Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Adoptiolapsi on siinä lapsi kuin muutkin lapset, mutta kovin usein adoptioperheiden asema jää muiden asioiden jalkoihin, vähän käynyt niin tässä lakialoitekeskustelussakin, aivan viimeisenä tämä asia. Mutta koska tämä asia on näin tärkeä, niin pidän tästä puheenvuoron. Olen iloinen, että tänne on tullut myöskin edustajia, jotka ovat tästä asiasta kiinnostuneita.

Kansainvälinen adoptio on Suomessa aika nuori ilmiö ja vasta nyt alkaa olla yleisesti tunnustettu ja tunnistettu perheen perustamisen ja kasvattamisen muoto. Vuonna 2004 Suomeen adoptoitiin ulkomailta lähes 300 lasta, eli tämä adoptoitujen lasten määrä on tasaisesti kasvanut vuosien kuluessa. Vaikka adoptioiden määrä on ollut nousujohteinen, adoptiovanhempien asema ei vielä vastaa biologisten vanhempien asemaa. Mielestäni on häpeä, että suomalaiset adoptioperheet ovat pohjoismaalaisista adoptioperheistä kaikkein heikoimmassa asemassa. Lapsen ehdoton oikeus pitäisi olla se, että adoptiovanhemmille myönnetään yhtä pitkä vanhempainloma kuin biologisten lasten vanhemmille.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee sitä, että adoptioperheet asetettaisiin samaan asemaan kuin semmoiset perheet, joissa on biologisia lapsia, eli tässä on kysymys tasavertaisuudesta eikä mistään erityisedusta. Taloudellisestihan tässä ei ole kysymys kovin suurista euromääristä vaan ennen kaikkea tasavertaisuudesta. Eli tässä lakialoitteessa esitän sairausvakuutuslakia muutettavaksi niin, että adoptiovanhempien vanhempainrahakausi pidennettäisiin tuohon 263 arkipäivään eli vastaamaan biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakauden yhteispituutta.

Tällä hetkellä adoptiolapsen vanhemmalle tai hänen aviopuolisolleen maksetaan vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa ajalta, jonka lapsenhoito jatkuu, kunnes lapsen syntymästä on kulunut tuo 234 päivää. Jos lapsi otetaan hoitoon myöhemmin kuin 54 arkipäivän kuluttua lapsen syntymästä, vanhempainrahaa maksetaan vain 180 arkipäivää. Kaikki tässä salissa tietävät, jotka tätä asiaa tuntevat, että on hyvin poikkeuksellista tai oikeastaan koskaan ei käy niin, että adoptoitu lapsi tulee perheeseen aiemmin kuin tämän 54 arkipäivän kuluttua, ja pääsääntöisesti — lähestulkoon aina — on mahdollista saada vanhempainrahaa vain 180 arkipäivää. Se johtuu siitä, että kotimaisissa adoptioissa on kahdeksan viikon harkinta-aika ja Suomeen ulkomailta tulevat lapset ovat useimmiten vähintään 1—2-vuotiaita.

On hyvin valitettava asia, että tämä vanhempainvapaa on näin lyhyt, koska adoptiolapsi tarvitsee uusien vanhempien erityistä tukea, apua ja riittävästi aikaa kasvaakseen perheenjäseneksi. Tuo ensimmäinen vuosi, kun adoptoitu lapsi tulee uuteen perheeseen, on lapsen kehityksen ja uuteen perheeseen kiintymisen kannalta avainasemassa. Vasta sitten, kun vanhemmilla on aikaa olla lapsen kanssa, lapsi muodostaa pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen uuteen perheeseen ja pystyy luomaan myöskin uusia suhteita muihin ihmisiin, ja sitten vasta hän on valmis menemään päiväkotiin tai kouluun.

Tilanne on erityisen haastava adoptiolasten kanssa silloin, kun lapsi tulee vieraasta kulttuurista, yleensä ei ole kuullut suomen kieltä, on täysin eri kulttuurista. Valtaosa Suomeen tulevista adoptiolapsista tulee Kiinasta, Venäjältä, Thaimaasta ja Kolumbiasta, ja on sanomattakin selvää, että sen lisäksi, että tämä yhteiskuntamme kieli ja kulttuuri on vieras, niin usein nämä adoptiolapset ovat saaneet kokea vaikeita menetyksiä ja tulevat vaikeista olosuhteista. Siksi olisi aivan ehdotonta, että adoptioperheillä olisi tämä sama oikeus vanhempainvapaaseen kuin muillakin perheillä.

Arvoisa herra puhemies! Tosiaan lakialoitteessani esitän tasavertaista oikeutta vanhempainvapaaseen. Pidän hyvin tärkeänä, että me täällä Suomenmaassa, eduskunnassa, saisimme ilman turhia viiveitä aikaiseksi ne lakimuutokset, mitä edellytetään, että adoptiolapset olisivat samassa asemassa. Meidän ei tarvitse kuin seurata pohjoismaista käytäntöä ja yhtenäistää nämä perhevapaat.

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt tästä asiasta myös vastaavan talousarvioaloitteen.

Janina Andersson /vihr:

Herr talman, arvoisa herra puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Sarkomaan kanssa siitä, että adoptiolapsella pitäisi olla vähintään sama oikeus kuin biologisella siihen, että hän saa aikaa sitoutua vanhempiinsa. En usko, että on ainakaan helpompi se prosessi kuin biologisen lapsen kanssa.

Voisi ajatella, että vanhempainloma on sitä varten, että hoidetaan vain tämä perushuolto, että imetetään, syötetään ja opetetaan kävelemään, mutta uskon, että tärkeämpi puoli on kuitenkin tämä henkinen puoli eikä vaan hoito, jonka periaatteessa kuka vaan hyvä ihminen voi antaa, että lapsi saa ruokansa ja tuntee itsensä hoidetuksi. Mutta tämän henkisen kasvun suhteen, missä tulee tämä, että jonkun ihmisen kanssa kasvaa oikein todella läheinen suhde, sen oman perheen kanssa, kyllä adoptiolapset ovat nyt eri arvoisessa asemassa, ja olisi äärimmäisen tärkeää, että siihen annettaisiin aikaa. Jos on jo vaikeaa viedä pieni oma lapsi päiväkotiin, niin vielä vaikeampaa se ehkä on, jos on sellainen olo, että tällä lapsella on jo aikaisemmin ollut semmoisia tapahtumia elämässään, että hän ehkä pelkää vielä enemmän menettävänsä ihmisiä ja vielä enemmän on epäluuloinen sen suhteen, että joku taas jättää hänet. Silloin on vielä tärkeämpää se, että hän saa rauhassa kiintyä vanhempiinsa ja molemmin puolin tämä suhde kasvaa.

Kun tämä lapsen ja vanhempien rakkaus on niin tärkeä asia ja se voi olla jopa haavoittuvainen näissä tilanteissa, niin meidän pitäisi tehdä kaikkemme, että lapsen ja vanhemman suhde alkaa niin hyvin ja helposti kuin mahdollista ja että molemmilla on semmoinen olo, ettei ole huono omatunto, että olisi huono vanhempi tai muuta vastaavaa. Silloin on vielä varmempi siitä, että myös jatkossa kaikki kehittyy parhaimmin päin.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaan aloite on erittäin hyvä. Onhan se aika merkillistä, että adoptioperheet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa vanhempien kanssa, joilla on biologinen lapsi. Kyllähän se adoptoitu lapsi on yhtä tarvitseva kuin se biologinen lapsi. Tässä on tullut esille erinomaisesti — ed. Andersson toi esille sitä, myöskin ed. Sarkomaa — miten tärkeää on se, että lapsella, joka on menettänyt ihan kaiken, se yhteisyyssuhde ja vuorovaikutus pääsee käyntiin, ja siinäkin menee aikansa. Eli voi olla, että tarvittaisiin jopa pidempi aika vanhempainlomaa tällaisissa tapauksissa. On tietysti hyvin monenlaisia tilanteita ja on hyvin eri-ikäisiä lapsia, jotka adoptoidaan. Minä olen tietysti hyvilläni siitä, että tässä salissa meidän kolmen naisen lisäksi on myös kaksi miestä: Ed. Kankaanniemi tuli ja nyökyttelee, että hyvä asia. Samoin ed. Laxell on varmasti meidän kanssamme samaa mieltä. Oikein hyvä asia.