Pentti Kettunen /ps:
Herra puhemies! Jälleen viime päivinä olemme
saaneet tiedotusvälineistä seurata huolestuttavia
uutisia Talvivaaran kaivoksen mittavista jätevesivuodoista.
Lähialueen vesistöihin on vuotanut jätevettä,
joka sisältää malmien erotuksessa käytettäviä kemikaaleja ja
myös metalleja, joista monet ovat haitallisia sekä ihmisille
että ympäristölle. Jopa uraania on päässyt
luontoon hallitsemattomasti ennennäkemättömiä määriä.
Mitä tästä kaikesta ajattelee ympäristöministeri
Niinistö?
Ja edelleen: Suomen valtio on Solidiumin kautta toiseksi suurin
yksittäinen omistaja Sotkamossa sijaitsevassa Talvivaaran
kaivosyhtiössä. Kysynkin omistajaohjauksesta vastaavalta
ministeri Hautalalta: aiotteko omistajan edustajan ominaisuudessa
puuttua jo nyt toistuviin Talvivaaran kaivoksen päästöongelmiin?
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Tulin juuri puoli tuntia sitten Talvivaarasta.
Olin paikan päällä itse katsastamassa
tilannetta.
Monilla suomalaisilla on tällä hetkellä tunne, että jo
riittää Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmien
suhteen, ja itselläni on sama tunne. Tämän
tein myös yhtiölle hyvin selväksi. Tämä vuosien
kierre siitä, että eri ympäristöongelmat toistuvat
tässä kaivosyhtiön toiminnassa, on kestämätön,
ja tällaista ei tulisi Suomessa sallia.
Kun katsastimme tilannetta, niin tällä hetkellä tämän
ajankohtaisen jätevesivuodon osalta tilanne on se, että yhtiö on
viranomaisten valvonnassa ja avustamana pystynyt rajaamaan varoaltaisiin
kaivosalueen sisälle valtaosan siitä vuodosta,
mitä kipsisakka-altaasta on tullut. Noin 600 000
kuutiometriä jätevettä on varastoitunut yhtiön
alueelle väliaikaisiin varastoihin, joissa vettä ei
voi pysyvästi säilyttää. Mutta
pohjoisen suuntaan on päässyt noin 20 000
kuutiometriä Suomen ympäristökeskuksen
arvion mukaan vettä, jota on kyllä sitten pohjoisen
suuntaan pyritty kalkitsemaan ja siten saamaan sen pitoisuuksia
paremmiksi. Tämän päästön
osalta on jatkuva seuranta Säteilyturvakeskuksen, Suomen
ympäristökeskuksen ja eri viranomaisten kesken.
Ylipäätään koko jätevesiongelmassa
on kysymys vakavasta ympäristökysymyksestä,
jonka hallintaan Kainuun ely-keskus on myös pyytänyt
virka-apua tarvittaessa kaikilta muilta viranomaisilta, jotka voivat
tässä tilanteessa auttaa. On selvää,
että tällä hetkellä kaivoksen
metallitehtaan toiminta on keskeytetty, kaivostoiminta on myös
keskeytetty, ja ne eivät tule jatkumaan, ennen kuin on
saatu varmuus siitä, että tämä jätevesipäästö saadaan
kuriin.
Kehitysministeri Heidi Hautala
Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että valtio
Solidiumin kautta omistaa 9 prosenttia Talvivaaran osakekannasta.
Olen viime päivinä peräänkuuluttanut
myös pääomistajan ja hallituksen puheenjohtajan
Pekka Perän vastuuta tästä tilanteesta.
Olen saanut aikaan sen, että viime kesänä teetettiin
perinpohjainen selvitys ulkopuolisella konsultilla siitä, miten
Talvivaaran ongelmat itse asiassa ovat syntyneet, ja nyt tiedän,
että ympäristöministeri vastaa täysin
ja todellakin tekee kaikkensa näiden ikään
kuin säätelyyn liittyvien ympäristöongelmien
kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että yhtiössä on
erittäin vakava johtamisvaje, joka on ollut pitkäaikainen
ongelma. Siellä on ollut uusi toimitusjohtaja viime huhtikuusta,
ja edelleen uskon, että hän on mies paikallaan,
mutta se, että hallituksen puheenjohtaja Pekka Perä tässä asiassa
ei ole nyt suostunut kertomaan, miten itse asiassa tämä yhtiö on
voitu rakentaa sillä tavalla, että se riskienhallinta
ja johtaminen on niin puutteellista kuin se on vuosia ollut. Mielestäni
valtion Solidiumin kautta kannattaisi nyt tiedostaa se tilanne,
että tästä saattaa tulla yhtiölle
erittäin isoja korvaus- ja ennallistamisvelvollisuuksia,
ja tämä toki vaikuttaa myös yhtiön
talouteen.
Tilanne on siis äärimmäisen kriittinen, äärimmäisen
vakava. Olen todella harmissani ja pahoillani siitä, että nimenomaan
se yhtiö, jota valtio Solidiumin kautta omistaa, on nyt
itse asiassa pilaamassa melkein koko kaivosalan maineen, ja tämähän
on herättänyt viime päivinä suurta
huolta myös niissä kaivosalan toimijoissa, jotka
ovat pyrkineet kantamaan vastuutaan.
Pentti Kettunen /ps:
Arvoisa puhemies! Näyttää siltä,
että Talvivaaran kaivoksen vaarallisista jätevesipäästöistä voi
muodostua Suomen suurin ympäristökatastrofi kautta
aikojen. Mielestäni hallitus vastuuministereineen on ollut
asiassa vaitonainen ja vastuuta on vieritetty paikalliselle ely-keskukselle.
Tämän mittaluokan asiassa hallitus ja ministerit
eivät voi vetäytyä paikallisviranomaisen
selän taakse.
Kysynkin pääministeri Kataiselta, ympäristöministeri
Niinistöltä ja koko hallitukselta: Aikooko hallitus
todella puuttua asiaan ja antaa eduskunnalle pikaisesti tarvittavat
lakiesitykset, jotta tällaisiin katastrofeihin voitaisiin
puuttua välittömästi ja tehokkaasti?
Ja aikooko valtioneuvosto asettaa pikaisesti asiaa selvittämään
suuronnettomuuksien tutkintalautakunnan, koska suuronnettomuuden
vaara on ollut mitä ilmeisin ja on edelleenkin?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri kertoo
yksityiskohtaisesti, mitä tähän mennessä on
tehty. Itse asiassa nyt ei ole kysymys siitä, että hallitus
vyöryttäisi ely-keskukselle jotakin itselleen
kuuluvaa valtaa, vaan me joudumme noudattamaan ja saamme noudattaa
Suomen lakeja. Hallinnolliset pakkotoimet ja viranomaispäätökset
tämänkaltaisis-sa asioissa tekee ely-keskus Suomen
lain mukaan. Jos hallitus toimisi jotenkin muuten, niin sitten hallitus
rikkoisi lakia. Eli tämä on tietoinen ratkaisu
ollut aikoinaan, kun lainsäädäntöä on
tehty, ja se toimii ihan hyvin.
Mutta se, mitä valtakunnan tasolla on tehty, on Suomen
ympäristökeskuksen erityistilanneryhmän
muodostaminen, jonka tehtävänä on tilannekuvan
päivitys, koska tässä vastuukysymykset on
hyvin monella sektoriviranomaisella, ei vain yhdellä, vaan
hyvin monella. Esimerkiksi ely-keskus pitää tietysti
omaa tilannekuvaansa yllä, mutta sitten Säteilyturvakeskus
on vastuussa radioaktiivisen materiaalin tilannekuvasta, sosiaali-
ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö,
Tukes vastaavat kukin omalta osaltaan kemikaaliturvallisuudesta
jnp.
Eli meillä tämä kriisijohtaminen
on kohtuullisen hyvin onnistunut, tai voisiko sanoa, että hyvin
onnistunut. Meidän jokainen sektori, niiden osaaminen,
on otettu yhteen, ja me tiedämme tasan tarkkaan, mitä siellä tapahtuu. — Mutta
jos puhemies vielä sallii, niin ympäristöministeri voisi
tästä jatkaa.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin
hyvä kysymys, ja kiitän edustaja Kettusta siitä vakavasta
huolesta, minkä tälle asialle kohdistatte. Minä olen
tyytyväinen, jos eduskunta antaa tukensa sille, että kaikki
ne uudistukset, mitä ympäristöministeriö on
jo toteuttanut ja jatkossa toteuttaa ympäristönsuojelulain
kokonaisuudistuksen yhteydessä, tulevat hyväksytyiksi
eduskunnassa, koska niissä puututaan juuri näihin
ongelmiin.
Olemme myös päivittäneet valvontaohjetta, joka
juuri eilen lopullisesti tuli ulos. Sen sisältö oli
aluehallintovirastojen tiedossa. Siinä on siirrytty sellaiseen
menettelyyn, että nykyistä ympäristönsuojelulakiakin
pitää tulkita aluehallintovirastoissa niin, että jatkuvien
huomautusten ja kehotusten kierteen sijaan toistuvissa ympäristöongelmissa
on otettava käyttöön hallintopakkokeinot
ja oikeudelliset uhkakeinot toiminnan keskeyttämisellä uhkaamisella
tai uhkasakolla uh-kaamisella riittävän aikaisessa
vaiheessa, jotta yritystoimijat tiedostavat, että lakia
ei saa rikkoa, siitä joutuu nopeasti vastuuseen ja nämä asiat
pitää ennalta ehkäisevästi hoitaa
kuntoon.
Me olemme korjanneet myös ympäristövaikutusten
arviointiprosessia ja tulemme korjaamaan ympäristönsuojelulakia
niin, että jatkossa näin ei enää voi
tapahtua. Minä voin jo nyt todeta, että nykykäytännöillä eivät
enää menisi läpi ne tekniset ratkaisut,
mitä valitettavasti aikanaan Talvivaaran kohdalla on toteutettu.
Iso osa vastuuta kuuluu kuitenkin myös yrityksille.
Tässä tapauksessa täytyy sanoa, että yritys
on itse rikkonut niitä velvoitteita ja ilmoituksia, mitkä se
on ympäristöluvassaan antanut, toiminut luvan
vastaisesti, lainsäädännön vastaisesti.
Siitä joutuu oikeudelliseen vastuuseen, ja siitä on
omat prosessinsa. Ja kansalaiset voivat tehdä valituksia
ja vahingonkorvaushakemuksia.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Toivoisin, että ministerit pyrkisivät pitäytymään
tähän minuutin aikarajaan vastauksissaan.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa herra puhemies! Matkailualan yrittäjät
ovat markkinoineet vuosikymmenten ajan Suomea tuhansien järvien
maana. Meillä on puhtaita vesistöjä, puhdasta
luontoa, ja sen varaan ovat lukuisat matkailualan yrittäjät
investoineet suuria summia: hotelleihin ja niihin liittyviin palveluihin. Samaten
kun ajatellaan tätä Talvivaaran aluetta ja niitä vesistöjä,
joita siinä lähiseuduilla on, siellä on
hyvin paljon omistusasuntoja, kesämökkejä,
joiden arvot tulevat romahtamaan tämän katastrofin
vuoksi. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: onko pohdittu
sitä, kuinka näille kansalaisille ja yrittäjille
korvataan se, että heidän omaisuutensa on menettänyt
suuren osan arvostaan?
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! On mahdollista hakea rikoslain mukaisesti
ympäristörikoksissa korvausta tietysti oikeuslaitoksen
kautta ja vesilain mukaisesti voi hakea korvauksia aluehallintovirastosta
niistä vahingoista, joita on aiheutunut ympäristön
pilaantumisen vuoksi vesistöille ja näiden alueiden
omistajille. Tämä on selkeästi asia,
josta aion käydä jatkossa keskustelua oikeusministerin
ja muiden relevanttien ministerien kanssa, että miten kansalaisten
oikeusturva voidaan taata tilanteessa, jossa suuri yhtiö on
toiminnallaan aiheuttanut vakavia kustannuksia tai tulonmenetyksiä kansalaisille
ja pienemmille ryhmille. Se, että he joutuvat hankalasti
yksittäisinä ihmisinä oikeusteitse hakemaan
korvauksia ja oikeuksiaan, voi olla yksittäiselle ihmiselle
aika raskas prosessi. Tämä on asia, minkä haluan
käydä läpi. Haluan, että tämä arvioidaan.
Joka tapauksessa eri elinkeinoihin liittyvissä ympäristövaikutusten
arvioinneissa ja muussa työssä tämä intressivertailu
elinkeinojen välillä, alueen asukkaiden huomioiminen:
näitä menetelmiä on huomattavasti parannettu
ja jatkossa parannetaan yhä. Tätä yhteistyötä teen
ministeri Häkämiehen ja muiden ministereiden kanssa.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen hyödyntämisessä on
tärkeä periaate, että yhden luonnonvaran
hyödyntäminen ei saa johtaa toisen pilaantumiseen.
Talvivaaran tapauksessa tämä periaate on aika
räikeällä tavalla rikkoutunut, varsinkin
kun kyseessä on ihmiskunnalle luonnonvaroista tärkein
eli puhdas vesi, joka toiminnan seurauksena vaarantuu.
Luonnonvarojen niukkuus ja ympäristön pilaantuminen
on kansainvälinen ongelma, joka uhkaa maailmantaloutta
ja ihmiskunnan hyvinvointia. Sen vuoksi puolenkymmentä vuotta
sitten perustettiin kansainvälinen luonnonvarapaneeli,
joka tuottaa tutkimustietoa luonnonvarapolitiikan ohjaamiseksi ekologisesti
kestävälle polulle.
Pääministeri Katainen, lähes ensimmäisenä työnään
teidän hallituksenne lakkautti Suomesta luonnonvarainneuvoston,
joka toimi Suomen kansallisena vastinparina kansainväliselle
luonnonvarapaneelille. Minkä ministeriön alaisuudessa
on kansainvälisen luonnonvarapolitiikan seuranta tällä hetkellä,
vai eikö minkään?
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Luonnonvarapolitiikka, kestävä luonnonvarojen
käyttö, on tärkeä kysymys, jossa eri
ministeriöt, työ- ja elinkeinoministeriö,
maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö, tekevät
tiiviisti yhteistyötä eri kysymyksissä. Meidän
ministeriömme saralla on pyritty yhä enemmän
arvioimaan myös ekosysteemipalvelujen ja luonnon tarjoamien
palvelujen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille siten, että voidaan
arvioida myös sitä kautta tulevaa taloudellista
hyötyä, ja tämä on osa sitä kokonaisarviointia.
Kun tehdään maakuntakaavoja, kehitetään
maaseudun elinkeinoja, niin arvioidaan muiden elinkeinojen — matkailun,
porotalouden — mahdollisuuksia elää rinta
rinnan kaivosteollisuuden kanssa, varmistetaan se, että luonnonsuojelualueita,
niitten luontoarvoa, ei vaaranneta, ja esimerkiksi kaivostoiminnan
osalta olen ministeri Häkämiehen ja ministeri
Ihalaisen kanssa yhdessä toteuttamassa tällaista
kestävän kaivostoiminnan hanketta, jossa yhdessä on
sitouduttu luontoarvojen koskemattomuuteen ja kaivostoiminnan kestävyyden
parantamiseen.
Muistutan edelleen, että nykykäytännöillä sentyyppistä prosessia
ei enää pääse syntymään kuin
Talvivaaran perustamisen yhteydessä on tapahtunut. Siinä ympäristövaikutusten
arviointi oli suoraan sanottuna surkean puutteellinen. Siitä puuttuivat
uraaniin liittyvät ongelmat, (Puhemies koputtaa) ja olen
pitänyt sitä hyvin valitettavana.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Arvostan ministerin vastausta. Se oli pitkä,
mutta ei vastannut kysymykseen.
Tiedän, mikä on ympäristöministeriön
rooli luonnonvarojen ohjauksessa. Se on ympäristönsuojelu.
Maa- ja metsätalousministeriö pyrkii muun muassa
turvaamaan puhtaan suomalaisen ruoan riittävyyden. Tiedän
työvoima- ja elinkeinoministeriön roolin.
Siksi kysyinkin pääministeriltä,
kuka teidän hallituksessanne vastaa kansainvälisen
luonnonvarapolitiikan seuraamisesta, koska ensi töiksenne
lakkautitte luonnonvarainneuvoston. Onko elintä, joka seuraa
kansainvälisen luonnonvarapolitiikan kehittymistä,
vai ajelehditteko te ihan jätevesivirtojen vietävänä?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Niin kuin ympäristöministeri
tuossa totesi, kaikki kolme ministeriötä seuraavat
luonnonvarapolitiikan toteutumista eri näkökulmasta.
Mutta siihen en osaa vastata, kuka käy tässä paneelin
kokouksessa, jonka mainitsitte. Nyt en juuri tiedä. Jos
olisin tiennyt, että kysytte, olisin voinut sen selvittää,
mutta nyt en osaa ulkoa tätä muistaa. (Ministeri
Ville Niinistö: Se on ministeri Häkämies!) — Se
on ministeri Häkämies, okei, se tuli nyt tässä.
Eli vastaus kysymykseen: ministeri Häkämiehen
alla on tämä luonnonvarapaneeliin osallistuminen.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Talvivaara on suuri mahdollisuus, mutta samalla
suuri mahdottomuus, ellei näitä ympäristöpäästöjä nyt
saada kuriin. Sehän on eräänlainen suuri
kemiallinen tehdas koko kaivos. Se on kemiallinen prosessi, jota
sellaisenaan ei nikkelin tuotannossa ole missään
muualla maailmassa.
Silloin kun aikanaan näitä ympäristölupia
on ratkottu, niin varmaan se paras tietämys ei ole ollut
silloin käytössä niillä, jotka
näitä päätöksiä ovat
tehneet. Nyt kysymys kuuluu, pääministeri vähän
siihen aihealueeseen tässä jo tulikin: eikö tässä tilanteessa
voitaisi muodostaa yli näitten hallintorajojen sellaista
toimintaryhmää, johon koottaisiin paras ympäristöllinen
asiantuntemus, paras rakentamiseen liittyvä asiantuntemus,
paras geologiaan liittyvä asiantuntemus, joka yhdessä tuon
yrityksen, Talvivaaran, johdon kanssa ottaisi tämän
asian haltuun niin, että ensi tilassa voitaisiin päästöt
ensi vaiheessa minimoida ja sitten lopettaa, ja joka tähtäisi
myöskin siihen, että vesikierto tuolla alueella
saataisiin suljetuksi niin nopeasti kuin suinkin mahdollista? Sehän on
ehdoton edellytys (Puhemies koputtaa) pitkän päälle,
että asia on kunnossa.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä huomio,
ja tosiaan tämä biokasaliuotusmenetelmä on
hyvin raskas ja kuluttava, ja Talvivaaran toiminnan mittaluokka
on niin suuri, että se on harvinainen kaivos Suomessa sen
takia ja sen ongelmatkin ovat olleet poikkeuksellisia luonteeltaan.
Ympäristöministeriön johdolla eilen
päätettiin perustaa erityinen työryhmä,
johon tulee asiantuntemusta kaikilta olennaisilta ministeriöiltä ja
viranomaisilta, jotka tekevät päätöksiä kaivokseen
liittyvissä työterveyden, säteilyturvan,
patoturvallisuuden ja ympäristönsuojelun kysymyksissä,
ja me käymme tämän Talvivaaran tapauksen
kautta läpi, mitä tehostettavaa on eri ministeriöiden
alojen lainsäädännössä,
ohjeistuksessa, valvonnassa. Osa ongelmasta on se, että osa
tästä sääntelystä ei
ole itse asiassa ympäristönsuojelusääntelyä,
vaan muiden viranomaisten sääntelyä, ja
näiden pitää puhua hyvin keskenään,
jotta nämä prosessit saadaan hallintaan. Tämä työ on käynnissä.
Lisäksi tuon esille, että tänään
päätimme ministeriössä erikseen
perustaa erillisen selvitysryhmän arvioimaan Talvivaaraan
liittyviä ympäristöongelmia kokonaisuudessaan
ja viranomaisten toimintaa niihin puuttumisessa, koska kansalaisten
taholta on tullut paljon palautetta siitä, että pitäisi
arvioida kokonaisuudessaan, onko tässä kaikki
mennyt oikein, ja sen selvitysryhmän tulosten pohjalta
voidaan myös tehdä lisätoimenpiteitä,
jos on tarvetta, ja kuten sanoin, niitä on jo toteutettu
minun ministerikaudellani kyllä enemmän (Puhemies
koputtaa) kaivostoiminnan ympäristöongelmien ratkaisemiseksi kuin
ikinä aikaisemmin tässä maassa.
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Haluaisin vain kiinnittää huomiota
siihen, että pari kolme viikkoa sitten pidettiin erittäin
merkittävä, eri toimijoita ja kestävän
kaivostoiminnan kehittämistä koskeva tilaisuus
täällä Helsingissä. Sitä edelsi
tietysti se, että edellisen hallituksen aikanahan jo tehtiin
tämmöinen mittava luonnonvarastrategia-asiakirja,
joka muuten on erittäin hyvä ja käyttökelpoinen
edelleenkin. Tässä tapaamisessa haluttiin viestittää neljää asiaa:
yhtäältä sitä, että kaivostoiminnalla voisi
olla myös tulevaisuudessa Suomessa mahdollisuuksia — 30 000
ihmistä on nyt jo töissä tässä klusterissa,
joka liittyy kaivannaistoimintaan — mutta yhtä aikaa
sitä, että meillä on kestävä ympäristönsuojelu
ja luonnonvarojen järkevä käyttö ja
suojelu, jonka pitää olla tehokkaampaa kuin nyt,
ja kolmanneksi, että matkailuelinkeino voi toimia myös
tässä rinnalla niin, että sen toimintaedellytyksiä ei
vaaranneta, ja neljänneksi, että tämä kansalaishyväksyntä,
yhteiskunnallinen sosiaalinen hyväksyntä kaivannaistoiminnalle,
on varmistettu.
Se asia on siinä, miten me näitä neljää asiaa voimme
viedä yhtä aikaa niin, että kaikki voivat toimia,
ja tämä on minusta sellainen kestävän kaivostoiminnan
iso strategia, ja näitten asioitten kanssa me haluamme
tehdä nyt hyvää yhteistyötä eri
toimijoitten kanssa.
Martti Korhonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Talvivaara on päästänyt,
jos me katsomme aineitten kautta, nikkeliä noin 100 kiloa
tunnissa, ja jos me katsomme tätä aikajanaa, mitä sunnuntaista
tähän päivään on mennyt,
niin melko monta tuntia on kulunut, ja koko sen kaivoksen päästömäärä saisi
olla vuodessa 900 kiloa. Sieltä lähtee kymmeniä kiloja
kadmiumia, joka on aivan hirveän myrkyllinen aine, sieltä lähtee
uraania. Siis todella suuren luokan asia, voisi puhua jo katastrofista,
ympäristökatastrofista. Tämä ei ole
enää mitään muuta tällä hetkellä.
Sitten kun me katsomme sitä yhtiötä vähän
pidemmällä aikajanalla, niin yhtiö on
saanut 92 huomautusta kaikkiaan nyt tämän toimintansa
aikana. Ja kun me katsomme, mihin ne vedet virtaavat, niin muun
muassa kotikaupunkini Oulu ottaa juomaveden siitä Oulujoesta.
Siellä on satojatuhansia ihmisiä sen joen juomaveden
perässä, elikkä kyllä tämä on
mittasuhteiltaan ihan valtavan iso asia, niin että tämä pitää muistaa
tässä. Siitä syystä minä pääministeriltä haluan
kysyä, että kun Obama antoi 15 minuuttia reagointiaikaa
siihen, että kun valitetaan tästä katastrofista, joka
heillä oli, niin eikö tämän
poliittisen tahdon pidä myös välittyä.
Minä olen samaa mieltä, että emme me
voi mennä siihen virkakoneistoon, mutta poliittista tahtoa
me voimme osoittaa niin edustajina kuin hallituksenakin. Kysyn:
miksi hallitus ei ole sitä osoittanut?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Kun on osoittanut. Eli kaikki se, mitä viranomaispuolella
on voitu tehdä tähän mennessä,
on tehty. Samoiten on muodostettu yhteistyöryhmiä,
niin että eri viranomaiset pystyvät kollaamaan
omaa tietämystään toistensa kanssa. Olen
aivan samaa mieltä edustaja Korhosen kanssa, että nyt
on tehtävä kaikki, millä tämä vahinko
voidaan minimoida. Itse ajattelisin näin — vähän
siinä hengessä, mitä edustaja Pekkarinen tuossa
totesi — että ihan tämän päällä olevan
ongelman ratkaisun ja tulevien, nimenomaan Talvivaaraan kytkeytyvien
ongelmien, estämiseksi nyt olisi tärkeintä,
että meidän eri viranomaiset plus yhtiön
johto etsivät kaikki mahdolliset mutta myös mahdottomat
riskit ja varautuvat niihin, koska näitä mahdottomia
riskejä tuntuu nyt tulevan vähän liikaa.
Eli tämä on yleisen uskottavuuden kannalta, yhtiön
tulevaisuuden kannalta ja luonnollisesti ympäristönsuojelun
ja turvallisuuden kannalta olennaista, että nyt varaudutaan myös
niihin mahdottomiin, joihin tähän mennessä ei
ole pystytty varautumaan.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on onneton tapahtumaketju. Meidän
täällä eduskunnassa täytyy puolustaa
nimenomaan Kainuun ympäristöä mutta myös asukkaita
ja työtä. Se, että sieltä lähtee
pohjoisen vesialueelle sinne Jormasjärvelle ja Nuaselle
ja sitä kautta sitten Oulujärvelle päästöjä,
on ympäristötapahtuma, joka on todella merkittävä.
Itse olen ollut tänä päivänä yhteydessä myös
Pekka Perään ja uskon, että tämän
kalkitsemisen ansiosta metallit, varsinkin uraani ja nämä raskasmetallit,
saadaan osittain sieltä saostettua alas, ettei niin onnetonta
tapahtumaa synny kuin edustaja Martti Korhonen äsken kuvasi.
Mutta minä kysyisin asianomaiselta ministeriltä,
mikä on viranomaisten vastuu tämmöisissä tapauksissa
kuin esimerkiksi tätä kyseistä kipsisakka-allasta
tehtäessä. Jo silloin kun sitä tehtiin, esiintyi
lehdissä ja tällaisissa kysymyksiä, voiko tuollainen
vähän yli millin paksuinen muovi kestää tämmöisessä asiassa,
ja sen jälkeen nämä seuraavat altaat
tehtiinkin jo paremmin.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Nämä olivat kaikki hyviä kysymyksiä nämä teknisiin
ratkaisuihin liittyvät huolet. Täytyy sanoa itse
asiaan perehtyneenä ja ely-keskuksen kanssa keskustelleena,
että useissa osissa laitoksen toimintaa on kuitenkin käytetty hieman
parempaa tekniikkaa kuin julkisuudessa on ollut. Eli kaikki tieto,
mitä lehdissä on ollut, ei ole pitänyt
paikkaansa näitten järjestelyjen osalta, mutta
on selvä, että juuri tämä kipsisakka-allas
oli itse asiassa sentyyppinen, joka olisi varmasti poistunut käytöstä uuden
ympäristöluvan myötä, joka tulee
tammikuussa. Se oli tekniikaltaan vanhentumassa, ja siinä oli
tehty korjaustoimenpiteitä, jotka eivät olleet
riittäneet.
Yksi osa tämän uuden selvitysryhmän
arviointia on juuri arvioida myös viranomaisten toimintaa
siinä, että onko se ollut riittävää.
Itse haluan korostaa sitä, että myös
valvontaviranomaisella on mahdollisuus ympäristöluvan
lisäksi uusien kysymysten noustessa esille tehdä uusia
vaatimuksia yhtiölle. Ja tämä on tärkeätä,
että aluehallinto käy nyt tarkkaan läpi
sen, että myös valvontaviranomaisella on mahdollisuus
ympäristöluvan tosiasiallisen tilan ja yhtiön
ilmoittamien velvoitteiden toteutumiseksi edellyttää myös
luvan voimassaoloaikana uusia rajoituksia.
Aluehallintovirasto päättää uudesta
ympäristöluvasta, joka tulee varmasti edellyttämään
korkeaa ympäristönsuojelun tasoa Talvivaaran kaivoksessa,
ja se lupa tulee näillä näkymin tammikuussa,
jossa sitten määritellään näitten
jokaisen teknisen ratkaisun (Puhemies koputtaa) tarkat edellytykset.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämä Talvivaaran
katastrofi on tietysti kaivosteollisuudelle imagotappio, mutta ennen kaikkea
se on ympäristötappio alueen eläimille, luonnolle
ja alueen ihmisille. Pitää kuitenkin muistaa,
että ei ole syytä ylireagoida eli muun muassa
suunnitella koko tuotannon lopettamista tai uhata sillä.
On vain löydettävä, kuten ministeri Ihalainen äsken
sanoi, vastuullinen tapa toimia, ja sitä pitää vaatia
kaikilta osapuolilta nyt, jatkossa ja joka vaiheessa prosessia.
Kysynkin hallitukselta: voiko hallitus vakuuttaa, että tämän
sinänsä ikävän ja turhan ympäristökatastrofin
seurauksena kiinnitetään yhä parempaa
huomiota kaivoshankkeiden jokaiseen vaiheeseen ja että Suomelle
tärkeä teollisuuden ala saa jatkua Suomessa myös
tulevaisuudessa?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Virheistä pitää oppia.
Hallituksella on tavoitteena se, mikä tuossa aiemmin jo
tuli esille, että Suomi voisi olla edelläkävijä ympäristötehokkaan,
kasvavan kaivostoiminnan maana, jossa työpaikkoja ja verotuloja
voi tulla kaivannaisteollisuudesta, mutta se on tehokkain mahdollinen.
Sen kaikki prosessit ovat siis tehokkaimpia mahdollisia, puhtaimpia
mahdollisia. Tässä on ihan itsestään
selvä intressi sekä ympäristön
kestävyyden kannalta mutta myös sen takia, että tämmöinen
kehitys voi olla meille piristysruiske puhtaiden teknologioiden
kehittämisessä, joita viedään
ympäri maailmaa. Näin ollen, kun tähän
vielä lisätään matkailulliset
intressit ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys
eli sosiaalinen vastuu, niin tässä on se paketti,
jota me nyt ajamme takaa, jota me nyt edistämme hyvin monella
tavalla. Niin kuin ministeri Ihalainen totesi, meillä oli
viime viikolla Helsingissä hyvin laaja-alainen, kaikki
osapuolet yhteentuova seminaari tältä pohjalta.
Nyt etsitään niitä keinoja, miten voitaisiin
yhdistää nämä kaikki intressit, koska
tässä on kysymys monimuotoisuuden edistämisestä,
ympäristön kestävyydestä, uuden
teknologian kehittämisestä, kasvavasta kaivostoiminnasta
ja siitä, että kaikki tämä voi
olla harmonisessa sopusoinnussa muiden meidän tarpeidemme
kanssa, kuten matkailun kanssa.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Haluan korostaa, että kun alan kanssa
olen keskustellut, niin kyllä kaivannais-teollisuus itsekin
on alkanut katsoa peiliin, ja niin on syytäkin. Eli monet
alan toimijat sanovat, että myös prosessiteknisen
hallinnan, sen tehokkaan vedenkierron kannalta, mistä edustaja
Pekkarinen puhui, myös taloudellisen kannattavuuden kannalta
on järkevää se, että ympäristötekniikka on
alusta saakka ohjaamassa hankkeen suunnittelua. Minä olen
itse korostanut yrityksille sitä, että hankkikaa
itse se ympäristöosaaminen, älkää ulkoistako
sitä. Ympäristögeologeja, ympäristö- insinöörejä pitää olla
alusta saakka ohjaamassa teknisiä ratkaisuja. Se, miten
ympäristöhallinnon ohjeistus ja käytännöt
ovat viime vuosina, minun ministerikaudellani muuttuneet, on lähtenyt
siitä, että ympäristövaikutusten
arvioinnissa oikeasti edellytetään myös
yhtiöiltä itseltään vahvaa sitoumusta
ja osaamista niitten ratkaisujen toteuttamiseen, mitä yhtiöt
sanovat. Tässä viranomaiset voivat toimia myös
apuna.
Lopuksi haluaisin korostaa koskien sitä, mitä edustaja
Korhonen sanoi. Siihen on syytä todeta, että toistaiseksi
valtaosa näistä jätevesivuodoista, joiden
mittaluokasta puhuitte, on edelleen kaivosalueella. Niiden hallinta
on tärkeää, ja yhtiön pitää ne
myös puhdistaa. Ne eivät saa päästä vesistöön,
ja heillä ei ole oikeutta päästää niitä vesistöön.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä kansalaiset ja monet meistä poliitikoistakin
alkavat olla jo sitä mieltä, että jo
riittää selvityksille, jo riittää työryhmille.
Eikö olisi, ministeri Niinistö, ollut jo hallintopakon
käytön aika, kun kaivosyhtiö ei ole toistuvista
huomautuksista huolimatta ottanut opikseen?
Puhemies! Haluan palata vielä viime kauteen, jolloin
tässä talossa vietiin läpi suuri aluehallinnon
uudistus kovalla, kovalla kiireellä, monien virheiden saattelemana.
Tuolloin eduskunnan ympäristövaliokunta, jota
johdin, esitti monia erittäin perusteltuja huolenaiheita
siitä, että tämä uudistus, jota,
ministeri Niinistö, myös teidän puolueenne
oli tekemässä, johtaa käytännössä siihen,
että elyistä ympäristöosaaminen
heikkenee ja jää elinkeinoelämän
ja talouden jalkoihin. Onko nyt, ministeri Niinistö, tämä teidän
uudistuksenne, viime kaudella tehty uudistus, vienyt tämän
ympäristöosaamisen pois? Tähänhän
viittaavat esimerkiksi ne tilastotiedot, joissa kerrotaan, että nimenomaan
ympäristöpuolelta elyistä on viety enemmän
henkilökuntaa kuin muilta alueilta.
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Arvoisa puhemies! Rehellinen vastaus rehelliseen kysymykseen:
en ole ollenkaan tyytyväinen aluehallintouudistuksen lopputulokseen
ympäristöhallinnon osalta. Kyllä olin
jo viime hallituskaudella huolissani siitä. Tästä hallituksen
sisällä silloin käytiin tiukkoja neuvotteluja.
Esitys parani, mutta se ei ollut täydellinen.
Ympäristöhallinnolla on itsenäinen
asema osana elyjä ja aveja. Ympäristölupapuolella
on ollut vähemmän ongelmia, mutta joissain elyissä on
ollut myös ympäristötehtävien
priorisoinnissa ongelmia. Me olemme käynnistäneet
osana elyjen uudistamista myös erillisen selvityshankkeen.
Ympäristöministerin nimeämä selvityshenkilö on
arvioimassa sitä, miten ympäristöhallinnon
toiminnan tehokkuutta ja laatua ympäristön tilan
vaalimiseksi voidaan parantaa nykyisen aluehallinnon puitteissa
uudistamalla tehtävänjakoa, määrittämällä tehtäviä uudestaan
tai ehkä myös arvioimalla joidenkin tehtävien
valtakunnallistamista. Tässäkin tapauksessa yksi
kysymys on se, että jos on hyvin suuria hankkeita ja niihin
liittyvä valvonta on vaativaa, pitäisikö olla valtakunnallinen,
suppea ympäristövirasto, jossa olisi vastuu hyvin
vaikeista tapauksista, jolloin niistä ei päätettäisi
maakunnallisella tasolla.
Minä olen valmis selvittämään
kaikki mahdolliset keinot, joilla ympäristön tilaa
turvaavan ympäristöhallinnon asema vahvistuu,
ja hallituksessa yhdessä arvioidaan tätä kokonaisuutta
aluehallinnon osalta.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin kansalaisten oikeusturvan
vaarantuessa ympäristöuhkien tai ympäristöriitojen
yhteydessä oikeusministeriölle on — siellä on
oma budjettiluokkansa — lisäbudjetilla tai varsinaisessa
budjetissa siihen olemassa oleville momenteille annettu erityinen
määräraha kansalaisten oikeusturvan toteutumisen
varmistamiseksi.
Aivan niin kuin edustaja Ruohonen-Lerner kertoi, on kysymys
omaisuudesta, kesämökeistä, mutta ennen
kaikkea on perustuslain säätämä oikeus
meille jokaiselle Suomen kansalaiselle turvallisesta ympäristöstä.
Jotta tämä oikeus toteutuu, niin siihen todennäköisesti
pienempien, köyhempien, paikallisten ihmisten oikeusturvan kannalta
tarvitaan myös poikkeuksellisia oikeusturvatoimia. Kysyisin
oikeusministeriltä: oletteko käynnistänyt
tämän jo olemassa olevan metodin käyttämisen
ja sinne lisäbudjetilla rahan hankkimisen?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Varmasti edellinen oikeusministeri tuntee
tämän kohdan paremmin kuin nykyinen ministeri
tuntee, ja erittäin hyvä, että asia tuli
esille. Teemme niin, että huomenna selvitetään
asia ja palataan siihen.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kaivosteollisuus on kaikesta huolimatta
tärkeä osa Suomessa tapahtuvaa yritystoimintaa,
varsinkin kun monilla aloilla on menossa ankarat saneeraustoimet.
Eräät tahot ovat julkisuudessa esittäneet
jopa Talvivaaran kaivostoiminnan sulkemista. Talvivaaran osalta
ongelmien syytä on vieritetty ely-keskuksen suuntaan, johon
se tietysti pääosin kuuluukin. Ihmetyttää,
että kun ely-keskus on antanut 40 huomautusta ja myös
muita huomautuksia on tullut, niin kuka tässä on
oikein tehnyt sitä valvontaa tai onko tämä valvonta
todella lapsenkengissä.
Varsinaisesti kysyn: onko tällä katastrofilla vaikutusta
hallituksen haluun saattaa voimaan jonkinlainen kaivosvero, jolla
voitaisiin korvata aiheutettuja ympäristövahinkoja?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Tällä ei ole tähän
asiaan merkitystä. Me arvioimme kaivosteollisuuden tulevaisuutta
ihan muista lähtökohdista. Niin kaivosteollisuus
kuin moni muukin teollisuudenala maksaa erilaisia lupamaksuja, mutta
kyllähän lähtökohtana pitää olla
se, että tämänkaltaisilta ongelmilta
vältytään. Kun halutaan yhtäältä kasvavaa
kaivostoimintaa ja toisaalta ympäristötehokkainta
kaivostoimintaa, silloin kysymys on sääntelystä,
nimenomaan ympäristötoiminnan sääntelystä,
eikä siitä, että se toimintaympäristö tehdään
taloudellisesti mahdollisimman kannattamattomaksi. Meidän
pitää arvioida näitä erilaisia
puolia, millä pystytään saamaan se ympäristötehokkuus
ja sääntely parhaalle mahdolliselle tolalle ja
samaan aikaan kaivosteollisuudelle kasvun edellytykset. Tämä on
se lähtökohta, jota tässä pohditaan,
mutta näihin vielä palataan useaan otteeseen.