Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esityksessä laiksi Lääkehoidon kehittämiskeskuksesta puututaan mielestäni aika tärkeään asiaan. Esityksen tarkoituksena on rationaalisen lääkehoidon edistäminen perustamalla Lääkehoidon kehittämiskeskus, mutta perusteluissa olevien esitysten mukaan jotenkin tuntuu ristiriitaiselta, ettei jo nykyisin käytettävissä olevia keinoja ole täysimääräisesti kehitetty ja viety eteenpäin täyttämään sitä tehtävää, joka tällä esitetyllä uudella elimellä on tarkoitus olla.

On tietty ongelma, että lääkäreiden ja muun ammattihenkilökunnan keskuudessa terveydenhuoltoalalla sellainen jatkuva, säännöllinen, yhteiskunnan taholta tapahtuva tiedon jakaminen ja työkäyttäytymisten ohjaaminen on ollut puutteellista ja monesti lääkärit ovat lääkkeitä määrätessään hyvinkin yksittäisten ja irrallisten informaatiotilaisuuksien varassa ja jos niitä ei olisi ollut ollenkaan, sitten se tilanteen vakavuus oikeastaan vasta kärjistyisi ja nähtäisiin, mikä se yhteiskunnan osuus oikein on ollut asian eteenpäinviemisessä.

Perusteluissa mainitaan vähän, mihin pyritään. Mainitaan muun muassa: "- - lääkäreiden toimintakäytäntöihin vaikuttaminen edellyttääkin usean eri strategian käyttöä. Niihin kuuluvat ammatillisen tiedon ja osaamisen kehittämisen lisäksi työskentelyolosuhteiden muokkaaminen tiedon hyödyntämistä tukevaksi ja muutoksia mahdollistavaksi. Lääkäreiden lääkkeenmääräämiskäytäntöihin vaikuttaminen edellyttää monipuolista keinovalikoimaa, kuten koulutuksellista, hallinnollista, taloudellista ja yhteiskunnallista toimintaa." Tässä siis annetaan ymmärtää, että nykyisissä työolosuhteissa lääkäreiden omaksumia tietoja lääkkeistä ja lääkkeiden käyttötarkoituksista ei voida hyödyntää asianmukaisesti. Tämä perustelu on vähän erikoinen, koska tietysti lääkäri aina pyrkii omaksumaansa tietoa käyttämään mahdollisimman hyvin potilaan hoitoon, koska muutoin potilas tulee alta aikayksikön uudestaan vastaanotolle.

Nyt tässä perustetaan siis uusi Lääkehoidon kehittämiskeskus, ja jää tosiaankin ihmettelemään, miksi Lääkelaitos, Stakes, Kansaneläkelaitos, yliopistot ja muut tutkimusyksiköt eivät ole omaa toimintaansa järjestäneet niin, ettei enää uutta keskusta tarvittaisi. Kaikissa näissä on riittävästi asiantuntemusta uusimman tiedon hallitsemiseksi ja sen jakamiseksi lääkäreille.

Sitten tässä on vielä mainittu, että tälle uudelle yksikölle "voitaisiin asettaa strategisia tulostavoitteita, jotka tukisivat maassamme hyväksyttyjä lääkestrategisia ja terveyspoliittisia linjauksia". Nyt kun uudella keskuksella ei tule olemaan viranomaistehtäviä, vaan ne säilyvät entisillä organisaatioilla, jää kysymään, mitä ovat nämä uuden kehittämiskeskuksen tulostavoitteet, rahallisia vai muitako tavoitteita. Rivien välistä on luettavissa, että tarkoitus on alentaa tietenkin lääkekuluja ja saada lääkärit määräämään eri tavalla lääkkeitä kuin tähän asti.

Toinen seikka lakipaketin yhteydessä, johon haluan puuttua, on se, että lukemalla esityksessä olevia lakipykäliä tulee mieleen, että tämä esitys olisi tullut lähettää perustuslakivaliokuntaan lausunnolle ainakin sen takia, että pykälätekstissä on liian epämääräisesti määrätty, miten kehittämiskeskuksen tehtävät hoituvat. Muun muassa 1. lakiehdotuksen, Laki Lääkehoidon kehittämiskeskuksesta, 1 §:n 2 momentissa on aivan asiallisesti mainittu ensin: "Lääkehoidon kehittämiskeskuksen tehtävistä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella." Tämä täyttää minun mielestäni täysin perustuslain kirjaimen, koska on määritelty, että asetuksella voidaan antaa tehtäviä. Mutta sama momentti jatkuu: "Lisäksi kehittämiskeskus hoitaa ne tehtävät, jotka sosiaali- ja terveysministeriö sille määrää." Tämä mielestäni on ongelmallinen, kun siinä ei ole erikseen määrätty, että kyseessä on ministeriön asetus. Tarkoitetaanko tällä, että voi olla mikä tahansa muu ministeriön päätös tai A4-kokoinen paperi? Tämän takia tulisi harkita lausunnon pyytämistä perustuslakivaliokunnalta.

Toinen seikka, joka lausunnon pyytämistä puoltaa, on mielestäni 3 §:ssä mainittu tietojen saanti "salassapitosäännösten estämättä". Valiokunta on näissäkin asioissa monta kertaa esittänyt lausunnossaan, että joko sanamuoto pitää poistaa tai jotenkin tarkemmin ilmoittaa.

Kolmas tekijä on se, että 2. lakiehdotuksessa, Laki lääkelain 76 §:n muuttamisesta, esitetään säädettäväksi nyt, että "Lääkehoidon kehittämiskeskuksen tehtävänä on rationaalisen lääkehoidon edistäminen siten kuin siitä erikseen säädetään". Tässäkin tapauksessa sanamuoto on turhan väljä, ja siinäkin pitäisi määrittää, miten — mahdollisesti ministeriön asetuksella — tämä säädettäisiin. Toivonkin, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä tähän huomiooni puututaan.

Niilo  Keränen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lääkehoidon kehittämiskeskuksen perustaminenhan juontaa juurensa Kansallisesta terveysprojektista ja on yksi sen tuloksia. Kansallisessa terveysprojektissa todettiin, että yksi tärkeä asia olisi niin kutsutun Rohto-ohjelman vakinaistaminen ja virallistaminen. Rohto-ohjelma on projektiluonteisesti pyörittänyt juuri näitä asioita, joita Lääkehoidon kehittämiskeskukselle nyt ollaan antamassa. Minusta tämä on kaiken kaikkiaan hyvin kannatettava asia. Tämä on yksi niitä asioita, jotka Kansallisessa terveysprojektissa todellakin tulevat tuottamaan tulosta.

Rohto-ohjelman kustannukset vuosittain olivat aikanaan ja ovat tänäkin päivänä miljoonan euron luokkaa. Tämän kustannus olisi 1,3 miljoonaa euroa vuodessa, ja se on kyllä suhteellisen pieni kustannus siihen nähden, että meillä lääkekustannukset vuodessa ovat 1,8 miljardia euroa. Sen lisäksi, mihin ed. Puhjo puuttui, että meillä näitä viranomaisia on, Lääkehoidon kehittämiskeskushan tulee toimimaan kiinteässä yhteistyössä Stakesin Finohtan kanssa, joka taasen on yksikkö, joka arvioi terveydenhuollon menetelmien asianmukaisuutta. Minusta tämä esitys on hyvin paikallaan.