Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Äskeistä keskustelua kuunnellessa tuli mieleen, että näinhän juuri eduskunnan ja hallituksen tulisikin toimia, että edistetään alueiden ja kuntien keskinäistä luottamusta ja ymmärtämystä erilaisia olosuhteita kohtaan. Haluan vielä lisätä sen, että myös Helsingin, menestyväksi luonnehditun pääkaupungin, sisällä on alueita, joilla todella voidaan huonosti. Tutkijat nimittävät näitä muutamia Helsinginkin kortteleita köyhyystaskuiksi.

Mutta tähän tekstiin, joka on nyt käsittelyssä: Minä haluan kiittää puhemiesneuvostoa siitä, että puhemiesneuvosto otti ryhdikkään kannan ja päätyi ehdottamaan, että verolait viedään perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Mielestäni on nyt selvitettävä tällä kertaa perustuslakikysymyksenä se, kuinka valtio ja kunnat jakavat yhteisiä verotuloja.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt tätä kysymystä aikaisemmin vuonna 93. Silloin yhteisöverolain voimaan tultua hallitus oli esittämässä, että 10 prosenttia yhteisöverotuotoista siirrettäisiin kuntien potista valtiolle. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti asia ei sitten edennyt, eli valtion puolelta löytyi muita keinoja, valtionosuusuudistukset, joilla kompensoitiin sitä, ettei yhteisöverotuottoja voitu siirtää.

Kun miettii, mitä kunnissa on tapahtunut ja kunta—valtio-suhteissa kymmenen viime vuoden aikana, niin voi todeta vielä yhteisöverosta, että kun kuntien osuus silloin vuonna 93 oli 44,8 prosenttia, kuntien osuus oli tänä vuonna koko yhteisöverotuotosta 23,2 prosenttia. Hallituksen ensi vuoden budjettiehdotuksessa on yhteisöverotuoton kuntien osuus laskettu 19,75 prosenttiin. Ilmeisesti juuri tästä syystä oikeusoppineet ovat julkisissa keskusteluissa ja erilaisissa asiantuntijakannanotoissaan tuoneet esille huolen siitä, toteutuuko nykymenolla kuntien itsehallinto verotusoikeuden suhteen. Perusoikeusuudistus vuonna 95 vahvisti nimenomaan kuntien itsehallintoa ja selkeytti kuntien taloudellisen autonomian yhdeksi koko perusoikeuksien kulmakiveksi.

Arvoisa puhemies! Minä en tällä kriittisellä suhtautumisellani, jota nyt esitän ja jota olen esittänyt jo pitkään, halua osoittaa yksin istuvaa hallitusta. Haluan todeta, että tämä hallitus ja edelliset hallitukset koko 90-luvun ovat voineet luottaa eduskunnan hyväksyntään silloin, kun veroleikkauksia ja kuntien osuuksien pienennyksiä on tuotu tänne käsittelyyn. Ilmeisesti nyt on raja tullut siihen pisteeseen, että asia tulee selvittää perustuslakikysymyksenä. Minusta se on tämän hallituksen ja tulevien hallitusten ja koko demokratian kannalta yhteinen etumme.

Kun miettii lyhyesti, mitä kunnat ovat kokeneet kymmenen viime vuoden aikana, niin mielestäni professori Arvo Myllymäen kirjan otsikko, taisi olla kirjan nimi, "Kuntien kujanjuoksu" on kuvaava sille, mitä on tapahtunut. Kunnat ovat saaneet lisävelvoitteita lakisääteisesti ja nimenomaan eduskunnan hyväksyminä, emmekä ole voineet pitää huolta siitä, että kunnat olisivat voineet saada myös lisää rahoitusresursseja lisääntyvien tehtävien hoitamiseen. Tämä on johtanut siihen tilanteeseen, että kunnat ovat joutuneet hyvin voimakkaasti vastakkain. Viimeinen mittely käytiin toissa vuonna, kun käsiteltiin arvonlisäverolain uudistusta, ja nimenomaan Kuntaliitto oli silloin hyvin merkittävä lausunnonantaja valtion suuntaan. Kuntaliiton kanta, joka syntyi vaikean äänestyksen jälkeen, oli se, että myös arvonlisäverouudistus voitiin toteuttaa kuntien yhteisöveroa leikkaamalla.

Haluan kertoa vielä Helsingin ja Pääkaupunkiseudun kannalta tästä tilanteesta, joka on saanut nyt meidät ainakin täällä Helsingissä ajattelemaan, että tämä ei voi olla oikein, että näin jatketaan.

Viime päivät ovat merkinneet ja huominen päivä tulee merkitsemään rankkaa keskustelua siitä, kuinka huonosti tai heikosti täällä ajatellaan Pääkaupunkiseudun ja Helsingin hoitavan terveydenhoitoaan. Yksin tänä vuonna viime vuoteen verrattuna Helsingin yhteisöverotuloista siirtyi 170 miljoonaa euroa muulle maalle. Tämä tapahtui joulukuussa eduskunnan päätöksellä, ja silloin oli jo Helsingin kaupunginvaltuusto tehnyt valmiiksi oman talousarvioesityksensä. Kun olette, hyvät edustajakollegat, lukeneet niitä hälyttäviä tietoja Helsingin terveydenhoidon HUS-huolista ja muista perusterveydenhuollon ongelmista ja kirjastojen lakkauttamisuhkasta, tämä yhteisöverotuottojen 1,8 prosentin menetys on johtanut Helsingin tähän lähes umpikujaan. Kunnallisveron korotus on edessä, mutta se ei korjaa sitä ongelmaa, joka meillä on. Sen lisäksi joudumme rajoittamaan investointeja ja ilmeisesti myös hyvin reippaasti säästämään nimenomaan peruspalveluissa.

Yksin jo tämä Helsingin esimerkki kuvaa sitä, kuinka kohtuutonta on, jos kunta—valtio-suhteisiin ei saada pitkäjänteisyyttä ja vakautta. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, minusta on tärkeää, että perustuslakikysymyksenä tämä kuntien verotusoikeus nyt selvitetään.

Tein kirjallisen kysymyksen hiljattain siitä, toteutuuko valtiovarainministerin mielestä perustuslaki nimenomaan kuntien itsehallinnon kannalta. Sain vastauksen, joka oli hyvin taitavasti ja hyvin laadittu, jossa perusteltiin aivan oikein se tausta, jonka pohjalta hallitus on kunakin vuonna omat esityksensä tehnyt. Mutta varsinaisissa verolaeissa on säädetty ainoastaan yhteisöverosta. Valtionosuudet eivät ole kuin budjettilaeissa. Tämä juuri on johtanut siihen, että pitkäjänteisyyttä ei synny. On aivan tärkein asia se, että laissa tullaan jatkossa säätämään, mikä on kuntien ja valtion suhde tässä verotuoton kokonaisuudessa.

Kun vastaus oli sellainen, että kustannusneutraalisuuden ja kuntakentän kokonaisuuden kannalta voidaan katsoa, että valtionosuuksilla on korvattu se, mitä verotuotosta on leikattu, tämä varmasti pitää valtakunnallisesti paikkansa. Näin minulle on vastattu ministeri Niinistön allekirjoittamalla vastauksella. Mutta joka tapauksessa minä haluan tähän vielä lisätä helsinkiläisenä ja Pääkaupunkiseudun edustajana sen, että tulee ehdottomasti perustuslakivaliokunnassa tarkastella myös sitä, kuinka kunnan itsehallinto toteutuu verotusoikeuden suhteen yhdessä kunnassa. Ei riitä, että katsotaan kuntakenttää yhtenä kokonaisuutena. Tässä palautan vielä mieliin tuon, mitä kerroin Helsingin tilanteesta.

Kun ed. Pekkarinen tuli tänne, haluan todeta, että en hallituspuolueen edustajana, arvoisa ed. Pekkarinen, halua antaa oppositiolle tässä työvälinettä. Minä koen, että tämä ei ole polemiikin paikka eikä väittelyn paikka. Tämä on hyvin vakava asia periaatteellisesti. Senpä vuoksi toivon, että voisimme suhtautua rakentavasti yhteisymmärryksessä tähän.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Kun eduskunnan ja hallituksen tehtävä minusta nyt korostuu erityisesti siinä, mihin edellisessä aiheessa viitattiin, että tulee rakentaa siltoja ja ymmärtämystä eri alueiden ja kuntien välille, niin siitä syystä tämän kysymyksen selvittäminen on tärkeätä.

Vielä lopuksi: Esimerkiksi Helsingissä siitä, sanotaanko, ahdingosta, johon nyt olemme joutuneet, kun talous muutenkin tulopuolelta on heikentynyt, ei kärsi Helsingin kaupungintalo eikä tällainen ihmeellinen käsite kuin kunta Helsinki, ei ylipormestari eikä kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Siitä kärsii se hiljaisin Helsingin kaupungin asukas.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina niin ei ole asianlaita kuin nyt on. Nimittäin todellakin koen, että tässä seilataan samassa veneessä, ed. Rakel Hiltunen. Useamman viime vuoden aikaan, Lipposen hallitusten aikaan, on tässä salissa koettu hetkiä, jolloin niistä ongelmista puhuttaessa, jotka on kunnissa käsissä, kun kunnat eivät tahdo pystyä tuottamaan niitten käsissä olevilla rahoilla palveluja, kerta toisensa jälkeen hallitus on sanonut, että se on asianomaisten kuntien päättäjien syy.

Olen tavattoman iloinen siitä, että ed. Hiltunen täällä todistaa, että näin ei ole asianlaita. Helsinki on tällä kertaa esimerkkinä. Helsinkiläisenä edustajana ed. Hiltunen toteaa tässä meille sen, että valtion toimet ovat vaikuttaneet siihen, että tässä tapauksessa Helsinki, niin kuin aikaisemmin ja tänä päivänä moni muukaan kunta, ei kerta kaikkiaan selviydy niistä velvoitteista, mitä me toisaalta olemme lainsäätäjinä säätäneet. Yhteinen tehtävämme on nyt huolehtia (Puhemies koputtaa) siitä, että perustuslakivaliokunnassa ja muualla eduskunnassa nyt selvitetään, onko valtio ottanut aineellisesti sitä vastuuta, mikä sille kuuluu. Jos ei ole (Puhemies koputtaa) ottanut, meidän pitää huolehtia, että valtio ottaa riittävän taloudellisen vastuun.

Maria Kaisa Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On oikein hyvä asia, että tämä lakiesitys lähetetään perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Sinänsähän jo monena vuonna näitä yhteisövero-osuuksia on muutettu kuntien tappioksi. Mutta on oikein hyvä tehdä nyt vaalikauden loppuvaiheessa kokonaisarvio siitä, mihinkä kuntien ja valtion taloussuhteissa on tultu, ja siitä saada evästyksiä myöskin jatkoon.

Edustaja puheenvuorossaan äsken käytti ilmausta "tuloverolait lähetetään perustuslakivaliokuntaan". Siitähän ei tässä kohtaa ole kysymys. Tämä on vain yksi osa tästä kokonaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvoston keskustelussa aiemmin otinkin esille sen, että myös se tuloverolaki, jossa käsitellään ansiotulovähennyksen korottamista, joka myös vähentää kuntien verotuloja, tulisi tässä samassa kokonaisuudessa siltä osin lähettää perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi niin, että tästä (Puhemies koputtaa) kunta—valtio-suhteesta tulisi kokonaisnäkemys eikä vain yksistään tähän lakiesitykseen keskityttäisi.

Klaus Bremer /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olin kuulevinani ed. Hiltusen mainitsevan, että Helsinki maksaa 170 miljoonaa euroa. Minulla on se käsitys, että Helsinki maksaa 560 miljoonaa euroa tuloistaan muualle.

Sitten on pakko todeta, että nimi yhteisöverolaki on ihan harhaanjohtava. Miksei puhuta siitä, mistä on kysymys, eli yritysverosta. Yritysverostahan on kysymys. Samalla on pakko todeta, että kun yhteisöverolakia muistaakseni 92 muutettiin, silloin jako-osuus oli muistaakseni 44,64 prosenttia. Valtiovarainministeriö on omalla asetuksellaan mielivaltaisesti pudottanut tätä nykyiseen 19:ään. Helsingille se merkitsee 30 prosentin pudotusta tuloihin — siis yhteisövero oli 30 prosenttia Helsingin tuloista — pudotusta 13 prosenttiin. (Puhemies koputtaa) Jos Helsingillä on mitään merkitystä tälle maalle talousveturina, niin kannattaisi korjata tätäkin.

Markku  Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuntien kannalta kysymyshän on ollut kaiken kaikkiaan sanelusta, on sitten kysymys yhteisöverotuotosta tai valtionosuuksista. On hienoa, että ed. Rakel Hiltunen puuttuu tähän kysymykseen — kylläkin nyt sitten, kun Helsingin kaupungin kohdalla näitä ongelmia on tullut — ja tätä asiaa ylipäätänsäkin käsitellään. Kunta—valtio-suhteen osalta on löydettävä selvyys siitä, mikä on todellakin oikein. Professori Kaarlo Tuorihan esitti aiemmin näkemyksensä siitä, että jos kaikki nämä kuntakenttään kohdistuneet heikennykset olisi tehty kerralla, se olisi ollut ilman muuta perustuslaillinen kysymys. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen asia selvitettäväksi, mikä on nyt sitten oikein.

Eräisiin puheenvuoroihin haluan kyllä myös viitata sikäli, että kun puhutaan, mitä Helsinki maksaa, mitä Helsinki on menettänyt, se on kiinni aina vähän siitä, miten näitä tulovirtoja lasketaan. (Puhemies koputtaa) Ilman raaka-aineita, esimerkiksi sitä tuottoa, mitä muualta maasta tulee, ei tämä pääkaupunki kovin kummoinen kuitenkaan olisi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelma näyttää olevan yhteisöverotuoton vuosivaihtelussa. Ongelma näyttää olevan kunta—valtio-suhteen järjestelyissä. Ongelma näyttää olevan aina valtionosuuksien kohdentumisessa. Ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että nämä nyt kunnilla olevat peruspalvelutuotannot siirretään valtion tilaajana hoidettaviksi, joka tilaa ne sitten kunnilta, kuntayhtymiltä, joissakin tapauksissa yksityisiltä. Silloin tämä kitinä loppuu kertaheitolla.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rakel Hiltunen on ainakin paneutunut hyvin kunnallispoliittisiin asioihin ja tietenkin helsinkiläisenä päättäjänä kantaa suurta huolta siitä, mikä on valtion ja kunnan välinen toimintamalli tänä päivänä. On hyvä, että näitä asioita myös tutkitaan. Perustuslakivaliokunnassa perustuslakioppineet Tuori ja Hidén ovat useaan kertaan peräänkuuluttaneet sitä, kuinka valtio voi siirtää vastuita kunnille antamatta kunnille täysimääräistä kompensaatiota elikkä rahoja tehtävien mukana. Tässä ollaan nyt perimmäisten asioiden edessä, koska näyttää siltä, että valtio ottaa aina omansa päältä ja antaa kunnille jakojäännöksen, ja jakojäännöksellä pelkästään eivät kunnat tule toimeen.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän, että ed. Bremer on hyvin perillä verotukseen liittyvistä asioista, mutta varmemmaksi vakuudeksi sanon vain sen, että ei se niin ole ollut, että valtiovarainministeriö on muuttanut kuntien yhteisövero-osuutta, vaan hallitus on lähettänyt esitykset meille tänne ja me olemme aina joka syksy täällä hyväksyneet lain. Lainmuutoksella, ed. Bremer, on kuntien osuutta siitä yhteisöveropotista vuosi toisensa jälkeen pienennetty, ja kun on pienennetty aikansa, ollaan tässä tilanteessa: Rahat eivät riitä muualla Suomessa eikä Helsingissäkään välttämättömiin palveluihin. Siinä me olemme.

Leena  Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossin puheenvuoroon voisi todeta sen, että ei Helsinki tässä yksin ole. Sikäli yhdyn ed. Rakel Hiltusen kuoroon, että tosiasiahan se on, katsottiinpa näitä lukuja nyt millä tavalla tahansa tai väännettiinpä millä tavalla tahansa, että Pääkaupunkiseudulta ainakin Espoon ja Helsingin osalta on nettorahavirta muualle Suomeen. Olkoon niin, mutta minusta on hyvä asia, että nämä luvut sitten perusteellisesti selvitetään. Sitten tältä pohjalta katsotaan, onko tämä oikein vai ei. Eikä siis niin kuin nyt, että epämääräisesti vain tyrkitään ja selitetään, että eihän siellä Pääkaupunkiseudulla näin ole, eihän tämä ole totta tai muuta, koska kyllä nämä luvut aivan kiistattomia ovat. Tässä mielessä minusta on erinomainen asia, että perustuslakivaliokunta katsoo ja selvittää tämän asian, millä tavalla tämä tasaus voidaan oikeudellisesti ja oikeudenmukaisesti tehdä.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremerille totean, että minä kerroin, kuinka paljon meiltä leikattiin neljässä kuukaudessa, eli 170 miljoonaa euroa yhteisöverotuotoista on 1,8 veroprosenttia. Kerron vielä, että viime vuonna markoissa puhuen Helsingin 1 veroprosentin tuotto oli 600 miljoonaa eli 100 miljoonaa euroa. Nyt ensi vuoden osalta budjetissa on yhteisöveroleikkaus, joka merkitsisi 0,5 veroprosentin eli 50 miljoonan euron leikkausta. Tästä tulee tämä suurin ongelma Helsingissä ja muualla silloin, kun emme voi pitkäjänteisesti luottaa tähän tulojen osuuteen suhteessa lisääntyvien perustehtävien hoitamiseen.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä kyllä kuulun niihin, joiden mielestä on aivan oikein, että maassa harjoitetaan kuntien välistä tasausta ja rahoja siirretään niistä kunnista, joissa rahaa on paljon, niihin kuntiin, joissa sitä on vähäsen, koska oikeus peruskoulutukseen ja sairaanhoitoon ja kaikkeen muuhun sellaiseen täytyy olla asuinkunnasta riippumatta.

Kun pari kolme vuotta sitten oli sellainen tilanne, että tänne Pääkaupunkiseudun kunnille tuli rahaa aika paljon, samalla kun monen muun kunnan oli todella vaikea velvoitteistaan selvitä, tuntui aika oikeudenmukaiselta, että kuntien välistä tasausta jyrkennettiin. Sehän tehtiin sillä tavalla, että kunnat vapautettiin eräistä arvonlisäverovelvoitteista ja tämä kompensoitiin kunta—valtio-suhteessa siten, että kuntien yhteisövero-osuutta vähennettiin. Kuntien välisenä tasauksena tämä tarkoitti sitä, että lähinnä Pääkaupunkiseudulta mutta myös esimerkiksi Salosta ja ehkä vähän Uudestakaupungistakin otettiin rahaa, siihen aikaan noin miljardi markkaa, ja jaettiin se suurin piirtein markka per asukas kuntien kesken. Niissä oloissa, jotka tuolloin vallitsivat, tämä tuntui oikeudenmukaiselta ja tavallaan sai aikaan sen, että kuntien välinen tasa-arvo selvästi parani ja ihmisten oikeudet saada peruspalveluja olivat sen jälkeen maassa tasaisempia.

Mutta sen jälkeen olosuhteet muuttuivat hyvin nopeasti, ja se suuri rahavirta, joka näille etelän kunnille oli tullut, nopeasti ehtyi sillä tavalla kuin rahavirrat muutenkin verottajalle ehtyivät, kun pörssikupla puhkesi ja myös yritysten tulokset heikkenivät. Sen seurauksena ei enää näyttänytkään aivan yhtä perustellulta ottaa näiltä kunnilta miljardia markkaa, se oli siis silloin vielä markkoja, koska ne eivät olleetkaan niin vauraita kuin miltä näytti. Niinpä valtiovarainministeriökin totesi, että tämän alkuperäisen sopimuksen pohja on kadonnut, ja olisi voinut kuvitella, että se olisi päätynyt siihen, että okei, ei oteta ihan niin paljon.

Mutta valtionvarainministeriön logiikka oli toinen. Kun kunnat ja valtio vaihtoivat arvonlisäverotuottoa ja yhteisöverotuottoa, nyt valtiovarainministeriö oli sitä mieltä, että valtio sai liian vähän, koska yhteisövero ei tuottanutkaan niin paljon. Samanaikaisesti kun yhteisöverosta riippuvat kunnat olivat joutuneet aikamoiseen taloudelliseen ahdinkoon, koska niiltä otettiin rahaa, mitä niillä ei oikein ollut, valtiovarainministeriö katsoi, että valtio sai liian vähän, ja päätti ottaa näiltä yhteisöverosta riippuvaisilta kunnilta lisää. Se on nyt se ratkaisu, jota tässä tehdään, että alennetaan edelleen kuntien yhteisöverotuottoa, jotta valtio saisi sen, mitä se tässä arvolisäverosumplauksessa menetti.

Nyt on kyllä menty liian pitkälle sen takia, että tämä jyrkentää kuntien välistä tasausta jo ylikompensaatioksi ja saa aikaan sen, että tilanne rahoittavissa kunnissa käy ylivoimaisen vaikeaksi. Vaikka alun perin olin tukemassa sitä miljardin markan siirtoa, tämä, että nyt siirretään yhä enemmän samalla, kun edellytykset siihen miljardin markan siirtämiseen ovat poistuneet, mennään liian pitkälle.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö kuntien osuutta arvonlisäverotuotosta lisätä? Tässä olen ehkä muitten helsinkiläisten kansanedustajien kanssa eri mieltä. Minusta ei ole hyvä, että peruspalvelujen tuottaminen on niin riippuvainen niin satunnaisesta erästä kuin tämä yhteisöverotuotto. Kun miettii, minkälaista vuoristorataa on Helsingin kaupungin talous ollut kymmenen viime vuoden aikana, kun välillä yhteisöveron tuotto on kymmenkertaistunut ja välillä taas siis pudonnut yhteen kymmenesosaan, ei voi olla järkevää, että se, minkälaiseen terveydenhuoltoon tai päivähoitoon ihmisillä on varaa, riippuu näin satunnaisista suureista.

Jos tämä niinkin ison kunnan kuin Helsingin osalta on näin sattumanvaraista, miten se on sellaisen kunnan kuin Uudenkaupungin tai Tornion kohdalla, jotka ovat riippuvaisia täysin yhden yrityksen yhteisöverotuotosta? Kun tämä yksi yritys tekee esimerkiksi yritysfuusion eikä pariin vuoteen maksa yhteisöveroa lainkaan, pitääkö silloin lopettaa terveydenhuolto ja panna päiväkodit kiinni? Ei se näin voi olla. Sinänsä minusta on oikein, että kuntien osuus yhteisöverosta vähenee, mutta sitten pitää tehdä jotakin muuta. Todettakoon myös, että tämä viimeaikainen yhteisöveroasiahan on ollut vähän tämmöisiä Nokia-arpajaisia, kun parhaimmillaan yhden Nokian työpaikan sijainti toi kunnalle 15 000 euroa vuodessa. Eihän se nyt näinkään voi ihan oikeudenmukaista olla.

Mutta siihen aikaan, kun nämä kasvavat kaupungit vielä saivat paljon verotuloja ja saivat niitä tavallaan suhteessa liikaa verrattuna muihin kuntiin, tämä ongelma kompensoitiin sillä, että näitten kuntien erityisiä menoja ei sitten taas vastaavasti otettu huomioon valtionosuuksissa. Nyt kannattaisi ehkä tehdä sillä tavalla, että jätetään tämä yhteisövero aika pienelle tolalle, mikä myös tasapainottaisi näitten kuntien taloutta, mutta katsottaisiin, kohteleeko valtionosuusjärjestelmä oikein kasvavia kaupunkimaisia kuntia, suuria kuntia, joilla on sellaisia menoja sosiaali- ja terveystoimessa ja muualla, joita muilla kunnilla ei ole ja joita menoja valtionosuusjärjestelmä ei lainkaan ota huomioon.

Ajatellaan nyt vaikkapa sitä, että aivan oikein kaksikielisille kunnille korvataan opetustoimessa se, että lapsukaisia pitää opettaa kahdella kielellä; suomeksi, ruotsiksi ja ehkä saameksi. Mutta jonkinlaista kompensaatiota nyt voisi antaa myös siitä, että lapsukaisia pitää opettaa 48 kielellä. Kyllä siitäkin jotakin menoja aiheutuu, mutta tätä ei korvata millään tavalla. Me tiedämme, että maahanmuuttajista kunnille aiheutuvat kustannukset jakautuvat erittäin epätasaisesti eikä sitä korvata millään tavalla. Me tiedämme, että huumeongelmat ja aids-ongelmat, jotka ovat erittäin kalliisti hoidettavia asioita, ovat keskittyneet Suomessa Turkuun ja Pääkaupunkiseudulle. Me tiedämme sen, että kaikkialla maailmassa on semmoinen tendenssi, että muuttoliike tuo suuriin kaupunkeihin paitsi erittäin hyvin koulutettua, tervettä, fiksua ja hyvin toimeentulevaa väkeä myös sitten niitä ihmisiä, joilla on taipumus sairastaa erittäin paljon tai joilla on suuria mielenterveys- ja päihdeongelmia ja muuta sellaista. Kunnan menojen kannalta se, että se muuttava väki on vielä terveempää kuin muu terve väki, ei paljon menoja vähennä, mutta se, että joukkoon sisältyy myös fraktio, joka on kuntien kannalta erittäin kallis, maksaa kunnille paljon.

Muuttoliike sinänsä jo on hyvin kallista. Se on kallista väestöä menettäville kunnille, mutta myös erittäin kallista niille kunnille, jotka saavat muuttovoittoa. Jos Pääkaupunkiseudulle pitää tuommoinen 15 000 asukkaan kaupunki rakentaa joka vuosi, on aika ymmärrettävää, että kunnille se tuottaa jonkinlaisia menoja. Kun on ihmetelty, miksi näillä kunnilla on positiivinen kate, pakkohan niillä on olla positiivinen kate, että ne selviäisivät niistä investoinneista, jotka niiden on välttämätöntä tehdä.

Sen takia valtionosuusjärjestelmää pitäisi muuttaa myös sillä tavalla, että se ottaa huomioon muuttoliikkeen sekä sen, että jos kunnalla on suuri muuttovoitto, tästä aiheutuu suuri investointitarve. Muistakaa, että sosiaali- ja terveystoimen investointien valtionosuusjärjestelmä on kokonaan purettu. Sen takia kunnat joutuvat maksamaan nämä investoinnit itse, ja olisi aivan oikeudenmukaista ottaa tämä investointitarve huomioon laskennallisesti.

Samalla minusta on oikeudenmukaista myös se, että väestöä menettävien kuntien osalta otetaan huomioon myös väestön menettäminen. Vaikka palveluja tarvitsevia ihmisiä on vähemmän ja tällä tavalla voidaan ikään kuin laskennallisesti ajatella, että palvelujen tarve on pienempi, ensinnäkin muuttoliike on valikoivaa, terveet muuttavat enemmän kuin sairaat. Siinähän on tavallaan kaksi päätä, sillä kaikista sairaimmat muuttavat myös erittäin paljon. Joka tapauksessa, vaikka palvelujen tarve vähenee, raskaat palvelurakenteet, erityisesti kiinteistöt, jäävät ja niistä aiheutuvat pääomakustannukset. Sen takia, kun väestöä menettävät kunnat eivät voi myöskään vähentää menojaan siinä tahdissa kuin valtionosuusjärjestelmä nyt olettaa, muuttoliike kertakaikkisesti on kallis asia tälle maalle, ja se pitäisi ottaa tässä järjestelmässä huomioon.

Laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä on muitakin ongelmia. Sen osumistarkkuus on heikko. Minusta on aivan totta se, että myös moni Väli-Suomen kunta hyvin satunnaisesta syystä johtuen on aika pulassa sen takia, että laskennallinen valtionosuusjärjestelmä ei kykene ottamaan tämän kunnan erityispiirteitä ja erityismenoja huomioon. Eräs seikka on esimerkiksi kehitysvammaisuus, joka on hyvin satunnaisesti ryvästynyt ympäri maata: Kehitysvammaisia on yhdessä paikassa paljon ja toisessa vähän, eikä sitä korvata kunnille, ei millään tavalla.

Sen takia toivoisin, että ensinnäkin Pääkaupunkiseudun tilanne hoidettaisiin sillä tavalla, että urbaaneille alueille tyypillisiä erityismenoja otetaan huomioon samalla tavalla kuin myös maaseutumaisille kunnille aiheutuvia erityismenoja otetaan huomioon valtionosuusjärjestelmässä ja että koko valtionosuusjärjestelmää, joka on nyt puhtaasti laskennallinen, muutettaisiin siten, että siihen tulisi myös suoriteperusteisia eriä, siis erittäin kalliista potilaista ja erittäin kalliista väestöryhmistä johtuvia eriä, mikä lisäisi osumistarkkuutta paitsi Pääkaupunkiseudulla myös niissä pienissä kunnissa, joiden taloutta hyvin satunnaiset tekijät nyt heiluttavat.

Arvoisa puhemies! Todella olin aikanaan itse tekemässä sitä miljardin markan siirtoa, mutta nyt tämä siirto on mennyt liian pitkälle.

Leena Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta oli hyvin tärkeä asia se, että ed. Soininvaara kytki tähän asiaan muuttoliikkeen sikäli, että nämähän kytkeytyvät toisiinsa tai ne pitäisi osata kytkeä toisiinsa. Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa elokuuhun mennessä muuttovoitto oli 3 800 henkeä; se on erittäin mittava määrä uusia asukkaita.

Ongelma tulee siitä, että nyt valtiovallan taholta muutetaan jatkuvasti kunnalle tulevia tulovirtoja, mutta muuttajat, jotka muuttavat kuntaan, tarvitsevat palvelut heti, ilman että heistä on asianomainen kunta saanut vielä penninkään verotuloja. Näiden ajoittaminen, palvelujen tarve ja näiltä henkilöiltä saatavat verotulot, ei iske ollenkaan yksiin, ja tästä aiheutuu niin sanotuille varakkaillekin kunnille juuri näitä ongelmia. Samanaikaisesti valtiovalta tekee tämän tyyppisiä muutoksia (Puhemies koputtaa), jotka osaltaan syventävät tätä ongelmaa.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara käytti ihan hyvän puheenvuoron, mutta siinä on montakin paikkaa, mitä pitää kommentoida, mutta ihan lyhkäisesti:

Hän totesi, että pitäisi ottaa huomioon nämä erityisolosuhteet eli kustannukset. Minusta pitää ottaa huomioon kanssa ne tulopuolen seikat, mitä erityisesti Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla on. Tänne ovat nimittäin sijoittuneet monien firmojen pääkonttorit, jotka tuovat tuloja tänne. Täällä on se pitkälle koulutettu porukka. Virkamieskunta asuu täällä Uudellamaalla, ja kaikki yhteisesti maksetaan se homma. Kun katsoo veroprosentteja, täällä ovat veroprosentit kaikkein halvimmat: Kauniaisissa mitä se onkaan; Helsingissä 16,5; ja sitä luokkaa kaikissa. Muualla maassa kun katsoo, se on 18—19 prosenttia. Sen takia täällä on maksumahdollisuutta. Koska tulotkin ovat isot, tulee pienillä korotuksilla paljon rahaa, sieltä saa kyllä myös maahanmuuttajien kustannuksiin.

Mauri  Salo  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Soininvaara puuttui puheessaan muuttoliikkeeseen. En ole kuitenkaan nähnyt hänen kovin paljon ministeriaikanaankaan ottavan kantaa siihen, kuinka muuttoliikettä voitaisiin asianmukaisesti hillitä, kuinka saataisiin tämä kansantalous pysymään tietyllä tavalla tasapainossa. Tämähän aiheuttaa kaksisuuntaisen ongelmakentän.

Muuttovoittoalueilla tulee ed. Luhtasen kuvaamat ongelmat, ja muuttotappioalueilla tulee taas toisenlaiset ongelmat, elikkä sinne jää paljon käyttämättömiä palveluita ja sitä kautta tulevat kustannusongelmat ja palvelujen alasajot. Meillä on äärettömän suuri tehtävä jatkossa tehostaa kuitenkin aluepolitiikkaa ja pyrkiä saamaan tämä yhteiskuntamme taas tasapainoiseksi. Kyllä tuolla maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissakin töitä voidaan tehdä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni tämä verotuskäytäntö pitäisi Suomessa täysin uusia puhtaalta pöydältä sillä tavalla, että valtio keräisi kaikki tuloverot Suomessa. Sen jälkeen valtio jakaisi kunnille asukasluvun suhteessa huomioiden kaikki erityisolosuhteet ja kunnan kantokyvyn jne. Eli sillä tavalla me pääsisimme tästä viidakosta pois. Nythän tämä on niin hirveän monimutkaista, ja joka vuosi joudutaan täällä eduskunnassa käsittelemään lakeja uudestaan ja uudestaan ja selvyyttä ei tule. Kunnat ovat erittäin tyytymättömiä.

Jos kunnilla on itsehallinto, niin kuin lainsäädäntö edellyttää, sitä on kunnioitettava. Ei ole oikein, että tasataan esimerkiksi kasvukuntien saamia verotuloja köyhille kunnille. Minun mielestäni pitäisi valtion suoraan antaa apu köyhille kunnille ja jättää tulot niille kunnille, jotka hyvin hoitavat asiansa ja joihin väestö muuttaa, näihin kasvukeskuksiin. Niillä on omat ongelmansa (Puhemies koputtaa), niin kuin ed. Soininvaara sanoi.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle haluan sanoa, että kyllähän kuntien tulot otetaan huomioon tässä verontasausjärjestelmässä, ei se ole mitenkään unohtunut.

Sitten kysyttiin, miksi ministerikautenani en puuttunut hallituksen harjoittamaan aluepolitiikkaan. Ehkä siitä on jo niin kauan, kun keskustalaiset ovat olleet hallituksessa, että ovat unohtaneet, että eri ministereillä on eri tehtävät hallituksessa. Minulla oli peruspalvelujen hoitaminen, ja aluepolitiikka kuuluu ministeri Korhoselle.

Mutta voin sanoa, että olen ollut tyytymätön harjoitettuun aluepolitiikkaan tai sanonut, että se on varsin tehotonta eikä toimi lainkaan informaatioyhteiskunnan aikana. Meidän varsinainen aluepoliittinen ongelmahan on se, että hyvin koulutetut nuoret muuttavat kasvukeskuksiin eikä siinä investointiavustukset tai kuljetustuet auta yhtään mitään. Siinä suhteessa meillä aluepoliittiset keinot ovat erittäin vanhanaikaisia. Liikenneministeriöllä olisi tehokkaimmat aluepoliittiset (Puhemies koputtaa) keinot käytettävissään tietoverkkojen (Puhemies koputtaa) hajauttamisessa, mutta siellä tämä markkinaliberalismi on iskenyt niin pahasti, että tämä on käyttämättä.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! En malta olla kommentoimatta viimeistä puheenvuoroa ja toteamatta sitä, niin kuin aikaisemminkin olen näissä vastaavissa keskusteluissa täällä sanonut, että muistakaa, että ihmisellä on ikävä toisen luo. Eivät nuoret jää sellaisille maaseutupaikkakunnille, missä ei ole muita nuoria, muut kuin harvat poikkeukset. Ihmiset etsivät toisia ja haluavat sellaisiin paikkoihin, missä on muitakin ihmisiä.

Muistan omaltakin ajaltani, että kun auskultoin tuolla pohjoisessa ja istuin käräjiä Kemijärvellä, Kittilässä ja Sodankylässä, monet halusivat, että olisin jäänyt sinne ajamaan asioita. En voinut kuvitellakaan, että olisin jäänyt alueelle, missä ei ollut oman ikäistä seuraa juurikaan. (Ed. Kuosmanen: Poroemäntänä on hyvä!) — Poroemännäksikään en oikein halunnut ja arvelin, että juristilla voisi olla muutakin tehtävää, ja muihin tehtäviin sitten hakeuduinkin, niin että porot jäivät tuolla erää ja taitavat jäädä loppuelämäksikin.

Mutta takaisin kuntien ja valtion väliseen verokysymykseen. Kuten perustuslain 121 §:stä ilmenee, kuntien hallinnon tulee perustua kunnan asukkaitten itsehallintoon ja myös kuntien verotusoikeus kuuluu kunnan asukkaiden itsehallinnon suojan piiriin. Kunnallisen verotuksen kohteena voivat olla sekä luonnolliset henkilöt että yhteisöt, ja verotettavana tulona voidaan kunnallisverotuksessa pitää sekä työ- ja pääomatuloja että yhteisön tuloja. Kuntien verotusoikeus ei ole itsetarkoitus, vaan veroa kannetaan kuntien tehtävien toteuttamiseen tarvittavien taloudellisten voimavarojen hankkimiseksi.

Kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa on kuitenkin useassa yhteydessä säännelty laeilla. Kunnat on määrätty maksamaan valtiolle maksuja muun muassa tiettynä osuutena verokertymästä. Tällöin on ollut ensi sijassa kysymys kuntien velvoittamisesta taloudellisiin suorituksiin valtiolle. Sikäli kuin tällaisen suorituksen suuruus määräytyy tiettynä osuutena kunnan veroäyrikertymästä, sillä saattaa olla tosiasiallista vaikutusta myös kunnan verotusoikeuden laajuuteen.

Perustuslakivaliokunta on vuosien varrella käsitellyt saman tyyppistä taikka siihen rinnastettavissa olevaa asetelmaa, mistä nyt on kysymys, ja todennut muun muassa, että kuntien pysyvää rahoitustehtävää suhteessa valtioon on asiallisesti vaikea sovittaa kuntien itsehallinnon periaatteeseen. Asiaa on arvioitava kuntien taloudellisen ja hallinnollisen itsenäisyyden kannalta. Asiaa on arvioitava ainakin rakenteelliselta kannalta, määrälliseltä kannalta ja maksuvelvollisuuden sisällöllisen yhteyden kannalta. Kunnalla on oikeus kantaa menojensa kattamiseksi tuloveroa kunnassa syntyvistä tuloista. Kunnilla on oikeus itsenäisesti määritellä kunnassa sovellettava tuloveroprosentti. Kunnallisen itsehallinnon kannalta on ongelmallista luoda sellainen järjestelmä, joka estää faktisesti kuntia päättämästä omasta taloudestaan, päättämästä muun muassa veroäyristään. On mielestäni hyvä, että puhemiesneuvosto on päättänyt lähettää perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi sen, onko valtion toimenpitein ylitetty kriittinen raja, joka merkitsisi kiellettyä puuttumista kuntien itsehallintoon.

Täällä aiemmin käytettyjen puheenvuorojen johdosta haluan vielä todeta, että Kuntaliittokaan ei voi äänestämällä ratkaista kuntien ja valtion välistä mahdollista perustuslaillista kiistaa. Monia tärkeitä näkökohtia on esitetty täällä järjestelmän kehittämiseksi, mutta perustuslakivaliokuntahan ei voi ryhtyä muotoilemaan maalle parasta mahdollista järjestelmää kuntien ja valtion välisten raha-asioitten järjestämiseksi, vaan me arvioimme hallituksen esitystä ja sen vaikutuksia kunnan ja valtion välisiin suhteisiin heijastettuna perustuslain säännöksiin.

Ed. Esa Lahtelalle haluaisin vielä lopuksi todeta tähän ikuisuuskeskusteluun, jota täällä jatkuvasti käydään ja tullaan luultavasti käymään vielä hyvin pitkään, että vaikka täällä rintamailla saattaa olla kunnallisveroprosentti hieman alempi kuin jossakin muualla, niin kehotan teitä nyt katsomaan vaikkapa omaakin vuokraanne ja heijastamaan sen kotikuntanne vuokraan — mitkä täällä ovat neliövuokrat, mitkä ovat Helsingin elinkustannukset — ja miettimään, kuinka paljon faktisesti ihmiset joutuvat täällä ansaitsemaan voidakseen edes likipitäen päästä saman suuntaiseen elintasoon kuin mihin päästään pienemmillä paikkakunnilla.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kokkoselle voisi todeta sen, jotta meillä taas on toisen tyyppiset olosuhteet tuolla syrjemmillä seuduilla. Siellä on huomattavasti pitemmät matkat, siellä ei raitsikoita kulje eikä julkisia kulkuvälineitä hyvin monessa kylässä. Siinä mielessä ne olosuhteet ovat toiset.

Toisaalta tähän asuntokysymykseen: Eikö nyt kannattaisi Pääkaupunkiseudulla kaikista gryndereistä huolimatta tehdä sillä tavalla, jotta myös kokoomuksen puolella lähdetään harrastamaan semmoista asuntopolitiikkaa, että tehdään kunnallisia asuntoja sillä tavalla, että nämä välistävetäjät eivät pysty rahastamaan ja saadaan edullisia vuokra-asuntoja, jolloin puretaan tätä älytöntä niukkuutta, joka johtaa vuokrien korkeuteen.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämmöisien vastakkainasettelujen sijaan, että kustannukset ovat korkeat tästä ja tästä syystä, kannattaa mennä vähän syvemmälle niissä asioissa. Oli tilaisuus kuulla, että 80 neliön asunto täällä, rakennusvaiheessa oleva, maksaa 1,2 miljoonaa markkaa. Minusta se on järjetön summa neliöistä. Muualla voi tehdä kaksi omakotitaloa samalla hinnalla. Mutta miksi on menty tähän? Silloin ongelma on siellä politiikassa, mitä on harjoitettu, kun ei voida elää niillä alueilla, missä on halvat kustannukset. Olisi halvempaa myöskin täällä Helsingin tasolla, kun oikein asioita hoidettaisiin.

Myöskin tähän veroäyrikeskusteluun. Esimerkiksi kotikunnassa on ollut 19 kauan sitten jo, ja jos täällä nostetaan samaan, taatusti tulee rahaa. — Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Pitää nostaa siihen. — Sitten vasta voidaan puhua ja keskustella, missä mennään, ja katsoa, onko tasa-arvoinen politiikka.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingillä on keskikokoisen tai ehkä vähän suuremmankin kaupungillisen verran vuokra-asuntoja. Kyllä täällä siitäkin puolesta on pyritty aika hyvin huolehtimaan.

Sitten toteaisin, että kaikissa pääkaupungeissa maapallolla — tämä on globaali ilmiö — hintataso on selvästi korkeampi kuin maaseudulla. Ei tämä ole Helsingin omaa huonoa politiikkaa, vaan näin on muuallakin.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ollaan nyt lopultakin tämän keskusteltavan aiheen ympärillä pääsemässä pääasiaan. Pääasia on nimittäin Helsinki, perinteinen asetelma Helsinki vastaan muu Suomi, joka on hyvin selkeästi jakanut puolia myöskin eduskunnassa kaikkina aikoina. Globalisoitumisen edetessä kenties vihdoinkin ollaan siirtymässä myöskin eduskunnassa seuraavalle henkiselle kypsyystasolle: näkemään, että itse asiassa Helsinki ja muu Suomi ovat nyt tuhdisti samassa veneessä, aivan niin kuin täällä ed. Pekkarinen totesi muutama puheenvuoro taaksepäin. Meidän pitäisi jo lopulta alkaa katsoa tämän maan etuja koko maan etujen kannalta eikä siltarumpupoliitikkojen ja -politiikan kautta pikkuasioissa, millä tavalla Helsingistä tuodaan mahdollisimman iso repullinen rahaa sinne oman sillan rakentamiseen tai oman kylän rakentamiseen.

Kävin muutama vuosi sitten Anetjärvellä ed. Takkulan isännöimillä kesäpäivillä. Siellä muuan paikallinen poliitikko tuli luokseni ja sanoi: "Minä kyllä tunnen teidät, miten te kehtaatte tulla tänne Anetjärvelle Helsingistä? Tehän rokotatte meitä kaiken aikaa, te viette meiltä viimeisetkin rahat. Teillä Helsingissä on kaikki niin hyvin ja meillä on huonosti asiat täällä." Kun kysyin, millä tavalla Helsingissä asiat ovat niin hyvin, niin hänen perustelunsa oli: "No, näkeehän sen, teillähän on kaikki tietkin asfaltoitu." Tällä pohjalla liikkuu keskustelu. Vastasin: "Kuule, sulla varmaan on pakastin täynnä jos ei hirvenlihaa niin poronlihaa, ja siellä on marjaa, ja sulla ei ole nälkä, eikä täällä Anetjärvellä ole nälkää. Täällä on mökkejä. Täällä tehdään porukalla töitä ja kunnostetaan mummonmökkejä. Helsingissä on todellista nälkää. Helsingissä on todellista asunnottomuutta. Helsingissä on todellista sellaista kurjuutta, jota et voi Anetjärvellä edes kuvitella." (Ed. Vihriälä: Pitää paikkansa!)

Helsingissä eräässä valtakunnallisessa kokouksessa muuan maaseudun mies tuli moittimaan minua, kuinka Helsinki kehtaa olla niin sikamainen, että se houkuttelee maaseudulta väen ja maaseutu autioituu. Sanoin silloin hänelle sen, minkä olen täällä aikaisemminkin sanonut: "Älkää tulko maaseudulta, ei yhtään ainutta iikkaa enää Helsinkiin." Me olemme ihan samassa veneessä maaseudun miesten kanssa. Jos vaan voisimme jollain tavalla estää sitä sisäänmuuttoa, joka tällä hetkellä köyhdyttää Helsinkiä valtavasti.

Tästä onkin helppo päästä tähän yksinkertaisen talousfilosofian edustajaan ed. Esa Lahtelaan, joka jatkuvasti täällä tuo esille sen, kuinka Helsingin rikkauden selvimpänä osoituksena on alhainen veroäyri. Ed. Lahtela, täällä jo aikaisemmin todettiin se, että Helsingin elinkustannukset ja asumiskustannukset ovat sitä luokkaa, että teitä viisaammat taloustutkijat ovat arvioineet, että pelkästään elin- ja asumiskustannusten ero Helsingissä vastaa 5:tä äyriä, veroäyriä. Kun Helsinki nyt ilmeisesti joutuu nostamaan veroäyrinsä 17:ään, niin käytännössä täällä eläminen vastaa 22:ta veroäyriä. Niin kallista ei ole missään muualla.

Ed. Soininvaara totesi täällä aika pinnallisesti, että Helsinki joutuu kustantamaan 15 000 asukkaan kaupunkirakenteen vuodessa. Onneksi ed. Luhtanen meni pintaa syvemmälle ja totesi, että ei ole pelkästään kysymys siitä, että 15 000 muuttaa sisään Helsinkiin, vaan ennen kaikkea he eivät ole vielä maksaneet penniäkään veromarkkoja Helsingin yhteiseen kassaan, mutta palvelujen pitää toimia alusta saakka, pitää olla sosiaali- ja terveyspalvelut, koulupaikkoja. Kun 15 000 ihmistä muuttaa sisään, niin kuinka paljon koulupaikkoja joudutaan rakentamaan? Se on kuulkaa aika monta koulua, jotka pitäisi rakentaa joka vuosi pelkästään sisäänmuuton takia. Kyllä tämä maksaa hirvittävästi Helsingille. Suurin osa sisäänmuuttajista tulee tietysti työn perään. Valitettavasti he jäävät Helsinkiin, kun ei töitä löydy. Joudutaan käymään luukuilla Helsingissä, mutta jäädään tänne, koska pubiin on lyhyempi matka. Tietysti täällä kaikenlaisia palveluita tulee paljon helpommin ja lyhyemmillä välimatkoilla. Tänne on houkuttelevaa jäädä sitten kuitenkin.

Vastasin jo ed. Rakel Hiltuselle, joka kertoi, että 170 miljoonaa euroa joutuu Helsinki viimeisen kuppauksen uhrina maksamaan lisää tänä vuonna tuloistaan muualle. Kaiken kaikkiaan Helsinki maksaa vuodessa 560 miljoonaa euroa muualle Suomeen. Helsingin osuus koko maan yhteisöveropotista oli vielä viisi vuotta sitten 12,9 prosenttia. Enää se on 5 prosenttia. Helsinki joutuu todella keksimään uusia tulonlähteitä. Sellainen on lisälainan ottaminen; vanhoja lainoja kyllä on olemassa vielä kovastikin.

Täällä on myöskin ihan oikein todettu, että vaikeinta täällä Helsingissä on se arvaamattomuus, millä valtio toimii. Koskaan et tiedä, mitä ensi vuosi tuo mukanaan, millä tavalla pitäisi budjetoida, miten pitäisi suunnitella elämää ja kaupungin taloutta eteenpäin. Tähän on pakko saada aikaan jonkunlainen muutos. Totesin myöskin, että sana "yhteisövero" on hämäävä. Kun ihmisten kanssa puhuu tuolla kaduilla ja toreilla "yhteisöverosta", eivät he ymmärrä, mistä on kysymys. Joutuu aina selventämään, että kyse on yritysverosta. Yritysvero on kuitenkin ylivoimaisesti se päätuote tässä yhteisöverossa. Pitäisi nimeä vaihtaa, niin ihmisten olisi helpompi ymmärtää, mistä puhutaan.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, jos Helsinki on maan talouden veturi, niin kuin on väitetty, ja siitä ollaan kaiketi aika lailla yksimielisiä, kyllä meidän silloin on todella syytä istua yhdessä alas ja miettiä, millä tavalla korjataan sekä Helsingin asioita että muun maan asioita. Totean vielä kerran, että pahinta, mitä Helsingille voi tapahtua, on se, että Suomi autioituu, Suomi tyhjenee ja väki muuttaa Helsinkiin tai Espooseen. Tämä tietysti koskee muitakin kasvukeskuksia, mutta helsinkiläisenä tunnen nyt Helsingissä sen kaikkein raskaimmin. Me olemme samassa veneessä, ja on jo päästävä sille kypsyyden tasolle, että aletaan yhdessä miettiä, millä tavalla näistä tilanteista selvitään EU:ssa ja globalisoituvassa maailmassa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni kuitenkin ed. Bremer käytti asiallisen puheenvuoron, Helsingin ongelmat liittyvät kuitenkin tähän lakiesitykseen. Haluaisin vain sen todeta, että siihen, miksi Helsingissä sitten on sitä todellista nälkää, ei löytynyt vastausta. Tavallaan löytyy tietenkin sitä kautta, että tänne tulee liikaa väkeä ja kasvu on mahdotonta, mutta ehkä siinä on myöskin sitten se seikka, että ne verkostot, joita syrjäseuduilla on, niin sanotut sosiaaliset verkostot, eivät ole niin vahvoja Helsingissä, että ne kantaisivat, vaan ihmiset jäävät siihen todelliseen nälkään.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Bremerille ihan voisi vastata, kun hän totesi, että 5 veroäyripennin verran — tai onko se prosentti nykyisin voimassa oleva — on kalliimpi elää ja asua. Kaikki maksaa enemmän. Se on vähän suhteellista, miten se mitataan. Asuminen maksaa täällä enemmän, mutta välttämättä nämä tarvikkeet ja se, mitä nyt ostetaan, vaate, ruoka, eivät välttämättä ole kalliimpia. Voi ravintoloissa olla, mutta kaupoissa ei missään tapauksessa. Kun menee maalle, siellä matkat maksavat ja kuljetuskustannukset nostavat hintoja. Syrjäkylän kaupassa on kaikkein kallein tavara, jos katsoo maan laajuisesti.

Sen takia yhä edelleen peräänkuulutan sitä, että kyllä Helsingissä pitäisi katsoa asuntopolitiikkaa, miten saada aikaan se, jotta niitä välistävetäjiä ei olisi niin paljon kuin tällä hetkellä. Nimittäin sitä todellista hintaa joka tapauksessa ei ole se hinta, mikä asunnoissa on.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä ed. Lahtelan talousfilosofia on omituista. Elinkustannukset kerta kaikkiaan ovat Helsingissä korkeammat, samoin asuinkustannukset, ja ne ovat absoluuttisia. Ei siinä ole, ed. Lahtela, mitään suhteellista, se on absoluuttista. Markka on markka ja euro on euro eikä muuksi toivomalla muutu.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ed. Vihriälä on aivan oikeassa, että kun tullaan tällaiseen isoon kokonaisuuteen kuin Helsinki, niin valitettavasti sosiaaliset verkostot heikkenevät ja Helsingissä on varsin tavallista, että samassa kerroksessa asuvat ihmiset kerrostalossa eivät tunne toisiaan. En osaa selittää, mistä tämä johtuu, mutta tämä on suurkaupungin haittapuoli. Toinen haitta on myöskin se, että tänne jää paljon ihmisiä, jotka ovat todellisen avun tarpeessa, koska aivan niin kuin ed. Kokkonen totesi, ihminen tulee ihmisen luo kaikessa hädässäänkin.