Täysistunnon pöytäkirja 101/2009 vp

PTK 101/2009 vp

101. TORSTAINA 5. MARRASKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

6) Laki ulkomaalaislain 50 §:n muuttamisesta

 

Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite on kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän yhteinen aloite, jossa ehdotamme ulkomaalaislakia muutettavaksi sen 50 §:n osalta, joka käsittelee oleskeluluvan myöntämistä Suomen kansalaisen perheenjäsenelle. Ehdotamme, että lakia muutettaisiin niin, että jatkossa oleskelulupapäätöstä varten tehtäisiin kokonaisarvio, jonka perusteella ratkaistaisiin, onko omainen huomattavan riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Kun tällä hetkellä tuossa pykälässä todetaan, että omaisen on oltava täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta, niin haluamme lieventää tätä täyttä riippuvuutta huomattavaan riippuvuuteen.

Ulkomaalaislaki on osoittautunut kohtuuttomaksi ja elämälle vieraaksi eräissä tapauksissa nimenomaan näiden Suomen kansalaisten isovanhempien aseman osalta. En toki ajattele, että olisi tarkoituksenmukaista, että Suomen kansalaisen ulkomaalaisilla isovanhemmilla olisi automaattinen oikeus muuttaa Suomeen asettuneiden perheiden luokse, mutta kyllä nykyiset ehdot ovat selvästi liian tiukat. Tämä kävi ilmi esimerkiksi egyptiläisen Eveline Fadayelin tapauksessa. Hän käräjöi hallinto-oikeudessa, ja hallinto-oikeus päätöksessään ei myöntänyt hänelle lupaa jäädä Suomeen kolmen aikuisen lapsensa ja kuuden lapsenlapsensa vuoksi, vaikka tällä isoäidillä ei Egyptissä enää ollut yhtään lähiomaista. Näitä vastaavia tapauksia on esimerkiksi Venäjältä ollut useita.

Ulkomaalaislain epäkohdat todellakin syrjivät näitä alunperin Euroopan unionin ulkopuolelta kotoisin olevia Suomen kansalaisia, joilla on iäkkäitä vanhempia, jotka ovat ulkomaalaisia. Suomen kansalaisen iäkkäälle vanhemmalle voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa Suomeen muuna omaisena kuin perheenjäsenenä, koska heitä ei lasketa perheenjäseniksi, mutta käytännössä tälle on asetettu kohtuuttomat kiinteän perhe-elämän ja täyden riippuvuuden vaatimukset. Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Mutta tätä ulkomaalaislakia perheenjäseneksi soveltamisen osalta ei Suomessa sovelleta isovanhempiin, ainoastaan alaikäisiin, alle 18-vuotiaisiin, lapsiin ja henkilön aviopuolisoon.

Ajattelen, että ulkomaalaislaki tässä suhteessa tulkintoineen heijastaa valitettavasti suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaa, jossa ylisukupolviset verkostot usein katkeilevat. Kyllä suomalaisen yhteiskunnan tulisi pikemmin ottaa mallia monien maahanmuuttajien tiiviistä perheyhteydestä, huolenpidosta omista vanhemmistaan ja kannustaa tähän kuin tylysti torjua heidät karkottamisuhkauksin. Todellakin tämä karkottaminen kotimaahan voi käytännössä tapahtua, vaikka isovanhemmalla ei olisi siellä yhtään ainoaa läheistä. Riittää se, että kotimaassa on jonkinlainen terveydenhuolto ja vanhustenhoito, jonka puitteissa on mahdollista pitää isovanhempi hengissä vaikkapa lasten rahalähetysten avulla. Tämän inhimillisen siteen arvostaminen sivuutetaan tyystin tässä täyden riippuvuuden tulkinnassa. Kuitenkin inhimillisen elämän kannalta se on aivan oleellinen osa ihmisen hyvinvointia. Sen vuoksi tätä lakia tulisi lieventää. Jos kerran oikeusistuimista jatkuvasti tulee yleisen oikeustajun vastaisia ratkaisuja, niin silloinhan vian täytyy olla lainsäädännössä. Vetoan siihen, että hallitus tarttuisi tähän lakialoitteeseen ja että valiokunnassa tämä otettaisiin käsittelyyn. Voin todeta sen, että olen tämän asian kyllä ministeri Thorsin kanssa myös käytäväkeskusteluissa ottanut esiin ja vedonnut, että tällainen muutos lakiin tehtäisiin, joka tekisi nämä käytännöt inhimillisemmiksi.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäsen lakialoite on varsin kannatettava ja osuu ulkomaalaislain kipeään kohtaan. Kaakkoisesta Suomesta, josta itsekin tulen, on kokemuksia myös näistä tilanteista, joissa tätä ed. Räsäsen esittämää muutosta olisi kaivattu. Suomen kansalaisen vanhemman, joka on muun maan kansalainen, pysyvämpi oleskelulupa Suomeen, sinne missä perhekin elää, on inhimillistä.

Ylipäätänsä Suomessa tulisi tutkia meidän käsitystämme vanhemmista polvista itsekriittisesti. Maassa harjoitetaan vanhempiin ja sairaisiin vanhempiin liittyen muutenkin vähän ihmisarvoa loukkaavaa hallinnon lainsäädäntöä. Jos ajatellaan ihan meidän suomalaisten osalta, niin tietyssä asemassa oleva oma vanhempi ei voi muuttaa kaikissa tapauksissa, ja meillä olisi ylipäätänsä tässä ikäihmisiin kohdistuvassa lainsäädännössä korjattavaa. Omien vanhojen vanhempien huolehtiminen lähelle omaa elinympäristöä on arvokasta ja tärkeää, ja tällä ed. Räsäsen esittämällä tavalla sitä voidaan tukea.

Maahanmuutto ei voi olla myöskään pelkästään kansakunnan resursointia nuoremman polven muuttoliikettä tukien. Ihmiselämä on kokonainen alusta loppuun, ja niin myös maahanmuuttoelämän tulee olla. Eli ikäsyrjintää ei tulisi harrastaa tässä, ja perhekäsitystä tulisi katsoa avoimesti myös niiden kulttuurinäkökulmasta, jotka ovat kotoutuneet ja kotiutuneet tänne Suomeen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Avioliitot eri kansalaisuuksien tai eri maista tulevien henkilöiden välillä ovat, ainakin tuntuu siltä, lisääntyneet, ja uskon, että ne ovat ihan lukumääräisestikin lisääntyneet.

Tämä kyseessä oleva asia on mielestäni tärkeä ja vaikea. Kuka meistä voi ennustaa tulevaa? Ei kukaan. Ne ihmiset, jotka eri maista tulevat, tai eri kansalaisuutta olevat henkilöt, jotka solmivat avioliiton, tuskin sinä hetkenä ajattelevat sitä, mihinkä tulevaisuus vie. Se saattaa viedä juuri tähän tilanteeseen, mitä ed. Räsänen täällä kertoi, että sitten on yksinäinen sukulainen siellä jommankumman aviopuolison kotimaassa yksin ilman mitään tukea ja turvaa. Näitä tapauksia on. Jotkut niistä ovat päättyneet täällä Suomessakin ihan kestävään ratkaisuun, eivät tosin kaikki. Mutta ehkä eri maiden välisellä tiiviimmällä yhteistyöllä löytäisimme niihin ratkaisun ja tulevaisuudessa vielä paremmin.

Haluan vielä sanoa, että asia on mielestäni hyvin vaikea ja monimutkainen. Siitä huolimatta meidän on kuitenkin pinnisteltävä ja pyrittävä löytämään asiaan kestävä ja inhimillinen ratkaisu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jokaisen ihmisen elämä on ainutkertainen, ja sen takia sitä pitää myös katsoa sillä tavalla, että se ihminen saa inhimillisen kohtelun ja oikeudenmukaisen kohtelun sinä aikana, kun elää täällä. Sen takia tietysti se perusajatus minusta on hyvä tässä aloitteessa ja pitää katsoa jokainen tapaus erikseen.

On olemassa sitten niitäkin vaaroja, mitä tässä ed. Nurmi edellä totesi, että voi olla, että ne ovat hyvin vaikeita tapauksia. Voi olla joissakin tapauksissa tarkoitushakuisuutta, jopa laskelmoivaakin sellaista, ja siinä mielessä Suomen viranomaiset joutuvat katsomaan hyvin tarkkaan ja pitää katsoa, mikä tässä on oikein kohtuus ja inhimillisyys. Itse satun asumaan aika lähellä itärajaa. Kun katsoo esimerkiksi venäläisten avioliittojen osalta, joissa ovat useimmiten naiset tulleet Suomeen, niin joissakin tapauksissa kyllä on havaittavissa, että niissä ei ihan ole välttämättä vilpittömyys mielessä vaan joku muu tarkoitus, koska saattaa kestää hyvin vähän aikaa se yhdessäolo, just sen aikaa, kun saa Suomen kansalaisuuden, ja sen jälkeen sitten ovatkin kengät johonkin toiseen suuntaan lähdössä. Sen takia niissäkin tapauksissa tulee mieleen vaan, että pitäisi tarkkaan katsoa. Jos siinä käydään yhdistämään sitten näitä perheitä sillä tavalla, niin jotenkin tuntuu, että siinä edistetään semmoista tarkoitushakuisuutta. Sen takia, niin kuin edellinen puhuja totesi, se on vaikea kysymys, mutta odotan tätä — en ole panemassa hanttiin sillä tavalla — jotta tiukasti valvottaisiin tämän tyyppisiä asioita. Näissä esimerkkitapauksissa varmaan viranomaiset ovat pohtineet omalla tavallaan, mutta jotenkin lehtitietojen mukaan niissä tietysti olisi voinut odottaa toisenlaistakin päätöstä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Olen käynyt keskusteluja useiden tähän tilanteeseen joutuneiden uusien suomalaisten kanssa, joilla on isovanhempi, joka ei ole saanut oleskelulupaa Suomessa, ja jotka haluaisivat näistä omista vanhemmistaan pitää huolta. Monille heistä on yllätys, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei ylipäänsä pidetä tärkeänä sitä, että ihminen huolehtii omista vanhemmistaan. Mieleeni jäi tiedotustilaisuus, jossa tämän egyptiläisen Eveline Fadayelin poika totesi, että äitini hoiti minua silloin, kun olin pieni, miten nyt voisin olla huolehtimatta äidistäni, kun hän puolestaan tarvitsee apua. Hän piti sitä itsestäänselvänä velvollisuutena, joka hänelle kuului. Kyllä minun mielestäni meidän tulisi pikemminkin ottaa oppia näistä uusista suomalaisista kuin estää heitä pitämästä huolta omista vanhemmistaan, jos siellä vanhemman kotimaassa ei ole ketään läheistä, joka heistä huolta pitäisi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä kuin ed. Lahtela, että kyllä inhimillisyyden täytyy voittaa, ja olen sitä mieltä, että tällainen hyväksikäyttö, että tänne tullaan hakemaan vaan kaikenlaista hyvää, ei ole oikea perusta saapua tänne, se peruste, että on omaisia, jotka ovat naimisissa suomalaisen kanssa ja asuvat täällä. Kyllä siinä pitää olla muita painavia syitä, jotka ovat selkeästi todistettavissa, eikä taloudellisen tai muun hyödyn hakeminen.

Keskustelu päättyi.