Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyyn tuleva hallituksen esitys tasa-arvolain uudistamiseksi sopii hyvin äskeisen keskustelun jatkoksi. Olemme käsittelemässä yhtä välinettä, jolla Suomesta tehdään tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Tämän hallituksen ohjelmaan tasa-arvoasiat on otettu laajasti mukaan, ja asetetut tavoitteet ovat hyvin kunnianhimoisia. Koskaan aikaisemmin eivät hallitusohjelmassa tasa-arvoasiat ole olleet näin laajasti esillä. Näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen ja toteuttaminen vaatii työtä koko hallituskauden ajan ja varmasti sen jälkeenkin.

Tänä syksynä tasa-arvoasioissa tapahtuu paljon. Tasa-arvolaki tulee nyt eduskunnan käsittelyyn, ja hallituksen tasa-arvo-ohjelma, jota kirjallisissa kysymyksissäkin on tiedusteltu, on juuri valmistumassa. Elokuun lopulla valmistui selvityshenkilö Tuulikki Petäjäniemen selvitys samapalkkaohjelman rakentamisesta. Ohjelman kokoamista jatketaan tämän syksyn aikana työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan kesken. Työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen on tärkeää tasa-arvon kannalta. Työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia tasataan ensi vuonna selvästi aikaisempaa enemmän. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan, mitä kaikkia kustannuksia perhevapaista aiheutuu. Tasa-arvoa edistävät myös ensi vuonna toteutuvat parannukset äitiys- ja vanhempainrahojen määräytymisessä peräkkäisissä synnytyksissä ja pätkätöissä.

Tasa-arvolain keskeisiä uudistuksia ovat tasa-arvosuunnitelmaan sisällytettävä palkkakartoitus, jolla naisten ja miesten palkkojen ja töiden samanarvoisuutta voidaan vertailla yli työehtosopimusrajojen, sekä toimenpiteet palkkatietojen saannin helpottamiseksi palkkasyrjintäepäilyissä. Tasa-arvosuunnitelma on tehtävä vähintään 30 työntekijän työpaikassa. Suunnitelman tekemättä jättämisestä seuraa lain uudistuksen jälkeen sanktio.

Valtavirtaistaminen on konkreettinen tapa edistää tasa-arvoa. Tasa-arvoa voidaan valtavirtaistaa myös kaikessa hallinnossa. Jokaisen virkamiehen asia on edistää tasa-arvoa ja ottaa huomioon omassa työssään se, miten toimenpiteet vaikuttavat naisiin ja miehiin. Tämän hallituskauden aikana valtavirtaistaminen ulotetaan koko valtionhallintoon. Sukupuolivaikutusten arviointi on jo otettu mukaan lainvalmisteluohjeisiin.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia esitetään nyt siis muutettavaksi. Ehdotuksella pannaan samalla täytäntöön Euroopan unionin muuttunut niin sanottu työelämän tasa-arvodirektiivi. Ehdotuksessa on huomioitu perustuslaissa tapahtuneet tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa koskevat muutokset samoin kuin hallitusohjelman tasa-arvoa koskevat tavoitteet. Ehdotus muuttaa tasa-arvolakia merkittävästi. Tavoitteena on todellakin ollut lain kokonaisuudistus.

Työpaikan tasa-arvosuunnittelua koskevia säännöksiä halutaan täsmentää. Tasa-arvosuunnitelman tulisi ehdotuksen mukaan sisältää selvitys naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Tasa-arvosuunnitteluvelvollisuuden täsmentämisellä, kuten palkkakartoituksilla, on huomattava merkitys naisten ja miesten samapalkkaisuuden edistämisessä ja sukupuoleen perustuvien palkkaerojen poistamisessa. Palkkakartoituksen avulla luottamusmiesten mahdollisuudet valvoa ja edistää samapalkkaisuuden toteutumista paranevat olennaisesti. Yksittäisessä palkkasyrjintäepäilyssä tasa-arvovaltuutettu voi työntekijän edustajan pyynnöstä pyytää työnantajalta palkkatietoja.

Tasa-arvosuunnittelun tehosteeksi ehdotetaan mahdollisuutta asettaa uhkasakko työnantajalle, joka laiminlyö suunnitteluvelvollisuuden tasa-arvovaltuutetun antaman kehotuksen jälkeenkin. Tasa-arvovaltuutettu voisi asettaa määräajan, jonka kuluessa tasa-arvosuunnitelma on laadittava. Tasa-arvolautakunta voisi tarvittaessa tasa-arvovaltuutetun esityksestä velvoittaa sakon uhalla laatimaan suunnitelman.

Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi määritelmät välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sukupuolen perusteella. Myös seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella ehdotetaan määriteltäväksi laissa kielletyksi syrjinnäksi. Kiellettyä syrjintää käsittelevät säännökset laajenisivat koskemaan oppilaitoksia peruskoulua lukuun ottamatta ja etujärjestöjä. Uutta olisi myös säännös, jonka mukaan käsky tai ohje harjoittaa henkilöihin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää määriteltäisiin syrjinnäksi.

Nykyisenkin lainsäädännön mukaan syrjinnän kieltoa työelämässä rikkonut voidaan tuomita maksamaan hyvitystä. Muutosehdotuksen mukaan kielletyksi syrjinnäksi ehdotetut vastatoimet, häirintä sekä syrjintä oppilaitoksissa ja etujärjestöissä tulisivat hyvitysvelvollisuuden piiriin. Hyvityksellä ei olisi enimmäismäärää työhönottotilanteita lukuun ottamatta. Kanneaika hyvityksen vaatimiseksi pitenisi kahteen vuoteen, poikkeuksena työhönottotilanteet, joissa kanneaika olisi yksi vuosi.

Lain soveltamisalaa halutaan laajentaa soveltuvin osin työ- ja palvelussuhdetta lähellä oleviin työn tekemisen muotoihin sekä vuokratyövoimaan. Työ- ja palvelusuhdetta lähellä oleva työn tekemisen muoto voi olla esimerkiksi tilanne, jossa itsenäinen työn suorittaja tarjoaa palveluja free lance -pohjalta tai koulutusharjoittelijan työskentely.

Ehdotuksessa tarkennetaan säännöksiä viranomaisille asetetusta tasa-arvon yleisestä edistämisvelvollisuudesta ja julkista valtaa käyttävistä toimielimistä. Muutoksilla halutaan edistää tasa-arvon valtavirtaistamista ja sukupuolivaikutusten huomioimista kaikilla elämänalueilla. Valtavirtaistamissäännös velvoittaisi viranomaisia ottamaan tasa-arvonäkökulman huomioon kaikessa toiminnassaan ja muuttamaan olosuhteet, jotka estävät tasa-arvon toteutumista.

Nykyisessä lainsäädännössä on kiintiösäännös, jonka mukaan valtion ja kuntien toimielimissä tulee olla vähintään 40 prosenttia sekä miehiä että naisia. Kiintiösäännös laajennettaisiin tässä esityksessä koskemaan kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiä ja tasapuolisen edustuksen vaatimus julkista valtaa käyttäviä toimielimiä.

Laissa säädetään syrjintäasiain käsittelyssä tuomioistuimissa ja muissa toimivaltaisissa viranomaisissa sovellettavasta todistustaakan jaosta.

Lain valmistelu ei ole ollut yksinkertaista. Sitä on tehty kolmikantaisessa työryhmässä. Lain hallituksen esityksessä saama muoto on vaatinut paljon neuvotteluja, sovittelua, sanamuotojen viilaamista, ja siinä mielessä sanoisin, että työtä on tehty paljon, jotta on saatu sellainen esitys, jota voisi luonnehtia lähes yksimieliseksi tällä hetkellä, mutta arvaan, että eduskunnassa nousee esille monenlaisia mielipiteitä.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 1901 naisille avautui mahdollisuus päästä virkoihin hakemalla ensin vapautusta sukupuolestaan. Yhteiskunnan konservatiiviset voimat pyrkivät kuitenkin pitämään kynsin hampain kiinni asenteistaan, sillä vielä 1890-luvulla valtiopäivillä varoitettiin, ettei saanut tehdä miehen avusta, naisesta, miehen kilpailijaa. Vuonna 1919 naiselle tuli oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta. Niin, sata vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen nähden tasa-arvo on lisääntynyt merkittävästi.

Hallituksen kokonaisuudistusesitystä tasa-arvosta on valmisteltu vuosikausia, ja se sisältyy Vanhasen hallitusohjelman tasa-arvokohtaan. Sosialidemokraatit, kiitos ministeri Mönkäreelle, ovat keskeisesti vaikuttaneet hallitusohjelman kirjauksiin ja itse tasa-arvolain sisältöön. Tasa-arvolain uudistus merkitsee isoa askelta työpaikkojen tasa-arvon edistämisessä. Tasa-arvolain valmisteluprosessi on ollut poikkeuksellisen vaikea. Taustalla on marraskuussa 2002 jätetty erimielinen mietintö, jonka jälkeen asiaa on valmisteltu työmarkkinajärjestöjen jatkoneuvotteluissa ja virkamiesvalmisteluissa. Meillä on nyt käsittelyssä kompromissi, jonka työnantajat ja työnantajia lähellä olevat tahot ovat joutuneet nikotellen nielemään.

Hallituksen esitys on merkittävä työelämän ja palkkauksellisen tasa-arvon edistämisen kannalta. Pelkkä laki ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan työpaikkojen asenteiden ja toimintatapojen muutoksia. Työnarviointitutkimukset osoittavat, että keskimäärin naiset ja miehet tekevät yhteiskunnassa yhtä vaativia töitä. Työn vaatima osaaminen, vuorovaikutus, ihmissuhdetaidot, vastuu, työn rasitus ja työolosuhteet tulee ottaa palkkauksessa huomioon.

Työnarviointi perustuu työn kuvaukseen ja töiden pisteyttämiseen vaativuustekijöillä, jotka ottavat huomioon sekä miesten että naisten tekemien töiden vaativuuden. Olisi verrattava tyypillisten naisten ammattien vaativuutta miesten ammatteihin, esimerkiksi siivoustyönjohtajaa teknisen työn johtajaan, kodinhoitajaa sähköasentajaan tai sairaanhoitajaa insinööriin. Rohkaisevia tuloksia on saavutettu esimerkiksi teollisuuden toimihenkilöiden palkkausjärjestelmien uudistamisessa.

Sukupuolten väliset palkkaerot ovat junnanneet paikallaan vuosikausia. Sukupuolten palkkaeroja tutkittaessa voidaan havaita, että palkkaerot kasvavat noustaessa tuloasteikolla ja tehtävien vaativuustasolla ylöspäin. Sukupuoli näyttää siis yhä olevan esteenä työuralla etenemiselle. Pääasia kuitenkin olisi, että työmarkkinat vihdoin vapautuisivat sukupuoliroolien säätelemästä maailmankuvasta ja näkisivät naiset ja miehet tasavertaisina yksilöinä.

Olisi myös pohdittava, saataisiinko naisten yrittäjyyden entistä voimakkaammalla tukemisella tasa-arvoa palkkakehitykseen. Liike-elämän merkittävät tehtävät eivät juurikaan ole avautuneet naisille, mutta naisten omissa yrityksissä sukupuoliennakkoluuloihin liittyvät signaalit eivät määrää tulotasoa ja urakehitystä. Ainakin se voisi toimia vaihtoehtona julkiseen sektoriin muodostuneille koulutettujen naisten pätkätyöloukuille.

Hallituksen esityksen keskeisin edistysaskel on tasa-arvosuunnitelman vähimmäissisällön määrittäminen ja velvoite laatia palkkakartoitukset työpaikoilla sekä tasa-arvosuunnitelman laiminlyönnin sanktioiminen. Palkkakartoituksen tulee kattaa työnantajan kaikki työntekijät yli henkilöstörajojen. EU:n oikeuskäytännön mukaan eri työehtosopimus ei ole peruste sille, että saman työnantajan palveluksessa oleville maksettaisiin samasta tai saman arvoisesta työstä erisuuruista palkkaa. Palkkakartoitukset parantavat työpaikkojen mahdollisuuksia edistää samapalkkaisuuden toteutumista tutkittuun tietoon pohjautuen rakentavalla tavalla paikallisesti sopien. Näin toimimalla voidaan ehkäistä yksittäisiä syrjintää koskevia oikeusjuttuja.

Yhdeksi vaikeudeksi asioiden hoidossa jää edelleen palkkatietojen saanti verrokkihenkilöistä syrjintäepäilytilanteessa. Luottamusmies voi hallituksen esityksen mukaan saada ne tasa-arvovaltuutetulta, jos verrokki ei suostu niitä antamaan. Käytännössä tämä on ylimääräinen byrokraattinen kuvio, joka voi tukkeuttaa tasa-arvovaltuutetun toimiston työtä entisestään.

Arvoisa herra puhemies! Uudessa tasa-arvolaissa laajennetaan myös viranomaisten velvollisuutta edistää tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Tämä tarkoittaa myös julkisia hankintoja ja julkisten palvelujen saatavuutta ja tarjontaa. On otettava huomioon myös naisten ja miesten tarpeet järjestettäessä erilaisia kuntapalveluja. Onkin välttämätöntä, että sukupuolivaikutus näkyisi kaikessa kuntien toiminnassa strategioista budjettiin.

Vielä: Olisin toivonut, että ed. Kimmo Sasi olisi ollut keskustelemassa täällä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Nimittäin ed. Kimmo Sasi esitti hätähuudon Suomen ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta keskusteltaessa. Hän sanoi, että suomalaiset miehet ovat sorrettuja. Tässä voisi tietysti epäillä, että ed. Kimmo Sasi on nyt siirtynyt masentuneena eduskunnan paritanssikursseille, missä hän voi kai vielä viedä.

Joka tapauksessa naisten ja miesten tasa-arvolaki, joka on nyt täällä eduskunnassa, on erittäin tärkeä asia, ja olisin toivonut, että tästä asiasta olisi keskusteltu päiväsaikaan. Eläköön tasa-arvo!

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen hallituksen hallitusohjelman kohta 3.6 Sukupuolten välinen tasa-arvo on varmasti tavoitteeltaan kunnianhimoisin, mitä meillä Suomessa on koskaan ollut. Yhdeltä osaltaan tätä selittänee varmasti se, että tämä oli myöskin ensimmäisen naispääministerin hallituksen tasa-arvo-ohjelma, ja silloin on luonnollista, että tavoitteet asetettiin korkealle yhteistyössä hallituspuolueiden kesken. Minusta siitä on turha yhden hallitusosapuolen ottaa yksinään pisteitä.

Hallitus on hyvin määrätietoisesti lähtenyt toteuttamaan ohjelmaansa. Hallitus edistää samapalkkaisuutta ja edistää työelämän tasa-arvoa pitkäjänteisellä ohjelmalla yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä on minusta ainoa kestävä tie. Sosiaali- ja terveysministeriö asettikin, aivan kuten ministeri Mönkäre täällä hetki sitten totesi, Tuulikki Petäjäniemen selvityshenkilöksi tehtävänään selvittää hallituksen ja työmarkkinaosapuolten välillä sovittavan samapalkkaisuusohjelman rakentamisen edellytyksiä. Selvitys valmistui tämän vuoden elokuussa, ja se osoitti, että samapalkkaisuusohjelma on tarpeen perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi.

Samapalkkaisuus tarkoittaa siis samaa palkkaa samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa. Yleisesti käytetty 20 prosentin palkkaero kuvaa säännöllisen työajan keskimääräisten kuukausiansioiden eroa työmarkkinoilla naisten ja miesten välillä, eli tämä on se paljon puhuttu 80 senttiä — 1 euro, joka on tämä lovellinen euro, jota pinssinä naiset jakavat. Sitä voidaan pitää yleisenä tasa-arvoindikaattorina, mutta se ei ole samapalkkaisuusmääritelmän mukainen palkkaeroindikaattori. Samanlaisissa tehtävissä ja samalla toimialalla palkkaerot ovat noin 10—11 prosenttia selvityshenkilö Petäjäniemen raportin mukaan.

Hallituksen uusi tasa-arvolaki toteuttaa Suomessa Euroopan unionin työelämän tasa-arvodirektiivin tavoitteet samoin kuin se toteuttaa perustuslain säädökset tasa-arvosta yhteiskunnallisessa toiminnassa ja työelämässä. Edelleen hallitusohjelman tasa-arvoa koskevat tavoitteet on otettu lakiehdotuksessa erittäin hyvin huomioon.

Työnantajan velvoitetta tasa-arvon edistämiseksi nyt tarkennetaan. Lakiehdotuksen toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi, 6 a §, mahdollistavat oikein toteutettuina perusteettomien palkkaerojen poistamisen Suomesta. Tasa-arvosuunnitelmalla selvitetään työpaikan tasa-arvotilannetta, ja sen osana on erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus miesten ja naisten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista.

Samapalkkaisuustavoitteen toteuttamisessa työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa. Siksi onkin ollut erityisen tärkeätä se, että työmarkkinajärjestöt ovat päässeet yhteisymmärrykseen lakitekstin tavoitteista. Siinä mielessä, kuten ministeri Mönkäre totesi, paljon se on vaatinut työtä, mutta uskallan vakuuttaa, että se varmasti kannattaa, koska se on ainoa tie, että saamme siihen molemmat osapuolet sitoutumaan. Lakitekstin perusteluista sen sijaan on joitakin erilaisia käsityksiä, ja toivonkin, että työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunta, joka tämän käsittelee, tähän puoleen kiinnittää erityistä huomiota, että löydetään soveltamista ajatellen myöskin yhteiset pelisäännöt.

Vain molempien tahojen, siis työnantajien ja työntekijöiden, aito sitoutuminen tasa-arvotavoitteisiin ja samapalkkaisuustavoitteen toteuttamiseen antaa hyvän lähtökohdan lain tavoitteiden toteuttamiselle.

Lopuksi toteankin, että hallitus on aloittanut ohjelmansa mukaisesti tasa-arvon edistämisen hyvin aktiivisesti ja määrätietoisesti. On ollut todella upeata olla tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana tukemassa ja edistämässä hyvän hallituksen todella upeita tasa-arvotavoitteita.

Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi pari sanaa sukupuolivaikutusten arvioinnista erityisesti esimerkiksi budjetoinnissa.

Tämän työnhän aloitti jo valtion budjetin osalta viime vaalikaudella valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Maria Kaisa Aula. Hänen johdollaan rakennettiin ehdotuksia siitä, miten valtionhallinnossa tulisi jatkossa toimia, että sukupuolivaikutusten arviointi toteutettaisiin myöskin valtion budjettia valmisteltaessa. Tämä sama periaate meidän pitää ulottaa kuntasektorille, koska sitä kautta sitten voidaan tasa-arvon valtavirtaistaminen toteuttaa niin valtion kuin kuntienkin hallinnossa.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisesti katsottuna sukupuolten välinen tasa-arvo on pitkälle kehittynyttä Suomessa ja yleensä Pohjoismaissa. Kun Euroopan tasolla käydään keskustelua, jonka päämääränä on hakea hyviä esimerkkejä tasa-arvokehityksestä, Pohjoismaat ovat usein katseiden kohteena. Verrattaessa muihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin Pohjoismaissa on naisilla korkeimmat työllisyysasteet sekä pienimmät tuloerot puolisoiden välillä ja myös naisten köyhyysaste on alhaisin. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin johdosta tänne on kehittynyt kattavimmat päivähoitopalvelut.

Vaikka tasa-arvo on kehittynyt Suomessa pitkälle, työmarkkinoilla vallitsee edelleen suuria ongelmia sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen. Suomessa naisten työllisyysaste on korkea. Noin puolet palkansaajista ja kolmannes yrittäjistä on naisia. Suomalaisille työmarkkinoille on tyypillistä, että naistyövoima keskittyy erityisesti julkiselle sektorille. Suomessa toisena tyypillisenä piirteenä vallitsee työmarkkinoiden voimakas segregaatio sukupuolen mukaan. Työmarkkinat jakautuvat voimakkaasti nais- ja miesvaltaisiin aloihin.

Hallituksen esitys naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta tekee huomattavia ja tärkeitä muutoksia lakiin. Erityisen tarpeellisena kohtana esityksessä ehdotetaan täsmennyksiä työpaikan tasa-arvon suunnittelua koskeviin säännöksiin. Tasa-arvosuunnitelmia on aikaisemmin tehnyt vain 27 prosenttia työpaikoista, joita laki koskee. Esitys määrittelee tasa-arvosuunnitelman vähimmäissisällön. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista.

Palkkakartoituksella on huomattava merkitys naisten ja miesten välisen samapalkkaisuuden edistämisessä ja sukupuoleen perustuvien palkkaerojen poistamisessa. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat pysyneet samoina jo vuosikausia, minkä johdosta nyt on korkea aika käyttää tehokkaampia keinoja palkkaerojen pienentämiseen. Palkkakartoitukset ovat tärkeitä myös sen johdosta, että ne parantavat luottamusmiesten mahdollisuuksia edistää samapalkkaisuuden toteutumista olennaisesti. Ongelmana on kuitenkin edelleen se, että palkkatietojen saanti verrokkihenkilöistä on vaikeaa syrjintätilanteissa. Esityksen perusteluiden mukaan töiden vaatimuksia ja palkkoja tulisi voida vertailla myös eri työehtosopimusten soveltamispiireissä olevien työntekijöiden kesken. Näiden kirjausten merkitys on suuri, koska nyt syntyy paineita kehittää sellaisia työn vaativuuden arviointijärjestelmiä, jotka mahdollistavat hyvinkin erilaisten töiden keskinäisen vertailun.

Tasa-arvon edistämisen täytyy olla poikkihallinnollinen tavoite. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu, jos tasa-arvopolitiikka käsitetään yhden sektorin politiikaksi ja tasa-arvon edistäminen suljetaan pois muilta sektoreilta. Tasa-arvon valtavirtaistamisen tavoite lähtee siitä, että kaikilla politiikan sektoreilla kaikkien toimijoiden tulee huomioida tasa-arvon vaatimus aina, kun se on tarpeen. Valtavirtaistamisperiaatteen noudattamista koskeva säännös velvoittaa viranomaisia ottamaan tasa-arvonäkökulma huomioon kaikessa toiminnassa ja myös muuttamaan olosuhteita, jotka estävät hallitusohjelman tasa-arvokirjauksien toteutumista.

Tämä konkreetti esitys on erittäin tärkeä. Nyt on vain toivottava, että paperilla olevat muutokset ja vaatimukset siirtyvät myös käytännön työhön. Tasa-arvon edistämiseen tähtäävät toimenpiteet jäävät liian usein kauniiksi sanoiksi paperille. Esityksen tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Tasa-arvo työmarkkinoilla on erittäin tärkeää, kun tarkastellaan tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa yleensä. Muutosehdotus painottuu siten oikeaan suuntaan. Suomalaisille työmarkkinoille on ominaista jakautuminen voimakkaasti nais- ja miesvaltaisiin aloihin.

Miesten työssäkäynti on vain hieman yleisempää kuin naisten. Miehet ovat kuitenkin naisia useammin vakituisessa työssä. Hallituksen keskeinen tavoite onkin määräaikaisten palvelussuhteiden vakinaistaminen. Määräaikaisuus on tasa-arvon kannalta ongelma, koska määräaikaisuudet kasautuvat perheellistymisvaiheessa oleville naisille. Palvelussuhde tulisikin solmia määräaikaiseksi ainoastaan, kun työn luonne, esimerkiksi sijaisuus tai harjoittelu, edellyttää määräaikaista palvelussuhdetta.

Arvoisa puhemies! Työpaikkoja on tarkoitus kannustaa tasa-arvosuunnitteluun työsuojelutarkastuksilla. Tasa-arvosuunnitelma voidaan kytkeä esimerkiksi henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan tai työsuojelun toimintaohjelmaan. Ongelmana kuitenkin on, että työsuojeluhallinto ei pysty vastaamaan tähän haasteeseen. Työsuojelutarkastukset edellyttäisivät tasa-arvoasioihin perehtynyttä ja koulutettua henkilökuntaa. Työsuojeluhallinto on jättänyt tämän koulutuksen tarpeen huomiotta.

Tasa-arvon valtavirtaistamisen edellytys on, että valtion virastot ja hallinto sekä kunnat ovat edelläkävijöitä tasa-arvoasioissa. Tämä tarkoittaa, että valtion ja kuntien viroissa palkkauspolitiikka ja työelämä yleensä on tasa-arvoista. Tämä tarkoittaa myös työsuojeluhallintoa.

Arvoisa puhemies! Lakiuudistuksen tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja erittäin kannatettavia. Lakiuudistuksen toimeenpano vaatiikin siten viranomaisilta ja työmarkkinajärjestöiltä riittävää tiedotusta, ja myös koulutusta on lisättävä huomattavasti, että tasa-arvosuunnittelu lähtee työpaikoilla liikkeelle. Hyvät tavoitteet eivät saa jäädä vain kauniiksi kieleksi paperille. Nyt tarvitaan todellisia muutoksia.

Aivan loppuun voisi kiittää ministeri Mönkärettä työstä, minkä ministeri ja ministeriö ovat tehneet hallituksen esityksen valmistelemiseksi ja antamiseksi eduskunnalle.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä on todella valmisteltu pitkään ja huolellisesti, ja lopputulos on varsin hyvä. Tässä on joukko kotimaisia innovaatioita, jotka vahvistavat tasa-arvoa suomalaisessa päätöksenteossa, ja sitten on niitä, jotka aiheutuvat yhteisölainsäädännön kehityksestä. Olen osallistunut niiden laatimiseen sikäli, että toimin sen työelämän tasa-arvodirektiivin, joka tähän lakiin on nyt otettu mukaan, vastaavana esittelijänä Euroopan parlamentissa, ja havaitsin ilokseni, kuinka paljon kiinnostusta suomalaiseen tasa-arvolainsäädäntöön oli. Itse asiassa aivan suora lainaus Suomen tasa-arvolaista siihen direktiiviin tämän kiinnostuksen johdosta oli se, että nyt myös muissa maissa on otettu mukaan määräys siitä, että työnantajan täytyy edistää tasa-arvoa järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti. Yllätys, yllätys, nämä sanat ovat jokseenkin samat kuin Suomen tasa-arvolaissa. On erittäin hyvä asia, että tasa-arvosuunnittelua Suomessa nyt vahvistetaan sillä tavalla, että sen laadintaa ryhdytään valvomaan ja että tasa-arvosta vastaavilla viranomaisilla on mahdollisuus myöskin puuttua siihen, jos näin ei tapahdu, koska mitään parempaakaan välinettä työpaikoille tasa-arvon edistämiseen ei varmasti ole keksitty. Toivottavasti tämä innovaatio ja suomalainen käytäntö leviää myös muihin EU-maihin.

On myöskin erittäin hyvä asia, että suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistetaan naisten ja miesten yhtäläistä edustautumista päätöksenteossa nyt, kun vuoden 95 lainmuutoksessa aika suuren taistelun jälkeen hyväksyttyä kiintiösäännöstä ollaan laajentamassa niin, että sitä nyt sovellettaisiin myös kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä ja julkista valtaa käyttävissä toimielimissä. Uskon, että tämäkin on malli monille muille maille. Itse asiassa yhteisön lainsäädäntö antaisi mahdollisuudet Euroopan unionissa jo tänä päivänä vastaavan tyyppisten säädösten antamiseen, jos vain poliittista tahtoa olisi, mutta tämähän oli ensimmäinen asia, joka putosi pois, kun Euroopan unionissa laadittiin direktiiviä tasa-arvon toteuttamisesta palvelujen alalla ja muussa kuin työelämässä. Tämä päätöksenteko koettiin niin kuumaksi perunaksi, että siihen ei haluttu mennä. Nyt näytämme mallia, että sillä on saatu erinomaisia tuloksia ja että sitä on myöskin mahdollista laajentaa. En usko, että tähän liittyy lainkaan sen tyyppistä vastustusta kuin aikanaan vuoden 95 lainmuutoksessa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre selosti myös hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa ja puhui muun muassa eri lakiesitysten ja ohjelmien sukupuolivaikutusten arvioinnista. En kuitenkaan huomaa, että tässä laissa olisi siitä mitään suoranaisia määräyksiä, ellei ajatella, että suoraan olisi tulkittavissa niin, että viranomaisten yleinen tasa-arvon edistämisvelvoite tarkoittaisi tätä. En millään ymmärrä, miksi sitä ei ole nähtävästi kuitenkaan haluttu kirjoittaa tähän lakiin. Olen ymmärtänyt niin, että eduskunta varsin harvoin saa hallitukselta lakiesityksiä, joissa todella olisi katsottu valmisteluvaiheessa sitä, miten ne tulevat vaikuttamaan miesten ja naisten elämään Suomessa. Varsin monella alalla lakien vaikutukset ovat aivan erilaiset. Tämä olisi yksi asia, mitä mahdollisesti eduskunnan tulisi tarkentaa laissa.

Toinen asia, joka ilmeisesti valtioneuvostossa ratkesi hieman kunnianhimottomalla tavalla, on se, että olisi ollut kohtuullista odottaa, jos työpaikalla luottamushenkilö päätyy siihen, että on tapahtunut palkkasyrjintää, että hän saisi työnantajalta suoraan nämä palkkatiedot, jonka avulla pystyttäisiin osoittamaan se, että syrjintää todella on tapahtunut. Ei ole mitenkään käytännöllistä, että nyt tasa-arvovaltuutetun on puututtava tähän tilanteeseen. Tämä onkin ollut lain valmistelussa yksi kiistakohta, joka eduskunnassa mielestäni tulisi muuttaa. Tasa-arvovaltuutetun toimisto kärsii resurssipulasta. Senkin takia on kohtuutonta, että eduskunta säätäisi sellaisen tasa-arvolain, joka entisestään pahentaa tasa-arvovaltuutetun työruuhkaa ja hidastaa asioiden käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on erittäin paljon viestejä myöskin työnantajille. Mainitsin jo tasa-arvosuunnitelmien laatimisvelvoitteen tiukentamisen. Sellainen on myöskin se, että sukupuolinen häirintä työpaikalla määritellään lain mukaan kielletyksi syrjinnäksi ja työnantajien on myös puututtava siihen ja ennalta ehkäistävä sukupuolista ahdistelua. Suomalaisilla työpaikoilla, niin kuin monien muidenkin maiden työpaikoilla, häirintä on varsin tavallista, ja on ehdottomasti välttämätöntä, että työnantajat asetetaan vastuuseen siitä, että tällaista ei pääse tapahtumaan. Lain myötä varmasti saadaan myöskin hyviä käytäntöjä siitä, miten tämä parhaiten tapahtuu. Varmasti aivan tämmöinen perusesimerkki voi olla se, että jos joudutaan käyttämään virka-asuja työpaikalla, niin naisilla ja miehillä luonnollisesti täytyy olla eri pukeutumistilat. En nyt halua mennä tässä mielikuvituksessa pidemmälle, mitä voi tapahtua, mutta tällaiset asiat työnantajan on hoidettava kuntoon, että tämmöisiä häirintätilanteita ei pääse syntymään. Tässä työsuojeluorganisaatiolla on myöskin oma tehtävänsä, että työpaikoilla kannustetaan tämmöisten häirintää ehkäisevien ratkaisujen löytämistä. Yksi hyvä käytäntö varmasti on se, että työpaikalla täytyisi määritellä henkilö, johon voi ottaa yhteyttä luottamuksellisesti, mikäli esimerkiksi epäilee tai kokee häirintää tapahtuneen.

Toivottavasti eduskunta vielä parantaa tätä lakia niiltä osin kuin valtioneuvoston käsittelyssä siihen ei ole pystytty. Varmasti tuloksena sen jälkeen on yksi maailman parhaista tasa-arvolaeista, ei kuitenkaan niin, että meillä olisi mitään syytä kuvitella, että tasa-arvo on toteutunut. Räikeimpiä epäkohtia tällä hetkellä on se, että noin kolmekymppiset naiset ovat hyvin usein ja muita työntekijäryhmiä useammin pätkätöissä. Tämä ei voi olla johtumatta siitä, että suomalaisillakin työpaikoilla hyvin usein vielä nuoremmille naisille tehdään kysymyksiä heidän mahdollisista perhesuunnitelmistaan, vaikka se on ollut jo pitkän aikaa kiellettyä eikä tällaista olisi saanut tapahtua.

Tasa-arvosta ja sen ongelmista keskusteleminen on välttämätöntä, ettei päästä kuvittelemaan, että Suomi olisi joku paratiisi tässä asiassa. Me emme varmaankaan ole maailman paras maa. Oman näkemykseni mukaan Islanti ja Norja ovat ne maat, joissa on menty pidemmälle ja joissa monet niistä innovaatioista, jotka Suomessa ovat käytössä, ovat vielä ehkä kehittyneet pidemmälle. Esimerkkinä se, että Norjassa ja Islannissa molemmissa on ryhdytty vakavasti pohtimaan, samoin kuin Ruotsissa, sitä, että myöskin yksityisellä sektorilla täytyy lähteä siitä, että nykyaikoina on edistettävä naisten ja miesten yhtäläistä edustusta työelämän johtoportailla. Tämä on ehkä asia, jota myös tämän lain käsittelyn yhteydessä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kannattaisi pohtia. Mielestäni perusteet sille, että myös Suomessa tähän mentäisiin, ovat olemassa.

Tuula  Väätäinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ilta näyttää olevan kertausten ilta, sillä ministeri Mönkäre ja edelliset puhujat ovat ottaneet esille myös niitä samoja asioita, joita itsekin olen ajatellut. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia eli niin sanottua tasa-arvolakia esitetään nyt muutettavaksi. Näin tulisi samalla toimeenpannuksi Euroopan unionin muuttunut työelämä- ja tasa-arvodirektiivi. Työpaikan tasa-arvosuunnitelman tulisi ehdotuksen mukaan sisältää selvitys naisten ja miesten sijoituksesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista.

Palkkakartoituksen avulla luottamushenkilöiden mahdollisuudet valvoa ja edistää samapalkkaisuuden toteutumista paranevat olennaisesti. Yksittäisissä palkkasyrjintäepäilyissä tasa-arvovaltuutettu voi puuttua asiaan työntekijän edustajan pyynnöstä ja pyytää työnantajalta palkkatietoja. On mielenkiintoista pohtia syitä, miksi työnantajat pyrkivät vastustamaan palkkakartoitusta. Jos työnantajien väite työntekijöiden jo olemassa olevasta oikeudenmukaisesta palkkauksesta pitäisi paikkansa, miksi palkkaustietoja ei suorastaan tyrkytetä nähtäväksi? Sehän olisi vain meriittiä työnantajalle hyvin hoidetusta palkkapolitiikasta. Toisaalta vuosikausia on odotettu tasa-arvosuunnitelmien valmistumista, mutta vain 27 prosenttia työpaikoista sen on tehnyt. 73 prosenttia ei vielä tiedä, mitä tasa-arvo työpaikalla voisi olla tai ei pidä asiaa ollenkaan tärkeänä, joten on perusteltua syytä lain voimin painostaa suunnitelmien tekemiseen.

Tasa-arvolakiin ehdotetaan sisällytettäväksi määritelmä välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sukupuolen perusteella. Myös seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella ehdotetaan määriteltäväksi laissa kielletyksi syrjinnäksi. Pidän näitä esitettyjä kohtia erittäin tärkeinä, ja ne toteutuessaan vahvistavat työhyvinvointia, vähentävät työsuojelullisten ja työterveyshuollon toimenpiteiden tarvetta. Kiellettyä syrjintää käsittelevät säännökset laajenisivat myös koskemaan oppilaitoksia peruskoulua lukuun ottamatta ja etujärjestöjä. Voimassa oleva 40 prosentin kiintiösäännös halutaan laajentaa koskemaan myös kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimiä ja tasapuolisen edustuksen vaatimus julkista valtaa käyttäviin toimielimiin. Tässä yhteydessä on syytä muistaa ja muistuttaa, että 40 prosentin kiintiösäännös on myös miehiä varten. Yksittäisenä mutta merkittävänä yksityiskohtana haluan ääneen ihmetellä, miksi nuorilta naisilta työpaikkahaastattelussa usein kysytään, aikooko hakija hankkia lapsia. Nuorilta miehiltä tätä ei juuri kysytä.

Arvoisa puhemies! Tasa-arvolain tiukennus palkkakartoituksineen ja tasa-arvosuunnitelmineen haastaa niin luottamushenkilöt kuin yritysten henkilöstöhallinnon. Pelkkä laki ei riitä tasa-arvon toteutumiseen kouluissa ja työpaikoilla, tarvitaan yleisen ilmapiirin muutos uudistetun lain hengen mukaiseksi, jotta tasa-arvon toteutumista ei joka kerta tarvitsisi hakea tai varmistaa lakikirja kourassa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Edellä puhuneitten edustajien tavoin kiitän tätä laajennettua näkökulmaa, mikä tässä tasa-arvolakiin itse asiassa tuodaan. Erityinen kiitos koskee jo täällä moneenkin kertaan ylistettyä kiintiövelvoitteen laajentamista koskemaan muutakin kuin perinteisesti vaaleilla valitun valtuuston valitsemia tiettyjä elimiä. Samoin kiitän siitä, että työpaikoilla tapahtuva sukupuolinen häirintä on näin näyttävästi otettu tähän lakiin. Kolmas iso kiitokseni koskee itse asiassa yhtä isoa ryhmää eli vuokratyöntekijöitä, joista pääosa on tällä hetkellä pienipalkkaisia naisia, joista koko joukko on itse asiassa vielä yksinhuoltajia. Nämä ovat erityisen tarpeeseen tulevaa normitusta, joka toivottavasti myös puree tuolla käytännön elämässä.

Katson myös, että tämä laki on itse asiassa osa kokonaispakettia, johon kuuluu pari jo aikaisempaa lakikokonaisuutta ja johon toivottavasti kuuluu myös pari tulevaa lakikokonaisuutta. Yksi tähän kokonaispakettiin kuuluvista laeista on kansalaisuuslaki. Mielestäni tasa-arvolakiakin, silloinkin kun se koskee työelämää ja päätöksentekoa, pitää myös tarkastella sen mukaisesti, koskeeko tämä niitä ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ovat kansalaisuuslain piirissä tasavertaisina, ja koskeeko se siellä erityisesti miesten ja naisten tasa-arvoa.

Toinen tähän kokonaispakettiin kuuluva jo hyväksytty laki on yhdenvertaisuuslaki. Mielestäni pitää myös tarkastella ja toivottavasti valiokuntakäsittelyn aikana tarkastellaankin, miten tämä tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki tukevat toisiansa.

Hallitusohjelmassa, niin kuin täällä on jo itse asiassa ed. Anttilan suulla ylistetty, otettiin ensimmäistä kertaa oikeastaan hyvin laajasti käsite tasa-arvosta käsittelyyn. Itse olen aikaisemminkin jo pitänyt sitä yhtenä hallitusohjelman vahvimmista puolista, jopa näin oppositionäkökulmasta. Itse olen edelleenkin vielä vaan kahliintunut yhteen sanaan siinä hallitusohjelmassa, ja sen itse asiassa ed. Anttilakin täällä tänään totesi: tämä perusteettoman syrjinnän ja palkkaerojen kielto työelämässä. Minusta se on sellaista sanankäännettä, jota itse asiassa ei pitäisi tällaisissa asioissa käyttää, koska en ole vielä keksinyt yhtään perusteltua syytä syrjiä tai kasvattaa palkkaeroja sukupuolten välillä.

Ed. Hautalan tavoin epäilen muutamia kohtia tai epäilen ainakin yhtä kohtaa, samalla lailla kuin ed. Hautala: onko tämä tasa-arvoesitys tällä hetkellä sitten tarpeeksi hyvä väline palkkakysymyksissä. Antaako tämä todella työvälineen siihen, että esimerkiksi pääluottamusmies pystyy tutkimaan palkkasyrjintää työpaikalla, vai onko todellakin edelleen niin, että todistusvastuu on palkkasyrjinnän kohteella ja menetelmä on aika raskas tasa-arvovaltuutetun kautta?

Toinen mietintämyssyyn mielestäni laitettava kysymys on se, antaako tämä esitys työvälineet edistää urakehitystä. Erityisesti olen huolissani viime aikoina ollut näitten suurten pörssiyhtiöitten osalta, joissa tuntuu, että se lasikatto on vielä korkeammalla kuin julkisella puolella tai matalammalla, sanotaanko näinpäin itse asiassa, eli sieltä puuttuvat ne johtajat, ja jollakin tavalla tämä työelämämme ei tue yksityisellä sektorilla naisten etenemistä siinä määrin kuin se olisi toivottavaa ja mitä itse asiassa naisten koulutustaso edellyttäisi.

Kolmanneksi toivon — jo itse asiassa vihjasinkin tähän — että tätä valiokunnassa käsiteltäessä mietitään sitä, onko tämä nyt oikea työväline silloin, kun maahanmuuttaja tulee työyhteisöön. Sinänsähän maahanmuuttajan tulo työyhteisöön yleensä paljastaa hyvin paljon asioita työyhteisön yleisestä tilasta, ja epäilemättä se paljastaa myös työelämän tasa-arvokysymyksistä hyvin paljon. Monikulttuuristuvassa Suomessa valitettavasti edelleenkään työpaikat eivät tunnu olevan kovinkaan valmiita vastaanottamaan maahanmuuttajia, ja kulttuuriset ristiriidat työpaikalla saattavat olla kovinkin suuria. Ainakaan kovin naisvaltaisilla työpaikoilla tuolla sosiaali- ja terveyspuolella tällä hetkellä ei ole näkyvissä, että tarpeellista tukea tähän sopeutumiseen, toisenlaisen kulttuurin mukanaan tuomaan työkulttuuriin, olisi ohjattu.

Esityksessä on edelleenkin hyviä puolia. On muun muassa tämä viranomaisten velvollisuus edistää tasa-arvoa, tietysti tämä sukupuolivaikutusten arviointi työpaikalla laajemminkin ja tasa-arvo-ohjelmien laadinta ja sitten tietysti hivenen jälkikäteen tuleva toteamus siitä, että itse asiassa hallituksen omiinkin esityksiin ja vireillä oleviin asioihin sovelletaan tätä kuuluisaa suvausta ja samoin budjettikysymyksiin. Tietysti pikkasen minussa herää oppositiopoliitikko tässä vaiheessa, ja kysyn, miten sitten, kun tätä säännöstöä on sovellettu vuoden alusta lähtien, se on näkynyt käytännössä ja miten se toivottavasti ei näy tai näkyy tulevassa päätöksenteossa. Otan muutaman esimerkin.

Täällä on käytetty monia tunteja keskustelemalla matalapalkkamallista, ja esimerkiksi se on yksi kysymys, missä mielestäni hallituksen pitää olla hyvin tarkka omassa suvauksessaan, sillä matalapalkkamallihan koskee pääosin naisia ja kohdistuu naisvaltaisille aloille, toisin sanoen on luomassa naisille taas uusia pienipalkkaisia työpaikkoja, joissa palkkakehitys todennäköisesti ei ole kovinkaan hurrattava. Ihan vaan tilastotietona, että tällä hetkellä, jos verrataan kokoaikaisten palkansaajien kuukausiansioita, niin 1 500 euroa tai alle saa 10 prosenttia naisista, jotka ovat työelämässä, eli se on määrällisesti noin 70 000; miehistä, jotka työskentelevät kokoaikaisesti, tämä vastaava luku on 5 prosenttia, ja se on noin 40 000 miestä; ja kun mennään siihen matalapalkkamallissa esitettyyn alle 1 200 euron kuukausituloon, se koskee tällä hetkellä lähes yksinomaan naisia.

Toinen tämmöinen hallitukselta suvausta vaativa ja työelämään liittyvä kysymys on tämä yksityistäminen. Itse asiassa näen, että mitä pitemmälle yksityistämisessä tai ulkoistamisessa julkisella sektorilla mennään, sitä suuremman laskun todennäköisesti maksavat naiset.

Kolmas ihan ajankohtainen asia, jossa hallituksen on ehkä syytä suorittaa myös suvausta, on tämä keskustelu tupotuksesta tai ei-tupotuksesta. Tietysti solidaarinen palkkaratkaisu, mitä viime vuosina on harrastettu, on sukupuolivaikutuksiltaan aivan erilainen, kuin jos sitten mennään liittokohtaisiin ratkaisuihin, joissa itse asiassa todennäköisesti laskun maksavat palvelusektori ja julkisen sektorin nuoret naiset.

Koska näitä hallituksen omiin suvauksiin liittyviä kysymyksiä on hyvin paljon ja itse asiassa tämä on paketti, jonka siis kansalaisuuslaki ja yhdenvertaisuuslaki ja tämä nyt käsittelyssä oleva esitys muodostavat, niin tarvittaisiin vähän kokonaisvaltaisempaa käsitystä, ja minä peräisin erään hallituksen lupaaman esityksen perään. Nimittäin hallitus on luvannut tuoda laajemman tasa-arvo-ohjelman myös käsittelyyn tänne eduskuntaan, ja toivon, että kun näitä esityksiä nyt on tipotellen tässä tullut, kohtuullisen nopealla aikataululla myös saamme sen kokonaiskuvan, mitä hallitus omalla tasa-arvo-ohjelmallaan on ajamassa.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tähän asti käytettyihin puheenvuoroihin.

Ed. Sirnö ei varmaankaan ollut kuulemassa minun esittelypuheenvuoroani, jossa viittasin tähän hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan. Se on nimenomaan hallituksen tasa-arvo-ohjelma, joka käsittelee toimenpiteitä, joita eri ministeriöiden hallinnonaloillaan tulee tehdä tasa-arvon edistämiseksi, ja ohjelma on nyt lähes valmis. Minä ehdottaisin, että eduskunta kuulisi tämän tasa-arvolain uudistuksen yhteydessä tämän ohjelman valmistelijoita. Se on käynyt laajan lausuntokierroksen.

Samalla sitten voisi kuulla myöskin Tuulikki Petäjäniemeä samapalkkaohjelman edellytyksistä, koska siellä tuli erittäin selkeästi eriteltyä näitä syitä, mitkä vaikuttavat siihen, että meillä on naisilla noin 20 prosenttia alempi palkka. Mitä enemmän analysoitiin, sen pienemmäksi se ero tuli, mutta siellä oli näitä selittämättömiä eroja. Minä ottaisin hyvin objektiivisena terminä tämän "perusteettoman eron", koska sillä halutaan kertoa, että on asioita, jotka vaikuttavat — segregaatio, se että naiset työskentelevät naisten töissä, ja sitten ne sattuvat olemaan semmoisia aloja, joissa palkkataso on yleisesti matalampi, ja sitten se, että jotkut tekevät palkallisia ylitöitä ja tämän tyyppisiä — ja kun niitä putsataan pois, niin silloin se palkkaero pienenee, mutta sitten on kuitenkin niitä palkkaeroja, jotka eivät selity millään tällaisilla tavallisilla termeillä ja analyyseillä. Mutta minusta tähän "perusteettomaan eroon" ei saa laittaa arvovarausta, vaan se on tämmöinen termi. Mutta Tuulikki Petäjäniemi on tätä asiaa selvitellyt hyvin paljon, (Puhemies koputtaa) ja muihin asioihin voimme palata myöhemmin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Todellinen tutkimusmatka ei ole uusien maisemien etsimistä, vaan uusin silmin katsomista." Marcel Proust on näin todennut. Tasa-arvoasioiden kyseessä ollen tämä on erittäin totta. Tarvitaan silmien avaamista. Rohkaisenkin myös miehiä osallistumaan esimerkiksi budjetin sukupuolivaikutuksista käytäviin keskusteluihin ja seminaareihin. Ed. Kallis oli tuossa aikaisemmin paikalla, ja hän esimerkiksi Ipun yleiskokouksen yhteydessä joku aika sitten osallistui tähän, eikä se hänen omasta mielestäänkään ollut ollenkaan hassumpi kokemus; silmiä avautui.

Arvoisa puhemies! On todettu, että sukupuolten tasavertainen osallistuminen lainvalmisteluun ja päätöksentekoon parantaa myös lainsäädännön tasoa. Sukupuolivaikutusten arviointi tehnee saman, vaikka se onkin meillä vielä lapsenkengissä. Onneksi parempaan suuntaan ollaan menossa, toivottavasti reippaalla vauhdilla.

Hallitusohjelmaan on onneksi kirjattu monta tavoitetta naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Koko hallitus, kuten ministeri Mönkäre totesi, kantaakin laaja-alaisesti vastuuta tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Painopisteitä ovat muun muassa sukupuolivaikutusten arvioinnin sisällyttäminen säädösvalmisteluun, naisten osallistuminen päätöksentekoon, perhe- ja työelämän yhteensovittaminen sekä samapalkkaisuuden ja työelämän tasa-arvon edistäminen.

Yhtenä tavoitteena on myös parantaa erityisesti naisyrittäjien toimintaedellytyksiä. Vakaan taloudellisen kasvun saavuttamisessa naisyrittäjyys ja naisten osallistuminen liiketoimintaan ovat yksi tärkeä kansallinen voimavara missä maassa tahansa. Naisyrittäjät on saatava myös monipuolisemmin mukaan liike-elämän aloille, joissa he eivät perinteisesti ole toimineet. Erityistä naisyrittäjyyspolitiikkaa tarvitaan, ja naisten mahdollisuuksia perustaa yrityksiä tulee lisätä.

Suurin osa naisyrittäjistä toimii palvelualoilla pienyrityksissä. Valitettavaa on, että yhä perhevapaiden kustannukset kaatuvat naisvaltaisten yritysten niskaan. Suuri osa näistä yrityksistä on vielä naisvetoisia. Hallitus onkin ohjelmassaan sitoutunut tasaamaan näitä kustannuksia nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Yhä edelleen voidaan sanoa, että naisen euro on reilut 80 senttiä; vaikka tosiaan erilaisia selittäviä tekijöitä tässä onkin, silti jonkunlainen ero jää. Tämän tasa-arvolain uudistuksen pitäisi nyt tuoda lisää työkaluja sukupuolten välisten palkkaerojen kuromiseen. Työpaikoille on haluttu muun muassa velvoite selvittää naisten ja miesten palkkoja myös eri tehtävien välillä, ei vain tehtäväryhmien sisällä. Palkkasyrjintäepäilyissä työntekijän edustajalla tulee olemaan oikeus saada tietoja toisen henkilön palkasta, hyvä näinkin.

Kartoitus naisten ja miesten tehtävien vaativuudesta, palkoista ja palkkaeroista on siis osa tätä tasa-arvosuunnitelmaa, joka on tehtävä yli 30 työntekijän työpaikoilla. Kartoitukset olisivat siis työpaikkakohtaisia. Se, mikä sitten on samanarvoista työtä, selvitettäisiin työn vaativuuden arvioinnilla. Tasa-arvosuunnitelma on tarkoitus tehdä vuosittain, vaikka sitten työpaikalla voitaisiin paikallisesti sopia palkkavertailun tekemisestä tätä harvemmin, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein.

Arvoisa puhemies! Yhä edelleen asenteet vaikuttavat nuorten opiskelualojen valintaan ja sitä kautta myöskin sitten palkkakehitykseen naisten ja miesten välillä. Kärjistetysti voidaan todeta, että naiset hakeutuvat hoitoalalle ja miehet teknologia-alalle. EU:n sosiaalirahaston tukema projekti "WomenIT — Women in Industry and Technology" pyrkii vaikuttamaan työmarkkinoiden tiukkaan kahtiajakoon. WomenIT julkaisi peruskoulujen yläluokille ja keskiasteen koulutukseen tarkoitetun yrittäjyyskasvatuspelin, jonka avulla pyritään luomaan positiivisia mielikuvia teknologiasta, yrittäjyydestä ja johtajuudesta tytöille. Yrittäjyys Suomessa on EU:n alhaisimpia ja naisyrittäjiä tuostakin osasta vain alle kolmannes. Tarvitaankin runsaasti toimenpiteitä, joiden avulla tytöt ja naiset saadaan pysymään mieleisillä aloilla ja päinvastoin, kunhan kiinnostus on ensin herätetty.

Arvoisa puhemies! Sukupuolten välinen tasa-arvo on aina ollut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviä. Sekä naisen että miehen vahvuuksia yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentajina tulee kunnioittaa. Tämä lakiesitys on hyvä askel oikeaan suuntaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia eli niin sanottua tasa-arvolakia esitetään muutettavaksi. Ehdotuksella esitetään pantavaksi täytäntöön Euroopan unionin muuttunut niin sanottu työelämän tasa-arvodirektiivi. Ehdotuksessa huomioidaan perustuslaissa tapahtuneet, tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa koskevat muutokset samoin kuin hallitusohjelman tasa-arvoa koskevat tavoitteet. Ehdotus muuttaa tasa-arvolakia merkittävästi, onhan tavoitteena lain kokonaisuudistus.

Työpaikan tasa-arvosuunnittelua koskevia säännöksiä täsmennetään. Tasa-arvosuunnitelman tulee ehdotuksen mukaan sisältää selvitys naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Tasa-arvolakiin ehdotetaan sisällytettäväksi määritelmät välittömästä ja välillisestä syrjinnästä sukupuolen perusteella. Myös seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella ehdotetaan määriteltäväksi laissa kielletyksi syrjinnäksi. Esityksen mukaan kiellettyä syrjintää käsittelevät säännökset laajenevat koskemaan oppilaitoksia peruskoulua lukuun ottamatta ja etujärjestöjä. Uutta on myös säännös, jonka mukaan käsky tai ohje harjoittaa henkilöihin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää määriteltäisiin syrjinnäksi.

Kun tarkastelin tätä lakiesitystä, pidän sitä erittäin tärkeänä ja hyvänä esityksenä. Erityisesti kiinnitti huomiota, näin kun itsekin on ollut esimiestehtävissä, tämä tasa-arvosuunnitelman tarkennus siitä, mitä asioita tasa-arvosuunnitelmassa tulisi olla. Se on mielestäni täällä nyt hyvin määritelty.

Sitten kiinnitti huomiota tämä uusi 8 b § "Syrjintä oppilaitoksissa". Täällä pykälässä sanotaan näin:

"Oppilaitoksen sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen menettelyä on pidettävä tässä laissa kiellettynä syrjintänä, jos henkilö asetetaan opiskelijavalinnoissa, opetusta järjestettäessä, opintosuoritusten arvioinnissa tai oppilaitoksen tai yhteisön muussa varsinaisessa toiminnassa sukupuolen perusteella muita epäedullisempaan asemaan taikka muutoin kohdellaan 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Pykälää ei sovelleta perusopetuslaissa (682/1998) tarkoitettuihin opetuksen järjestäjiin ja kouluihin."

Myöskin 10 a § "Oppilaitoksen velvollisuus antaa selvitys menettelystään" ottaa kantaa oppilaitosten toimintaan. Tässä pykälässä sanotaan näin:

"Oppilaitoksen sekä muun koulutusta ja opetusta järjestävän yhteisön on pyynnöstä viivytyksettä annettava kirjallinen selvitys menettelystään opiskelijalle, joka katsoo joutuneensa syrjityksi 8 b §:ssä mainituin tavoin.

Selvitykseen ei saa merkitä tietoa kenenkään terveydentilasta tai muista henkilökohtaisista oloista ilman tämän suostumusta."

Tässä yhteydessä vaan, kun ministeri Mönkärekin on paikalla, totean, että nyt kun on puhuttu tästä tasa-arvosuunnitelmasta ja täällä lakiesityksessäkin se on, että se on työpaikalla, niin kyllä varmasti olisi hyvä, jos tänne esitykseen tulisi myös se, että myös oppilaitoksilta vaadittaisiin tällainen tasa-arvosuunnitelma ihan näitten pykälien tulon myötä.

Minä olen itse vararehtori ja toimin ammattikorkeakoulussa. Nämä ovat tärkeitä asioita, ja on hyvä, että ne on ihan täällä laissa nyt sanottuna, mutta jotta nämä todentuisivat ja tulisivat koulutusorganisaation toiminnassa huomioiduiksi, niin mielestäni niistä pitäisi tehdä ihan myöskin tasa-arvosuunnitelma oppilaitoksissa. Minä ymmärtäisin, että ainakin lausunnon antaa muun muassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, ja toivon, että siellä voin sitten tästä asiasta keskustella lisää, mutta mielestäni tämä olisi tarpeellinen muutos tähän. Muuten tämä on erinomaisen hyvä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomihan on siinä mielessä eturivin maita tasa-arvon osalta, jotta siinä ei tarvitse päätä pensaaseen laittaa sen suhteen, mitä tätä ennen on tehty ja mitä ollaan tekemässä eteenpäinkin nyt tässäkin esityksessä.

Meillä oikeasti työelämässä on yhä edelleen olemassa syrjintää. Se tulee siinä esiin selkeästi, niin kuin täällä edellisetkin puhujat ovat jossakin maininneet siitä, jotta tuommoista nuorempaa naisihmistä, joka on vielä siinä iässä, että pystyy lapsia tekemään, kyllä työnantajat karttavat ottaessaan työhön monessa paikassa. Se taas johtuu siitä, jotta meillä äitiydestä johtuvat kustannukset osin, aika kovasti, lankeavat työnantajan maksettaviksi joissakin tapauksissa. Tämä äitiys- ja perhevapaaongelmatiikka pitäisi saada mahdollisimman nopeasti hoidettua siten, jotta työnantajien ei tarvitse sitä miettiä. Siinäkin tapauksessa todennäköisesti vielä tapahtuu jonkun verran syrjintää, vaikka se hoidetaan taloudellisesti kuntoon, koska ihmiset joutuvat olemaan pois sieltä ihan luonnollisista syistä, mutta se vähentäisi ainakin tätä puolta. Se olisi minusta semmoisen nopean toiminnan paikka, koska muuten sitä pääongelmaa näiden nuorempien naisihmisten osalta ei saada hoidettua. Tässähän viedään eteenpäin kuitenkin tätä asiaa.

Sen verran voisi todeta, kun ed. Väätäinen oli huolissaan siitä, miksei nuorilta miehiltä kysytä sitä, haluavatko he lapsia, että se on turha kysyä. Nimittäin nuoret miehet haluavat, ja siinä mielessä miksi tämmöistä itsestäänselvää asiaa lähtee kysymään, joka tiedetään?

Sen verran voisi todeta, että maailmassahan on tehty monen näköisiä asioita. Niin kuin totesin, Suomessa me olemme aika pitkällä, mutta aikanaan, kun Neuvostoliitto oli pystyssä tuossa naapurissa, niin siellä kun erinäköisinä ystävyysvaltuuskuntina käytiin, niin siellähän pyrittiin tekemään semmoinen juttu, jotta siellä oli puolet miehiä ja puolet naisia työpaikasta riippumatta. Olipa raskaita tai mitä töitä hyvänsä, niin siellä näin yritettiin viedä se hyvin kategorisesti, ei väkivalloin mutta kuitenkin asettamalla rajat, jotta puolet miehiä ja puolet naisia, vaikka olisi ollut mikä homma.

Itse kun pitkään olin pääluottamusmiehenä, ollut useammassakin paikassa, mutta viimeksi semmoisessa tehtaassa, jossa oli aika raskaita töitä, niin mietin sitä, jotta kuitenkin miesten ja naisten fysiologiset erot ovat sen tyyppiset, jotta en missään herran nimessä laittaisi ainakaan hennompia naisihmisiä niihin töihin, joita siellä jouduttiin tekemään. Kuvitelkaa johonkin liimasäiliöön häkäpärstä päässä, jossa tassut jäävät liimaan kiinni, kaivamaan sitä. Se on tosi raskasta hommaa. Siitä keskusteltiin muuten tehtaalla aika paljon, minkä takia ne kaverit saavat siitä lisää; siinä maksettiin määrätty prosentti lisää sitten tunnille. Jotkut naiset katsoivat sitten aikanaan sieltä palkkatilastoja myöhemmin, jotta miesten palkat ovat olleet keskimäärin korkeammat kuin naisten. Tämä oikeastaan kuvasti asiaa, että kun he kysyivät, kuka haluaa lähteä sitten sinne liimasäiliöön tai kuumapuristimelle pultin vaihtoon, jossa on 130 astetta lämmintä ja yli 200 astetta levyjen ja pulttien lämpötilat, niin kukaan naisista ei halunnut lähteä. Siinä maksettiin reilusti kaksinkertainen palkka niiden pulttien vaihdosta.

Tässä Tuulikki Petäjäniemen selvityksessä, jota itsekin olen saanut selata, oikeastaan kuvastuu aika hyvin se problematiikka, jotta meillä on olemassa kuitenkin tehtäviä, joita oikeastaan ei voi muuttaa siinä mielessä, että niihin eivät vain pysty kaikki henkilöt. On olemassa sillä tavalla kuitenkin semmoinen jako vielä joissakin tilanteissa, joku kaivostyö tai tämmöiset hyvin raskaat hommat, jotta siellä on miesten ammatteja ja naisten ammatteja. Kysymys on vaan, miten me onnistumme rakentamaan systeemin, miten pisteytetään sitten nämä eri työn vaativuudet, ja sitä tiettävästi nyt hallitus tämän Petäjäniemen selvityksen pohjalta on tekemässä. Toivon mukaan se tulee tänne eduskuntaan mahdollisimman nopeasti, että saadaan se keskustelu tavallaan auki, joka pitää käydä tässä yhteiskunnassa, ja päästään siihen tilanteeseen, jotta me voimme todeta, että okei, nyt nämä asiat ovat ainakin lähellä totuutta, jos eivät ihan kohdallaan koskaan, koska tämä keskustelu tulee todennäköisesti jatkumaan niin pitkään kuin ihmisiä maan päällä on, koska on eroja näissä asioissa. Tulevaisuudessa voi olla sillä tavalla, jotta miehet voivat olla hätää kärsimässä, koska jos katsotaan keskipalkkoja, niin nuoret naiset tulevat valtaamaan johtajien paikkoja. Jos katsotaan sitten keskipalkkoja noin vain raa’asti, kun pojankollikat eivät viitsi niin paljon kouluja käydä, heitä nuorempana kiinnostaa pallopelit ja tämmöiset, sen takia nyt jo nähdään se, jotta siellä hyvin vaativilla paikoilla on enemmän naisihmisiä — nuoria naisia, jotka ovat pitkälle kouluja käyneitä — kuin miehiä ja he ovat päteviä niissä ammateissa.

Sen takia tässä tasa-arvokysymyksessä pitäisi kyllä pyrkiä siihen, jotta ei hurahdettaisi myöskään yli. Nimittäin yksi asia, josta yllätyin, oli tämä naisyrittäjälaina. Sinällään se on hyvä juttu, mutta jos nainen saa tätä lainaa 0,5 prosenttia halvemmalla kuin mies saa jotain pienyrittäjälainaa, niin minusta silloin on menty tavallaan yli siinä. Ovatko sitten tämmöiset feministiset aatteet viemässä liian pitkälle näitä asioita, jotta mennäänkin yli, jotta todella käy niin kuin — kuka täällä sanoikaan aikaisemmin, taisi olla muuten ed. Lintonen — joku on maininnut, jotta miehet tulevat sorrettuun asemaan? Jossakin tilanteessa, jos se menee saman tyyppisiin asetelmiin monessa asiassa niin kuin naisyrittäjälainassa, jotta prosentti on pienempi naisille, niin sitten voi olla, jotta miehet joutuvat sorrettuun asemaan, ei tällä hetkellä vielä muuta kuin tämän 0,5 prosentin osalta.

Sitten tähän itse esitykseen liittyen: Minusta on hyvä, että tämä tasa-arvosuunnitelma tehdään tällä tavalla pakolliseksi jopa uhkasakolla ja täsmennetään sitten, mitä tasa-arvosuunnitelmassa pitää olla sisällä. Hyvin tiedän, kun olen työpaikoilla liikkunut ja nähnyt tilanteen, että hyvin harvassa työpaikassa näitä suunnitelmia on tehty tai sitten ne ovat hyvin ylimalkaisia, muutamalla lauseella kuitattu se asia. Minusta nyt tässä ollaan kuitenkin eteenpäin menossa. Sen tiedän kuitenkin, jotta puhtaasti millään lainsäädännöllä ei tasa-arvoa tulla toteuttamaan. Se kyllä lähtee ihmisistä itsestään, se lähtee oppimisesta ja toisen kunnioittamisesta. Laki on vaan välikappale, ja siinä mielessä tietysti, kun on jukuripäitä, tämä antaa vähän oppia ja ojennusta, että pitää jotkut vähimmäisehdot olla.

Kuitenkin minä odotan, että se kasvaa ilman odottamatta, uskon, että tasa-arvoajattelu tulee kasvamaan. Se on kasvanut jo vanhempien sukupolvien keskuudessa. Nyt ei enää katsota sitä niin pahalla, jos mies sattuu tiskaamaan, mutta vielä vanhat kaverit katsoivat aika pitkään, kun tuonne Kokka-ahoon muutin. Siellä tulivat sanomaan, jotta et kai sinä vaan ole käynyt tiskaamaan täällä, ja vaippojakin lapsilta vaihdettiin. Nyt tällä hetkellä isät vaihtavat vaippoja ja ovat synnytyksessä mukana, tiskaavat ja laittavat pyykkiä narulle eikä sitä enää katsota pitkillä silmäripsillä, että onko tämä niin kuin jotenkin huonompi mies, kun tämä osallistuu työn jakamiseen perheessä.

Kaiken kaikkiaan minä ilmeisesti itse pääsen tähän osallistumaan valiokunnassa, niin kuin ed. Risikkokin edellä totesi. Uskon, että jos me toteamme tässä, että tässä on parannettavaa, niin tätä tullaan parantamaan vielä valiokunnassa.

Mutta yksi asia, joka vielä aikoi unohtua, on palkkatietojen saaminen. Tässähän esitetään sitä niin päin, että tasa-arvovaltuutetulla olisi mahdollisuus saada tietyssä syrjintäepäilytapauksessa palkkatiedot. Se on aika jäykkä järjestelmä sinällään. Minä odottaisin kyllä, että jos on mahdollista, niin se oikeus olisi työpaikan luottamusmiehellä, koska se olisi kaikkein lähin ja nopein tapa voida todeta se. Tällä hetkellähän ei nimittäin yksittäisen henkilön palkkatietoja saa ilman sen henkilön valtakirjaa. Kyse on monessa tapauksessa siitä, uskaltaako se henkilö ikään kuin antaa valtakirjaa luottamusmiehelle, koska voi olla seuraavassa matalasuhdanteessa uloslähtö talosta, jos näkee, että valtakirja on annettu. Mutta jos luottamusmiehellä olisi luonnostaan epäilytilanteessa mahdollisuus tutustua siihen epäiltyyn palkkasyrjintään, silloin se henkilö ei joutuisi siitä uhanalaiseksi siinä tilanteessa. Sen takia minusta tämä olisi hyvä valiokunnassa käydä läpi, onko tässä tämän henkilösuojan puolelta mahdollista tehdä niin, että luottamusmiehelle annettaisiin tässä lisävaltuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa ed. Esa Lahtelan puheenvuorosta. Tuo palkkatietojen saaminen, johon on viitattu useissa puheenvuoroissa täällä, oli ongelmallinen kohta tämän lain valmistelussa. Tulette sitten kuulemaan asiantuntijoita kuullessanne, miksi näin oli, mutta jo tämäkin laki parantaa luottamusmiehen mahdollisuuksia saada palkkatietoja. Vain siinä tilanteessa sitten, kun niitä ei verrokkihenkilöstä saada, tarvitaan tasa-arvovaltuutettua.

Sitten naisyrittäjyysasiaan: Naisten osuus pk-yrittäjistä Suomessa on Euroopassa suurin. Naisyrittäjälaina on toiminut erittäin hyvin. Naisten perustamat yritykset tekevät konkurssin harvemmin kuin miesten, ja naisyrittäjien aiheuttamat luottotappiot ovat pienemmät kuin miesyrittäjien.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela otti esille tärkeän asian. Itsekin olen toiminut pitkään luottamusmiehenä, ja nämä oikeudet pitäisi olla pääluottamusmiehellä saada tiedot sekä miesten että naisten kuin muutoinkin työpaikan palkoista. Siellä on pienituloisia naisia ja pienituloisia miehiä ja päinvastoin. Se olisi ratkaisevaa, muuten se homma ei pelaa, se on ihan selvä asia. Ed. Esa Lahtela mainitsi, että jos sieltä mennään kovin monesti kyselemään, niin kyseinen henkilö joutuu niin sanotulle mustalle listalle. Tänä päivänä työelämä on sellaisessa murroksessa jatkuvasti, että on aina pelko, että vaikka on kuinka mallioppilas, voi joutua lähtemään.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Naisyrittäjälainaan liittyen: Minusta se on ollut hyvä systeemi, mutta kuvasin juuri sitä, että siinä rahan hinnan ei pitäisi olla erilainen. Se vaan pitää turvata, että naiset saa sitä lainaa. Nimittäin jos tämä olisi toisinpäin, jotta miehet saisivat puolta prosenttia halvemmalla lainaa kuin naiset, se olisi hirveä syrjintäkysymys, mutta nyt kun se on näin päin, se ei ole syrjintäkysymys. Minusta on kyse siitä, että naisille järjestetään lainansaanti, että sitä rahaa on riittävästi, niin kuin nyt onkin, koska ehdottomasti sillä on tullut hyviä kokemuksia, ja kun katsoo tilastoja, miten paljon naisyrittäjiä laina on jelpannut yrityksiä liikkeelle, niin se on hyvä asia kaiken kaikkiaan. Mutta ei tässäkään tapauksessa, eikä missään, voi harpata sen tasa-arvokysymyksen yli kuitenkaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun kuuntelin pari varsinaista viimeistä puheenvuoroa, ed. Risikon ja ed. Esa Lahtelan puheenvuoron, niin eipä niihin paljon lisättävää ole olemassa.

Mutta kun ed. Esa Lahtela kertoi miesten ja naisten töistä, tiskaamisesta jne., niin en malta olla kertomatta sitä, kuinka ihmisiä luokitellaan töitten sopivuuden perusteella, kuka kykenee ja kuka ei. Taannoin jo vuosia sitten emäntä oli viikon matkoilla, ja kun tietysti talossa astioita kertyi siihen runsain mitoin, niin kuin aina tapana on ollut olemassa, niin suoritin loppuviikosta erityisen puhdistautumisen, pesin ja puhdistin ja panin kaikki järjestykseen. Totesin, että se oli ainutlaatuinen virhe, mitä itse olen tässä hommassa tehnyt, koska emäntä kuulusteli viikkotolkulla sen jälkeen, kuka nainen sinulla kävi tiskaamassa täällä kotona sillä välin. Tämä on jo tämmöinen asennekysymys. Sen jälkeen olen varonut, että mitään poikkeavaa en tee enkä toteuta.

Jos tätä maailmaa näin katsotaan, niin ehkä tässä elämässä on liian paljon semmoista asenteellisuutta, että pohditaan, että on miesten töitä, naisten töitä, ja haetaan tätä asemaa tavalla taikka toisella. Tässä on aika hyvin pohdittu sitä, minkä takia nainen sattuu johonkin paremmin ja mies johonkin toiseen paikkaan paremmin jne. Olen sitä mieltä, että kun katsotaan yhteiskunnan ja työnantajan näkökulmasta tätä maailmaa, pitäisi sijoittaa sellaiset työntekijät semmoiseen paikkaan, mitkä tekevät parhaan työn. Olen aina sanonut, että noin normaalitalouden ja -talon, jos on topakka emäntä, hän voi pitää pystyssä, jos on vähemmän topakka emäntä ja vetämätön mies, se talous ei pysy pystyssä, se sortuu. Näin katsottuna kyllä väitän, että tämä naisten alemmuudentunne taikka pelko siitä, että heitä syrjitään, on aivan aiheeton olemassa. Näin katsottuna kyllä yhteiskunta vaatii tasapuolista ja tasa-arvoista elämää, missä on miehiä sekä naisia työyhteisössä. Hyvänä esimerkkinä tästä tulee mieleen se, että kouluissa opettajat ovat kovin paljon naisistuneet ja siitä ei hyvää ole seurannut, koska ei ole semmoista jämerän miehen mallia. On paljon yksinhuoltajaperheitä, missä äiti on yksinhuoltajana ja lapset eivät oikein näe tätä miehen mallia edes siellä koulussa opettajan asemassa.

Näin katsottuna, kun on ylistetty kaikissa puheenvuoroissa sitä, kuinka tämä hallitus on edistysmielisesti tätä asiaa lähtenyt viemään eteenpäin ja saanut tämmöisen esityksen aikaiseksi, katsoisin myöskin semmoisen näkökohdan tähän asiaan, että ei ole kovin tärkeitä asioita hallituksella hoidettavana, kun tämä niin kovin tärkeäksi on nähty. Semmoisia välttämättömän toimeentulon ongelmia tässä yhteiskunnassa ei ole, jos tämä on niin tärkeä kuin näissä puheenvuoroissa on kuvattu ja annettu ymmärtää. En väheksy tätä asiaa enkä esitystä, pidän hyvänä, mutta vähemmälläkin äänellä nämä yleensä voisivat syntyä ja toteutua. Kun nyt tänäänkin on alkanut kunnallisvaalien ennakkoäänestys tavallaan, siihen liittyvät tämmöiset poliittiset kiintiövelvoitteet. En tarkoita nyt sitä, kohdistuvatko ne naisiin taikka miehiin, vaan tarkoitan yleensä ottaen, sillä sitäkin asiaa on viety enemmän taaksepäin kuin eteenpäin, mikä näin pakottaen on tullut ja tehty.

Katson, että esitys on hyvä mutta tätä pitää valiokunnassa, niin kuin olen ymmärtänyt täällä käytetyistä puheenvuoroista, järjellä ja tunteella seurata ja toteuttaa ja katsoa, mikä siitä tulee, ja ehkä tästä vielä voi valiokuntakäsittelyn jälkeen tulla parempi kuin tämä hallituksen esitys tällä kertaa edes on olemassakaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jäi omassa puheenvuorossani vielä yksi asia sanomatta, eli kun puhuttiin täälläkin suvauksesta eli sukupuolivaikutusten arvioinnista, sehän on aivan totta. Sitä pitäisi tehdä sekä valtion budjettiin että kuntien budjettiin. Otan yhden esimerkin vielä yhdestä asiasta, mihin suvaus pitäisi tehdä.

Tiistaina on julkistettu Stakesin taloustieteen keskuksen tutkimus, joka kohdistui terveysmenoihin. Tutkimuksessa ilmeni muun muassa, että terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menot jakautuvat miesten ja naisten kesken epätasaisesti. Naisten kokonaismenot ovat miehiä suuremmat kaikissa 13:a vuotta vanhemmissa ikäryhmissä. Naisille järjestetään ennalta ehkäiseviä palveluja kuten erilaisia seulontoja, kun taas miehiltä vastaavat palvelut puuttuvat. Naiset ovat oppineet käyttämään tarvitsemiaan terveyspalveluja, mutta miehet hakeutuvat lääkäriin usein turhan myöhäisessä vaiheessa. Kun tämä suvaus nyt tehdään terveyspalveluihin, voi olla, että tämäkin muuttuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, ensinnäkin tasa-arvosta tai sen tilanteen saavuttamisesta erikoisesti edustajien Komi ja Risikko puheenvuorojen kuuntelemisen jälkeen totean, että ehkä kuitenkin olisi parasta, että jo ihan lapsesta saakka kasvettaisiin tasa-arvoon. Erikoisesti ed. Seppo Lahtelan provokatorisesta puheenvuorosta poimin tämän miehen mallin. Se tarkoittaa silloin sitä, että on olemassa sekä naisen malli että miehen malli, siis normaalit sukupuolimallit, joihin kasvetaan. Sillä tavalla sitä ei ongelmatisoida, niin kuin helposti tässä nyt sitten tehdään. Juuri osa näistä puheista itse asiassa johtaa siihen.

Toinen asia arkipäivän realismista. On aika mielenkiintoista todeta, että eilispäivänä viimeksi puhuttiin peruspalveluista ja juuri oli julkistettu Oecd:n raportti, joka oli kaikissa lehdissä oikein hyvin selostettu, jopa puoli sivuakin oli parhaissa lehdissä kuvausta. Siellä sanotaan harvinaisen selvästi, että pois tupopolitiikka, pois työehtosopimuspolitiikka, pois jopa minimipalkat, siis kaikki se kumottiin, mitä tässä on nyt arvokkaana pidetty.