3) Hallituksen esitys laiksi maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa
noudatettavasta menettelystä annetun lain muuttamisesta
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
laiksi maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa
noudatettavasta menettelystä annetun lain muuttamisesta
on sillä tavalla merkittävä asia, että olemme
hyvin paljon keskustelleet viime vuosina siitä maatalouden
byrokratiasta, mikä on merkittävästi
kasvanut Suomen EU-jäsenyyden myötä.
Hyvin paljon tulee myös kritiikkiä siitä,
millä tavalla kansallisesti käytetään
harkintaa erilaisten käytäntöjen täytäntöönpanossa.
Tässähän nyt päätetään
siitä euromäärästä, millä rajataan
takaisinperintää saaduista tukimaksuista. Aikaisemminhan
se on meillä ollut 300 markkaa, ja nyt tämä kyseinen
raja korotetaan 100 euroon. Vaikka tämä on pieni
asia, ymmärrän näin, että kuitenkin
koskettaa vuosittain jopa pariatuhatta tuensaajaa tällainen
pieni virhe, tästä aiheutuva takaisinperintä.
Kun nyt tämä raja nostetaan 100 euroon, se käytännössä merkitsee
sitä, että paljon tämmöistä harmillista
byrokratiaa, paperinpyöritystä voidaan eliminoida.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tästä jatkaen
ed. Karjulan puheenvuoroon täytyy sanoa, että kyllähän
valiokunta tätä asiaa on miettinyt oikealla lailla,
mutta onko miettinyt kansalaisen näköalasta, kuinka kokee
tämä viljelijä tai muu yrittäjä,
joka joutuu tämän takaisinperinnän kohteeksi.
Kyllä maalaisnäköalalla katsottuna 100
euroa on valtavan iso raha, tavattoman iso raha olemassa. Siihen nähden,
vaikka tässä virtaviivaistetaan tavallaan tätä rahaliikennettä valtionhallinnossa,
lopputulos ei kuitenkaan ole hyvä. Lopputulos, täytyy sanoa,
on sellainen, että siinä tehdään
ikään kuin sen tyyppinen ratkaisu, että vähätellään
sen rahan merkitystä. Minä ottaisin esimerkkinä,
kun näen, että ed. Oinonen on seuraava puhuja
tässä asiassa ja puheenvuoron pitäjä:
Silloin kun se on niin sanotusti kolehtirahan suuruinen raha, sen voi
jättää hoitamatta ja tekemättä ja
palauttamatta. Mutta kun tässä syntyy niin, että on
selvästi paljon suuremmasta rahasta kysymys, silloin ei tämä omaan
mielikuvaani mahdu eikä satu enkä voi käsittää,
että näin on tehty.
Mutta koska tässä nyt tuntuu niin, että olen
itse leimautumassa vakituiseen kaikkien hallitusten ja kaikkien
mietintöjen vastustajaksi, jätän nyt tällä kertaa
tämän suuremman arvostelun tässä tekemättä,
mutta ihmetyksellä katson, että maalaisnäköalaa
puolustava näkemys on tästä unohdettu
aivan tarkkaan eikä sitä ole tuotu tähän
mietintöön mukaan ja on sorruttu tähän
virkamiesten näköalaan, että 100 euroa
olisi ikään kuin pieni raha. Se ei ole. Niin kuin
vertasin äsken, kolehtirahan suuruinen raha on pieni. Sitä suurempi
on merkittävä raha köyhälle
viljelijälle.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin, että tässä on
se raja, mistä lähtien vasta ryhdytään
perimään tai jätetään
perimättä. Siinä suhteessa minä ymmärrän,
että tässä on ihan oikean suuntaisesta
kehityksestä kysymys, eikö niin? Mutta toivon,
että kun näitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä tarkastetaan,
näissä noudatettaisiin tervettä järkeä hyvin
paljon entistä enemmän ja vältettäisiin
pikkutarkkuutta ja ymmärrettäisiin kasvuolosuhteet — muun
muassa menneen kevätkesän märkyys oli
semmoinen vaiva, joka vaikeutti kunnollisia kylvötöitä — ja nähtäisiin
asiat terveellä maalaisjärjellä pikkutarkkuuden
asemesta. Toivoisin, että näihin suuntiin käytännön
toteutuksena näitä voitaisiin sitten toteuttaa.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä,
että olen ainut maa- ja metsätalousvaliokunnan
jäsen tässä salissa. Toivon, että edustajat
Karjula ja Oinonenkin pysyisivät salissa ja kuuntelisivat
asiaa nyt, kun puhutaan täällä. Nimittäin
tilannehan on nyt se, että niin paljon, herra puhemies,
kuin arvostankin ed. Seppo Lahtelan eräitä mielipiteitä ja
monia puheenvuoroja, niin nyt tällä kertaa kyllä minun
on valitettavasti todettava, että ed. Seppo Lahtela ei nyt
oikeastaan äsken kyllä tainnut olla selvillä siitä,
minkälaisen ratkaisun maa- ja metsätalousvaliokunta
on hallituksen esityksestä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa
noudatettavasta menettelystä annetun lain muuttamisesta tehnyt.
Nyt toivonkin, että ed. Seppo Lahtela hyvin tarkalla korvalla
ja herkällä tunnolla kuuntelisi, mitä aion
tästä mietinnöstä lausua. Muuten en
olisi itse asiassa tullut lausumaan tästä sanaakaan,
mutta, herra puhemies, tämä nyt vaatii näköjään
hieman tukiopetuksen luontoista puheenvuoroa.
Nimittäin kysymys on siitä, että kun
Euroopan unionia ja Euroopan komissiota täällä meillä Suomessakin
usein moititaan siitä ja vedotaan siihen, että Euroopan
unioni vaatii sitä ja tätä kommervenkkiä meidän
lainsäädäntöömme ja vaatii
monia sellaisiakin ratkaisuja, mitkä eivät ole
täällä meillä talonpoikaisjärjellä ymmärrettävissä,
niin tässä asiassa, kun hallitus esitti, että kun
on sattunut joku erreys viljelijälle, nämähän ovat
useimmiten nämä takaisinperittävät
summat johtuneet siitä, että viljelijä on
esimerkiksi tuki-ilmoitustaan, tukihakemustaan jättäessä tehnyt
jonkun inhimillisen erehdyksen taikka valvonnassa on todettu tämä erehdys
tapahtuneeksi, niin sen jälkeen lähtee tällainen
takaisinperintäprosessi käyntiin. Tähän
saakka Suomen lainsäädännön
mukaan nimenomaan tämän kyseisen lainsäädännön
mukaisesti kun on toimittu, tämä takaisinperittävä vähimmäissumma
on ollut 50 euron luokkaa.
Kun itse tarkastelin valiokunnan käsitellessä tätä asiaa
Euroopan unionin tästä asiasta antamaa Euroopan
komission asetusta n:o 2419/2001 — eli se on kahden
vuoden takainen komission asetus — missä asetuksessa
määritellään vähimmäissumma
100 euroksi, niin otin valiokunnassa aiheellisesti esille tämän,
että mitenkä nyt suu pannaan, kun komissio sallii
100 euron erreyksen, mutta me vaadimmekin 50 euron erreyksestä jo
takaisinperinnän käynnistämistä.
Ja kun vielä asiantuntijalausunnoissa oli todettu, että tällainen
takaisinperintäkustannus saattaa muodostua jopa moninkertaiseksi,
siis monikertaiseksi, tähän takaisin perittävään
summaan nähden, niin nyt todellakin Suomen eduskunnan maa-
ja metsätalousvaliokunta käytti tässä viisasta
harkintaa ja korotti takaisin perittävän summan
hallituksen esityksen 50 eurosta 100 euroon, siis komission sallimaan
vähimmäismäärään.
Tällä on hyvin pienet valtiontaloudelliset vaikutukset,
mutta tällä on erittäin suuret byrokratiaa
ja turhaa hallintoa keventävät vaikutukset. Tähän
me myöskin varmasti, ed. Seppo Lahtela, olemme pyrkineet kaikki
yhdessä: vähentämään
byrokratiaa, vähentämään turhaa
hallintoa ja tällä tavalla virkamiestenkin, niin
myös siellä piiri- ja paikallistasolla maataloushallinnossa
työtätekevien virkamiesten, työaika voidaan
käyttää sitten huomattavasti järkevämpiin
toimintoihin kuin tällaiseen turhan byrokratian pyörittämiseen.
Tässä pieni tukiopetuksen omainen katsaus talonpoikaisjärjen
käytöstä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa
ja tähän talonpoikaisjärjen käyttöön minä olen
ensi sijassa syypää.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Meillä tahtoo olla EU-asioissa ongelmana,
että liiankin pieniin asioihin puututaan, on liian paljon
byrokratiaa, on liian paljon valvontaa ja hallintoa. Tällainen
viesti tulee ainakin viljelijöiltä, jotka näiden
asioiden kanssa ovat päivittäin tavalla tai toisella
tekemisissä. Tässä mielessä,
arvoisa puhemies, maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdotus
takaisinperinnän korottamisesta 100 euroon on varmasti
paikallaan.
Arvoisa puhemies! Ehdotukseen sisältyy myös
toinen näkökohta. Jos ja kun asiantuntijakuulemisessa
on nostettu esille kysymys hakemuksen allekirjoittamisesta, niin
valiokunnassa on ainakin mietinnön perustelujen mukaan
käyty keskustelua siitä, pitääkö hakemus
allekirjoittaa. Valiokunta on tässä päätynyt
ratkaisuun, että tukihakemus on allekirjoitettava viitaten
muun muassa erääseen oikeustapaukseen EU:n piirissä. Tässä viitataan
myös sähköiseen allekirjoitusmahdollisuuteen.
Tämähän on nyt jo meillä mahdollista
näillä valtiopäivillä säädetyn
lain mukaan. Tämä on käytössä ollut
marraskuun puolelta muun muassa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa,
jossa potilasasiakirjoja, lähetteitä jo allekirjoitetaan,
kun niitä arkistoidaan sähköiseen arkistoon.
Tässä mielessä ollaan nyt siirtymässä myös
allekirjoituksen osalta uuteen aikaan ja tätäkin
on tervehdittävä ilolla, kunhan muutoin tähän
saadaan valmiudet aikaiseksi.
Seppo Lahtela /kesk:
Herra puhemies! Tässä ed. Hemmilältä saamani
opetuksen perusteella totean, että tietysti aavistuksen
verran sekoitin tämän kysymyksen tässä kolehdin
suuruutta määrättäessä,
että sataa markkaa ei makseta, eikä hoideta. Mutta
suora lainaus täältä kuitenkin, suuruusluokassa
oikealla tasolla ollaan olemassa, kun valiokunta toteaa, että "maa-
ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001)
7 §:n 3 momentissa on säädetty, että tukea
ei makseta, jos myönnetty määrä tukivuodelta
on hakijaa ja tukimuotoa tai tukityyppiä kohti pienempi
kuin 84 euroa." Tämä on melkein yhtä iso
summa kuin 100 euroa, ja siinä mielessä en alkuperäistä puheenvuoroani
peru, mutta tarkennan tämän näin nähden.
Ed. Väistön puheenvuoroon viitaten, tässä allekirjoituksen
osalta mielestäni, jos se on oikein täytetty tai
hoidettu, niin tällä nyt ei ole suurta merkitystä.
Mutta tässähän viitataan Ranskassa vuonna
1994 jätettyyn palkkiohakemukseen, mikä läpäisi
hallinnollisen tarkastuksen, ja sitten huomattiin, että allekirjoitus
puuttui. Kyllä täytyy sanoa, että vähän
tässä niin kuin ollaan pienissä asioissa,
mutta niinhän nämä Euroopan unionin asiat
tuntuvat muutenkin olevan, ettei niillä paljon maalaisjärjen
kanssa mitään tekemistä ole.
Yleiskeskustelu päättyy.