Täysistunnon pöytäkirja 108/2005 vp

PTK 108/2005 vp

108. TORSTAINA 20. LOKAKUUTA 2005 kello 16.30 (16.34)

Tarkistettu versio 2.0

10) Talousarvioaloitteet

 

Mikko   Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen laatinut tämän puheenvuoron ennen kuin tiesin, että täytyy mainita aloitteen numero, mutta selvitän sen sitten kyllä kansliaan, jos näin sopii.

Usein kuulee sanottavan, että me kansanedustajat emme paneudu tarpeeksi asioihin vaan toimimme lyhytjänteisesti. Tämä väitehän ei pidä paikkaansa. Kerronpa teille esimerkin siitä pitkäjänteisyydestä, jolla tässä talossa asioita ajetaan.

Olen uusinut talousarvioaloitteen Kustavin ja Lokalahden välisen Lehmänkurkun tieyhteyden rakentamiseksi. Tuon yhteyden rakentaminen palvelisi alueen elinkeinoelämää avaamalla muun muassa matkailulle ja elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia. Kuten vanhemmat edustajatoverit muistanevat, Lehmänkurkun tieyhteys ei ole aivan uusi aloite. Muistaakseni ensimmäisen kerran sen teki edesmennyt toveri Paavo Aitio jo 60-luvulla. Huonollakin laskupäällä laskettuna aloite täyttää siis pian puoli vuosisataa. Matkan varrella se on kerran jopa meinannut mennä läpi. Silloin vain yksi ääni esti sen hyväksymisen. Lehmänkurkun tieyhteyden rakentamisidea on kuitenkin vieläkin vanhempi kuin mitä sitä tässä talossa on puitu. Tapasin viikko, pari sitten Uudenkaupungin torilla miehen, joka kertoi, että hänen isoisänsä vuonna 1929 oli tekemässä kyseessä olevaa tielinjausta. Toivonkin nyt myönteistä suhtautumista asiaan ja aloitteen läpimenoa, ettei meidän tarvitse koskaan juhlia sen 50-vuotispäivää.

Herra puhemies! Lehmänkurkun tieyhteydellä on oma tärkeä paikkansa alueella asuville ihmisille, mutta paljon suuremman tienkäyttäjäjoukon liikkuminen helpottuisi ja turvallisuus lisääntyisi, jos Valtatie 8:n eli Turku—Rauma—Pori—Oulu-tien perusparannustyöt saataisiin jatkumaan ja tie lopulta siihen kuntoon, jota sen liikennemäärät edellyttävät. Kasitiehän on eteläosaltaan yksi Suomen vilkkaimmin liikennöidyistä kaksikaistaisista moottoriajoneuvoteistä. Sitä risteävät lukuisat jopa kantatietasoiset tiet. Maskusta, Nousiaisista ja Mynämäeltä on vilkas pendelöintiliikenne Turun keskustan suuntaan. Valtatie 8 on suhteessa tien käyttöasteeseen liian kapea. Lukuisista risteyksistä, joissa ei ole eritasoliittymiä, aiheutuu monia vaaratilanteita ja liikenneonnettomuuksia. Yhäti vilkastuvan työmatkaliikenteen turvallisuus on tärkeä peruste Kasitien nelikaistaistamiselle Raisiosta Mynämäelle aluksi. Myös länsirannikon kumipyörillä kulkeva rahtiliikenne ja kuljetusyksiköiden koot kasvavat koko ajan. Tälläkin perusteella mainitun tieosuuden laajennus on varsin perusteltua. Sen myöntävät varmasti kaikki varsinaissuomalaiset kansanedustajat ja varmaan muutkin ja myös he, jotka ovat ajaneet Kasitietä Turusta pohjoiseen ja sieltä takaisin.

Vaikka pitkäjänteistä asioiden käsittelyä allekirjoittaneella riittääkin, niin en silti toivo tästä tieprojektista tulevan yhtä pitkä kuin Lehmänkurkku-projekti on.

Arvoisa puhemies! Onko meillä varaa upottaa vanhaa kulttuuriperintöämme saveen? En usko, mutta näin käy, ellei useiden savipatjalle rakennettujen Turun asuin- ja arvorakennusten vajoamista saada estettyä. Muuta keinoahan vajoamisen estämiseksi ei ole kuin paaluttaa ne uudelleen. Tämä paalutustyö on vain hirvittävän kallista: hinta vastaa koko rakennuksen peruskorjauksen vaatimaa summaa. Keskikokoisen rakennuksen paaluttaminen maksaa keskimäärin 2,5—3,5 miljoonaa euroa. Kysymys on siis hintavista hankkeista, niin että uudelleenpaalutus on vain harvoissa tapauksissa kustannettavissa kiinteistöjen haltijoiden toimesta. Asunto-osakeyhtiöiden osakkeenomistajille tämä ei ole mitenkään mahdollista. Ei myöskään Turun kaupungilla ole varaa maksaa kaikkia hallinnassa olevien rakennusten peruskorjauksia. Valtion taholta on siis odotettava korjausavustusta näihin hankkeisiin, jotta Turun ja, rohkenen sanoa, monen muun kaupungin osalta nämä voidaan huolehtia paaluttamalla ja paalutusta uusimalla.

Arvoisa puhemies! Muita tekemiäni talousarvioaloitteita olivat määrärahan osoittaminen ammattikalastajille hyljevahinkojen korvaamiseen, hylkeen estävien rysäpyydysten hankkimiseen ja hylkeenmetsästäjien kouluttamiseen. Kaikkien noiden kolmen aloitteen läpimeno takaisi omalta osaltaan sen, että suomalaiset kalastajat voisivat jatkaa ammatissaan eivätkä joutuisi yksin kantamaan taloudellista vastuuta suojelutoimilla liian suuriksi paisuneen hyljekannan aiheuttamista mittavista vahingoista, vahingoista, jotka uhkaavat koko elinkeinoa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme näistä talousarvioaloitteista, ja koska olen tehnyt jonkin verran näitä talousarvioaloitteita, niin haluan niistä muutaman sanan sanoa. Jaan ne kahteen eri puheenvuoroon, koska 10 minuuttia on aika lyhyt aika. Mutta ihan nopsasti näihin.

Elikkä esitän lisämäärärahaa opettajien täydennyskoulutukseen ja koulutuksenaikaisten sijaisten palkkaamiseen. Tämä lakisääteinen täydennyskoulutushan on tullut hiljattain sekä sosiaali- että terveydenhuollon henkilöstölle lakisääteisesti, elikkä tänä vuonna tuli voimaan terveydenhuoltoalan henkilöstölle ja ensi vuoden alusta tulee sosiaalialan henkilöstölle. Mielestäni se on hyvä parannus. Nyt se pitäisi saada myöskin opettajille.

Suomen tulevaisuus rakentuu korkeatasoisen ja kattavan koulutuksen sekä osaamisen varaan. Koulutukseen investointi on aina varma sijoitus. Osaamista syntyy parhaiten ammattitaitoisten ja korkeasti koulutettujen opettajien avulla. Suomen menestyminen muun muassa Pisa-selvityksessä on suurelta osin korkeatasoisen ja yliopistoissa suoritetun opettajankoulutuksen ansiota. Yhteiskunnan muutokset ja uudistukset koulutuksen kentässä tapahtuvat nopealla aikavälillä. Tämän seurauksena opettajiin kohdistuvat uudet vaatimukset lisääntyvät kaiken aikaa. Maahanmuutto lisääntyy, ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa yhteiskunnallisten ongelmien lisääntyessä. Opettajat tarvitsevat tietoja ja taitoja havaita oppilaiden yksilölliset tarpeet.

Opettajien odotetaan avautuvan yhä lisääntyvässä määrin ympäröivään yhteiskuntaan. Opettajilta edellytetään aikaisempaa enemmän kykyä tehdä yhteistyötä toisten opettajien ja muiden koulussa toimivien aikuisten kanssa. Tämä vaatii yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Suomessa kuten muuallakin Euroopassa opettajakunta on ikääntynyttä. Näin ollen heidän suorittamastaan peruskoulutuksesta on kulunut paljon aikaa. Ammattitaidon ylläpitämiseen tulee kiinnittääkin huomiota, samoin ikääntyvän opettajan jaksamiseen työssä. Monien kuntien taloustilanne on ajautunut kriisiin, jonka seurauksena kunnat ovat joutuneet leikkaamaan peruspalveluistaan. Opettajien täydennyskoulutus on monesti ensimmäinen asia, josta sitten leikataan. Opettajille tulisi kuitenkin olla jokaisessa maan kolkassa mahdollisuus ajantasaistaa tietojaan ja taitojaan. Opettajat eivät saa joutua eriarvoiseen asemaan riippuen koulutuksen järjestäjän varallisuudesta tai hyvästä tahdosta.

Täydennyskoulutuksesta tehdyt selvitykset osoittavat, että erityisesti yleissivistävän koulun opettajat osallistuvat täydennyskoulutukseen hyvin vähän. Vaikka opettajille tarjottaisiin mahdollisuus täydennyskoulutukseen, koulutuksen järjestäjä ei palkkaa sijaista koulutuksen ajaksi. Koulutuksen järjestäjälle tulee säätää lain tasoinen velvoite vakinaisten opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutuksen järjestämiseen. Peruskoululain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja ammattikorkeakoululain henkilöstöpykälään tulee lisätä työnantajalle velvollisuus järjestää yli viisi vuotta vakinaisessa virka- tai työsuhteessa toimineelle opettajalle ja rehtorille mahdollisuus joka kolmas vuosi viikon kestävään täydennyskoulutusjaksoon. Koulutuksen tulee tapahtua työajalla ja täysin palkkaeduin. Tämän tyyppisen lakialoitteen olen myöskin tekemässä eli saman tyyppiseen asiaan kuin mitä nyt tällä talousarvioaloitteella olisin esittämässä rahaa.

Toinen mielestäni hyvin tärkeä talousarvioaloite liittyy siihen, että esitän määrärahan osoittamista eri alueiden ja maatalouden tuotantosuuntien välisten tukisuhteiden palauttamiseksi oikeudenmukaiselle tasolle. Perustelen esitystäni seuraavasti:

Maatalouden tukijärjestelmien viimeaikaisten uudistusten yhteydessä on tullut ilmi selkeitä epäjohdonmukaisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Eri alueiden keskinäisiä kokonaistukisuhteita on muutettu tavalla, joka vaarantaa elinkelpoisen ammatin harjoittamisen ja kohtelee eri alueita hyvin epäoikeudenmukaisella tavalla. Myös eri tuotantosuuntia on kohdeltu tukijärjestelmien uudistusten yhteydessä siten, että eräät tuotantosuunnat ovat jääneet täysin kohtuuttomaan ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Valtion edustajat ovat moneen otteeseen luvanneet, että eri tuotantosuuntien ja -alueiden epäoikeudenmukainen kohtelu tullaan korjaamaan.

Hallituksen talousarvioesityksessä tästä virheiden korjaamisesta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia merkkejä näkyvissä. Tukisuhteiden palauttaminen järkevälle tasolle on välttämätöntä paitsi elinkeinon tulevaisuuden myös yhteiskunnan oikeudenmukaisen toiminnan takaamiseksi. Tähän viittaan myös esimerkillä sokerijuurikkaan viljelystä. Totean vain, että sokerijuurikkaan viljelyn jatkuminen on uhattuna, kuten olemme täällä keskustelleet salissakin. Mikäli kaavaillut tukimuutokset toteutuvat, on viljelyn lopettamiseen pakottavat muutokset kompensoitava juurikkaan viljelijöille. Siitä syystä määräraha-aloite.

Esitän määrärahaa myös kertausharjoitusvuorokausien lisäämiseksi. Varusmiespalveluksen päätyttyä asevelvollinen kuuluu reserviin. Kertausharjoituksilla ylläpidetään ja täydennetään varusmiesaikana annettua koulutusta. Suomen puolustusratkaisu, alueellinen puolustus, on mitoitettu ja sopeutettu oman alueen väestön taloudellisten voimavarojen, olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Puolustuksen suunnittelun painopiste on strategisen iskun ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuus laskee vuoteen 2009 mennessä 350 000 mieheen. Kertausharjoitukset muodostavat olennaisen osan Puolustusvoimien rauhanaikaisesta koulutusjärjestelmästä ja vaikuttavat merkittävästi valtakuntamme puolustusvalmiuteen. Kertausharjoitukset ovat ainoa tapa ylläpitää Puolustusvoimien sodan ajan organisaation valmiutta ja osaamista.

Reserviläisliitto suoritti muutama vuosi sitten satunnaisotannalla kyselyn jäsenistönsä keskuudessa siitä, miten reserviläiset kokevat hallitsevansa SA-tehtävänsä mukaiset tiedot ja taidot. Vajaa puolet kyselyn saaneista 20—60-vuotiaista liiton jäsenistä vastasi kyselyyn. Heistä yli puolet koki tietonsa ja taitonsa riittämättömiksi. Puolustusministeriö on asettanut Puolustusvoimille tulostavoitteet vuodelle 2006, ja tavoitteena on muun muassa kouluttaa SA-joukkoihin ikäluokasta kaikki terveydentilansa puolesta siihen sopivat eli tänä vuonna noin 23 000. Vuoden 2006 aikana kertausharjoitusvuorokausien määrä kuitenkin romahtaa 30 000:sta 5 000 vuorokauteen. Samoin romahtaa myös koulutettavien määrän suhde määriteltyyn koulutustarpeeseen tämän vuoden 25 prosentista ensi vuoden 17 prosenttiin. Kertausharjoitusten määrän voimakas supistaminen on äärimmäisen haitallinen päätös koko Puolustusvoimille ja reserviläisille. Siitä syystä esitän kertausharjoituksiin määrärahaa.

Olen myöskin tehnyt talousarvioaloitteen varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamisesta.

Sitten vielä lisäksi olen tehnyt määräraha-aloitteen, talousarvioaloitteen, myöskin puoluetoiminnan tukemiseen. Hallitus esittää puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen 12 198 700 euron määrärahaa, josta 8 prosenttia on käytettävä puolueiden piirijärjestöjen toimintaan ja samoin 8 prosenttia naisten poliittiseen toimintaan.

1990-luvun lamasta lähtien puolueiden työntekijämäärät ovat pienentyneet huomattavasti. Suurinta henkilöstön vähennys on ollut puolueiden sekä niiden naisjärjestöjen piiritason toiminnassa. Näin siitä huolimatta, että poliittisten piirijärjestöjen ja puolueiden paikallisyhdistysten toiminta on lähempänä kansalaista kuin puolueiden keskustoimistojen rooli. Tätä kansalaista lähempänä olevaa poliittista toimintaa tulisi tukea ja kannustaa siten, että puolueet palauttaisivat piirijärjestöilleen edes osan niiden lamaa edeltävistä toimintaresursseista. Parhaiten tämä onnistuu siten, että puolueiden piirijärjestöjen ja naisjärjestöjen avustusosuus korotetaan 8 prosentista 12 prosenttiin.

Puolueet voisivat teoriassa kukin omilla päätöksillään ohjata nykyistä suuremman osuuden puoluetuesta suoraan kentälle piirijärjestöjen ja naisliittojensa kautta myös naisten piirijärjestöjen toimintaan. Tämä vahvistaisi parhaiten myös puolueiden paikallisyhdistysten toimintaa. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole tapahtunut missään puolueessa. Siksi ainoa tapa lisätä puoluetukivarojen siirtoa kentälle on se, että eduskunta määrärahan myöntäessään velvoittaa puolueita käyttämään piiri- ja naisjärjestöjensä toimintaan entisen 8 prosentin puoluetukiosuuden asemasta 12 prosenttia. Näin eduskunta ilmaisisi arvostuksensa puolueiden piiri- ja paikallisjärjestöissä tehtävälle kansalaistoiminnalle sekä tukisi tämän tärkeän toiminnan säilymistä ja vahvistumista. Tämähän liittyy myöskin siihen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan, jossa on kiinnitetty huomiota siihen, että yhdistystoiminta ei ole kovin vetovoimaista.

On huomattava, että suurin osa puoluetuesta jäisi tämänkin uudistuksen jälkeen Helsingissä toimiville puolueiden keskustoimistoille. Puolueiden keskustoimistot saattaisivat uudistuksen perusteella tosin harkita toimintojensa hajasijoittamista, mitä myös valtionhallinnon piirissä on viime aikoina harjoitettu. Puoluetukeen ehdotettu määräraha ei siis nousisi, vaan se pysyisi hallituksen esittämällä tasolla. Samalla kuitenkin puolueiden piiri- ja naisjärjestöille maakuntiin saataisiin vuosittain ohjattua tarpeellista toimintarahaa 975 896 euroa nykyistä enemmän ilman puoluetuen korotusta. Elikkä en siis halua lisää rahaa, mutta jakaisin sen toisella tavalla.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Esittelen tässä puheenvuorossa vihreiden vaihtoehtobudjetin talousarvioaloitteet ja keskityn nyt tämän vihreiden vaihtoehtobudjetin painopistealueisiin. Ensiksikin niin kuin aina tämä budjetti on tasapainossa ja jopa 45 miljoonaa euroa plussan puolella.

Ensiksikin tulonlähteistä.

Vihreiden eduskuntaryhmän käsitys on, että harmaan talouden vastaiset toimet ovat aivan riittämättömiä ja tämä todellakin olisi hyvin hyödyllistä toimintaa paitsi valtiontalouden myöskin sen kannalta, että tähän alueeseen liittyy yhteiskuntapoliittisesti ja moraalisesti hyvin arveluttavia toimia, joihin olisi puututtava tehokkaammin. Me katsoisimme, että olisi saatavissa ainakin 200 miljoonaa euroa, jos harmaan talouden vastaisia toimia asianmukaisesti tehostettaisiin.

Vihreä eduskuntaryhmä on myös suhtautunut varsin kriittisesti siihen, että hallitus on päättänyt keventää verotusta ennennäkemättömillä summilla. Me haluaisimme peruuttaa osittain nämä veronkevennykset, ja tästä arvioisimme kertyvän valtion kassaan 290 miljoonaa euroa.

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että ilmastonmuutoksen torjuntaan säädetty päästökauppa tuottaa sähköntuottajille ansiotonta arvonnousua, niin sanottua windfall-hyötyä, ja tätä me haluaisimme verottaa ja katsomme, että siitäkin olisi saatavissa 270 miljoonaa euroa valtion kassaan.

Olemme suhtautuneet kriittisesti siihen tapaan, jolla alkoholin verotusta on alennettu. Kaikki tunnemme sen veronalennuksen terveyshaitat ja sosiaaliset vaikutukset. Haluaisimme korottaa uudestaan väkevien juomien verotusta. Tällä tavalla koottaisiin valtiolle 150 miljoonaa.

Olemme jo vuosia puhuneet siitä, että yksityisiä kaatopaikkoja pitäisi verottaa samalla tavalla kuin julkisia kaatopaikkoja, ja jos näin tehtäisiin, niin valtio voisi saada hyötyä peräti 135 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Näistä pääkohdista kertyisi yhteensä yli miljardi euroa tuloja. No, miten sitten käyttäisimme tätä syntynyttä tuloa?

Vihreiden vaihtoehtobudjetin ehdoton painopistealue on se, että köyhyyden torjunta on otettava vakavasti. Emme ole lainkaan tyytyväisiä siihen tapaan ja siihen vaatimattomaan mittaan, jolla hallitus on päättänyt vähentää köyhyyttä. Vihreiden köyhyyspaketissa keskeistä on esimerkiksi työmarkkinatuen korottaminen niin, että tästä yhteensä aiheutuisi lisämenoja valtiolle 100 miljoonaa euroa. Myöskin haluaisimme korottaa elatustukea ja joitakin muita etuuksia.

Budjetti on aina merkittävä tapa edistää ympäristön kannalta kestävää kehitystä. Ne tavat, jolla tänä vuonna erityisesti haluaisimme edistää ympäristöystävällistä kehitystä, keskittyvät paljolti uusiutuvan energian käyttöön. Tällä hetkellä on hyvin voimakkaasti sellainen markkinatilanne, että maailmassa uusiutuvien energialähteiden merkitys kasvaa. Voidaan esimerkiksi arvioida, että tuulivoiman markkinoiden kasvu maailmanlaajuisesti on noin kuusi kertaa nykyinen volyymi seuraavien kymmenen vuoden aikana. On hyvin tuhoisaa, että Suomessa ei ymmärretä, että suomalaisen teollisuuden vientimarkkinat osittain riippuvat siitä, miten paljon on tällaisia kotimaisia projekteja.

Me haluaisimmekin käyttää 16 miljoonaa euroa energiateknologian tutkimukseen ja kehitykseen. Samoin haluaisimme tukea erilaisia uusiutuvien energianlähteiden ja järkevän energiapolitiikan, kuten energian säästön, demonstraatiohankkeita peräti 70 miljoonalla eurolla. Tämä voisi olla esimerkiksi, vain yhden esimerkin mainitakseni, sitä, että investointitukea suunnattaisiin muun muassa merituulipuistoihin, jotka ovat hyvin lupaava kehitysalue, mutta jostain syystä suunnitelmia ei ole saatu realisoitumaan.

Myöskin kysymys siitä, millä tavalla mahdollisimman nopeasti voitaisiin tukea omakotiasujien siirtymistä öljylämmityksestä esimerkiksi pellettilämmitykseen, olisi ratkaistava mahdollisimman hyvin. Ympäristövaliokunta on kuullut budjettikäsittelynsä aikana asiantuntijoita, ja on syntynyt sellainen käsitys, että muun muassa meidän kaikkien löysät puheet siitä, että uusiutuvaa energiaa ja nimenomaan pellettilämmitystä tullaan tukemaan siirtymätuilla, ovat saaneet aikaan eräänlaisen markkinahäiriön. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kymmenet omakotiremontit ja rakennustyömaat on pantu jäihin sen takia, että odotetaan, että todellakin näitä lupauksia lunastettaisiin. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa on 30 miljoonaa euroa varattu pientalojen lämmitysenergian muutosinvestointitukeen.

Arvoisa puhemies! Myöskin haluaisimme korottaa kehitysyhteistyön määrärahoja. Jos Suomi aikoo lunastaa hallitusohjelman lupauksen siitä, että meidän kehitysyhteistyörahoituksemme on YK:ssa jo 30 vuotta sitten lupaamamme 0,7 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, niin on päivänselvää, että kehitysyhteistyömäärärahoja on korotettava voimakkaasti jo ensi vuoden budjetissa. Meidän ehdotuksemme on 80 miljoonaa euroa, ja tällä saataisiin aikaan se, että päästäisiin 0,47 prosenttiin bruttokansantuotteesta ensi vuonna. Tämä siis mahdollistaisi sen, että voitaisiin pysyä hallitusohjelman tavoitteessa.

Kulttuuri, koulutus ja opetus on tärkeä painopistealue. Esimerkiksi yliopistojen surkealle tilanteelle, että on aivan liian paljon opiskelijoita suhteessa opettajiin, olisi jotain tehtävä. Haluaisimme lisätä yliopistojen perusopetusmäärärahoja 15 miljoonalla eurolla. Ja jotta kunnat kykenisivät selviytymään perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen laadun parantamisesta, niillekin on varattava rahoja 40 miljoonaa euroa.

Lopuksi mainitsen, että kaikkein suurin menolisäys vihreiden vaihtoehtobudjetissa itse asiassa on kuntien palvelutuotannon turvaamiseen. Me haluaisimme käyttää 450 miljoonaa euroa siihen, että kunnat selviytyvät palveluvelvoitteistaan. Me uskomme siihen, että nyt olisi yhteiskuntataloudellisesti ja kansantaloudellisesti erittäin järkevää käynnistää voimakas palveluelvytys kunnissa sillä tavalla, että palkattaisiin lisää opettajia, sairaanhoitajia ja muita ihmisiä, jotka tekevät yhteiskunnallisesti välttämättömiä töitä. Tämä vaatisi valtiolta huomattavasti tukea kunnille.

Ihan viimeiseksi. Täällä on tällä viikolla käyty hyödyllinen ja toivottavasti myös tuloksia antava keskustelu joukkoliikenteen tulevaisuudesta. Vihreiden käynnistämä koko opposition välikysymys on saanut aikaan sen, että on ainakin tiedostettu se, että joukkoliikennemäärärahat tässä valtion budjettiesityksessä ovat alimmillaan 20 vuoteen. Tämän tilanteen me haluamme muuttaa. Vaihtoehtobudjetissamme on 17 miljoonaa euroa varattu joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen. Perusradanpito on sekin lisävoimavaroja vaativa tärkeä alue. On huolestuttavaa, että yhä useammat teollisuuden kuljetukset ovat siirtymässä raiteilta maanteille sen takia, että radat eivät ole kunnossa, ja kaikki tiedämme, että myöskin rautateiden turvallisuutta pitää parantaa. Niinpä haluamme varata peräti 50 miljoonaa euroa perusradanpitoon.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat painopistealueet, joista muodostuu sitten vihreiden vaihtoehtobudjetti. Nämä esitykset ovat perusteltuja, ja ennen kaikkea olemme esittäneet myöskin huomattavia tulonlähteitä, jotka ovat aivan realistisesti täysin mahdollisia, muun muassa juuri harmaan talouden vastaisten toimien tehostaminen.

Esko  Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tekemiäni talousarvioaloitteita käyn tässä lävitse, ja jos aika ei riitä, niin tieasiat sitten jaan vaikka toiseen puheenvuoroon.

Talousarvioaloite 1/2005 "Määrärahan osoittaminen seurantalojen ja työväentalojen ylläpitokustannuksiin":

Opetusministeriö on tukenut maassamme seurantalojen ja työväentalojen peruskorjauksia vuodesta 1979 alkaen. Arvion mukaan valtion tuella on yhteensä noin 2 000 nuorisoseurantalon, työväentalon, kotiseutuyhdistyksen, kylä- ja kaupunginosayhdistyksen ja maamiesseurantaloa peruskorjattu. Valtion tuen osuus peruskorjauksista on noin 25 prosenttia kokonaiskustannuksista.

Valtionkin intressissä lienee huolehtia siitä, että valtion avustuksella peruskorjatut järjestötalot pystytään pitämään ajanmukaisessa toimintakunnossa myös tulevaisuudessa. Se tarkoittaa sitä, että talojen harrastustilojen taso vastaa nyky-yhteiskunnan ihmisten tarpeita ja vaatimuksia. Järjestötalon keskimääräinen ylläpito maksaa omistajayhdistykselle noin 5 000 euroa vuodessa, joten 2 000 järjestötalon ylläpitokustannukset ovat vuodessa yhteensä 10 miljoonaa euroa. Tästä kokonaiskulusta valtion avustus voisi olla 1 000 euroa järjestötaloa kohden vuodessa eli 20 prosenttia, ja avustuksen ehtona tulisi olla, että järjestötaloyhteisön toiminta kattaisi järjestölle eli yhdistykselle määritellyt sääntöjen mukaiset toimintamuodot ja -kriteerit. Esitänkin talousarvioaloitteessani 2 miljoonan euron määrärahan varaamista suomen- ja ruotsinkielisten yhdistysten omistamien talojen ylläpitokustannusten kattamiseen ja avustamiseen.

Talousarvioaloite 2/2005 "Määrärahan osoittaminen Suomen nuorisoseuramuseon toiminnan kehittämiseen":

Valtakunnallinen Suomen nuorisoseuramuseo avattiin vuonna 2000 Laihialle Laihian nuorisoseurantalon yhteyteen. Suomen nuorisoseuramuseon tarkoituksena on toimia henkisen ja aineellisen nuorisoseuraperinteen tallentajana. Tarkoitusta toteutetaan pysyvän näyttelyn kautta, jossa esitellään 125-vuotiaan nuorisoseuraliikkeen toiminnan laatua ja laajuutta. Nuorisoseuramuseon näyttelyistä saa erittäin hyvän kuvan koko suomalaisen nuoriso-, kulttuuri-, aikuiskasvatus- ja liikuntatoiminnan kehityksestä vuodesta 1881 aina tähän päivään saakka.

Suomen nuorisoseuramuseon toiminnan kehittäminen tarvitsee jatkossa taloudellista tukea, jotta voitaisiin suorittaa loppuun museon kokoelmien luettelointi sekä esineiden hoito- ja käyttökoulutus. Esitän talousarvioon 50 000 euron määrärahan varaamista Suomen nuorisoseuramuseon toiminnan kehittämiseen.

Talousarvioaloite 3/2005 "Määrärahan osoittaminen Ojajärven kunnostamiseksi Alajärven Luoma-aholla":

Ojajärvi sijaitsee Alajärven kaupungin Luoma-ahon kylällä. Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin toimesta on laadittu vuonna 1992 veden laatua ja kasvillisuutta koskeva selvitys. Ojajärven veden laatu on huonontunut ja vesikasvillisuus edelleen lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Järvessä on myös havaittu viime vuosina sinileväkukintoja, jotka kertovat ravinnepitoisuuden kasvusta. Ojajärven vedet laskevat Alajärveen ja edelleen sitä kautta Lappajärveen, eli Ojajärvi on osa laajaa Ähtävänjoen vesistöä.

Luoma-ahon kylä, jossa Ojajärvi sijaitsee, on koko Järviseudun seutukunnan teollisuuden keskuspaikka. Siellä sijaitsevat muun muassa Mäkelä Alu Oy:n ja Rautaruukki Oyj:n Alajärven tehdas- ja tuotantolaitokset. Pelkästään nämä työllistävät noin 300 työntekijää. Tätä kautta Ojajärvellä on myös erittäin suuri virkistyksellinen merkitys. Esitänkin varattavaksi 2,5 miljoonaa euroa Ojajärven kunnostamiseksi Alajärven Luoma-aholla.

Talousarvioaloite 4/2005 "Määrärahan osoittaminen Paalijärven kunnostamiseksi Alajärven Paalijärven kylällä":

Pinta-alaltaan 46 hehtaarin Paalijärvi sijaitsee Alajärven kaupungin Paalijärven kylällä. Paalijärven keskisyvyys on vain 0,8 metriä. Eteläpäänkallion syvänteessä vettä löytyy kuitenkin 4,5 metriä. Järvi on vahvasti kyläkuvaa hallitseva elementti.

Paalijärven veden laatu on myös selvitetty Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin toimesta useita kertoja. Selvityksen mukaan järven happitilanne on kevättalvisin erittäin heikko. Paalijärven pinta on 102 metriä merenpintaa ylempänä. Vedet virtaavat järvestä Paaluomanpuroa ja Savonjokea pitkin runsaat 30 metriä alempana olevaan Lappajärveen. Lappajärvestä on vesiyhteys Välijokea pitkin Evijärveen ja sieltä edelleen Ähtävänjoen kautta Pohjanlahteen. Näin ollen myös Paalijärvi on osa laajaa Ähtävänjoen vesistöä. Esitänkin tähän miljoonan euron määrärahaa Paalijärven kunnostamiseksi Alajärven Paalijärven kylällä.

Sitten talousarvioaloite n:o 5/2005:

Arvoisa herra puhemies! Lappajärvi laskee vetensä Välijokea pitkin Evijärveen, josta varsinainen Ähtävänjoki saa alkunsa. Ähtävänjoki virtaa Evijärven ja Pedersören kuntien alueella. Se laskee Perämereen Pietarsaaren pohjoispuolella Luodon—Öjan tekoaltaan kautta. Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 2 054 neliökilometriä. Vesistöalan järvistä Evijärveä, Lappajärveä ja Alajärveä säännöstellään. Ähtävänjoen pituus on noin 120 kilometriä, ja keskivirtaama joessa on 15 kuutiometriä sekunnissa.

Vesistöalueen hallitsevana elementtinä on 77 miljoonaa vuotta sitten maahan iskeytyneen meteoriitin kraatteriin muodostunut 144 neliökilometrin suuruinen Lappajärvi. Ähtävänjoen vesistö on tullut tunnetuksi paitsi geologisesti erikoisesta ja rajusta syntyhistoriastaan myös luonnonarvoistaan. Vesistöalueen yläosan purovesistöjen latvaosat sijaitsevat pohjavesialueella, ja uomasto on säilynyt hyvin luonnontilaisena.

Ähtävänjoki on ollut perinteisesti lohijoki. Joen sähköntuotantoon rakentamisen myötä ovat lohet joesta ja vesistöstä kuitenkin kadonneet. Ähtävänjoessa on yhteensä yhdeksän voimalaitosta, ja näiden voimalaitosten kohdalle on nousuportaat kaloille jätetty pääsääntöisesti rakentamatta. Ähtävänjoen keski- ja yläjuoksulla on elänyt eteläisen Suomen runsaslukuisin jokihelmisimpukkakanta sekä pyyntivahvuinen taimenkanta. Lohen tavoin on myös käymässä jokihelmisimpukkakannalle. Sekään ei ole kyennyt lisääntymään kymmeniin vuosiin. Joen latvaosilla on kuitenkin säilynyt jonkinlainen joen alkuperäinen taimenkanta. Tämä tulisi saada säilymään ja lisääntymään.

Ähtävänjoen vesistöalueella on toteutettu ja on edelleen vireillä hankkeita vedenlaadun parantamiseksi. Se on välttämätöntä vesistön säilyttämisen kannalta. Tämä ei kuitenkaan riitä vesistön ja joen palauttamiseksi lohialueeksi. Lohen pitää päästä nousemaan jokeen, ja lohella tulee olla myös kutu- ja oleskelupaikkoja. Tämä on mahdollista vain rakentamalla koko joen alueelle voimalaitosten ja säännöstelypatojen kohdille tarvittavat nousuportaat sekä kunnostamalla jokeen kohtia kutupaikoiksi.

Lohikantojen säilyttäminen Itämeren alueella on koko EU:ta koskeva asia ja vaatii toteutuakseen kaikkien käyttökelpoisten jokien kunnostamista. Ähtävänjoki on yksi tällainen joki. Samoin kiinnostus jokihelmisimpukan säilyttämiseksi on noussut tärkeäksi asiaksi. Tästä syystä esitänkin 3 miljoonan euron määrärahan varaamista Ähtävänjoen vesistön kunnostamiseksi ja palauttamiseksi lohivesistöksi.

Käytän toisen puheenvuoron sitten noista tiealoitteista.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteitten lähetekeskustelu on mielestäni eduskunnan syysistuntokauden kaikkein tärkeimpiä hetkiä, koska se on juuri se paikka, missä kansanedustajat voivat tuoda esille niitä tärkeinä pitämiään asioita, joita kunnat, seutukunnat, maakunnalliset liitot ovat valmistelleet tai joita kansanedustajat itse ovat halunneet tuoda esille. Sen takia minäkin tulen käyttämään tieasioista sitten erillisen puheenvuoron. Keskityn ensimmäisessä puheenvuorossani nyt niihin asioihin, jotka liittyvät turvallisuuteen ja koulutukseen.

Olen nyt tehnyt aloitteen 674 kansainvälisen siviilikriisinhallintakeskuksen perustamisesta Keuruun kaupunkiin. Siviilikriisinhallintahan on asia, jossa Suomi on suurvalta, ja tämän vuoksi tuohon koulutukseen pitäisi myös voida panostaa nimenomaan Suomessa. Me olemme Suomessa olleet tunnettuja rauhanturvaajia, ja nyt tämä muuttuu myöskin kriisinhallinnaksi. Mutta kun kriisi on ohi, niin sen jälkeen ihmiset, kun eivät enää ole vaaraksi toisilleen ja surmaa toisiaan, toivon mukaan voisivat muodostaa yhteiskunnan, jossa laki ja järjestys olisivat toimivat, jossa olisi oikeuslaitos, vankeinhoito, terveydenhuolto, koulu, kaikki se, mikä kuuluu normaaliin yhteiskuntaan.

Kun 1999 puolustusvaliokuntana vierailimme Kosovossa, siellä kohtasimme tilanteen, jossa niillä alueilla, missä kävimme, suomalaiset rauhanturvaajat muodostivat koko järjestäytyneen yhteiskunnan. Kaikki normaalin yhteiskunnan rakenteet puuttuivat. Kun kävimme muutama vuosi myöhemmin, tilanne oli hieman parempi, mutta ei ratkaisevasti. Elikkä tämä on asia, johonka meidän pitäisi myös voida koulutuksen kautta paneutua.

Sitten täällä olen talousarvioaloitteella 675 tuonut esille lähinnä huumekoirat, mutta myöskin muut viranomaiskäytössä olevat erikoiskoulutetut koirat. Näen, että ed. Nurmi on tehnyt hyvin vastaavan tyyppisen aloitteen. Pidän tätäkin tärkeänä aihepiirinä. Meidän on todella, yhteiskunnan, voitava palauttaa luottamus siihen, että tähän maahan ei tuoda huumeita. Silloin viranomaisten hyvä apuväline ovat juuri koulutetut huumekoirat. Nämä väsyvät hyvin helposti, kuten väsyvät myöskin miinanetsintäkoirat tai muut erikoistehtävissä olevat koirat. Niitten kouluttamiseen on voitava panostaa, ja myös niitten omistajien on saatava tästä kohtuullinen korvaus. Minä uskon, että tuo työ on niin palkitsevaa, että monet tekevät sitä ihan työn ilosta, mutta toivon, että yhteiskuntana niitten tehtävien vuoksi, joita erikoiskoulutetut koirat viranomaiskäytössä tekevät, voisimme tähän panostaa.

Myös rajoilla käydessä on todettu, että rajavartijoille koira on hyvin korvaamaton apuväline, varmasti paljon parempi kuin huippuelektroniikka noissa vartiointitehtävissä ja havaintotehtävissä, jotka Suomessa ovat maailman kärkeä. Koira kuitenkin pystyy liikkumaan, valvomaan laajaa aluetta, havaitsemaan ja siinä suhteessa on korvaamaton apu ja kaiken lisäksi vielä suhteellisen edullinen.

Viime vuonna käytiin keskustelua jalkaväkimiinoista. Niitten korvaaminen on kysymys, johon tuolloin päätettiin ryhtyä, ja tuolloin sovittiin tietyillä tasoilla, että kun korvaavia järjestelmiä kehitellään, niin sitä tehtäisiin siellä, missä jalkaväkimiinat on valmistettu ja missä niitten ylläpidosta myöskin kannetaan vastuu elikkä Keuruun Pioneerivarikolla. Tiedän, että jalkaväkimiinoja korvaavat järjestelmät eivät välttämättä ole miinan kaltaisia. Siellä on monenlaista muuta sotilasteknologiaa, mutta näkisin, että tämä vastuu sijoitettaisiin sinne, missä vastaavasta on ollut vastuu ja on edelleen myös tällä hetkellä.

Viime sotien lotat ovat tehneet arvokasta työtä, niin kuin eduskunnan istuntokauden alkuviikoilla nähty filmi Lupaus kertoi. Se kertoi, mitä aikanaan nuoret naiset — nyt jo hyvin iäkkäät kunnianarvoisat naiset — aikoinaan nuoruudessaan tekivät. Tämä on kuitenkin työ, josta nimenomaan kotirintamalotat eivät saa mitään rahallista korvausta, vaikka monet käyttivät päätoimisesti ne vuodet, jotka miehet olivat rintamalla, isänmaan hyväksi. Olen aloitteella halunnut kiinnittää myös huomiota tähänkin asiaan.

Edelleen olen turvallisuuteen liittyvänä kysymyksenä kiinnittänyt huomiota myöskin vankeinhoitoon. Kotikaupungissani Keuruulla on suunniteltu jo vuodesta 1977 lähtien vankeinhoitolaitosta Haapamäelle. Valtio on panostanut siihen jo aikoinaan markoissa 4 miljoonaa markkaa, mutta ainuttakaan lapionpistoa ei ole vielä suunnittelun ohella päässyt tapahtumaan. Me tiedämme sen ankean tilanteen, joka maassa vallitsee, kun vankilat ovat täynnä ja eivät vaan täynnä, vaan niistä on tullut suorastaan jonkinlaisia rikollisuuden oppilaitoksia, ellei korkeakoulujakin, kun vangit ovat tilanahtaudessa ja ne tilat eivät nykyisellään voi palvella sitä tehtävää, mitä varten ne on tarkoitettu. Sen vuoksi tarvittaisiin aivan uuden tyyppisiä vankeinhoitolaitoksia vankien itsensä kannalta. Tiedämme tuon, voisi sanoa, vankilakapinan, mikä tapahtui taannoin Riihimäellä, mutta me tiedämme myöskin sen tuskan, mikä on vankeinhoitohenkilöstöllä. Lakivaliokuntana olemme käyneet myös tutustumassa tuohon työn arkeen, joka on henkilökunnallekin haastavaa ja kovaa arkea. Kyllä järjestäytyneessä yhteiskunnassa myös vankeinhoidon tulisi olla tarkoituksenmukaista ja niin, että vankiloissa työskentelevät voisivat jaksaa. Tässä ei selvitä kuin siten, että me myös rakennamme lisää vankiloita. Valmiit suunnitelmat aivan uuden tyyppisestä vankilasta ovat tuonne Keuruun Haapamäelle olemassa. Toteuttamiseen toivon mukaan päästäisiin, ja sitä olen talousarvioaloitteella halunnut vauhdittaa.

Turvallisuuteen liittyy myös kysymys lääkärin hoitoon pääsemisestä ja yleensä hoitoon pääsemisestä. Tässä asiassa olen kiinnittänyt huomiota lääkärikoulutuksen lisäämiseen. Hyviä askeleita tässä asiassa on viime vuosina otettukin ja alkuun on päästy, mutta edelleenkin tämä kysymys on ajankohtainen.

Mainitsin, että tässä puheenvuorossa kiinnitän huomiota myös koulukysymyksiin. Meillä on elokuvakasvatusta muutamissa kouluissa Sodankylässä, Kuhmoisissa, Vantaan Tikkurilassa, mutta myös kotipaikkakunnallani Haapamäen yhteiskoulussa tätä on. Aloitteella 680 olen halunnut kiinnittää huomiota siihen, että Keuruun Haapamäki ei myöskään jäisi heikoimmaksi lenkiksi tuossa asiassa.

Aloitteella 681 olen halunnut kiinnittää huomiota pienten lukioitten kehittymismahdollisuuksiin. Meillä vallitsee nyt tuommoinen hyvin kielteinen suuntaus tänä aikana. Ollaan lakkauttamassa pieniä kouluja ja toisaalta rakennetaan uusia. Kyllä tämä muotivillitys pitäisi voida pysäyttää, harkita, mikä on mielekästä. Pienet lukiot verkottumalla, etäopetuksen kautta ja hankkimalla tukitoimintoja, vaikka aikuisopiskelua jne., voisivat olla hyvinkin tehokkaita. Minä toivon, että tässä asiassa pysähdyttäisiin oikein harkitsemaan, kannattaako lopettaa pieniä kouluja, olkoon kysymys peruskoulun ala-asteista, yläasteista tai lukioista, ja toivon, että siellä, missä on mielekästä tehdä näin, niin sitten voidaan tehdä, mutta ei nyt itsetarkoituksena tähän mentäisi. Toivon, että koulu olisi hyvä työpaikka niin koululaisille, opiskelijoille kuin opettajillekin.

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen jättänyt viisi talousarvioaloitetta. Haluan tässä puheenvuorossa perustella kahta näistä aloitteista.

Ensinnäkin talousarvioaloite 786, määrärahan osoittaminen Kainastonjoen tulvasuojelun ja kunnostamisen aloittamiseen. Kainastonjoki on Kyrönjoen latvahaara eteläisellä Etelä-Pohjanmaalla. Sen vaikutusalue kärsii lähes joka vuosi kevät- ja kesätulvista. Kesätulva-alue muodostaa suurimmillaan yli 7 kilometrin pituisen yhtenäisen tulvajärven. Kesätulvista kärsii noin 200 maatilaa plus alueen muut asukkaat. Alueen maanomistajat ovat jättäneet anomuksen joen ja siihen liittyvien sivu-uomien perkaamisesta jo vuonna 1981. Länsi-Suomen ympäristökeskus on nyt laatinut Kainastonjoen yläosan tulvasuojelu- ja kunnostussuunnitelman. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 1,2 miljoonaa euroa. Suomessa on tietysti aika paljon vastaavanlaisia vesistösuunnitelmia.

Olen tämän aloitteen tehnyt, koska tämä Kainastonjoen hanke poikkeaa muista siinä suhteessa, että Maanmittauslaitos on suunnitellut alueelle tilusjärjestelyhankkeen, ja kuivatushankkeen toteuttaminen olisi järkevää tehdä valtion varojen säästämiseksi samaan aikaan tämän tilusjärjestelyn kanssa. Näin saavutettaisiin aika huomattavaa synergiaetua. Nyt maatalous on aika tukalassa kannattavuustilanteessa EU:n maatalouspolitiikan kiristyessä kaiken aikaa. Sen vuoksi pitäisi — meillä on oikeastaan ainut keino, kun tuotteiden hintoja ei voida lisätä — niin pyrkiä alentamaan tuotantokustannuksia. Tällaiset tilusjärjestelyt ja kuivatus ovat yksi tapa tehdä suurempia lohkoja, säästää kustannuksia. Olen esittänyt tähän 100 000 euroa Kainastonjoen yläosan tulvasuojelun ja kunnostuksen aloittamiseen, koska suunnitelmat ovat siihen ympäristökeskuksella täysin valmiina ja valituksia ei ole tehty.

Toinen talousarvioaloite, n:o 790, on määrärahan osoittaminen tasoristeysten turvallisuuden parantamiseen rataosalla Seinäjoki—Kaskinen. Seinäjoki—Kaskinen-rataosa on 112 kilometrin pituinen, ja sillä on peräti 161 tasoristeystä. Näistä vain 30 on varustettu varoituslaittein. Valitettavasti tällä rataosalla tapahtuu hyvin paljon tasoristeysonnettomuuksia, viime vuosina noin parikymmentä yhteensä, joista hyvin monta kuolemaan johtanutta ja vakaviin invalidisoitumisiin johtanutta onnettomuutta. Tänä aamuna vihittiin tämän rataosan päässä Kaskisissa uusi sellutehdas, kemihierresellutehdas, mikä merkitsee sitä, että puutavaraa on tarvetta kuljettaa entistä enemmän tätä rataa pitkin. Toki puutavarakuljetuksista on siirtynyt merkittävä osa rekkakuljetuksiin viime vuosina.

Ratahallintokeskus on laskenut, että yksi tämmöinen tasoristeysonnettomuus, jos ei huomioida näitä inhimillisiä tekijöitä, tulee maksamaan taloudellisesti noin 400 000 euroa ja tasoristeyksen varustaminen puomivarustein maksaisi noin 100 000 euroa yhtä tasoristeystä kohti eli yhden onnettomuuden hinnalla voitaisiin kustantaa neljään vartioimattomaan tasoristeykseen turvallisuutta tuovia varoituslaitteita ja -merkkejä.

Olen tehnyt toimenpidealoitteita aiemmin siltä pohjalta, että nämä tavarajunat ovat erittäin huonosti valaistuja. Tälläkin rataosalla onnettomuudet yleensä sattuvat pimeällä ajalla. On pitkät tavarajunat, ja valo on vain siellä veturin nokalla ja viimeisessä vaunussa jokin valo, ja muuten juna on täysin pimeä. Esimerkiksi rekka-autojen täytyy nykyään olla koko mitaltaan valaistuja. Tähänkin asiaan pitäisi saada korjaus, mutta se on nyt vähän eri asia.

Olen esittänyt näihin tasoristeysten puomivarustuksiin 250 000 euroa ensi vuodeksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Esittelen Kymen vaalipiirin kansanedustajien yhteisaloitteet. Olen toiminut tämän vuoden ajan vaalipiirin kansanedustajien yhdyshenkilönä; tästä johtuen halusin nyt nämä vielä esitellä.

Ensimmäiseksi "Määrärahan osoittaminen ydinvoimaloiden turvallisuuskoulutuksen ja -tutkimuksen kehittämiseen Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa". Teknillinen yliopisto Lappeenrannan kaupungissa on merkittävä toimija nimenomaan ydinteknologian tutkimuksessa, ja nimenomaan turvallisuuskoulutus ja -tutkimus on siellä keskeinen painopistealue. Tähän on esitetty lisää määrärahaa.

Toisena mainitsen aloitteen "Määrärahan osoittaminen Anjalankosken Keltakankaan eritasoliittymän rakentamiseen valtatiellä 15", joka kuuluu tähän valtatiesarjaan. Valtatie 15 on hankala tieosuus. Siellä myös nimenomaan on kiskoilta siirtynyt kuljetuksia kumipyörille, ja näin ollen ympäristön, turvallisuuden ja kestävän kehityksen näkökulmasta tilanne ei ole hyvä. Tässä, kuten aikaisemmatkin puhujat, viittaan siihen, että raskasta liikennettä pitäisi siirtää ja sitä toteuttaa nimenomaan rautateitse. Rautateiden kunto vaatii kohentamista.

Niin, nämä numerot: ensimmäinen mainitsemani oli 1085; seuraava, tuo Anjalankoski, 1088; tämä kolmas 1089 eli "Määrärahan osoittaminen hanketta valtatie 6 Lappeenranta—Imatra koskevan rahoitusmallin selvittämiseen".

Seuraava, 1090, "Määrärahan osoittaminen Loviisan ja Kotkan välisen tieosuuden suunnitteluun valtatiellä E18". Etenkin tuo E18:n itäinen osuus Loviisasta Kotkaan ja toisaalta sitten Haminan ohitus ja Haminasta itään rajalle on vahvasti keskeneräinen, ja tämän suunnitteluun kansanedustajat esittävät yhdessä rahaa.

Seuraavaksi talousarvioaloite 1094, "Määrärahan osoittaminen Kotkan Mussalon Kotolahden ratapihan rakentamiseen". Kotkan Mussalo on Kotkan syväsatama ja hyvin merkittävä. Suomen suurin vientisatama on tunnetusti Kotkassa. Kotkan—Haminan satamapari on keskeinen suuri satamakokonaisuus. Kotolahden ratapiha on kuitenkin pullonkaula; ei pystytä tekemään tarvittavia junia, jotka ovat kilometrinkin mittaisia ja ajavat kontteja ja bulkkitavaraa Venäjälle. Tarvitaan rahaa, että Kotolahden ratapiha saadaan kuntoon. Tässä on 20 miljoonaa euroa esitetty.

Edelleenkin talousarvioaloite 1096, ja ohitan sen nyt tässä vaiheessa ja siirryn talousarvioaloitteeseen 1103, "Määrärahan osoittaminen Parikkalan terveyskeskuksen päätoimipaikan peruskorjaukseen". Tämä kuuluu myöskin kaikkien Kaakkois-Suomen, siis Kymen vaalipiirin, kansanedustajien yhteisaloitteisiin.

Edelleen yhteisaloite on talousarvioaloite 1104, "Määrärahan osoittaminen kansallisen öljyntorjunnan osaamiskeskuksen toteuttamiseen verkostomallilla Kymenlaaksossa". Tämä on oikeastaan osa hallituksen ohjelman toteuttamista. Tiedämme, että hallituksen ohjelmassa on hyviä kohtia, ympäristönsuojelun puolella nimenomaan kansallinen öljyntorjunnan osaamiskeskus on tällainen. Se on odottanut toteuttamistaan. Se pitäisi toteuttaa. Esitämme, että Kymenlaakso on oikea paikka. Verkosto voi tukeutua osaltaan Porvooseen, mutta Anjalankoski ja Kotka ovat näitä Kymenlaakson pisteitä.

Edelleenkin talousarvioaloite 1105 on Kymen vaalipiirin yhteisaloite, "Määrärahan osoittaminen Meriturvakeskuksen perustamiseen Kotkaan sekä Suomenlahden ja sen rannikkoalueiden ympäristövahinkojen hallintaan". Tämä on tärkeä asia, kun tiedämme, että Suomenlahdella kulkee varsin pian 200 miljoonaa öljy- ja kemikaalitonnia vuodessa. Tähän tilanteeseen liittyy Öljyntorjunnan osaamiskeskus ja sellaisen kehittäminen. Tämä on vielä eri hanke kuin tuo Kansallinen öljyntorjuntakeskus.

Edelleenkin talousarvioaloite 1108 eli "Määrärahan osoittaminen Repoveden kansallispuiston luontokeskuksen suunnitteluun ja rakentamiseen". Repoveden kansallispuistohan on tosiasia vuoden 2003 tammikuun 1. päivän jälkeen, ja se on erityisesti eduskunnan aikaansaama kansallispuisto. Ympäristövaliokunnan toiminta tässä oli hyvin keskeinen. Nyt tuon kansallispuiston luontokeskus odottaa suunnittelua ja rakentamista, ja siihen esitetään määrärahaa.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, totean aivan lyhyesti talousarvioaloitteen 1100, jossa on määräraha sotainvalidien avopalvelun korvaamiseen. Nämä avopalvelut pyritään nyt hallituksen talousarvioesityksessä osin ajamaan alas, kysymys on siis sotainvalidien avopalveluista, ja tässä esitetään, että määräraha pidettäisiin entisellään. Sen ovat varsin useat kymmenet kansanedustajat kaikista puolueista, myös nimenomaan hallituspuolueista, allekirjoittaneet.

Sitten on edelleenkin talousarvioaloite 1084, jossa todetaan, että asehankintojen indeksisidonnaisuus pitää katkaista.

Edelleenkin myös Kymijoen eteläiseen osaan Koivukosken alueelle — Koivukoski on Langinkosken haaran pääosin rakennettu koski — pitää saada toimivat kalatiet, eli näitä kalatiehankkeita on eri puolilla.

Puhemies, talousarvioaloite 1087 liittyy Laatokan luonnonlohen nousun turvaamiseen Hiitolanjoessa ja siellä nimenomaan Hiitolanjoen Kangaskoskella. Tämä on Etelä-Karjalassa oleva merkittävä joki, jonka merkittävyys on biodiversiteetissä, luonnon monimuotoisuudessa. Se laskee Suomen puolelta Laatokkaan, ja jokeen nousee Laatokan luonnonlohi, ja ihan viime päivinä on todettu myös poikastuotantoa tällä alueella.

On koko joukko talousarvioaloitteita, joista myös on syytä mainita vielä talousarvioaloite 1093. Siinä on jo aikaisemminkin esitetty Vilniemen paikallistien jalankulku- ja pyörätien rakentaminen Haminassa. Hyvin tärkeä asia ei ole edennyt, vaikka olisi pitänyt ja on luvattu jne.

Viimeiseksi totean talousarvioaloitteen 1097 eli "Määrärahan osoittaminen Kouvola—Kotka—Kouvola-henkilöjunaliikenteen turvaamiseen". Varsin moni Kymen vaalipiirin kansanedustaja on tämän allekirjoittanut. Se ei kuitenkaan ole niin sanottu yhteisaloite. Siinä esitetään selvää rahasummaa, että tämä Kymenlaaksolle hyvin tärkeä hengen ja elämän väylä pidettäisiin liikenteessä. Se luo koko maakunnalle vahvuuden.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sitten näihin sosiaali- ja terveydenhuollon talousarvioaloitteisiin.

Ensiksi hieman sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnasta. Sosiaalialan osaamiskeskusten toiminta käynnistyi pysyvästi vuoden 2002 alussa. Osaamiskeskukset ovat kehittäneet sosiaalityötä osana valtakunnallista hanketta ja saaneet aikaan hyviä tuloksia. Vuonna 2004 ja 2005 osaamiskeskuksia on rahoitettu yhteensä 3 miljoonalla eurolla, mutta nyt hallitus esittää 500 000 euron leikkausta määrärahaan. Leikkausta ei ole perusteltu millään lailla, ja toteutuessaan se vaarantaisi hankkeiden jatkumisen. Esitänkin, että tämä leikattu määräraha palautettaisiin takaisin budjettiin. Nythän sosiaalialan osaamiskeskukset tekevät hyvin tärkeää työtä esimerkiksi sosiaalipäivystyksen kehittämisessä ja myöskin uusien lakivelvoitteiden toteuttamisessa kunnissa.

Olen tehnyt myöskin talousarvioaloitteen lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen sekä kuntien mielenterveyspalveluiden kehittämiseen osoitetun määrärahan saamiseksi. Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve kasvaa jatkuvasti. Nuoren ihmisen koko elämän kannalta oikea-aikainen ja osaava hoito on oleellisen tärkeä asia. Ellei hoitoon panosteta riittävästi, ongelmat kasvavat ja aiheuttavat inhimillisten kärsimysten lisäksi yhteiskunnan hoito- ym. kustannuksiin entistä rajumman nousun. Hallitus kuitenkin esittää, että kunnille lasten ja nuorten psykiatrian palvelujen valtionosuuksiin aiemmin suunnattu rahoitus poistettaisiin kokonaan. Poistettavaa määrärahaa ei esitetä korvattavaksi missään muussa kohdassa. Toteutuessaan esitys olisi kohtalokas, sillä säästö kohdistuisi hädänalaisiin lapsiin ja nuoriin. Samaa hallitus esitti jo kahtena aikaisempana vuonna, mutta eduskunnan voimakkaan tahdon perusteella määräraha säilyi.

Palvelujen tarve ei ole vähentynyt, se täytyy muistaa. Myöskään kuntien velvollisuudet eivät ole vähentyneet, vaan osittain jopa päinvastoin. Vuoden 2002 tilinpäätöksen mukaan lasten- ja nuortenpsykiatrian palvelujen valtionavustusten loppusumma oli 28 160 000 euroa. Sen jälkeen hoidon tarve on kasvanut oleellisesti. Silti tarkoitukseen varattiin vuoden 2003 varsinaisessa talousarviossa vain 4 700 000 euroa, vuoden 2004 talousarviossa varattiin 7 miljoonaa euroa ja vuoden 2005 talousarviossa 5 miljoonaa euroa. Olisinkin tässä esityksessä palauttamassa nyt tätä rahaa tänne vuoden 2006 budjettiin.

Olen tehnyt esityksen myös määrärahan osoittamiseksi terveyden edistämiseen. Miksi näin? Siitä syystä, että kansanterveyslaki, joka juuri hiljattain täällä hyväksyttiin, vahvistaa kuntien terveyden edistämisen panostuksia ja sitä toimintaa, ja siitä syystä siihen kyllä rahaa tarvitaan. Toinen syy, miksi olen tehnyt tämän talousarvioaloitteen, on se, että hoitotakuu näyttää syövän kaikki terveydenhuollon varat elikkä ennalta ehkäisevään työhön ei kyllä rahaa jää. Siitä syystä lisäisin määrärahaa tälle sektorille.

Sitten on talousarvioaloite määrärahan osoittamiseksi rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan. Valtioneuvoston linjauksissa veteraanipolitiikaksi vuosille 2004—2007 todetaan, että rintamaveteraanien itsenäisen selviytymisen tukemiseksi heidän kuntoutukseensa osoitetaan lisää voimavaroja, jotta kaikille kuntoutusta haluaville voidaan taata säännönmukainen vuosittainen kuntoutus.

Vuoden 2004 tilinpäätöksen saldo oli 35 788 000 euroa, ja edellä selostetun linjauksen perusteella vuoden 2005 talousarviossa määräraha korotettiin 47 788 000 euroon. Kuluvan vuoden osalta uusimuotoinen veteraanikuntoutus on lähtenyt matkaan kangerrellen. Siitä huolimatta useissa kunnissa määrärahat ovat loppuneet kesken, vaikka linjauksen mukaiseen vuosittaiseen kuntoutukseen olisi vielä halukkaita ja kuntoutukseen oikeutettuja. Toisaalta joissakin kunnissa kuntoutus tämän vuoden määrärahoilla on vasta alussa.

Edellä kerrotun takia kuluvan vuoden kuntoutusmäärärahojen riittävyydestä ei voida vielä tehdä luotettavaa arviota. Vielä ei voida ennakoida myöskään sitä, toteutuuko kuntoutettavien määrällinen tavoite, joka on 52 000 veteraania. Laitos- ja avokuntoutuksen hintojen nousu tulee myös osaltaan pienentämään kuntouttavien määrää. Vuosien 2006—2007 kuntoutuksia ollaan parhaillaan kilpailuttamassa. Arvioiden mukaan hintojen kohoaminen jatkuu edelleen. Koko tälle vuodelle varattu kuntoutusmääräraha saattaa siis loppujen lopuksi osoittautua veteraanipoliittiseen linjaukseen nähden jopa liian pieneksi.

Valtion vuoden 2006 talousarvioehdotuksessa hallitus esittää edellä kerrotuista tosiasioista huolimatta veteraanikuntoutuksen määrärahaan peräti 5 500 000 euron leikkausta. Myös Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta, Sotainvalidien Veljesliitto ry, Suomen Sotaveteraaniliitto ry, Rintamaveteraaniliitto ry ja Rintamanaisten Liitto ry ovat omana painavana kantanaan esittäneet pitävänsä ensiarvoisen tärkeänä, ettei veteraanikuntoutusmäärärahoja edellä esitettyjen perusteiden takia leikattaisi vuoden 2005 tasosta.

Mielestäni järjestöjen kanta on täysin oikea. Myös heidän perustelunsa ovat kiistämättömät. On aika korjata menneiden vuosikymmenten virheitä ja ainakin tältä osalta huolehtia siitä, että jäljellä olevat isänmaan pelastajat saavat oikeutta. Kyseessä on kunniavelan maksaminen. Veteraanisukupolvet eivät säästäneet itseään; säästäminen ei myöskään kuulu tähän asiaan. Olen sitä mieltä, että valtioneuvoston linjaus veteraanipolitiikaksi vuosille 2004—2007 on toteutettava tinkimättä ja varmasti. Tähän viittasi myös edellinen puhuja.

Olen tehnyt esityksen myöskin sotainvalidien puolisoiden kuntoutustoiminnasta. Ei sen kummempaa siitä, mutta varmasti nimikin jo sanoo, mistä siinä on kysymys.

Ja yksi aloite vielä tässä puheenvuorossa: määrärahan osoittaminen lääkäri- ja pelastushelikoptereiden toiminnan turvaamiseksi. Lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta on osoittautunut erittäin tärkeäksi toiminnaksi, jonka avulla pystytään pelastamaan ihmishenkiä, estämään vammojen pahentumista, nopeuttamaan hoitoon pääsemistä ja muutoinkin vähentämään inhimillistä kärsimystä. Helikopterien avulla lääkärijohtoinen ensihoito voidaan toimittaa nopeasti onnettomuuspaikalle ja tehostettu hoito pystytään aloittamaan mahdollisimman pienellä viiveellä. Tarvittaessa helikopterilla järjestetään myös potilaan nopea kuljetus.

Suomessa on tällä hetkellä kuusi lääkäri- ja pelastushelikopteria. Niiden toimintaa rahoitetaan muun muassa Raha-automaattiyhdistyksen, varojenkeräyksen ja vapaaehtoistoiminnan avulla. Tänä vuonna hallituksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön tekemien päätösten seurauksena Raha-automaattiyhdistyksen lentotoiminta-avustuksen ehdoksi asetettiin sairaanhoitopiirien osallistuminen pelastushelikopteritoiminnan lääkinnällisiin kustannuksiin.

Vuodenvaihteessa tuli voimaan myös EU:n määräys, jonka mukaan lääkäri- ja pelastushelikoptereiden on kuuluttava teholuokkaan 1. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koneen on pystyttävä nousemaan ilmaan yhdelläkin moottorilla. Tekninen vaatimustaso nousi myös muun muassa pimeätoiminnan ja huonojen sääolojen toimintavaatimusten osalta. Valtio on siis parin viime vuoden aikana toisaalta asettanut uusia vaatimuksia kalustolle ja sen myötä aiheuttanut kustannusten nousua. Toisaalta Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen jatkumiseksi eräät sairaanhoitopiirit on käytännössä pakotettu osallistumaan kustannuksiin. Kuitenkin hallitusohjelmassa luvataan kehittää lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa koko maassa ja siirtää pelastushelikopteritoiminnan rahoitus Raha-automaattiyhdistyksen avustusten sijaan valtion talousarviosta tapahtuvaksi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, ja taloudelliset resurssit tähän toimintaan ovat jopa vähentyneet. Siitä syystä esitän lisämäärärahaa ensi vuoden budjettiin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toimiva ja kunnossa oleva tieverkosto on osa suomalaista kansallisvarallisuutta, joten puheen pitäminen ja tieasioiden esillä pitäminen on erittäin tärkeä ja kannatettava asia.

Yleisesti ottaen liikenneverkon rakentaminen ja kunnossa pitäminen on erityisesti maaseudun elinmahdollisuuksien turvaamiseksi aivan välttämätöntä. Kun liikenneväylillä on paikallisen väestön tarpeiden lisäksi myös merkitystä matkailun kannalta, liikenneväylien merkitys korostuu entisestään. Lisäksi riittävän hyväkuntoiset tiet ovat välttämättömiä alueellisen yritystoiminnan turvaamiseksi.

Talousarvioaloitteessa 6/2005 "Määrärahan osoittaminen Rannantien peruskorjaukseen Evijärvellä" tarkoitettu tie on tällainen tie kaikista edellä mainituista kolmesta lähtökohdasta lähtien. Rannantie kulkee Inan kylästä Joutsenen ja Joensuun kautta Lahdenkylään ja on pituudeltaan noin 12 kilometriä. Tämän Evijärven ja ehkä koko järviseudun kauneimman tien peruskorjaustarve on aivan kiistaton. Pääosin hiekkapäällysteinen tie tulisi routavaarojen välttämiseksi peruskorjata kunnolla ja päällystää koko pituudeltaan. Huonokuntoisella, kapealla ja mäkisellä tiellä liikenneturvallisuus on vakavassa vaarassa. Tietä käyttävät kouluautot, turkistarhojen rehuautot, maitoautot, traktorit ja muut maatalousajoneuvot. Evijärven rannoilla on yhteensä 600 vapaa-ajanviettoasuntoa, joten tien varrella ja sen välittömässä läheisyydessä on kymmenittäin kesämökkejä ja kesäasukkaiden tuoma liikennelisäys osaltaan lisää tätä liikennettä. Merkillepantavaa on lisäksi, että Rannantie on merkittävä läpikulkutie kuljettaessa Kantatietä 68 elikkä Pietarsaari—Lappajärvi-tieltä Kantatielle 63 eli Kauhava—Ylivieska-tielle ja päinvastoin. Olen esittänyt vuodelle 2006 valtion talousarvioon 500 000 euron määrärahaa Rannantien peruskorjaukseen ja päällystämiseen Evijärvellä.

Talousarvioaloite 7/2005 on "Määrärahan osoittaminen Kantatie 63 perusparantamiseen välillä Evijärvi—Kaustinen". Kantatie 63 muodostaa tärkeän ja vilkkaan liikenneyhteyden Etelä-Pohjanmaalta Keski-Pohjanmaan kautta Pohjois-Pohjanmaalle. Tieyhteyttä käyttämällä on esimerkiksi lyhin matka Lapualta Ouluun. Kantatietä on kunnostettu molempien päiden osalta, sekä Kauhavan että Ylivieskan suunnasta. Evijärven ja Kaustisen väli on edelleen korjaamatta. Se on erittäin kapea ja mutkainen. Tie ei tällä osuudella täytä rakenteeltaan ja leveydeltään kantatieluokan vaatimuksia, ja tämä tieosuus on noin 30 kilometriä pitkä. Olen esittänyt 3,5 miljoonan euron määrärahan varaamista Kantatien 63 perusparantamiseen välillä Evijärvi—Kaustinen.

Talousarvio 8/2005 on "Määrärahan osoittaminen kevyen liikenteen väylän rakentamiseen Alajärven Luoma-aholla Kantatiellä 68 ja Luomantiellä". Alajärven Luoma-aholla liikenneturvallisuutta tulisi parantaa Kantatiellä 68 sekä Luomantiellä. Kysymyksessä on tällöin Kantatiellä 68 väli Luomantien eteläpuoleisesta risteyksestä pohjoispuolen risteykseen sekä Luomantiellä etelässä kantatieltä pohjoispuolelle kantatielle. Tällä alueella on tien varrella runsaasti asutusta ja teollisuutta. Alueella sijaitsee noin 350 työpaikkaa, joista suurin osa on Mäkelä Alu Oy:ssä sekä Rautaruukki Oyj:n Alajärven Luoma-ahon tehtailla. Myös ala-asteen koululaiset käyttävät tätä edellä mainittua tietä koulumatkoihin. Liikennemäärät ovat jatkuvasti kasvaneet kantatiellä, ja varsinkin raskas liikenne alueella on runsasta. Esitän 500 000 euron määrärahan varaamista kevyen liikenteen väylän suunnittelemiseen ja rakentamiseen.

Talousarvioaloite 9/2005 on niin ikään määrärahan osoittaminen kevyen liikenteen väylän rakentamiseen Lappajärven Itäkylässä Kantatiellä 68. Lappajärven kunnan alueella on tehty aloitteita ja esityksiä siitä, että liikenneturvallisuutta tulisi parantaa nimenomaan Kantatiellä 68 varsinkin asutun Itäkylän kohdalla. Kysymyksessä on tällöin liikennöitävä väli Itäkylän eteläpuoleisesta risteyksestä pohjoiseen niin sanottuun Takalan risteykseen asti. Tällä alueella on tien varrella runsaasti asutusta, ja lisäksi koululaiset, varsinkin ala-asteen koululaiset, käyttävät tietä koulumatkoihin. Tieosuudella on tapahtunut vuosien mittaan useita vakaviakin liikenneonnettomuuksia. Esitän 200 000 euron määrärahan varaamista kevyen liikenteen väylän suunnittelemiseen ja rakentamiseen Lappajärven Itäkylässä.

Talousarvioaloite numero 10 on Länsirannantien parantaminen ja peruskorjaaminen välillä Söyringin risteys, Lappajärvi, ja Kurejoki, Alajärvi. Tie kulkee Lappajärven länsipuolen nauhamaisen asutuksen läpi, jossa on sekä kauttakulku- että paikallisliikennettä. Viime aikoina erityisesti raskas liikenne, esimerkiksi turvekuljetukset Pietarsaareen, ovat lisääntyneet voimakkaasti. Samoin on merkillepantavaa, että etelästä Kuortaneen kautta pohjoiseen suuntautuva liikenne käyttää tätä Länsirannantietä niin sanottuna oikotienä. Tie on hyvin kapea ja mutkainen, ja se on pituudeltaan noin 35 kilometriä ja erityisesti talvisaikaan hyvin vaarallinen, eikä vakavilta onnettomuuksilta ole vältytty. Esitän 2,5 miljoonan euron määrärahan varaamista niin sanotun Länsirannantien peruskorjaamiseen Söyringin ja Kurejoen välille.

Talousarvioaloite numero 11 on "Määrärahan osoittaminen paikallistien 17471 peruskorjaamiseen Leppälänkylän ja Länsikylän välillä Kuortaneella ja Lehtimäellä". Tämä tieosuus on noin 12 kilometriä pitkä, ja tien kunto on huono, ja vuosittaiset painorajoitukset haittaavat tienvarren teollisuuden raskaita kuljetuksia. Paikallisen asutuksen lisäksi tien vaikutuspiirissä toimii noin 15 yritystä. Paikallistien välittömässä läheisyydessä on myös turvetuotantoalueiksi varattuja alueita. Tietä käytetään lisäksi kauttakulkuväylänä Kuortaneelta Järviseudun suuntaan. Esitän tähän tiehen 1 miljoonan euron määrärahan varaamista.

Sitten viimeinen tiealoite, numero 12/2005 on "Määrärahan osoittaminen paikallistien 17783 peruskorjaamiseen Tyynismaan ja Viinikan välillä Kortesjärvellä ja Kauhavalla". Tämä paikallistien raskas liikenne on myös lisääntynyt voimakkaasti, ja tähän ovat vaikuttaneet suuret turvetuotantoalueet, joita tien vaikutuspiirissä on useita. Esitän tähän tiehen myös miljoonan euron määrärahan varaamista.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todella hienoa kuulla edustajakollegoitten hyviä puheenvuoroja elämää lähellä olevista asioista ja niistä asioista, joita varten meidät on tänne eduskuntaan lähetetty ja valittu paikallisina edustajina itse kukin ja maakuntiemme edustajina.

Aivan kuten ed. Ahonen erinomaisessa puheenvuorossaan toi esille, vaikeita tieolosuhteita on tuolla hänen maakunnassaan, missä itsekin olen saanut myös liikkua. Voin mainita Keski-Suomestakin useammankin kohteen ja olen tuonut talousarvioaloitteella 689 esille määrärahan osoittamisen Keski-Suomen tiepiirille teiden perusparantamiseen ja päällystämiseen aivan samoilla perusteilla: puutavarakuljetukset, maaseudun asutus, loma-asutus, matkailu. Mutta Keski-Suomessa korostuu tämä turvekuljetus myös hyvin vahvana tekijänä ja samoin bioenergia. Puutavarayhtiöille on välttämätöntä, että puu kulkee metsästä melko nopeasti tehtaalle. Semmoisia entisaikojen varastoja ei kovinkaan paljon lopulta ole. Lumen alle varastointi sopii tiettyihin tuotantotarkoituksiin, mutta ei kaikkiin. Elikkä puuhuollon kannalta kaikella tieverkolla on suuri merkitys.

Olen nimennyt täällä muutamia tiekysymyksiä: Kivijärvi—Perho-väli yhdistää myöskin osaltaan kahden maakunnan alueita, Karstula—Soini, mutta sitten olen tuonut täällä myös esille Valtatie 18:n, joka olisi laajempi kokonaisuus aina Pietarista Jyväskylän ja Multian kautta Vaasaan ja laivalla sitten yli Merenkurkun Uumajaan ja edelleen Atlantille Trondheimiin saakka.

Tämä Valtatie 18, niin kuin mainos sanoo, pätkii välillä Multia—Ähtäri. Ahon hallituksen aikana tuo tie rakennettiin erinomaiseen kuntoon Petäjävedeltä Multialle ja on eräs Suomen parhaimpia valtatieosuuksia tällä hetkellä, mutta sitten mennäänkin vanhemmalle, kapeammalle, mutkaiselle ja mäkiselle tielle, kun siitä jatketaan Ähtäriin. Liikennemäärät ovat kyllä voimakkaasti kasvaneet, mutta kun siihen on pantu valtatien merkki — niin oikein kuin se toisaalta on ja niin välttämätön kuin se on tien linjauksen tiedottamiseksi — niin jollakin lailla tulee mieleen, että se on tienkäyttäjän harhauttamista, koska jos valtatien viitta on, niin odottaisi myöskin tiettyä tien kuntoa. Toivon, että tuo tie saisi ymmärtämystä osakseen puuttuvalta osuudelta.

Siihen liittyisi sitten Keuruu—Liesjärvi-tie, joka mahdollistaisi kahden seutukeskuksen ja kaupungin välisen suorimman yhteyden, joka tällä hetkellä on pääosin soratie, mikä on melko harvinaista, että kahden kaupungin suorin yhteys on soratie. Se on vielä kaiken lisäksi mutkainen ja mäkinen tie, jossa on todella niin pahoja mäkiä, että siellä on suorastaan jo Tielaitos pannut varoituksen, ettei raskailla rekka-autoilla lähde Ähtäristä päin Keuruulle tulemaan, vaan etsii sitten kiertoteitä muualta. Elikkä näkisin, että tässä on semmoinen kysymys, johonka pitäisi voida löytää määrärahat tavalla taikka toisella.

Tuo Keuruu—Liesjärvi-tie, joka liittyy Liesjärven kylällä tähän suunniteltuun Valtatie 18:aan, joka on nyt jo merkitty välille Jyväskylä—Seinäjoki, mutta jatkuisi edelleen sitten Vaasaan asti aikanaan, kun voitaisiin osoittaa, että se on sen kuntoinen tie. Tämä on myöskin Keski-Suomen kansanedustajien yhteisaloite, vaikka itse olen tuon tien naapurustosta ensimmäinen allekirjoittaja tälle aloitteelle.

Edelleen näen, että olisi hyvä saada Saarijärven ja Keuruun välinen suorin yhteys myöskin pikitiekuntoon Multian Sahrajärveltä aina sitten Saarijärven Pajupurolle. Aikoinaan Sahrajärveltä oli kansanedustaja Ahonen, vaikutti SDP:ssä ja syntyisin Jyväskylän maalaiskunnasta, ja sitten Saarijärven Pajupurolta oli keskustan Esko Härkönen. Toivon, että nyt tuo kahden kansanedustajan kotikylien väli saataisiin kuntoon ja myös Keuruun ja Saarijärven välinen suorin tie kuntoon. He tekivät aikoinaan hyvin ansiokasta työtä, nämä mainitut kansanedustajat, joten heidän perintöään olisi vain nyt aiheellista vaalia.

Sitten olen tuonut tämän kotitaajamani Haapamäen asioita. Haapamäkihän on edesmenneen Kalevi Sorsan synnyinpaikkakunta.

Toivon, että muun muassa tuohon Haapamäen elokuvatapahtumaan — josta aloitteen otsikossa käytän erheellisesti nimeä festivaali, siitä halutaan käyttää nimeä elokuvatapahtuma — sen rahoitukseen, saisimme sen pienehkön summan, jota tuolla aloitteella olen esittänyt. Me tulemme toimeen pienelläkin rahalla, mutta sitäkin tarvitaan, talkoopanosta ja tämmöistä muuta on saatu hienosti. Toivon, että myöskin talousarvioaloitteen kautta sitä vauhdittaisimme.

Haapamäellä on myös paitsi toimiva yhteiskoulu myös vanha yhteiskoulurakennus, jossa monet maan merkkihenkilöt ovat käyneet koulua, muun muassa aiempi eduskunnan pääsihteeri, valtiopäiväneuvos Ketola. Näkisin, että tuo rakennus pitäisi kunnostaa. Siinä olisi Keski-Suomen upein hirsirakennus kunnostettuna, jos jätetään kirkot pois. Näkisin, että siinäkin pienillä rahoilla voitaisiin saada ihan ihmeitä aikaiseksi.

Sitten Haapamäki tunnetaan höyryvetureistaan. Aikoinaan puolustusministeri Lasse Äikkäälle esitin, kun varikoilta Puolustusvoimat luovitti vetureita pois, että tehtäisiin Haapamäelle höyryveturivarikko. Hän sanoi, että tässähän on, Lauri, sellainen ajatus, että tuolla voisi olla matkailullistakin käyttöä, ja näin höyryveturit siirrettiin Haapamäelle, mutta ne jäivät yksin Keuruun kaupungin vastuulle. Kysymys on kuitenkin kansallisesta arvo-omaisuudesta, jollaista ei enää rakenneta. Jokainen yksilö on arvokas, ja jonkunlainen määräraha niittenkin kunnossapitoon olisi tarpeen. Sitä olen halunnut talousarvioaloitteella 686 tuoda esille.

Olen ollut virittämässä toissa keväänä hanketta Haapamäen uusi nousu -projektista, jolla osoitetaan, että yhdyskunta, jonka kaikki ennustivat kuolevan ja taantuvan, haluaa kaksinkertaistaa väkiluvun kymmenessä vuodessa. Toivon tällekin myötätuntoa, sillä valtion toimien johdostahan Haapamäki on menettänyt hyvin rajusti.

Toisin kuin että rahoja pantaisiin susivaaran takia lammastilojen aitauksiin, esitän paljon yksinkertaisempaa keinoa: palkkion maksamista suurpetojen kaatajille ja lainsäädännön muuttamista siten, että meillä päästäisiin vapaaseen suurpetojen metsästykseen, kuten olen tehnyt asiasta myöskin lakialoitteen. Meillähän tämä suurpetopolitiikka on sellainen, että ne ovat todella maaseudulla jo ongelma, ja kansa näkee varmasti tarpeen omankädenoikeuteen, ellei lainsäädäntö tässä asiassa voi muuttua noista EU:n määräyksistä.

Olen junaliikenneasioissa keskittynyt tällä kertaa vain tuohon Haapamäki—Parkano—Pori-rautatiehen, jolta liikenne pääosin on loppunut. Osaltaan voidaan puhua metsittyneestäkin radasta, osaltaan resiinamatkailuradasta. Näkisin, että se tulisi kokonaisuudessaan vesoa ja myös selvittää sen liikenteellinen käyttö kokonaisuudessaan. Sillähän on noin 40 prosentin osuudella vielä liikennettä, mutta kun liikenne on molemmista päistä poikki, niin on ymmärrettävää, että siinä tilanteessa ovat suunnitelmat koko radan paljonkin huonommasta kohtalosta. Toivon, että voitaisiin myönteisesti nähdä radan tuleva merkitys ja pyrkiä se säilyttämään ja tutkia sen käyttö, kun aikanaan tajutaan junaliikenteen arvo ja merkitys.

Talousarvioaloitteella 701 olen halunnut tuoda terveyskeskusten palvelutasoa esille ja myös sitä ongelmaa, että kun lääkärien yöpäivystyksiä on keskitetty, niin ne myöskin käyttäjistään etääntyvät. Jos on kovin vakava tilanne, liikenneonnettomuus tai tämmöinen, silloin mennään kyllä vaikka kauemmaksikin, mutta yksinäinen vanhus antaa sydämen olla hälyttävässä tilanteessa vaikka aamuun, varoo sitä ambulanssin kutsumista. Tämä on ongelma, että yöpäivystykset ovat joutuneet liian kauaksi. Tässäkin on arjen turvallisuudesta kysymys.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hieman vielä vammaispalveluista ja niihin esittämistäni määrärahoista. Elikkä 250 000 henkilöllä on merkittävä vamma tai toiminnan vajavuus Suomessa. Siitä syystä esitän, että osoitettaisiin lisämääräraha vammaispalveluiden tasapuolisen saatavuuden ja laadun kehittämiseksi. Julkisten palvelujen rahoitus aiheuttaa nyt ja tulevaisuudessa suuria yhteiskunnallisia haasteita. Kysymys ei ole yksinomaan vammaispalveluista vaan kaikkia suomalaisia koskettavista hyvinvointipalveluista. Ratkaisuja pyritään jatkuvasti löytämään monelta suunnalta, sillä yhtä, kaiken kattavaa ratkaisua ei ole.

Työllisyysasteella on suuri merkitys palvelujen turvaamiselle, mutta tarvitaan myös muita rakenteellisia toimia kustannusten karsimiseksi ja toimintojen tehostamiseksi. Esimerkiksi tietotekniikan hyödyntäminen terveyspalvelujen tuottamisessa on Suomessa pahasti jälkijunassa. Lukuisiin suunnitteluasteella oleviin hankkeisiin tulee investoida, ja niitä tulee toteuttaa nykyistä nopeammalla aikataululla.

Vammaispalvelujen kustannukset kasvavat tällä hetkellä noin 10 prosentin vuosivauhtia. Kustannusten kasvupainetta esiintyy erityisesti palveluasumisen ja tarvittavien tukipalvelujen järjestämisessä, mutta lisäksi myös suunnitellusta tulkki- ja avustajapalvelujen laajentamisesta. Kustannuskehitykseen vaikuttavat myös yleisen kustannustason nousu sekä henkilöstömenojen kasvu.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä jättää kustannusten nousun lähes yksinomaan kuntien maksettavaksi. Tämä on kuntatalouden kannalta kestämätön tilanne. Tästä syystä rahoitusjärjestelmää on syytä uudistaa kannustavampaan ja kansalaisten tasa-arvoista kohtelua tukevampaan suuntaan. Palvelujen parantamiseksi valtion tulee luoda kunnille nykyistä paremmat taloudelliset edellytykset vastata lakisääteisistä tehtävistään. Se tarkoittaa paitsi valtionosuuksien kasvattamista myös valtionosuusjärjestelmän muutosta.

Vuoden 2006 alusta tulee voimaan valtionosuusuudistus, jossa yhtenä uutena valtionosuuden määräytymisperusteena tulee olemaan kunnassa asuvien vammaisten lukumäärään perustuva kerroin. Kertoimen käyttöönotto on kannatettava uudistus, jonka avulla kuntakohtaiset erot kustannusten suhteen toivottavasti tasautuvat. Tämän kertoimen merkityksestä on kyllä tietysti toisenlaistakin mielipidettä, ja sitä varmasti joudutaan vielä arvioimaan, mutta toisaalta se on myös hyvä uudistus. Seuraava vaihe voisi olla valtionosuusjärjestelmän muuttaminen siten, että valtio maksaisi puolet kunnan vuotuisten vammaispalvelujen kokonaismenoista. Joka tapauksessa esitän nyt tässä määrärahalisäystä vammaispalveluiden tasapuolisuuden saatavuuden ja laadun kehittämiseksi. Olen tehnyt talousarvioaloitteen myöskin vammaisten tarvitsemien apuvälinepalveluiden kehittämiseksi.

Sitten talousarvioaloite, joka sananmukaisesti hintansa haukkuisi. Nimittäin olen tehnyt aloitteen määrärahan osoittamiseksi avustajakoirien koulutukseen. Näkövammaisten opaskoirien lisäksi Suomessa koulutetaan muun muassa vammaisille ja lyhytkasvuisille henkilöille tarkoitettuja avustajakoiria Raha-automaattiyhdistyksen tuen, kummitoiminnan ja avustusten turvin. Avustajakoirien tarve on suuri. Niitä joudutaan odottamaan todella pitkään, ja tällä hetkellä jonotus kestää vuosia. Koiria saadaan vuosittain nykyisillä resursseilla koulutettua vain hyvin pieni määrä. Uusien hakijoiden jonoa pidentää myös se, että eläkkeelle jäävän avustajakoiran haltija on yleensä etuoikeutettu saamaan uuden avustajakoiran. Avustajakoira lisää avustettavansa elämänlaatua merkittävästi. Se auttaa elämään itsenäisesti ja antaa turvaa liikkumiseen. Käytännössä avustajakoira vähentää suuresti myös henkilökohtaisen avustajan palkkausmenoja, joten voisi sanoa, että tähän osoitettu määräraha tulee kyllä takaisin.

Sitten vielä ihan lopuksi aloitteeni määrärahan osoittamisesta tarkastuslautakunnalle tulevien valitusten käsittelyn nopeuttamiseen. Tällä esityksellä pyrin muun muassa vammaisten elämään vaikuttamaan. Tarkastuslautakunta on sosiaalivakuutuksen erityistuomioistuimeen rinnastettava lautakuntatyyppinen muutoksenhakuelin, joka toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena muun muassa kansaneläkeasioissa ja Kansaneläkelaitoksen käsittelemissä kuntoutusasioissa sekä ylimpänä muutoksenhakuasteena muun muassa sairausvakuutusasioissa, lasten kotihoidon tukea sekä yksityisen hoidon tukea koskevissa asioissa.

Vuonna 2004 tarkastuslautakuntaan saapui lähes 14 000 valitusta, joista runsaat 8 200 koski Kelan ratkaisemia eläke-, hoitotuki- ja vammaistukiasioita. Valitusten käsittelyaika oli 7,4 kuukautta. Vuosina 2005 ja 2006 käsittelyaikojen ennakoidaan venyvän jopa 10 kuukauden mittaisiksi, vaikka Kelan omissa soveltavissa ohjeissa valitusten käsittelyn sanotaan kestävän keskimäärin 6 kuukautta. Kohtuuttoman pitkät valitusten käsittelyajat vaarantavat muun muassa vammaisten henkilöiden toimeentuloa ja oikeusturvaa. Käsittelyaikojen lyhentäminen onkin mielestäni välttämätöntä, ja siihen tuota määrärahaa olen esittänyt.

Keskustelu päättyy.