Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esitys sosiaaliturvamaksujen poistokokeiluista on nyt listalla täällä aika pitkän jahkaamisen jälkeen, sinällään hyvä asia. Aluekehitys on ollut keskusteluissa ja se, pitäisikö Suomessa tehdä jotakin enemmän aluekehityksen hyväksi. Ehkä tänä päivänä ilmapiiri ei ole kovin hyvä tällaiselle yhteistä hyvää tarkoittavalle keskustelulle ja tasapainoiselle alueiden kehittämiselle.

Kun täällä on myöhemmin myöskin kuntien tulopohjaan liittyviä asioita ja tässäkin sivutaan kuntien kehitystä, niin on todella valitettavaa — ed. Zyskowicz ei ole täällä paikalla — tämmöinen hänen aatetoverinsa Harry Bogomoloffin ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä, tuntuu leviävän. Tänään on ed. Zyskowiczin toinen aatetoveri, kansliapäällikkö Häkämies lehdessä soveltanut tätä alueisiin ja kuntiin. Hän lähtee siitä, että jokaisen kunnan pitää olla oman onnensa seppä. Sanatarkasti lainaten hän sanoo: "Robin Hood -politiikka on tullut tiensä päähän." Ei enää pidä ihmisistä paljon välittää tai alueista, vaan vahvat pärjäävät. "Kunnan pitää itse selvitä, ei tukipolitiikka voi olla ratkaiseva elementti", sanoo Häkämies. Sitten hän erikseen tietysti toteaa: "Koko Suomen näkökulmasta Pääkaupunkiseudun pitää pärjätä." On selvä asia, että Pääkaupunkiseudun pitää pärjätä, ja sitä me tuemme, mutta ei voi olla näin, että koko muu Suomi sitten unohdettaisiin.

Meillä on tällä vaalikaudella todella nähty, että aluekehitys on ajettu hyvin pitkälle alas, uusia keinoja ei ole haettu. Siinä mielessä tämä pieni askel on ihan oikean suuntainen. Mielelläni kyllä kuulisin kokoomuksen suunnasta, onko tämä Harry Bogomoloffin—Kari Häkämiehen linja nyt todella se linja, jolla alueita ja kuntia Suomessa käsitellään ja kohdellaan. Ei siinä paljon ihmisistä välitetä, jos näitä ihan sanatarkasti tässä lukee. Kansliapäällikkö Kari Häkämies ei ole oikein tuosta poliitikon roolistaan vielä päässyt irti, vai onko tämä sitten hallituksen linja, että kansliapäälliköt vetävät näissä asioissa poliittisen linjan?

Kun tätä hallituksen esitystä lukee tarkemmin, voi todeta, että tämä kokeilu jää nyt osittain vesitetyksi. Ensinnäkin tässä sotumaksujen poistossa kolme vuotta on kokeiluaikanakin varsin lyhyt. Kun ajattelee yrityksen toimintaa, pitäisi olla enemmän pitkäjänteisyyttä, jotta olisi myöskin varmuus jatkosta pitemmälle tulevaisuuteen. Paljon on keskusteltu siitä, että kuntasektori jää tämän kokeilun ulkopuolelle, myöskin esimerkiksi maanviljelijät. Jos maanviljelijä työllistää, niin häntä tämä ei koske. Tämähän olisi lähinnä Lapin kuntia ja myöskin Varsinais-Suomen saaristoa aivan oikein koskeva kysymys. Kuntasektorin työnantajathan ovat näillä alueilla hyvin merkittäviä, ja tulisikin mielestäni nyt eduskunnassa muuttaa tätä lakia sillä tavalla, että myöskin kuntatyönantajat, mikseivät myöskin maanviljelijät työnantajina, otettaisiin tähän mukaan. Se ei ole kovin suuri kustannus varsinkaan, jos otamme dynaamiset vaikutukset huomioon. Tämä kokeilu rahoitetaan muiden savamaksua korottamalla, tosin aika marginaalisesti.

Arvoisa puhemies! Tässä on, niin kuin sanoin, se hyvä ajatus, että, vaikkakin pieneltä osin, aluekehitystä halutaan edistää. Toinenkin hyvä ajatus, jota rohkaisisin jatkamaan, on, että työnantajamaksuja käytettäisiin työllisyyttä edistävällä tavalla. Nythän meillä veronkevennysvaraa ehkä vielä tulee tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä, ja silloin toivoisi, että nimenomaan työllisyys olisi hyvin keskeistä. Uskon, että löytyy malleja siihen, että työnantajamaksuja voitaisiin nimenomaan matalapalkka-aloilla porrastaa työllisyyden ehdoin ja sillä tavalla edistää työllisyyttä ja saada sitä kautta todellisia säästöjä ja helpottaa ihmisten elämää.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että tätä lakia korjataan nyt eduskunnassa ja tämä ajattelu, että Suomessa pyritään edelleen alueellisesti tasapainoiseen kehitykseen, voisi voimistua Suomessa. Se olisi aivan välttämätöntä.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ottamatta yksityiskohtaisesti kantaa ed. Ala-Nissilän puheenvuoroon haluan todeta, että ed. Ala-Nissilä on ollut niin kauan varmaan opposition edustaja, että hän ei muista, että hallituksen esitykset edustavat koko hallituksen kantaa, eivät jonkun yksittäisen ministerin kantoja, eli me olemme aluekehittämisen kannalla. Mutta voihan olla, että tuossa on nyansseja korjattavana. Kun ed. Ala-Nissilä myöskin useampaan kertaan mainitsi Harry Bogomoloffin nimen, totean jälleen kerran, että meistä erittäin monet puheenjohtaja Itälää myöten ovat irtisanoutuneet Bogomoloffin mielipiteistä. Meillä on ihmisistä välittävä Itälän-linja voimassa.

Jyrki  Katainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tulisi nähdä positiivisena kokeiluna tai positiivisena avauksena, että aluekehitykseen otetaan myös tämmöinen instrumentti käyttöön ja kokeiluun. Eihän kokeiluita tehdä pelkästään kokeilujen vuoksi vaan sen takia, että jos niistä on saatavilla joitakin positiivisia kokemuksia ja oppimisen aihetta, niin kokeilua laajennetaan tai siitä tehdään pysyvä käytäntö.

Ed. Ala-Nissilä kantoi jo huolta siitä, että kokeilujen tulokset vesitetään. On vastaavanlainen tarina: Isä ja poika taistelivat, ostetaanko kotiin varsa. Sitten isä sanoi, että ostetaan varsa, ja poika sanoi, että hän aikoo sillä ratsastaa. Isä antoi pojalle selkään siitä, että eihän varsan selässä voi olla, vaikka sitä hevosta ei ollut vielä edes tullut kotiin. Kannattaa nyt ihan luottaa, että tässä on vilpitön hyvä tarkoitus aluekehityksen nimissä tehdä uusia kokeiluja, joita mahdollisesti sitten laajennetaan, mikäli tulokset sen puolesta puhuvat.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän voi vain jatkoksi sanoa, että johan on aikakin: Ensimmäinen merkittävä, pieni sinänsä, mutta ensimmäinen askel siihen suuntaan, että hallituksen muuten erittäin heikkoon ja köyhään aluepoliittiseen työkalupakkiin on nyt otettu edes yksi tällainen avaus. Keinot ovat olleet tähän saakka lopussa. Toivoisinkin, että kun täällä vasemmalla kuitenkin on vielä joitakin edustajia, joilla on sydän paikallaan suhteessa alueelliseen kehitykseen, niin te kerta kaikkiaan nyt ottaisitte tähän vähän uutta vauhtia vielä vaalikauden loppupuolella ja lähdettäisiin siitä, että kuntatyönantajat voitaisiin eduskuntakäsittelyssä lisätä tähän lakiin, laajentaa tätä kokeilua myöhemmin kattavamminkin koko maahan ja, mikä tärkeintä, voitaisiin laajentaa tätä myöskin palvelusektorille siltä osin, mikä koskee välillisten työvoimakustannusten uudistamista.

Mitä tulee näihin herra Bogomoloffin ja kansliapäällikkö Häkämiehen avauksiin, pelkään pahoin, että he ovat, ed. Ala-Nissilä, todellakin sanoneet sen, mitä ajattelevat. He ovat todella sitä mieltä, edustavat sitä kovaa kokoomukselaista politiikkaa (Puhemies koputtaa) suhteessa peruspalvelujen tuottamiseen ja myöskin kuntapolitiikkaan.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vastauksena ed. Kokkoselle totean, että teidän kansliapäällikkönne, siis kokoomuslainen kansliapäällikkö Häkämies, on tänään sanonut lehtilausunnossaan, että Suomea ei voida pitää asuttuna Hangosta Utsjoelle. Minä pidän tätä Häkämiehen lausuntoa perustuslain vastaisena ja hyvin vakavana kannanottona. Perustuslaki takaa, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, olipa se sitten vaikkapa Utsjoki. Nyt ollaan kyllä isossa kysymyksessä. Tätä ei voida noin vain ohittaa. Häkämies siis piirtää Suomen karttaa uusiksi, eikä se ainakaan kansliapäällikön asia ole, semmoinen!

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustajakollegat varmasti hyvin tietävät, että ei kansliapäällikön eikä kenenkään muunkaan lausumilla voida rajoittaa ihmisten vapaata liikkumisoikeutta ja oikeutta valita asuinpaikkansa Suomessa. (Ed. Tennilä: Sitähän Häkämies yrittää nyt!) — Ei hän pysty sitä tekemään, tiedätte sen hyvin.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilälle totean, että me teidän kanssanne olimme molemmat Utsjoella viime kesänä pari päivää puolustamassa Utsjoen ja Lapin kehitystä. Meitä kokoomukselaisia oli kolme siellä. Minäkin sanoudun kyllä irti kansliapäällikkö Häkämiehen ajatuksista. Lähden siitä, että kyllä Suomen täytyy olla asuttuna.

Jatkossa olisi hyvin viisasta, että palkan sivukuluja alennettaisiin sillä tavalla, että niille uusille yrityksille, jotka muuttavat alikehitysalueille, annettaisiin erityinen alennus kahden kolmen vuoden ajalta sisäänajon aikana, niin että ne pääsisivät hyödyntämään aluekehityshankkeitten rahoja sillä tavalla, että saataisiin lisää yritystoimintaa alueille sitä kautta, että joku menee ensimmäisenä uudisraivaajana sinne; ne muut yritykset tulisivat perässä. Se edellyttäisi, että palkan sivukulut lasketaan (Puhemies koputtaa) näiltä osin nollaan.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle voisi lisätä sen, että todella Euroopan neuvoston kunnallishallintosopimus ja myöskin Euroopan unionin peruskirja lähtevät siitä, että kunnalliset palvelut kuuluvat kaikille asuinpaikasta riippumatta ja tasa-arvoinen aluekehitys on periaatteena.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että nyt kokeillaan. Mutta olen huolestunut siitä, jos kokeillaan huonosti, vesitetään kokeilu ja sitten katsotaan tuloksia vesitetystä kokeilusta, että eihän tämä purrutkaan. Siitä nämä kansliapäällikkö Häkämiehen ilmaisemat ajatukset, että Robin Hood -politiikka on mennyttä, saavat uutta vettä myllyynsä. Sen takia kun kokeillaan, pitää kokeilla kunnolla ja ottaa myöskin kunnat tähän mukaan.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä pidän erittäin myönteisenä, kun työnantajan sosiaaliturvamaksu poistetaan 13:ssa Lapin kunnassa ja eräissä saaristokunnissa. Tähän kokeiluun pitää vain saada todellakin mukaan kuntatyönantaja. Kunnat ovat pohjoisessa suurin työnantaja, ja jo kokeilun onnistuminen edellyttää, että kuntatyönantaja on mukana. Toisekseen kysymys on kuntien kilpailukyvystä yksityisiin yrityksiin verrattuna. Kilpailua on, ja tässä toivon koko vasemmiston tukea sille, että kuntatyönantaja tulee mukaan.

Mutta Häkämiehen lausunnosta pitää nyt selvyys tulla, kenen kanta se oikein on, onko se kokoomuksen, hallituksen vai Häkämiehen itsensä. Kaikki vastaukset ovat nyt huonoja. Jos Häkämies itse ajattelee näin, niin onko hän sopiva tuota virkaa hoitamaan?

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä hämmästelen täällä pitkään olleita kansanedustajia, jotka eivät tiedä, että jokainen vastaa omasta huudostaan. (Ed. Tennilä: Ei tuommoisia huutoja kyllä saa päästellä!) Ei kansliapäällikkö Häkämies voi käyttää kokoomuksen puhevaltaa. Kokoomuksen puheenjohtaja on kansanedustaja ja ministeri Ville Itälä, joka varmasti kertoo teille kokoomuksen linjan, jos häneltä sitä kysytte. (Ed. Puisto: Missäs Itälä on?) — Työtehtävissä.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Tennilän puheisiin toteaisin, että jos tärkeästi ja oikeasti halutaan kokeilla, niin kyllä se kokeilu täytyy ensisijaisesti kohdentaa yrityksille, niin kuin se on tässä hallituksen esityksessä tehty.

Se, mikä minusta on surullista kokeilun laajuuden kannalta, on se, että myöskin toista tavoite 1 -aluetta eli Itä-Suomea ei ole otettu siihen mukaan. Suomen Yrittäjät on nostanut esille sen, että yhtä lailla kuin Pohjois-Suomessa on ongelmia, on niitä myöskin itäisen Suomen alueella. Silloin tämän kokeilun, jos se olisi aivan oikein haluttu tehdä, olisi tullut koskea erityisesti myöskin Itä-Suomea.

Vastauksena myöskin ed. Tennilän syytteisiin: Todella kansliapäällikkö Häkämies vastaa omista puheistaan. Jos hän puhuu tyhmyyksiä, se on hänen asiansa. Täällä eduskunnassa me eduskunnan kokoomusedustajat vastaamme omista puheistamme.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastauksena viimeisimpään puheenvuoroon totean vain sen, että kokeilualue on minusta nyt sopiva. Pitää jossain kokeilla, ja katsotaan sitten, mitkä ovat tulokset. Sitten varmaan joku Itä-Suomen ongelma-alue tulee mukaan, mutta ensin pitää kokeilla, ja kokeilualue on meistä tietysti nyt erittäin sopiva. Mutta kokeiluun pitää saada mukaan minusta sen alueen kaikki työnantajat, ja tässä mielessä painamme kuntia tähän mukaan.

Tuija Nurmi /kok:

Herra puhemies! Mielestäni tämä kokeilu on hyvä, ja sehän koskee siis saaristoa ja Pohjois-Suomea. Kyllä näihin kokeiluihin pitää olla rohkeutta lähteä. Vastaavan tyyppinen kokeilu tehtiin myös kotitalouksiin palkatun työntekijän kulujen verovähennyskelpoisuuden kohdalla, kuten muistatte jo edelliseltä ja tältä kaudelta. Se on edennyt mielestäni hyvin myönteisesti. Tässä on vastaavantapaisesta asiasta kysymys. Halutaan kokeilla uusia keinoja saada ihmisille töitä.

Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että saadaksemme uusia työpaikkoja työntekijöille eräs keskeisimmistä keinoista on joko työn sivukustannusten vähentäminen tai verotuksen keventäminen. Mielestäni tämä keino, mikä tässä on — sivukustannusten vähentäminen — on otettava ehdottomasti käyttöön. Kokeilu näyttää sitten, miten se onnistuu. Olisinhan minäkin halunnut tästä esityksestä vielä paremman, mutta tämä on nyt realismia, ja vain tähän valitettavasti hallitus on nyt kyennyt, ei parempaan.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys työnantajan vapauttamisesta sosiaaliturvamaksuista eräissä Pohjois-Suomen ja saariston kunnissa on mielestäni erinomainen ja oikeanlainen lääke vastata niihin haasteisiin, jotka kohdistuvat näitten alueitten yritystoiminnan edellytyksiin luoda uusia työpaikkoja. On äärimmäisen hyvä, että tällainen kokeilu nyt uskalletaan toteuttaa. Kokeilulla voidaan nyt käytännössä testata, vaikuttaako sosiaaliturvamaksujen poisto, ja jos, niin miten, yritysten menestykseen ja niiden mahdollisuuksiin näin palkata uusia työntekijöitä. Mielestäni on oikein, että kokeiluun kuuluu ainoastaan yksityinen sektori eli yritykset, kotitaloudet ja valtion liikelaitokset. Näin kokeilun vaikutukset saadaan ulotettua laajemmalle maantieteelliselle alueelle. Valitettavasti kokeilualue on edelleenkin yritysten lukumäärällä mitattuna kovin pieni, mutta hyvä näinkin.

Itse uskon vahvasti, että kokeilulla tulee olemaan merkittäviä dynaamisia vaikutuksia. Maksujen poisto madaltaa omalta osaltaan työllistämisen kynnystä ja näin edistää uusien työpaikkojen syntymistä alueilla, joilla niitä on muutenkin liian vähän. Työpaikat tuovat näin kuntiin lisää verotuloja, ja siten lähtökohdat tuottaa muun muassa ensiarvoisen tärkeitä peruspalveluja näille alueille ovat paremmat. Sosiaaliturvamaksujen poisto parantaa myös Pohjois-Suomen kilpailukykyä suhteessa naapurimaihin Norjaan ja Ruotsiin. Kyseisissä maissahan on jo käytössä sosiaaliturvamaksujen alueellinen porrastus.

Pohjoisin Suomi elää tällä hetkellä niin voimakasta murrostilaa, että ilman erityistoimia ja ennen kaikkea valtion voimakasta sitoutumista aluekehitykseen suuntaa ei voida kääntää. Aluepolitiikalla voi aidosti vaikuttaa kehityksen suuntaan, kun tavoitteet asetetaan reaalisesti. Tämän vuoksi on muistettava, että alueet ovat erilaisia. Jokaisella alueella on omat erityispiirteensä, tarpeensa, mahdollisuutensa ja haasteensa, kuten myös vahvuutensa. Pohjoisen kuntien hyvinvoinnin turvaamiseksi ja edistämiseksi onkin otettava käyttöön sellaiset työkalut, jotka juuri sille alueelle ovat sopivat.

Aluepolitiikan tärkeimpiä tavoitteita ovat hyvinvointipalvelujen turvaaminen ja elinkeinoelämän kehittäminen niin, että toteutettavat asiat edistävät alueen työllisyyttä. Aluekehityksen kannalta myönteisimmät ja tuloksellisimmat vaikutukset saadaan aikaan panostamalla elinkeinopolitiikkaan. Menestyvä yritystoiminta ja sen mukanaan tuoma hyvä työllisyys on niin suomalaisen kuin myös pohjoisen hyvinvoinnin keskeinen takaaja. Tavoitteena tulee olla työllisyyden ja työllisyyttä parantavan taloudellisen kasvun edistäminen, joka saadaan aikaan huolehtimalla siitä, että yritysten edellytykset menestyä ovat kunnossa ja että helpotamme uusien yritysten perustamista. Vain menestyvä yritys työllistää.

Arvoisa puhemies! Alueiden työllisyyttä parantavat kokeilut eivät saa pysähtyä tähän. Yritystoiminnan helpottamiseksi on rohkeammin tehtävä myös muita toimenpiteitä. Esimerkiksi arvonlisäverotuksessa on mielestäni siirryttävä verosta tehtävään perusvähennykseen nykyiseen liikevaihtoon perustuvan jyrkän rajan sijasta. Voimakkaasti työvaltaisten yritysten mahdollisuutta vähentää osa palkkakulujen laskennallisesta arvonlisäverotuksesta ostojen arvonlisäverojen tapaan tulisi kokeilla alueilla, joilla on paljon työttömyyttä, esimerkiksi Kainuussa ja Koillismaalla. Lisää yritystoimintaa ja työpaikkoja saataisiin myös yritysinvestointien vapaalla poisto-oikeudella. Vapaa poisto-oikeus onkin mielestäni saatettava voimaan määräaikaisena kokeiluna nykyisillä kansallisilla tukialueilla 1 ja 2.

Jos ja kun sosiaaliturvamaksun poistokokeilusta saatavat tulokset osoittautuvat hyviksi ja työllisyyttä parantaviksi, on kokeilua mielestäni laajennettava myös muihin vastaavan tyyppisiin kuntiin ja alueisiin. Vain työllisyyttä tukevilla ja yritystoimintaa kannustavilla toimilla meidän on mahdollisuus pitää koko Suomi asuttuna. Suomessa on varsin runsaasti tilaa uusille työvaltaisille palveluyrityksille, jotka palvelevat sekä ihmisten että teollisuuden tarpeita.

On valitettavaa, että yritysten määrä on kääntynyt laskuun. Tämän suuntainen kehitys on ehdottomasti saatava pysäytettyä. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta yrittäjyys ensinnäkin koetaan mielekkäänä ja mielenkiintoisena ammattina, ja toiseksi, että olosuhteet ovat sellaiset, että ne kannustavat ottamaan sen lisäaskeleen ja sen riskin ryhtyä yrittäjäksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi tässä hallituksen esityksessä esitettyä kokeilua. Toivon, että tämä kokeilu saa pian jatkoesityksen edellä kuvaamiltani aloilta.

Timo E.  Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kurvisen puheenvuorossa oli hyviä aluepoliittisia linjauksia. Ne ovat osin sellaisia esityksiä, joita myöskin pohjoisessa Pohjois-Suomen neuvottelukunta, jonka jäsen hän on, on valmistellut. Toivoisi, että nuo linjaukset seuraaviksi uusiksi aluepoliittisiksi toimenpiteiksi saisivat täyden kannatuksen tältä salilta. Niitä ehdotuksia varmaan tullaan Pohjois-Suomen neuvottelukunnassa eteenpäin työstämään ja lähiaikoina myöskin tänne tuomaan. (Ed. Rossi: Myös Itä-Suomi-työryhmä esitti näitä!) — Ja hyvä, kun vielä Itä-Suomi-työryhmä on siinä mukana; ainakin maantieteellisesti ylivoima on jo meidän puolellamme tässä asiassa.

Muuten tämä Suomen asuttuna pitäminen ei ole kyllä sellainen asia, että se on yksittäisistä lausunnoista kiinni, ei Häkämiehen lausunnostakaan. Turha niistä on erikseen riemastua. Mutta sen sijaan olisi syytä kyllä kysyä niin ed. Tennilän kuin muidenkin, mikä on sitä Suomen alueellista epätasa-arvoa viime vuosina rakentanut: nimenomaan erittäin voimakas kasvukeskuspolitiikka ja sen rinnalla oleva markkinavoimien ja kilpailutalouden ylistäminen, jonka logiikka sellaisenaan ilman muuta johtaa luonnonlain tavoin autioitumiseen ja toisaalta keskittymiseen. Tätä politiikkaa on tässä salissa kannattanut useamman vuoden ajan noin 150 kansanedustajaa hieman äänestyksestä riippuen. Ei se ilmeisestikään yksistään Häkämiehen lausunnosta sitten ole kiinni. (Ed. Tennilä: Puolustatteko te Häkämiehen lausuntoa?) — En puolusta, mutta ei pidä liikaa yksinkertaistaa. Ikään kuin unohdetaan tämä kaikki oleellinen, mitä on tapahtunut aluepolitiikassa, ja sitten sanotaan, että nyt Häkämiehessä on se vika tai ei ole. Se on minusta sellaista pölhöpopulistista yksinkertaistusta, jota en oikein ymmärrä.

Arvoisa puhemies! Esillä oleva lakiesitys on sellainen, joka ansaitsee kyllä esittelevän ministerin taholle suuret kiitokset, että tässä tilanteessa ollaan, ja kiitän myöskin hallitusta omalta osaltani, että tämä ehdotus on nyt täällä käsittelyssä. Tämän tausta on ilman muuta se, että tässä nyt vihdoin tunnustetaan se, että sellaiset vanhat aluepoliittiset fraasit, joita tässä viime aikoina on ohjelmapolitiikkaan liittyen toistettu, eivät yksin Suomen tilanteessa pure, vaan tarvitaan uusia kokeiluja. Tämä minusta on erinomainen avaus tällaisen uuden konkreettisen aluepolitiikan muodostamiseksi. Kiitoksia tästä avauksesta!

Nyt kun tämä lakiesitys on täällä eduskunnan käsittelyssä, toki tällä linjalla voitaisiin myöskin tässä salissa parantaa tätä ehdotusta sillä tavalla kuin alun perin muun muassa tätä asiaa valmistellut työryhmä on esittänyt. Elikkä kun valtioneuvosto asetti työryhmän valmistelemaan pohjoisimpiin kuntiin tällaista työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamisehdotusta, työryhmähän päätyi siihen, että esitetään, että tämä koskisi myöskin kuntia ja seurakuntia yksityisen elinkeinoelämän lisäksi.

Siinä oli selvä tarkoitus ja ajatuspohja se, että noilla alueilla erityisesti, mutta toki laajemminkin Suomessa, kuntien tilanne ja asema on sillä tavalla koko elinkeinoelämän kehittämisessä ratkaisevassa asemassa, että ilman kuntien selvää mukaanottoa tästä kokeilusta ei saada riittävää selkoa. Kunnat työllistävät alueillaan tapauksesta riippuen työllisestä työvoimasta 20—30 prosenttia, ja tiedetään, että myöskin kuntien rooli elinkeinoelämän kehittäjänä on sellainen, että juuri minkäänlaisia hankkeita ei synny ilman, että kunnat ovat koko ajan raivaamassa tietä tai lapioimassa tietä sille varsinaiselle yritystoiminnalle. Jos kunnat eivät tällä tavalla ole tässä kokeilussa mukana, niin tämä kokeilu jää ontuvaksi. Siitä syystä minä olen kyllä voimakkaasti sitä mieltä, että valiokunta tutkisi tätä asiaa näiltä osin uudelleen ja parantaisi niin, että kunnat ja seurakunnat otettaisiin tähän kokeiluun mukaan.

Toinen asia, joka vaatisi valiokunnassa kyllä syvällistäkin paneutumista, on se, että tässä kokeilussa toimialarajaukset, jotka osin tulevat EU:n säännöksistä, mutta osin varmaan omistakin ratkaisuista, uhkaavat tulla niin tiukiksi, että muun muassa luonnontuotteiden jalostukseen liittyvät asiat — selvä tuotannollinen toiminta, joka pohjautuu esimerkiksi kalanjalostukseen ja luonnonmarjojen jalostukseen — näyttäisi jäävän tästä kokeilusta ulkopuolelle, ja sehän ei tunnu millään tavalla järkevältä ja tarkoituksenmukaiselta, kun toisaalta muun muassa valtiovallan toimenpiteillä meillä on kaiken aikaa etsitty sellaisia toimenpiteitä, joilla muun muassa luonnontuotteita kerättäisiin enemmän ja jalostettaisiin enemmän ja käytettäisiin enemmän kotimaassa ja myöskin niitä jalostettaisiin vientiin vietäväksi. Olen ymmärtänyt, että osin ja hyvinkin paljon nämä rajaukset voivat riippua siitä, millä tavalla me niitä kuuluisia Euroopan unionin direktiivejä tulkitsemme. Tulkitaan nyt tässäkin tapauksessa rohkeasti oman kansallisen edun mukaisesti!

Aluepolitiikassa täytyisikin tehostaa toimenpiteitä tällä linjalla, ja ed. Kurvisen tavoin kuulutan kyllä seuraavaksi valmistelua yritysten ylimääräisten poisto-oikeuksien suuntaan. Se on myöskin sellainen toimenpide, joka ei valtiolle paljon maksa, mutta jos luodaan sellaiset olosuhteet, että yrityksiä kannustetaan tekemään tuottavia investointeja, niin yleensä ne rahat syntyvät sillä tavalla, että valtio saa jatkossa sitten muita reittejä ylimääräisiä tuloja ilman, että tämä ylimääräinen poisto-oikeus muutoin toteutumatta jäävästä investoinnista maksaisi mitään. Me todella tarvitsemme tässä maassa uutta aluepolitiikkaa, jos oikeasti olemme kaikki sitä mieltä, että alueellisten kehityserojen ei sallita enää kasvavan.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Muutamaan yksittäiseen asiaan kommentti ja ehkä sitten vähän laajemmin koko tästä tilanteesta.

Ed. Ala-Nissilä sanoi, että pitää pyrkiä tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen. Minusta ei pidä pyrkiä, vaan sinne pitää päästä, ja siitä syystä on käynnistetty erinäinen määrä toimia, ja tämä on yksi toimi siitä isosta kokonaisuudesta.

Ed. Korva viittasi tässä erittäin kovaan kasvukeskuspolitiikkaan. Tässähän on, niin kuin ed. Korva erinomaisen hyvin muistaa, nimenomaan takana se, että 90-luvun alussa, kun pankkikriisiin ja muuhun talouden lamaan liittyen oli tehtävä kovia päätöksiä, tehtiin, jos oikein muistan, tiiviit ja hyvin vahvat päätökset siitä, että panostetaan vientivetoisen kasvun strategiaan, jonka seurauksena itse asiassa ei voi olla kuin nimenomaisesti se, että muutama paikkakunta lähtee voimakkaaseen kasvuun.

Jos ed. Korva muistaa, niin silloin varoiteltiin kyllä, että se johtaa suurtyöttömyyteen ja rakennetyöttömyyteen, ja sitä nyt tässä yritetään korjata kaikin keinoin, ja yritän siihenkin muutaman vastauksen antaa, miten. Mutta kyllähän näillä päätöksillä ihan oikein, niin kuin edustaja totesi, on nimenomaan historiatausta olemassa, ja kun niihin vaikutetaan, ei ikävä kyllä riitä yksi eikä kaksi temppua vaan tarvitaan erittäin tiukkoja linjauksia, päämäärätietoista politiikan tekemistä.

Tähänhän liittyy nyt hyvin tiiviisti se, että itse asiassa on kaksi tekijää, kuntatalous, kuntatalouden sisällä tehtävät ratkaisut, ja sitten myös tämä alueellinen kehittäminen muutoin, ja niin kuin viime päivinä ja viime aikoina on paljon keskustelua herännyt, niin kyllähän kuntatalouden eriytymiskehitys nähtiin uhkana. Nähtiin myös, että peruspalvelujen säilyttämisen takia pitää tehdä kaksi asiaa. Ensimmäinen asia, josta hallitus veti linjaukset, oli se, että tehdään kuntien keskinäistä tuloa oikeudenmukaisemmaksi, ja toinen, että peruspalvelujen turvaaminen voidaan taata siten, että valtionosuuksia lisätään.

Näin on tehty itse asiassa johdonmukaisesti ja selvästi. Kuntien keskimääräinen valtionosuus on noussut vuoden 1999 vähän reilun 600 euron tasosta vuoden 2002 pikkuisen reilun 800 euron luokkaan, eli korotus on melkein 33 prosenttia kaiken kaikkiaan. Tämä on tehtyjä päätöksiä. Samanaikaisesti sitten tehtiin nämä kuntatalouden eriytymiskehitystä pysäyttävät ratkaisut kaiken kaikkiaan, jolloin koko valtionosuuksien lisäykset vuosina 2000—2003 ovat 1,06 miljardia euroa, eli jos markoista halutaan puhua vielä, 6,3 miljardia markkaa. Samanaikaisesti harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia on jaettu noin 230 miljoonaa euroa eli noin 1,4 miljardia markkaa. Eli todella isoja rahoja on nyt liikuteltu.

Keskinäiseen tulonjakoon on myös itse asiassa vaikutettu sillä, että kun samaisen 90-luvun alun päätöksellä luotiin arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmä, niin siitä on nyt luovuttu. Sen hintalappu on kaiken kaikkiaan, kaikki päätökset sisälläänpitävänä, lähemmäs 5 miljardia vanhaa markkaa.

Kun tämä kaikki lasketaan yhteen, niin näillä päätöksillä nimenomaan on nyt siirretty sitä rahaa sinne heikommille kunnille. Noin neljäsataa kuntaa on saanut; parikymmentä on maksajien joukossa; ja parikymmentä on plus miinus nolla -tasolla, joten kyllä sillä puolella on tehty. En väitäkään, että on tehty riittävästi ja riittävän paljon ratkaisuja, joilla tulevaisuuden kaikki ongelmat olisi poistettu, mutta jos joku väittää, että ei ole mitään tehty, niin eihän se kyllä nyt ihan pidä paikkaansa.

Jos me tarkastelemme vuosikatekehitystä maakunnittain lukuarvojen valossa, esimerkiksi Päijät-Hämeen maakunnassa vuosikate on parantunut 178 prosenttia, Satakunnassa 153, Kanta-Hämeessä 110, Keski-Suomessa 112, Etelä-Pohjanmaalla 195 ja Etelä-Savossa 218 prosenttia. Haluaisinpa nähdä ne paremmat lukuarvot, jotka tällä aikajänteellä historiasta löytyvät, nimenomaan vuosikatteen kautta tarkasteltuna. Eikä tämä tarkoita sitä, että ongelmat kaikki ovat poistuneet. Mutta tämä on se, mitä on tapahtunut näillä päätöksillä. (Ed. Mannisen välihuuto) Ei se muutu miksikään. — No, se on matematiikkaa, ei se ehkä sen kummempaa ole.

Toisaalta kun ed. Ala-Nissilä taisi sanoa, että ei mitään muuta ole tehty kuin tämä, niin jotenkin kysyy, minkälaisessa laatikossa se elämä oikein tuolla oppositiossa kuluu, jos ei nähdä, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Uskallan väittää, että nyt nimenomaisesti on tehty niin paljon päätöksiä, että ehkä niitä on vaikea hahmottaa kaiken kaikkiaan. Ehkä niistä osa on liian vaikeitakin kaikkien hahmotettavaksi.

Mutta joka tapauksessa se, mistä lähdettiin liikkeelle, on se kahdeksankohtainen ohjelma, ja haluan korostaa, että esimerkiksi aluekeskusohjelma on täydessä vauhdissa. Aluekeskusohjelman takana on 74 000 työpaikkaa, työpaikkoja, jotka alueet itse ovat määritelleet itsellensä, melkeinpä työpaikka työpaikalta, ja sitä kautta on odotettavissa myös tulosta.

Seutuhanke on tällä hetkellä täydessä käynnissä. Sieltä haetaan kokemuksia nimenomaan uudella lailla hoitaa asioita, mitä tässä on kaivattu.

Valtion hajasijoittamistoimille on nyt luotu säädöspohja, kiitos eduskunnan säätämien lakien. On tehty konkreettisia päätöksiä, jolloin hajasijoittamista on tapahtunut, mutta ennen kaikkea siellä on säädökset ja siellä on lainsäädäntö nyt takana, jota ei ole ollut. Kymmeniä vuosia on tästäkin puhuttu. Kyllä siinä ajassa jokainen puolue on tässäkin salissa ollut hallituksessa. Miksi ei ole aikaisemmin tehty näitä, jotka vaikuttavat itse asiassa kaikki kaikkeen?

Uusien aluepoliittisten toimenpiteiden luominen: Tällä alueella on menty eteenpäin. Nyt käsitellään nimenomaisesti tähän kuuluvaa lainkohtaa.

Aluekehittämislaki on uudistettu. Se uudistettiin ennen eduskunnan kesätaukoa.

Maaseutupolitiikan uudistamishanke on tuottanut Maaseutupoliittisen ohjelman, jota koko ajan vedetään synkroniin tämän aluekehittämislain ja muiden maakunnan kehittämisohjelmien kanssa.

Lisäksi me teemme tällä hetkellä Suomen aluekehittämisstrategiaa tähtäimessä vuosi 2013 elikkä jo seuraavan rakennerahastokauden aika.

Ennen kaikkea minusta on iso asia se, että kun eduskunta on näitä käsitellyt ja tässä salissa tämän kahdeksan kohdan ohjelmakokonaisuuden vienyt läpi, kaikki päätökset ovat olleet yksimielisiä. Jos minä nyt tämän parlamentarismin olen jotenkin ymmärtänyt, niin olisihan esimerkiksi aluekehittämislain ympärillä ollut varaa jättää vastalause, tuoda se oma näkemys, esittää se vaihtoehto, jos se on olemassa. Mutta ei ole ollut itse asiassa, ja siitä minä olen iloinen, että eduskunnalla on yhteinen tahto viedä asioita eteenpäin.

Ei tämä ole yhden eikä kahden tempun ohjelma, vaan tämä on tiukka kokonaisuus, ja sitä on uskallettava viedä eteenpäin. Lisäksi tällä hetkellä minusta aivan selvästi tuloksetkin alkavat näkyä. Ne näkyvät esimerkiksi Tilastokeskuksen lukuarvoissa, ja sitä kautta niitä voidaan tarkastella: Saadaan voimaan yhä useampi alueellinen keskus, joita nyt on 34 tarkoitus kehittää. Niiden entisten, mihin ed. Korva viittasi, 6—7 kehittyvän keskuksen joukko tulee kasvamaan, ja niin pitää ollakin. Silloin voidaan nimenomaan taata alueellista kehitystä johonkin suuntaan.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ministeri Korhoselle, että hän on kyllä vuosisadan paras kuntaministeri siinä mielessä, että hän on hyvin paneutunut näihin asioihin ja edistänyt aluekehitystä voimakkaasti. Kiitoksia ministerille!

Mutta samalla totean, että — esimerkiksi ed. Korva on Lapista — Lapista viimeisen kymmenen vuoden aikana on hävinnyt 20 000 ihmistä, muuttanut etelään ja kasvukeskuksiin. Syy on se, että ihmiset muuttavat työn perässä, lähinnä koulutetut nuoret. Sitten täällä toisaalta vaaditaan, että yritystoimintaa pitää elvyttää kehitysalueilla, mutta millä elvytät jossain rajakylissä, koska siellä ei ole kysyntää, ei ole työvoimaa, ei ole ostovoimaa? Jokainen meistä tietää, että kasvukeskukset imuroivat kaiken yritystoiminnan ja kaiken työvoiman kasvukeskuksiin. Siinä mielessä minun mielestäni on hankalaa pitää Suomi täysin asuttuna.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri kyllä nyt liikaa innostui omassa puheenvuorossaan, erityisesti puheenvuoron loppuosassa, kun hän ylisti tätä kahdeksan kohdan ohjelmaa ym. Minuutti ei riitä tähän vastaukseen, mutta eräitä kommentteja.

Esimerkiksi Lapin osalta kuntien valtionosuudet kuitenkin ovat vielä näiden korotusten jälkeenkin sillä tavalla, että kun me saimme leikkausten alkaessa suuruusluokkaa 2,4 miljardia markkaa vanhassa rahassa, niin nykyisin se on noin vähän yli 1,5 miljardin tasolla, eli ei pidä liioitella.

Aluekeskusohjelmat ovat sellaisia, että niissä on toki suuria työpaikkatavoitteita niin kuin muissakin ohjelmissa, mutta tosiasia on, että resurssit näiden ohjelmien ja työpaikkojen toteuttamiseen puuttuvat. Ei se muutu miksikään. Hajasijoitus alkoi kyllä muun muassa Palo-opiston sijoittamisella Kuopioon jo edellisenmerkkisen hallituksen aikana, mutta sitä jää kysymään, mitä on tapahtunut sen jälkeen hajasijoituksessa, kun poliisin tietohallintoyksikkö sijoitettiin Rovaniemelle — ei yhtään mitään.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korhosen puheenvuoroa sävyttivät ilmeisesti varsin vaatimattomat gallupluvut tuolla Pohjois-Suomessa vasemmistoliiton kannatuksen osalta. Muutoin näin vahvaa puheenvuoroa on vaikea ymmärtää. Pohjois-Suomen tavoitteenahan on päästä samalle viivalle elinkeinoelämän edellytysten kautta ja saada aikaan ratkaisuja, jotka tasaavat ylimääräisiä kustannuksia. Tässä mielessä tämä työnantajan sotumaksun alentamiskokeilu on hyvä ja kannatettava asia. Pohjois-Suomen neuvottelukuntahan tätä on ajanut, niin kuin ministeri totesi.

Olisi kyllä toivonut, että tämä kattaisi myöskin kunta- ja muut julkisen sektorin työnantajat ja että myöskin alueeltaan voisi olla eri tyyppisiä kokeilualueita. Silloin saataisiin parempia tuloksia aikaan. (Puhemies koputtaa) Näiden syrjäalueiden ja heikompien alueiden kannalta tiestö ja peruspalvelut ovat kuitenkin niitä perusasioita, joiden pitäisi olla nykyistä paremmassa kunnossa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen kiitos pitkään aikaan ministerille siitä, että tämä pieni kokeilu saadaan nyt aikaan. Se on pieni askel oikeaan suuntaan.

Mutta, arvoisa ministeri, teidän on aivan turha tällä ratkaisulla yrittää heittää harteiltanne pois sitä vastuun viittaa, jonka olette itse suostunut ottamaan harteillenne näiden vuosien aikaan, sitä vastuun viittaa, jonka sisältö on historiallisesti nopeammin ja enimmän kasvaneet alue-erot kuin oikeastaan koskaan ennen. 60- ja 70-lukujen vaihteessa oli jotakin suurin piirtein samaa, mutta paljossa voidaan todeta se kehitys, mikä nyt on taakse jäänyt, vielä vakavammaksi.

Miksi näin? Siksi, että EU:n tutkimuksetkin osoittavat, että koskien nimenomaan EU:n elinkeinotukia ne on Suomessa ajettu alas, kansalliset sellaiset. Vain Tanskassa, Hollannissa ja Portugalissa bruttokansantuotteeseen verrattuna käytetään niin vähän kuin meillä. Perusinfra heikkenee kaiken aikaa niillä alueilla, (Puhemies koputtaa) joilta muutenkin menettävät. Osaamisen voimavarat keskittyvät, kun niitäkin pitäisi järjellisesti hajauttaa. Näiltä osin vastuu ei tällä esityksellä harteilta lähde.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri puhui historiaa, niin kyllä muistan laman oloissa, että pienetkin kunnat selvisivät laman ylitse varsin hyvin, kun silloin Ahon hallituksen aikana Pekkarisen ollessa sisäministeri pidettiin pienten kuntien puolta. Se oli poliittinen kysymys silloin, ja se on poliittinen kysymys tänään.

Siksi kysynkin: Sanoudutteko te irti näistä kansliapäällikkönne linjauksista, kun hän sanoi, että korulausein puhutaan siitä, että Suomi voidaan pitää asuttuna Hangosta Utsjoelle ja että se on harhaa, Robin Hood -politiikka on tullut tiensä päähän? Tätä on koko tämä juttu, ei enää tahdotakaan pitää Suomea asuttuna vaan lähdetään siitä, että nyt on tämä politiikka loppu ja nyt lähdetään siitä, että keskitetään ja rajusti. Sanoudutteko te irti tästä kansliapäällikön puheesta, vai onko kansliapäällikkö Häkämies vielä sisäministeriön palveluksessa? (Naurua)

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korhonen totesi äsken, että aluekehitys ei ole yhden eikä kahden tempun asia. Tästä olen tarkalleen samaa mieltä, ei todellakaan. Aluekehitysnäkökulmaa tarvittaisiin kyllä niin sanotun suuren aluepolitiikan muodossa tuolla budjetin eri sektoreilla, ja valitettavasti se sieltä hyvin suuressa määrin puuttuu tänä päivänä. Meillä on tänään käsiteltävänä yksi pieni temppu. Se on hyvä alku, ja jatkoa odotamme ja tämänkin esityksen parantamista.

Ministeri arveli, että tälle salille nämä monet tehdyt päätökset ovat vähän liian vaikeita hahmottaa. (Ed. Pekkarinen: Ei ymmärretä, ei ymmärretä!) Näinkin tietysti voi olla, ja nämä ohjelmat ovat paljon parempia, mutta väitän kuitenkin, että sinänsä mikään hyvääkään tarkoittava ohjelma ei luo niitä uusia työpaikkoja. Aluekeskusohjelma opettaa hyvää uutta yhteistyötä, se on sen myönteinen puoli. Hajasijoitus tarvitsee lainsäädäntönsä, se on hyvä asia, (Puhemies koputtaa) mutta konkreettisia toimia ja poliittista tahtoa niihin toimiin vaaditaan, ja sitä ei ole kovin paljon näiden vuosien aikana löytynyt.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisalta ministeriltä ei kaikkia papukaijamerkkejä kannata riistää tässä yhteydessä. Me pystymme hahmottamaan sen b-luokan papukaijamerkin näön ja koon ja osoittamaan sen ministerille ilman muuta.

Erittäin merkittävää, arvoisa ministeri olisi se, että tämä ehdotus olisi sinänsä ollut todella reipas ja radikaali niin, että sen tuloksellisuutta voitaisiin todella mitata, elikkä siitä varmasti tulee jotakin. Olkoon se positiivinen tai negatiivinen, mutta se on varmasti näyttävä ja oleva. Siinä suhteessa tämä jäi valitettavasti vähän vaatimattomaksi. Sen takia a-luokan papukaijamerkki ei ole paikallaan, b riittää.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tietenkään vastusta tätä kokeilua, mutta ministerin puheenvuorosta ei käynyt ilmi, mikä on se strateginen juju, miksi juuri tällainen kokeilu ja miksi tämä kokeilu olisi merkitykseltään niin vahva, että täytyy seurata sen tuloksia.

Eikö nyt, kun monet talouden indikaattorit näyttävät siltä, että työttömyys on pahenemassa, pitäisi miettiä keinoja, joilla alennetaan yleisesti sosiaaliturvamaksuja esimerkiksi pienipalkkaisten osalta, tällaisia keinoja, jotka vaikuttaisivat aluekehitykseen myöskin ja jotka vaikuttaisivat juuri rakenteelliseen työttömyyteen, joka on merkittävä ongelma. Esimerkiksi Vattin tuore tutkimus kertoo siitä, että työnantajamaksujen alentaminen on näistä kalliista maksualennuksista se tehokkain keino vaikuttaa työllisyyteen ja parantaa sitä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se hyvä, että ministeri muistutti mieleen joitakin semmoisia tosiasioita, mitä on jo tapahtunut.

Ed. Korvalle voisi todeta, että Joensuuhun hajasijoitettiin Metsäntutkimuslaitos Metla, ja siitä kiitos kaikille, ketkä osallistuivat siihen. Sen verran pitää ed. Väistön kanssa olla kiitollisia, että Pohjois-Karjalaan on saatu edes jotain.

Itse tästä hankkeesta, mistä on esitys nyt pöydällä: Se ihmetyttää siinä mielessä — muutenhan tämä on hyvä sillä tavalla, että tässä nyt nähdään jotain — miksi kuntia ja seurakuntia ei ole otettu mukaan, koska tässä voi tapahtua jopa sillä tavalla, että jollakin rajapinnalla voi tapahtua yksityistämistä, ja siihen ei toivoisi tämän johtavan. Sen takia katsotaan nyt, jos eduskunnalla riittää rohkeutta, jos siihen ei mitään estettä ole olemassa, jotta tätä laajennetaan eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolmivuotinen kokeilulaki työnantajan sosiaaliturvamaksuista vapauttamisesta eräissä pohjoisen kunnissa on mielestäni kannatettava. Haluaisin ministerin perusteluja sille, miksi kuntatyönantajat jätettiin ulkopuolelle. Kokeilu olisi ollut kattavampi, jos kunnat olisivat olleet myös mukana.

Esitys on todennäköisesti valtion osalta kustannusneutraali. Kokeilu maksaa noin 8 miljoonaa euroa vuodessa, ja tämän kattamiseksi työnantajan sosiaaliturvamaksuja nostetaan 0,014 prosenttiyksikköä. Jos jatkossa kokeilua jatketaan, nostetaanko kokeilupaikkakuntien ulkopuolisten työnantajien sosiaaliturvamaksuja vastaavasti lisää?

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin näihin kysymyksiin:

Ed. Peltomolle: Miksi? Rahastahan siinä itse asiassa oli kyse, eli kun alue laajentui ja perusesitys lähti muuttumaan, niin silloin tuli raha vastaan, tuli 20 kuntaa jne.

Ed. U. Anttila kysyi, miksi tällainen kokeilu. Tällaista keskustelua on 30—40 vuotta käyty, onko tällä mitään vaikutusta vai eikö ole mitään vaikutusta. Se on nyt vain reaalielämässä kokeiltava, ja sen takia pitää olla tarkka seuranta siinä päällä, jotta saadaan selvä niistä vaikutuksista.

Miksi eivät kunnat ja seurakunnat ole tässä mukana. Siihen on sama vastaus, että rahasta oli kyse, eli ei se sen kummempaa ole. On tämä kustannusneutraali suhteessa valtioon, koska nimenomaan nostetaan muiden työnantajien työnantajamaksua, jolloin valtiolle ei tule lisää kustannuksia.

Nämä muut asiat olivat kyllä sen verran laajoja, ettei näihin minuutissa ehdi vastata. (Ed. Ala-Nissilä: Häkämies!) Mutta sen verran näihin raha-asioihin, että kyllähän ed. Korva on siinä oikeassa, kun hän sanoo, että taso on ollut ylempänä. Mutta kyllä nyt on merkittäviä rahavirtoja myös käytetty. Niin kuin sanoin, 3 840, jos puhutaan vanhoista markoista, on keskimääräinen valtionosuus, ja nyt on erinomaisen monta kuntaa, joissa valtionosuuksia on tämän kolmen vuoden aikana nostettu jo yli sen, mitä keskimääräinen valtionosuus on. Ei kerralla voi tehdä kaikkea; jossakin on se raja.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ehkä voi kerrata vähän historiaakin ihan puheen aluksi. Tämä asiahan oli esillä jo runsas vuosi sitten budjettiriihen aikana. Oli ajatus, että työnantajamaksujen alentamisen kokeilu olisi toteutettu jo kuluvana vuonna eli tänä vuonna. (Ed. Ala-Nissilä: Mihin se kaatui?) Sen sanon tässä, että sen esityksen teki joka tapauksessa vasemmistoliitto budjettiriihessä, että tulee tämä perusasia tästä selville. — Sen sanon tässä, että hallituskumppanit oikealta sen estivät silloin tälle vuodelle toteutumasta. Sitähän on turha kiistää. Kokoomushan silloin vuoden 2001 budjettiriihen aikana käydyssä keskustelussa esti työnantajamaksujen alentamiskokeilun käynnistämisen jo nyt. — Toki silloin keskusteltiin huomattavasti pienemmän alueen kokeilusta. Silloin keskusteltiin kolmen pohjoisen kunnan alueen kokeilusta, jossa esityksessä olisivat olleet myöskin mukana kuntatyönantajat. Siis huomattavasti suppeammasta, pienemmästä esityksestä oli silloin kysymys. Nyt sitten Pohjois-Lappi-työryhmän myötä tämä esitys tuli tämän kaltaiseksi, ja se on kompromissi tietysti näiden neuvottelujen osalta.

Kaiken kaikkiaan tällä koko lakiesityksellähän on yksi suuri lähtökohta, josta on puhuttu kaksikymmentä vuotta tai niin kauan kuin minä muistan, myös ennen kuin minä olen poliitikoksi ruvennut. Myös sitä ennemmin ay-liikkeen toimitsijana ollessani on käyty iankaikkista keskustelua myös tupopöydissä siitä, mikä merkitys työnantajamaksujen alentamisella on työllistämisnäkökulmasta. (Ed. Ala-Nissilä: On tullut uutta tutkimusta!) — Nyt sitten on tullut uutta tutkimusta ja on todettu, että sillä varmaankin on vaikutusta, mutta kaikkihan on kuitenkin vielä laajasti ottaen arvailujen varassa. Ei varmasti voida sanoa, mikä sen vaikutus on.

Nyt on hyvä, että kokeilu käynnistetään. Kokeilun käynnistämisen täytyy olla alueilla, joista voidaan ajatella, ettei tule kilpailullisia ristiriitoja. Minusta nyt nämä alueet Lapin ja muutamien saaristokuntien osalta ovat elinkeinopoliittisia alueita, jotka eivät kilpaile keskenään. Ei ole rajan toisella puolen näköpiirissä kovin ristiriitaa herättäviä tilanteita, joissa selvästi toisella puolen kunnan rajaa syntyisi yrittäjille kilpailuetua. Sehän olisi selvästi vääristävä tekijä.

Erityisesti Lapin osalta on kuitenkin kysymys myös siitä, että kysymyksessä on neljän valtakunnan raja, mutta elinkeinopoliittisesti puhumme lähinnä kolmen valtakunnan rajasta eli Suomen, Ruotsin ja Norjan välisestä rajasta ja siellä elinkeinopolitiikan kehittymisestä. Tässä suhteessa nyt tämän kokeilun käynnistäminen näillä alueilla on minusta hyvä, koska se myöskin tasoittaa hiukan sitä lähtökohtaa, mikä esimerkiksi norjalaisilla pienyrittäjillä ja norjalaisella yritystoiminnalla on ja myöskin Ruotsin alueella olevalla yritystoiminnalla.

Sen lisäksi on muistettava, kun tästä asiayhteydestä keskustellaan, että tämän kokeilun tarkoitus on nähdä, syntyykö kokonaan uusia työpaikkoja tai yrityksiä. Tässä yhdyn siihen käsitykseen, että pääsääntöisen lähtökohdanhan täytyy maksualennusten osalta olla se, että nähdään, syntyykö yrityksiin työpaikkoja.

Toissijainen tekijähän on kuitenkin se, miten kuntatalous työpaikkoihin vastaa, vaikkakin olen sitä mieltä, että tästäkin huolimatta erityisesti Lapin osalta kuntien merkitys on erittäin ratkaiseva yritystoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Hyvin monissa yrityksissä esimerkiksi Lapin matkailualan yritysten osalta kunta on osaomistajana, on ollut käynnistämässä sitä yritystoimintaa, luonut pohjan sille, ottanut hienoista riskiäkin, elikkä olosuhteiden pakosta kunnat on pakotettu myöskin olemaan yritystoiminnassa mukana. Tätä taustaa vasten olisin nähnyt niin, että kokeilusta olisi kyllä saatu vielä parempi ja saadaan parempi, jos nyt, kuten toivon, eduskunta valiokuntakäsittelyssään erityisesti paneutuisi siihen, mitkä mahdollisuudet olisi myös ulottaa kuntatyönantajiin tämä sosiaaliturvamaksun alentaminen. Uskon, että tätä kautta tulisi vielä paremmat kokemukset siitä, mitä vaikutusta maksuilla on.

Täällä on laajasti puhuttu, miksi kokeilu on näin kapea, näin pienellä alueella ja tällaista väestöpohjaa ja yritysmaailmaa koskien ja voisiko siinä olla osa Itä-Suomesta, alueita eri puolilta Suomea. Miksei, ei minulla ole tähän erilaista käsitystä, miksei myöskin voi olla, mutta kysymyshän on rahasta. Täällä ed. Peltomo esitti äsken pienen kysymyksen ministerille, ja ministeri siihen vastasikin, mistä kustannetaan.

On muistettava myöskin se, että silloin kun me puhumme työnantajamaksujen alentamisesta laajasti ottaen, kysymyshän on sosiaaliturvasta ja kysymys on eläketurvasta. Ei voida heittää ajatuksia, että maksuja yleisesti lasketaan nyt yhtäkkiä jonkin filosofian ja ajatuksen mukaisesti, joka tuntuu hienolta, kun samanaikaisesti on kuitenkin ratkaistava, miten näiden työntekijöiden eläketurva karttuu. Onko se Robin Hood -linja, että otetaan teollisuudenalan yrityksiltä, otetaan isoilta yrityksiltä, it-alan yrityksiltä, jotka ovat vientiteollisuuteen pääsääntöisesti liittyviä yrityksiä? Otetaanko se niiltä korotettuina maksuina? Mutta se yhtälö, että ikään kuin alennettaisiin massana suuren joukon maksua yhtäkkiä hyvän idean vuoksi, on mahdoton. Silloin meidän täytyy puhua myöskin eläkkeen tasosta ja sosiaaliturvan tasosta. Se on muistettava tämän keskustelun yhteydessä.

Valitettavana huolena näen myös kyllä sen — ja toivon, että valiokuntakäsittelyssä myöskin siihen paneuduttaisiin entistä tarkemmin — mitä ed. Korvakin otti puheenvuorossaan esille: luonnontuotteisiin liittyvän elinkeinoelämän kehittämisen, kuten kalanjalostuksen, kalatuotannon, maanviljelyksen, meillä Lapissa erityisesti myös luonnonmarjatuotteiden jalostamisen. Se on yksi uudistuva oma hyvä elinkeinoalamme, johon voidaan luoda uusia työpaikkoja ja joka on lähtökuopissa itse asiassa. Tästä näkökulmasta kyllä valiokunnan tulisi käydä todella tarkoin selvittämään asiaa. Itse tätä selvittelin perjantaina eri kautta ja tulin vähän lohduttomaan tilanteeseen, lohduttoman tuntuiseen johtopäätökseen. Aika monelta taholta lähinnä ministeriöiden virkamiesten kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä todettiin, että se on mahdottomuus. Väittivät näin, että silloin kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, liittymisneuvotteluissa nimenomaisesti tämä kohta on niitattu niin lujaa, että siihen muutosten hakeminen edellyttää EU:n käsittelyä ja sieltä saatavaa lupaa. En tiedä, mutta toivon, että valiokunta tähän paneutuu tosissaan.

Puhemies! Siis kysymys on kuitenkin uudesta avauksesta, merkittävästä kokeilusta, ja sitä varmaan hyvin seurataan ja siitä keskustellaan. Ne ennakkotiedot, mitä on lappilaisten muutamien yrittäjien, esimerkiksi matkailualan yrittäjien ja ohjelmapalvelutuotantoyrittäjien osalta, ovat olleet erittäin positiivisia. He ovat sanoneet, että totta kai tällä on merkitystä. Se, kuinka suuri se merkitys on ja näkyykö se työpaikkoina, on toinen juttu.

Mutta, puhemies, en malta olla vielä puuttumatta keskusteluun siitä, onko keskitetty vai ei keskitetty. Haluan myöskin itse korostaa sitä, että silloin kun lamaa lähdettiin voittamaan, kyllä me valitsimme tietoisesti vientivetoisen teollisuuden nostamaan maan ylös suosta. Se on fakta, ja se oli yhteisesti oppositionkin jo Esko Ahon aikana hyväksymä strategia. Mitään muuta tietä ei nähty. Myöhemmin sitä kautta on sitten luotu mahdollisuus kotimaisen kysynnän kasvattamiseen, joka edelleen on luonut talouskasvun pohjaa, mutta se on ollut se perusasia, mikä näkyy muuttoliikkeessä ja väestön keskittymisessä, jota on kyllä keskeisesti siivittänyt it-ala.

Me tiedämme, että it-ala on ollut se perämoottori, se iso moottori, joka on meidän talouskasvuamme vahvistanut ja luonut mahdollisuuden keskustella työnantajamaksujen alentamisasioista ja muista vastaavista, hyvistäkin asioista, mitä viime aikoina on tullut. On muistettava, että it-alan koulutukseen, it-alan osaamiseen ja sen yritysten luonteeseen kuuluu se, että täytyy olla vahvoja it-alan osaajia ja yrityksiä keskenään aika tiiviissä yhteistyössä ja keskustelukumppaneina, jotta se ala voi ylipäätään kehittyä. Minusta on epäreilua väittää, että ikään kuin olisi tietyn poliittisen tahdon vuoksi haluttu keskittää. Mielestäni se oli silloin valittu lamanvoittamisstrategia, joka on johtanut tähän, ja nyt on vain korjaustoimenpiteistä kysymys.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhuja, ed. Huutola, on siinä aivan oikeassa, että kun puhutaan työnantajan sosiaaliturvamaksun vapauttamisesta, jonkunhan se täytyy maksaa, totta kai. Näkökulman pitää olla myöskin siinä työntekijän kannalta, että joku sen maksaa, ja se koskee tätä kokeilua, koskee tämän mahdollista laajentamista muillekin alueille, matalapalkka-aloille, palvelusektorille jne. Sitten tullaan yhteensovittamisen alueelle jne.

Mutta kannustan vain, kun ministeri Korhonen on nyt paikalla: Vaikka tämä onkin vähäinen avaus ja tässä on nyt tavallaan tämä ikkuna avattu, nyt vain, ministeri Korhonen, rohkeutta ottaa lisäaskeleita! Kannattaa kuunnella ed. Huutolan sinänsä raikkaita puheenvuoroja Lapista. Siinä on myöskin aineksia tavallaan sille uudelle oikealle aluepoliittiselle ajattelutavalle, mitä ed. Huutola hyvin keskustalaisesti täällä äsken puhui ja esitti.

Minusta on erittäin tärkeä nähdä myöskin kuntien rooli tässä yrittäjänä, ja siinä olen nyt, ed. Huutola, vähän toista mieltä. Kuntienhan ei pitäisi (Puhemies koputtaa) kovin pitkälle olla mukana yritystoiminnassa. Siitä on myöskin erittäin kielteisiä ja huonoja esimerkkejä, niin että kyllä meidän täytyy huolehtia siitä, että yritysvetoisesti tämä seutujen ja alueiden elinkeinopolitiikka hoituu.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siitä olen kyllä niin ministerin kuin ed. Huutolankin kanssa samaa mieltä, että yhteisesti silloin 90-luvun alkupuolella itse asiassa tässä maassa valittiin selviytymisstrategiaksi vientivetoinen elvytys. Sehän on täysin selvä asia. Mutta sen jälkeen, vuoden 93 lopulta alkaneen kasvun jälkeen, meillä on bruttokansantuote kasvanut yli 300 miljardia markkaa eikä enää voida sanoa, että me olisimme sen politiikan vankeja alueellisessa kehityksessä, vaan sen jälkeenhän on ollut kaikkia valintoja tehtävänä moneen kertaan, miten me arvostamme eri alueitten kehitystä ja eri väestöryhmien kehitystä. Kyllä siinä selvät Stakesin tutkimukset ja tilastot osoittavat, että niin alueelliset kehityserot kuin myöskin väestöryhmien sosiaaliset erot ovat jyrkästi kasvaneet.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa monessa asiassa voi yhtyä näihin näkökulmiin, mutta kyllähän tässä nyt on tehty. Minä väitän, että kun historian valossa katsotaan tätä hallituskautta, enempi on tehty kuin osataan vielä ehkä hahmottaakaan. Niin monta hanketta on nyt liikkeellä.

Uusia raikkaita ajatuksia ed. Laukkanen kaipasi. Huomenillalla todennäköisesti hallituksen iltakoulu tulee tekemään päätöksen Kainuun hallintomallin kokeilun viemisestä eteenpäin. Tässä, ed. Laukkanen ja ed. Korva, on yksi asia, johon oikeastaan keskusta ei ole puuttunut puolellakaan sanalla. Se on se, että yhteiskunnassa tarvitaan myös rakennemuutoksia. Tällä hevosvetoisella tai kirkkoveneaikaisella kuntarakenteella ei ole tulevaisuutta eikä ole niillä palvelujärjestelmillä, mitä siellä takana on. Jotakin rohkeutta pitäisi myös sillä puolella olla hakea niitä uusia ratkaisuja, ja Kainuu esimerkiksi on aivan ainutlaatuinen kokeilu, jota ei koskaan aiemmin ole ollut, ja minä uskon, että tämä sali tulee sitä kannattamaan kaikessa suuressa viisaudessaan.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä Kainuun-malli on juuri sen suuntainen, mitä henkilökohtaisesti haluaisin tähän maahan tuotavaksi, ja siksi odotan sitä, ministeri Korhonen, erittäin suurella mielenkiinnolla. Toivoisin myöskin, että voisimme ottaa siihen suuntaan askeleita myöskin seutupolitiikassa. Voisimme ottaa myöskin seudullisen Kainuun-malli-kokeilun, koska yhä enemmän näen varsinkin elinkeinopolitiikan osalta, että elinkeinopolitiikka jos mikä on yli kuntarajojen menevää politiikkaa. Meillä esimerkiksi on Kymenlaakso sen kaltainen alue ja maakunta, jonne Kainuun-mallin kokeilua on vaikeata siirtää, mutta seudullisena sellainen kokeilu voitaisiin hyvin tehdä joko pohjoisessa tai eteläisessä Kymenlaaksossa ja saavuttaa, ministeri Korhonen, itse asiassa mielestäni vielä pidemmälle meneviä tuloksia kuin tällaisella perinteisellä kuntaliitosmallilla. Kainuun-mallihan menee hiukan jo pidemmälle siitä, ja silloin tarvitaan sitä uudenlaista ajattelua, jota Kainuun-mallissa tavoitellaan.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Omalta osaltani totean — ja ymmärrän laajemminkin keskustan olevan sitä mieltä — että ei vastusteta rakenteellisia muutoksia. Se on selvää, että yhteiskunnan niin kuntarakennetta kuin muitakin hallintorakenteita pitää voida muuttaa ja sellaisen aika on. Mutta se, että ollaan tässä tilanteessa, ei poista sitä politiikan tavoitetta, että nykyisien ongelmien takia, että väki keskittyy jnp., pitää nyt sitten ihan oikeita toimenpiteitä tehdä eivätkä pelkät ohjelmat näissä nyt riitä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin aiemmin sanoin, nyt tapahtuu niin paljon, että kaikki eivät ilmeisesti pysy mukana. Seutuhanke lähti liikkeelle aivan pari kuukautta sitten, jossa on kahdeksan kokeilua kahdeksalla eri seutukunnalla todella uudenlaisella tavalla hoitaa yhdessä asioita, ei kuntaliitoksien kautta vaan nimenomaan yhteistyöhön pohjautuen. Siellä on monenlaista uutta asiaa, ja ehkä, jos saa kehottaa, kehotan ed. Laukkasta perehtymään näihin kokeiluihin.

Siihen, mitä ed. Korva sanoi: Eihän ohjelma ole itseisarvo. Niin kuin sanoin, ohjelman sisällä pitää olla toimintaa, ja se toiminta on 74 000 työpaikkaa Aluekeskusohjelman takana, jossa ovat alueet itse määritelleet itsellensä tavoitetilan, ja jos ed. Korva kuuntelee ja lukee vielä ne esitykset ja alueittaiset ohjelmat, alueet itse ovat työpaikat määritelleet melkeinpä, niin kuin sanoin, työpaikka työpaikalta. Alueillahan se viisaus on eikä täällä ministeriöissä eikä täällä eduskunnassa.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle: Omassa puheenvuorossani nimenomaisesti korostin sitä seikkaa, että Lapin kunnat ovat pakotettuja olemaan mukana yritystoiminnan edistämisessä. Tiedän ihan hyvin sen, ettei välttämättä järkevää olisi kunnan olla yritystoiminnassa mukana, mutta me tiedämme sen, että hyvin vähän yrityksiä syntyy ja kehittyy ilman vahvaa kuntien mukanaoloa. Tästä syystä juuri näin, että kuntien mukana oleminen myöskin tässä sotumaksukokeilussa olisi ollut toivottavaa.

Ed. Korvalle kuitenkin lyhyesti totean vielä, että halusin kuitenkin sanoa äskeisellä puheenvuorolla, että en usko, että tätä muuttoliikettä olisi pystytty tässä tilanteessa laman jälkeen tällä strategialla, mikä tehtiin, millään opilla pysäyttämään laajasti ottaen. Nyt on löytymässä välineitä, joilla voidaan ajatella tämä muuttoliike voitavan pysäyttää. Tämä on henkilökohtainen käsitykseni.

Mirja  Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on todella kauan odotettu, hyvä mutta pieni askel oikeaan suuntaan, ja kuten äsken totesin, jatkoa odotamme. Minä kuulun niihin, jotka olisivat todella toivoneet laajempaa kokeilua. Täällä on puhuttu, aivan oikein, kuntatyönantajista, ja olisin toivonut edes joltakin osin tämän kokeilun ulottamista myös Itä-Suomeen. Totta kai on kyse rahasta, mutta on myöskin kyse kokeilun annista ja merkityksestä ja siitä saatavista kokemuksista.

Oikeastaan kysyisinkin, eikö voitaisi ajatella myöskin lisäkokeiluna työnantajamaksujen poistamista tai alentamista erilaisilla rajauksilla: rajattuna aloittaville tai laajeneville yrityksille, kun ne esimerkiksi palkkaavat kaupallisen tai teknisen alan tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Tätähän Itä-Suomen maakunnat ja Pohjois-Savon liitto ovat yhtenä kokeilumahdollisuutena esittäneet. Rajattuna se ei edes olisi kovin kallis kokeilu, koska muuttotappioalueillahan kyse on juuri kielteisen kierteen katkaisemisesta ja osaamispääoman kartuttamisesta.

Kohtalokkainta on koko ajan menettää koulutetut, osaavat nuoret, koska silloin menetetään tulevaisuuden avaimet. Eikä tällaista osaamisintensiivistä tuotantoa saada synnytettyä keskusten ulkopuolelle, jollei ole valmiutta alkuvaiheessa käyttää uusia tuntuvia keinoja, joita nämä verohelpotukset olisivat. Totta kai näitä joudutaan kokeilemaan ensin ja kokeilemaan rajattuna, mutta on välttämätöntä saada tarpeeksi monipuolisen ja laajan kokeilun kautta kokemuksia, joita sitten jatkossa voidaan hyödyntää juuri tämän kohtalokkaan nykyisen kielteisen suunnan muuttamiseksi. Siksi toivon jatkoa tälle kokeilulle.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, sisäasiainministeriö on valmis ottamaan askelia eteenpäin. Myös Kainuun-malli tulee olemaan yksi sellainen hankkeistus, että sisäasiainministeriö esittää myös tämän kokeilun mahdollisesti mukaan ottamista, mutta päätöshän tulee vasta, kun kokeilu lähtee liikkeelle 2005, jolloin meillä on kaksi vuotta kokemusta jo tämän kokeilun osalta. Pitää muistaa tietenkin, että seurannan pitää olla riittävä, että voidaan kokemuksia todella analysoida, mikä vaikutus niillä on, että ei vain kokeilua kokeilun vuoksi.

Osaamisen osalta olen samaa mieltä. Itse asiassa haluaisin tässä yhteydessä nostaa esille sen, että kyllä pitäisi myös toisen asteen koulutuksen arvostuksen nostoon panostaa, koska ei kaikilla meillä tarvitse olla korkean osaamisen high techiä. Korkeaa osaamista on myös käden taito, ja myös sillä puolella pitää ottaa rohkeita askelia eteenpäin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan maan pitämisestä asuttuna, koko Suomen pitämisestä asuttuna, sehän ei koske ainoastaan Lappia tai Pohjois-Suomea, vaan sellaistakin aluetta kuin Kaakkois-Suomi. Sieltä lähtee melkoinen linja-autollinen väkeä pois viikoittain pysyvästi; väkiluku vähenee. Nimenomaan saman tyyppiset ratkaisut ovat tarpeen myös siellä tämän kokemuksen jälkeen, mikä nyt toteutetaan Lapissa. Tämä on hyvin tärkeä asia. Ei ole kysymys ainoastaan Lapin tai Pohjois-Suomen ongelmasta. Työttömyys on myös Kaakkois-Suomessa korkea, ja se tietysti on nimenomaan ratkaistavissa myös tämän tyyppisten kokeilujen avulla. Ei ole vain yhtä keinoa. Tarvitaan monta, mutta myös tämä ja myös Kaakkois-Suomeen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kun puhutaan, mikä on hallituksen linja siinä, pitääkö Suomi pitää kokonaisuudessaan asuttuna, niin ainakin tämä hallituksen esitys lienee sen suuntainen, että tuo linja pysyy. Toivon, ettei myöskään tulevissa hallitusneuvotteluissa tätä periaatetta aseteta kyseenalaiseksi.

Jyrki  Katainen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on kiitelty varsin laajasti tätä kokeilun aloittamista, ja vaikuttaa siltä, että tämä on pieni askel oppositiolle mutta suuri askel suomalaisille, suuri askel siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa pitkien puheiden jälkeen tällainen kokeilu ollaan saattamassa käyntiin. Niin kuin ministeri Korhonen on moneen otteeseen todennut, niin tulokset sitten vaikuttavat siihen, mikä tämän kokeilun jatko on.

Tässä on hieman moitiskeltu tätä kokeilulakia siitä, että se ei ota huomioon seurakuntien ja kuntien roolia. Nyt tietysti täytyy muistaa se, että pitää vastata kysymykseen, mihin tällä kokeilulla pyritään. Itse ainakin näen varsin selkeästi sen, että tällä pyritään saamaan uutta yritystoimintaan, nimenomaan pienyritystoimintaan, joka tuo uusia työpaikkoja niille alueille, missä työpaikkoja tällä hetkellä riittävästi ei ole, niitä työpaikkoja, joita paikalla olevat ihmiset tai paluumuuttajat, nuoret perheet, nuoret ihmiset, pystyisivät itselleen ottamaan.

Tässä laissa ei rajata kokeilua pienten ja suurten yritysten välillä, mutta jatkossa, kunhan saadaan tulokset tästä kokeilusta, on pohdittava, mihinkä nämä resurssit — kun tämä maksaa, niin kuin tässä on tullut esille — tarkkaan ottaen halutaan suunnata, halutaanko tätä kokeilua esimerkiksi jatkaa vastaavanlaisena, jolloin me hyväksymme sen, että alueella toimiva, vaikkapa Pohjois-Savossa, suuri vakavarainen pankki saa vastaavan sosiaaliturvamaksuhuojennuksen tai Pohjois-Suomessa globaaleilla markkinoilla toimiva high tech -yritys saa vastaavan sosiaaliturvamaksuhuojennuksen. Tämän sorttinen linjaus tai näkemys ei varmastikaan palvele tarkkaan ottaen sitä, mitä tällä kokeilulailla tällä hetkellä haetaan, eli uusyritystoimintaa ja sitä kautta uusia työpaikkoja, ja silloin ne yritykset ovat pääsääntöisesti pieniä yrityksiä. Tässä on muutamia jatkotarkastelun aiheita, joita tällä hetkellä on tietysti mahdoton vielä sen tarkemmin määritellä, kun ei ole tuloksia kokeilusta.

Suurille, vakavaraisille yrityksille suurempia kehittymisen haasteita ovat osaava työvoima, ylipäänsä osaaminen ja esimerkiksi tietyille teollisten alojen pk-yrityksille investointiavustukset. Nämä ovat monessa tapauksessa paljon merkittävämpiä ja suurempia tekijöitä kuin sosiaaliturvamaksujen alueellinen porrastaminen.

Tässä on meillä käsillä nyt kokeilulaki, joka on, niin kuin täällä on todettu, ainoastaan yksi työkalu aluekehityksen pakissa. Tätä tulee myös tarkastella yhtenä työkaluna. Se täytyy suunnata jatkossa näitten tulosten mukaan niin, että se toimii. Minun mielestäni sen tulee toimia nimenomaan pienyritysten työvoiman palkkaamisen edistämisessä, ei niin, että alueperusteisesti myös globaaleilla markkinoilla toimivat suuryritykset ja metsäteollisuuslaitokset hyötyvät semmoisesta, mikä ei kuitenkaan lisää työllisyyttä samassa määrin kuin pienyritys alueella.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen totesi, että tämän lain tarkoitus on se, että edistetään yritystoimintaa. Ilman muuta näinkin, mutta täällä lain perusteluissa lukee, että "Kokeilun tarkoituksena on selvittää työnantajien sosiaaliturvamaksua koskevan vapautuksen vaikutusta työllisyyteen ja työllistämisedellytyksiin". Tämä ei ole ristiriidassa tietenkään sen kanssa, että pyritään yritystoimintaa synnyttämään. Sen pitää olla ensisijainen lähtökohta, totta kai. Mutta työllisyyteen pyrkiminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että on hyvä, jos it-teknologiayritykset siirtäisivät työpaikkojaan tuolle alueelle, kehittäisivät siellä jne. Se taas synnyttäisi tilanteen, jossa se alueen infrastruktuuri pysyisi kunnossa, ja se loisi muulle yritystoiminnalle myöskin parempia toimintaedellytyksiä. Tällä tavalla tämän asian pitäisi toimia, jos tavoitteita pyritään noudattamaan.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Se tosiasia, että tällä hetkellä kasvukeskukset imuroivat väkeä ja yrityksiä, on vakavasti otettava. Mielestäni tämä hallituksen esitys puuttuu tähän ja siihen, että nimenomaan meillä on siitä kysymys, miksi ei nyt yrittäjyyteen uskaltauduta, perustamaan uusia yrityksiä eri puolille maata, miksi maa ei tahdo pysyä asuttuna kokonaisuudessaan. Josko nyt tällä saadaan siihen vastausta, on hyvä.

Mutta yhdyn niihin epäilyihin, jotka täällä on esitetty, että kaikkeen siihen, mihin nyt haluttaisiin tässä yhteydessä saada vastaus, ei varmasti saada, ellei nyt valiokunnassa puututa näihin kysymyksiin eli mietitä sitä ja kysytä asiantuntijoilta, miten voidaan mahdollisesti laajentaa sitä, että kuntasektori tulee tähän mukaan, ja ellei selvitetä, onko mahdollisuutta saada jotain muita toimenpiteitä, jotka tukevat tätä kokeilua, esimerkiksi arvonlisäverokäytäntö ja investointisäädösten käytännöt, erityisesti elinkeinoaloilla, mitkä Pohjois-Suomessa ovat kysymyksessä: kalajalostus ja luonnonmarjatuotanto ja jatkojalostusmahdollisuudet. Mitkä säädökset estävät, ettei siellä synny yrittäjyyttä ja jalostustoimintaa pidemmälle?

Ennen kaikkea tämän kokeilun pitäisi tuottaa pitkäjänteisesti pysyvämpiä työpaikkoja. Siitähän tässä on kysymys eikä niin, että kokeilu on vaan hetken tulos. Onhan tärkeää, että sosiaaliturvamaksuja voidaan myös alentaa, mutta yrityksien on oltava kestävällä pohjalla ja pystyttävä nimenomaan palkkaamaan työntekijöitä, jotka veron maksaessaan tekevät myöskin tulosta. Erittäin tärkeää on, että tässä katsotaan sitä tuloksellisuutta ja että samanaikaisesti mietitään, mitkä ovat ne vaikeudet maamme muilla alueilla, kuten Itä-Suomessa (Puhemies koputtaa). Korkea työttömyys on se kysymys, mihin haetaan vastausta, ja aluepoliittinen kysymys.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on kehuttu tätä esitystä monessa yhteydessä. Sinällään tämä on hyvä askel oikeaan suuntaan, kun tähän täydennetään nyt se osio vielä, jotta myös yhteiskuntasektorin luomat työpaikat, kunnat ja seurakunnat, voivat lähteä mukaan. Paikaltani puhuin siitä vastauspuheenvuorossani nimenomaan, jotta tässä voi tapahtua vääristymää. Minusta kyllä eduskunnan on se vääristymä korjattava sillä tavalla, jotta kaikki tahot ovat tässä mukana, jolloin siinä ei pysty kilpailemaan sillä tavalla, että yksityinen sektori voi kahmia kunnalta jotain. Se ei nimittäin luo yhtään uutta työpaikkaa, vaan minusta sen pitäisi olla niin, että jännitettä ei ole ollenkaan siinä välissä. Niin kuin on kuultu jo aikaisemmissa puheenvuoroissa, kuntien rooli pohjoisessa on huomattavasti isompi kuin täällä etelän ruuhka-alueella.

Itse tähän ajatukseen siitä, miten paljon tämä mahtaisi työllistää; sitähän ei kukaan tiedä. Sen takia kokeilu on ihan paikallaan. Nyt katsotaan se, onko tämmöisellä muutaman prosentin alentamisella semmoinen psykologinen vaikutus. Nimittäin minä en usko sitä, että tässä sen euromääräisen vaikutuksen takia, joka tulee maksujen alentamisen muodossa, kukaan työllistää lisää tai että tämä antaisi niin paljon kilpailuetua, että sen takia sijoittuisi uusia yrityksiä tai perustettaisiin jotain uusia työpaikkoja sen takia, että muutaman prosentin sotumaksut laskevat, koska sillä rahalla ei ainakaan yhtään pienemmissä yrityksissä voida juurikaan vähentää palkkakustannuksia. Jos on isoja yrityksiä, siellä se voi vaikuttaa jo sillä tavalla, että voidaan palkata niillä varoilla lisääkin porukkaa, mutta epäilen kyllä kovasti. Sen takia onkin hyvä kokeilla, mikä on se vaikutus, koska tässäkin salissa monesti puhutaan siitä, jotta sotumaksuja pitää alentaa, työsivukuluja alentaa, jotka ovat tietysti niitä sotumaksuja yhtenä osiona ainakin.

Minä uskon, että on ylikorostunut se puhe siitä — vaikka Suomen Yrittäjien toimesta — jotta kelamaksuja tai savamaksuja on laskettava tai työttömyysvakuutusmaksuja. Kuitenkaan niistä ei tule hirveän iso potti, joka olisi niin kiihottava, että se laukaisisi tilanteen. Jos koko maassa alennettaisiin, kilpailuhan käytäisiin toiselta kustannustasolta, kun jätetään tarjous. Kun samalla tavalla toisilta on alennettu, se ei vaikuttaisi oikeastaan mihinkään mitään.

Ainut näköala on ulkomaihin päin. Suomihan on tällä hetkellä kilpailukykyinen maa, ja kaikissa tilastoissa on osoitettu, että meillä ei taas niin paljon pystytä alentamaan mitään, jotta näihin itämaihin päin voitaisiin käydä kilpailemaan, johonkin Karjalaan tai vaikka Viroonkaan päin, koska sitten meidän pitäisi alentaa kaikkia muita kustannuksia ja palkkoja paljon, että voitaisiin mennä kilpailemaan samoille markkinoille. Siinä mielessä suomalaiset pärjäävät vain sillä, jotta me osaamme tehdä paremmin ja meillä on laadukkaammat tuotteet ja kehitys sillä tavalla etuvinossa, että me olemme vähän edellä muita, olemme askelen edellä tai kaksikin askelta edellä toisesta. Se tarkoittaa silloin jatkuvaa tuotekehittelyä, työtä sen puolesta ja satsauksia sille puolelle.

Tässä pohjoisten kuntien ja joidenkin saaristokuntien mallissa voi olla — toivon mukaan olen väärässä siinä rahapuolen kannusteessa — että se psykologinen vaikutus olisi semmoinen, että kun on etua, niin sen takia nyt lähtee sitten tämmöinen työllisyyskehitys siellä paranemaan. Toivon mukaan se näin on. Mutta kun rahaviisaat ja konsultit laskevat, voi olla, että he sanovat, että ei sinne viivan alle paljon enempää jää. Sen takia minä olen vähän pessimistinen, mutta toivon mukaan tämä toimii.

Mutta sitten nämä toiset asiat. Kun tämmöistä tukijärjestelmää ja kokeiluja tehdään, niin silloin pitäisi olla erinäköisiä vaihtoehtoja eri puolilla maata. Ei riitä, jotta tehdään pohjoiseen yksi. Pitää olla myös toisia, joissa otetaan elementit käyttöön, joissa investointimahdollisuutta parannetaan. Siinä on investointitukipolitiikka ja sitten vapaat poisto-oikeudet, joita pohjoiset kunnat ovat ilmeisesti esittäneet ja Itä-Suomi-työryhmä aikanaan esitti, mutta se ei silloin Lipposen ykköskaudella kantanut. Rohkeutta ei ollut vielä niin paljon lähteä mukaan siihen.

Toivon mukaan nyt saadaan semmoinen toinen kokeilualue, ja siihen ministeri Korhonenkin voi vaikuttaa, että Itä-Suomi otettaisiin mukaan tai joku alue sieltä, jos ei hirveän laajaa, kun rahaa on vähän käytössä, jotta siellä olisi tämmöinen vapaan poisto-oikeuden alue ja investointituilla pyrittäisiin sinne saamaan sitä vaikutusta, että sinne sijoittuisi uusia yrityksiä. Sitten voisi verrata, millä tavalla nämä ovat keskenään paremmuusjärjestyksessä ja mihin voidaan vaikuttaa, koska investointituesta ja vapaasta poisto-oikeudesta voisi tehdä pitempikestoisen ja semmoisen järjestelmän, jossa ei tarvitsisi menetellä niin kuin tässä tapahtuu. Jos nyt tässä saadaan tuloksia, sehän vaatii lisää pitkää rahoitusta ja puuttumista sosiaaliturvajärjestelmään kaiken kaikkiaan, koska tiedetään, että etuudet on aina rahoitettava niin kuin tässäkin, kun toiset työnantajat joutuvat maksamaan sen. Ihan oikein toisaalta: Jos täällä etelässä ja muilla alueilla on varaa maksaa, niin totta kai se on solidaarista ajattelua ja pitääkin tehdä sillä tavalla, että rikkaammilta otetaan ja köyhemmille siirretään niitä pääomia ja varoja, joita on mahdollista näin poliittisesti sopien siirtää.

Mutta kaikkeen tähän liittyy yksi pointti, joka liittyy tähän pakettiin tai kaikkien laita-alueiden toimeentulomahdollisuuksiin. Jos katsotaan, että tämä vaikuttaa 6—7 prosenttia — sen verran nämä helpotukset vaikuttavat tuolla pohjoisessa — niin samanaikaisesti pitää huolehtia siitä, että jatkossa kuljetustukijärjestelmä tulee tavalla tai toisella hoidettua. Nythän on tämän hallituskauden loppuun asti siunattu, että siihen ei puuttua. Meillä Suomessahan se on suhteellisen pieni suhteessa Ruotsiin, mutta jatkoa meillä ei ole turvattu.

Nyt sitten ensi keväänä, kun käydään eduskuntavaalit ja täällä on sitten jonkinlainen poppoo, mikä se onkin kooltaan, niin minusta kuljetustukijärjestelmä pitää kuitenkin turvata ja katsoa ne ongelmakohdat siinä ja jopa kehittää sitä siihen suuntaan, jotta se ottaisi vielä enemmän huomioon vielä pitempiä välimatkoja ja sen, miten laita- ja pohjoisalueet saataisiin yhä kestämään tasa-arvoisessa asemassa ja enemmän tasa-arvoistumaan vielä enemmän kuin tänä päivänä, koska se on olennainen seikka. Välttämättä sinne Enontekiöön tai muualle pohjoiseen ei se yritys lähde, jos se ei tiedä, mikä on kuljetustuen tilanne, koska se muu etu hukkuu äkkiä näihin kuljetuskustannuksiin. Se olkoon evästyksenä tässä myös ministerille.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys hyvin moniulotteisesta asiasta, jossa ilman kokeiluakin asiassa on sisässään oikein suuren luokan kokeilu. Nimittäin kun hallitusohjelmassa harvinaisen selvästi lukee, että koko maa on pidettävä asuttuna, niin tässä vaan koko ajan testataan sitä, toteutuuko hallitusohjelma. Sehän on hallitusohjelma, jota olemme olleet yhteisesti tekemässä. Jos ajatellaan tulevaisuutta, niin jos seuraavassa hallitusohjelmassa ei lue, että koko maa on pidettävä asuttuna, se on suuren luokan juttu. Siinä on äärimmäisen radikaali suunnanmuutos silloin kysymyksessä. Se on siis yksi kokonaisuus.

Toinen on se realismi, missä eletään: Niitä alueita, jotka tässä niin sanotussa kokeilulaissa ovat mukana, luonnehtii väestön poismuutto, joka on edelleen selvästi jatkuva trendi. Niissä hyvin laajoilla alueilla kuolevuus on selvästi suurempaa kuin syntyvyys ja alueilla on jopa nollasyntyvyysalueita, toisin sanoen vuodessa syntyy parhaimmillaan yksi lapsi ja joinakin vuosina sitten hänkin jää maailmaan saapumatta. Tämä on siis se, mihin kaikki pitää projisoida, tämänlainen arkitodellisuus siellä taustalla.

Sitten kokeilusta. Kokeilussahan pitää olla idea mukana aivan selvästi, siis selvä asia, jota tutkitaan tietyllä menetelmällä. Tässä katsannossa, mitä tämä lakiesitys nyt tarkoittaa, ne keskeiset kokeiltavat asiat ovat olleet tämä sotumalli, sitten tukimalli, joka koskee yrityksen johtoa esimerkiksi, että saadaan huippuosaajia sinne vetämään yrityksiä, se malli, ja sitten kansalaispalkka- tai perustulomalli. Siinähän ne kolme keskeistä instrumenttia ovat. Niin kuin tässä ed. Esa Lahtela viittasi äskeisessä puheenvuorossaan, siinähän voidaan silloin tietysti tutkia näitä kaikkia rinnakkain, niin kuin ed. Esa Lahtela äsken totesi, mutta minä olen sitä mieltä, että voidaan tutkia yhtä ainoaakin seikkaa, siis ihan niin kuin ministeri ja valtioneuvosto ovat valinnan tehneet. Se riittää aivan hyvin täksi asiaksi.

Nyt on vaan kysymys siitä, että se koejärjestely on riittävästi koejärjestely, ja sehän tarkoittaa silloin käytännössä edellytyksenä sitä, että ehdotus ja toimenpide, joka tehdään, on niin radikaali, se on niin näyttävä, että se aiheuttaa välittömästi vasteen. Se aiheuttaa välittömästi vasteen yritysjohtajissa, sijoittajissa, paikallisissa potentiaalisissa uusissa yrittäjissä, työntekijöissä, myöskin naapurikunnissa. Ed. Esa Lahtela, en pidä pahana ollenkaan, että siellä naapurikunnissa, jotka jäävät ulkopuolelle, katsomo sävähtää silloin, kun on kokeilusta kyse. Jos demokraattisesti tässä talossa kokeilu hyväksytään, niin silloin saa sävähtää myöskin naapurikunnassa, joka jää kokeilun ulkopuolelle. Olennaista on, että on olemassa jotakin vaikuttavuutta, jota voidaan mitata.

Mikä sitten olisi tällaista olennaista vaikuttavuutta? Mitä nyt esitän, osoittaa suurta siviilirohkeutta, että paukuttelen ne tuonne pöytäkirjaan. Ensinnäkin totean, että jos ajatellaan sitä arkitodellisuutta, että näillä alueilla kuolleisuus on suurempaa kuin syntyvyys, niin aivan olennaista tulevaisuuden kannalta on se, että luodaan pysyviä naistyöpaikkoja. Jos olisi pelkästään kunnallisesta organisaatiosta kysymys, niin näissä kunnissa on keskimäärin 77 prosenttia naistyöpaikkoja. Siis toisin sanoen siellä on naistyöpaikkaefektiivisyyttä harvinaisen selvästi. Mutta vähän pitemmällä aikavälillä mitattuna jokaisesta pysyvästä naistyöpaikasta yksityiselle lohkolle täytyy antaa kolme papukaijamerkkiä. Se on ensimmäinen asia.

Toinen jatkuvuutta, kestävää taloutta, pysyvyyttä koskeva tulos olisi se, että luodaan suhdannevaihteluista vapaita työpaikkoja, joita ovat juuri ne, mitä tässä varsin monet edustajat ovat todenneet, muun muassa ed. Korva, eli paikallisen raaka-ainepohjan jalostustyöpaikkoja. Ajatellaanpa esimerkiksi porotaloutta, kyllä se on täydellisesti suhdanteista riippumatonta taloutta. Siellä on myöskin luonnonmarjataloudet, kalataloudet jne. Ne ovat täysin suhdanteista riippumattomia. Se on siis toinen ryhmä. Siitä saa kaksi papukaijamerkkiä.

Ja kolmas ryhmä on se yksi papukaijamerkki, ja siinä ryhmässä ovat tuotannolliset työpaikat, jotka ovat helposti siirrettävissä paikasta toiseen, alueelta toiselle. Ne ovat hyviä ja ne ovat vaarallisia työpaikkoja sen takia, että jos se kokeiluympäristön etu häviää, niin kuin muistetaan 60- ja 70-luvulta, niin yön aikana se teollisuushalli niistä ompelukoneista tyhjeni ja siellä oli aamusella pelkät seinät jäljellä ja sillä siisti. Tämä kärjistettynä esimerkkinä historian lehdiltä.

Siis toisin sanoen täytyy olla riittävän reippaat otteet. Tiedän, että tällaisen systeemin luominen on poliittisesti erinomaisen vaikeaa. Nyt tämä on hyvä näin, mutta erittäin tärkeää on se, että seuraava vastaava tulee sitten tästä huomattavasti reippaudessaan jalostetumpana versiona niin, että siinä todellista vaikuttavuutta voidaan mitata.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Muutama huomio tähän keskusteluun. Minä en allekirjoita sitä, mitä jotkut edustajat täällä ovat toistaneet, että tällä ja edellisellä vaalikaudella olisi tapahtunut Suomessa aivan keskeisesti erilaista keskittymistä kuin on tapahtunut aikaisempina vuosikymmeninä. Täällä on haikailtu vanhan, Kekkosen-aikaisen aluepolitiikan perään. 60- ja 70-luvuilla tehtiin paljon hyvää aluepolitiikkaa, mutta se niin sanottu hyvä aluepolitiikka ei estänyt satojentuhansien ihmisten maaltapakoa silloin. Kun katsoo esimerkiksi Pääkaupunkiseudun väestökehitystä elikkä väestön prosentuaalista kasvukulmaa 50-luvulta tähän päivään, niin se kulma on ollut suurin piirtein sama koko ajan. Sen lisäksi silloin 60- ja 70-luvuilla oli Ruotsi ja tietysti myöskin vähän Australia, Amerikasta puhumattakaan, mutta etupäässä Ruotsi, joka imuroi sitä maaltapakoa silloin. Sen ei tarvinnut puskuroitua kaikilta osin Etelä-Suomeen ja muihin kasvukeskuksiin.

Silloin oli vanha valtionosuusjärjestelmä ja valtionosuusjärjestelmä sinällään pönkitti rakenteita: Kannatti rakennella paloasemia, kannatti rakennella kunnantaloja lähelle kunnanrajoja ja kannatti hommata virkamiehiä kuntiin, koska sitä kautta saatiin veronmaksajia ja virkoja. Valtionosuusjärjestelmä on uudistettu, ja minusta tuntuu, että olemme kaikki sitä mieltä, että se on uudistettu oikeaan suuntaan. Se vanha järjestelmä pönkitti niitä rakenteita, jotka eivät missään nimessä ole enää tästä päivästä.

Talouden kasvu, kun se lähti vuonna 94 liikkeelle, niin kuin täällä on todettu, perustui vientivetoiseen kasvuun, ja se keskittymiskehitys, joka on sen jälkeen tapahtunut, on totta, ja sen kielteisiä vaikutuksia sekä väestöä vastaanottavilla että sitä luovuttavilla alueilla ei voi kiistää. Mutta ei se poliittisen pahantahtoisuuden syytä pelkästään ole. Se on dynamiikkaa, joka tapahtuu kaikkialla muuallakin. Täytyy muistaa, että kansainvälisesti vertaillen Suomi on edelleen keskimäärin vähemmän urbanisoitunut — kaupunkilaistunut, keskittynyt — maa kuin esimerkiksi muut Euroopan maat ovat. Tämäkin on faktaa.

Arvoisa kuntaministeri varmaan tietää tarkemmin, mitä on tapahtunut Ruotsissa sillä aluepolitiikalla, kuinka paljon väkeä ja toimeliaisuutta itse asiassa Tukholman pohjoispuolella Ruotsissa on. Nyt puhutaan siitä paljon puhutusta Norjan-mallista. Olin katsovinani pari päivää sitten tv:stä vai oliko peräti eilen, että tämä niin sanottu Norjan-malli on kulkenut tiensä päähän ja Norjassakin vedetään niitä toimenpiteitä takaisin, mitä siellä on käytetty, kun on yritetty väkisin pitää Pohjois-Norjaa asuttuna ja opiskelijoita sinne palaamassa. Eivät nämä mitään helppoja ratkaisuja ole.

Sen haluan vielä sanoa, että en allekirjoita myöskään sitä — niin kuin täällä on jotenkin annettu ymmärtää, on kyllä kehuttu tätä ratkaisua pienenä askeleena, pienenä kokeiluna — että tämä nyt olisi ensimmäinen ja ainoa asia, mitä hallitus ja tässä tapauksessa alue- ja kuntaministeri on aikaansaanut tällä vaalikaudella, On todella tapahtunut paljon ja on suuria asioita liikkeellä. Minä ainakin henkilökohtaisesti loukkaannun, en pelkästään sen takia, että olen samasta puolueesta kuin kuntaministeri, vaan senkin takia, että olen Pääkaupunkiseudulta ja allekirjoitan tämän Robin Hood -politiikan, jota minusta aivan väärin ja törkeästi kansliapäällikkö kyseenalaistaa. Pitää kyllä antaa tunnustusta myös sille, että on pyritty tasaamaan tuloja ja varallisuutta ja rahavirtoja tässä maassa.

Minä en hyväksy, että tehdään mitä tahansa, niin aina täällä vaan aliarvioidaan ja väheksytään niitä toimenpiteitä. Toivottavasti tämä kokeilu ja sen tulokset tulevat johtamaan sellaisiin ratkaisuihin jatkossa, että me voimme toimenpiteitä entisestään tehostaa, koska minä uskon, että kaikki allekirjoittavat kuitenkin sen, että yksi suomalaisen yhteiskunnan perusvahvuus on se, että meillä on kuitenkin asutusta ja toimintaa koko maassa.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotilalle totean, että kyllä minusta myöskin on ikävä kuunnella tuon tyyppistä yksinkertaistusta, että sanotaan, että vanhan aluepolitiikan aikana ei kyetty estämään muuttoliikettä. Eihän uudenkaan aluepolitiikan tarkoitus ole estää muuttoliikettä, vaan sen tarkoitus on hidastaa sillä tavalla kehitystä, että vaikutukset olisivat hallittavissa niin siellä menettävässä päässä kuin kasvukeskuspäässäkin. Sehän on se suuri aluepolitiikan idea eikä minkään padon tekeminen, jonka yli eivät ihmiset pääse. Pitäisi ymmärtää, että aluepolitiikan tarkoitus ei ole estää ihmistä muuttamasta, vaan yksilönvapauden tulee toteutua.

Parjatun Kekkosen aluepolitiikan aikana on tehty ne suurimmat isot jutut Tornion terästehtaasta alkaen, joilla todella on luotu vientivetoista kasvupolitiikkaa. Tässä ilmapiirissä, joka nyt on vallinnut muutaman vuoden, ei ole syntynyt yhtään tuon suuntaistakaan ratkaisua.

Pekka  Ravi  /kok (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta ed. Uotila puheenvuorossaan toi tähän alueelliseen kehittämiseen tärkeän ajallisen perspektiivin. Minä olen ensimmäinen, joka on valmis tunnustamaan sen, että eri aikakausina toteutetuilla aluepoliittisilla toimenpiteillä on tässä maassa saatu paljon hyvää aikaan.

Mutta samassa yhteydessä täytyy muistaa se, että toimintaympäristö tänä päivänä on voimakkaasti muuttunut. On erittäin voimakas globalisaatiokehitys, kansainvälistymiskehitys, kilpailun avautuminen, jotka edellyttävät aluepolitiikalta ihan toisenlaista toimintaympäristöä. Haluaisin ed. Korvalta ja muiltakin keskustan edustajilta kysyä, asettavatko he esimerkiksi osaamiskeskusohjelmien ja aluekeskusohjelmien myönteiset vaikutukset jollakin tavalla kyseenalaisiksi. Vastustatteko te näitä ohjelmia?

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osaamiskeskuksista on todettava, että osaamiskeskusohjelma jopa käynnistettiin Pekkarisen aloitteesta Ahon hallituksen aikana. Se on sillä tavalla ihan oikeaa politiikkaa, mutta ei pidä koskaan panna monia asioita samaan koriin, siitä tässä on nyt kysymys. Ei pelkästään pidä vannoa kasvukeskuspolitiikan nimiin, ja minä rohkenen sanoa, etteivät myöskään aluekeskusohjelmat ole sellaisia, jotka tämän maan tasaista kehitystä pitävät yllä.

Leea  Hiltunen  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että ajallinen perspektiivi on otettava huomioon, ja se oli ihan hyvä, että se tässä tuli esille. Näinhän on, että eri aikakausina tehdään siinä ajassa ikään kuin arvioiden niitä ratkaisuja ja päätöksiä ja vasta myöhemmin nähdään, minkälaisia seurausvaikutuksia näillä kaikilla ratkaisuilla ja hankkeilla on ollut. Siinä mielessä tietysti on vakava kysymys, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat muuttoliikkeeseen. Toisaalta täällä on peräänkuulutettu sitä, että nimenomaan asuinpaikka pitää voida valita vapaasti ja että myöskin yritykset valitsisivat toimipaikan sillä tavalla, että niitä rohkaistaan myös koko maassa sitä paikkaa valitsemaan.

Tämä kokeilu on aivan erinomainen, mutta tarvitsee varmasti tuekseen muita lähestymistapoja, seutuyhteistyötä ja aluekeskushankkeiden reippaampaa eteenpäinviemistä. Toivon, että näihin todella puututaan valiokunnassa vielä.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Ihan selvyyden vuoksi pitää nyt kyllä oikaista ed. Korvaa, kun hän sanoi, että vanhan aluepolitiikan aikaan tehtiin ainutlaatuisia päätöksiä. Haluan todeta oikeastaan kolmesta konkreettisesta päätöksestä, jotka ovat samanmoisia. Rautaruukin Raahen tehdas on peruskorjattu. Siellä on masuunit uusittu, miljardien markkojen investointi. Tornion terästehdasta koko ajan laajennetaan, rakennetaan lisää, miljardien investointi. Ouluun on Nuottasaareen rakennettu maailman suurin paperikone, itse asiassa kaksi, jotka ovat 90-luvun loppupuolella tehtyjä. Eli ei nyt pidä yksinkertaistaa näitä asioita liikaa. Ei vanhaa pidä hyljeksiä, vanhasta pitää oppia ja tuoda tähän päivään.

Toisaalta viittaan myös Osaamiskeskus- ja Aluekeskusohjelmaan ja siihen, mihin halutaan mennä. Niin kuin sanoin, 6—7 paikkakuntaa oli keskittymiä, jotka kasvoivat, 14 osaamiskeskusta valittiin. Nyt on 34 aluekeskusohjelmaa lähtenyt käyntiin. Jossakin on tietenkin se rajakin siinä, mikä on järkevää, mutta huomatkaa nyt ero: 6/34! On siinä jokin olennainen ero.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ymmärtämyksestä. Olen käyttänyt paljon puheenvuoroja tässä asiassa. Olen ainut edustaja, joka on tältä kokeilun tarkoittamalta alueelta.

Ministerin mainitsemissa hankkeissa valtion rahaa ei ole käytetty yhtään markkaa minun tietääkseni, ei Rautaruukin, ei Enson eikä Tornion terästehtaan investoinneissa. Ne pohjautuvat siihen, että aluepolitiikalla on aikanaan saatu liikkeelle kannattavaa yritystoimintaa, jonka pitää myöskin toimia omalla rahoituksellaan.

En ole koskaan edustanut sitä kantaa, että vanha pitää siirtää suoraan sellaisenaan uuteen, mutta sitä minä en ymmärrä, että tässä talossa tavan takaa palataan 70-luvun ja 60-luvun aluepolitiikkaan ja sanotaan, että siihen ei ole paluuta, silloin ei ole saatu juuri mitään aikaan. Silloin on tehty kaikista suurimmat ja tärkeimmät alueellisen kehityksen rakenteisiin vaikuttavat päätökset, poliittiset päätökset.

Antti  Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korva käytti erinomaisen vastauspuheenvuoron, mutta täydentäisin sitä vielä siten, että kyllähän Oulun yliopiston perustaminen oli merkittävin aluepoliittinen ratkaisu Pohjois-Suomen kannalta, kuten muuten myös korkeakouluverkoston hajasijoittaminen, samoin Vtt:n hajasijoittaminen. Nyt tarvittaisiin uuden mittaluokan ratkaisuja, Tekesin aluekonttorin sijoittaminen Ouluun esimerkkinä.

Haluan myös korostaa sitä, että valtion päätöksenteosta puuttuu kokonaisuuden arviointi. Silloin, kun sisäministeriö pyrkii tekemään hyviäkin ratkaisuja, niin joku toinen ministeriö voi vetää alueen voimavaroja pois, heikentää palveluja ja edellytyksiä juuri näillä heikoimmilla alueilla. Tästä muodostuu kokonaisuus, joka ei vahvista maaseutualueitten ja Pohjois-Suomen elinvoimaa kokonaisuudessaan, kun tämä koordinaatio puuttuu.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Ed. Korva on täysin oikeassa siinä, että sen niin sanotun vanhan aluepolitiikan aikana todella luotiin uutta tuotannollista infraa, josta nyt valtio-omistaja ja -luoja haluaa intohimoisesti päästä eroon myymällä osakkeet huitsin kuikkaan enemmän taikka vähemmän tarjoavalle, milloin mitenkäkin. Siitä on sitten seurauksena se, että kaikkinainen päätösvalta säilyttää sitä tuotannollista infraa suhdannevaihteluista riippumatta sillä alueella on häipynyt käsistä pois.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti totta, että ne rajut investoinnit, jotka aikoinaan 60- ja 70-luvullakin tehtiin — lähinnä ne koskevat meidän perusteollisuuden todella suuria, merkittäviä investointeja — ovat olleet todella hyviä ja aluepolitiikkaan vaikuttavia investointeja. Mutta ei kai kukaan tosissaan tällä hetkellä sano, että meillä olisi kovin paljon tilaa tehdä uusia paperitehtaita, kokonaan uusia terästehtaita.

Enemmän on kysymys tällä hetkellä näiden teollisuudenalojen kehittämisestä, jota kyllä tämän hallituskauden aikana on merkittävästi pyritty tekemään. Myöskin se vientiteollisuuteen liittyvä strategia on mahdollistanut näiden perusteollisuutta harrastavien yritysten kehittymisen tänä päivänä. Nyt on ollut kysymys näinä vuosina kokonaan uusien teollisuudenalojen kehittymisestä, teollisuudenalojen, jotka perustuvat vahvaan osaamiseen, joista it-teollisuus on ollut se merkittävin teollisuus. (Puhemies koputtaa) Tästä on kysymys silloin, kun nyt puhumme uudista teollisuuden investoinneista alueille.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä pitää muistaa kanssa se, jotta nyt on muuttunut tämä maailma jonkin verran ja tarvitaan uusia asioita. Nythän, jos katsoo Pohjois-Karjalan näkökulmasta, täällä pohjoisen pojat puhuvat, jotta Ouluun ei ole tullut riittävästi, vaikka sinne on tullut hirveästi ja siellä on kehitys saatu eteenpäin.

Ihan ylhäällä ei vain sellaista ole tapahtunut. Mutta jos katsoo Pohjois-Karjalaa, niin meillähän on Tiedekeskus, joka on uutta ja sille alueelle satsattu yhteiskunnan varoilla, ja Koli, joka liittyy matkailuun ja on uutta luovaa toimintaa, ja on Metsäntutkimuslaitos, jotta ei voi ihan näin todeta, mitä täällä on sanottu, jotta ei mitään ole tehty. Mutta tietysti opposition pitääkin aina nokittaa, jotta eihän hallitus ole mitään saanut aikaan. Vaalitkin lähestyy, niin että olisi se aika noloa käydä kehumaan hallitusta.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Tämä menee ehkä toistoksi joiltakin osin, mutta joka tapauksessa pitää sen verran oikaista, että jos nyt puhutaan Pohjois-Suomesta ja puhutaan esimerkiksi Rautaruukista, niin kyllähän itseisarvo on tietenkin se, että se mylly on kunnossa, koneisto on kunnossa, se tuotantoyksikkö on kunnossa. Siihenhän päästiin, jos muistatte lähihistoriaa, sitä kautta, että oli osakeanti, josta yhtiö sai muistaakseni 600 miljoonaa markkaa yhtiön kehittämiseen, jolla tämä investointiputki aukaistiin, jolla työllistetään Pohjois-Pohjanmaalla noin 5 000 työntekijää. Sehän takaa niitten työpaikkojen pysymisen siellä, että se koko koneisto on siinä kunnossa, että se tuottaa tehokkaasti ja pystyy kilpailemaan.

Ed. Korva puhui, että valtionyhtiöt eivät tee päätöksiä. Kyllä tehtiin myös tuossa vuosituhannen vaihteessa päätös, kun Saksasta myytiin sinkityslinja. Saman yhtiön toimesta 99 Suomen suurin investointi oli Hämeenlinnan sinkityslinja, taisi olla lähemmäs 600 miljoonaa silloista markkaa. (Puhemies koputtaa) Se oli nimenomaan valtio-omistajan tahto.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Ravi otti tärkeän näkökulman, että sen lisäksi, että on aikaperspektiivi, niin meitä ympäröivä maailma on myöskin muuttunut. Eräällä tavalla on hyväksyttävä jonkinlainen keskittyminen esimerkiksi it-sektorilla korkeassa teknologiassa, jotta globaalissa kilpailussa pärjätään. Jollei olisi tapahtunut Oulun keskittymää, jollei olisi tapahtunut Pääkaupunkiseudun keskittymää, Salon keskittymää, niin tuskin olisi pärjätty samalla tavalla. Toista oli silloin, kun tavaranvaihtopöytäkirjoilla oikeastaan päätettiin, mitä tehdään ja mitä viedään seuraavan viiden tai kymmenen vuoden aikana. Silloin oli myös ulkoinen olosuhde ihan toinen.

Olen tyytyväinen, että ed. Korva ihan selkeästi totesi, että nähtävästi keskustaopposition tavoite ei ole muuttoliikkeen pysäyttäminen, vaan aluepolitiikalla haetaan jotain muuta. Näin se usein vain tulee toreilla ja turuilla vastaan. Oli hyvä, että totesitte tämän. Ongelma, joka tällä hetkellä on verrattuna 70- ja 60-lukuun, on se, että nyt on ikävä tilanne siinä, että maaseutu ja syrjäseutu tyhjenevät totaalisesti. Ennen oli väestöpohjaa, josta osa pystyi vielä siirtymäänkin, ja silti jäi vielä jonkinlainen perusväestö sinne. Tässä mielessä tilanne on toinen ja vakava, koska nyt maaseutu tyhjenee totaalisesti monilta alueilta.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että käydään keskustelua vanhasta ja uudesta aluepolitiikasta, mutta tulee muistaa, että kun aikoinaan niin sanottua vanhaa aluepolitiikkaa luotiin, niin nyt syödään ja myydään sitä kivijalkaa, joka siellä on aikoinaan rakennettu. Nyt pitäisi enemmän pystyä ja hallitus pystyy tekemään semmoisia ratkaisuja, jotka antavat mahdollisuuksia ympäri Suomea toimeentuloa harjoittaa ja elää siellä, eikä ratkaisuilla pidä edesauttaa muuttovirran voimistumista. Sitä tarvitaan puoleen ja toiseen aina tapahtuvaksi. Kun epävarmuutta luodaan, niin silloin myöskin uusien työpaikkojen syntyminen tulee aina entistä enemmän vaakalaudalle.

Oli hyvä, että ministerillä on avara katse, että monipuolisia mahdollisuuksia hyväksytään ja niitä lähdetään hakemaan. Mutta näkisin, että ihan perusteollisuuteen — tässä on heitetty jossakin puheessa, että kaivosteollisuutta voisi löytyä noilla alueilla — pitää satsata ja sitä kautta luoda uusia työpaikkoja, jotka antavat sitten oman heijastusvaikutuksensa alueellisesti. Se on tärkeä lähtökohta, ja sitä pitää suosia. Ne rahat, mitä siihen laitetaan, varmasti poikivat myöskin yhteiskunnalle verotuloja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Huutola ehti jo lähteä Lappiin keräämään ääniä, mutta kuitenkin pöytäkirjan kautta hän saanee tämän viestini siitä, että meillä on syvällinen näkemysero siitä vanhassa aluepolitiikassa, mikä on se olennaisin asia. Olennaisin asia minun mielestäni ei ole perusteollisuus sellaisenaan, vaan olennaisin asia on se, että valtio on ollut teollisuutta ja työpaikkoja luovana instituutiona silloin, kun yksityinen lohko ei ole niitä tuottanut. Se on olennainen asia, ja sitä periaatetta pitäisi toteuttaa nytkin, aivan samalla tavalla, mutta se tapahtuu vaan tässä ajassa, tämän ajan mahdollisuuksin.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä todella Pohjois-Suomen edustajat sekä ministerikin, joka on samalta alueelta, ovat puhuneet paljon Pohjois-Suomen asioista. En ole mikään sen alueen asiantuntija, mutta kun siitä kuitenkin muutaman kerran vuodessa ajan läpi, niin minusta nyt näyttää kuitenkin siltä, että se Oulun ihme on ikään kuin leviämässä myöskin niihin ympäristökuntiin. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta. Tässäkin täytyy muistaa se, että se ei tapahdu hetkessä. Minulla on semmoinen käsitys myöskin, että se Oulun ihmekin vaati kypsyäkseen lähes kolmenkymmenen vuoden ajan, kun täällä puhuttiin yliopiston perustamisesta. Elikkä kyllä tämä on aika pitkäjänteistä politiikkaa.

Yhdyn ed. Esa Lahtelaan siinä, kun hän kuvasi muutamalla sanalla, mitä Pohjois-Karjalan osalta viime vuosina on saatu aikaan. Haluan sanoa, että kun aluekeskusohjelmien osalta nyt on tullut sellainen leima, ikään kuin ne olisivat nyt merkittävästi tätä alueellista kehittämistä keskittäviä voimia, niin esimerkiksi Joensuun seudun aluekeskusohjelmaan on tavoitteeksi asetettu, että sen on verkostoiduttava aidosti Pielisen Karjalan ja Keski-Karjalan suuntaan ja näitä verkostoitumisen tavoitteita tullaan aktiivisesti seuraamaan. Jos siinä seurannassa todetaan, että niitä ei ole saavutettu, saattaa olla, että tämä aluekeskusohjelma ja sen toteuttajat tulevat saamaan sapiskaa.

Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Ravin puheenvuoron johdosta: Ed. Ravi on eittämättä Pohjois-Karjalan asiantuntija, ja hän hiukan haarukoi Pohjois-Suomeakin. Mielestäni, ed. Ravi, teidän puheenvuorossanne tuli juuri yksi sellainen tyypillinen piirre, mikä tulee, kun muualtapäin katsotaan Pohjois-Suomea: Ajatellaan, että Pohjois-Suomi on yhtä kuin Oulun ympärillä olevat alueet, aivan niin kuin teidän ex-ministerinne Iiro Viinanen aikanaan totesi, kun eräs henkilö oli Savukoskelle lähdössä: "Ai, siihen Oulun viereen Savukoskelle." Matkaa on kuitenkin yli 400 kilometriä siinä välissä.

Nyt täytyy muistaa, että erityisen tärkeä tämä kokeilu on Pohjois-Suomen kunnille, jotka ovat Rovaniemen yläpuolella lähinnä ja myöskin itäpuolella, Ii-joen yläpuolella. Oulun ihme on Oulun ihme, mutta se ei valitettavasti tunnu oikein Iissäkään asti, (Puhemies koputtaa) joka on 40 kilometriä Oulusta pohjoiseen.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Minä otinkin tämän Oulun ympäristön vain sen takia esille, kun tässä niin kovin voimakkaasti puhuttiin keskittymisestä johonkin tiettyyn kaupunkiin. Ed. Takkula tietää, että tunnen laajaa Lapinmaata vähän laajemminkin. Olen tehnyt sinne tutustumismatkoja, ja myöskin ed. Takkula on minua aivan esimerkillisesti opastanut näissä Lapin ongelmissa. Tiedän, että siellä on monia ongelmia. Toivon tietenkin, että tämä kokeilu nyt eräiltä osin näyttää, onko tämän tyyppisillä ratkaisuilla mahdollista saada uutta elinvoimaisuutta aikaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Muutamalla sanalla haluan kommentoida aluksi tätä keskustelua Oulun ihmeestä.

Ed. Ravi on siinä mielessä oikeassa, että on kysymyksessä vuosikymmeniä kestänyt investointi riittävän osaamispääoman kartuttamiseksi. Mutta kyllä olennainen havainto on se, että tämän ihmeen säteily ei sittenkään ole niin kattavaa, mitä mielellämme me Oulun seudullakin haluaisimme ajatella. Siitä syystä nyt tulevaisuusvaliokunta omassa teknologia-arvioinnissaan pyrkii löytämään vastauksia siihen, mitenkä tätä alueellista säteilyä vahvistetaan, ja toisaalta löytämään vastausta myös siihen, jos ajattelemme Pohjois-Pohjanmaan maakuntaa, mitenkä on syntynyt esimerkiksi Sievin ihme, joka suhteellisesti, minä väitän näin, on vielä suurempi ihme kuin Oulun ihme.

Jos me ajattelemme Oulun ihmeen syntymistä ja yhteiskunnallista säteilyä, siis rahoitusmielessäkin, kuinka merkittävää on esimerkiksi yliopiston saama vuosittainen rahoitus. Jos ei se tavallaan jo synnytä ja katalysoi jotain merkittävää myös alueellisesti, niin silloin on jotain pahasti pielessä. Mutta millä tavalla syntyy näitä pesäkkeitä, joissa ei ole yliopistoa, ei ole merkittäviä tutkimuslaitoksia ja joissa luodaan kuitenkin, siis tässä kansainvälisesti hyvin kilpaillussa toimintaympäristössä, uutta työtä, uusia yrityksiä, minusta tähän meidän pitäisi päästä paremmin kiinni.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, minusta tämä hallituksen esitys on lähtökohdiltaan monessa suhteessa perusteltu: että lähdetään vähän reilumpaan, radikaalimpaan kokeiluun myös valtion toimien taholta. Nimittäin aivan olennaista on tunnistaa se, että kyllähän valtion rooli on ollut ei vain Pohjois-Suomen vaan eri alueiden kehityksen kannalta ihan ratkaisevaa. Se oikealla tavalla yhdistettynä yksityiseen yrittäjyyteen rakentaa sitä elinvoimaa, josta voidaan sanoa, että on ehkä kysymys jo kestävästä elinvoimaisuudesta.

Minusta tällä hetkellä ehkä kaikkein olennaisin kysymys onkin se, että me haluamme tämän valtion roolin tehdä tyhjäksi. Arvoisa puhemies! Joudun siksi kysymään nyt tämänkin hallituksen esityksen yhteydessä, kun tämä kaikesta huolimatta syntyy nyt hallituskauden ihan loppumetreillä ja on näinkin tiukasti rajattu alueellisesti, onko hallituksella ihan aitoa tahtoa ottaa tätä valtioinstrumenttia vahvemmin käyttöön uuden luomiseksi ja uuden aikaansaamiseksi. Minä sain viime viikolla Yhdysvalloista sähköpostilähetyksen, jossa eräs asiantuntija tarkasteli sitä, miten voimakkaasti tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvaltojen osavaltioiden teollisuuspolitiikassa haetaan nimenomaan valtion ja näiden kyseisten osavaltioiden kaupunkeihin luomia kannustimia. Siksi on kysyttävä, hukkaammeko me nyt tavallaan alueiden kilpailukyvyn rakentamisessa liiaksi aikaa, kun valtio pääsääntöisesti vetäytyy tämän suuntaisista toimenpiteistä.

Näillä ajatuksilla, arvoisa puhemies, haluan tämän periaatteen takana seisoa hyvin vahvasti ja toivon, että hallitus on todella tosissaan tässä kokeilussa ja tämän kokeilun jälkeen seuraa mahdollisimman nopeasti uusia samansuuntaisia johtopäätöksiä.

Hannu  Takkula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä tästä esityksestä, jota on tänään käsitelty hyvin monipuolisesti. Haluan myös omalta osaltani todeta, että tervehdin ilolla tätä hallituksen esitystä, mutta toivon, että esitystä voitaisiin vielä sen verran täydentää, että myöskin kuntatyönantaja ja seurakunta tulisivat mukaan tämän kokeilun piiriin, koska silloin vaikuttavuus olisi huomattavasti suurempi. Tämän kokeilun tarkoituksenahan on selvittää työnantajan sosiaaliturvamaksua koskevan vapautuksen vaikutusta työllisyyteen ja työllistämisedellytyksiin, ja erityisesti pohjoisessa Suomessa kuntatyönantaja on erittäin tärkeä ja merkittävä työllistäjä myöskin. Uskon, että sitä kautta saadaan hyviä tuloksia, ja, ed. Ravi, mielelläni näkisin myös niin, että Pohjois-Karjala, jossa teillä on saman tyyppisiä ongelmia, liitettäisiin tähän mukaan ja siinä mielessä tämä esitys olisi aluepoliittisestikin laajempialainen, koska hyvin pitkälle saman tyyppisten ongelmien parissa Suomen äärialueilla ja rajaseuduilla tällä hetkellä taistellaan.

Arvoisa puhemies! On todettava, että tämä hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta riittämätön, kuitenkin hyvä yritys. Mikäli tämä hallitus ei saa tätä vietyä nyt valiokunnassa pidemmälle niin, että siinä kuntatyönantaja ja seurakunnat tulisivat mukaan, niin toivon mukaan maaliskuun jälkeen valittava uusi eduskunta ja uusi hallitus omaavat myöskin niin vahvan aluepoliittisen näkemyksen ja tahdon, etta ne toteuttavat myöskin tämän oikeassa mittakaavassa ja sitä kautta luovat vahvan tulevaisuuden ja toivon näköalan ei vain Lappiin ja pohjoiseen Suomeen vaan myös Pohjois-Karjalaan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula minusta otti erittäin hyvän asian esille. Hän puhui aluetalouden kehittämisestä aluepoliittisin toimenpitein, ja sen jos minkä on nimenomaan tämän päivän aluepoliittisen pohdiskelun pohjalla minusta oltava.

Kiitän ed. Takkulaa solidaarisesta tarjouksesta, mutta minusta kokeilu on ainutkertainen sillä tavalla, että jos tästä saadaan hyviä kokemuksia, niin seuraava kokeilu mielihyvin voisi olla jossakin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon rajapinnassa, mutta ei tämmöisenä, sanotaan, pelkkänä toisintona, vaan pitäisi ottaa esille joku uusi elementti, ja sitä olisimme kyllä valmiita kokeilemaan.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Ravi ystävällisesti mainitsi minun nimeni, niin lyhyesti totean, että on totta, että tämä on ainutkertainen kokeilu. On totta tietenkin se, että myöskin täällä Etelä-Suomessa ed. Saarisen esillä pitämät Pohjan ja Sammatin kunnat ja Karjalohja jne. ovat samanlaisissa vaikeuksissa. Eri puolella Suomea osaamisalueiden ympärille on muodostunut tämän tyyppisiä kuntia, jotenka ne pitäisi laajemmin saada mukaan, mutta voisi sanoa, että yleisesti ottaen tilanne on ollut hälyttävin pohjoisessa ja itäisessä Suomessa, mutta ilman muuta tasapainoinen aluepolitiikka, alueiden strategia, lähtee siitä, että kaikki alueet voisivat olla mukana kehityksessä ja jokaisessa voitaisiin taata myös sitä kautta ehyt ja turvattu elämänpiiri.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tätä keskustelua jatkaen haluan vielä todeta sen, että mielestäni tämän hankkeen tuloksena pitäisi myöskin kyllä päästä sitten keskustelemaan siitä, mikä on näitten erilaisten ohjelmien ja hankkeiden vaikuttavuus ja tuloksellisuus, ja ottaa sitten kantaa siihen, miten ja millä tavalla maa halutaan pitää asuttuna. Eli kokonaisuudessaan tarkastellaan elinkeinopoliittisesti ja väestöpoliittisesti ja monella tavalla alueita, miten vahvasti tuetaan väestön liikkumista, asumista ja miten sitten palveluihin ja infrastruktuuriin, saati sitten tähän elinkeinoelämän monipuolisuuteen, satsataan niin, että maa pysyy asuttuna, sekä onko erilaisia alueita sitten meidän maakunnissamme ja erilaisia käytäntöjä. Toivon, että myöskin tähän tarkasteluun sitten päästään.

Matti Saarinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä yhteydessä kiinnittää todella huomiota siihen, mihin ed. Takkula täällä jo vähän viittasikin: Ei tarvitse nousta lentokoneeseen löytääkseen huonossa ja vaikeissa asemassa olevia kuntia. Tunnin automatkan sisällä tästä pisteestä löytyy vaikeita seutuja, kuten Loviisan, Hangon ja täällä mainittu Pohjan suuntakin. Tässä mielessä raaka yleistäminen on kyllä vaarallista ja se tekee joillekin asioille hallaa. Toivon, että nähtäisiin paremmin näitä kuntien keskinäisiä eroja, ja ennen kaikkea pienten kuntien asema on aika huolestuttava.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua työhuoneessani, ja täytyy sanoa niin kuin entinen puhuja, että voi sitä nöyristelyä ja voi sitä tietämättömyyttä yrittäjyyden elinehdoista, mikä täällä käy ilmi. Te iloitsette jostain lillukanvarsista, sosiaaliturvamaksujen vähentämisistä ja poistamisista, joilla ei ole mitään merkitystä käytännössä yritystoiminnassa.

Ei se pelasta mitään niin kauan kuin perusasiat ovat ihan pielessä, perusasiat, joiden pitää tulla kuntoon, ennen kuin yrittäjyydellä on mahdollisuuksia Suomessa yleensä missään: On arvonlisäveron kokonaisuudistus. Meillä on tämä valtava byrokratia, ja yhden luukun -periaate puuttuu vielä. Meillä on verottaja, joka toimii kuin minkki, tällaisena huvitappajana suorastaan, joka tulkitsee verolakejakin kuin piru Raamattua. Eihän tällaisissa olosuhteissa ole mitään tulevaisuutta yrittäjyydellä. Yrittäjä tänä päivänä on nykyaikainen työn orja. Ei yksikään työntekijä suostuisi tekemään töitä niillä edellytyksillä, joita annetaan yrittäjälle työllistämiseen.