Täysistunnon pöytäkirja 106/2001 vp

PTK 106/2001 vp

106. TIISTAINA 2. LOKAKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi kuntien valtionosuuslain muuttamisesta

 

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän istunnossa on varsin monia tärkeitä lakiesityksiä lähetekeskustelussa, myös kuntakenttää koskevia lakiesityksiä. Jos puhemies sallii, pikkaisen pohdiskelisin aluksi sitä, mikä pitäisi olla minun mielestäni lähetekeskustelujen rooli ja tehtävä. (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, ed. Pekkarinen! Kehotan edustajia rauhoittumaan ja kuuntelemaan lähetekeskustelua. Edes täältä ei kuule puhujan ääntä, ja meillä on vielä lyhyt matka. (Ed. Kalliomäki: Se on paljon, jos ei Pekkarista kuule!)

Puhuja:

Kiitoksia puhemiehelle, ja kiitoksia kannustaville kommenteille siitä etupenkistä!

Arvoisa puhemies! Pieni pohdiskelu siitä, mikä on lähetekeskustelun rooli tai mikä sen pitäisi olla parhaimmillaan.

Mielestäni eduskunnan olisi hyvä jo lähetekeskustelussa olla aina perillä siitä, mitä lähetettävä esitys pitää sisällään. Niin ikään eduskunnan pitäisi kyetä problematisoimaan esitykseen liittyvät näkökohdat jo lähetekeskustelussa, epäilyt, ansiot, tarkempaa selvitystä vaativat asiat. Kaikkeen tähän mielestäni eduskunnan tulisi jo lähetekeskustelun yhteydessä kyetä. Tämä puolestaan edellyttäisi sitä, että hallituksen esitykset olisivat hyvissä ajoin ennen lähetekeskustelua eduskunnan ulottuvilla. Lisäksi hallituksen keskeisille esityksille, suurempaa poliittista merkitystä omaaville esityksille, tulisi raivata eduskuntakäytänteissä primetime-paikka, niin kuin sana kuuluu, eduskunnassa tapahtuvassa käsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Kumpikaan näistä periaatteista ei mielestäni toteudu tämän päivän istunnon yhteydessä. Osa esityksistä, hyvin tärkeistä hallituksen esityksistä, oli monien kansanedustajien käsissä vasta tänä aamuna ensimmäisen kerran, kun edustajat tulivat taloon. Monet lähtivät perjantaina täältä pois kello 13:n äänestyksen jälkeen eivätkä ole taloon olleet tilaisuudessa tulla ennen tätä aamua. Kun esitykset nyt ovat lähetekeskustelussa, on aika ymmärrettävää, että perehtyminen esityksiin on voinut jäädä hyvinkin vähäiseksi. Minusta tällaista asiaintilaa ei saisi syntyä, vaan pitäisi varmistaa se, että edustajalla jo lähetekeskustelussa on mahdollisuudet siihen, minkä perään edellä kuulutin, siihen, että hän voi problematisoida hallituksen esityksen, sen hyvät, ehkä vähän heikommatkin puolet, jos niitä sattuu esityksessä olemaan. Kaiken lisäksi tällä kertaa on käsittelyssä lähetekeskustelussa asioita, joiden kannalta keskeisin valiokunta, tässä tapauksessa hallintovaliokunta, on matkoilla. Se matka on ollut pitkään tiedossa. Siitä huolimatta asia on lähetekeskustelussa.

Lisäksi tuo toinenkaan ehto, jonka äsken esitin, ei mielestäni täyty kovin hyvin. Tämän syksyn kannalta todella tärkeitä asioita ovat ne lakiesitykset, jotka liittyvät kuntiin, kuntatalouteen, ne esitykset, jotka liittyvät sosiaaliveroon tai sosiaaliturvamaksuihin, valtionyhtiöpolitiikka, josta Kemiran myyntivaltuudet ovat esillä, edelleen välillisiin työvoimakustannuksiin liittyvät ratkaisut, kuljetustuki on tässä salissa aina hyvin paljon keskusteltu ja puhuttu asia, vammaistukilain muutos on sekin tärkeä asia, ja lisäksi täällä on vielä aika monta sellaista sosiaalisektoriin liittyvää asiaa, jotka vaatisivat kunnollisen ajan keskusteltavaksi.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotulla yritän ystävällisesti ja rakentavasti esittää sellaisen kainon toiveen, että jatkossa — en tiedä, tuleeko tänä syksynä enää edes tällaista tilannetta ja tilaisuutta — kun uhkaa tulla koko eduskuntatyön kannalta todella monta ja todella tärkeää asiaa yhtä aikaa istuntoon lähetekeskusteluun, näitä asioita hajautettaisiin ja yritettäisiin tehdä mahdolliseksi se, mitä peräänkuulutan: tilaisuus ennaltaperehtymiseen, tilaisuus eri asioiden kunnolliselle tavallaan huomiolle siinä tilanteessa, kun esitykset lähetetään asianomaiseen valiokuntaan. (Puhuja yskii.)

Arvoisa puhemies! Yritän tämän jälkeen sanoa vielä pari ajatusta, jotka koskevat juuri tässä kohdassa käsittelyssä olevia asioita, lähinnä kuntakenttään, kuntien valtionosuusjärjestelmään liittyviä asioita.

Ensinnäkin voi sanoa näin, että nämä esitykset — sekä valtionosuuslainsäädännön uudistaminen, yhteisöverojärjestelmän muuttaminen sillä tavalla, että arvonlisäveron takaisinperintä kuitataan yhteisöverosta, että myöskin eräät muut valtionosuusjärjestelmään näissä esityksissä liittyvät kohdat — ovat mielestäni oikean suuntaisia esityksiä. Ne parantavat kuntien keskinäistä, tasapuolista selviytymisen perustaa. Viime vuosina kuntakentän leimallisin piirrehän on ollut se, että kuntien taloudelliset erot ovat suorastaan revenneet, eri kuntien edellytykset selviytyä tehtävistään ovat suorastaan radikaalisti eriytyneet toisistaan ja viime kädessä kuntalaisten mahdollisuudet saada tasapuolisesti palveluita ovat kaikonneet toisistaan tavattoman paljon.

Pyysin etsimään esille niitä puheenvuoroja, joita kunta-asioista vastaava ministeri sekä syksyllä 1999 että syksyllä 2000 täällä kertoi, kun hän puhui niistä näkymistä, mitä kuntakentällä oli edessä. Kumpanakin syksynä ministeri lohdutteli eduskuntaa, että joo, nyt on ollut vähän heikommat ajat, mutta tästä eteenpäin on tilanne muuttumassa.

Arvoisa puhemies! Tilastot puhuvat puolestaan. Niin kuin tiedämme, viime vuoteen asti tilanne entisestään heikentyi erityisesti kuntien tasavertaisuuden näkökulmasta katsoen. Suomessa oli viime vuonna huikea määrä kuntia, joiden vuosikate oli alijäämäinen, huikea määrä kuntia, joitten tulos oli selvästi miinuksella. Kun uusi laki edellyttää vielä, että kuntien, joitten taseeseen on kertynyt kattamattomia alijäämiä, pitää rakentaa suunnitelma ja ohjelma alijäämistä pääsemiseksi, on tilanne monessa kunnassa, todella suuressa määrässä kuntia, tavattoman vaikea.

Arvoisa puhemies! Sanon vielä, että nämä esitykset parantavat kuntakentän sisäistä tai keskinäistä tasausta, mutta eivät mielestäni kuitenkaan vieläkään riittävästi. Vielä tulee olemaan todella suuri määrä kuntia, jotka eivät selviydy kohtuudella niistä palveluvelvoitteista, jotka näillä kunnilla on. Tämän lisäksi voi kysyä, riittävätkö kuntien rahat ylipäänsä keskimäärinkään, niin suuri on yhteisöveron pudotus yhtäältä ja toisaalta siinä määrin ovat kuntien kustannukset lisääntyneet muun muassa lääkärilakon ja siitä seuranneitten erilaisten kustannusratkaisujen takia. Näiden yhteisvaikutuksena voi olla, että koko kuntakentän keskimääräinenkin selviytyminen heikentyy tuntuvalla tavalla. (Puhuja köhii.)

Arvoisa puhemies! Vielä yritän sanoa tähän lopuksi, että se tasaus, mikä tässä esitetään kuntien keskinäisen tilanteen parantamiseksi, vielä kertaalleen, on oikean suuntainen, mutta koko ajan siltä vie pohjaa pois se tosiasia, että samanaikaisesti maan aluekehityksessä tapahtuu entistä radikaalimpi ja rajumpi eriarvoistuminen. Vaikka kuntien välistä selviytymisen tasapainoa parannetaan, toisaalta monet aluekehityksen kannalta tärkeät seikat kaivavat menestyksen pohjaa pois juuri niiden kuntien alta, joiden vuosikatteet ovat jo valmiiksi heikompia ja joiden tilinpäätökset jo viime ja edellisenä vuonna olivat valmiiksi miinusmerkkisiä.

Arvoisa puhemies! Toivomukseni onkin, että hallitus ja sen sekä kunta- että aluekehityksestä vastaava ministeri ministeriössään ja koko hallitus keskuudessaan ottaisivat selkeään pohdintaan yhtä aikaa sekä kuntien talouden kehityksen näkymät että aluekehityksen näkymät. Jommallakummalla näistä mekanismeista pitää ottaa nykyistä paremmin tavallaan hanskaan tasapuolisuuden toteuttamisen vaade. Jos kerran kuntatalouden kautta yritetään tasapainottaa, niin kuin hyvä on, samalla pitäisi pitää paremmin huolta siitä, että aluekehityksessä ei maata kaiveta koko ajan kuntatalouden kehityksen alta. (Puhujan ääni on sortua.)

Arvoisa puhemies! Sattuneesta syystä en jatka enempää. Palaan vielä siihen, mistä liikkeelle lähdin. Olisi suotavaa, että jatkossa näin monen tärkeän lain käsittely hajautettaisiin eduskuntakäytänteissä.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täydennyksenä ed. Pekkarisen puheenvuoroon haluan todeta sen, että eduskunnassa on käyty keskustelua esimerkiksi hallinto- ja tarkastusjaostossa kuntien erilaisista tilanteista viime vuosina aika laajaltikin. Todella on niin, että talouden hiipuminen, toisaalta muuttoliike ja muut muutokset aiheuttavat sen, että kuntakenttä on nyt todella isojen haasteiden edessä, kun on kysymys peruspalvelujen tuottamisesta. Siinä mielessä voi yhtyä siihen, että olisi tärkeää, että käytäisiin laajaa keskustelua eduskunnassa myöskin suuressa salissa kuntatalouden erilaistumisesta. Se, että me jaostossa valiokunnassa olemme sitä tehneet, ei ole ihan riittävää. Tämä on oikean suuntainen esitys, mutta haasteet ovat niin suuret, että tässä pitää meidän voida tehdä enemmän, jotta voimme peruspalveluhaasteeseen vastata erilaisissa kunnissa erilaistuvassa yhteiskunnassa.

Kari   Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta on hyvinvointivaltion palvelujen keskeinen toteuttaja. Siksi sosialidemokraattien mielestä syksyn mittaan on kuntatalouden kokonaistilannetta syytä arvioida myös suhdannetilanteen valossa uudelleen. Opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien nostot, joita sosialidemokraatit ovat keskeisesti pitäneet esillä, ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta juuri esimerkiksi pienituloisten kunnallisverotuksen vähennysten kasvu ynnä muut tämän tyyppiset asiat on myös pidettävä esillä.

Yhteisöverojen moittiminen on sellaista tasapäistämistä, joka ehkä ei ole nyt paras mahdollinen asia. Me tarvitsemme seutukunta-alueille vipuvarren käyttämistä, myös voimakasta kannustavuusnäkökulmaa. Siksi toivoisin kyllä, että yhteisöveron merkitystä, kun monet kunnat pitävät sillä hyvinvointipalveluja yllä ja joutuvat jopa panostamaan velkarahaa elinkeinopoliittisiin vääntöihin, ei myöskään unohdettaisi. Muutoin käy aika heikosti, jos kaikki vain katsovat sivusta, kun mennään minne mennään.

Marjatta  Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarisen moitteeseen siitä, että näin monta sosiaali- ja terveysasiaa on yhtä aikaa lähetekeskustelussa, on kyllä yhdyttävä. Siihen on kyllä yksi syykin. Budjettiin liittyvien hallituksen esitysten jättöaika on juuri päättynyt, ja koska suurin osa hallituksen budjettilaeista kuuluu tämän valiokunnan alaan, niin tämä ruuhka ei ole mikään yllätys.

Sen sijaan haluan jatkaa aiheesta sen verran, että minusta on epätarkoituksenmukaista, että syyskuuta ei käytetä näiden esitysten antamiseen. Niitä tulee kovin vähän syyskuun aikana, ja se on kyllä vaikeuttamassa valiokunnan työskentelyä. Toivoisin, että jatkossa kesälläkin saataisiin aikaan näitä esityksiä, niin että voitaisiin täysipainoisesti käyttää koko eduskunnan työaika myöskin näiden asioiden käsittelyyn.

Mikko  Elo  /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pekkarinen kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, siihen, miten näitä lähetekeskusteluja käydään ja minkälaisia asioita lähetekeskusteluun tulee. Kiinnitin kuitenkin yhteen seikkaan huomiota hänen puheenvuorossaan, joka koskee sitä, miten kansanedustajat ovat matkoilla ja miten se vaikuttaa heidän osallistumiseensa lähetekeskusteluun.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että itse olen paljon matkustamassa, eduskunnan edustajana muun muassa Euroopan neuvostossa, mutta ei minun mielestäni eduskunnan työjärjestystä kyllä voi sen mukaan järjestää, miten joku valiokunta tai jotkut kansanedustajat matkustavat. Jos asiat koetaan tärkeiksi, niin täällä salissa istutaan ja keskustellaan niistä.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Pekkarisen huoliin aikatauluista pitänee yhtyä niiltä osin, että budjettilakien osalta yleensä aina on samat ongelmat. Kyllähän lait tulevat nopealla aikataululla ja ne tulevat samaan aikaan eduskunnan käsittelyyn, jolloin ehkä tätä ongelmaa pääsee syntymään. Niiltä osin ei kai voi olla kuin samaa mieltä.

Muutoin, mitä ed. Pekkarinen puhui, kyllä se, mitä tämän hallituksen aikana on tehty kuntatalouden osalta ja myös aluekehityksen osalta, kestää tarkastelun. Ei minusta siinä ole mitään epäselvää.

Valtionosuuksia on koko ajan lisätty niin kuin on sovittu. Sen lisäksi olemme käyttäneet erilaisia välineitä, mainittakoon nyt harkinnanvaraisten avustuksien taso, joka nostettiin 70,6 miljoonaan euroon vuonna 2000, mikä oli erittäin tarpeellinen. En vähättele ongelmia, ongelmia on ja ongelmat on tunnistettu, ja suurin ongelma kai on ollut nimenomaan, mihin ed. Pekkarinen viittasi, eriytymiskehityksen puitteissa. Siellä on silloin verotulojärjestelmään pohjautuva malli, jonka ymmärtääkseni silloinen ministeri Pekkarinen pani vuonna 93 liikkeelle, kun valtionosuusjärjestelmää muutettiin, jolloin rukattiin muun muassa arvonlisäveron palautusjärjestelmä nykyiseen malliin, joka vielä on voimassa. Siihen ollaan nyt tuomassa muutoksia, jotka tukevat nimenomaan heikkojen kuntien asemaa, mikä minun mielestäni on tasapuolisempi kuin silloinen malli, joka on luotu ja joka on vuosien aikana koettu ongelmaksi.

Muutoin myös olemme tehneet selvästi ja sanoisin järjestelmällisesti töitä aluekehityksen kuntoonsaamiseksi. Välineinä on itse asiassa kolme isoa välinettä: rakennerahasto, rakennerahasto-ohjelmat. Viime vuoden kesä-heinäkuun vaihteessa komissaari Barnier oli Suomessa, kun me allekirjoitimme ensimmäisenä EU-maana uudet ohjelmakaudet valmiiksi, toimenpidemallit, hallintomallit, kaikki järjestelmä luotiin. Se on vauhdissa ja se toimii. Minusta se tuottaa tällä hetkellä kohtuullisen hyvää tulosta. Tyytyväinen siihen ei pidä vielä olla, sitä pitää kehittää, vaikuttavuutta pitää hakea lisää.

Kuntatalouteen olemme panostaneet ja tulemme panostamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että eriytymiskehitykseen saadaan selvä vipuvaikutus näillä ratkaisuilla, joita tämä talo toivottavasti on valmis tekemään, jotka nyt ovat hallituksen esityksen muodossa käsittelyssä.

Kolmantena isona välineenä on kansallisen aluekehittämisen selvä koordinointi ja myös ohjelman rakentaminen, joka 8-kohtaisena on nyt lähtenyt liikkeelle, jossa seutukuntatyö, aluekeskustyö ovat yksi osa. Sen lisäksi me teemme alueellistamista koskevaa ohjeistoa. Tuomme senkin lainsäädännön vielä tämän syksyn aikana eduskunnan käsittelyyn. Toisin sanoen luodaan säädöspohja, jolla alueellistamista voidaan toteuttaa. Sen lisäksi haemme koko ajan erilaisia välineitä myös teollisuuden vaikuttavuuden nostamiseen, alueellisen sijoittumisen parantamiseen ja niin edelleen. Kyllä nyt koko arsenaalia on selvästi, tietoisesti ja järjestelmällisesti kasvatettu, haettu ja myös lisätty. Uskon, että ne myös tuovat tulosta.

Muuttoliikettä kokonaisuutena ei varmaankaan sillä saada pysähtymään ja sitä kautta myös kuntatalouteen liittyviä heijastusvaikutuksia minimoitua tai kokonaan pysäytettyä, mutta minimoidaan ne ja luodaan se 30—40 alueellisen keskuksen joukko tähän maahan, johon on mahdollisuus sijoittua. Sen kautta voimme alueita kehittää ja parantaa myös elämisen ja toimeentulon mahdollisuuksia toisin kuin tällä hetkellä. Meillä on viiden kuuden joukko tässä maassa alueellisia keskuksia, jotka kehittyvät, ja se on aivan liian vähän. Niitä pitää saada lisää. Sen kautta myös alueiden mahdollisuudet parantuvat. Nämä itse asiassa kolme isoa välinettä aluekehittämiseen ja sitä kautta saataviin tuloksiin ovat niitä, joihin nyt panostetaan, joita tehdään ja joiden kautta uskomme myös tuloksia saatavan syntymään.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen harvinaisen huonossa kunnossa pärjäämään keskustelussa, ääneni ei anna siihen oikein myötä sattuneesta syystä, mutta pari kommenttia kuitenkin.

Mitä tulee arvonlisäverojärjestelmään, muistutan vielä ministerille, että ei sitä tähän muotoon aikanaan säädetty. Siinähän nimenomaan takaisinperintä oli vain osittaista. Silloin eduskunta päätti, että järjestelmä pitää korjata ja kehittää uusi järjestelmä. Mutta niin ei tehty ja monta vuotta perittiin sataprosenttisesti takaisin, niin kuin ministeri varmaan tietää, jos hän tuntee tämän asian taustan, että se oli tasan tarkkaan tällä tavalla.

Mitä tulee vielä aluekehitykseen, niin sanon vain ihan lyhyesti siitä sen, että ministeri luettelee erinäköisiä temppuja ja suunnitelmia ja sellaisia hallinnollisia valmisteluja, joita on olemassa ja tulemassa. Mutta kun mennään tavallisten seutukuntien piiriin tuonne maakuntiin, vaikkapa nyt omaan vaalipiiriini tai maakuntaani, niin siellä on kasapäin seutukuntia, ja on pakko kysyä, mikä on se aluekehityksellinen lisä, joka niille viime vuosien aikaan on tullut. Minä en sellaisia tunnista. Kyllä on aika vaikea sellaisia tunnistaa.

Sen sijaan tunnistan ison kasan niitä toimenpiteitä, jotka ovat syöneet sen selviytymisen perustaa, joka heijastuu myös kuntatalouteen, kunnan selviytymiseen omista tehtävistään ja resurssien löytymiseen, joilla palvelut järjestetään.

Puhemies:

Vastauspuheenvuoro ed. Pekkarisen ensimmäiseen puheenvuoroon, ed. Tykkyläinen.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos sallitte, arvoisa puhemies, niin vastaisin myöskin tähän toiseen kohtaan.

Mitä tulee aluekehitykseen, voin todeta, että yliopisto- ja korkeakoulupuolella aluekehityslainsäädäntö on toiminut. Sen sijaan voin todeta sen, että kun olemme jakaneet harkinnanvaraisia määrärahoja, ne eivät ole toimineet niin kuin niiden pitäisi, koska ne ovat vuosittaisia ja aina joudutaan joka vuosi tekemään uusia anomuksia ja se on tällaista lyhytjänteistä. Tämän johdosta tähän tulisi saada korjauksia.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, kuntalain kohdalla on löydettävä selkeät rakenteet ja suunnat, että kunnat voisivat pärjätä tässä ajassa, joka on taloudellisesti erittäin vaikea.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuntatalous on erittäin huonolla tolalla, mutta samaan aikaan kuitenkin velvoitteet kunnille lisääntyvät kovaa vauhtia. Lisääntyviä kustannuksia, joita budjetissa ei varmasti ole kokonaan huomioitu, tulee muun muassa kuntouttavasta työtoiminnasta. Arvioidaan myöskin, että hammashuollon laajeneminen aiheuttaa lisääntyvässä määrin kustannuksia. Uhka on myös tänään listoilla oleva sosiaalialan osaamiskeskustoiminta.

Kun ministeri on paikalla, kysynkin: Onko pelkoni turha? Tässä on valtava määrä byrokratiaa, mihin tätä oikein tarvitaan? On ministeriön sosiaalipuoli, on Stakes, on lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot, on yliopistojen sosiaalipolitiikan laitokset, ammattikorkeakoulut. Meillä on valtava repertuaari. Nyt ollaan muodostamassa jälleen uutta sosiaalialan byrokratiaa. Onko tätä loppuun saakka harkittu ja mitä tämä kunnille maksaa?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä Suomessa on todella paljon kaikenlaisia kehittämisohjelmia ja tämä viimeinen aluekehitysohjelma, joka nyt on työn alla. On tietenkin hyvä, että seutukunnat pistetään töihin yhdessä, mutta niille pitää osoittaa myös resursseja. Ei 800 000 tai miljoona markkaa riitä vuositasolla siihen, että hankkeeseen saadaan todella sisältöä. Hallitus antaa yhdellä kädellä, toisella se ottaa. Erityisesti Lipposen hallituksen miinusmerkkinen tekijä on se, että hallitus ei ole hyvittänyt niitä kustannuksia, jotka tulivat kunnille maksettaviksi esimerkiksi ansiotulonhankkimisvähennyksen nostosta ja matkakuluvähennysten nostosta.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Pekkarisen kysymykseen siitä, mitä saavutetaan: Itse asiassa ed. M. Salo vastasi jo hyvin pitkälle siihen, mitä saavutetaan. Saavutetaan se, että samaan pöytään istutaan, käydään alueen kehitys läpi, katsotaan, neuvotellaan, haetaan mahdollisuudet ja hyödynnetään ne.

Ed. M. Salo viittasi siihen, ettei tule resursseja. Resursseja tulee nimenomaan. Juuri äsken käytiin läpi, mitä kuntatalouteen tulee tämän vuoden aikana. Vuonna 2000 tuli 1 153 miljoonaa markkaa, vuonna 2001 552 miljoonaa markkaa, ja ensi vuonna tulee 1 480 miljoonaa markkaa. Ne ovat konkreettisia resursseja. Nyt me vielä siirrämme arvonlisäveron palautusjärjestelmän kautta rahamäärää, joka on noin 1,7 miljardia, josta 1,4 miljardia kohdistuu 90 prosentin tasausrajan alapuolella oleville kunnille.

Juuri äsken te itse sanoitte, että kuntapuoli on yksi elinkeinoelämän moottori tulevaisuudessa. Näin se on, ja sille moottorille pitää olla polttoainetta. Nyt sitä polttoainetta annetaan eli rahaa kuntiin. Katsotaan, mitä sillä rahalla saadaan aikaan, mikä sen vaikuttavuus sitten on. Mutta ei se niinkään voi mennä, että hallitukselta ollaan vain rahaa vailla. Sillä rahalla pitää olla myös selvä osoite ja luoda työpaikkoja, työpaikkojen kautta toimeentuloa ja toimeentulon kautta hyvinvointia. Silloin sillä rahalla saavutetaan eikä pelkällä jakopolitiikalla.

Timo E. Korva /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tällaisissa keskusteluissa yleensä unohtuu se tärkeä asia, että välillä pitäisi kuntatalouden ja muiden lukuja katsoa myöskin ikään kuin leikkauspisteessä kumulatiivisessa mielessä ja katsoa, mitä vuosittain ja jopa kesken vuotta tehdyt korjaukset ja muutokset kumuloituessaan kuntataloudessa ja kuntatalouden kautta ympäristöönsä aiheuttavat.

Minä tulen Lapista ja olen tarkoin tilastoja tutkineena voinut todeta, että edustan suomalaisessa noin 450 kunnan ja pienen kaupungin joukossa sitä suurta enemmistöä, selvästi yli 300:aa kuntaa ja pientä kaupunkia, joka tässä maassa on aivan muunlaisessa tilanteessa kuin kuntatalouden keskiarvoluvuista voidaan päätellä. Se on toki todettava, että tässä joukossa kuntia, jota edustan, kunta on alueellaan aina keskeinen toimija. Jos kuntatalous ei ole kunnossa, kunnalla ei ole myöskään kykyä kehittää ympäristöään, ja kaiken kattavana seurauksena on sitten se, mitä tässä maassa tällä hetkellä tapahtuu: toisaalta maa autioituu ja toisaalta tulee sellaisia keskittymiä, joiden ongelmat myöskin tiedetään.

On syytä ilman muuta katsoa, mitä noin lähes kymmenen vuoden kuntatalouden rakennemuutoksen aikana lukujen valossa on tapahtunut. Siis tällä hetkellähän on se tilanne, että suuren kuntaenemmistön joukosta yksikään kunta ei tee tervettä tilinpäätöstä sillä tavalla, että pystyisi toimintatuloistaan tekemään vuosittain käyttöomaisuuden poistot, minkä normaalissa terveessä taloudessa pitäisi olla ainoa oikea lähtökohta, puhumattakaan nyt siitä, että lähes 200 kuntaa viime vuonna teki ja tänä vuonna vielä enemmän kuntia tekee sellaisen tilinpäätöksen, jossa peruspalvelujen tuottamiseen joudutaan ottamaan niin sanotusti syömävelkaa, ei siis investointeihin vaan ihan pelkästään peruspalvelujen ostamisen puolelle.

Kun ministeri esitti komeita lukuja, minä palautan tätä asiaa sillä tavalla maan pinnalle, että esitän nyt virallisista tilastoista, tilinpäätöksistä, poimittuja Lapin maakunnan lukuja. Nämä luvut ovat sikäli opettavaisia, että tilastoista olen voinut havaita, että tämän tyyppisiä maakuntia löytyy Suomesta muitakin kuin Lappi ja myöskin samanlaisia kuntatalouksia.

Valtionosuusuudistusjärjestelmä alkoi muuttua vuonna 90, jolloin siirryttiin kustannusperusteiseen valtionosuusjärjestelmään, ja silloin Lapissa kuntien ja kuntayhtymien saamat valtionosuudet olivat sillä tavalla suurimmillaan, että saimme valtionosuuksia yhteensä 2,7 miljoonaa markkaa, kun verotulojen kanssa kuntatalouden menot olivat hieman vajaat 5 miljardia markkaa. Valtionosuuksilla oli sellainen merkitys, että ne olivat kaikista menoista hieman yli puolet. Viime vuonna samat tilastot osoittavat, että Lapissa 2,7 miljardin markan valtionosuusmäärä oli tipahtanut 54 prosenttia eli vuodesta 93 vuoteen 2000 54 prosenttia laskettuna vuoden 2000 rahassa. Samaan aikaan verotulot ovat lisääntyneet kuitenkin vain 18 prosenttia, 368 miljoonaa markkaa, jolloin vajaan kymmenen vuoden aikana Lapin kuntatalouden miinukseksi tulee tarkkaan laskien 1 073 miljoonaa markkaa sellaisesta kokonaissummasta, että kuntatalouden ja kuntayhtymien kokonaistalous on noin 5 miljardia markkaa, elikkä joka viides markka on otettu näissä rakennemuutoksissa kuntataloudesta pois.

Jokainen ymmärtää, että tällainen viidesosan poisto tulopuolelta todellakin merkitsee järisyttävää muutosta paitsi peruspalvelutuotantoon myöskin koko siihen ympäristöön, jossa toimitaan. Muutos on näkynyt sillä tavalla, että Lapissa kuntien työpaikkamäärä on vähentynyt 90-luvulla noin 3 000 työpaikkaa — kunnat ja kuntayhtymät yhteensä. Samaan aikaan Lapista muuten valtio vähensi 6 500 työpaikkaa, ja kun Lapissa tänä päivänä on työttömiä noin 17 000, voi sanoa, että julkisen hallinnon budjettitalouden muutos on vienyt niistä työpaikoista noin 10 000 eli selvästi yli puolet kaikista työpaikoista.

Tällä tahdon sanoa sen, että kun tässä maassa on kuitenkin rakennemuutos ollut tietyllä tavalla pakollinen ja valtion kassa ollut tyhjä, voidaan verrata, millä tavalla sitten valtion budjettitaloudessa on osallistuttu tähän rakennemuutokseen. Se tiedetään, että budjettitaloudesta on siirretty liiketalouksiin ja yrityksiin paljon menoja, mutta siitä huolimatta valtion budjettimenot ovat kasvaneet 90-luvun alun tasolta 180 miljardia nykyiseen yli 200 miljardiin markkaan. Puhutaan, että valtiontalous on säästänyt, mutta tosiasiahan on se, että tietty osa kuntakentästä on pantu tässä maassa niin ahtaalle, että sitä ei ole tapahtunut, ei milloinkaan, niin kauan kuin Suomessa kuntien asioihin valtio on voinut vaikuttaa.

Kun kuntien tilanne on ajettu niin Lapissa kuin laajassa muussa Suomessa tällaiseksi, on toki ymmärrettävää, että tämä valtakunnan epätasapainoinen kehitys jatkuu ja kuntien kyvyttömyys johtaa myöskin ihmisten poismuuttoon, ja vastaavasti voin sanoa, että jos kuntataloutta ryhdytään tosissaan panemaan kuntoon, se johtaa myöskin päinvastaiseen seuraukseen. Nykyisessä valtionosuusjärjestelmässähän on vielä se automaatti, että se ei ota huomioon asukasluvun vähenemistä vaan automaattisesti myöskin valtionosuus asukasta kohti laskettuna vähenee, kun kunnasta väkiluku vähenee. Lapinkin osalta voi laskea, että nykyinen muuttoliike — ja monessa muussa maakunnassa — johtaa siihen, että automaattisesti kuntien asukasluvun lasku pienentää kymmeniä miljoonia markkoja valtionosuutta, mikä taas pakottaa kunnat tekemään leikkauksia, palvelujen vähennyksiä, mikä taas pakottaa työpaikkavähennyksiin, ja näin tämä pyörä pyörii.

Ehdotuksessa, jota käsitellään, toki sanotaan ja on nähtävissä, että tässä tehdään askelia oikeaan suuntaan, kun tulee syrjäisyyspistelisäys ja myöskin myöhemmin esiteltäviin lakimuutoksiin liittyen sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuteen lisäsumma. Mutta vaikka nämä kaikki lasketaan yhteen, Lapissakin on todettava, että nämä ensi vuonna hallituksen esityksen mukaan otettavat lisäaskeleet ovat suuruusluokkaa 10 prosenttia siitä leikkauksesta, mitä on tapahtunut kymmenen vuoden aikana. Hyvin voi silloin sanoa, että kuntatalous ei tule näillä luvuilla kuntoon. Askel on oikean suuntainen, mutta se ei ole edes kanan askeltakaan vielä. Siitä syystä on erityisen tärkeänä pidettävä sitä, että eduskunta niin valiokunnassa kuin tässä salissakin keskustelisi todellakin siitä, että indeksikorotus valtionosuusmenoihin tehtäisiin täysimääräisenä. Niin kuin näistä luvuista havaitsette — ja nämä luvut pitävät myöskin paikkansa — ja niin kuin sanoin, yli 300 kunnassa ja kaupungissa yhteensä nämä luvut tarvitsevat tuekseen muitakin toimenpiteitä.

Tässä vaiheessa tietenkin joku sanoo — ja ministeri sanoi jo äsken — että kuntien talouttahan parantaa se, että on oltu aluekehityksessä oikein vahvasti liikkeellä. Tätäkin asiaa on Lapissa tilastoista ja tilinpäätöksistä selvitetty. Lapin liitto on selvittänyt aluekehityksen lisäysperiaatetta, miten se on toteutunut vuodesta 93 viime vuoteen saakka, ja selvitettiin kaikki ne budjettimomentit, joilla oli aluepoliittisia rahoja ja jotka nimettiin EU-sopimuksen ja tavoiteohjelmien mukaisesti aluepoliittisiksi kehitysmäärärahoiksi. Tällaisia rahoja oli valtion budjetissa 90-luvun puolivälissä hieman yli 1,6 miljardia markkaa. Tänä vuonna tätä valtion kansallista rahaa samoihin menoihin on 1 100 miljoonaa markkaa eli vähennystä runsas 500 miljoonaa markkaa. Vähennysprosentti on noin kolmannes eli 32,3 prosenttia, ja EU-jäsenyydestä alkaen 1995—2000 tämä vähennys on 20 prosenttia. Samaan aikaan, siis vuodesta 95 alkaen, tavoite 6 -ohjelman kautta ja nykyisin tavoite 1 -ohjelman kautta ja Interreg-ohjelmien kautta tulee rahaa, joka on vuositasolla tavoite 1 -ohjelman kautta 140 miljoonaa ja 30—40 miljoonaa Interreg-ohjelmien kautta. Näitten (Puhemies koputtaa) tavoiteohjelmien kautta tulee selvästi vähemmän lisää rahaa kuin on kansallisten momenttien vähennys samaan aikaan. Väite siitä, että jollakin toisella tavalla olisi kompensoitu aluekehitystä tai kuntataloutta, ei perustu tosiasioihin. Se ei perustu tilastoihin eikä niissä oleviin lukuihin vaan on vain yleistä puhetta.

Tässä on lyhyesti poikkileikkausta suomalaisesta kuntatalouskentästä ja siitä talousahdingosta, jossa ollaan. Olen tehnyt siviilityönä kuntajohtamista toistakymmentä vuotta ja päivittäin kokenut sen, minkälaista työtä ja tuskaa on ihmisten peruspalveluista huolehtiminen kunnissa tänä päivänä. Sen lisäksi tulee selvittämisen tarve, että yritetään syyllisyyttä karistaa harteilta sillä, että ministerit sanovat, että rahaa teille annetaan mutta te ette osaa sitä käyttää. Kuntaihmiset ovat liian kovassa paineessa tällaisessa päätöksenteossa ja taloudellisessa tilanteessa tässä maassa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin mielestäni tarkoin ed. Korvan äskeisen mielipiteen. Mitä hän esitti lukuina, ei niihin lukuihin ole mitään huomauttamista, ne varmasti ovat ihan täsmälleen juuri niin. Kuitenkin pitää muistaa yksi asia, ja se on se, että ed. Korvan äskeisestä puheenvuorosta minun ymmärtääkseni jäivät puuttumaan kokonaan ne luvut, jotka nyt ovat peruspalvelujen ulkopuolella, ne hankkeet, jotka olisivat olleet tarjolla elinkeinoelämän kehittämiseen jnp., jos vain kansallisia rahoitusosuuksia olisi ollut tarjolla. Niitä ed. Korvan äskeisessä puheenvuorossa ei ollut yhtään ainutta.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuoro oli sen laatuinen, että ehkä se vaatii kuitenkin pienen tarkennuksen. Mielestäni kun puhutaan isoista asioista, vakavista asioista ja monia koskettavista asioista, niin on syytä tuntea asia tai ainakin puhua niin kuin asia on kirjoitettu. Kun minäkin tätä lisäysperiaatetta olen tutkaillut ja olen myös tutkaillut itse asiassa Lapin liiton tekemää tarkastelua, niin ed. Korvan väite, jossa väitetään, että tutkimuksessa on jotain osoitettu, ei kyllä pidä paikkaansa. Sanatarkasti tutkimuksessa lukee: "Selvityksestä on nähtävissä, että rahoitus Lappiin on pääsääntöisesti vähentynyt. Sen sijaan lisäysperiaatteen toteutumisen tarkastelu vaatisi lisää selvityksiä eikä tätä asiaa voi suoraan tarkastella tämän selvityksen pohjalta." Ed. Korva vetelee kyllä täysin mutkat suoriksi, ja jos vetelee mutkat suoriksi, niin sitten pitää kyllä tuntea asia ja asian sisältö, tuntea se, mitä lisäysperiaatteella tarkoitetaan ja mitä lisäysperiaatteella haetaan.

Eikä tämä tarkoita sitä, että väittäisin, ettei ongelmia ole. Ongelmia on, niin kuin sanoin, ja ongelmiin pitää puuttua. Mutta kun niihin puututaan, niin kyllä reilun pelin pelisäännöt pitää myös muistaa. Kun tarkastellaan lisäysperiaatteen toteutumista, ei tarkastella kaiken alueelle suuntautuvan valtion rahoituksen osalta, vaan nimenomaan tarkkaan sovittujen momenttien osalta. Tätä Lapin liiton selvityksessä ei ollut tehty. Siellä on monta muutakin asiaa, jotka olivat vähintäänkin epäselviä.

Eli tästä voisi kyllä vetää sen johtopäätöksen, että tarkoituksella tai tarkoituksetta julkisuuteen annetaan erittäin valikoitua tietoa ja —voisi jopa väittää — väärää tietoa valtion rahoituksen kohdentumisesta Lappiin ja erityisesti lisäysperiaatteen toteuttamisesta, mutta ehkä se vaatii oman keskustelunsa ja oman paikkansa. Mutta minusta se, mitä tutkimuksessa sanotaan, oli aivan oikein se, mihin tutkimuksen tekijä oli päätynytkin. Sen tutkimuksen perusteella sitä johtopäätöstä ei pidä tehdä eikä voi tehdä.

Kuntarahoitukseen liittyen tilannehan on niin kuin ed. Korva totesi, että kun tarkasteltiin menneitä vuosia ja etenkin mennyttä vuosikymmentä, 90-luvun vuosikymmentä, tilanne on ollut ongelmallinen. Ei siitä mihinkään pääse. Siellä on äärimmäisen monta erittäin vaikeaa isoa ratkaisua, jopa järjestelmän sisällä tehtyjä virhevalintoja. Ei niitä käy kiistäminen. Niihin haetaan nyt ratkaisuja. Niihin haetaan korjauksia. Mikä sitten riittää ja mikä ei, siitäkin voidaan olla monta mieltä. Kuitenkin Lappi tässä ratkaisussa tulee saamaan noin 800 markkaa per asukas lisää rahoituspohjaa ensi vuoden osalle. Tämän vuoden osalle on tapahtunut saman suuntainen ilmiö. Markkamääriä en ulkoa tarkasti muista. Lapin saaminen, jos Lappia tarkastellaan, on 153 miljoonaa markkaa ensi vuoden osalta. Kyse on myös siitä, mihin se raha käytetään ja minkälaisia valintoja sillä rahalla sitten kaiken kaikkiaan tehdään.

Jos me kuntataloutta sitten katsomme kokonaisuutena ja sitä, mitä siellä on tapahtumassa, ei tilanne hirveän ongelmallinen koko kuntatalouden näkökulmasta ole. Jos vuotta 2000 katsotaan, vuositasolla kuntien ja kuntayhtymien verotulojen, käyttötalouden valtionosuuksien ja toimintatulojen osalta summa on luokkaa 22 miljardia euroa, vuonna 2002 ollaan 24 miljardin euron tasolla, joten kehitystä tapahtuu. Vuonna 2003 ollaan hyvin lähellä 25:tä miljardia euroa, eli kyllä eteenpäin mennään. Nyt järjestelmän sisälle pitää hakea rakenteita, joilla erilaistumiskehitystä pystytään edelleen tasapainottamaan ja tasoittamaan. Tässä yhteisövero on yksi erittäin suuri tekijä. Yhteisöveron osalta tehdään ne ratkaisut, jotka tänäänkin ovat esillä. Osan mielestä nekään eivät sitten ole hyviä. Niihinkin liittyy ongelmia, ja sekin pitää uskaltaa ääneen sanoa.

Arvoisa puhemies! Eteenpäin mennään; mennäänkö sitten kukon vai minkä askelilla, se on toinen asia, mutta joka tapauksessa aivan eri suuntaan kuin 90-luvulla.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Selvitys, johon viittasin, on Lapin liitossa tehty selvitys, johon ovat osallistuneet Pohjois-Pohjanmaan liiton, Kainuun liiton ja Keski-Pohjanmaan liiton edustajat. Siinä selvityksessä selvitystyön tekijällä on ollut mukana ohjaamassa ohjausryhmä, joka on käynyt momentteja läpi. Voin todeta, että prosenttimuutoksina nämä vaihtelevat: 49,7 prosenttia vähennystä yhtäällä ja jopa yhdessä tapauksessa on 4,2 prosenttia kasvua.

Se, että ministeri väittää, että nämä luvut ovat väärät, ei vielä ole tosiasia. Otan mielellään vastaan haasteen ja aletaan väitellä, mitkä ovat ne lisäysperiaatteet ja momentit. En vielä sitä väitettä hyväksy ainakaan, että minä en näistä asioista juurikaan tietäisi.

Myöskin sitten (Puhemies koputtaa) kuntatalouden luvut ovat ilman muuta virallisista tilinpäätöstiedoista.

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Korva, minuutin vastauspuheenvuorot!

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ensinnäkin on selvää, että Suomi rikkoo lisäysperiaatetta erittäin karkealla tavalla, ei yhtenä vuonna eikä kahtena vuonna vaan monena vuonna peräkkäin näin on käytännössä käynyt.

Mitä tulee siihen, että ministeri sanoi, että nyt menee paremmin kuin 90-luvulla, tasapainoisemmin jnp., ministeri, varmaan 90-luvun loppuun verrattuna 2002 parhaimmassa tapauksessa tämä balanssi paranee. Minä äsken tunnustin ja tunnustan nytkin sen.

Arvoisa puhemies! Mutta verrattuna esimerkiksi 90-luvun alkupuoleen kuntien välinen tasaus oli huomattavasti paljon parempaa. Ministeri, jos puhuu 90-luvusta, täytyy antaa hivenen tarkempi kuva siitä, mistä osasta sitä puhuu.

Mitä vielä tulee kokonaisuuteen, aluekehitys- ja kuntakokonaisuuteen, minä vielä toistan, että minusta ne pyrkimykset, joita nyt on olemassa kuntakentän osalta, ovat oikean suuntaisia, mutta aluekehitys kulkee, niin kuin ed. Korvakin sanoi, täsmälleen toiseen suuntaan ja vie koko ajan niiltä myönteisiltä pieniltä kehitysaskeleilta pohjaa pois. (Puhemies koputtaa) Tässä, ministeri, näiden kahden toiminnan sopeuttaminen pitäisi suorittaa. Te olette siitä päävastuullinen henkilö tässä maassa tällä hetkellä, ja teidän pitäisi toimia, tuoda esityksiä tähän tarpeeseen.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaalialan osaamiskeskusten, joihin aikaisemmin viittasin, valtionavustus on tarkoitus ottaa käyttökustannusten valtionosuudesta. Tässä on jo kunnille aikamoinen lisärasitus. Onko ministeri tietoinen tästä, ja aiotaanko näin todella toimia?

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Minuutin vastauspuheenvuorossa ei ehdi ihan kaikkeen vastata, mutta tarkennetaan sitä myöhemmin.

Ensinnäkin lisäysperiaate. Ed. Korva, minä sanoin suoran lainauksen siitä kirjoitetusta tutkimuksesta, jossa todetaan, että tämä tutkimus ei käy lisäysperiaatteen tarkasteluun, vaan se vaatii lisäselvityksiä. Minusta tämä on hyvin selkeästi ja johdonmukaisesti sanottu.

Ed. Pekkarinen, niitä lisätoimia tuomme koko ajan, niitä lisätoimia käymme läpi. Varmaan emme ole niistä kaikista yhtä ja samaa mieltä, ovatko ne hyviä vai huonoja, mutta, niin kuin sanoin, hallituksella on selvä kolmen kohdan ohjelma: rakennerahastojen vaikuttavuuden tehon nostaminen, kuntatalous ja kansalliset toimet.

Mitä taas tarkasteluun 90-luvulla tulee, jos 90-lukua halutaan tarkastella, en halunnut niihin lukuihin mennä. Mutta kuka oli vastuussa silloin vuonna 93, jos vuotta 93 tarkastellaan, kun kuntataloudesta rapattiin pois pikkuisen reilut 3 miljardia markkaa; vuonna 94 rapattiin pois 4,2 miljardia markkaa; vuonna 95 noin miljardi markkaa? En minä tiedä, onko tämä nyt kovin rakentavaa keskustelua, jos näinpäin sitä halutaan käydä, hakea joitakin vuosilukuja ja markkoja. Minusta nyt on suunta käännetty. Nyt mennään toiseen suuntaan. Nyt luodaan edellytyksiä, millä parantaa kuntataloutta ja kuntatalouden kautta aluekehitystä. Sieltä ne vastaukset löytyvät.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. En käy läpi enempää 90-lukua. Leikkaukset olivat varmaan tämän mittaisia, kun talous romahti. Se on ihan totta. Valtionosuudet olivat kuitenkin lähes kaksinkertaisia tähän päivään verrattuina, niin kuin ministeri tietää.

Se, mihin kiinnitin huomiota 90-luvun alun ja tämän päivän tilanteessa, on se, että kuntien väliset talouden selviytymisperustan erot, arvoisa ministeri, ovat tänään todella aivan radikaalisti erilaiset kuin 90-luvun alussa. 90-luvun alussa kieltämättä kaikki joutuivat vetämään vyötä kireälle ja olivat tiukoilla. Mutta viime vuosien kehitys on tässä suhteessa aivan erilainen. Jotkut menestyvät aivan erinomaisesti, ja suurella osalla, niin kuin ed. Korva hyvin numeroilla perusteli, on mennyt ja menee todella vaikeasti.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri kiinnitti huomiota juuri oikeaan asiaan, josta minäkin näissä luvuissa aina lähden. Eli minä en erottele hallituskausia, kun tällaista tarkastelua teen kuntatalouden ja aluekehityksen näkökulmasta, vaan kysyn todella sitä, mitä 90-luvulla on pakollisten ja osin harkittujen muitten muutosten seurauksena tapahtunut. Nyt olisi vain aika niin ministeriössä kuin ministerilläkin pysähtyä näitä poikkileikkaustietoja miettimään, miten tilanne kumulatiivisesti on edennyt tähän pisteeseen. Nyt olisi todellakin ison haloon paikka, että vaikeimmat kuntataloudet pantaisiin kuntoon.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pitää paikkansa varmasti, mitä ministeri Korhonen totesi Ahon hallituksen aikana tapahtuneista kuntaleikkauksista. Mutta mitä, arvoisa ministeri Korhonen, on tapahtunut vuodesta 95 alkaen tähän päivään mennessä? Valtionosuuksia on leikattu ja kuntien velvoitteita on lisätty liki 20 miljardilla markalla. Kyllä nyt aika onkin jo jotain muuttaa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu, joka aina tahtoo kulminoitua valtion ja kuntien väliseksi kädenväännöksi, osaltaan antaa vastauksen siihen, miten tilanne kunnissa on erilainen ja osassa kunnista hyvinkin kärjistynyt. Mutta toisin tähän ihan tietyn lisänäkökulman.

Minusta meidän pitäisi nyt uskaltaa enemmän myös arvioida sitä, mitä tämä sekä valtion että kuntien vastuun oheneminen merkitsee eri alueilla yksilöiden ja perheiden vastuun lisääntymisenä. Eri alueilla asuvat ihmiset joutuvat tässä suhteessakin varsin voimakkaasti ja merkittävästi erilaiseen asemaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuntakentän vakavin ongelma on tällä hetkellä kuntien välisten taloudellisten erojen kasvaminen, joista täälläkin on monessa puheenvuorossa muistutettu. Tämä johtuu muun muassa yhteisöveron epätasaisesta jakaantumisesta eri kuntien kesken sekä muuttoliikkeestä.

Yhteisöveron voimakas kasvu on kohdistunut lähinnä kasvukeskuksiin. Muiden kuntien, erityisesti maaseutukuntien, on ollut tyytyminen pienempiin kasvulukuihin. Näissä kunnissa myös kunnallisverotuksen kasvu on jäänyt muuttoliikkeen seurauksena pahasti jälkeen.

Kuntalaiset eivät ole useinkaan tasa-arvoisia suhteessa kuntien peruspalveluihin. Palveluiden saatavuus riippuu tänä päivänä liian usein siitä, missäpäin Suomea asuu. Kuitenkin kuntien peruspalvelut ovat perustuslain takaamia, joten eriarvoistumiseen tulee voimakkaasti puuttua. Palveluiden tuottamista vaikeuttaa yhteisöverotulojen suhdanneherkkyys. Verotuotto saattaa heilahdella vuosittain voimakkaastikin, mikä johtaa varsinkin pienissä kunnissa ennakoimattomiin vaikeuksiin.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus lähetekeskustelussa olevalla esityksellä puuttuu kuvattuihin ongelmiin. Hallituksen esitys vakauttaa ja lisää ennustettavuutta kuntatalouteen. Tämä tapahtuu vähentämällä suhdanneherkän yhteisöverotuoton osuutta kuntien tulonlähteenä ja arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmän lakkauttamista. Tätähän ovat nimenomaan pohjoisestakin käsin kunnat vaatineet.

Valtionosuuksien takauksien muutoksen aiheuttamalla valtion menojen vähennyksellä on tarkoitus korottaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 470 miljoonalla markalla. Tämä on hyvä asia. Samoin yleisen valtionosuuden saaristo- ja syrjäisyyslisien korottaminen kasvattaa syrjäseuduilla sijaitsevien kuntien valtionosuuksia 110 miljoonalla markalla.

Hallituksen esitys parantaa niiden kuntien taloutta, joiden talouden kehitys on ollut heikointa. Esitys on tärkeä, koska sillä parannetaan kansalaisten tasa-arvoisuutta suhteessa kunnallisiin palveluihin. Köyhimpien kuntien tukemisella voidaan hillitä hallitsematonta muuttoliikettä. Muuttoliike tällä hetkellä Pohjois-Suomesta etelän keskuksiin on valitettavasti kiihtynyt viime vuosina ja tälle täytyy jotain tehdä. Myöskin ennusteet tuleville vuosille osoittavat muuttoliikkeen jatkuvan, ellei asiaan puututa tehokkaammin. Hallitus antaakin ehdotuksensa, voisi sanoa, yhdennellätoista hetkellä.

Nyt esitetyn kuntien valtionosuuslain muutoksen lisäksi tarvitaan kuitenkin joukko muita kunta- ja aluepoliittisia ratkaisuja, jotta muuttoliike saadaan hallintaan. Mutta niin kuin ministerikin on todennut, näitä uusia avauksia ja esityksiä on koko ajan tulossa. Mallia voisi ottaa vaikka Pohjois-Norjassa käytössä olevasta kokeilusta, jossa on elementtejä, jotka mekin voisimme hyödyntää. Uskon myös hallituksen esittämien aluekeskusohjelmien mahdollisuuksiin. Niillä varmasti voidaan parantaa kuntien ja seutukuntien tilannetta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tasaa kuntien välisiä eroja. Hallituksen linja tässä asiassa on ihan oikean suuntainen. Eteenpäin mennään, aivan niin kuin ministeri Korhonen totesi.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas päätti puheenvuoronsa Norjan-malliin, kehotti ottamaan sieltä mallia ja vielä erikoisesti kehotti niistä kokemuksista ottamaan mallia. Näyttää ilmiselvältä, että ed. Valpas ei tiedä norjalaisten omia kokemuksia Norjan-mallista. Nehän ovat olleet valitettavasti meikäläisittäin ajatellen aika kehnoja eli on todettu, että niillä ei ole saavutettu sitä, mitä oli kuviteltu saavutettavan. Vaikka ne toimenpiteet sinänsä näyttävät varsin tehokkailta paperilla, niin kuitenkin ihmiset ovat käyttäytyneet äänestämällä ja päättämällä jaloillaan ja aivoillaan ja tehneet hallituksen hyvien pyrkimysten vastaisia ratkaisuja. Ed. Valpas, tutustukaapas norjalaisten kokemuksiin Norjan-mallista.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin tutustumassa Pohjois-Norjaan viime kesänä sivistysvaliokunnan mukana. Siellä esitettiin meille lukuja, joista kävi selville, että muuttoliike Pohjois-Norjasta on vähäisempää kuin meillä esimerkiksi Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa. Olen tutustunut malliin ja todennut, että sillä on todella saavutettu ja saatu hyvää aikaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on sen verran iso asia, että vielä tämä debattipari varmasti kestetään. Juuri sillä tavalla, kun katsotaan, mikä tämän sisäisen tulonjakokustannuksen vaikutus niin sanotusti paikalleen jäänyttä kansalaista kohti on, kyllä se tehokkuusarvo on alhainen. Näin toteavat norjalaiset.

Puhemies:

Muistutan, ed. Korva, että pääsääntö on seisomaan nouseminen ja vastauspuheenvuoron pyyntö, jos pyyntöpainike ei ole auki.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Norjan mallista haluaisin todeta sen, että kun on selvitetty myös osana aluepolitiikkaa, mitä ne kokemukset ovat, niin norjalaisista tutkimuksista voi sanoa, että keskushallinnon tekemät tutkimukset ovat juuri sen suuntaisia kuin ed. Pulliainen sanoo, mutta pohjoisessa paikallisesti yliopistojen ja muiden tahojen tekemät tutkimukset ovat täydellisesti toisenlaisia.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Yksittäisten kuntien tasolla kokemukset kuntatalouden ongelmista ovat todella niin vakavia ja niin stressaavia kuin ed. Korvan puheenvuorosta tuli selkeästi ilmi. Aion kuitenkin puheenvuorossani tarkastella hiukan enemmän järjestelmää, järjestelmän umpikujaa ja siinä olevia ongelmia vähän yleisemmällä tasolla.

Ensinnäkin mitä tulee kuntien välisen taloudellisen eriarvoisuuden kasvamiseen, me voimme tilastoista selvästi havaita, että 90-luvun puolivälissä, lukuun ottamatta yli 100 000 asukkaan kuntia, kaikkien kuntaryhmien eri asukasryhmien mukaiset vuosikatteet olivat keskimäärin kutakuinkin samalla tasolla. Siis ei ollut eri kokoisten kuntien välillä juurikaan keskimääräistä eriarvoisuutta lukuun ottamatta yli 100 000 asukkaan kuntia. Kun vuosina 96 ja 97 tehtiin valtionosuusuudistukset ja vielä vuonna 99 yhteisöveron jakoperusteiden muutos, sen jälkeen kuntien väliset taloudelliset erot erityyppisissä kunnissa ovat kääntyneet räjähdysmäisesti kasvuun. Kysymys eriarvoisuuden kasvussa on ollut paitsi taloudellisen kehityksen eriytymisestä, paljon suuremmassa määrin valtionosuusjärjestelmästä ja verotulojen jakoperusteissa tehdyistä muutoksista. Kysymys on tietoisesta politiikasta, jolla on haluttu ohjata kehitystä tiettyyn suuntaan.

Mitä tulee valtionosuusjärjestelmään ja sen sisään tulevaan rahaan, ministeri Korhonen aivan oikein on todennut, että vuonna 2000 on tullut riippuen siitä, mitä laskentatapaa käyttää, miljardin markan verran, tälle vuodelle 500 miljoonaa ja ensi vuodelle 1—1,4 miljardia riippuen siitä, mitä laskentatapaa käyttää. Mutta samanaikaisesti on muistettava, että esimerkiksi ensi vuonna kuntien ja kuntayhtymien toimintamenot kasvavat 5,4 miljardia markkaa. Kysymys on siitä, että kuntien välttämättömät menot kasvavat jatkuvasti selkeästi enemmän kuin tulorahoitus. Koko valtionosuusjärjestelmän keskeinen ydin ja ongelma onkin juuri tässä.

Koko valtionosuusjärjestelmähän perustui siihen kannustavuuden ajatukseen, että määritellään kullekin kuntatyypille ja kullekin kunnalle sellainen keskimääräinen menorakenne markkaa per asukas kullakin hallinnonalalla, jonka puitteissa lasketaan valtionosuudet siten, että kunkin kunnan omavastuuosuudeksi jää sama markkamäärä asukasta kohden jokaisessa Suomen kunnassa. Käytännössähän tämä merkitsee sitä, että tällä hetkellä kunnat joutuvat maksamaan noin 12 700 markkaa asukasta kohden omavastuuosuutena sosiaali- ja terveystoimen ja opetustoimen alalla. On syytä huomata, että tämän kunta joutuu maksamaan, vaikka sillä olisi yksi oppilas koulussa ja yksi potilas sairaalassa. Järjestelmä on rakennettu ihanteellisesti sillä tavalla, että kaikille menot on tasattu samoiksi, kun valtionosuuksilla erityistekijät on otettu pois.

Mutta perusongelma onkin siinä, että näiden menojen maksamiseen kunnan tulot eivät ole riittäneet. Kun menot ovat kaikilla samat, tulot ovat yli 300 kunnalla Suomessa verotulojen kautta näiden maksamiseen enintään 90 prosenttia valtakunnan tulojen keskiarvosta. Tämä on johtanut siihen tilanteeseen, että kun nyt lasketaan tulokset, niin vuosina 1997, 98 ja 99 kaikilla verotulotasauksen piirissä olevilla kunnilla omat verotulot eivät ole riittäneet omavastuuosuuden maksamiseen. Sen lisäksi kunnilla on tietysti maksutulot käytettävissä, noin 10 prosenttia sosiaali- ja terveydenhoidon alalla, mutta näilläkään maksuilla kunnat eivät ole pystyneet maksamaan omavastuuosuutta. Sen lisäksi kuntien on pitänyt tietysti hoitaa myöskin muu kunnallinen hallinto näiden kolmen hallinnonalan ulkopuolella.

Käytännössähän tämä on merkinnyt sitä, että kuntien on ollut pakko tinkiä lasketusta yksikköhinnasta tai tehdä syömävelkaa, niin kuin pääosa kunnista on tehnyt, koska ei ole pystynyt tinkimään laskennallisista yksikköhinnoista. Ne muutamat kunnat, jotka ovat pystyneet tinkimään, ovatkin saaneet valtion taholta erityisen suurta sapiskaa, kun eivät ole käyttäneet tätä laskennallista rahaa kokonaisuudessaan hallinnonalan palveluun, vaikka koko valtionosuusjärjestelmän peruspyrkimys oli kannustaa kuntia hyvään kustannus—laatu-suhteeseen sillä tavoin, että jos kunta pystyy toteuttamaan laadukkaat palvelut alle yksikköhinnan, siitä aiheutuva säästö jää kunnalle itselleen. Nyt valtiovallan taholta näyttää siltä, että sitäkään ei sallita.

Onneksi tilanne on hiukan paranemassa sillä tavalla, että tänä vuonna arviolta noin 1 200 markkaa jää tasatun verotulon lisäksi kunnille verotuloja käytettäväksi muuhun tarkoitukseen. Ensi vuonna sen arvioidaan olevan noin 1 500 markkaa edellyttäen, että kunta on pystynyt palvelut yksikköhinnalla toteuttamaan eli keskimäärin yhtä rationaalisesti kuin kaikki Suomen kunnat, ja edellyttäen, että kunnan omat verotulot ovat kertyneet samassa tahdissa kuin valtakunnallisesti keskimäärin.

Tosiasiahan kuitenkin on, että tämä 1 200 ja 1 500 markkaahan tarvittaisiin kunnalle vuosikatteeksi sillä tavalla, että voitaisiin vastata poistoista taikka nettoinvestoinneista. Sen lisäksi vielä se raha tarvittaisiin muuhun hallinnon pyörittämiseen. Olemme laskennallisesti siinä tilanteessa, että yli 300 Suomen kuntaa eivät voi keskimääräisillä veroäyrin hinnoilla ja keskimääräisillä kustannuksilla hoitaa terveesti omaa talouttaan.

Jotta tämä tilanne tervehtyisi, on kaksi eri vaihtoehtoa tietysti siten, että kuntien tuloja lisätään: tulojen lisäys tapahtuu paitsi omien toimenpiteiden kautta, tietysti sillä tavoin, että valtion rahaa tuodaan lisää tähän järjestelmään joko valtionosuusjärjestelmän kautta tai nostamalla verotulojen tasausrajaa valtion kustannuksella, koska tässä suhdannetilanteessa tämän viimeisen, sinänsä myönteisen kuntien välisen tasauksen jälkeen ei ole ehkä tarkoituksenmukaista enää välittömästi tehdä uusia kuntien sisäisiä tasauksia ennen kuin nähdään nykyisen tasauksen vaikutus.

Toisin sanoen nykyinen valtionosuusjärjestelmä on ajautunut sellaiseen umpikujaan, että pääosalle Suomen kuntia ei ole teoreettisestikaan mahdollista tervehdyttää omaa talouttansa, jos niiden verotuloprosentti pysyttelee 20:n alapuolella. Tämän vuoksi on täysin välttämätöntä lähteä järjestelmäremonttiin sillä tavalla, että omavastuuajattelu uudistetaan ja luodaan sellainen järjestelmä, että edes teoriassa kunnilla olisi mahdollisuus hoitaa terveesti talouttaan. Muutoin käy niin, että kun esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella menot kasvavat, uusia tehtäviä tulee, valtio maksaa 25 prosenttia, kunnan vastattavaksi jää 75. Kun kunnan verotulot ovat tulorakenteesta 52 prosenttia maassa keskimäärin, niin jos pannaan 10 prosentin maksutulo, kunnat eivät millään pysty tällä rahoittamaan sitä 75 prosentin osuutta.

Jos perusteellista muutosta ei tehdä tai tuoda järjestelmään selkeästi lisää valtion rahaa, nykyinen valtionosuusjärjestelmä tulee tuskallisesti ja hitaasti tukehduttamaan ja hirttämään vähintään noin 300 kuntaa tässä maassa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Uskon vilpittömästi, että ministeri Korhonen pyrkii kuntien ongelmia ratkomaan oikeudenmukaisella tavalla ja erityisesti siten, että otetaan huomioon ne ihmiset, jotka ovat vahvimmin kunnallisen perusturvan ja palvelujen varassa. Nehän ovat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Tästä työstä annan ministerille tunnustuksen. Valitettavasti en koko hallituksen osalta uskalla luottaa, että samanlainen hyvä tahto näkyisi hallituksen työskentelyssä, eli hallituksen pitäisi kokonaisuudessaan petrata tässä suhteessa ja ottaa takaisin julkiselle vallalle kuuluvaa vastuuta ihmisistä, alueellisesta kehityksestä ja myös kuntien taloudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri nosti täällä kolme isoa kokonaisuutta esille tässä yhteydessä. Niistä kaksi ei varsinaisesti kuulu sen hallituksen esityksen piiriin, joka on käsittelyn kohteena, mutta kun ministeri nosti ne esille, sanon näistä kahdesta muustakin pari sanaa.

Ensinnäkin rakennerahastoihin liittyvästä kinastelusta pitäisi mielestäni päästä pikaisesti eroon. Esitänkin, että jos ei ole tehty tai jos ei ole tekeillä puolueetonta selvitystä siitä, toteutuuko EU:n edellyttämä lisäysperiaate rakennerahastojen kautta Suomen aluekehityksessä, aluepolitiikassa, niin tästä pitää ministerin nopeasti panna tutkimus tai selvitys käyntiin ja tuoda se mielellään tavalla tai toisella eduskunnan käsittelyyn. Mielestäni on aivan kestämätöntä, että täällä aikaisempi sisäministeri ja nykyinen tästä alasta vastaava ministeri kinastelevat noin perin pohjin, onko lisäysperiaate toteutunut vai ei.

Tämä on sikäli vakava kysymys, että aluepoliittinen kehitys on hirvittävän huonoa tällä hetkellä. Toisaalta meille luvattiin, kun EU:n jäsenyyteen mentiin, että lisäysperiaate toteutetaan ja että EU-jäsenyys ei tuhoa suomalaista maaseudun ja maakuntien kehitystä. Nyt kuitenkin kehityksen suunta on ollut vuosia, oikeastaan koko EU-jäsenyyden ajan, aivan päinvastainen kuin olivat lupaukset. Tässä on mielestäni peruste sille vaatimukselle, että lisäysperiaatteen toteutumisesta pitää pikaisesti tehdä puolueeton tutkimus.

Arvoisa puhemies! Toinen iso kysymys, jonka ministeri nosti esille, oli aluekehitys yleensä. Hän mainitsi, että siellä on kahdeksan kohtaa ja yhtenä aluekeskukset, joita 30—40 on suunnitteilla saada maahan. Ainakin tähän asti näyttää siltä, että aluekeskushanke on paljon puhetta ja paljon paperia, mutta hyvin vähän varoja ja hyvin vähän tuloksia on todellisuudessa ehkä odotettavissa. Ainakin tällä tiedolla, joka meillä nyt on käytettävissä, uskallan näin väittää. Todella siihen pitäisi saada pontta ja vauhtia.

Siihen kuitenkin sisältyy yksi vakava kysymys, josta ei ole käyty keskustelua. Haluan sen nyt nostaa esille, jotta viisaammat voivat sitten kritisoida, nimittäin niiden alueiden kohtalon, jotka jäävät näiden 30—40 aluekeskuksen ulkopuolelle. Niillä alueilla elää myös Suomen kansalaisia, ja nyt he jäävät ikään kuin ainakin henkisesti sellaiselle alueelle, jolla ei panoksia ole käytettävissä tai jota ei ikään kuin halutakaan enää kehittää. Tällainen kansalaisten kahtiajako tällä perusteella on mielestäni perustuslainkin hengen vastaista. En tiedä, onko se kirjaimen vastaista, mutta me emme kyllä saa jättää mitään osaa Suomea, jossa asukkaita on — toivon mukaan kaikkialla Suomessa on jatkossakin — unohduksiin, emme henkisesti emmekä aineellisesti. Tämä vaara on nyt olemassa, ja niillä alueilla, joilla kehitys on heikkoa ja joita hallitus ei katso aluekehityskeskuksen arvoisiksi, asuvat ihmiset ja yritykset, koko toiminta, kokee tällaisen henkisen iskun. Siihen pitää vakavasti kiinnittää huomiota.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika varmasti siirtyä käsittelyssä olevaan kuntien valtionosuuslain muuttamista koskevaan lakiesitykseen. Ministeri tältä osin puhui jälleen keskiarvoista. Kunnallistaloudella menee keskimäärin hyvin, ja kyllä kai se vielä tällä hetkellä niin on. Ensi vuodesta ei todellakaan tiedä, kyllä talouden kehityksessä on niin synkkiä pilviä, että voi olla rajukin muutos menossa, jolloin siis edelleen — minäkin yhdyn siihen, mitään uutta varsinaisesti sanomatta käytyyn keskusteluun nähden — eriarvoistuminen ja eriytyminen on tavattoman voimakasta ja siihen pitää nyt puuttua. Myönnän, kiitos ministeri Korhoselle, että hallituksen esitys on oikeansuuntainen minunkin mielestäni. Myönnän sen avoimesti ja kiitos siitä, mutta kehitys juoksee edellä karkuun hurjaa vauhtia. Se on asia, joka huolestuttaa varmasti meitä maakunnista ja vielä maaseudulta olevia edustajia, jotka toivon mukaan jonkin verran kannamme huolta vielä niistä ihmisistä, jotka siellä ovat.

Kunta itsessään ei ole mikään itsetarkoitus, vaan ne ihmiset, yritykset ja elinkeinoelämä, jotka niissä toimivat, niiden elämisen edellytykset ja oikeudenmukainen kohtelu. Se on se tärkeä kysymys. Todellakin ja erityisesti niissä vaikeuksissa olevissa kunnissa ei ole sosiaali-, terveys-, koulu- ja muita palveluita järjestämässä yksityistä sektoria, joka on siellä, missä taloudellisesti menee hyvin. Vaihtoehtoja siellä ei ole. Jos kunta ei palveluja järjestä, niitä ei kukaan järjestä. Nyt sosiaali- ja terveyspuolella, sairaanhoidossa, on valtavia ongelmia ja laskut kasvavat ja maksajien määrä ja maksukyky heikkenevät koko ajan. Tilanne on todella vakava.

Asukaslukuun voimakkaasti sidottu valtionosuus on hankala näiden väestöään menettävien kuntien osalta. Siihen pitäisi vielä voimakkaammin puuttua kuin tämä esitys tekee.

Edelleen indeksikorotusten puolittaminen, jos oikein ymmärrän, iskee kaikkein eniten niihin kuntiin, joissa valtionosuuksien merkitys kunnan taloudessa on suurin. Nämä kunnat ovat niitä heikkoja kuntia, joissa peruspalvelujen tarve esimerkiksi väestön vanhenemisen myötä on vain kasvussa. Eli indeksikorotusten puolitus pitäisi kyllä eduskunnassa kumota ja täydellinen kokonainen indeksikorotus tehdä. Sillä ei valtavan suuri vaikutus ole, mutta se olisi kuitenkin oikea suunta. Eikä se kasvattaisi sitä suhteellista eroa, mitä puolittaminen merkitsee; suhteelliset erot siinä vielä kasvavat kohdentumisen lisäksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on monia muitakin asioita käsitelty, mutta en ehkä niihin paneudu, kun aika kuluu. Totean vain kokonaisuutena sen, mihin itse pohdintojeni jälkeen olen päätynyt ja pienen kunnanvaltuuston puheenjohtajanakin nyt tällä erää: vaikka meillä menee varsin kohtuullisesti, harkinnanvaraista rahoitusavustusta tarvitaan ehdottomasti, kun tilanne on tällainen. Siinä mielessä hämmästelen, että hallitus esittää ensi vuodelle 30 miljoonaa euroa pienempää määrärahaa harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin kuin tänä vuonna, eli tämän vuoden isommasta potista pitää saada oikeudenmukainen osuus. Mutta ensi vuodelle sitäkin pitäisi kyllä lisätä, koska kriisiytyvien kuntien määrä lisääntyy ja kriisin syvyys on pahenemaan päin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ratkaisuna voitaisiin nyt selvittää perin pohjin, pitäisikö yhteisövero, jonka määrä kyllä saattaa nyt olla laskussa, ohjata kokonaan valtionosuusjärjestelmän kautta kunnille. Siinä on tiettyjä ideologisia ongelmia, mutta valtionosuus menisi oikeudenmukaisesti silloin niille kunnille, joiden taloudellinen tilanne on heikompi, koska valtionosuusjärjestelmässä on laskentamalli, mutta yhteisöveron jaossa ei oikeudenmukaista laskentamallia varsinaisesti ole eli sitä tasauselementtiä.

Olisin valmis siihen, että yhteisövero hoidettaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta kunnille. Se edellyttää kuitenkin voimassa olevan valtionosuusjärjestelmän uudistamista niin, että se sittenkin vielä kohdistuisi oikeudenmukaisemmin. Muun muassa viittaan siihen, mitä edellä sanoin. Kolmas keino on oikeastaan vielä verotulojen tasausjärjestelmän ongelmien selvittäminen ja lisäpanostus siihen, jolloin voidaan alenevien ja huonosti kehittyvien verotulojen aiheuttamia kunnallistalouden vaikeuksia korjata.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä toisen kerran esille perustuslain näkökulman. Mielestäni perustuslain 6 § pitäisi nyt ottaa myös valiokunnassa luettavaksi ja katsoa, onko tilanne kuntien talouden osalta jo sellainen, että kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä ja näiden peruspalvelujen edessä. Nimittäin kehitys on mennyt niin huonoksi monissa kunnissa, että ihmiset joutuvat lakisääteisten peruspalvelujen heikosta tasosta ja puutteesta kärsimään ja suunta on entistä huonompi. Eli pitää katsoa valiokunnassa se, täyttyykö hallituksen toiminnassa meillä enää edes perustuslaki, joka on varsin tuore.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi kritisoi aluekeskusohjelmaa siitä, että se jakaa maata kovin eriarvoisella tavalla. Pari huomautusta:

Ensinnäkin kannattaa huomata se, että näille aluekeskusohjelmille on asetettu aika tarkat tavoitteet sen ympäröivän alueen suhteen ja tavoitteita ja seuraamuksia tullaan myös seuraamaan. Jos ne eivät täyty, niin saattaa olla, että tällainen aluekeskusohjelma putoaa siitä ohjelmakehikosta pois ja jokin parempi tulee tilalle.

Toinen huomio on, kun ministeri Korhonen puhui kahdeksan kohdan ohjelmasta, se, että suosittelisin ed. Kankaanniemelle, että hän lukisi myös ne seitsemän muuta kohtaa siitä ohjelmasta, koska ohjelma muodostaa kokonaisuuden. Väitän, että jos hän näin tekisi, hänen näkemyksensä siitä, miten aluekehittäminen tällä hetkellä kohdentuu, merkittävästi avartuisi.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi, te totesitte, että kunta itsessään ei ole tarkoitus, vaan siellä olevien ihmisten hyvinvointi. Kysynkin teiltä, ed. Kankaanniemi, oletteko te miettinyt kuntien yhdistymistä, jolloin myöskin valtio on tulossa vastaan uusilla porkkanoilla eli yhdistymisavustuksilla. Tähän saakkahan on saanut kaksivuotista avustusta, ja nyt se olisi jopa viisivuotinen avustus. Tällä on tarkoitus myös vähentää harkinnanvaraisten avustusten tarvetta.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa rouva puhemies! Pari tarkennusta, ettei jää väärää mielikuvaa.

Ensinnäkin siihen, mitä ed. Peltomo sanoi: seuraavana esityslistalla on kuntajakolain muuttaminen. Kaikki edelliset varmaan, jotka puheenvuoroja ovat käyttäneet, kannattavat sitä lämpimästi ja sydämestä, (Eduskunnasta: Kyllä!) mutta siihen kohta palaamme.

Mutta ed. Kankaanniemelle: Ensinnäkään en tiedä, mistä sellainen ennuste on tullut kriisikuntien lukumäärästä, että se on kasvamassa. Kuthanekin arvion mukaan, jossa ovat Kuntaliitto ja valtio mukana, ei ole näin tapahtumassa, vaan päinvastoin näillä toimilla, jotka me olemme nyt panneet aikaiseksi, nimenomaan kriisikuntien lukumäärää vähennetään ja saatetaan tasapainoon. Te kaipasitte harkinnanvaraisia rahoja lisää. No, ei siinä sinänsä mitään, mutta ensi vuonna Keski-Suomi tulee saamaan 185 miljoonaa markkaa näiden järjestelyjen kautta. Täältä ne isot ratkaisut syntyvät. Täältä ne tasapainotustoimet on mahdollista toteuttaa. Ei niin, että harkinnanvaraisten avustusten määrää jokin 10 miljoonaa liikutellaan sinne tai tänne. Me puhumme koko tässä ratkaisussa reilun 2,1 miljardin markan rahoituskokonaisuudesta. Kymmenet miljoonat ovat tärkeitä, mutta tässä syntyvät isot ratkaisut.

Kinastelu lisäysperiaatteesta: Ei se mitään kinastelua ole, siitä on vain näköjään kaksi erilaista oppia. Seurantakomiteat ovat käsitelleet asiaa, välillä käsitelleet jopa kiivaastikin asiaa, mutta ei sieltä mitään erilaisia näkemyksiä ole tullut. Sitä on käsitelty useita eri kertoja, ja joka kerran on todettu, että Suomen osalta periaatetta ei ole rikottu. Ei minun tarvitse siitä kinastella kenenkään kanssa. Oman näkemykseni tuon kyllä esille.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin oikealle totean, että avartumista toki tarvitsen, mutta kehitys maassa ja alueilla ja varmaan Pohjois-Karjalassakin kertoo hieman muuta kuin paperilla olevat seitsemän tai kahdeksan kohtaa edellyttäisivät. Kannattaa seurata kehitystä eikä hallituksen papereita.

Arvoisa puhemies! Kuntien yhdistymisasiaa minä lämpimästi kannatan, ja on hyvä, että aikaa jatketaan ja lisätään mahdollisuuksia antaa tukea sille. Mutta ei se välttämättä ongelmia poista, vaikka Suomesta tehtäisiin yksi kunta, ne ovat siellä huonosti kehittyvillä alueilla. Jos niille käännetään selkä, niin kuin monella tavalla on tapahtunut, ongelmat vain kasvavat. Ei se ole automaatti, vaikka on ihan paikallaan, että siihen suuntaan mennään.

Ministerille totean vain lyhyesti, että kriisin määrittely on tietysti varmaan yhtä vaikea kuin YK:lle terrorismin määrittely, eli voimme eri tavoin kuvata sitä tai miettiä, minkälainen kunta on kriisissä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En tietenkään kiistä niitä ongelmia, joita on tietysti myöskin Pohjois-Karjalassa, mutta jotenkin minua häiritsee se, että oppositio on ottanut asiakseen arvostella aina näitä toimenpiteitä yksi kerrallaan. Siitä tulee väkisinkin semmoinen kuva, että väärin sammutettu. Minusta kannattaisi hieman katsoa monessa muussakin asiassa sitä, mistä se kokonaisuus muodostuu, eikä nokkia aina yksi kerrallaan näitä toimenpiteitä erikseen.

Jukka Vihriälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Puuttuisin ennen menoa lakiehdotukseen siihen keskusteluun, jonka ed. Pekkarinen täällä aloitti, eli kun hallituksen esitykset annetaan perjantaina ja tulevat lähetekeskusteluun jo tiistaina, kaikki kansanedustajat eivät pysty niihin perehtymään, ei ole teknisesti mahdollista perehtyä. Nytkin on 18 lakiehdotusta esittelyssä, jotka ovat sinänsä tärkeitä. Ymmärrän sen, että tämän käytännön muuttaminen on aika vaikeaa, jos meinataan pysyä eduskunnan aikataulussa. Meidän on kai pakko tähän tyytyä.

Tämä tietenkin vaatii meiltä edustajilta myöskin aktiivisuutta, eli kun tietää, milloin lakiesitykset tulevat, pitää olla odottamassa niitä tai ainakin antaa jonkun sitten hakea, jos ei niitä muuten saa, ja valmistautua. Ehkä voisi olla viisasta, että siitä informoitaisiin aikaisemmin, milloin ne tulevat, niin että tiedettäisiin valmistautua niihin. Hallituskin voisi ne päivittää aikaisemmin ja ilmoittaa niistä myöskin edustajille. Se ehkä helpottaisi tätä tilannetta ja kritiikkiä, jota täällä on ihan oikeutetusti tuotu. Onhan tänään lähetekeskustelussa niin merkittäviä, isoja lakiesityksiä, että niihin ei yhden ja kahden tunnin aikana pysty perehtymään.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy todeta se, että kyllä laki kuntien valtionosuuslain muuttamisesta, jo täällä käytetyin sanoin, oikean suuntainen on, mutta täysin riittämätön, herra ministeri Korhonen. Näinhän asia on. Emme me pääse siitä mihinkään, että eivät Suomen kunnat tänä päivänä, ennen kaikkea kuntalaiset, ole tasa-arvoisessa asemassa maan eri osissa, verrataan sitä sitten millä mittarilla tahansa. Kyllä kai meidän se on tässä salissa aivan avoimesti myönnettävä.

Mutta minusta on hyvä, että hallitus on tuonut tämän lakiesityksen. Yleisperusteluissa todetaan ja pitänee paikkansa, että alueellisesti tarkastellen suurimmat vähennykset kohdistuvat Uudenmaan kuntiin. Asukasta kohti laskettuna suurin positiivinen muutos kohdistuisi Lappiin, Kainuuseen, Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaan. Minusta näin Etelä-Pohjanmaan miehenä tätä on mukava lukea, että täällä on tämmöinen positiivinen signaali. Myöskin oman kuntani kohdalta tämä tuo tiettyä parannusta. Esitys on täysin riittämätön, mutta kuitenkin, täytyy nyt antaa se vähäinen tunnustus, mitä voi antaa, koska sen voi joutua kohta ottamaan takaisin, jos esitys ei ole riittävä. Mutta tällä hetkellä näin on syytä todeta.

Arvoisa puhemies! Kyllähän yksi suurimmista ongelmista tänä päivänä myöskin kuntien näkökulmasta katsottuna on räjähdysmäinen muuttoliike. Olemme eilen kuulleet ja tänään nähneet julkisuudessa ennusteita siitä, mitä tapahtuu vuoteen 2010—2030 mennessä. Onhan se murheellista luettavaa syrjäseutujen ja maan tasapainoisen kehityksen kannalta. Kunnat ovat tässä keskeisessä asemassa, mitä niissä tapahtuu. Muuttoliike näyttää hurjalta. Tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla Pääkaupunkiseudulle, kolmeen Pääkaupunkiseudun kuntaan, muutti noin 4 500 asukasta. Se on hirveä määrä. Monta pientä kuntaa on jo käytännössä muuttanut tämän vuoden aikana Pääkaupunkiseudulle. Keskittyminen jatkuu ja jatkuu. Tässä sopisi kysyä: Mitä hallitus on tehnyt ja aikoo tehdä? Onko tämä lakiesitys nyt sitten muuttamassa oleellisesti tätä suuntaa? Toivottavasti ainakin jollain tavalla, mutta mielestäni aivan riittämättömästi. Kerkiääkö se enää muuttamaan, onko virta mennyt jo niin pitkälle, että ei ole oikeastaan mitään tehtävissä tietyillä syrjäseuduilla?

Arvoisa puhemies! Täällä on puututtu ministerin suulla ja myöskin monissa puheenvuoroissa aluekeskusohjelmiin. Itse olen sitä miettinyt, tarvitaanko meillä jatkuvasti ohjelmia kuntien ja maakuntien kehittämiseksi. Kyllä varmasti joitakin ohjelmia tarvitaan ja aina uusia. Minusta meillä on jo myöskin organisaatioita ihan riittävästi, kun löytyisi vain rahaa ja löytyisi maksajia, miten ne saadaan käytäntöön.

Tästä aluekeskusohjelmastakin ajattelee näin, eikö meillä olisi ollut riittävästi ohjelmia jo. Meillä on uudet toimivat te-keskukset, maakuntien liitot, meillä on maakuntien keskuspaikat, keskuskaupungit ja tämä organisaatio, jonka kautta ne vähäiset rahat, mitä nyt aluekeskusohjelmiin on ohjattu, olisi voitu ohjata ja tällä tavalla tehostaa maakuntien ja sitä kautta myöskin syrjäisten seutujen asemaa. Kyllä hyvin pahalta tuntuu ainakin, sanoisin, henkisessä mielessä, kun ajattelen omaa aluettani koskevaa Seinäjoen ohjelmaa, joka on sinänsä ihan hyvä asia, mutta kun siinä on mukana, vaikka sanotaan että se on aluekeskusohjelma, kuitenkin kaupunkeja, jotka ovat lähes sadan kilometrin päässä Seinäjoesta, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta sitten ne ympäröivät pienet maalaiskunnat ovat sieltä pois. Kyllä näiden kuntien päättäjät ovat kysyneet, onko heidät unohdettu, jätetty jonnekin kuoppaan näiden kaupunkien ulkopuolelle. On totta kai hyvä, että niitä kehitetään, ja toivon mukaan jotain säteittäistä vaikutusta, lähtee näihin pieniinkin kuntiin. Näinhän sen olla pitäisi, mutta ei näillä rahamäärillä sinne paljon lastuja lentele.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä täytyy antaa hallitukselle tunnustus, mutta jos tämä ei johda mihinkään, tunnustus pitää ottaa pois sen jälkeen.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minunkin on pakko nyt hivenen omassa puheenvuorossani puuttua keskusteluun lakiehdotusten antamisesta eduskunnalle.

Muistanpa sen ajan 90-luvun alusta, jolloin oltiin tilanteessa — tosin aika oli hivenen toisenlainen — että eduskunta käsitteli vielä saman vuoden puolelle budjettia, jonka piti tulla voimaan vuoden alusta, ja lakiehdotukset, budjettilait, tulivat myöhään eduskuntaan. Tästä tilanteesta asia on korjaantunut tavattoman paljon. En usko, että hallitus tahallaan pimittää budjettilakien antamista eduskunnalle. Järjestelmä on vaan tämän kaltainen.

Täytyy muistaa se, että budjettilakeihin liittyy myös valtava valmistelutyö. Toisaalta meidän kohdaltammehan tilanne on myös sillä tavalla vähän parempi, että meille tulee luettelo niistä budjettiin liittyvistä lakiesityksistä, joita hallituksen on tarkoitus antaa, joten sillä tavalla päästään ihan valmistelunkin kautta mukaan.

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin lukeudun niihin kansanedustajiin, jotka uskovat, että ministeri Korhonen tekee töitä hartiavoimin sen puolesta, että kuntatalous kehittyisi myönteiseen suuntaan. Haluan uskoa sillä tavalla, että koko hallitus on tämän tavoitteen takana, vaikka on selvästi ollut havaittavissa vähän ministerin väristä riippuen pieniä näkemyseroja, miten tästä taaperretaan eteenpäin. Kyllä tosiasia tietenkin on se, että ensi vuoden budjettiin ja siihen liittyviin lakiehdotuksiin sisältyy useita jopa aika merkittäviäkin kuntataloutta vahvistavia ja vakauttavia toimenpiteitä. Tietysti tosiasia on se, että kokonaisuutena kuntatalous vahvistuu, siitä ei pääse mihinkään.

Näihin ehdotuksiin sisältyy myöskin rakenteellisia uudistuksia, jotka, niin kuin hyvin tiedetään, vähentävät kuntien riippuvuutta suhdanneherkistä yhteisöverotuloista ja hillitsevät myöskin jossain määrin kuntien välistä taloudellista eriytymistä, mutta pakko on kyllä ihan rehellisyyden nimessä todeta se, että kyllä viimeaikainen kehitys, itse asiassa koko 90-luku, on ollut sitä, että kuntatalous on eriytynyt. Tämä on mielestäni se syvä huolen aihe, joka meidän pitää tiedostaa.

Eriytymistä vauhdittaa aika tavalla tietenkin se, että muuttoliike maassa on todella paha. Se aiheuttaa, totta kai, kasvukeskuksiin omia kipuongelmia, mutta sitten toisaalta niissä kunnissa, missä muuttoliike on ulospäin, erittäin suuria probleemeja.

Tästä tullaan tietenkin siihen kysymykseen, ovatko nämä toimet, mitä esimerkiksi valtionosuuslain muuttamisen kautta tehdään, riittäviä. Täällä on todettu myöskin ministerin suulla, että eiväthän ne riittäviä ole. Kyllä meidän pitäisi pystyä nyt vähintään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen tilanteeseen, että toteutettaisiin valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus. Se ei ole helppo urakka ja vaatii varsin paljon työtä ja varmasti kompromissien hakemistakin, mutta nykyjärjestelmä ei kaikkia kuntia tule missään tapauksessa pelastamaan. Vaikka tuloja pyrittäisiin monella tapaa, jopa veroäyriä korottamalla, hakemaan lisää ja toteuttamaan melkoisia menoleikkauksia, niin on hyvin monta kuntaa, jotka eivät selviä kuntien perustehtävästä, palvelujen tuottamisesta. Vaikka tehdään molempia toimenpiteitä, niin tilanne on tavattoman vaikea.

Välttämättä, vaikka itse olen sitä mieltä, että seuraava hallituksen esitys, jota käsitellään, on hyvä ja täytyy ilman muuta viedä tässä salissa, toivon mukaan vielä yksituumaisesti, eteenpäin, niin eivät kuitenkaan kuntaliitokset kaikissa tapauksissa ole pelastavia kuntatalouden osalta. Meillä on kuntarakenne sen kaltainen, että ilman muuta on toteutettavissa järkeviä kuntaliitoksia, joilla saadaan kuntataloutta hoidettua ja ennen kaikkea sitten kuntalaisten palveluja parannettua. Seutuyhteistyö, josta on puhuttu tavattoman paljon, on mielestäni edennyt viime vuosien aikana todella hyvään suuntaan. Itselläni ja meillä Keski-Suomen kansanedustajilla on omasta maakunnastamme kokemusta muun muassa Jyväskylän kaupunkiseudulta, miten seutuyhteistyötä voidaan omaehtoisesti, ilman että tarvitsee huutaa valtiota apuun, tehdä ja viedä asioita eteenpäin. Uskon, että me jossain määrin olemme tässä onnistuneet, joskin on samalla todettava kuitenkin se, että kyllä meillä kuntataloudessa Jyväskylän seudulla on myöskin ongelmia. Elikkä seutuyhteistyötä mielestäni tulee vahvistaa, ja hallitus on omalta osaltaan kyllä niitä toimia nyt sitten monilla tavoin tukenut ja tukemassa.

Kun puhutaan aluekehitystoimista ja aluekeskusohjelmista, tottahan tietenkin on se, että se 40 miljoonaa markkaa, mitä esitetään aluekeskusohjelmiin varattavaksi ensi vuoden talousarviossa määrärahaa, on pieni määräraha, mutta on ymmärrettävä niin, että sillä luodaan edellytykset ja rakenteet ja muu hyvä tulee yhteistoiminnan tuloksen kautta erilaisten ohjelmien toteutumisen myötä. Niin paljon kuin aluekehitysohjelmatyötä on jossain mielessä kritikoitu ja kyseenalaistettu, onko siinä mitään järkeä, niin minusta hyvää siinä on ollut kuitenkin se, että kunnat ovat nyt istuneet saman pöydän ääreen, miettineet yhdessä asioita, eivät pelkästään yhden kunnan näkökulmasta, vaan alueen näkökulmasta.

Uskon niin, että jo tämä on mahdollistanut sen, että ryhdytään tehostetumpiin toimenpiteisiin. Aika tulee näyttämään sitten, miten tässä käy. Esimerkiksi oman maakuntani alueen osalta uskon, että Jyväskylän aluekeskusohjelma, hyväksytään tarkistusselvitysten jälkeen tähän ohjelmaan mukaan samaten kuin Jämsän seudun aluekeskusohjelma myöskin. On todettava se, että Jyväskylän kaupunkiseutuohjelmaan on liittynyt lähes puolet Keski-Suomen maakunnan kunnista. Tällä pystytään sitä Jyväskylän seudun positiivista kehitystä säteilyttämään tälläkin tavalla laajemmin koko maakuntaan. On pieniä kuntia myöskin mukana. Uskon, että ohjelma on sen kaltainen, että myöskin sillä on erittäin piristävä vaikutus meidän elinkeinoelämäämme.

Rakennerahastojen osalta, puhemies, haluaisin vielä sen ehkä tässä lopuksi sanoa, että ensimmäinen rakennerahastokausihan oli pikkuisen harjoittelua. Me emme kaikilta osin pystyneet ulosmittaamaan sitä, mitkä olisivat mahdollisuudet olleet näihin kehittämistoimiin. Uskon, että tästä on joka tapauksessa pystytty oppimaan. Käsitykseni on se, että tälle rakennerahastokaudelle me olemme lähteneet ihan toisinlaisin elkein eteenpäin. Oman maakuntani osalta ainakin olen varsin tyytyväinen siihen työhön, mitä maakunnassa on tehty.

Sen vielä haluaisin kuitenkin tähän ihan lopuksi sanoa, että kun aluekehitysvastuu — palaan takaisin aluekehitysvastuuseen — siirrettiin maakunnallisille liitoille, meidän pitää myöskin pystyä aika kriittisesti, ilman että osoitetaan yhtään mihinkään suuntaan, tarkastelemaan sitä, olemmeko pystyneet maakuntaliittojen kautta ihan vastaamaan siihen toiveeseen ja tavoitteeseen, mitä aluekehitysvastuun osalta liitoille on langetettu.

Puhemies:

Olen ilmoittanut, että vastauspuheenvuoroja tulee enintään ed. Oinosen jälkeen, laaja debatti. Tarkoitan "suppean laaja", sillä nyt on käytetty 37 puheenvuoroa tästä asiasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Kiitoksia, arvoisa puhemies! On hyvä kuulla kiitoksia ministeri Korhosen suuntaan. Ne on aiheesta annettu. On myös hyvä kuulla, että niitä ei tule vain hallituspuolueilta, vaan myös opposition kansanedustajat ovat tätä kertoneet. Uskon, että ed. Kankaanniemi on ihan rehellisesti tuonut esiin omia mielipiteitään täällä, positiivisia kiitoksia.

Kuitenkin kysymyksessä on kova haaste, se, että meillä on runsaat 400 kuntaa. On todella erilaisia kuntia. Täällä puhutaan kuntien eriytymisestä. Itse kotkalaisena kansanedustajana haluan viitata siihen, että ongelmakuntia on myös ihan etelässä ja rannikolla. Muun muassa tässä mielessä nyt tällä hetkellä oma kotikuntani yllättäen. Viime vuoden loppupuolella ei ollut tällaista tilannetta. Se on siis syntynyt tämän vuoden aikana. Näin ollen tämä koskee tietysti koko yhteiskuntaa. Tilanteet nopeasti muuttuvat. On jo ehditty tekemään monissa kunnissa negatiivisia lisäbudjetteja kuluvan vuoden aikana. Ensi vuoden budjetteja käännetään taas aivan uuteen tilanteeseen verrattuna vuoden 2000 lopun budjettivalmisteluun.

Hallitus on lähtenyt liikkeelle, yrittänyt ja tehnyt tekoja, ja tekojahan tässä nyt käsitellään, mikä on hyvä asia. Keskiarvoisuus on myös ongelma. Se tuli esiin. Jos pää on uunissa ja lämpötila on yli 200 astetta ja jalat ovat pakastimessa, keskiarvoisesti voi mennä kohtuullisen hyvin. Näinhän ei kuitenkaan ole. Tämä on yleinen ongelma, joka ei ratkea katsomalla vain numeroita vaan nimenomaan katsomalla jokaisen kunnan todellisen tilanteen lävitse. Uskon, että tämä viesti on keskushallinnossa ymmärretty.

Edelleen sairaanhoidon, terveydenhoidon järjestäminen, vanhustenhoidon järjestäminen on kuntien tehtävänä. Tähän nimenomaan keskushallinnon pitää tuoda apua. Kunnat eivät selviydy tästä. Jo nykytilanne viestittää siitä. Täällä tuli aikaisemmin esille, että Kuntaliiton kuntien toisaalta ja toisaalta valtiovallan on tehtävä keskenään sopimus, jolla taataan palvelujen jatkuminen myös tulevaisuudessa.

Mikä liittyy sitten maakuntaliittojen te-keskusten rooliin ja toimintaan aluekehitysvastuun täyttämisessä: Itsellänikin on tilaisuus toimia maakuntaliiton hallituksessa. Kyllä itsekritiikkiä pitää myös maakuntaliittojen harrastaa sikäli, että ei ole varmasti aina pystytty ottamaan sitä tehtävää vastaan ja osattu hoitaa sitä. On erilaisia maakuntaliittoja. Etelä-Karjalan liitto on mielestäni hoitanut asiat paremmin kuin Kymenlaakson liitto tässä mielessä. Oppimista on. Yhteistyötä maakuntaliittojen välillä tarvitaan puhumattakaan siitä, että aluekeskusten välillä tarvitaan yhteistyötä. Kymenlaaksossa on varsin selkeä esimerkki, Kouvolan aluekeskushanke ja Kotkan aluekeskushanke. Niiden niputtaminen yhteen ja yhdessä eteenpäin vieminen on esimerkiksi oman maakuntani kannalta ratkaisun avain, ei vastakkainasettelu.

Totean lopuksi, arvoisa puhemies, että seuraava hallituksen esitys 129 on myös erittäin mielenkiintoinen. Kun aikaa on jo paljon kulunut, lopetan tähän.

Iivo  Polvi  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa verrattain ansiokkaasti ja asiantuntevasti arvioitu kuntien talouskehitystä 90-luvulla, samaten koko valtionosuusjärjestelmää ja siinä toteutettuja muutoksia.

On selvää kai se, että meidän on myönnettävä se tosiasia, että kunnallistalous kokonaisuudessaan viime vuosina on selvästi vahvistunut. Kokonaisuudessaan tilanne on suhteellisen hyvä. Suurin ongelma on kuntien välisten erojen kasvu.

Aikaisemmin ed. Manninen aivan ansiokkaasti arvioi koko valtionosuusjärjestelmää ja toisaalta sitä muutosta, mikä kuntien taloustilanteessa on 90-luvulla tapahtunut, ja on syytä todeta, että hän on aivan oikeassa siinä, että vielä 90-luvun puolivälissä kuntien vuosikatteet asukasluvulla mitattuna olivat suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Sen jälkeen tilanteessa on todella tapahtunut eriytymistä. Se johtuu tietenkin monista eri tekijöistä.

90-luvulla laman vaikutukset toisaalta tulojen kasvun vähenemisenä, toisaalta tiettyjen menojen lisääntymisenä kunnallistaloudessa toteutuivat ensi sijassa ja ensin nimenomaan niillä alueilla, missä väestöä on paljon ja missä kunnallistalous tällä hetkellä on suhteellisen hyvä. Mutta ne kunnat joutuvat ottamaan iskut vastaan ensin. Työttömyys kasvoi siinä vaiheessa rajuimmin, nopeimmin taajama-alueilla. Se eteni Itä- ja Pohjois-Suomeen hitaammalla aikataululla. Nyt palautuminen tapahtuu käytännössä samassa järjestyksessä. Se tietenkin näkyy kuntien taloustilanteessa. Tulopohja ei kasva samassa tahdissa, missä se kasvaa niillä alueilla, joilla kehitys on kääntynyt selvästi jo aikaisemmin nousuun. Toisaalta tietyt sosiaalitoimen ja terveydenhuollon menot ovat lähinnä korkeasta työttömyydestä johtuen poikkeuksellisen korkealla tasolla. Ne ovat niitä tekijöitä, jotka osittain selittävät, ainakin osittain, eriytyvän kehityksen.

Kaiken kaikkiaan kunnallistalous kokonaisuutena ottaen on tasapainossa, mutta erot kuntien välillä suuret, mikä on se suurin ongelma. Minusta tässä hallituksen esityksessä puututaan nimenomaan siihen ongelmaan. Tällä selvästi tasoitetaan kuntien välisiä eroja, jos sitä tarkastellaan kokonaisuutena. Valtionosuusjärjestelmään tuodaan käytännössä lisää rahaa, mitä muun muassa ed. Manninen puheenvuorossaan kaipasi. Tässä se käytännössä toteutuu.

Sen lisäksi, että järjestelmään tuodaan lisää rahaa, jos kokonaisuus otetaan huomioon, mitä eri lakiesityksissä on, siinä myös tasoitetaan kuntien kesken taloudellisia eroja. Arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmästä luopuminen on merkittävä sellainen keino. Siinä liikutellaan kuitenkin mittavaa rahamäärää kuntien välillä uudella tavalla. Aikaisemminhan käytännössä tilanne oli niin, että useimmat niistä kunnista, joiden talous oli heikointa, käytännössä olivat arvonlisäveron palautusjärjestelmässä maksumiehen roolissa, ja ne kunnat, lähinnä taloudellisesti vahvat kunnat, joilla oli kykyä investoida, voittivat järjestelmässä. Nyt siitä järjestelmästä ollaan luopumassa eli edetään selvästi oikeaan suuntaan. Tuetaan niitä kuntia, joiden talous on kaikkein pahimmassa ahdingossa. Eli kaiken kaikkiaan ollaan aivan oikealla tiellä. Totta kai aina asetelma on niin, että voidaan mainita, että suunta on oikea ja toimenpiteet sinänsä oikeita, mutta ne ovat riittämättömiä, niin kuin täällä on monessa aikaisemmassa puheenvuorossa todettu.

Riittävyyttä voitaisiin tietenkin osittain paikata tai lisätä sillä, että toteutetaan valtionosuuksien osalta indeksitarkistus täysimääräisenä. Minusta se on suuri virhe, että se on jätetty edelleen puoleksi. Tiedän sen, että budjettiriihen yhteydessä asiaa on pohdittu ja käsitelty ja sisäministeri aivan oikein on ollut korotuksen kannalla. Valitettavasti niistä hallinnonalueista, joita indeksikorotus markkamääräisesti eniten koskettaa — sosiaali- ja terveydenhuolto — vastuussa olevat ministerit eivät sitä näytä pitävän kovin välttämättömänä. Toivon, että näitä esityksiä valiokunnassa käsiteltäessä asiaa vielä mietitään uudelleen ja indeksikorotus toteutetaan täysimääräisenä. Se on yksi keino, jolla tuetaan nimenomaan heikommassa asemassa olevia kuntia. Siihen kannattaa valiokunnissa vielä panostaa.

Muuttoliike on tietenkin se asia, joka suuria ongelmia kuntien talouteen aiheuttaa. Se on selvä tosiasia. Mutta ne keinot, millä siihen vaikutetaan, ovat kohtalaisen vaikeasti löydettävissä. Täällä on viitattu Norjan malliin, sen mahdolliseen toimivuuteen, ja kiistelty jopa siitä, onko sillä ollut merkitystä vai ei. Minä en jaksa kovin paljoa senkään mallin varaan laskea. Kehitys on yleismaailmallisesti etenemässä tiettyyn suuntaan. Sitä on vaikea muuttaa. Pitäisi muuttaa näiden lähtömuuttoalueilla olevien ihmisten asenteita. Asenteiden muuttaminen on verrattain vaikeaa.

Minusta, jos katsotaan niitä tutkimuksia, selvityksiä, mitä on tehty vaikkapa peruskoulun yläasteen oppilaiden keskuudessa siitä, mikä on heillä ajatus asumisesta nykyisellä paikkakunnalla, pääsääntöisesti lähtökohta on se, että on muutettava suurempiin kaupunkeihin, eli tietty asenne on olemassa. Siihen vaikuttaminen on kohtalaisen vaikeaa, tai ainakin siihen tarvitaan mittavat rahamäärät, jos sitä pyritään muuttamaan.

Ed. Manninen analysoi valtionosuusjärjestelmää, josta hän puheenvuorossaan totesi, että siinä ajaudutaan umpikujaan. Tietyllä tavalla, jos järjestelmää ei ajoittain tarkisteta eikä sitä pidetä ajan tasalla, muuteta, ed. Mannisen arvio on valitettavasti oikea. Siihen suuntaan ajaudutaan. Sen takia valtionosuusjärjestelmän uudistusta kokonaisuudessaan pitää tarkistella. Tällä hetkellä tietenkin yhteisövero on se keskeinen asia, joka suurimpia eroja kuntien välisessä taloudessa on erityisesti 90-luvun puolivälistä lukien aiheuttanut, ja sen epätasainen jakautuma kuntien välillä. Nythän sekin näiden esitysten myötä osittain muuttuu ja siinä mielessä palvelee myös erityisesti heikomman tulotason kuntia.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion ja kuntien kesken tulisi saada aikaan kuntasopimus, joka turvaisi rahoituksen kunnille kansalaisten peruspalvelujen tasapuoliseksi hoitamiseksi asuinkunnasta riippumatta. Tämän ajatuksen varsin monet edustajat ovat jo täällä sanoneet, mutta tähän tulisi pitkäjänteisyyden vuoksi päästä. Kuntataloutta on vahvistettava ja vakautettava. On päästävä siihen, että voidaan myös kunnissa olla varmoja tulevaisuuden suunnittelusta ja myös rahoituksesta nykyistä paremmin.

Kuten täällä monet ovat sanoneet, nyt käsiteltävä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntien valtionosuuslain muuttamisesta on kylläkin oikean suuntainen mutta ei ole riittävä. Tähän me kaikki varmasti yhdymme ja yhtyminen on todellista, koska niitä kuntia, joissa ihmisten perustarpeitten hoitaminen on vaikeaa, on parisensataa. On hyvä, että monet kansanedustajat haluavat antaa panostaan myös kunnallisen vastuun kantajina. Silloin omakohtaisesti voi tietää, mitkä ovat tilanteet, kun vuosikate on negatiivinen ja budjetit alijäämäisiä. Veroprosenttien ja kiinteistöverojen korottamisilla on myös omat rajansa. Meidän on todella löydettävä sellaiset ratkaisut, että se rahallinen voimavara, mitä kunnat saavat kansalaisten peruspalvelujen hoitamiseksi, olisi riittävä.

Helposti meillä suuri yleisö syyllistää kuntapäättäjiä ja kunnallisvirkamiehiä asiasta. Mutta tilanne on meillä ajautunut yhteiskunnassa siihen, että kuntien veropohja on osaltaan kaventunut, muuttoliike on vienyt tuloja tuovaa väkeä pois paikkakunnilta ja kuitenkaan menojen tarve ei ole vastaavasti voinut vähentyä. Muun muassa terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menot kasvavat sairastavuuden lisääntyessä, väestön ikääntyessä, ja infrastruktuuria ei ole mahdollista vähentää siinä suhteessa kuin väki vähenisi. Meillä on suuri epäkohta maassa se, että niillä alueilla, joilla seudullisesti muutamassa vuodessa jonkin pikku kunnan väkimäärä muuttaa pois, olisi valmista infrastruktuuria: olisi kouluja, terveyspalveluja, tieverkostoa. Ihmiset muuttavat parempaa toimeentuloa etsiessään nimenomaan Pääkaupunkiseudulle, ja täällä joudutaan investoimaan, mikä taas on osaltaan rasitus. Meidän pitäisi saada sellainen kehitys aikaan tässä maassa, että muuttotappioalueet voisivat pitää väkensä ja jopa niin, että siellä voitaisiin väestöpohjaa lisätä. Tämä ei ole tietysti yksittäisillä lakimuutoksilla aikaan saatavissa oleva asia vaan todellakin vaatii hyvin monitahoista toimintaa, kaikilla sektoreilla mahdollisuuksia elinkeinotoiminnan kehittämiseen, kuten monin tavoin on haluttukin tehdä.

On puhuttu maakunnallisista liitoista, joille on annettu maakunnallinen aluekehitysvastuu. Tässä on tietysti se kritiikin sija, että helposti maakunnallisissa liitoissa maakunnan laita-alueet jäävät sivuun. Tämä on osaltaan semmoinen valitettava todellisuus, joka tahtoo toteutua, vaikka sitä ei kukaan haluaisikaan. Maakuntakeskukset helposti vahvistuvat tässä kehityksessä, ja reuna-alueet eivät tule saaneeksi sitä piristystä, jota ne todella tarvitsisivat.

Uusi aluekeskusjärjestelmä toisaalta lupaa, mutta toisaalta sen anti ei ole riittävä. Toki yhdyn lämpimästi muun muassa ed. Reijo Laitisen puheenvuoroon keskisuomalaisena edustajana, että muun muassa Jyväskylän seudun ja Jämsän seudun aluekehitysohjelmat tulisi saada mukaan, jotta ne voisivat osaltaan säteillä ja muodostaa vuorovaikutusta koko maakuntaan, mutta samalla pitää kantaa vastuuta maakunnasta reunojaan myöten. Taajamien ja maaseudun välillä on vuorovaikutus. Keväällä kävi Hangon kaupungin lähetystö puolustamassa Hangon varuskuntaa, ja lähetystö toi esille sen, että heillä Hangossa ei ole ympäröivää maaseutua. Kylläkin merta on, mutta se vuorovaikutus, mikä voi olla kaupungin ja maaseudun välillä, puhtaasti maantieteellisistä syistä ei voi tuolla toimia.

Jotta aluekehitys olisi tasapainoista, sen tulee silloin olla tasapainoista sekä maaseudulla että taajamissa. Maaseudulla tällä hetkellä on nyt todella se ongelma, että monilla kylillä kyläkoulut ovat uhanalaisia. Esimerkiksi meillä Keuruun Liesjärven koulun lopettamista suunnitellaan ja samalle kylälle aikanaan toivon mukaan saadaan Valtatie 18, Jyväskylä—Vaasa-valtatie, ja edelleen siitä pikitieyhteys Keuruun keskustaan. Mutta jos kylän perusedellytyksiin kuuluva kyläkoulu joudutaan kuntatalouden tasapainottamisen takia lopettamaan, hyvin tärkeä kylän kehittymiseen ja elinvoiman säilymiseen liittyvä perusedellytys on silloin menetetty. Kunnat tarvitsisivat tätä apua hyvin pikaisesti.

Samoin erikoissairaanhoidon menot ovat hyvin voimakkaasti nousseet. Tietysti voidaan niillekin etsiä syitä, mutta nämä ovat niitä menoja, joista kunnat joutuvat kantamaan vastuuta. Hoito- ja hoivatyössä, tehtiinpä sitä sairaaloissa, vanhainkodeissa tai nimenomaan omaishoidon parissa kodeissa, kaivattaisiin kipeästi lisäpanostusta. Muun muassa kodeissa tapahtuva omaishoitotyö on hyvin suuresti riippuvainen kunnan voimavaroista, ja jos ne voimavarat ovat monissa kunnissa rajalliset, niin kuin tiedämme, omaishoidon hyvätkään ajatukset eivät voi toteutua. Syynä on kuntatalous, ja tästä kärsivät ihmiset.

Se, että kuntien veropohja osaltaan kaventuu, oli 90-luvulla nähtävissä, kun metsäverotuksessa tapahtui muutos pinta-alaveropohjalta myyntiveropohjalle. Tämä osaltaan vei maaseutukuntien vakaata verotulopohjaa. Tämä oli tuolloin aavisteltavissa, mutta Kuntaliiton näkemyksiä, joita silloin tuotiin esille, ei valitettavasti päätöksenteossa riittävästi voitu ottaa huomioon.

Arvoisa herra puhemies! Apua kuntien talouteen tarvittaisiin enemmän kuin tämä esitys vielä on lupaamassa. Toivon, että jatkovalmistelussa tiedostettaisiin se tilanne, mikä kunnilla on kuntalaisten perustarpeitten hoidossa, ja voitaisiin valtion puolelta kantaa se vastuu, joka valtiolle kuuluu.

Ed. Biaudet merkitään läsnä olevaksi.

Liisa   Hyssälä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu maakuntien liitoista. Nehän kytkeytyvät kuntatalouteen hyvin olennaisesti. Täytyy todeta, että kun lainsäätäjä on aikoinaan liitoille asettanut tehtäväksi alueellisen kehitysvastuun, se on unohtanut siitä jämäkän kannanoton sen puolesta, millä resursseilla ne sitä toteuttavat. Kun esimerkiksi Varsinais-Suomen liitossa juuri tällä viikolla on käsitelty ensi vuoden budjettia, maksukorotuksista kunnat ovat jo aika nyreissään. Sieltä on tullut viestiä. Tämänkin päivän sanomalehdessä oli, että korotukset ovat ehkä kuntien kannalta kovin suuria eivätkä kunnat ole kovin helposti maksuosuuksiaan suorittamassa. Tässä on selvä ristiriita, että aluetta pitäisi kehittää, mutta millä varoilla muutoin kuin kuntien osuuksilla? Tuskinpa maakuntien liitoissa mitään löysiä on, että siellä olisi mitään turhia toimintoja, vaan nimenomaan on aluekehitykseen kuuluvia toimintoja.

Arvoisa puhemies! On puhuttu myöskin kuntataloudesta ja todettu hyvin monellakin suulla, että parannusta on tulossa, mutta parannukset ikävä kyllä syödään tehtävälisäyksillä kiireen vilkkaa pois. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävälisäyksiä esimerkiksi ensi vuonna on laskettu erään arvion mukaan olevan 826 miljoonaa markkaa. Sekin saattaa olla kovin alimitoitettu.

Mistä nämä lisäykset syntyvät? Valiokunnassa todettiin jo silloin, kun asiaa käsiteltiin, että on selvää, että kuntouttavaan työtoimintaan ei varmasti tule riittämään se rahoitusosuus, joka siihen varataan. Asiantuntijatkin olivat jo sitä mieltä, että yksikköhinnan pitäisi olla korkeampi. Myöskin hammashuollon laajennus, joka ensi vuonna astuu kokonaisuudessaan voimaan, varmasti tulee aiheuttamaan kustannuspaineita, joskin hammashuollosta kunnille on myöskin tuloja.

Lääkärilakko on aiheuttanut kunnille myöskin huomattavia menoeriä. Erään arvion mukaan rahoitusalijäämää ensi vuoden budjetin lisäksi kunnat joutuvat maksamaan 250 miljoonaa markkaa. Edelleen lääkärisopimuksen yleisen tason ylittävän osan on laskettu olevan noin 300 miljoonaa markkaa. Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveydenhuollon menolisäyksiä on 1,4 miljardia markkaa, joita ei ole budjetissa sinänsä laskettu olevan. En tiedä, millä nämä kaikki pystytään kunnissa kattamaan.

Varmasti nyt joudutaan tekemään myöskin maksutarkistuksia, jotta taloutta saadaan tasapainoon. Siinä on se ongelma, että maksutarkistukset saattavat vähentää palvelujen käyttöä. Myös esimerkiksi terveydenhuollossa jo tänä päivänä kotitalouksien maksama osuus, 24 prosenttia, kustannuksista on Oecd-maiden huippua. Korotusta ei varmasti kovin helposti voida sinne enää laittaa.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kriisi on johtanut hyvin monilla aloilla myöskin palvelujen tuottamisen kriisiin. Terveydenhuolto on hyvä esimerkki. Siellä alkaa olla kohtalonkysymys siinä, miten kansalaiset saavat eri puolilla maata tasaveroisesti juuri niitä palveluja, joita jokapäiväinen elämä vaatii, perusterveydenhuollon palveluja, puhumattakaan erikoissairaanhoidosta, joka on ruuhkautunut pahoin ja maksaa kunnille maltaita tällä hetkellä.

Tässä on työryhmä, joka selvittelee asioita, mutta uudistukset tulevat vasta seuraavalla vaalikaudella. Tässä tarvittaisiin kipeää ensiapua, nopeita toimenpiteitä ja tätä kautta myöskin kunnille resursointia terveydenhuollon parempaan järjestämiseen. Toivon kuitenkin, että jotain valoa tunnelin päässä kunnillekin lähivuosina alkaisi näkyä.

Hannu Aho /kesk:

Puhemies! Tätä asiaa on paljon pohdittu ja tästä voi tietysti puhua koko illan, mutta viittaan edustajien Mannisen ja Korvan käyttämiin hyviin puheenvuoroihin. Niihin voin täysin yhtyä.

Ministeri Korhoselle sanoisin niistä paljon puhutuista lisäyksistä, mitä budjetissa tulee kuntatalouteen, että ne ovat niitä varmasti, mutta monesti jäävät myös teiltä huomioon ottamatta ne menot, joissa on nousua ollut. Esimerkkinä voisin sanoa, että omassa kunnassa yksistään opettajien eläkemenot lisääntyvät 2,3 miljoonaa. Kyllä nämä lisäykset vain tekevät siellä aika paljon. Kyllä pitäisi pystyä todellista lisäystä myös tulemaan. Samoin indeksitarkistuksen pitäisi olla täysimääräinen, ja kysyisin, missä viipyy verotulojen tasausjärjestelmä. Nostetaan se 90 prosenttiin, niin rupeavat asiat muuttumaan. Kyllä pitäisi silloin edetä oikeaan suuntaan.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! En haluaisi ryhtyä opettamaan edustajaa lukemaan budjettikirjaa, mutta ehkä se on syytä tehdä. Yleisperustelujen sivulla 19 on käyty kustannusvaikutukset läpi, joissa muun muassa opettajien eläkemaksut on huomioitu, totta kai. Eihän näitä asioita nyt hatusta oteta. On tuloja ja menoja, ja ne näkyvät kyllä budjettiperusteissa.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti käydystä keskustelusta. Lapin kansanedustajat ovat nostaneet esille Norjan mallin. Minun käsiini on sattunut Kotimaa-lehti viime vuoden lopulta, jossa Lapin te-keskuksen johtaja Pirkko Nieminen tyrmää kovin sanoin Norjan mallin. Hän toteaa:

"Norjan mallin soveltaminen Lappiin sellaisena kuin se on Norjassa toteutunut on Lapin te-keskuksen johtajan Pirkko Niemisen mielestä valtiontaloudellisesti ja muutoinkin epärealistinen. Henkilöihin kohdistuvina valtion verohelpotuksina sillä ei edes saataisi sellaista lisäpotkua, jota Lappi nyt kipeästi tarvitsisi muuttoliikkeen estämiseksi." Edelleen te-keskuksen johtaja laskeskelee, että jos jokaiselle lappilaiselle annettaisiin 1 000 markan verohelpotus, rahaa tarvittaisiin 200 miljoonaa markkaa. Itse kukin käyttäisi sen omiin tarpeisiinsa, eikä siitä jäisi pysyvämpää hyötyä. Sen sijaan hänestä panostamalla sama määräraha esimerkiksi keskitetysti tietoyhteiskunnan rakentamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tai elinvoimaisen yritystoiminnan laajentamiseen vaikutukset olisivat aivan eri luokkaa.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että jos maksuhelpotukset kohdennettaisiin suoraan uusia työpaikkoja luoville yrityksille ja työnantajamaksujen alueelliseen porrastamiseen, nämä voisivat vaikuttaa nopeastikin. Nämä voisivat luoda sitä, mitä monessa maakunnassa tänä päivänä tarvitaan, eli työtä ja työpaikkoja. Siinä mielessä erilaisia alueellisia kokeiluja mielestäni tulisi kannustaa.

Norjan mallissa puhutaan myöskin opintolainojen anteeksiannosta. Siitä olen samaa mieltä te-keskuksen johtajan kanssa, että opintolainojen anteeksiannon todelliset vaikutukset jäisivät nekin vähäisiksi. Suuret opintolainat ovat nykyään harvinaisia. Enkä usko, että millekään maakunnalle on siitäkään mitään hyötyä, että joku valmistuva henkilö jää vain siksi aikaa maakuntaan, kunnes saa opintolainansa anteeksi.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Herra puhemies! Kuntien talouteen merkittävästi vaikuttaa, niin kuin täällä on tullut ilmi, myös terveyshuolto, sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito. Kyllä tekee mieli sanoa se seikka, että jokaisessa kunnassa, kun ensi vuoden talousarviota mietitään, nimenomaan erikoissairaanhoidon kustannukset ovat vahvassa nousussa eikä siihen vaihtoehtoa kyllä näytä olevan.

Ajattelen asiaa myös niin, jotta kuntalaiset tulisivat tasa-arvoiseen asemaan, voitaisiinko harkita ja ainakin selvittää sitä, että erikoissairaanhoidon kustannukset siirrettäisiin valtion hoidettavaksi kokonaisuudessaan. Siihen liittyy myöskin negatiivisia tekijöitä, tiedän sen, mutta jos ajatellaan tasa-arvoa kuntalaisten kannalta, mielestäni asia pitäisi selvittää.

Ed. Hyssälä otti myöskin maakunnan liittojen aseman esille. Maakunnan liitoille kunnat ovat pahana siitä, että niihin menee rahaa. Minusta, jos maakunnan liitot aikovat olla vahvoja ja käyttää sitä edunvalvontatehtävää, mikä niille on annettu, myöskin lakisääteistä tehtävää tällä hetkellä, ne tarvitsevat varoja. Jos kuntien talous on kunnossa, kyllä maakuntien liitoille täytyy löytyä myöskin taloudellisia resursseja. Sitä varten ne on perustettu.

Timo E.  Korva  /kesk:

Herra puhemies! Eduskunnassa tuntuu käytävän jatkuvasti miekkataistelua Norjan mallia vastaan, ikään kuin nyt sitten jostakin erityisesti Norjan mallia olisi täällä suositeltu. Kun kuuntelee keskustelua, tuntuu kuitenkin siltä, että ne, jotka puhuvat näistä malleista, eivät selvästikään tunne näiden mallien sisältöä. Kun puhutaan siitä, mitä Lapin liitto ja Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien liitot ovat esittäneet, emme ole missään vaiheessa esittäneet Norjan mallia sellaisenaan otettavaksi käyttöön.

Mutta todettakoon tuosta mallista, jonka vain harvat tuntevat, että kun siitä pyydetään arviointeja, arvioinnit Norjastakin tulevat sillä tavalla, että nimenomaan Norjan kauppa- ja teollisuusministeriötä vastaava laitos tyrmää mallin, mutta kun kysyy Pohjois-Norjan yliopistojen ja Pohjois-Norjan tutkimuslaitosten tekemiä tutkimuksia, ne poikkeuksetta puoltavat.

Lapin liitto ja muut Pohjois-Suomen maakuntien liitot ovat teettäneet niin sanotun yleisen tasapainon mallin erään amerikkalaisen tutkijan ja suomalaisen tohtorin tekemänä. Selvityksessä on nyt vertailtu näitä erilaisia suomalaisia ehdotuksia, ja tuloksena todetaan panos—tuotos-malleja ym. ekonometrian parhaita malleja käyttäen, että tehokkainta aluepolitiikkaa työllistämisen nimissä ja myöskin valtiontalouden kannalta edullisinta tulisi olemaan sotumaksujen porrastus tai niiden leikkaaminen. Myöskin arvonlisäveron poistaminen työltä olisi tehokas, mutta kallis malli. Vielä todettakoon henkilökohtaisista tulomalleista, joita on esitetty esimerkiksi Pohjois-Suomen maakuntien liittojen osalta, että tämän selvityksen mukaan niiden vaikutus työllisyyteen on heikko.

Mutta toivoisi, kun täällä näistä malleista puhutaan, että hieman paremmin perehdyttäisiin asioihin eikä tuolla tavalla yleisesti nakeltaisi sinne tänne näitä kysymyksiä.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! En nyt usko, ed. Korva, että täällä yleisesti heitellään esimerkiksi Norjan mallista. Väitän melkein niin, että aika moni tässä salissa työtä tekevä kansanedustaja on tutustunut Norjan malliin, ja hyvä niin, niin kuin moniin muihinkin malleihin, joilla on pyritty tehokkaampaan aluepolitiikkaan. Itse olen myöskin sitä mieltä, että sellaisenaan Norjan malli ei tule soveltumaan meille käyttöön otettavaksi, mutta siinä on elementtejä ... (Ed. Korva: Ei kukaan ole esittänyt!) — Ei olekaan esittänyt, mutta hyvä, että siitä puhutaan, kun se on noussut esille täällä monta kertaa.

Itse olen sitä mieltä, että siellä on todellakin monia hyviä elementtejä, jotka voitaisiin ottaa käyttöön Suomessa. Oikeastaan on pakko kysyä, kun ministeri Korhonen on näihin asioihin perehtynyt, niin Norjan malliin kuin eräisiin muihinkin malleihin; onko hallitus nyt antamassa joitakin sellaisia esityksiä, joilla alueellista eriarvoisuutta voitaisiin tasata muun muassa niin, että työnantaja- ja sosiaaliturvamaksuja joillakin alueilla alennettaisiin kenties porrastetusti, t&k-panostuksia lisättäisiin, elinkeinopolitiikkaa vahvistettaisiin ja yrittäjyyttä voimakkaammin tuettaisiin. Kyllä tässä ed. Korva ja monet muut, jotka ovat näistä asioista puhuneet, oikealla ladulla ovat.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda myös huolen niistä kunnista, jotka ovat muuttoliikettä vastaanottamassa. Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla asuntojen vuokrat ja ostohinnat ovat karanneet jo tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Aivan kriisiytymistilanteessa on myös asunnottomuuden lisääntyminen. Ihmiset muuttavat lähteäkseen etsimään parempaa elämää, ja vastaanottava kunta joutuu vastaamaan myös tähän ihmisten odotukseen. Joudumme investoimaan kouluja, päiväkoteja, sosiaali- ja terveyspalveluita.

Toisaalta nyt on nähtävissä esimerkiksi Helsingissä, että talouden kehitys erityisesti it-alalla on vaikuttamassa siihen, että yhteisöverotuotot ja Helsingin kaupungin talous ovat lähtemässä pysyvästi laskuun. Tämä mielestäni on myös osa kansallista huolta. Toivon, kun tämä keskustelu on ollut näinkin rakentavaa, että tulevaisuudessa myös valtio vastaa siitä, että niille kunnille, jotka nyt ovat luovuttamassa yhteisöveroja, joilta siirretään niitä muualle maahan, taataan se perustuslaillinen oikeus, että niissä selvitään muuttuvissa olosuhteissa kansalaisten lakisääteisistä palveluista.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Luin eräästä sairaskertomuksesta, että hakija asuu seudulla, missä valojen sammuttaja on jo syntynyt. (Ed. Stenius-Kaukonen: Oliko se Mäntän seudulla?) — Kyllä se koski Mäntän—Vilppulan seutua nimenomaan, ja oli aika karmeata lukea sellaista lääkärin kirjoittamaa tekstiä. Valitettavasti se taitaa pitää paikkansa, jos ei jotain saada aikaan.

Kun tänään on jo moneen otteeseen kehuttu lakiesitystä, mutta moitittu riittämättömäksi, niin voin olla vähän samaa mieltä. On tässä eilispäivänäkin oltu kolme tuntia kasaamassa kaupungin budjettia, ja täytyy sanoa, että ei ole helppoa. Kyllä vaikeata on, ja samanlaiset ovat eväät naapurikunnassa.

Ed. Vihriälälle, kun otitte esiin erikoissairaanhoitoasian. Tämä on erityisesti se seikka, joka meitäkin on painanut viime vuosina, kun on oltu noin 1 000 markkaa kalliimpia kuin erikoissairaanhoito keskimäärin koko maassa. Mietittiin, että jotain pitää tehdä, ja nyt meillä on tehty. Ensi vuoden alusta aloittaa ihan uusi kokeilu: Mäntän—Vilppulan terveydenhuoltoalue. Tässä pyritään kuntien kesken järjestämään asia niin, että erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito yhdistetään ja kaikki palvelut ostetaan Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä. Tavoitteena on päästä valtakunnan keskimääräiseen tasoon, joka on vähän korkeampi kuin Pirkanmaan keskimääräinen taso, mutta näyttää siltä, että ainakaan ensimmäisenä vuonna siihen ei päästä, koska siinä, totta kai, tulee monenlaisia kustannuksia, kun uutta asiaa lähdetään viemään lävitse, jolloin joudutaan huomioimaan monenlaisia asioita ja kenties vähän kalliimmin maksamaan. Tässä tietysti odotetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö jossain määrin näitä asioita myös tukee jonkinlaisilla avustuksilla.

Erikoissairaanhoito tulee olemaan aika monelle kunnalle, kuten totesitte, semmoinen kynnyskysymys, joka vie meidän budjeteistamme hirvittävän määrän rahaa. Onneksi sinne nyt vähän korotusta on tullut, mutta siellä on muutama muukin kohta, joka vaatii rahaa. Esimerkiksi Sailaksen — ei tainnut olla Sailaksen vaan Pekkarisen — esityksessä oli tuomitsematta jääneitten kohta. Ihmiset, jotka jätetään oikeudessa tuomitsematta ja viedään johonkin mielisairaalaan, tuhannen markkaa päivä, on pantu kuntien vastuulle, siis nämä rikoksesta tuomitsematta jätetyt. Jos me kuntapäättäjät pääsisimme oikeutta jakamaan, sen verran tervettä järkeämme jokaiselta rikolliselta löytäisimme, että saataisiin heidät tuomittua ja kulut valtion kassaan. Minusta siinäkin pitäisi edetä siihen suuntaan, että se maksaa, joka käskee. Tämä on oikeusministerille kerrottu, että näin se Pekkarinen esitti, että se siirrettäisiin myöskin valtion maksettavaksi eikä sitä jätettäisi kuntien kontolle.

Kokonaisuus siinä mielessä on hyvän suuntainen, että tasaus yläpäästä poistetaan. Jos vielä olisi saatu niin, että sitä ei tarvitse alapäässäkään alta sadan maksaa, kenties oltaisiin oikeammalla mallilla. Toivotaan, että tälläkin mallilla johonkin päästään, mutta en kuitenkaan itse luota siihen, vaan uskon, että seuraavan pykälän käsittely tulee tuomaan monelle kunnalle sysäyksen. Kun kuntajakolakia ruvetaan muuttamaan, niin 50 miljoonan markan jakaminen parin kunnan kesken saa aika monen keskustalaisenkin päättäjän pään tutisemaan, jätetäänkö se 50 miljoonaa markkaa ottamatta. Se on pienessä kunnassa aika iso raha.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä Norjan-mallista. Minusta ed. Laitinen puhui hyvin Norjan-mallista, ja myöskin ed. Korva on mielestäni ihan oikeilla linjoilla. Ei se sovellu tietenkään sellaisenaan Lappiin, mutta siinä on, niin kuin ed. Laitinenkin totesi, hyviä elementtejä. Ihmettelen, että se pitää joittenkin taholta heti suoraan kokonaan tyrmätä. Kuitenkin tarvitaan erityistoimia eräiden kuntien osalta niin Lappiin kuin muihinkin muuttoliikkeen kourissa oleviin kuntiin. Tällaisia toimiahan ministeri Korhonen on jo esittänyt muun muassa kolmelle kunnalle Lapin läänissä.

Sitten ihmettelen myös sitä, että Norjan-mallia epäillään, ettei se siellä toimi. Ainakin ihmiset ja asukkaat ovat siellä tyytyväisiä. Miten me tiedämme sitten paremmin, että he eivät olisi tähän tyytyväisiä? En ymmärrä tätä. Kyllä kai he itse sen paremmin tietävät. Olen tietenkin sitä mieltä, että meidän tulee kehittää oma Suomen-malli meidän vaikeille alueillemme.

Toinen varapuhemies:

Yhden minuutin vastauspuheenvuoro, ed. Peltomo.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nostin Norjan-mallin esille, koska se tuli keskustelussa monesti puheeksi. Siteerasin Lapin te-keskuksen johtajan näkemyksiä tähän asiaan ja voin pitkälti yhtyä hänen näkemyksiinsä siinä, että ei pelkästään säkistä rahaa jakamalla uusia työpaikkoja tule. Pohdiskelin, millä tavalla voisimme panostaa nimenomaan tietoyhteiskunnan rakentamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen, elinvoimaisen yri-tystoiminnan laajentamiseen, jotta tätä kautta saisimme uusia työpaikkoja. Minusta ne ovat pysyvämpiä toimenpiteitä.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi voisi yhtyä ed. Pekkarisen puheenvuoroon, minkä hän käytti alussa, jotta esitykset voisivat tulla vähän aikaisemmin. Toivon mukaan ministerit noteeraavat sen ja tätä systeemiä kehitetään siihen suuntaan. Nimittäin kansakoulupohjalla tähän tutustuminen on huomattavasti vaikeampaa. Tohtorit ja maisterit ja muutkin näyttävät olevan sitä mieltä. Ehkä ensi vuonna olisi tai viimeistään seuraavan hallituksen aikana vähän juoheampi tämä käytäntö, että kansanedustajat voivat tutustua vähän paremmin näihin esityksiin ja tietää yksityiskohdat paremmin. Nippu, joka pöydällä on, on sen verran iso, että kun sen läpi sanasta sanaan lukee ja vielä muistaakin, siinä on ainakin huonompimuistiselle poliitikolle tehtävää.

Malleista puheen ollen ehdottomasti kannatan semmoista mallia, Suomen-mallia, minkä ed. Valpas totesi. Voidaan vinkkiä ottaa eri paikoista hyvistä asioista ja huonot heitetään romukoppaan. Meillähän on käyty malleja katsomassa, ilmeisesti kansanedustajat ympäri maailmaa. Sieltä on tietysti poimittu, ainakin olettaisin, hyvät asiat. Aina kun valiokuntien matkoja suunnitellaan, siellä vähän pähkäillään, mihin nyt kannattaisi mennä, jos siellä jotain oppisi, ja mieluummin tietysti aina hyviä asioita. Ymmärrän, että ei huonoja malleja lähdetä ainakaan toteuttamaan.

Tässä esityksessä sinällään, mitä ollaan käsittelemässä, on hyvää sisällä. Jos katsoo vaikka Pohjois-Karjalan näkökulmasta, tämä antaa lisää meille sille alueelle rahaa ja ottaa rikkaammilta. Tämä on oikea Robin Hood -malli. Ainahan voi sanoa, jotta mikkään ei oo mittää eikä mikkää riitä ollenkaa, mutta mennään tässä oikeaan suuntaan. Ainahan toivoisi, että olisi enemmän ja semmoisia painotuksia yhä enemmän, että jostakin saavista otetaan lisää rahaa ja ohjataan kuntatalouteen. Totta kai on todella huonoja kuntia, joissa niiden palveluiden ylläpitäminen on jo vaikeata, mitä lakikin edellyttää. Olen sitä mieltä, että tämä on oikea suunta, hyvä suunta.

Nyt vain odottaisi, että kunnat lähtisivät tekemään enemmän yhteistyötä, enkä sulkisi pois sitäkään, jotta mentäisiin niin pitkälle, jotta kuntaliitoksiakin tapahtuisi. Seuraavassa pykälässä, jossa käsitellään porkkanarahoja, on vähän lisää markkoja tai euroja sille puolelle. Nimittäin ei kai ole itsetarkoitus, että joka kunnassa, pienessä kunnassa, on koko virkamieskaarti, ja se syökin suurimman osan niistä tuloista ja itse palvelujen tuottamiseen, joita ihmiset odottavat, ei rahoja jääkään. Toivoisi, että tässä löytyisi laajempi yhteisymmärrys, onpa sitten oppositio tai hallitusrintama kyseessä, koska tämä on jatkuvaa kädenvääntöä. Ainakin meidän seutukunnallamme vanhoilliset keskustalaiset heti, jos puhutaankin kuntaliitoksesta tai syvemmästä yhteistyöstä, näkevät siinä hirveitä mörköjä, mutta kun tiedetään, mihin ollaan menossa, ja väkiluku vähenee syrjäseuduilla, kyllä pitäisi löytää sellaisia elementtejä, että uskaltaa ottaa ihan rohkeasti kiinni asiasta ja katsoa, miten se tehtäisiin.

Nimittäin jos Suomi olisi neitseellinen, puhdas maa sillä tavalla, että ei olisi yhtään kuntarajaa tehty, niin moniko teistä piirtäisi sellaisen kuvion, joka tällä hetkellä on voimassa kaikkine sykkyröineen ja pienine kuntineen, joissa on muutama sata ihmistä kunnassa asukkaita, ja siihen luodaan oma byrokratia? Yhden kunnan asukasluku tarkoittaa Helsingin seudulla ilmeisesti yhtä taloa. Siitähän tietysti työttömyys kertaheitolla häviäisi, kun tehtäisiin niin pieniä kuntia, että jokainen kortteli Helsingissä olisi oma kuntansa. Ajatelkaa, miten paljon olisi kunnanjohtajia ja virkamiehiä.

Yksi näkökulma, joka tässä ei ole hirveän paljon puhuttanut, on eräs valtion rahojen saannin muoto eli tukityöllistäminen. Ennen kaikkea kun olen kiertänyt maakunnassa, tiedän, että työhallinnon varoja Pohjois-Karjalastakin palautettiin useita miljoonia markkoja. Sehän on ihan kuntien pöljyyttä, että ei oteta rahoja vastaan. Siellä olisi ollut ihmisiä, jotka olisivat tarvinneet tukitöitä, töitä olisi ollut tehtävänä. Kyse on vain siitä, ettei haluttu tämmöistä tehdä, se oli poliittisesta tahdosta kiinni. Se on yksi muoto, ne pitää hyödyntää kaikki, mitä on käytössä. Otetaan nekin markat pois sieltä. Samalla ei tule muuttotappiota, kun ihmiset voivat elää omalla paikkakunnallaan eivätkä lähde norkoilemaan kovin kauas. Tiedetään, mikä ennusteiden mukaan on tilanne, kohta väitetään, että on työvoimapulaa. Eikö meidän pitäisi osata sillä tavalla käyttäytyäkin Suomessa, että ei annettaisi niiden ihmisten karata pois, kun siellä syntyy sitten työpaikkoja, avautuu eläköitymisen myötä työtilaisuuksia? Nämä jutut pitäisi osata hoitaa sillä tavalla, oli malli mikä hyvänsä, että ihmisillä olisi elinmahdollisuus omilla kotikonnuillaan. Kohta kuulemma heitä tarvitaan. Joissakin valiokuntien kuulemisissa ovat jotkut väläytelleet, että pitää tuoda hoitajat jo Venäjältä ja Virosta. Kohta ei kuulemma metsureitakaan löydä mistään, ja tänä aamuna kuultiin, että metsäkoneen kuljettajista alkaa olla pulaa. Suomalaiset katsovat, etteivät halua työskennellä pusikoissa, kun ala ei ole niin arvostettu, vaan it-ala se on pop-juttua, tosin tällä hetkellä kyllä alamäkeen menossa, mutta kun opinahjot valitaan aikaisemmin, niin eihän sitä pysty välillä enää vaihtamaan metsäkoneen sarvikkoon.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Maan sisäinen muuttoliike on nyt ilmeisesti historiamme rajuin ja tuottaa tosi isoja ongelmia molempiin päihin maata, autioitumista yhtäällä, ja täällä tulevat sitten asuntojen hinnat, se kärkevin ongelma, eteen tällä alueella. Tulee myös Marian sairaalan tapauksia varmasti lisääntyvissä määrin.

Tarvitaan siis aluepolitiikan tehostamista. Tässä tarvitaan perinteisen aluepolitiikan tehostamista. Minä en tiedä yhtään sellaista perinteisen aluepolitiikan keinoa, joka olisi aikansa elänyt ja huono. Ei siellä mitään sellaista löydy, kun aletaan käydä sitä läpi. Mutta tarvitaan myös uutta keinovalikoimaa aluepolitiikkaan, ja Norjan-malli on hyvä. Mitä vikaa on Norjan-mallissa? Haluaisin käydä jonkun edustajan kanssa, joka näin väittää, läpi jokaisen Norjan-mallin kohdan. Kaikkihan ne ovat ihan myönteisiä, kun ajatellaan pohjoisessa asumista ja sen alueen asuttuna pitämistä. Ei sieltä löydy mitään kielteistä. Kysymys on vain siitä, mikä on asenne.

Myönteisenä pidän sitä, että alue- ja kuntaministeri on saamassa käyntiin kokeilun kolmessa pohjoisimmassa kunnassa eli Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa, joissa on Norjan-mallin tiettyjä piirteitä kokeilun kohteena. Toivon mukaan tämä kokeilu suoritetaan niin, että ne edut ovat riittävän selviä, jotta kokeilusta saadaan kiistattomia tuloksia, ettei tule sellainen tilanne, että jatkuu keskustelu siitä, oliko sillä merkitystä vai ei. Sittenpähän nähdään. Minä luotan täysin Norjan-malliin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täällä on Norjan-mallista puhuttu paljon. Minä viime keväänä pyysin Norjan-mallin, ja sitten se käännettiin norjan kielestä suomen kielelle. Kävin sen läpi. Siinä on perusideana se, että siellä on aluepolitiikassa paljon samoja elementtejä kuin meillä on niin sanotussa vanhassa, perinteisessä aluepolitiikassa, jota tarvitaan, niin kuin ed. Tennilä juuri sanoi. Sitä tarvitaan edelleen. Mutta sen lisäksi Norjan-mallissa on sellaisia elementtejä, jotka tuovat selvää rahaa niiden ihmisten taskuun, jotka joko jäävät tai muuttavat pohjoiseen, mistä muutoin luonnollisin markkinavoimien ehdoin ihmiset lähtevät pois. Se tapahtuu muun muassa niin, että siellä saa verovähennyksiä, saa korotettuja lapsilisiä, opintolainaa anteeksi jne. Nämä ovat sellaisia elementtejä, jotka ihan suoraan ihminen ja perhe tuntevat rahapussissaan ostovoimansa selvänä kasvuna, mikä helpottaa elämää siellä verrattuna siihen, että kaikki muuttaisivat Osloon tai Bergeniin.

Suomessa tällaisia keinoja tarvittaisiin myös. Varmaan kaikki Norjassa käytössä olevat keinot eivät ole sellaisinaan sopivia, Norjahan on maantieteellisesti hyvin erilainen maa kuin Suomi, mutta kuitenkin pohjois—eteläsuunnassa pitkä maa niin kuin Suomikin, ja meillä varmasti monilla alueilla juuri tällaiset voi sanoa ehkä ihmisiä palkitsevat järjestelmät pitäisi ottaa kokeiluun ja toteuttaa niitä. Nythän meillä toimii sellainen järjestelmä, että näistä miljardeista ja miljardeista markoista, joita annetaan — ihan hyvä, että niitä käytetään ja annetaan — suurin osa menee organisaatioille, suuri osa menee hallinnolle ja aika suuri osa viime vuosina on mennyt konsulteille. Se varsinainen, pysyvä, työllistävä vaikutus ja ihmisten, siellä kehitysalueilla, syrjemmässä olevien ihmisten, arkipäiväisen elämän helpottamiseen tuleva raha on vähentynyt koko ajan. On nimittäin käynyt niin, että mitä syrjemmässä asut, sitä huonommat palvelut sinulla on ja sitä korkeampi on sinun verotuksesi kunnallisverotuksen takia. Tosiasiassa meidän nykyinen systeemimme rankaisee syrjässä asuvaa huonojen palvelujen ja korkean verotuksen kautta. Tähän pitäisi puuttua ja palkita sitä, että ihminen jää tai että hän muuttaa sinne alueelle, jolle ei luonnollisella tavalla muuttoliikettä suuntaudu.

Eli Norjan-malli tältä osin on todella tehokas, kun se tulee ihmiselle suoraan näillä monilla eri keinoilla. Se ei jää ja häivy sinne johonkin hämäryyteen, niin kuin meidän mallissamme valitettavan paljon käy. En sano, että kaikki. Kyllähän meillä paljon näistä varoista menee ihan ok ja kehitystä tuo, mutta liian paljon jää hallintoon, liian paljon jää erilaisille organisaatioille ja aivan liian paljon konsulteille.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Norjan-mallista paljon puhutaan, mutta kannattaa myös miettiä, millä tavalla verotukselliset tai sosiaalimaksuihin ym. liittyvät tuet sitten kohdentuvat. Jos ajatellaan sitä, että kun tässä esitellään esimerkiksi opiskelijoiden opintolainojen anteeksiantamista, kun pysytään pohjoisessa, siinä on vähän sellainen köyhien reservaattiajattelun malli. Paljon tärkeämpää olisi vahvistaa osaamista esimerkiksi tukemalla yritysten avainhenkilöiden palkkaukseen liittyviä järjestelyjä eli käyttää vähän dynaamisempaa ja eteenpäin katsovampaa tapaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Norjan-mallista vain se, että meilläkin oli aikoinaan saman tyyppisiä etuja olemassa. Pohjoisessa oli esimerkiksi syrjäseutulisä, jolla saatiin päteviä ihmisiä opettajiksi, lääkäreiksi, poliiseiksi jne. Kun se poistettiin, ongelmat ovat nyt käsillä. Nyt on vaikea saada pätevää henkilökuntaa pohjoiseen. Tilanne on ajautunut sillä lailla paradoksaaliseksi, että köyhät kunnat useimmiten joutuvat maksamaan lisää palkkaa esimerkiksi lääkäreille omasta pussistaan. Kyllä valtion pitää tulla näihin jollakin lailla mukaan, tai sitten loppuvat pätevät työntekijät aivan strategisista tehtävistä pohjoisimmalla alueella. Semmoinen tilanne on nyt jo päällä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Asia on niin kuin viimeksi kuulimme. Jäi tuossa toteamatta, että Norjan-mallin loi ja otti käyttöön ei nykyinen vaan edellinen hallitus, jota kristillisen kansanpuolueen Kjell Magne Bondevik johti. Siinä olivat mukana keskusta ja liberaalinen Venstre-puolue. Viime aikoina on ollut sosialidemokraattinen eli työväenpuolue hallituksessa Norjassa. Se ei ole tätä mallia halunnut pitää entisellään voimassa. Ei sitä ole varmastikaan romutettu tällä ajalla, mutta nythän näyttää siltä, että norjalaisten onneksi Bondevik palaa pääministeriksi. Uskon, että aluepoliittisia keinoja sen kun vain lisätään. Toki täytyy muistaa, että Norjalla on varaa ehkä vähän paremmin kuin meillä. (Ed. Laitinen: Ehkä vähän paremmin!) Kyllä meilläkin olisi varaa lisätä, koska, niin kuin täällä mainittiin, ruuhkautuvissa kaupungeissa ja seuduilla kustannukset nousevat. Kansantaloudellisesti tämä kehitys, joka meillä nyt on, on tavattoman kallis.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Puhemies! Vielä Norjan mallista se, että se kehiteltiin Norjassa 80-luvun lopulla, ennen kuin Norja oli niin sanotusti rikas, ennen kuin siitä tuli niin sanotusti upporikas.

Mitä tulee viimeisiin kuultuihin asenteisiin eri puolueiden osalta, ed. Rajamäelle toteaisin, että Norjan sosialidemokraattinen puolue ennen viime vaaleja, siis vähän aikaa sitten pidettyjä vaaleja, erittäin voimakkaasti korosti Norjan mallin voimistamista pohjoisimmassa Norjassa. (Ed. Rajamäki: Ja tulos nähtiin vaaleissa!)

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama lyhyt kommentti.

Ed. Vihriälä on ihan oikeassa ottaessaan esille erikoissairaanhoidon kustannukset ja sen, mitä siinä voidaan tehdä. Minusta siinä pitää jotakin tasausjärjestelmää katsoa, mikä se sitten on, jolla se saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Minä luulen, että sairaanhoitopiirien kautta me saamme huomattavasti tehokkaammaksi sen kuin niin, että se tulisi valtiolle takaisin.

Sitten erityisiin malleihin. Ed. Tennilä on mielestäni oikeassa osin, ja osin se ongelma on monimutkaisempi. Norjassahan perusongelma, johon haetaan ratkaisua, on se, että isossa mittakaavassa Pohjois-Norjassa on töitä, mutta siellä ei ole tekijöitä. Meillä ongelma on päinvastainen. Meillä ei ole töitä. Meillähän olisi siellä tekijöitä, jotka muuttavat pois. Toisin sanoen meidän pitäisi pystyä luomaan töitä sinne, työpaikkoja. Siihenhän nyt yritetään hakea tiiviisti ratkaisuja. Silloin yritetään myös käyttää välineenä esimerkiksi työnantajamaksujen helpottamista, jota nyt kokeillaan, jos se saadaan läpi menemään, kolmessa pohjoisessa kunnassa.

Keskustelu päättyy.