Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän hallituksen esitykseen liittyy hyvin merkittävä asia, nimittäin se, että nyt sitten pienten yritysten kohdalla jäisivät nämä tilintarkastustoimet pois. Minä toivon hartaasti, että valiokunta käy tämän yksityiskohdan äärimmäisen tarkkaan ja huolellisesti läpi ja arvioi, onko tästä enemmän haittaa kuin hyötyä näille pienille yrityksille ja yhtiöille.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on tilintarkastuslain uusiminen ja, kuten ed. Pulliainen tuossa totesi, yksi keskeinen iso kysymys on se, että pieniltä yhteisöiltä poistuu tilintarkastusvelvollisuus. Yhdyn ed. Pulliaisen näkemykseen siitä, että on nyt arvioitava, mitä hyötyjä ja haittoja siitä seuraa. Itse asiassa, jos yrityksiä ammattimaisesti hoidetaan, niin varmasti siitä ei seuraa sen kummempaa, mutta yleensä kuitenkin kontrolli tavalla tai toisella on ollut aina hyväksi.

Arvoisa puhemies! Suurempi asia, johon ajattelin kajota, on tämä JHTT-tilintarkastajien aseman heikentäminen, elikkä nythän meillä on muotoutunut kuntalain kautta kuntiin tilintarkastusvelvollisuus ja on otettu käyttöön tämmöinen JHTT-tarkastusjärjestelmä ja sinne on syntynyt sekä kunnallisia että yksityisiä JHTT-tarkastusyhteisöjä. Ymmärrän, että nyt sitten tarkoitus on ollut lainsäädännössä ennen kaikkea kytkeä meillä tilintarkastuslainsäädännön uusiminen EU-lainsäädännön ja direktiivien sopeuttamiseen kansalliseen lainsäädäntöön, laadunvarmistus ja tämän kaltaiset kysymykset. Nyt kuitenkin käsitykseni on se, että oikeastaan vielä muissa EU-maissa tämän asian osalta ei ole edistytty, vaan se on hyvin varhaisessa vaiheessa ja Suomi on itse asiassa ensimmäisenä tässä menossa eteenpäin. Ehkä ministeri Pekkarinen voi tämän asian todeta, kuinka tässä nyt on edistytty.

Mutta ennen kaikkea kuntien näkökulmasta olisin toivonut sitä, että tämä kuntakonsernien tilintarkastus olisi voitu säilyttää yksissä käsissä ja että sen olisivat voineet tehdä JHTT-tilintarkastajat, ilman että me olisimme tuoneet markkinaehtoista tilintarkastustoimintaa, KHT- tai HTM-tarkastusyhteisöjä, tähän prosessiin mukaan, koska käsitykseni mukaan siellä on ammatillista osaamista ollut ja ne on tehty hyvin ammattimaisesti myöskin aina sen emon näkökulmasta arvioiden. Toivon, että tähän asiaan voitaisiin jossain määrin palata ja arvioida sitä, onko tämä Suomen kuntien järjestelmä nyt sitten todettu sellaiseksi, että se ei riitä eikä täytä näitä EU-yhteisön vaatimuksia näiltä osin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys tilintarkastuslaiksi ehdottaa pienten yritysten vapauttamista tilintarkastuksesta. Valtaosa Suomen yrityksistä on pieniä. Pelkästään yksinyrittäjiä on 130 000, puhumattakaan yhden tai kahden työntekijän mikroyrityksistä. Hallituksen esitys sisältää tältä osin suuria riskejä. Hallitus antaa vapaat kädet harmaan talouden yrityksille toimia laillisesti. Kunhan vain jonkinlainen kirjanpito on, jolla vältetään verojen maksuja, niin voi toimia vapaasti, kun kukaan ei ole tilejä tarkastamassa.

Yritykselle ei riitä, että sillä on kirjanpitovelvollisuus. Tilintarkastuksen poistamisesta seuraa, että yritysten kirjanpidon julkinen valvonta poistuu ja se siirtyy verohallinnolle. Verohallinnolla taas ei ole voimavaroja kymmenientuhansien yritysten tilien läpikäymiseen. Tilintarkastuksen tehtävänä on nimenomaan yritystoiminnan luotettavuuden ja laillisuuden valvonta. Kun tehtävä poistetaan, luodaan edellytyksiä kasvavalle harmaalle taloudelle. Harmaassa taloudessa toimii juuri pieniä yrityksiä, jotka väistävät velvoitteita saavuttaakseen vilppikeinoin kilpailuedun.

Tilintarkastuksesta vapautuminen saattaa johtaa myös siihen, että toimivia yrityksiä pilkotaan pienemmiksi yrityksiksi tai yrittäjä perustaa jo alkuvaiheessa lukuisia pieniä yrityksiä välttääkseen tilintarkastuksen — tosin pieni mahdollisuus. Voidaan myös kysyä, miten verohallinto reagoi tilanteisiin, joissa yritys tai yhdistys muuttaa yhtiöjärjestystään tai sääntöjään poistamalla tilintarkastajan valintaa koskevan määräyksen. Ilmeisesti ei mitenkään, koska tällainen sääntöjen muutos on käsiteltävän lain mukaan täysin mahdollista.

Arvoisa herra puhemies! Laissa ei ole ehdotusta tilintarkastusvelvoitetta koskevien rajojen valvonnasta eikä siitä, minkä viranomaisen toimesta tai miten se tapahtuisi. Arviot rajojen noudattamista valvovan järjestelmän rakentamisen ja sen ylläpidon kustannuksista puuttuvat kaikista asiapapereista. Myöskään velvollisuuden laiminlyönnistä rajojen ylittyessä ei lakiluonnoksessa ole säädetty mitään sanktiota. Ehdotus mahdollistaa sen, että yritys voi pitkäänkin jättää tilintarkastajan valitsematta, vaikka se olisi siihen velvollinen.

Tilintarkastajan merkitys yritykselle on muutakin kuin se, että toiminta on laillista ja sääntöjen mukaista. Tilintarkastaja ei voi osallistua yrityksen päätöksentekoon, mutta tilintarkastaja voi tuoda esille näkemyksiä, vaihtoehtoja ja ratkaisumalleja, joita yrityksessä ei välttämättä ole tullut edes mieleen. Useimmiten yrityksissä tilintarkastajasta on yritykselle suurta hyötyä. Tilintarkastus lisää yritysten luotettavuutta. Hyvin tehty kirjanpito ja tilintarkastus ovat yrityksille tärkeitä rahoituksen, vakuutusten, alihankkijoiden, asiakkaiden ja verottajan kannalta. Tätä ei kannata vaarantaa, ja kaiken lisäksi tilintarkastajien palkkio on erittäin pieni kustannuserä.

Arvoisa herra puhemies! En voi yrittäjänä hyväksyä hallituksen esitystä pienten yritysten vapauttamisesta tilintarkastuksesta tältä osin. Tilintarkastaja on yrittäjälle ja yritykselle vakuutus ja luottohenkilö, jolla on yleensä laaja kokemus työstään eri alueilta.

Euroopan unionin direktiivin soveltaminen tilintarkastajien hyväksymisvaatimuksiin ei tule laissa esiin. Suomessa on tällä hetkellä voimassa tilintarkastustutkintoon pääsyssä direktiivivaatimuksia tiukemmat teoreettiset vaatimukset. Mielestäni kaikkien tilintarkastajien tutkintovaatimukseksi riittää korkeakoulututkinto, mikä tarkoittaa, että tilintarkastajaksi voi päästä sekä ammattikorkeakoulun että yliopiston alemman tutkinnon suorittanut henkilö.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! EU:n tasolla tilintarkastusasioita on valmisteltu hyvin pitkään. Myös kansallisella tasolla valmistelutyö on ollut liikkeellä jo jonkun aikaa. Tähän kaikkeen valmistelutyöhön, jonka seurauksena tämä esitys nyt on täällä, ovat vaikuttaneet niin Enron kuin monet muut tilinpäätösskandaalit. Samoin tähän kaikkeen on vaikuttanut myös uusi osakeyhtiölaki, aivan tuore sellainen. Mielestäni tässä käsissä on nyt tasapainoinen kokonaisuus, joka nostaa tilintarkastussääntelyn eurooppalaiselle tasolle myös meillä.

Tämän direktiivin täytäntöönpanossa lähtökohtana on ollut laatia suomalaiseen lainsäädäntöön sopivia periaatteellisia säännöksiä ja välttää tarpeettoman yksityiskohtaista sääntelyä. Monet näistä ehdotetuista uusista säännöksistä ovat tulleet tähän asti noudatetuiksi osana niin sanottua hyvää tilintarkastustapaa. Tämänhän me kaikki tunnemme ja tiedämme. Lakiesityksen myötä monet säännöksistä nostettaisiin nyt sitten vaan lain tasolle. Samalla vähennetään tilintarkastukseen kohdistuvaa odotuskuilua. Tilintarkastuksen tehtävänähän on varmistaa tilinpäätöksen luotettavuus, ja sen voi tehdä vain ammattimainen tilintarkastaja.

Tilintarkastuksen merkitys on tietysti kiistaton. Tilintarkastajan asiantuntemuksesta on apua yrittäjälle monissa tilanteissa. Pienimmissä yrityksissä lakisääteinen velvollisuus valita tilintarkastaja on kuitenkin tarpeeton hallinnollinen rasite eikä tilintarkastuksesta näissä pienissä yrityksissä välttämättä koidu vastaavaa hyötyä. Esityksen lähtökohtana ei ole ollut se, että pyritään kieltämään ja estämään kaikki väärinkäytösten mahdollisuudet, vaan perusolettamana on ollut rehellinen yritystoiminta. Väärinkäytösten varalta on kiinnitetty huomiota kuitenkin myös erilaisiin oikeussuojakeinoihin.

Tämä nykyinen laki, tällä hetkellä vielä voimassa oleva, on ollut voimassa siis noin kymmenen vuotta ja toiminut pääosin hyvin. Tällä lakiesityksellä saatetaan voimaan komission suositukset tilintarkastajan laadunvarmistuksesta vuodelta 2000 ja riippumattomuudesta vuodelta 2002 sekä tilintarkastusdirektiivi. Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyy joitakin kansallisista tarpeista lähtöisin olevia ehdotuksia.

Tilintarkastajan riippumattomuus on korostunut. On tärkeää varmistua nyt siitä, että tilintarkastajan antama kertomus tai lausunto on objektiivinen. Niinpä tilintarkastajan riippumattomuutta koskevia säännöksiä on hyvä tarkentaa. Jatkossa tilintarkastaja ei enää saisi omistaa tarkastamansa yhtiön osakkeita tai muita osuuksia. Myöskään tilintarkastuspalkkio ei saisi määräytyä siten, että se voisi vaarantaa tilintarkastajan riippumattomuuden.

Tilintarkastuksen laadun edistäminen on yksi lain tavoitteista. Laatua edistetään muun muassa tilintarkastuksen sisältöä ja raportointia koskevien vaatimusten tarkentamisella. Korkean laadun ylläpitämiseksi lakiin tulisi nimenomaiset säännökset siitä, että tilintarkastaja on säännöllisin väliajoin laaduntarkastuksen kohteena, myös hän, siis tilintarkastaja. Tämä laadunvarmistusjärjestelmä, sen hallinnointi ja laaduntarkastusten määrääminen on valvontaelinten vastuulla. Tilintarkastusdirektiivin edellyttämien kansainvälisten tilintarkastusstandardien noudattaminen lisää entisestään tilintarkastukseen kohdistuvia vaatimuksia ja myös tilintarkastuksen kustannuksia. Standardit muodostavat lähes tuhatsivuisen opuksen, jonka tuntemusta ei ole perusteltua edellyttää muilta kuin ammattitilintarkastajilta.

Kansallisten muutostarpeiden taustasta muutama sana. Lähtökohta on tässä esityksessä se, että tilintarkastajaksi nyt sitten voitaisiin äsken kerrotusta taustasta johtuen valita vain auktorisoitu tilintarkastaja. Maallikkotilintarkastus ei ole vastannut tilintarkastukselle asetettuja vaatimuksia ja odotuksia, ja maallikon tekemä tarkastus ei ole käytännössä parantanut tilinpäätöksen luotettavuutta. Pienemmät yritykset vapautettaisiin nyt lakisääteisestä tilintarkastuspakosta. Näillä yrityksillä olisi vapaus päättää, valitaanko sille tilintarkastaja vai ei. Täällä tuli jo vähän sellainen ajatus, että ne eivät saa valita itselleen tilintarkastajaa. Eihän laki nyt sitä sano, ei ollenkaan. Ilman muuta voi valita kuinka pieni yritys tahansa itselleen tilintarkastajan, mutta tässä kysymys on siitä, missä on lakisääteisen pakon velvoite, mistä se alkaa.

Tässä nyt sitten vapautuksen piiriin tulevissa on todella kysymys pienistä mikroyrityksistä, yrityksistä, joissa ylittyy enintään yksi seuraavista edellytyksistä: taseen loppusumma 100 000 euroa, liikevaihto 200 000 euroa ja palveluksessa kolme henkilöä. Näin määritellään nämä rajat. Elikkä jos näistä kriteereistä kaksi täyttyy, niin silloin on velvollisuuden piirissä, jos ei, niin silloin on tämän velvollisuuden ulkopuolella, lakisääteisen velvollisuuden ulkopuolella.

Yrityksistä suuri osa, noin 75 prosenttia, käyttää jo tilitoimistoa kirjanpidon ja tilinpäätöksen laadinnassa. Selvä enemmistö yrityksistä käyttää jo nykyisin hyväksyttyä tilintarkastajaa, vaikka siihen ei ole velvollisuutta. Vaikka yrityksiä on määrällisesti paljon, hieman yli puolet osakeyhtiöistä ja valtaosa henkilöyhtiöistä, asunto-osakeyhtiöistä ja yrityksistä, on näiden yritysten osuus yritysten kokonaisliikevaihdosta ja yritysten maksamista yhtiöveroista varsin pieni. No, tässä oli vähän kirjoitettu huonosti virke, mutta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka niiden yritysten lukumäärä, jotka siis voivat jäädä noitten rajojen alapuolelle, on aika suuri, niiden osuus äsken sanotuista asioista, yritysten kokonaisliikevaihdosta ja yritysten maksamista veroista, on varsin pieni, noin parin prosentin luokkaa. 98 prosenttia tulisi näillä kriteereillä tämän pakon piiriin ja tästä kahdestakin prosentista sitten varmasti, jos sen liikevaihdolla mittaa, merkittävä osa käyttäisi tätä vapaaehtoista mahdollisuutta joka tapauksessa hyväkseen. Varsinkin jos on sellainen yritys, pienikin yritys, jonka tarvitsee asioida esimerkiksi luotottajan luona, totta kai se luotottaja edellyttää sitä, ennen kuin se luottoa myöntää, ei aina, mutta pääsääntöisesti, että yrityksellä on paitsi tilit ylipäänsä kunnossa niin myöskin tilintarkastus toimitettu ja suoritettu. Ellei sitä ole, niin luotottaja voi sitten sellaista edellyttääkin yritykseltä.

Tässä yhteydessä haluaisin sanoa aivan lyhyesti tämän asian valmistelun eri osapuolten mukana olemisesta tai tavasta, millä ne ovat olleet tässä mukana. Meillähän oli erillinen toimikunta tätä valmistelemassa, se teki pitkään työtä. Siltä valmistui raportti. Se ei ollut aivan yksimielinen joka suhteessa, mutta sen jälkeen tapahtuneen valmistelutyön jälkeen kaikki keskeiset osapuolet saattoivat yhtyä tähän esitykseen, sen sisältöön, mikä tässä nyt teille on esitetty. Ainoa asia, josta oli vielä erimielisyyttä ja oli oikeastaan loppuun asti, liittyi ed. Nousiaisen täällä esille ottamaan asiaan, kysymykseen siitä, miten tulisi kohdella JHTT-tilintarkastajia. Vielä tämän kaiken muun osalta korostan, että viimeisissä palavereissa, joita itse johdin, oli mukana esimerkiksi Suomen Yrittäjien edustaja. Suomen Yrittäjien kanta eri vaiheissa vaihtui, mutta sekä kanta viimeisessä kokouksessa että myöhemmin vielä Suomen Yrittäjistä tullut viesti yksiselitteisesti asettui tukemaan tätä esitystä. Verottaja asettui yksiselitteisesti tukemaan tätä. Poliisin talousrikosyksikön johto oli paikalla kokouksessa, jossa kävimme viimeiset palaverit lävitse ja katsoimme, voimmeko löytää yhteisen ymmärryksen tästä esityksestä. Erikokoisilla tilintarkastusyhteisöillä oli hivenen erilaisia intressejä toki pohjimmiltaan, mutta se yhteinen ymmärrys, joka lähinnä yhdisti näitä eri auktorisoituja yhteisöjä, on kuitenkin nyt tähän kirjattu. Monta muuta tahoa, Keskuskauppakamari jnp., yhtyi tähän esitykseen, esitykseen, joka ei ole ihan se sama, mikä oli tämän työryhmän esitys.

Tämä rajankäynti, mikä määrää, milloin tulee tämä velvollisuus, milloin ei, oli tässä alkuperäisessä esityksessä, jonka esityksen valmistelua johti Marja-Leena Rinkineva kauppa- ja teollisuusministeriöstä, sellainen, että nämä rajat olivat korkeammalla. Siis vapautus ulottui suurempiin yrityksiin kuin tässä. Suurin piirtein esityksestäni puolitettiin ne rajat eli puolta pienemmät yritykset vielä tulivat tämän tilintarkastuspakon piiriin kuin oli se alkuperäinen esitys. Eräitä muitakin muutoksia, toki aika moniakin, tehtiin tähän alkuperäiseen esitykseen, mutta näiden muutosten kautta tähän esitykseen päädyttiin.

Kun aika alkaa loppua, niin viime sanoissani pari huomiota JHTT-tilintarkastajista. Totta kai myönnän, tunnen monta JHTT-tilintarkastajaa, joiden varmaan kaikkinainen pätevyys on sitä luokkaa, että he voisivat kelvata myöskin osakeyhtiöiden, myös muiden kuin kuntaomisteisten osakeyhtiöiden, tilintarkastajiksi. Mutta koska käytännössä JHTT-tilintarkastajien joukossa on yhtä ja toista, niin eivät laadunvarmistuksen osalta, eivät näitten isa-standardien pohjalta eivätkä eräiden muidenkaan säännösten pohjalta nämä JHTT-tilintarkastajat täytä tilintarkastusdirektiivin velvoitteita eivätkä äsken sanottuja muita määreitä, joiden tausta on hivenen erilainen. Sinä päivänä, kun JHTT-tilintarkastusta koskeva lainsäädäntö on muutettu niin, että äsken sanotut kvalifikaatiot ovat kunnossa, minusta ei ole minkäänlaista estettä JHTT-tilintarkastajan olla rinnan, tai ei rinnan, vaan ihan tasavertainen tilintarkastaja ei vain kuntaomisteisissa osakeyhtiöissä, vaan kaikissa muissakin yhteisöissä, joihin ylipäänsä tilintarkastajaa tarvitaan. Minä toivonkin, että nyt sen siirtymäkauden kuluessa, mikä tässä annetaan JHTT-tilintarkastajille, tässähän lähdetään siitä, että he voivat vuoteen 2012 asti hoitaa näitä tehtäviä, jos ei muulla tavalla, niin tämän lain muutoksen kautta varmistetaan se, että nämä noin 200 JHTT-tilintarkastajaa, jonka verran maassa on sellaisia, joilla ei ole samaan aikaan HTM:ää tai KHT:tä, saavat tämän statuksen itselleen hankittua. Pidän sitä hyvin tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Tässä noin sieltä täältä kahlaten ydinsanoma esityksestä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä on kaiken kaikkiaan varsinaisen tilintarkastuslain lisäksi 26 muuta lakia, joita muutetaan, ja muutama, oliko kolme asetusluonnosta, ja sivujakin kohtalainen määrä, joten kaikkeen ei ole ehtinyt tarkasti perehtyä, mutta muutamia havaintoja kuitenkin. Tilintarkastajien kelpoisuuden määrittely sinänsä on aivan oikein, riippumattomuuden korostaminen samaten. Ne ovat asioita, jotka ovat sinänsä hyväksyttäviä. Jos tästä esityksestä hakee niitä hyviä piirteitä, niin kyllä niitä voi muutamia löytää. Yhtenä on tietenkin se, että maallikkotilintarkastajien suorittamasta tilintarkastuksesta luovutaan. Siihen on perusteet minusta olemassa, ja lakiesityksessäkin ne tuodaan selvästi näkyviin. Sen sijaan pienempien yritysten, yhteisöjen vapauttaminen tilintarkastajan valintavelvollisuudesta minusta on väärä linjavalinta huolimatta siitä, että siinä päädyttiin näissä raja-arvoissa oleellisesti pienempään kuin olivat nämä alkuvaiheen työryhmäehdotukset, kuten ministeri Pekkarinen äsken totesikin. Se suunta sinänsä oli oikea, mutta olisi pitänyt lähteä siitä, että tilintarkastusvelvollisuus näillä pienilläkin yrityksillä säilytetään.

Muutamia kohtia perusteluista. Täällä todetaan muun muassa, että rajat alittavissa yhteisöissä vähemmistöllä olisi oikeus vaatia tilintarkastajan valitsemista, ja näinhän näyttää pykälissä olevan tekstiä kirjoitettu. Edelleen täällä todetaan, että yhteisön yhtiöjärjestyksessä, yhtiösopimuksessa tai säännöissä taikka yhteisön kokouksen päätöksellä voitaisiin lisäksi edellyttää muunlaisen tarkastajan kuin tilintarkastajan valitsemista tarkastamaan yhteisön hallintoa. Tämä on tietenkin mahdollista, voidaan tehdä erityyppisiä tarkastajia, mutta se ei minusta ollenkaan poista velvollisuutta tilintarkastajan valitsemiseen ja sen valinnan merkitystä ja tärkeyttä niin näiden yhteisöjen kuin yhteiskunnankin kannalta. Se, että osa yritystoimintaa vapautetaan tilintarkastusvelvollisuudesta, avaa kiistatta porttia entistä enemmän harmaalle taloudelle. Siitä olen täysin vakuuttunut. Täällä todetaan, että esityksessä ei ehdoteta nimenomaan näiden muiden tarkastajien valintaa, mutta jotenkin siitä henkii se, että jonkunlaista tarkastajaa sinne kuitenkin on tarkoitus valita tai edellyttää tai toivoa.

Sitten tilintarkastusvelvollisuuden poistamisesta mahdollisesti aiheutuvien negatiivisten vaikutusten vähentämiseksi yhteiskunnan varoista myönnettävien tukien myöntämisen edellytykseksi voitaisiin asettaa tilintarkastajan valitseminen ja tilintarkastajan antama vakiomuotoinen tilintarkastuskertomus. Tämä niin kuin monet muut täällä perusteluissa olevat toteamukset kuitenkin tuovat selvästi esille sen, että tilintarkastajia monessa yhteydessä tarvitaan. Jos katsotaan nykyistä tukijärjestelmää, olkoot sitten näitä elinkeinotukia, kehittämisavustuksia ja muita, rahoittajat tällä hetkellä kuitenkin yleisesti edellyttävät, että niiden vakuudeksi on tilintarkastajan lausunto. Samaten komission suoraan rahoittaman puiteohjelman hankkeessahan on sama lähtökohta. Sinne edellytetään nimenomaan tilintarkastajan lausuntoa siitä, että asiat on hoidettu sääntöjen mukaisesti edellytetyllä tavalla. Siellä on pitkä rivi säännöstöä, joka tulee muualta kautta, jossa kuitenkin edellytetään tilintarkastajaa näihin pieniinkin yhteisöihin. Sen takia minusta on käsittämätöntä, että se tällä tavallaan poistetaan, kun tiedetään se, että pitkä rivi säännöstöä on, joka kuitenkin sitä edellyttää. Miksi ei pidetä se voimassa myös tässä?

Täällä oli myös maininta, kun tämä nyt poistetaan, olikohan se tässä muodossa: "Esityksessä tilintarkastusvelvollisuuden määrittäviä raja-arvoja on laskettu työryhmän ehdotuksen mukaisista raja-arvoista työryhmän ehdotukseen saadun lausuntopalautteen perusteella." Sinänsä aivan oikein. "Ehdotettujen säännösten soveltamisesta saatujen käytännön kokemusten ja havaittujen vaikutusten perusteella pienten yritysten tilintarkastusta ja raja-arvojen suuruutta voitaisiin myöhemmin tarkastella uudelleen." Tälläkin tavallaan tuodaan se esille, että ilmeisesti niitä joudutaan tarkastelemaan uudelleen ja palaamaan. En usko, että on mitään perusteita mennä ylöspäin, silloin kaadetaan koko aita harmaalta taloudelta. Siihen suuntaan minusta ei ole mitään mieltä mennä.

Täällä ministeri Pekkarinen puheenvuorossaan käsitteli myös JHTT-tilintarkastajien mahdollisuutta tarkastaa kuntakonsernien tilinpäätöksiä ja tilintarkastusta yleensä. Tässä luodaan käytännössä järjestelmä, jossa edellytetään käytännössä sitä, että on tiettyä päällekkäistä toimintaa. Kuntalaissa edellytetään kuitenkin, että JHTT on se, joka on kelvollinen suorittamaan kuntayhteisöjen tilintarkastusta. Toisaalta yleensähän pidetään lähtökohtana sitä, että konsernissa pitäisi olla sama tilintarkastaja, joka suorittaa emoyhtiön ja myös tytäryhtiöiden tilintarkastuksen, mikäli se on suinkin mahdollista. Tässä se tehdään käytännössä mahdottomaksi, kun edellytetään, että näissä kuntaenemmistöisissäkin yhteisöissä vaaditaan muu kuin JHTT vähintään toiseksi tilintarkastajaksi. Siinä luodaan tarpeettomia kustannuksia, kun tiedetään se, että ne yhteisöt, missä kunnilla on määräämisvalta, käytännössä ovat yhteisöjä, joissa toimitaan käytännössä hyvin pitkälle kuntien vastuulla. Kunnathan eivät voi olla mukana muuta kuin sellaisissa yhteisöissä, joiden toiminta kuuluu kunnan toimialaan tai joiden tehtävät kuuluvat kunnan toimialaan. Sen takia kysymys on hyvin pitkälle nimenomaan kunnallisverona kannettavien rahojen käyttämisestä tiettyihin tarkoituksiin. Siinä mielessä minusta säännöksen säilyttäminen nykymuodossa on perusteltua eli JHTT:n oikeus kuntaenemmistöisen osakeyhtiön ja yhteisön tarkastamiseen on perusteltua säilyttää. Se on yhteiskunnan edun kannalta välttämätöntä.

Aika näyttää rientävän, joten tässä yhteydessä on ilmeisesti syytä lopettaa tähän. Mutta nuo muutamat kohdat, mitä toin esille, ovat sellaiset, että niihin on syytä valiokunnan kiinnittää huomiota ja tehdä niihin selvät muutokset ja parannukset, jotka ovat välttämättömiä.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Täällä eduskunnassa harvoin entinen ministeri tukee istuvaa ministeriä. Minusta ministerit yleensä kokevat olleensa paljon viisaampia aikoinaan. Minusta kauppa- ja teollisuusministeriö on aivan oikeassa ja tehnyt suuren työn tätä esitystä valmistellessaan ja löytänyt siitä sellaisen kompromissin, josta melkein poikkeuksetta kaikki ovat olleet yksimielisiä.

Ministeri Pekkarinen esitteli tämän kysymyksen hyvin laajasti ja hyvin. Täytyy todella muistaa, että me olemme tehneet uuden osakeyhtiölain ja kyllä se sitoo meidän käsiämme siten, että siellä on se ajattelutapa, että näiden maailmantapahtumien ja varmaan kotimaistenkin tapahtumien johdosta tilintarkastukseen kiinnitetään entistä kovempi huomio ja ammattitaitoisuutta vaaditaan lisättäväksi.

Me olemme kaikki saaneet tilintarkastustoimistojen ja tilintarkastajien ja tilitoimistojen kirjelmiä, jossa he kokevat erittäin vahvasti työnsä vähentyvän ja arvostuksen vähentyvän. Minä ymmärrän sen huolen, mutta se käytännössä ei kyllä näin tapahdu. Jos minä omistaisin osakeyhtiön, niin valitsisin välttämättä ammattitaitoisen tilintarkastajan, ja juuri niin kuin ed. Polvi äsken sanoi ja ministeri Pekkarisen numerot osoittavat, tämä on teoriassa sellainen, jossa niin sanotusti "vapautetaan"; ed. Polvi kyllä käytti väärää sanaa, mitä ministeri jo aikaisemmin painotti. Tässä ei poisteta tilintarkastusjärjestelmää miltään yhtiöltä, mutta tässä on mahdollisuus jättää valitsematta.

Käytännössä jokainen normaali yhtiö on tekemisissä valtavan virkakoneiston, vakuus- ja pankkijärjestelmän kanssa, jossa automaattisesti vaaditaan tilinpäätös lausuntoineen, jonka on laatinut ammattitaitoinen tilintarkastaja. Tämä heijastuu siten, että uskon, että vain joku vanha pieni yhtiö, jossa on

vakiintunut asiakaskunta ja joka ei tarvitse lainoja, ei toimi EU:n kanssa eikä aiokaan laajentua, vaan elättää perheensä osakeyhtiömuodossa jne., voi jättää tämän ylimääräisen kulun pois. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ei tilintarkastuspalkkio ole suuri silloin, kun yhtiö toimii ja on hyvä. Se kuuluu niihin varmistusjärjestelmiin: sekä omistajalle ammattitietoa että ulkoisille tahoille ammattimainen tieto ja varmistus.

Ed. Laxell ja myös ed. Polvi korostivat sitä, mitä täällä hyvin useasti korostetaan, mikä on aivan totta, että tällä vahvistetaan harmaan talouden etenemistä. Tämä on tietenkin helppo näin sanoa, mutta minusta käytännössä kyllä se ei edistä sitä ollenkaan. Julkisuudessa, kun seuraa harmaan talouden yrityksiä, niiden mittasuhteet ovat valtavan paljon suuremmat kuin tähän rajaan nyt asetettujen. Ei siellä tällaisilla yhtiöillä ja näillä mittasuhteilla toimita. Toiseksi, tilintarkastaja astuu kuvaan vasta tilinpäätöksen jälkeen. Kun katsoo näitä tapauksia, harmaan talouden rikollisuutta ja rikostapauksia, ei niissä yhtiöissä ole vuosikausiin ollut tilinpäätöksiä. Missä vaiheessa sitten tulisi tilintarkastaja? Ei tämä sinänsä yksittäinen tilintarkastajan puuttuminen niihin, jotka valitsevat rikollisen tien yhtiössään, vaikuta nytkään, vaikka olisi säädösten mukaan täysin pakko, säädösten mukaan on pakko ilmoittaa rekisteriviranomaisille yhtiön tilinpäätökset ja tilintarkastuskertomus, hallituksen toimintakertomus. Ei tällaisia toimiteta minnekään.

Kun siellä on näin marginaalinen erä siinä vaiheessa, kun me kiristämme suurempien yhtiöiden järjestelmiä, se kiristämisjärjestelmä ei saa mennä niin kuin asteikkoverotuksessa kaikkein pienimpiin saakka, vaan siellä pitää kyllä silloin keventää sitä järjestelmää, sitä hallintoa, niin sanotun turhan paperityön tekemistä, jota pienet yrittäjät kylläkin inhoavat oikein mahdottomasti.

Minusta tämä tasapaino on hyvä ja on kaikkien etu, että vaaditaan ammattimaisuutta enemmän. En osaa ottaa kantaa tähän tilintarkastajien eri sektoreiden koulutukseen, mutta minun mielestäni jo HTM-tilintarkastajilla meillä Suomessa on valtavan hieno ammattitaito ja todella hyvä ammattitaito. Tilintarkastajien asema ja rooli täytyy pitää vahvana Suomen elinkeinoelämässä. Paitsi että lainsäädännön kautta näin on, sitä pitävät käytännössä vahvana niin monet, monet viranomaiset ja yhteistyökumppanit.

Ed. Polvi aivan oikein sanoi siitä, että kun uusi yritys, tuntematon yritys ottaa yhteyksiä ja haluaa tehdä yhteistyötä, jopa alihankintaa jne., poikkeuksetta siitä otetaan tarkka selko, voiko tähän yritykseen ottaa riskiä ja siihen luottaa, ja siellä yhtenä keskeisenä asiakirjana on tilinpäätökseen tehty ammattimaisen henkilön tekemä tilintarkastuskertomus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tässä lopuksi. Arvoisa ministeri aloitti esittelypuheenvuoronsa kertomalla siitä, että Enronin tapaukset olivat sellainen impulssi, joka johti tähän prosessiin elikkä myöskin tämän uuden tilintarkastuslakiesityksen laatimiseen.

Arvoisa ministeri, meidän pitää muistaa tietysti — en halua millään tavalla viisastella tässä, mutta pitää muistaa — että epärehellisyyteen liittyivät myöskin eräitten tilintarkastusyhteisöjen suoranaiset romahtamiset ja häviämiset. Siis paitsi että itse suuryhtiöt ja vähän pienemmätkin olivat tässä pelissä mukana, niin myöskin tilintarkastusyhteisöt sikailivat oikein varsinaisesti. Niihin ei voinut luottaa pätkänkään vertaa. Ja sen verran tässä tuonne pöytäkirjan nurkkaan, että kirjankin tästä kirjoitin, jota on tullut aika paljon monessa vastaavanlaisessa firmassa luettua, joka on näin sekoillut.

Puheenvuoroni toinen osa tuli täysin tarpeettomaksi, kun ed. Juhantalo piti sen juuri äsken.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti.

Ensinnäkin kyllä tämä alku oikeastaan lähti liikkeelle ennen Enronia ja näitä tilintarkastusyhteisöjä ja monia muita, mutta sitä työtä tavallaan ovat ryydittäneet ne ilmiöt ja asiat, jotka ovat tulleet sekä tilintarkastusyhteisöjen että muutamien suurten, jättisuurten, yritysten väärinkäytösten seurauksena.

Ihan muutama kommentti vaan.

Ensinnäkin tämä periaatteellinen kysymys: Jos hyväksyy sen ajatuksen, että vain auktorisoitu voi toimia tilintarkastajana, niin sitten sanoo seuraavassa vaiheessa, että sen velvollisuuden täytyy koskea kaikkia, ja sehän tarkoittaa sitten käytännössä sitä, että pienimmänkin nakkikioskin osalta, jolla on 500 euroa se liikevaihto vuodessa, tarvittaisiin sitten HTM tai KHT, ja niin kuin me tiedämme, HTM alle 500:n ei taida lähteä liikkeelle, eli suurin piirtein sitten on siinä tämä asia.

Myönnän, että nyt näitä lukuja aika lailla kärjistin, mutta voidaan ottaa vaikka vähän realistisemmatkin lukemat, niin äkkiä huomataan, eli kyllä tässä on lähdetty tarpeettoman byrokratian purkamisesta siellä, missä se ei tuota lisäarvoa sille, mitä tilintarkastuksella alun perin haetaan. Siellä sitä purkua saadaan aikaiseksi ja sitten siellä, niin kuin ed. Juhantalo hyvin tässä kuvasi, missä pitää parantaa tilintarkastusinstituution antamaa lisäarvoa tavallaan tämän koko taloudellisen järjestelmän jämeryydelle, siellä tämä esitys tuo uutta tehoa ja uutta jämeryyttä monen eri asian kautta. Yksi niistä on todellakin tämä, että nyt jatkossa kelpaavat vain nämä auktorisoidut tilintarkastajat tilintarkastajiksi.

Minä voin kertoakin, että itsekin olen ollut ministerivuosia lukuun ottamatta vuodesta 1973 tai 1974 lähtien yhtä soittoa tilintarkastaja erikokoisissa yhteisöissä, viimeksi sellaisissa, joissa on muutaman kymmenen miljoonan euron suuruinen liikevaihto. Minä olen ollut maallikkotilintarkastaja. Vaikka olen taloustieteellisiä opintoja suorittanut yliopistolla, siitä huolimatta minä en ole koskaan tullut hankkineeksi HTM:ää tai KHT:tä. En tiedä olisinko koskaan edes saanutkaan sitä, mutta se nyt jäi joka tapauksessa hankkimatta.

Mutta minkä takia tämän kerron? Kerron sen takia, että kun tässä oli huoli vähän siitä, miten näille HTM:ille ja KTM:ille käy ja johtaako tämä heidän työnsä arvostuksen laskuun, niin minun mielestäni päinvastoin: Nyt sieltä tippuvat Pekkariset ja muut pois, joilla ei ole HTM:ää tai KHT:tä, joilla ei ole auktorisoitua tutkintoa takana. Nyt tulevat todelliset ammattilaiset, jotka sitten kuitenkin ovat niitä, joilla on paitsi opillinen sivistys myöskin sellainen koulutus, jonka koulutuksen ja käytännön kokemuksen he joutuvat todistamaan näissä HTM- ja KHT-tutkinnoissa ja niiden kautta olemaan tavallaan se auktorisoitu toimija, joka sitten käytännössä toimii. Minä kuvittelen, että tämä merkitsee merkittävää arvostuksen lisäystä siinä yhteisössä, mikä tilintarkastajat, HTM:t tai KHT:t, tällä hetkellä ovat.

Mitä tulee vielä tähän kuntakonserniin ja siinä tilintarkastustoimeen, niin tämä on tietyllä tavalla problemaattinen, niin kuin ed. Polvi ihan hyvin tässä problematisoi tämän asian. Olisihan se hyvä, että kuntakonsernin kaikissa osioissa olisi sama tilintarkastaja, ilman muuta. Mutta toisaalta eivät osakeyhtiölaki eikä tilintarkastuslaki, vanhakaan, itse asiassa idealtaan eikä tämä eurooppalainen direktiivi tunnista osakeyhtiötä sen perusteella, kuka on sen osakeyhtiön omistaja. Eikö niin, ed. Polvi? Oli yhtiö sitten kuntaomisteinen tai jonkun muun yhteisön tai yksityisten kansalaisten omistama tai yhteisöjen tai juridisten henkilöiden joka tapauksessa omistama, niin siis sekä direktiivin mukaan että lain mukaan niitä kohdellaan samalla tavalla. Tarkastelunäkökulma on samanlainen.

Tästä syystä silloin, kun on kysymyksessä kuntaomisteinen osakeyhtiö, joka voi olla satojen miljoonien eurojen suuruinen liikevaihdoltaan, tässä lähdetään siitä, että tilintarkastajan kohdalla, joka tällaista osakeyhtiötä tarkistaa, pitää näiden kansallisten laatuvaatimuksien täyttyä. Hänen tutkintonsa pitää sisältää ne ainespuut ja ainesosat, joilla hän on kelvollinen tällaista yhtiötä tarkastamaan. Se ei saa olla hänen pätevyytensä selittävä tekijä, että hän nyt sattuu olemaan kuntakonserniin kuuluvan osakeyhtiön tilintarkastaja, vaan se vain voi olla hänen pätevyytensä tilintarkastajana, että hän tutkintojen ja muiden kokemustensa kautta kykenee näyttämään valmiutensa tarkistamaan näitä.

Nyt tässä ei ole tarkoitus blokata tätä JHTT-tilintarkastajien arvokasta joukkoa pois niin kuin ikuisiksi ajoiksi, vähän tuli semmoinen ajatus. Minä olen ihan varma, että tämä yhteisö on itsekin valmis siihen, että seuraavan neljän viiden vuoden aikaan paitsi että lakia muutetaan myöskin sitten sen seurauksena he hankkivat ne lisävalmiudet, joilla käytännössä tulevat tähän pätevyyteen, mitä tässä edellytetään. Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, tällä hetkellä itse asiassa kaikki JHTT:t, jotka siihen tutkintostatukseen, auktorisointiin, pyrkivät, kyllä hankkivat koko ajan siinä rinnalla vähintään HTM:n, jotkut jopa KHTtilintarkastajastatuksen.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla olisi vielä ministerille kysymys. Minkä verran näillä äärettömän monilla, tuhansilla, pienyrittäjillä on halukkuutta tähän tilintarkastuslakiin?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan voi sanoa, että minun täytyy tunnustaa, että kyllä minua vastaan on tullut sellaisia yrittäjiäkin, jotka ovat sitä mieltä, kyselevät, onko tämä nyt oikein jnp. Mutta erittäin paljon on myös toisin päin ajattelevia, siis tätä esitystä tukevia. Kyllä minä luotan myös siihen, että Suomen Yrittäjät ry edustaa aika vahvasti suomalaisten yrittäjien yhteisnäkemystä.

Yhdessä vaiheessa esillä olleen epäröinnin jälkeen Suomen Yrittäjistä tullut selvä yksiselitteinen tuki tälle esitykselle on minusta tae siihen, että kyllä tämä aika hyvin vastaa sen väen näkemyksiä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarisen viimeistä edellisessä puheenvuorossa oli moni asia, joihin voi yhtyä, pitää niitä tulkintoja oikeina, esimerkiksi sitä, ettei ole merkitystä sillä, kuka yhtiön omistaa tilintarkastuksen kannalta, ja näinhän on. Mutta oma käsitykseni edelleen on se, että omaksuttu direktiivin tulkinta tämän valmistelun yhteydessä nimenomaan JHTT:tä ajatellen minun käsitykseni mukaan on liian ahdas. Minusta se ei aseta esteitä sille, että JHTT:t voisivat suorittaa tilintarkastuksia näissä osakeyhtiöissä, mihin aikaisemmin olen viitannut eli niihin, jotka ovat kuntien määräämisvallassa olevia, joissa toimiala on aika pitkälle rajattu. Se on rajattu niihin tehtäväalueisiin, mitkä kunnan toimivaltaan yleensä kuuluvat. Kunta ei voi olla osakkaana yhtiössä, joka suorittaa muuta kuin sellaista tehtäväalaa, mikä ei kuulu kunnan toimialaan.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! En osaa olla erotuomarina siinä, koska en tunne julkisen alan tilintarkastuksen opiskelun laajuutta, mutta minulla on kyllä sellainen käsitys, että se painottuu hallinnon tarkastamiseen ja niiden tilinpäätösten osa-analysointiin ja osaamiseen, jotka syntyvät hallinnossa. Kyllä siinä yhdyn ministeri Pekkariseen, että kun on kyse osakeyhtiöistä, meillä on energiayhtiöitä ja monia muita, todella suuria, jotka ovat kuntaomistuspohjaisia, niin kyllä minä edellytän, että siellä on juuri sellainen ammatti-ihminen, mies tai nainen, joka osaa tällaisen puhtaasti kaupallisen tilintarkastuksen ja osaa siitä tehdä oikeat johtopäätökset ja jotka pistää sen omistajalle, on se omistaja kuka hyvänsä, niin kuin omistajalle pitää se kohdistaa, niin se on neutraali ja se on oikea.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Halusin ihan, että tulee pöytäkirjoihin se koko kuva. Tässä ei ole mitään kukaan väittänyt väärin, mutta ehkä ei nyt ihan koko kuvaa tule esille siitä, mitä JHTT:n kannalta tämä esitys merkitsee.

Esityksen mukaanhan — vielä kertaalleen — he ovat ihan nykytavoin kelvollisia vuoteen 2012 saakka, mutta sen jälkeenkin esitys lähtee siitä, eikö niin, ed. Polvi, että he ovat tämän auktorisoidun HTM:n ja KHT:n rinnalla periaatteessa valmiita vaikka forever, ikuisiksi ajoiksi, periaatteessa — en usko, että näin tapahtuu — kelvollisia ja kyvykkäitä tarkistamaan. Tämä tarkennuksena on syytä tähän keskusteluun sanoa, ehkä tähän lisätä, plus sitten se, että minä otan ihan yhden esimerkin. Kun on nämä kansainväliset tilintarkastusstandardit, periaatteessa tilintarkastajan, sen auktorisoidun, pitäisi kyetä toimimaan tehtävässään niiden mukaisesti. Sattuneesta syystä hyvin läheltä omaa perhettäni satun tietämään, että näin ei välttämättä ole JHTT:n osalta. No, tietysti aina voi kysyä, tuleeko vastaan käytännön elävässä elämässä sellaisia asioita, joissa tämä tietämys voi olla tarpeen. Minä voisin sanoa, että voi tullakin, vaikkapa silloin, jos tällainen kuntaomisteinen yhtiö on tekemässä jotain kauppaa. Joitakin vuosia sitten tehtiin vesivoimayhtiöiden osalta näitä kauppoja jnp. Voi olla hyvä osata myöskin nämä siinä tilanteessa.