Sisäasiainministeri  Ville  Itälä

Arvoisa puhemies! Lyhyesti, kun tästä asiasta on täällä jo aikaisemmin keskusteltu viimeksi viime viikolla kyselytunnilla:

Ulkomaalaislain 18 a §:ssä säädetään oleskeluluvan myöntämisestä entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin oleville henkilöille, joilla on suomalainen syntyperä. Pykälän perusteella myönnetään oleskelulupia pääsääntöisesti inkerinsuomalaisille paluumuuttajille. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Paluumuuttajilta edellytettävän kielitaidon toivotaan edistävän paluumuuttajien kotoutumista ja työllistymistä Suomessa. Kielitaitovaatimus ei koskisi Inkerin siirtoväkeen vuosina 1943—44 kuuluneita tai Suomen armeijassa toisen maailmansodan aikana palvelleita henkilöitä. (Hälinää)

Kiitos, puhemies! — Paluumuuttajien kielitaito tultaisiin testaamaan Tallinnassa, Tartossa, Pietarissa ja Petroskoissa järjestettävissä koetilaisuuksissa. Kielitaitoa arvioisivat suomalaiset arvioitsijat. Paluumuuttajilta edellytettäisiin sellaista kielitaitoa, että henkilö pystyisi ymmärtämään selkeää, jokapäiväisiä asioita käsittelevää puhetta tai yksinkertaista kirjoitettua tekstiä. Kyse on niin sanotusta selviytymistasosta. Kielitaidon testaamisen kustannukset olisivat vuosittain noin 500 000 euroa.

Muutos tarkoittaa maahantulon edellytysten tiukentamista nykyisestä, sillä voimassa olevan lain mukaan maahantuloon riittää asiakirjoihin perustuva näyttö hakijan tai lähiomaisten suomalaisesta syntyperästä. Nykyistä järjestelmää on ääritapauksissa kyetty käyttämään väärin, ja inkeriläisinä on maahamme tullut myös jonkin verran selkeästi rikollista ainesta. Tältä osin on syytä saada muutos tilanteeseen. Ongelman on aiheuttanut myös jonon pituus, joka tällä hetkellä on noin 20 vuoden mittainen.

Arvoisa puhemies! Kyseisen lainmuutoksen ja ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen myötä on korostunut tarve kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan luomiseksi. Katsonkin, että seuraavan hallituksen tulee viipymättä luoda yhteiset pelisäännöt ulkomaalaiskysymyksissä.

Markku  Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä yhteydessä voi sanoa, että oli jo aikakin. Tämä lakiesitys oli hallitukselta oikein tervetullut ja oikein ajoitettu. Tätä on todellakin tarvittu. Pari huomautusta:

Kielitaitovaatimus on erittäin tervetullut ja välttämätön. Tietysti pieni paradoksi on se, että nehän, joita se ei siis koske, 43—44 siirtoväkeen kuuluvia inkeriläisiä, osaavat parhaiten suomea, eivät suinkaan nuoremmat, heidän jälkeläisensä, jotka ovat kasvaneet puhtaasti Neuvostoliitossa tai venäläisessä kulttuurissa.

Mutta, arvoisa ministeri, haluaisin teiltä hieman täsmennystä siitä, millä tavalla parannetaan näytön vaadetta suomalaista sukujuurista ja suomalaisesta syntyperästä. Kuten itsekin sanoitte, ongelma on se, että meille tulee tänä päivänä melkoisestikin rikollista ainesta ikään kuin inkeriläisinä. Tämähän täytyy päästä kitkemään pois monestakin syystä. Tämä myöskin demoralisoi aika paljon aitojen, oikeiden inkeriläisten muuttohalukkuutta Suomeen ja ennen muuta tuottaa paljon ongelmia täällä Suomen päässä.

Vielä kerran, arvoisa ministeri: Mikä on tapa, jolla tätä näyttöä suomalaisesta syntyperästä parannetaan nykytilanteeseen nähden?

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, mutta ehkä kaksi minuuttia ei olisi riittänyt.

Hyvin monelta osin voinee yhtyä ministerin esittelypuheenvuoroon ja voi kiittää siitä, että vihdoin ja viimein tämä esitys on saatu tänne eduskuntaan, koska myös käytännön elämässä on monenlaisia ongelmia syntynyt siitä päätöksestä, joka aikoinaan tehtiin ehkä hyvin nopeallakin aikataululla. Julkisesta sanasta olemme saaneet kuulla hyvinkin ikäviä tarinoita siitä, kuinka — ainakin on väitetty näin — suomalaisia viranomaisia on suorastaan harhautettu silloin, kun tänne Suomeen on niin sanottuna paluumuuttajana tultu, koska vanhan 18 a §:n 1 momentin loppuosa nimenomaan toteaa, että sellainen henkilö, jolla on suomalainen syntyperä, voi tulla paluumuuttajana tänne.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä hallituksen esitys 18 a §:n 1 momentin osalta, jossa on kolme eri kohtaa, on erittäin perusteltu ja hyvin harkittukin, voi sanoa näin, että nykyhallitukselta ja sisäasiainministeriön osalta jopa poikkeuksellisen hyvin muotoiltu eli ei jätä turhaa tulkinnan varaa. Voi sanoa, että siltä osin ei ehkä ongelmia tule.

Ed. Laukkanen puuttui mielestäni erittäin tärkeään asiaan eli siihen, millä kriteereillä kielitaitovaatimus toteutetaan ja minkälainen henkilö on sitä vastaanottamassa. Me niin sanotut entiset valtion virkamiehet, jotka olemme joutuneet suorittamaan jonkin asteisen kielinäytön toisesta kotimaisesta kielestä, tiedämme varsin hyvin, että vastaanottajia on monenlaisia. Ainakin huhu kertoo, että taso vaihtelee ja joittenkin tutkinnon vastaanottajien kohdalla oli pitkätkin jonot, jos kielitaito ei ollut ihan sitä, mitä yleisesti edellytettiin. Toivon mukaan tältä osin kriteerit tulevat riittävän selkeiksi, ja niitä myöskin sen jälkeen tietysti joudutaan valvomaan.

2 momentin loppuosan kohdalta, kun luin sitä — myönnän, että perusteluja en ole ehtinyt täysin mennä syvällisesti lävitse — jäin miettimään vaan sitä, kun tässä todetaan, että "Aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa hakija elää jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa". En tunne Venäjän federaation systeemejä sillä tavoin ja sitä näytön saamista, mikä siinä maassa on, mutta niiden huhujen vuoksi, jotka liikkuvat erilaisista papereista ja erilaisista väitteistä, mitä joidenkin henkilöiden osalta on, jäin vaan pohtimaan ja miettimään, pystytäänkö tällainen avioliitonomaisissa olosuhteissa eläminen kuinka hyvin ja luotettavasti todistamaan.

Siinä saattaa tulla jopa pientä bisnesajattelua, ainakin kun pohtii sitä, että on väitetty, että suomalaiset miehet ovat menneet siihen ansaan, että on naapurimaasta tuotu aviopuolisoksi jopa bisnessysteemin kautta tänne, ja sen jälkeen kun vihkiminen on tapahtunut, puolen vuoden päästä tästä tunnollisesta ja uskollisesta suomalaisesta miehestä on otettu ero. Meillähän on muutama korkeimman oikeuden päätös tältä osin, eli kun tasinko-osuutta eli puolet puolison omaisuudesta on ikään kuin avioliiton jälkeen mennyt tälle vihitylle aviopuolisolle, korkein oikeus on katsonut, että avioliitto olikin tehty vain siinä tarkoituksessa, että on päästy Suomeen, ja on sitten palauttanut ikään kuin sen omaisuuden takaisin rehelliselle, kunnon perussuomalaiselle miehelle.

Tältä osin toivoisin kyllä, että ohjeistus myös ulkomailla, kun valmennuskursseja ja muita pidetään, olisi riittävä selvä ja pyrittäisiin kaikin mahdollisin keinoin varmistamaan, että tämä kohta ei muodostaisi uutta ongelmakenttää, jossa voisi vaikka eurokin käydä kaupan määrätyiltä osin.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin puuttua ed. Vistbackan puheenvuoron aivan viimeiseen osuuteen, jossa hän kertoi kuulleensa väitteitä, että avioliitot ovat bisnestä ja huijausta. Haluaisin nyt kuitenkin muistuttaa, että lainsäädäntöä ei varmaankaan voida rakentaa tällaisten kuulopuheiden ja väitteiden varaan, vaan tässä täytyy ottaa huomioon monenlaisia seikkoja. Kyllä se nyt vaan on niin, että ihmisten rakastumisia me emme tällä lainsäädännölläkään varmaan pääse, onneksi, käpälöimään.

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huovinen, minä en puhunut sanallakaan tässä puheenvuorossani rakkaudesta. Minä puhuin niistä elävistä kokemuksista, mitä suomalainen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on joutunut kokemaan. Tämän pykälän viimeinen momentti olkoon tässä muodossa. Ei sitä varmasti suomen kielellä paremmaksi saa, mutta totean, kun ministeri on paikalla, joka pystyy evästämään myöskin niitä ulkomaisia virkamiehiä, jotka antavat tätä koulutusta, että siellä olisi hoidettava tämä asia mahdollisimman hyvin, ettemme ole taas uuden ongelman edessä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäisistä paluumuuttajista poiketen nykyisiä inkeriläisiä paluumuuttajia ei tänä päivänä erota tavallisista venäläisistä mikään ulkopuolelta havaittavissa oleva olosuhde eikä tekijä. Valitettavasti tilanne on tänään myös se, että inkeriläistä syntyperää "todistavat" asiakirjat saa tarvittaessa vaikka ostamalla Venäjältä eikä niitä selvitysten mukaan kyetä riittävän hyvin erottamaan alkuperäisistä asiakirjoista. Moni inkeriläisistä myöskin elää Suomessa sosiaaliturvan varassa, ja heillä ei siten ole riittävän hyviä mahdollisuuksia pärjätä meillä, tehdä töitä ja hankkia itse elantonsa. Minun mielestäni ei ole myöskään viisasta, että Suomeen synnytettäisiin keinotekoisesti suurehkoa venäläiskansallista vähemmistöä.

Nuorison osalta kielitaidottomuus johtaa usein tiedettyihin epäkohtiin, kuten syrjäytymiseen sekä huume- ja rikoskierteeseen. Paluumuuttajat päättyvätkin varsin usein huumeiden käyttäjiksi ja erilaisiksi pikkurikollisiksi etenkin Pääkaupunkiseudulla: Helsingissä ja Uudellamaalla. Esimerkiksi huomattavan osan Pääkaupunkiseudun automurroista tekevät, valitettavasti, paluumuuttajat, usein huumekaupan rahoittamiseksi ja sen edistämiseksi.

Luulen, että juuri nämä ongelmat ovat olleet asioita, joiden johdosta ministeri Ville Itälä ja maan hallitus ovat nyt päättäneet, että tilanne ei voi enää jatkua nykyisellään. Itälä esittää nyt inkerinsuomalaisten paluumuuttajien maahantulon edellytysten selvää tiukentamista. Yhdyn niiden näkemyksiin, jotka ovat sitä täällä salissa jo myöskin kehuneet.

Kielitaitovaatimus edistää nimittäin paluumuuttajien kotoutumista ja työllistymistä Suomessa. Myös vierastyövoimaahan tänne tarvitaankin. Esimerkiksi, vertauksen vuoksi: Saksassa paluumuuton ehtoja kiristettiin jo vuonna 1996. Tuolloin alettiin nimittäin siellä vaatia kaikilta venäjänsaksalaisilta paluumuuttajilta kotona saatua saksalaista identiteettiä ja lisäksi saksan kielen taitoa. Asiaa on jostakin syystä kuitenkin Suomessa vitkuteltu jo useita vuosia. Sanoisinkin, että nyt meillä on ulkomaalaispolitiikkaan alkanut tulla hieman johdonmukaisempaa linjaa ja se tuo parannusta tähän konkreettiseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä muutettaisiin ulkomaalaislain 18 a §:ää, jonka perusteella myönnetään tänä päivänä automaattisesti oleskelulupia inkerinsuomalaisille paluumuuttajille. Nyt siis maahantuloon riittää asiakirjoihin perustuva näyttö hakijan tai lähiomaisten suomalaisesta syntyperästä. Lakiehdotuksen mukaan inkerinsuomalaiselta maahanmuuttajalta edellytettäisiin jatkossa lisäksi riittävän suomen tai ruotsin kielen taidon osoittamista erillisellä kielikokeella. Kielitaitoa arvioisivat suomalaiset arvioijat. Edellytyksenä on sellainen kielitaito, että henkilö pystyisi ymmärtämään selkeää, jokapäiväisiä asioita käsittelevää puhetta tai yksinkertaisesti kirjoitettua tekstiä eli selviytyisi jokapäiväisestä elämästään kohtuullisesti. Kielitaitovaatimus ei siis koskisi Inkerin siirtoväkeen vuosina 43—44 kuuluneita tai Suomen armeijassa toisen maailmansodan aikana palvelleita henkilöitä. Kielitaitoedellytys on tarkoitus säilyttää myös ulkomaalaislain valmisteilla olevassa kokonaisuudistuksessa, kuten äsken kuulimme.

Arvoisa rouva puhemies! Hakijalla olisi oltava myöskin asunto Suomessa ja käytössään. Hakijalta vaaditaan tietenkin, kuten kaikilta muiltakin maahanmuuttajilta, nuhteetonta ja moitteetonta taustaa. Lisäksi hakijan olisi ilmoittauduttava Suomen ulkomaanedustustolle. Suomi vastaanottaa vuosittain 1 000—2 000 inkerinsuomalaista paluumuuttajaa. Nämä paluumuuttajat odottavat paluumuuttovuoroaan Suomen Tallinnan-suurlähetystön Tarton toimipisteen ja Suomen Pietarin pääkonsulaatin ylläpitämissä paluumuuttojonoissa. Näkisin, että tämä hallituksen esitys parantaa siis huomattavasti nykyistä tilannetta. Voidaan todeta, että paluumuuton tarkoituksena tähän asti on ollut lähinnä turvata lähialueillamme asuvien venäläisten tasainen muuttovirta maahamme. Nyt maassamme on paluumuuttajia lähialueilta noin 20 000—30 000. Tarkkaa lukua en ole saanut haltuuni.

Tässä yhteydessä on tietenkin hyvä kysyä sitäkin näkökulmaa, eikö meidän pitäisi pikemminkin turvata ja edesauttaa lähialueidemme kehitystä luomalla sinne mahdollisuuksia kehittyä ja työllistyä. On mielestäni aika väärin riistää keskeinen osa lähialueidemme voimavarasta, nuorisosta, joka muuttaisi Suomeen. Nimittäin ilman nuorisoa meidän lähialueistamme kehittyy lähinnä jonkinlaisia erämaavoittoisia saattohoitoalueita tai vastaavia ja samalla autamme vanhojen suomalaiskylien täydellistä autioitumista. Tuemme itse asiassa siis lähialueilla sellaista kehitystä, johon itse suhtaudumme kielteisesti täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta, että mielestäni myös lähialueyhteistyöprojektit, joita Suomi on menestyksellisesti tehnyt viime vuosina, olisi luettava Suomen viralliseen kehitysapuun.

Sisäasiainministeri   Ville  Itälä

Arvoisa rouva puhemies! Tässä muutama asia, kun tuli itse asiassa kysymyksiä.

Vastaisin ensin ed. Laukkaselle. Ensinnähän asiakirjoihin perehdytään. Kun tulee inkeriläisjonoon, niin täytyy täyttää asiakirjoja, ja ne käydään läpi. Sen jälkeen on vielä haastattelu, ja Suomella on erittäin kokeneita viranomaisia, jotka osaavat tämän katsoa. Miten sitten tässä toimitaan: nimenomaan kiristämällä tänne pääsyä kielitestillä ja asumisvaatimuksella. Ne tulevat molemmat lakiin. Se on tarkoitus. Mielestäni tässä ei ole mitään ristiriitaa, kun ajatellaan näitä, jotka ovat kuuluneet siirtoväkeen tai palvelleet Suomen armeijassa. He ovat ilmeisesti se joukko ihmisiä, joista tämä koko systeemi on lähtenyt. On puhuttu kunniavelasta, ja heille tätä kiristystä ei ole haluttu tehdä vaan näille muille.

Ed. Vistbackalle toteaisin, että on todella mahdotonta kaikkea lainsäädännöllä tehdä valmiiksi. Kyllä täytyy luottaa suomalaisen miehen harkintakykyyn, että tekee oikeanlaisia ratkaisuja näissä asioissa.

Veijo Puhjo /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo sanoi, että ulkomaalaispolitiikka on saamassa nyt entistä johdonmukaisemman luonteen. On kuitenkin sanottava, että ainakaan kokoomuksen taholta ei ole nähtävissä johdonmukaisuutta. Ajatellaan vain aikaa 20 vuotta sitten ja vaikkapa Inkerinmaan seutua. Silloinhan kokoomus nimenomaan sanoi, että kaikkien pitää saada vapaasti muuttaa pois kotimaastaan. Nyt ollaan tekemässä rajoituksia.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on hyvä ja oikean suuntainen, mutta mielestäni paluumuuttajien kohdalta pitäisi huomioida se, että he ovat korkeasti ja hyvin koulutettua nuorta väkeä, ja sen vanhemman väen pitäisi mielestäni siellä omilla alueillaan — inkerinsuomalaisten — antaa asua ja olla ja tukea sillä tavalla, että he siellä pärjäisivät. Minusta on kohtuutonta vaatia näiltä uusilta nuorilta paluumuuttajilta, jotka ovat hyvin koulutettuja, kielivaatimusta siinä mielessä, että "työ tekijäänsä neuvoo" ja siinä se kielikin opiskellaan samalla työn ohessa.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulee nyt kysyneeksi, mikä on se paluumuuttuja. Ilman muuta, niin kuin ministeri Itälä täällä on korostanut, vuosina 43—44 Inkerin siirtoväkeen kuuluneet ihmiset ja Suomen armeijassa toisen maailmansodan aikana palvelleet henkilöt. Monet heistä osaavat suomea. Heidät minä koen oikeiksi paluumuuttajiksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Tervetuloa! Hoidetaan heidät ohi jonon. Ei heille tulekaan ongelmia, ja aika moni heistä, näistä inkeriläismummoista, tosin haluaa, että heitä autetaan sinne kotipaikoille. Tämä täytyy muistaa.

Suurin osa näistä nuorista on enemmän oleskeluluvanhakijoita, ja he ovat syntyneet ja kasvaneet venäläisessä kulttuurissa. Heitä on tavattoman vaikea pitää näin ollen paluumuuttajina. Sen takia se ydinkysymys edelleenkin on, ministeri Itälä, millä tavalla todella tämä näyttö suomalaisesta syntyperästä nykyistä paremmin voidaan antaa, jotta voidaan niin sanottu rikollinen aines sieltä kytkeä myöskin pois.

Lopuksi vielä korostan sitä, että kyllä eduskunta tarvitsee hallitukselta kokonaisvaltaisen arvion ulkomaalaispolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan linjoista ja arvion siitä, mikä meidän päälinjamme on tulevina vuosina myöskin työvoimapolitiikkaan suhteutettuna.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen sitä mieltä, mitä täällä monet ovat olleet, että inkeriläisiä tulisi tästä eteenpäin avustaa omalla alueellaan. Esimerkiksi Inkerin kirkko koulutuskeskuksineen tekee siellä aika merkittävää työtä, joka suuntautuu nuoriin muun muassa ammattikoulutuksen merkeissä. Heidän piispansahan on käynyt täällä eduskunnassakin kysymässä varoja niihin hankkeisiin, ja tiedän, että Suomi niitä avustaakin. Varmaan näitä kehitysaluevaroja tai osaa niistä voitaisiin entistä enemmän suunnata tähän lähialueelle.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin käyttämä esittelypuheenvuoro toi hyvin esille sen tosiasian, että tässä on kysymys ulkomaalaislain inkeriläisiä koskevan osuuden pahimpien puutteitten parsimisesta, mutta itse koko iso kysymys, minkälaista siirtolaispolitiikkaa Suomi harjoittaa, jää edelleenkin käsittelemättä ja myöskin se, tarvitaanko meillä ylipäätään enää tästä eteenpäin erillistä, niin sanottuja inkeriläisiä koskevaa lainsäädäntöä vai olisiko se sisällytettävä ilman erillisiä mainintoja siirtolaispolitiikkaa koskevaan lainsäädäntöön. Tätä lakia on odotettu ja on sanottu, että se tulee kohta eduskuntaan, mutta nyt ministeri sanoo, että se lykkääntyy ensi vaalikaudelle. Tämä on minusta erittäin valitettavaa ja osoittaa, että hallitus ei ole pystynyt käsittelemään tätä tärkeää asiaa tavalla, johon sen olisi pitänyt pystyä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle jäi hieman epäselväksi se, oliko vasemmistoliiton ed. Veijo Puhjo tämän hallituksen esityksen takana vai sitä vastaan. Luulen, että se asenne, että tämä olisi linjatonta politiikkaa, on henkilökohtaisessa mielipiteessä, ja ymmärrän sen sitä taustaa vasten.

Mutta sanoisin vain, että tämän vaalikauden aikana kokoomuslaiset sisäasiainministerit ovat toimineet ulkomaalaispolitiikassa siten — olen kokenut kyllä sen — että kansalaiset ovat antaneet varauksettoman tuen, puhumattakaan tästä laista, puhumattakaan edellisestä laista, jossa me tyrehdytimme perusteettomasti Suomessa olevien turvapaikanhakijoiden oleskelun pitkään. Säädimme ulkomaalaislain, jolla voidaan palauttaa heidät mahdollisimman pian takaisin maasta. Molemmat ovat olleet hyvin kannatettavia lakeja.

Sisäasiainministeri  Ville  Itälä

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen otti esiin tietysti tärkeän kysymyksen, kuinka pitkälle me katsomme, että voi olla paluumuuttuja. Kuinka monenteen sukupolveen tässä voidaan mennä? Nyt puhutaan jo kolmannen sukupolven jäsenistä, joita sieltä pääosin on tullut ja jotka joutuvat osoittamaan, että joko vanhemmista on jompikumpi syntyperältään suomalainen tai neljästä isovanhemmasta kaksi. Tietysti täytyy miettiä, miten tulevaisuudessa tehdään.

Ed. Korkeaoja otti aivan oikein tämän asian esiin. Meiltähän sisäasianministeriöstä on tulossa ulkomaalaislain kokonaisuudistus vielä joulukuun aikana eduskuntaan käsittelyyn. Se, ehtiikö eduskunta sitä vielä käsitellä vai jääkö uudistus seuraavalle eduskunnalle, on eduskunnan oma asia. Mutta kyse on siitä, että siinäkään ei käsitellä niitä asioita, jotka ovat esillä, kun puhumme maahanmuuttopolitiikasta tai siirtolaispolitiikasta. Sillä ei ole vielä edes nimeä valittuna, kun joudumme miettimään, että viimeistään noin 2010 Suomessa on erittäin voimakas työvoiman tarve. Silloin meidän täytyy miettiä, keitä tänne EU:n ulkopuolelta otetaan ja millä kriteereillä otetaan. Se kysymys on syntynyt tästä, kun nyt on käsitelty tätä inkeriläiskysymystä. Mutta tämä on pieni osa sitä kokonaisuutta. (Puhemies koputtaa) Se on niin iso kokonaisuus, että on selvää, että se jää tulevalle hallitukselle.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo peräsi kantaani hallituksen esitykseen. En vastauspuheenvuorossani ottanut siihen mitään kantaa, vaan puutuin ainoastaan teidän puheenvuoronne siihen kohtaan, missä sanoitte, että ulkomaalaispolitiikka on johdonmukaisempaa nyt, ja totesin, että ainakaan kokoomuksen taholta ei ole johdonmukaisuutta nähtävissä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Äskeinen keskustelu oli hyvin asiaa selkeyttävä. Oikeastaan edustajat Kuosmanen ja Korkeaoja sanoivat mielestäni kaksi pääkysymystä lähetekeskustelussa auki. Oikeastaan ministeri Itälä totesi sen, mitä oletinkin jonkun jossain vaiheessa toteavan, että tämä 18 a § tässä irrallisena on jonkin verran myöhässä. Onko kokonaisuuden kannalta järkevää, että me edelleen teemme inkeriläisiin paluumuuttajiin kohdistuvaa erityislainsäädäntöä? Kun samanaikaisesti tulossa on ulkomaalaislain kokonaisuudistus, ovatko nämä asiat synkronissa keskenään?

Se, että suomen kieltä Venäjällä opiskelevat tuhannet nuoret eri syistä, osa siitä syystä, että kielitaidon avulla on mahdollista tulla Suomeen asumaan ja myöskin työhön, on hyvä asia. Se on hieno asia. Tämä 18 a §:n kielitaitovaatimus on ollut kansan huulilla pitkään ja sitä on tavallaan perätty, mutta viittaan edelleen siihen, mitä ed. Kuosmanen sanoi. Kuinka järkevää on tulevan työntekijöistä syntyvän pulan johdosta nimenomaan yhdelle ryhmälle, inkeriläisille, osoittaa erityinen kielitaitovaatimus tällä tavalla, tämä logiikka ei ole minulle täysin selvä, ja toivon, että kun valiokunta käsittelee tätä asiaa, se pohtii tätä myöskin kokonaisuudistuksen näkökulmasta ja antaa ministerille ja ministeriöön arvopalautetta asiasta.

Tosiasiassa jonossa sekä Virossa että Venäjällä on noin 20 000 inkeriläistä, jotka odottavat lupaa muuttaa Suomeen. Se tahti, jolla suomalaiset kunnat pystyvät heitä ottamaan vastaan eli siis järjestämään asunnon, on noin runsas 1 000 henkilöä per vuosi. Kuten ministeri Itälä totesi, tätä vauhtia jonon purkaminen, kun sinne kaiken aikaa tulee myöskin lisää uusia henkilöitä, kestää 15—20 vuotta vähintään. Kysyn: Onko tarkoituksenmukaista toimia näin?

Sen lisäksi haluan kysyä, ovatko varsinkin työikäiset ihmiset väärässä jonossa jonottaessaan nimenomaan paluumuuttajien jonossa pääsyä Suomeen. Saamani tiedon mukaan onneksi on suhteellisen helposti mahdollista siirtyä normaalina työnhakijana normaalin työlupamenettelyn kautta hakijaksi Suomeen, jos on työpaikka täällä tiedossa, ja se on hyvä asia.

Kun ministeri Itälä puhui yhteisistä pelisäännöistä, ymmärrän sen niin, että viitattiin kokonaisuudistukseen myöskin. En pidä kovin hyvänä enkä järkevänä, että yksiltä vaaditaan erityinen kielitaito ja sitten meille kuitenkin muuttaa sadoittain toisiin kansallisuuksiin kuuluvia, joilta ei edellytetä minkäänlaista kotoutumista. Viittaan siihen, mitä kotouttamisselonteon yhteydessä on keskusteltu, ja myöskin siihen, mitä valiokunta siitäkin asiasta lausui.

Se vielä on todettavissa Viron tilanteesta, että sieltähän jonossa olevia henkilöitä on vain nelisen tuhatta. Arvio, kuinka kiinnostava EU:n jäseneksi pääsemisen jälkeen heille Suomi on, on myöskin oma kysymyksensä. Tässä on minusta ehkä isompien pohdintojen paikka valiokunnalle. Toivon valiokunnan jäsenille rohkeutta lausua myöskin kantojansa, jos sellaisia on, siihen suuntaan, tarvitaanko tällaista erityistä säätelyä ja kuinka kauan ja olisiko määräaikaistaminen mahdollista.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen kyseenalaisti sitä, mikä logiikka on siinä, että inkeriläisille paluumuuttajille säädetään oma erillinen kielitaitovaatimus. Mielestäni asia näyttäytyy siten, että kun meillä tällä hetkellä on oma erillinen politiikkamme inkeriläisten paluumuuttajien osalta ja kun he pääsevät tällä hetkellä muuttamaan niin sanottuina paluumuuttajina Suomeen ilman, että heiltä vaaditaan työpaikkaa etukäteen sillä tavoin kuin vaaditaan niiltä, jotka siirtolaisina Suomeen tällä hetkellä muuttavat, on tarkoituksenmukaista asettaa näille inkeriläisille paluumuuttajille tämä kielitaitoon liittyvä vaatimus, koska se on nimenomaan se keino, jolla voimme edistää heidän parempaa sopeutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. On tärkeätä, että tämän kielitaidon oppimisen kautta näiden ihmisten mahdollisuudet menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa olisivat jatkossa paremmat kuin tähän saakka.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ylä-Mononen kehui ja ylisti ed. Kuosmasen lausumaa siitä, että kyllä työ tekijäänsä opettaa, ettei välttämättä tarvitse kieltä oppia. Mutta minusta ed. Kuosmasella, ilmeisesti työnantajana, oli joku ketunhäntä kainalossa siinä mielessä, jotta sitten ne ihmiset eivät myöskään osaa edunvalvontahommaa, eivät tiedä, mitä sopimus pitää sisällään, ja tämän tyyppinen näköala minulle tässä tuli mieleen. Siinä mielessä minä näen ehdottomasti, että tässä pitää vaatia, että kielitaito on kunnossa, että ihmiset voivat sopeutua tähän yhteiskuntaan ja tietävät yhteiskunnan säännöt eikä heille voi tehdä ihan mitä hyvänsä haluaa.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Se, mitä ed. Zyskowicz sanoi, on oikeastaan kaikki aivan oikein. Mutta nimenomaan peräänkuulutan tämän kokonaisuuden logiikkaa, kuinka syvälle meidän pitää mennä tässä inkeriläiskysymyksessä, kun samaan aikaan pohdimme kokonaisuudistusta. Näitä periaatteita pitää katsoa laajemmin.

Ed. Esa Lahtelalle sanoisin, että nimenomaan korostin suomen kielen tärkeyttä, mutta silloin, kun henkilöllä on työpaikka täällä, hän on myöskin varsin motivoitunut varmasti suomen kieltä opiskelemaan, ja silloin myöskin pitää kysyä sen yrityksen vastuuta, mihin hän tulee töihin.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edellisessä vastauspuheenvuorossani painotin sitä, että mahdollisimman moni paluumuuttaja, inkerinsuomalainen nuori, olisi jo valmiiksi hyvin koulutettu, kun tulee tänne. Sitten hän työelämässä oppii kielen varmasti, kun työskentelee jossain yrityksessä.

Ed. Esa Lahtelalle toteaisin, että kun hän on pääluottamusmies, niin varmasti jo toisena päivänä inkerinmuuttajat liittyvät SAK:n jäseneksi.

Leea  Hiltunen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministeri Itälälle, että tämä lakipykälä on meillä tässä käsittelyssä. Todella toivon, että se viedään valiokunnassa ripeästi eteenpäin.

Mielestäni se, että tämä on nyt erillisenä otettu käsittelyyn, ei suinkaan saa olla esteenä niin, ettei nyt jo voida käydä syvää, laajaa ja tarpeellista keskustelua siitä, mitkä ovat meidän ulkomaalaispolitiikkamme linjaukset. Eduskunnan on nyt jo otettava siihen kantaa monessa muussakin yhteydessä kuin ainoastaan tämän pykälän kohdalla, eli kokonaisvaltaista tarkastelua on harjoitettava ja maahanmuuttopolitiikkaa selkeytettävä.

Mutta tämä tilanne, mikä nyt vallitsee nimenomaan näiden yksilöiden, perheiden ja avioparien kohdalla inkeriläisiä koskien, on niin raju, että siihen on saatava muutos. Vallitseva tilanne ei ole hyvä; 20 vuoden jonoa emme voi sallia. Siitä on kannettava huoli, mikä käytäntö tulee olemaan, mitkä ovat ohjeet, jotta sitten tämän pykälän avulla käytännössä voidaan ennalta ehkäistä niitäkin asioita, mitä täällä eri puheenvuoroissa on vähän esitetty, että voidaan väärinkäytöksiä edelleen estää. Kysyn muun muassa, olisiko eläkeläiset esimerkiksi otettava käsittelyyn erikseen työikäisistä ja nuorista, koska on eläkeläisiä, joilla on tukiryhmät, asunnot, kielitaidot ja tällaiset, eli kriteerit nyt jo täyttyvät.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin palauttaa mieleen, minkä takia tämmöinen laki on syntynyt, ja puhua enemmän ehkä 1 ja 2 kohdassa mainituista ryhmistä.

Taisi olla ed. Laukkanen, joka puhui kiitollisuudenvelasta, vai oliko se peräti ministeri. Silloin, vuosia sitten, kun ruvettiin puhumaan kiitollisuudenvelasta ja inkerinsuomalaisista ja paluumuuttajista, tarkoitettiin nimenomaan niitä henkilöitä, jotka rauhansopimuksen ehtojen mukaan piti palauttaa Neuvostoliittoon, ja myöskin kaikkia niitä henkilöitä, jotka palvelivat Suomen armeijassa, sillä heidät rauhansopimuksen ehtojen mukaan piti palauttaa Neuvostoliittoon.

Luulen, että aivan liian pieni osa Suomen kansasta tietää, mikä oli näitten ihmisten kohtalo. Ennen kaikkea nämä heimoveteraanit olivat maanpettureita Neuvostoliitossa, he olivat Neuvostoliiton kansalaisia, jotka olivat palvelleet Suomen armeijassa, taistelleet Suomen puolella Neuvostoliittoa vastaan. Mikä oli kohtalo? Ankara rangaistus: Siperiaan 10 vuodeksi, ehkä 15 vuodeksi, ja sitten ehkä, jos hengissä selviytyivät siitä, paluu jonnekin. He olivat toisen luokan kansalaisia, eivät uskaltaneet edes omalle puolisolle, puhumattakaan lapsista, kertoa, että ovat sodassa taistelleet Neuvostoliittoa vastaan Suomen puolella. Tämmöisiä henkilöitä löytyy Venäjältä vielä tänä päivänä ja loppujen lopuksi aika paljon. Henkilökohtaisesti olen tavannut muutaman heistä ja sen, mitä minä olen tähän mennessä kertonut, olen saanut heiltä kuulla. He saavat Suomen valtiolta hyvin pienen korvauksen tänä päivänä. Se on muistini mukaan tuollainen 2 500 markkaa vuodessa. Nyt tästä ryhmästä on puhuttu aivan liian vähän, mutta kiitollisuudenvelka koskee juuri tätä ryhmää.

Lakiesityksessä ei tuoda mitään muutosta näitten ryhmien asemaan, mutta siinä on eräs kohta, joka ei minulle auennut. En ole perin hyvin perusteluihin paneutunut, mutta lakipykälässä todetaan, että pykälä koskee myöskin 1 ja 2 kohdassa mainittujen henkilöiden aviopuolisoa. Ymmärrän sen hyvin, että jos hakija on heimoveteraani, niin silloin myöskin hänen puolisonsa pääsee. Mutta jos heimoveteraani on kuollut ja leski haluaisi tulla Suomeen, voidaanko 1 ja 2 kohdassa mainittuja ehtoja soveltaa myöskin leskeen? Kylläkin puolisoon, mutta voidaanko myöskin leskeen? Se on kysymykseni, ja jos voidaan, niin se on hyvä, mikäli ei, silloin tulisi kyllä jatkokäsittelyssä ottaa tämä asia huomioon ja korjata se niin, että se koskisi myöskin leskiä.

Mitä tulee näihin muihin paluumuuttajiin, siinä olen kyllä pitkälti sitä mieltä, että hallitus on osunut oikeaan. Pitää tiukentaa näitä sääntöjä ja edellyttää, että on siteitä, sukulaisuussiteitä, on kielitaitoa, on asunto. Jos verrataan tätä esimerkiksi Tanskan kuuluisaan maahanmuuttolakiin, tämä on vielä aika lievä. Tanskalaiset yleisesti hyväksyvät kyllä ne muutokset, mitä Tanskassa tehtiin lainsäädäntöön.

Mielestäni niitten, joille meillä on kiitollisuudenvelka, asemaa meidän tulee helpottaa kaikin tavoin. Mutta jos ei tätä velkaa ole, pitää kyllä huolehtia siitä, että lakiamme ei käytetä väärin.

Mirja Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin keskustelussa on selvinnyt, todella kokonaisvaltaista ulkomaalaispoliittista, maahanmuuttajapoliittista, linjausta tarvitaan. Tässä on kyse pienestä ensiavusta ja pienestä osauudistuksesta. Kyllä tuo ulkomaalaislain uudistus on tulossa eduskuntaan valitettavan myöhään, jos se joulukuussa tulee tämän eduskunnan käsiteltäväksi.

Ed. Ylä-Mononen pohdiskeli aivan oikein inkeriläisten paluumuuttajien asemaa: tarvitaanko yhä jatkossa erillislainsäädäntöä. Hänen pohdiskeluunsa on helppo yhtyä. Tässä tilanteessa tämä muutos ehdottomasti kuitenkin tarvitaan, mutta varmasti sitä mietitään, pitäisikö tämän lainsäädännön olla määräaikainen.

Kun meillä oli käsiteltävänä kotouttamisselonteko, silloinhan kävimme hyvin laajaa keskustelua näistä edellytyksistä, millä kotouttaminen onnistuu. Silloin kielitaito nousi aivan keskeiseksi edellytykseksi ja nimenomaan resurssit, mitkä siihen todella annetaan. Silloin todettiin, että se on tärkein asia työllistymisessä, sen auttamisessa. Totta kai kieltä voi oppia myöskin työharjoittelun aikana. Silloin on motivaatiokin parempi. Sitä on tietysti hyödynnettävä. Silloin täällä korostettiin eri ministeriöitten välisen koordinaation ja yhteistyön tarvetta. Se varmasti on olemassa tässä tilanteessa, kun ajatellaan sisäministeriön, työministeriön ja opetusministeriön toimia.

Minusta tämän lain kielitaitovaatimuksen tiukennus on hoidettava niin, että sen täyttämiselle annetaan myöskin tarpeelliset edellytykset. Kun täällä puhutaan, että kielitaito mukautetaan lähtöalueella annettavaan opetukseen, toivon, että se ei tarkoita sen vaatimuksen vesittämistä vaan sitä, että niitä menetelmiä parannetaan ja riittävät resurssit siihen varataan ja odotusaikaa hyödynnetään kielen oppimiseen, koska samallahan selviää se todellinen halu tulla Suomeen ja kotoutua tänne, työllistyä täällä, tulla tänne asumaan. Kun tämä halu on olemassa, silloin se kotoutuminen myöskin onnistuu.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun itse olin pakolaisena Ruotsissa, ei siellä vaadittu ruotsin kielen taitoa, kun aloitin oppisopimuskoulutuksen vuonna 57 paikallisessa rautatehtaassa. Kyllä sitä sitten aikanaan ruotsia oppi, niin kuin ed. Kuosmanenkin totesi. Isäpuoleni, virolaispakolainen, joka tappeli muun muassa Suomen sodissa, ei tainnut koskaan oppia oikein ruotsin kieltä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kielitaitovaatimus ole aivan oikeaan osunut. Tämä laki koskettaa kovin itseänikin, vielä toistan tässä, koska isäni sota-aikana paikkakunnan poliisina joutui keräämään Etelä-Pohjanmaalla inkeriläisiä, jotka sitten toimitettiin Neuvostoliittoon. Jospa nyt vihdoin Suomeen pääsee myös se inkeriläistyttö, joka oli minun hoitajanani sota-aikana. Hän osaa kyllä hyvin suomea, joten kielitaitovaatimus ei olisi esteenä. Mutta hänen isänsä ja hänen kaksi veljeään eivät pääse enää Suomeen, koska sieltä Etelä-Pohjanmaalta heidät toimitettiin suoraan Uraliin eikä heistä sen koommin ole kuulunut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain 18 a §:n muuttamisesta on varsin oikeaan osunut, perusteltu ja kannatettava. Inkeriläisten paluumuuton osalta on todella ilmennyt niitä epäkohtia, joihin aiemmat puhujat ovat viitanneet. Muun muassa ed. Petri Salo viittasi siihen, että myös Inkerinmaalla tarvitaan nuorta voimaa. On epäkohta, jos nuori, koulutettu väki lähtee pois ja vain iäkkäät vanhukset jäävät sinne entistäkin orvompiin oloihin vailla tulevaisuutta. Tämän vuoksi toivon, että terve järki otetaan näissä huomioon ja autetaan, että inkeriläisillä olisi mahdollisimman hyvä asua Inkerinmaalla, sallitaan paluumuutto todellisille inkeriläisille, joilla on tarve ja halu tulla Suomeen, mutta estetään rikollinen ja keinotekoinen lain väärinkäyttö.

Sisäasiainministeri  Ville Itälä

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis kysyi, koskeeko tämä myös leskiä. Kyllä se koskee ilman muuta.

Ed. Leea Hiltuselle: Ei tässä voida tehdä ryhmittäin etuoikeusjärjestystä, vaan jonotuksen mukaan täytyy tulla. Jos me ottaisimme ensin eläkeläiset ja sitten ne, jotka tulevat tänne työtä tekemään, siitäkin varmasti syntyisi aikamoinen poliittinen vääntö, ketkä ovat ne, joiden pitäisi tulla ensin. Kyllä jonotuslista on kuitenkin parempi. Pistetään nämä edellytykset siihen kuitenkin, niin silloin tämä toimii parhaiten päin.