Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan ensin kiittää asunto- ja ympäristöjaoston jäseniä hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä tätä budjettiesitystä käsiteltäessä.

Ympäristöministeriön pääluokka pienenee huomattavasti, koska yleinen asumistuki, joka oli aikaisemmin ympäristöministeriön ... (Hälinää)

Ympäristöministeriön pääluokka pienenee nyt huomattavasti, koska yleinen asumistuki, joka oli aikaisemmin ympäristöministeriön toimialaa, siirtyy ensi vuoden alusta sosiaali- ja terveysministeriöön. Ympäristön tärkeä tutkimus-, kehittämis- ja suunnittelurahoitus oli puolittumassa verrattuna vuoden 2006 tasoon, mutta valiokunta lisäsi siihen tutkimustoimintaan tutkimusmäärärahoja 750 000 euroa, mikä on myönteinen asia. Samoin valiokunta lisää ympäristöjärjestöjen avustuksia tämän vuoden tasolle, mikä mahdollistaa järjestöjen toiminnan nykyisellä tasolla ja muun muassa varmistaa sen, että edelleenkin esimerkiksi septitankkien tyhjennyspaikkoja voidaan lisätä saaristossa ja sisävesillä.

Rehevöityminen on Itämeren suurin ongelma, ja valiokunta muistuttaa, että vesien hoitoa koskevan EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin tavoite on kova. Kaikkien vesien olisi oltava vähintään hyvässä ekologisessa tilassa vuoteen 2015 mennessä. Tämän lisäksi Itämeren ympäristövaltiot ovat hyväksyneet yhteiset tavoitteet Itämeren tilan palauttamiseksi 1940-luvun tasolle vuoteen 2021 mennessä ja sitoutuneet vähentämään päästöjä voimassa olevan taakanjakosopimuksen mukaisesti. Valiokunta piti perusteltuna, että on miljoonan euron määräraha sekä ympäristö- että maatalousministeriön pääluokissa maatalouden vesiensuojeluhankkeisiin, ja samalla on myöskin sitä korostettava, että nämä maatalouden tuet pitäisi entistä enemmän sitoa myöskin tähän ympäristönsuojeluun ja sen tehostamiseen.

Suurin ympäristöuhka erityisesti Suomenlahdella on yhä lisääntyvät öljy- ja kemikaalikuljetukset. Suuronnettomuuden uhka on jatkuvasti olemassa, ja onkin myönteistä, että ympäristövahinkojen torjunta-aluksen hankintaan on osoitettu määräraha ja että myöskin merenkulkua ja valvontaa on tehostettu Suomenlahdella.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman jatkovalmistelu on käynnissä. Valiokunnan saaman tiedon mukaan määräraha ei tule riittämään, ja valiokunta korostaa, että Metson jatkon valmistelussa täsmentyvät ohjelmaresurssit tulee ottaa huomioon tulevissa budjettiesityksissä. Tähän määrärahan vähyyteen ja riittämättömyyteen vaikuttaa myöskin se, että kun puun hinta nousee, se merkitsee myöskin sitä, että metsämaan hinta tulee nousemaan.

Ympäristötöihin joudutaan tulevaisuudessa kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Valiokunta lisää siirtoviemäreiden rakentamiseen 3 miljoonaa euroa, mikä mahdollistaa useamman uuden hankkeen aloittamisen ja sitä kautta tehostaa myöskin ympäristönsuojelua ja vesiensuojelua erityisesti haja-asutusalueilla.

Nyt perustetaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus. Sen tehtävänä on hoitaa Valtion asuntorahastosta ja valtion talousarviosta rahoitettavia aravalainoitukseen, asuntojen korkotukilainoitukseen sekä valtion takauksiin ja avustuksiin liittyviä tehtäviä. Kasvukeskuksissa, erityisesti Pääkaupunkiseudulla, on kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista huutava pula. Valtion tukemista asunnoista on kuluvana vuonna ollut vain 17 prosenttia eli 525 kappaletta normaaleja vuokra-asuntoja. Valiokunta ei ole ottanut kantaa juuri eilen valmistuneeseen työryhmän esitykseen vuokra-asuntotuotannon lisäämisestä, koska työryhmän työ on juuri valmistunut. Odotamme, että se tehostaisi vuokra-asuntotuotantoa.

Valiokunta on saanut perusteellisen selvityksen erityisryhmien asuntojen tarpeesta, ja ilman huomattavaa myöntämisvaltuuksien lisäämistä olisi jouduttu laittamaan vastakkain ihmisryhmiä, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja osin myös erityisvarusteltuja asuntoja. Valiokunta lisäsi myöntämisvaltuutta 25 miljoonalla eurolla, mikä antaa merkittävästi paremmat mahdollisuudet tukea erityisryhmien asuntojen rakentamista. Valtuus kasvoi tämän vuoden 45 miljoonasta 85 miljoonaan euroon, mikä on syytä tyydytyksellä todeta, ja se antaa todella paljon paremmat mahdollisuudet niitten tarpeitten tyydyttämiseen, joita erityisryhmien asunto-olot vaativat.

Herra puhemies! Tässä hyvin lyhyesti asunto- ja ympäristöjaoston ja valtiovarainvaliokunnan mietinnön esittely.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa, niin kuin koko hallituksen ympäristöpolitiikassa, painopistealueita ovat Itämeri ja ilmastokysymykset. Siitä, millä tavalla ne näkyvät juuri ensi vuonna, voidaan käydä varmaan monenlaista keskustelua. Joka tapauksessa ensi vuoden budjetin osalta täytyy antaa tunnustusta valtiovarainvaliokunnalle siitä, että se on hyvin tunnistanut niitä tarpeita, mitkä niukkuuden jakamisessa ovat jääneet ehkä lisärahoja odottamaan. Erityisesti kun ajatellaan Itämeren tilaa, vesistöjen tilaa, niin eduskunnan lisäykset ympäristötöihin ovat tervetulleita, ja omalta osaltani aion pitää huolen siitä, että tämä eduskunnan osoittama 3 miljoonan lisäraha kohdentuu sillä tavoin, että se helpottaa Itämeren ja Suomenlahden ravinnekuormituksen pienentämistä. Kun ottaa huomioon tämän ympäristönsuojelun määrärahan, millä myös haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmiä pystytään kohentamaan ja tehostamaan, niin tämä kokonaisuus helpottaa myös haja-asutusalueitten haastetta jätevesikuormituksen pienentämiseksi.

Tutkimus- ja kehitysmäärärahojen lisäys on myös tervetullutta, ja on aivan varmaa, että ympäristöpolitiikan saralta selvitystarpeita tulee jatkossakin riittämään.

Kun ajatellaan ilmasto- ja Itämeri-kysymystä ja kansalaisten osallistumismahdollisuutta siinä, sitä taustaa vasten pidän myös hyvänä sitä, että ympäristöjärjestöjen avustuksia korotetaan, jotta kansalaisjärjestöt pystyvät tekemään valistustyötä kansalaisten keskuudessa ja myös konkreettisia toimia ympäristön tilan kohentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Koska eilen olin ympäristöministerineuvostossa enkä pystynyt olemaan täällä kyselytunnilla ja tässä on hiljattain tehty merkittävää kansainvälistä ilmastopolitiikkaa, niin muutama sana Balin ilmastosopimuksesta.

Lyhyesti voidaan sanoa, että Suomi saavutti tavoitteensa. Suomi lähti hakemaan Indonesiasta kansainvälisesti kattavaa sitoumusta, jossa seuraavan kahden vuoden aikana rakennetaan kaikkia maita koskeva yhteinen ilmastopolitiikka, mikä sisältää velvoitteita niin kehittyneille maille, nopeasti kasvaville talouksille kuin kehitysmaille. Velvoitteiden taso varmasti tulee olemaan erilainen erityyppisillä mailla, mikä on aivan selvää. Tärkeintä on, että maat ovat sitoutuneet yhteiseen ponnistukseen.

Tuossa niin kutsutussa tiekartassa — tai työohjelmassa, kuten itse sitä mieluummin kutsun — määritettiin myös tämä sisältö, mistä seuraavan kahden vuoden aikana täytyy sovun löytyä. Sen voisi lyhyesti tiivistää viideksi asiaksi: Ensimmäinen on päästöjen vähentäminen, se mille tasolle ja kuinka nopeasti kasvihuonekaasupäästöjä ryhdytään suitsimaan. Toinen, erityisesti kehitysmaitten kannalta keskeinen, kysymys on sopeutumistoimet ja niitten rahoittaminen. Siitä päästiin jo alustavaan sopuun, että joustomekanismien kautta kerätään rahastoa, jolla sitten kehitysmaita autetaan sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Kolmas rakennuspalikka on teknologian kehittäminen ja siirto. Myös siitä saatiin raamit kasaan, millä tavalla tätä asiaa tullaan edistämään. Päästökauppajärjestelmän ja siihen liittyvien joustomekanismien kehittäminen eli se, että pystytään kehitysmaissa tekemään päästöjä vähentäviä toimia ja niistä sitten teollisuusmaissa hyötymään päästökauppajärjestelmässä, tämä kehitys, tulee vahvistumaan. Metsäkadon hidastaminen ja pysäyttäminen ja sen kytkeminen osaksi ilmastopakettia oli myös merkittävä uudistus.

Arvoisa puhemies! Tuon Balin ilmastosopimuksen myötä hyppäyksenomaisesti kasvoi se todennäköisyys, että ilmastopolitiikka ja sen taloudellisen ohjauksen käyttö ei ole pelkästään EU:n harjoitus vaan myös muut kehittyneet maat saadaan tähän mukaan. Se on erittäin tärkeä asia suomalaisen energiaintensiivisen ja vapaassa kilpailussa toimivan teollisuuden, kuten metsä- ja metallialojen, kannalta, ja sen takia voidaan olla tyytyväisiä, että sovussa voittivat niin ympäristö kuin korkean tason osaamiseen perustuva teollisuus.

Asuntoministeri Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi pyydän saada kiittää asunto- ja ympäristöjaostoa, koko valtiovarainvaliokuntaa ja ympäristövaliokuntaa erinomaisesta yhteistyöstä syksyn aikana. Modernilla, nykyaikaisella asuntopolitiikalla, asumiseen, maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvällä politiikalla, on monia muitakin tavoitteita kuin perinteinen yleisten asuinolosuhteitten parantaminen.

Ensinnäkin asuntopolitiikalla on merkittävä elinkeino- ja kilpailukykypoliittinen ulottuvuus, ja tätä kautta asuntopolitiikan yhtenä tavoitteena on tukea taloudellista kasvua. Tällöin puhumme ennen kaikkea kasvukeskuksista, ehkä aivan erityisesti Helsingin seudusta, ja siitä, että osaavan työvoiman saanti edellyttää sitä, että tarjolla on tälle osaavalle, liikkuvalle työvoimalle riittävästi ja riittävän kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Toinen keskeinen asuntopoliittinen taustatavoite on sosiaalipoliittinen, sosiaalisen vastuun kantaminen niistä yhteiskunta- ja väestöryhmistä, joitten asumista on muutoin markkinaehtoisesti toimivassa järjestelmässä mahdoton toteuttaa. Tätä kautta on myös mahdollista muun muassa laitospaikkatarvetta vähentämällä aidosti hillitä sosiaali- ja terveysmenoja ja varsinkin niitten kasvua.

Kolmanneksi ja yhä voimistuvalla tavalla modernin asuntopolitiikan tehtävänä on hillitä ilmastonmuutosta ja tukea vastuullista ilmastopolitiikkaa.

Mitä tulee kysyntää vastaavan asuntotuotannon lisäämiseen, kuten täällä jaoston puheenjohtaja totesi, käynnissä on ollut laaja-alainen asuntopoliittinen toimenpideohjelma ja sitä koskeva työ, joka on itse asiassa eilen saatu merkittävään välivaiheeseen, kun asiaa valmistellut työryhmä jätti allekirjoittaneelle mietintönsä. Sitä kautta on tulossa huomattava määrä esityksiä, itse asiassa 39 erilaista esitystä, jotka varmasti tätä kokonaisuutta tukevat.

Olen samaa mieltä valtiovarainvaliokunnan mietintötekstin kanssa siitä, että Ara-tuotannon houkuttelevuutta pitää lisätä, ja tähän kohdistuvia elementtejä tässä työssä, asuntopoliittisessa toimenpideohjelmatyössä, on useita. Tämä ei kuitenkaan riitä, kysymys on myös laajemmasta kysymyksestä. Ara-tuotanto parhaimmillaankaan ei voi olla kuin noin parikymmentä prosenttia kaikesta tuotannosta, ja me tarvitsemme koko joukon toimenpiteitä, joilla myös muutoin lisäämme kiinnostusta asuntotuotantoon ja vuokra-asuntotuotantoon ennen kaikkea kasvukeskuksissa. Kysymys on edellytysten luomisesta markkinoille siten, että siellä olevat toimijat rakentavat enemmän.

Sosiaalisen vastuun osalta tämä budjetti on erinomainen. Erityisryhmien investointiavustusten nostaminen ensin hallituksen toimesta 45 miljoonasta 60 miljoonaan ja nyt sitten eduskuntakäsittelyn aikana edelleen 85 miljoonaan tarkoittaa 89 prosentin nousua tässä asiassa. Se on erinomainen ja merkittävä saavutus, joka olennaisesti tulee vaikuttamaan yhteiskunnan kaikkein heikko-osaisimpien, pitkäaikaisasunnottomien, dementoituneitten vanhusten ja kehitysvammaisten sekä monien muitten ryhmien, asuinolosuhteitten parantamiseen.

Erinomaisen positiivista on myös se, että asuntopoliittisessa toimenpideohjelmatyössä, joka siis valtiovarainministerin johdolla on toiminut, on nyt löytynyt yhteisymmärrys siitä, että tämä uusi, korotettu tukitaso olisi voimassa koko hallituskauden ajan. Tarkoitus on myös nostaa muun muassa pitkäaikaisasunnottomien, vammaisten ja opiskelijoitten enimmäistukiprosentteja. Tämän lisäksi pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma tulee erikseen käsittelyyn tammikuussa.

Ilmastonmuutoksen osalta on helppo allekirjoittaa valiokunnan mietinnössä oleva kirjaus siitä, että energia-avustukset siitä huolimatta, että niihin saatiin 10 miljoonan euron korotus, ovat edelleen sillä tasolla, että kyllä tarvetta olisi isommillekin määrärahoille. Tältä osin asuntopoliittinen toimenpideohjelma toteaa, että asiaan palataan kevään aikana hallituksen energia- ja ilmastopoliittisen strategian yhteydessä, eli toivoa on, että tälläkin puolella edistystä saadaan aikaiseksi.

Yksi rakenteellinen muutos, pieni mutta symbolisesti merkittävä, on se, että omistusasuntojen, omakotitalojen, korkotuki jatkossa sidotaan ennen kaikkea matalaenergiarakentamiseen. Aivan erinomaisen tärkeä mutta myöskin erinomaisen vaikea kysymys, johon myös mietinnössä viitataan, on yhdyskuntarakenteitten hajautuminen. Tältä osin myös asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa on joitakin näkökohtia, ja lisäksi haluan viitata valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistukseen, joka tulee myös eduskunnan käsiteltäväksi, ilmeisesti siinä helmi—maaliskuun paikkeilla.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan sektorillani on ollut vireillä useita isoja hankkeita, jotka kaikki ovat nyt tulossa siihen vaiheeseen, että on päätöksenteon aika. Asuntopoliittinen toimenpideohjelma, valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma tulevat kaikki (Puhemies koputtaa) hallituksen käsittelyyn tammi—helmikuun vaihteessa, korjausrakentamisen strategia vielä kevään aikana, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistaminen ilmeisesti maaliskuussa. Sen lisäksi ensi vuoden aikana on tarkoitus 30—40 prosentilla tiukentaa uudistuotannon energiatehokkuutta koskevia vaatimuksia.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran lämpimät kiitokset eduskunnalle hyvästä yhteistyöstä! Tämä on selkeä liikahdus eteenpäin vastuullisessa asuntopolitiikassa.

Matti  Ahde /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi olkoon myös ympäristöministeri Tiilikaiselle tästä ilmastoliikahduksesta, joka on historiallinen ja merkittävä! Kun opposition puolelta harvemmin tulee kiitoksia, niin nyt niitä tulee oikein runsain mitoin. Muutoinkin tämä ministeri Tiilikaisen pieni hetki ympäristöministerinä on ollut lupauksia antava ja mielestäni eduskunnan keskeisiä kannanilmaisuja kunnioittava, hyvin hyvää parlamentaarista toimintaa ministeriltä. Toivoisi pitkää ikää hänelle tuossa tehtävässä.

Sitten vielä kysymys, joka huolestuttaa joulun aikana, tai itse asiassa kaksi kysymystä. Haluaisin ministeriltä kuulla tässä eduskunnan edessä: Onko hallitus suunnittelemassa a) vesilain ja b) koskiensuojelulain muutosta? Saa joulurauhan, kun kuulee ympäristöministerin kannan tästä asiasta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin ministeri Tiilikaiselle. Hän on ilmastoministeri, ja hänellä on tietty sisäinen tahto näissä asioissa, se on hieno asia. Mutta haluaisin täsmentää hiukan hänen puheenvuoroaan äsken Baliin liittyen, nimenomaan siltä kohdalta, että eihän ole olemassa mitään Balin ilmastosopimusta, niin kuin ministeri tuli sanoneeksi.

Sitten toinen asia. Tämä tuli esille, mitä me saavutimme Balilla, mutta se, mitä ei saavutettu, ministeri, on tietysti se, ettei saatu niitä sitovia lukuja, ja se on se meidän ongelmamme edelleenkin. Yhdysvallat on mukana, ja dramatiikkaa oli kovasti, ja se on hienoa, että ne raiteet jatkuvat ja kohdistuvat molemmat, siis Kioton raide ja tämä ilmastonmuutossopimusraide, Kööpenhaminaan. Mutta aika kuluu. Täsmentäisin vain tätä, että ei se nyt mikään riemuvoitto ollut, mutta prosessi jatkuu ja elää. Toivon, että Suomi on aktiivisesti toteuttamassa näitä tavoitteita.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös puoleltani osoittaa kiitokset ympäristöministerille siitä, että eilisessä ympäristöneuvostossa olette vienyt eteenpäin lentoliikenteeseen kohdistuvaa päästökauppaa, joka ei toki ole ongelmaton, mutta silti tärkeä avaus.

Aivan oikein korostitte myös näitä ilmasto- ja Itämeri-asioita. Nämä olivat myös ympäristövaliokunnan keskeisiä huolenaiheita. Haluan todeta Itämeren osalta sen, että hallituksen on kyllä syytä arvioida omien toimiensa riittävyyttä aika kriittisesti. Itämeren tilanne on erittäin huono, me kaikki tiedämme tämän faktan, ja nämä toimet, joita nyt on tehty, eivät ole mielestäni aivan riittäviä siinä suhteessa, mikä kehitys on ollut.

Asuntopuolella on isoja haasteita, kuten ministeri Vapaavuori totesi, ja on hyvä, että tämä ohjelma nyt etenee. Mutta kyllä toivon, että pidätte riman aika korkealla. Näitä ohjelmia on tässä vuosien varrella nähty useita, ja toivoisin kyllä arviota siitä, kuinkahan nuo 39 esitystä sitten ihan oikeasti etenevät konkretiaksi.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun nyt kaikki kiittävät, niin haluan minäkin kiittää siitä, että ensi kesänä Teerijärven naurulokit saavat kyytiä.

Mutta sitten tähän budjettiin. Kyllä minä olen pikkaisen ihmetellyt sitä, että yksimielisesti lausutaan jotakin mutta sitten ne seuraamukset ovat muuta: ei ryhdytä niihin toimenpiteisiin, mitä edellytetään, mitä se teksti edellyttää. Valiokunta pitää korjaus- ja energia-avustuksen korotusta liian pienenä. No, jos valiokunta yksimielisesti pitää sitä liian pienenä, kai sitä silloin pitää korottaa. Valiokunnan saaman tiedon mukaan määräraha ei tule riittämään. No, tämähän on lähes perustuslakikysymys. Ministerivastuun mukaan budjettiin on merkittävä kaikki tulot ja menot, kaikki tiedossa olevat tulot ja menot, ja jos ei sitä tehdä, silloin rikotaan perustuslakia. (Puhemies koputtaa) Ihmettelen, minkä takia ei määrärahaa lisätä, jos tiedetään, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että määräraha ei riitä.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastokokous pidettiin toisella puolen maapalloa Balilla. Kokouksen suurin anti oli sopiminen neuvottelujen jatkamisesta. Kysyn ympäristöministeri Tiilikaiselta: Eikö olisi ollut paljon ympäristöystävällisempää ja Suomen valtiollekin halvempaa, jos näin yksinkertainen päätös kuin neuvottelujen jatkaminen olisi tehty puhelimitse?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten kuulimme tästä ministerin esittelystä, olemme saaneet kansallisella tasolla paljon hyvää, myöskin tähän budjettiin. Mutta yksi asia tietysti, joka huolettaa, liittyy näihin päästöihin ja niiden rajoittamiseen. Kysyisin ministeriltä: Kuinka pitkällä ollaan kansallisesti valmistelemassa näistä päästöistä aiheutuvien vaikutusten arviointia, ja jos sitä ollaan valmistelemassa, niin millä aikavälillä näitä tuloksia voitaisiin odotella?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidä Saaristo Siistinä saa valtiovarainvaliokunnan mukaan 113 000 lisää rahaa, se on okei, mutta miten, ministeri Tiilikainen, valvotaan näitten venesatamien septitankkien tyhjennyslaitteita? Niitähän ei nimittäin ole tarpeeksi.

Ministeri Vapaavuori, Kuntaliitto on laskenut, että tarvitaan 3 000 palveluasuntoa vuodessa vanhuksille tässä maassa. Kuinka paljon tätä erityisryhmien rahoitusta tullaan käyttämään tähän tarkoitukseen?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Regeringen har reserverat pengar för upphandlingen av ett fartyg för bekämpning av olja och det här är mycket bra. Oljetransporterna har 2007 uppgått till 140 miljoner ton, rekordmycket, över Finska viken. Miljöutskottet konstaterade att det fram till 2015 behövs mellan 100 och 150 miljoner euro till för oljebekämpningen.

Ensi vuoden aikana on tarkoitus tehdä selvitys valtion ja kuntien öljyntorjuntavalmiuden kehittämisestä, ja tämä on tärkeä asia. Mutta samaan aikaan saamme huolestuttavia uutisia siitä, että Varustamoliikelaitos on laskemassa valmiutta öljyntorjunnassa. Mitä hallitus aikoo tälle asialle tehdä?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Tiilikaista on kiitelty punastumiseen asti, täysin aiheesta, voin täysin rinnoin yhtyä näihin kiitoksiin ministerin toimintaa läheltä seuranneena.

Mutta jo ihan vaihtelun vuoksi haluaisin kiittää ministeri Vapaavuorta, joka on osoittanut merkittävää johtajuutta ja näkemystä nimenomaan rakennussektorin ilmastopäästöjen vähentämisessä. Kysyisinkin ministeri Vapaavuorelta: Meidän suurin haasteemmehan on olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen. Siinä varmaankin rakentamismääräyksillä voidaan tehdä melko paljon, mutta tarvittaisiinko budjettipuolella joitakin toimenpiteitä vastaisuudessa?

Kun ministeri Tiilikainen perustellusti painotti Itämerta ja ilmastonmuutosta omassa puheenvuorossaan, niin kysyisin, kun valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että valiokunnan saaman tiedon mukaan määräraha ei tule riittämään, ja korostetaan, että Metson jatkon valmistelussa täsmentyvät ohjelman resurssit tulee ottaa huomioon tulevissa budjettiesityksissä: Miten kommentoisitte tätä Metson rahoitustarvetta?

Ympäristöministeri   Kimmo   Tiilikainen

Kiitoksia, arvoisa puhemies, seikkaperäisestä ohjeistuksesta. Kyllä sillä varmasti pärjätään.

Kiitoksia kiitoksista! — Ensinnäkin palataan vielä tähän ilmastosopimukseen hetkeksi. Ed. Tiusanen paikalla olleena peräänkuulutti näitä sitovia lukuja. No, se on totta, että niitä ei ole siinä Balin niin sanotussa työohjelmassa tai tiekartassa. Mutta tässä on myös semmoinen harha, että nykyisen nopean tiedonvälityksen aikana kokouksesta uutisoitiin ennen kuin kokous oli päättynyt, ja kokouksen viime metreillä hyväksyttiin erään alaryhmän työn tuloksena yllättäen sellainen kirjaus, mikä piti sisällään ne prosenttitavoitteet, 25—40 prosenttia vähennystä kehittyneille maille. Edellisenä yönä vielä ei ollut mitään varmuutta siitä, tultaisiinko tätä kappaletta hyväksymään, mutta viimeisenä päivänä Japani oli hiljaa, Kanada veti vastustuksensa pois, Venäjä niin ikään, käytyään EU:n kanssa lisäneuvotteluja, veti vastustuksen pois. Eli myös ne prosentit löytyvät, ei siitä tiekartasta, vaan toisesta pöytäkirjasta, joka on yhtä painava. (Ed. Tiusanen: Se on alaviitteessä mainittu!)

Lentoliikenteen päästökauppa on todellakin monipuolisempi juttu. Hyvä, että lentoliikenne saatiin tuohon rajoitusten pariin. Haaste on siinä, että saadaan myös hyvin maailman kattava tästä ennemmin tai myöhemmin syntymään, ja siinä työsarkaa varmasti riittää.

Ed. Kerola kysyi päästöjen rajoituksista ja konkreettisista suunnitelmista Suomessa. Näitä konkreettisia suunnitelmia valmistellaan hallituksen ilmasto- ja energiastrategian laadinnan yhteydessä. Ensinnäkin on tietysti tärkeätä, että komissio tuo omat esityksensä EU:n ilmasto- ja energiapaketin toimeenpanosta, mikä on luvattu 23. tammikuuta mennessä. Siinä käytännössä ratkeavat sitten pitkälti ne velvoitteiden tasot, mihin sitten reagoidaan. Eli ennen tätä ilmastopaketin valmistumista on vaikea myös meillä vetää kiinni lopullisia toimenpiteitä.

Itämeren osalta on mukavaa, että tässä nousi esille tuo öljyntorjuntavalmius. Tosiaan nyt uusi alus on tullut, kiitos edellisen lisäbudjetin sekä nyt tämän hyväksytyn budjetin, (Puhemies koputtaa) rahoitus siihen on olemassa. Mutta öljyntorjuntavalmiutta on paljon muutakin kuin yksi avomerellä toimiva alus, ja niihin ed. Gestrin ansiokkaasti kiinnitti huomiota.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Myös omalta puoleltani kiitokset kiitoksista! Kovin suurta riitaa ei näköjään ympäristöministeriön hallinnonalalla saada hallituksen ja eduskunnan välillä aikaiseksi, ja hyvä niin.

Silti ed. Kallikselle haluaisin huomauttaa, että näkemyksenne budjetin perustuslaillisista ulottuvuuksista on vähintäänkin omituinen. Varsinkaan silloin, kun puhutaan avustuksista, niihin ei liity sen tyyppistä perustuslaillista ulottuvuutta kuin annoitte ymmärtää, ja sen varmasti tiedätte.

Ed. Huovinen kysyi, kuinka korkealla rima asuntopolitiikassa on. Kyllä se on korkealla. Kyllä tämä on vakavin yritys pitkään aikaan. Tavoitteeni on se, että se on korkeammalla kuin edellisten hallitusten aikana, myös niitten hallitusten aikana, joissa yhdessä aikanaan näitä asioita hoidimme.

Ed. Asko-Seljavaara kysyi vanhusten palveluasuntojen perään. On selvää, että kun määrärahat kutakuinkin tuplaantuvat, niitä voidaan rakentaa kutakuinkin tuplasti. Käytännössä järjestelmä kuitenkin toimii siten, että Ara ottaa hakemuksia vastaan ja jakaa niitä. Siinä samassa jonossa on paitsi vanhusten palveluasuntoja myös pitkäaikaisasunnottomien kohteita, kehitysvammaisten kohteita, opiskelijoitten kohteita jne. Eli kyllä se on hankekohtaista arviointia ja riippuu siitä, kuinka hyviä hakemuksia miltäkin sektorilta tulee.

Ed. Tynkkynen kiinnitti huomiota sektorini vaikeimpaan kysymykseen. Hän on asiassa täysin oikeassa, mutta ratkaisujen löytäminen on kovin vaikeata. Meillä asuntokanta uudistuu vain runsaalla prosentilla vuodessa. Jos haluamme sen energiatehokkuutta olennaisesti parantaa, silloin meidän pitää kiinnittää huomiota siihen 99 prosenttiin. Kyllä meidän pitää miettiä normiohjauksen puolella, onko mahdollista isompiin peruskorjauksiin kytkeä myös tämmöinen elementti, ja myös budjettitaloudellisia seikkoja. Mutta luotan myös siihen, että hallituksen ilmastopoliittinen ekspertti ed. Tynkkynen tuo tässä luovia ehdotuksia.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi terveisiä Balilta, ja sain samanlaiset terveiset myös Humberto Rosalta, Portugalin ympäristöministeriltä, kun hänet eilen Brysselissä tapasin. Hän kyllä juuri korosti sitä, mistä Kimmo Tiilikainen kertoi, näitä mutkan kautta saatuja lukuja, ja se on erittäin hyvä asia.

Kysyisin oikeastaan tulevien esitysten perään, kun odotamme hieman tämmöisessä hämyssä tätä tulevaa selontekoa ja mistään konkretiasta emme saa tietää: Muistattehan, hallitus, sitten tehdä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arviot myös, koska se, miten nämä kustannukset ilmastonmuutoksen torjunnasta jakautuvat meidän suomalaisten kesken, on hirveän tärkeä näkökulma. Tiedän, että Hollannissa valmistellaan erikseen vähätuloisten tukemista, jotta he pääsevät mukaan, kun tahtovat. Se on jo kaksi kertaa hallituksen esityksistä unohtunut. Kun saimme autoverouudistuksen, joukkoliikennevaikutuksia unohdettiin arvioida. Myöskään energiaveron yhteydessä ei arvioitu esimerkiksi joukkoliikennettä ollenkaan. Aika kovalla työllä valiokunnassa saimme sitten (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kauppa- ja teollisuusministeriöstä lukuja. Näitä toivon.

Ministeri Vapaavuorelle vaan: Miten suhtauduitte Penttilän esitykseen, että myöskin kaavoituksessa huomioitaisiin toimistojen sijoitus niin, että yli 600 metrin päähän radoista ei saisi rakentaa? Tämä olisi liikenteellisesti tärkeää huomioida.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt todeta ministereille, kun täällä näin kovasti näitä kiitoksia teille tuntuu satelevan, että nämä kiitokset ja kehut ovat osin ehdollisia ja ne liittyvät ehdollisuuteen siinä mielessä, mitä te saatte oikeasti aikaan. Tässä nyt joitakin tuloksia on ollut, mutta asuntopuolella me kaikki tunnemme tämän faktan, että täällä on isoja rakenteellisia ongelmia, joihin ei ole kyetty puuttumaan. Vaikka tehdään suunnitelmia, niin edelleen haluan painottaa sitä, että konkretian merkitys on tärkeä.

Sitten aihe, joka yhdistää teitä, arvon ministerit: ilmastonmuutos ja se, miten voidaan sen torjuntaan kansalaisia paremmin kannustaa. Tässä oleellinen tekijä on Motiva, joka voi antaa hyviä neuvoja ja ohjeita kansalaisille. Eilen täällä keskustelussa ministeri Pekkarinen totesi näin: "- - kaiken lisäksi ei tämä homma ole kiinni siitä, onko Motivalla vähän enemmän tai vähän vähemmän rahaa." Nyt toivon kyllä, että te kaksikkona pidätte huolta siitä, että Motivan rahoitusta tullaan tulevina vuosina nostamaan. (Puhemies: Minuutti!) Kuluttajia ei saa jättää yksin ilmastonmuutoksen kanssa.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainväliset neuvottelut myös Itämeren tilan parantamiseksi jatkuvat. Noin kuukausi sitten Itämeren suojelukomissiossa saatiin merkittävä läpimurto aikaan, kun ensimmäistä kertaa pystyttiin sopimaan taakanjaosta ympäristövaltioiden kesken ja myös riippumattoman tarkkailuryhmän asettamisesta.

Nyt erityisiä haasteita asettavat kuitenkin nuo Itämereen rajautuvat EU:n uudet jäsenvaltiot, joilla on erittäin pitkät siirtymäajat muun muassa yhdyskuntajätevesien puhdistamisen suhteen ym. Nyt samaan aikaan Euroopan unionissa valmistellaan Itämeri-strategiaa, jossa Suomella tulisi olla tärkeä panos sen sisällön suhteen. Tarkoitus on, että vuonna 2009 komissiolla olisi Itämeri-strategia valmiina. Minkälaisin ympäristötavoittein ympäristöministeri on lähtenyt mukaan tuohon strategian valmisteluun?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaksi kysymystä asuntoministerille.

Ensinnäkin: Koska esitykset vuokra-asuntotuotannon lisäämisestä tulevat hallitukselta eduskunnalle?

Toisena kysymyksenä: Pidättekö huolen siitä, että vuokrataso pysyy uustuotannossa sellaisella tasolla, että myös pieni- ja keskituloiset voivat niissä uusissa asunnoissa asua?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minun mielestäni kiitokset ovat aivan oikeaan osuneita eivätkä ne ehdollisia tässä vaiheessa ole, mutta totta kai meillä tulee olla myös tavoitteita edelleen.

Kysyisin ministeri Tiilikaiselta ympäristötöistä ja näistä siirtoviemärihankkeista. Onko näköpiirissä nyt uusia suunnitelmia rahoituksen osalta?

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on turkistarhauksesta tulevan lannan kohdentaminen oikein, koska se on aika ravinnerikasta monestakin syystä. Onko tähän ympäristöministeriöllä osoittaa kokeiluvaroja?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme nähneet, että viime vuoden aikana ihmiset laajasti ovat heränneet siihen, että myöskin heidän omilla elämäntapavalinnoillaan on vaikutusta näihin isoihin kysymyksiin, kuten Itämeren suojeluun ja ilmastonmuutokseen. Haluaisinkin kannustaa kumpaakin ministeriä miettimään, miten tätä suotuisaa mielipiteenmuutosta voisi käyttää hyväksi niin, että ryhdymme oikeasti toimenpiteisiin. Luulen, että moni meistä kokee tiettyä turhautumista siksi, että vaikka edistysaskeleet ovat oikean suuntaisia, ne ovat sittenkin kovin vaatimattomia niihin tavoitteisiin nähden. Haluaisinkin kysyä: Kuinka aiotte hyödyntää tätä positiivista mielenlaatua, joka Suomessakin vallitsee?

Sitten haluaisin kysyä ministeri Tiilikaiselta: Miten aiotte toimia niin, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ei vaurioiteta luonnon monimuotoisuutta? Tässähän oli itse asiassa ed. Ahteelta kysymys liittyen vesivoimahankkeisiin, joka liittyy tähän aiheeseen.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Talman, puhemies! Äsken valmistui selvitys öljyntorjuntavalmiudesta avomerellä. Tämä selvitys oli sinänsä hyvä, koska siellä todettiin selkeitä puutteita ja kehittämistarpeita. Täytyy pitää mielessä, että Suomenlahti on erittäin kapea vesi ja öljy tulee aina jossain vaiheessa myös rannoille. Silloin on erittäin tärkeätä, että meillä on myös riittävä valmius öljyntorjuntaan rannoilla. Tästä öljyntorjuntavalmiudesta ei ole tarkkaa tietoa tällä hetkellä. Se olisi hyvin tärkeätä tietää mielestäni, koska tämä kokonaistorjuntavalmius on aivan ratkaiseva. Tullaanko ensi vuoden aikana tekemään selvitys tästä rannoilla tapahtuvasta öljyntorjuntavalmiudesta ja sen riittävyydestä?

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvin tiedämme, asuntopuolella on tällä hetkellä varsin isoja ongelmia. Pula kohtuuhintaisista asunnoista on uhkana työllisyyspolitiikalle jo tässä vaiheessa, ja kaiken kaikkiaan vuokra-asumisen hinta on tänä päivänä kohtuuton. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoo tänään, että omistusasumisen kulut ovat vain 60 prosenttia vuokra-asumisen kuluista. Nyt on aivan olennainen se kysymys, lähteekö kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa liikkeelle, ja siinä nimenomaan myös se hintapuoli, että se sitten on kohtuuhintaista. On ihan hyvä, että nyt toimitaan, mutta kysymys kuuluu, toimitaanko riittävästi. Eli nyt pitäisi kerta kaikkiaan päästä tällaiseen radikaaliin korkotukiehtojen parantamisratkaisuun. Me kaikki tiedämme, että Valtion asuntorahastossa on varoja. Voisiko niitä nyt radikaalisti käyttää selkeisiin korkotukiehtojen muutoksiin siten, että esitettäisiin tuelle vaikka joku tavoitehinta, jolla on synnyttävä kohtuuhintaista asuntotuotantoa, vaikka 10 euroa per neliö?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Entisenä aravarakennuttajana voin kyllä ehdollisesti jo kiittää ministeri Vapaavuorta. Lopulliset kiitokset tulevat sitten, kun korkotukilainojen omavastuu laskee. Mutta, ministeri Vapaavuori, rakentamisen hinta riippuu kolmesta asiasta: suunnittelun ohjauksesta, kilpailuttamisesta ja tonttipolitiikasta, tonttien hinnoista. Tonttien hinnoille täällä ei näköjään kukaan voi mitään. Mutta onko tässä teidän 39 asian listassanne mitään, millä edistettäisiin suunnittelun ohjausta ja myöskin rakennuttamisen osaamista ennen kaikkea asunto-osakeyhtiöissä? Toisaalta tämä hankintalaki on vienyt aravarakennuttajalta mahdollisuuden kilpailuttaa. Onko siihen kiinnitetty mitään huomiota?

Sitten toivon lopuksi, että aravarakentamista, kun sitä nyt lisätään, ei nähtäisi pelkästään erityisryhmien asumisena. (Puhemies: Minuutti!) Aravavuokra-asunnotkin ovat ihmisten koteja.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat erittäin tärkeitä Suomen talouden ja kilpailukyvyn näkökulmasta. Nyt yksi asia on tämä 20 prosenttia uusiutuvien osuudeksi vuoteen 2020 mennessä EU:ssa. Haluaisinkin kysyä tämän taakanjaon osalta: Mikä on tällä hetkellä Suomen tilanne?

Toinen kysymys liittyy tähän Balin kokoukseen. Pitää paikkansa, että aivan viimeisenä päivänä viimeisen alasopimuksen alaviitteeseen saatiin näitä prosenttilukuja kehittyneille maille vuoteen 2050. Nyt on kuitenkin niin, että läntisen maailman talouskasvu on vaikeuksissa ja se uhkaa pysähtyä. Onko todella odotettavissa vuonna 2009, että me saamme sopimuksen tältä sektorilta?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme sitoutuneet EU:n tasolla luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä. Tähän työhön tarvitaan yhä enemmän luonnonsuojelualueita sekä kansallispuistoja, erityisesti Etelä-Suomessa. Tuo Metso 2 -ohjelman esitys julkistettiin hiljattain, ja monet järjestöt ovat olleet huolissaan ja tuoneet esiin, että toimet, mitä siinä esitetään, ovat riittämättömiä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, etenkin valtion mailla.

Sipoonkorven ja Selkämeren kansallispuistot, jotka sisältyvät hallitusohjelmaan, ovat tarpeellisia, mutta tarvittaisiin myös muita toimia, kuten vaikkapa Evon kansallispuiston toteuttamista. Kysyisinkin: Mitä suunnitelmia tällä saralla ministerillä on?

Nämä Balin askeleet olivat oikeita, kuten moni tässä on tuonut esiin. Tätä energiansäästöä sen osalta korostaisin. Ollaanko valmistelemassa erillistä energiansäästölakia, johon hajanaiset direktiivit koottaisiin ja vähän kiristettäisiin vielä näitä velvoitteita?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n linjana hyvin vahvasti tässä ilmastokysymyksessä on ollut myös panostaa uusiutuvaan energiaan, mikä minulle oikein hienosti sopii. Mutta nyt kun Yhdysvallat on tullut esiin ydinvoimalla, niin luuletteko, että se vaikuttaa EU:n näkökulmiin myös tulevaisuudessa?

Sitten kysyisin Itämeri-asiasta. Yhdyn ed. Huovisen huoleen Itämeren tilanteesta ja olen kiitollinen siitä, että tänne rahaa on lisää tullut. Mutta haluaisin, että kiinnitettäisiin huomiota myös siihen, että yhdyskuntien jätevesilietteen loppusijoitus ei ole nykypäivänä kunnossa. Ainehan on häviämätöntä, ja kysyisin: Aiotaanko jätevesilietteen loppusijoitukselle tehdä jatkossa jotain?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin olisin jatkanut Balista vielä hetken. On syytä yhtyä kaikkiin näihin kiitoksiin, joita täällä on esitetty ministereille ja Suomen delegaatiolle hyvästä tuloksesta. Mutta miten, ministeri Tiilikainen, arvioitte tätä vuoden 2009 kokousta ja mahdollisuutta saada seuraavalle sitoumuskaudelle todella tiukat prosentit? Kuinka todennäköiseltä se Balin keskustelujen pohjalta näyttää? Uutena elementtinä Balilla tuli tämä kehitysmaiden sitoutuminen nyt tähän prosessiin. Suuret kehitysmaat ovat mukana. Puhutaan myöskin metsäkadon pysäyttämisestä, teknologian siirrosta. Mitä Suomi voisi tehdä näissä asioissa? Miten saadaan rohkaistua kehitysmaita vielä suurempiin sitoumuksiin ja mukaan tähän prosessiin?

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Balilla olleena haluan minäkin selventää, että päästöhaarukka 25—40 prosenttia sovittiin neuvottelujen lähtökohdaksi, tämä ei vielä tarkoita sitovia tavoitteita. Balin kokouksen perusteella voi päätellä, että Suomen tulee varautua hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen miinus 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan luotettavaa ja puolueetonta tietoa suunniteltujen toimenpiteiden ympäristö- ja taloudellisista vaikutuksista. EU:n biopolttoainepolitiikka on varoittava esimerkki hätiköidystä päätöksenteosta. Olisinkin kysynyt nyt kummaltakin ministeriltä: Tulevatko ilmastonmuutoksen vaikutukset osoitetuilla tutkimusmäärärahoilla riittävän hyvin selvitetyiksi? Oletteko tyytyväisiä?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ympäristöministeriltä kahta asiaa. Tässä salissa on nyt kovasti kiitelty lentoliikenteen päästökaupan sopimuksia. Rtk-malli tarkoittaa sitä, että lentoliikenne Suomeen ja Suomessa vähenee ja useat reitit lopetetaan. Mitä ministeri aikoo tehdä? Kehitetäänkö nytten sitten junaliikennettä korvaamaan näitä lopetettavia lentoreittejä? Tämä ei ole ihan yksinkertainen kysymys varmaan keskustapuolueelle.

Toinen asia on tämä päästöjen rajoittaminen ja uusiutuvan energian käyttöönoton lisääminen. Vesivoima on paras ratkaisu tähän yhtälöön. Voidaanko tätä vesivoimaa nyt lisätä sellaisella teknologialla, että nämä ympäristövaikutukset jäisivät mahdollisimman pieneksi?

Ympäristöministeri   Kimmo  Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Aloitetaan tällä kertaa tuosta Itämerestä, jonka kohdalla ed. Huovinen jo peräsi näitä konkreettisia toimia, kysyi, ovatko toimet riittäviä.

Itämeren ongelmien kannalta ehdottomasti tärkeätä on tässäkin se kansainvälinen sitoumus. Reilu kuukausi sitten Itämeren rantavaltiot pääsivät sopuun pitkän epävarmuuden kauden jälkeen Helcom-sopimuksen jatkosta, jossa hyväksyttiin jälleen kerran melko reippaita ravinnepäästöjen vähennystavoitteita. Itse asiassa se oli Suomen tärkein konkreettinen toimi Itämeren hyväksi, että saatiin Venäjältä, Puolalta, Baltian mailta sitoumus mittaviin ravinnepäästövähennyksiin. Täytyy sanoa, että siinä teimme yhdessä Ruotsin ministerin kanssa myös tätä ed. Oinosen peräänkuuluttamaa puhelintyötä, jotta Itämeren rantavaltiot saatiin tähän sopuun mukaan.

Nämä peruslinjaukset — ravinnepäästöjen alentaminen, öljykuljetusriskien pienentäminen, haitallisten aineitten päästöjen vähentäminen ja monimuotoisuuden suojelu — kaikki ovat niitä asioita, mitä myös sitten EU sisällään tässä Itämeri-strategian ympäristöosiossa tulee viemään eteenpäin, toivottavasti nopeutetussa aikataulussa, koska ne tarpeet uusissa EU-jäsenmaissa ovat mittavat jätevesikuormituksen pienentämiseksi yhdyskunnista. Se on myös helppoa, koska se on pistekuormitusta.

Toinen kysymys koskee monimuotoisuutta ja Metsoa, jota tässä ovat esimerkiksi edustajat Tynkkynen ja Taiveaho peräänkuuluttaneet. Metsoa valmistellut työryhmä sai työnsä päätökseen, ja tuo työryhmän tulos luovutetaan ministerille sitten tammikuussa. Siitä on nyt sitten jo kommentteja sinkoillut sinne sun tänne. Tärkeintä on, että sovitaan Metso-ohjelman jatkosta, vapaaehtoisuuteen pohjaavasta suojeluohjelmasta, joka laajenee koskemaan koko Etelä-Suomea, kohdennetaan suojelutoimet sinne, mikä on suojelun arvoista, riippumatta siitä, onko se nyt sitten kunnan tai yksityisen tai Metsähallituksen maalla. On suojeltava sitä, mikä edesauttaa monimuotoisuutta. Rahoituksen riittävyyttä, koska nyt on vasta tämä ohjelma kasassa, ei ole voitu viime kerralla kehyksiä rakennettaessa ottaa huomioon. Nyt ympäristöministeriöllä ja -ministerillä tulee olemaan varsin haasteellinen tehtävä saada Metson tarvitsema rahoitus näkyviin kehyksissä.

Aivan samanlaisia haasteita kehyksiin liittyen tulee myös täältä öljyntorjuntavalmiuden parantamisen puolelta. Kysymys siitä, ryhdytäänkö myös tähän rannikkovesien torjuntavalmiuden kartoitukseen: Olen tämmöisen ohjeen suullisesti Sykelle jo antanut, että työtä, joka on avomerien osalta saatu päätökseen, tullaan jatkamaan rannikoitten osalta. Varmasti ne kirjalliset määräykset kerkeää antamaan vielä myöhemminkin.

Sitten tässä oli näitä monimuotoisuuskysymyksiä vesistöjen osalta. Niihin vastaan lyhyesti: Vesilain uudistus on oikeusministeriössä käynnissä. Koskiensuojelulain uudistamista ei ole ympäristöministeriössä käynnistetty.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kun ed. Huovinen totesi, että kiitokset ovat ehdollisia, niin minun kiitokseni ed. Huoviselle eivät ole ehdollisia. Haluan kiittää täydestä sydämestä ja uskon, että näin voin tehdä myös vuoden päästä.

Ed. Kumpula-Natri viittasi Penttilän — ilmeisesti Helsinkiin tulevan apulaiskaupunginjohtaja Penttilän — ajatukseen siitä, että 600:aa metriä kauemmaksi asemista ei saisi rakentaa isompia keskittymiä. Tämä ei kyllä ole Penttilän ajatus, vaan kyllä se on niin sanottu Kööpenhaminan malli, Kööpenhaminan sormimalli. Se on radikaali teko, mikä Tanskassa on tehty. Näin pitkälle meneviä suunnitelmia meillä ei ole, mutta siihen suuntaan on pakko päästä, ja tämä, jos joku, nimenomaan korostaa Pääkaupunkiseudulla kuntien välisen yhteistoiminnan tärkeyttä ja merkitystä. Tämä yhteinen yleiskaava, jota on esitetty, joka on näissä ohjelmissa, pyrkii nimenomaan tähän. Sen osalta on vähän epäilty, tuoko se lisää asuntoja markkinoille. Ei välttämättä tuo, mutta se on erinomaisen tärkeä elementti pyrittäessä vastustamaan yhdyskuntarakenteen hajautumista. Se on jälleen taas sen yksi testi, ja katsotaan, saadaanko Pääkaupunkiseudulle näitä aikaiseksi, pystytäänkö aitoon yhteistoimintaan vai tarvitaanko sitten radikaalimpia tekoja.

Ed. Kuopalle totean, että tammi—helmikuun vaihteessa on tarkoitus tehdä hallituksen päätökset kaikista näistä asuntopoliittisista asioista. Sen jälkeen tuodaan mahdollisimman nopeasti eduskuntaan ne päätökset, jotka edellyttävät eduskunnan päätöstä. Iso osahan ei sitä vaadi, vaan voidaan toteuttaa joko hallituksen päätöksillä tai Araa uudelleen ohjastamalla.

Vuokratasoa ei kukaan voi taata. Vuokrataso voidaan taata perinteisen Ara-tuotannon osalta siltä osin kuin kyse on aidosti yleishyödyllisistä tuotteista eli lähinnä kaupungeista, jotka pystyvät sisäisellä tulontasauksella sen takaamaan. Mutta tietenkin mitä enemmän saamme tuotantoa markkinoille, sen paremmat mahdollisuudet meillä on oikeasti sitä edistää.

Uusi elementti liittyy tähän välimalliin, joka on siinä mielessä dramaattinen, että siinä nimenomaan kilpailutuskriteerinä on vuokrataso eikä mikään muu. Siinä mielessä kyllä tähän uusia elementtejä rajusti tuodaan.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeri on ollut erittäin vahvasti esillä sekä täällä salissa että myös budjetissa ja samoin tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Se on hyvä, koska kaikki mahdollinen täytyy tehdä. Itämeri on kovin haavoittuva meri.

Vuoden 2008 budjetissa on varattu 23 miljoonaa euroa ympäristöhankkeiden vauhdittamiseksi. Ymmärsin, että suunnitelmien mukaan tämä osuus kuitenkin pienenee tulevaisuudessa. Minusta se on erittäin huolestuttavaa, etenkin kun olen ymmärtänyt, että tällä rahalla juuri näitä Nevan suiston kanaloiden ympäristöhaittoja vähennetään ja samoin Pietarin jätevedenpuhdistamon loppuunsaattaminen kuuluu tähän. Toivoisin, että näitä rahoja ei vähennetä, koska ne ovat tuiki tarpeellisia myös tulevaisuudessa. (Puhemies: Minuutti mennyt!) Ehkä ministeri kommentoi tätä jotenkin.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan jatkaa tätä öljyntorjunnan asiaa hieman konkreettisemmin. Sinivihreä hallitus hallitusohjelmassaan kirjaa, että tämä paljon puhuttu ja kovasti odotettu öljyntorjuntakeskus perustettaisiin Porvooseen. Sijaintia puoltaa moni seikka, niin logistiset yhteydet kuin sitten sekin, että kaupunki on hankkeeseen sitoutunut. Budjetissa löytyy rahaa. Nyt ympäristöministeriössä keskuksen perustamista kuitenkin vielä selvitetään. Tarkoituksena on saada mukaan valtion lisäksi niin sanottuja isäntäkuntia samoin kuin sitten yksityistäkin rahaa. Selvitystyö on luvattu tehdä vuoden loppuun mennessä. Arvoisa ministeri, vuosi alkaa olla lopussa tuota pikaa, ja kysyisinkin nyt: Mikä on päivän tilanne tämän Porvooseen perustettavan öljyntorjuntakeskuksen suhteen? Asialla alkaa olla kiire.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rakennusten energiankulutuksen osuus kokonaisenergiankulutuksesta on varsin suuri. Tutkimusten mukaan alle 1 000 neliömetrin rakennukset eli käytännössä pientalot ovat suurimpia energiasyöppöjä. Energiatehokkuutta voidaan kieltämättä lisätä rakentamismääräysten muuttamisen kautta. Nyt kysyn ministeriltä, kun täälläkin salissa vahvasti keskustellaan siitä, että rakentamiskustannukset ovat nousseet voimakkaasti, ja arvostelua, varmaan ihan ansaitusti, on esitetty: Onko tehty laskelmia siitä, missä tämä pääomakustannus on järkevää? Jossakin se raja tulee vastaan. Täytyy muistaa, että myös rakennusmateriaalien valmistuksessa tarvitaan vahvasti energiaa, eivät ne synny itsestään. Mikä on esimerkiksi se eristeen paksuuden mitta, jonka ylittyessä sitä ei enää kannata lisätä? Nämä ovat isoja kysymyksiä kaiken kaikkiaan. Ne nostavat merkittävästi rakentamiskustannuksia, ja tämä näkemys tulisi kyllä huomioida tässä päätöksenteossa.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Balilta saatiin riittävän vahva mandaatti, jotta Kööpenhaminassa parin vuoden päästä voidaan sopia konkreettisista sitovista tavoitteista. Sen lisäksi haluaisin ja toivoisin, että Suomi, Suomen hallitus, kiinnittäisi erityistä huomiota siihen, että mekanismit olisivat globaalisilla tasoilla sellaisia, että tavoitteet myös toteutuisivat, ja pyrittäisiin kehittämään malleja siitä, mitä eri tapoja voidaan ottaa käyttöön. Tässä EU:n päästökauppa on tietysti ollut esimerkki, josta on syytä ottaa oppia ja pyrkiä laajentamaan sitä globaalille tasolle, niin että markkinat ohjautuvat automaattisesti siihen, että ekotehokkaimmat valinnat ovat kannattavia. Tätä tulee toteuttaa myös Suomessa. Se, että me olemme ympäristöedelläkävijöitä, puhtaan teknologian käyttöönottajia, on hyödyksi myös Suomelle, suomalaiselle yhteiskunnalle ja ihmisten elämänlaadulle. Tässäkin salissa on syytä lopettaa valittaminen siitä, jos meille asetetaan tavoitteita, koska se on myös suomalaisen yhteiskunnan etu, että me olemme tässä edelläkävijöitä, ja siksi meidän on luotava kotimarkkinoita suomalaisen puhtaan teknologian syntymiselle, ja siksi meidän on myös itse kaikin mahdollisin keinoin lisättävä uusiutuvan energian määrää ja rakennusten ekotehokkuutta ja matalan energian rakentamista. Eli toivon, että tässä otetaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön, ja ihmettelen hiukan esimerkiksi sitä, että vasemmisto-oppositiosta on vastustettu päästökauppalakia ja samaan aikaan puhutaan ympäristöstä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomien artikkelissa 18.12. asuntoministeri Jan Vapaavuori lupasi, että asuntorakentaminen ja uusien liikenneväylien toteuttaminen punotaan valtioneuvostossa yhteen. Tämä on hyvä asia esimerkiksi Keski-Uudenmaan kuntien kannalta, jotka pystyvät vastaamaan asuntorakentamisen haasteeseen, mikäli tarpeelliset väyläinvestoinnit toteutuvat. Kysynkin nyt ministeriltä: Pitääkö tämä annettu lupaus, ja mikäli pitää, mitkä ovat jatkotoimenpiteitä lupauksen täyttämiseksi?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun uskon, että arvoisien ministerien fysiikka kestää lisää punastumista, niin kehaisen minäkin vielä tehdystä työstä. Kysymykseni kohdistuu ministeri Tiilikaiselle ja liittyy Sipoonkorpeen. Olen ymmärtänyt hallitusohjelmasta, että se hanke viedään nyt läpi ja toteutetaan, kun kuntien taholtakin on näytetty vihreää valoa, mutta olennainen pointsi on siinä, että se pinta-ala on sellainen, että täällä jo niin moneen kertaan korostettu biodiversiteetin säilyttäminen viherkäytävien puitteissa toteutuu käytännössä. Onko nämä neuvottelut aloitettu, koska nehän liittyvät näihin maankäyttöasioihin, joihinka taas ministeri Vapaavuori on tässä kiinnittänyt koko ajan huomiota?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päästökauppa yhdistettynä pohjoismaiseen sähköpörssiin johtaa siihen, että päästöt eivät sähköntuotannossa vähene, mutta sähkön hinta nousee kuluttajille rajusti. Fortumin voittojen kasvu tuleekin leikata valtiolle ottamalla käyttöön päästökaupan tuomien perusteettomien voittojen leikkausvero, muutoin ne rahat valuvat Fortumin johtajien tuloiksi ja isolta osaltaan myös ulkomaille amerikkalaisille omistajille, jotka Fortumia omistavat. Sillä lailla, kun otetaan ne valtiolle, saadaan rahaa käyttöön, jolla voidaan sitten edistää sellaista energiatuotantoa ja sähköntuotantoa, joka ei päästöjä tuota.

Ympäristöministeri  Kimmo  Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Ed. Harkimo kysyi tästä öljyntorjuntakeskuksesta. Selvitysmies on todellakin asian päällä, ja valtion puolesta on olemassa rahat tämän keskuksen perustamiseksi. Nyt kuitenkin vielä puuttuu näitä muita osakkaita, ja toivon, että tästä vuoden loppuun mennessä, kun tässä on vielä kymmenen päivää tehokasta peliaikaa selvitysmiehille, sitoumuksia tulee. Mutta työ on kuitenkin käynnissä.

Tästä Sipoonkorvesta ja luonnon monimuotoisuudesta. Sehän on totta, että siellä tarvitaan tämmöistä maamassaa sen kokonaisuuden ympärille, ja senpä takia onkin mukavaa kertoa, että esimerkiksi tässä on tämmöinen vaihtokauppa tehty ympäristöministeriön ja Vantaan kesken, ja taitaa olla lähemmäksi 200 hehtaaria, mikä on saman tien osoitettu suojelutarkoituksiin ilman, että siinä nyt on tarvittu sentin latia budjettirahaa. Eli tämmöistä järkevää järjestelyä koko ajan tehdään hyvässä yhteistyössä eri osastojen välillä.

Sitten näihin ilmastohaasteisiin ja siihen suureen urakkaan, mikä nyt on vuoteen 2009 mennessä otettu. Jos oli noin vaikeaa sopia neuvottelujen käynnistämisestä ja neuvotteluohjelmasta ja aikataulusta, niin voitte hyvin kuvitella, että totta kai on ihan potenssiin monta kertaa vaikeampaa sopia siitä sisällöstä. EU tulee tässä panemaan aika paljon peliin ja tietenkin isäntämaa Tanska, missä on nyt sitten tehty jopa järjestelyjä, että erillinen ilmasto- ja energiaministeri fokusoituu siihen vuoteen 2009 asti ja keskittyy täysillä viemään asioita eteenpäin.

Myös monet muut EU-maat ovat mukana. Eilen ympäristöministerineuvoston kokouksen yhteydessä keskusteltiin juuri tästä, minkälaista roolitusta voitaisiin lähteä suunnittelemaan erityisesti suhteessa kehitysmaihin, mistä tässä kysyttiin myös ed. Haaviston toimesta. On kai aika luontevaa, että jokainen EU-maa, esimerkiksi Suomi, toimii omien keskeisten kehitysyhteistyökumppaniensa kanssa sillä tavoin, että siellä otetaan askelia ilmastonmuutoksen torjunnan suuntaan.

Sitten lyhyesti tästä lentoliikenteen päästökaupasta, jos puhemies sallii. Tästä Finnair on esittänyt kritiikkiä, että olisi ollut parempi tämän rtk-mallin sijasta joku toisenlainen malli. Näin on Suomen matkustajaliikennettä koskien kyllä; toisaalta tämä valittu malli on saamani tiedon mukaan varsin sopiva Finnairin rahtiliikenteelle, Finnairin kaukoliikenteelle, ja yhtiö kokonaisuutena niitä päästöoikeuksia hankkii. Se, millä tavalla se eri reiteille sitä ikään kuin jyvittää sisäisesti, on sitten yhtiön päätös. Finnairilla on Euroopan uudenaikaisin, energiatehokkain kalusto. Valtiovalta on päättänyt sijoittaa Finnairin osakeantiin tuntuvan summan uuden, energiaa säästävän kaluston hankkimiseksi Kaukoidän reiteille. Ellei tämmöinen moderni yhtiö pärjää, niin kuka sitten pärjää?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ed. Reijonen tiedusteli energiatehokkuuden parantamistoimien suhdetta rakentamiskustannuksiin. Suosittelen vierailua Oulun kaupunkiin, joka on — varsinkin sen rakennusvalvonta — ehdoton edelläkävijä Suomessa tällä sektorilla — terveiset Ouluun! Siellä on tehty laajamittaista tutkimusta yhdessä pientaloteollisuuden kanssa, jossa on päädytty siihen, että rakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa noin parikymmentä prosenttia ilman minkäänlaisia kustannuksia ja se 30—40 prosenttia saadaan hyvin pienillä kustannuksilla. Ja niitten kustannusten osalta pitää vielä muistaa se, että vaikka rakentamiskustannukset aavistuksen verran kasvaisivatkin, elinkaarikustannukset vähenevän energiankulutuksen ja -tarpeen osalta johtavat käytännössä siihen, että pitkällä aikavälillä se on kannattavaa. Ja vaikka näin ei olisikaan — haluaisin viitata ministeri Tiilikaisen eilisiin televisiolausuntoihin — ilmastonmuutos on nyt kuitenkin sen verran vakava asia, että joitain uhrauksiakin tämän puolella pitää tehdä.

Ed. Kuusistolle toteaisin, että valtion ja Helsingin seudun välisessä aiesopimuksessa, josta on luonnosvalmistelut, muun muassa on tämä liikenne- ja maankäyttö-, kaavoitusasia tarkoitus nivoa yhteen ja se on myös tarkoitus viedä koko valtioneuvoston käsittelyyn tammi— helmikuussa.

Aiemmin jäi vastaamatta muun muassa ed. Viitaselle, joka ajoi takaa radikaaleja toimenpiteitä ja vetosi omavastuukoron laskemiseen. Nyt tässä asuntopoliittisessa toimenpideohjelmassa on ehdotettu sen sijaan ennen kaikkea tänne Helsingin seudulle niin sanottua käynnistysavustusta, joka on sitä kokoluokkaa, että se käytännössä vastaa suosituimman vuokra-asuntokoon eli noin 40 neliön tasolla samaa kuin omavastuukoron alentaminen yhdellä prosenttiyksiköllä, joka on juuri se toimenpide, mitä alalla on vaadittu. Eli kyllä kyse on aika radikaalista toimenpiteestä.

Myös tämä kiinteistörahastojen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on hyvin radikaali veropoliittinen teko, joka varmasti tulee osaltaan vauhdittamaan vuokra-asuntotuotantoa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta joulu tulisi nopeammin, voin sitten vetää tuon varsinaisen puheenvuoroni nyt pois.

Kysymykseni on ministeri Vapaavuorelle. On hyvä, että asuntopolitiikan rooli on nousemassa vahvasti tässä hallitusohjelmassa ja olette myös itse aloittanut tomerasti tässä tehtävässänne, mikä on hyvä asia. Hallitusohjelmassa on mainittu, että tiettyjen erityisryhmien avustusvaltuutta nostetaan, muun muassa opiskelijoiden ja asunnottomien. Tämä on erittäin tärkeä asia. Esimerkiksi opiskelija-asuntojen tarve on kasvamaan päin, ja niin kuin tiedätte, menee vuosia, että asunto todella valmistuu, siitä, kun liikkeelle lähdetään. Nyt kysymykseni kuuluu: Millä aikataululla tulee tämä valtuusprosentin nosto toteutettavaksi? Tuleeko se heti ensi vuoden alkuun, vai joudutaanko sitä vielä odottamaan? Olisi tärkeää saada se varsin nopeasti aikaiseksi.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaara nosti esiin täällä Pidä Saaristo Siistinä -järjestön, jolle nyt tosiaan valtiovarainvaliokunta on esittämässä tätä alkuperäisen suuruista avustusta ensi vuodelle. Järjestö tekee tärkeää työtä veneilijöiden käymäläjätteiden imutyhjennysverkon kehittämiseksi. Tämä laitteistohan on hyvin vaihtelevan laatuista sekä rannikolla että sisävesistössä. Siellä on paljon huonokuntoisia laitteita, jotka eivät yksinkertaisesti toimi, ja on valitettavaa, että kun veneilijät ovat satsanneet septitankkeihinsa, nämä laitteet eivät niitä jätteitä sieltä ime. Sitten kun tässä on vielä semmoinen ongelma, että näitä laitteita ylläpitävät sekä kunnat, veneseurat että Pidä Saaristo Siistinä -järjestö, tämä järjestelmä on hyvin hajanainen, niin mitä voitaisiin tehdä, että näitä jätteitä todella tehokkaasti päästäisiin tulevaisuudessa keräämään?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myöskin täällä esitettyihin kiitoksiin siitä, että Suomi on antanut ministerin johdolla aktiivisen panoksensa kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi maailmanlaajuisissa ympäristökysymyksissä. Silti lähialueyhteistyötäkään ei saisi unohtaa. Muun muassa hallitusohjelmassa esitetään Itämeren pelastamisen keinoksi juuri lähialueyhteistyön parantamista. Tosiasiassa kuitenkin nyt nuo lähialueyhteistyömäärärahat vähenevät jatkossa. On siis toivottavaa, että määrärahojen väheneminen ei kuitenkaan tarkoittaisi ympäristökumppanuuksien ja ympäristöprojektien vähenemistä. Miten te, ministeri, itse aiotte toimia, että nämä mahdolliset uhkakuvat eivät kuitenkaan toteudu?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusi jätevesilaki edellyttää jätevesien käsittelyn tehostamista haja-asutusalueiden kiinteistöissä. Uusia kiinteistöjä määräykset koskevat heti. Vanhalla kiinteistöllä on mahdollisuus hyödyntää siirtymäaikaa. Lain määrittelemät muutostarpeet koskevat suurimmaksi osaksi taajamien ulkopuolisia seutuja, joilla varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa elää paljon myös vanhemman ikäpolven edustajia. Tähän saakka perusperiaatteena on ollut, että ihmisten kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkään, mutta toisaalta tällaisilla säädöksillä pakotetaan etsimään asuntoa ja muita palveluita taajamista, koska asuminen kotimökissä käy kansaneläkkeellä muutenkin pyristelevälle aivan liian kalliiksi.

Vähääkään väheksymättä ympäristönsuojelun ja yhteisen tulevaisuuden merkitystä on todettava, että kyllä jokainen mökin mummo ja pappa varmasti haluaa pitää ympäristönsä siistinä ja säilyttää sen myös tuleville jälkipolville, mutta kaikilla ei siihen vain yksinkertaisesti ole varaa. Koska on säädetty tällainen laki, tulisi mielestäni eduskunnan turvata myös sen tasa-arvoinen toteuttaminen ilman, että siitä tulee kenenkään elämisen kynnyskysymys. Turvataanko myös vähempivaraisten elämänedellytykset maaseudulla? Kiitokset lähetän sitten kirjeessä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Biodiversiteetistä ja metsiensuojelusta. Eduskunnankin myöntämällä tutkimusrahoituksella on muutaman viime vuoden ajan selvitetty monimuotoisuuden kehittymistä suomalaisissa talousmetsissä. Väliarvion mukaan nyt on löydetty 1 400 uutta lajia, ja tutkijoiden arvion mukaan, kun tämä tutkimus vielä jatkuu, löydetään jopa 10 000 uutta lajia lisää. Ministerille kiitos siitä, että tässä budjetissa on saatu tuota rahoitusta siihen, että nämä vanhat suojelualueiden hännät saadaan hoidettua ja asiat kuntoon! Mutta esitän nyt harkittavaksi sitä, onko todella järkevää, kun meillä on niukkoja resursseja, panostaa näin voimakkaasti suojelualueiden hankkimiseen valtion kustannuksella, kun näitä tuloksia kuitenkin saavutetaan jo normaalisti käsitellyissä suomalaismetsissä näin hyvin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiitän ed. Ahdetta siitä, että hän toi tämän koskiensuojelulain, joka hänen ministeriaikanaan 80-luvulla laadittiin, tähän keskusteluun. En puhu nyt Kollajan altaan puolesta — jääköön Kollaja rakentamatta minun puolestani — mutta sen sijaan minä kyllä toivon hartaasti, että Vuotos avattaisiin, että tämä hallitus uskaltaisi avata Vuotoksen.

Tietämättömille tiedoksi, että ed. Ahde oli silloin ministerinä 80-luvulla, kun Pohjois-Suomi pantiin suojelupakettiin, ja nyt tällä hetkellä jo valtion omistamia luonnonsuojelualueita on noin 1,6 miljoonaa hehtaaria ja erämaa-alueita 1,5 miljoonaa hehtaaria. Minä kysyn nyt ympäristöministeriltä: Joko riittää? Joko riittää Lapin ja Kainuun suojelu?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunta ja päästöjen rajoittaminen on erittäin tärkeätä. Tärkeätä on myös se, että suomalainen työ säilyy, vähän niin kuin ed. Ukkolakin tässä jo huomautti. Rautaruukki on lykännyt investointeja Torniossa, ja sata työpaikkaa on jäänyt syntymättä. Kyse on energian hinnan epäselvyydestä. Nyt tehdään ratkaisuja, joissa pitää saavuttaa molemmat hyödyt: kuluttajat saavat edullista energiaa, ja päästöt saadaan alenemaan. Näkeekö ministeri vesivoiman lisäämisen tai ydinvoiman lisärakentamisen mahdollisena, jotta päästään päästöjen alenemiseen ja taataan edullinen energia kuluttajille?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonsuojelun voisi kiteyttää tietyllä tavalla kolmeen eri näkökulmaan: ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen näkökulmaan. Kun nyt tätä ympäristölainsäädäntöä kaiken kaikkiaan Suomessa viimeisten vuosien tai vuosikymmenien aikana tarkastelee, niin voisi nähdä usein näin, että on arvioitu vain ekologista näkökulmaa tavalla, jossa ihminen on unohdettu ja ihmisen mahdollisuudet elää. Kysyisinkin: Mikä on ministeriön toimintalähtökohta tänä päivänä ajatellen näitä äsken mainitsemiani näkökulmia?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta näille meidän molemmille ahkerille ministereillemme, että olen todella ylpeä teistä ja luotan teihin enkä usko, että joudun pettymään. Mutta me tarvitsemme vielä eduskuntaa sen lisäksi, sillä valitettavasti ympäristöjärjestöjen rahoissa valtiovarainvaliokunta joutui hoitamaan tämän lopullisen väännön ja hoiti sen tyylikkäästi. (Ed. Viitanen: Sinne meni luotto sitten ministeriin!) Mutta minä luotan teihin edelleen. Elämä jatkuu tästä eteenpäin, ja Itämeri ja ilmastonmuutos vaativat todella, todella paljon työtä, ja te sitä myös teette.

Päästökauppa onneksi etenee, aivan liian hitaasti, mutta kuitenkin. Me voimme verrata itseämme eri maihin, mutta haluan etenkin Ruotsiin nyt verrata. Ruotsissa on jo 80-luvun keskivaiheilla sähkönkulutuksen kasvu loppunut, taittunut. Meillä päästökaupan ulkopuolisella sektorilla liikenne ja asuminen on se suurin ongelmapuoli, missä on eniten kulutusta. Täällä on puhuttu asumisesta. Edelleen viime vuonna melkein puolet oli sähkölämmitteisiä taloja uusrakentamisessa. (Puhemies: Minuutti!) — Oi, nyt jäi se tärkeä asia.

Haluan vaan sanoa asuntoministerille, että olette puhunut erittäin hyvin siitä, että jos on kaukolämpömahdollisuus, ei saisi rakentaa suorasähköä. Aiotteko viedä tämän loppuun asti ja estää, että suorasähkölämmitystaloja ei enää tule lisää?

Ympäristöministeri  Kimmo  Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näistä lähialueyhteistyön määrärahoista ja sitten naapurimaan Venäjän hankkeista tai joissain muissa Itämeren rantavaltioissa tehtävistä hankkeista. Eihän Suomi niitä pysty rahoittamaan, mutta onneksi Venäjän oma halu rahoittaa omia hankkeitaan on oleellisesti parantunut viime vuosina. Sillä, mitä suomalaisilla rahoilla, vaikka ympäristöministeriön pienillä siemenrahoilla, siellä saadaan aikaan, on semmoinen katalyyttinen, nopeuttava vaikutus. Erittäin tärkeätä tässä on tämmöinen julkisten ja yksityisten toimijoitten yhteistyö asioitten virittämiseksi. Tuo joitain kuukausia sitten paljon puhuttu kananlanta-asiakin Pietarissa ja sen ratkominen juuri tämmöisellä julkisten ja yksityisten toimijoitten yhteistyöllä etenee.

Ed. Kaunisto otti hyvän näkökulman tähän monimuotoisuuden edistämisen kokonaisuuteen. Siinä on nimenomaan se, että olemassa olevien suojelualueitten suojeluarvoa pitää parantaa, koska sinne se hankintasatsaus on jo tehty, ja jos siellä saadaan monimuotoisuushyötyjä, ne tulevat pienillä lisäpanostuksilla. Uusien suojelualueiden — sanottakoon se nyt vielä selvästi — painopiste on Etelä-Suomessa. Pohjoisessa meillä pinta-alaa on riittävästi, Metso kohdistuu eteläiseen Suomeen. Uudet alueet kohdennetaan sinne, missä suojeluhyöty on suurin käytettävään panokseen verrattuna, on tämmöinen kustannustehokkuusajattelu. Sen lisäksi talousmetsien käsittelyssä on edistytty ympäristöasioitten huomioonottamisessa harppauksenomaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja tätä työtä ilman muuta jatketaan. Näistä kolmesta kokonaisuudesta koostuu metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kokonaisuus, (Puhemies koputtaa) ja kaikkia osa-alueita täytyy pitää edelleen vireillä.

Sitten tästä jätevesiasetuksesta. Olemassa oleva lainsäädäntö, joka edellyttää haja-asutusalueitten jätevesiasioitten kuntoon saattamista, pitää sisällään sen, että kunnilla on harkintansa mukaan tämmöisissä sosiaalisissa tapauksissa liikkumavaraa, eli ei tämä voi olla este kotona asumisen tukemiselle ikääntyvien ihmisten osalta.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ed. Kaikkonen kysyi erityisryhmien investointiavustusten enimmäisprosenttien noston suhteen. Eilen luovutetussa asuntopoliittisessa toimenpideohjelmaluonnoksessa esitetään, että pitkäaikaisasunnottomien osalta prosenttiluku nostetaan 50:een, kuten hallitusohjelmassa on todettu, ja vammaisten ja opiskelijoitten osalta myös suoritetaan nostot ilman, että niitä prosenttimääriä on siinä määritelty. Tarkoitus on ryhtyä tähän työhön välittömästi sen jälkeen, kun hallitus on osaltaan hyväksynyt asuntopoliittisen toimenpideohjelman, eli kyllä ne tehdään mahdollisimman nopeasti.

Mitä talousjätevesiavustuksiin tai talousjätevesikysymykseen tulee, niin omalla hallinnonalallani ovat nämä avustukset, ja niitten osalta vastaavassa ohjelmaluonnoksessa on todettu, että näitten avustusten tulorajoja on tarkoitus nostaa seuraavan kolmen vuoden aikana, että useampi pääsee niistä osalliseksi. Sen jälkeen tosin on tarkoitus laskea niitä uudelleen parina viimeisenä vuotena, millä pyritään vaikuttamaan siihen, että kaikki eivät jätä sitä sinne viime tippaan, mikä taas osaltaan johtaisi siihen, että sillä puolella markkinat kuumenisivat ja hinnat nousisivat.

Ed. Janina Andersson kiinnitti huomiota suoraan sähkölämmitykseen ja kaukolämpöön, ilmeisesti ensimmäisen osalta kriittisesti ja toisen osalta myönteisessä mielessä. Ensimmäisen osalta olen, vaikka muuten en tykkää seurata Ruotsin-mallia, lähtenyt siitä, että tässä Ruotsin-malli on hyvä eli suoraa sähkölämmitystä ei tulla kieltämään, mutta siltä osin kuin uudistuotannossa halutaan tähän turvautua, asetetaan tiukempia vaatimuksia joko rakennusten energiatehokkuudelle tai sitten lisälämmönlähteitten osalta. Kaukolämmön suhteen taas puolestaan on vireillä lakihanke, joka lähtee siitä, että kunnalle annetaan mahdollisuus kaavassa velvoittaa uustuotannon osalta liittymään kaukolämpöverkkoon, mikäli sellainen on olemassa tai semmoinen on rakenteilla, tietenkin muutamilla järkevillä poikkeuksilla, esimerkiksi siten, että lämpöpumppujen varaan rakennetuille taloille ei tämmöistä velvoitetta tule. Mutta molemmat hankkeet ovat vireillä ja tulevat eduskunnankin käsiteltäväksi lähiaikoina.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalalta löytyy useita asioita, jotka edellyttävät riittäviä tutkimus- ja kehittämisresursseja, jotta päätöksenteossa on tukena riittävä tietopohja. Ympäristötutkimukseen tuleekin lisää 750 000 euroa. Energianeuvontaan lisätään 500 000 euroa. Tarvitsemme muun muassa tarpeeksi kattavat selvitykset siitä, miten harjoittaa kokonaisvaltaista ilmastopolitiikkaa sekä millä keinoin voimme edelleen vähentää Itämeren kuormitusta jne.

Itämeren suojelun kohdalla Suomen osuus ravinnekuormituksesta on kymmenisen prosenttia, ja maamme päästöillä on merkitystä etenkin omien rannikkovesistöjemme tilan kannalta. Rannikkovesien tilaa parannetaan leikkaamalla ravinnepäästöjä tietenkin. Toki merkittävintä ovat kansainväliset yhteistyösopimukset. EU:n Itämeri-strategia onkin hyvä alku jatkotyölle.

Varsinkin viimeisinä vuosikymmeninä maataloudessa on panostettu merkittävästi vesistökuormituksen vähentämiseen. Esimerkkinä mainittakoon, että muun muassa pientareiden ja suojakaistojen määrät ovat kasvaneet. Suojavyöhykkeiden perustamisessa siihen suunnatun ympäristötuen merkitys on ollut suuri. Toimia tarvitaan edelleen, vaikka ympäristötukiehdot kiristyvätkin koko ajan. On hyvä, että talousarvioesityksessä on miljoonan euron määräraha sekä ympäristö- että maa- ja metsätalousministeriön pääluokissa juuri maatalouden vesistönsuojeluhankkeisiin.

Myös veneiden ja laivojen jätehuolto on saatava kuntoon. Pidä Saaristo Siistinä ry:n toimintaan septitankkien tyhjennyspaikkojen lisäämiseksi ohjataankin lisää varoja. Sisävesien hyvää tilaa ei saa pitää itsestäänselvyytenä myöskään. Nekin tarvitsevat toimia ja määrärahoja etenkin Järvi-Suomessa.

Talousjätevesiasetuksen mukaan vuoteen 2014 mennessä haja-asutuksen jätevedet tulisi puhdistaa tehokkaasti. Siksi on hyvä, että tähän tarkoitukseen on talousarvioesityksellä osoitettu määräraha, vaikka tarvetta toki isommallekin summalle olisi. Hajajätevesityöryhmä on tehnyt hyviä esityksiä asian vauhdittamiseksi. Nyt odotamme toimenpide-ehdotuksia hallitukselta, ja tietenkin olisi hyvä kuulla, missä vaiheessa nämä ovat, hallitusohjelmassakin mainitut asiat.

Maassamme on kartoitettu olevan mahdollisesti pilaantuneita maa- ja vesikohteita yli 20 000. Näiden tutkimukseen ja kunnostukseen tarvitaan myös kuntien ja valtion varoja saastuttajan varojen lisäksi. Jotain rahaa voi löytyä lisää tähän tarkoitukseen ympäristötöihin jaoston ohjaamasta 3 miljoonan euron lisäyksestäkin, vaikka oletankin, että suurin osa menee siirtoviemäreihin ja yhdysvesijohtoihin. Jos ministereillä on arviota siitä, millä aikataululla tähän pilaantumisongelmaan, joka on aika iso, pystytään puuttumaan, niin kommentteja vastaanotetaan.

Arvoisa puhemies! Nyt ollaan ehdottamassa 60,5 miljoonan euron määrärahaa, jolla tuetaan erityisryhmien asuntorakentamista. Tämä on jo noin 15 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna, ja hyvä on, että valiokunta päätti nostaa vielä 25 miljoonalla avustusvaltuutta. Näitä erityisryhmiähän ovat muun muassa vammaiset, vanhukset ja opiskelijat, joista täälläkin jo debatissa puhuttiin.

Tällä hetkellä kehitysvammaisista asuu lapsuudenkodissaan 12 000 henkeä, joista noin puolet on iältään yli 25-vuotiaita. Jo vammaispoliittisessa selonteossakin todettiin, että kehitysvammaisille tulisi kyetä järjestämään asuminen mielekkäällä tavalla. On selvää, että tarve saada liikkeelle asumis- ja rakennemuutosta tällä saralla on olemassa. Esimerkiksi omassa maakunnassani Etelä-Savossa pääpaikkaa pitävällä Vaalijalan kuntayhtymällä on vireillä uudet palveluasuntohankkeet Juvalle ja Nilsiään, Savon Vammaisasuntosäätiöllä Iisalmeen ja Kuopioon. Lisääkin hankkeita olisi tarvetta saada jalalle eri puolilla Itä-Suomea.

Asuntojen korjauksessa painotetaan rakennusten energiatehokkuuden parantamista, ja talojen lämmitystapamuutoksiin saa rahaa. Uudisrakentamisessa yksi keskeisimmistä kysymyksistä on energiatehokkuus. Myös hissien rakentaminen ja muut asuntojen esteettömyyttä parantavat korjaukset ovat painopistealueita. Raha ei toki ole riittävä tarpeeseen nähden. Väestön ikääntyessä on perusteltua, että yhteiskunta tukee eri tavoin perusparannuksia ja muita vastaavia korjaustöitä, tuleehan tämä pitkällä tähtäimellä halvemmaksi ratkaisuksi kuin vaikkapa kalliiden laitospaikkojen ylläpito. Kuntoarvioiden teon tukeminen taloyhtiöille on mielestäni myös mitä parhainta ennalta ehkäisevää politiikkaa ja rohkaisee näiden tekemiseen.

Asunnottomien määrä on ollut vähenemään päin. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen on tärkeää, sillä syrjäytyminen on sekä kallista yhteiskunnalle että myös henkilökohtaisella tasolla vakava ongelma. Noin 10 prosenttia nuorisoasuntojen hakijoista tarvitseekin asumisen tueksi yksilöllisiä tukipalveluita tänä päivänä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuorelle olisin tässä yhteydessä esittänyt kiitokset maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa puhumastani aiheesta eli siitä, että hän on asettanut tallirakentamiseen liittyvän työryhmän. Toisaalta sitten ministeri Tiilikaista ja ainakin kolmea hänen edeltäjäänsä moitin hivenen siitä, että hevosenlannan polttoon liittyvää asiaa ei ole saatu eteenpäin hoidettua. Siinä todella odotetaan toimenpiteitä ministeriltä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Vesistöjen rehevöityminen on koko maan ongelma, mutta erityisesti Uudellamaalla tilanne on erityisen huono. Uudenmaan vesistöjen rehevöitymisen pysäyttäminen ja niiden kunnostus ovat toimenpiteitä, joita on sitkeästi jatkettava. Vaikka kaikki tehdyt toimenpiteet eivät olekaan johtaneet odotettuun lopputulokseen, on onnistumisiakin onneksi paljon. Ennalta ehkäisevä toiminta on tässäkin kaikkein tehokkain tapa pelastaa sisävesiemme kunto myös jatkossa.

Jätevesihuoltoon on tulossa merkittäviä lisäyksiä ja satsauksia. Painopiste on haja-asutusalueen jätevesiuudistuksen edistämisessä. Se on erittäin hyvä asia, että sitä painotetaan ja siihen panostetaan, mutta olisin tässä samassa yhteydessä nimenomaan peräänkuuluttanut myöskin jo rehevöityneiden järvien ja vesistöjen kunnostamiseen saatavaa lisäsatsausta. Tulevaisuudessa me emme saa tätäkään sektoria unohtaa.

Syy Itämeren kunnon huononemiseen on helppo vierittää alueen muille kahdeksalle valtiolle, varsinkin Puolalle ja Venäjälle, mutta on meilläkin parantamisen varaa. Suomessa on huomiota kiinnitettävä erityisesti maatalouden ravinteiden kulkeutumiseen mereen. Lisäravinteiden tarkempi annostelu ja suojavyöhykkeiden käyttöönotto parantaisi tilannetta. Budjetissa onkin varattu 2 miljoonaa euroa juuri maatalouden vesiensuojelua tehostavaan hankkeeseen.

Budjetissa on 10 miljoonan euron lisäys korjaus- ja investointiavustuksiin ympäristöystävällisempiin lämmitysmuotoihin ja -tapoihin siirtymiseen. Kiinteistöjen energiankulutus on lähes 30 prosenttia energian loppukulutuksesta Suomessa. Suurin lämmitysenergian kuluttajaryhmä ovat pientalot, joiden osuus lämmitysenergian kulutuksesta on noin kolmasosa. Tässä tilanteessa energiansäästöön perustuvien tukien laajempikin myöntäminen kotitalouksille olisi oikean suuntainen valtiovallan toimenpide. Suomen omakotitaloissa on 300 000 vanhaa öljykattilaa, 200 000 taloa lämpiää vesikiertoisella ja 500 000 suoralla sähkölämmityksellä. Siirtyminen maa-, järvi- ja ilmalämpöpumppujen käyttäjiksi parantaisi tilannetta huomattavasti, mutta myös kerrostaloissa voidaan säästää esimerkiksi lämmön talteenottojärjestelmillä.

Ministeri Vapaavuori kehotti vierailemaan Oulussa, jossa on tutkittu menestyksekkäästi, mitä toimia voidaan energiansäästön puolella tehdä ilman, että panostetaan yhtään rahaa. Nämä ovat nimenomaan kannatettavia toimenpiteitä, joista me voimme ottaa oppia koko maassa. EU:n vaatimusten mukaisesti meidän tulee satsata nimenomaan uudisrakentamisen ja olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen. Hallitushan on lisätalousarviossaan jo siihen satsannut selkeästi, ja nyt tässä tulee lisää, joten olisin täällä vastannut ed. Kallikselle, joka sanoi, että rahaa ei ole riittävästi, sitä ei ole ollenkaan, se ei riitä mihinkään: No, ei rahaa ole riittävästi, koska emme voi olla joulupukkeja, niin että jaetaan kaikille hyvää ilman, että siinä on minkäänlaista järkeä olemassa. Se on ihan selvä, että rahaa ei ole riittävästi — ed. Kallis ei ole täällä paikalla nyt — mutta eikö se ole hyvä, että ylipäätään tehdään joitain toimenpiteitä asian suhteen ja katsotaan nämä uudet teknologiset kehitykset ja kehittymisen asteet, millä saadaan asioita vietyä eteenpäin ilman, että tehdään taas järjettömiä uusia päätöksiä?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota asiaan, johonka ei ympäristöministeriön hallinnonalalla ole juurikaan puheissa kiinnitetty eikä oikeastaan missään huomiota, paitsi tietysti silloin, kun ympäristövaliokunta on asianomaista jätelakia käsitellyt. Kuitenkin täällä edustajien toimesta on kiinnitetty siihen tilanteeseen huomiota, että kun on kysymys sähkö- ja elektroniikkalaitteista elikkä ser-laitteista, niin silloin kun ne on käytöstä poistettu, niitä ei olekaan nykyisessä tuottajayhteisökäytännössä käsitelty sen jälkeen asiaankuuluvalla tavalla. Tästä ministerit Enestam ja Wallin joutuivat vastaamaan lukemattomia kertoja juuri puhuvan kirjeisiin, ja niistä asioista käytiin täällä neuvottelujakin.

Nyt on tapahtunut hyvin merkittävä asia, arvoisa puhemies. Helsingin hallinto-oikeus on 12.12.2007 elikkä siis pari viikkoa sitten antanut päätöksensä, joka koskee toisaalta Pirkanmaan ympäristökeskuksen tekemää päätöstä 28.1.2006. Sitten siitä päätöksestä on SER-Tuottajayhteisö ry elikkä Serty ry:nä tunnettu järjestö valittanut, ja tämä valitus on nyt lopultakin käsitelty. Tässä voi olla arvoisalle ympäristöministerillekin todella kuuntelemisen arvoista tekstiä.

Nimittäin ympäristökeskus oli hallintopakkopäätöksessään todennut, että Serty ry ei ollut täyttänyt seuraavia jätelakiin ja valtioneuvoston asetuksiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta ja edellä mainittuun hyväksymispäätökseen perustuvia velvoitteitaan. Tässä on kolme merkittävää kohtaa: Kattava keräysverkko ei ole kokonaisuudessaan toiminnassa. Vastaanottopisteissä ei kattavasti ohjata laitteita uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, eikä Serty ry ole järjestänyt kattavasti vastuullaan olevien laitteiden uudelleenkäyttöä. Sitten ympäristökeskus velvoitti todella hoitamaan asiat, ja tässä on yksityiskohtaisesti todettu, minkälainen ehdottomasti sen keräysverkon pitää olla ja mitenkä vastaanottopaikat tulee varustaa niin, että uudelleenkäyttö toteutuu käytännössä, ja edelleen on todettu, että vastaanottopaikoissa tulee toimia niin, että sähkö- ja elektroniikkalaitteen uudelleenkäyttöä edistetään kaikin mahdollisin tavoin.

Tästä oli siis valitettu, ja olikin tehty kaikki voitava, että koko voimassa oleva lainsäädäntö eräällä tavalla kumottaisiin, että sillä ei olisi minkäänlaista käytännön vaikuttavuutta. Mutta nyt sitten Helsingin hallinto-oikeus on asian käsitellyt ja päättänyt hylätä Serty ry:n valituksen muutoin mutta muuttaa määräaikaa päävelvoitteiden 2 ja 3 ja lisävelvoitteiden täyttämiseksi niin, että ne on täytettävä kolmen kuukauden kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Tähän liittyy nyt erittäin mielenkiintoisena se, että nyt on uhkasakkomenettely otettu käyttöön. Tässä liikutaan nyt todella tapauskohtaisesti sellaisissa velvoitteissa, joissa liikutaan 25 000 euron kohdennetuissa aikaan sidotuissa laittomuuksissa, elikkä jos eivät asiat tule kuntoon, niin uhkasakot lankeavat maksettavaksi. Erittäin mielenkiintoista tässä päätöksessä on se, että siinä nimenomaan nyt osoitetaan se, millä tavalla on laitonta hyötyä hankittu vaikka kuinka paljon ja todettu, että se on ollut suuri bisnes. Taustalla tässä on Kuusakoski Oy -niminen firma, joka pelaa tällä tavalla itselleen, firmalle, erityisiä etuja halvalla.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmiset haluavat asua omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Jälkeenpäin kerrostaloihin asennetut hissit parantavat ratkaisevasti esteettömyyttä. Ikääntymisen myötä tarve tällaisiin peruskorjauksiin lisääntyy koko ajan, ja todella taloyhtiöiden halukkuus myös kasvaa varustaa talot hissillä, kun valtio on tietyllä summalla mukana ja toki monessa tapauksessa kunnatkin. Edelleen on todettava, että myös uudet, edullisemmat hissikuiluratkaisut ovat tervetulleita ja vastattain tällainen yksi esiteltiin. Niinpä SDP:n eduskuntaryhmä esittääkin omassa vaihtoehtobudjetissaan hissiavustuksiin lisärahaa ja todella syystä.

Arvoisa puhemies! Lähes kolmannes kehitysvammaisista asuu edelleen lapsuudenkodeissaan, heistä puolet on yli 25-vuotiaita ja ikääntyvien omaisten huostassa. Niinpä hyvin nopealla aikataululla tämän tuetun palveluasumisen tarve kasvaa myös tätä myötä, ja on erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta vielä lisäsi näitä määrärahoja.

Antti Rantakangas /kesk:

Puhemies! Täällä debatin alussa oppositiopuolueitten edustajat antoivat oikeastaan erinomaisen hyvää palautetta ympäristöministerille. Tässä yhteydessä voisi sanoa, että noin periaatteessa silloin hallituspuolueitten taholta pitäisi hälytyskellojen soida, mutta sanon niin, että voin itsekin yhtyä ylivoimaiselta valtaosaltaan ministeri Tiilikaisen linjauksiin. Joitakin painotuseroja on olemassa, mutta kyllä hän on todella asiantuntevasti tämän ministeripestin hoidon ottanut haltuunsa, joten johtopäätökseni ei ole, että hälytyskellojen tarvitsisi soida päähallituspuolueessa, ainakaan tässä vaiheessa.

Puhemies! Lentoliikenteen päästökaupan tulo 2012 on haasteellinen asia. Eduskunnan talousvaliokunta linjasi hyvin jalat maassa olleessa lausunnossaan niitä ongelmakohtia, joita tähän mahdolliseen päästökauppajärjestelmään tulee, ja pidän itse tärkeänä, että kun Suomen kantaa ja Suomen neuvottelustrategiaa jatkossa määritellään, niin ne Suomen erityisolosuhteet, jotka meillä ovat tunnistettavissa — pitkiin etäisyyksiin liittyvät asiat, Finnairin erityisen merkittävä rooli Aasian liikenteen osalta ja monet muut tekijät, jotka ovat erityispiirteitä keskisen Euroopan tai muitten maitten tilanteisiin verrattuna — huomioidaan, että emme mene tähän päästökauppajärjestelmään sellaisella hurlumhei-mielialalla, vaan vahvasti kansallista intressiä ja Suomen tulevia menestystekijöitä varmistavalla tavalla.

Tämä sama pätee myöskin Euroopan unioniin. On välttämätöntä, että maailmanlaajuisesti saadaan riittävä sitoutuminen päästöjen vähentämiseen, ja niin kuin tunnettua on, siinä Euroopan unionin omat päästövähennykset eivät yksinään riitä, ja myöskin tämän suunnannäyttäjän roolin pitää olla kohtuudessa, jos ajatellaan taloudellisia vaikutuksia.

Puhemies! Valtiovarainvaliokunta on ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota talousarvion muutamiin kehittämiskohteisiin tuleville vuosille, ja yksi tällainen on ympäristötöitten resursointi ja erityisesti siirtoviemärihankkeitten rahoitustilanne. Alueelliset ympäristökeskukset ovat esittäneet 40 hankkeen toteuttamista vuosina 2008 ja 2012. Nyt ensi vuoden budjetissa päästään käynnistämään viisi hanketta plus sitten eduskunnan lisäämällä 3 miljoonan määrärahalla ehkä muutama lisää. Mutta on selvää, että jos aiotaan tässä vuoden 2012 tavoitteessa pysyä, niin tulevien vuosien aikana tarvitaan juuri näihin siirtoviemärihankerahoituksiin uutta rahaa. Tämä on ympäristöpolitiikan kannalta ja asutuksen kannalta myöskin tärkeä kysymys.

Asuntopolitiikasta todetaan, että asuntopoliittinen toimenpideohjelma valmistuu vuoden 2008 alussa. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota asuntopolitiikan ongelmakohtien ratkaisemiseen, kuten vuokra-asuntotuotannon riittävyyteen ja tonttipulaan. Valiokunnan mietinnössä korostetaan, että valtion tukemista asunnoista on kuluvana vuonna ollut vain 17 prosenttia eli 525 kappaletta normaaleja vuokra-asuntoja. Valiokunta korostaakin aivan oikein, että korkotukilainojen tulee olla riittävän kilpailukykyisiä, jotta myös perusvuokra-asuntotuotanto saadaan houkuttelevaksi.

Täällä on valiokunta oivallisesti myös ottanut huomioon ikääntyvän väestön asumisolojen kehittämisen ja mielekkään palveluasumisen tarpeen. Tällä on erityisiä merkityksiä myös maaseutualueilla, joilla pitää edistää ikäihmisten kotona asumisen edellytyksiä, se on kaikista edullisinta ja se on myöskin inhimillisintä. Tässä mielessä on hyvä, että riittävää rahoitusta näihin korjausinvestointeihin pystytään järjestämään.

Tärkeää on myöskin, että panostetaan energiatehokkuutta lisääviin investointeihin, niitä avustetaan, samoin energiatalouden muihin tehostamistoimenpiteisiin. Ne ovat paitsi ilmastopolitiikan kannalta myöskin monessa mielessä kustannustehokkuutta lisäävinä toimenpiteinä tärkeitä. Ja tämä koskee tietysti kaikkia, koko Suomea. On tärkeää myöskin huolehtia talousvesijärjestelmän parantamisesta haja-asutusalueilla ja niitten investointien riittävästä rahoitusvolyymista, jolla pystytään täyttämään ne määräykset, mitä ympäristölainsäädäntö asettaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tuohon Balin kokoukseen. Ymmärrän, että on tietysti aina vähän hankalaa näin tällaisessa debatissa analysoida kaikkea hyvin täsmällisesti, ja sen takia, ministeri, haluaisin painottaa vain sitä, että katsoin juuri tämän Balin Action planin ja siinä todellakin on tämä kohta Recognizing ja se on tämä 4. kappale ja siinä viitataan alaviitteeseen, joka on siis Ipcc:n alaviite, ja tietenkään mitään numeroita tässä ei ole eikä sillä lailla sitovuutta, valitettavasti. Mutta kuitenkin tämä nyt sitten viittaa tähän Ipcc:n sivuille 39—90 ja sitten kappaleeseen 13 ja sivulle 776. Eli siis tällainen hyvin heikko silta on sinne rakennettu, mutta eivät nämä tietenkään mitään sitovia sopimuksia ole.

Sitten kun sanoitte, että ehkä jossakin aikaisemmin tai alakomiteassa oli päätetty, niin Awg:ssä on päätetty haarukka, mutta se on taas Kioton sopimus, se ei ole tämä Unfccc, missä on Yhdysvallat mukana, ja tämä oli meidän yhteinen huolemme. Mutta tämä on nyt yksityiskohta eikä tämä ole nyt sillä lailla oleellista.

Oleellista oli kyllä se, että Suomen valtuuskunta ja Suomen neuvottelijat niin kuin aina, kuten olen havainnut — 11. kerran tämä havainto oli nyt mahdollista tehdä, kiitos siitä ministerille — ovat olleet hyviä. Ministerit ovat aina olleet aktiivisia ja hyviä. Ja haluan vielä todeta sen, minkä jo sanoin, että ministeri Tiilikaisella on aivan selvästi asiassa vahva sisäistys, näissä ympäristökysymyksissä ja se on erittäin hyvä asia. Itse olen kuutta ministeriä katsonut täältä ympäristövaliokunnankin näkökulmasta, ja yleensä meillä on ollut hyvä ministerionni, mutta nyt erityisen hyvä.

Mutta, puhemies, vielä Baliin. Täällä ed. Pentti Oinonen oli sitä mieltä, että voitaisiin kirjeitse tai puhelimitse hoidella näitä asioita, mutta me, jotka olimme paikalla, näimme, että 20 minuutissa tavallaan iso pyörä pyörähti ja ihan maailmanhistoriallinenkin asia ehkä tapahtui sikäli, että kun Yhdysvaltain pääneuvottelija sanoi, että me emme ole mukana, niin kun meni 20 minuuttia, hän sanoi, että me olemme mukana. Mitä siinä välillä tapahtui? Tapahtui se, että se koko sali, parituhatta ihmistä, osoitti mieltään Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat oli yksin, eli oli tällainen psykologinen tilanne, jäämmekö yksin, ja varmasti siinä puhelin pärräsi siellä Washingtonissakin pöydällä sitten, ja Yhdysvallat otti taka-askeleen tässä vastustuksessa. Se on tätä Unfccc:tä eli tätä YK:n ilmasto-ohjelmaa, missä Yhdysvallat on mukana.

Kioton sopimus sitten meni omia aikojaan siellä, ja siihen liittyy tämä Awg eli kehittyneiden maiden päästövähennykset ja niiden tarkastelu, joissa on numeroita. Mutta nyt Yhdysvallat on mukana menossa kohti Kööpenhaminaa. Nyt kun puhutaan Kööpenhaminasta 2009, niin se on kahden vuoden päästä. Me menetämme kuitenkin aika pitkän ajan, eli ei voi ajatella, että vasta sitten kahden vuoden päästä alkaisi jotakin tapahtua; pitää tapahtua nyt jo heti, koska 2020 lähestyy kovaa vauhtia. Tämä on tietysti paikallisesti sitten Suomessa budjettikysymys myöskin. Eli ed. Pentti Oinosen ajattelu, että näitä voitaisiin hoitaa kirjepostilla, ei toimi. Ja on erittäin tärkeää, että siellä ovat paikalla myös kansalaisjärjestöt ja mahdollisimman laajasti myös sitten maailman parlamentit.

Mitä tulee sitten täällä ed. Ville Niinistön debattipuheenvuoroon, niin totean, että ainakin itse olen kritisoinut lähinnä sitä, että tämä hallituksen esitys päästökauppakiintiöiden määrästä on liian löysä, ja sehän on ollut löysä tähänkin saakka, kun päästöoikeuksien hinta on ollut muutamassa sentissä. Ja yksi asia: ei se päästökauppa voi mikään autuaaksi tekevä mekanismi olla. EU — ja Suomi sen mukana — on sitoutunut siihen, että mekanismien kautta enintään puolet vähenemistä tapahtuu. Todelliset vähentämiset, hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, tapahtuvat niin, että me emme pöllytä niitä kaasuja, eivätkä niin, että me ostamme jostakin muualta oikeuksia niitä laskea.

Palataan, arvoisa puhemies, muihin asioihin myöhemmin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! On ihan mukava puhua asuntopolitiikkaa. Tässä eduskunnassa sinä aikana, kun itse olen täällä nyt kohta viisi vuotta ollut, sitä on harrastettu minun mielestäni valitettavan vähän. Tässä debatin yhteydessä keskusteltiin ministeri Vapaavuorelle kiitoksia jaellen näitten ohjelmien hyvyydestä tai huonoudesta. Itse olen todennut, vähän tästä entisestä ammatistakin johtuen, että onhan tässä maassa asuntopoliittisia ohjelmia tehty suunnilleen aina yksi per hallitus ja sekä rakennuttajan että vuokranantajan ja sitä kautta myöskin asukkaiden näkökulmasta katsellen ohjelmat ovat olleet hyviä, mutta niitten käytännön toteutus on jäänyt välillä ja aika useinkin vähän puolitiehen.

Siksi tietenkin pitää toivoa, että tämä ohjelma, joka näyttää noin pintapuolisella tutustumisella kohtuulliselta, myöskin sitten johtaa käytännön tuloksiin. Samalla kuitenkin korostan sitä, että kun tässäkin keskeisessä asemassa on sosiaalinen asuntotuotanto, Ara-tuotanto, niin sitä ei saa nähdä pelkästään asuntopolitiikan välineenä tai kuntatalouden kunnossapitäjänä. Ne asunnot ovat ihmisten koteja, niissä asuvien ihmisten koteja. Samalla pitää huolehtia myöskin siitä, että sinänsä sen sosiaalisen näkökulman toteuttaminen ei johda esimerkiksi asuinalueitten yksipuolisiin asukasrakenteisiin, siitä ei hyvää seuraa.

Mutta muutamiin kysymyksiin, jotka liittyvät tähän ohjelmaan: Kuten debatissa sanoin, niin kyllä rakentamisen hinta riippuu tonttien hinnasta ja saatavuudesta, mutta myös rakentamisen suunnittelun ohjaamisesta. Kun tuottavuus ja tehokkuus on ollut muilla sektoreilla maaginen sana, niin se toimii myöskin täällä asuntorakentamisessa. Olen joskus ollut sitä mieltä, että Suomen kansantalouden yksi tärkeimpiä suureita on asuntojen huoneistoalan suhde ulkoseinien muodostamaan piiriin. Kun se on kohdallaan, niin säästetään miljoonia, ellei parhaimmillaan miljardeja, rakentamiskustannuksissa ja sitä kautta tietenkin vuokrissa ja asumiskustannuksissa.

Myös kilpailuttaminen siinä tilanteessa, kun sitä tehdään oikein ja tehokkaasti, saattaa säästää merkittävästi rahaa. Ongelmana on vain se, että todellakin hankintalain myötä erityisesti Ara-rakennuttajien mahdollisuudet kilpailuttaa tehokkaasti ovat heikentyneet, koska jos saat kohtuuttomia tarjouksia ja hylkäät ne, samoilla suunnitelmilla et voi enää kilpailuttaa uudelleen, ellet ole varma, että se edellisen kerran voittanut voittaa myöskin uudelleen. Se vie sen mahdollisuuden, että suhdannevaihteluihin pystyttäisiin riittävän tehokkaasti vastaamaan. Näihin toivoisin asuntopoliittisessa ohjauksessa jatkossa voitavan puuttua.

Sitten tästä keskeisestä kysymyksestä: Nyt kun tässä uudessa ohjelmassa näyttää olevan tämä asuntokohtainen avustus, se on sinänsä hyvä, mutta minusta siihen liittyy se ongelma, että ainakin isot aravarakennuttajat ovat tarkastelleet tätä asuntojen hintakysymystä näitten yhtiöitten kokonaistaloudellisesta näkökulmasta. Ja nyt tämä tuki todellakin kohdistuu vain uustuotantoon, jos nyt oikein olen ymmärtänyt, ja silloin siihen, jos ja kun se on näin, tietysti liittyy se vaara, että kun vielä vuokria tasataan, niin silloin tuen vaikutus näitten rakennuttajayhteisöjen ja sitä kautta myöskin vuokranantajien talouteen ei ole niin tehokas kuin jos aravakorkoja tai yhtenäislainojen korkoja tai näitä omavastuita merkittävästi laskettaisiin, jolloin se vaikuttaisi läpi sen koko repertoaarin. Minulla on vähän semmoinen tuntuma, että isot Ara-rakennuttajat saattavat pitää tätä, jos se on 10 000 per asunto, vähän pienenä.

Arvoisa puhemies! Asumistuki on myös asia, jolla asumiskustannuksiin voidaan vaikuttaa. Vaikka se ei oikeastaan tähän pääluokkaan kuulu, niin päätän tämän puheenvuoron toteamalla, että asumistukikysymyksissä, jotka nyt ovat siirtyneet ympäristöministeriöltä muualle, eduskuntaa on huijattu. Olemme yksimielisesti hyväksyneet sellaisen muutoksen eläkeläisten asumistukeen, joka pienentää kansaneläkettä saavien asumistuen myötä heidän käteenjääviä tulojaan. Sitä ei kukaan ole täällä oikeasti huomannut. Olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tästä keskustelleet, ja se on asia, joka jatkossa pitää korjata.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Siitä, mihin ed. Virtanen päätti puheenvuoronsa, voin kyllä sanoa, että ehdottomasti tämän tyyppiset täytyy korjata. Ei voi olla niin, että tällaisia fiboja, jos näin voi sanoa, jää sinne lainsäädäntöön. Tämä on vakava asia, ja se pitää pystyä korjaamaan. En tiedä, toivottavasti hallitus tuo mahdollisimman pian sitä koskevan korjausesityksen, vai miten sen sitten tulemme korjaamaan.

Mutta joka tapauksessa lyhyesti muutama sana SDP:n vastalauseesta tähän asunto- ja ympäristökokonaisuuteen.

Oli hyvä, että eduskunnassa onnistuttiin muutama lisäys tekemään. Ehdottomasti olimme vaatimassa sitä, että ympäristöjärjestöille kuuluu kunnollinen avustus, ja pidimme pöyristyttävänä ihan oikeasti sitä, että tässä yritettiin matkan varrella hallituksen toimesta leikata ympäristöjärjestöjen avustuksia. Se ei olisi vedellyt missään mielessä. Nyt tämä korjattiin, joten tältä osin tämä vastalauseemme esitys tuli tarpeettomaksi.

Samoin on hyvä, että ympäristötöihin lisättiin määrärahoja oikeastaan käytännössä miltei sille tasolle kuin ympäristövaliokunta mietinnössään edellytti. Siksi emme vaihtoehtobudjetissamme erikseen ympäristötöihin esitä lisää rahaa, vaan koko eduskunta sen tässä yhteydessä hoiti.

Mutta me tulemme esittämään ympäristöpuolelle parillekin momentille lisärahoitusta, ja nämä molemmat momentit tähtäävät Itämereen. Eli kannamme suurta huolta Itämeren tilasta. Sen vuoksi katsomme, että nämä määrärahat, mitä näihin on osoitettu, ovat riittämättömät. Sen lisäksi, että tarvitsemme lisää määrärahoja, tarvitsemme myös toimia muun muassa maatalouden päästöjen suhteen. Olemme esimerkiksi esittämässä myös pontta Itämerestä, jossa toteamme, että hyvin nopealla aikavälillä pitää hallituksen päivittää toimenpiteensä kaiken kaikkiaan Itämeren tilan parantamiseksi.

Asuntopuolelta olemme tyytyväisiä siihen, että erityisryhmille eduskunta on nyt lisäämässä rahoitusta. Eli tältä osin emme vastalauseeseemme ottaneet enää sitten lisäesitystä, vaan tämä 85 miljoonan taso on tässä vaiheessa hyvä, mutta varmasti jatkossa sitä seurataan tarkkaan. Nythän hallitus on määrittämässä tämän tason tulevillekin vuosille tähän 85 miljoonaan asuntopoliittisen ohjelman myötä.

Olemme kantaneet erittäin paljon huolta tästä erityisryhmien tilanteesta, vanhusten tilanteesta, kehitysvammaisten tilanteesta, ylipäätään näiden ihmisten tilanteesta, jotka näihin erityisryhmiin asumispuolella kuuluvat, ja pidämme tosi tärkeinä näitä määrärahoja.

Tulemme esittämään lisää rahaa hissien rakentamiseen. Tämä määrärahataso hisseissä ei ole riittävä. Siellä sanotaan, että näiden korjausavustusten taso pysyisi ennallaan, mutta hissien osalta se ennallaan pysyminen ei ole riittävä. Samoin energia-avustuksiin esitämme lisää. Tässä asuntopoliittisessa ohjelmassahan todetaan, että arvioidaan ilmastopoliittisen selonteon yhteydessä näiden energia-avustusten riittävyys. Toivottavasti arvioitte sen sitten niin, että sitä tullaan korottamaan.

Esitämme vastalauseessamme myös lähiöohjelmaan 3:a miljoonaa euroa. Tämä on sinänsä hieno asia. Nimittäin en ollut tietoinen hallituksen suunnitelmista, että hallitus aikoo myöhemmin tulla vastaan tässä juuri tällä nimenomaisella 3 miljoonan euron summalla, kun määrittelimme meidän vastalauseeseemme tämän 3 miljoonaa. Voinko sanoa, että ilmeisesti te olette ottaneet opiksenne jo tässä vaiheessa? Meillähän on ollut tiedossa tämä 3 miljoonaa, niin että se sieltä lähiöohjelmasta löytyy. Nyt on sitten erinomainen tilaisuus hallituspuolueiden edustajilla jo tässä vaiheessa, tämän päivän äänestyksissä, äänestää se 3 miljoonaa sitten sisään. Eli tässä sosialidemokraattien linja tulee toteutumaan tulevaisuudessa mitä todennäköisimmin, jos hallitus näin viisaasti sitten ottaa tämän evääksi.

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka kaiken kaikkiaan mielestäni budjettiprosessissa pitää saada poikkihallinnolliseksi. Eli ensi vuonna kun budjettia tehdään, jokaisen pääluokan yhteydessä pitäisi tehdä eräänlainen ilmastoanalyysi. Kaikki toimet pitäisi katsoa myös ilmaston kannalta, mitä vaikutuksia niillä on.

Itämerestä sanon sen, minkä oikeastaan jo totesin, että me tarvitsemme nopeampia toimia. Se oli se suurin huoli asiantuntijoilla, että tarvitaan nopeita toimia.

Metson osalta totean sen saman haasteen, minkä ministerikin tässä, että nyt on rahoitus sitten tulevaisuudessa Metson osalta saatava kehyksiin, ja se on iso juttu kaiken kaikkiaan.

Asumisen osalta: Halvempia asuntoja tarvitaan enemmän. Tässä hallituksen tulevassa esityksessä on paljon sellaista, mitä sosialidemokraatitkin ovat painottaneet. Muun muassa pientaloja vuokralle löytyy meidän ohjelmistamme, samoin eheä yhdyskuntarakenne, ekologiset painotukset. Infra-avustuksen sitominen Ara-tuotantoon on hyvä asia. Aivan samoja linjauksia olemme omissa vaaliohjelmissamme tehneet.

Mutta se, mikä kysymys meille vielä jää, on se, syntyykö ja millä hinnalla syntyy. On hyvä, että tämä välimuoto on kehitetty, mutta sillä ei tule syntymään kaikista edullisimpia asuntoja. Siinä tulee väkisinkin jäämään se asunnon hinta kenties johonkin 15 euroon per neliö, ja me tarvitsemme myös sen Ara-tuotannon elvyttämistä. Siihen tässä ed. Erkki Virtanen viittasi aika hyvin, että tämä 10 000:n avustus ei välttämättä palvele tätä tarkoitusta, kun voidaan nähdä, että se ei ole riittävä. Sitä tarkoitan, kun nyt puhun ja olen pitkään itse asiassa puhunut ja kauan siitä, että mielestäni korkotukeen tarvittaisiin nyt sellainen radikaali remontti, jolla me voisimme varmistua jo etukäteen, että voidaan arvioida, että se hinta tulee kyllin halvaksi, koska kyllä se vuokra-asuminen, kuten tuossa debatissa totesin, on aivan liian kallista, ja se on sosiaalisesti hyvin epäoikeudenmukaista, kun vuokra-asujat maksavat suhteellisesti paljon enemmän asumisestaan kuin omistusasuntopuolella maksetaan.

Kaiken kaikkiaan näillä puheilla myös sosialidemokraattien puolesta kiitän ministereitä yhteistyöstä kuluneen kauden aikana.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Nostan esiin aivan muutamia asioita ympäristöministeriön hallinnonalalta, jotka tuolla ympäristövaliokunnassa erityisesti nousivat myös lausunnossa esiin. Sinänsä täytyy todeta, että vaikka ympäristöministeriön hallinnonalan budjettimomentti on varsin pieni, kyse on hyvin merkittävästä toiminnasta, mutta toisaalta sellaisesta toiminnasta, joka ei monestikaan vaadi suuria rahallisia satsauksia, vaan kyse on ennen kaikkea asenteesta ja siitä, millaista lainsäädäntöä, millaista normitusta teemme ja millainen tietopohja ihmisillä on sitten toteuttaa näitä ympäristön kannalta myönteisiä asioita.

Sellainen kiistaton ongelmakohta tässä budjetissa on tuo tutkimusmäärärahojen ja tiedotuksen rahojen niukkuus. Ympäristöministeriössä ei perinteisesti ole ollut kovinkaan mittavia määrärahoja näihin tarkoituksiin, ja rahat ovat tulleet lähinnä kauppa- ja teollisuusministeriön momentilta aiemmin, ja nyt aivan ymmärrettävästi siellä halutaan, että muun muassa ilmastonmuutokseen liittyen myös liikenne- ja viestintäministeriö ja ympäristöministeriö ryhtyisivät kantamaan tästä osaltaan taloudellistakin vastuuta. Siinä mielessä tulevina vuosina tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että meillä on riittävät resurssit tehdä tutkimusta ja myös tiedottaa kansalaisille.

Muun muassa ilmastonmuutoksen osalta tilanne on nyt se, että tavallaan rautaa pitäisi takoa silloin, kun se on kuuma. Eli kansalaiset ovat heränneet tähän asiaan ja haluaisivat toimia, ja silloin on tärkeää, että tietoa on saatavissa, ja meille päätöksentekijöille on tärkeää, että meidän päätöksemme pohjautuvat myös oikeasti tutkittuun tietoon, jotta osaamme linjata näitä asioita oikein. Tästä kielteinen esimerkki on muun muassa Euroopan unionin joitain vuosia sitten tekemä päätös biopolttoaineista, jossa selvästikään ei ollut tarpeeksi vahva tutkimuspohja taustalla ja tuli osin hätiköityä päätöksiä, jotka eivät kaikin osin ympäristön kannalta ole välttämättä myönteisiä, jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, millaisia vaikutuksia biopolttoaineiden tuotannolla voi olla.

Erityisenä painopistealueena hallitusohjelmassa on ympäristöpolitiikan osalta Itämeri, ja siihen myös näissä lausunnoissa on kiinnitetty paljon huomiota. Itämeren osalta olennaista on ennen kaikkea kansainvälinen yhteistyö, ja siinä on tärkeää, että Itämeren suojelukomissio marraskuussa pääsi nyt näihin tavoitteisiin ja sai aikaan tämän taakanjaon eri jäsenvaltioiden kesken, ympäristövaltioiden kesken, ja myös ryhtyy nyt tätä asiaa seuraamaan. Samoin on tärkeää, että toimitaan kansainvälisessä merenkulkujärjestössä Imossa nyt voimakkaasti sen eteen, että tuo laivojen jätevesien päästäminen Itämereen saataisiin loppumaan mahdollisimman nopeasti.

Mutta suomalaisesti voimme vaikuttaa Itämeren tilaan ennen kaikkea vähentämällä näitä omia valumiamme sinne. Maatalous on tässä keskeisessä roolissa, ja tulevana vuonna erityistä huomiota tulee kiinnittää tähän ympäristötukien vaikuttavuuteen tällä osalla, ja on myönteistä, että tuolla Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa nyt lähtee tähän liittyviä erityishankkeita käyntiin, joissa pyritään entistä vaikuttavammin tekemään näitä ympäristönsuojelutoimenpiteitä.

Merkittävässä roolissa on myös haja-asutusalueiden jätevesikysymys, johon täällä ministeri Vapaavuori jo sen verran viittasikin, että tuossa hallitusohjelmassakin on linjattu tästä, että tulorajoja korotetaan nyt avustuksen tehokkaan käyttämisen edistämiseksi. Mutta lisäksihän työryhmä on tehnyt ehdotuksen myös kotitalousvähennyksen kehittämiseksi siten, että kannustettaisiin ajoissa tehtäviin kunnostustoimiin, koska tämä velvoite, joka 2004 tuli lailla voimaan talousjätevesiasetuksen muodossa, velvoittaa ja koskee noin miljoonaa suomalaista asukasta. Heidän täytyy muuttaa oma asuinkäyttöön tarkoitettu kiinteistönsä sillä tavalla, että jätevesien käsittelyjärjestelmä täyttää tulevat vaatimukset vuoden 2014 loppuun mennessä.

Samalla on tärkeää myös jätevesien osalta edelleen kehittää niiden puhdistusta. Ympäristövaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siirtoviemärihankkeisiin. Niitä on pitkä lista, vähän samalla tapaa kuin tiehankkeita. Kustannukset ovat nousseet erittäin voimakkaasti. Jos haluamme, että valumat Itämereen ja myös sisävesiin vähenevät, on tärkeää, että tehokas taajamien jätevesihuolto toteutetaan keskittämällä tämä puhdistustoiminta suurempiin ja tehokkaampiin yksiköihin siirtoviemäreitä rakentamalla. Tässä mielessä on myönteistä, että valtiovarainvaliokunta pystyi lisäämään tälle siirtoviemäreitä koskevalle momentille omassa mietinnössään rahaa. Se tulee todella tarpeeseen, mutta silti tarpeita on nyt rahoitukseen nähden edelleen olemassa pitkä lista.

Asuntopoliittisen ohjelman osalta odotukset ovat luonnollisesti suuret. Kuten ministeri täällä viittasikin, nyt on kunnianhimoinen tavoite todella saada ratkaistua erityisesti tätä Pääkaupunkiseudun asunto-ongelmaa. Täällä hinnat ovat todella korkeat ja asuntojen puute jo rajoittaa kasvua ja työvoiman saantia, joten tilanne on hyvin vakava. Myönteistä on se, että valtiovarainvaliokunta (Puhemies koputtaa) pystyi edelleen lisäämään erityisryhmien asumisen tukea, ja jatkossa painetta on tuonne energia- ja korjausavustuksiin, joita nyt tässä nostettiin 10 miljoonaa euroa.

Timo  Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristöasioiden painopiste on viimeistään tämän hallituksen aikana siirtymässä globaalien ympäristöuhkien torjuntaan ja varautumiseen. Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta ilmastonmuutoksen tunkeutuminen jokapäiväiseen elämäämme tai Itämeren tilan vakava heikkeneminen. Näiden rajattomien uhkien kohtaaminen vaatii toimia ja asennoitumista kaikilla sektoreilla, mutta näkyy luonnollisesti myös ympäristöpääluokan painopisteissä. Perinteisesti on pyritty turvaamaan ympäristöhallintoa sekä ympäristön- ja luonnonsuojelua. Näistä ei luovuta, mutta marssijärjestyksen ja ehkä tahtilajinkin muutosta on syytä harkita.

Tuossa debatissa otin jo esille talousmetsien käsittelyn ja biodiversiteetin, minkälaisia vaikutuksia sillä on ollut, ja sain siitä ministeriltä hyvän vastauksen. Samantyyppinen asia liittyy tähän kuuluisaan liito-oravakysymykseen, lajin runsauteen, onko se runsas ja vakaa, niin kuin eduskunta on lausunnossaan edellyttänyt. Nythän on sitä liito-oravakantaa tutkittu ja todettu, että se on vähintäänkin seitsemänkertainen siihen nähden, mitä on aikaisemmin oletettu, mutta edelleenkään johtopäätöstä siitä, että laji on runsas ja vakaa, ei uskallettu tuonne EU:n suuntaan tehdyssä kyselyssä tehdä. Kyllä näissä pitää olla myöskin rohkeutta myöntää, milloin on tehty hyvää toimintaa ja milloin tämä uhka on omasta lähtökohdasta vähän liian suureksi luokiteltu.

Mutta pääluokan budjetissa on monia tyytyväisyyden aiheita. Itämeri-ongelmiin paneudutaan paitsi tutkimustoiminnan myös käytännön pilottihankkeen kautta. Tutkimuksen määrärahoja on myös valtiovarainvaliokunnassa saatu nostettua 750 000 eurolla. Tutkimuskohteisiin haluan antaa myös maallikon neuvon: toivon, että näillä tutkimusmäärärahoilla vihdoin selvitettäisiin ravinnepäästöjen lähteitä hajakuormituksen osalta. Keskustelussa, jota täälläkin on käyty, on mantraksi muodostunut se, että maatalous se Itämeren pilaa, tarkemmin suomalainen maatalous ja vielä varsinaissuomalainen maatalous oikein erikseen. Kun myös näitä maatalouden tutkimusrahoja on karsittu, on tämän myytin purkaminen jäänyt puolitiehen. Ravinnetohtori Into Saarela Mtt:ltä arvioi omien laskelmiensa pohjalta, että luonnon omaa fosforikuormaa selvästi aliarvioidaan ja maatalouden yliarvioidaan. Olisi hyvä, jos maatalous- ja ympäristöhallinnon tutkijat voisivat vihdoin tuottaa myös tästä ajantasaista aineistoa.

Nopeavaikutteisin tapa alentaa Itämeren ravinnekuormaa on yhdyskuntien vesiensuojelutoimien tehostaminen. Kun heikkotehoisista puhdistamoista luovutaan ja pääsääntöisesti kaikki jätevedet johdetaan siirtoviemäreiden kautta paremmin puhdistettaviksi, saadaan rahalle heti katetta. Siirtoviemärien rakentamiseen ja ympäristötöihin onkin tullut selvä lisäpanos aiempaan verrattuna. Valtionvaroissa vielä lisäystä tuli 3 miljoonaa euroa, mikä on erittäin hyvä asia.

Tämän mittavan työn haastetta kuvaa kuitenkin se, että esimerkiksi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella on arvioitu potentiaaliset viemäröintialueet, joiden rakentaminen maksaisi kaikkiaan noin 87 miljoonaa euroa. 20 prosentin tukiosuudella rahaa pitäisi pelkästään tälle alueelle löytyä 17,5 miljoonaa euroa lähivuosina. Mainittakoon, että näillä toimin hoidettaisiin noin 14 000 asuinkiinteistön jätevedet. Haja-asutusalueelle omine käsittelymurheineen jäisi vielä 44 000 kiinteistöä. Haaste on todellakin melkoinen, ja nämä lain aika- ja takarajat lähestyvät nopeasti. Hajajätevesityöryhmä tekikin hiljattain esityksen kotitalousvähennyksen laajentamiseksi koskemaan työn lisäksi suunnittelua, ostopalvelua ja kunnossapitoa. Valiokunta, nimenomaan ympäristövaliokunta, pitääkin omassa lausunnossaan tärkeänä tämän ottamista vakavaan pohdintaan, jotta haja-asutusalueiden puhdistusjärjestelmät saataisiin nopeasti käyntiin. Tähän on hallituksen syytä tarttua.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Yleensä olen pitänyt kiinni näissä puheenvuoroissa niistä ohjeista, mitä on annettu, ja pidättäytynyt 5 minuutissa, kuten tässäkin puheenvuorossa, vaikka siitä on jo kohta puoli minuuttia kulunut.

Kiitos ensinnäkin ministeri Vapaavuorelle, kun hän on täällä koko tämän ympäristöministeriön hallinnonalan keskustelun ajan jaksanut viipyä ministeriaitiossa. Varmasti toinenkin ministeri vielä elikkä ministeri Tiilikainen tulee ennen kuin tämä keskustelu päättyy.

Haluan, arvoisa puhemies, tässä puheenvuorossani kiinnittää erityistä huomiota nimenomaan siihen, että tämä ensi vuoden talousarvio ympäristöministeriön osalta on nimenomaan ympäristönsuojelun talousarvio. Tässä lisätään määrärahoja jopa yli 20 prosentilla monille momenteille, joitten tavoitteena on ympäristönsuojelu.

Kuten edellinen puhuja, kollegani ed. Kaunisto, äsken totesi, niin Itämeren osalta, Itämeren rehevöitymisestä, syytetään maataloutta, mutta varmoja tietoja siitä ei ole vielä olemassa. Sen sijaan, kun viime vuonna täällä eduskunnassa käsiteltiin maatalousselontekoa, tähänhän selontekoon liittyi lausuma, jossa eduskunta edellytti, että nämä selvitykset pikavauhtia tehdään, ja niitä selvityksiä todellisista ravinnekuormittajista Itämeren osalta ollaan nyt tekemässä.

Maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat tuottaneet viime vuosina hyvää tulosta. Ravinnepäästöt ovat vähentyneet peräti 40 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. On selvää, että myös maatalouden tulee kantaa kortensa kekoon Itämeren suojelussa. Maataloudessa peltojen viljelyssä fosforin ja typen käyttöä on vähennetty kymmenillä prosenteilla. Lisäksi on tarkkaan määrätty suojavyöhykkeistä laskuojien ja vesistöjen varsille. Vaikka maatalous Suomesta lopetettaisiin ihan kokonaan, pelkästään se ei Itämerta pelastaisi, vaan tarvitaan paljon, paljon muitakin toimenpiteitä. Maatalouden lannoitteitten käyttö, nimenomaan kemiallisten lannoitteitten käyttö, on tasaisesti laskenut. On perustettu näitä suojakaistoja, suojavyöhykkeitä, ja myös kosteikkoalueita, mitkä ovat tehokkaasti ravinnekuormitusta vähentäneet.

Kaikkien tähän mennessä tehtyjen toimenpiteiden vaikutukset eivät näy tietenkään heti, vaan ne tulevat näkyville vasta useitten vuosien kuluttua. Oleellista on se, että nimenomaan kotieläintaloudessa syntyneen lannan käyttöön ja lannoitteen käyttöön pelloille levitettynä kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kuten ympäristövaliokunta toteaa, tärkeää on löytää lannan pellolle levittämisen sijaan ja ohelle vaihtoehtoisia hyödyntämistapoja muun muassa energialähteenä.

Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuutta nyt tullaan seuraamaan tarkemmalla tutkimuksella. Pitää löytää sopivat keinot maatalouden ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Keinojen tulee olla yksittäisen viljelijän kannalta kohtuudella toteutettavat vaarantamatta maataloustuotannon yleistä kannattavuutta. Budjetissa on osoitettuna miljoonan euron määräraha sekä ympäristö- että maa- ja metsätalousministeriön, kummankin, pääluokkaan maatalouden vesiensuojeluhankkeisiin ja niitten tutkimukseen.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu laajasti ja minusta aiheellisesti huolta tästä Pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanteesta. Sanon "aiheellisesti" myös siksi, että olen yli 30 vuoden ajan läheltä seurannut tätä vuokra-asuntotilanteen kehitystä täällä pääkaupungissa, kun viikolla elän täällä vuokra-asuntokämpässä, jos nyt kämppäkään on oikea sana, 28 neliötä Kalliossa. Kyllä siinä on nähnyt, miten täällä tämä vuokra-asuminen on kallistumassa koko ajan. Erityisen jyrkkä muutos tapahtui 90-luvulla, jolloin vuokrasäännöstelystä luovuttiin, se purettiin. Se oli täällä eduskunnassa äänestyspäätös, ja vuokrasäännöstelyn purkamiseen silloiset sosialidemokraattisetkin kansanedustajat lähtivät mukaan sillä perusteella, että näin tulee niin paljon tarjontaa, että vuokra-asuntojen hinta, jos ei nyt putoa, pysyy kohtuullisena tarjonnan kasvaessa. Eihän se niin käynyt sitten kuitenkaan.

Taas on näitä hienoja hankkeita, ja mikäpä niissä, jotakinhan sitä täytyy yrittää tehdä. Mutta kyllä minä pidän loppujen lopuksi asuntopolitiikkaa irrotettuna aluepolitiikasta suorastaan absurdina ajatuksena, ja tästähän tässä nyt on hyvin pitkälle kysymys, aluepolitiikka on hyvin ohueksi ajautunut, jos se ei ole jo kokonaan käytännössä loppunut. Tästähän sitten on seurannut se, että muuttoliike Pääkaupunkiseudulle ja eräisiin muihin niin sanottuihin kasvukeskuksiin on kiihtynyt ja näyttää edelleen vahvana jatkuvan. Ja siitä väistämättä markkinataloudessa seuraa se, että kun kysyntä kasvaa, niin hintoja nostetaan, näin myös vuokra-asuntojen osalta. Tämähän on tausta tässä toivottoman näköisessä tilanteessa, ainakin jos kohtuuhintainen vuokra-asuminen on oikeasti tavoitteena. Eli kyllä tässä pitää olla toimia myös tällä aluepolitiikan puolella, jos meinataan, että vuokra-asumisen mahdollisuus on pienituloisillakin olemassa.

Tietenkin tämä tämmöinen kehitys katkaisee jossain vaiheessa myös tämän talouskehityksen, kun ei enää saada ihmisiä näille seuduille, joilla työvoiman kysyntääkin olisi, sen vuoksi, että on hankala löytää semmoinen vuokra-asunto, ensi alkuun nyt ainakin, jonka pystyy pienellä palkalla vastaanottamaan. Esimerkiksi Helsingissä kaikki kansanedustajat törmäävät tähän taksikysymykseen, taksinkuljettajien tilanteeseen. Sehän on huutava puute, ja sinne ei vaan nyt saada porukkaa, kun niillä palkoilla ei pysty täällä elämään. Kuljettajapuolella on samaa tilannetta laajemminkin. Myöskin hoitajapuolella on ihan samaa tilannetta, että täällä olisi kova tarve hoitajille, mutta asuminen on liian kallista niihin palkkoihin nähden.

Eli kyllä tässä varmasti pitää paitsi tehdä toimia tällä asuntopolitiikan puolella myös ne toimet ulottaa tähän koko maan kehittämiseen, ja siihen sitten tarvitaan sitä aluepolitiikkaa. Esimerkiksi juuri nyt on ajankohtainen tämä kysymys Kemijärven sellutehtaasta. Jos sen tehtaan nyt todella annetaan loppua siellä, niin siitä seuraa ensinnäkin muuttoliikettä, joka nostaa sitten lisää kysyntää asuntoihin jollain muulla paikkakunnalla ja samalla nostaa siellä hintoja. Mutta Kemijärvellä käy sitten niin, että kun esimerkiksi siellä olevista vuokra-asunnoista lähtee väkeä pois, niin sielläkin nousevat vuokrat sen vuoksi, että on vähemmän maksajia siihen samaan vuokrataloon. Eli kyllä tämä maan laajuinenkin näköala täytyy nähdä, jos meinataan, että tässä joitakin tuloksia saadaan. Paljonhan sitä voidaan puhua ja hienoja suunnitelmia laatia, mutta jos kivijalka puuttuu, niin talot sortuvat ja niin tämä vuokra-asuntotalokin.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön budjetin ala on viimeisimpänä käsittelyssä, muttei suinkaan vähäisimpänä, sillä terveellisen ja hyvinvoivan ympäristön turvaaminen ja siihen liittyvät asiat ovat perusta kaikelle muulle. Tämän ajan haasteiden ytimessä ovat ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuus sekä vesistökysymykset. Näitä käsitellään useamman ministeriön toimin, joten nyt käsittelyssä olevan ympäristöministeriön toimialan lisäksi tulee eittämättä viitattua myös muiden sektorien toimiin.

On hyvä, että eduskuntakäsittelyssä ympäristötöiden määrärahoja jälleen kerran nostettiin ja ympäristöjärjestöjen avustustaso palautettiin sekä ministeriön tutkimusrahoja vähän nostettiin ja erityisasumisen rahoitusta korotettiin. Edelleen ongelmia kuitenkin säilyi budjettiosassa muun muassa lähialuemäärärahojen sekä vesistöjen ja Itämeren suojelemisen osalta, joten SDP esittää näihin lisämäärärahoja omassa vaihtoehtobudjetissaan. Haluan tuoda esiin myös SDP:n veroesitykset windfall-verosta ja jäteveron laajentamisesta ja näin saatujen rahojen kohdentamisesta ympäristöteknologian edistämiseen.

Energiansäästö on ilmastonmuutoksen hillinnässä kaikista tärkeintä. Sitä voidaan edistää niin pienin kuin suuremmin toimin. Tarvittaisiin muun muassa energiansäästölaki, joka ensinnäkin kokoaisi yhteen nämä hajanaiset, eri sektoreita koskevat direktiivit ja jossa olisi mahdollisuus säätää myös nykyistä tiukempia säästötavoitteita ja -velvoitteita. Energiansäästösopimuksin on saatu teollisuudessa varsin hyviä tuloksia aikaan, mutta tarvitaan myös muita toimia: teknologian edistämistä ja energiaa säästävien ja energiatehokkaiden investointien tukemista myös pientaloissa nykyistä enemmän. Yhteiskunnassa on paljon energianpäästöpotentiaalia, ja näissä investoinneissa on usein myös se etu, että ne tulevat monin kerroin yhteiskunnalle yleensä takaisin.

Uusiutuvien energialähteiden ja biopolttoaineiden käytön edistäminen erilaisin keinoin, joukkoliikenteen edistäminen, johon valitettavasti hallitus ohjaa liian vähän resursseja, ekologiseen yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen panostaminen, ympäristöteknologian edistäminen ja aktiivinen yhteistyö kansainvälisesti päästövähennyksiä sisältävien sopimusten aikaansaamiseksi, kuten Kioton kauden jälkeisten päästövähennysten aikaansaamiseksi — siinä tulee olla aktiivinen — tämä tiivis kansainvälinen yhteistyö, jotta USA, Aasian maat ja Kiina saataisiin ilmastotalkoisiin mukaan, ovat tärkeitä toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Myös kehitysmaita tulisi auttaa ja tukea mahdollisuuksissa ilmastonmuutoksen hillintään. Kansainvälisten ympäristörahastojen ja kehitysyhteistyömahdollisuuksien vahvistaminen ilmastonmuutoksen hillintätyössä on tärkeää. Onneksi näissä asioissa otettiinkin askelia tuolla Balin kokouksessa.

Vesistönsuojelussa on äärimmäisen tärkeää vähentää maatalouden päästöjä vesistöihin. Ympäristötuen ehtoja tulee edelleen vaikuttavuudeltaan parantaa ja kytkeä maatalouden tukiratkaisuihin nämä ympäristönäkökohdat entistä vahvemmin. Kosteikko- ja suojakaistaleita on edelleen rakennettu aika laiskasti, ja myöskään tavoitteet eivät kovin nopeasti näy, muun muassa siksi, että sedimentteihin on kerääntynyt ravinteita, jotka vapautuvat sieltä ajan myötä.

On harmi myös, että haja-asutusaluejätevesiasetuksen mukaisiin toimiin ei vieläkään ole riittävän aktiivisesti lähdetty. Siirtoviemäreiden rakentaminen on myös haja-asutusten jätevesipäästöjen kuriin saattamisessa tärkeää. Siksi on hyvä, että ympäristötyörahoja jälleen korotettiin eduskunnassa. Vesistöjen tilan tulisi olla hyvä vuoteen 2015 mennessä EU:n sisällä, ja tämä sitoumus todella vaatii voimakkaita toimia.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kansallisen monimuotoisuusohjelman mukaisesti vaatii lisäresursseja sekä Etelä-Suomen metsien suojelutoimien lisäämistä. Olemme sitoutuneet pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä. Tarvitaan uusia luonnonsuojelualueita, kansallispuistoja, kuten vaikkapa Evon kansallispuistoa Hämeeseen. Toimet ovat tärkeitä, ja monimuotoisuus vaikuttaa suoraan myös ihmisen saamiin niin sanottuihin ekosysteemipalveluihin, joita ilman luonnon ekosysteemin kierto häiriintyisi. Metso-ohjelman rahoituksen riittävä taso tuleekin siis jatkossa turvata. Hieman hämmästelen muun muassa ed. Kauniston esitystä siitä, että koska viime aikoina on saatu lisätietoa luonnon monimuotoisuudesta, niin se jotenkin poistaisi velvoitetta sitten näihin suojelutoimiin. Ei kai se niin voi olla, että jos tieto on ollut aikaisemmin heikkoa, niin sen perusteella sitten tämä merkitys vähenisi.

Arvoisa puhemies! Ympäristöasiat on nostettava yhä vahvempaan rooliin. Ne jäävät usein lyhytnäköisen taloudellisen voitontavoittelun jalkoihin, vaikka lopulta kestävää talouspolitiikkaakaan ei voida hoitaa ilman vahvaa ympäristöpolitiikkaa.

Ja aivan lopuksi haluan vielä itsekin yhtyä niihin kiitoksiin, mitkä meidän ministereillemme on täällä tänään esitetty. Molemmat ministerit ovat olleet hyvin aktiivisia omilla kentillään, ja tästä työstä haluan itsekin heitä kiittää.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaholle: En ole poistamassa suojelualueita, mutta haluan kiinnittää huomiota siihen, mikä on näiden taloudellinen tuottavuus. Jos me kerran saamme normaalilla käsittelyllä erinomaisia tuloksia biodiversiteetin säilymisen suhteen, niin miksi me uhraisimme voimakkaita panoksia vielä sinne, kun tarpeita on muuallakin?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Etelä-Suomen metsien suojelusta ed. Taiveaholle sanoisin, että ei enää voida suojella Suomessa metsiä enempää. Suomi on EU-maista eniten suojellut metsiä, ja jos nyt sitten ruvetaan vielä suojelemaan, kun Venäjän puuntuonti lakkaa, mistä saa metsäteollisuus raaka-aineensa? Tehtaita lähtee jo nyt, ja yhtenä syynä mainitaan päästökauppa, puun saatavuus ja energian hinta. Nyt pitäisi miettiä näitä asioita. Suomi on muun muassa biopolttoaineiden osalta aivan huippua maailmassa, 25 prosenttia on osuus, ja Euroopassa se on keskimäärin 5—6 prosenttia. Muut maat voisivat nyt sitä taakkaa myös vähän Suomenkin osalta hellittää. Suomi on ollut mallioppilas. Tällä en tarkoita sitä, etteikö ympäristönsuojelua tarvita. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Maataloudessa muun muassa olisi tarkistamisen varaa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kyllä olla eri mieltä ed. Kankaan kanssa tästä Etelä-Suomen metsien suojelun tarpeesta. Aika laajasti yhteiskunnassa nyt on kuitenkin ymmärretty se, että myös täällä Etelä-Suomen alueella tarvitaan suojeltuja metsiä, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että nämä erilaiset tavoitteet metsien käytön osalta täytyy pyrkiä yhteensovittamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ed. Kangas, kyse on myös matkailusta, kyse on ihmisten työpaikoista, uusien elinkeinojen saamisesta Etelä-Suomen alueelle. Meillä on tässä laajoja mahdollisuuksia, joita emme pysty hyödyntämään, mikäli emme suojele myöskin Etelä-Suomessa metsäalueita. Ja tässä on monia hyviä tapoja, joita pitkin voidaan edetä.

Eniten minua ainakin nyt huolestuttaa se, minkälaiset resurssit tähän toimintaan varataan, ja se onkin iso kysymys myöskin ministerin suuntaan, kun tämä riitainen paperi on nyt teille tulossa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä Etelä-Suomen metsäkysymys on todella erittäin ajankohtainen. Neuvotteluthan ovat parhaillaan menossa, ja siellä ainakin ympäristöjärjestöt ovat olleet erittäin pettyneitä siihen, mikä on tämänhetkinen tilanne. Ja kysymyshän on paljolti siitä, että nyt puun arvo on noussut dramaattisesti ja se, mitä on ajateltu tähän investoitavaksi, ei riitä enää mitenkään niitten tavoitteitten saavuttamiseen, joita aikaisemmin on ajateltu.

Täytyy korostaa sitä, että kun me puhumme metsien suojelutilanteesta, niin tämä Etelä-Suomi on aivan erikoislaatuinen asia. Nimittäin täällä on paljon yksityismetsiä ja on erittäin vaikea suojella mitään. Sen takia on nyt tärkeätä, että Metsähallitus tässä asiassa joustaa tiukasta linjastaan ja sieltä kautta saadaan metsää. En sano, että se on ilmaista puuta, ei tietenkään ilmaista metsää, mutta se on helpompaa, koska on hirvittävän vaikea neuvotella näistä yksityismetsäasioista. Meillä on alle 2 prosenttia metsistä suojeltu Etelä-Suomessa. Näin ollen ei voida verrata tätä lainkaan koko maan tilanteeseen. Erittäin tärkeä, ajankohtainen (Puhemies: Minuutti kulunut!) kysymys!

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho kävi hyvän puheenvuoron pitämässä kaikin puolin. Nimenomaan eteläisen Suomen metsien suojelu on erittäin tärkeä asia. Siihen meidän pitää yhdessä panostaa. Biodiversiteetistä huolehtiminen on ihan meidän yhteinen tehtävämme, ja se on entistä haasteellisempi, niin kuin täällä on tullut esille. Se ei ole missään ristiriidassa jonkun teollisuuden toiminnan kanssa, vaan se on meidän kansallinen velvollisuutemme, ja siitä on lähdettävä. Eteläinen Suomi on se ongelma-alue tässä.

Lopuksi: näitä erityisen tärkeitä ja arvokkaita biotyyppejä jo nyt suojellaan, silloin kun niitä ollaan suojelevinaan, puutteellisella tavalla eikä kylliksi laajalti, jotta se itse suojeltava arvo siinä sitten voisi hyvin.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä suojelualueet ovat todella hyvin epätasaisesti jakaantuneet meidän valtakuntamme alueella eli nimenomaan painottuneina pohjoiseen osaan, vaikka Etelä-Suomessa juuri näitten suojelualueiden tarve on kaikista kovin tällä hetkellä. Etelä-Suomen metsät ovat myös lajirunsaimpia. Siltä kannalta, monimuotoisuuden kannalta, niiden merkitys on hyvin oleellinen, kaikista oleellisin, ja myös virkistyspaineet Etelä-Suomen alueella ovat kaikista kovimmat. Sen vuoksi näissä asioissa todella pitää edetä. Ja tuo Metson rahoitus on kyllä äärimmäisen tärkeä kysymys. Nämä vapaaehtoiset toimet ovat hyviä, mutta kyllä täytyy edetä näissä valtion metsien suojelutoimissa, kuten ed. Salolainen täällä aivan oikein esiin toi.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Balilla käytyjä YK:n ilmastoneuvotteluja seurattiin tarkasti, ja täälläkin siitä on keskusteltu. Tulos oli erittäin hyvä, EU:n tavoitteet saavutettiin. Kaikki maat, Yhdysvallat mukaan lukien, sitoutuivat ilmastotalkoisiin. Syntyi työohjelma, niin sanottu tiekartta. Seuraavan kahden vuoden tehtäväksi jää neuvotella maailmanlaajuinen, kattava ja maiden erityispiirteet huomioiva sitova ilmastosopimus, johon sisältyvät päästöjen vähentämistavoitteet. Erityiskiitos Suomen neuvottelupanoksen osalta kuuluu valtuuskunnan puheenjohtajalle, ministeri Tiilikaiselle.

Uskallan väittää, että luonto on lähellä jokaisen suomalaisen sydäntä. Ainutlaatuista luontoamme onkin syytä vaalia, jotta tulevatkin sukupolvet pääsevät sen monimuotoisuudesta nauttimaan. Puhdas ympäristö ja ilmasto puolestaan ovat ihmiskunnallemme elinehto. Saastunut maa ei kanna hedelmää, elohopea tai muut myrkyt eivät kuulu mereen tai sisävesiin, sisävesistä pyydetyt kalat saastuvat niistä, eikä kaasujen kyllästämää ilmaa voi hengittää. Tarvitaan aktiivista ympäristö- ja energiapolitiikkaa.

Ympäristötyöt ovat ympäristönsuojelun ja työllisyyden kannalta alueellisesti erittäin merkityksellisiä. Ne edistävät Itämeren ja sisävesien suojelua, ja vaikutukset näkyvät ihmisten jokapäiväisessä elinympäristössä. Vuosi toisensa perään eduskunta on kiinnittänyt huomiota ympäristötöiden rahoitukseen, ja kuutena peräkkäisenä vuotena on hallituksen esityksessä lisätty niihin rahaa.

Kiireellinen tarve Itämeren ja sisävesien suojelun tehostamiseksi kohdistuu tällä hetkellä siirtoviemärien rakentamiseen useissa pienissä ja keskikokoisissa kunnissa. Keskittämällä jätevesien käsittely isompiin, tehokkaampiin ja toimintavarmempiin yksiköihin päästään sekä vesiensuojelullisesti että taloudellisesti parhaaseen lopputulokseen. Siirtoviemärien ansiosta saadaan yleensä myös runsaasti niiden varrella olevaa haja-asutusta tehokkaan jätevedenpuhdistuksen piiriin vuonna 2004 voimaan tulleen haja-asutuksen jätevesiä koskevan asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Useiden siirtoviemärien yhteydessä rakennetaan samalla myös kuntien vedenhankintaa palvelevaa yhdysvesijohtoa.

Arvoisa puhemies! Maamme vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ympäristölupien määräaikainen tarkistaminen ja haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen vuoteen 2014 mennessä ovat keskeisiä toimia. Suunnitelmien tässä vaiheessa voidaan kuitenkin arvioida, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisätoimia: tarvitaan sekä hallinnollisten että taloudellisten edellytysten kehittämistä suunnitelmaperusteisiin lisätoimenpiteisiin maa- ja metsätalouden hajapäästöjen ongelmakohtiin. Toimien suunnittelussa on muistettava huomioida maatalouselinkeinojen harjoittajien toimintaedellytysten turvaaminen, josta täälläkin on puhuttu.

Pidän tärkeänä myös syksyllä keskusteluun nousseiden ympäristöjärjestöjen toimintaan osoitettujen määrärahojen säilyttämistä entisellä tasolla. Huolimatta näihin järjestöihin toisinaan kohdistuvista epäluuloista niiden toiminnan tukeminen on tärkeää. Valtion rahoituksella tuetaan muun muassa asunto- ja rakennusalan järjestöjen neuvontatoimintaa sekä avustetaan lähinnä tuiki tärkeään ympäristökasvatukseen ja ympäristövalistukseen liittyviä ympäristöhankkeita.

Arvoisa puhemies! Debatin aikana en saanut puheenvuoroa, joten — vaikka ministeri ei ole tällä hetkellä paikalla, varmaan joku kuuntelee hänen esikunnastaan — voin todeta, että Suomen soiden käyttöön liittyy jatkuvasti ristiriitoja samalla kun monet käyttöintressit ovat kasvaneet soita kohtaan. Pidän tärkeänä, että kansallisen suo-ohjelman laatiminen käynnistetään välittömästi ja että ohjelmaan sisällytettäisiin turvemaiden käytön keskeiset kansalliset linjaukset. Tavoitteena olisi saavuttaa yhteinen näkemys turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä lähinnä energia- ja talouskäytössä, suojelusta, tarkoituksenmukaisesta hoidosta ja sen kaltaisista merkityksistä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun Suomea tarkastellaan maailmalta, yksi mielikuva maastamme on puhtaus, turvallisuus ja ajatus ympäristömme ainutlaatuisuudesta ja koskemattomuudesta. Puhdas elinympäristö, joka ei ole itsestäänselvyys, on entistä enemmän kilpailuvaltti maailmalla. Pääosin tämä mielikuva Suomesta pitää toki paikkansa, mutta me tiedämme kuitenkin hyvin, että Suomeenkin liittyy muutamia varjokohtia ympäristöömme liittyen.

Yksi iso ympäristöhaaste vuosikymmeniksi eteenpäin on Itämeri, yksi maailman saastuneimmista meristä, jonka heikkoon tilaan monet edustajat ovat täällä jälleen tänään viitanneet. Onneksi Itämeren suojelukomission Helcomin, kautta onnistuttiin vihdoin sitomaan Itämeren reunavaltiot yhteisiin ponnistuksiin, ravinnekuormituksen ja muiden haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseen sekä huomioimaan voimakkaasti kasvavien öljykuljetusten riskit.

Liityn Itämeri-asiassa kuten myös Balin onnistuneen ilmastokokouksen osalta ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen kiittäjien joukkoon. Pidän myös hyvänä ympäristöministerin pitkin syksyä esittämiä lausuntoja luonnonsuojelualueiden riittävyydestä Pohjois-Suomessa ja tulevaisuuden suojelutavoitteiden painopisteen asettamisesta nyt Etelä-Suomeen. Nämä lausunnot on pistetty tyydytyksellä merkille myös Lapissa, missä jatkuvilla suojelupaineilla on ollut oma vaikutuksensa metsätaloustoiminnan harjoittamiseen ja siihen liittyviin ajankohtaisiin ongelmiin.

Vanhasen toisen hallituksen tavoite, johon tämä ensimmäinenkin talousarvio jo pyrkii vastaamaan, on ympäristöasioiden hoidon vieminen konkretian tasolle. Tätä tehdään ympäristöministeriön pääluokassa budjettilisäysten jälkeen noin 329 miljoonan euron kokonaisbudjetilla. Siis työtä tehdään varsin niukoilla määrärahoilla tai ainakin kohtuullisen kustannustehokkaasti.

On tärkeätä, että vesiensuojelutavoitteisiin päästään. Sen takia on hyvä, että valiokunta on esittänyt ympäristötöihin käytettävän määrärahan nostamista 15 miljoonaan euroon. Tutkimustoiminnan määrärahojen korottaminen 750 000 eurolla on myös oikein ja perusteltua. Erityisen hyvänä pidän ympäristötöihin osoitettua, toki pientä mutta tärkeää, 3 miljoonan euron lisäystä, jolla tuetaan muiden muassa siirtoviemäreiden ja yhdysvesijohtojen rakentamista sekä pilaantuneiden maiden ja vesistöjen kunnostamista. Näistä hankkeista on maakunnissa hyviä kokemuksia, esimerkkinä matkailuelinkeinon kestävälle kasvulle välttämättömät vesi- ja jätevesihankkeet.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä saasteita vähentävä toimi on asumisen ja liikenteen suunnittelun optimointi. Tähän liittyvä kaavoitus, maapolitiikka ja joukkoliikenteen kehittäminen ovat eräitä keskeisiä hallituksen tavoitteita. Odotankin paljon liikennepoliittisen selonteon valmistumiselta sekä työryhmän eilen yksimielisesti asuntoministeri Vapaavuorelle luovuttaman asuntopoliittisen toimenpideohjelman toteuttamiselta. Ministeri mainitsi tänään asettaneensa riman asuntopolitiikan osalta korkealle, mistä annan osaltani hänelle kaiken tukeni.

Kokonaisuutta valmisteltaessa ja nyt talousarviota hyväksyttäessä on tärkeää, että erityisryhmien asunto-olot ja mahdollisimman helppo liikkuminen huomioidaan tulevaisuudessa entistä paremmin. Valiokunta on korostanut, että kehitysvammaisten asumisen rakennemuutos tulee saada alulle mahdollisimman nopeasti. Tähän kohdistuvia määrärahoja esitetään korotettavaksi 15 miljoonalla eurolla, mutta tarve on tätä vielä puolet suurempi. Siksi valiokunnan tekemä 25 miljoonan euron korotus erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen on erittäin tervetullut.

Asuntojen korjaus- ja energia-avustusvaltuutta on määrä nostaa ensi vuodeksi 10 miljoonalla eurolla, mikä on tärkeä mutta riittämätön korotus. Haluan myös osaltani kiinnittää huomiota energiansäästön ja energiatehokkuuden merkitykseen Suomen tiukkojen energiatavoitteiden toteuttamisessa. Tässä onnistuminen vaatii myös energiatiedotuksen tehostamista, ja siihen valtiolla on olemassa oma korkeatasoinen asiantuntijaorganisaatio Motiva. Vaikka tähän liittyvälle työvoima- ja elinkeinoministeriön momentille lisättiinkin eilen rahaa, ilmaisen osaltani huoleni Motivan rahoituksen riittävyydestä tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi lyhyesti vielä maataloudesta. Maatalouden vesistökuormituksesta totean, että tärkeämpää kuin etsiä syyllisiä ja tuomita maatalouden harjoittajia vesistöjen pilaantumisesta on löytää yhteistyötä maatilakohtaisia ja tarkasti suunnattuja alueellisia toimenpiteitä osoittaen. Tähän on tulossa myös pilottihanke, johon on esitetty ensi vuodeksi määrärahaa. Pidän tätä hyvänä ja asianmukaisena esityksenä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä puhutaan paljon Itämeren puhtaudesta ja muista ympäristökysymyksistä. Tähän voisi lisätä myös ehkä tämän salin ilmanpuhtauden ja kokolattiamaton pölystä aiheutuvan äänenmenetyksen. (Ed. Pulliainen: Parketti tähän, niin on mukava puhua!)

Yhdyn edustajien joukkoon, jotka täällä korostavat Itämeren suojelun merkitystä. Toimenpiteitä on laadittu, yhteistyötä lisätty eri organisaatioiden ja valtioiden välillä. Myös kansalaistiedottaminen ja -aktiivisuus on lisääntynyt huomattavasti. Hallitusohjelmassa sanotaan, että tärkein keino Itämeren pelastamiseksi on valtioiden rajat ylittävän yhteistyön harjoittaminen sekä lähialueyhteistyön parantaminen. Kiitänkin Suomen aktiivisista toimista Itämeri-komissiossa ja Imossa!

Merenkulun merkitys ja laivaliikenteen määrä on Itämerellä jatkuvassa kasvussa. Myös matkustajaliikenne kasvaa. Joka päivä Itämerellä kulkee yli 1 350 kauppa-alusta, mikä vastaa yli 15:tä prosenttia maailman tavarankuljetuksista, ja vuoteen 2020 mennessä tavarankuljetusten arvioidaan kasvavan jopa 64 prosentilla. Merkittävimmän uhkakuvan Itämerelle ja erityisesti Suomenlahdelle aiheuttaa lisääntyvä öljy- ja kemikaalikuljetusten määrä. Itämeren suojelussa onkin erittäin tärkeää kriisitilanteisiin ja ympäristöuhkiin varautuminen.

Liikenteen valvontaa varten Suomenlahdelle on vuonna 2004 perustettu alusliikenteen ohjaus- ja seurantajärjestelmä, joka toimii näissä olosuhteissa varsin hyvin. Luotsauspakon laajentamista tulisi kuitenkin pohtia, etenkin Saaristomerellä, missä poikkeavat olosuhteet aiheuttavat toistuvasti ongelma- ja vaaratilanteita.

Talousarvioesityksessä on osoitettu määrärahat ympäristövahinkojen torjunta-alusten hankintaan, mikä on vastuullinen ja kauaskantoinen päätös.

Hallitus tukee toimillaan myös suomalaisen merenkulun kansainvälistä kilpailukykyä ja ammattitaitoisen henkilökunnan koulutusta. Näitä toimenpiteitä tulee jatkaa ja säilyttää merillämme suomalainen merimiestaito.

Arvoisa puhemies! Maatalouden päästöt on huomioitava, kun puhutaan Itämeren tilasta, ja huomautan, että en puhu moittivaan sävyyn, vaan arvostan maataloutemme jo tekemiä toimenpiteitä ja kiitän hallitusta maatalouden vesiensuojelua tehostavasta hankkeesta, joka käynnistetään erityisesti Saaristomereen joutuvien ravinnekuormien vähentämiseksi erityisesti Aura- ja Eurajoen alueilla.

Itämerestä puhuttaessa pääpainon saa usein juuri sen saastunut tila, sitä koskevat toimenpide-ehdotukset tai juuri mainitsemani merenkulku. Unohduksiin jäävät usein ne henkilöt, jotka elävät merestä. Ammattikalastajien kiusaksi ovat viime vuosina koituneet yhä lisääntyneet merimetsokannat sekä hylkeet. Merimetsot ovat paitsi asuttaneet ja saastuttaneet saariamme myös vähentäneet merkittävästi alueellista kalakantaa. Valitettavia ovat myös hylkeiden aiheuttamat tuhot ja vahingot kalastajien elinkeinolle.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on kiitettävästi panostanut erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen. Väestön ikääntyessä on entistä enemmän tarvetta tuettuun ja mielekkääseen palveluasumiseen, ja tällä hetkellä Suomessa painitaan kasvavan kysynnän kanssa sekä eri asumismuotojen tarjoamisen mahdollistamiseksi. Huonokuntoisten tai muistihäiriöisten vanhusten palveluasunnot ovat monen suomalaisen kunnan tulevien investointien listoilla.

Suomessa suuri osa kehitysvammaisista asuu edelleen lapsuudenkodeissaan, ja valitettavasti kehitysvammalaitoksissa asuminen on vielä vallitseva kodin ulkopuolinen asumismuoto. Vammaispoliittinen selonteko ja kansainväliset sopimukset velvoittavat ja suosittavat järjestämään kehitysvammaisten henkilöiden asumisen muun väestön keskuudessa. Valtiovarainvaliokunta korostikin mietinnössään, että kehitysvammaisten asumisen rakennemuutos tulee saada alulle mahdollisimman nopeasti. Lisäksi ilmaisen tyytyväisyyteni, että valiokunta "pitää esitettyä 15 miljoonan euron korotusta riittämättömänä suhteessa tarpeeseen ja korostaa samalla, että hankkeiden priorisointi on erittäin vaikea, jopa kohtuuton, tehtävä, koska jokaisessa hakemuksessa on kyse erityisryhmän tarpeesta". Juuri näin on. Vammaisten ihmisten asumispalveluissa on kysymys perusoikeuksista ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan todeta asumisen osalta. Kuten täällä jo käydyssä debatissa kävi ilmi, niin asuntopolitiikan osalta odotukset ovat hyvin korkeat, ja toivottavasti hallitus näihin itsekin korkealle asettamiinsa tavoitteisiin pystyy tässä asuntopoliittisessa ohjelmassa sitten vastaamaan.

Tässä haluan erityistä huomiota kiinnittää energiatehokkaaseen rakentamiseen ja yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen. Ja miksi näihin? Juuri siitä syystä, että ne koskettavat ympäristöministeriötä muutoinkin kuin vain asumisen osalta. Ne ovat asioita, joilla voimme osaltamme vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen, ja sen vuoksi on erittäin tärkeää, että näistä asioista pidetään ääntä jatkossakin.

Ympäristövaliokunnan puolesta voisi esittää kiitokset siitä, että erityisryhmille lisättiin, kuten esitimmekin, valtuuksia. Tämä on erittäin tärkeä asia, ja siellä on hakemuksia jonossa aivan valtavat määrät, kuten tässä jo kävikin ilmi.

Vielä haluan todeta asumisesta sen, että asunnottomuus on edelleen vakava ongelma. Me emme saa ummistaa silmiämme siltä, että meillä on yhteiskunnassa ihmisiä, joilla ei ole omaa kotia, ja me tarvitsemme näille ihmisille myöskin palveluita, emme pelkkää kattoa pään päälle vaan myös palveluita, jotka tukevat heidän selviytymistään ja suoriutumistaan arkipäiväisistä asioista.

Ympäristöasioiden osalta voi myöskin todeta, että olemme samoilla linjoilla ympäristövaliokunnassa olleet kuin ministerikin täällä, joka totesi, että ilmasto ja Itämeri ovat keskeisiä asioita. Myös meidän lausunnossamme nämä asiat painottuivat aivan keskeisellä tavalla.

Kannamme kuitenkin huolta tästä ympäristöministeriön alenevasta kehyksestä. Se on suuri huoli tällaisessa tilanteessa, jossa nämä ympäristöön liittyvät haasteet ja uhat ovat todellakin vasta ikään kuin alkamassa tulla osaksi tätä todellisuutta ja tajuntaamme laajassa mittakaavassa. Aivan väärälle tielle mielestäni hallitus lähti ja hyvin erikoiselle tielle ja kummalliselle tielle ehdottaessaan omassa budjettiesityksessään silloin alkusyksystä, että ympäristöjärjestöjen tukia tulee leikata. Myöskin haluan tässä nostaa esille Motivan tuen rahojen leikkauksen, mikä on aivan erikoista mielestäni, kun ajattelemme juuri näitä isoja, isoja ilmastohaasteita.

Valtiovarainvaliokunnalle haluan esittää ympäristöasioiden puolesta kiitokset ympäristötyömomentin rahojen ja ympäristöntutkimusmäärärahojen pienestä lisäyksestä ja sitten tästä, että ympäristöjärjestöt myöskin nyt saavat sen tuen, joka eittämättä heille kuuluu. Mutta korostan kyllä sitä, että eivät nämä haasteet ole aivan pieniä eivätkä lopu siihen, mitä valtiovarainvaliokunta nyt on onnistunut korjaamaan, vaan hallituksen on kyettävä kriittisesti tarkastelemaan sitä, ovatko nämä toimet esimerkiksi Itämeren toimien osalta riittäviä. Itse pahoin pelkään, että ne eivät ole riittäviä.

Juuri Itämerestä haluan todeta vielä, että erittäin huolestuttavia viestejä saamme päivittäin siitä, minkälaisessa tilassa tuo herkkä meremme on. Täällä on tuotu esille se, että Helcomin puitteissa päästiin hieman eteenpäin. Tosin pitää muistaa, että nuokin aikarajat, joita Helcom-sopimukseen saatiin, menevät tavattoman pitkälle. Pelkään kyllä sitä, että jos vuosiluku, joka asetetaan tavoitteeksi, on 2016 ja yli, niin minkähänlaisessa kunnossa tuo meidän Itämeremme on, jos tuota pidetään ikään kuin jonakin tavoiteaikatauluna. Kyllä tässä nyt tarvitaan ripeämpää otetta, ja toivon, että Suomen hallituksesta löytyy tuota pontta sitten viemään näitä asioita eteenpäin Itämeren osalta.

Toimenpiteitä kyllä löytyy, ja haluan, että hallitus ei myöskään ummista silmiään meidän oman maataloutemme ja metsätaloutemme päästöiltä. Ne ovat ehkä pieniä jossakin mittakaavassa, jos vertaamme muiden maiden päästöihin, mutta ei se voi tarkoittaa sitä, että syytellään ja osoitellaan vaan toisia sormella eikä hoideta omia nurkkia kuntoon. Tässä olen kyllä aivan ehdottomasti sitä mieltä, että hallituksen on myöskin kriittisesti tarkasteltava maatalouden päästöjä.

Vielä aivan lopuksi, puhemies, haluan kirjoihin ja kansiin todeta sen, että hämmästelen eilistä kauppa- ja teollisuusministerin puhetta täällä salissa, kun hän totesi, että ei ole oikeastaan niin väliä, onko Motivalla enemmän vai vähemmän rahaa energiansäästötyöhön, kuluttajien keskuudessa. Ministeri selkeästi asetti prioriteetin energiansäästösopimuksiin, jotka nekin ovat tavattoman tärkeitä, mutta emme me voi jättää kuluttajia yksin tämän energiahaasteen kanssa, ja siellä on tavattoman suuria tarpeita. Hämmästelen tätä ja toivon, että ministerin oma viiteryhmä ja hänen puolueessaan toimivat ihmiset voisivat tässä asiassa häntä hieman valistaa. Pieni käynti Motivassa saattaisi avata myös silmiä.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvostettu ministeri Tiilikainen! Olen pääsääntöisesti kiitellyt valtion budjettia, mutta ympäristöministeriön hallinnonalasta on todettava, että budjetissa olisi voinut olla enemmän panostuksia ympäristönsuojeluun. Positiivista ilmastonmuutoksen hillinnässä on energiaveropaketti, jossa kerätään 300 miljoonaa euroa polttoaine- ja sähköveron korotuksina. Hyvää on myös se, että tulevana vuotena panostetaan energiatehokkuutta lisääviin investointeihin, sillä rakennusten lämmitys aiheuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 30 prosenttia. 10 miljoonan euron lisämääräraha asuinrakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi tulee tarpeeseen, vaikka korotus on liian pieni suhteessa tarpeeseen. Kiitosta annan siitä, että tuuliatlaksen päivitykseen on varattu rahaa budjettiin.

Auto- ja ajoneuvoverot ovat hyviä avauksia, koska ensimmäistä kertaa autoilun päästöihin liittyvät verot ovat porrastettuja kasvihuonepäästöjen mukaan. Luonnonsuojelujärjestöt ovat arvostelleet veroasteikkoa, sillä kokonaisvaltaisesti nämä yksityisautoiluun liittyvät verot alenevat. On hyvä, että hallitus seuraa yksityisautoilun kehitystä ja on varautunut kiristämään verotusta.

Joukkoliikenteeseen tuli niin ikään enemmän rahaa kuin aikaisempina vuosina, vaikka panostukset joukkoliikenteeseen eivät vielä ole tyydyttävällä tasolla. Parannusta on luvassa vuonna 2009, jolloin alkaa ensimmäistä kertaa Suomen historiassa suurten kaupunkien joukkoliikennetuki. (Ed. Viitanen: Ei tule Kehärataa!) — Vuonna 2009 tulee.

Pieni, mutta äärimmäisen tärkeä ja mainitsemisen arvoinen detalji on valtion panostus lasten ympäristökasvatukseen, jonne on budjetoitu 2 miljoonaa euroa. Lapsissa meillä on tulevaisuus.

Valtiovarainvaliokunta lisäsi ympäristötutkimuksen rahoja 750 000 euroa, ja hyvä niin. Tarvitsemme ajantasaista tietoa ympäristön tilasta.

Itämeren suojelu on nytkähtänyt parempaan suuntaan. Omien sisä- ja rannikkovesiemme laatuun vaikuttavat ratkaisevasti haja-asutuksen jätevesien käsittely sekä maatalouden vesiensuojelua edistävät toimenpiteet. Odotan paljon muun muassa Varsinais-Suomen täsmäprojektista, jossa on budjetoitu sekä ympäristöministeriölle että maa- ja metsätalousministeriölle miljoona euroa kummallekin. Tavoitteena on saada laajamittaiseen käyttöön kohdennettuja maatalouden vesiensuojelutoimenpiteitä. Haluan vielä korostaa, että maatalouden vapaaehtoiset ympäristönsuojelun lisätoimenpiteet ovat olleet jokseenkin tehottomia. Vesistöjen varsilla on paljon sellaisia valuma-alueita, niin sanottuja hot spoteja, jotka tulisi poistaa viljelystä kokonaan.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman eli Metson jatkovalmistelu on käynnissä, ja sitä koskeva päätös tulee valtioneuvoston käsittelyyn ensi vuoden alussa. Ympäristöhallinto ja Metsähallitus toteuttavat metsiensuojelua maanomistajien tekemien tarjouspyyntöjen pohjalta. Luonnonsuojelujärjestöjen valmisteluun jättämät eriävät mielipiteet on syytä ottaa vakavasti. Metso-kohteita on liian vähän, ja alueet ovat pieniä ja pirstaleisia. Tarvitaan enemmän verkostomaisia laajoja suojelualuekokonaisuuksia, ja valtion maita pitäisi osoittaa enemmän suojelualueiksi. Pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuva suojelu on riittämätöntä. Lisäksi on myös suuri puute, ettei Metson nykyinen rahoitustaso riitä edistämään luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Lopuksi vielä muutama sana Pääkaupunkiseudun asumisesta. Täällä on huutava pula vuokra-asunnoista. Valtion on tuettava huomattavasti enemmän vuokra-asuntotuotantoa. Olen iloinen siitä, että asumisen haasteet on tunnustettu, ja odotan paljon ensi vuonna toimintansa aloittavan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen toiminnalta. Ympäristönsuojelun ja asumisen osalta on hyviä ituja, mutta hyvien tavoitteiden laajentaminen jää tulevien vuosien haasteeksi.

Haluan vielä lopuksi kiittää ministeri Tiilikaisen erinomaista panosta Balin ilmastoneuvotteluissa.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonala on tällä hetkellä vahvasti esillä, ja asian tiimoilla näyttää olevan hyvin paljon myös asiantuntijoita. Jokaisella tuntuu olevan oma mielipide, tietoon perustuva tai ei tietoon perustuva, mutta aina löytyy mielipide asiasta kuin asiasta.

Tänään on paljon puhuttu Itämerestä ja Balista. En puutu niihin asioihin. Mutta ympäristöasioiden globaali ja valtion rajat ylittävä luonne on jatkuva haaste niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Ilmastonmuutos on tunnustettu tosiasia, jonka pysäyttämiseksi on ryhdytty toimiin. Helppoa se ei tule olemaan.

Ympäristönsuojelun nimissä voidaan tehdä myös päätöksiä, joilla on muut vaikuttimet kuin puhtaasti ympäristölliset syyt. Jos ajatellaan Suomea, Suomi on pitkä maa ja eri alueiden olosuhteet poikkeavat toisistaan, myös suojelun osalta. Suomen suojelluin maakunta on Lappi. On ollut varmasti helpompaa toteuttaa suojeluvelvoitteet siellä, missä on harvempi asutus ja mikä on kaukana, kaukana omista tonteista. Mutta olisi myös syytä muistaa, että elämisen ja asumisen myös näillä pohjoisen alueilla tulee olla mahdollista.

Arvoisa puhemies! Ympäristölupavirastot toimivat vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisina alueellisina lupaviranomaisina. Ne ratkaisevat ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät ympäristöluvat ja vesilakiin perustuvat luvat sekä korvausasioita. Ympäristölupavirastojen toiminnan on oltava yhtenäistä koko maassa, ja luvat on käsiteltävä laadukkaasti ja joutuisasti. Lupaa edellyttävän toiminnan aloittamista ei saa turhaan viivyttää, ja turhaa byrokratiaa on vältettävä. Tämä on huomioitava tulevassa ympäristölupahallinnon uudistuksessa.

Yhteiskunnallisesti tärkeää on ennen kaikkea yhteensovittaa ihminen ja luonto. Pitää muistaa, että jollei talous ole kunnossa, ei ole varaa olla myöskään ympäristöystävällinen. Myös maan pohjoisosissa elämisen edellytykset on säilytettävä.

Maakunnan matkailuelinkeinolla on tärkeä asema koko maakunnan kannalta, ja täytyisi huomioida se, että suojelu ei estä järkevää toimintaa alueilla. Matkailuelinkeinon kannalta saavutettavuus on ehdoton edellytys. Lentoliikenteen päästörajoitukset aiheuttavat hankaluuksia nimenomaan harvaanasutuille alueille, ja EU:n tavoitteet rajoittaa lentoliikenteen päästöjä alentavat kyllä EU:n omaa kilpailukykyä myös maailmanlaajuisesti, ja nämä heijastusvaikutukset varmasti kohdistuvat ennen kaikkea pohjoisen harvaanasutuille alueille myös.

Lisäksi kaivosteollisuuden mahdollisuuksia kehittyä ei pidä estää tai hidastaa. Metsien hyödyntämistä ei pidä estää, ja Kemihaaran suotkin voitaisiin käyttää hyväksi. Monia konkreettisia toimia voitaisiin kehittää ja viedä eteenpäin, jotta maakunta voisi hyvin. (Ed. Tiusanen: Aivan kuin ed. Kankaan puheenvuoro!)

Arvoisa puhemies! Ympäristöjärjestöjen avustukset olisin kyllä pitänyt alennetulla tasolla ja olisin käyttänyt nämä varat konkreettisesti esimerkiksi tunturialueiden jätehuollon kehittämiseen edelleen.

Tämä oli ehkä kriittisempi puheenvuoro kuin nämä aiemmat kiittävät ja kehuvat puheenvuorot, mutta kun edustaa pohjoisinta maakuntaa, niin asiat näyttäytyvät vähän eri valossa kuin täällä Helsingin seudulla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Karvolle, joka osoittautui kyllä hyvin selvästi ei-luonnonsuojelijaksi ja ei-ympäristönsuojelijaksi — on hyvä, että tällainenkin esimerkkitapaus tästä eduskunnasta löytyy, tietää, mihin verrata muita: Onko Lapissa suojeltu vain sen takia, että se on ollut suhteellisesti helpompaa kuin muualla? Ei toki. Lapin ekosysteemien osuus ja esiintyminen koko Euroopassa on niin pientä, että siitä on tullut se erityinen peruste.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapin luonnossa on nimenomaan niitä biodiversiteettiarvoja, mitä muualla ei ole, ja ne vaativat laajoja luonnonsuojelualueita, kansallispuistoja, joita viime kaudella ympäristövaliokunta ja eduskunta perusti. Myös aina, kun olemme kuulleet paikallisia tahoja, myös maakuntaliittoa, kuntia, jopa metsästysjärjestöjä, ne on otettu myönteisesti vastaan. Niitä ei ole pidetty taakkana vaan niitä on haluttu. Tässä mielessä kummaksun kyllä tätä Suomen pohjoisimman maakunnan ääntä tällä hetkellä.

Ympäristöministeri  Kimmo  Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Vaikea ryhtyä tältä tontilta erotuomariksi, kun edustajat kiistelevät keskenään. Mutta ed. Karvon ottama pohjoisen näkökulma on siltä kantilta merkittävä, että monikin asia näyttää, aivan totta, erilaiselta riippuen siitä, mistäpäin maata niitä katsellaan, esimerkiksi tämä paljon puhuttu yhdyskuntarakenteen hajautuminen. Jos sitä ilmiötä katselee vaikkapa Kainuusta tai Lapista, niin kuulostaa aika omituiselta, koska meillä on kuitenkin monen tasoista keskittymistä käynnissä. Minulla on lyhyen ministeripätkäni aikana ollut ilo useampia kertoja käydä niin Peräpohjolassa kuin myös Kemijärven seudulla ja Lapissa, ja kyllä siellä ihmiset konkreettisesti omassa elämässään ymmärtävät elämisen riippuvuuden luonnonvarojen suojelun ja käytön tasapainosta. Uskoisin, että sitä varsin hyvää tasapainoa, mikä tällä hetkellä vallitsee, tullaan ylläpitämään. Täytyy ymmärtää erilaisia näkökohtia.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joo, täällä on hirvittävän helppo olla asiantuntija Lapin asioissa. (Ed. Pulliainen: 36 vuotta tutkimuslaitoksen johtajana!) — Juu, sieltä varmasti löytyy asiantuntemusta. — Se, mitä sanoin omassa puheenvuorossani, oli se yhteensovittaminen, luonnon ja ihmisen yhteensovittaminen. Totta kai me ymmärrämme luonnon merkityksen ja suojelun merkityksen, mutta liika on liikaa. Esimerkiksi matkailuelinkeinon kannalta tärkeää olisi saada jonkunlaiset paremmat käyttömahdollisuudet näille suojelualueille, jotta siellä voidaan kehittää tätä elinkeinoa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan supistuva menokehys ei ole kansainvälisten, kotimaisten ja lähialueen ympäristönsuojelullisten haasteiden mittakaavassa ajateltuna oikein mitoitettu. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, Itämeren suojelu, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen, hajakuormituksen vähentäminen, pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen sekä erityisryhmien asunto-olojen kohentaminen ja ikääntyvän väestön kotona asumisen mahdollistaminen vaativat tulevanakin vuonna huomiota ja taloudellisia resursseja.

Itämeren tilanne on todella huono, sillä se on yksi maailman saastuneimmista meristä vieläkin. Tiivistyneellä kansainvälisellä yhteistyöllä ja valmisteilla olevalla EU:n Itämeri-strategialla voidaan saada lisää tuloksia aikaan, jos vain poliittista tahtoa riittää. Silti yhä pitää tiivistää toimia haja-asustuksen, yhdyskuntien ja maatalouden kuormituksen vähentämisessä, joten hallitusohjelman asettamien velvoitteiden täyttämiseksi on välttämätöntä saada määrärahoihin korotus vesiensuojeluun ja Itämeren suojelutavoitteiden toteuttamiseksi.

Yksi keskeinen Itämeren suojelun edistäjä on lähialueyhteistyö. Valitettavasti lähialueyhteistyön määrärahat vähenevät, vaikka ympäristökumppanuuden ja muiden projektien nimissä saadaankin hyviä tuloksia aikaan. Tulevana vuonna on siksi varmistettava, että lähialueyhteistyön rahoitusta ei vähennetä näiden erilaisten kumppanuuksien ja ympäristöprojektien vähentämisellä ja lopettamisella. Vetoankin tässä nyt vielä poliittisiin päättäjiin ja teihin, ministeri, että pidämme kiinni siitä, että lähialueyhteistyötä on jatkossakin mahdollista tehdä oikein kohdennetuin resurssein.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja sen rahoituksen tarve ei ole vielä kunnolla tiedossa. Kun hallituksen ilmasto- ja energiastrategia saadaan valmiiksi, se pitää myös rahoittaa selkeästi. Tosiasia on kuitenkin, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvä rahoitus kasvaa jatkossa entisestään. Lisäksi sekä kotimaisen että kansainvälisen yhteistyön lisääminen edellyttää lisääntyvää rahoitusta myös ilmastonmuutoksen kasvatus- ja valistustyöhön.

Suomenlahden öljykuljetusten määrä on myös nopeassa kasvussa. Öljyntorjuntavalmiutta on syytä parantaa ja kiirehtiä varmistamalla ympäristövahinkojen torjuntamenoihin asiallinen rahoitus mitä pikimmin. Myöskään veneiden käymäläjätettä ei saa pääsääntöisesti päästää veteen Suomen sisä- ja aluevesillä, mutta kuitenkin on niin, että jätteiden vastaanotto ja satamien jätehuollon järjestäminen eivät vieläkään toimi siten kuin lainsäädäntö edellyttää. Tähän on syytä jatkossakin kiinnittää erityistä huomiota.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän vielä huomiota tuon debatin innostamana siihen, että valtion rahoitus kyllä on rajallinen tulevana vuonna eikä se mahdollista metsäluonnon turvaamista. Näyttääkin siltä, että tämä on vaikuttanut liikaa myös suojelun tavoitemitoitukseen. Suomessa on kuitenkin yli tuhat vähenevää metsälajia. Monet kansalaisjärjestöt ovat jo huomauttaneet, että suurten metsänomistajien, kuten valtionyhtiöiden ja kuntien, mailla olevien metsien suojelu ei etene riittävästi Metso-toimenpideohjelmassa. Esimerkiksi nyt arvometsät ovat jäämässä kokonaan ulkopuolelle.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Koska keskustelemme täällä tänään valtion talousarvioesityksestä, keskityn puheessani ympäristönsuojelun taloudellisiin ohjauskeinoihin, jotka näkyvät budjetissa.

Taloudellinen ohjaus on houkuttelua nimenomaan rahan voimalla. Tuottaja tai kuluttaja saa palkkion toimiessaan ympäristön kannalta paremmalla tavalla. Taloudellisen ohjauksen keinoja ovat toisaalta verot ja maksut ja toisaalta erilaiset avustukset, verotuet, rahoitustuet yrityksille, muille elinkeinoille ja kansalaisille. Näissä keinoissa on keskeistä se, että viranomainen on rahaliikenteen toisena osapuolena, ja tässä talossahan paljon tätä ohjausta juuri rakennetaan.

Valtion talousarvion kautta toteutettava ympäristönsuojelun taloudellinen ohjaus on aivan uusien haasteiden edessä, kun yhteiskuntaa tulee ensi vuosikymmenellä ohjata kohti vähähiilistä taloutta. Joudumme asettamaan itsellemme aivan uusia kysymyksiä: Ymmärrämmekö ja selvitämmekö riittävästi valtion budjetin kautta toteutettavan ohjauksen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia? Ohjaako vero- ja maksujärjestelmämme yhteiskunnan toimintaa aidosti parempaan suuntaan? Onko mahdollista, että tuemme yhteiskunnan kehittymistä ekologisesti haitallisempaan suuntaan eli tämä ohjausjärjestelmämme vie meitä huonompaan suuntaan?

Ympäristöperusteisista veroista korotetaan nyt liikennepolttoaineveroja. Veronkorotus ei varsinaisesti hillitse kulutusta, se meidän täytyy myöntää, mutta se tuo mukavan lisän tulopuolelle. Autojen hankintahetkellä maksettava vero on nyt päätetty muuttaa. Verotuksen muutos on tervetullut ja antaa pohjan lisätä vero-ohjauksen vaikuttavuutta. Siinä on uusia avauksia tehty, ja tämä suunta on aivan oikea.

Ohjauskeinojen toteuttamisessa olemme kuitenkin vasta alussa. Meidän tulee syventää budjetin kautta toteutettavan ympäristönsuojelun taloudellista ohjausta ja huolehtia siitä, että oikeanlaista vaikuttavuutta syntyy. Haastankin, arvoisat edustajakollegat, teidät tunnistamaan vero- ja maksujärjestelmän ympäristölle haitallisia ohjauksia ja tekemään aloitteita valtion ohjauksen muuttamiseksi ekologisempaan suuntaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällaiseen hyvään haasteeseen sosialidemokraateilla osaltaan on jo vastaus omassa vaihtoehtoisessa budjettilinjauksessaan. Meillähän on kaksi ympäristöperusteista veroa siellä: Meillä on tämä windfall-vero, jonka tuottoa me käyttäisimme nimenomaan sitten tähän uusiutuvan energian kehittämiseen. Samoin meillä on jäteveron laajennus koskien yksityisiä kaatopaikkoja. Meillä on nimenomaan tällaisia vastauksia meidän verolinjassamme.

Sanoitte, että tämä energiaverojen korotus on mukava rahasumma valtion kassaan. Siinä me lähdemme siitä, että ei ole mitään järkeä tehdä pelkkiä finanssipoliittisia, lainausmerkeissä, ympäristöverouudistuksia, kun ne eivät vaikuta ympäristöön myönteisellä tavalla, niin kuin itsekin äsken sanoitte, mutta kuitenkin sitten sen köyhän ihmisen kukkaroon ne vaikuttavat. Pitää tehdä selkeästi ympäristöohjaavia verouudistuksia, ja samaan aikaan pitää pystyä huolehtimaan sosiaalisesta puolesta eli siitä, että jotakin kompensaatiota sitten löytyy kaikista pienituloisimmille, etteivät he joudu kohtuuttomasti näistä kärsimään. Siinä on sosialidemokraattien linjanveto.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän haasteeseen, jonka ed. Perkiö tässä äsken esitti, jo Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelmassa yritettiin vastata. Meillä oli siinä keskeisenä asiana vihreä verouudistus, joka juuri toimii siihen suuntaan kuin mitä uskon — ja uskon ymmärtäneeni oikein — ed. Perkiön tarkoittavan, että mihin pitäisi vaikuttaa.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tähän asteen lisääntymiseen tulee, niin vaikka näitä esityksiä on aiemmin ollut, niin todellakin meidän haasteemme ovat paljon suuremmat tulevaisuudessa ja tähän pitää enemmän vielä paneutua.

Mitä tulee windfall-voittoihin, mitkä tässä mainittiin, niin nyt tätäkin asiaa on tutkittu — oikeustieteen tohtori Kalle Määttä on selvittänyt windfall-voittojen verottamista — ja niiden verottaminen on erittäin vaikeaa. On vaikeaa määritellä sitä, mikä nimenomaan olisi sitä verotettavaa windfall-voittoa, ja toisaalta onkin tarkoitus parantaa ydinvoiman ja tuulivoiman, hiilidioksidipäästöttömän voiman, tuotannon mahdollisuuksia. Näin ollen tämä windfall-voittovero olisi myös vähän kuin ristiriidassa tätä ekologista tavoitetta silmälläpitäen ja todellakin erittäin vaikea määrittää. En voi nähdä mahdolliseksi sitä, että windfall-voittoja ryhdyttäisiin verottamaan. (Puhemies: Minuutti kulunut!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Perkiö otti ihan hyvän asian esille, ja kun ed. Pulliainen totesi Lipposen ensimmäisestä hallituksesta, myöskin Lipposen kakkoshallituksessa — eikö vain? — oli ihan sama lähtökohta. Kuitenkin nämä molemmat hallitukset tekivät kaikenlaista, mutta eivät toteuttaneet tätä hallitusohjelman kohtaa.

Sitten nämä haitalliset tuet ja muut: mehän olemme viime kaudella ja sitä aikaisemminkin puhuneet täällä ja myös keskustan edustajat ovat mukana olleet painottamassa, että maatalouden haitallisia tukia on olemassa, jotka saattavat myös olla lisäämässä kasvihuoneilmiötä ja -kaasujen määrää.

Autoverotus, josta tämä sali päätti, ei ole ekologisesti kestävä, ja ne hallituksen edustajat, jotka kantavat huolta nimenomaan ekologiasta, toteavatkin aina, että no nyt tuli tehtyä, mutta katsotaan kohta, mikä se lopullinen vaikutus on.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nimenomaan, kun ympäristöä ajattelemme, meidän pitää suosia tällaisia ratkaisuja kuin windfall-vero, siitähän on tehty jo viime kaudella selvityksiä, enkä nyt usko, että se täysin mahdoton olisi vaikeusasteeltaankaan toteuttaa. Senhän takia meillä on palkattu isot virkamieskoneistot, että sieltä etsitään ne mallit, miten toteutetaan, poliitikot määrittävät täällä päämäärän. Ja kyllä tämä on pelkkää oikeudenmukaisuuttakin siinä suhteessa, että nämä ansiottomat arvonnousut, mitä sieltä syntyy, voidaan tätä kautta käyttää nimenomaan ympäristöystävällisiin investointeihin. Niitä voidaan käyttää tutkimus- ja kehitysrahoitukseen, uusiutuvien energialähteiden edistämiseen ja myös paljon kaivattuun joukkoliikenteen edistämiseen. Meillä sosialidemokraateillahan on vaihtoehtobudjetissamme myös joukkoliikenteen tukirahoja, joilla pyrimme siihen, että joukkoliikenteen hinnat tulisivat alas, tukisimme isojen kaupunkien joukkoliikennettä, ja me kaikki tiedämme esimerkiksi vajeet raideliikenteen osalta. Näillä tuloilla voisimme kerätä noin 300 miljoonaa valtion kassaan, ja varmasti näille rahoille olisi nimenomaan ympäristöperusteista käyttöä.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kyllä ed. Viitaselle vielä tässä antaa opastukseksi, että hän nyt selvittäisi tämän Kalle Määtän tekemän tutkielman windfall-voittojen verotuksesta, jossa kyllä monipuolisesti selvitetään sitä, että tämä verottaminen on aika mahdoton toteuttaa, (Ed. Viitanen: Yhteiskunta ei mene eteenpäin, jos aina sanomme, että kaikki on mahdotonta!) ja näin ollen sitä ei voi viedä eteenpäin, mutta voimme nyt yhteistyössä sitten jatkaa tätä innovaatiotoimintaa vero- ja maksujärjestelmän kehittämiseksi, jotta sitten pääsemme paremmin sitä vähähiilisempää taloutta kohti. Keskustelu jatkuu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa ajattelin tehdä ympäristötyön ja puhua paikalta. Nimittäin edustajakollegat äsken sanoivat tuolla ravintolan puolella, jotta jos tätä ei jatkaisi hirveän pitkään, joulukinkut voisi paistaa aikaisemmin, niin että ei kaikki sattuisi sitten jouluaattoon. Minä ajattelin sen takia, jotta lyhennetään vähän tätä juttua. Kaksi asiaa:

Enstäinkin jätevesijärjestelmät, jotka meidän pitää nyt saada hoidettua haja-asutusalueilla. Minusta se on tosi iso ongelma, monissa paikoin näyttää aika toivottomalta investoinnin suuruuden osalta. Odottaisin kyllä, jotta enemmän lähdettäisiin tukemaan niitä hankkeita. Jos useampi talous porukassa semmoisen tekee, niin siltä ei pidä raha loppuman vaan pyritään tukemaan sitä, jotta saataisiin vähän muitakin ratkaisuja kuin tämmöisiä yksittäisiä, yhtä taloutta koskevia järjestelmiä.

Sitten toinen asia, joka on iso paketti, nämä saastuneet maa-alueet. On tehdasalueita, jotka ovat tosi isoja ja kustannuksiltaan massiivisia. Muun muassa Joensuussa on Rauma-Repolan entinen saha-alue Penttilässä, ja se on yli 30 hehtaaria, tämmöinen saastunut maaperä, joka jollakin tavalla tulee puhdistaa. Tämän tyyppisiin hankkeisiin pitäisi varautua tulevaisuudessa, koska vaikka tässä tapauksessa Joensuun kaupunki on iso kaupunki ja lisää tulee, kun kuntia liittyy, siitä huolimatta odottaisi, että siinä pitää olla tämmöistä yhteisvastuuta. Toivon mukaan valtion tulo- ja menoarviossa tulee jatkossa tämän tyyppistä rahaa lisää, koska siinäkin on kyse siitä, jotta Pielisjoen varressa olevalta alueelta osin valuu — vaikka siellä sanotaan, että se ei ole hirveän paha, kuitenkin sieltä osin valuu — näitä myrkkyjä Pielisjokeen ja Saimaan vesistöön. Siellä ministerikin saa varmasti uida siinä vedessä, mitä Pielisjokea pitkin valuu. Toivoisi, että tämäntyyppistä rahoitusta löytyy ja hyväsydämisyyttä yleensä koko eduskunnalta ja hallituksen taholta.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun kolmeen asiaan, ensinnäkin tähän Balin kokoukseen, joka nyt päättyi viikko sitten Indonesiassa. Sitä on monessa puheenvuorossa käsitelty, ja olen huomannut, että täällä edelleen vallitsee jonkinasteista epäselvyyttä siitä, mitä Balilla tarkalleen ottaen päätettiin.

Itse arvioisin, että realistisiin odotuksiin nähden Balilla saavutettiin hyvä lopputulos. Siellä saatiin edistettyä joitakin jo nykyisten sopimusten toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä, kuten sopeutumisrahaston käynnistämistä ja teknologian siirron vauhdittamista, mutta ennen kaikkea edettiin tässä kaikkein tärkeimmässä ja suurimmassa haasteessa eli siinä, miten kansainvälinen yhteisö pystyy rajoittamaan päästöjä vuoden 2012 jälkeen, jolloin Kioton pöytäkirjan nykyiset päästövelvoitteet päättyvät.

Tässä tulevaisuuden ratkaisussa edettiin kahdella raiteella. Tällä niin sanotulla sopimusraiteella merkittävintä oli se, että Yhdysvallat sitoutui siihen Balin kokouksen yhteiseen päätelmään, että edetään neuvotteluissa tästä tulevasta ilmastoratkaisusta. Yhdysvallat antoi selvästi periksi. Mutta merkittävää oli tulevaisuuden kannalta myös se, että monet keskeiset kehitysmaat antoivat merkin siitä, että niillä on valmiuksia ryhtyä päästörajoitustoimenpiteisiin, ja näitä päästörajoitustoimenpiteitä voidaan osana tulevia neuvotteluja käsitellä.

Toisen merkittävän raiteen eli tämän niin sanotun Kioto-raiteen alla todellakin päätöslauselmaan kirjattiin, että teollisuusmaiden päästövähennysten tulisi olla suuruusluokkaa 25—40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, eli se on juuri se päästövähennyshaarukka, jota EU piti esillä. Tämä ei tarkoita sitä, että nyt teollisuusmaat ovat sitoutuneet näihin päästölukuihin, mutta ne ovat selvästi antaneet merkin siitä, että tämä on se haarukka, jossa ne todennäköiset tulevat päästövelvoitteet liikkuvat, ja tämä on se haarukka, jota tulee tarkastella. Tämä oli merkittävä ja odottamaton saavutus Balilta. Sitä harva uskalsi edes odottaa.

Nyt ovat edessä kahden vuoden haastavat neuvottelut, ja mikä on mielenkiintoista Suomen kannalta, on nähdäkseni se, että tässä on avautumassa pohjoismainen mahdollisuuksien ikkuna, joka liittyy siihen, että Kööpenhaminassa Tanska isännöi kahden vuoden päästä pidettävää ratkaisevaa ilmastokokousta ja Ruotsi on EU:n puheenjohtajamaana tässä matkan varrella. Itse katson, että Suomen kannattaa miettiä omaa rooliaan tässä pohjoismaisessa kokoonpanossa ja hakea niitä käytännön toimenpiteitä, joita me sinänsä pienenä maana voimme käyttää, jotta näitä neuvotteluja saataisiin vauhditettua. Tässä pohjoismainen yhteistyö on varmaan paikallaan, ja sitä ministeri Tiilikainen on jo pohdiskellut.

Toisena asiana Metsosta. Palaan vielä tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön, jossa todetaan, että tämä nyt esitetty määräraha ei todennäköisesti tule riittämään ja jatkossa pitää palata Metson määrärahatarpeisiin. Metsossa oikeastaan tämä määrärahojen riittävyys tai riittämättömyys pitkälle ratkaisee sen, kuinka hyvin Metsossa voidaan onnistua. Se kilpistyy nimenomaan siihen, kuinka paljon määrärahoja Metson toteuttamiseen on käytössä. Sen takia se on aivan ratkaisevan keskeinen kysymys.

Vapaaehtoisesta luonnonsuojelusta on saatu viime aikoina hyviä kokemuksia, niin kuin täällä salissakin on todettu, ja sitä pitää ilman muuta jatkaa ja laventaa, niin kuin nyt on linjattukin. Mutta kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen hyvään toteamukseen, jonka ministeri Tiilikainen täällä aiemmin esitti, kun hän totesi, että luonnonsuojelutoimenpiteitä kannattaa kohdentaa sellaisiin paikkoihin, missä saadaan suurin suojeluarvo tai luontoarvo — eikö se suunnilleen vähän näin mennyt, vapaasti muotoiltuna? Varmaankin monissa tapauksissa juuri tällaisella vapaaehtoisella luonnonsuojelulla voidaan löytää tällaisia arvokkaita luontokohteita ja pienillä rahasummilla saada iso luontohyöty aikaan. Mutta kaikissa tapauksissa tämä ei suinkaan päde. Silloin pitää olla käytettävissä kohtuullisen laaja keinovalikoima.

Metsäsektorin tulevaisuuskatsauksessa linjattiin niin, että pitää soveltaa monipuolisesti erilaisia monimuotoisuuden turvaamisen keinoja ja kaikkien metsänomistajaryhmien mailla. Silloin tullaan paitsi tietysti yksityisten maanomistajien maihin myös kuntien, kirkon ja valtion maihin. Varmasti kaikkia näitä keinoja ja kaikkia näitä alueita kannattaa ihan avomielisesti tarkastella vastaisuudessakin, jotta päästään niihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, joita sekä hallitusohjelmassa että kansainvälisissä sitoumuksissa on asetettu. Näistä merkittävimpänä on tietysti se melkoisen haastava tavoite, että luonnon monimuotoisuuden hupeneminen pitäisi onnistua pysäyttämään vuoteen 2010 mennessä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi oikeastaan tarttuisin tähän ed. Perkiön keskustelunavaukseen ja kytkisin sen tähän budjettiin sillä, että on erittäin hyvä, että valtiovarainvaliokunta on esittänyt nyt tutkimusmäärärahojen lisäämistä ympäristöministeriön pääluokassa. Tutkimusmäärärahoilla voidaan osaltaan muun muassa edistää sitä tutkimusta, jolla pohditaan, millä keinoilla ja millä toimenpiteillä saadaan eniten ympäristöhyötyä vähimmillä kustannuksilla ja vähimmillä haitoilla. Jos ympäristöministeriöllä ei ole käytettävissä näitä määrärahoja, jos ei ole varaa tutkia ja selvittää eri ohjauskeinojen etuja ja haittoja, niin silloin me voimme säästää kyllä aivan väärästä paikasta. Me voimme säästää tutkimusmäärärahoissa muutaman miljoonan ja me voimme haaskata kymmeniä miljoonia kansantaloudellisina, yhteiskunnallisina kustannuksina valitsemalla vääriä, tehottomia ohjauskeinoja. Eli tutkimusmäärärahoista säästäminen on kyllä erittäin lyhytnäköistä, ja sen takia tutkimukseen kannattaa vastedeskin satsata.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä yhdyn siihen, mitä ed. Tynkkynen tuossa sanoi vääristä säästämisistä. Siksi onkin välttämätöntä, että tässä valiokunta onnistui näitä tutkimusrahoja lisäämään. Ihan samanlaista väärää säästämistähän tässä budjettiesityksessä alun perin oli sisällä juuri siinä, että Motivalta oltiin säästämässä. Me kyllä kovasti sosialidemokraatteina kummaksuimme sitä ministeri Pekkarisen eilistä lausuntoa, että sama se, onko siellä rahaa paljon vai vähän, kun nämä ovat juuri niitä rahoja, mistä ed. Tynkkynenkin tuossa kertoi, että pienellä rahalla saadaan paljon aikaiseksi.

Mutta tuosta windfallista minä haluan vielä sen sanoa ed. Perkiöllekin, että mehän olemme sosialidemokraatteina jättäneet siitä lakialoitteen ja täällä on ollut siitä jonkin verran keskusteluakin. Ministeri Pekkarinenhan on kuitenkin luvannut eräällä tavalla viedä asiaa eteenpäin. Eli toivottavasti ministeri Pekkarinen saisi myös sieltäpäin tukea sitten sille, koska ihan oikeasti minun mielestäni tämä todella nyt kannattaisi hoitaa sekä oikeudenmukaisuuskysymysten puolesta että myös ympäristökysymysten puolesta ja valtiontaloudenkin puolesta, että saisimme tätä kautta rahoitusta sitten näille hyvin tärkeille ympäristöinvestoinneille.

Sanna Perkiö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Tynkkyselle hyvästä esityksestä.

Haluaisin kuitenkin vielä tähdentää sitä, että en näe, että Yhdysvallat olisi missään antanut varsinaisesti periksi tai voittanut tai hävinnyt. Se oli tiede, joka voitti Balin kokouksessa, kun nämä tieteelliset lähtökohdat sovittiin neuvottelujen taustaksi. Yhdysvallat toteuttaa erittäin loogista ilmastopolitiikkaa: He satsaavat tutkimukseen ja tuotekehitykseen. He satsaavat ilmastoteknologian kaupan esteiden purkamiseen Wto:n kautta. He rahoittavat erilaisten rahastojen kautta teknologian levittämistä. He tekevät energiayhteistyötä Kiinan kanssa. He näkevät, että Kioton pöytäkirjan joustomekanismeissa on paljon puutteita ja yrittävät parantaa niitä. Me katsomme sitten, tuleeko tästä järjestelmästä sellainen, mihin Yhdysvallat sitoutuu. Monet muut maat ovat, melkein kaikki maailmassa, sitoutuneet. Myös se, että Bush on tehnyt tällaisen aloitteen suurien talouksien neuvotteluista, on tärkeä rinnakkaisprosessi, joka menee nyt tämän YK:n rinnalla. Emme me voi tietää vielä, onnistuuko tämä YK:n mammuttimainen hanke. Kaikki ponnistelut, joita (Puhemies: Minuutti kulunut!) eri raiteilla viedään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ovat arvokkaita.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On sinänsä paradoksaalista, että Yhdysvallat kritisoi Kioton pöytäkirjan joustomekanismeja, jotka päätyivät Kioton pöytäkirjaan nimenomaan Yhdysvaltain aloitteesta aikanaan ja osittain EU:n vastustuksesta huolimatta. Yhdysvallat on nähdäkseni oikeassa korostaessaan teknologian roolia, mutta pitää muistaa, miten teknologia saadaan markkinoille. Sitä ei saada sillä, että pelkästään kehitetään teknologiaa, vaan myös sillä, että markkinoilla on vetoa sille uudelle teknologialle. Tätä vetoa voidaan vauhdittaa yhteiskunnallisella ohjauksella, jota muun muassa Kioton pöytäkirja ja muut ilmastosopimukset edustavat.

Yhdysvaltain lähestymistapa ja vaihtoehto Kioton pöytäkirjalle neuvotteluissa on ollut korostaa vapaaehtoisia sitoumuksia, joita valtiot voivat itse tehdä ja esittää kansainvälisiin neuvotteluihin. Itse katson, ehkä sinänsä hyvän empiirisen näytön perusteella tähänastisesta kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, että vapaaehtoiset päästösitoumukset ovat yhtä tehokkaita kuin vapaaehtoiset nopeusrajoitukset liikenteessä eli eivät erityisen tehokkaita. Siksi me tarvitsemme sitovia päästövelvoitteita. Olen vakuuttunut, että Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen myös Yhdysvallat on valmis sitoutumaan tämän tyyppisiin päästövelvoitteisiin.

Johanna  Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ilmastonmuutos on suurin ympäristöpoliittinen haasteemme. Se ulottuu maailman jokaiseen kolkkaan ja saa aikaan kasvavaa huolestumista kansalaisten keskuudessa. Ilmasto lämpenee lähivuosina poikkeuksellisen nopeasti. Se uhkaa muuttaa koko maapallon ekosysteemiä. Ilmastonmuutoksen pahimmat ilmenemismuodot, kuten lisääntyvä kuivuus ja sen myötä viljelysmaan eroosio sekä toisaalta myrskyjen määrän lisääntyminen sekä niiden negatiivisten vaikutusten voimistuminen, kohtaavat usein pahiten köyhimpiä väestöryhmiä. Maailman mittakaavassa juuri köyhimmät väestöryhmät ovat jo ennestään kaikkein huonoiten varustautuneita erilaisista kriiseistä selviämiseen ja haavoittuvimpia niiden seurauksille.

Lappilaisten kannalta huomionarvoista on se, että ilmastonmuutos vaikuttaa erityisen rajusti arktisilla alueilla. Viime vuosikymmenten aikana arktisen alueen keskilämpötila on noussut melkein kaksi kertaa nopeammin kuin koko maailman keskilämpötila. Jäätiköiden sulaminen ja ikiroudan lämpötilan nousu ovat lisätodisteita arktisen alueen nopeasta lämpenemisestä. Viime talvina konkreettisesti näkynyt muutos on lumipeitteen väheneminen. Lumipeite on vähentynyt noin 10 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana.

Talvien lämpeneminen on hankaloittanut myös lappilaisten elinkeinojen harjoittamista. Esimerkiksi porotalouden kannalta viime kesän kuivuus ja kuumuus sekä syksyn ja talven sateet aiheuttivat ongelmia. Elinkeinon kannattavuutta vähensi se, että talvella jouduttiin turvautumaan ruokintaan, joka on taloudellisesti raskasta. Myös metsäteollisuudessa puutoimitukset vaikeutuivat huomattavasti viime talven kelirikkojen takia, ja puupula uhkaa ilman Venäjän vientitullikaavailujakin. Myös matkailu ja siitä riippuvainen muu ohjelmapalvelu ja yritystoiminta ovat vahvasti sidoksissa lumeen, Rovaniemen ja koko Lapin matkailu kun painottuu vahvasti joulun aikaan ja muuhun talvimatkailuun. Jos lumi häviää, saa monen yrityksen osalta laittaa lapun luukulle.

Oli mukava kuulla ympäristöministeri Tiilikaisen Lapin-vierailullaan tekemästä aivan oikeasta havainnosta: lappilainen osaa elää sovussa luonnon kanssa ja sitä arvostaen. Lappi on jo suojelluin maakunta, ja myös meille olisi turvattava elämisen edellytykset. Tämän vuoksi suojelun painopistettä onkin siirrettävä etelän metsiin.

Kansainvälisten toimien lisäksi ilmastonmuutos on otettava vakavasti myös suomalaisessa päätöksenteossa. Sosialidemokraatit ovat esittäneet hallitukselle Öljyvapaa Suomi 2030 -ohjelman laatimista. Sen keskeisenä osana tulee olla uusiutuvaan ja päästöttömään energiaan satsaaminen sekä raideliikenteen ja muun joukkoliikenteen kehittäminen. Globaalissa yhteisössä myös USA:n on tunnustettava roolinsa todellisena muutoksen moottorina ilmastonmuutoksen hillinnässä. USA:n globaali johtajuus velvoittaa toimimaan ilmastopolitiikassa. Yksi suurimmista kärsijöistä ilmastonmuutoksessa saattaa maantieteen takia olla tulevaisuudessa juuri Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen eteläosa.

EU:n on jatkettava vahvaa rooliaan ilmastopolitiikassa, vaikka se todennäköisesti maksaakin lyhyellä aikavälillä osan sen kansantalouksien kasvupotentiaalista. Tämä on kuitenkin pieni hinta maksettavaksi siitä, että tulevatkin sukupolvet saavat elää maailmassa, joka on meille arkipäivää tänään, ja nauttia siitä. Ilmastonmuutosta ei hidasteta kuin kansainvälisesti sitovalla yhteistyöllä sekä kuluttajien ja teollisuuden tietoisuuden kasvattamisella ilmastonmuutoksen pysäyttämisen keinoista. Tässä työssä länsimaisten teollistuneiden yhteiskuntien panos on ensiarvoinen. Kehittyneen maailman on kyettävä toimimaan kehityksen lipunkantajana suhteessa kestävään kehitykseen.

Tulevaisuuden kannalta Balilla päättyneellä kokouksella on suuri merkitys. Kioton sopimus päättyy vuonna 2012, ja nyt on korkea aika suunnitella tosissaan sen jälkeistä aikaa. Kiina osoitti ilolla merkillepantavaa aloitteellisuutta tekemällä oman esityksen kansainvälisten ilmastoneuvottelujen etenemiseksi. Mieltä lämmittää myös Australian tuore liittyminen Kioton sopimukseen. Positiivista oli myös se, että Yhdysvallat tuki kompromissiesitystä, vaikka tähän asti se onkin ollut haluton sitoutumaan päästövähennyksiin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtiovarainvaliokunta on mietinnössään tuonut esille ympäristönsuojelun edistämiseksi muun muassa jäteveden käsittelyyn liittyvät investoinnit. Itse olisin halunnut nähdä budjetissa toimia myös metsäteollisuuden piiriin liittyvissä ympäristönsuojelullisissa toimenpiteissä.

Jo viime kevään metsäasioita käsittelevässä ajankohtaiskeskustelussa toin tänne tiedoksi huolen eräästä puuteollisuuden toimijoiden ongelmasta. Pääministeri kertoi tuolloin puheenvuorossaan, että päästökauppa huomioi suomalaisten vientiyritysten toimintaedellytyksiä. Tätä väitettä en pysty täysin allekirjoittamaan ainakaan metsäteollisuutemme suhteen.

Jämsänjokilaakso on yksi maamme metsäteollisuuden suurtuottajia. Jämsän seudulla myös tehtaat ovat pyrkineet mahdollisimman pitkälle hyödyntämään ja kierrättämään kaiken tuotantoon tulevan raaka-aineen. Siihen on tehtaillamme täydet valmiudet ja välineistö. Valitettavasti kuitenkin EU:n tiukentamat päästösäädökset tuottavat seudullamme ongelmia. Ongelmaksi on muodostunut niin sanottu ref-jae, joka on käytännössä pääasiassa pakkausjätettä, joka tulisikin luokitella kierrätyspolttoaineeksi sen jälkeen, kun se on käsitelty. Näin päästörajat olisivat samat kuin muillakin sallituilla polttoaineilla. Ref on itsessään polttokelpoista jätettä sisältäen kuitupakkaukset, poltettavat muovit, keräyskelvottoman paperin, ja se lajitellaan syntypaikoilla. Tästä syntypaikkalajitellusta jakeesta valmistetaan polttoainetta.

Arvoisa puhemies! Nyt sinänsä puhtaalle polttoaineelle on kuitenkin tiukemmat rajoitukset kuin muille, koska se on luokiteltu jätteeksi. Joudumme kuljettamaan ref-jaetta jätteenpolttolaitoksiin toiselle puolen Suomea tuhlaten energiaa ja aiheuttaen liikennepäästöjä, kun voisimme vastaavalla suurempipäästöisellä aineella tuottaa vastaavan määrän energiaa, eli ekologinen ja taloudellinen tase jäävät tässä tapauksessa miinukselle.

Jätemääriä ohjaavista ja toimeenpanevista valtioneuvoston päätöksistä merkittävimmät koskevat pakkauksia ja pakkausjätteitä, rakennusjätteitä, renkaita ja keräyspapereita. 90-luvulla suunniteltiin jätehuollon strategisia vaihtoehtoja. Silloin energiahyötykäytön mahdollisuudet nähtiin lupaavina. EU:n asettamia normeja toimeenpannaan laein ja asetuksin, mutta toisaalta jätehuollon erilaiset ohjauskeinot suosivat tiettyjä valintoja.

Arvoisa puhemies! Intressinä kaikilla toimijoilla ja päättäjillä pitäisi olla yleensä jätteen synnyn vähenemiseen vaikuttamisen sekä energiahyötykäytön lisäämisen. Jätehuollon yleisenä tavoitteena pitäisi myös olla jätteen materiaalikierrätys sekä kaatopaikoille joutuvan erilaisen orgaanisen jätteen määrän vähentäminen. Myös kaatopaikkasijoitukselle on edelleen etsittävä ja kehitettävä vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Jätteenpolttodirektiivin mukaan suhteellisen pienikin jätepolttoaineen määrä aiheuttaa lisävelvoitteita kattilan omistajalle. Tästä syystä on mahdollista, että teollisuuden kiinnostus ottaa vastaan lajiteltua palavaa yhdyskuntajätettä vähenee myös olennaisesti.

Tästä syystä myös teollisuuden omien jätteiden omia käsittelymahdollisuuksia tulisi suosia kuljetusten sijaan. Kaiken kaikkiaan energiahyötykäytölle ja siihen liittyvälle esikäsittelylle on lähitulevaisuudessa kehitystarvetta. Jätteenpolttoa edeltäviä yhdyskuntajätteen syntypaikkalajittelun, keräilyn, kuljetuksen ja käsittelyn ratkaisuja tulisikin voimallisesti kehittää.

Jämsän seudulla olemme muun muassa kuntien taholta useissa yhteyksissä yrittäneet vaikuttaa myös EU:n toimijoihin tässä ref-jakeen asiassa, mutta tähän mennessä muita ratkaisuja ei ole tarjottu asian hoitamiseksi — harmillinen asia, koska kyse on suuresta määrästä jätekuljetuksia. Toivoisin, että tähän ref-jakeen käsittelyasiaan hallitus ja ympäristöministeri voisivat ottaa kantaa ekologisesti järkevän käsittelytavan käyttöön ottamiseksi.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana tämän pääluokan yhdestä osa-alueesta, joka koskee meidän yhteiskuntamme maankäyttöä ja kaavoitusta. Tiedämme hyvin sen, että koko maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudella ja sen eteenpäinmenemisellä on merkittävä rooli, ei pelkästään kaupunkien tai kuntien vaan koko yhteiskunnan kehityksen osalta. Palveluiden tuottaminen puolestaan edellyttää sitä, että meillä on kunnissa tehokasta yritys- ja elinkeinopolitiikkaa, joka tuo myöskin kasvua, niin asukasmäärissä kuin muutenkin kuntien hyvinvoinnissa. Tämä voidaan turvata ainoastaan kasvuhakuisella maapolitiikalla sekä siihen liittyvillä logistisilla ratkaisuilla.

Kaavavalitusprosessit hidastavat kuitenkin ympäri Suomenmaata huolestuttavasti kaupunkiemme kasvukehitystä, mikä heijastuu muun muassa työpaikkojen menetyksinä, kuten meidän kotiseudullammekin. Kaikkien kaava-asioiden keskimääräinen käsittelyaika hallinto-oikeuksissa on tilastojen mukaan laskenut noin kuukaudella, mutta samaan aikaan myöskin on huolestuttava piirre se, että kaavavalitusten määrä vuoden 2007 puolella on lähtenyt jälleen nousuun. Asemakaavavalituksia oli saapunut hallinto-oikeuksiin vuoden kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana jo yli kaksisataa, 208, kun niitä koko vuonna 2006 oli 218. Tämä tietenkin voi kertoa myöskin kaavoituksen linjojen muuttumisesta, mutta se kertoo myöskin siitä, että usein ihmiset, joilla ei ole periaatteessa valmisteilla olevaan kaavaan mitään kosketuspintaa henkilökohtaisesti eikä elämän kannalta, saattavat demokraattisessa päätöksenteossa täysin yksimielisesti edenneistä kaavoista valittaa.

Tervehtisin tyydytyksellä semmoista hanketta, joka käynnistyisi asianomaisissa ministeriöissä, joissa ehkä pohdittaisiin maankäyttö- ja rakennuslakia uudelleen ja lähinnä siltä osin, että vaikka kuntalaisilla on perustuslakiin perustuva oikeus valittaa tarvittaessa kaavaratkaisuista, onko myöskin valitusoikeus aina avoin, silloinkin, kun kaava ei koske henkilökohtaisia asioita. Maankäyttö- ja rakennuslakiahan uudistettiin keväällä siltä osin, että kunnilla on mahdollisuus kiirehtiä semmoisia kaavoja, jotka kunta kokee tärkeiksi, mutta ainakin Lahden seudulla on koettu niin, että tämä asia ei ole vaikuttanut kaavojen käsittelyjärjestykseen.

Toisaalta on sanottu, että tehokas kaavoitus olisi ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. En allekirjoita tätä väitettä, vaan edelleenkin kaavoitus kunnissa on lähes poikkeuksetta ammattitaitoisissa käsissä, ja tänä päivänä vastuuntuntoiset kaavoittajat ottavat huomioon myöskin kestävän kehityksen ja ekologiset näkökulmat. Toivon mukaan tätä ongelmaa, joka on tiedostettu, pohditaan tulevaisuudessa vakavasti ja siihen löydettäisiin joitain ratkaisuja, jotka nopeuttaisivat kaavoitusten edistymistä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tulin tuolta kaupungilta justiin, niin että en ehtinyt puhetta hakea, mutta se on varmaan hyväksi tällekin. (Ed. Pulliainen: Se on päässä!) — Näin on.

Muutama sana siitä, mitä tässä nyt on kuunnellut, mutta lähinnä tästä Itämeren dilemmasta, joka on ollut minulle aina aika rakaskin, pelkästään jo sen takia, että sehän on ollut tutkimusten, vähän syvällisempien tutkimusten, mukaan itämerensuomalaisten, jos tämmöistä sanahirviötä voi käyttää, lähes sisämeri. Ja nyt Matti Klingeltä lopultakin tänä syksynä ilmestyi kirja, josta en muista, mikä karmea nimi sillä nyt on, amerikan kielellä, englanniksi, kirja "Muinaisuutemme merivallat". Aikoinaan 70-luvun puolivälissä kohua herättänyt kirja Itämeren muinaisemmasta tai tämmöisestä vanhemmasta tilasta ja merkityksestä suomalaisuudelle on nyt englanniksi olemassa sitten.

Professori Klinge kyllä vähän oli sitä mieltä, että ei se kirja tule kauheasti kohua herättämään Amerikassa, että voi olla, että sielläkin se joutuu ... Kuvastanee muuten — tähän välilauseena — sitä, miten suomalaiset itsekin suhtautuvat menneisyyteensä, kun ajatellaan, että meidän Venäjän-tutkijoista tai noin yleensä, jos otetaan kokonaisvaltaisesti, Klinge on ollut aina semmoinen luotettava ja hyvin asioihin perehtynyt ja maailmallakin arvostettu. Mutta sitten kun tuli tämä kyseinen kirja nimeltään "Muinaisuutemme merivallat", joka Itämereen paneutuu oikein kunnolla ja siihen historiaan, niin suomalaisetkin alkoivat pitää ei nyt kokonaan vielä sentään Matti Klingeä huuhaa-miehenä, mutta epäillen suhtautuivat koko teokseen.

Mutta niin kuin sanoin, se teos on nyt tullut lopultakin sitten englanniksikin. Sen pohjalta voisi sen verran mainita, kun tunnemme Itämeren syvyydenkin verrattuna Välimereen, joka taitaa olla 500 metriä syvä keskimäärin, ja Itämeri on vaan 50 metriä syvä, että tämän varsinkin germaanien harrastaman saastuttamisen jäljiltä, tai miksikä niitä puolalaisiakin voi sanoa, ja vähän sen jäljiltä, kun ne venäläisetkin siellä Kaliningradissa ovat tihutöitään tehneet — ja olihan se aikoinaan Neuvostoliittoa, tuo länsiranta kokonaankin — ja kun Itämeri on huono uudistumaan, se on tosiaan huolestuttavassa tilassa.

Se, minkä takia minä nyt ympäristönä tykkään tästä Itämerestä puhua, on se, että jos ajattelee yleensä niin kuin ympäristöministeriön alaa, niin ihan ihmissosiaalipsykologisestikin hassu juttu on se, että kun ihminen paikantuu itse ja on tilassaan yksilö ja keskeinen, tavallaan itsenäinen, niin kaikki muu on aina ympäristöä. Ikään kuin tässäkin nyt puhuessani teille jo käytännössäkin heijastan ympäristöministeriön toimialaa, eli teidät pitäisi pitää kunnossa ja elvyttää ja saada parempaan kuntoon, ainakin tulevaisuudessa uskoa teistä, että toimenpiteet, jotka täällä nyt suoritetaan, sitten johtavat onnellisempaan tulevaisuuteen.

Koko ympäristön käsite Suomessa on justiin tämmöinen merellinen. Suomihan on meren ympäröimä. Itämeri on kauhea nimi Ruotsin vallan ajoilta merelle, joka on Suomen länsipuolella ja eteläpuolella; se on karmeaa. Itämerihän on lähinnä ... Esi-isämme siinä surkeasti hoitivat asiat, että Vienanmeri ei ole Suomen itäraja, ja siitä olisi voinut rajan vetää niin kuin Stalinin visiotkin: Äänisen kanavaa pitkin ja vielä Laatokan kautta, Syväriä pitkin Laatokasta Ääniseen. Siitä sitten olisivat esi-isät lisääntyneet, vai ovatko olleet silloin jo niin tasa-arvoisia ne naiset, ettei ole suomalaisittain pystytty pitämään niitä permiläisiä alueita siellä Vienanmeren ja kyseisellä seudulla suomalaisina? Sitten oltaisiin todella meren ympäröimiä kokonaan.

Kun ajatellaan sitten tätä Itämeren tilaa ja ympäristön tilaa muutenkin, niin kuulee aina tämän, että kohta on liian myöhäistä, tai jotain. Täällä kun puhutaan näistä kampamaneeteista ja muista vastaavista, niin niitähän on jo siellä kauheasti. Ne ovat jo lisääntyneet, niin että se pahin on jo tapahtunut, että tuntuu ...

Toisaalta myös kun puhutaan lohesta, niin puolalaiset ovat kymmeniä vuosia kalastaneet sen suomalaisten istuttaman, osaltaan vähän ruotsalaistenkin istuttaman, lohen siellä jo, missä kalastavatkin, ja sitten loput ovat ahvenanmaalaiset siinä kurkussa, kun lohet pyyhkäisevät siitä läheltä pääsaarta, vetäneet nuotillaan — no, ei nyt ihan kaikkia. Mutta siis sekin on aatteellisesti tai psyykkisesti ja henkisesti tärkeä ympäristönäkökohta, että päästettäisiin ne lohet kutemaan sinne Muonionjokeen, Tornion—Muonionjokeen. Siitäkin silloin jo, kun meikäläinen oli täällä toistakymmentä vuotta sitten, aina puhuttiin, samasta asiasta, saatiin uutta kalastuslakia aikaan ja muuta. Silti tuntuu, että ainoa, mikä on lisääntynyt, ovat lähinnä hylkeet. Tietysti se on erinomaista, jos ne vähän siellä sitten niitä pahimpia rysiä ja muita vastaavia ajoverkkoja repivätkin, mutta kun ne eivät tee sitä. Ne syövät lähinnä ne kalat, jotka ressukat ovat jääneet pyydyksiin, ja niitä liikaa kalastetaan joka puolella.

Eli Itämeren tila — sisällöllisesti se, mitä siellä uiskentelee pinnalla ja veden alla ja muualla, ja sitten ne myrkyt siellä pohjassa — on kaikin tavoin huolestuttava. Suomalaisilla jos keillä, olen kirjoittanut tänne sen verran, olisi tietynlainen velvollisuus nyt, kun Virokin on tässä mukana, hoitaa sitä asiaa.

Kirjoitan itse tavallaan aiheesta semmoista taustatutkielmaakin Kalevalan mytologian perustalle, mutta en kerro nyt, mikä oikeastaan Mare Balticumin, Itämeren, oikea nimi on, koska olen jo tulevaisuusvaliokunnassakin huomannut, että ainakin on varastamisen kulttuuri ja lähinnä hallituspuolueet tuppaavat heti omimaan kaiken, mitä täällä vähän pienempikin oppositio esittää. Tulevaisuusvaliokunta nyt ympäristökysymyksissä on mielenkiintoisessa asemassa, koska se ainakin juttujen perusteella ylittää kaikki puoluerajat tai pyrkii ylittämään. Toivotaan, että tämmöinen innovatiivinen ja luova ajattelu siellä esiintyisi, ja kun sanoin Tampereen yliopiston avajaisissa vanhalle professorilleni Antti Eskolalle tämän, voisiko sanoa, kriteerin tai näkemyksen, mitä minun pitäisi sitten siellä ja muutaman muunkin edustaa, niin Eskola sanoi, että tuohan oli se sama, millä sai Tillikassa aikoinaan, kaikki kiihkeät opiskelijat, joilla oli gradut ja muut vastaavat, väitöskirjat, kesken, höpöttämään kaikki ideansa, niin että sitten sai tehtyä itse parempia juttuja ja vielä otettua ne omiin hommiinkin, kun vähän tarjosi kaljaa siinä ja sai ne tekemään puolestaan, kun otti assistentiksi vielä tämmöisen hyväideaisen lahjakkaan nuoren kyvyn. Niin että en mainitse nyt tässä enempää siitä Itämerestä.

Kun Matti Klingen kirja nyt on sitten tullut ja joku muinaisuutemme ancient asujaimisto oli Baltic Sean ympärillä, niin vielä sen verran, että presidenttimme Tarja Halonenkin kyllä tässä muutama vuosi sitten, ei taida olla kuin noin kolmisen vuotta sitten, kun juhlittiin Amerikan asuttamisen viikinkijuttuja, pääsi tähän samaan ideaan aika pitkälle, koska joku lehti sentään aika ansiokkaasti sai presidentti Halosen hämmästelemään, että mitäs täällä kaikkia suomalaisiakin juttuja on, kun tämän piti olla viikinkien Amerikan ja yleensä viikinkien maailmanjuhla. Mutta maailmalla on yleensä paljon paremminkin tiedetty sitä taustaa, jo siis ennen viikinkiaikaa, mitä edustivat virolaiset, eestiläis-suomalaiset ja Saarenmaa, Hiidenmaa ja siihen alueeseen liittyvät Porkkala, Ahvenanmaa. Yhteydenpitokeinot oli, ja on hyvinkin pitkälle alustyypeistä lähtien tämän Itämereksi kutsutun meren tärkeyttä arvostettu.

Lopetan tämän nyt tähän kauniisti, kun lupasin pitää nyt lyhyemmän puheen, kun unohdin sen paperin. Hyvää joulua kaikille, jatkakaa hyviä puheita!

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! On hieman haasteellista tulla puhumaan ed. Pertti Virtasen jälkeen, mutta yritän nyt pysyä vakavassa asiassa vakavana. (Ed. Mieto: Kunnia!)

Hallituksen tiedotuspolitiikasta on kuluneen hallituskauden aikana keskusteltu moneen kertaan. Keskeneräisistä asioista ei puhuta -mentaliteettia ei voi pitää hyväksyttävänä, estäähän se kansalaiskeskustelun käymistä. Samaan aikaan hallituksella riittää kuitenkin jatkuvasti yrityksiä ohjailla kansalaiskeskustelua sijoittamalla eri asioiden julkituomista sopiviin asiayhteyksiin.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori julkisti asuntopoliittisen toimenpideohjelmaehdotuksen eilen torstaina. Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän ehdotukset julkaistiin näyttävästi viime maanantaina. Näillä tiedotustempuilla tilanne saatiin näyttämään siltä, että jotain konkreettista ruvetaan tekemään ylihintaiseksi roihahtaneen asuntotilanteen korjaamiseksi. Molemmat julistukset ovat kuitenkin toistaiseksi vain aikeita, tyhjiä lupauksia. Ensi vuoden budjetissa tekoja ei näy, päinvastoin.

Pääministeri Vanhasen kakkoshallituksen asuntopolitiikalla on paljon hyviä tavoitteita, mutta kun tarkastelee, millä tavalla hallitus näitä tavoitteita on valmis toteuttamaan, huomaa jälleen kerran, että puheet ovat suuria mutta teot jäävät pieniksi. Kovin haaste on nyt Helsingin seudulla, missä työpaikkojen määrä kasvaa selvästi nopeammin kuin väestö. Kysymään jää, että jos kerran asuntotuotannon halutaan tukevan talouskasvua, niin miksi panostukset Helsingin asuntokurjuuden poistamiseen jäävät ensi vuonna niin pieniksi. Luulisi ja toivoisi varsinkin helsinkiläisen asuntoministerin paneutuvan erityisen tarkkaan siihen, miten ylihinnoitellut asunnot saataisiin hinnoiltaan niin kohtuullisiksi, että työntekijöillä olisi varaa asua kotikaupungissaan eikä tarvitsisi pendelöidä eri puolilta Uuttamaata Helsinkiin töihin.

Uusien asuntojen rakentamista on ministeri Vapaavuoren mielestä ohjattava hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen ja nykyisten asuntoalueiden liepeille. Jos liikenne lisääntyy tätä menoa ja yhdyskuntarakenne hajautuu sinne tänne ympäri seutuja, Suomi ei pysty saavuttamaan päästöjen vähentämiseksi asetettuja tavoitteita, on ministeri todennut. Työvoiman liikkuvuutta edistetään kuitenkin uudella työasuntovähennyksellä, ja jos kerran hallitus haluaa käyttää asuntopolitiikkaakin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, on vaikea ymmärtää, miksi dieselveroa nostetaan. Vaikuttaahan se heti matkalippujen hintaan, ja joukkoliikenteen houkuttelevuutta yksityisautoiluun verrattuna tulisi tosissaan lisätä eikä siitä tulisi ainoastaan puhua. Matkan tekeminen julkisilla liikennevälineillä alkaa nykyisin olla melkoinen investointi.

Uudisrakentamisen arvellaan pysyvän samana kuin viime vuonna. Ongelmana kuitenkin on, että kaksi kolmasosaa uusista asunnoista halutaan tehdä pientaloiksi ja asuntotuotanto on kasvanut erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Budjetissa näiden ongelmien korjaamiseen ei panosteta lainkaan. Sähkön ja energian hinta nousee. Näiden vaikutuksesta asumisen hinnan on arvioitu nousevan voimakkaasti. Merkkejä on jo näkyvissä.

Asuntopoliittisesta keskustelusta on pudonnut kokonaan yksi keino, jolla pienituloisen asumiskustannuksia voidaan kohtuullistaa. Asumistukea heikennettiin jo 1990-luvulla Ahon hallituksen ansiosta. Tuolloin 70 000 ruokakuntaa tipahti tuen ulkopuolelle. Asumistukea on toki pyritty selkeyttämään teknisesti. Yksinäisten tilanne on jonkin verran korjaantunut, mutta lapsiperheiden kohdalla ei ole tehty mitään lievennyksiä. Tätä nykyä asumistuki on yksi niistä keskeisistä elementeistä, jotka suistavat lapsiperheitä köyhyysloukkoon. Kun hallitus pyrkii kaikin keinoin aktivoimaan ihmisiä työn tekemiseen, voi vain ihmetellä, miksi asumistuen kohentamista ei aloiteta. Ennen lamaa asumistukea sai vielä teollisuuden keskiansiotasolla. Nyt asumistuen saajan pitää olla työtön tai yksinhuoltaja. Pienikin lisätulo vaikuttaa tuen saamiseen, ja vuosittain 2 000—3 000 lapsiperhettä putoaa asumistuen piiristä.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit olisimme tukeneet lapsiperheiden asumista esitettyä enemmän. Nyt kun sosiaaliturvan kokonaisuudistus on käynnissä ja kun meitä opposition edustajia ei ole hyväksytty mukaan uudistustyöhön, hallituksen on hyvä muistaa, että asumistuki on oivallinen kohdennettavissa oleva työkalu lapsiperheiden perusturvan parantamisessa. Toivottavasti järki voittaa ja asumistukea päästään nopeasti remontoimaan. Toivoa tähän tuo se, että asumistukiasiat siirretään ympäristöministeriöstä STM:n hallinnonalalle ensi vuoden alussa. Luulisi, että siellä riittää asiantuntemusta ymmärtää pienituloisten lapsiperheiden ongelmia.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani vain yhteen asiaan: Itämerestä on Euroopan unionin laajenemisen myötä tullut EU:n sisämeri. Itämeren asema on myös meille lisännyt paineita huolehtia sen suojelemisesta, erityisesti sen vuoksi, että se on yksi saastuneimmista meristä, mikä on jo täällä moneen kertaan tullut sanottua.

Syitä tähän heikkoon tilaan on useita. Ensinnäkin se on matala ja veden kierto muihin meriin verrattuna on todella hidasta. Merta ympäröivät maatalous- ja teollisuusvaltiot, ja sen seurauksena sen kuormitus kasvaa jatkuvasti, ellei ryhdytä todella nopeasti järeämpiin toimenpiteisiin. Tässä on hallitukselle erityisesti haastetta tänä tulevana kautena.

Itämeri on merkittävä liikenneväylä, erityisesti Venäjän ulkomaankaupalle, mutta myös muille Itämeren maille. Öljynkuljetukset ovat siellä yhtenä suurena uhkana, jolla Itämeren ja sen alueen luonto voidaan pahimmassa tapauksessa tuhota lopullisesti. Suurin uhka on rehevöityminen, ja sitä ei ole saatu kuriin, vaikka ravinnekuormitus on viime vuosina vähentynyt. Rehevöitymisen jatkuminen on peräisin jätevesistä, liikenteestä, maataloudesta ja teollisuudesta.

Eduskunnassa käytiin syksyllä keskustelu ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta Itämeren tilasta ja pohjoisesta ulottuvuudesta. Itämeren suojelu on Itämeren maiden yhteinen haaste, ja se on myös Suomelle erittäin suuri haaste. Keskustelussa tuotiin esille toimenpiteitä, joiden avulla Itämeren tilaan yritetään etsiä parannusta. Ensinnäkin ympäristökuormitusta tulee vähentää tiukentamalla maatalouden säännöksiä ja samoin jätevesiä koskevia normeja. Toiseksi Suomen kuormitusta vähennetään lisäämällä maatalouden ympäristötukia, ja se näkyy myös tässä budjetissa jo. Lisäksi Itämeren meriturvallisuutta parannetaan ja öljyntorjuntavalmiuksia kehitetään entisestään. Sekin näkyy tässä budjetissa, kiitos hallituksen ja myös valtiovarainvaliokunnan. On tärkeää, että selvitetään myös, mikä on tulevaisuus Itämeren alueella, ellei toimiin ryhdytä. Nämä ja muut ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat välttämättömiä, vaikkakin korjaavia toimenpiteitä tulee lisätä entisestään jatkuvasti. Toivonkin, että hallitus ottaa pikaisesti agendalleen eduskunnan toimenpideajatukset ja -ehdotukset.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että Itämeren alueen maat ovat päättäneet marraskuussa 2007 pidetyssä Itämeren suojelukomission Helcomin kokouksessa itselleen enimmäismäärät ravinnepäästöille ja kaikille maille myös typpi- ja fosforikuormituksen vähennystavoitteet. Uskon, että me täällä Suomessa voimme alittaa nämä meille asetetut rajat, ja toivon, että hallitus tekee kaiken mahdollisen Itämeren pelastamiseksi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Herra puhemies! Budjettikäsittelyssä on viikon aikana hieman sivuttu metsästystä. Maassammehan on 300 000 metsästäjää. Riistanhoidon lisäksi metsästäjät lainsäädäntöä ja lupaehtoja noudattaen säätelevät riistakantaa ja pitävät petomääriä kohtuullisina. Metsästäjät huolehtivat harrastaessaan osansa liikenneturvallisuudesta, taimikkotuhojen ja petovahinkojen ennaltaehkäisystä. Ilman riistaväkeä koirineen tilanne olisi hallitsematon.

Kuten tämän pääluokan keskustelussa on tullut ilmi, maassamme on erityisesti Pohjois-Suomessa runsaasti suojelualueita. Niitä on 10—60 prosenttia maa-alasta. Jo viime vaalikaudella valmisteltiin tätä asiaa, suojelualueella metsästystä. Linjausta ei tuolloin saatu aikaan. Nyt on tärkeää saada tuo päätös. Oma kantani on, että metsästys tulee sallia, ellei metsästyskiellolle tai metsästyksen rajoittamiselle oli eliöllistä, kasvitieteellistä tai muuta biodiversiteettiin liittyvää painavaa syytä. Myös matkailukeskusten välittömässä läheisyydessä metsästystä on turvallisuussyistä syytä rajoittaa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen venekanta kasvaa voimalla, ja kaikkiin asuttaviin veneisiin on asetuksen ja lainsäädännön myötä viime vuosien aikana saatu septitankkijärjestelmä. Tämä käytännössä siis tarkoittaa, että asuttavissa veneissä jätevedet kerätään erilliseen säiliöön, ja tarkoituksena on, että tämä säiliö tyhjennetään kunnalliseen tai vastaavaan muuhun viemäriverkkoon. Käytännössä tämä järjestelmä ontuu pahasti sen takia, että tämän jätesäiliön vastaanottopaikkoja on yleensä asennettu vain polttonestelaitureiden yhteyteen ja tämän operaation suorittaminen vie 10—20 minuuttia, joten aamutunteina vain muutama kymmenen venettä pystyy käytännössä tyhjentämään tankit. Tunnettu tosiasia on, että valtaosa näistä septitankeista tyhjennetään edelleen suoraan puhdistamattomina vesistöihin, ja varsinkin sisävesistöissä, kuten Saimaalla ja Päijänteellä, tämä rasittaa merkittävästi, koska todennäköisesti vesistön kulkureitit ovat hyvin vakiintuneita merikorttien antamien ohjeiden johdosta.

Satamissa myös nykyisissä veneissä asutaan pitkään. Varsinkin lapsiperheet voivat parhaimmilla satamapaikoilla viihtyä ei pelkästään päiviä vaan viikkoja. Tämän johdosta veneet ovat samalla paikalla eivätkä nouda polttonestettä, jota yleensäkään purjeveneet eivät ota kesän aikana kuin pari kolme kertaa, isommat moottoriveneet saattavat sen sijaan ottaa sitä useamminkin.

Kun tämä järjestelmä on vaadittu veneilijöiltä, joille se on useasti merkinnyt huomattavaa kustannusta — 1 000—2 000 euron kustannus on hyvin tavanomainen — olisi järkevää, että järjestelmä myös saataisiin toimimaan. Kun vene satamassa ollessaan käytännössä nykyisin saa laiturilta tuoretta raikasta vettä tankkeihinsa, samoin sitten valo- ja jopa voimavirtaakin, olisi järkevää, että myös imujärjestelmä yhdistettäisiin siihen, siten että se olisi niihin laitureihin asti ulottuva, joissa veneet käytännössä myös yöpyvät. Järjestelmän laajentaminen tällä tavoin toimivaksi ei vaatisi kovin paljoa, mutta pursiseuroille kynnys näyttää olevan liian korkea. Myöskään kunnalliset satamat eivät tiettävästi ole missään saaneet tätä järjestelmää rakennettua aina laitureille saakka jokaisen veneen ulottuville. Kun investointi on vähäinen, toivoisin, että tavalla tai toisella ympäristöministeriö kehittäisi järjestelmää siten, että todella alkuperäinen tavoite, Suomen vesistöjen puhtaanapito, voitaisiin tätäkin kautta turvata.

On myös todettava, että järjestelmä on kansainvälinen. Suomen vesillä, varsinkin merialueilla, liikkuu huomattava määrä ulkomaalaisia veneitä, joissa järjestelmä on samanlainen ja olisi siten omiaan myös hyödyntämään tätä palvelua. Palvelusta yleensä veloitetaan, ja varsinkin silloin, jos se olisi veneen varsinaisessa laituripaikassa välittömästi saatavissa, veneilijät sitä myös käyttäisivät.

Pentti  Tiusanen /vas:

Puhemies! Lyhyesti — aikaa on mennyt tänään jo pitkälti — tästä Bali-asiasta: Mielestäni pitäisi olla vaan realistisia siinä mielessä, että voidaan olla tyytyväisiä, mutta eivät suinkaan kaikki tavoitteet ole täyttyneet, koska ei saatu näitä sitovia määriä kirjattua varsinaisiin tiekarttoihin tai Balilla tehtyihin yhteisiin päätöksiin Yhdysvaltojen kanssa. Mutta se, mikä meiltä puuttuu sitten täällä kotoisesti, on tuo Itämeren suojelusopimuksen ja Itämeri-suojelustrategian ajantasaistaminen. Ilmastonmuutos lisää rehevöitymistä ja lisää haasteita. Sen takia todella hallituksen olisi nyt hyvä aika nimenomaan lähteä uuteen Itämeri-ohjelman käynnistämiseen. Se on viime vuosikymmeneltä, se edellinen ohjelma, ja tässä pitäisi nyt saada kellot oikeaan aikaan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Aiemmin päivällä puhuttiin paljonkin ympäristöpolitiikasta ja siinä samalla myöskin energiapolitiikasta. Nyt on valitettavaa, ettei ole ministereitä aitiossa, mutta olisin halunnut tuoda vaan semmoisen näkökulman esiin, että todellakin energiapolitiikkaan liittyy tätä nykyä aina enemmän ja enemmän ympäristöpoliittisia näkökulmia. Ja jos ajatellaan sähköntuotantoa Suomessa, sähköä tuotetaan vesivoimalla 16 prosenttia kulutuksesta ja ydinvoimalla 26 prosenttia. Sen vuoksi olisi nyt äärimmäisen tärkeätä, että sähköntuotantoa lisättäisiin nimenomaan perustellen ympäristönäkökohtia. Vesivoimahan on lähes päästöttömin sähköntuotantomuoto. Sen vuoksi olisi ollut äärimmäisen hyvä, että tähän keskusteluun olisi saatu myöskin ministerin ja ministerien näkemys siitä, minkä verran Suomessa on vesivoimaa vielä lisättävissä. Ja kun siellä Balilla on tehty näitä sopimuksia ja luotsattu myöskin samalla energiantuotannon tulevaisuutta, niin Suomessa pitäisi nyt ehdottomasti ottaa vakavasti lisävesivoiman rakentaminen.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Yksi asia. Vuoden 2008 talousarviosta on poistettu momentti 67. Momentin varoilla on aikaisempina vuosina tuettu ympäristöyhteistyötä Suomen lähialueiden maissa. Määrärahan poisto on erityisen kohtalokasta ottaen huomioon Itämeren kriittisen tilan ja lähialueyhteistyön suuren merkityksen yhteisellä merialueella. Vuonna 2006 ympäristöyhteistyön edistämiseen panostettiin 1,6 miljoonaa euroa ja vielä vuonna 2007 kyseiselle momentille sijoitettiin 800 000 euroa. Suomen on oltava aktiivinen toimija Itämeren maiden yhteistyössä, jotta tuloksia voidaan saada aikaiseksi.

Lähialueyhteistyö on hyvä tapa parantaa Itämeren tilaa, ja suhteellisen pienillä kustannuksilla voidaan saada aikaan merkittäviä kansainvälisiä rahoitusjärjestelyjä. Ympäristöministeriön kirjaamissa tavoitteissa korostetaan Suomen ja Venäjän ympäristöyhteistyön tärkeyttä. Budjettiesitys ei vastaa näihin hallituksen omiin linjauksiin. Sosialidemokraatit edellyttävät, että Suomi ottaa yhteisen meremme puolesta edelläkävijän aseman lähialueyhteistyön kehittämisessä. Tämän tulee näkyä myös määrärahoissa. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että momenttia 35.10.67 ei poisteta talousarviosta ja että sille otetaan lisäyksenä 1,6 miljoonaa euroa ympäristöyhteistyön edistämiseksi Suomen lähialueen maissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun puolenpäivän aikaan käytin puheenvuoron sähkö- ja elektroniikkalaitteitten kierrätyksestä ja minulta kysyttiin, mikä oli se keskeinen sanoma, jonka yritin välittää, niin nyt minä vielä toteutan kiteytetysti sen. Se on se, että koko maassa pitää tuottajayhteisöillä olla keräilyverkostot, joiden määrän ovat valtiovalta ja viranomaiset määränneet. Joka ikisessä tapauksessa, kun tämmöinen ser-laite tulee tämmöiseen keräilypisteeseen, pitää katsoa, onko se uudelleenkäyttökelpoinen, ja ensisijaisesti pitää ohjata se laite uudelleenkäyttöön. On velvollisuus tehdä kaikki voitava sen eteen, että se laite menee uudelleenkäyttöön.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron ed. Karvon puheenvuoron jälkeen, koska ed. Karvo lappilaisena ja minä pohjoispohjalaisena Oulun läänin kansanedustajana olemme varmasti molemmat huolissamme siitä luonnonsuojeluinnosta ja suoranaisesta kiihkosta, jota joskus aikaisemmin ainakin on ollut, joka tahtoo viedä elinmahdollisuudet, työpaikat alueen asukkailta.

Meillä on koskiensuojelulaki, joka, kuten aikaisemmassa vastauspuheenvuorossani jo huomautin, syntyi silloin, kun ed. Ahde oli ministerinä 80-luvulla. Silloin päätettiin myös suojella Vuotos ikuisiksi ajoiksi. Minä vannon ja vakuutan, että Vuotos varmasti pysyy esillä ja tapetilla niin kauan kuin se on rakentamatta. Siellä on yksi talo, yksi tönö, sillä Vuotoksen allasalueella, ja jos tämä nyt estää sitten Vuotoksen rakentamisen ja energiakäytön, (Ed. Hemmilä: Ei saa estää!) niin onhan se nyt aivan mahdotonta. Minusta tämä täytyisi tämän hallituksen avata.

Koskiensuojelulakiin en sen enempää puutu, koska se on minun käsittääkseni sovittu hallitusohjelmassa, että sitä ei avata. Mutta se on toinen asia. Varmasti joudumme avaamaan sen sitten jatkossa, kun meillä päästövaatimusten takia tarvitaan sellaista energiaa, joka ei saastuta.

Kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, valtion omistamia luonnonsuojelualueita on koko maassa noin 1,6 miljoonaa hehtaaria ja suurin osa niistä on Lapissa ja erämaa-alueita on noin 1,5 miljoonaa hehtaaria. Lappi ja Kainuu ovat joutuneet kyllä antamaan oman täyden osansa luonnonsuojelulle. Eikä tässä vielä kaikki. Tälläkin hetkellä pyritään rajoittamaan paitsi kaivostoiminnan tuloa myös tutkimusta, jolla kaivoksia voitaisiin perustaa ja antaa alueen ihmisille työtä. Kysymys on siitä, että kyllä Lapissa ja Oulun läänissä ja Kainuussa tarvitaan työpaikkoja, jotta ihmiset eivät suin päin karkaisi etelään. Eihän tyhjää maata kannata puolustaakaan. Tässä on monta aspektia, joiden vuoksi täytyisi olla hieman joustavampi näissä suojeluasioissa.

Minä olen samaa mieltä kuin ed. Karvo siitä, että vähempikin raha luonnonsuojelujärjestöjen avustuksiin olisi riittänyt. Greenpeace on tehnyt niin paljon kiusaa niin Kainuussa kuin Lapissakin ja tekee edelleenkin. Kaiken lisäksi Greenpeace on hyvin epäisänmaallinen. Paitsi että se sitoo itsensä kaivinkoneisiin ja puihin, se myös juoruaa, kantelee Suomen metsien käytöstä Saksaan ja sillä tavalla painostaa sikäläisiä paperintuottajia boikotoimaan sellaisten paperitehtaiden tuotteita, jotka sen mielestä muka käyttävät väärin suojeltua puuta, jota tosiasiassa ilmeisesti ei ole edes suojeltu. Kyllä lopultakin täytyy tulla järki luonnonsuojeluun ja lopultakin täytyy tulla järki Greenpeacen suojeluun.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänä päivänä kuultu paljo luonnonsuojelusta. Täytyy sanoa, että luonnonsuojelu on tärkiä ja hyvä asia, mutta me tää Suomes oomma kohta menny liian pitkälle täs luonnonsuojelus sen suhteen, jotta silloon kun meillä oli ympäristöministerinä Satu Hassi, silloon kun siellä näistä päästörajoosta päätettihin, tuolla EU:ssa, polibyroossa, niin ne pistettihin, ne rajat, Suomen kohralta niin korkialle, että niistä on kuulkaa enää hyvin vaikia ruveta ruuvaamahan rajoja tiukemmaksi, saatei pitää aina muistaa, että kun me ollahan täällä pohjoonen kolokka, eletähän jo muutenkin hyvin luonnonsuojelullisesti, niin täällä kuulkaa on vaikia elinkeinoja harrastaa sillä lailla, että se kannattaa.

Mä haluaasin puuttua hivenen kans tuohon Itämerehen. Niin paljo kun meirän asuntoministeriä ja ympäristöministeriä on siitä kiiteltykin, kuinka hyvin he on toiminu — se on varmahan asian laita juuri näin — pitää muistaa se, että tuo Itämeri, soon aikamoinen lätäkkö. Ja jos ajatellahan, että siellä irässä, Itämeren lahren pohojukassa, sijaattee Pietari ja se on väkiluvultaan vielä suurempi yhyryskunta ku Suomi väkiluvultaan — en rupia moittimahan rakasta naapuria, joka tuloo olohon meille erinomaanen kauppakumppani, soon varmahan tulevaisuures Suomen turva kaupallisuures — ne päästöt, mitä Itämerehen tuloo, sattumalta sieltä irästä ne tuloo suurimmaksi osaksi. Meirän pitää pikkuusen nyt olla kilttiä täällä Suomenmaas toinen toisillemme eikä syytellä niin teollisuutta, maataloutta kuin muitakaan. Tuskin ne sinne Itämerehen niin paljo niitä päästöjä päästää, mitä me täällä kateuksissamme annetahan ymmärtää. Jotenka ollahan ylpeitä tästä tasosta, mihnä ympäristöpäästöt, luonnonsuojelu tällä hetkellä Suomessa on.

Haluaasin lisäksi puuttua tähän, mitä meillon suojeltu. Kyllähän Suomen pinta-alasta on kuulkaa suojeltu hirvittävä osa jo. Kohta ollahan kipurajan yläpuolella, saatei pitää aina muistaa, että soon parasta luonnonsuojelua, jotta me hoiretahan metsiämme, ne pistetähän tuottavahan kuntohon, sielä puut ei mätäne. Otetahan sellaainen esimerkki, että suot pistetähän ojia täytehen, ne äkkiä kuulkaa, ne ojat, tuloo täytehen sellasta römppää, joka rupiaa päästämähän enemmän kun metanoolia tuonne taivahalle. Se on kovempi saastuttaja, kun annetahan olla sellaises tilas kun ne tällä hetkellä on.

Tämä oli pikkuusen ny kriittistä puhetta, mutta mä haluan pikkuisen jarruttaa tämän luonnonsuojelun tälle tasolle ja haluaasin näin joulun alla kuitenkin muistuttaa joulurauhaa kaikille sen suhteen, että ollahan ylypeetä, edetähän tässä luonnonsuojelussa ja kiristyshommissa hissun kissun, muttei askeleita liian suuresti. Me pärjäämme täällä.

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Joulu lähestyy, toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa. Itte menen istuntovapaalla raivaamahan mettää, en kallihilla tuontienergialla, vaan pokasahalla, täältä pesöö.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä on käytetty puheenvuoroja kiitettävästi koskien Itämeren tilaa ja myöskin hallitusohjelman mukaisesti rajat ylittävää yhteistyötä ja monia muita näkökohtia on tuotu esille, kuten ed. Mietokin äsken tuossa puheessaan toi.

Keskityn kuitenkin puheenvuorossani hyvin keskeiseen asiaan, öljyntorjuntaan, joka on otettu hallitusohjelmassa huomioon muun muassa kirjauksella käynnistää öljyntorjunnan osaamiskeskus Porvoossa. Haluankin tässä yhteydessä kiittää hallitusta ja valtiovarainvaliokuntaa siitä, että öljyntorjunta on otettu varsin keskeiselle sijalle tähän budjettiin.

Haluan kuitenkin muutamalla sanalla kiinnittää myöskin huomiota siihen, mitä tuon öljyntorjunnan osaamiskeskuksen perustaminen edellyttää, jos ja kun halutaan tärkeää ja oikeaa vaikuttavuutta. Tuon myös esille muutamia kalustollisia ongelmia ja realistisesti sen, millaisiin kustannuksiin on tulevaisuudessa tarve varautua. Mikäli tuo Porvoon öljyntorjunnan osaamiskeskus muotoutuu enemmänkin öljyntorjunnan varikoksi kuin osaamiskeskukseksi, se ei tuone tarvittavaa lisäarvoa Suomen ympäristökeskuksen, Syken, nykyisten erittäin kattavien yli kymmenen jo olemassaolevan varaston jatkoksi.

Suomenlahden öljyntorjunnan tai niin sanotun keskitorjunnan kokonaisvaltainen kehittäminen vaatii ensimmäisen kymmenen vuoden aikana arviolta 80—100 miljoonan euron rahoituksen. Kyseinen määräraha tulisikin tuolloin kohdentaa ensisijaisesti Suomenlahden neljälle pelastustoimen alueelle eli Helsinkiin, Länsi-Uudellemaalle, Itä-Uudellemaalle ja Kymenlaaksoon. Suomenlahden keskustorjunnalta puuttuu nimittäin keskeinen näihin olosuhteisiin soveltuva kalusto. Veneet, joita tällä hetkellä on, ovat liian pieniä, rajoituspuomit ovat liian kevyitä, öljynkerääjät osin heikkotehoisia, ja sitten tuo tekniikka muutoinkin on 1980-luvun tekniikkaa.

Vedestä kerätyn öljyn säiliökapasiteetti on järjestetty vasta yhdellä pelastustoimen alueella tuolla Porvoon suunnalla, ja vasta yksi pelastustoimen alue on aloittanut todellisuutta vastaavan kylmien ja jäisten olosuhteiden öljynkeräyksen kehittämisen. Olemassa olevilla kalustoilla keskitorjunta muuttuu mahdottomaksi toteuttaa tuulen noustessa yli 10 metriä sekunnissa Suomen ympäristökeskuksen ja pelastustoimen alueen rajalla eli aavan selän reunalla ja tuulelle avoimessa saaristossa. Tuulen nopeudella 15 metriä sekunnissa saariston suojassa tapahtuva keskitorjunta käytännössä päättyy.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä ohjastettu öljyntorjunnan keräyskyky ei ole suhteessa pelastustoimen alueille annetun torjuntavastuun kanssa. Vallitseva tilanne on täysin riittämätön suhteessa riskiin. Suomenlahden keskitorjunnan tarve on noin kymmenkertainen nykytilanteeseen verrattuna, koska pelastustoimen alueella on lailla säädetty suurin ja pitkäkestoisin tehtävä.

Pelastustoimen alueiden hankintasuunnitelmat eivät tuo vuoteen 2011 mennessä keräyskapasiteettiin korjausliikettä, joka näkyisi alusöljyvahingon suuronnettomuustilanteessa. Myöskään muualta Suomesta keskitettävillä keräävillä veneillä ei saada lisää vaikuttavuutta, koska niiltä puuttuu merestä kerätyn öljyn keskitorjunnalle varattu kokonaisvaltainen välivarastointijärjestelmä. Edes säkkikalustoa ei ole tällä hetkellä pelastustoimen alueilla, sitä ei ole varattu kuin muutaman tunnin keräystarvetta varten — pois lukien täytyy kyllä todeta, että Helsingissä on hieman eri tilanne. Öljyntorjunnan vastuuviranomaiset arvioivat tällä hetkellä avomeritorjunnan sulan veden ajan kestoajaksi yhden viikon ja keskitorjunnan kestoajaksi kaksi kuukautta sekä rantakeräyksen kestoajaksi vähintään useita kuukausia, siis laskennallisesti 30 tonnin öljyvahingossa. Eli puutteita on paljon, en lähde nyt erikseen erittelemään, mitä tarvittaisiin lisää.

Tuo esittämäni kustannusarvio saattaa tuntua hieman hurjalta, mutta totean kuitenkin, että arvio perustuu tietoon kahden uuden veneluokan valmisteluista, lähinnä siihen tietoon, mitä Suomen ympäristökeskukselta on saatu, telakoiden arvioihin alusten hinnasta ja valmistajien budjetäärisiin hintoihin öljynkerääjistä, puomien ja ankkurointikaluston hinnoista, arvioon vedestä kerätyn öljyn välivarastoinnista ja monesta muusta seikasta.

Pelastustoimen alueet ovat varautuneet suunnitelmassaan ja operatiivisilta kyvyiltään ja koulutukseltaan hyvin vaihtelevan tasoisesti keskivaiheen torjuntaan. Tämä koskee erityisesti aavan selän reunaa eli Suomen ympäristökeskuksen ja pelastustoimen alueen tärkeää rajapintaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Juha Mieto käytti niin erinomaisen puheen, että haluan yhtyä hänen ajatuksiinsa. Toistan aiemmin lausumani ajatuksen: suomalainen viljelijä ja metsänomistaja on jo lähtökohdistaan käsin paras luonnon- ja ympäristönsuojelija.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Öljyvahingosta Itämerellä ja sen mahdollisuudesta ja myöskin niistä toimenpiteistä, mitä se vahinko edellyttää, on myöskin puhuttu tänään, muun muassa ed. Hakola käytti äsken ansiokkaan puheenvuoron. Joka päivähän on lähempänä se tosiasia, että Itämerellä tapahtuu öljyonnettomuus. Suomenlahden kautta kulkevien öljyalusten määrä on näet kasvanut nopeammin kuin aikaisemmin oli edes osattu ennakoida. Noin kolmasosa koko Venäjän öljynviennistä, siis kolmasosa koko Venäjän öljynviennistä, kulkee Suomenlahden kautta. Vuoden 2007 kokonaiskuljetusmäärä on noin 140 miljoonaa tonnia, ja vuonna 2015 sen arvioidaan olevan yli 100 miljoonaa tonnia enemmän eli lähes kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Itämerellä liikkuvien alusten turvallisuustaso ei valitettavasti läheskään aina ole paras mahdollinen.

Suomen nykyinen öljyntorjuntavalmius on kohtuullisella tasolla, ainakin verrattuna muihin Itämeren maihin. Kasvavan liikenteen riskit ovat kuitenkin niin suuret, että valmiuden lisääminen on välttämätöntä. Suomen tulee siis varautua öljyvahinkoon kaikenlaisilla toimenpiteillä. Valiokunta pitääkin myönteisenä, että öljyvahinkojen torjuntaan ollaan ensi vuoden budjetissa panostamassa aiempia vuosia enemmän. Määrärahoja tullaan kohdentamaan muun muassa liikenteenohjausjärjestelmään ja alusten tunnistamisjärjestelmään sekä ympäristövahinkojen torjunta-alusten hankintaan.

Herra puhemies! Vielä energia-avustuksista ja kaavoituksesta, kun arvoisa asuntoministerikin on taas istumassa tuolla ministeriaitiossa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja tuontienergiariippuvuuden pienentäminen ovat varsinkin juuri nyt välttämättömiä tavoitteita Suomelle. Kotimaisen, uusiutuvista raaka-ainelähteistä tuotetun energian lisäksi meidän on myös kyettävä lisäämään energian säästämistä. Rakennusten lämmitys aiheuttaa Suomen kasvihuonepäästöistä peräti noin 30 prosenttia. Näin ollen rakentamisen keskeisimpiä kysymyksiä tulee jatkossa olemaan energiatehokkuuden parantaminen. Korjaus- ja energia-avustuksiin ehdotetaan tässä budjetissa 60,5 miljoonaa euroa, mikä on aika iso määräraha. Lisäksi on pidettävä huoli siitä, että energia-avustusten myöntäminen tapahtuu sujuvasti ja että se tapahtuu myös yksinkertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Eräs keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on ohjata kaavoituksen keinoin ihmisten liikkumista. Tätä ympäristöministerimme on virkakautensa alusta alkaen pitänyt erittäin paljon esillä. Palveluiden keskittämistä ja hajauttamista tuleekin suunnitella siten, että turhaa liikkumista henkilöautolla paikasta toiseen voidaan välttää.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäisen myönteinen asia, että valtiovarainvaliokunta ja sen asunto- ja ympäristöjaosto päätti korottaa ympäristöjärjestöjen valtionavustuksia sille tasolle, jolla ne olivat, sille tasolle, joka on kestävä ja jolla voidaan toimia. Tätä kautta esimerkiksi Pidä Saaristo Siistinä ry pystyy edelleen ylläpitämään ja laajentamaan veneiden septien tyhjennysverkostoa, mikä on vesistön rehevöitymisen estämisen kannalta aivan ensiarvoisen tärkeä asia. Tämä rahoituspohja jatkuu, se on hyvä asia, mutta vastuukysymykset ovat kuitenkin seikka, johon jatkossa toivoisin parannuksia. Septityhjennysasemien rakentamisvastuuta pallotellaan tällä hetkellä kuntien, veneseurojen, ympäristökeskusten ja järjestökentän välillä, ja silloin kun vastuuta väistellään, rakennushankkeet luonnollisesti viivästyvät. Rakentamisvastuuta jatkossa on ehdottomasti selkiytettävä, ja rohkaisenkin asianomaista ministeriä ryhtymään toimeen tässä asiassa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana aravavuokra-asunnoista. Meillä Suomessa oli vuonna 2003 yhteensä 832 000 vuokra-asuntoa. Näistä arviolta puolet on rahoitettu valtion arava- tai korkotukilainalla. Loput, eli toinen puoli, ovat vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Koko arava-asuntokannasta kolmasosa eli noin 130 000 asuntoa sijaitsee väestöä menettävillä alueilla. Tyhjien vuokra-asuntojen määrä ei ole vielä toistaiseksi hälyttävän suuri, mutta sen arvioidaan kasvavan.

Kunnat ovat suurin aravavuokratalojen omistajaryhmä, ja kuntien omistuksessa on noin 230 000 arava-asuntoa. Merkillepantavaa on ollut se, että yleishyödylliset yhteisöt ovat olleet vähitellen luopumassa omistuksistaan monilla muuttotappiopaikkakunnilla. Tästä on ollut seurauksena se, että vastuu sosiaalisen asumisen kysymyksistä siirtyy yhä enemmän kuntien suuntaan. Vastaavasti tästä seuraa se, että asuntoasioihin tulee kunnissa kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja miettiä asunto- ja vuokratalojen omistajapolitiikkaan liittyviä kysymyksiä väestön supistuessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yksi suojeluasia on jäänyt vähälle, ja se on rakennussuojelu. Se on pääluokka 35.20.64. Siellä on liian vähän rahaa. Oikeastaan siellä ei ole koskaan ollut läheskään kylliksi. Kiinnitän vaan siihen huomiota ja muuten siihen, että Suomen sitoutumukset ovat kansainvälisiä sen suhteen, että luonnon monimuotoisuutta ei pidä heikentää entisestään, vaan sen alenema pitää taittaa vuoteen 2010 mennessä.