keskiössä. Nyt arktisen alueen merkitys on tullut
selvästi esiin myös viimeaikaisen kotimaisen keskustelun
myötä. Arktisen voidaan hyvin katsoa olevan ihmiskunnan
kohtalonkysymyksiä. Meidän on osattava hyödyntää arktisen
alueen luonnonvaroja kestävästi, ja jos haluamme
voittaa taistelun ilmaston lämpenemistä vastaan,
on meidän hyväksyttävä se tosiasia,
ettei valtaosaa arktisen alueen fossiilisista varannoista voida
hyödyntää. Arktinen neuvosto on tärkeä yhteistyöelin,
ja sitä tulee vahvistaa, mutta myös Pohjoismaiden
neuvosto on tärkeä foorumi löytää yhteisiä ja
kestäviä etenemismalleja arktiselle.
Pohjoismaisessa keskustelussa korostuu ympäristöarvojen
lisäksi arktisten alueiden alkuperäiskansojen
oikeudet ja asema arktisen alueen hyödyntämisessä.
Tämän näkökulman soisin olevan
vahvemmin esillä myös kotimaisessa keskustelussa.
Suositus siitä, että pohjoismaisten hallitusten
on tiivistettävä yhteistyötä öljyvahinkoihin
liittyvien puhdistusoperaatioiden varalta, on erittäin
tärkeä. Tätä kautta löytyy
myös Suomelle mahdollisuudet hyötyä arktisesta
oman pohjoisten merten osaamisemme kautta. Pohjoismaisten hallitusten
on pyrittävä tiiviimpään yhteistyöhön
ja siten voimistettava pohjoismaista näkemystä varsinkin
EU:n suuntaan.
Arvoisa puhemies! Rajaesteiden poistaminen on pohjoismaisen
yhteistyön ytimessä. Jatkuvasti saamme yhteydenottoja
raja-alueilla asuvilta ihmisiltä, joilla rajaesteet edelleen
vaikeuttavat työtä ja opiskelua, jotka tapahtuvat
rajan molemmin puolin. Tästä on kuultu tämänkin
keskustelun aikana monta hyvää esimerkkiä.
Vaikka me koko ajan saamme purettua rajaesteitä, syntyy kuitenkin
koko ajan uusia tilalle. Olisikin päästävä tilanteeseen,
jossa uutta lainsäädäntöä tarkastellaan
jo valmistelussa myös rajaestevaikutusten kannalta. Yhteistyöministeri
Stubbin näkemys siitä, että myös
virkakunnalle tulee esittää selkeä vaatimus
rajaesteproblematiikan huomioimisesta, on todella tervetullut ja
oikeansuuntainen.
Suomen valtuuskunnan työhön voi mielestäni olla
erittäin tyytyväinen. Olemme aktiivinen ja aloitteellinen
valtuuskunta, ja siksi toivon, että Suomen valtuuskunta
voisi ottaa pohjoismaisen yhteistyön vaikuttavuuden lisäämisen
omaksi tavoitteekseen tulevassa työssä.
Arto Pirttilahti /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Pohjoismaiden
neuvoston toimintakertomus vuodelta 2012, mutta käyn vähän laajemminkin
asiaa lävitse. Oli todellakin hienoa täällä meidän
omassa parlamentissamme juhlistaa tätä 60-vuotisen
Pohjoismaiden yhteistyön juhlaa silloin vuonna 12.
Itse olen ollut siinä elinkeinovaliokunnassa mukana.
Nyt tässä on paljon keskusteltu juuri tästä arktisesta
alueesta ja arktisen alueen toiminnasta, ja olen erittäin
kiitollinen Pohjoismaiden neuvostolle, että elinkeinovaliokunta
kokoontui juurikin vuoden 2012 kesällä Grönlannissa.
Sain silloin hyvin omakohtaisesti heiltä suoraa informaatiota,
millä tyylillä tällä hetkellä Grönlanti elää.
Varsinkin se tuli hyvin esille, millä tavalla Grönlanti
ja Tanska suhtautuvat juurikin näitten fossiilisten varojen
kaivamiseen sieltä Grönlannin maaperästä mutta
yhtä lailla sitten näitten öljyvarantojen
hyödyntämiseen. Siellä Grönlannin alueella
on paljon tutkittu öljyvarantoja juurikin Kanadan ja USA:n
kanssa, mutta yhtä lailla siellä ovat vahvasti
kiinalaiset pääomittamassa, ja he ovat kieli pitkällä katsomassa,
jos sieltä jäätikön reunan alta
rupeaisi maata paistamaan, että lähdettäisiin
kaivamaan sitten näitä mineraaleja. Grönlanti
oli myös muutenkin hyvin kansainvälinen. Siellä oli
työntekijöinä katkaraputehtaassa niin
kiinalaisia kuin taiwanilaisia ja muunkin maalaisia, erittäin
kansainvälinen ja erittäin houkutteleva varmaan
niin ulkolaiselle pääomalle kuin myös
näiden varantojen etsinnälle sieltä.
Tämä arktisen alueen talousyhteistyö nousi vahvasti
vuonna 12 esille, ja nyt se on hyvin akuuttia, kuten monissa puheenvuoroissa
on täällä kerrottukin. Näen
itse, että myös Suomen tulee olla mukana tässä kehityksessä,
olla tutkimassa ja olla vahvasti mukana arktisen alueen toiminnassa.
Pohjoismaiden dynaamisena toimijana oli vuonna 12 juuri tämä meidän
EU:n näkemys ja sen selonteko silloin. Näen, että me
olemme Pohjoismaiden osalta juuri tämän vuoden
12 jälkeen kehittyneet aika paljon EU:n suuntaan, kuten edustaja
Gestrinkin tuossa toi esille. Meillä on aktiivisempi, avoimempi
yhteistyö meidän europarlamentaarikkojemme ja
myös komission jäsentemme kanssa, ja itsekin olen
nostanut esille neuvoston ja elinkeinovaliokunnan osalta, että meidän
täytyisi olla vielä enemmän proaktiivisia.
Pohjoismaiden osalta tällä hetkellä me
vain seuraamme, mitä erilaisia direktiivejä ja
asetuksia EU-komissio antaa meille, mutta kuinka me Pohjoismaat
voisimme olla jo etukäteen yhdessä tuomassa omaa
näkemystä? Esimerkkinä otan nyt nämä energiamarkkinat
ja maatalouden ja metsätalouden.
Energian osalta Pohjoismaat ovat hyvinkin kadehdittava alue,
varsinkin tässä vaiheessa, kun Saksa tekee omaa
energiapäätöstään ja
hakee säätövoimaa pohjoisesta. Meidän
tulisi siinä katsoa vahvasti yhdessä, ja sitä varten
oikeastaan elinkeinovaliokunta on sitten asettanutkin kaksi raportoijaa,
allekirjoittaneen ja Silvia Modigin. Meillä on tämän
vuoden aikana tehty aktiivisesti töitä älykkäitten
sähköverkkojen osalta, kokonaisenergiaratkaisujen,
energiansäästön osalta, mutta yhtä lailla
suhde tähän Saksan markkinaan on esillä vahvasti
tässä meidänkin työssämme.
Maa- ja metsätalouden osalta Ruotsi ja Suomihan ovat
olleet kuin kissa ja hiiri näiden poliittisien maatalouspäätöksien
jälkeen, mutta onneksi nyt ministeri Koskisen aikana on
saatu jo yhteisiä neuvotteluja Ruotsinkin ministerin kanssa
ja yhdessä sitten vielä maatalouskomissaarin kanssa,
ja toivon, että tämä yhteistyö maatalouden osalta
lämpiää. Metsätalouden osalta
näen, että meillä on mahtavat metsävarannot
täällä ja meidän pitäisi
siinä vielä enemmän yhteen hiileen puhaltaa
ja tehdä vielä tiiviimpää yhteistyötä, varsinkin
kun EU on tällä hetkellä asettamassa monennäköisiä ympäristösäännöksiä ja -velvoitteita,
minkä osalta se tulee haittaamaan vahvastikin meidän
elinkeinotoimintaa ja metsätalouden toimintaa. On puhuttu
jopa omasta EU:n metsälainsäädännöstä.
Onneksi nyt ainakin virallisesti ollaan sitä mieltä,
että metsästrategia riittää,
ei yhteistä EU-metsäpolitiikkaa Pohjoismaiden osalta.
Liikenneratkaisut ja yrittäjyys olivat vahvasti esillä vuonna
12, ja ne ovat edelleen edenneet ja juurikin tämän
arktisen alueen ratkaisujen osalta.
Arvoisa puhemies! Vuonna 12 käsiteltiin myös
aluepoliittinen yhteistyöohjelma vuosille 2013 ja 2016,
ja näen, että siinä jos missä meidän täytyisi
vielä Suomenkin osalta olla vahvemmin mukana ja katsoa,
että meidän pohjoiset alueet — sanotaan
nyt, että niin Lapin alueet kuin Lappi-yhteistyö ja
aluepoliittinen yhteistyö — olisivat yhdenmukaisempia
ja saataisiin nämä meidän pohjoisen luonnonvarat
ja myös pohjoisen elinkeinot parempaan hallintaan.
Vielä tästä EU-asiastakin: Näen
tämän yhtenä vahvana asiana ja myös
sen, että ministerineuvosto on kuitenkin näitä suosituksia — me
teimme useita elinkeinovaliokunnankin osalta — ottanut
huomioon. Muun muassa tämän EU-asian osalta elinkeinovaliokunta
esitti Ruotsin ministereille, että käydään
lävitse nämä tulevat, kahden vuoden sisällä tulevat,
direktiivit ja se, mitkä ovat meidän yhteistyöllemme
haitallisia direktiivejä, ja toisaalta vielä EU:n
suuntaan näin päin, että haetaan sitä proaktiivista
vaikuttamista, mistä äsken mainitsin.
Juho Eerola /ps:
Ärade talman! Itselläni on suuri kunnia olla
mukana Pohjoismaiden neuvoston työssä, neuvoston,
joka täytti viime vuonna pyöreät 60 vuotta.
Juhlaistunto pidettiin tässä samassa salissa hieman
vajaa vuosi sitten, ja itse asiassa itselläni oli tilaisuus
hetken aikaa jopa sitä kokousta johtaa — harva
perussuomalainen taitaa tuolla puhemiehen tuolilla olla istunut.
Viime vuonna myös perustettiin uusi puolueryhmä, Vapaa
Pohjola, Nordisk frihet, jonka muodostavat Tanskan kansanpuolue
ja perussuomalaiset täällä Suomessa.
Tästä viime vuoden teemasta eli rajaesteistä käytiin
keskustelua niin pohjoismaisissa parlamenteissa kuin neuvoston teemaistunnossa
Islannissa. Om vi pratar om gränshindren i Norden, ser
vi att kun yksi näistä saadaan purettua, niin johonkin
muualle ilmestyy usein uusi este ja ehkä toinenkin, just
som ledamot Modig sade. Osasyyllinen tähän kehitykseen
on Euroopan unioni, joka suoltaa Brysselistä käsin
lainsäädäntöä aina
vain kiihtyvämpään tahtiin.
Olen itse vannoutunut pohjoismaisen yhteistyön kannattaja
ja siksi toivon, että me täällä Suomessa
emme ylenkatsoisi tätä pohjoismaista ulottuvuutta
ja yhteistyötä, jossa yhtenä uskottavana
ja vakaana toimijana on juuri Pohjoismaiden neuvosto, meidän
luontevat ja lähimmät kumppanimme kun lopulta
löytyvät täältä Pohjolasta
ja myöskin sitten Venäjältä.
Huomaamme, että EU-politiikassa Suomi on etääntynyt
jo aika kauas Ruotsista ja Tanskasta. Pohjoismaiset kumppanimme
ovat asemoituneet lähelle Britanniaa ja Hollantia, jotka
haluavat uudistaa unionia palvelemaan paremmin omia kansalaisiaan.
Suomen tulisi ehdottomasti olla mukana tuossa porukassa. Pohjoismaat
voisivat olla yhtenä rintamana tekemässä työtä uudistuneen unionin
eteen. Norja ja Islantihan eivät tunnetusti ole mukana
koko Euroopan unionissa, mutta nekin hyötyisivät
kevyemmästä unionista, joka ei puuttuisi yhtä hanakasti
jäsenmaiden omiin asioihin ja jossa valtaa palautettaisiin
merkittävästi takaisin näihin jäsenmaihin — eli
sellainen ikään kuin Kalmarin reunioni vähän
takaisin, laajennettuna pikkasen näillä muutamilla,
Hollannilla ja mitä äsken luettelin. Toisin sanoen,
se, mitä tarvitaan, on vähemmän EU:ta
mutta enemmän Eurooppaa ja vielä enemmän
Pohjolaa.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvoston juhlavuosi on koostunut eri
maissa tapahtuvista teemakeskusteluista. Asiana ovat olleet
niin vapaa liikkuvuus kuin ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö.
Myös valiokunnissa on käyty läpi laajojakin
asiakokonaisuuksia. Omassa valiokunnassani, koulutus- ja kulttuurivaliokunnassa,
olemme keskittyneet nuorisotyöttömyyden ehkäisytoimiin
ja ammattikoulutuksen tunnustamiseen. Muita käsiteltävänä olleita
asioita ovat olleet arktisen alueen kielet ja koulutus ja pohjoismaisen
kulttuuriyhteistyön strategia. On myös tulossa
pohjoismainen koulutushuippukokous, joka meillä täällä Suomessa
tietysti myös olisi toiveena saada pitää joskus
Suomessa.
On hyvä yhdessä yleisesti pohtia, löydämmekö näihin
eri valiokunnissa käsiteltäviin asioihin yhteisiä toimintamalleja.
Muun muassa nuorisotyöttömyys on asia, joka varmasti
koskettaa samalla tavalla monessakin Pohjoismaassa, ja siihen on
hyvä ehkä löytää keinoja
ja käydä keskustelua siitä, voimmeko
oppia jotakin toisiltamme.
Suomi toimii juhlavuonna neuvoston puheenjohtajamaana, ja kuten
täällä on jo mainittu, pääsemme
viettämään juhlaistuntoa täällä Helsingissä.
Rajaesteet olivat myös yksi Suomen puheenjohtajuuskauden
painopisteistä, ja ne rajaesteet ovat olleet neuvoston
asialistalla iäti, ja siellä ne varmasti pysyvät
edelleen ja ehkä nyt sitten jatkossa tulevat myös
lisääntymään liikkuvuuden lisääntyessä,
ja siksi niihin kannattaa tietenkin puuttua ajoissa. Rajaesteiden
kanssa tarvitaan pitkäjänteistä toimintaa,
ja Ole Norrbackin johdolla tehtiin konkreettisia esityksiä Rajaestefoorumissa
jo vuonna 2008. Täällä eduskunnassa me kävimme
myös keskustelun valtioneuvoston selonteon pohjalta, ja
selonteossahan hallitus lupaa "jatkaa ja syventää Pohjoismaiden
välistä rajaesteyhteistyötä,
ehkäistä uusien rajaesteiden syntymistä,
tehdä esityksiä kansallisesti ratkaistavien rajaesteiden
poistamiseksi, toimia aktiivisesti pohjoismaista yhteistyötä edellyttävien
rajaesteiden poistamiseksi." Tuo keskustelu oli hyvä, mutta
omien havaintojeni mukaan kuitenkaan tämä asia
ei ole edelleenkään riittävän
korkealla tuolla ministeriöiden asialistalla. Kun tähän
vaikuttamiseen täällä on nyt moni halunnut
puuttua, niin tässä on varmasti myös
yksi asia, missä voisimme yhteisesti vaikuttaa.
Näinä päivinä kovin ajankohtainen
Arktis on tärkeä yhdessä työstettävä asia.
Yhteinen vuoropuhelu Pohjoismaiden kesken on tärkeää,
ja sitä on varmasti syytä jatkaa. Arktisen alueen
työtä käsiteltiin muun muassa Islannin
teemaistunnossa, ja marraskuussa järjestettiin Suomen valtuuskunnan
toimesta konferenssi, jossa käsiteltiin pohjoisten alueiden
energia-, logistiikka-, kaivos- ja matkailuhankkeita. Suomen valtuuskunta teki
myös matkan yhdessä ympäristövaliokunnan
ja arktisen alueen valtuuskunnan kanssa Murmanskiin, Inariin, Petsamoon
ja Kirkkoniemelle. Matka avasi paljon silmiä niihin asioihin, joiden
hoitamiseksi on edelleenkin ohjattava valtavan paljon toimenpiteitä.
Sen me saimme ihan omin silmin nähdä.
Eilen kuulin Brysselissä alustuksen Horizon 2020 -ohjelmasta
Pohjoismaiden neuvoston tutkimus- ja innovaatioryhmän matkalla,
ja siinä yhteydessä tuli esille, että Suomi
voisi enemmän ohjata tutkimusresursseja juuri arktisen
alueen ongelmiin. Erityisesti logistiikan kehitystä ja ympäristöasioita
olisi syytä tutkia ja saada niistä uusia innovaatioita,
koska vertailussa muiden Pohjoismaiden kesken Suomessa puuttui sen
Horizonin ohjelman puolelta kokonaan nämä ympäristö-
ja ilmastoalan tutkimushankkeet, elikkä tässä meillä olisi
paljonkin parantamista.
Pohjoismaista neuvostoa arvostellaan aika ajoin myös
tehottomuudesta ja siitä, ettei sillä ole muodollista
päätösvaltaa, mutta ehkä neuvoston arvo
onkin syytä tunnustaa erityisesti yhteisen näkemyksen,
vuoropuhelun ja keskustelun foorumina keskusteluille, jotka muuten
jäisivät käymättä,
ja keskustelulle yhteisistä asioista.
Itse olen vienyt kovasti eteenpäin kuurojen oikeuksia
viittomakielen osalta, ja nyt viimeksi saimmekin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa
esityksen
määrärahasta, jolla voitaisiin järjestää vuosittainen
kokoontuminen viittomakielen oikeuksien hyväksi. Tämä on
erittäin hyvä aloitus ponnistaa eteenpäin
kaikkien yhdenvertaisten kansalaisoikeuksien toteutumiseksi. Pohjoismaissa
viittomakielen tilanteet ovat maasta riippuen hyvinkin erilaisia.
Suomessa on mahdollisuus saada palveluja viittomakielellä,
joitakin tv-ohjelmia on viitottu, mutta tilannetta täytyy
edelleen kehittää. Muun muassa tulkkipalvelujen saatavuudessa
on edelleen alueittain ongelmia. Tanskassa tilanne on ehkä kaikkein
vaikein viittomakielen osalta. Siellä viittomakieltä ei
ole edes tunnustettu vähemmistökieleksi. Olen
useassa neuvoston istunnossa kysynyt ministereiltä Tanskan
tilanteen kehittämisestä, mutta konkreettista
vastausta en ole vielä oikein saanut. Asiaa on siis edelleen
pidettävä esillä niin Pohjoismaiden neuvostossa
kuin muutenkin. Tarvitaan viittomakielilaki, johon voidaan koota
kaikki tarvittava lainsäädäntö yhdenvertaisten
kansalaisoikeuksien toteuttamiseksi. Onneksi Suomen hallitus on
ohjelmassaan kirjannut toimenpiteitä viittomakielen asian
edistämiseksi.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvosto täytti viime
vuonna 60 vuotta. Pohjoismainen yhteistyö kumpuaakin samankaltaisista
kulttuuritaustoista, joiden pohjalta meidän on helppo tehdä yhteistyötä ja
viedä kaikille Pohjoismaiden asukkaille tärkeitä asioita
eteenpäin. Jokaisella maalla on kuitenkin omat haasteensa,
mutta on myös paljon sellaista, mihin voimme yhdessä vaikuttaa.
Meidän tulee rakentaa vapaata, demokraattista ja innovatiivista Pohjolaa,
jossa ihmiset saavat tehdä työtä yhteiseksi
hyväksi sekä ottaa vastuuta itsestään
ja toinen toisistaan.
Pohjoismaiset rajaesteet puhuttavat kuitenkin paljon. Viime
vuonna jokainen kansallinen parlamentti kävi ajankohtaiskeskustelun
pohjoismaisista rajaesteistä. Myös täällä meillä keskustelu
oli vilkasta, ja konkreettisia esimerkkejä tuotiin paljon
esille. Työ rajaesteiden poistamiseksi jatkuu edelleen.
Samaan aikaan on kuitenkin tarkkailtava uutta lainsäädäntöä,
jotta emme jatkuvasti synnyttäisi uusia rajaesteitä,
ja oman haasteensa tähän luonnollisesti tuo yhä uusiutuva
ja lisääntyvä EU-lainsäädäntö,
joka ei kaikkiin Pohjoismaihin ulotu, koska kaikki eivät
Euroopan unioniin kuulu.
Yksi käytännön työssä tuolla
turuilla ja toreilla kaikkein useimmin esiin tuleva rajaeste on
eläkeläisten kaksoisverotus, kuten täällä jo
aikaisemmin kuultiin. Kirjallisiin kysymyksiin on usein vastaukseksi
saatu se, että Suomen Verohallinnon mukaan Suomen sisäinen
verolainsäädäntö perustuu Suomessa
asuvien verovelvollisten tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun. Myös
hyvitysmenetelmää ja vapautusmenetelmää kehutaan
ministereiden vastauksissa ja niiden kehutaan olevan keinoja poistaa
toisista valtioista saadun tulon kaksinkertainen verotus. Valitettavasti
palautteen mukaan tämä ei käytännössä kuitenkaan
toimi.
Toinen asia, jossa rajaesteiden poistaminen on erittäin
tärkeää, on koulutusyhteistyö.
Pohjoismaiden nuoriso on yhteinen voimavaramme. Heidän
mahdollisuutensa opiskella ja työskennellä Pohjoismaissa
tulisikin turvata poistamalla vielä olemassa olevia rajaesteitä ja
kehittämällä yhteistä koulutuspolitiikkaa.
Opiskelun ja esimerkiksi työharjoittelun suorittaminen
toisessa Pohjoismaassa pitäisi olla nykyistä yksinkertaisempaa.
Eli rajaesteiden eteen on kertomusvuoden aikana kansallisissa parlamenteissa
tehty työtä, mutta yhteistyöministereiden
johdolla meidän tulisi pian päästä myös
konkreettisiin toimenpiteisiin ja tuloksiin.
Arvoisa puhemies! Pohjoismaita pidetään maailmalla
hyvänä esimerkkinä, sillä olemme onnistuneet
rakentamaan hyvinvointivaltiota, jossa heikoista ja apua tarvitsevista
pidetään huolta. Tulevina vuosikymmeninä joudumme kuitenkin
suurten haasteiden eteen, kun väestö ikääntyy
ja hoitoa tarvitsevien kansalaisten suhteellinen määrä kasvaa.
Itse kuuluin viime vuonna ainoana suomalaisena Pohjoismaiden neuvoston
hyvinvointivaliokuntaan, joka kokoontui viisi kertaa, ja mielestäni
tapaamiset olivat antoisia. Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnassa
etsitäänkin tänä vuonna esimerkiksi
hyviksi havaittuja käytännön toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden
hoitoon ja sitä, miten nuorten syrjäytymistä voitaisiin
ehkäistä jo ennalta.
Arvoisa puhemies! Parlamentit valitsevat jäsenet ja
varajäsenet puolueiden voimasuhteiden mukaan. Luottamuspaikkoja
ja monia muita asioita valmistellaan puolueryhmissä ennen
neuvoston elinten päätöksiä.
Puolueryhmiä on nyt viisi, sillä perussuomalaiset
perustivat yhteisen puolueryhmän, Nordisk frihet eli Vapaa
Pohjola -nimisen ryhmän, yhdessä tanskalaisen
Dansk Folkepartin jäsenten kanssa.
Arvoisa puhemies! Kiitän Pohjoismaiden neuvoston Suomen
valtuuskunnan puheenjohtajaa edustaja Rundgrenia sekä eduskunnan
osaavaa ja erittäin palvelualtista virkamieskuntaa kansainvälisellä osastolla
heidän työstään.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen saanut olla nytten pari vuotta mukana
Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa. Kyllähän
siinä on hoksannut sen, että tämän
Pohjoismaiden neuvoston tehtävä on todellakin
yhteistyön rakentaminen, mutta kyllähän
siinä on miettinyt sitten myöskin asioita, miten
tätä toimintaa tulisi kehittää.
Kyllä kahden vuoden aikana on hoksannut sen, että tämä on
aika raskas organisaatio. Siinä menee aika paljon aikaa,
rahaa ynnä muuta, mutta mitä sillä rahalla
sitten saa? Näitä toimintoja tulisi ennestään
kehittää, niitä tulisi konkretisoida.
Sitten erityisesti meidän pitäisi tässä eduskuntatyössäkin
huomioida se, että nämä että-lauseet,
joita sieltä saadaan paljon tulemaan, että-lauseet
eli suositukset, otettaisiin täällä meidän
eduskunnassa ja sitten myöskin muissa Pohjoismaiden neuvoston
maissa käsittelyyn konkreettisemmin.
Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa on kyllä se yhteisöllisyyden
tunne tärkeä, mutta pelkkä hyvä olo
ja hyvät puitteet eivät riitä. Toimintahan
meneepi päällepäin oikein hienosti ja
hyvin, mutta työ vie meiltä kansanedustajilta
paljon aikaa. Vaikka me täällä olemme
normaalisti hyvin paljon, niin meillä menee sitten istuntovapailta aikaa,
elikkä nyt lokakuussa on Oslossa kokous, kun muut ovat
istuntovapaalla. Sitten tammikuussa on istunto ja sitten on keväällä,
ja kesällä on kaksi eri kokousreissua. Kyllä se
laittaa miettimään sitä, minkä takia
on siinä matkassa ja mikä on se motivaatio tässä hommassa,
sillä kyllä sillä omalla ajallakin on
oma kustannuksensa. Siksi minä ainakin omalta osaltani
haluaisin tätä toimintaa kehittää entisestään
hyvinkin paljon.
Mitä nyt tässä ympäristö-
ja luonnonvaravaliokunnassa, jossa olen saanut olla matkassa, me olemme
käsitelleet? Kyllähän siinä on
se, että meillä on yhteinen arktinen ympäristö ja
luonnonvarat. Sitten olemme käsitelleet siinä Itämeren
asioita ja yleisesti sitä, että ympäristö on
yhteinen asiamme.
Mutta tosin onhan siellä hyvin paljon semmoisia asioita
käsittelyssä kuin muun muassa Färsaarille
ja Norjalle tärkeä makrilliasia. Kyllähän
se tosi on, että ei minua kyllä jaksa yhtään
kiinnostaa se makrilliasia. (Naurua) Se vain pitää hoitaa nyt
sitten sekin asia, kun kerran olemme yhteisessä pohjoismaisessa
toiminnassa matkassa.
Olennaisia asioita, joita pidän tärkeinä,
ovat nämä arktisten alueitten laivaliikenneasiat
ja ympäristö- ja meriturvallisuusasiat. Se, mikä tuli
hyvin esille, on tämä pohjoismainen liikenneyhteistyö,
just nämä ratayhteistyöasiat, mitkä varsinkin
meille pohjoisen ihmisille ovat erittäin tärkeitä.
Ilmastoasiat ovat meilläkin, täällä eduskunnassa,
tulossa lähiaikoina enemmän käsittelyyn.
Rajaesteasiat ovat meillä hyvin paljon esillä, niin
kuin on aikaisemmin tässä jo mainittu. Nyt sitten
erityisesti meille lappilaisille tämä rajaesteasia
on tärkeä. Siis mehän olemme jatkuvasti tekemisissä Ruotsin
ja Norjan kanssa. Mutta sitten muistaa pitää myöskin
se, että kyllä lähes meillä kaikilla
on joku sukulainen tai tuttava mennyt töihin Ruotsiin tai
Norjaan ja näitä asioita pitää viedä vieläkin
eteenpäin.
Meillä on siis yhteinen arktinen ympäristö ja luonnonvarat.
Pari viikkoa sitten me täällä eduskunnassa
käsittelimme arktisen strategian. Kyllä minä toivon,
että jokainen lukisi sen vielä kerran ajatuksella
läpi. Siinä oli muuten tosi paljon hyviä asioita,
joita meillä esimerkiksi tässä Pohjoismaiden
neuvostossa pitää viedä eteenpäin.
Kyllä nämä asiat olivat siellä konkreettisesti
lueteltuina. Jos ei muita asioita ajattelisi, niin pelkästään siinä arktisessa
strategiassa jo yksin on niin paljon asioita, että pelkästään
se riittäisi motivaatioksi toimia jatkossakin Pohjoismaiden
neuvostossa ja viedä näitä asioita eteenpäin.
Vielä ihan yksittäisenä asiana, mitä olen
huomannut Pohjoismaitten neuvostossa: Ainakin minun omalta osaltani
olen huomannut tästä niin kutsutusta pakkoruotsiasiasta,
että kyllähän se ruotsin kielen taito
on tärkeä asia ja se motivaatio senkin opiskeluun
on kasvanut paljon. Elikkä kyllä minä pidän
sitä opiskelua entistä tärkeämpänä ja
olen huomannut sen, että kyllä me olemme, Pohjoismaat
ja Pohjoismaiden neuvoston alue, semmoinen alue, että kyllä meidän
pitää toisistamme huolta pitää.
Satu Haapanen /vihr:
Arvoisa puhemies! Käsittelemme täällä Pohjoismaiden
neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomusta vuodelta 2012,
ja tämä on hyvä kuvaus siitä rikkaasta
työstä, mitä suomalaiset parlamentaarikotkin pohjoismaisessa
kontekstissa tekevät.
Arvoisa puhemies! Kun kerron eduskunnassa vieraileville lapsille
ja nuorille pohjoismaisesta yhteistyöstä, kerron,
että Pohjoismaiden neuvosto on kaikkien Pohjoismaiden ja
siellä olevien itsehallintoalueiden yhteinen eduskunta,
jossa keskustellaan ja päätetään
yhteisistä asioista. Pohjoismaissa meillä onkin
paljon yhteisiä piirteitä, ja haasteitakin, jotka
erottavat meitä jossain määrin myös
muusta maailmasta. Näitä piirteitä tässä kuvailen.
Pohjoinen luonto monipuolisuudessaan on luonut erityistä osaamista,
jonka avulla olemme sopeutuneet kylmiin olosuhteisiin ja jota hyödyntäen
voimme vastata muun muassa ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.
Pohjoismainen hyvinvointi perustuu tasa-arvon ajatukselle. Kavahdamme
Pohjoismaissa ajatusta sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja teemme voitavamme
hyvinvointierojen tasoittamiseksi ja taataksemme asukkaillemme samanarvoiset
kasvun olosuhteet, olipa heidän lähtökohtansa
mikä tahansa.
Pohjoismaiden kansainväliseen rooliin kuuluu vahvasti
vähemmistöjen oikeuksien puolesta puhuminen. Omassa
valiokunnassani, jossa saan olla puheenjohtajana, eli kansalais-
ja kuluttajavaliokunnassa olemme nostaneet esiin erityisesti kysymyksiä ihmiskaupasta,
naisten asemasta pohjoisilla alueilla ja alkuperäiskansojen
asemasta. Olemme peräänkuuluttaneet alkuperäiskansojen
erityisosaamisen ja kokemusten huomioimista, kun elinkeinoelämä ja
viranomaiset keskustelevat esimerkiksi toimista arktisilla alueilla.
Valiokuntamme on painottanut arktisten alueiden luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä.
Valiokuntamme
ehdotuksen pohjalta on hyväksytty suositus, että maiden
hallitukset varmistavat alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamattomuuden
luonnonvaroja hyödynnettäessä. Olemme
kehottaneet Norjan, Suomen ja Ruotsin hallituksia saattamaan saamelaissopimuksen
valmiiksi.
Pohjoismaissa ympäristön suojeleminen on perustava
osa yhteiskuntiemme toimintaa. Siinä valossa onkin harmillista,
että maidemme alueilla syntyy edelleen miljardi pantitonta
pulloa tai purkkia, joista suurin osa kyllä päätyy
kierrätykseen, mutta osa myös luontoon. Olisikin
tärkeää, että Pohjoismaiden
hallitukset tekisivät vielä aktiivisemmin työtä kaikkien
pantittomien pullojen ja purkkien saattamiseksi panttijärjestelmän piiriin.
Koska suurimmat purkkivirrat ovat Saksan ja Tanskan sekä Suomen
ja Viron välillä, kysymys on myös maiden
välisestä yhteistyöstä ja kysymys
on myös koko EU:ta koskettava. Tämä on
kuluttajakysymys, taloudellinen kysymys ja ympäristöön
liittyvä kysymys.
Kansalais- ja kuluttajavaliokunta työskentelee aktiivisesti
kuluttajia koskevien kysymysten parissa. Olemme paneutuneet muun
muassa antibioottiresistenssiin, eläimille ja ihmisille
yhteisiin tauteihin, pankkiasioihin sekä muun muassa eläkeläisten
verotukseen. Rajaesteet ovat myös kuluttaja-asioita.
Pohjoismaat ovat kuuluisia ja kansainvälisesti edelläkävijöitä rauhan
ja konfliktinratkaisun alalla. Kaikki tuntevat tietysti Nobelin
rauhanpalkinnon sekä lukuisten pohjoismaisten valtiomiesten
ja -naisten rauhanvälitystyön eri puolilla maailmaa.
Voi mainita esimerkiksi Gro Harlem Brundtlandin, Martti Ahtisaaren,
Anna Lindh -säätiön ja Elisabeth
Rehnin rauhanponnistelut. Valiokuntamme on omalta osaltaan halunnut tuoda
pohjoismaista rauhanomaista kehitystä esille myös
kansainvälisesti. Vuonna 2012 teimmekin valiokuntaehdotuksen
ministerineuvostolle itsehallintoja koskevan julkaisun laatimiseksi. Itsehallinnot
Pohjoismaissa ovat erityisiä, ja niitä leimaa
rauhanomainen kehitys, ja tätä haluamme myös
kansainvälisesti tuoda esille. Julkaisun ja siihen mahdollisesti
liittyvän konferenssin valmistelu etenee.
Pohjoismaiden neuvosto tekee tietysti merkittävää kulttuurityötä myöntämällä palkintoja
kirjallisuuden, elokuvataiteen, musiikin, ympäristöalan
ja nykyään myös lastenkirjallisuuden
alalta. Itse pidän pohjoismaista yhteistyötä erittäin
tärkeänä monesta näkökulmasta.
Muutosten ja reaalisten resurssien maailmassa on tärkeää,
että vaalimme arvoja, joilla edistetään
ihmisoikeuksia, ihmisten hyvinvointia ja ympäristön
kunnioittamista.
On tärkeää, että pohjoismaisessa
kontekstissa haemme vastauksia ihmiskuntaa kohtaaviin haasteisiin
ja kysymyksiin. Pohjoismaiden sisällä voimme toimia
jännitteiden, ihmisryhmien välisten jännitteiden,
vähentämiseksi, yhteisten kasvumahdollisuuksien
etsimiseksi, kehittämiseksi. Meidän kannattaa
yhdistää taloudellisia resursseja ja poistaa rajaesteitä,
jotta saamme yhdessä enemmän. Arktisen alueen
kilpajuoksussa voimme toimia hillitsevänä voimana,
joka tarkastelee Arktista monesta näkökulmasta,
myös sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta.
Lopuksi: Pidän erittäin tärkeänä,
puhemies, pohjoismaisen työn kytkemistä läheisemmin eduskunnan
työhön. Esimerkiksi valiokunnissa voitaisiin aina
miettiä aktiivisemmin, mitä tämä tarkoittaa
pohjoismaisessa kontekstissa. On myös tärkeää vaikuttaa
Euroopan unioniin päin, ja kasvatuksen alalta on erittäin
tärkeää, että lapset ja nuoret
oppivat tuntemaan pohjoiset naapurinsa ja opimme toistemme kieltä,
kuten edustaja Maijalakin tässä äsken
hyvin kuvaili ruotsin kielenkin tärkeyttä, muita
pohjoismaisia kieliä pois lukematta tietenkään.
Läheiset suhteet Pohjoismaihin, Pohjoismaiden tunteminen
avaavat nuorille ja lapsille ja aikuisille mahdollisuuksia työskennellä useassa maassa,
opiskella useassa maassa, ja näistä kokemuksista
itsekin olen valtuuskunnan jäsenenä yhdessä muiden
kollegoiden kanssa saanut nauttia ja tehdä työtä.
Kiitos myös kollegoille hyvistä puheenvuoroista
tässä keskustelussa.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rundgren piti tämän
keskustelun aluksi asiallisen katsauksen Pohjoismaiden neuvoston Suomen
valtuuskunnan toimintaan, kiitos siitä.
Tahdon lyhyesti vielä palata pohjoismaisen puolustusyhteistyön
teemaan, nimittäin edustaja Rundgrenin ja eräiden
muidenkin edustajien esille nostamaan Islannin ilmavalvontakysymykseen,
josta käyty julkinen keskustelu hiljattain velloi Suomessa
ja jossain määrin myös Ruotsissa, olemmehan
me molemmat Natoon kuulumattomia liittoutumattomia maita.
Pitkällisten keskustelujen ja neuvottelujen tulos oli
hiljattain se, että Suomi ja Ruotsi osallistuvat yhdessä Norjan
kanssa ensi vuonna Islannissa kansainväliseen ilmavoimien
harjoitukseen, eivät siis ilmavalvontaan, joka ei sitä paitsi edes
olisi Suomen lakien mukaan mahdollista. Norja hoitaa varsinaisen
ilmavalvonnan erillisillä koneilla. Suomi ja Ruotsi siis
osallistuvat yhteispohjoismaiseen harjoitukseen Islannissa, eivät
maan ilmavalvontaan.
Kuitenkaan tieto Suomen ja Ruotsin ilmavoimien todellisesta
roolista Islannissa ei ole levinnyt laajalle. Esimerkiksi viime
viikon lopulla Naton parlamentaarisessa yleiskokouksessa Kroatian
Dubrovnikissa, jossa sain edustaa Suomea yhdessä edustaja
Savolan kanssa, Naton pääsihteeri Anders Fogh
Rasmussen väitti kirkkain silmin Suomen ja Ruotsin osallistuvan
Islannin ilmavalvontaan. Hän ei puhunut sanallakaan harjoituksesta,
vaan käytti englanninkielistä sanaa "air surveillance" — sivumennen
sanoen onneksi hän ei käyttänyt sentään
sanaa "air patrolling", joka olisi käsitykseni mukaan ollut
vielä astetta kovempi ilmaisu. Myöhemmin Naton
yleiskokouksessa käydyssä keskustelussa pääsihteeri
Rasmussenin virheellistä väitettä Suomen
ja Ruotsin roolista Islannissa toisti, yllättävää kyllä,
norjalainen sosialidemokraattipoliitikko Marit Nybakk, joka toimii
Pohjoismaiden neuvoston presidenttinä. Henkilökohtaisessa
keskustelussa korjasin hänen käsitystään.
Pääsihteeri Rasmussenin toki uskon tietävän
asian todellisen tilan.
Arvoisa puhemies! Toivoa sopii, että Suomi valvoo jatkossa
paremmin tiedonvälitystä ulko- ja turvallisuuspoliittisesti
merkityksellisistä asioista siksi, ettei rooliamme hämärretä.
Seppo Kääriäinen /kesk:
Herra puhemies! Kolme näkökohtaa, kolme punktia.
Ensinnäkin jatkan siitä, mitä edustaja
Niinistö sanoi Islannin ilmavalvonnasta. Siis se on todellakin
sillä tavalla, että Suomessa on päätetty,
että Suomi osallistuu yhdessä Ruotsin kanssa Islannin
ilmavalvonnan yhteydessä toteutettavaan harjoitukseen,
ei siis edes Islannin ilmavalvonnan harjoitukseen vaan sen yhteydessä tapahtuvaan
harjoitukseen yhdessä Ruotsin kanssa. Tässä on
aivan selvä raja, aivan selvä raja, ja tätä ei saa
sekoittaa sitten kansainvälisillä areenoilla, missä Suomikin
esiintyy, antaa ikään kuin liukua sinne päin,
siihen ilmavalvonnan suuntaan. Ei se näin voi olla, vaan
pitää pysyä tehdyssä päätöksessä.
Tämän hallituksen toimintaa pitää tässäkin
seurata tarkkaan, että ei tapahdu tämmöistä sumuttamista.
Sitten toinen näkökohta on tämä arktisen
politiikan keskustelu. Tälläkin kertaa se on ollut
erittäin hyvää keskustelua. Kiinnitän
huomiota siihen, että täällä käydyn
hyvän keskustelun jälkeen hallituksen sisällä on
ollut aika merkittävää rakoilua arktisen
politiikan sisällöstä. Tässä minä en
viittaa mihinkään kahnaukseen Jäämerellä, vaan
viittaan siihen, että hallituksen sisällä on erilaisia
käsityksiä siitä, mikä on Suomen
hallituksen arktinen politiikka, vaikka täällä annettiin semmoinen
kuva, että ollaan suloisesti yhtä mieltä.
Eihän se näin ole. Jälkeenpäin
käyty keskustelu on tämän kertonut, että eihän
se näin ole. Oikeastaan tarvittaisiin siis uusi keskustelu
siitä, mikä on Suomen virallinen arktinen politiikka. Ainakin
tarvitaan selko hallituksen arktisen politiikan linjasta niin pian
kuin mahdollista.
Ja kolmanneksi, herra puhemies: Kun puhutaan Pohjoismaiden yhteisestä turvallisuus-
ja puolustuspolitiikasta, minusta on tärkeää koko ajan
pitää mielessä, mikä on sen
päätarkoitus. Minun mielestäni se on
se, että me Pohjoismaat koetamme varjella täällä olevaa
poliittista ja sotilaallista vakautta ja varjella sitä,
estää vastakkainasettelun syntymistä,
tehdä kaikki yhteistyön puolesta.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Ensin näistä konkreettisemmista
asioista eli vielä näistä rajaesteistä.
Tuossa selvityksessä, raportissa, on mainittu kyllä muutamia
rajaesteitä, jotka on onnistuttu poistamaan, mutta sitten
on vielä tämmöisiä iäisyyskysymyksiä ja
sitten ongelmia, joita syntyy koko ajan lisää.
Silloin minä ymmärrän, että ongelma
voi olla hankala ratkaista, jos se on ongelma kahdessa maassa, mutta
tämä tapaus, jonka kuvasin ensimmäisessä puheenvuorossani,
on puhtaasti suomalainen tulkinta. Suomen verottajalla on täysi
valta päättää siitä,
kuinka paljon he lukevat hyväksi toiseen maahan maksettuja
veroja tai veroluonteisia maksuja, ja nyt tätä korjausliikettä ei
ole tehty. En tiedä, pitääkö tässäkin
asiassa mennä sitten EY-tuomioistuimeen asti ennen kuin
kansalaiset saavat oikeutta. Jos nykyinen käytäntö jatkuu,
niin se kyllä opettaa ihmisiä siihen ajatteluun,
että on parempi muuttaa maasta pois, jos siinä ei
saa oikeutta, kuin käydä naapurimaassa töissä ja
maksaa sitten huomattavan paljon enemmän veroja.
Kuitenkin täällä valtiovarainministeriön
vastauksessa sanotaan, että verovelvollisella on oikeus
vähentää puhtaasta ansiotulostaan lakisääteinen
työntekijän eläkemaksu, työttömyysvakuutusmaksu
ja sairausvakuutuksen päivärahamaksu sekä omasta
ja puolisonsa pakollisista eläkevakuutuksista suorittamansa
maksu. Jos verovelvollisella ei ole tarkempaa selvitystä,
voidaan ulkomailla maksetut maksut vähentää siihen määrään
asti kuin mitä henkilö olisi Suomessa ollut velvollinen
maksamaan. Näin ollen verotuskäytännössä on
hyväksytty Norjassa maksetusta maksusta vähennys
Suomen maksujen suuruisena eli ei sitä euromäärää,
mikä on Norjaan maksettu, vaan se, mikä olisi
Suomeen maksettu, ja silloin minusta ihan maalaisjärjellä tässä on kyseessä kaksoisverotus.
Mutta sitten tähän isompaan kysymykseen, siihen,
mikä on keskusteluttanut paljon, ja kun on ollut puhetta
pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä,
niin käsitteillähän voidaan selventää asioita
tai niillä voidaan sekoittaa selvät asiat, ihan
vain miten niitä käytetään.
Viittaan tohtori Veikko Heinosen väitöskirjaan.
Entinen sotilaslentäjä varmaan on kiinnostunut
kaikin puolin näistäkin asioista. Hän
viittaa Esko Antolaan, että "Antola näkee Stoltenbergin
esityksen Naton strategiana saada Ruotsin ja Suomen potentiaali
Naton käyttöön vetoamalla pohjoismaiseen
yhteisyyteen ja yhteisvastuuseen". Tämä on minusta
sekä Heinoselta että Antolalta aika mielenkiintoinen
yhteenveto.
Muun muassa Erkki Tuomioja aiemmin ennen ministeriaikaansa ja
myöskin silloinen puolustusministeri Häkämies
ovat tästä todenneet, Tuomioja niin, että Islannin
ilmatilavalvontaan osallistuminen on epärealistista ja
tarpeetonta ja sen lisäksi se on ja pysyy sotilasliitto
Naton tehtävänä, ja tällä kannalla
oli myös aiemmin puolustusministerinä toiminut
Häkämies. No, nyt tässä tulee
kysymys siitä, mikä tässä on
sitten muuttunut, kun ainakin nykyisellä ministeri Tuomiojalla
on eri kanta kuin kansanedustaja Tuomiojalla. Juuriko on niin, että tällä käsitepelaamisella
itse asia on muutettu tai ainakin yritetään muuttaa
aivan toiseksi kuin mitä se on?
Otetaan vielä kättä pitempää sitten.
En jaksa uskoa, että jos nämä Wikileaks-vuodot
olisivat hölynpölyä, tätä demokratian
esitaistelijaa vainottaisiin niin ankarasti kuin vainotaan. Siellä on vuotanut
hyvin kiusallista tietoa, ja tietovuotosivusto Wikileaksilta löytyi
hyvin paljastavia raportteja, amerikkalaisia diplomaattiraportteja,
ja niissä todetaan muun muassa, että "Norjan ulkoministeriön
mukaan heidän innostuksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön
liittyy pitkälti siihen, että näin autetaan
Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa". Ja edelleen:
"Kaikki, mikä parantaa Pohjoismaiden puolustuskykyä,
on tervetullutta. Myös siitä on hyötyä,
jos pohjoismainen puolustusyhteistyö tuo Ruotsia ja Suomea
lähemmäs Natoa pehmentämällä julkista
Nato-jäsenyyden vastaista oppositiota ja edelleen integroi
Ruotsin ja Suomen asevoimia Nato-standardeihin ja -käytäntöihin."
Tämä on se ydin, minkä takia Suomi
halutaan mukaan Islantiin ilmavalvontaharjoitukseen, ja minusta
näitä perusteita ei pidä silloin väheksyä eikä näitä kiistattomia
dokumentteja, aiempia kantoja ja myöskään
julki tulleita diplomaattiraportteja, silloin kun mietitään,
mikä on Suomen asema tiivistyvässä pohjoismaisessa
yhteistyössä puolustuspolitiikan saralla ja tapahtuuko
se pohjoismainen yhteistyö omaehtoisesti vai jonkun suuremman
ulkopuolisen voiman ohjaamana, kun on ihan selvää,
että voi olla niin, että kun vedetään
useampi Pohjoismaa mukaan tähän suohon, joista
osa on Nato-jäseniä, osa ei, niin se lopputulos
onnistuu silloin paremmin.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Pohjoismaisella yhteistyöllä on
erittäin vahva pohja, ja se on käynyt julki tässä keskustelussa. Sillä on
Suomessa laaja kansalaisten tuki, jota heijastelee myös
se, että entistä useampi kansanedustaja on siitä kiinnostunut.
Tämä on varmasti ollut vilkkain ja pisin keskustelu
toimintakertomuksesta, mitä tässä salissa
on käyty, ja silti täältä on
ihan pakottavista syistä monia sellaisia kansanedustajia
ollut poissa, jotka normaalisti ovat tähän keskusteluun
osallistuneet, niin että voi todeta tässä salissakin
tämän pohjoismaisen yhteistyön merkityksen
kasvun.
Monesti sanotaan, että tämä on kallista
toimintaa ja tulee vähän tuloksia, mutta jos ajatellaan
tuota budjettia, joka on minun laskujeni mukaan 70—80 miljoonaa
euroa vuositasolla, 3—4 euroa per pohjoismainen asukas,
niin ei se todellakaan kallista ole siihen nähden, että tässä on kysymys
todella tärkeästä, koko Euroopan kannalta
tärkeästä, yhteistyöstä ja
jopa koko maailman kannalta tärkeästä yhteistyöstä,
jos pyritään siihen, mihinkä edustaja
Kääriäinen täällä viittasi,
että Pohjoismaat pyrkivät lisäämään
vakautta näillä pohjoisilla alueilla, jonne koko
maailman kiinnostus juuri näitten luonnonvarojen ja tämän ilmastonmuutoksen
synnyttämän keskustelun myötä on
suuntautumassa.
Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta tapasi tämän
vuoden puolella myös presidentti Niinistöä,
ja saatoin havaita sen, että myös presidentti
on erittäin kiinnostunut pohjoismaisesta yhteistyöstä ja
erityisesti siitä, mitä tapahtuu tuolla pohjoisilla
alueilla. Hänhän suuntasi valtiovierailunkin Tromssaan.
Tromssan lähistöllä Harstad-niminen paikka
on Norjan öljyteollisuuden pohjoinen keskus, ja ne ovat
todella erittäin tärkeitä alueita myöskin
suomalaisille poliitikoille ja talouselämälle
tutustua.
Kielestä vielä sellainen asia, että sehän
on tietysti meille suomalaisille tässä pohjoismaisessa yhteistyössä este,
muille kuin ruotsia äidinkielenään täällä puhuville.
Toki on myöskin mainittava se, että kyllä meidän
kouluopetus paljon auttaa meitä tässä,
ja toivon itse kyllä, että tämä ruotsin
kielen opetus ja opiskelu Suomessa pysyy vilkkaana. Olen jopa esittänyt
ja esitän, että noilla raja-alueilla — meillä on
pitkät raja-alueet Norjan ja Ruotsin kanssa, missä tämä kanssakäyminen
on päivittäistä — meillä pitäisi
ruotsin kielen olla ensimmäinen vieras kieli. Monet asiantuntijat
sanovat, että ruotsin kieli on paljon helpompi oppiakin
kuin nämä muut vieraat kielet, ikään
kuin silta myöskin sitten englannin ja muitten kielten
opiskeluun, jotka ainakin niillä alueilla voisi aloittaa
hieman myöhemmin.
Kommentoin muutamia puheenvuoroja. Tuo edustaja Mustajärven
esille ottama Norjan kaksoisverotuskysymys on kyllä vakava
asia, ja siihen täytyy kyllä paneutua ja pyrkiä se
korjaamaan.
Edustaja Mattila nosti esiin nämä saamen kielen
kysymykset ja totesi, että Euroopan neuvostossa sitten
vielä yleisesti ottaen on hyödyllistä rakentaa
tätä pohjoismaista yhteistyötä.
Siihen on helppo yhtyä. Hän myös mainitsi
nämä rajajoet, jotka ovat meillä sillä tavalla
tärkeitä alueita, että niitä koskevat
rajajokisopimuket sekä Tenojokilaaksossa että Tornionjokilaaksossa.
Näillä alueilla myös kiinnitetään
huomiota yhteisiin ympäristökysymyksiin, nimittäin
ne kaivostoiminnot, jotka siellä raja-alueilla ovat, toimivat kyllä samojen
yhteisten vesistöjen alueilla.
Ehkä muutamaan muuhunkin voin kommentoida. Edustaja
Modig nosti tämän suositusten täytäntöönpanon,
tämän vaikuttavuuden mittaamisen tärkeänä asiana.
Se on juuri niin, että meidän täytyisi
tässä talossa kaikissa valiokunnissa vielä terävämpiä olla,
kun käsitellään uusia lakeja, että tämä pohjoismainen
näkökulma nostetaan esiin.
Erittäin miellyttävää oli
panna merkille se, että edustajat Pirttilahti ja Modig
ovat yhdessä toimineet noissa energiamarkkinakysymyksissä ja
paneutuneet todella syvällisesti tähän.
Esimerkiksi nämä älykkäät
sähkömarkkinat ja sähköverkot
ovat varmasti semmoinen pohjoismainen uusikin mahdollisuus, niin
että on hienoa, että siihen poliittisellakin tasolla
on kiinnitetty huomiota.
Edustaja Peltonen puhui kulttuurin näkökulmasta
ja tutkimuksen näkökulmasta EU-rahoituksesta,
ja kun meillä paljon tästä arktisesta
on keskusteltu viime aikoina, niin on syytä nostaa kyllä tämä näkökulma
painokkaasti esiin, sillä olen aivan varma, että lähivuosina
Euroopan unionin tutkimusmäärärahoja
suunnataan enemmän arktisiin kysymyksiin, ja silloin Suomen
on oltava tässä hereillä. Erityisesti
muistutan siitä, että meillä on pohjoisessa
hyviä yliopistoja, että myös niihin näitä tutkimusmäärärahoja
suunnataan. Muun muassa Arktinen keskus toimii Rovaniemellä Lapin
yliopiston yhteydessä.
Edustaja Maijala oli kriittinen siihen nähden, että Pohjoismaiden
neuvosto vie paljon edustajien työaikaa, ja se oli ihan
perusteltu näkökulma. Se on varmasti yksi syy
siihen, että jotkut edustajat jonkin aikaa toimittuaan
Pohjoismaiden neuvostossa sitten jättäytyvät
siitä pois. Se on kyllä valitettavaa. Tässä täytyy
järki olla, tuossa neuvoston toiminnassa, kyllä mukana,
ei voida lisätä jatkuvasti näitä aktiviteetteja,
koska edustajilla on tärkeät tehtävät
myös täällä kotimaassa.
Edustaja Haapanen kiinnitti ansiokkaasti huomiota tähän
sosiaaliseen kestävyyteen arktisella alueella, mikä tarkoittaa
nimenomaan sitä, että väestö ja
ihmiset ovat siellä keskiössä. Helposti tämä näkökulma
unohtuu, jos vain painotetaan taloudellisia näkökulmia.
Sitten tässä oli painokkaat puheenvuorot edustaja
Niinistöltä ja Kääriäiseltä liittyen
tähän Islannin ilmavalvontakysymykseen. Myönnän, että pikkuisen
huolimattomasti itsekin artikuloin tuossa, kun totesin, että se
on ilmavalvonnan harjoitusta — ei se ole edes sitä.
Suomen osalta se on juuri näin kuin tässä on
todettu. Pidän erittäin hämmästyttävänä sitä,
minkä edustaja Niinistö kertoi, että Fogh
Rasmussen olisi näin todennut tuolla, koska nimenomaan
hänhän sanoi suoraan, että Suomi ei edes
pysty tulemaan tähän valvontaan mukaan, juuri
hänhän se pani pisteen tälle keskustelulle.
Jos hän nyt on sanonut näin, niin en tiedä oikein,
mihinkä tässä pitää uskoa. Marit
Nybakkin kohdalla kyllä lähtisin siitä,
että hän todennäköisesti ei
tätä nyanssia ymmärrä. Norjalaiset
eivät — minä olen sen verran käynyt keskustelua
heidän kanssaan — tätä Suomen
hienojakoista keskustelua edes ymmärrä Nato-maana,
elikkä siinä en usko olevan tarkoituksellisuutta
mukana. Mutta Rasmussenin kohdalla täytyy ihmetellä tuota
kommenttia.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä keskustelu
osoittaa sen, että pohjoismainen yhteistyö alkaa
saada sen sijan suomalaisessa keskustelussa, mikä sille
kuuluu. Täällä totesin jossakin vaiheessa,
että helposti lähdetään merta edemmäs
kalaan, enkä todellakaan tarkoittanut sitä, mihin
edustaja Sankelo viittasi, etteikö arktisessa yhteistyössä lähdetä Yhdysvaltojen
ja Kanadan kanssa ja Venäjän kanssa näihin
Barents-keskusteluihin ja Koillisväylä-keskusteluihin, totta
kai näihin. Mutta enemmän viittasin siihen, että olen
tässä ulkomaankaupan markkinoinnissa huomannut
sen, että matkat suuntautuvat kovin kauas Kaukoitään — varmaan
hyödyllisiä matkoja — ja muualle maailmaan.
Mutta kun meillä on kuitenkin Norja ja Ruotsi — Ruotsi meidän
suurimpia kauppakumppaneita ja Norjassa valtavat mahdollisuudet — niin
tässä mielessä on helppo todeta, että meidän
ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Meillä on tässä lähellä valtavan
rikas ympäristö ja mielenkiintoinen poliittinen
yhteisö, jossa voimme toimia koko Euroopan ja maailman
hyväksi vakautta, turvallisuutta, hyvinvointia rakentaen.
Silvia Modig /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvä keskustelu.
Valtuuskunnan puheenjohtajan sanoihin on tässä helppo
yhtyä.
Itselleni jää päällimmäisenä tästä keskustelusta
ajatus siitä, miten me voisimme tiivistää yhteistyötä,
miten me voisimme yhdessä muitten Pohjoismaiden kanssa
olla entistä vahvempia vaikuttajia Pohjois-Euroopan kysymyksissä. Tässä on
mielestäni ministerineuvosto avainasemassa. Olisiko valtuuskunnan
puheenjohtajan mielestä nyt ainekset ja aika kasassa sille,
että voisimme käydä tästä valtuuskunnan
ja yhteistyöministerin välillä keskustelua
ja yrittää löytää niitä konkreettisia
keinoja? Kuten tässä keskustelussa on käynyt
ilmi monien rajaeste-esimerkkien kautta, niin se on kyllä todella
suomalaisten etu, että me pystyisimme tekemään
näissä asioissa tiiviimpää yhteistyötä.
Tässäkin keskustelussa on tullut monta semmoista
esimerkkiä esille, missä varsinkin raja-alueella
asuvat ihmiset eivät voi hakea niitä parhaita
mahdollisuuksia heitä varten näitten olemassa
olevien rajaesteiden takia.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri tämä näkökulma, jonka
edustaja Modig tässä nosti, on tärkeä saada
esille.
Tämän keskustelun ainoa semmoinen miinus on
ollut se, että ministeriaitiossa ei ole yhteistyöministeri
mukana. En tiedä, missä hän on, varmaan
hänellä on joku tärkeä virkatoimi
menossa. Mutta kun kuitenkin on käytännössä niin,
että Pohjoismaiden neuvoston kansanedustajat käyvät
omaa keskustelua ja nyt on erittäin aktiivinen ote siellä menossa,
niin ellei ministerineuvosto ja elleivät yhteistyöministerit
pääse mukaan tähän rytmiin,
niin silloin, voi sanoa näin, toinen jalka ontuu erittäin
pahasti tässä keskustelussa ja näitten
käytännön toimenpiteitten toteuttamisessa. Siinä mielessä tämän
hyvän keskustelun ainoa puute on se, että se ei
mene nyt välittömästi perille, mutta
uskon, että hän kuitenkin lukee ja seuraa sitten
nämä meidän keskustelumme ja tulee aktiivisesti
toteuttamaan näitä tavoitteita, mitkä tässä on
esitetty.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Tuo on aivan totta, että olisi ollut
hyvä, että yhteistyöministeri koordinoivana
ministerinä olisi ollut paikan päällä,
tai jos hänellä on pakottava este, niin kuitenkin
joku muu ministeri, jonka toimialaan nämä kysymykset
keskeisesti liittyvät, esimerkiksi sosiaaliministeri tai
työministeri. Nämä ovat, varsinkin nämä rajaesteet,
sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä tai työelämään
liittyviä kysymyksiä ja sitä kautta vaikuttavat
ihmisten arkielämään hyvinkin paljon.
Vielä, kun tässä raportissa oli myöskin
osiot Venäjä-yhteistyöhön, niin
ainakin minä ajattelen niin, että mitä enemmän
euroalue yskii, sitä suurempi on syy katsoa itään
Suomessa ja Pohjoismaissakin, ja esimerkiksi norjalaiset ovat Barentsin
alueella tavattoman aktiivisia. Nythän tämän vuoden
puolella on asetettu venäläis-suomalainen
yhteistyöryhmä ensin selvittämään
Salla—Kantalahti-raideyhteyttä, mutta viime kokouksessa
tuo selvitystyö oli muuttunut rakentamisselvitykseksi ja
työryhmän puheenjohtaja oli vaihdettu, mikä antaisi
viitteitä siitä, että tämän työryhmän
valtuutus on vielä astetta kovempi. Tämä on
ensimmäinen kerta, kun venäläiset ovat tässä raideyhteydessä sodan
jälkeen aktiivisia. Ruotsi satsaa hyvin paljon pohjoisen
raideyhteyksiin. Suomessakin on panostettu Länsi- ja Itä-Lapin
raiderakentamiseen, ja Seinäjoki—Oulu-väli
pitää saada kuntoon, koska se on elämänlanka
niin pohjoiseen kuin etelään. Ja jos tässä vielä Venäjä tekee
sen strategisen valinnan, että tuo on se tulevaisuuden
yhteys — Salla—Kantalahti on tulevaisuuden yhteys
senkin takia, että sen kustannukset ovat murto-osa vaihtoehtoisista
suunnitelmista — niin silloin koko Lapin strateginen asema
liikennepoliittisesti voi muuttua hyvin oleellisella tavalla.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärven näkökulmat
ovat hyvin arvokkaita. Venäjä-kysymys jäi
tässä keskustelussa ehkä vähemmälle.
On nyt kuitenkin muistutettava, että se on erittäin tärkeä ulottuvuus
pohjoismaisessa yhteistyössä. Meillä ovat
tiedotustoimistot siellä erittäin aktiiviset myöskin,
esimerkiksi Pietarissa. Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto,
joka vastaa käytännössä näistä ulkosuhteista,
tekee vuosittain matkan aivan sillä tarkoituksella, että paneudutaan
Venäjän kysymyksiin, näille lähialueille. Olemme
käyneet Narjan-Marissa Jamalin Nenetsiassa, jossa on erittäin
herkillä arktisilla alueilla tätä öljyntuotantoa.
Siellä on venäläisen yhtiön
ja Philipsin yhteinen yhtiö, joka sitä toteuttaa.
Me olemme tutustuneet Novgorodin alueeseen, joka on vanhaa pohjoismaista
aluetta ja joka on erittäin kiinnostunut yhteistyöstä Pohjoismaiden kanssa
omaa kulttuuriperintöäänkin elvyttäen, niin
että kyllä minusta se on hieno asia ollut nyt viime
vuosina, että tähän Venäjä-osaamiseen
on alettu kiinnittää entistä enempi huomiota
myös Pohjoismaiden neuvostossa.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä haluan korostaa sitä,
että me eduskunnan kolme pohjoisinta kansanedustajaa olemme
täällä uskollisesti paikalla ja haluamme korostaa
yhdessä sitä, mikä on tämän
pohjoisen toiminnan merkitys ennen kaikkea Lapille, mutta toivottavasti
muutkin huomaavat sen, kuinka iso se on koko Suomelle.
Mutta vielä tässä haluan korostaa
sitä asiaa, että kun esimerkiksi Sodankylästä kirkolta
laskee 500 kilometrin säteen, niin siinä on valtava alue.
Siellä on Murmansk ja — mitä siellä on — Hammerfest,
Kirkkoniemi... Hetkinen, mennään tuonne... No,
Oulu sinne mahtuu, ja se on kuitenkin hyvin iso alue, missä on
erinäköistä toimintaa, mutta todellakin
rajaesteet pitäisi saada ylitettyä näissä asioissa.
Pitäisi saada paljon toimintoja menemään
eteenpäin, meidän pohjoisen ulottuvuuden asioita,
ja liikenneasiat järjestymään. Meille
tämä on tärkeä asia, ja toivottavasti muutkin
huomaavat sen, kuinka tämä on tärkeää koko
eduskunnalle, koko Suomelle, että pohjoiset asiat saadaan
toimintaan.
Keskustelu päättyi.