Ahti Vielma /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maamme kuntajaotuksen uusimisesta on keskusteltu useita vuosikymmeniä, ja juuri tällä hetkellä tuo keskustelu käy vilkkaana, joillakin seuduilla jopa kiivaana.

Kunnat ovat joutuneet tilanteeseen, josta vanhoilla keinoilla ja vanhalla kuntajaotuksella ei enää selvitä. Erittäin laajalti tilanne jo tiedostetaan, ja ilahduttavaa kehitystä kuntaliitosten osalta on tapahtunut tai on parhaillaan tapahtumassa. Edelleenkin esitetään kuitenkin myös vastustavia mielipiteitä aivan välttämättömienkin kuntaliitosten osalta. Hyvin kuvaavaa on se, että muutosvastarintaa näissä tapauksissa ovat olleet synnyttämässä jopa samat henkilöt vuosikymmenten ajan eikä kunnallinen demokratia ole voinut toimia kuntalaisten edun mukaisesti. Pelkään pahoin, että vireillä oleva kuntauudistusprosessi kaatuu monella alueella tuohon samaan vastarintaan, ellei valtiovallalla ole lainmukaista oikeutta painavista syistä tehdä omaa ratkaisuaan.

Olen perustellut kuntajakolain 4 §:n muuttamista juuri edellä mainitsemillani painavilla syillä. Keskusteluissa kuntajaon muuttamisesta on aivan liian vähälle huomiolle jäänyt se, että voimassa olevista hallinnollisista rajoista johtuva virheellinen yhdyskuntasuunnittelu johtaa kalliisiin ja toimimattomiin virheinvestointeihin: investointeihin väärille alueille kaiken rakentamisen osalta, tarpeettomiin ja suuriin liikennekustannuksiin, energiatuotannon epätaloudelliseen käyttöön, tonttipulaan, virkistysalueiden muuttamiseen rakennusmaaksi, palvelujen puutteelliseen ja kalliiseen organisointiin jne. Näitä voisi luetella vielä paljon paljon enemmän. Esimerkkejä edellä kuvatuista ongelmista löytyy maastamme runsaasti.

Koska takanani on pitkä kunnallinen ura, joka on alkanut jo 60-luvun lopulla Pääkaupunkiseudulla Espoon palveluksessa ja jatkunut Keski-Suomessa Jämsän kautta Jyväskylään, olen joutunut tai päässyt hyvin läheltä seuraamaan keskusteluja kuntaliitoksista yli kolmen vuosikymmenen ajan. On suorastaan hätkähdyttävää, että täällä eduskunnassa kuntajako-ongelmista puhuttaessa olen havainnut, että olen noita samoja puheita kuunnellut jo yli 30 vuotta sitten esimerkiksi Helsingin seudun ongelmia käsiteltäessä.

Miksi ei ole sitten tapahtunut mitään? Kokemusperäinen vastaukseni on se, että kunnallinen demokratia ei toimi tapauksissa, joissa yksityinen tai tietyn ryhmän poliittinen etu ja yhteiskunnan kokonaisetu ovat vastakkain. Hyvin pieni avainryhmä voi vuodesta toiseen estää kauaskantoisenkin päätöksen teon, ja laskun maksajia ovat veronmaksajat.

Kun tarkastelemme tämänhetkistä kuntarakennetta muun muassa edellä kerrotuilla paikkakunnilla, voimme todeta, että se on monella alueella rakenteellisesti ja toiminnallisesti hajanainen ja sen vuoksi kalliisti rakennettu. Käyttökustannukset ovat korkeat, toiminta hankalaa ja monelta osin jopa mahdotonta. Näiden suunnittelu- ja rakentamisvirheiden vuoksi on tuhlattu varoja valtavia summia. Luonnollisestikaan ei pidä aliarvioida niitä toiminnallisia säästöjä, joita kuntaliitoksilla saavutetaan. Niihin verrattuna moninkertainen määrä varoja tuhlataan ja on jo tuhlattu kuitenkin juuri mainitsemieni virheellisen suunnittelun ja rakentamisen vuoksi, johon juuri väärä kuntajaotus on johtanut.

Arvoisa puhemies! Kuntajakolain 3 §:ssä on lueteltu yleiset edellytykset kuntajaon muuttamiseksi. Sen mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos 1) edistää palvelujen järjestämistä asukkaille; 2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita; 3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuutta; 4) tai edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Laissa on siten hyvät perustelut kuntaliitoksille, ja noilla perusteilla tehdyt liitokset ovat poikkeuksetta onnistuneet.

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että voimassa olevan lain puitteissa nuo hyvät perustelut eivät ole riittäneet aina, vaan moni hyvä hanke on kaadettu aivan epäoleellisten ja hyvin usein pelkästään poliittisten valtapyrkimysten vuoksi. Aivan muutama poliitikko on saanut tällä tavalla turvattua oman tuolinsa jatkossa. Tällaisissa tilanteissa valtioneuvostolla tulisi olla oikeus ratkaista asia kuntalaisten edun mukaisesti ja tehdä pakkoliitospäätös edellä mainittujen painavien syiden perusteella. Korostan sitä, että nimenomaan painavien syiden perusteella, ja vapaaehtoinen, lain mukainen linja olisi se peruslinja.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyin perusteluin olen tehnyt tämän lakialoitteen kuntajakolain 4 §:n muuttamisesta seuraavasti:

"Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 19 päivänä joulukuuta 1997 annetun kuntajakolain (1196/1997) 4 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

4 § Erityiset edellytykset uuden kunnan perustamisessa ja kunnan lakkauttamisessa.

Painavasta syystä uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähentämistä koskeva päätös voidaan tehdä tämän pykälän 1 ja 2 momentin estämättä."

Näin yksinkertaisella lain täsmennyksellä tämä asia tulisi jatkossa paremmin hoidettua.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minulla ei ole niin pitkää kunnallista virkamiesuraa takanani kuin ed. Vielmalla, vaikka minullakin sitä jonkin verran on, mutta eduskuntauraa on sitten vähän enemmän.

Ed. Vielma on tehnyt sinänsä mielenkiintoisen lakialoitteen asiasta, josta hän on paljon puhunut vuosien mittaan ja viime aikoina tietysti erityisesti, kun Vanhasen hallitus on saanut koko kuntakentän nyt niin sekaisin, että jotakin täytyy tässä tehdä.

Tässä aloitteessa ja niin kuin perusteluista kuulimme ehkä ed. Vielmalla on hieman tällainen suuruuden ihannoinnin levy päällä, ja kyllä me toisaalta olemme nähneet, että ei se suuruus sinänsä ole se ratkaisu kuntatalouden ja -palveluiden ongelmiin. Joissain tapauksissa ja muun muassa siinä, minkä ed. Vielma tuntee ja itsekin aika hyvin tunnen, varmasti kuntaliitos olisi ollut jo kauan sitten ihan perusteltu ja olisi nytkin hyvin perusteltu, mutta sitä ei ole saatu usein tällaisissakaan selvähköiltä näyttävissä tapauksissa aikaiseksi.

Miten sitten pitäisi asiassa menetellä, eli onko pakkoliitos hyvä menettelytapa joissakin tilanteissa? Varmaan sillä saadaan niitä ongelmia ratkaistua, mitkä tässä kuntajakolain 3 §:ssä ovat ikään kuin sisäänkirjoitettuna, mutta kyllä meillä on sellaista kokemusta tai ehkä ei niinkään kokemusta mutta arvelua siitäkin, että ei pakolla välttämättä kovin hyviä ratkaisuja saada.

Ymmärtääkseni joskus 35 vuotta sitten Kotkan seudulla tehtiin eräällä tavalla pakkoliitos. En tiedä, miten tuo meni käytännössä. Sen jälkeen liitokset ovat olleet, ne liitokset, jotka valtioneuvosto on hyväksynyt ja vahvistanut, vapaaehtoisia. Eräs tuore tapaus oli Kuoreveden liittäminen Jämsään, joka tapahtui siten, että Kuoreveden kunnallisessa kansanäänestyksessä kuntalaiset vastustivat, mutta valtuusto teki siitä huolimatta myönteisen päätöksen, ja kun valtuusto on se, joka päättää, valtioneuvosto vahvisti tällaisen kuntalaisten enemmistön tahdon vastaisen kuntajakopäätöksen eli kunnan liittämisen isompaan kaupunkiin.

Ed. Vielma väitti, että kuntaliitokset ovat aina onnistuneet. Se nyt ei ehkä ihan aina pidä paikkaansa. Kyllä meillä on ainakin ongelmia muutamilla seuduilla ollut kuntaliitosten osalta. Mitä sitten seuraisi, jos pakkoliitoksiin mentäisiin, se on tietysti kysymys, jonka näkisimme vasta sen jälkeen, kun sellaisia olisi tehty.

Täällä perusteluissa todetaan, että "Kunnallisen itsehallinnon kunnioittaminen on keskeisimpiä periaatteita lainsäädännössämme". Näin meillä on, ja kun kaivoin esille Suomen perustuslain, niin siellä 121 §:ssä on sanottu 1 momentissa: "Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon." 2 momentti kuuluu: "Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla." Tästä lähtökohdasta voi sanoa, että meillä on myös perustuslaillinen pohja kunnalliselle itsehallinnolle.

Kun tässä lakialoitteessa kunnan pakkoliitospäätöksen teko annettaisiin valtioneuvostolle — ilmeisesti valtioneuvostolle, nyt ei ole tämän 4 §:n 1 momenttia tässä, mutta tänä päivänä ainakin päätöksen tekee valtioneuvosto — niin joutuu kyllä kysymään, onkohan tämä lakialoite perustuslain kanssa sopusoinnussa, ja epäilen, että voisi olla, että tämä täytyisi käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Täällä on nyt vain yksi allekirjoittaja lakialoitteessa, niin että aika kova työ on saada sille riittävästi tukea.

Mutta asia, joka tähän sisältyy, on tietysti keskustelun arvoinen, ja toivoisi, että sitä keskustelua käytäisiin kunnallisen toiminnan tulevaisuudesta myös täällä eduskunnassa tulevina aikoina vähän enemmän. Nythän tehdään valmisteluja tuolla hallinnossa. Kuntiakin yritetään kuulla. Otetaanko kuulemista huomioon, sitä emme nyt tiedä.

Mutta varmasti tilanne on se, että kuntajaotuksessa tulee tapahtumaan lähivuosina merkittäviä muutoksia, ja jo tällä hetkellä lähes kaikkialla maassa, kaikissa maakunnissa, on kuntaliitosselvityksiä lähdössä käyntiin ennennäkemätön määrä. Tässä mielessä ei tarvita välttämättä pakkoliitoksia. Liitoksia voi syntyä sen pakon aiheuttamana, jonka sai Lipposen ykköshallitus aikaan, kun teki kuntien valtionosuusuudistuksen, jolla tietynlaiset kunnat ajettiin taloudelliseen ahdinkoon, ja nyt, kun Vanhasen hallitus on lisännyt kuntien taloudellista ahdinkoa, tätä kautta syntyy pakkoliitosten kierre maassa. Voi olla, että tämä pakkoliitosongelma toteutuu niinpäin, että vähän vauraampia, isompia kuntia joudutaan pakottamaan, jotta ne suostuvat ottamaan osakseen pienemmät tai köyhemmät naapurinsa, jotka ovat taloudellisessa katastrofissa, eli suostuvat maksamaan niiden velat ja pitämään niitä jollakin tavalla pystyssä. Eli pakko kääntyykin aivan toisenlaiseksi kuin mitä on tähän asti kuntien pakkoliitoksista puhuttu ja mitä tässäkin tarkoitetaan. Meillä on todella kuntasektori nyt aivan sekaisin ja hallitukselta odotetaan linjauksia, jotka sitten selkiyttävät tämän.

Mutta, herra puhemies, ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että valtio on vienyt kunnilta taloudellisen pohjan. Ansiotulovähennyksen käyttäminen sillä tavalla, että kuntien veroprosentin efektiivinen vaikutus on pudonnut voimakkaasti, indeksitarkistusten jatkuva leikkaaminen, yhteisöveron leikkaaminen ja pakkolaina ja eräät muut tekijät ja se, että uusia tehtäviä on kunnille tullut, ovat ajaneet kunnat sellaiseen tilanteeseen, että siitä ei selvitä edes pakkoliitoksilla eikä kuntaliitoksilla muutoinkaan. (Ed. Kuoppa: Rahaa!) Ellei uutta rahaa tule, niin palvelut joudutaan ajamaan alas ja Suomi ei sen jälkeen ole ainakaan siinä mielessä enää tasavalta. Vanhasen hallituksella onkin valtavan suuri vastuu tässä tilanteessa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Toimi Kankaanniemi korosti sitä, että tässä aloitteessa ei ole kuin yksi nimi, niin se johtuu siitä, että minä en ole keneltäkään pyytänytkään. Tämä on hiukan itseriittoinen sanonta, mitä nyt sanon. Minä vain sanon, ettei hyvää asiaa tarvitse kuorossa lausua, sen voi sanoa yhdelläkin suulla.

Ed. Kankaanniemi puhui tässä kunnallisen itsehallinnon kunnioittamisesta ja perustuslaista. Nyt ollaankin äärimmäisten kysymysten edessä: Kun vähän aikaisemmin te puhuitte pienten ihmisten puolesta omien budjettiesitystemme tai -muutostenne puitteissa, kumpi ompi tärkeämpi, tämä kunnallinen itsehallinto, perustuslaki vai Suomen kansalainen? Kumpaa pitäisi muuttaa, Suomen kansalaista vai kuntajaotusta, jos tulee tiukka paikka? Kuntajaotusta, jotta sillä suomalaisella ihmisellä olisi hyvä olla.

Jos mietitään, mikä on kunnan tehtävä, niin kunnan tehtävä on toimia niin, että kunakin ajankohtana olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Se on yhdellä virkkeellä kunnan määritelmä, johon sisältyy se, että jos väestö kasvaa jonakin ajankohtana tai väestö vähenee jonakin ajankohtana, niin aina pitää pitää huoli siitä, että palvelut ovat kunnossa. Se on kunnan keskeinen tehtävä. Sitten on tietysti paljon paljon muuta yritystoiminnan hyväksi tehtävää työtä ym. Mutta avainkysymys on se ja tässäkin aloitteessa, pidetäänkö valtapoliittisista kuvioista niin kiinni, että se koituu ihmisten tappioksi, pidetäänkö jostain hallinnollisesta rakennelmasta, rajoista, kiinni niin, että se on ihmisten tappioksi. Ei lintu tuolla näe rajaa ollenkaan, kun se lentää ja katselee vähän tuolta korkeammalta. Ja kuntalainen, joka ajaa rajan yli, ei tiedä siitä rajasta käytännössä yhtään mitään eikä hän välitä siitä kovin paljon, jos hän saa palvelut ja hyvät palvelut. Se on se pääasia.

Sitten kun ed. Kankaanniemi sanoi, että minä ihailen suuruutta, niin en suinkaan, minähän puhuin vielä loppujen lopuksi pienten kuntien liitoksesta. Jyväskylä on tällä hetkellä noin 100 neliökilometriä, Helsinki on tänä päivänä noin 190 neliökilometriä maa-alueiltaan. Otetaan siihen viereen Kuopio, joka on osannut alueena hoitaa nämä asiat. Kuntaliitoksia on tapahtunut paljon paljon aikaisemmin; siellä on yli 1 000 neliökilometriä. Otetaan vielä seuraavaksi esimerkiksi Rovaniemi, joka vuosikymmenten taistelun ja vastustajien toiminnan jälkeen on saanut aikaan kuntaliitoksen. Se on yli 8 000 neliökilometriä alueeltaan ensi vuoden alusta lähtien.

Ja näiden kaikkien rinnalle otetaan sitten Espoon sisällä oleva Kauniainen. 70-luvun alussa, kun oli niin sanottu Auran palokuntahallitus, Aura asetti ensimmäiseksi silloisen Kaupunkiliiton toimitusjohtajan L. O. Johansonin selvittämään, mitä alueita Espoosta ja Vantaasta voitaisiin liittää Helsingin kaupunkiin, siis vuonna 1971 muistaakseni, 34 vuotta sitten. Me teimme kuukausikaupalla työtä ja hyvää työtä, arvioimme kiinteistöjä, mitä on arvojen siirto ym., kaikki yksityiskohdat perin juurin, ja silloin se pantiin vihreän veran alle ja siellä se on tänäkin päivänä. Jos me katsomme 35 vuoden jälkeen, minkälainen on Espoon kaupungin rakenne, se ei olisi alkuunkaan sen näköinen, jos silloin olisi tehty järkeviä päätöksiä.

Minä kysyn nyt, kun ed. Kankaanniemi puhui suuruuden ideologiasta, että se olisi minun periaatteeni: Kauniaisten kohtalo, kämmenen kokoinen pläntti Uudellamaalla keskellä Espoota, niin kuin Monaco, verokaupunki Suomessa, miksi sen pitää siellä olla, yksi Espoon keskuksista mitä parhaimmalla tavalla, esimerkkinä vaan?

No sitten jos mennään Keski-Suomeen eli meidän alueellemme, siis ed. Kankaanniemen ja minun alueelle, kotiseudulle, siellä on erittäin hyvä esimerkki, miten liitettiin pieni 4 000 asukkaan Säynätsalo Jyväskylän kaupunkiin ilman, että oli edes yhteistä maarajaa. Syy oli se, että kun sama yhtiö omisti käytännössä kaksi vaneritehdasta, toinen oli Jyväskylässä keskellä kaupunkia, toinen Säynätsalossa, niin 4 000 säynätsalolaista ihmistä ymmärsivät heti, että he halusivat turvata oman vaneritehtaansa, ja olivat valmiita kuntaliitokseen, kun vaneritehdas siellä säilyi ja Jyväskylästä poistui. Keskellä kaupunkia Jyväskylässä on nyt komea asuntoalue ja työpaikka-alue sen kuntaliitoksen seurauksena, josta keskustelu käynnistyi vuonna 1987, toisin sanoen 18 vuotta sitten.

Nämä ovat niin pitkän ajan vaativia asioita, että jos valtiovallalla ja kaikilla muilla ei ole oikeat instrumentit toimia, niin me jahkailemme vielä tässäkin salissa vuosikausia ilman, että mitään merkittävää tapahtuu. Niin kuin sanoin peruspuheenvuorossani, on paljon vireillä hyviä kuntaliitoksia, mutta sitten on vaarana se, että säilyy tiettyjä vaikeita ongelmia, joista yksi on Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta. Haluan tältäkin puhujakorokkeelta sanoa, että pieni kourallinen sosialidemokraatteja on estänyt vuosikymmenet tämän kuntaliitoksen, ja sen tietää sosialidemokraattinen puolue. Mutta miksi asialle ei tehdä mitään? Miksei tehdä sellaista lakia, että tämäkin ongelma voitaisiin poistaa?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! En minä nyt ed. Vielman kanssa ole niin kovin vahvasti eri mieltä. Tarkastelin tätä lakialoitetta hieman perustuslainkin näkökulmasta. Kun meillä on perustuslakiin kirjoitettu tämä kunnallisen itsehallinnon periaate, niin tietysti on syytä miettiä, mitä se sisällään pitää. Saattaa olla niin, että Kauniaisissa kuitenkin nämä kuntajakolain 3 §:n neljä eri kohtaa toteutuvat eli siellä on hyvät palvelut ja elinolosuhteet ovat hyvät ja elinkeinojen edellytykset ovat kunnossa jne. Eli sellaista syytä ei ole kuin näissä muissa on. En tiedä, löytyisikö sitten ed. Vielman ajatuksissa tämä painava syy liittää Kauniainen Espooseen ja Espoo Helsinkiin ja Vantaa ja kaikki nämä yhteen.

Entä sitten muuallapäin? Keski-Suomessakin Säynätsalo oli vähän oma tapauksensa sinänsä, ja siinä tämä suuri yritys tietysti saneli sen ratkaisun pitkälti ja johti siihen, että näin kävi. Hyvä näin. Säynätsalolaiset ovat nyt maksamassa sitten Jyväskylän raskaita velkoja, mitä siellä on syntynyt, ja niitä saneerauksia kokemassa, mitä siellä syntyy. Jyväskylän maalaiskunnassa on tietysti talous ahtaalla, ja jos se liitetään Jyväskylän kaupunkiin, niin se on iso ja velkainen kaupunkikokonaisuus, jossa sitten pannaan varmaan niitä sivukylän kouluja entistä enemmän kiinni ja palvelut eivät siitä sillä lailla parane kuin tämä kuntajakolain 3 § edellyttää. Mutta siitä olisi muuten hyötyä varmaan jossakin Palokassa, Vaajakosken—Jyskän suunnalla ja kaupunkilaisille, kun he saisivat lisää velan kantajia.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Luonnollisestikaan minun ei keskisuomalaisena kansanedustajana pidä antaa ohjeita Helsingin seudun kuntien rakenteen muuttamisesta, mutta kun nyt sattumalta tiedän sen, niin vastaan tähän Kauniaisten kysymykseen.

Kun silloin tämä hanke, josta kerroin, pantiin vihreän veran alle, muodostettiin Espoon kaupungin yleiskaavassa kaupunkiin viisi keskusta. Ne ovat kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen vielä keskeneräisiä. Silloin olisi aivan luonnollinen yksi keskusta ollut Kauniainen, mutta rajat estivät sen, Tapiola olisi ollut toinen. Piti luoda Matinkylä, Kivenlahti, Soukka, Leppävaara ja Muurala. Muistan nämä oikein hyvin. Tapiola jäi erikseen ja Kauniainen omaksi kunnakseen silloin. Eli toisin sanoen tämä on vaikuttanut aivan perusrakenteeseen. Silloin puhuttiin, rakennetaanko metroa vai ei. Ja tänäkin päivänä puhutaan, rakennetaanko metroa vai ei.

Mitä tulee Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan velkoihin, niin aivan oleellinen syy on juuri tämä raja. Tuplajärjestelmiä rakennetaan kahta puolta, päällekkäisiä järjestelmiä joka alalla: terveydenhuollossa, koulupuolella, sosiaalipuolella, elinkeinoelämän puolella, energiapuolella jnp.