Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvoimien virka-avusta poliisille tällä hetkellä annetun lain nojalla Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua henkilöiden etsimiseksi ja kiinni ottamiseksi. Hyvin yleistä tämä on erityisesti vaarallisten aseistautuneiden henkilöiden piiritystilanteessa, jossa muun muassa tätä apua on saatu muun muassa kuljetuspanssariajoneuvojen muodossa muun muassa sivullisten ja poliisimiesten suojaamiseksi. Puolustusvoimien poliisille antamalla virka-avulla on varsin pitkä vakiintunut käytäntö ja perinne. Muun muassa kansainvälisissä kokouksissa poliisi on sopinut edeltä käsin Puolustusvoimien kanssa muun muassa tietyn erityisvälineistön ja henkilöstön käytöstä turvallisuuden varmistamiseksi.

Voimassa oleva virka-apulaki ei kuitenkaan sovellu tilanteisiin, joissa saatettaisiin tarvita sotilaallisten voimakeinojen käyttöä turvallisuuden varmistamiseksi ja esimerkiksi terroristisen iskun estämiseksi. Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa osoittivat selvästi, että terroriteko voidaan toteuttaa todella laajan tuhon seurauksin, ja tässä suhteessa on selvää, että myöskin turvallisuuden varmistamiseksi ja tällaisten iskujen ennaltaehkäisemiseksi on oltava käytettävissä myöskin henkilökohtaista, esimerkiksi sotilaan aseenkäyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä tällaisen iskun tarvittaessa estämiseksi. Poliisia ei ole perusteltua varustaa tämän tyyppisin erityisvoimankäyttövälinein, koska tavanomaisessa poliisin toiminnassa ja tehtävien hoitamisessa niille ei ole käyttöä. Lisäksi on luonnollista, että erityiset voimankäyttövälineet edellyttävät sellaista erityiskoulutusta ja ammattitaidonkin ylläpitoa, joka poliisitoimessa olisi tarpeetonta ja päällekkäistä järjestää.

Rikoslaissa tarkoitettujen terroritekojen estämiseksi tai keskeyttämiseksi tässä esityksessä esitetään Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annettuun lakiin otettavaksi säännös sotilaallisten voimakeinojen käyttämistä tarkoittavan virka-avun saamiseksi terroriteoksi luokiteltavassa tilanteessa. Vaikka on sinänsä ja onneksi epätodennäköistä, että Suomeen tai Suomessa oleviin kohteisiin kohdistettaisiin niin laajaa tämän tyyppistä voimakeinoa vaativaa iskua tai sen estämisen vaativaa iskua, on kuitenkin selvää, että on varauduttava toimiin, joilla välittömästi käynnistettävillä vastatoimilla tilanne voidaan saada hallintaan ja rikollinen toiminta keskeytettyä.

Terrorismi on yhteiskunnan perustoimintoja, koko yhteiskuntajärjestystämme ja oikeusjärjestystämme ja ihmisten turvallisuutta vakavasti uhkaavaa ja äärimmäisen vakavasti vaarantavaa toimintaa, jonka estämiseen ja keskeyttämiseen ääritapauksissa on oltava myös sotilaallisten voimakeinojen käyttömahdollisuus. Tässä mielessä esitetään, että tällaisen virka-avun antamista koskeva päätöksenteko pidätetään tietysti mahdollisimman korkealla poliittisella tasolla. Sisäasiainministeriö voisi pyytää puolustusministeriöltä tätä virka-apua, ja sen antamisesta päättäisi valtioneuvoston yleisistunto.

Terrori-iskun uhkan on mahdollista tulla myöskin täysin yllättäen tietoon tai niin lyhyellä varoitusajalla, ettei valtioneuvoston istuntoja ennätetä saada päätösvaltaisiksi, että tältä osin voitaisiin täyttää käsittelyn edellytykset. Tällöin päätöksen virka-avun antamisesta tekisi Pääesikunta poliisin ylijohdon pyynnöstä. Tässäkin tapauksessa asiasta on ilmoitettava välittömästi valtioneuvostolle, jolle saattaisi vielä jäädä mahdollisuus puuttua käynnissä olevaan tilanteeseen. Virka-avun pyytäjä vastaisi virka-aputilanteessa toimenpiteen laillisuudesta ja pyynnön mukaisten voimakeinojen käytöstä. Poliisin toimeksiannosta tapahtuva voimankäyttö perustuisi poliisilain 7 §:ään, ja vastuu toimenpiteen laillisuudesta terrorismitilanteessa olisi siten sisäasiainministeriöllä tai poliisin ylijohdolla. On luonnollista, että epäselvyyksien välttämiseksi ja toimintakyvyn varmistamiseksi poliisin ylijohdon ja Pääesikunnan on syytä yhteistyössä laatia tietysti yksityiskohtaiset ohjeet virka-avun pyytämisestä, virka-avun käytöstä ja toiminnasta poikkeuksellisissa tilanteissa.

Itse asiassa koko tätä järjestelmää on toisaalta sisäasiainministeriön puolella terrori-iskujen ja terrorististen tekojen ennaltaehkäisymielessä käyty läpi. Sinänsä tämmöinen poikkihallinnollinen Paavo Selinin johtama terrorisminvastainen ryhmä on käynnistänytkin toimintansa, jossa on myös Puolustusvoimien edustus. Tällä tavalla voidaan myös tiedustelupuolella entistä paremmin toimia. Myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä on näitä asioita käsitelty.

Keskustelua syntyy varmasti nimenomaan ehdotuksen siitä kohdasta, jossa kiiretapauksissa virka-apua voi pyytää poliisin ylijohto. On kuitenkin syytä todeta, että nykyisessä toimintaympäristössä ja tulevaisuuden uhat huomioon ottaen muita tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoja tuskin kiireellisessä, päällekaatuvassa laajamittaisen uhan tilanteessa on. Kiiretilanteessa tulee muutoinkin viiveitä. Kun kyse on kahden eri hallinnonalaan kuuluvan viranomaisen välisestä yhteistyöstä, ovat nimenomaan nämä viiveet hyvin todennäköisiä. Lain tavoite ja peruste on yksinkertaisesti kansalaisten suojelun ja ihmishenkien pelastamisen toteuttaminen näissä tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Tämä on nimenomaan sinällään epätodennäköisen mutta kansalaisten ja kansallisen turvallisuuden varmistamiseen liittyvän äärimmäisen toimenpiteen ja valmiuden vahvistamisen lakiesitys. Haluan kuitenkin korostaa, että valmiudet normaalitilanteessa poikkeuksellistenkin uhkien torjuntaan, ennalta estämiseen, ovat varsin hyvässä kunnossa. Niistä pidetään huolta poliisin, suojelupoliisin, poliisin erikoisryhmän Karhun ja toisaalta poliisin, Tullin ja Rajan tiedustelutoiminnalla ja ennakoivalla tiedustelutoiminnalla, jossa myöskin ulkomaiden kanssa riittävää yhteyttä pidetään. Unohtaa ei myöskään sovi Rajavartioston valmiusjoukkojen erityiskäyttömahdollisuutta, joka usein myöskin normaalissa sisäasiainministeriön alaisessa valmiudessa unohdetaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintaa maassamme eri viranomaisten kanssa voidaan varmasti entisestään laajentaa ja tiivistää, ja näin tulee tapahtumaan. Tässä lakiesityksessähän on varsin ainutlaatuisesta ja toivottavasti ei eteen tulevasta tilanteesta kyse. Sinänsä Puolustusvoimien resurssien valjastaminen tehokkaammin yhteiskunnan käyttöön on kannatettavaa.

Kiinnittäisin vain yhteen asiaan huomiota, sillä ministeri varsin seikkaperäisesti käsitteli lakiesitystä hyvin laajasti, eli koulutukseen. Ministeri viittasikin siihen, että ohjeistusta ollaan laatimassa, mutta varmasti koulutusta on melko paljon annettava yhteistyössä poliisin ja Puolustusvoimien kanssa ja siihen on kiinnitettävä huomiota. Ennen kaikkea silloin, jos tähän tilanteeseen joudutaan, josta lakiesityksessä on kyse, pitäisi pitää huoli siitä, että vastuuviranomaisen pitää säilyttää suvereeni oikeus johtaa omaa sektoriaan. Näin käsitän, mutta joka tapauksessa siitä pitää huoli pitää, ettei päällekkäisyyttä synny eikä sekasotkua siitä, kuka sitä tilannetta johtaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ilman 11.9.2001 tapahtumia tätä olisi äärimmäisen vaikea ymmärtää. Vaikka ministeri sillä tavalla perustelisi tätä hallituksen esitystä, kuin äsken juuri perusteli, niin ilman sitä virkeosaa, jossa mainittiin tuo päivämäärä ja siihen liittyvät tapahtumat, kyllä tämä olisi kova juttu. Täytyy sanoa, että ainakaan näillä syömisillä en silloin olisi tätä missään nimessä hyväksymässä, siinä on niin monta syvää, periaatteellista asiaa, muun muassa kun ajatellaan sisäministeriön ja puolustusministeriön välisiä eroja ja sitä, mitenkä esimerkiksi Rajavartiolaitoksen tehtävät katsotaan ei-sotilastehtäviksi, ja paljon suurta, periaatteellista asiaa.

Arvoisa puhemies! Yksi kysymys arvoisalle ministerille, ja se liittyy tähän asiaan: Tämän hallituksen esityksen mukaan, niin kuin te äsken esititte, tämä päätöksenteko tapahtuisi poliisin ylijohdon ja pääesikunnan välillä ja sitten se saatettaisiin valtioneuvostolle tiedoksi. Eikö, arvoisa ministeri, olisi niin, että jos tämmöiseen tilanteeseen Suomessa ajaudutaan, niinhän voidaan sanoa, eikö siitä pitäisi tulla pääministerin ilmoitus eduskunnalle? Onko sitä mietitty? Minusta valiokunnassa pitäisi tätä asiaa miettiä hyvin vakavasti, että mietinnössä harvinaisen selvästi todettaisiin, että siihen eduskunta kytketään myöskin pääministerin ilmoituksella mukaan. En edellytä mitään alistamista, vaan nimenomaan pääministerin ilmoituksen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minä itse näen tämän sillä tavalla kuitenkin, että tässä tarvitaan nopeita päätöksiä. Jos joku tilanne syntyy, niin silloinhan siinä ei hirveän pitkiin käsittelyihin välttämättä ole vuorokausia aikaa, vaan voi olla tunneista kysymys. Silloin päätöksenteon pitää olla nopeata tässä hommassa.

Yksi kysymys, mikä tuli ensimmäisenä mieleen, on se, jotta nyt kun tätä virka-apua pyydetään Puolustusvoimilta, laitetaanko sinne tulemaan varusmiehet vai onko siellä erikoisosaavaa porukkaa. Tämä on kaikkein omituisin tilanne. Jos sieltä laitetaan varusmiehiä, joilla välttämättä ei ole hirveän paljon kokemusta ja koulutusta tämän tyyppiseen osaamiseen, niin siinä voi tapahtua enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Miten tämä on ajateltu sillä tavalla, että siellä olisi aina olemassa jengi, joka on valmistautunut siihen ja on nopea lähtemään, vai tapahtuuko se varusmieskoulutuksessa, niin että vanhemmasta ikäluokasta koulutetaan joku osio tämän tyyppiseen toimintaan?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minuakin vähän ihmetyttää se, että tässä mennään nykyisin voimassa olevasta laista, jossa päätöksen tekee valtioneuvosto, jopa siihen, että poliisin ylijohto pyytää Pääesikunnalta ja silloin virkamiehet tekevät tämän päätöksen. Vaikka se pääsääntö pysyy, että ministeriö pyytää toiselta ministeriöltä, kuitenkin tässä laissa, 4 §:n 2 momentissa, annetaan mahdollisuus, että se pyyntö siirtyykin välittömästi kiireellisessä tapauksessa poliisin ylijohdolta Pääesikunnalle ja siellä se vain käsitellään ja ilmoitetaan valtioneuvostolle. Hyppy on todella pitkä tässä lainmuutosesityksessä. Onko se perusteltu, sitä on syytä vakavasti miettiä.

Toinen kysymyksiä herättävä asia on se, mikä on terrorismi, terroristinen rikos. Siitä YK:ssa on riidelty 1970-luvun alusta lähtien. Vielä tähän päivään mennessä, 30 vuodessa, ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä, mikä on terrorismia. Suomen rikoslakiin otettiin 34 a lukuun nämä määritelmät viime vaalikaudella. Siellä on muun muassa se, että aiheutetaan vakavaa pelkoa väestön keskuudessa, ja toisaalta muun muassa se, että aiheutetaan erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Nämäkin ovat siis terrorismia Suomessa, ja näihin voidaan tämän esityksen mukaan pyytää Puolustusvoimia mukaan. Tämä menettely, jos kiire on, on aika erikoinen menettely, mutta kenties tämä terrorismin pelko on nyt niin valtava, että näin pitkälle pitää mennä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys 187/2004 on mielestäni aiheellinen ajan hengen mukaan terrorismin uhka ja sen mahdollisuus huomioon ottaen. Nimittäin tämä esitys osaltaan mahdollistaa eri viranomaistahojen yhteistyön tiivistymistä. Mutta yhtä asiaa jää edelleen kaipaamaan, nimittäin Puolustusvoimien käyttöä omaisuuden suojaamis- ja turvaamistehtävissä.

Arvoisa puhemies! Otan ihan tuollaisen konkreettisen esimerkin Pohjanmaalta, Evijärven suunnasta, missä itse asun. Siellä on paljon turkistarhoja, ja siellä näitä tarhaiskuja suoritetaan. Voidaanko ajatella, että Puolustusvoimia esimerkiksi käytetään näiden tarhaeläinten keräämiseen eikä laiteta sitä tarhaajaa tämän valtavan kriisin ja paineen alla niitä itse keräämään?

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Tämä tapaus, joka odotetusti tietysti nousee tässä eniten keskusteluun ja johon ed. Pulliainen myös puuttui, on tämä uhan kiireellisen torjunnan tilanne. Minä pidän itse luonnollisena sitä, että tällaisessa tapauksessa tullaan varmasti käymään hyvin perusteellisesti läpi kaikki ratkaisut ja kaikki ne toimenpiteet, joihin ryhdytään esimerkiksi tällaisen uhan torjumiseksi ja estämiseksi, varmasti, uskon kyllä, ihan eduskuntaa myöten tällaisessa tilanteessa, jos on vakava tilanne syntynyt. Itse asiassa haluan kertoa, että kyllä yhteydenpitoa tapahtuu sisäministerin, pääministerin ja muiden asianomaisten ministereiden ja suojelupoliisin ja muiden viranomaisten kanssa säännöllisesti. Silloin kun on tiettyjä tarpeita informoida, se tapahtuu vähemmissäkin asioissa ja vähemmän kiireellisissä asioissa. On luonnollista, että tämmöisessä kiireellisessä tapauksessa varmasti myöskin hallituksen keskeiset jäsenet saavat hyvin nopeasti tietoa asiasta.

Tämä varusmieskysymys: On luonnollista, että ei näissä tehtävissä varusmiehiä käytetä. Tietysti tästä pitäisi puolustusministerin kertoa ja armeijan edustajien, mutta niissä keskusteluissa, joissa olen ollut, olen korostanut nimenomaan sitä, että tämä ei ole varusmieskäyttöä tässä virka-aputehtävässä, näissä vaikeimmissa asioissa, tarkoittamassa, vaan nimenomaan erityiskoulutetun pysyvän henkilöstön ja tekijöiden ja osaajien käyttöä.

Itse asiassa täällä ed. Kankaanniemelle toteaisin, että ei tällaisessa tilanteessa paljon luokitella, mitkä ovat motiivit ja mistä on kysymys. Silloin kun tällainen tarve syntyy, on Suomen kansalaisten hengen turvaaminen päällimmäinen tehtävä ja uhkien torjuminen päällimmäinen tavoite.