Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä sinänsä pienessä lainmuutoksessa, tulkintamuutoksessa, esitetään kalastusalusrekisteriin merkittävien kiintiöityjen kalalajien ammattimaista kalastusta harjoittaville aluksille muutosta niin, että niillä on oltava riittävä taloudellinen yhteys suomalaiseen kalastuselinkeinoon. Tämä koskettaa aika marginaalista ryhmää niiden kalojen kohdalla, esimerkiksi turskan kohdalla, joiden kiintiökalastusta harjoitetaan.

Mutta se suurempi periaatteellinen kysymys, mikä on kirjoitettu myös tänne tekstiin, on se, että kalastuspolitiikkaa säädellään EU:n asetuksien kautta ja se on voimakkaasti säädelty, mikä on tietyn tyyppinen ongelma, jos me ajattelemme niitä kalastajia, jotka esimerkiksi verkkokalastavat saaristossa. Kalastus on elinkeino, joka ei juuri saa tukia, toisin kuin maatalous, joka taas saa tuen. Kalastustukea voi olla esimerkiksi polttoainetuki. Se on melkein ainut, polttoainevero, jota palautetaan valtiovarainministeriön kautta, ja toinen on jonkin näköinen tuki esimerkiksi moottorikelkkaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Mutta esimerkiksi tällä hetkellä on se tilanne, että ahvenkilosta saa 0,85 senttiä kilolta. Se on niin huono hinta, että sen tyyppistä hintaa ei ollut edes kymmenen vuotta sitten. Ja kaikki kuluttajahinnat ovat nousseet.

Näkisin niin, että kalastajien asia on sen tyyppinen, että tässä nyt kalastusalus on lähtökohta, minkä kanssa tehdään töitä, ja siihen yritetään saada tämä suomalainen talouden kytkentä. Mutta meillä on myös nämä ammattikalastajat, jotka verkkokalastavat ja harrastavat pienimuotoista kalastusta, ja jos ei heidän eteensä tehdä mitään, ei mietitä, millä tapaa voidaan tukea, tai ei katsota niitä hintoja, joita he saavat, niin tämä ammattikunta kuolee pikkuhiljaa pois kokonaan.