Jouko Jääskeläinen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime viikkoina ja kuukausina on keskusteltu kotihoidon tuesta, sen onnistumisesta, työvoiman tarjonnasta, lasten ja perheiden valinnanvapaudesta ja myöskin vanhemmuuden kustannuksista ja niiden jakamisesta ja tasaamisesta.

Tämä viiden kansanedustajan allekirjoittama lakialoite kohdistuu nimenomaan tähän vanhemmuuden kustannusten jakamiseen työmarkkinoilla. Siitähän on käyty keskustelua myöskin sen kansalaisaloitteen pohjalta, jonka Yrittäjänaiset ynnä muut esittivät jokin aika sitten. Tiettävästi se jäi alle 50 000 nimen ja kannattajan mutta oli aika vahvasti julkisuudessa ja sai tukijoikseen huomattavan määrän paitsi eri tahoja ja järjestöjä myöskin kansanedustajia tästä talosta.

Arvoisa herra puhemies! Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen, sehän on varautumista ja panostamista tulevaisuuteen. Meillä on varsin hyvä järjestelmä. Vanhemmista toinen voi halutessaan olla kotona aina siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta, pääsee vanhempainvapaajakson päättyessä töihin, ja sen jälkeenkin on tiettyjä mahdollisuuksia. Alle 10-vuotiaan äkillisesti sairastuneen lapsen hoito yleensä, useimmissa tapauksissa, on myöskin joustavasti mahdollista.

Työ- ja virkaehtosopimuksesta riippuen nämä kulut kohdentuvat osin työnantajalle, ja kun kysyimme ministeriltä, miten tätä asiaa ollaan kehittämässä, niin tuon ansiokkaan vastauksen sisällössä todettiin muun muassa, että osa työnantajakuluista, esimerkiksi lomaraha ja tilapäinen hoitovapaa, perustuvat työehtosopimukseen, joten niiden korvaaminen ei kuuluisi valtiolle eivätkä tämän ajatuksen mukaan tietysti myöskään esimerkiksi ylimääräiset kustannukset sijaisten palkkaamisesta tai vastaavasta. Ministerin vastauksessa todettiin, että perhevapaakustannuksia on tasattu lainmuutoksilla useaan otteeseen, niin että melkein 70 prosenttia niistä, jotka ovat selkeästi olemassa päätöksillä, laki- tai asetustasoisilla päätöksillä, korvataan. Ministerin vastaus ei oikein antanut pohjaa sille, että tähän mitään nopeaa ratkaisua saataisiin, mutta yleistoteamus oli, että järjestelmän rahoittaminen tässä olisi kuitenkin se suurempi ongelma kuin sen hallinta.

On viitattu siihen, että kaikki vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista eivät perustu lainsäädäntöön vaan osittain perustuvat sopimuksiin työntekijöiden ja työnantajien välillä. Se on tietysti olemassa oleva peruste, mutta ovathan valtio sekä kunnat mukana monella tavalla työmarkkinoilla myöskin itse, niin että siinä mielessä tätä täytyy kuitenkin katsoa koko yhteiskunnan tasolta.

Tässä edellä mainitussa kansalaisaloitteessa ja siinä keskustelussa, mitä on käyty, on arvioitu noita kulueriä, jotka tällaisessa tapauksessa aiheutuvat sellaisen yrittäjän haitaksi, jolla on vanhempainvapaan läpikäynyt ja sitten pientä lasta hoitava työntekijä, usein nainen. Ne kulut, jotka aiheutuvat, olisivat jopa yli 10 000 euroa kutakin työsuhdetta kohden. Tämä summa on hieman kiistetty. Puhutaan myöskin selvästi pienemmistä summista.

Tässä lakialoitteessa lähdetään siitä, että silloin kun henkilö palaa vanhempainvapaalta vanhaan työsuhteeseen taikka työnantaja palkkaa vanhempainvapaalta palaavan henkilön työsuhteeseen, niin kahden seuraavan vuoden ajan se osuus, jonka työnantaja maksaa työeläkemaksuna, puolitettaisiin. Laskennallisesti voidaan arvioida, että noin 3 000 euron kuukausipalkalla 24 kuukauden laskentajaksolta tuo etu olisi noin 6 000 euroa yhtä työsuhdetta kohden.

Tätä aloitetta tehtäessä ei ole nyt sitten lähdetty etsimään kokonaisvaltaista ratkaisua siinä mielessä, että kaikki tulisivat yhteisen vakuutuksen kautta niin kuin Ruotsissa. Siellähän vanhempainrahakausi ja vanhempainrahakysymys on hoidettu, sanoisinko, helpommalla tavalla kuin Suomessa. Siellä ei ole tätä eroa mies- ja naistyöntekijöiden välillä, vanhempainvapaalla olevan tai työelämässä olevan välillä ja niin edelleen. Kustannukset tulevat valtion kautta tästä yhteisestä potista. Se olisi tietysti hyvä ratkaisu. En usko, että kummatkaan, työnantajat tai työntekijät, omalla tahollaan yksipuolisesti olisivat valmiit tätä kustannusta ottamaan, jos Suomessa lakia muuttaisimme.

Lakialoitteemme lähtee siitä, että tähän saataisiin hallinnollisesti varsin kevyt, suhteellisen oikeudenmukainen, suhteellisen helposti tätä ongelmaa helpottava ja korjaava ratkaisu. Eli työeläkemaksut vanhempainvapaakauden jälkeen työhön tulleelta tai työhön palaavalta olisivat hieman pienemmät kuin muilta työntekijöiltä. Tämä huolehtisi siitä tasa-arvosta, mikä nyt ei ihan täysin toteudu. Elikkä työnantajat olisivat tasa-arvoisempia kuin tällä hetkellä riippumatta siis siitä, palkkaavatko nais- tai miestyöntekijän, vanhempainvapaalla olleen työntekijän tai ei. Voi tietysti olla, että lakialoite ei ihan välittömästi tule hyväksytyksi, mutta joka tapauksessa haluamme olla vahvasti mukana tässä keskustelussa, jossa ihan asiallisesti puhutaan oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisesta kustannusten jakautumisesta.

Leena Rauhala /kd:

Puhemies! On erittäin tärkeää, että perheiden hyvinvointia ja vanhemmuutta tuetaan ja vahvistetaan myös lainsäädännön myötä tai avulla, niin kuin tämänkin lakialoitteen avulla, vaikka siinä ydin on nimenomaan tässä tasa-arvossa, miten eri työnantajat voisivat ottaa niin miehiä kuin naisia ja olisivat sillä lailla näitten kulujen suhteen, mitä kuluja työnantajalle seuraa eri työ- ja virkaehtosopimuksien mukaan vanhemmuudesta, lapsen hoitamisesta kotona ja siitä, että jääminen kotiin lapsia hoitamaan edellyttää työstä poissaoloa, tasaveroisissa suhteissa. Kulujen ja taloudellisen taakan tasainen jakautuminen on tasa-arvoa vahvasti edistävä toimenpide, ja näin tämän lain sisältö tähtää nimenomaan tähän tasa-arvon toteutumiseen. Mutta ensisijaisesti näen myös, että tässä perheiden mahdollisuus hoitaa alle 3-vuotiaita lapsia oman valintansa mukaan myös kotona voisi toteutua. Tämä laki osaltaan on myös sitä vahvistamassa.

Se, että tässä esitetään työnantajan maksamia työeläkemaksuja kevennettäväksi 50 prosentilla kahden työelämään palaamista seuraavan vuoden eli noin 24 kuukauden ajan, on se ydinkohta tässä. Mielestäni tämä on kohtuullinen. Jos ajatellaan taloudellistakin vaikutusta yhteiskunnalle, niin mielestäni se on kohtuullinen ajatellen tämän koko lain tarkoitusta, että saataisiin perheille hyvinvointia ja vanhemmuuteen tukea.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aina kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista ja kotona tapahtuvasta työstä, me kannatamme sellaisia asioita. Mielestäni tämä on juuri se lakialoite, jota voi olla hyväksymässä. Käytännössähän tapahtuu niin, että juuri kun on sanonut, että alle 10-vuotias lapsi sairastuu, silloin joku vanhemmista joutuu jäämään kotiin, ja sehän tulee työnantajille kalliiksi. Näin lyhyesti sanottuna tämä on askel, varsinkin pienyrittäjille tämä on helpotus, joten kannatan tätä lämpimästi, että tämä lakiesitys menisi eteenpäin.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Tavoite vanhemmuuden kustannusten jakamisesta mahdollisimman tasan on ehdottoman kannatettava ja tärkeä, mutta minä pelkään, jos olen ymmärtänyt tämän aloitteen oikein, että tähän liittyy sellainen ikävä ohjausvaikutus, että se entisestään kuormittaa hoivavastuun jommallekummalle vanhemmalle perheissä, joissa tavoitteena pitäisi kuitenkin pikemminkin olla hoivavastuun jakaminen mahdollisimman laajalle.

Tämän tuen sitominen vanhempainrahaan ensinnäkin olettaa, että vanhempainvapaakauden pitää ainakin pääsääntöisesti toinen vanhemmista, mutta että myös sairaan lapsen hoito kasautuisi ensisijaisesti sille vanhemmalle, joka on myös ollut vanhempainvapaalla. Kun me tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä aika yksimielisiä olemme siitä tavoitteesta, että sekä vanhempainvapaita pitäisi pystyä pilkkomaan entistä paremmin perheiden tarpeista käsin, perheiden muuttuvasta tilanteesta käsin, että myös lapsista myöhemmin koituva hoivataakka jakautuisi mahdollisimman tasan perheen tilanteen mukaan sille, joka kulloinkin sitä pystyy kantamaan, niin toivoisi, että myös meidän järjestelmiämme kehitettäisiin sellaiseen suuntaan, joka tukee tätä tasa-arvoisempaa, tasapuolisempaa hoivavastuun jakautumista.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan tätä edustaja Jääskeläisen lakialoitetta, joka on kaikinpuolisesti tasa-arvoa edistävä ja muutenkin hyvä. Mutta sitten tässä on mielenkiintoinen kohta tämä, että työnantajan maksamia työeläkemaksuja kevennetään 50 prosentilla kahden työelämään palaamista seuraavan vuoden eli 24 kuukauden ajalta. Tämähän on tosi hyvä asia. Mutta kysyisin edustaja Jääskeläiseltä, joka on varmasti hyvin syvällisesti pohtinut tätä lakialoitettaan, kuka sitten maksaisi sen toisen puolen, kun eläke ilmeisesti kuitenkin maksettaisiin täytenä.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontula ihan oikein kysyi sen perään, että tämmöinen hoitovastuu, hoivavastuu tässä yhteiskunnassa jakautuisi, jos mahdollista, tasaisemmin.

Tämän aloitteenhan ajatus on se, että kun nyt joka tapauksessa sellaiselle työnantajalle, jolla on vanhempainrahakaudella ja vanhempainvapaalla olevia työntekijöitä, jossakin määrin koituu enemmän kustannuksia kuin muille työnantajille, niin heitä tässä hieman helpotettaisiin. Esimerkiksi sitä, hoitaako isä tai äiti sitten alle 10-vuotiasta lasta lyhytaikaisen sairauden takia — siellähän on se 4 päivää yleensä mahdollista ja niin edelleen — tämä lakiesitys ei täysin ota huomioon. Se voi hieman jakautua epäoikeudenmukaisesti. Jos se onkin eri hoitaja kuin se, jonka kohdalta tämä vähennys saatiin, niin silloinhan se ei kohdistu täysin oikein. Mutta tässä haetaan nyt, sanoisinko, helppoa ratkaisua. Ruotsin malli esimerkiksi vaatisi sitten ihan koko järjestelmän uusimista, ja saattaa olla, että se ei ihan äkkiä onnistu.

Edustaja Kiviranta kysyi tästä eläkkeen määräytymisestä. Todellakin, jos saa tiettyä palkkaa, niin lähtisin siitä, että eläke määräytyy sen mukaan kuin se tällä hetkelläkin määräytyy. Hieman, ihan pieni siivu, todennäköisesti sittenkin prosentuaalisesti, euromääräisesti hyvin pieni määrä eläkemaksuja jäisi kertymättä. Veikkaisin, että siinä vaiheessa, kun näissä tapauksissa 40 vuoden päästä ehkä sitä eläkettä määräytyy, niin siellä on muutettu moneen kertaan jo eläkkeen maksuprosentteja ja laskentavirheet ovat korjautuneet, toivottavasti ovat hyvin voitollisiakin vuosia työeläkerahastoissa ja niin edelleen. Uskoisin, että siitä huolimatta se sieltä sitten peittyy, ettei sitä tarvitse ihan erikseen ottaa huomioon. Sinänsä huomio on aivan oikea ja aivan ansiokas.

Mikä vaikutus tällä voisi olla, on se, että vanhempainrahakauden jälkeen varmemmin saa työpaikan. Nythän voi joissakin tapauksissa olla, että joku ajattelee, että en ota tällaista henkilöä, siellä on pienet lapset kotona. Näin voi olla, en väitä, että olisi.