Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Voi olla, että olin niin innokas tämän asian suhteen, että en malttanut odottaa, kun oikea hetki koittaa, mutta toisaalta annan arvoa edustajatovereille siinä, että nämä olivat niin kohteliaita, että eivät puuttuneet. (Ed. Pulliainen: Me oltiin niin innostuneita!) — Ehkä kuulijatkin olivat sen verran innostuneita, että sallitte sen, että 4 minuuttia kerkesin puhua jo esityksestä, jonka vuoro tulee nyt. Jatkan siitä, mihin äsken tulin.

Suomi siirtyy tähän järjestelmään tämän esityksen mukaan lakisääteisen velvoitejärjestelyn kautta. Monet muut Euroopan unionin maat uskovat siihen, että markkinaperusteisesti syntyy kysyntää sille biopolttoaineelle. Suomi tässä aikoo mennä varmuudella tuohon tavoitteeseen, 5,75:een, vähintään siihen, ja se tapahtuu äsken jo kertomani järjestelmän ja idean mukaisesti.

Aivan lyhyesti vielä tästä askelesta. Tämä on periaatteellisesti erittäin tärkeä ja, voi sanoa, melkein dramaattinenkin uudistus monessa mielessä, myös itse polttoaineiden polttoainesisällön kannalta, koska biokomponentti tulee nyt vahvasti ensimmäisen kerran mukaan. Tämä on myöskin siinä mielessä tärkeä asia, että jos, niin kun uskon, ainakin osaan tästä kysynnästä, joka lailla synnytetään, pystytään vastaamaan nyt suomalaisilla raaka-aineilla ja niiden Suomessa tapahtuvalla jalostamisella, niin tällä on aikamoinen merkitys myös suomalaisen teollisuuden ja suomalaisen maaseudun kannalta, jo tällä askeleella, 5,75. Jos tämä kaikki raaka-aine pystytään suomalaisessa pellossa tuottamaan, se tarkoittaa noin 320 000—350 000:ta hehtaaria raaka-ainetuotannossa. Jos se Suomessa sitten myöskin vielä jalostettaisiin, niin hyvä niin. Ei tästä enempää.

Mitä tulee jatkoon liikenteen biopolttoaineiden osalta, haluan selvästi sanoa, että on tietysti niin, että tämä on tärkeä ensimmäinen askel, mutta heti samaan hengenvetoon on pakko sanoa, että tällä tiellä ei tulla ottamaan kovin pitkiä askeleita. Liikenteen polttoaineiden biopohja ei voi kovin pitkälle rakentua peltoenergian varaan. Pitkä loikka kohti bioenergiapohjaa liikenteessä voi tapahtua vasta, kun toisen sukupolven teknologiat ovat käytettävissä. Ja kun toisen sukupolven teknologiat ovat käytettävissä, silloin siirrytään energiaraaka-aineissa peltoenergiasta — peltoenergiaakin varmaan käytetään silloin — mutta entistä enemmän silloin siirrytään nimenomaan puuhun ja aivan erityinen potentiaali on siinä tilanteessa turve.

Suomi on maailman ehdottomasti johtavimpia maita, ellei johtava, näiden uusien teknologioiden, toisen sukupolven teknologioiden, kehittäjänä. Kaksi viikkoa sitten avattiin Vtt:n tiloissa puolen megan koelaitos, joka on, väittävät tutkijat, maailman edistyksellisin omalla alallaan. Suomalaiset tutkijat ovat hyvin toiveikkaita, että he kykenevät kehittämään tämän toisen sukupolven tekniikoita niin, että hyvin kustannustehokkaalla tavalla erilaisista puuraaka-aineista, erilaisesta muusta biopohjasta, mukaan lukien sitten turve, kyetään valmistamaan sekä biokaasua, biodieseliä että myöskin etanolia. Nämä näkymät tulevasta ovat varsin positiiviset. Tutkijoiden, tiedemiesten, koelaitosten, tämän tapaisten tekijöiden varassa on nyt sitten paljon, kuinka nopeasti nämä uudet teknologiat ovat käytettävissä. Myös tämän päivän USA—Eurooppa, Eurooppa—USA-kokouksessa nämä toisen sukupolven teknologiat olivat erittäin vahvasti esillä ja jopa yhdysvaltalaisille, jotka keskittyvät eräisiin muihin asioihin muun ohessa, erittäin tärkeä asia on se, kuinka täällä Euroopassa ja varsinkin Suomessa näissä asioissa nyt sitten toimitaan.

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanottu, tästä asiasta on niin monta kertaa täällä esittelyt pidetty, että en enempää kerro, vaan ihan lyhyesti, että mikäli tämä järjestely sitten aikanaan, niin kuin hallituksen esityksen lähtökohta on, toimii tai järjestetään tavalla, jossa verojärjestelyihin ei tehdä minkäänlaisia muutoksia, tämä esitys kyllä nostaisi sitten 2—4 sentillä litraa kohti biopolttoaineen litrahintaa, ja tämä on hallituksen esitys nyt. Minä luotan ja uskon siihen, että seuraava hallitus, mikä se sitten onkin, arvioi vielä tämän verokysymyksen sitten uudestaan.

Minkä takia näin? Yksi hyvä syy mielestäni nähdään, kun katsotaan, mitä biokomponentista maksetaan tällä hetkellä, kun siitä tehdään erilaisia energiaratkaisuja. Silloin kun siitä valmistetaan sähköä, siinä ei ole veroa, silloin kun biokomponentista valmistetaan lämpöä, ei ole veroa, kun siitä valmistetaan biokaasua, ei ole veroa. Jos siitä valmistetaan etanolia ja biodieseliä, silloin siinä olisi tämän esityksen mukaan nyt sitten vero. Tämä ei ole ehkä ihan maailman johdonmukaisin menettely. Minä olen sitoutunut tähän hallituksen esitykseen. Tämä on näin ja nyt mennään näin, mutta aika näyttää, onko tuo johdonmukaisuus tarkoituksenmukaista ja tarpeen sitten toteuttaa.

Lopetan vielä siihen näkymään toistamiseen, jonka suomalaisista bioraaka-aineista aivan erityisesti turve tarjoaa. Turpeen energiapotentiaali niiltä osin, kuin turvesoita Suomessa on käytettävissä, on noin 12 800 terawattituntia. Se on noin 85 prosenttia Norjan tällä hetkellä tunnetuista öljyvaroista. En nyt mene lupaamaan tietystikään, ei minulla ole siihen mitään edellytyksiä, mutta kun tiedemiesten kanssa näistä asioista viime kuukausina olen keskustellut, niin olen kuullut, että mahdollisuuksien rajoissa todella on, että myös turve voisi olla nimenomaan entistä keskeisemmin se raaka-aine, jolla uuden teknologian, toisen sukupolven teknologian, keinoin voidaan valmistaa näitä biopolttoaineita. Minä toivon ja sitten myöskin uskon, että arvostamani vihreä kansanedustaja Erkki Pulliainenkin tässä turveasiassa, josta me joskus olemme ehkä vähän eri mieltä, näiltä osin voi ymmärtää tämän ekologisen näkökulman, mikä tähän liittyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyllähän ministeri Pekkarista on erinomaisen mukava kuunnella, kun hommat ovat hallinnassa.

Muutama näkökohta. Ensinnäkin on tietysti aivan selvä asia, että tämä direktiivi on implementoitava ja hallituksella siinä ei ole ollut liikkumavaraa mielestäni ollenkaan. Jos ylipäätään EU-jäsenyys johonkin velvoittaa, niin tämmöisten direktiivien implementointiin, tuntuivat ne sitten Suomen kannalta vähän persoonallisiltakin, niin kuin tässä tapauksessa 5,75 prosenttia liikennepolttoaineista biopohjaisilla komponenteilla varustettuina.

Arvoisa puhemies! Tässä täytyy sitten muistaa asia, joka on hyvin tärkeä, nimittäin mitä eduskunta on jo päättänyt näistä asioista. Minua on kiusannut nyt suoraan sanottuna viime aikoina, että tässä salissa puhutaan ja toimitaan niin ohi kuin olla voi, ja jollakin tavalla se valiokunta, joka on tässä nyt sysätty eräänlaiseen lapsipuolen asemaan ja mitättömyyksien suohon, on maa- ja metsätalousvaliokunta, joka kuitenkin teki kesäkuussa historian parhaan mietinnön, mitä ikinä näistä asioista on tehty. Valitettavasti ministeriö ei ollut pystynyt kunnollista maatalouspoliittista selontekoa olosuhteista johtuenkaan antamaan, mutta valiokunta teki erinomaisen hyvän mietinnön ja tämän asian pohjan se rakensi ja sen koko eduskunta yksimielisesti hyväksyi. Mutta sen sanoma ei mene KTM:n virkamiesten kaaliin, ei pienimmässäkään määrin. Ministeri sen osaa ulkoa, mutta virkamiehistö siellä taustalla on täysin ulalla.

Nimittäin, palautetaan nyt mieliin tämä pohja, käyköön tuon 10:n minuutin mitenkä tahansa, mutta tämän asian on nyt tultava selväksi. Ensinnäkin meillä on 2,25 miljoonaa peltohehtaaria käytettävissä, ja se määrä nousee muutamalla tuhannella vuodessa odottamaan näitä tukia sinne jonolistalle, odottamaan, että saadaan hyväksyttyä cap-säädöksiin. Siis se ei ole pienentymässä, vaan se on suurentumassa raivioista johtuen ja suopohjista johtuen. Pellervon tutkimuslaitos sekä kaikki muutkin tutkimuslaitokset ovat osoittaneet, että 1,5 miljoonaa hehtaaria riittää elintarvikeomavaraisuuden toteuttamiseen. Siis se käytännössä merkitsee sitä, että meillä on semmoinen 500 000—750 000 peltohehtaaria käytettävissä energiatarkoituksiin.

Nyt sitten tietysti meitä kiinnostaa se, mitä merkitsisi se, mitä arvoisa ministeri äsken juuri meille esitteli tästä 5,75 prosentista, mitä se merkitsisi peltoenergialla tuotettuna. Montako hehtaaria tarvittaisiin esimerkiksi bioetanolin tuotantoon, että tämä toteutuisi? Siihen vastaus löytyy tuosta maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöstä. Me lasketimme sen moneen kertaan eri laskijoilla, ja se antoi tuloksen, että kun on 500 000 hehtaaria ohralla, niin sieltä saadaan se bioetanolin määrä, mikä tarvitaan nyt tämän 5,75 prosentin täyttämiseen.

Mutta mitä tarkoittaakaan se, että me ryhdymme 500 000 hehtaaria käyttämään ohran tuotantoon niin kuin energiantuotantomielessä? Se juju ei olekaan tässä etanolissa, vaan se juju on siinä valkuaisrouheessa, joka tulee siinä prosessissa ohessa. Sen järkevät rajathan tulevat Suomessa siinä, kuinka paljon suomalaiset naudat, siat jnp. tätä rouhetta tarvitsevat vuodessa. Tällä hetkellä tilanne on sillä tavalla, että kun otetaan normaali pirtutuotanto huomioon ja biodieselin tuotanto huomioon, niin meille tällä hetkellä tuodaan ulkomailta, lähinnä Amerikoista, 180 miljoonaa kiloa soijaa Suomeen. Elikkä toisin sanoen se, mitä meidän pitää tässä yhteydessä korvata, on se 180 miljoonaa kiloa tuontisoijaa, jonka osalta muuten voi yhtenä päivänä olla, ettei sitä saa yhtä ainutta kiloa Suomeen, koska siitä alkaa olla pula maailmalla todella rajusti.

Siis toisin sanoen tämä määrä merkitsee sitä, että ohra-alan maksimi on noin 280 000 hehtaaria ja sen jälkeen sitten, jos lisää tuotetaan tähän tilanteeseen, se pitää jobata ulkomaille. Elikkä siis toisin sanoen meillä rehuteollisuuden pitää käyttää energiaa siihen, että se prosessoidaan siihen muotoon, että se pystytään myymään ulkomaille. Siis meistä tuleekin valkuaisrehun tuottajia ja viemme sitä ulkomaille, muihin Pohjoismaihin, mihinkä tahansa, missä sitä sitten tarvittaisiin.

Siis toisin sanoen minä olen kääntänyt tämän koko saman keskustelun toisin päin elikkä bioetanoli ja sitten siellä toisella puolella biodiesel ovat siellä silloin, kun näitä rasvoja esteröidään, se päätuote, koska kotimaan markkina ratkaisee sen puolen, ja sivutuotteena ovat sitten bioetanoli ja biodiesel. Siinä siis rajat tulevat sitä kautta vastaan. Tällä tavalla me joudummekin miettimään koko tämän rakennelman uudestaan, ja sillä tavalla tullaan nyt siihen toisen sukupolven järjestelmään.

Jo 1920-luvun paikkeilla Fischer ja se yksi heppu, jonka nimeä minä en koskaan muista (Min. Pekkarinen: Tropsch!) — Tropsch, just näin — keksivät tämän kaasutusmenetelmän, jota käytti natsi-Saksa hyväkseen, jota käytti apartheidin Etelä-Afrikan tasavalta hyväkseen silloin, kun oli täydellisessä taloudellisessa eristyksessä, ja ne tekivät sillä tavalla synteesin kautta näitä bensojansa. Tämä menetelmä on edelleen relevantti, käyttökelpoinen. Se on todettu toimivaksi sotaolosuhteissa, taloudellisen eristyksen olosuhteissa jnp., ja kysymys on sen käytännön sovelluksista. Siihen täytyy satsata. Minä olen sitä mieltä, että on aivan erinomaisen hyvä asia, että siihen satsataan.

Tämä tuo tietysti nyt, niin kuin arvoisa ministeri totesi, metsät tähän kuvaan mukaan. Nyt kun ydinvoimakiima ei ole siinä asteessa, kuin se oli kolme neljä vuotta sitten, on uskallettu jo Metlan toimestakin todeta, paljonko se energiapuupotentiaali meillä on. Nyt kaikki selvitykset, jotka maa- ja metsätalousvaliokuntaan ovat tihkuneet, osoittavat yhtäpitävästi sen, myöskin Tapion tuorein selvitys, että se määrä on yli 10 miljoonaa kiintokuutiometriä, joka on siis tällä hetkellä energiapuupotentiaali, mikä ei siis merkitse sitä, että kuitupuuta, teollisuuden kuitua taikka sahapuuainesta pitäisi käyttää energiatarkoituksiin.

Siis toisin sanoen meillä on tässä valtava potentiaali kysymyksessä. Jos me käytämme sitä bioenergiaa ruokohelpituotannossa, niin sitä ruokohelveä voi olla tämmöisessä chp-laitoksen seoksessa vain 20 prosenttia, 80 prosenttia pitää olla muuta, elikkä se merkitsee sitä, että kun se 20 prosenttia on 15 terawattituntia energiaa, niin silloin sitä muuta on se 60 terawattituntia energiasisältöä, ja siitä on helppo laskea vuotuisten käyttötuntien perusteella, kuinka paljon on se kokonaistuotanto sieltä, toisaalta lämpöä, toisaalta sähköä. Tullaankin näkemään, että on olemassa 4 000 megawattia sähkön piilevää tuotantoa tällä hetkellä elikkä mitään ydinvoimaloita ei tarvitse rakennella.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tästä hallituksen lakiesityksestä, joka nyt on valiokuntaan lähtemässä, biopolttoaineen käytön edistämisestä liikenteessä, sanoisin näin, että — tämän erinomaisen ed. Pulliaisen esityksen jälkeen, joka oli tietenkin täyttä asiaa, ei muuta voi sanoa — tämä esitys on kyllä mielestäni tämän hallituksen ja varmaan ehkä pitkiä eduskuntakausiakin ajatellen nimenomaan tärkeimpiä, mitä on tehty kotimaisen energiatuotannon eteen, mitä on tähän taloon tullut. Tämä on erittäin perustavaa laatua oleva lakiesitys, ja tästä on annettava tietenkin hallitukselle mutta ennen kaikkea nyt ministeri Pekkariselle todella suuri kiitos.

Kun katsoo täältä tämän lain valmistelua, niin se on tapahtunut erittäin nopeasti. Toki tässä on selvityksiä ollut paljon ennen, ja ed. Pulliainen toi hyvin esille maa- ja metsätalousvaliokunnan kannanotot tältä vuodelta, mutta kun ottaa huomioon myöskin tämän esityön, mikä on tehty, että vuonna 2004 valtiovarainministeriön kanssa tehtiin taustaselvitys ja vuosi sitten asetettiin työryhmä, lokakuussa 2005, ja se sai maaliskuussa asiansa selväksi, ja nyt on jo lakiesitys tullut eduskuntaan, niin minusta tässä on edetty nopeasti. Ja kun tietää kuitenkin, että eihän tämä mikään helppo asia ole ollut, kaiken muun sen energiatalouden, sen mikä meillä energiataloutta pitää pystyssä, niin kyllä pitää muistaa aina, että nythän mennään ihan uudelle alalle, uudelle linjalle, jota ei ole aikaisemmin ollut, ja tämä on minusta tässä kaikista merkittävin asia.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti — ei ole syytä pitkään — haluan todeta sen esimerkiksi nyt juuri liittyen tähän etanolituotantoon, miten merkittävä lakiesitys tämä on, minkä takia myöskin Altia on voinut tehdä jo päätöksen etanolitehtaan rakentamisesta, tai laajentamisesta, jos näin sanotaan, Koskenkorvalle. Se on todella suurimpia investointeja, mitä tämä yhtymä on tehnyt, 50 miljoonaa euroa; ei ole ihan pienestä asiasta kysymys lainkaan. Ja ennen kaikkea siinä on löydetty nyt sitten tietäen tämän lakiesityksen tulo ja ne mahdollisuudet, miten tuota etanolia voidaan sitten käyttää, se kokonaisuus myöskin tämän valkuaisen käytölle karjan rehuksi. Jos oikein muistan, niin yksistään tämä tehtaan laajentaminen tietää kiloissa 230 miljoonaa kiloa lisää ohraa, kun se on nyt ollut Koskenkorvalla 170 miljoonaa kiloa, nousee 400 miljoonaan kiloon.

Se on todella tärkeä asia työllisyyden kannalta. Aina me poliitikot mietimme, paljonko se tuo työpaikkoja. Se tekee vain noin parikymmentä työpaikkaa suoraan prosessissa, mutta välilliset vaikutukset ovat noin 400 työpaikkaa, puhumattakaan siitä, mitä se vaikuttaa viljelijäväestöön, joka tuottaa tätä ohraa. Kun puhutaan kuitenkin yhteisvaikutuksesta, tämä on liki 10 000:ta henkilöä koskeva ratkaisu, erittäin merkittävä, suuri asia nimenomaan sillä alueella. 200 kilometriä Koskenkorvan tehtaalta joka suuntaan se tuo aivan uusia mahdollisuuksia. Ja ennen kaikkea tämä on kotimaista tuotantoa, se työllistää, ja sitten on ennen kaikkea nämä, minä sanoisin näin laajasti ottaen, ympäristölle myönteiset vaikutukset tällä ratkaisulla.

Kyllä tästä on todella kiitettävä tätä hallitusta, että on saatu tämä asia eteenpäin, ja uskon, ettei varmasti tässä salissa vastakkainasettelua tämän asian suhteen — ainakin niin toivon — synny, vaan voidaan mahdollisimman yksituumaisesti viedä sekä valiokunnassa että salissa tämä lakiesitys mahdollisimman nopeasti läpi.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä liikenteen biopolttoaineiden kehittämislaki on nyt ensimmäinen sysäys siihen, että tämä asia lähtee liikkeelle entistä rivakammin ja päästään puheista tekoihin.

Puhemies! Suomalaisella raaka-aineella on merkittävä vaikutus kokonaistyöllisyyteen ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, mitä tästä on mahdollista saada. Siksi toivonkin, että se raaka-aine mahdollisimman täydellisesti tulisi omasta maasta, omalta maaseudulta. Tämä tarjoaa maaseudulle sellaisen mahdollisuuden — kaiken kaikkiaan biopolttoaineet, myöskin kaikki bioenergiavaihtoehdot — jota maaseudulle ei ole pitkään aikaan tarjoiltu.

Ed. Pulliainen kuvasi sen koko prosessin erinomaisen hyvällä tavalla. Hän pohdiskeli myöskin sitä, kumpi on nyt sitten se päätuote ja kumpi sivutuote. Siitä voidaan olla tietysti montaa mieltä. Kun tähän lisätään vielä se, että tänään jo keskustelussa ollut lisätalousarvio toi 9 miljoonaa euroa toisen sukupolven kehittämishankkeelle varoja, niin ei osaa sanoa, mikä tämän prosessin kokonaisvaikutus sitten on. Tuohon pohdiskeluun siitä valkuaisrehun ylijäämästä, joka tällä mahdollisesti saattaa tulla, se toisen sukupolven tutkimus saattaa tuoda semmoisia tuloksia, jolloin myöskin tämä asia tulee ratkaistua. Näin toivon.

Puhemies! Verotuksen johdonmukaisuus ei ole ihan sitä, niin kuin ministeri Pekkarinen totesi, mitä se voisi olla. Kyllä ihan selvä asia on se, että biopolttoaineista ja niiden alkuunpääsystä huolehtimisessa tarvitaan valtion vastaantuloa, ja siinä mielessä verovapaus tai ainakin merkittävä verojen alentaminen on paikallaan tehdä — olkoon se sitten ohjeena ja ohjeistuksena seuraavalle hallitukselle. Se on täysin välttämätöntä.

Myös se investointitahti, joka tällä hetkellä on ensimmäisen paalunsa saavuttanut tuon Altian investointipäätöksen osalta, tarvitsee jatkoa, ja se pari laitosta tähän maahan varmasti vielä tarvitsee. Siinä mielessä täytyy tarkkaan pohtia myöskin sekä aluetaloudellinen merkitys, kilpailuneutraliteettivaikutukset että myöskin se energiatase, joka muodostuu siitä, että jos nämä tehtaat ovat liian pienellä alueella, niin uskon näin, että välttämättä näillä edellä mainituilla kriteereillä kaikki mahdollisuudet eivät täyty. Siksi pitää miettiä myöskin niitä vaihtoehtoja, joita tarjotaan tähän tehdaspaikkakunniksi, myöskin muualta kuin pelkästään varsinaisesta Vilja-Suomesta. Tämä on tietysti harkinnan paikka ministeriössä, mitä sen asian suhteen tehdään. Investointitukien tarpeessa ja määrässä varmasti tulee olemaan eroja, mutta toivon, että kun ratkaisu siitä aikanaan tehdään, siinä myöskin otetaan vähintään nämä kolme edellä kuvattua seikkaa huomioon.

Puhemies! Jälleen täytyy sanoa kuten äskeisessäkin asiassa, että tämä hallitus tekee todella paljon kotimaisen uusiutuvan puhtaan polttoaine- ja energiahuollon eteen. Ne päätökset, joita on tehty ja joita vielä tehdään, osoittavat sen, että hallitus on ottanut vakavasti sekä ilmastovelvoitteet, joihin me olemme sitoutuneet, että myöskin sen tuontipolttoaineriippuvuuden pienentämisen. Me olemme hyvällä tolalla, me olemme hyvällä realistisella linjalla tässä asiassa. Kun naapurimaat hehkuttavat sillä, että haluavat olla öljyriippumattomia jonain vuotena, niin tämä tapa, konkreettisilla askelilla, niin kuin Vanhasen hallitus on ministeri Pekkarisen johdolla tässä asiassa menetellyt, ansaitsee suuren kiitoksen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Lepälle — kun yritin tuossa äsken pysyä 10 minuutin sisällä ja se onnistui — se juju tässä, mikä on ensisijaista ja mikä on toissijaista. Se johtuu siitä kiusallisesta pienestä yksityiskohdasta, että ohran tuotannossa bioetanoliksi ja rypsin tuotannossa biodieseliksi energiatase on lähtökohtaisesti vain lievästi positiivinen, mutta kun siihen otetaan se valkuaisrouheosuuden energiapotentiaali, niin siitä tulee selvästi energiataseeltaan positiivista. Sen takia minusta on niin kuin sen älyllisen markkinoinnin kannalta järkevää puhua näin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mielellään vähän myöhemmin palaan varsinaisella puheenvuorolla. Sanon aivan lyhyesti tässä yhteydessä sen, että näiden sivujakeiden arvioitu osuus tuottokalkyyleissä on 20 ja 30 prosentin välillä, ja että päätuote on kuitenkin se pääasiallinen tuoton lähde. Mutta näitten sivujakeitten merkitys kannattavuuden kannalta, markkinoille pääsyn ja siellä menestymisen kannalta, kiistatta on aika suuri.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Pekkarinen ansaitsee kyllä kiitokset niistä esityksistä, joita tänään saamme täällä käsitellä ja myös tästä liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämistä koskevasta esityksestä. Toki on niin kuin täällä todetaan, että EU-direktiivihän meitä jo pakottaa tässä etenemään, ja se on antanut varmasti myös ministerille hyvää selkänojaa viedä tätä esitystä edes tässä muodossa läpi.

Edellä käytettiin viisaita puheenvuoroja, joiden tasolle en pääse, mutta voin yhtyä niihin näkökulmiin, että pitäisi pyrkiä siihen, mikäli meillä vain on mahdollisuuksia, että raaka-aine olisi kotimaista eikä jostakin Brasiliasta, ja toisaalta syntyvä valkuaisrehu saadaan myös tässä mahdollisimman hyvin hyödynnettyä.

Mutta sittenkin havaitsin, että ed. Pulliaisella ja ministeri Pekkarisella oli hieman erilaiset näkökulmat raaka-ainekysymykseen, ja kun ed. Pulliainen kovasti painotti ruokohelpeä ja muuta peltotuotetta, niin ministeri Pekkarinen nosti esille myös turpeen. Kyllä minun täytyy sanoa, että ehkä se vaikuttaa hieman, kun pari kolme viikkoa sitten olimme Jyväskylässä Vapon vieraina ja käytiin läpi tätä asiaa ja ilmeni, että turve olisi tässä erinomaisen käyttökelpoinen raaka-aine, jota kannustaisin kyllä viemään myös eteenpäin niin, että se puoli kehittyisi.

Suomessa on erittäin suuret turvevarat. Turve on kuitenkin, tosin hitaasti, uusiutuva luonnonvara ja siinä mielessä käyttökelpoinen monelta osin, kunhan pidetään huoli siitä, että turpeen nostossa ja hyödyntämisessä huolehditaan ympäristökysymyksistä erittäin hyvin niin kuin uskon, että tänä päivänä jo lainsäädäntö ja lupamenettelyt ja tekniikka ja muu huolellisuus mahdollistavat. Eli tämä turpeen käyttö tässä raaka-aineena tulee kyllä ottaa ihan vakavasti ja kannustan ministeriä viemään sitä näkökulmaa eteenpäin niin kuin uskon hänen itsekin haluavan.

Arvoisa puhemies! Tällä liikenteen polttoaineitten biopohjaisuudella on monia positiivisia vaikutuksia: se on todellakin pitkälti kotimaista, sitten ympäristökysymykset ja myös työllisyysnäkökulmat ja työllisyys nimenomaan niillä seuduilla maata, missä tilanne ei ole vain positiivinen vaan hyvinkin hankala — tällä on mahdollista vaikuttaa positiivisesti niihin.

Kysymys, joka tässä heräsi vahvasti esille, on tämä verokysymys ja näyttää siltä, että kun täällä todetaan tämän esityksen perusteluissa muun muassa naapurimaa Ruotsin osalta, että "Uusiutuville polttoaineille on myönnetty täydellinen verohelpotus vuosille 2003—2008". Eli jo ennen vuotta 2003 Ruotsissa on käsitelty asiaa ja biopolttoaineille on myönnetty viideksi vuodeksi täydellinen — taitaa tulla kuusi vuotta tuossa — täydellinen verovapaus. Ja meillä ei nyt vuoden 2006 lopulla asiaa käsiteltäessä ensimmäistä kertaa lakiasiana eduskunnassa vieläkään päästä veroasiassa johdonmukaiseen järjestelmään ja malliin, niin tämä ihmetyttää.

Ehkä sallitaan kysyä, vaikka ehkä ministeri ei vastaa, mutta kuka tätä vastustaa, ettei voitaisi mennä johdonmukaiseen, järkevään veropolitiikkaan esimerkiksi tuon Ruotsin mallin mukaisesti. Kuka sitä vastustaa? No, ilmeisesti vastaan itse, että valtiovarainministeriö, joka haluaa käyttää veronkevennysvarat johonkin muualle. Mielestäni se ei ole viisasta. Tässä olisi todella viisas paikka käyttää veronkevennysvaroja nimenomaan tähän ympäristöystävälliseen, työllistävään, kotimaiseen ja teknologiaa kehittävään kohteeseen.

Vähän ihmettelen, että tämä vastustus valtiovarainministeriöstä löytyy, kun samanaikaisesti kuitenkin valtiovarainministeri on maininnut julkisestikin jokin aika sitten, että Suomessa pitää päästä öljyvapauteen vuoteen 2030 mennessä. Johdonmukaista olisi, että tässä asiassa edettäisiin myös verotuksen keinoin Ruotsin ja varmaan muittenkin maiden mallien mukaisesti. Ja ilmeisesti mitään estettä siihen ei olisi, päinvastoin, se olisi erittäin johdonmukaista. Tältä osin siis odotan, että viimeistään seuraava hallitus ottaa ohjelmaansa tämän veroasian panemisen johdonmukaiseksi, järkeväksi ja kotimaista biopolttoainetta ja sen käyttöä edistäväksi.

Arvoisa puhemies! Tuossa joidenkin kotimaista öljyä tekevien viljelijöitten kanssa keskusteltuani ihan vastikään Viitasaarella eräs isäntä tästä tuli keskusteluun, ja hän totesi, että hän ei voi myydä sitä omaa öljyään, koska sen laatu ei ole tasaista ja riittävän hyvää, ja toisaalta hän sanoi, että veroa hän siitä joutuu maksamaan. Tämä puoli tietysti tässä täytyy ottaa myös huomioon, kun tätä kehitetään. Autojen ja työkoneitten, traktoreitten ja muiden moottorien kestävyys ei ole täydellinen ja hyvä, jos laatu on epävakaata, epätasaista. Näitä kysymyksiä täytyy myös koko ajan kehittää, ja Suomessa on muun muassa traktoriteollisuutta, että sielläkin on panostamisen paikka. Siinä taas on tietysti paikallaan se, mitä ministeri Pekkarinen on ansiokkaasti edistänytkin eli teknologista kehittämistä, innovaatiotoimintaa ja muuta vastaavaa.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on erittäin tärkeä, suorastaan uraauurtava esitys energiapolitiikan osalta. Tämä toteutuessaan tarjoaa meille varsin huikeat näkymät, erityisesti ne asiat, joihin ministeri Pekkarinen viittasi toisen sukupolven teknologioiden kehittämisen osalta. Tähänhän lisätalousarviossa, joka tänään oli myös lähetekeskustelussa, on jo määrärahaakin osoitettu. Hallitus on ollut toimelias ja eritoten ministeri Pekkarinen näissä energia-asioissa ja oikeaan suuntaan. Meillähän on paljon puhuttu kotimaisen energian ja bioenergian puolesta. Nyt on asiassa tapahtumassa etenemistä. Tämä vaikea asia ollaan saamassa merkittävän askeleen eteenpäin tämän esityksen myötä.

Arvoisa puhemies! Voi todeta, että tämä on sekä meille kansallisesti että myös kansantalouden näkökulmasta erittäin tärkeä. Se on merkittävä myös työllisyyspolitiikan ja kestävyyden näkökulmasta. Erityisen suuri arvohan tällä on pitkällä aikavälillä myös aluepoliittisen kehityksen osalta. Tämä tuo luontevasti työtä sinne, missä luonnonvaroja on, alkuvaiheessa sinne, missä on peltoa, missä on metsiä ja soita. Tällä tavoin päästään eteenpäin myös alueellisen kehittämisen osalta myönteisellä tavalla. Tämä on kaikkinensa oikeaa politiikkaa, ja toivottavasti myös verokysymysten osalta löydetään tähän selkeät linjaukset niin, että tälläkin tavoin ollaan tukemassa johdonmukaisesti asian eteenpäinvientiä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jos minulla olisi erityinen tarve näyttää tässä asiassa asiantuntijalta, niin yrittäisin varmaan puhua substanssista, mutta en puhu substanssista, puhun tunnelmasta.

Kun opposition edustajana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa joutuu tekemään vastalauseita, mistä seuraa, että aika usein täällä saa istua myöhään yöhön tai ainakin iltaan, se johtuu tästä eduskunnan työjärjestyksestä. Aika usein, kun sitten kuuntelee välillä näitten muitten ministeriöitten lakiesitysten lähetekeskusteluja odottaessaan, alkaa niin sanotusti sylettämään. Tänään tämän asian kohdalla ei ole tuntunut siltä.

Minä olen tänä iltana kokenut hämmästyttävän tunteen. Nyt on tullut semmoinen tunne, että tämän ja itse asiassa jo vähän edellisenkin asian keskustelun yhteydessä on kokenut tällä lyhyehköllä edustajaurallaan jotenkin uudenlaisen tunteen, semmoisen tunteen, että nyt puhutaan tärkeästä, ainutlaatuisesta ja hienosta asiasta ja sellaisesta, joka ainakin minussa aiheutti sisäisen liikahduksen. Vähäisin ansio siitä ei kuulu ministeri Pekkariselle eikä myöskään ed. Pulliaiselle, jotka minusta ovat osoittaneet tässä asiassa ensinnäkin sellaista asiantuntemusta ja toiseksi sellaista otetta, jota toivoisi tässä salissa tämän ainaisen hallituksen puolustamis- ja räksyttämiskeskustelun sijasta useamminkin kuulevansa.

Arvoisa ministeri Pekkarinen ja arvoisa ed. Pulliainen, minä arvostan teitä!

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ystävällisistä sanoista ja hyvästä ja kannustavasta keskustelusta. Muutama kommentti asioihin, jotka tulivat tässä keskustelussa esille.

Ensinnäkin mitä tulee verokysymykseen, siihen että tämä hallituksen esitys ei poista biodieseliltä tai etanolilta veroa, näin on hallituksen näkemys nyt. En osoita valtiovarainministeriä, ei ole mitään syytä. Koko hallitus kantaa tästä yhteisen vastuun, minä ja kaikki muut. Tämä on nyt meidän esityksemme. Kokonaan toinen asia on — hallitukset tulevat ja menevät — miten jatkossa asiat ratkaistaan. Tämä on tämä esitys, ja koko hallitus seisoo tämän esityksen takana. Ed. Kankaanniemi oikeastaan aika hyvin käsittelikin pohtiessaan tätä kysymystä sen, että tämä on koko hallituksen esitys. En todellakaan halua mitään ministereitä erikseen tässä osoittaa, siihen ei ole minkäänlaista aihetta. Jatko sitten näyttää, mitä tässä asiassa tapahtuu.

Toinenkin huomio liittyy rahoitusasioihin, siihen miten investointien rahoituksen kanssa on tarkoitus menetellä. Kohta sen jälkeen, kun hallitus pääsi poliittiseen yhteisymmärrykseen tämän järjestelyn käynnistämisestä, ensimmäinen teollinen yritys elikkä Altia päätti perustaa bioetanolitehtaan täällä jo todetulla tavalla. Valmistelut sielläkin olivat jatkuneet jo pitkään, niin kuin Punkaharjulla, niin kuin Säkylässä, niin kuin eräillä muillakin paikkakunnilla. Oli tämmöinen avoin, transparentti, järjestely. Kaikki tiesivät, mitä oli meneillään, ja osasivat siihen valmistautua, ja Altia lähti ensimmäisenä liikenteeseen.

Minä haluan tässä sanoa selvästi sen ääneen, että valtio ei tukenut ensimmäiselläkään sentillä Altian investointihanketta. Se tapahtuu täysin markkinaehtoisesti. Yritys uskoo, että pystyy kilpailukykyiseen tuotteeseen. Siinä, että se rohkeni lähteä tähän järjestelyyn, varmasti osaksi siis sekä Altian kohdalla että muiden potentiaalisten investoijien kohdalla vaikutti se, että Suomi, toisin kuin useimmat muut maat, menee tähän nimenomaan lakisääteisen velvoitteen kautta. Sillä taataan, että tietyn mittainen kysyntä syntyy. Jos me olisimme markkinaehtoisesti lähteneet, kun näin myöhällä lähdettiin liikkeelle, niin tokkopa sitä olisi syntynyt. Olisi tarvittu kaiken näköisiä kommervenkkejä, millä olisi sitten biokomponentin hinta laskettu kyllin alas. Todennäköisesti verojenkaan pois ottaminen ei olisi välttämättä riittänyt markkinaehtoisesti synnyttämään semmoista kysyntää. Nyt tiedetään, että kysyntä syntyy, kun lailla velvoitetaan, ja tähän kysyntään pyrkivät nyt useammat valmistajat vastaamaan sitten tällä teollisella valmistuksella.

Mitä tulee muihin hankkeisiin, sanon senkin tässä ääneen, että Altian kohdalla kysymys on valtion omistamasta yrityksestä, joka toimii toimialalla. Me joudumme kyllä pikkasen toimialapykälää tarkistamaan, mutta se toimii kuitenkin toimialalla. Sillä on ollut tietty yksinoikeus alalla toimimiseen. Sillä on tiettyjä synergiaetuja, ja siitä syystä ei se tarvinnut mitään suoria investointitukia, toisin kuin näiden muiden yritysten kohdalla on asianlaita. Näille jää se mahdollisuus, että siinä kuin mikä tahansa muukin teollinen investointi paikkakunnalla x tai y voi saada lakien mukaista investointitukea, niin miksi ei myöskin investointi tämän tyyppiseen tuotantoon, eli samoilla perusteilla. Ei minkäänlaista lisäbonusta anneta siitä, että investoi nimenomaan bioenergian tuotantoon, muttei rangaista liioin siitä, että investoi siihen. Samoin perustein voi teollista investointitukea saada sieltä.

Jos taas kysymys on pienimuotoisesta, maatilan yhteydessä tapahtuvasta jalostustoiminnasta, näihin hankkeisiin voi myöskin EU:n ja kansallisen rahoituksen kautta tulevan maatilatalousinvestointituen kautta saada pienimuotoista tukea. Tämä koskee ei vain etanolia ja biodieseliä vaan myöskin biokaasua. Sivumennen sanoen meillä Keski-Suomessa on muuten tällainen pioneeri, joka biokaasun tuotantoa on ollut voimakkaasti viemässä eteenpäin. Se on vaan niin, että biokaasun suhteen ei päästä samalla tavalla lakisääteisen velvoitteen kautta eteenpäin, koska ei ole sellaista autokantaa riittävästi, joka voidaan velvoittaa ottamaan vastaan biokaasua. Etanolin ja biodieselin kohdalla asianlaita on toisenlainen. Tosin meitä rohkeita rokansyöjiä on, jotka omaehtoisesti olemme lähteneet biokaasun käyttöön, arvoisa puhemies! Investointia siis periaatteessa voidaan tukea.

Ed. Pulliainen oli erittäin oikeassa siinä, että se, kuinka monta tällaista isompaa yksikköä Suomeen voi syntyä näitä investointeja, riippuu siitä, miten näiden sivujakeiden kanssa käy, kuinka laaja kysyntä niille löytyy. Altian investointi Koskenkorvalle tarkoittaa 76 000:ta tonnia etanolia vuodessa. Se arvio sattuu muuten peltohehtaareissa olemaan täsmälleen sama: Noin 76 000 peltohehtaaria tarvitaan Altiassa sen yksikön ohrantuotantoon, mistä etanoli valmistetaan. Mutta tähän on tietty rajoite, ellei löydy sivujakeelle kulutusta tai kysyntää Suomen rajojen ulkopuolella. Nyt nämä teolliset laitokset hakevat sitä kysyntää kaiken aikaa, ja enemmän sopii toki jonkun verran tätä ihan sivujaeperusteista tuotantoa kuin mikä on tämä, niin kuin ed. Pulliaisenkin tekstin rivien välistä oli luettavissa. Altia ei vielä tuki täysin niitä markkinoita. Sinne vielä jonkun verran sopii, mutta ei hurjan paljon sivujakeita Suomeen. Sitten niille pitää löytää muunlainen käyttö Suomessa tai niiden sivujakeiden viennille pitää löytyä markkinat Euroopasta. Kovin kauaksi niitä, sivumennen sanoen, ei kannata viedä; ainakin arvioivat asiantuntijat tällä tavalla.

Mitä peltohehtaareihin tulee, niin asiantuntijamme ovat arvioineet, että 5,75 tarkoittaa noin 175 000:ta hehtaaria peltoa ohrapuolella, vajaata 200 000:ta hehtaari, ja 150 000:ta lähinnä rypsin ja rapsin tuotannossa. Rypsille ja rapsille ei niin suurta viljelyalaa saada arvioiden mukaan tällä hetkellä, joten tämän raaka-aineen kotimaisen riittävyyden kanssa on ehkä vähän niin ja näin ainakin vuoteen 2010 saakka. Toivotaan, että mahdollisimman suuri osa kysynnästä voidaan tyydyttää siis suomalaisilla raaka-aineilla ja suomalaisella jalostustyöllä.

Arvoisa puhemies! Vielä palaan näkymään tästä eteenpäin. Vielä kertaalleen: tämä on tärkeä, tämä on historiallinen askel, mikä näin tullaan ottaneeksi. Tämä on oikean suuntainen askel varmaan, niin kuin täälläkin on todettu. Mutta kuitenkin, niin kuin ed. Pulliainen hyvin kuvasi, jos Suomessa on 2,2 miljoonaa peltohehtaaria ja jos 5,75 prosentin tuottamiseen tarvitaan noin 320 000—350 000 hehtaaria — tämä asiantuntijoidemme laskelmien mukaan — tämähän kertoo hyvin nopeasti, että vaikka kaikki Suomen nykyiset pellot pantaisiin tuottamaan nimenomaan tätä biodiesel- tai etanoliviljaa, niin ei sillä päästä kuin 35—40 prosenttiin Suomen koko bensan ja dieselin kulutuksesta, vaikka kaikki Suomen pellot tuottaisivat tätä energiaa.

Eli se ei ole ratkaisu siihen pitkään loikkaan, josta Euroopan unionissa puhutaan. Euroopan unionin energiaplatformi, liikenteen platformi, jota on rakennettu siellä, tähtää siihen, että vuonna 2030 vähintään 25 prosenttia liikenteestä käyttäisi koko Euroopan unionin alueella biopohjaista polttoainetta. Tämä platformi-tavoitekin vaan kertoo, että ei siihen pelkästään pellolla päästä. Vaikka kuinka haluaisin, että se tuotettaisiin pellolla mahdollisimman suureksi osaksi, niin realiteetti on, että siihen tarvitaan muita biokomponentteja, ja silloin nämä uudet teknologiat tarjoavat mahdollisuuden siihen, mihin tämä ensimmäisen sukupolven teknologia ei tarjoa mahdollisuuksia.

Toisen sukupolven teknologia tarjoaa mahdollisuudet myöskin erilaisen puutavaran, tuonne jäävän, hyödyntämiseen. Metsä kasvaa 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Teollisuus käyttää 55 miljoonaa. Energia ja muu käyttää noin 15. Sinne jää noin 20 miljoonaa kuutiota, eikä sitä kaikkea, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, mutta varmaan 10 miljoonaa, 15 miljoonaakin, kuutiota puuta periaatteessa voidaan vuosittain ottaa käyttöön, kun teknologia kehittyy ja logistiset järjestelmät kehittyvät jnp.

Mutta aivan huikean potentiaalin — lopetan taas toistamiseen siihen — tarjoaa kuitenkin tälle kaikelle turve. No, turpeen kohdalla on tämä CO₂-tase. Miten sen kanssa käy? Vtt:llä paraikaa tehdään isoa tutkimusta ja sitä on tehty jo pitempään, jossa katsotaan, miten tämä Fischer—Tropsch-menetelmä, kehitetty menetelmä, toimii. Se vanha menetelmä ei ole riittävän käyttökelpoinen ollakseen kilpailukykyinen, mutta sitä nyt on asiantuntijoiden toimesta kehitetty, ja me panemme aika paljon rahaa nyt siihen, että niitä menetelmiä edelleen kehitetään.

Kun kysyin tämmöisessä tutkijatilaisuudessa, mikä on turpeen CO₂-tase, jos siitä valmistetaan tietty määrä energiaa, esimerkiksi liikenteen polttoainetta, verrattuna kilpailevaan polttoaineeseen öljyyn, asiantuntijoiden arviot liikkuvat tällä hetkellä siinä välissä, että se on 50 prosenttia vastaavasta energiamäärästä öljyä ja sitten huonoin turpeen kannalta on 110 prosenttia. Asiantuntijoiden arviot liikkuvat näin isolla haarukalla. Jos se asettuu lähemmäksi 50:tä prosenttia kuin 110:tä, sillä tulee olemaan varmaan erittäin dramaattinen merkitys sen kannalta, kannattaako turvetta aikanaan toisen sukupolven raaka-aineena käyttää muutaman vuoden päästä, ei niin kovin monen vuoden.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan on ilo kuunnella ministerin ja muidenkin puheenvuoroja tässä asiassa. Tässä nimittäin todella ollaan ihan historiallisen taitteen kanssa tekemisissä, ja minusta on kyllä hyvä, että kauppa- ja teollisuusministeri tälläkin puheenvuorolla osoitti, että hän tuntee ja hallitsee tämän alan ja kemiat kyllä ovat selvillä.

Haluan osaltani, arvoisa puhemies, vain todeta sen, että tämä asia, kuten keskustelussa on todettu, liittyy siis noin isossa kierrossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sitä kautta vaatii vähentämään kasvihuonepäästöjä. Tämä on oikeastaan se keskeisin lähtökohta tälle asialle.

Sitten toisaalta Euroopan unioni on myöskin asettanut, kuten ministeri on täällä erinomaisesti kertonut, tietyt velvoitteet myöskin liikenteen päästöjen pienentämiseksi. No, meillä Suomessa on tilanne se, että tämä tulee vähän niin kuin taivaan lahja maaseudulle tilanteessa, jossa maaseudun tulevaisuus on osin hyvinkin vaikea sukupolvenvaihdosten kautta.

Keski-Suomen maakunnassa, kuten ministeri sanoi, on myös kokeilua tällä alalla, mutta tämä on sellainen valonsäde, joka, arvoisa puhemies, on nyt selvästi havaittavissa, ja sillä on mielestäni aivan kansakunnan kannalta oma merkityksensä.

Siksi on hyödyllistä, että hallitus ja sen vastaava ministeri on tämän asian näin vauhdikkaasti tuonut. Oliko se vuosi 1999, jolloin laadittiin Suomessa ensimmäinen Ueo eli uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma, ja nyt on parhaillaan menossa vuosien 2003 ja 2006 välinen, niin että tältä osin todella yhdyn näihin puheenvuoroihin, jotka antavat myönteistä palautetta.

Arvoisa puhemies! Totean oikeastaan sen, että tähän on kuitenkin liitettävä sellainen realistinen suhteellisuusnäkökulma. Jos ajatellaan esimerkiksi Suomessa ohrapeltokysymystä, niin bioetanolia saadaan 1 250 litraa hehtaarilta. Jos ajatellaan Englannissa vehnäpeltoa, siitä tulee 2 900 litraa hehtaarilta, Yhdysvalloissa maissipellosta 4 100 litraa hehtaarilta ja Brasiliassa sokeriruokopellolta 5 700 litraa hehtaarilta.

Toisaalta siis tarkoitan sitä, arvoisa puhemies, että tämä on meille mahdollisuus, se on uusi tapa hyödyntää bioenergian kautta energian tuotantoa, mutta että kun suhteutamme sen hyödyn, niin se sitten kuitenkin löytää oman paikkansa tässä kansainvälisessä vertailussa. Tämä lakiesitys on siis erittäin hyödyllinen, ja toivotaan, että se etenee nopeasti tässä eduskunnan käsittelyssä.