Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Esillä oleva esitys laiksi tielain muuttamisesta saattaa monen mielestä olla hyvinkin rutiininomainen. Kyseessä kuitenkin on hyvin merkittävä asia, koska kyseessä on taustaltaan hyvin hankala eduskuntakäsittely koskien kestävän metsätalouden rahoituslain muutosta vuosi pari sitten tässä talossa. Siinä yhteydessä maa- ja metsätalousvaliokunnalle esitettiin hankalan yksityistierahoitustilanteen helpottamiseksi, että Kemera-lain eli kestävän metsätalouden rahoituslain metsänparannusvaroja voitaisiin käyttää myöskin yksityisteihin yksityistieavustusten lailla. Tätä pidettiin sinällään hyvänä myös maa- ja metsätalousvaliokunnassa myös sosialidemokraattien taholta, koska 95 lähes nollatilanteesta hiljakseen nostettu yksityistierahoitus on nyt vasta siellä reilun 10—12 miljoonan euron vuositasolla ja tavoite, johon hallituksen maaseutupoliittisessa periaatepäätöksessäkin tähdätään, on 120—150 miljoonan markan tasossa.

Tämä esitys vain yhtäkkiä paljasti myöskin eräitä hankalia puolia lähinnä maa-alueita omistamattomien, sanotaan nyt, jokamiehenoikeuksien kannalta. Kävi nimittäin ilmi, me sosialidemokraatit huomasimme, että vaikka valtion rahaa ja yhteistä verorahaa annettaisiin yksityisteille, niin yksityistien omistajatiekunta pystyisi estämään muiden ihmisten kuin tieosakkaiden tien käytön. Tämä ei tietenkään meidän mielestämme voi olla oikein, ja siksi maa- ja metsätalousvaliokunnassa sosialidemokraatit riitauttivat tämän asian, ja saimme toki tukea sitten muun muassa vasemmistoliiton ja vihreidenkin taholta. Lähinnä keskustan ja kokoomuksen taholla oli sitten niitä, jotka olivat sitä mieltä, että valtion raha kelpaa, mutta käyttöön ei saa puuttua.

Kuitenkin kun asiaa sitten veivattiin monelta taholta, kävi ilmi, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin oli vaikea kytkeä tätä käyttöoikeutta, joka yksityistielain puolella on niin, että jos valtion varoja annetaan, niin vähintään kymmenen vuotta viimeisen avustuksen tulosta on sitten oltava tienkäyttöoikeus, sanotaan nyt näin, jokamiehenoikeuden puitteissa tai sitten veronmaksajilla, jotka sen tieavustuksen myöskin hoitavat. Silloin monivaiheisen keskustelun jälkeen oikeusministeri Johannes Koskinen antoi täällä vakuutuksen siitä, että yritetään hallituksen sisällä asiaa korjata, ja myöskin liikenne- ja viestintäministeriön puolelle olimme siinä vaiheessa yhteydessä ja ilmeni, että tätä kyseistä kohtaa pitäisi yksityistielain kautta sitten lähteä korjaamaan.

Nyt sitten tässä hallituksen esityksessä on todettu, että jos yksityistielain eli nyt tämän käsiteltävänä olevan lain tai muun lain kautta saadaan avustusta, silloin on vähintään tämä kymmenen vuoden käyttöoikeus viimeisen avustuserän maksamisesta voimassa. Minusta tämä oli, sanotaan, välipuheiden tyylikäs loppunäytös, elikkä tämä eduskunnassa esille tullut tarve turvata tien käyttö silloin, kun verorahoilla tietä rahoitetaan, on nyt tulossa oikealla tavalla kuntoon.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Yhdyn pitkälle siihen, mitä ed. Rajamäki totesi, mutta tietysti, kun en ole asianomaisen valiokunnan jäsen, en tiedä niitä asioita, joita siellä on käsitelty.

Kun itse toimin ennen kansanedustajauraani nimismiehenä, eräs ikävimpiä tapahtumia oli se, että tie laitettiin poikki puomilla, rautakettingillä taikka muuten ja sen jälkeen piti ruveta miettimään sitä, leikataanko kettingit poikki, sahataanko puupuomi poikki ja päästetään ihmiset liikkumaan siellä tiellä. Ratkaisuja, joita silloin joutui aina miettimään ja tekemään, hämmensi eräs Tapion päätös: oli rakennettu metsätie, ja silloin ei ollut siihen päätökseen korkeimman oikeuden ratkaisua, mutta alioikeudet olivat todenneet, että ei voi antaa lupaa käyttöön. Sen jälkeen tilanne oli riistäytyä totaalisesti ainakin sillä paikkakunnalla, jolla itse vaikutin. Mutta vuonna 91 korkein oikeus on sitten ratkaissut tämän suuntaisen ongelman ja todennut ykskantaan, että silloin kun on kyse metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen ja kun on myönnetty nämä tilakohtaiset lainat ja avustukset, silloin ei voida tehdä sitä, että tien käyttö estettäisiin.

Eli riippuu siitä, minkä luontoisia yhteiskunnan varat ovat: kohdistuvatko avustukset yksittäiseen henkilöön, onko järjestäytymätön tiekunta ja millä tavoin myöskin tien hoito on tehty, eli huolehtivatko tieosakkaat yhteisesti siitä, erityisesti kunnossapidosta. Mutta nyt tässä hallituksen esityksessä minun mielestäni hyvin selvästi luetellaan ne lait, joiden perusteella annettu raha ei enää voi estää sitten tien käyttöä kymmenenä seuraavana vuonna, kun tämä avustuserä on nostettu. Myöskin perusteluissa on yksityiskohtaisesti ja selvästi nyt todettu se, että kun työt on tehty kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisella rahoituksella, jossa saajana ei ole tiekunta tai tieosakkaat yhteisesti vaan yksityinen maanomistaja, niin silloin avustuksella ei olisi vaikutusta oikeuteen sulkea tie ulkopuolisilta. Näin itse olen ymmärtänyt tämän, eli silloin sillä ei ole vaikutusta siihen. Kun perusteluissa todetaan näinkin yksityiskohtaisesti tämä seikka, milloin voidaan sulkea ja milloin pitää antaa muille oikeus kulkea sillä tiellä, niin tämä selventää sitä, ja nimenomaan myöskin se, että täällä suoraan on todettu tämä kymmenen vuoden määräaika.

Mutta on eräs asia, joka minua jälleen kerran hieman harmittaa ja joka saattaa tehdä tästäkin laista sellaisen, että maakunnissa riidellään loputtomasti. Mitä on "vähäistä suurempi haitta"? Minä itse jäin miettimään, että kyllä siinäkin aika tulkinnanvarainen sanonta on, kun pitää tehdä ratkaisu, onko vähäinen haitta, suuri haitta vai vähäistä suurempi haitta. Kun se on muun kuin tieosakkaan järjestämää, niin kyllä sanoisin näin, että kyllä tämäkin laki vielä varmasti käräjöitä synnyttää ja mieliä kuohuttaa maaseudulla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys n:o 163 eduskunnalle laiksi yksityisistä teistä annetun lain muuttamisesta on aivan oikean suuntainen, ja on sinänsä hyvä, että asioita halutaan tällä tavalla selkeyttää, kuin esityksessä on. Mutta aivan kuten täällä ed. Vistbacka äsken toi esille, muun muassa tämän kaltainen tulkintakysymys kuin "vähäistä suurempi haitta" toivottavasti valiokuntakäsittelyssä saa selkeyden, jotta lain soveltajat ja käyttäjät tietävät, mitä tuolla tarkoitetaan.

Yleensä lainsäädännössä tulisi olla mahdollisimman vähän epäselvyyksiä, niin että laki olisi selkeä noudattaa. On ymmärrettävää, että yksityisteitten pitäjien taholta on tullut ajatus laittaa näitä puomeja, kun tien kunnossapitoon valtion avustukset ovat käytännössä lakanneet ja näin ollen näitä paineita on. Mutta on tietysti looginen periaate, että silloin kun valtio avustaa ja kunnostaa tietä tai on avustanut sen rakentamisessa, tiellä pitää olla oikeus myöskin muuhun liikkumiseen. Mutta sitten on tämä kysymys, mikä haitan määrittely on. Toivon, että valiokuntakäsittelyssä näihin epätarkkuutta sisältäviin kysymyksiin saataisiin selkeämmät sanamuodot.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Oinoselle, että valtion avustukset eivät ole lakanneet. Ne lakkasivat silloin vuoden 96 alusta, mutta viime vuonna valtio on antanut avustuksia yksityisteille jo yli 70 miljoonaa markkaa ja nyt hallituksella on tarkoitus antaa yli 100 miljoonaa vanhaa markkaa, eli siinä mielessä teidän puheenvuoronne oli virheellinen.

Lauri Oinonen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tiedän aivan hyvin, kuten ed. Kuosmanen: Kysymyshän on peruskunnostuksen ja tien rakentamisen menoista, mutta tavanomaisiin hoitomenoihin, sanoisinko juokseviin menoihin, auraus-, pintasorastus-, lanausmenoihin, tämän kaltaisiin ei ole saatavissa. Mutta on aivan totta tämä, että jos tehdään vähän suurempaa remonttia, niin niihin sitten ovat määrärahat onneksi parantuneet, ja toivon, että tällä tiellä ahkerasti mennään eteenpäin.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä hallituksen edustajat aivan suotta tässä henkseleitään räpsyttelevät tämän asian suhteen, että se olisi jollain lailla hoidettu. Tämän hallituksen ajan yksityistiet ovat olleet valtion lypsylehmiä eivätkä avustuskohteita. Koska yksityistiet eivät ole alv-velvollisia, niin yksityisteiltä valtio saa alv-tuloja yli 100 miljoonaa, vanhoissa mummonmarkoissa laskettuna, ja avustus on vain noin puolet siitä. Todellakin, niin kauan kuin Suomessa on alv-järjestelmä ollut, valtio on yksityisteitä lypsänyt enemmän kuin avustanut, mikä on täysin väärä tapa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tieasiat aina keskusteluttavat joka paikassa ja aiheuttavat riitoja maaseudulla yllättävän paljon. Pienikin tienpätkä, jos se ei ole oikeassa kohdassa tai siitä kuljetaan, niin usein syntyy riitoja. Tässähän selkeytetään kuitenkin lainsäädäntöä sillä tavalla, että tässä on selkeästi nimetty näitä seikkoja, mistä tiekunta voi asettaa rajoituksia. Kun lukee tarkemmin tätä esitystä, niin tämä pointti, miksi tähän on lähdetty, todennäköisesti on lähtenyt riidoista ja yksi täällä jopa lukee, tämä ratsastus. Minuunkin on kahdestakin paikasta aikaisemmin otettu yhteyttä, ja varmasti muihinkin edustajiin, tämän tyyppisistä tapauksista, että on pieni yksityistie ja siinä sattuu olemaan ratsastustalli lähellä. Tällä hetkellä niitä ratsastajia ei ole voinut kieltää eikä erikseen periä maksua siitä. Nyt tulee mahdollisuus — sivulla 5 mainitaan tästä muun muassa — jopa kieltää, jos on "vähäistä suurempi haitta". Se käsite on tietysti aika vaikea määrittää, mutta meillähän on hirveän paljon harkintaa kaikissa lainsäädännöissä ja uskon sen tulevan hahmottumaan. Joillekin vähäistä suurempi haitta voi olla aika pienikin haitta, ja toisille se sitten on toisella tavalla. Uskon, että tässä käydään kyllä riitoja jatkossakin, mutta kuitenkin tässä on joitakin tämmöisiä tartuntakohtia tiekunnille ja osakkaille siinä, missä tapauksessa voi päätöksiä tehdä, ja tietysti tienkäyttäjillekin oikeuksia. Niin kuin ed. Rajamäki totesi, siitä käytiin pitkä vääntö, kun selkeytettiin sitä puolta, jotta puomeja ei voi laittaa. Silloin joskus aikoinaan vuodeksi katkaistiin kokonaan näitä yksityisteitä, mutta sen jälkeenhän ne on palautettu.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän erittäin hyvin yksityistiehoitokuntien osakkaita tässä tilanteessa, kun 90-luvun puolivälin jälkeen yksityisteiden määrärahat valtion suunnalta pudotettiin nollaan. Nyt pikkuhiljaa niitä on nostettu, mutta yksityisteiden kunto on päässyt oleellisesti heikkenemään, minkä todistavat kaikki ne selvitykset, mitä asiasta on tehty. Toisaalta yksityisteiden merkitys yhteiskunnassahan on kiistaton, sillä noin 80 prosenttia luonnonvaroista lähtee liikkeelle yksityisteiden varsilta. Siinä mielessä on aivan välttämätöntä, että rahoitusta lisätään ja myöskin lainsäädännöllä turvataan tiekunnan osakkaiden oikeudet ja heidän asemansa tässä yhteiskunnassa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että asia menee lausunnolle myös perustuslakivaliokuntaan. Ratsastuksenhan on katsottu sinällään kuuluvan jokamiehenoikeuden piiriin osittain sen vuoksi, että ratsukko katsotaan esimerkiksi tieliikennelaissa verrattavaksi jalankulkijaan eikä ajoneuvoon. Tästä on tosiaan minuunkin otettu yhteyttä monelta suunnalta ja lähinnä kaupunkien läheisyydestä, ei niinkään omasta maakunnastani. Minä luulen, että nämä ongelmat ja vaikeudet tässä koskevat enemmänkin taajamien lähistöjä. Siellä ei ole kaavoituksella otettu esimerkiksi huomioon sitä, että ratsastusreittejä olisi tarpeeksi kaavoituksessa huomioitu, jolloin joudutaan käyttämään esimerkiksi yksityisteitä kauttakulkuun, että päästään jonnekin maastoon ratsastamaan. Tosi paljon on pelkoja siitä, loppuuko meiltä nyt tämäkin harrastus, nimenomaan maastoratsastus, kokonaan.

Tässä on tosiaan monia asioita, joita pitäisi vielä valiokunnassa selkeyttää: Mikä on säännöllistä tai tilapäistä toimintaa, johon tarvitaan lupa; mikä on vähäistä suurempi haitta, josta voidaan mahdollisesti periä maksu käytöstä; ja mikä on tämä huomattava haitta, jonka perusteella tiekunta voi kieltää yleisesti tienkäytön kunnan suostumuksella? Nämä ovat sellaisia asioita, että näihin pitäisi saada jonkinlaista konkretiaa ainakin mietinnön puolelle siellä valiokunnassa, ettei tule sitten hirveitä riitoja eri puolilla Suomea.

Perusteluissa tosiaankin puhutaan järjestetystä toiminnasta ja siitä, että luvanvaraista olisi yleensä ratsastustallien läheisyydessä tapahtuva yksityisteiden käyttö. Minulla ei sinänsä ole mitään luvanvaraisuutta vastaan, onhan ihan kohteliasta pyytää lupa maanomistajilta tai teiden maksajilta tien käyttöön, mutta onko se järjestettyä toimintaa, jos minä sovin kaverini kanssa, että lähdetään huomenillalla klo 18 ratsastamaan?

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi yhdyn niihin näkemyksiin, joita täällä on esitetty yksityisteiden tärkeydestä valtakunnallisen liikenneverkon kannalta. Onhan niin, että maaseudulla asuminen, yrittäminen, vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja muut edellyttävät, että meidän yksityistieverkostomme on kunnossa. Siinä mielessä on miellyttävää tietysti todeta, että aivan viime aikoina myöskin yksityistieavustuksia on pystytty pikkuhiljaa hinaamaan kohti sitä tasoa, mikä on tavoitteeksi asetettu.

Sitten itse esitykseen.

Ed. Rajamäki ensimmäisessä puheenvuorossa valotti aika hyvin sitä problematiikkaa, mikä täällä on aikaisempien vuosien aikana esimerkiksi eri julkisten tahojen avustusten suhteen tässä asiassa ilmennyt.

Sitten eräs huomio ed. Vistbackan puheenvuoron johdosta, jossa hän pohdiskeli ymmärtääkseni nimenomaan tämän lakiesityksen 80 §:n 1 momenttia ja problematisoi "vähäistä suurempaa haittaa" ja sen määrittelyn vaikeutta. Totta on varmasti, että tulkinnanvaraa saattaa olla, mutta minusta kuitenkin esityksen perusteluissa on aika hyvin haettu ikään kuin pohjaa, mitä se "vähäistä suurempi haitta" voisi olla.

Yhdyn ed. Komin näkemykseen siitä, että valiokuntavaiheessa tähän asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kyllä minun mielestäni yleisen oikeustajun mukaan silloin, kun yksityistiehen kohdistuu tavanomaista suurempaa käyttöä, osakkailla on myöskin oikeus saada siitä korvaus.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella, niiden, jotka käyttävät, pitäisi ryhtyä suoraan osakkaiksi, kuten ed. Ravin puheenvuorossa äsken kävi selville. Jos se ratsastustoiminta kerta on säännöllistä, niin onhan hyvin kohtuullista, että he olisivat tieosakkaina. Tosin ratsastushomman tietä kuluttava vaikutus on minun mielestäni paljon pienempi, miltä se näyttää. Minä tietenkin hevosmiehenä ajattelen sen ehkä toisin päin, mutta myös 5:tä kilometriä yksityistietä yksin hoitavana ja hallinnoivana ja kunnossapitävänä tiedän sen, että ne jäljet ovat paljon rumemmat, mitä ne loppujen lopuksi tiehen vaikuttavat. Osaltani kyllä väitän, että siinäkin on se perisuomalainen käyttövoima, kateus, yhtenä syynä, että sitä halutaan rajoittaa.

Mutta yksityistiet ovat osa meidän kansallisvarallisuuttamme, ja on melko outo asia, että porvarit istuvat sellaisessa hallituksessa, jossa ei ymmärretä sitä, että omaisuudesta huolehtiminen on huomattavasti halvempaa kuin sen rakentaminen, ja annetaan tällä lailla merkittävän osan kansallisomaisuutta rapistua. Tällä hetkellä tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa yksityisteistä on jo huonossa kunnossa tai sitä huonommassa luokka-asteessa. Onko tässä sitten, kun rahat näin vähäksi on viety, se hallituksen tavoite, että jos ne eivät muuten lähde maalta pois, niin ainakin tieriitojen takia osa hyppää junaan ja häipyy?

Ehdottomasti nopein tapa tämän asian talouden korjaamiseksi olisi se, että yksityistiet pääsisivät arvonlisäverovelvollisiksi halutessaan. Siinä tulisi heti jo automaattisesti 22 prosentin kädenojennus jokaiselle tiekunnalle nykyiseen hommaan verrattuna.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vilkunalle haluaisin todeta, että 80 §:n 1 momentti ei koske niin intensiivistä tienkäyttöä. Se on määritelty lain 10 §:ssä, jolloinka täyttyy nimenomaan osakkaaksi ryhtymisen velvoite.

Vielä, ed. Vilkuna, kyllä puheenvuoroni alkuosassa omasta mielestäni aika selkeästi yritin tuoda esiin yksityistieavustusten tärkeyden.

Katri  Komi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Voin kyllä tuohon ed. Vilkunan puheenvuoroon yhtyä monelta osin. Yksityisteiden kunnon varmistaminen on tosiaan tärkeätä myös sen takia, että siellä erilaiset yritykset pystyvät toimimaan, sieltä pystytään kuljettamaan tavaraa eteenpäin, ja sitä kautta vaikutetaan myös muuttoliikkeeseen.

Olisin vielä ratsastukseen palannut sen verran, että olen toki sitä mieltä, että myös ratsastajalla on velvollisuuksia tien kunnon eteen. Hän voi ratsastaa siellä reuna-alueella, ettei ratsasta juuri siinä autoilijan urassa, johon tulee helpommin kuoppia jne. Myös ratsastajat voivat käytöksellään vaikuttaa paljon siihen, miten heihin suhtaudutaan. Tämä on ihan tosiasia.

Mutta on erittäin törkeitä tapauksia eri puolilta Suomea kuulunut myös siitä, kuinka yksityisteillä osakkaana olevat ovat pelotelleet pikkutyttöjä, jotka ratsastavat luvan kanssa siellä tiellä, autoilla tai niin edelleen. Tämä on tosi vaarallista, kun pidetään myös muistissa, että näitä pahoja onnettomuuksia on myös tämmöisissä tilanteissa tapahtunut vahingossakin, saatikka sitten, kun tahallaan pelotellaan.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vilkunalle voisi todeta, että ei se tilanne nyt ihan niin paha ole kuin kuvasitte. Itse olen puheenjohtajana yhdessä tiekunnassa, jossa meitä on 52 osakasta, ja tietäkin on kymmeniä kilometrejä. Kyllä meillä tien taso on pidetty ihan saman tasoisena kuin aikaisemmin. Se ero siinä on tapahtunut, että me jokainen joudumme vähän maksamaan siitä enemmän. Jopa viisi kuusi vuotta pyöritin sitä juttua niin, että ei tarvinnut kerätä yksikkömaksuja ollenkaan, vaan sitä pyöritettiin valtion ja kunnan avustuksilla. Tietysti voi kysyä, oliko se miten tehokasta. Ennen nimittäin ostettiin ostopalveluna kunnalta koko sen tien hoito. Nyt kun on itse käyty hoitamaan, huomattiin, että saatiin noin 30 prosenttia halvemmalla. Nyt ollaan tasollisesti vasta lähellä sitä tilannetta, mikä oli 90-luvun alkupuolella.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Juuri tämän kaltaisen toiminnan, mitä ed. Komi mainitsi hevosia kohtaan tapahtuneeksi, käyttövoimaksi nimenomaan mainitsin sen perisuomalaisen kateuden.

Mutta ed. Esa Lahtelalle haluaisin sanoa, että en ollut näitä murtolukuja, joita edellisessä puheenvuorossa käytin, hatustani tempaissut. Ne olivat viime viikolla valtakunnallisessa lehdessä luettavissa, että vain yksi kolmasosa yksityisteistä on tyydyttävässä tai sitä paremmassa kunnossa, ja se on hyvin huolestuttavaa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Meidän täytyy muistaa se tilanne silloin vuonna 96, mikä oli Suomen taloudessa, kun miljardikaupalla otimme velkaa kuukausittain ja velka lisääntyi entisestään. Siinä vaiheessa olimme pakotettuja suorittamaan voimakkaita leikkauksia. Yksi niistä oli sitten yksityisteitten kohtalo, että valtion avustukset leikattiin nollille. Sen jälkeen yksityisteistä ottivat vastuun minun mielestäni kunnat. Siinäkin kaupungissa, jossa olin kaupunginhallituksen puheenjohtajana, me annoimme saman avustuksen, jonka valtio antoi yksityisteille. Sillä tavalla vastuu valtiolta siirtyi kunnille ja kuntien päättäjille. Mutta minun mielestäni se on väärä suunta hoitaa yksityistieverkkoa, koska jos me haluamme suorittaa hyvää aluepolitiikkaa, niin ehdottomasti yksityistieverkko on niitä painopistealueita, joka täytyy Suomessa säilyttää, että Suomi säilyy asuttuna kaikkialla.

Siinä mielessä hallitus ja eduskunta on viime vuosina tehnyt oikean suuntaisia päätöksiä talousarviokäsittelyssä, että nyt on nostettu yksityisteiden rahoitusta kohta samalle tasolle kuin vuonna 96 eli noin 110 miljoonaan markkaan. Mutta siitä huolimatta, vaikka näinkin tapahtuisi, jatkossa me tulemme valvomaan, että yksityistieverkko palvelee kaikkia kansalaisia. Ei ole oikein, että tieosakkaat, jotka saavat kuntien tai valtion avustuksia, laittavat joitakin rajoitteita muille kulkijoille. Siinä mielessä tämä hallituksen esitys, arvoisa puhemies, on erittäin hyvä.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen muisti ehkä hieman väärin. Se oli 128 miljoonaa kuusi vuotta sitten, kun yksityistielaki yritettiin kumota kokonaisuudessaan. Se saatiin pidettyä, mutta rahaa ei tullut kyllä lainkaan siihen. Nyt esitys on tällä erää 66 miljoonaa markkaa. Jos tiekunnat entistä enemmän ryhtyvät itse perimään maksuja, ja kun on tämä epämääräinen sanonta, että "vähäistä suurempaa haittaa" aiheuttavissa tapauksissa, niin siitä syntyy aivan turhanpäiväisiä riitoja. Valtiovalta voisi aivan hyvin laittaa sen 50—60 miljoonaa, mikä tällä erää puuttuu. (Eduskunnasta: Se laittaa!) — Laittaa ja laittaa, mutta ei ole vielä tähän mennessä laittanut. — Tällä konstilla saataisiin nämä riidat pois. Yksityisteitten ympärillä on aivan riittävästi riitoja muutenkin, eikä tarvitsisi enää lainsäädännöllä niitä lisätä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Myllyniemi, se summa on yli 100 miljoonaa vanhaa markkaa, koska siellä on Kemera-varat. Siinähän muutettiin lakia siten, että nyt voidaan kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia varoja käyttää, jolloin sieltä kautta se summa nousee yli 100 vanhaan miljoonaan. Siinä mielessä puhuitte äsken väärin.

Mutta se on totta, mistä ed. Oinonen käytti puheenvuoron aikaisemmin, jotta tällä hetkellä suoraan kunnossapitoon ei näitä varoja jaeta, vaan tämmöisten ennalta arvaamattomien vahinkojen korjaamiseen ja sitten peruskorjaukseen. Toivoisi, että saisimme jatkossa myös kunnossapitoon nousemaan rahoja valtion budjetin kautta suoraan, mitkä eivät tule kestävän metsätalouden rahoituslain kautta, jolloin saataisiin jonkin verran maksettua myös kunnossapidosta. Tai sitten tätä järjestelmää olisi muutettava sillä tavalla, jotta kuntien valtionavuissa olisi vähän pottia, niin kuin ed. Kuosmanen totesi oikein, jotta kunnat ottivat jonkin verran vastuuta. Kaikki kunnat eivät ottaneet, osa kunnista otti vastuuta. Ei se kokonaan sitä korvannut, mutta helpotti tilannetta.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos tätä 50:tä miljoonaa, mikä täällä sanottiin, että 110 miljoonaa kokonaisuudessaan saadaan käyttää samoihin tarkoituksiin kuin aikaisemmin, niin harvoin olen 50 miljoonalla näin lyhyellä puheenvuorolla saanut asiaa parannettua. Kiitos! (Naurua)