6) Laki ulkomaalaislain 50 §:n muuttamisesta
Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite on
kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän yhteinen aloite,
jossa ehdotamme ulkomaalaislakia muutettavaksi sen 50 §:n
osalta, joka käsittelee oleskeluluvan myöntämistä Suomen
kansalaisen perheenjäsenelle. Ehdotamme, että lakia
muutettaisiin niin, että jatkossa oleskelulupapäätöstä varten
tehtäisiin kokonaisarvio, jonka perusteella ratkaistaisiin,
onko omainen huomattavan riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta.
Kun tällä hetkellä tuossa pykälässä todetaan,
että omaisen on oltava täysin riippuvainen Suomessa
asuvasta Suomen kansalaisesta, niin haluamme lieventää tätä täyttä riippuvuutta
huomattavaan riippuvuuteen.
Ulkomaalaislaki on osoittautunut kohtuuttomaksi ja elämälle
vieraaksi eräissä tapauksissa nimenomaan näiden
Suomen kansalaisten isovanhempien aseman osalta. En toki ajattele,
että olisi tarkoituksenmukaista, että Suomen kansalaisen
ulkomaalaisilla isovanhemmilla olisi automaattinen oikeus muuttaa
Suomeen asettuneiden perheiden luokse, mutta kyllä nykyiset
ehdot ovat selvästi liian tiukat. Tämä kävi
ilmi esimerkiksi egyptiläisen Eveline Fadayelin tapauksessa.
Hän käräjöi hallinto-oikeudessa,
ja hallinto-oikeus päätöksessään
ei myöntänyt hänelle lupaa jäädä Suomeen
kolmen aikuisen lapsensa ja kuuden lapsenlapsensa vuoksi, vaikka
tällä isoäidillä ei Egyptissä enää ollut
yhtään lähiomaista. Näitä vastaavia
tapauksia on esimerkiksi Venäjältä ollut
useita.
Ulkomaalaislain epäkohdat todellakin syrjivät
näitä alunperin Euroopan unionin ulkopuolelta
kotoisin olevia Suomen kansalaisia, joilla on iäkkäitä vanhempia,
jotka ovat ulkomaalaisia. Suomen kansalaisen iäkkäälle
vanhemmalle voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa
Suomeen muuna omaisena kuin perheenjäsenenä, koska heitä ei
lasketa perheenjäseniksi, mutta käytännössä tälle
on asetettu kohtuuttomat kiinteän perhe-elämän
ja täyden riippuvuuden vaatimukset. Ulkomaalaislain 50 §:n
1 momentin mukaan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja
tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle
myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva
oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Mutta tätä ulkomaalaislakia
perheenjäseneksi soveltamisen osalta ei Suomessa sovelleta
isovanhempiin, ainoastaan alaikäisiin, alle 18-vuotiaisiin,
lapsiin ja henkilön aviopuolisoon.
Ajattelen, että ulkomaalaislaki tässä suhteessa tulkintoineen
heijastaa valitettavasti suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaa,
jossa ylisukupolviset verkostot usein katkeilevat. Kyllä suomalaisen
yhteiskunnan tulisi pikemmin ottaa mallia monien maahanmuuttajien
tiiviistä perheyhteydestä, huolenpidosta omista
vanhemmistaan ja kannustaa tähän kuin tylysti
torjua heidät karkottamisuhkauksin. Todellakin tämä karkottaminen
kotimaahan voi käytännössä tapahtua, vaikka
isovanhemmalla ei olisi siellä yhtään
ainoaa läheistä. Riittää se,
että kotimaassa on jonkinlainen terveydenhuolto ja vanhustenhoito, jonka
puitteissa on mahdollista pitää isovanhempi hengissä vaikkapa
lasten rahalähetysten avulla. Tämän inhimillisen
siteen arvostaminen sivuutetaan tyystin tässä täyden
riippuvuuden tulkinnassa. Kuitenkin inhimillisen elämän
kannalta se on aivan oleellinen osa ihmisen hyvinvointia. Sen vuoksi
tätä lakia tulisi lieventää.
Jos kerran oikeusistuimista jatkuvasti tulee yleisen oikeustajun
vastaisia ratkaisuja, niin silloinhan vian täytyy olla
lainsäädännössä. Vetoan
siihen, että hallitus tarttuisi tähän
lakialoitteeseen ja että valiokunnassa tämä otettaisiin
käsittelyyn. Voin todeta sen, että olen tämän
asian kyllä ministeri Thorsin kanssa myös käytäväkeskusteluissa
ottanut esiin ja vedonnut, että tällainen muutos
lakiin tehtäisiin, joka tekisi nämä käytännöt
inhimillisemmiksi.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen lakialoite on
varsin kannatettava ja osuu ulkomaalaislain kipeään
kohtaan. Kaakkoisesta Suomesta, josta itsekin tulen, on kokemuksia myös
näistä tilanteista, joissa tätä ed.
Räsäsen esittämää muutosta
olisi kaivattu. Suomen kansalaisen vanhemman, joka on muun maan
kansalainen, pysyvämpi oleskelulupa Suomeen, sinne missä perhekin
elää, on inhimillistä.
Ylipäätänsä Suomessa tulisi
tutkia meidän käsitystämme vanhemmista
polvista itsekriittisesti. Maassa harjoitetaan vanhempiin ja sairaisiin vanhempiin
liittyen muutenkin vähän ihmisarvoa loukkaavaa
hallinnon lainsäädäntöä.
Jos ajatellaan ihan meidän suomalaisten osalta, niin tietyssä asemassa
oleva oma vanhempi ei voi muuttaa kaikissa tapauksissa, ja meillä olisi
ylipäätänsä tässä ikäihmisiin
kohdistuvassa lainsäädännössä korjattavaa.
Omien vanhojen vanhempien huolehtiminen lähelle omaa elinympäristöä on arvokasta
ja tärkeää, ja tällä ed.
Räsäsen esittämällä tavalla
sitä voidaan tukea.
Maahanmuutto ei voi olla myöskään
pelkästään kansakunnan resursointia nuoremman
polven muuttoliikettä tukien. Ihmiselämä on
kokonainen alusta loppuun, ja niin myös maahanmuuttoelämän
tulee olla. Eli ikäsyrjintää ei tulisi harrastaa
tässä, ja perhekäsitystä tulisi
katsoa avoimesti myös niiden kulttuurinäkökulmasta, jotka
ovat kotoutuneet ja kotiutuneet tänne Suomeen.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Avioliitot eri kansalaisuuksien tai eri maista
tulevien henkilöiden välillä ovat, ainakin
tuntuu siltä, lisääntyneet, ja uskon,
että ne ovat ihan lukumääräisestikin
lisääntyneet.
Tämä kyseessä oleva asia on mielestäni
tärkeä ja vaikea. Kuka meistä voi ennustaa
tulevaa? Ei kukaan. Ne ihmiset, jotka eri maista tulevat, tai eri
kansalaisuutta olevat henkilöt, jotka solmivat avioliiton,
tuskin sinä hetkenä ajattelevat sitä,
mihinkä tulevaisuus vie. Se saattaa viedä juuri
tähän tilanteeseen, mitä ed. Räsänen
täällä kertoi, että sitten on
yksinäinen sukulainen siellä jommankumman aviopuolison
kotimaassa yksin ilman mitään tukea ja turvaa.
Näitä tapauksia on. Jotkut niistä ovat
päättyneet täällä Suomessakin ihan
kestävään ratkaisuun, eivät
tosin kaikki. Mutta ehkä eri maiden välisellä tiiviimmällä yhteistyöllä löytäisimme
niihin ratkaisun ja tulevaisuudessa vielä paremmin.
Haluan vielä sanoa, että asia on mielestäni
hyvin vaikea ja monimutkainen. Siitä huolimatta meidän
on kuitenkin pinnisteltävä ja pyrittävä löytämään
asiaan kestävä ja inhimillinen ratkaisu.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Jokaisen ihmisen elämä on
ainutkertainen, ja sen takia sitä pitää myös
katsoa sillä tavalla, että se ihminen saa inhimillisen
kohtelun ja oikeudenmukaisen kohtelun sinä aikana, kun
elää täällä. Sen takia tietysti
se perusajatus minusta on hyvä tässä aloitteessa
ja pitää katsoa jokainen tapaus erikseen.
On olemassa sitten niitäkin vaaroja, mitä tässä ed.
Nurmi edellä totesi, että voi olla, että ne
ovat hyvin vaikeita tapauksia. Voi olla joissakin tapauksissa tarkoitushakuisuutta,
jopa laskelmoivaakin sellaista, ja siinä mielessä Suomen
viranomaiset joutuvat katsomaan hyvin tarkkaan ja pitää katsoa,
mikä tässä on oikein kohtuus ja inhimillisyys.
Itse satun asumaan aika lähellä itärajaa.
Kun katsoo esimerkiksi venäläisten avioliittojen
osalta, joissa ovat useimmiten naiset tulleet Suomeen, niin joissakin
tapauksissa kyllä on havaittavissa, että niissä ei
ihan ole välttämättä vilpittömyys
mielessä vaan joku muu tarkoitus, koska saattaa kestää hyvin
vähän aikaa se yhdessäolo, just sen aikaa,
kun saa Suomen kansalaisuuden, ja sen jälkeen sitten ovatkin
kengät johonkin toiseen suuntaan lähdössä.
Sen takia niissäkin tapauksissa tulee mieleen vaan, että pitäisi tarkkaan
katsoa. Jos siinä käydään yhdistämään sitten
näitä perheitä sillä tavalla,
niin jotenkin tuntuu, että siinä edistetään
semmoista tarkoitushakuisuutta. Sen takia, niin kuin edellinen puhuja
totesi, se on vaikea kysymys, mutta odotan tätä — en
ole panemassa hanttiin sillä tavalla — jotta tiukasti
valvottaisiin tämän tyyppisiä asioita. Näissä esimerkkitapauksissa
varmaan viranomaiset ovat pohtineet omalla tavallaan, mutta jotenkin
lehtitietojen mukaan niissä tietysti olisi voinut odottaa
toisenlaistakin päätöstä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Olen käynyt keskusteluja useiden
tähän tilanteeseen joutuneiden uusien suomalaisten
kanssa, joilla on isovanhempi, joka ei ole saanut oleskelulupaa Suomessa,
ja jotka haluaisivat näistä omista vanhemmistaan
pitää huolta. Monille heistä on yllätys,
että suomalaisessa yhteiskunnassa ei ylipäänsä pidetä tärkeänä sitä,
että ihminen huolehtii omista vanhemmistaan. Mieleeni jäi
tiedotustilaisuus, jossa tämän egyptiläisen
Eveline Fadayelin poika totesi, että äitini hoiti
minua silloin, kun olin pieni, miten nyt voisin olla huolehtimatta äidistäni,
kun hän puolestaan tarvitsee apua. Hän piti sitä itsestäänselvänä velvollisuutena,
joka hänelle kuului. Kyllä minun mielestäni
meidän tulisi pikemminkin ottaa oppia näistä uusista
suomalaisista kuin estää heitä pitämästä huolta
omista vanhemmistaan, jos siellä vanhemman kotimaassa ei
ole ketään läheistä, joka heistä huolta
pitäisi.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä kuin ed.
Lahtela, että kyllä inhimillisyyden täytyy
voittaa, ja olen sitä mieltä, että tällainen
hyväksikäyttö, että tänne
tullaan hakemaan vaan kaikenlaista hyvää, ei ole
oikea perusta saapua tänne, se peruste, että on
omaisia, jotka ovat naimisissa suomalaisen kanssa ja asuvat täällä.
Kyllä siinä pitää olla muita
painavia syitä, jotka ovat selkeästi todistettavissa,
eikä taloudellisen tai muun hyödyn hakeminen.
Keskustelu päättyi.