Valto Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain muuttamisesta sekä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta.

Tässä valiokunta on kuullut merkittävän joukon asiantuntijoita ja sen lisäksi hankkinut kirjallisen lausunnon Invalidiliitto ry:ltä, Kynnys ry:ltä, Raha-automaattiyhdistykseltä ja Uudenmaan erityispalvelut -kuntayhtymältä.

Niin kuin hallituksen esityksessä lukee, tässä ehdotetaan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia muutettavaksi siten, että vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten mahdollisuutta saada tulkkipalveluja parannettaisiin. Lisäksi ehdotetaan lakiin lisättäväksi vammaisten päivätoimintaa koskeva säännös, jonka mukaan kunnan tulee järjestää päivätoimintaa työkyvyttömille henkilöille, joilla ei vammaisuudesta johtuen ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia muutettaisiin siten, että vammaisten päivätoiminta olisi maksuton sosiaalipalvelu. Tältä osin tuskin kellään on mitään sitä vastaan. Asia on tarpeellinen ja myönteinen.

Valiokunnan kannanotoista muutama lainaus kohdasta Yleistä:

"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kaikki vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi kuljetuspalvelujen asiakasmäärät ovat kasvaneet kymmenen vuoden aikana lähes 80 prosenttia ja niiden piirissä on nykyisin noin 80 000 asiakasta. Prosentuaalisesti suurin kasvu on ollut henkilökohtaisessa avustajatoiminnassa, jossa asiakkaita on kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta esimerkiksi vammaispalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen liittyy edelleen ongelmia. Eroihin vammaispalvelujen alueellisessa toteutumisessa vaikuttaa muun ohella kuntien erilainen taloudellinen tilanne." Näitäkään tosiasioita tuskin kukaan kiistää.

Valiokunta toteaa: "Vammaispalvelulaissa vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat sekä fyysisistä että psyykkisistä syistä vammautuneet. Laissa ei ole yhtä kattavaa vaikeavammaisen henkilön määritelmää, vaan jokaisen palvelun ja tukitoimen osalta on erikseen määritelty, kenelle ne on tarkoitettu." Tätä asiaa on avattu ja pohdiskeltu pitkään valiokunnassa useamman lain käsittelyn yhteydessä. Itse mielelläni kysyisin, olisiko tällainen määrittely edes mahdollista, jos oikeudenmukaisesti toimittaisiin.

Valiokunta on käsitellyt vammaispalvelujen toteutumiseen liittyviä kysymyksiä vammaispoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä StVM 13/2006 vp. Eduskunta hyväksyi selonteon käsittelyn yhteydessä lausuman, jossa edellytettiin hallituksen ryhtyvän pikaisesti valmistelemaan laaja-alaista, kaikkien tahojen toimintaa ohjaavaa vammaispoliittista ohjelmaa. Valiokunta katsoi tuolloin mietinnössään, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa on tarpeen selvittää, missä tapauksissa oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on turvattava subjektiivisena oikeutena. Henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittäminen edellyttää lisäksi rahoitusjärjestelmän uudistamista, jotta palvelujen kus-tannukset eivät käy yksittäiselle kunnalle ylivoimaiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on ilmoittanut selvittävänsä erikseen kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteydessä vammaispalveluiden ja tulkkipalveluiden rahoitusta valtion ja kuntien kesken. Valiokunta korostaa, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelun yhteydessä on tarpeen selvittää henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämistä ja rahoitusta sekä on päätettävä uudistuksen aikataulusta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa.

Sitten Tulkkipalveluista todetaan:

"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tulkkipalvelujen asiakasmäärät ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa noin neljänneksen, kasvu on kuitenkin ollut muiden vammaispalvelujen asiakasmäärien kasvua hitaampaa. Tulkkipalvelujen saatavuus on vaihdellut eri kunnissa. Hallituksen esityksen mukaan osa kunnista on pitänyt säädettyjä tuntimääriä enimmäismäärinä, eivätkä asiakkaiden yksilölliset tarpeet ole tulleet huomioiduiksi. Käytettävissä olevat vähimmäistuntimäärät ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Valiokunta pitää tarpeellisena vähimmäistuntimäärien nostamista hallituksen esityksen mukaisesti. Tulkkipalvelujen järjestämisessä on ollut tulkkien puutteen lisäksi myös heikon organisoinnin aiheuttamia ongelmia muun muassa tulkkien tilauskäytäntöihin ja tulkkien työsuhteisiin liittyen." Tältä osin on syytä tarkastella asiaa. Muun muassa: "Kuntien yhteistyötä on pyritty edistämään tulkkipalvelun verkostohankkeessa (VETURI 2001—2004) etsimällä alueellisesti ja vammaryhmäkohtaisesti epätasaisesti kohdentuneiden palvelujen parantamiseen uusia keinoja." Tässä yksi vaihtoehto. "Valiokunta pitää tärkeänä myös tulkkikoulutuksen riittävyyden turvaamista jatkossa."

Päivätoiminnan osalta valiokunta toteaa:

"Lakiehdotuksessa ei määritellä tiettyä sairautta tai vammaa, jonka perusteella päivätoimintaa henkilölle tulisi järjestää. Henkilön toimintakyky on voinut alentua esimerkiksi aivovamman tai useamman eri vamman tai sairauden (esimerkiksi kuurosokeus) seurauksena. Suurin yksittäinen ryhmä, joka tulisi palvelun piiriin, olisivat henkilöt, joilla on erittäin vaikea mielenterveysongelma, esimerkiksi skitsofrenia. Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiehdotuksella voidaan parantaa näiden vaikeavammaisten elämänlaatua, tukea avohoitoa ja vähentää sairaalajaksoja.

Päivätoiminnan järjestäminen voi edesauttaa siirtymistä työtoimintaan ja sitä kautta edelleen työelämään. Ensisijaisena tavoitteena on vaikeavammaisen työllistyminen, ja jos tämä ei ole mahdollista, järjestetään hänelle työtoimintaa sosiaalihuoltolain nojalla. Päivätoimintaa olisi järjestettävä tilanteissa, joissa työtoimintaankaan osallistuminen ei ole vaikeavammaiselle mahdollista. Valiokunta toteaa, ettei päivätoiminnalla ole tarkoitus eikä sillä voida korvata henkilökohtaisen avustajan työpanosta. Kuten esityksen perusteluissa todetaan, henkilöllä on edellytyksiä osallistua työtoimintaan, jos toimintaan osallistuminen on mahdollista esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tukemana.

Oikeudesta päivätoimintaan säädetään ehdotetun vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa, jossa on säädetty palveluista, joihin vaikeavammaisella on subjektiivinen oikeus. - - Lakiehdotuksen 8 b §:n mukaan kunnilla on kuitenkin harkintavaltaa järjestettävän päivätoiminnan määrän suhteen. Pykälän 3 momentin mukaan vaikeavammaiselle tulisi järjestää päivätoimintaa mahdollisuuksien mukaan viitenä päivänä viikossa tai asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan harvemmin." Täällä todetaan: "Perustelujen mukaan kunta voisi tinkiä järjestettävän palvelun määrästä, mikäli sillä ei esimerkiksi ammattitaitoisen henkilöstön puuttuessa tai muusta vastaavasta syystä olisi mahdollisuutta järjestää palvelua tavoitteeksi asetettua viittä kertaa viikossa."

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tältä osin voin tältä paikalta todeta, että tämä on käytännön toteutukseen liittyvä heikkous, jota nyt ei onnistuttu korjaamaan.

"Päivätoiminnan käytännön toteutumista lakiehdotuksessa tarkoitetulla tavalla asiakkaiden tarpeiden mukaisesti on valiokunnan käsityksen mukaan seurattava ja arvioitava vammaispalvelulainsäädäntöä uudistettaessa mahdolliset muutostarpeet myös tältä osin. Valiokunta korostaa, ettei päivätoiminnan laajentaminen uusiin vammaisryhmiin saa heikentää kehitysvammaisten mahdollisuuksia päivätoimintaan. Valiokunta toteaa lisäksi, että kuntien ja järjestöjen välisessä työnjaossa päivätoiminnan järjestämisessä on tarpeen turvata Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla tuetun toiminnan jatkuvuus."

Valiokunnan lausumaehdotus:

"Eduskunta edellyttää, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa selvitetään, miten henkilökohtaista avustajapalvelua kehitetään ja sen rahoitusta uudistetaan sekä millä aikataululla uudistamisessa edetään."

Valiokunta ehdottaa lakiesityksen hyväksymistä, ja valiokunnan mietintöön liittyy vastalause, joka varmaan täällä tulee erikseen esiteltyä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vastalause tulee nyt esitellyksi. Tämä hallituksen esitys laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain muuttamisesta sekä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta on erinomaisen tärkeä. Se on sitä siksi, että siinä käsitellään ei välttämättä kovin suuren, mutta sillä tavalla merkittävän ihmisryhmän asioita, että se ihmisryhmä tai ne ihmisryhmät, joita tämä koskettaa, tarvitsevat välttämättä apua, yhteiskunnan tarjoamaa apua, selvitäkseen kohtuudella tästä elämästä.

Siinä mielessä, kun tässä lakiesityksessä esitetään parannuksia heidän tähän saakka saamiinsa palveluihin, kyse on tietenkin myönteisestä laista. Se, mikä ei ole aivan yhtä myönteistä, on se, että vieläkään näitä palveluita ei paranneta riittävästi. Puhun nyt tässä ensisijaisesti kuulovammaisten ja kuulo- sekä näkövammaisten saamista tulkkipalveluista, joita toinen puoli tästä laista käsittelee. Tässä lakiesityksessähän esitetään, että kuulovammaisten tarvitseman asioimistulkkauksen vähimmäismäärä korotetaan 120 tunnista 240 tuntiin ja toisaalta sitten kuulo- sekä näkövammaisten tulkkauksen vähimmäistuntimäärää korotetaan 180:sta 360:een tuntiin. Tämä korotus, joka on 100 prosenttia, tuntuu sinänsä tietysti prosentuaalisesti suurelta, mutta kun se muutetaan absoluuttisiksi määriksi, niin tämä ei näytä ihan yhtä kauniilta.

Tähän saakkahan tämä vähimmäistuntimäärä on tarkoittanut sitä, että kuulovammaiset ovat saaneet noin 20 minuuttia asioimistulkkausta päivässä ja kuulo- sekä näkövammaiset ovat saaneet noin 30 minuuttia päivässä. Nyt ne nousevat 30 minuuttiin kuulovammaisten osalta ja 60 minuuttiin vaikeammin vammaisten osalta. Tuossa otin aikaa tuon lisäbudjetin lähetekeskustelun aikana, että jos olisin ollut vaikeasti kuulo- ja näkövammainen ja olisin nyt saanut sen tunnin päivässä tätä tulkkausta, niin minun kommunikaationi teidän, arvoisat edustajat, ja sitten myöskin valtiovarainministeri Heinäluoman kanssa olisi katkennut juuri siinä vaiheessa, kun ministeri Heinäluoma ansiokkaasti kiitteli hallituksen erinomaista politiikkaa, joka verotuksen kevennyksen myötä on kuulemma parantanut Suomen valtiontaloutta. Ottamatta sinänsä kantaa siihen, osuiko se nyt sisällöllisesti juuri oikeaan aikaan, niin ei olisi voinut pitää kohtuullisena sitä, että en olisi itse voinut päättää siitä, olisiko minulla ollut edellytykset kuunnella ministeri Heinäluoman puhe loppuun. Näin jyrkästihän se ei tietenkään käytännön elämässä mene, mutta näinkin tätä tilannetta voi kuvata.

No, toki tähän pykälään, jossa säädetään näistä vähimmäismääristä, liittyy se, että tähän saakka opiskelua tämä rajoitus ei ole koskenut. Sen sijaan työtä se on koskenut. Eli jos nyt olisin ajatellut, että ministeri Heinäluoma minulle oppositiokansanedustajana opetti, kuinka hyvin hallitus on toiminut, niin ehkä sitten olisin voinut sillä perusteella vaatia rajatonta tulkkausta, mutta jos olisin nyt tehnyt kansanedustajan työtä, niin vielä voimassa olevan lain — ja jatkossakin, jos hallituksen esitys menee läpi — voimassa olevan lain perusteella se olisi katkennut sitten siihen tuntiin keskimäärin päivässä. Tämä ei voi olla perusteltua. Tällä perusteella olemme tässä vastalauseessa esittäneet, että tämän lain 8 a §:ssä tarjolla olevat tulkkipalvelut korotettaisiin kaksinkertaisiksi siihen nähden, mitä hallitus nyt esittää, jolloin päästäisiin jonkinlaiseen kohtuulliseen tasoon.

Lähtökohtana tietenkin pitää olla se, että kuulovammaiset ja kuulo- sekä näkövammaiset voivat kommunikoida perustuslain 16 §:n tarkoittamalla tavalla aivan yhtä hyvin ympäristönsä kanssa kuin kuka tahansa muu suomalainen, joka käyttää äidinkieltään. Siis pitää muistaa, että viittomakieli on kuulovammaisten ja myöskin kuulo- sekä näkövammaisten — tai en tiedä, onko se viittomakieli oikea nimitys, itse asiassa en tiedä, mikä se oikea nimitys on kuulo- ja kuulo- sekä näkövammaisilla — mutta joka tapauksessa se on heidän äidinkielensä. Minusta äidinkielen käytön pitäisi olla jokaisen ihmisen ehdoton perusoikeus. Sen lisäksi esitämme tässä pykälässä, viitaten tuohon, mitä edellä sanoin, että tämän opiskelun rajoituksista vapauttavan vaikutuksen lisäksi pykälää muutettaisiin niin, että ammatissaan toimiessaan kyseiset vammaiset saisivat näitä tulkkipalveluita.

Sitten vielä muutama sana tästä vaikeavammaisten päivätoiminnasta. Tämä liittyy tähän isompaan kysymykseen aika keskeisesti, kun valiokunta korostaa, että tätä ei saa nyt ymmärtää siten, että tällä ikään kuin pyrittäisiin heikentämään sitten muita vammaisten saamia palveluita, esimerkiksi nyt sitten juuri avustajapalveluita, joita vammaiset eivät saa tarpeeksi, kuten tässäkin salissa on moneen kertaan tänä syksynä ja jo aiemminkin todettu. Minusta olisi erittäin tärkeää, että vaikka olemme yksimielisesti nyt tämän lausuman tänne hyväksyneet, niin se ehkä olisi voinut olla vielä tiukempi sen suhteen, että tämä avustajakysymys saataisiin kohtuulliseen ratkaisuun. Ehkä oikeastaan voisi todeta tästä päivätoiminnasta vain sen, että kun on kysymys vaikeavammaisten päivätoiminnasta, niin on todennäköisesti niin, että ilman avustajaa nämä vaikeavammaiset eivät voi osallistua edes tähän päivätoimintaan, jolloin tämä laki pahimmillaan menettää merkityksensä.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

(Ed. Pulliainen: Jaaha, totuus tulee nyt!) Arvoisa puhemies! Aivan aluksi ed. Virtaselle, että teidän esimerkkinne viittomakielen tuntimääristä oli sangen mielenkiintoinen, kuvauksenne tästä tämänpäiväisestä täysistunnosta. Te totesitte samassa puheenvuorossa, että käytäntö ei välttämättä toimi näin, ja nyt voinkin sanoa, että se ei todellakaan toimi näin. Minulla on tiedossani sellaisiakin kuuroja, joiden tuntimäärä ylittää vuosittain noin 1 000 tunnilla, mutta toisaalta on tiedossa myös sellaisia kuuroja, joiden tuntimäärät alittuvat nykyisistäkin vähimmäismääristä, joten tämä lienee se ongelman ydin.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys sekä lisää tulkkipalveluiden vähimmäistuntimäärää että laajentaa päivätoiminnan kohderyhmää. Nämä ovat mielestäni myönteisiä edistysaskelia suomalaisessa vammaispolitiikassa, jossa periaatteina ovat vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus, osallisuus ja oikeus palveluihin. Vastikään täällä eduskunnassa saimme käsitellä Suomen historian ensimmäistä vammaispoliittista selontekoa, ja voidaankin reilusti todeta, että vammaispolitiikka on keskeisessä asemassa tällä vaalikaudella. Nyt on otettu hyvin määrätietoisia askelia aivan oikeaan suuntaan, ja tästä on hyvä jatkaa.

Vammaispolitiikassa Suomi on ollut monessa suhteessa edelläkävijä. Tämä on tärkeää pitää mielessä. Tulkkipalveluiden osalta minulla on henkilökohtaisia kokemuksia. Olen toiminut alle kouluikäisenä kuuroille isovanhemmilleni satunnaisesti asiointitulkkina. Tuo toimintatapa 1970-luvulla oli toki joustavaa, mutta esimerkiksi väärinkäsityksien riski oli kohtuullisen suuri. Tänä päivänä tulkkauksen hoitavat perusteellisen koulutuksen saaneet hyvin ammattitaitoiset tulkit, hyvä näin.

Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, vammaispalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen liittyy edelleenkin ongelmia. Tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei poista tulkkien saatavuuteen liittyviä ongelmakohtia. Yksi keskeisimmistä haasteista liittyy tulkkien koulutukseen. Viittomakielen tulkin koulutusta annetaan nykyisin Helsingin, Turun ja Kuopion ammattikorkeakouluyksiköissä. Opetusministeriön mukaan koulutusohjelma on ollut hyvin vetovoimainen: jokaista aloituspaikkaa kohden on ollut vuosittain 6—8 hakijaa. On siis ensisijaisen tärkeää, että nykyiset koulutusmäärät turvataan. Toisaalta alueellista tulkkipulaa vähentäisi koulutusohjelmatarjonta, joka koskisi myös pohjoista Suomea. Valitettava tosiasia on, että koulutuspaikkojen sijainti määrittelee myös vastavalmistuneiden tulkkien työhön sijoittumista. Vammaisten eriarvoistuminen valitettavasti syvenee alueellisesta tulkkipulasta johtuen.

Arvoisa puhemies! Palveluiden saatavuutta voitaisiin merkittävällä tavalla edistää välityspalvelua kehittämällä. Valiokuntakuulemisen yh- teydessä myönteisiä kokemuksia välitettiin Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta. Hyvin organisoitu välityspalvelu edistää vammaisten asemaa, parantaa palveluiden saatavuutta ja edistää tulkkien työsuhdetta nykyistä myönteisempään suuntaan. Taustalla on se tosiasia, että suuri osa tulkeista toimii freelancer-pohjalta. Palveluiden tarjontaan ja työn kysyntään liittyy osittain tästä syystä voimakkaita vaihteluja. Usein asiakkaat joutuvat tekemään useita kyselyjä, laskutuksessa syntyy epäselvyyksiä ja ruuhkahuipuista esimerkiksi viikonloppuisin on vaikeuksia selviytyä. Toisaalta pitkäaikaiset opiskelutulkkaukset sitovat tulkkeja, joten asioimistulkkeja on sitäkin vaikeampi saada. Tästä syystä pidän erityisen tärkeänä, että onnistuneet käytännöt vakiinnutetaan. Välityspalveluiden osalta uuden teknologian hyödyntäminen tässäkin toimintamallissa on syytä hyödyntää täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut lukuisan määrän lakeja, joiden yhteydessä on todettu mielenterveyspotilaiden vaikea asema. Mielenterveysongelmat kasvavat räjähdysmäisesti, ja nämä henkilöt ovat usein palveluiden saatavuuden osalta väliinputoajia. Lainsäädäntö kaipaisikin täsmentämistä monilta osin. Tämä laki tuo mielenterveyspotilaat päivätoiminnan piiriin. Tätä voidaan pitää erittäin myönteisenä kehityksenä. Toivon, että kunnat tulkitsevat tätä lainkohtaa mielenterveyspotilaiden näkökulmasta myönteisellä tavalla.

Lopuksi haluan todeta, että toivon konkreettisia toimenpiteitä valiokunnan lausuman mukaisesti. Eduskunta ja tietysti sosiaali- ja terveysvaliokunta on käynyt useita hyvin vilkkaitakin keskusteluja henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämisestä. Vammaispolitiikan näkökulmasta asia edellyttää perusteellisen selvityksen avustajapalvelun eri vaihtoehdoista ja myöskin rahoitusmalleista. Tämä työ on aloitettava mahdollisimman nopeasti, minkä jälkeen on päätöksien aika.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 166, tärkeä keskustelu vammaisuuden perusteella järjestettävistä erilaisista palveluista. Minä aloitan sen tarkastelemalla tänään tehtyä kantelua, jonka seuraavat järjestöt: Invalidiliitto ry, Kynnys ry ja Heta ry eli Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto, ovat jättäneet valtioneuvoston oikeuskanslerille Matti Vanhasen hallituksen laiminlyönnistä järjestää vaikeavammaisten henkilökohtainen avustajajärjestelmä perustuslain mukaisesti. Tästä tulee hyvin mielenkiintoinen keskustelu, koska oikeuskansleri on täällä erään kerran jo ottanut tähän kantaa, minun kysymykseeni, ja nyt tästä on tehty virallinen kantelu. Se perustuu lehdistötiedotteeseen, joka on varmaan teille kaikille tullut sähköpostissa, koska olen sen sieltä saanut. Luen siitä osia. Oikeuskansleria siis pyydetään selvittämään tämä asia.

Tässä sanotaan muun muassa seuraavaa: "Vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja -järjestelmä on vaikeavammaisille henkilöille kaikkein tärkein tukimuoto elämän keskeisten perusedellytysten ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Vammaispalvelulaki säätää henkilökohtaisen avustaja -järjestelmän kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi taloudelliseksi tukitoimeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kunnalla on suuri harkintavalta siitä, miten vaikeavammaisten henkilöiden avustaminen toteutetaan" — muun muassa tämän lakiesityksen yhteydessä. "Kunnallisesti vaihtelevat käytännöt sekä rahoituksen ja palvelun vuosittainen vaihtelu ovat johtaneet siihen, että vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja -järjestelmä ei vastaa perustuslain 19.1 §:n sille asettamia edellytyksiä turvata ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä."

Tämä on professori Kaarlo Tuorin tekstiä, jota on tarjottu hopealautasella valiokuntakeskusteluissakin, mutta se on ikävä kyllä siellä torpattu, niin kuin se suomeksi sanotaan. Siitä ei ole välitetty. Tässä salissa ministereiltä olen kahteen kertaan kysynyt, miltä se tuntuu, kun tilanne on semmoinen, että oikeusoppineet väittävät, että meillä on perustuslaillinen ongelma tämän asian suhteen. Ei saa vastauksia. Tämä on perin juurin kummallista, kun kohderyhmänä on 4 200 ihmistä. Suomessa on edelleen noin 80 kuntaa, joissa ei ole ensimmäistäkään myönteistä henkilökohtainen avustaja -päätöstä — 80 kuntaa.

Tämä jatkuu myöskin, lopetan sanomalla vain tästä: "Koska henkilökohtainen avustaja on monille vaikeavammaisille henkilöille ehdoton edellytys jokapäiväisestä elämästä selviytymiselle, kysymys on sellaisesta ihmisarvoisen elämän edellyttämästä huolenpidosta, johon perustuslaki takaa subjektiivisen oikeuden." Jos Suomea sanotaan oikeusvaltioksi, arvon puhemies, ja tämä teksti pitää paikkansa ja oikeuskansleri sanoo siitä, niin kuin hänen pitää rehellisenä oikeuskanslerina sanoa, niin mitenkäs sitten suu pannaan täällä, kun tätä asiaa on pyöritelty hyvin monella tavalla tässä nykyisessäkin eduskunnassa?

Valiokunnan lausunnosta ja kannanotoista sanon muutamia asioita johtuen siitä, että hyvin hankalien yhteensattumien takia en voinut olla tässä ratkaisevassa käsittelyssä itse mukana. Tässähän on kolme asiaa, mihin otetaan kantaa. Ensinnäkin tulkkipalvelut, joita aika hyvin täällä on jo käsitelty. Sanoisin siihen vain semmoisen havainnon, että aika omituista on, kun näissä teksteissä ei ollenkaan tunneta sanaa kuuro tai kuuroutunut, puhutaan vain vaikeasti kuulovammaisista. Siinä yhteisössä, missä näitä erilaisia olotiloja ja sairausasteita on, nämä termit ovat erittäin tärkeitä. Minusta on valitettavaa, että kun tulkkipalveluista puhutaan, niin kuurot ja kuuroutuneet on kokonaan unohdettu. Olen sen lausuman kannalla, jonka ed. Virtanen täällä esitteli. Kommunikaatiota ja siihen liittyviä palveluita tämä kohderyhmä tarvitsee varmasti paljon enemmän.

Päivätoiminta on toinen sektori, jossa olisi ollut käytettävissä asiantuntijatietoa silloin, kun hallitus teki tämän ehdotuksensa. Sitä samaa asiantuntijatietoa oli valiokunnalla. Invalidiliitto kävi antamassa lausunnon, jossa huomautetaan hyvin selvästi: "- - aidon osallisuuden, toimintakyvyn, omatoimisen suoriutumisen edistäminen päivittäistoimintojen osalta sekä sosiaalisten kontaktien ja normaalin päivärytmin ylläpitäminen tosiasiallisesti yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomiseksi edellyttää myös vaikeavammaisille oikeutta aidosti valita oman elämänsä päivittäisten toimintojen ja virikkeiden sisältö ja toteutuminen omien tarpeidensa mukaan. Tästä johtuen vaikeavammaisten henkilöiden oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan ei voida päivätoiminnalla - - korvata." Tämä on yksinkertaisesti selvä asia. Tätä terveet kansanedustajat täällä eivät tässäkään salissa tälläkään hetkellä usko. Se on suorastaan järkyttävää, että siitä kinataan, kun se on itsestäänselvä asia. Minä en saanut aikanani silloin selvää, minkä takia ministeri Hyssälä pysähtyi tähän eikä ottanut tätä henkilökohtaista avustajaa koskevaa asiaa esille, vaan toi sen eräänlaisena korvikkeena ja tilalle. Nyt me tiedämme, että se ei ehkä hallituksen mielestä sitä ollut, mutta tämä on epätäydellisesti käsitelty asia. Tähän olisi saatu asiantuntemusta, ja on tietenkin ikävää, kun sitä ei ole käytetty.

Samassa lausunnossa muuten, joka valiokunnalle jaettiin, Invalidiliitto kysyy lausuntonsa lopussa myöskin sitä, mihin unohtui jälleen kerran vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittäminen, joka on ollut jo kolmen hallituksen ohjelmassa — kolmen hallituksen ohjelmassa. Siitä vaan ohjelmiin ja eteenpäin, ja mitään ei saada aikaiseksi, ja kymmenen vuotta vammaispolitiikan keskiön oikeusvaatimuksena. Jos joku teistä täällä kuuntelijoista nyt on ollut kovasti vammaisliikkeessä mukana, tiedätte, miten vaikeata siellä on yleensä kokouksia pitää, miten vaikea saada kommunikaatiota aikaan, miten vaikea rakentaa niistä jonkinlaista tärkeysjärjestystä, millä asioissa mennään eteenpäin. Kalle Könkkölän johdolla tämä lista tehtiin kymmenen vuotta sitten. Se odottaa toteutumistaan edelleen.

Pahaa pelkään, kun kuuntelen täällä esimerkiksi valiokunnan puheenjohtajan puhetta, että hallitusohjelmissakin tämä taitaa johtaa lisääntyviin vaikeuksiin, vaikka kyse on vaikeavammaisen ihmisen elämän kannalta tärkeimmästä tukitoimesta. Pelkään tätä, arvon puhemies, sen takia, että kun vammaispalvelulaissa puhutaan vaikeavammaisesta ja pyritään määrittelemään esimerkiksi täällä valiokunnan kannanotoissakin, minkälainen on vammainen henkilö, niin samaan hengenvetoon sanotaan, että laissa ei ole yhtä kattavaa vaikeavammaisen henkilön määritelmää. Ei pidä silloin ihmetellä, että esimerkiksi kuljetuspalveluiden osalla ovat kulut huomattavasti nousseet, kun mukaan on tullut vanhuksia, joilla ei ole mitään tekemistä vammaispalvelulain kanssa, mutta jotka muuten tarvitsevat niitä palveluita, ne ovat vain kohdentuneet samalle momentille, ja tällä lailla näitä havaintoja on väärällä lailla yhdistetty.

Kun meidän valiokuntamme puheenjohtaja sanoo, että hän rohkeni epäillä, voiko edes määritellä, kuka on vaikeavammainen, onko se edes mahdollista, ja jatkoi vielä puhettaan valiokunnan puheenjohtajana sanomalla, onko se edes oikeudenmukaista, niin hoi polloi, sanoisin kyllä. Jos ette tiedä, mitä se tarkoittaa, niin kysykää kieli-ihmisiltä. Se on aivan uskomatonta, kun samanaikaisesti professori Tuori ilmoittaa, miten nämä asiat pitäisi järjestää, meidän korkeimpia oikeusavustajiamme. Tämä on ihmeellinen dilemma, tässä ei ole enää kysymys politiikasta, ei hallitus—oppositio-asetelmasta; tässä on jostain välinpitämättömyydestä kysymys ja ilmeisesti tietämättömyydestä ja mahdollisesti myöskin ymmärtämättömyydestä.

Perustuslaki ei toteudu tällä kohderyhmällä, ei nyt tässäkään esityksessä, tasa-arvoa ei tässä laissa ole. Kaikki vammat ovat erilaisia, kaikki ihmiset ovat erilaisia, vaikeavammaiset aivan erityisesti muodostavat erittäin voimakkaasti omia ryhmiään. Tämä on marginaaliryhmä, ja vasta nyt muutaman vuoden aikana on ministeriö nihkeästi suostunut kertomaan, kuinka paljon näitä ihmisiä Suomessa on. Aikaisemmin ei edes sitä tiedetty. Heitä on noin 4 500. Silti on kerrottu meille, että maksaa 400 miljoonaa henkilökohtaisten avustajien hankkiminen näille. Siinä on pilkkuvirhe, se on kymmenen kertaa liian suuri summa. Siinä on rakennettu jotain tulevaisuuden kuviota, joka on ilmeisesti jotain aivan muuta kuin nykyisen järjestelmän täydentäminen. Suurissa kunnissahan tämä kaikki on kohdallaan.

Olen kuullut, että ministeriössä olisi myöskin valmius tulla vastaan ja tehdä tämä lakiesitys. Hallituspuolueet sitä jostain syystä eivät halua. Hallitusohjelmaan tämä minusta täytyy ehdottomasti saada. Pyydän teitä kaikkia kansanedustajia niihin talkoisiin mukaan, vaikka olemme ehkä joltain osin eri mieltä.

Kakkoskäsittelyssä, arvon puhemies, tulen esittämään tähän liittyvän oman ponteni eduskunnan lausumaehdotukseksi, joka kuuluu seuraavasti, esitän sen sitten luonnollisesti uudestaan: "Eduskunta edellyttää, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee tarvittavan lainsäädännön vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan subjektiivisen oikeuden järjestämiseksi." Saa nähdä, tuleeko tästä samanlainen jänkkäys kuin äskeisestä lasten päivähoitolaista, jossa vaan hallitus—oppositio-asetelman vuoksi ei muka asioita voida järjestää. Me emme ole näissä asioissa täällä sen takia, istumme kummalla tahansa puolella kenttää, me olemme ihmisten asioita hoitamassa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys edistää hallitusohjelman mukaisesti osaltaan vammaispalvelujen saatavuutta ja vammaisten tasa-arvoista kohtelua. Esitys parantaa vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten henkilöiden tarpeiden tyydyttämistä tulkkipalveluja lisäämällä ja turvaisi kaikkein vaikeimmin vammaisten henkilöiden oikeuden osallistua päivätoimintaan. Tämä on yksi askel kohti tavoitettamme, jossa vammaisten ihmisten mahdollisuudet elää normaalia elämää yhteiskunnassamme olisivat tasavertaiset muiden kanssa. Vammaisjärjestöt ovat viime aikoina syystäkin kuvanneet näitä askeleita tuskastuttavan pieniksi, niin pitkään on odotettu parannuksia ja niin pieniltä nämä edistysaskeleet tuntuvat. Kokonaisuutena katsoen voikin olla, ettei tulkkipalveluun esitetty muutos tunnu isolta, mutta uskon, että yksittäisen tulkkipalvelua tarvitsevan ihmisen elämässä tämä on merkittävä uudistus.

Tämän asian yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytiin paljon keskustelua myös avustajajärjestelmästä. Budjetin esittelyn jälkeen varmaan kaikkiin edustajiin otettiin yhteyttä. Eri tahoilta esitettiin 40 miljoonan euron lisäystä budjettiin vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämiseen. Valitettavaa on ollut, että tämän asian yhteydessä on ollut paljon epäselvyyksiä ja myös nähtävästi erilaisia näkemyksiä, kuten ed. Akaan-Penttilä äsken omia näkemyksiään toi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle on selvitetty, että järjestelmä maksaa ehkä kymmenkertaisen määrän eli arviolta noin 400 miljoonaa euroa. Toki on selvää, että 40 miljoonan lisäraha parantaisi tilannetta. Tämä toisi kuitenkin paljon erilaisia lisäkysymyksiä, joihin valiokunta omalla lausumallaan haluaa selkeyttä ja omalta osaltaan myös niitä selvittää.

On myös esitetty, että avustajajärjestelmään tarvittava rahoitus otettaisiin päivätoiminnan kehittämisestä. Näin ei mielestäni voi missään nimessä tehdä. Päivätoimintaan nyt lisättävät rahat eivät ole pois avustajajärjestelmän kehittämisestä. Ne ovat kaksi täysin erillistä, mutta toisiaan täydentävää palveluelementtiä. Emme voi lisätä toiseen toisen kustannuksella, vaan rahoitus on löydettävä lisärahana.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisen avustajan osalta valiokunta päätti tässä mietinnössä esittää lausumaa vammaispoliittisen ohjelman valmistelua ajatellen. Kuukausi sitten totesimme selontekoa koskevassa mietinnössä, että on tarpeen selvittää, missä tilanteissa on turvattava subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Nyt käsillä olevassa mietinnössä lausuma menee vielä tarkemmin yksityiskohtiin. Korostamme, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelun yhteydessä on tarpeen selvittää henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kokonaisuus, sen kehittäminen ja rahoitus. Tämän lisäksi on päätettävä uudistuksen aikataulusta. Kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteydessä on asiaa tarkoitus rahoitusvastuiden osalta myös selvittää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön lausuma vaikeavammaisten oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan on tärkeä nimenomaan tämän tärkeän asian painottamiseksi jatkovalmisteluissa. Uskon ja toivon koko sydämestäni, että vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus avustajaan on mahdollista toteuttaa valiokunnan saamien tulevien selvitysten jälkeen. Poliittista tahtoa asiaan on eduskunnassakin tällä hetkellä paljon. Tarvitsemme kuitenkin kokonaisselvityksen, ennen kuin päätöksiä tehdään.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan saamien selvitysten mukaan kaikki vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien. Ongelmana on kuitenkin, ettei palvelujen saatavuus ole tasa-arvoista. Sekä alueellisesti että vammaryhmittäin löytyy palvelutarjonnassa paljon puutteita. Kunnat ovat tiukoilla järjestäessään lakisääteisiä palveluitaan. Monesti minimistä on tullut myös maksimi. Tämä valitettava käytäntö on useissa kunnissa todellisuutta.

Arvoisa rouva puhemies! Joidenkin asiantuntijakuulemisten mukaan nyt esitetty lisäys tulkkaustunteihin ei aina paranna vammaisten ihmisten asemaa, sillä alalla on pulaa osaavista työntekijöistä. Tähän viittaa osaltaan tieto, että tulkkipalveluissa asiakasmäärät ovat kymmenen vuoden aikana kasvaneet vain neljänneksen, kun muissa vammaispalveluissa kasvu on ollut paljon nopeampaa. Ihmiset ovat kokeneet, etteivät saa tulkkipalveluja, joten eivät niitä myöskään hae. Tulkkipalveluja on jopa haluttu niin sanotusti säästää pahan päivän varalle. Asiakkaat eivät välttämättä käytä vähimmäismäärääkään heille aiemmin asetuksessa myönnetyistä tulkkaustunneista, sillä tarpeen mukaisia tulkkipalveluita ei aina ole saatavilla. Tähän kysymykseen on haluttu puuttua myös tulkkipalvelujärjestelmän entistä paremmalla organisoinnilla. Opiskelijoille tulkkipalvelut järjestetään jatkossakin opinnoista selviytymiseen tarvittavassa laajuudessa.

Valiokuntakäsittelyssä esiin nousivat myös työelämän tulkkipalvelut. Vammaisjärjestöjen mukaan tulkkipalveluja tulisi työssä saada samassa laajuudessa kuin opiskelussakin. Mielestäni työelämässä tarvittavaa tulkkipalvelua tulisi kehittää, ja kuten kaikissa vammaisten ihmisten työelämäkysymyksissä, se tulisi saattaa myös työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöytiin. Tämä selkeyttäisi vammaisten ihmisten asemaa työelämässä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tulkkipalvelujen saatavuus vaihtelee paljon alueittain. Paitsi tulkkien puute myös tulkkipalvelujen heikko organisointi on aiheuttanut ongelmia. Alueellisen työjaon kehittäminen ja teknologian tehokkaampi hyödyntäminen sekä tulkkikoulutuksen lisääminen ovat avaimia asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden tyydyttämiseen jatkossa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä erilaiset keskitetyt hankintapiirit tai nykyistä isommat kunnat palveluntilaajina lisääntyvät, jolloin haasteellisiin asioimistulkkauksiin myös iltaisin ja viikonloppuina saadaan varmasti parannusta.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana päivätoiminnan laajentamisesta.

Esitys laajentaa päivätoiminnan koskemaan kehitysvammaisten lisäksi myös vaikeavammaisia, joiden toimintakyky ei mahdollista osallistumista työtoimintaan. Suurin yksittäinen ryhmä, jota tämä laajennus nyt koskee, on vaikeasti mielenterveysongelmaiset ihmiset, kuten esimerkkinä skitsofreenikot. Mielenterveysjärjestöjen lausunnoissa esitystä on kiitetty. Pidetään hyvin tärkeänä, että tämä unohdettu ryhmä nyt huomioidaan uudella lakisääteisellä oikeudella palveluihin. Valitettavasti mielenterveyskuntoutujat ovat monella tavalla yhteiskunnassamme unohdettu ryhmä, vaikka mielenterveyssyistä yli satatuhatta suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä ja viimeisen viiden vuoden aikana mielenterveyssyistä myönnettyjen sairausrahapäivien määrä on lisääntynyt peräti 40 prosenttia.

Paitsi tässä hallituksen esityksessä on mielenterveysongelmaisten palveluihin ja tukeen myös jatkossa panostettava. Päivätoimintalain piiriin arvioidaan tulevan noin 3 000 uutta asiakasta. On erittäin tärkeätä, että tällä esityksellä voimme parantaa näiden ihmisten elämänlaatua, tukea avohoitoa ja vähentää sairaalajaksoja. Päivätoiminnassa harjaannutetaan sosiaalisia taitoja, harrastetaan liikuntaa, keskustellaan, laitetaan ruokaa jne. Päivätoiminnasta on mahdollista kuntoutua työtoiminnan piiriin, jossa toimintakykyä, elämänhallintaa ja erilaisia työelämän taitoja edistetään.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys sisältää vammaisille ihmisille uusia oikeuksia, joita kunnilla on velvollisuus tuottaa. Kuitenkin päivätoiminnan osalta kunnille sallitaan harkinnanvaltaa tinkiä palvelun määrästä, mikäli ammattitaitoista henkilöstöä ei ole saatavilla. On hyvä, että tapauskohtaisesti sallitaan mahdollisuus sovitella palvelun määrä, jotta kunnat eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla palvelun tuottaminen lainmukaisesti sitä tarvitseville. Valiokunnassa myös korostimme, ettei päivätoiminnan asiakaspohjan laajentaminen saa olla pois kehitysvammaisten mahdollisuuksista osallistua toimintaan. Vammaisten ihmisten oikeuksien toteuttamiseksi on syytä tarkasti seurata ja arvioida käytännön toteutusta ja palata asiaan tarvittaessa uudelleen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä, jossa on kysymys vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta, voidaan sanoa, että tavoitteena, tarkoituksena, on saada todella hyvää vammaisille, mutta jos me katsomme vammaispolitiikan keskeisten periaatteitten kautta, mitä tässä salissa olemme useampaankin kertaan käyneet keskustelua, mitä tarkoittaa vammaisten henkilöitten yhdenvertaisuuden toteutuminen tai vammaisten henkilöiden osallisuuden toteutuminen tai vammaisten henkilöiden oikeudet palveluihin täysimääräisesti heidän tarpeistaan käsin, niin jos näitä arvioimme, miten ne ovat toteutuneet, niin tämänkään hallituksen esityksen myötä emme pääse siihen tavoitteeseen, että yhdenvertaisuus tai osallisuus ja oikeus palveluihin olisi toteutumassa oikeudenmukaisesti ajatellen kaikkia.

Tässä erityisesti on kysymys tulkkipalveluista ja päivätoiminnasta, joista täällä on useammassakin puheenvuorossa jo tullut, jotka pykälämuutoksina esitetään ja joihinka myös on tehty vastalauseessa muutosesityksiä. Tulkkipalveluiden tosiasiallisen toteutumisen esteenä näen ennen kaikkea vähäiset tuntimäärät. Siis todella ne tuntimäärät, mitkä tässä hallituksen esityksessä muutoksena on esitetty, ovat vähäisiä, siis eivät riittäviä. Lisäksi toinen ongelma tai kysymys on se, että tulkkipalveluiden saatavuus on käytännön ongelma. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tulkkipalvelujen käyttäjien yhdenvertaisuuteen eri puolilla maata, jos puhutaan yhdenvertaisuudesta, sen toteutumisesta, ja asiantuntijakuulemisessa tämä tuli esille, että yhdenvertaisuus ei toteudu eli eri puolilla maata, eri kunnissa, on eri lailla mahdollisuudet saada tulkkipalveluita, ja tiedämme sen myös ihan eri verkostojen keskustelujen kautta.

Niinpä tässä hallituksen esityksessä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, kun katsotaan tätä, mitä parannuksia esitetään vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten sekä puhevammaisten mahdollisuuteen saada tulkkipalveluja, näen erityisen ongelmallisena tämän määrän, mikä tässä esitetään tuntimääränä. Tuntuu ensin, että se kaksinkertaistuu, mutta jos ajatellaan vuorokauden tunteja, 24 tuntia vuorokaudessa, ja vaikeavammaisen arkielämää ... Sain olla Tampereella kuurosokeiden tilaisuudessa ja kuulla heidän, kuurojen, ihan sitä arkielämää, millä tavalla he asioivat ja millä tavalla he pyrkivät opiskelemaan, millä tavalla he liikkuvat. Siinä semmoinen, jos puhutaan vuorokaudessa yhden tunnin mittaisesta tulkkipalvelusta, on aivan mitätön, jos puhutaan osallisuudesta ja elämässä selviytymisestä. Niinpä näenkin, että tämä vähimmäistuntimäärä tulisi korottaa, niin kuin tässä vastalauseessa olemme esittämässä, että se vielä kaksinkertaistetaan siitä. Se olisi oikeus ja kohtuus.

Toisaalta lopullisena tavoitteena voisi olla se, että tämä tuntimäärien määrittäminen poistettaisiin kokonaan ja lähtökohdaksi tulkkipalvelujen tarvetta arvioidessa otetaan eri asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Tämä mielestäni asiantuntijalausunnoissakin tuli esille, se erimääräisyys, mitenkä paljon tulkkipalveluita eri ihmiset käyttävät, ja siitä jo voi päätellä sen, että yhdelle riittää vähimmäismäärää alhaisempi tuntimäärä ja toiselle moninkertainenkaan siihen liittyen ei riitä. Sen vuoksi tätä 8 a §:ää, mikä tässä tulkkipalveluista on esitetty, todella tulisi muuttaa vastalauseen mukaan.

Arvoisa puhemies! Sitten toisena kysymyksenä tässä on tämä päivätoiminta. Erityisesti asiantuntijalausunnoissa Invalidiliitto, niin kuin täällä on jo viitattukin joissain puheenvuoroissa, on esittänyt huolensa tai hämmästyksensä siitä, että nyt tässä hallituksen esityksessä nostettiin päivätoiminta eikä tätä vammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Invalidiliitto painottaa, ettei esityksen mukaisella vaikeavammaisten päivätoimilla voida korvata vaikeavammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Eli erityisesti vaikeavammaisuus on sellainen, että se kiistatta aiheuttaa syrjäytymistä ja myös työllistymättömyyttä. Kaiken kaikkiaan osallistuminen työtoimintaan olisi vammaisille heidän ihmis-arvoaan vahvistavaa, ja sillä tavalla sen, jos me puhumme yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvoisuudesta, tulisi olla selkeästi tavoitteena. Niinpä Invalidiliitto niin kuin monet muutkin asiantuntijat pitivät ongelmallisena sitä, että nyt nostettiin tämä päivätoiminta tässä ykköseksi eli priorisoitiin tätä.

Vaikeavammaisten henkilökohtainen avustajajärjestelmä nostettiin valiokunnan mietinnössä ponneksi, eli valiokunnan lausumaehdotus on, että eduskunta edellyttää, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa selvitetään, miten henkilökohtaista avustajapalvelua kehitetään ja sen rahoitusta uudistetaan sekä millä aikataululla uudistamisessa edetään. Tämä lausumaehdotus on aivan oikean suuntainen, ja en siinä valiokunnan käsittelyssä itse esimerkiksi tehnyt tähän kohtaan mitään muutosesitystä, vaan katsoin, että tämä ainakin antaa sen selkeän viestin, että tämä avustajajärjestelmä jäi käsittelemättä tässä ja siihen pitää palata.

Tietenkin se, mitä täällä on puheenvuoroissaan ed. Akaan-Penttilä esittänyt, niin vielä, voi sanoa, täsmentää tai kohdentaa tätä asiaa sisällöllisistä kysymyksistä vielä selkeämmin, niin että mieluusti kannatan myös tätä lausumaesitystä, jonka ed. Akaan-Penttilä myöhemmin varmasti täällä tulee esittämään. Miksi näin haluan tehdä, niin on se, että tässä yhteydessä ei voida jäädä vain ikään kuin odottamaan, että se hoituu, vaan meidän täytyy kaikella mahdollisella tavalla nostaa esille tämä vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän tarpeellisuus ja se, että sillä asialla on jo kiire, ja sen vuoksi pidän sitä tärkeänä. Mutta tietenkin tämä tulkkipalvelut kaiken kaikkiaan, että siinäkin olisi päästy tämän hallituksen esityksen kohdalla parempiin määriin, olisi ollut tärkeää.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esityshän on osa niin sanottua sosiaali- eli köyhyyspakettia ja se on myöskin budjettilaki. Sekä tulkkipalvelut että vaikeavammaisten päivätoiminta ovat erittäin kannatettavia samoin kuin valiokunnan lausuma siitä, että vaikeavammaiset lopultakin tarvitsevat nyt lain siitä, että he saavat henkilökohtaisen avustajan.

Kuitenkin meidän täytyy määrittää, kuka on vaikeavammainen, paljonko heitä on, kuinka paljon avustusta kukin tarvitsee. Joku erittäin vaikeavammainen, niin kuin mainitsimme entisen kansanedustaja Kalle Könkkölän, nähdäkseni hän tarvitsee kolmessa työvuorossa jatkuvan avustajan. Ja sehän on ihan eri asia kuin esimerkiksi selkäydinvammainen, joka ehkä tarvitsee vaan päiväaikaan avustajan.

Tämän lain toteuttaminen tulee kuitenkin olemaan erittäin vaikeaa kunnille. Tulkkipalveluja valtio tukee tämän lain mukaan 1,830 miljoonalla eurolla, mutta ne maksavat kunnille kaksinkertaisesti. Kyllä olen sitä mieltä, että tulkkipalvelut voidaan helposti kaksinkertaistaa, koska tämähän ei ole sentään niin kallista toimintaa kuin päivätoiminta, jossa liikumme miljoonissa euroissa.

Mutta kun menemme tähän lain toiseen osaan eli päivätoiminnan järjestämiseen, niin silloin kyllä summat pyörivät kymmenissä miljoonissa. Valtiolta saadaan 6 miljoonaa tämän lain mukaan, mutta jo tässä hallituksen esityksessä sanotaan, että ne maksavat kunnille 17,7 miljoonaa eli siis kolme kertaa enemmän vielä kunnille. Helsingin kaupungin edustaja kertoi meille, että jos tämän lain kirjain ihan oikeasti toteutetaan, se maksaa 64 miljoonaa euroa Helsingin kaupungille.

Eli nyt meillä on taas uusi laki, joka lisää kuntien velvoitteita ja kuitenkaan valtio ei maksa siitä sitä, mitä se oikeasti kustantaa kunnille. Tämä tulee varmasti aiheuttamaan aika suuria pettymyksiä kansalaisille, niin kuin tämä omaishoito on jo tänä vuonna aiheuttanut. Ei kunnilla ole varaa järjestää näitä palveluja lain mukaisesti ja sitten tulee aivan runsaasti valituksia, kuten meillä Helsingin terveyslautakunnassa oli tänäänkin tämmöinen rimpsu valituksia omaishoidosta, jota ei ole voitu järjestää. Eli kyllä valtio saisi kunnollisesti tukea näitä lakeja, joita annetaan jatkuvasti.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On pakko sanoa, että vaatimus henkilökohtaisesta avustajasta subjektiivisena oikeutena on huomattavasti laajempi ja monisyisempi kysymys kuin oppositio täällä salissa nyt useaan otteeseen on antanut ymmärtää. Sen kustannukset ovat myös paljon suuremmat kuin tuo 40 miljoonaa euroa, jos tämä kokonaisuus nyt otetaan tässä huomioon.

En oikein voi pitää hyväksyttävänä sitä, että subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan hyväksyttäisiin vain pienelle osalle vammaisia ja samalla suljettaisiin erittäin suuri osa vaikeavammaisia pois tämän lain piiristä. Viittaan nyt kehitysvammaisiin, esimerkiksi autisteihin, he eivät kykene toimimaan henkilökohtaisen avustajan työnantajana esimerkiksi. Minä en tätä asiaa ole suinkaan keksinyt, vaan erittäin kovasti arvostamani Erkki Paara, joka teki selvityksen vammaislakien yhdistämisen yhteydessä ja siihen liittyen. Hän on muun muassa nostanut nämä ongelmat esille.

Toinen ongelma, ihan todellinen ongelma, on tämä vaikeavammaisen määritelmä. Nimittäin meillähän on osa vanhuksia, jotka aivan aidosti samalla tavalla kuin esimerkiksi liikuntavammaiset, monivammaiset, tarvitsisivat joka päivä henkilökohtaisen avustajan selvitäkseen päivittäisistä toimista. Tämä rajaus, kuka sitten lopulta on vaikeavammainen ja kuka ei, ei ole ihan yksinkertainen asia tehdä. Siksi mielestäni valiokunta on aivan asiallisesti ja hyvin ottanutkin kantaa tähän avustajajärjestelmään, jota toki pitää kehittää.

Valiokunta korostaa vammaisten oikeuksien toteuttamista yksilöllisesti suunnitelluilla palvelukokonaisuuksilla kaavamaisten ratkaisujen asemasta. Sääntelyssä on toteutettava vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja estettävä heidän syrjäytymisensä. Nyt minä puhun koko joukkueesta, en pelkästään pienestä osasta vammaisia.

Samalla tavalla me nostamme valiokunnan mietinnössä erinomaisesti esiin psyykkisesti vammaiset, joista täällä on myös puhuttu. He kuuluvat voimassa olevan vammaispalvelulain soveltamisalaan myös ja kuten täällä kirjoitamme, soveltamiskäytännössä tämä ryhmä on kuitenkin usein jäänyt vaille tarvitsemiaan palveluja. Laki on säädetty ajatellen lähinnä fyysisesti vammaisia, eikä mielenterveyskuntoutujia ole mielletty samassa merkityksessä vammaisiksi. Osittain soveltamisongelmat ovat liittyneet vaikeuksiin määritellä psyykkisistä syistä aiheutuva vammaisuus ja vaikeavammaisuus.

Eli me korostamme, että myös mielenterveyskuntoutujien kohdalla ratkaisevaa tulisi olla yksilökohtainen toimintakyvyn aleneminen ja sen aiheuttama palvelujen ja tuen tarve. Me tarvitsemme lisää avustajapalveluja, me tarvitsemme varmasti avustajakeskuksia, mutta yksilöllinen tarve on minusta se, mikä pitää ehdottomasti nyt ottaa huomioon. Kysymys ei todellakaan ole siitä, etteikö hallituspuolueitten edustajat, jotka pystyvät itse kävelemään, kuten täällä on nyt viitattu, eivät ymmärtäisi tätä asiaa. Tämä on vain niin suuri kokonaisuus, että se vaatii kyllä ihan kokonaisen ja perusteellisen ja syvän selvityksen. Ei lainsäädäntöä voi tehdä mutu-tuntumalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edellisen asiakohdan kohdalla oli aivan mahdotonta osallistua keskusteluun. Se oli samassa valiokunnassa samassa kokouksessa olleiden kahden eri sisäpiirin välistä keskustelua, jossa sisäpiirit, siis nämä kaksi eri sisäpiiriä, keskustelivat keskenään ja yrittivät löytää jotakin yhteistä, minkä olisivat toisesta sisäpiiristä saattaneet saada korviensa ulottuville. Elikkä siinä vaikenin, nyt en vaikene, asia on vähän toisen luontoinen.

Tästä vaikeavammaisten henkilökohtaisesta avustajasta.

Olen hyvin tarkkaan kuunnellut nämä keskustelut. Täällä ovat vilahdelleet lukumäärät, muun muassa 4 200, ja sitten kustannukset, joittenka haarukka on ollut 40 miljoonasta eurosta 400 miljoonaan euroon. Kumpikin luku on meikäläiselle kovinkin tuttu. Silloin kun ed. Osmo Soininvaara oli peruspalveluministerinä, tämä vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan asia oli erittäin voimallisesti meillä eduskuntaryhmässä esillä ja siitä selvityksiä teetätettiin pilvin pimein, ed. Paloniemi. Niitä selvityksiä todella tehtiin, ja ne antoivat tulokseksi 400 miljoonaa euroa. Siis se luku on siltä ajalta jo peräisin. Kun tämän luvun toin aikaisemmassa keskustelussa varhain syksyllä esille, sen jälkeen tuli kitkerää postia sähköpostin välityksellä ja siellä ilmoitettiin, että sehän on 40 miljoonaa euroa.

Sen jälkeen, arvoisa puhemies, ryhdyin selvittämään, saanko tämän asian selvitettyä vähän tarkemmin, ja vastaus oli, että luku koskee ensi vuotta, siis ensi vuoden kustannukset ovat 40 miljoonaa euroa. Siinä tietysti, arvoisa puhemies, ratkaisevaa on se, minä päivänä sitä ruvetaan soveltamaan. Siis jos nyt joulun aatonaattona budjetti saadaan siihen kuntoon, että se on tästä talosta valmis, ja ilmoitetaan valtioneuvostolle, että nyt se on sillä sipuli, niin eihän sitä 1.1.2007 pystytä kautta linjan soveltamaan käytäntöön, elikkä toisin sanoen se on joskus sitten ensi vuoden aikana.

Aikoinaan, kun sovittiin kuoppakorotuksista valtionhallinnossa ja sittemmin kuntahallinnossa, jossa olen ollut työmarkkinahenkilönä mukana, niin kuoppakorotukset parhaimmillaan otettiin käyttöön 30.12. asianomaisena vuonna, elikkä kahden päivän kustannukset siitä tuli sille vuodelle, seuraavalle vuodelle kyllä täydet kustannukset.

Elikkä siis toisin sanoen en halua tällä millään tavalla irvailla, mutta todeta vain sen, että se, mihinkä pitää siis varautua — ja minä olen sitä mieltä, että pitää varautua — on se, että ne kustannukset ovat siis ympärivuotisia kustannuksia, oikein laskettuja kustannuksia. Siinä varaudutaan oikeisiin vaikeavammaisten määriin, joille henkilökohtainen avustaja palkataan, ja sitten se järjestely voi olla periaatteessa juuri niin kuin Heta-liitto sitä esittää. Eihän siinä mitään.

Jos siinä yhteydessä tarvitaan taas apua muualta, niin se sitten järjestyy, mutta kysymys onkin symbolisesta ja tämmöisestä hyvin merkittävästä inhimillisen statuksen muutoksesta, ja sellaisia liikkujia tässä suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan (Ed. Asko-Seljavaara: Ympärivuorokautisia!) — ja myöskin ympärivuorokautisia. Mutta se tarkoittaa vuorotyötä ja siihen liittyviä velvoitteita kokonaisuudessakin, ja sellaisia vaikeavammaisia henkilöitä on olemassa, joilla on kolme henkilökohtaista avustajaa ja vuorotyönä, koska heidän tehtävänsä yhteiskunnassa ovat sellaisia, että näin pitää voida asioita hoitaa. Nämä tästä.

Sitten tähän asiaan muutoin.

Ed. Moilanen-Savolainen sanoi, että tässä nyt sitten on hyvä alku, josta sitten lähtee nyt vammaisten asioitten kehittely eteenpäin liikenteeseen. Nyt on kysymys siitä, kuinka pitkälle siinä mennään tässä alussa. Tässä on kaksi vaihtoehtoa pöydällä tulkkipalvelujen osalta. Toinen on se, mitä valiokunnan enemmistö hallituksen uskollisina sotureina esittää, ja toinen on sitten vastalauseeseen sisällytetyt tulkkipalvelujen vähimmäismäärät. Minä olen tämän opposition kannan kanssa samaa mieltä, että näin tulee lähteä liikenteeseen.

Ja millä tavalla tämä rahoitetaan, niin kuin myöskin se, kun henkilökohtaiset avustajat vaikeavammaisille joka tapauksessa tulevat, se on aivan selvä asia. Sillä tavalla, että ensin pannaan harmaa ja musta talous järjestykseen. Se on 5 miljardia euroa lisää käyttövarallisuutta ohjattavaksi erilaisiin hyviin tarkoituksiin, ja jos ei se riitä, niin lisätään veroja.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minulla ei valitettavasti ole ollut mahdollisuutta osallistua tämän lain valmisteluun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Sen sijaan minulla oli mahdollisuus osallistua vammaispoliittisen selonteon käsittelyyn, mikä oli erittäin mielenkiintoinen ja kaiken kaikkiaan tärkeä paperi. Tässä sen sijaan on kyse vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain muuttamisesta siten, että vaikeasti kuulovammaisten, kuulo- ja näkövammaisten ja puhevammaisten mahdollisuutta saada tulkkipalveluja parannettaisiin. Lisäksi kunnan tulee järjestää päivätoimintaa työkyvyttömille henkilöille, joilla ei ole vammaisuudesta johtuen edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan.

Kaiken kaikkiaan tämän tyyppinen uudistus on aivan tärkeä ja se on oikeastaan osapylväs matkalla tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, jossa myös vammaisille pyritään järjestämään yhtä hyvät ja tasa-arvoiset mahdollisuudet selviytyä arjen elämässä ja myös muualla yhteiskunnassa. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että vammaispalvelujen tasa-arvoiseen saatavuuteen liittyy edelleen ongelmia ja eroihin vammaispalvelujen alueellisessa toteutumisessa vaikuttaa muun ohella kuntien erilainen taloudellinen tilanne. Tämä on oikeastaan aika tärkeä kysymys, ja tuon edellisen mietinnön osalta törmäsimme hieman samanlaiseen problematiikkaan. Tasa-arvoisuudessa on aika paljon eroja riippuen siitä, missäpäin Suomea ollaan ja eletään ja minkä tyyppisestä kunnasta on kyse, millainen on kunnan taloudellinen tilanne ja mikä on palvelujen saatavuus.

Erikseen tässä on nostettu esille mielenterveyskuntoutujat, jotka ovat selvitysten mukaan suurelta osin jääneet ilman tarpeen mukaisia vammaispalveluja. Lain soveltamisalan piiriinhän kuuluvat sekä fyysisistä että psyykkisistä syistä vammautuneet. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää, että myös psyykkisesti vammautuneet voidaan rinnastaa niihin, joilla on fyysinen vamma.

Tulkkipalvelujen osalta todetaan, että tulkkipalvelujen saatavuus on vaihdellut eri kunnissa ja osa kunnista on pitänyt säädettyjä tuntimääriä enimmäismäärinä eivätkä asiakkaiden yksilölliset tarpeet ole tulleet huomioiduksi. Tämä on tietenkin erittäin huolestuttavaa, koska lähtökohtana pitäisi olla yksilöllinen tarve eikä suinkaan mikään kaavamainen tuntimäärä. Onkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että vähimmäistuntimäärien nostaminen onkin välttämätöntä ja erittäin tarpeen. On myös huomionarvoista se, että tulkkien puutteen lisäksi myös heikon organisoinnin aiheuttamia ongelmia muun muassa tulkkien tilauskäytäntöihin ja tulkkien työsuhteisiin liittyen on ilmennyt. Onkin syytä puuttua myös näihin ongelmiin. Tietenkin on syytä varmistaa myös tulkkien riittävä määrä kaiken kaikkiaan, jotta koulutus on tasapainossa sen suhteen, paljonko tulkkeja käytännössä tarvitaan.

Päivätoiminnasta todetaan, että hallituksen esityksen mukaan päivätoimintaa järjestettäisiin myös muille vaikeavammaisille henkilöille, joiden toimintakyky ei mahdollista työn tekemistä tai osallistumista työtoimintaan. Tältä osin siis päivätoiminnan käsitettä laajennetaan. Suurin yksittäinen ryhmä, joka tulisi palvelun piiriin, olisivat henkilöt, joilla on erittäin vaikea mielenterveysongelma, ja päivätoiminnan järjestäminen voi myös edesauttaa siirtymistä työtoimintaan ja sitä kautta edelleen työelämään.

Tältä osin minulle heräsi kysymys lähinnä siitä, miten tämä hallituksen esitys suhtautuu mielenterveyskuntoutujien klubitalotoimintaan. Tämähän on maailmanlaajuinen konsepti, joka on käytössä 30 maassa muistaakseni, ja Suomessakin taitaa olla 19 klubitaloa toiminnassa. Ne tekevät varsin arvokasta työtä mielenterveyskuntoutujien parissa, ja siellä on erittäin paljon merkittävää osaamista. Klubitalollahan on myös käytössä niin sanottu siirtymätyö, jolla pyritään auttamaan mielenterveyskuntoutujien siirtymistä työelämään sitten, kuin heillä on omia valmiuksia kokeilla siipiään myös työelämän parissa. Tämä on varsin turvattua toimintaa, ja siinä pyritään antamaan mahdollisimman pehmeä mahdollisuus tutustua työelämään. Pidänkin erittäin tärkeänä, että tämän tyyppinen toiminta sisältyy tähän kokonaisuuteen, ja kaiken kaikkiaan tämä on osa erittäin tärkeää kokonaisuutta, jolla pyritään auttamaan mielenterveyskuntoutujien sijoittumista yhteiskuntaan ja heidän arkista elämäänsä.

Mietinnössä todetaan, että oikeudesta päivätoimintaan säädetään ehdotetun vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa, jossa on säädetty palveluista, joihin vaikeavammaisella on subjektiivinen oikeus. Kuitenkin lakiehdotuksen 8 b §:n mukaan kunnilla on harkintavaltaa järjestettävän päivätoiminnan määrän suhteen. Tässä varsin paljon jää siis myös kunnan harkittavaksi siinä, kuinka usein päivätoimintaa järjestetään. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että pelkkä toiminta ei riitä. Toinen kysymys on se, miten toiminta voidaan saavuttaa eli miten esimerkiksi tämän lain osalta on tarkoitus hoitaa matkakustannusten korvaus tai matkojen järjestäminen päivätoimintaa antavaan yksikköön tai päivätoimintaan ylipäätään. Olisikin mielenkiintoista tietää, jos jollakin sattuisi olemaan tähän suurempi viisaus, miten tämä kysymys on tarkoitus hoitaa. Käytännössä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien osalta matkojen korvaaminen klubitaloille on ollut hyvin ongelmallista. Näitä ei ole korvattu. Kuitenkin erittäin suuri määrä vaikeassa tilanteessa olevia mielenterveyskuntoutujia elää käytännössä lähinnä kansaneläkkeen varassa. Tällöin matkakustannukset voivat muodostaa ylitsepääsemättömän esteen. Tämä on mielestäni tärkeä kysymys, ja toivoisin, että siihen kiinnitettäisiin myös eduskunnassa huomiota ja ryhdyttäisiin tämän tyyppisten esteiden poistamiseen.

Täällä on puhuttu myös henkilökohtaisesta avustajasta ja on todettu, että tämän lain tarkoitus ei ole toimia korvikkeena eikä tämä poista sitä tarvetta, mikä vaikeavammaisilla on henkilökohtaiseen avustajaan. Olen tismalleen samaa mieltä tässä asiassa. Valiokunnan lausumaehdotuksessa todetaankin, että "Eduskunta edellyttää, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa selvitetään, miten henkilökohtaista avustajapalvelua kehitetään ja sen rahoitusta uudistetaan sekä millä aikataululla uudistamisessa edetään". Tämä henkilökohtaisen avustajan kysymys on mielestäni erittäin tärkeä, ja pidän sitä erittäin merkittävänä, että valiokunta on jättänyt siitä myös lausuman. Toivon, että tämä lausuma saa myönteisen vastaanoton, niin kuin se varmasti saa, ja siitä päästään myös toimintaan. Täällä ed. Akaan-Penttilä taisi puheenvuorossaan todeta, että jo kolmen hallituksen aikana on luvattu tähän uudistuksia ja parannuksia. Kuitenkin edelleen olemme samassa tilanteessa, että mitään ei ole tapahtunut. Kuitenkin allekirjoitan sen, että on syytä tehdä tarkempi selvitys, että pääsemme tässä sellaiseen järkevään kokonaisuuteen ja myös tämä kustannushaarukka olisi kaikkien tiedossa ja selvillä.

Tähän mietintöön on jätetty myös vastalause, jossa esitetään tulkkipalvelujen laajempaa tuntimäärää. Näille löytyy varmaan erittäin hyvät perusteet, sillä käytännössä se, että tähän ryhmään kuuluvat vaikeavammaiset henkilöt eivät saa riittävää tulkkipalvelua, on erittäin ongelmallista heidän tasa-arvoisen sijoittumisensa osalta yhteiskunnassa. Pidän sitä erittäin perusteltuna esityksenä.

Toinen kysymys, mihin otetaan kantaa vastalauseessa, on se, että tulkkipalvelujen tulisi olla tasavertaisessa asemassa tässä laissa opiskelun ja työn osalta. Eli tässähän tällä hetkellä työ jää ulkopuolelle. Mielestäni tämä on myös erittäin tärkeä kysymys. On tärkeää, että opiskelussa riittävä tulkkipalvelu taataan, mutta aivan yhtä tärkeää se on myös toimivassa työelämässä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut viimeisten parin viikon aikana tässäkin salissa käytettyjä puheenvuoroja, jotka koskevat vaikeavammaisia, ja sitten kuuntelin ed. Akaan-Penttilän aivan erinomaisen analyyttisen puheenvuoron ja ed. Pulliaisen erinomaisen puheenvuoron, niin nämä kaikki yhteen laskettuna on pakko sanoa, että on vielä liian paljon asennevammaa meidän yhteiskunnassa vammaisia kohtaan, aivan valitettavan paljon. Aivan niin kuin monet eivät edes tiedostaisi, mikä yleensä on vammaisen asema tänä päivänä tämän päivän elintasomaassa, muuten minä en voi ymmärtää kaikkia kuulemiani ajatuksia.

Eräässä puheenvuorossa todettiin, että tämä on osa köyhyyspakettia. Viimeisenä tällainen asia kuin vammaisten asian hoitaminen saa olla kiinni kyllä korkean elintason maassa rahasta. Oli sitten kysymys siitä 40 miljoonasta tai 400 miljoonasta, niin kyllä tavalla tai toisella tämä ongelma pitää hoitaa. Ja kaikki ne esitykset, mitä on tehty tämän asian hoitamiseksi, niin kuin kohta enemmistö tässä salissa alkaa olla, ovat todella tervetulleita kaiken kaikkiaan.

Ed. Akaan-Penttilä esitti lausuman, jonka taustaksi on pakko lukea tästä, mitä valiokunta on lausunut. Eli: "Valiokunta on käsitellyt vammaispalvelujen toteutumiseen liittyviä kysymyksiä vammaispoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä - -. Eduskunta hyväksyi selonteon käsittelyn yhteydessä lausuman, jossa edellytettiin hallituksen ryhtyvän pikaisesti valmistelemaan laaja-alaista, kaikkien tahojen toimintaa ohjaavaa vammaispoliittista ohjelmaa." Ja sitten jatkoa: "Valiokunta katsoi mietinnössään, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa on tarpeen selvittää, missä tapauksissa oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on turvattava subjektiivisena oikeutena."

Aivan loogista jatkoa on tähän ed. Akaan-Penttilän esittämä lausuma, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että vammaispoliittisen ohjelman valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee tarvittavan lainsäädännön vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien subjektiivisen oikeuden järjestämiseksi." Täysin loogista jatkoa valiokunnan mietinnössä ja aikaisemmin annetussa selonteossa esitettyihin ajatuksiin nähden.

Minusta on erittäin hyvä, että ne hallituspuolueiden edustajat — tai sanotaan näin, rintamarajahan ei mene nyt hallituksen ja opposition välillä — tässä salissa, jotka viime kerralla äänestyksessä viikko, pari sitten olivat kaatamassa muistaakseni luvuin 86—80 vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien subjektiivista oikeutta, joutuvat jälleen kerran totuuden eteen näyttämään, kummalla puolella he seisovat. Minä ehdottomasti tulen olemaan tämän vuoksi ed. Akaan-Penttilän lausumaehdotuksen kannalla. Se on mielenkiintoista jälleen kerran nähdä.

Ja seuraavan kerran, minä haluan kertoa, me äänestämme tästä talousarvion yhteydessä. Me tulemme äänestämään nyt vielä ennen vuodenvaihdetta vähintään kaksi kertaa tästä samasta asiasta niin, että tämä viesti menisi jo vihdoin perille, että asialle on tehtävä jotakin vaikeavammaisten osalta. En kiistä sitä tosiasiaa, että tässäkin on askel eteenpäin otettu, kun tämä laki on tänne tullut, mutta jos kerran tiedetään, mihin päin ollaan menossa, suunta on oikea, niin voisi siinä ottaa saman tien useampiakin askeleita, jos vain tahtoa ja halua siihen riittää.

Mutta lopetan siihen, mistä aloitin. Ihmettelen suunnattomasti monia kuulemiani ajatuksia ja sitä, että on puoluepoliittisia rajoja olemassa tällaisten asioitten hoitamiseksi. Vammaisia on jokaisesta ajatusmaailmasta lähteneitä ihmisiä, ja ne toimenpiteet eivät saa olla kiinni puoluepolitiikasta, ne pitää hoitaa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä, osoittaa sen, että nykyinen hallitus on kantanut ja kantaa huolta myöskin vammaisista sisaristamme ja veljistämme. Näin, ed. Vielma, on, ja vaikka tämä lakiesitys ei ole täydellinen, että tämä turvaisi kaikki ne tarpeet, joita vammaisilla henkilöillä tänä päivänä on, niin joka tapauksessa tämä pyrkii parantamaan vammaisten ihmisten elämää ja asemaa. En missään tapauksessa sano sitä, ettei edellinenkin hallitus yrittänyt, mutta t ämä hallitus pääsee nyt ainakin askeleen pitemmälle kuin edellinen hallitus.

Siinä olen aivan samaa mieltä, kun täällä on tullut esille, että on hyvä, että eduskunnassa käydään nyt asiallista keskustelua vammaisten elinolosuhteista, mutta pitää paikkansa erittäin voimakkaasti se, että kyllähän meissä ihmisissä on asennevammaa vammaisia kohtaan erittäin runsaasti, ennen kaikkea kehitysvammaisten kohdalla, mutta myöskin muiden vammaisten ihmisten kohdalla. Me jokainen tiedämme omissa kunnissamme ja seutukunnissamme, että kun jotakin rakennusta johonkin tehdään, johon vammaisia on muuttamassa, kehitysvammaisia tai muita vähänkin poikkeavia, niin kyllä nimilistoja kerätään ja kauhukuvia rakennellaan ja tehdään vaikka mitä. Sitten kun nämä yksiköt on saatu valmiiksi ja niissä ovat kehitysvammaiset tai muuten poikkeavat asuneet jonkin aikaa, niin todetaan, että erinomaisia naapureita ja hyviä ystäviä on tullut eikä juuri mitään suurempia ongelmia ole. Tämä on sitä arkipäivää. Ainakin itse olen saanut nyt 15 vuoden aikana kokea ja nähdä tätä, kun Raha-automaattiyhdistyksen edustajana olen saanut vierailla erittäin monissa sekä kehitysvammaisten että muiden vaikeavammaisten tilaisuuksissa ja myöskin heidän toimiyksiköissään.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä ei ole mikään pieni satsaus tällä hetkellä julkiselta vallalta vammaisten asian parantamiseen. Päivätoimintaa tehostetaan. Sitten tulkkipalveluja lisätään. Kuitenkin niiden kokonaisvaikutus tässä, jos oikein olen lakiesityksen perusteluista ymmärtänyt, lähentelee 8:aa miljoonaa euroa ja se on merkittävä rahasumma sekin. Totta kai, jos rahaa olisi kosolti jaettavissa, niin sitä voitaisiin enempikin varmasti antaa.

Arvoisa puhemies! Täältä valiokunnan mietinnön kaksi viimeistä lausetta haluan tässä lukea: "Valiokunta korostaa, ettei päivätoiminnan laajentaminen uusiin vammaisryhmiin saa heikentää kehitysvammaisten mahdollisuuksia päivätoimintaan." Minusta on tavattoman tärkeä asia, että ei tässä tapahdu niin, että sitten kehitysvammaisilta ruvetaan rahoja viemään.

Toinen lausuma on sitten myöskin erittäin tärkeä: "Valiokunta toteaa lisäksi, että kuntien ja järjestöjen välisessä työnjaossa päivätoiminnan järjestämisessä on tarpeen turvata Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla tuetun toiminnan jatkuvuus." Tänä päivänähän, niin kuin hyvin varmasti meistä kaikki tietävät, Raha-automaattiyhdistys on merkittävä rahoittaja vapaaehtoisjärjestöjen työssä silloin, kun on kysymys vammaisista, ja tämä päivätoiminta on vielä ollut sellaista toimintaa, että niin sanottu kilpailulainsäädäntö, joka ulottuu kaikkialle, on monta muuta tärkeää Raha-automaattiyhdistyksen avustustoimintaa jo rajannut. Toivottavasti tähän ei tarvitse mennä, vaan löytyy nimenomaan järjestelmä, että Raha-automaattiyhdistys voi rahoittaa tätä kolmannen sektorin toimintaa, joka kohdistuu sekä kehitysvammaisiin että muihin vammaisiin ihmisiin. Minusta on tavattoman tärkeää, että tässä ei tapahdu murtumista ja tämä pystytään säilyttämään ja turvaamaan ja ennen kaikkea, että Raha-automaattiyhdistyksen varoja voi myöskin kohdistua vammaisten ja kehitysvammaisten toiminnan tukemiseen tulevaisuudessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vihriälälle totean vain, että tässä tulkkiasiassa hallitus pääsee nyt 10 minuuttia päivässä eteenpäin, vielä on jäljellä 23 tuntia 30 minuuttia saavutettavaa, joten jonkin verran on matkaa. Mutta hyvä nyt edes näinkin. Toki hyväksymällä tämän meidän esityksemme päästään muutama kymmenen minuuttia vielä pitemmälle.

Mutta pyysin puheenvuoron varsinaisesti ed. Moilanen-Savolaisen ensimmäisen puheenvuoron innoittamana, kun hän kertoi sinänsä siitä aivan oikeasta ongelmasta, joka tulkkipalveluiden osalta vallitsee, eli tulkkien saatavuudesta ja siitä, mikä liittyy tulkkien koulutukseen. Nythän todellakin tulkkeja on koulutettu kolmessa paikassa, Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa, ja valitettavasti tämän hallituksen piirissä, itse asiassa opetusministeriössä, liikkui tässä noin vuosi sitten sellainenkin pyrkimys, että Kuopion ja Turun koulutus oltaisiin siirtämässä Helsinkiin. Nyttemmin tästä esityksestä, josta kuulovammaiset esittivät syvän huolensa, ei ole onneksi kuulunut mitään, ja toivon, että se hanke on haudattu syvemmälle kuin Lappeenrannasta löydetyt vainajien jäännökset ja toivottavasti se myöskin syvemmällä pysyvästi pysyy.