Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tehnyt aloitteen vanhuspalvelulaista. Lakialoitteen tavoitteena on taata ikääntyneille ihmisille yhdenvertaiset ja laadukkaat vanhuspalvelut koko maassa. Lisäksi lain tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikääntynyt voi elää itsenäisesti omassa kodissaan. Kotona hoitaminen on myös aina laitoksessa hoitamista edullisempaa.

Lakialoitteella velvoitettaisiin kunnat järjestämään ikääntyneille yli 65-vuotiaille, kotihoidon tarpeessa oleville kotihoito, asuipa henkilö kotona tai palveluasunnossa. Muutoksella myös ohjattaisiin ikääntyneiden palveluita kotona tapahtuviksi ja vähennettäisiin näin pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta. Samalla aloitteella pyritään lisäämään hoivan tarpeessa olevien valinnanvapautta asettamalla laissa tarkempia velvoitteita kunnille.

Nykyisin vanhusten kotipalvelut ovat täysin riittämättömiä. Suosituksista huolimatta kunnat eivät ole hoitaneet palvelujärjestelmäänsä niin, että vanhus voisi halutessaan asua kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Suurimman esteen kotona asumiselle synnyttävät ennen kaikkea riittämätön ja alati vaihtuva kunnallisen kotihoidon henkilöstö sekä vanhojen asuntojen esteellisyys, muun muassa puuttuvat hissit. Myös kotona asumiselle välttämättömien apuvälineiden saaminen vaihtelee kunnittain.

Nykyisin kunnan on arvioitava 80 vuotta täyttäneen palveluntarve. Lakiehdotuksessa palveluntarpeen arviointi laajennetaan 75 vuotta täyttäneisiin. Kun eläkeläisen toimintakyvystä huolehditaan varhain, se vähentää avun tarvetta vanhuusvuosina. Kunnallisen vanhainkodin hoidon keskimääräinen hinta oli vuonna 2004 vuorokaudessa noin 98 euroa per asukas, kunnallisen tehostetun palveluasumisen keskimääräinen hinta oli 40 euroa asukas ja kunnallisen kotihoidon kustannus puolestaan lähes 27 euroa asukas.

Jos kunnallisen kotihoidon velvoittavuutta lisätään ja tehdään siitä todelliseen tarpeeseen perustuvaa, niin hoidon voimavaroihin tarvitaan tässä vaiheessa noin 15 prosentin korotus. Kustannusten lisäys olisi arviolta 86 miljoonaa euroa. Tämä korotus esitetään lakiehdotuksessa kokonaan valtion maksettavaksi. Lakialoitteessa nostetaan lisäksi pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien käteen jäävä käyttövara 80 eurosta 100 euroon kuukaudessa. Kotihoidossa olevien käyttövaraksi esitetään 200 euroa.

Arvoisa puhemies! Stakesin tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin eri alueilla kuntien nettomenojen suhdetta väestön palvelujen tarpeeseen terveyden- ja vanhustenhuollossa. Eräs tutkimuksen tulos oli se, että kuntien kustantaman terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menot ovat kasvaneet nopeasti 2000-luvun alussa, reaalisesti keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa. Väestörakenteen muutos selittää runsaan viidenneksen terveyden- ja vanhustenhuollon kokonaismenojen kasvusta koko maassa vuosina 2000—2004. Alueelliset erot kuolleisuudessa, työkyvyttömyydessä ja muissa terveys- ja vanhuspalvelujen tarvetta kuvaavissa tekijöissä ovat edelleen suuria sairaanhoitopiirien välillä, ja erityisen suuria ne ovat kuntien välillä.

Vuodesta 1993 vuoteen 2004 suhteellinen palveluntarve on kasvanut eniten Lapissa, Länsi-Pohjassa sekä Kainuussa ja vähentynyt eniten Husin alueella ja Pirkanmaalla. Lapin ja Kainuun sairaanhoitopiireissä väestörakenteen muutos selittää menojen kasvusta jopa puolet. Väestörakenteen muutos on vaikuttanut menojen kasvuun vähiten Porvoon ja Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueilla, Helsingissä sekä Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiireissä.

Väestörakenteen muutos on vaikuttanut kuitenkin hyvin eri tavalla palveluihin. Ikä- ja sukupuolirakenteen muutos selittää vanhustenhuollon menojen kasvusta runsaat 60 prosenttia ja perusterveydenhuollon menojen kasvusta noin 42 prosenttia, mutta vain 11 prosenttia sairausvakuutuksen korvaamien lääkkeiden ja 18 prosenttia erikoissairaanhoidon menojen kasvusta.

Tulokset siis kertovat, että valtion rahoitusosuutta vanhustenhuollossa on lisättävä tuntuvasti, jotta eri alueilla asuvien ikääntyneiden palvelut turvataan yhdenvertaisesti. Sen lisäksi tulosten pohjalta voi arvioida, että lisäpanostukset kotihoitoon ja kotisairaanhoitoon olisivat todella järkeviä myös julkisten hoivamenojen hallinnan kannalta. Ikääntyneiden hoivassa on kysymys ennen muuta hoivan saamisesta myös ehtoopäivinä, mutta kysymys myös ikääntyneiden mahdollisuuksista elää täysipainoista elämää.

Sosiaali- ja terveysministeriön omassa selvityksessä neljän vuoden takaa todetaan, että vanhusten kotiin annettavat palvelut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa kuin laitoshoitoa on vähennetty. Vanhuspalvelujen keskeisimpiä haasteita on tavallisessa asunnossa asuvien vanhusten palvelujen kehittäminen sekä kuntouttava työote kaikissa palveluissa. Vuonna 2000 tavallisessa asunnossa asui yli 86 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Heistä ilman säännöllisiä palveluja asui lähes kolme neljästä.

Kotipalveluiden puuttumisen ohella ikääntyvien ihmisten elämää varjostavat yksinäisyys ja ylilääkintään liittyvät ongelmat. Iäkkäiden yksin asuminen on yleistä, niin kuin me tiedämme. Tieto, jonka mukaan vuonna 2000 hiukan yli puolet yli 75-vuotiaista naisista ja lähes kolmannes miehistä asui yksin, ilmenee STM:n omasta selvityksestä. Vanhusten ylilääkinnän ongelmaan kiinnitti huomiota muun muassa ministeri Hyssälän asettama selvityshenkilö, professori Kivelä, omassa raportissaan viime keväänä.

Väitän siis näitten tietojen pohjalta, että ikääntyneiden kotihoito ja kotisairaanhoito eivät tällä hetkellä ole sitä tasoa, että kiinnitettäisiin riittävästi huomiota ihmisten oikeuksiin ja mahdollisuuksiin elää täysipainoista elämää. Nykyisenlaisen tyhjäksi säästetyn kotihoidon tarjoaminen ikääntyville ei paranna elämänlaatua. Kotiin tarjottavia palveluja on kehitettävä parantamaan iäkkäiden ihmisten osallistumismahdollisuuksia ja kuntouttamista silloin, kun sitä tarvitaan, ja, arvoisa herra puhemies, tämä lakialoite on tehty, jotta saataisiin asia hoitoon.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite 51, vasemmistoliiton ryhmäaloite, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana on ed. Korhonen, on todella tarpeen. Jonkin aikaa sitten tehtiin gallup, jossa kansalaisilta kysyttiin, tarvitsevatko vanhukset lailla turvattua palvelua, pitääkö lailla turvata vanhuksille riittävät palvelut. Muistaakseni miehistä 94 prosenttia ja naisista 97 prosenttia oli sitä mieltä, että he tarvitsevat, ja se on merkki siitä, että kansalaisilla on kokemusta siitä, että vanhukset eivät saa riittävästi, kattavasti eivätkä yhdenmukaisesti palveluja kaiken kaikkiaan. On harmi, että täällä salissa nyt on vain opposition kansanedustajia tätä lakialoitetta käsittelemässä, koska olisi ollut tarpeen, että olisi saatu laajempikin keskustelu. Mutta uskon — tämä on niin huolella valmisteltu ja tämä on hyvin perusteltu lakialoite — että tämä tulee saamaan valiokuntatasolla kyllä arvoisensa kohtelun, ja näin tätä vanhusten hoivaa ja huolenpitoa voidaan todella viedä eteenpäin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuntematta aloitteen sisältöä mutta kuunnellessani ed. Korhosen puheenvuoroa ymmärrän ja näen, että aloite on asianmukainen ja tärkeä. Ja kun ed. Korhonen perusteli vanhemman kansan, vanhuksien, kotona asumisen tarvetta, perustetta ja kunniallista hoitoa ja mahdollisuutta tulla toimeen, niin minusta siinä oli sydäntä vähän enemmän kuin vasemmistoliitolla yleensä näihin asioihin on olemassa. Mutta kun katson tätä salia, niin kovin näyttää olevan kuitenkin pieni tämä edustus vasemmistoliitostakin täällä tätä asiaa ajamassa. Tosin täytyy uskoa, että koko ryhmä on luottanut parhaisiin edustajiinsa, kun ovat edustajat Korhosen ja Uotilan tänne jättäneet taikka lähettäneet.

Toivon aloitteellenne menestystä, koska siinä on sen verran sydäntä, että itsekin voin olla erinomaisen hyvin siinä mukana, vaikka nyt tällä kertaa en oikein välttämättä tiedäkään, kuulunko hallituspuolueisiin vai oppositiopuolueisiin. Mutta kun kohta kirjoitan tämän anomuksen puhemiehelle, niin sen jälkeen kuulun sitten todennäköisesti oppositiopuolueisiin ja olen mukana teidän matkassanne todistamassa sitä, ettei hallitus ole lähellekään niin oikeassa kuin mitä se tätä ennen on minunkin puheissani joskus sympatiaa saanut.