Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt hallituksen esityksen vuorotteluvapaalain vakinaistamisesta.

Vuorotteluvapaalain kokeilu aloitettiin vuonna 1996, ja kokeilulaki on ollut voimassa vuodesta 2002, jolloin säädettiin määräaikainen vuorotteluvapaalaki. Nyt tällä lailla vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistetaan sellaiseksi, jollaisena se on ollut voimassa kokeilulain aikana. Tämän vuorotteluvapaan aikana, vuosina 1996—2007, on 161 000 palkansaajaa ollut vuorotteluvapaalla ja vuorottelusijaisina 143 000 työnhakijaa. Näistä selvä enemmistö on ollut naisia, 70 prosenttia. Vuorottelijoiden keski-ikä on ollut 43 vuotta ja sijaisten 34 vuotta. Vuorotteluvapaajärjestelmän perusajatuksena on ollut se, että henkilö tehtyään varsin pitkän työuran, esimerkiksi 10 vuotta ... (Hälinää)

Kiitos, puhemies! — Kyse on tärkeästä asiasta eli vuorotteluvapaajärjestelmän vakinaistamisesta.

Tämän 10 vuoden jälkeen on ollut mahdollista pitää taukoa työelämästä ja käyttää se aika sillä tavalla kuin vuorotteluvapaalle jäävä itse on halunnut.

Vuorotteluvapaajärjestelmää on myöskin tutkittu ja aivan hiljattain saatiin aivan uusi työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjulkaisu 35/2009, joka kertoo kiistattomasti sen, että vuorotteluvapaa on parantanut nimenomaan sijaisten työllisyysasemaa eli sijaisten työllisyysaste on vielä 4—8 vuotta sijaisuuden jälkeenkin noin 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin vertailuryhmällä. Vuorotteluvapaajärjestelmä on siten ollut tehokas tapa jakaa työtä ja on myöskin tukenut nuorten aikuisten pääsyä työelämään ja sijoittumista vuorottelusijaisuuden jälkeen pysyvästi työelämään.

On kuitenkin tässä yhteydessä myös todettava se, että vuorotteluvapaajärjestelmä ei ole onnistunut siinä tavoitteessaan, että se olisi johtanut pidempiin työuriin, vaan sama tutkimus osoittaa selkeästi, että vuorotteluvapaalle jäävien työurat ovat jääneet lyhyemmiksi ja palkkataso heikommaksi kuin niiden, jotka eivät ole vuorotteluvapaata käyttäneet. Tämän vuoksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että jatkossa selvitetään syyt siihen, miksi vuorotteluvapaalla olleiden työura jää lyhyemmäksi kuin niillä palkansaajilla, jotka eivät pidä vuorotteluvapaata.

Tarkempaa tietoa tulee valiokunnan mielestä saada erityisesti vuorotteluvapaalle jäämisen syistä sekä vuorotteluvapaan pituuden ja käyttötarkoituksen merkityksestä vapaan jälkeiseen työhön palaamisessa, työyhteisöön sopeutumisessa ja työuran kehityksessä. Nämä tiedot ovat hyvin tärkeitä myös siitä näkökulmasta, että kun ihmiset harkitsevat jäämistä vuorotteluvapaalle, niin heillä on tietoa siitä, miten se saattaa vaikuttaa heidän työuraansa.

Vuorottelijat itse ovat kokeneet tämän järjestelmän erittäin hyväksi, ja he ovat kokeneet sen parantaneen heidän henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan, työmotivaatiotaan ja suhteitaan perheeseen. Muihin palkansaajiin verrattuna vuorottelijat ovat kokeneet useammin kiirettä ja vaikeuksia työelämässä kuin ne, jotka eivät ole vuorotteluvapaalle jääneet.

Vuorotteluvapaajärjestelmän alkuperäinen idea oli se, että vuorottelua käytettäisiin paljolti opiskeluun. Tämä käyttötarkoitus on kuitenkin huomattavasti vähentynyt. Alkuaikoina 30 prosenttia vuorottelijoista käytti vapaansa opiskeluun, vuonna 2003 ainoastaan vajaat 10 prosenttia. Sen sijaan on kasvanut se prosenttimäärä vuorotteluvapaan käyttäjistä, jotka käyttävät sen omaistensa hoitamiseen.

Valiokunta katsoo kuitenkin, että vaikka omaishoito on yksi tapa käyttää vuorotteluvapaata, niin se ei voi olla pääasiallinen käyttötarkoitus, vaan tulisi luoda toiset järjestelmät siihen, miten omaishoitoa varten käytettävään hoitovapaaseen olisi työntekijällä oikeus. Nyt täytyy muistaa, että vuorotteluvapaa ei koskaan ole subjektiivinen oikeus, vaan se edellyttää sitä, että pitää löytää sijainen, joka täyttää vuorottelijan poisjäännin, ja sen vuoksi sillä ei voida ratkaista näitä omaishoidon ongelmia kuin osittain.

Aivan lopuksi, puhemies, vielä yhteen kohtaan haluan kiinnittää huomiota: Valiokunta katsoi, että niillä työpaikoilla ja toimialoilla, joissa vuorotteluvapaan käyttö on erityisen suosittua, on tarkkailtava myös työilmapiiriä ja työkäytäntöjä siellä työpaikassa itsessään, koska erittäin korkea vuorotteluvapaallejääntihalukkuus, varsinkin jos se merkittävästi nousee yksittäisellä työpaikalla, saattaa kertoa myös siitä, että se työpaikan ilmapiiri koetaan heikoksi ja sen vuoksi haetaan vuorottelua. Tämä ei ole vuorotteluvapaan pohjimmainen tarkoitus. Siinä vaiheessa myöskin työnantajalla pitää kellojen soida, jos näin tapahtuu. Erityisesti tämä koskee monia julkisen sektorin työnantajia.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Jos kollegat sallivat, niin aloitan puheenvuoroni vähän henkilökohtaisemmin.

Kun työministeri Liisa Jaakonsaari esitteli vuorotteluvapaakokeilulain vuonna 1995, niin hän siinä esittelypuheenvuoronsa alussa totesi, että tälle voidaan antaa nimi Lex Gustafsson. Kun harvoin on tällainen mahdollisuus ja tilanne, niin haluan sen ääneen todeta, ja tästä myöskin seuraa se, että tämä vuorotteluvapaalaki on ollut tällaisen huolellisen silmälläpidon kohteenani koko sen voimassaoloajan. Voin sanoa, että olen ollut tosi tyytyväinen, iloinen siitä, että sitä on käytetty niin paljon. Yli 150 000 ihmistä on ollut vuorotteluvapaalla, ja sijainen on päässyt tekemään oikeaa työtä.

Olen joskus todennut niin, että pidän tätä vuorotteluvapaajärjestelmää lähes ainoana järkevänä työnjakamisjärjestelmänä Suomessa, ja aivan niin kuin valiokuntamme puheenjohtaja Arto Satonen totesi, niin erityisesti sijaisille tämä vuorotteluvapaa on ollut todella merkittävä asia.

Itse asiassa myöskin nyt tänä päivänä, kun työttömyys on niin suurta ja nuorisotyöttömyys on kasvanut räjähdysmäisesti, kannustaisin kovin niitä 40—50-vuotiaita työntekijöitä, toimihenkilöitä, johtajia jäämään vuorotteluvapaalle, jos se suinkin sopii yrityksen tilanteeseen, jotta esimerkiksi nuoria voitaisiin palkata heidän tilalleen. Tämä olisi minusta tavattoman isänmaallista ja sopisi tähän yhteiskunnalliseen hyvin vakavaan työllisyystilanteeseen hyvin.

Tämän vuorotteluvapaan hyvä puolihan on se, että sehän ei ole työntekijän subjektiivinen oikeus vaan siitä tulee neuvotella työnantajan kanssa, ja tästä myöskin seuraa se, että se on hyvin tällainen joustava järjestelmä, joka myöskin seuraa ikään kuin sitä kehitystä, mikä yrityksessä tai kunnan työpaikassa on.

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin vielä todeta sen, mitä valiokuntamme puheenjohtaja hyvässä esittelypuheenvuorossaan muuten ei todennut, että viime eduskuntakaudella, kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli hallituksen työelämäselontekoa, niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta silloin lausumassaan yksimielisesti edellytti, että vuorotteluvapaa vakinaistetaan. Siis se oli myöskin valiokunnan yksimielinen näkemys ja ehdoton tahtotila. Senkin vuoksi on tärkeää todeta, että tässä on ollut myöskin eduskunnalla sormet ja näpit pelissä, että tämä tärkeä vuorotteluvapaalaki nyt vakinaistetaan.

Luonnollisesti toivon, viittaan myöskin tähän vakavaan työllisyystilanteeseen, että myöskin nyt, kun laki vakinaistetaan, niin siitä myöskin tiedotetaan ja kerrotaan entistä laajemmin työpaikoilla, jotta ihmiset tuntevat ne mahdollisuudet, mitkä vuorotteluvapaalaki tarjoaa. Sehän on myöskin sillä tavalla hyvä, että se on mahdollisuus pitää myöskin osissa, mutta vähintään sen tulee kestää 3 kuukautta, ja on mahdollista myöskin, että se kestää 12 kuukautta. Uskon, että se on kymmenilletuhansille ihmisille tarjonnut uutta merkittävää elämänsisältöä, myöskin niille, jotka vuorotteluvapaalla ovat olleet, puhumattakaan sille sijaiselle, joka on saanut työtä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että hallitus on tehnyt hyvää työtä tehdessään ratkaisun, että tämä vuorotteluvapaa on vakinaistettu, ja onnitteluni ed. Gustafssonille, että hän on saanut oman nimisensä lain. Onneksi olkoon! Mielestäni olette sen ansainnut. Tärkeää on, kuten sanoitte, että tämä tiedotetaan myös riittävän hyvin työntekijöille. Näin palkansaajan kannalta tämä laki on mielestäni äärettömän hyvä, ja varmasti monet niistä, jotka ovat käyttäneet sitä, olisivat saattaneet jäädä työelämästä pois jo aikaisemminkin.

Tämä esityshän on osa niin sanotun Sata-toimikunnan eli sosiaali- ja terveysministeriön asettaman sosiaaliturvan uudistamiskomitean työtä ja sen esityksiä. Kokemukset näistä vuorotteluvapaista ovat pääsääntöisesti myönteisiä. On kuitenkin ristiriitaista, että ne henkilöt, jotka ovat käyttäneet tätä, ovat kuitenkin jääneet pois aikaisemmin työelämästä kuin muut.

Tässä on selkeästi semmoinen kipupiste, akilleenkantapää, että tämän lausunnon mukaan työntekijän kokema stressi ja kiire ja työpaikan huono ilmapiiri ovat usein syitä vuorotteluvapaalle jäämiseen. Työtoiminnan heikko johtaminen ja työyhteisön huono henki uuvuttavat työntekijöitä, ja vuorotteluvapaa nähdään muutoin uhkaavan sairausloman vaihtoehtona. Tämän vuoksi tähän on tukevasti tartuttava ja on putsattava pois tämä huono johtaminen ja huono työpaikan henki. Siihen on puututtava kaikin keinoin, millä pystymme.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson vaatimattomana miehenä totesi, että tämä on niin kuin hänen aikaansaannoksiaan. Siitä pitää kiitos antaa. Olisi toivonut lain nimikkeessä näkyvän kanssa tämän, että jotenkin se olisi yhdistetty Gustafsson-sanaan, mutta se niin kuin näyttää vähän pahalta minusta kuitenkin, (Ed. Gustafsson: Eipäs nyt vinoilla kuitenkaan!) koska hän on tehnyt merkittävän työn tässä, mikä kuvastaa sitä, että yksittäinen kansanedustajakin voi saada aikaan täällä merkittäviä uudistuksia, jotka ovat helpottaneet 150 000 ihmisen elämää. — Ed. Gustafsson, ei tämä ollut vinoilua vaan tämä oli niin kuin kunnianosoitus teille.

Sitten yksi asia, joka tässä on matkan varrella tullut esille. Jostain ihmeen syystä kuitenkaan teollisuustyön puolella ei tätä ole sillä tavalla otettu vastaan. En tiedä, onko siinä ollut työnantajien asenteessa vikaa vai eikö siellä ole tajuttu sitä niin kuin työntekijöiden puolella. Enimmäkseenhän tämä on painottunut sitten tänne julkiseen puoleen ja naisalojen puoleen, hoivapuoleen, opettajat ja tämän tyyppiset henkilöt ovat lähteneet vuorotteluvapaalle. Kun tämä vakinaistetaan, niin ainakin minä toivoisin, jotta myös tämä leviäisi teollisuuden puolelle, koska siellä on saman tyyppinen tarve, niin kuin ed. Gustafsson äsken vetosi toimihenkilöihin, jotta antaisivat tilaa nuorille. Minusta kyllä teollisuuden puolella kanssa pitäisi olla mahdollista, että nämä nuoret pääsisivät sinne ja nämä vanhemmat työntekijät tajuaisivat tämän mahdollisuuden, että tässä on hetken hengähdysmahdollisuus ja mahdollistetaan työssäjaksaminen.

Sitten se tutkimustulos, josta puheenjohtaja Satonen totesi. Minä en sitä näkisi sillä tavalla ihan ongelmattomana, koska on vaikea sanoa siitä tutkimuksesta, koska välttämättä ei just semmoista vertailuryhmää ole olemassa. Ketkä vuorotteluvapaalle ovat hakeutuneet, heillä ovat omat intressit olleet, mahdollisesti jo osatyökyvyn menetys- tai tämmöinen työssäjaksamiskysymys. Silloinhan tämä tutkimus pitäisi tehdä sillä tavalla, jotta pitäisi löytää just saman tyyppiset, samanlaiset henkilöt ja verrata niitä, mitä heille tapahtuisi, eli osa laskea vuorotteluvapaalle, ne, jotka ovat halukkaita, ja osa ei. Sekin on aika omituinen järjestelmä, jos näin tehtäisiin, pakotettaisiin toiset jatkamaan ja sitten pantaisiin vertailuryhmäksi tämän tyyppiset henkilöt. Se vertailutieto olisi tosi hyvä. Minä olen luottanut siihen. Kun ihmisiä olen tavannut, niin he ovat kokeneet itse tämän myönteiseksi ja hyväksi järjestelmäksi, ja sen takia on hyvä, että tämä nyt sitten vakinaistetaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti aina niin, kun vertaillaan eri ryhmiä, että koskaan ei päästä ihan absoluuttiseen totuuteen. Mutta tämä tutkimus, johon tässä nyt viitataan, on ensinnäkin kattanut kaikki vuorotteluvapaata käyttäneet, ja toisekseen se verrokkiryhmä on haettu niin lähelle kuin mahdollista.

Kuten asiantuntija meille valiokunnassa sanoi, ainoastaan siinä tilanteessa saataisiin vielä parempi vertailuryhmä, kun osalle vain sallittaisiin vuorotteluvapaalle lähteminen ja osalle ei. Ainoastaan silloin saataisiin todellinen vertailu, mutta minä olen ihan varma, että myöskin ed. Lahtela tietää sen, että Suomen perustuslaki ei salli sellaista käytäntöä, että tämän tyyppistä järjestelyä voitaisiin tehdä, joten sen parempaa tutkimustietoa ei ole olemassa kuin mitä tällä hetkellä on jo hyvin vaikea edes saada.

Ehkä tärkeintä on se, että tiedostetaan se mahdollinen riski, että työhön palaaminen saattaa olla vaikeaa. Sen riskin tiedostaminen auttaa jo monia ja vaikuttaa myös siihen, kun harkitaan sitä vuorotteluvapaalle jäämistä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan puheenjohtaja Satonen äsken totesi sen, mitä puheessani totesin, että on vaikea tarkkaan etsiä se verrokkiryhmä. Mutta kun tämä nyt vakinaistetaan, minä en hirveän paljon enää kantaisi huolta siitä tutkimustyöstä, koska ei kai tätä juttua nyt heti olla purkamassa. Kun nyt on todettu hyväksi tämä systeemi, sitä voidaan seurata ja katsoa, mitä tapahtuu. Sen takia hirveän isoja panoksia jonkin uuden tutkimuksen tekemiseen lienee turha laittaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin onnittelut ed. Gustafssonille! Lex Gustafssoneista tämä ei tainnut olla ainut, vaan niitä on ollut täällä muitakin.

Sitten itse tästä asiasta. Esittelypuheenvuorosta kävi hyvin selvästi ilmi se, että näitten vuorotteluvapaalla olleitten työurat eivät ole pidentyneet. Ed. Nurmi taisi olla havainnut, että ne ovat jopa lyhentyneet.

Minun omat havaintoni ovat hyvin paljon tätä tukevia julkiselta hallinnolta lähinnä ja sillä tavalla, että kun henkilö lähtee vuorotteluvapaalle, niin siinä yhteisössä, jossa tuottavuusohjelmalla tällä tavalla kisataan hirmuisen paljon, kuka siellä huushollissa pysyy sisällä, ikään kuin kaari sulkeutuu edessä ja sitten tulee sijainen. Jos sijainen ylipäätään tulee, harvoin tulee, niin siitä tulee valtava kisa, elikkä valtio taitaa voittaa ja vuorotteluvapaalle lähtenyt hävitä. Sillä tavalla tulos on vähän toinen kuin alun perin ajateltiin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen tietoon, että vuorotteluvapaalla olleet eivät sitten kuitenkaan jatka työssään odotetulla tavalla tai pidennä sitä työuraansa, myöskin tässä tutkimuksessa annettiin yksi merkittävä vastaus, kun todettiin, että muihin palkansaajiin verrattuna vuorottelijat kokivat useammin kiirettä ja vaikeuksia jatkaa työssään.

Sitten sanoisin vielä lopuksi sen, että jos työuria pidennettäisiin 4 kuukauden tai 6 kuukauden vuorotteluvapaalla, niin sitten säädettäisiin se kaikille pakolliseksi. Ei se työuran pidentäminen, jaksaminen, ole niin yksinkertaisesta asiasta kiinni kuin 4 kuukauden vuorotteluvapaasta — paljon monikerroksisemmasta, isommasta asiasta.