Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite tehtiin sen keskustelun perusteella, jota käytiin perjantaina kaksi viikkoa sitten tässä salissa ja jossa todettiin, että sukupolvenvaihdoksiin pitää saada vauhtia. Ongelma on verotuksen puolella. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen, joka on nyt otettu tähän lakialoitteeseen. Eduskunta äänesti siitä, pannaanko lainmuutokselle aikaraja vai ei. Enemmistö oli sitä mieltä, että aikarajaa ei tarvita. Vähemmistö esitti, että näillä valtiopäivillä muutosta tulisi käsitellä.

Kun enemmistö oli sitä mieltä, että ei ole mahdollista niin lyhyessä ajassa saada lakimuutosta syntymään, lupasin tehdä sellaisen lakialoitteen. Copyright kuuluu kyllä Suomen Yrittäjät ry:lle Anna Lundénille. Hän on 90-prosenttisesti tämän tekstin takana, mutta osan näistä tiedoista olen kyllä hänelle välittänyt. Tosiasia on se, että Suomessa nimenomaan verotussyistä sukupolvenvaihdoksia ei tehdä. Lainmuutoksella saataisiin niihin vauhtia. Se merkitsisi kyllä elinkeinoelämän edistämistä ja jossain määrin myöskin työllisyyden parantamista.

Samana päivänä, kun tässä eduskunnassa keskusteltiin, siis kaksi viikkoa sitten, perheyrittäjien järjestö piti kokousta Finlandia-talolla ja totesi tämän saman asian, että verotussyistä sukupolvenvaihdoksia ei tule ja kiirehtivät lakia. Toivon tietenkin, että eduskunnan yksimielinen tahto toteutuisi tämä lakialoitteen kautta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite 91/2002 vp eli laki perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta on hyvin kannatettava lakialoite. Aivan kuten aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Bjarne Kallis asiaa esitteli, tämä liittyy juuri yritysten sukupolvenvaihdoksiin. Perheyrityksissähän on tämä erityisen ajankohtaista, koska ne yrittäjät, jotka kuuluvat niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin, ovat tämän vaiheen edessä. Nämä sukupolvenvaihdokset eivät ole suinkaan niin itsestäänselvyyksiä, että ne voivat tapahtua luontevasti. Sen takia tämä lakialoite, joka osoittaa suurta asiantuntemusta ja jonka tausta täällä tuotiin esille — hyvänä apuna ovat olleet parhaat mahdolliset asiantuntijat Suomen Yrittäjistä — on sellainen, että sen toivoisi etenevän myönteisesti eteenpäin.

Nämä verotusarvot ovat helposti liian korkeita. Ajattelen esimerkiksi tänä päivänä maatalouskiinteistöjä. Siellä on paljolti luovuttu karjasta, ja maatalouskiinteistöt ovat olemassa, ja minusta ne nuoremman sukupolven edustajat, jotka vaalivat näitä kiinteistöjä, pitävät niitä rakennuksia yllä ja kunnossa, pitävät yllä sitä maaseutumaisemaa, joka on kulttuurimaisemaa kaikkialla. Samalla kun rakennukset ovat olemassa, ja ne ovat hyvin tuottamattomassa käytössä monta kertaa. Ne eivät ole likikään aina enää siinä käytössä, mitä varten ne on aikanaan suurin ponnisteluin ja uhrauksin tehty, mutta jälkipolvet ovat halunneet vaalia niitä ja säilyttää ja käyttää sitten siinä käytössä, missä on hyväksi nähty. Näiden verotusarvot pitäisi nähdä aivan minimaalisina sen käytön näkökulmasta, ja pitäisi päästä siihen, että perintöverotuksessa verotusarvot olisivat mahdollisimman alhaisia, jotta elämä voisi jatkua myöskin tulevien sukupolvien kohdalla.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Sukupolvenvaihdosten edistäminen on yksi keskeinen yrittäjyysasia. Samalla siinä on kyse myös työllisyydestä. Me kaikki tiedämme, että edelleen vaikeana jatkuvan työttömyysongelman ratkaisu löytyy pienen ja keskisuuren yritystoiminnan parista ja perheyrittäjyyden parista. Siitä syystä tulisi tehdä kaikki voitava myös lainsäädännön puolella sukupolvenvaihdosten edistämiseksi. Havaitsin tänään lehdestä, että muun muassa Joensuun seudulla on tuhansia yrityksiä, pieniä yrityksiä pääosin, tulossa sukupolvenvaihdosvaiheeseen.

Olisi välttämätöntä, että sukupolvenvaihdokset kyettäisiin toteuttamaan, ja yksi este näiden hankkeiden osalta on varmaan juuri verotuksellinen este. Arvot ovat liian korkeat. Tarvittaisiin oikeastaan tuottoarvoon perustuva määrittely sukupolvenvaihdostilanteiden osalta. Tämä kysymys on tullut maatilataloudessa vastaan. Siellähän arvot ovat myös nousseet ja niissä on vielä kaiken lisäksi suurta vaihtelua maan eri osissa, ja sama kysymys koskettaa myös yritysvarallisuutta, joka on yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta tuotannollista pääomaa, se ei ole ulosmitattavaa, realisoitavaa, pääomaa. Tästä syystä sen kohtelun pitäisi olla myös yrittäjyyttä tukevaa ja yritystoiminnan aloittamista ja sukupolvenvaihdoksia edistävää.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! 90-luvun alussa Eurooppaa kosketti hyvin voimakas poliittinen murros, kun kommunistinen yhteiskuntajärjestelmä monin paikoin sortui. Suomea koskettivat tuolloin osittain sen seurauksena, mutta vain osittain sen seurauksena, taloudellisesti hyvin vaikeat vuodet, jolloin maassamme hävisi monta yritystä. Myös monta hyvää tervettä yritystä meni silloin konkurssiin ja lukuisia työpaikkoja hävisi.

Ed. Bjarne Kalliksen tekemässä lakialoitteessa todetaan: "Ankara verotus on omiaan tekemään sukupolvenvaihdoksista tilanteita, joissa koko yrityksen toiminnan jatkuvuus ja niin uudeksi yrittäjäksi ryhtyvän kuin yrityksen palveluksessa olevienkin henkilöiden työpaikat ovat vaarassa." Nyt meidän täytyy tehdä ratkaisuja, joilla me estämme sellaisten tapahtumaketjujen synnyn, jotka 90-luvun alkupuolella todella johtivat monen perheen, työntekijän ja yrittäjän suureen ahdinkoon.

Antero Kekkonen /sd:

Puhemies! Se, mitä ed. Seivästö edellä sanoi, on aivan totta, mutta ihan tosiasioiden tarkentamiseksi: Se tilanne, jossa 90-luvun alussa elettiin, oli poikkeustilanne, ja siitä ei voi tehdä suoraa johtopäätöstä siihen tilanteeseen, missä me nyt olemme. Emme taloudellisesti elä tietenkään kovin ruusuisessa tilanteessa, mutta me elämme kuitenkin vakaammissa oloissa kuin me olimme silloin.

Mutta, herra puhemies, perusajattelu tässä esityksessä on perin oikea. Kun laskelmissa siirryttiin aikoinaan vain substanssiarvoihin, verotusarvot nousivat erityisesti julkisesti noteeraamattomilla yrityksillä jyrkästi. Tämä Suomen aikanaan edistyksellinen, vuodelta 79 peräisin oleva lainsäädäntö on jossain määrin menettänyt merkitystänsä, ja verotuskäytäntö on tehnyt sukupolvenvaihdosten verotuksesta selvästi ankaramman kuin se oli aikoinaan, kun huojennuslainsäädäntöä tehtiin. Tässä mielessä tunnen suurta sympatiaa tätä ajattelutapaa kohtaan, joka täällä takana on.

Mutta toivottavasti ei vaikuta hallituspuolueen kansanedustajan kyynisyydeltä, kun sanon, että tässä tietysti on se peruspulma, että tämmöiset asiat ovat kantavuudeltaan niin suuria, että ne perin harvoin, jos koskaan, menevät läpi yksittäisinä lakialoitteina.

Bjarne Kallis /kd:

Herra puhemies! Näin varmasti on, kuten ed. Kekkonen totesi, mutta haluan vielä todeta, että tämä lakialoite vastaa siis sataprosenttisesti eduskunnan yksimielistä tahtoa. Eduskunta on kaksi viikkoa sitten näin lausunut.

Olisi ollut kyllä yksinkertaisempi tapa: se että olisi noudatettu sitä periaatetta, mitä noudatetaan yritysten varallisuusverotuksessa. Kun yrityksen varallisuusveroa vahvistetaan, verotusarvoksi otetaan vain 30 prosenttia yrityksen varallisuusarvosta, siis arvostetaan 30-prosenttisesti. Näin ollen yrittäjä pääsee varallisuusverotuksessa ihan ymmärrettävistä ja perustelluista syistä helpolla tai helpommalla, ja se on ihan oikein. Sukupolvenvaihdoksessa voitaisiin käyttää samaa periaatetta. Se on jo muotoutunut ja vakiintunut ja olisi teknisesti helppo noudattaa.

Tätä nyt lakialoitteessa olevaa pykälän muotoa on jopa aika vaikea käytännössä soveltaa, mutta se, niin kuin aikaisemmin totesin, vastaa sataprosenttisesti eduskunnan tahtoa.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkoselle toteaisin sen verran, että viittauksella siihen, että DDR:läinen poliittinen järjestelmä sortui, Berliinin muuri purettiin ja paljastui sitten kaikki se, mitä kommunistisen yhteiskunnan kulissien takana oli tapahtunut, en suinkaan tarkoittanut sitä, että me nyt eläisimme sellaisessa tilanteessa. Pääpainoni oli juuri siinä, että meidän tulee nyt, vaikka poliittinen ja taloudellinen tilanne on aivan toisenlainen kuin silloin, tehdä kaikki, ettemme menetä näitä yrityksiä, näitä työpaikkoja ja etteivät sitä kautta kunnat ja valtio menetä verotuloja, joilla pidetään hyvinvointipalveluita yllä.

Ilmaisin itseni ilmeisesti, ed. Kekkonen, sitten epämääräisesti, jos te ymmärsitte niin, että tällä hetkellä väittäisin, että nyt Euroopan poliittinen ja talouden tilanne olisi samanlainen kuin silloin, kun näitä muureja revittiin alas.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen totesi olevansa kyyninen siitä, että tämän laatuinen asia ei lakialoitteen pohjalta voisi toteutua. Näin valitettavasti on. Hyvin harvoin täällä lakialoitteet ovat, hyvätkään lakialoitteet, johtaneet tulokseen. Joskus olen pohtinut sitä, että vaikka järjestelmämme perustuu siihen, että hallitus johtaa lainsäädäntötyötä ja sitä varten sillä on valmistelukoneisto, niin joskus olisi ja kenties nykyistä useammin tarpeen tehdä eduskunta-aloitteen pohjalta lainsäädäntöhankkeita tai viedä niitä päätökseen. Näin ainakin silloin, jos eduskunta on jo, niin kuin tämän asian kohdalla, linjannut, millä tavoin asia tulisi hoitaa. Siitä on varsin suuri yksimielisyys täällä. Ongelma tiedetään, mutta hallituksen esityksen tulo ja sen valmistelu valtioneuvoston piirissä saattaa todella viedä aikaa, ja näin ollen näillä valtiopäivillä ja tällä eduskuntakaudella tämä asia helposti jää ratkaisematta ja hoitamatta.

Arvoisa puhemies! Todella näkisin niin, että perusteellisen ja hyvän valmistelun pohjalta eduskunta voisi nykyistä enemmän myös lakialoitteisiin pohjautuen päättää lainsäädäntöhankkeista.

Antero  Kekkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Väistölle: En muistaakseni sanonut, että olen kyyninen. Esitin toivomuksen, että toivottavasti en vaikuta kyyniseltä, mutta olen realisti. Tarpeeksi pitkään täällä olleena tiedän sen, että yksittäisten lakialoitteiden kohtalo on vähän niin ja näin. (Ed. Väistö: Näin se on!) Itse asiassa aivan hetki sitten katselin sellaisia lakialoitteita, jotka ovat saaneet jonkun henkilön nimen. Ensimmäinen, mihin törmäsin, oli Lex Kokkola runsaan 40 vuoden takaa ja liittyy työeläkelainsäädäntöön. Sekin tuli nimenä esiin siksi, että kyseinen kansanedustaja Kokkola oli sosialidemokraattisen puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja näin tämä puoluealoite nimikoitiin hänen mukaansa puheenjohtajuuden tähden. Tämä ei ole siis kyynisyyttä vaan realismia, aivan niin kuin myös ed. Väistö asian hyvin tietää.

Ed. Seivästölle, herra puhemies, haluaisin sanoa sen, että ed. Seivästö ei tehnyt itseään lainkaan väärinymmärrettäväksi ensimmäisessä puheenvuorossaan. Me olemme hänen kanssaan keskustelleet DDR:stä, sen luonteesta, kyseisen valtion suhteesta yrittäjyyteen niin paljon, että luulen, että meidän kahden välillä on mahdotonta syntyä väärinkäsityksiä asioissa, jotka koskevat Itä-Saksaa. Tässä suhteessa annan arvoa toki ed. Seivästön huolelle minun ymmärryskyvystäni, mutta haluan sanoa hyvin kirkkaasti ja selkeästi sen, että en ymmärtänyt hetkeäkään väärin, mitä ed. Seivästö tarkoitti.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Kalliksen aloitteessa on ihan hyviä elementtejä. Tähän edelliseen keskusteluun liittyen voisin todeta sen, jotta kun tämä systeemi on tämmöinen kuin sattuupi olemaan, niin hyvin harva aloite suoraan saa edustajan nimen. Tämä ed. Rajamäen viehekalastuslaki on ollut ainakin semmoinen, joka synnytti kovan keskustelun, ja edustajan sinnikkyyden ansiosta se vietiin läpi tässä eduskunnassa, mistä nyt sitten joillekin tahoille jäi hampaankoloon, ja sitä nyt yritetään vähän vesittää, mutta kuitenkin semmoinen ihme on täällä tapahtunut.

Ed. Kalliksen aloitteen osalta luulen, että tämä ei ihan tällaisenaan mene läpi, mutta onhan täällä mennyt monia aloitteita sillä tavalla läpi, että hallitus on kopsannut ne ja ottanut hyvät elementit niistä. Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos näin tapahtuu, jos vaan tämä asia saadaan kuntoon. Tärkeintähän tässä on tämän asian läpivieminen, jotta sukupolvenvaihdoshommat saataisiin hyvin toimimaan ja turvattaisiin jatkossa se, jotta meillä olisi yritystoimintaa yhä edelleen ja erityisesti siinä tilanteessa, kun tiedetään, että meillä tällä hetkellä kuitenkin kaiken kaikkiaan väestö ikääntyy keskimäärin. Yrittäjäpolvi on enemmän ikääntynyttä sillä tavalla, että siellä tarvitaan uutta verenvaihtoa. Soisi kyllä, että kynnyksiä madaltavia elementtejä saataisiin siihen yhä enemmän aikaan, jotta suomalainen yhteiskunta voisi tuottaa hyvinvointipalveluita ja työtä ihmisille ja toimeentuloa, koska siitä on hyvin paljon kiinni, miten me täällä Suomessa pärjäämme.