Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan kansainvälisten asiain foorumin tämän vuotisen täysistuntokeskustelun aihe on ajankohtainen, ja toivon, että myös seurauksiltaan kauaskantava. Maapallon pohjoisilla alueilla on käynnissä nopea, ympäristöllinen, taloudellinen ja geopoliittinen muutos, jonka seurauksena arktisen alueen profiili tulee lähivuosien ja vuosikymmenten aikana radikaalisti muuttumaan. (Hälinää)

Ei tunnu oikein sanoma menevän pe-rille.

Eli siis maapallon pohjoisilla alueilla on käynnissä nopea ympäristöllinen, taloudellinen ja geopoliittinen muutos, jonka seurauksena arktisen alueen profiili tulee lähivuosien ja vuosikymmenten aikana radikaalisti muuttumaan. Suomen on oltava valmiina muutokseen.

Ulkoasiainvaliokunnan delegaatio palasi juuri jokasyksyiseltä matkaltaan Yhdysvaltoihin. Matkan aikana keskusteltiin myös arktisen alueen merkityksestä. Voin kertoa, että tätä mietintöä kohtaan, jota nyt olemme käsittelemässä, tunnettiin Washingtonissa siinä määrin suurta mielenkiintoa, että se pyydettiin myös State Departmentin käyttöön, ja olemme sen luvanneet sinne toimittaa tietenkin englanninkielisenä käännöksenä. Tätä voi pitää mielestäni oivallisena osoituksena paitsi valiokuntamatkojen tarpeellisuudesta myös eduskunnan kyvystä nostaa tärkeitä asioita laajempaankin keskusteluun. Katsomme, että Suomessa on nyt laajan keskustelun ja päätösten paikka arktisten asioitten osalta.

Ulkoasiainvaliokunnan mielestä arktisen alueen merkitys Suomelle kasvaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen arktisen politiikan tavoitteet ja voimavarat määritellään ja osoitetaan riittävän selkeästi ja että politiikan toimeenpanoa ohjataan ja seurataan johdonmukaisesti.

Olemme viitoittaneet toimenpiteitä tavoitteitten saavuttamiseksi. Arktisen alueen merkityksen kannalta tämän hetken ja tulevaisuuden painopisteet liittyvät ilmaston lämpenemisen ohella alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja liikenneyhteyksien avautumiseen. Arktisten valtioiden ja alueen alkuperäiskansojen lisäksi alueen ulkopuolisten toimijoiden mielenkiinnon voidaan olettaa voimakkaasti kasvavan. Muutoksen merkittävänä piirteenä on pidettävä sen rauhanomaisuutta, sillä vaikka alueen valtioilla on hyvin huomattavia ja suuria sotilaallisia etujakin valvottavanaan, on hyvin todennäköistä, ettei alueella tulla näkemään tulevaisuudessakaan konflikteja, vaan enemmänkin yhteistyötä.

Arktisen alueen valtavat maa- ja merialueet ovat maapallon ympäristölle ja ilmastolle tärkeitä ja elintärkeitä, mutta kyllä hyvin haavoittuvia osia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo tuntuneet arktisilla alueilla voimakkaammin kuin muualla, mutta ennusteiden mukaan muutos tulee vain kiihtymään. Valiokunta painottaa mietinnössään, että päätavoitteena on oltava ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten torjuminen ja niiden lievittäminen sekä väistämättömiin muutoksiin sopeutuminen. Haastavista luonnonolosuhteista huolimatta arktisen alueen käyttö tulee lisääntymään. Jäämeren rantavaltiot ja muutkin toimijat ovat hyvin kiinnostuneita alueen luonnonvarojen, erityisesti öljy- ja kaasuesiintymien, hyödyntämisestä. Jään sulamisen myötä pohjoiset väylät, koillis- ja myös luoteisväylä, avautuvat purjehdukselle mahdollistaen huomattavan kokonaisaikasäästön rahdin kuljetuksessa Aasiasta Eurooppaan. Kustannussäästöjen ohella voidaan saavuttaa huomattavia vähennyksiä myös merenkulun kokonaispäästöissä.

Arktisen alueen nykyistä laajempi taloudellinen hyödyntäminen edellyttää paitsi tiukkojen ympäristönormien noudattamista myös investointeja uuden teknologian ja infrastruktuurin kehittämiseen. Alueen kansainvälisestä hallinnosta on sovittava sellaisella tavalla, joka varmistaa arktisten valtioiden ja alkuperäiskansojen edut, mutta myös mahdollistaa muiden toimijoiden toiminnan alueella. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä Suomella on hyvät mahdollisuudet ottaa jopa eräillä alueilla suunnannäyttäjän rooli arktisissa kysymyksissä.

Suomella on ollut perinteisesti vahva rooli arktisen alueen yhteistyön edistäjänä. Jäsenyys EU:ssa ja hyvät suhteet Norjaan ja Venäjään takaavat sen, että Suomen ääntä myöskin kuullaan. Poliittisesti asemamme on vahva, mutta sen lisäksi tarvitaan myös oikein suunnattuja toimenpiteitä elinkeinoelämän valmiuksien varmistamiseksi. Asiantuntijakuulemisten perusteella on todettava, että valiokunta on huolestunut arktisen teollisen osaamisen säilymisestä Suomessa. Valiokunta katsoo, että arktisen teollisen osaamisen kehittämiseen on edelleenkin Suomessa paljon mahdollisuuksia, mutta tässä onnistuminen edellyttää muun muassa tutkimukseen panostamista, kotimaisia tilauksia ja aktiivista kansainvälisiin pohjoisiin hankkeisiin verkottumista. Niin ikään liikenneyhteyksien kehittämiseen olisi myös syytä panostaa. Erityisesti pohjoisen itä—länsi-suuntaisen rautatieyhteyden avaaminen ja Luoteis-Venäjälle suuntautuvien lentoyhteyksien parantaminen ovat tärkeitä hankkeita, jotka tulisi pitää aktiivisesti esillä valtionjohdon ja Venäjän johdon tapaamisissa.

Herra puhemies! Kahdeksasta arktisesta valtiosta vain Suomi ja Ruotsi eivät ole laatineet kansallista arktista strategiaa. Valiokunnan yksimielisen kannan mukaan valtioneuvoston tulee viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin arktisen strategian laatimiseksi Suomelle. Valiokunta ehdottaa mietinnössään, että eduskunta edellyttää valtioneuvostolta selontekoa Suomen arktisen alueen politiikasta. Selonteko tulisi laatia viipymättä ja käsitellä viimeistään ensi vuoden aikana, jotta tämä eduskunta ehtii ottamaan siihen kantaa ennen vuoden 2011 vaalikiireitä.

Valiokunta pitää perusteltuna ja esittää myös arktisen neuvottelukunnan asettamista. Tarvitaan toimielin, joka voi koordinoida Suomen toimintaa arktisella alueella. Valiokunnan mielestä neuvottelukunnassa tulisi valtionhallinnon ohella olla edustettuina ainakin myös maakuntien edustajat, saamelaiskäräjät, tiedeyhteisö, elinkeinoelämä ja muut keskeiset toimijat pohjoisella alueella. Neuvottelukunnan asettaminen tulisi tehdä ensi tilassa, viipymättä.

Ulkoasiainvaliokunta on halunnut perehtyä arktisen alueen kysymyksiin todella perusteellisesti. Arktisen teeman ottaminen eduskunnassa laajalti keskusteluun on osoitus siitä, että eduskunta voi hyvin toimia suunnannäyttäjänä keskeisissä globaaleissa ja kansallisissa kysymyksissä eikä aina vain kommentoida hallituksen esityksiä.

Markku Laukkanen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, tämä "Suomi ja arktiset alueet" on erittäin perusteltu ja ajankohtainen teema kansainvälisten asioiden täysistuntokeskustelulle tänään, varsinkin, kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa esittelypuheenvuorossaan mainitsi, eduskunta on mitä merkittävin suunnannäyttäjä tässä poliittisen linjan luomisessa tästä eteenpäin.

Tämän kahdeksan valtion alueelle ulottuvan alueen taloudellinen, poliittinen ja ekologinen merkitys kasvaa kaiken aikaa. Alueen hyvin merkittävät luonnonvarat: öljy, kaasu, mineraalit, metsät, ovat alueen valtioiden kasvavan kiinnostuksen kohteena. Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin tärkeänä, että alueen valtiot sitoutuvat laajalla tavalla YK:n merioikeusyleissopimukseen, sillä se muodostaa kansainvälisen oikeudellisen pohjan pohjoisten merialueiden kattavalle ja monipuoliselle hyödyntämiselle.

Energiapolitiikan merkityksen vahvistuminen kansainvälisessä politiikassa korostaa arktisten alueiden ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia, sillä maapallon vielä löytämättä olevista öljy- ja kaasuvaroista neljänneksen, siis peräti neljänneksen, arvioidaan löytyvän juuri arktisilta alueilta. Arktisen alueen ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolin kasvaessa onkin tärkeä tavoite, että sen seurauksena ei ole alueen militarisoituminen, ja tähän tarvitaan laajaa, globaalista yhteistä tahtoa ja sitoutumista.

Energiaan liittyvät intressit sekä ilmastoon ja ympäristöön kohdistuvat haasteet edellyttävät alueen valtioilta tiivistyvää kansainvälistä yhteistyötä. Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin hyvin tärkeänä Arktisen neuvoston aseman vahvistamista keskeisenä yhteistyöfoorumina ja myöskin puheenjohtaja Salolaisen mainitseman neuvottelukunnan perustamista kattavalla kokoonpanolla. Suomen vaikuttamisen kannalta on myös tärkeää, että Euroopan unioni ottaa entistä aktiivisemman roolin arktisessa politiikassa. EU:n komissio voisi olla myös Arktisen neuvoston tarkkailijajäsen, ja unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistuminen antaakin Euroopalle mahdollisuuden linjata ja vaikuttaa arktisen alueen kehitykseen entistä konkreettisemmalla tavalla. Niinpä yhteisen arktisen politiikan luominen unionille on luontevaa, ja sen täytyy olla uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ensisijaisella asialistalla.

Herra puhemies! Monet arktisen alueen valtiot ovat luoneet kansallisia strategioita arktiselle politiikalleen. Näissä strategioissa nousee esille taloudellisia, poliittisia ja ympäristönsuojeluun liittyviä intressejä. Myöskin meidän suomalaisten on profiloiduttava aktiivisen arktisen politiikan harjoittajina, jotka huolehtivat alueen ja sen asukkaiden hyvinvoinnista ja Suomen elinkeinoelämän mahdollisuuksien edistämisestä. Arktisen alueen taloudellisen toimeliaisuuden kasvu tarjoaa suomalaisille yrityksille monia mahdollisuuksia useilla eri sektoreilla.

Otan muutaman esimerkin. Pohjois-Suomen elinkeinoelämän ja työllisyyden kehityksen kannalta on merkittävää, että suomalaiset pystyvät hyödyntämään Barentsin ja Murmanskin alueiden kasvavat mahdollisuudet. Öljy- ja kaasuteollisuuden sekä kaivosteollisuuden investoinnit ja erilaiset infrastruktuurihankkeet tarjoavat työtä ja toimeentuloa. Liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen on välttämätöntä sekä Pohjois-Suomessa että Suomen ja Venäjän välillä, jotta suomalaisilla yrityksillä on riittävät edellytykset osallistua muun muassa Barentsin alueen hankkeisiin. Myös suomalaista kylmä- ja talviteknologian osaamista on edelleen kehitettävä eri aloilla, jotta pysymme mukana kilpailussa alueen investointihankkeista.

Puhemies! Tämä arktinen aluehan lämpenee kolme kertaa nopeammin kuin maapallon muut alueet. Jään sulaminen ja uudet teknologiat lisäävät alueen luonnonvarojen käyttöä ja uusien laivareittien avaamista. Jäämeren sulaminen tullee avaamaan Koillis- ja Luoteisväylän sekä trans-arktisen väylän nykyistä laajempaan käyttöön. Ilmastonmuutoksen, lisääntyvän laivaliikenteen, energiavarojen hyödyntämisen ja taloudellisen aktiviteetin kehittymisen myötä on otettava entistä painavammin huomioon kaikki ympäristönäkökohdat. Arktisen alueen asukkaiden, erityisesti alkuperäiskansojen, elinkeinot kuten poronhoito ja kalastus ovat riippuvaisia luonnonoloista, ja nämä muutokset vaikuttavat myös alueelle tärkeän matkailun kehittymiseen. Niinpä alueen mailla onkin erityinen vastuu huolehtia arktisen alueen kestävästä kehityksestä ja paikallisen elämänmuodon säilymisestä.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Arktisen alueen taloudellisen merkityksen kasvun myötä rannikkovaltioilla on suuri intressi huolehtia aluevalvonnasta, meriturvallisuudesta ja turvata suvereniteettinsa pohjoisilla merialueilla. Suomi haluaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan edistää pohjoisten alueiden vakautta, ja Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämisen näkökulmasta on tärkeää, että Suomi osallistuu täysimääräisellä tavalla pohjoismaiseen turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen arktisesta politiikasta on laadittava kattava selvitys ja tuotava se ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaisella tavalla eduskunnan käsittelyyn vielä kuluvan vaalikauden aikana. Selvityksen on pidettävä sisällään Suomen linjaukset arktisen politiikan, talouden ja ympäristön haasteista sekä tarvittavista toimenpiteistä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Ulla Karvo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktisten alueiden merkitys monipuolistuu ja kasvaa jatkuvasti. Ilmaston lämpenemiseen liittyvä ympäristöllinen muutos näkyy monella tavalla arktisella alueella. Alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen kohdistuu suuria odotuksia, ja globaalistikin merkittäviä tulevaisuuden mahdollisuuksia liittyy myös Koillis- ja Luoteisväylien aukeamiseen.

Suomen kannalta on erityisen tärkeää nähdä arktiset alueet yhtenä kokonaisuutena, missä kaikkien alueen valtioiden tulisi toimia tiiviissä yhteistyössä alueen taloudellisten voimavarojen hyödyntämiseksi ympäristön ja alkuperäiskansojen oikeuksien kannalta kestävällä tavalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on Arktisen neuvoston rooli keskeinen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää, että neuvosto jatkaa kaikkien kahdeksan arktisen valtion voimin yhteistyötään. Yhtä lailla tärkeää on se, että Arktisen neuvoston toimintaan osallistuisi jatkossakin keskeisiä tarkkailijoita. Alueen kehittämisen näkökulmasta ja myös Suomen kansallisen edun kannalta olisi tärkeää saada EU mukaan tarkkailijastatuksella.

Suomelle Arktisen neuvoston toiminta luo erinomaisen mahdollisuuden yhteensovittaa omia kansallisia tavoitteitaan toisaalta Euroopan unionin ja toisaalta Venäjän kanssa. Asian merkityksellisyyden vuoksi tulisi kansallisen toimintamme perustua huolella laadittuun arktisten alueiden strategiaan, mihin ulkoministerimmekin on syyskuun lopulla Arktisessa keskuksessa Rovaniemellä pitämässään puheessa viitannut.

Arvoisa puhemies! Venäjä panostaa huomattavasti arktisen alueen kehittämiseen ja aktiiviseen hyödyntämiseen. Alueen hyödyntäminen edellyttääkin investointeja niin perusinfrastruktuuriin ja palveluihin kuin myös arktisille alueille soveltuvaan tuotantoteknologiaan. Suomella ja suomalaisilla yrityksillä on varmasti paljon tarjottavaa alueen kehittämiselle. Barents-yhteistyöllä on suuri merkitys Pohjois-Suomen kehittymiselle.

Aktiivinen toiminta arktisella alueella edellyttää suomalaistenkin toimijoiden näkökulmasta riittäviä liikenneyhteyksiä. Ulkoasiainvaliokunta onkin kiinnittänyt huomiota Pohjois-Suomen ja Barentsin alueen riittämättömiin liikenneyhteyksiin ja nostanut esiin muun muassa rautatieyhteyden Suomesta Venäjälle, jotta suomalaisten toimijoiden pääsy Barentsin alueen hankkeisiin mahdollistuisi. Kuljetusyhteyksien kehittäminen on haasteena myös Pohjois-Suomen suunnitteilla olevien useiden kaivoshankkeiden näkökulmasta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä myös arktisen alueen monitieteinen tutkimus on tärkeää. Suomessa on erityisen korkeatasoista osaamista arktisen tutkimuksen ja koulutuksen alalla.

Arvoisa puhemies! Arktisen alueen kehittäminen on ympäristöllinen ja taloudellinen, mutta myös turvallisuuspoliittinen haaste. Mitä merkittävämmät taloudelliset mahdollisuudet alueen hyödyntämiseen sisältyy, sitä merkittävämmäksi muodostuu myös alueen turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomen tuleekin osana Pohjoismaista Barents- ja EU-yhteistyötä pyrkiä pitämään yllä alueella vallitsevaa vakautta. Mitä tiiviimmäksi alueen kehittämiseen tähtäävä monialainen kansainvälinen yhteistyö saadaan, sitä vakaampana arktiset alueet säilyvät.

Päivi Lipponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu arktisen alueen kehityksestä edellyttää mielikuvakartan vääntämistä. Jos sijoitetaan Pohjoisnapa keskiöön, niin Suomi on arktisen alueen ytimessä Venäjän, Norjan, Ruotsin, Islannin, Tanska-Grönlannin, Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Tähän asti pohjoiset merialueet ovat olleet merkityksellisiä lähinnä sotilaallisessa mielessä. Edelleen alueella partioi yhdysvaltalaisia, brittiläisiä, ranskalaisia ja venäläisiä ydinsukellusveneitä. Edelleen ohjusten lentoreitit kulkevat alueen yli. Koska ydinaseet kuuluvat Venäjän vuoteen 2025 ulottuvaan varusteluohjelmaan, Kuolan niemimaan tukikohtien merkitys tulee Venäjällä säilymään.

Ilmastonmuutos, energian saatavuus ja globaalin talouden laajeneminen nostavat arktisen alueen mielikuvakartan myös poliittisen päätöksenteon keskiöön. Pohjoisnavan jääpeite on sulanut nopeata tahtia. Jään sulaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta, sillä avoin meri imee ja varastoi lämpöä. Kehityksellä on useita seurauksia.

Arktisella alueella sijaitsevien luonnonvarojen merkitys kasvaa. Venäjän talous tulee olemaan hyvin kauan luonnonvaratalous. Nykykäytöllä Venäjän kaasuvarantojen oletetaan kestävän 80 vuotta. Jamalin niemimaan suuret kaasuvarat ja Barentsinmeren Štokmanovskojen kaasukenttä sijaitsevat arktisella alueella vaikeiden luonnonolojen keskellä. Niiden käyttöönottoa valmistellaan.

Maailmankaupasta kuljetetaan meritse noin 90 prosenttia. Alusten määrän arvioidaan nousevan 50 000:een 2020-luvun lopussa. Arktisen alueen jääpeitteen sulaminen merkitsee pohjoisten merireittien avautumista. Koillisväylä ja Luoteisväylä tarjoavat kaksi merkittävää kilpailuetua: ne ovat lyhyempiä ja kulkevat kaukana maailman nykyisistä kriisipesäkkeistä. Koillisväylä voi avautua ympärivuotiseen käyttöön jo 5—10 vuoden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Arktisen alueen kehitys luo uusia haasteita alueen hallinnolle ja alueen kestävälle kehitykselle. Näihin haasteisiin Suomi voi tarjota tietoa kumppanuuden kautta.

Suomen tulee olla aktiivinen tekijä ja osallistuja arktisen alueen kehittämisessä. Erityisesti Venäjän talous avaa suomalaiselle osaamiselle suuret mahdollisuudet. Suomen telakkateollisuudella on vahva arktisen osaamisen perinne. Nyt tarvitaan tutkimus-, tuotekehitys- ja pilottihankkeita osaamisen vahvistamiseksi. Suomen ja Venäjän yhteistyön perinne saisi uuden alun yhteisistä tutkimusprojekteista, logistiikka- ja kuljetuskumppanuuden parantamisesta.

Suomessa on ymmärrettävä Barentsin alueen vahvistuminen. Suomen puolelle on rakennettava infrastruktuuria, kun Murmansk ja Kirkenes nousevat uusiksi rotterdameiksi. On varmistettava, että Suomi pääsee syntyvän talouskasvun imuun.

Norjassa on laadittu High North -strategia, jossa Norjan intressit liitetään sekä strategisiin että taloudellisiin intresseihin ja yhteistyöhön Venäjän kanssa. Suomelle on laadittava oma arktinen strategia, jossa esitetään tavoitteet ja toimet päämäärien saavuttamiseksi. Strategia ei saa olla vain toivekokoelma, vaan siihen on sisällyttävä jämäkät keinot päämäärien saavuttamiseksi.

Parhaillaan EU:n komissio selvittää Itämeri-yhteistyön ja pohjoisten alueiden yhteistyön rakennetta. Tätä rakennetta on yksinkertaistettava ja tehostettava. Näin saadaan suurempi tehokkuus pohjoisten alueiden yhteistyöhön.

Tällä hetkellä Rovaniemen yliopisto ja Arktinen keskus ovat uranuurtajia arktisessa osaamisessa. Arktinen keskus on monitieteinen tutkimus- ja tiedekeskus, joka kouluttaa arktisen alueen ja globaalin muutoksen asiantuntijoita. Se on asiantuntija Arktisen neuvoston ja Barentsin euroarktisen neuvoston työssä. Valitettavasti Arktisen keskuksen rahoitustilanne on vaikeutunut.

Alasajon sijasta Arktisesta keskuksesta on rakennettava entistä dynaamisempi. Sen tulee verkottua aktiivisesti niin Suomen kuin Norjan ja Venäjän sekä muiden pohjoista tutkimusta harjoittavien yliopistojen kanssa. Tavoitteena on oltava se, että Suomen Arktisen keskuksen toiminnot muodostavat Euroopan arktisen tietokeskuksen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnostus arktista aluetta kohtaan kasvaa nopeasti. Esimerkiksi Norjalla on Murmanskin-konsulaatissaan jopa 10 lähetettyä ja 14 paikallista palkattua työntekijää. Suomella on omassa konsulaatissaan 2 lähetettyä, ja asemamaasta palkattuja meillä on siellä ollut 9. Nyt ihan viime aikoina Suomi on sentään lisännyt yritysmaailman ekspertillä omaa edustautumistaan Murmanskissa, mikä on hyvä ja tärkeä askel.

Suomella on pohjoisena maana tarvetta aktivoitua arktisen alueen kysymyksissä. Tarvitsemme myös lisää tutkimustietoa tuosta alueesta ja siellä tapahtuvista suurista muutoksista. Kummallista kyllä opetusministeriö on lokakuussa tehnyt päätöksen vähentää vuosina 2010—2012 Lapin yliopiston yhteydessä toimivan Arktisen keskuksen valtakunnallista rahoitusta merkittävästi, yli 1,5 miljoonasta vuodessa miljoonaan euroon vuodessa. Tämä leikkauspäätös tulee torjua peruuttamalla se, ja kaikkien tahojen tulee tukea Arktisen keskuksen hanketta päästä Euroopan arktiseksi tietokeskukseksi. Sen luomista on esittänyt Euroopan unionin komissio arktisessa tiedonannossaan. Ulkoministeri Stubb on ansiokkaalla tavalla tässä ollut jo asialla, ja toivon, että kaikki tahot tekevät tässä nyt voitavansa. Olisi tärkeää, että Suomella olisi näin merkittävä asema arktisen alueen tutkimuksessa.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen vaikutukset arktisella alueella tulevat olemaan dramaattiset, ja sitä ne ovat jo tähänkin saakka olleet. Jään pohjoisilla merillä sulaessa avautuu mahdollisuus suoriin laivayhteyksiin. Koillisväylän arvioidaan avautuvan ympärivuotiselle laivaliikenteelle jo 5—10 vuoden kuluessa ja Luoteisväylänkin 10—20 vuoden kuluessa. Kauppamerenkulun olosuhteet tulevat kuitenkin säilymään noilla alueilla hyvin vaikeina. Siksi Suomen on syytä suojella ja vahvistaa myös telakkaosaamistaan.

Tiedossa jo olevat öljy- ja kaasuvarannot arktisilla alueilla ovat valtavat, vaikka Murmanskin alueella merellä olevan Štokmanovskojen yli 3 000 miljardin kuutiometrin kaasukentän hyödyntäminen tulee tapahtumaan venäläis-norjalais-ranskalaisen yhtiön toteuttamana jättihankkeena. Siihen liittyy kuitenkin niin paljon muita rakennusprojekteja ja investointeja, että työtä riittää varmasti myös suomalaisyrityksille. Jotta tässä päästään eteenpäin, Lapin ja Murmanskin alueelle pitää saada ehdottomasti lentoyhteys. Eivät nykyajan yritysjohtajat ehdi rytytystiellä useita päiviä olemaan ennen kuin asia on tullut hoidetuksi. Myös ratayhteyttä Sallasta Kantalahteen tulee edistää.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tukee ministeri Väyrysen esille ottamaa ja ulkoasiainvaliokunnan esittämää ehdotusta arktisen neuvottelukunnan muodostamisesta. Tuemme myöskin esitystä selonteon antamisesta eduskunnalle.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktisten alueiden ympäristökriisi on tosiasia. Ilmastonmuutoksen vaikutus on dramaattisimmillaan juuri arktisilla alueilla, joilla keskilämpötilojen nousu on sulattanut jäätiköitä, vähentänyt lumipeitettä ja siirtänyt ikiroudan rajaa pohjoisemmaksi. Myös valtamerten virtauksissa on havaittavissa muutoksia. Jo ennen ilmastonmuutoksen nopeutumista arktiset alueet ovat kärsineet muista ympäristömuutoksista. Ajatellaanpa vaikka 60-luvun ydinkokeita Novaja Zemljan saarella, alueen vesien käyttöä ydinjätteen dumppaukseen tai ilman ja veden saasteiden kaukokulkeutumista pohjoisille alueille. Sen vuoksi vihreät pitävät tärkeänä, että arktisia kysymyksiä tarkastellaan ennen muuta ympäristönsuojelun näkökulmasta. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja sen uhkien minimoiminen on myös arktisesta näkökulmasta avainkysymys, ja Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyy näidenkin alueiden tulevaisuuden vuoksi suuria odotuksia.

Arktisille alkuperäiskansoille nämä ympäristömuutokset ovat olleet erityisen huolestuttavia. Tämän vuoksi on kaikin keinoin tuettava alkuperäiskansojen oikeuksia ja yhteistyötä näillä alueilla. Suomesta tässä yhteistyössä ovat olleet mukana Suomen saamelaiset, ja Suomen tulisikin näyttää esimerkkiä alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisessa ratifioimalla Ilon alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva yleissopimus pikimmiten.

Arktisten alueiden sotilaallinen käyttö ei ole myöskään viime vuosina vähentynyt, vaan sekä Yhdysvallat että Venäjä pitävät edelleen yllä strategista ydinpelotetta, joka tarkoittaa myös jatkuvaa laivasto- ja sukellusvenetoimintaa arktisilla alueilla. Olisi tärkeää, että myös sotilaallinen toiminta arktisilla alueilla saataisiin aserajoitusneuvottelujen piiriin.

Luonnonvarojen hyödyntämisen näkökulmasta monien katseet ovat kiinnittyneet arktisiin alueisiin, joilla on noin 5 prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista ja 20 prosenttia kaasuvaroista. Yhä useammin energiavaroja etsitään merenpohjasta ja joudutaan hyödyntämään ympäristöriskejä lisäävää offshoretekniikkaa. Luonnonvaroja tulisikin arktisilla alueilla hyödyntää vain kestävän kehityksen näkökulmasta ympäristöriskit minimoiden. Ja on hyvä tietysti muistaa, kun ilmastonmuutoksesta puhutaan, että ilmastonmuutosta ei saada pysähtymään, ellei osaa fossiilisista polttoaineista kokonaan jätetä käyttämättä.

Uusien meriliikennereittien avautuminen on ollut täällä esillä — Koillisväylä, Luoteisväylä — ja myös tässä yhteydessä uudet ympäristöriskit ovat mahdollisia. Muun muassa öljyntorjuntavalmiutta arktisilla alueilla on parannettava.

Vihreät kannattavat sitä, että Arktista neuvostoa käytetään yhteistyöfoorumina. Olisi tärkeää, että Euroopan unioni tulisi Arktisen neuvoston tarkkailijajäseneksi. Kannatamme myös sitä, että perustettaisiin Suomeen arktisten asiain neuvottelukunta ja luotaisiin Suomen strategia.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Kannattaisi miettiä, olisiko arktisilla alueilla myöskin luonnonsuojeluhankkeita, joita voitaisiin edistää. Muun muassa Ruotsin parlamentissa on otettu esille ajatus arktisesta luonnonpuistosta. Ehkä tämä olisi myöskin osa sitä arktista strategiaa, jossa Suomi voisi olla mukana.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Den arktiska regionen väcker definitivt ett stort politiskt intresse på global nivå just nu. Klimatforskarna har redan för länge sedan slagit larm och varnat för att områdena närmast polerna kommer att påverkas av klimatuppvärmningen allra först och att förändringen kommer att vara dramatisk där också i framtiden. Finland och de övriga nordiska länderna har därför ett särskilt ansvar att både inom EU och i internationella sammanhang uppmärksamma den arktiska regionen och människorna som lever där.

Ilmastonmuutos on jo nyt nähtävissä arktisilla alueilla. Ikirouta on monin paikoin alkanut sulaa, ja merijäät ohenevat. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan tutuilta asuinpaikoiltaan ilmaston muuttuessa, kun aiempi turvallisilla kalavesillä ja metsästysalueilla liikkuminen on käynyt vaaralliseksi. Alkuperäiskansojen tilanne on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle ilmastonmuutoksen vaikutuksista käytävässä keskustelussa. Jos suuri osa arktisesta alueesta muuttu asumiskelvottomaksi, tämä merkitsee monien ikivanhojen kulttuurien ja kielten katoamista. Tämä olisi ihmiskunnalle valtava menetys ja alkuperäiskansoille merkittävä ihmisoikeuskysymys.

Klimatuppvärmningen innebär att nya rutter för fartygstrafiken öppnas, vilket också kommer att öka riskerna för storolyckor till havs. Världens länder tävlar nu om att bli delaktiga i de enorma naturrikedomar som finns i de arktiska områdena och som hittills varit onåbara. En stor del av de återstående olje- och gasfyndigheterna finns i Arktis. Det är paradoxalt att kampen om de sista outnyttjade jättefyndigheterna av fossila bränslen pågår samtidigt som världens forskar-elit varnar för följderna av en fortsatt förbränning av fossila bränslen.

Lyckligast för jordklotet och framförallt för den känsliga miljön i Arktis skulle vara att låta naturresurserna vila där de är och att ett internationellt avtal kunde ingås om att Arktis i så stor utsträckning som möjligt kunde fredas mot storskalig exploatering, men tyvärr tyder det mesta på att ett sådant framtidsscenario är högst osannolikt.

Thorvald Stoltenbergs rapport från januari och de tretton åtgärdsförslagen om ett närmare samarbete inom Norden för att förbättra säkerheten handlar framförallt om den arktiska regionen. Svenska riksdagsgruppen anser att många av förslagen om att bevara stabiliteten och öka säkerheten och skydda miljön är viktiga och bör förverkligas. Vi anser också att EU bör ha de arktiska frågorna på agendan och vi stöder förslaget om att regeringen uppgör en strategi för de arktiska områdena.

Puhemies! Lopuksi ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa siitä, että Itämeren parlamentaarinen konferenssi, Bspc, piti 18. konferenssinsa Nyborgissa Tanskassa elo-syyskuun vaihteessa, ja että seuraava konferenssi järjestetään Maarianhaminassa Ahvenanmaalla vuoden kuluttua. Parlamentaarinen Itämeri-konferenssi on kaikkien Itämeren maiden, mukaan lukien Venäjä, parlamentaarikkojen välinen poliittinen yhteistyöfoorumi. Kaikki alueelliset ja kansalliset parlamentit sekä Euroopan parlamentti ovat tässä mukana.

Parlamentaarinen Itämeri-konferenssi täydentää merkittävällä tavalla Pohjoismaiden neuvoston toimintaa. Molempia tarvitaan. Ehdotamme tämän vuoksi, että eduskunta lisää tähän vuosittain toistuvaan täysistunnon keskusteluun parlamentaarisen Itämeri-konferenssin Suomen valtuuskunnan kertomuksen samoin kuin arktisen alueen parlamentaarisen yhteistyön Suomen valtuuskunnan kertomuksen.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi totean, että jos tämä keskustelu olisi käyty vuosi sitten, olisin toiminut toisella tavalla eräässä elimessä, joka voi vaikuttaa arktiseen alueeseen. Minä olisin Pohjoismaiden neuvostossa ajanut sitä, että perustetaan toimisto Murmanskiin eikä Minskiin. Minä luulen, että Euroopan neuvoston jäsenet olisivat myöskin voineet toimia toisin. Euroopan neuvosto on perustanut jo toimiston Minskiin, mutta oletan, että Pohjoismaitten edustajat pitävät tärkeämpänä saada toimiston arktiselle alueelle. Meillä on paljon enemmän siellä valvottavaa kuin muualla.

Tänä päivänä arktinen alue ei ole ehkä yhtä kiinnostava kuin se tulee olemaan 10—20 vuoden kuluttua. Silloin siellä vilisee ihmisiä. Investoidaan valtavasti, hyödynnetään luonnonvaroja, ja tällä tulee olemaan suurta merkitystä myöskin Suomelle.

Alue on mielenkiintoinen nimenomaan tästä syystä, että se tulee valtavasti kehittymään. Mutta tällä tulee olemaan vaikutusta liikenteelle, ympäristölle, turvallisuuspolitiikalle ja tietenkin taloudelle. Suomi ei saa jäädä katsomoon seuraamaan, mitä siellä tapahtuu, vaan meidän tulee kaikissa elimissä, kaikissa elimissä, huolehtia siitä, ettei päätöksistä, mitkä arktisesta alueesta tehdään, koidu meille haittoja ja vahinkoa, aivan kuten ed. Haavisto totesi. Mutta tietenkin meidän pitää myöskin valvoa, että hyötyisimme siellä tapahtuvasta kehityksestä. Tämä tulee myöskin aika selkeästi esille valiokunnan mietinnössä, mitä mahdollisuuksia meillä on.

Turvallisuuspoliittisesti tällä on myöskin merkitystä. Vaikkakin nämä luonnonvarat on tavallaan siinä merioikeussopimuksessa jaettu rantavaltioiden kesken, niin jännitteitä tulee taatusti seuraamaan. Vaikka on sovittu, miten rantavaltiot voivat niitä alueita hyödyntää, kysymyksessä ovat niin suuret intressit, että jännitteitä syntyy.

Kristillisdemokraattinen ryhmä on tietenkin tämän ulkoasiainvaliokunnan esityksen takana, ja toivomme, että pikaisesti luotaisiin oma, selkeä strategia arktisen alueen politiikkaa varten ja että siitä tiedotetaan ja valistetaan niitä edustajia, jotka istuvat eri elimissä, missä näistä asioista päätetään. Se on erittäin tärkeä asia.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arktisten alueiden merkitys Suomelle kasvaa lähitulevaisuudessa huomattavasti. Tähän ulkoasiainvaliokunnan näkemykseen on helppo yhtyä, sillä tiedämme maapallon pohjoisten alueiden olevan parhaillaan ympäristöllisessä, taloudellisessa ja geopoliittisessa muutostilassa. Etenkin arktisten alueiden luonnonvarat — öljy, kaasu, mineraalit, metsät, kalat — ovat valtioiden kiinnostuksen kohteina.

Toisaalta valtiollisten toimijoiden lisäksi arktisista alueista ovat kiinnostuneita yksityiset. Alueen luonto, kuten Suomen Lappi, tarjoaa monenlaisia elämyksiä: patikointia, virkistyskalastusta, metsästystä jne. Myös paikalliset asukkaat hyötyvät matkailutuloista.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä on Suomen etujen mukaista, että maamme arktisen politiikan tavoitteet ja voimavarat määritellään selkeästi, kuten valiokunta esittää, ja että kehitämme edelleen arktista osaamistamme esimerkiksi jäänmurtajien osalta ja olemme mukana tiivistyvässä kansainvälisessä arktisyhteistyössä.

Luonnonvarojen hyödyntämisessä on saatava aikaan sellainen kansainvälinen yhteistyö, jossa arktisten alueiden ympäristöarvot otetaan huomioon ja jossa alueista ei synny samanlaista rauhatonta ongelmapesäkettä kuin esimerkiksi Lähi-idästä. Hyötyä on jaettava ennen muuta alueella asuvalle väestölle, joka suurelta osin on alkuperäiskansoja.

Jäämeren jään sulaminen tulee epäilemättä vilkastuttamaan pohjoista merenkulkua. Suomen on vastattava tähän mahdollisuuteen esimerkiksi rakentamalla Lappiin rautatie Rovaniemeltä Sodankylään ja sieltä edelleen Ivalon ja Inarin kautta Jäämerelle. Ajatus ei ole uusi, vaan se on ollut takavuosina esillä, mutta jostain kumman syystä se on unohtunut. On kulunut sata vuotta ensimmäisen junan saapumisesta Rovaniemelle, onkin jo korkea aika jatkaa rataa pohjoisem-maksi. (Ed. Laukkanen: Meneehän se jo Kemijärvelle!)

Arvoisa puhemies! Arktisten alueiden painoarvon kasvu tarjoaa mahdollisuuksia Lapin ja koko Suomen elinkeinoelämälle. Perussuomalaisten mielestä näihin mahdollisuuksiin on syytä tarttua jo koko maan asuttuna pitämisen kannalta katsottuna.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kolme minuuttia, kolme kysymystä eli kolme pointtia. Ensimmäinen kysymys: minkä takia arktinen strategia? Toinen kysymys: mitkä sen tavoitteet? Ja kolme: miten valmistella?

Ensimmäinen kysymys, miksi. Kuten kaikissa erinomaisissa puheenvuoroissa ennen tätä on todettu, niin arktisten alueiden painoarvo kasvaa. Melkein kaikilla arktisilla mailla ja myös monella ei-arktisella maalla on oma arktinen strategiansa tällä hetkellä. Sen takia pidän ulkoasiainvaliokunnan mietintöä ja sen sisältöä erinomaisena. Suomi on arktinen alue, meidän täytyy panostaa tälle alueelle. Suomelle on kyseessä kolme asiaa. Ensimmäinen, ilmastonmuutos ja sen estäminen, kuten esimerkiksi ed. Haavisto, monet muut myös, totesi. Toinen, liikennereitit ja niiden turvaaminen eli talouskysymykset, kuten esimerkiksi ed. Laukkanen, Salolainen totesivat. Ja kolmas, luonnonvarat ja niiden hyödyntäminen tavalla tai toisella. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä puhutaan siitä, että 5 prosenttia öljyvaroista on arktisilla alueilla ja 20 prosenttia kaasuvaroista. Muutamissa arvioissa ne on nostettu 13:een ja 30:een. Kuitenkin erittäin merkittävästä luonnonvarasta on kyse.

Toinen kysymys, mitkä sitten ovat tavoitteet. Ensimmäinen tavoite: meidän on vahvistettava Suomen arktista politiikkaa. Toinen tavoite, mikä tällä paperilla, linjauksella, selonteolla, strategialla, riippuen mikä valitaan, on, on määritellä mahdollisuudet ja haasteet tälle alueelle. Kolmas: antaa Suomelle suuntaviivat EU- ja kansainväliseen vaikuttamiseen. Neljäs: hahmottaa konkreettisia kysymyksiä ja tavoitteita arktisille linjauksille. Ja viides on luoda kansallinen seuranta- ja valmistelukoneisto, johonka myös monessa puheenvuorossa viitattiin.

Viimeinen ja kolmas kysymys, herra puhemies, on, miten valmistella tämä arktinen linjaus. Tämä tulee olemaan valtioneuvoston kanslia -vetoinen, koska kyseessä ei ole pelkästään ulkopolitiikka, vaan koko meidän hallinnonalan toiminta eli koko meidän hallinto pitää sitouttaa tähän. Kirjoitustyöstö ja sihteeristö tulevat sijaitsemaan ulkoasiainministeriössä, ja me tulemme laatimaan myös arktisen valmisteluryhmän, joka lähtee vetämään tätä. Sen jälkeen kun työ, tämä linjaus, on saatu valmiiksi, niin seuranta voidaan hyvinkin siirtää Arktiselle neuvottelukunnalle, johonka monessa puheenvuorossa viitattiin ja johonka saadaan erittäin laaja edustus. Me haluamme tästä paperista tiiviin, luettavan ja operatiivisen. Tässä vaiheessa ei tehdä vielä päätöstä siitä, mikä sen lopputulema tulee olemaan.

Tässä, arvoisa herra puhemies, kolme kysymystä, miksi, mitkä tavoitteet ja miten valmistella, kolmessa minuutissa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Ensinnäkin kiitokset eduskunnalle ja erityisesti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle siitä, että arktiset kysymykset on nostettu vahvasti esille nyt käsillä olevassa mietinnössä ja on saatu aikaan tämä keskustelu.

Ulkoasiainvaliokunnan kannanotto siitä, että on laadittava erityinen strategia-asiakirja, on varmasti paikallaan. On syytä selvennyksen vuoksi todeta, että Suomella on toki ollut arktinen strategia. Kysymys on nyt siitä, että kootaan nämä arktiset linjaukset, arktinen toiminta yhteen tällaiseksi asiakirjaksi.

Suomihan on ollut mukana laatimassa Euroopan unionin arktista tiedonantoa. Siinä yhteydessä on koko arktista aluetta käsitelty, ja meillä eri ministeriöt ja eri tahot ovat olleet tässä työssä mukana. Suomen suurin mielenkiinto kohdistuu tietysti Barentsin euroarktiselle alueelle. Haluan muistuttaa, että viime toukokuussa valmistui "Elinkeinopainotteinen Barents-strategia, Venäjä", joka on Euroopan aluekehitysrahaston tuella laadittu strategia-asiakirja nimenomaan Barentsin aluetta varten. Me tarvitsemme Arktisten asioiden neuvottelukunnan, jossa on vahva edustus myös maakunnista, kuten ulkoasianvaliokunnan mietinnössä todetaan.

Hallituksen piirissä on hieman erilaisia näkemyksiä siitä, onko selontekomenettely oikea vai onko jokin muu tapa valittavissa eduskunnan mukaansaamiseksi tähän prosessiin. Tästä varmasti vielä keskustelemme. Kun nyt valiokunta on esittänyt, että tässä käytettäisiin selontekomenettelyä, niin se on tietysti vahva kannanotto tämän vaihtoehdon puolesta. On tärkeää, että tämä asiakirja laaditaan laajalla rintamalla ja että eduskunta on siinä täysipainoisesti mukana.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut miellyttävää kuulla täällä käytettyjä puheenvuoroja, koska ne ovat olleet niin yksimielisiä ja ovat tukeneet näitä arktisen alueen toimintoja. Senpä vuoksi on todella tärkeää, että päästään nopeasti liikkeelle.

Kysyisin ministereiltä, kun nyt kävi ilmi tässä ministeri Väyrysenkin puheenvuorossa, että selontekomenettelyyn tulee mennä, voitteko antaa lupauksen siitä, että se käsitellään ensi vuoden aikana, koska jos se jää sitten siihen vaalihöttöön vuoteen 2011, niin se ei ole ehkä oikea painotus sille.

Sitten toinen asia. Tämä Arktinen neuvottelukuntahan voidaan asettaa jo paljon aikaisemmin, ja olisi toivottavaa, että ministerit myöskin kommentoisivat tätä kysymystä, milloinka me saamme tämän neuvottelukunnan. Sehän voi aloittaa toimintansa milloin tahansa.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktisten alueiden parlamentaarikkojen puheenjohtajana pyydän saada kiittää ulkoasiainvaliokuntaa, kaikkia ryhmäpuheenvuorojen käyttäjiä, ministereitä erinomaisista puheenvuoroista. Ottaisin esille kuitenkin tässä muutaman asian.

Ensinnäkin, rannikkovaltioilla on ollut tiettyjä pyrkimyksiä eriytyä Arktisesta neuvostosta. Se on väärä linja. Pitää vahvistaa Arktisen neuvoston työtä, tukea kaikin tavoin, ja mielestäni on järkevää hyväksyä myöskin tarkkailijoita sinne.

Toinen asia on se, että taloudellisen hyödyntämisen kannalta on tärkeää Lapin liikenneyhteyksien parantaminen arktisille alueille ja ennen kaikkea myöskin tutkimuksen ja ympäristön kannalta Lapin yliopiston Arktisen keskuksen voimavarojen lisääminen. Ajankohtaisuutta tästä osoittaa, että kello 15 aloitamme tuolla auditoriossa parlamentaarikkojen ja myöskin Euroopan unionin edustajan yhteisen työseminaarin, joka käsittelee (Puhemies: Minuutti!) juuri tätä aihetta. — Kiitoksia kaikille.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Murmanskin alueen investointisuunnitelmat vuoteen 2015 mennessä ovat arvoltaan noin 20 miljardia euroa. Suomen olisi hyvä tässä yhteydessä keskittyä myös omiin intresseihinsä näissä asioissa, ja kuten ed. Manninen tuossa edellä sanoi, muutkin valtiot näin tekevät, kuten on nähty arktisten rantavaltioiden puolustavan omia intressejään. Lapilla ja Murmanskin alueella on pitkät perinteet yhteistyöstä, ja jatkotyössä olisi hyvä hyödyntää tätä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tapasin juuri aamupäivällä Venäjän liittoneuvoston jäsenen, ja hän on näistä arktisista asioista erittäin hyvin perillä. Hän valitti sitä, että on niin valtavan paljon erilaisia neuvostoja ja järjestöjä ja samat ihmiset kiertävät kokouksissa, pitävät puheenvuorot, mutta mitään konkreettista muutosta ei kuitenkaan tapahdu.

Nyt olemme jälleen miettimässä, että jos tämä ongelma ratkaistaisiin siten, että perustettaisiin taas uusi neuvosto. Olisin kysynyt, onko mahdollista, että mietittäisiin jo olemassa olevia neuvostoja ja niitten toimeenpanoa, niitten toimenkuvia, ja tavallaan lähdettäisiin uudella tavalla hahmottamaan, miten tämä ongelma otetaan haltuun ja millä tavalla tehdään tästä entistä tehokkaampi ja kytketään EU-komissio mukaan tähän pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa.

Ymmärsin niin, että saamelaisten edustus tässä tulevassa neuvottelukunnassa on varmistettu. Se on tärkeää, koska heillä on jo valmiina näitä yhteyksiä eri alkuperäiskansoihin ja koska alkuperäiskansoja nämä muutokset tulevat monilla alueilla kipeästi koskettamaan. Tarvitaan heidän panostuksensa.

Toinen asia on tämä Arktisen keskuksen rahoitus. Rovaniemellä toimii erittäin ansioitunut Arktinen keskus, joka tutkii ja esittää myös hienolla tavalla arktista aluetta siellä näyttelyssään. Nyt siltä ollaan viemässä 1,5 miljoonaa euroa vuosina 2010—2012. Minä toivon, että tähän asiaan jollain tapaa palattaisiin. Tämä opetusministeriön leikkaus ei sovi nyt tähän henkeen, mikä täällä arktisen alueen merkityksen kasvun osalta nyt on olemassa. Palataan aiheeseen jossakin, vaikkapa siellä valtiovarainvaliokunnassa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun miettii tätä tulevan selonteon tai strategian lähestymiskulmaa, niin minusta olisi tärkeää, että ei vain lähestyttäisi ajatellen, mitä me tästä saamme, mitä me tästä hyödymme. Tämmöinen "meille kanssa" -ilmapiiri helposti herää, kun nähdään valtava määrä luonnonvaroja, vaan miten ollaan mukana ratkomassa niitä oikeita ongelmia, joita arktisella alueella on, ympäristöongelmat, luonnonvarojen kestävä käyttö ja tämän tyyppiset? Uskon, että Suomella tässä on erittäin paljon annettavaa.

Ja asia, jota tässä keskustelussa ei ole mainittu, on Islannin rooli. Kun Islanti toivottavasti tulee Euroopan unionin jäseneksi, se taitaa olla ainoa maa, joka kokonaan sijaitsee arktisella alueella. Mielestäni on hyvin tärkeää, että nyt jo kehitämme yhteistyötä Pohjoismaiden ja myöskin Islannin kanssa siitä, miten tässä EU-kokonaisuudessa voidaan arktisia asioita viedä eteenpäin muun muassa saamalla Euroopan unioni tarkkailijajäseneksi Arktiseen neuvostoon.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä pelkään, että tämä ohjelma, joka syntyy, saattaa olla samanlainen kuin kaikki muut ohjelmat. Siinä syleillään koko maailmaa ja luetellaan valtavasti asioita, mitä pitää ajaa ja mitä pitää ottaa huomioon. Ja lopputulos tahtoo silloin olla se, että mihinkään ei kunnolla keskitytä. Sen takia toivon, että kun tämä strategiaohjelma nyt laaditaan, niin sieltä nousisi yksi tai kaksi asiaa kaikkien muitten yläpuolelle ja niihin panostettaisiin.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen arktisista alueista Lappi on pitkien etäisyyksien maa, jossa on koko ajan kasvavaa matkailu-, kaivos-, puuhuolto- ja muuta elinkeinotoimintaa. Lapin liikenneverkko ei nykyisellään kuitenkaan kykene vastaamaan ajan haasteisiin kestävällä ja ympäristöystävällisellä tavalla, siksi Lapin liikenteeseen täytyy kiinnittää huomiota. Kysynkin ministeri Väyryseltä: Mitä suunnitelmia on olemassa Lapin liikenneverkon parantamiseksi, ja onko Keski- ja Pohjois-Lapin rautatien suunnittelu harkinnassa?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän arktisen alueen merkitykseen maailmanpolitiikassa ja totean sen, että kylmän sodan jälkeisessä maailmassahan pohjoiset alueet ovat olleet siinä mielessä mielenkiintoinen esimerkki, että siellä ei ole ollut kylmää sotaa eikä kuumaa sotaa eikä siellä ole myöskään kiistoja maarajoista. Tämä on ollut hyvä esimerkki kansainväliselle yhteisölle.

Mutta selkeästi yksi kylmän sodan perintö alueella on se, että Venäjän ja Yhdysvaltain sotilaalliset rakenteet ja tietynlaiset perustoiminnot ovat edelleenkin siellä olemassa, vaikkakin volyymit ovat pienempiä, mutta kuitenkin Jäämeren strateginen merkitys on erittäin suuri, koska se on eräänlainen piilopaikka kostoiskukykyä ylläpitäville strategisille ydinsukellusveneille. Ja, puhemies, juuri tästä johtuen ja siitä johtuen, että nämä energiavarat ovat tuolla alueella niin valtaisan suuret, on se potentiaalinen mahdollisuus, että tämän ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys tulee eskaloitumaan ja merkittävällä tavalla kasvamaan. Siksi (Puhemies: Minuutti!) pyytäisinkin nyt hallituksen näkemystä tavallaan siitä, millä tämän alueen militarisoitumista voidaan aktiivisin toimin estää.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arktisen alueen kiinnostavuus ja merkitys on monessa suhteessa voimakkaasti kasvamassa, ja minunkin mielestäni Suomen täytyy olla proaktiivisesti mukana tässä kehityksessä.

Ministeri Väyryseltä saimme äsken kuulla, että Suomella itse asiassa on arktinen strategia, mutta semmoista tuoretta yksiin kansiin puristettua näkemystä ei ole, mikä miltei kaikilla muilla arktisilla mailla tällä hetkellä on, ja tästä lähti tämä ulkoasiainvaliokunnan näkemys siitä, että tällainen on aikaansaatava.

Selontekomenettelyä päädyttiin kannattamaan. Itse olen sitä mieltä, että tässä eduskunnassa sairastetaan vähän selontekotautia, mutta tämä on niin merkittävä asia, että tämän yhteydessä olisin taipuvainen sitä kannattamaan. Mutta kiinnostaisi ministeri Väyryseltä kuulla niistä muista mahdollisuuksista, joita on pohdittu eduskunnan mukana pitämisessä tässä asiassa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nato-parlamentaarikkojen kesken juuri tuoreeltaan käydyssä keskustelussa kävi ilmi muun muassa se, että tämä Jäämeren klubin muodostaminen on todellinen vaara, jos se sellaiseksi voidaan mieltää, elikkä rantavaltiot, nämä Jäämeren klubin maat, juuri näissä asioissa, joissa Arktinen neuvosto ei ole tähän saakka juurikaan toiminut, turvallisuuskysymykset ja energiavarojen hyödyntäminen, lähtevät sitten toimimaan yhdessä ohi olemassa olevien rakenteiden. Tässä mielessä tällä Arktisen neuvoston toimialan laventamisella, sen organisatorisella vahvistamisella ja myöskin tämän parlamentaarisen haaran kytkemisellä voimakkaammin sen työhön on todella kiire.

Minun nähdäkseni vuoden sisällä pitäisi tehdä tämmöiset merkittävät kansainväliset aloitteet, jos halutaan, että siitä syntyy tällainen meidän tavoittelemamme koordinoiva, koko arktista politiikkaa käsittelevä kansainvälinen yhteistyöelin. Muuten siitä liukuu osa Naton tai Etyjin rakenteisiin. Ne maat kuuluvat sinne, mutta se ei luontaisesti kuulu niille, vaan olisi parempi, että juuri tästä Arktisesta neuvostosta kehitettäisiin se eikä jätettäisi pelkästään näiden Jäämeren rantavaltioiden asiaksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni puheenvuorot ovat kyllä liikaa todella painottuneet tuohon hyötynäkökohtaan. Jos me loogisesti menisimme sitä myöten eteenpäin, niin silloinhan mitä enemmän planeetta kuumenisi ja lämpenisi, sen edullisempaa vaan olisi päästä uusiin kaasu- ja öljyvaroihin ja nopeuttaa laivaliikennettä Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Siis apina istuisi silloin oksalla, jota se itse sahaa poikki. Tässä mielessä ympäristö- ja ilmastonäkökulman pitäisi olla vahvemmin esillä, ja toivon mukaan todella tämän alueen politiikasta selkoa tekevä valtioneuvoston selonteko ottaisi tämän asian prioriteetiksi eikä sivulauseeksi, jota ei sitten esimerkiksi tässä paperissa edes painoteta millään tavalla, se vaan on siellä.

Samoin totean, että aika heikosti on kuultu asiantuntijoina ympäristötieteen edustajia. Kansalaisjärjestöt pitäisi myös saada siihen neuvottelukuntaan mukaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näitä puheenvuoroja on ollut mielenkiintoista kuunnella siinä katsannossa, että niihin sisältyy paljon toisensa poissulkevaa. Jos tämän alueen, mistä te nyt puhutte — ja minäkin haluan siihen kohta osallistua — hiilivarastot hiilidioksidina ja metaanina päästetään ilmakehään, se määrä on niin suuri, että Kööpenhaminassa on ihan turha järjestää yhtään mitään kokousta.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Muutama suora vastaus.

Monissa puheenvuoroissa peräänkuulutettiin selontekoa. Emme ole vielä päättäneet hallituksen sisällä, minkä muodon tämä linjaus tai strategia loppujen lopuksi saa. Mutta sen voin luvata, että ensi vuoden alkupuolelle me pyrimme saamaan sen tänne saliin muodossa tai toisessa.

Monessa puheenvuorossa, muun muassa ed. Manninen, ed. Lipponen, ed. Johannes Koskinen, puhuttiin rannikkovaltioista, jotka yrittävät eriytyä. Olemme todellakin tiedostaneet nämä ongelmat, ja viisi näistä rannikkovaltioistahan tapasivat yhdessä Grönlannissa ilman Arktista neuvostoa, meidän A8-kokoonpano, ja sitä me yritämme, totta kai, välttää ja hilata kaikki takaisin.

Nyt kun puhutaan tästä arktisesta strategiasta, ja ed. Karvolle tiedoksi, niin se ei tarkoita sitä, ettemmekö koko ajan tekisi jotain. Esimerkki minun mielestäni tässä on Murmansk, johonka myös ed. Tennilä viittasi. Se on tällä hetkellä EU:n pohjoisin edustusto. Me olemme laajentaneet sitä. Päätyö tällä hetkellä on viisumien myöntö. Meillä on yhteistilahanke Norjan kanssa menossa, ja pyritään myös etenemään ensi vuoden kuluessa. Arktiseen osaamiseen, Lapin yliopiston Arktiseen keskukseen, jossa itse pidin tämän puheenvuoron, liittyen ilman muuta käymme OPM:n kanssa keskusteluja siitä, että rahoitus säilyy sellaisena kuin se on ollut. Samalla me olemme panostaneet EU—Venäjä-raja-alueohjelmiin, Enpi Cbc, joka on hyvin tiedostettu myös tässä salissa.

Ed. Laukkanen puhui merkityksestä maailmanpolitiikassa. Me totta kai toivomme, että tilanne ei eskaloidu ja että tämä alue ei militarisoidu missään muodossa, ja sen takia me olemme pyrkineet tällaiseen hallitustenväliseen yhteistyöhön Arktisessa neuvostossa. Suomen linja on, kuten ed. Ravi totesi, erittäin proaktiivinen. Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jolla ei ole yksittäistä strategiaa olemassa tälle alueelle, siis erilaisia pohdintoja on. Ruotsi on toinen maa, jolla ei ole, mutta kaikilla muilla arktisen alueen mailla kyllä tällainen strategia on, ja sen takia se myös meille syntyy.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo  Väyrynen

Puhemies! Aivan muutamia kommentteja.

Ed. Lipponen otti esille ajatuksen, että oltaisiin perustamassa jotain uutta neuvostoa. Siitähän ei ole kysymys, vaan perustaisimme neuvottelukunnan Suomen sisäistä valmistelutyötä ja yhteistyötä varten. Meillä oli aikanaan polaariasioiden neuvottelukunta, joka sitten muuttui arktisten asioiden neuvottelukunnaksi, mutta se lakkasi. Se oli lähinnä tieteelliseen tutkimukseen liittyvä. Nyt pitää saada laaja-alaisempi ja tärkeämpi elin.

Ed. Oinonen kyseli rautatieyhteyksistä. Minusta ensisijainen yhteys Lapista muualle on Murmanskin suuntaan avattava Salla—Kantalahti-yhteys. Sen rinnalla ehkä toisena tulee esille mahdollisuus Kolarin radan jatkamisesta Jäämerelle, niin että tämä olisi ehkä vasta kolmas järjestyksessä, tämä Keski-Lapin yhteys, jota sitäkin kyllä selvitellään.

Sitten ympäristökysymykset ovat nousseet useissa puheenvuoroissa esille. Totta kai kaiken toiminnan arktisilla alueilla täytyy olla ympäristön kannalta kestävää. Kompromisseja siinä varmasti joudutaan tekemään, mutta on huolehdittava siitä, että ympäristönäkökohdat otetaan aina huomioon.

Ed. Ravi ja ed. Salolainen käsittelivät puheenvuoroissaan kysymystä selonteon aikataulusta ja mahdollisesta vaihtoehdosta selonteolle. On ollut esillä ajatus, että voitaisiin laatia tällainen selonteon kaltainen asiakirja, joka annettaisiin valiokunnan tai valiokuntien käsittelyyn, ja eduskunta sitten harkitsisi, voitaisiinko sille saada jokin täysistuntokäsittely.

Ed. Salolaisen ajatus, että tämä neuvottelukunta voitaisiin asettaa jo verraten nopeasti, on mielestäni hyvin harkinnan arvoinen, koska silloin tämä neuvottelukuntakin voisi olla mukana tätä selontekoa tai strategiaa laatimassa ja saataisiin sitä kautta tämä prosessi hyvin nopeasti ja laaja-alaisesti eteenpäin.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin ed. Kallis viittasi Euroopan neuvoston toimintaan, mikä on tässä myöskin asialistalla, ja siihen, että EN on painottanut ikään kuin väärin, kun on perustanut toimiston Minskiin. Siinähän on kysymys siitä, että Valko-Venäjä ei ole Euroopan neuvoston jäsen ja juuri sen takia sinne se on perustettu. Ei siinä ole pohjoisten alueitten hylkiminen kyseessä. Mutta Euroopan neuvoston toimintaa varmasti voisi painottaa entistä enemmän myöskin pohjoisille alueille, elikkä siinä mielessä tämä huomio oli kuitenkin ihan hyvä.

Haluaisin ministeri Väyryseltä edelleen kysyä, mikä teidän näkemyksenne on siitä, kuinka pian voisi esimerkiksi Salla—Kantalahti-radassa päästä eteenpäin tai tässä Kolarin yhteydessä Jäämeren suuntaan. Kuinka realistisia ne ovat esimerkiksi ensi vuosikymmenen tai 2020-luvun aikana?

Toinen tähän pohjoisiin yhteyksiin liittyvä kysymys vielä teille: Missä tilanteessa tämä Finnairin lentoja koskeva ylilentosopimus Venäjän kanssa on? Se on pitkään ollut pöydällä, mutta eteenpäin ei ole päästy. Sekin liittyy pohjoisiin yhteyksiin.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös sotilaallinen kiinnostus arktisiin alueisiin on kasvamassa. Se näkyy Venäjän kannanotoissa ja kehitystyössä muun muassa. Suomi heräsi 60-luvun alussa Lapin puolustamiseen — jääkäripataljoona siirrettiin Vaasasta, vahveni 80-luvun alussa prikaatiksi, syntyi Rovaniemen ilmapuolustuskeskus — mutta nyt kehitys on heikentynyt: Sodankylässä on pataljoonan verran enää, Rajavartiolaitos on vähentänyt väkeä, ja on mielipiteitä, että kun organisaatioita pienennetään, Sodankylästä voitaisiin luopua. Itse olen toisenlaisella näkökannalla. Vaikka puolustusministeri ei ole paikalla, niin voisin kyllä kysyä ulkoministeriltä: Miten nähdään tulevaisuudessa Suomessa Pohjois-Suomen puolustus, joka vääjäämättä on ollut keskustelun aihe eri vaiheissa kylmää sotaa ja tätä hetkeä?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Salolaisen perusteltua ehdotusta siitä, että lähdemme nyt nopeasti liikkeelle ja tämä neuvottelukunta asetetaan. Rohkenen tulkita ministeri Väyrysen puheenvuorot puolittaiseksi lupaukseksi tässä asiassa.

Sitten talouteen, josta ed. Tiusanenkin puhui. Ei taloutta meidän osaltamme voida ollenkaan aliarvioida eikä väheksyä. Tässä on tärkeitä asioita ympäristöön liittyen ja myös turvallisuuteen liittyen. Niitä hoidamme yhteistyössä muiden kanssa. Mutta on iso kysymys, olemmeko me mukana tässä osaamisessa, joka antaa hyvinvointia ja työtä koko Suomelle ja erityisesti Lapille. Tältä kannalta katsoen on huolestuttavaa, että arktisen alueen osaamista, sen rahoitusta, vähennetään pohjoisessa. Toivon, että tämä korjataan ensi tilassa.

Sitten on toinen asia, liittyy meidän merenkulkuumme. Valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, että telakkateollisuus miettii nyt uudelleen strategiaansa ja on päätynyt siihen, että he tekivät virheen, kun luopuivat arktisesta osaamisesta, ja he lähtevät uudelleen rakentamaan sitä. Nyt tarvittaisiin nopeasti valtion puolelta toimia, joilla tätä kehitystä mahdollistetaan ja tuetaan. Siksi olisi toivottavaa kuulla myös elinkeinoministeri Pekkarisen kannanotto asiaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepposen esiin tuoma huoli jääkäriprikaatin tulevaisuudesta on varmaan paikallaan.

Näihin arktisiin ympäristökysymyksiin liittyen on tärkeää, että sekä Lapin yliopiston että Arktisen keskuksen perusrahoitus turvataan, mutta aivan yhtä tärkeää on se, että esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen Sallan ja Kolarin toimipisteitten tulevaisuus ja perusrahoitus turvataan. Esimerkiksi Kolarissa tehdään aivan huippututkimusta pienessä yksikössä, aivan maailmanlaajuista huippututkimusta, mikä nimenomaan liittyy arktiseen luontoon.

Mutta kun ministeri Väyryseltä on useaan kertaan kysytty tästä Salla—Alakurtti—Kantalahti-rautatieyhteydestä ja kun minäkin olen siihen suuntaan jokin aika sitten kuulostellut, mitä mieltä venäläiset tästä hankkeesta ovat, niin mikä on ministeri Väyrysen arvio siitä, ovatko alueduumajohdon ja maaherran ja hänen virastonsa kannat yhteneväiset ja tukevatko ne näitä rientoja, mitä Suomen puolella esitetään?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mietinnöstä selviää, että ilmastonmuutos on todella tuhoisaa arktisten alueiden herkälle luonnolle — ed. Erkki Pulliaisen havainto oli erittäin terävä ja paikallaan. On todella tärkeää tehostaa ilmastonmuutosta hillitseviä toimia entisestään.

Myös alkuperäiskansojen oikeudet liittyvät vahvasti arktisiin alueisiin, meillä Suomessa muun muassa saamelaisten oikeudet ja heidän oikeutensa porojen laiduntamiseen. Ilon artikla alkuperäiskansojen oikeuksista turvaa alkuperäiskansojen maahan ja perinteisiin ja elinkeinoihin liittyvät oikeudet. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: Onko Suomi ratifioimassa tätä Ilon artiklaa?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arktiseen yhteistyöhön liittyen on myönteistä näin sivistysvaliokunnan näkökulmasta, että taloudellisen yhteistyön lisäksi on myös tutkimuksellista yhteistyötä syntynyt yliopistojen ja tutkimuslaitosten kesken. Omien tutkimuslaitosten lisäksi olen päässyt käymään Vienanmeren tutkimuslaitoksella rajan takana, ja siellähän on näitä tutkimusaiheita melkeinpä rajattomasti: luonto ja luonnonvarat, ympäristö ja ympäristöteknologia, elämä pohjoisessa, aluekehitys. On hyvä, että tätä yhteistyötä vielä edelleen syvennetään ja tähän varataan riittävästi resursseja.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on ihan selvästi yleistä, sanoisiko nyt, arktista innostusta, ja minulla tuli mieleen ilmaus "arktinen hysteria". Saisi olla melkein ehkä sitäkin, jos se positiivisesti ymmärrettäisiin. Nimittäin erilaisista syistä johtuen koen kyllä, että tällä asialla on aikamoinen kiire. Onneksi ulkoministeri on sitä mieltä, että tämän mahdollisen strategian ja kaikkien näiden toimenpiteiden pitää olla mahdollisimman operatiivisia. Kannatan sitä hyvin syvästi. Pelkään, että vaikka Suomi on aika lähellä, niin meidät helposti pullautetaan tässä sivuun. Me olemme sen niin monta kertaa muuallakin nähneet.

Haluaisin myös muistuttaa Oulun yliopiston olemassaolosta. Kukaan ei ole täällä siitä maininnut vielä mitään eikä myöskään sen Thule-instituutista, joka on monitieteinen, laajasti yliopiston tieteenalat kattava tutkimuskeskus, jolla on valmiutta kaikenlaisiin asioihin. Minä toivon, että tämä aktiviteetti tuottaa tulosta, niin että me olemme mukana siinä kahdeksan maan arktisen alueen ryhmittymässä, joka näitä asioita vie eteenpäin. Se on Suomelle iso mahdollisuus, mutta kovan paikan edessä ovat meidän ministerimme, että saavat sen operatiivisesti aikaan.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! mietintö kiinnittää aivan oikein huomiota Suomesta Barentsiin oleviin liikenneyhteyksiin ja tarvittaviin liikenneyhteyksiin. Se, mikä hiukan tässä harmittaa, on se, että on jäänyt huomioimatta se, että itse asiassa tämän vuoden alustahan on avattu jo kansainväliselle liikenteelle uusi poikittainen oikorata Karjalan tasavallassa eli niin sanottu Lietmajärvi—Kotskoma-rata. Sehän käytännössä tarkoittaa sitä, että meillä on jo tänä päivänä Barentsin alueita yhdistävä neljän valtion rautatie, alkaen Norjan Narvikista, kulkien Ruotsin Haaparannan kautta Perämeren satamien kautta Ouluun ja Kuhmon Vartiuksen kautta itärajan yli suoraan Murmanskin radalle, mistä taas yhteydet johtavat Murmanskiin, Arkangeliin ja etelässä Pietarin rataverkkoon. Eli meillä on olemassa jo tämäntyyppisiä yhteyksiä. Se, mikä mietinnössä on myös jäänyt huomioimatta, on se, että Venäjän liikennestrategiassa ei ole vuoteen 2030 (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mennessä suunnitelmia avata uusia poikittaisia rautatieyhteyksiä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä otti ihan oikean asian esille, kiitoksia siitä! Oulun yliopistossa on Thule-instituutti toiminut vuosikymmeniä ja tekee erinomaista tutkimusta, ja minä kehotan, että kun lähdetään rakentamaan strategiaa, niin tutustuttaisiin myös Oulun yliopiston Thule-instituutin aikaansaannoksiin ja tutkimustuloksiin.

Mutta ed. Kallis — ja moni muukin sitten hänen jälkeensä — otti esille sen, mikä ihan varmasti tapahtuu arktisilla alueilla: ne kriisiytyvät, tietyllä tavalla kriisiytyvät, kun aletaan jakaa niitä luonnonvaroja, jotka ovat aivan mahtavia, aivan valtavia, niillä alueilla. Jokainen meistä ymmärtää ja tietää, mitä silloin tapahtuu. Lähi-idässä on taisteltu öljystä. Tulevaisuudessa taistellaan jatkossa ihan varmasti maakaasusta ja öljystä, arktisten alueitten luonnonvaroista, ja sitä jakoa ei vielä ole näitten valtioitten kesken tehty, ja sen pitäisi tapahtua muutaman vuoden sisällä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Nämä kymmenen puheenvuoroa, jotka äsken pidettiin, minusta osoittavat, minkä takia tämä kysymys on poikkihallinnollinen. Olisi ehkä pitänyt loppujen lopuksi olla kaikilta hallinnonaloilta ministeri vastaamassa. Olisi pitänyt olla opetusministeri, ja olisi pitänyt olla liikenneministeri, elinkeinoministeri jne., myös puolustusministeri, koska tuli niin yksityiskohtaisia kysymyk-siä, jotka koskettivat heidän toimialaansa. Kolme vastausta omalta osaltani.

Neuvottelukunta: Arktisessa keskuksessa pitämässäni puheenvuorossa korostin tätä neuvottelukuntaa ja sen perustamista. Minun mielestäni olisi, kuten ministeri Väyrysenkin mielestä, erinomaista, että tällainen neuvottelukunta perustettaisiin mahdollisimman nopeasti, jotta se voisi vaikuttaa myös tähän meidän peruslinjauksemme laatimiseen, ja että se toimisi erittäin laajalta pohjalta: edustettuina olisivat alkuperäiskansat, kansalaisjärjestöt jne.

Toinen huomio Ilon 169 artiklasta. Niin kuin hyvin tiedetään, meidän tavoitteenamme on — ja oli jo hallituksen ohjelmassa — löytää tähän ratkaisu, joka täyttää tämän yleissopimuksen 169 artiklan, ja siitä käydään jatkuvasti keskustelua. Meillä on saamelaisministeriryhmä, joka valmistelee tätä mahdollista lakialoitetta, jossa sekä ministeri Väyrynen että allekirjoittanut ovat mukana.

Sitten ihan viimeisenä huomiona ed. Kallikselle ja muille, jotka mahdollisesti puhuivat tästä tällaisena syleilyohjelmana: ei missään nimessä, ei tämä tule olemaan mikään syleilyohjelma, vaan tämä tulee olemaan erittäin konkreettinen ohjelma, jossa on sitten ihan konkreettisia toimenpiteitä, ja toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan meillä tämä paperi on valmis.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama lisävastaus.

Ensinnäkin rautatieyhteydet: On otettu useita askeleita siihen suuntaan jo, että tämä Salla—Kantalahti-yhteys saataisiin avatuksi. Kemijärven radan sähköistäminen on päätetty, ja jos Soklin malmikuljetukset suuntautuvat Sallan kautta itärajaa myöten, niin silloin me saamme vahvistetuksi yhteyden Kemijärvelle saakka. Loppu onkin sitten Venäjän puolta, ja siellä on erilaisia näkemyksiä. Me emme vielä tiedä, kuinka nopeasti tässä päästään eteenpäin. Alakurtin teollisuuskylän, osaamiskeskuksen, kehittäminen on yksi askel tässä ketjussa.

On aivan totta, niin kuin ed. Korhonen sanoi, että on olemassa jo yhteys Venäjän rataverkkoon pohjoisesta. Siinä mielessä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä oli pieni epätarkkuus, mutta se tuli nyt korjatuksi ed. Korhosen puheenvuorossa.

Sitten kysymys tästä telakkateollisuudesta: Olin juuri viime viikolla Brasiliassa. Se ei ole toki arktista aluetta, mutta siellä on nyt valtavat hankkeet meneillään ja pyritään tietenkin sinne suomalaista meriteollisuusosaamista tarjoamaan. Se tulee työllistämään meidän laivanrakennusteollisuussektoriamme todennäköisesti aika merkittävälläkin tavalla.

Meillä on edelleen tämä arktisen osaamisen ydin täällä Suomessa, ja on pidettävä huolta, että se täällä säilyykin, ja sitä on pyrittävä hyödyntämään, nyt kun arktisten alueitten luonnonvaroja hyödynnetään, öljy- ja kaasuesiintymiä hyödynnetään.

Tässä oli todella toisten ministereitten ammattialaan kuuluvia asioita, joihin emme rohkene täällä ryhtyä vastailemaan, niin että jatketaan keskustelua myöhemmin toisessa yhteydessä.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Norjan ulkoministeri Gahr Støre on käyttänyt slogania "High North, low tension". Minusta tämä slogan on hyvä ja sitä kannattaa pitää yllä pohjoisten alueitten kehittämisessä. Jännityksen lieventäminen ja kylmän sodan ajan muistot pitää pyyhkiä pois ja hakea tällaista rauhanomaista kehitystä. Tähän tarjoaa myöskin tämä pohjoismainen yhteistyö puolustushallinnon ja Puolustusvoimien alueella hyvää mallia. Ilmatilannekuvan, merivalvonnan yhteinen kehittäminen jne. ja myös yhteistyö Venäjän kanssa luovat edellytyksiä sille, että tällainen rauhanomainen kehitys ja kehittäminen on linja, (Puhemies: Minuutti!) millä edetään. Minusta Suomen tulee tukea tätä yhteistyötä ja tätä kehityslinjaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan korjata sen, että en todellakaan vastusta tämän neuvottelukunnan perustamista, vaan huoleni koskee sitä, millä tavalla me pystymme tämän arktisen alueen asioita kansainvälisesti parhaiten hoitamaan. Minä pahoin pelkään, että nyt on niin monia toimijoita — joilla on kyllä vilpitön mieli — että samalla tavalla sen voima sitten sirpaloituu. Kun me vertaamme tätä esimerkiksi Itämeren kysymykseen, niin sielläkin on valtavasti monia toimijoita, ja pahoin pelkään, että sielläkin tämä voima sirpaloituu. Eli olisin kysynyt ministereiltä: Onko edes mahdollista ajatella, että esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden alle ryhdyttäisiin rakentamaan tämmöistä yhteistyötä kansainvälisesti, jossa otettaisiin nämä arktisen alueen ongelmat ja yleensä nämä pohjoisen alueen erityisongelmat huomioon, jolloin saisimme sen EU:n komission tuen paremmin, eli että ei lähdettäisi tämmöiseen sirpaleiseen malliin?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laajoista arktisista alueista ehdottomasti tärkein Suomelle on Barents, totta kai. Onkin hienoa, että ulkoministeri Stubb sai ministerikokouksessa Tromssassa ja sen jälkeen puheessaan myöskin tuolla Arktisessa keskuksessa Rovaniemellä arktisen pistoksen — ainakin siltä puheitten perusteella kuulosti — mikä on hyvä asia.

Minä vaan ihmettelen, onko tuo Barents sanana jollakin tavalla kirosana täällä Etelä-Suomessa. Tässä viime viikolla, kun vierailimme Suomen Pankissa, saimme noin puolen tunnin äärettömän ammattitaitoisen kattauksen Venäjän asioista, mutta sanallakaan siellä ei mainittu Barentsia ennen kuin minä sitä kysyin. Elikkä olemmeko kuitenkin täällä eduskunnassa ja Etelä-Suomessa liian kaukana noista asioista konkreettisesti?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt eräiden edustajien toimesta tuotu sellaista sävyä tähän arktiseen menoon, että nyt niin kuin jännitys kasvaa kohta ja vastakkainolo kiihtyy. Minulla on sama käsitys kuin ed. Korkeaojalla, että tässähän on menossa toisenlainen prosessi nyt kokonaan. Me olimme juuri tuolla Edinburghissa Nato-parlamentin kokouksessa, ja sielläkin "high North" oli esillä mutta ei tämmöisessä noottihengessä vaan ihan toisenlaisessa. Kun se on niin vaikeaa aluetta, yhteistyötä on pakko tehdä. Esimerkiksi Norjan ja Venäjän yhteistyöhän on valtavan laajaa jo nyt, aivan ällistyttävän laajaa, kun he esittelivät sitä yhteistyönsä laajuutta siellä Oslossa. Näkeehän sen siitäkin, että esimerkiksi tämä Murmanskin edustalla oleva jättimäinen kaasuesiintymä hyödynnetään yhdessä, venäläisten, norjalaisten ja ranskalaisten kesken, se on niin vaikeaa aluetta, että on pakko tehdä yhteistyötä. Tämähän on juuri, tämä "low tension" -meininki, nyt päällä eikä tämä jännityksen kiristymisen näköala.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paradoksi on tietenkin se, että kun fossiilisia polttoaineita arktiselta alueelta pumpataan, niin samalla se lisää näiden käyttöä ja tietysti ilmaston lämpenemistä. Sen takia varmasti luonnonhaittojen estäminen ja torjuminen on tärkeää.

Toisaalta tosiaan Suomi voi olla mukana monissa rakennus- ja teknologiahankkeissa ja juuri näiden alusten rakentamishankkeissa, jotka nyt ovat vähän jääneet niin sanotusti jäihin eli ne pitää uudistaa. Kalottialue globalisoituu ja liikenneyhteydet tarvitaan jo sen takia, että koillisväylä todellakin avautuu ja myös Štokmanovskoje voi olla Suomelle jollain tavalla myös uusi Kostamus.

Kysyisin vielä ministeri Väyryseltä, kun meillä ei liikennepoliittisessa selonteossa ole ratahankkeita kovin selkeästi kirjattu, että onko mahdollista, tai pitäisikö olla joku rahasto, jolla lähdetään todella voimakkaasti ratoja viemään tuonne ja sitä yhteyttä parantamaan. Kun olitte nyt äskettäin Venäjällä, kuinka pitkälle siellä on kaavailtu tätä yhteyttä, jolla Suomi pääsisi myös osallistumaan tähän Barentsin rakentamiseen?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Väyrynen viittasi laivanrakennukseen, ja totuushan on se, että Suomessa on rakennettu kaikista maailman jäänmurtajista 60 prosenttia nimenomaan Helsingissä, koskien myöskin Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän jäänmurtajakalustoa. Itsekin sain olla rakentamassa jopa kahta ydinkäyttöistä jäänmurtajaa 1980-luvulla silloiseen Neuvostoliittoon.

Mutta laivarakennuksen tilanne vaatii kyllä systemaattista ja päättäväistä ponnistelua koskien niin jäänmurtajayhteistyötä kuin myöskin jäissä kulkevien tankkereiden ja muiden alusten yhteistyötä. Se osaaminen, niin kuin ministeri Väyrynen totesi, on niin arvokasta, että se on saatava kanavoitua ja yhteen rakennettua Venäjän uusien mahdollisuuksien ja nimenomaan möskin Venäjän lisääntyneen aktiivisuuden puolelle, jota se uusilla alueilla osoittaa. Elikkä kyllä tässä tarvittaisiin varmaan joku ihan erillinen, voisiko sanoa, laivanrakennuksen ja tämän teknologian kehittämisen yhteishanke.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Barentsinmeren ja arktisten alueitten kehittäminen on Suomelle tosiaan tärkiä asia. Kun täällä ryhmäpuheenvuoroja kuunteli, niin hämmästyttäviä, positiivisia, yhteneväisiä kantoja kuuli.

Nyt jos ajatellaan sitä, että Suomen Lappi on loppujen lopuksi taajasti asuttu, jos vertaa Ruotsin Lappihin. Ehkä Norjan Lappi on vähän toisen tyyppinen. Mä luulen, jotta Suomelle arktisten alueitten hyväksikäyttö, jos positiivisessa mielessä ajatellahan ja käytetähän myös oikeassa hengessä, on elintärkeä. Kysyisinkin ministeri Väyryseltä: Ovatko Ruotsi ja Norja yhtä innolla mukana tässä kehitystyössä kuin Suomi?

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä erilaisten rautatieverkkojen kehittämistä, olivat ne sitten pysty- tai vaakatasossa, koska laiva- ja lentoyhteydet tulevat tulevaisuudessa suuntautumaan Helsinki—Vantaan sijaan varmaankin enenevässä määrin myös Pohjois-Suomen alueelle. Nämä ratainvestoinnit ovat erittäin tärkeitä investointeja paitsi tietenkin teollisuuden myöskin työvoiman ja matkailun kannalta katsottuna. Näen nimenomaan palvelualan työllisyyttä lisäävänä muun muassa oman visioni Pohjoismaiden rengaslinjasta, joka yhdistäisi Pohjoismaat Tallinnan ja Etelä-Suomen kautta yhteiseksi Euroopan ruuhka-alueen hiljaisuutta hakevia asukkaita palvelevaksi matkailureitiksi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän turvallisuuspuoleen on aihetta vielä palata, nimittäin kyllä alueen merkitys kasvaa, se on kiistaton tosiasia. Mutta samalla on erittäin huojentavaa se, että näiden keskeisten valtioiden, mukaan lukien Yhdysvallat ja Venäjä, Norja ja Venäjä, yhteistyösuhde on hämmästyttävän hyvä siihen nähden, kuinka paljon uusia luonnonrikkauksia tältä alueelta on löydetty. Viime viikon ulkoasiainvaliokunnan matka Yhdysvaltoihin, keskustelut siellä sekä puolustusministeriössä että ulkoministeriössä, olivat erittäin selväpiirteisiä. Yhdysvallat ei koe sotilaallista ongelmaa tällä alueella ja se suuntautuu vahvasti rauhanomaisen yhteistyön tiivistämiseen ja on nimenomaisesti halukas kokoamaan tätä koko Arktisen neuvoston puitteissa myös muiden kuin rantavaltioiden osalta. Eli meillä ei ole tässä aihetta kyllä ryhtyä täällä mitään sotarumpua lyömään. Nyt kannattaa kyllä lyödä yhteistyörumpua.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kainuulaisena tietenkin kannan huolta siitä, että nyt tämä, mitä tässä teoriapohjalta ja strategiapohjalta suunnitellaan, toteutuu ja pistetään homma käyntiin. Tällä on erittäin suuri merkitys Pohjois-Suomelle työllistävässä mielessä.

Mutta sitten vielä Venäjän mukanaoloon haluaisin ministeriltä vastauksen. Ainakin minun tietojeni mukaan Barents-yhteistyössä meillä tahtoo olla vähän ongelmia, onko Venäjä mukana rahoittamassa hankkeita jnp. Mitenkä tämä Venäjän mukanaolo nyt tässä tilanteessa on?

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Heinäluoma täällä totesi, ei ole mitään syytä ruveta lyömään sotarumpua. Mutta juuri niin kuin ed. Nepponen täällä kysyi, kuitenkin toivon, että ulkoministeri keskustelee asiasta myös puolustusministerin kanssa, että meillä Puolustusvoimat ja ulkopolitiikka ovat hereillä ja aktiivisesti mukana, mitä tapahtuu sotilaallisesti kyseisellä alueella. Totta kai siellä tarvitaan kaikin puolin hyvää yhteistyötä kaikilla eri sektoreilla, on se sitten kauppa, ympäristöasiat tai maanpuolustus. Varmasti kaikki toivomme täällä, että olemme siinä aktiivisesti mukana. Oletan, eikös vaan, että ulkoministeri hoitaa asian eteenpäin. Pallo on puolustusministerillä, joka ei ole paikalla.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilälle vielä nyt täsmennyksenä, ettei jää väärää kuvaa: Sanoin ryhmäpuheenvuorossani hyvin selkeästi sen, että samalla kun alueen laaja turvallisuuspoliittinen merkitys kasvaa, se ei saa johtaa alueen militarisoitumiseen. Tämä on minusta hyvin selkeä tavoite. Ei ole merkkejä siitä, se on hyvä asia. Kylmän sodan jäänteitä vielä on, ja siksi on ollut hyvin lohdullista tavallaan kuulla, että Obaman hallinto on kiirehtinyt aseistariisunnan jatkamista myös tällä alueella ja purkamaan niitä kylmän sodan jäänteitä pois myös tällä alueella. Tästä me olemme ed. Tennilän kanssa yksimielisiä, että kylmän sodan aikana tuolla alueella oli myöskin sotilaspoliittisia jännitteitä. Sen takia niiden rakenteiden purkaminen tästä eteenpäin on nyt tärkeätä. Sen takia me tarvitsemme näitä yhteistyörakenteita niin valtiollisten toimijoiden kuin ei-valtiollisten toimijoiden kesken. Näin ollen se yhteinen intressi myöskin tämän alueen tulevaisuuden rakentamiseksi näyttää nyt olevan äärimmäisen suuri. (Puhemies: Minuutti!) Nämä lähtökohdat, joita tässä keskustelussa on käynyt ilmi, ovat viitoittaneet Suomen linjaa erittäin hyvin.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Lyhyet vastaukset. Siis tässähän pidettiin 33 erinomaista puheenvuoroa. Viimeiset huomiot:

Ed. Korkeaoja puhui Norjan linjasta: High North, low tension. Ilman muuta samaa mieltä. Itse asiassa voin sanoa kuten aina: Olen täysin samoilla linjoilla ed. Tennilän kanssa. Ei sillä alueella jännitys tällä hetkellä ole kasvamassa, vaan itse asiassa päinvastoin siellä on yhteistyö kasvamassa. Ei tarvitse myöskään epäillä puolustusministeriön tai ulkoasiainministeriön keskusteluyhteyttä ja informaationvaihtoa näissä vaikeissa kysymyksissä. Tämäkin myös hoituu tässä matkan varrella erinomaisesti.

Ed. Lipposelle lyhyesti: Väittäisin, että Itämeren alueella on enemmän sekalaisia instituutioita hoitamassa asioita. Itse asiassa on kotisivu, josta löytyy 29 erilaista Itämeri-neuvosto, -instituutio -järjestelmää, kun taas tuolla pohjoisessa ehkä hiukkasen vähemmän. Päällekkäisyyksiä yritetään ilman muuta välttää.

Ed. Alatalo, ed. Heinäluoma edellisellä kierroksella, ed. Uotila: Ilman muuta tämä on meille taloudellinen mahdollisuus ja meidän pitää tuoda sitä meidän omaa osaamista, oli sitten kysymys teknologiasta, jäänmurtajista tai jostain vastaavasta, tähän keskusteluun mukaan.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Arvoisa puhemies! Aivan muutama lyhyt vastaus vielä.

Ensinnäkin Venäjän mukana olo rahoituksessa pohjoisten alueitten yhteistyössä. Siinä ollaan ottamassa merkittävä askel, kun näinä aikoina EU:n ja Venäjän huippukokouksessa allekirjoitetaan Enpi Cbc-sopimukset viiden alueellisen ohjelman osalta, joissa kolmessa Suomi on mukana.

Toiseksi ed. Mieto kysyi Norjan ja Ruotsin tilanteesta. Norja tietysti on ratkaisevasti tärkeämmässä asemassa arktisessa yhteistyössä kuin Suomi maantieteellisistä syistä. Ruotsi on ollut aika passiivinen loppujen lopuksi arktisessa ja Barentsin alueen yhteistyössä. Esimerkiksi pohjoisessa ulottuvuudessa Ruotsi on painottanut hyvin voimakkaasti Itämeri-yhteistyötä ja kiinnostus pohjoisimpaan osaan aluetta on ollut vähäisempi. Meillä on arktisen laivanrakennusalan suhteen syntymässä uudenlainen yhteistyö suomalaisen ja venäläisen teollisuuden välillä. Olen käynyt äskettäin sekä Pietarin että Arkangelin telakoilla ja pyrimme kaikin voimin edistämään sitä, että päästäisiin jälleen samantapaiseen tuotantoyhteistyöhön, jota meillä oli vanhoina aikoina itänaapurin kanssa.

Ed. Alatalo kysyi rahastosta näihin liikennehankkeisiin. Pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikkakumppanuus on syntymässä ja sen puitteissa voidaan varmaan näitä rahoitussopimuksia viedä eteenpäin.

Aivan viimeksi vielä kommentti tästä saamelaiskysymyksestä. Meillä on todellakin ministeriryhmä, joka parhaillaan selvittää mitä toimenpiteitä tarvitaan, että Suomi täyttäisi Ilon alkuperäiskansasopimuksen määräykset. Asia erikseen on, esitetäänkö sitten sopimuksen ratifioimista vai ei. Esimerkiksi Ruotsi, jonka olosuhteet ovat lähinnä Suomea, ei ole tätä sopimusta ratifioinut. Mutta tämä asia selvitetään tuossa ministeriryhmässä, jonka työstä jo ministeri Stubbkin täällä kertoi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuullusta poikkeava lähestymiskulma tähän asiaan. Tiede on saanut aikaan toistakymmentä tapaa määritellä arktinen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhyke, arcticum. Niistä käytännön syistä käyttökelpoisin on alue, jossa esiintyy ikiroutaa, permafrostia. Routaa sulaa kesäisin pois vain maan pintakerroksesta. Ilmavirta käy talvisin ylhäältä alaspäin, kun se ikiroudattomilla pohjoisilla alueilla käy alhaalta ylöspäin. Arktinen vyöhyke kattaa Euroopan pohjoisosan suppeiden alueiden ohella laajat alueet Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa alue on jaettu high arctic ja low arctic -alueisiin. Arcticumin tunnistaa paitsi ikiroudasta myös tundrakasvillisuudesta ja alhaisesta sademäärästä, vain 100 milliä vuodessa. Lunta on näin talvisin vähän ja tuulen paljastamat maa-alat laajoja. Jäätiköt kattavat luonnollisesti vielä paljon laajempia alueita. Kasvillisuus on niukkaa. Sen vuosituotanto on todella alhainen, mutta eräiden kasvien energiapitoisuus todella korkea, mikä osittain selittää villipeuran ja kiirunan esiintymisen vyöhykkeen faunassa. Arcticumin kalottialueella on Antarktiksesta poiketen vain saaria ja Pohjoisnavan alue on merenpinnalla olevaa jäätä. Eräät saaret, kuten Wrangelin saari Siperian rannikolla, ovat jääkarhun pesimäalueita. Jäät ovat jääkarhun elämisen ehto tällä alueella. Niiltä käsin jääkarhut saalistavat hylkeitä.

Arcticumista on muodostunut ihmiselle uusi strateginen alue. Varhaisina geologisina kausina alueella oli tiheitä metsiä ja nykyistä paljon korkeampi primäärituotanto. Maankuoren mullistuksissa ja normaalien prosessien tuloksena maan pintakerroksesta, joko kuivalta maalta tai merenpohjasta, löytyy nyt kivihiili-, raakaöljy- ja maakaasuvarantoja. Kun nämä uusiutumattomien energianlähteiden varannot muualla ehtyvät, nämäkin hankalasti hyödynnettävät tulevat ilmiselvästi mielenkiinnon kohteeksi, niin kuin täällä on käynyt ryhmäpuheenvuoroissa erittäin hyvin ilmi.

Tähän on lyhyesti todettava, että arcticum on herkkä alue. Puoli vuosisataa sitten traktorinpyörän maahan jättämät jäljet näkyvät sellaisina kuin ne olisivat viime vuonna aikaan saatuja. Ikiroudan sulaminen vapauttaa maaperästä ja merenpohjan klatraateista metaania ilmakehään. Jos arcticumin merten jääpeitteisyys nykyisestään supistuu, merkitsee se jääkarhulajien menehtymistä. Oma lukunsa ovat Neuvostoliiton merenpohjaan 60-luvulla laskemat radioaktiiviset aineet. Aiheita varovaisuusperiaatteen noudattamiseen ihmisen toiminnassa löytyy siten etsimättäkin.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että tämän puheeni englanninnos liitetään siihen State departmentiin lähetettävään asiakirjaan. (Naurua)

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiinnitin tässä arktisten alueiden keskustelussa huomiota ulkoasiainvaliokunnan esiin nostamaan kotimaisen strategian puutteeseen tässä asiassa. UaV:n mielestä Suomen tulee ryhtyä toimenpiteisiin arktisen strategian laatimiseksi, sillä se antaisi mahdollisuuden määritellä nykyistä täsmällisemmin Suomen tavoitteet erilaisilla pohjoisen yhteistyön tasoilla. Hallituksen on varmasti syytä kiinnittää tähän asiaan huomiota tavalla tai toisella, sillä pohjoisen alueen merkitys on monella tapaa kasvussa. Myös debatissa esillä ollut ja kannatusta saanut ajatus neuvottelukunnan nimeämisestä on hyvä ajatus. Se toisi varmasti lisäarvoa, ja sellainen on syytä nimittää ensi tilassa.

Kysymys alueen yhteyksistä on tietysti merkittävä, puhutaan sitten raideyhteyksistä, tieliikenneyhteyksistä, lentoyhteyksistä tai tietoliikenneyhteyksistä tai sitten meriyhteyksistä. Mietinnössä otettiin esimerkkinä meriväylien laajamittaisen käyttöönoton mahdollisuuksia. Sillä tulee olemaan huomattava vaikutus pohjoisten väylien käytölle: saavutetaan rahdin käsittelyssä esimerkiksi Yokohama—Hampuri-reitillä 10—15 vuorokauden kokonaisaikasäästö, mikä merkitsee huomattavaa kustannussäästöä ja vähentää tietysti myös merenkulun kokonaispäästöjä ympäristönäkökulmasta. Eli aivan pienistä asioista ei ole kysymys, eikä muutenkaan, kun puhutaan tästä alueesta. Arvioidaan, että maapallon vielä löytämättä olevista öljy- ja kaasuvaroista neljännes löytyisi arktisilta alueilta. Lisäksi alueilla on runsaasti mineraaleja, kalaa ja metsiä.

Arvoisa puhemies! On pystyttävä kestävällä tavalla yhdistämään luonnonarvot ja elinkeinoihin ja asumiseen liittyvä toiminta.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä samassa yhtey-dessä käsitellään myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomusta. Yleiskokouksen asialistalla oli vuoden 2008 aikana 58 erilaista raporttia, jotka käsittelivät yleistä ihmisoikeustilannetta, demokratiaa, lainsäädännön ja hallinnon kehittämistä eri aihealueilla. Kertomusvuonna pääpaino oli erityisesti ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä.

Suomen valtuuskunta Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa oli aktiivinen, ja vaikutimme yleiskokouksessa moniin raportteihin ja päätöksiin, oli kyse sitten Georgiasta, Kosovosta, Valko-Venäjästä tai Itämerestä. Sama aktiivinen tahti on jatkunut tänä vuonna, ja esimerkiksi Valko-Venäjän lähentymisestä eurooppalaiseen politiikkaan ja perheeseen on saatu ensimmäisiä, joskin varsin varovaisia ja pieniä, valonpilkahduksia. Tämä on hyvä asia, mutta pitkä on vielä Minskissäkin tie kohti kevättä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Arktisella alueella toimivista maista keskeisimmässä asemassa on Venäjä. Käytän puheenvuoron ja tarkastelen asiaa turvallisuuden kannalta.

Energia on tämän päivän sana, keskeinen voimapoliittisessa toiminnassa. Energiankäyttö on yksi yhteiskunnan hyvinvoinnin mittareista. Mitä korkeampi elintaso, sitä enemmän tarvitaan energiaa. Arktisilta alueilta löytyy luonnonvaroja energiakäyttöön, mutta esiintymien käyttöönotto ei vain onnistu jääpeitteen vuoksi. Siis, luonnonvarojen hyödyntäminen on teknisesti vaikeaa, se on kallista ja vaatii kansainvälistä yhteistyötä.

Kylmän sodan aikainen jännite on vähentynyt, mutta se ei ole kokonaan poistunut. Alueella partioi edelleenkin yhdysvaltalaisia, brittiläisiä ja ranskalaisia ydinsukellusveneitä. Länsi pitää tarpeellisena olla selvillä venäläisten sukellusveneiden liikkeistä. Yhdysvaltojen läsnäolo perustuu osaltaan siihen, että Yhdysvallat panostaa ohjuspuolustuskyvyn kehittämiseen. Venäjä pitää yllä ydinaseen varustusohjelmaa painopisteenään. Kuolan niemimaa tulee olemaan strategisesti tärkeä. Käytännössä Venäjä tulee partioimaan ydinsukellusveneillään ja lentotoiminta tulee jatkumaan pohjoisilla alueilla. On oltava tietoinen, että alueella saattaa ilmaantua alueloukkauksia, onnettomuuksia ja jopa sotilaallisen painostuksen tilanteita, mikäli kiistoja syntyy. Tässä on oltava kerta kaikkiaan vain hereillä, kun ajatellaan, että mannertenvälisten ydinohjusten lentorata kulkee juuri Pohjoisnavan yli.

Kuitenkin suurimpana turvallisuusriskinä pidetään ympäristöonnettomuuksia. Ne saattavat syntyä muun muassa Venäjän vanhenevasta infrastruktuurista, joka tuo teknisiä ongelmia, eli laitteet eivät toimi niin kuin niiden tulisi toimia. Kasvava energiankulutus kasvattaa osaltaan ympäristöongelman ilmenemistä.

Täällä on puhuttu kauppareiteistä. Kaupan merenkululta menee oma aikansa siirtyä koillis- ja luoteisväylälle. Totta kai hakeudumme näille turvallisemmille alueille, koska eteläisillä merialueilla, kun maailmankaupasta 90 prosenttia kulkee meriteitse, nämä ovat turvallisempia alueita, ja merirosvous ei ole tällä alueella niin uhkana. Mutta kuitenkin on muistettava, että myönteisen ennusteen mukaan koillisväylän ympärivuotinen käyttö tulee mahdolliseksi vasta 5—10 vuoden kuluttua ja luoteisväylä 10—20 vuoden kuluttua, ja jos ennusteet pitävät paikkansa, niin Pohjoisnavan yli pääsee vapaasti kulkemaan 50 vuoden kuluttua. Kaikki tämä kaupallinen liikkuminen ja yhteistyö alueella vaatii hyvää kansainvälistä yhteistyötä varsinkin Venäjän ja Kanadan välillä.

Arvoisa puhemies! Lopetan tähän. Arktinen alue on monistakin syistä tärkeä. Suomen on oltava aktiivisesti mukana arktisen alueen politiikassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen pitäisi toimia sillä lailla, että lämpeneminen ei mene eteenpäin niiden suunnitelmien mukaan, joista täällä on jo puhuttu, ja päästään ikään kuin lainausmerkeissä vapaaseen merenkulkuun Pohjoisnavan alueella.

Puhemies! Tässä keskustelussa on nimenomaan kysymys myös siitä, mikä on ensisijaista ja toissijaista. Tietysti taloudellisia mahdollisuuksia sopii käsitellä, mutta suurin näkökulma pohjoiseen, arktisiin alueisiin, pitäisi olla ympäristönäkökulma ja nimenomaan se näkökulma, että planeetta ei lämpene sillä tavalla, että sen alueen metaani vapautuu ilmakehään, koska se laittaa liikkeelle jälleen hallitsemattoman kehityksen kohti niin kutsuttua Venus-ilmiötä.

Tässä on myös luonnonvaroista puhuttu laajemmin, niin sanotuista uusiutuvista myös. On hyvä huomata, että EU ja monet muut harrastavat ylikalastusta. Pohjanmeren alueelta kalastus on siirtynyt Pohjois-Atlantille ja yhä enemmän pohjoiseen. Siellä nimenomaan myös meren pohja on tämän ylikalastuksen ja ylihyödyntämisen kohteena. Tämä on ongelma, johonka pitäisi kiinnittää mielestäni huomiota näissä jatkotoimenpiteissä.

Se, millä tavalla asioita asetetaan ensi sijalle ja toissijalle ja miten huomataan ilmastonmuutoksen todellisuus, mielestäni Rovaniemen Arktisen tutkimuksen keskus käy tästä esimerkkinä. Se on rakennettu paikkaan, joka on ympäristöllisesti kestämätön eli aivan joen rantaan, jolloinka lisääntynyt sateisuus, ilmastonmuutoksen eteneminen, on aiheuttanut tilanteen, joka uhkaa tätä keskusta. Tämän tyyppinen esimerkki kuvaa juuri sitä, miten näissä asioissa ollaan ympäristönäkökulmasta pahasti jälkijunassa.

Štokmanovskojen kaasukenttien, mahdollisten öljykenttien, hyödyntäminen on ympäristönäkökulmasta ongelmallista. Se on ehdoton huomio, joka tehdään yleisesti, ja jo nyt tällä hetkellä öljyteollisuus esimerkiksi Alaskan alueella, Pohjois-Kanadassa, vaikuttaa ympäristöön ja biodiversiteettiin ikävällä tavalla. Siellä muun muassa ikiaikaiset eläinten kulkureitit ovat uhattuna. Ne katkeavat kaasu- ja öljyputkien vaikutuksesta. Nämä ovat sellaisia ongelmia, joita pitää myös tulevaisuudessa käsitellä ja huomioida.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Ändringarna i de nordliga områdena kommer att få en ökad betydelse under de närmaste åren så väl i fråga om geopolitiken, ekonomin som miljön. Omvälvningarna kommer att ändra de arktiska områdets betydelse och naturligt berör detta också Finland.

Hittills har de arktiska kuststaterna anpassat sina intressen till varandra med ett positivt och stabilt resultat, men de förändringar som förväntas kräver en allt effektivare koordinering och ett intensivare samarbete aktörerna emellan. De naturtillgångar och nya möjligheter för handelstransporter som blir möjliga med förändringarna inom det arktiska området ställer nya krav och högre krav på det internationella samarbetet.

Arktiska rådet är regionens viktigaste samarbetsorgan och dess framtid kräver åtaganden och politisk vilja från medlemsländerna. Finland måste arbeta för att förstärka Arktiska rådets roll så att rådet bättre kan hantera de utmaningar som klimatförändringen för med sig.

Ärade herr talman! Som i utrikesutskottets betänkande påpekas har det upplevts som aktuellt att ta fram en kontrollmekanism för området för att garantera en fortsatt stabilitet. Enligt Antarktisavtalet är militär användning av Antarktis uteslutet och området är reserverat för vetenskapliga och fredliga ändamål. Det finns inget motsvarande avtal för arktiska området. De nordiska staterna har en lång historia med fredlig samvaro, men detta skulle inte ha varit möjligt utan ett intensivt samarbete. Eftersom förändringarna inom det arktiska området lett till att konkurrensen mellan kuststaterna ökat anser jag att en diskussion om en demilitariserad arktisk zon bör komma igång.

Herr talman! De arktiska staterna borde också genomföra en gemensam studie av FN:s havsrättskonvention och andra internationella avtal som reglerar samarbetet i området. Utgående från en sådan utvärdering kunde en bedömning göras av behovet av ett mera omfattande arktiskt avtal.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkan itse asiassa siitä, mistä ed. Nurmi täällä aloitti, elikkä arktisen alueen turvallisuuspolitiikasta. On vahinko, että ministerit ovat pois eivätkä ole kuuntelemassa, koska aikaisemmissa keskusteluissa ei juuri turvallisuuspolitiikkaan puututtu. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Aivan oikein, edustaja puuttui kyllä.

Tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on kyllä hyvä maininta, jota ei ed. Salolainen, valiokunnan puheenjohtaja, tuonut esille. Tässä sanotaan: "Rantavaltioilla ja muilla arktisilla valtioilla on pysyviä turvallisuuspoliittisia etuja valvottavanaan. Sotilaallista käyttöä ja läsnäoloa esiintyy myös jatkossa. Pohjoismaat ovat lisäämässä turvallisuuspoliittista yhteistyötään. Ulkoasiainvaliokunta tukee käytännönläheisen pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja syventämistä myös puolustuksen alueella, koska valiokunta katsoo tällaisen yhteistyön edistävän turvallisuutta ja vakautta Pohjois-Euroopassa." Minusta on erittäin hyvä, että valiokunnan mietintöön on tällainen kannanotto otettu, koska sen toivoisi sitten jatkossa näkyvän myös siinä arktisessa strategiassa, jota nyt ryhdytään valmistelemaan.

Arvoisa puhemies! Niin kauan kuin maailmassa on ollut ihmisiä, aina on taisteltu luonnonvaroista. Missä nyt ovat kaikkein suurimmat kiistat, pahimmat kriisipesäkkeet? Afganistanin lisäksi nimenomaan koko Lähi-idän alueella taistellaan öljystä ja siellä taistellaan vedestä. Arktisilla alueillakin on kysymys luonnonvaroista. Miten ne jaetaan, kun sen aika tulee? Miten merenpohjasta löytyvät luonnonvarat jaetaan näiden rantavaltioiden kesken? Tämä tulee olemaan se kysymys, johon pitäisi löytyä vastaus, ja tälle vastauksen etsimiselle ei ole kovin montaa vuotta aikaa, koska minun käsitykseni mukaan sen täytyy tapahtua vuoteen 2014 mennessä. Itse asiassa luonnonvarojen määrää ei ihan varmasti tunneta, mutta mikäli yhdysvaltalaisten arvioihin on uskomista, niin arktisella alueella on kolmasosa löytämättömistä kaasuvaroista ja lähes 15 prosenttia öljyvaroista. Jossakin toisessa arviossa on jopa oletettu, että tällä alueella olisi viidennes löytämättömistä luonnonvaroista.

Arvoisa puhemies! Nämä kaikki tekevät tästä alueesta tietynlaisen kriisipesäkkeen. Rantavaltioiden edut ovat niin suuria, että aivan varmasti tilanne jossakin vaiheessa kiristyy. Ed. Kallis oli ihan oikeassa, kun hän sanoi, että katsotaanpa sitten 10—20 vuoden kuluttua, mihin on tilanne kehittynyt. Kaikkein eniten tietenkin etuja on valvottavana Venäjällä. Me tiedämme, mitä Venäjä on tehnyt. Pari vuotta sitten se pystytti oman lippunsa meren pohjaan, jos se nyt oli tosiasia. Elikkä tällä tavalla se halusi osoittaa, että tämä alue kuuluu meille. Rantavaltiot muutenkin ovat jo lisänneet sotilaallista aktiivisuuttaan. Norjan ilmatilan lähettyvillä on pommikoneita partioimassa, ja Kanada, Yhdysvallat, Norja ja Tanska ovat tietenkin Naton jäseniä ja sitä kautta myös Nato on tällä alueella, elikkä on ihan turha tässä salissa väittää, etteikö tämä ole myös turvallisuuspoliittinen asia.

Sitten ihan lyhyesti yhteen muuhun asiaan. Minä olen samaa mieltä kuin ed. Lipponen siitä, että nyt tälle arktiselle strategialle, arktisten asioitten käsittelylle, yritetään keksiä, yritetään laatia niin monta organisaatiota, että niistä menee sekaisin. Itse yritin jossakin vaiheessa toimittajana pysyä jotenkin matkassa mukana, mutta tämä on sellainen rääpäle, semmoinen asia, josta ei saa otetta. Minä toivon, että se strategia, mikä nyt laaditaan, on niin järkevä, että sen näin tyhmempikin ymmärtää.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä haluan lausua mielihyväni siitä, että tämä mietintö on saanut osakseen näin suuren mielenkiinnon ja minun mielestäni erittäin rakentavan ja eteenpäinkatsovan keskustelun täällä salissa.

Haluan vielä kahteen seikkaan kiinnittää huomiota ja totean aluksi, että mielestäni Suomen tulee olla aktiivinen arktisten kysymysten suhteen kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä. Suomen keskeisenä tavoitteena tulee pitää Arktisen neuvoston aseman vahvistamista ylipäätänsäkin ja erityisesti myös EU:n suhteen. Kannattaa muistaa, että Suomihan oli erittäin aktiivinen 1990-luvun alussa, kun Arktista neuvostoa perustettiin, ja perustaminen itse asiassa varsin pitkälti pohjautui Suomen johdolla tehtyyn pohjatyöhön.

Täällä kiinnitettiin jo huomiota siihen, että saattaa tässä arktisessa yhteistyössä ilmentyä jatkossa myöskin eriseuraisuutta. Oma käsitykseni on se, että kansainvälisen arktisen alueen yhteistyön tulisi myöskin jatkossa pysyä mahdollisimman avoimena ja pitäisi pystyä kaikin mahdollisin keinoin välttämään rajalinjojen syntymistä rannikkovaltioitten ja muitten arktisten valtioitten välille. Myöskin ulkoministeri Stubb kiinnitti tähän asiaan huomiota ja piti, jos tällaista kehitystä jatkossa syntyy, sitä valitettavana. Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä, ja tämä näkökulma on erittäin selkeästi tunnistettu ja todettu Suomen edun mukaiseksi myös tässä valiokunnan mietinnössä. Siis se, ettei tämmöistä rajalinjaa syntyisi.

Toinen asia, johonka haluan kiinnittää huomiota, on arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen kestävällä ja ympäristöä kunnioittavalla tavalla, mihin liittyy erittäin paljon haasteita. Otan esille vain kalastuksen ja ilokseni huomasin ja kuulin, että ed. Tiusanen kantoi myöskin tästä asiasta huolta. On todellakin niin, että koska ilmastonmuutos kuitenkin väistämättömästi jossakin määrin etenee, teemme me mitä tahansa, niin se johtaa siihen, että jää sulaa ja kalastusmahdollisuudet avautuvat myöskin uusille alueille, joilla kalastus tällä hetkellä ei ole mahdollista. Koska nämä kansainväliset säädökset eivät tällä hetkellä kata koko arktista aluetta, saattavat todellakin uhkaksi muodostua tämmöinen säätelemätön, tekisi mieli käyttää ihan sanaa ryöstökalastus ja mahdollisesti jopa kalastukseen liittyvät konfliktit eri valtioitten välillä, joista meillä valitettavasti on jo esimerkkejä muilla merialueilla. Senpä takia tämmöisen koko arktisen alueen kattavan sääntelyn aikaansaaminen olisi erittäin tarpeellista.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi ja arktiset alueet on erittäin tärkeä teema. On aivan selvää, että pohjoinen Suomi yhdistettynä Barentsin alueeseen tulee olemaan tulevaisuudessa aivan keskeinen veturi Suomen taloudessa. Muutama, viisi kuusi kommenttia, hajakommenttia, tästä mietinnöstä.

Ensinnäkin, yhteisen strategian muodostaminen arktisella alueella on erittäin tärkeä tavoite, mutta tehtävänä vaikea, mikäli strategialla halutaan saada jotain todella konkreettista aikaiseksi. Tähän alueeseenhan kohdistuu monia suurvaltojen elintärkeitä taloudellisia ja poliittisia intressejä, mistä kiistat pohjoisen merialueen ja mannerjalustarajojen määrittelystä ovat hyvinkin kuvaavia esimerkkejä. Myös itse arktinen alue on alueena hyvin häilyvä riippuen siitä, määritelläänkö rajat vain luonnonolosuhteitten perusteella vai otetaanko mukaan muun muassa poliittisia ulottuvuuksia.

Toiseksi, on järkevää, että arktinen alue Suomessa määritellään yhdenmukaiseksi Barentsin yhteistyöalueen kanssa. Näin Barentsin strategia ja arktinen strategia saadaan lomittumaan toisiaan tukeviksi pilareiksi osana EU:n pohjoista ulottuvuutta.

Kolmanneksi, arktisen alueen kehittäminen onnistuu vain laajamittaisella valtioitten ja yritysten välisellä yhteistyöllä. Tästä on jo hyvänä esimerkkinä muun muassa Venäjän Štokmanovskojen kaasuesiintymän hyödyntäminen, jota varten on perustettu venäläis-ranskalais-norjalainen yhteisyritys.

Neljänneksi, on korkea aika laatia Suomelle oma arktinen politiikka. Pohjois-Suomen maakuntaliitot ovat jo usean vuoden ajan hahmottaneet yhteistä pohjoista strategiaa, joka on samalla Barentsin strategiaa yleensä ja elinkeinopoliittista strategiaa erityisesti. Tämä hiljattain valmistunut strategiatyö antaa hyvän pohjan kootessa Suomen arktista politiikkaa.

Viidenneksi, Suomen valtiovallan pitäisi nykyistä aktiivisemmin toimia yhteistyön rakentajana Luoteis-Venäjällä. Valtiovallan tulee näkyvästi olla mukana aukaisemassa porttia suomalaisille yrityksille, ja tästä täytyy kyllä ministeri Väyryselle antaa erityistä kiitosta. Hän on laajoilla liikemiesvaltuuskuntavierailuillaan tehnyt erittäin hyvää työtä.

Kuudenneksi, ja aivan lyhyesti, valiokunnan mielestä tuossa mietinnössä pyritään avaamaan ainakin yksi pohjoinen yhteys Suomen rautatieverkostosta Venäjän rautatieverkkoon. On harmillista, että tässä mietinnössä ei ole huomioitu sitä, että tämän vuoden alussa on jo avattu kansainväliselle liikenteelle uusi poikittainen oikorata Karjalan tasavallassa, eli Lietmajärvi—Kotškoma-rata. Tämä uusi rautatieyhteys Kuhmosta Vartiuksen kansainvälisen rajanylityspaikan ja Kostamuksen kautta lyhentää liikenneyhteyttä Murmanskiin ja Arkangeliin yli 500 kilometriä. Tämän myötä on syntynyt uusi ratayhteys, joka palvelee suomalaisten ja muiden EU-maiden yritysten pääsyä Barentsin alueen teollisuus- ja rakennushankkeisiin.

Aivan viimeisenä virkkeenä, arvoisa puhemies: Eli siis meillä on jo tänä päivänä Barentsin aluetta yhdistävä neljän valtion rautatie alkaen Norjan Narvikista kulkien Ruotsin Haaparannan kautta Perämeren satamien kautta Ouluun ja Kuhmon Vartiuksen kautta itärajan yli suoraan Murmanskin radalle, mistä yhteydet johtavat Murmanskiin, Arkangeliin ja etelässä Pietarin rataverkkoon. Tämä olisi ollut hyvä huomioida myös tuossa valiokunnan mietinnössä, kuten myös se realiteetti, että Venäjän liikennestrategiassa ei ole vuoteen 2030 mennessä suunnitelmia aukaista uusia kansainvälisiä ratayhteyksiä Barentsin alueella.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietintö ei ole ottanut huomioon sitä skenaariota, jos ilmastonmuutos ei etenekään niin kuin on täällä hyvin monissa puheenvuoroissa todettu. En ainakaan tällä hetkellä vielä lähtisi kalaan sinne. Täällä ollaan jo hyvin huolestuneita siitä kalastusoikeuksien rajoittamisesta, mutta varmaan tämmöisiä pitkän näkökannan skenaarioita tai strategioita on tehtävä.

Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota arktisen tiedonannon, pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeren alueen strategian väliseen toiminnalliseen yhteyteen, jota Suomen tulisi pitää esillä EU:ssa eri tavoin. Tämä on ollut myös meillä — itse kun kuulun ja olen tuolta Kainuusta — Kainuun maakuntaliitossakin hyvin usein puheissa. Välillä on tahtoneet Suomen puolelta ne puheet olla EU-tasolla vähäisiä. Näitä asioita tulisi korostaa, niin kuin tuossa mietinnössä todetaan.

Puheissa on myös todettu, että Suomella ei ole yhteen koottua arktista politiikkaa. Sen puolesta tänä päivänä täällä on hyvin kattavasti puhuttu ja todettukin se, että sen tekemisen eteen tehdään töitä.

Tutkimukseen ja kehittämiseen panostaminen toisi myös pohjoisen nuorille töitä. Täällä on todettu Oulun yliopisto ja myös Rovaniemen tutkimuskeskukset, elikkä missä tapahtuu pohjoista tutkimusta, niin panostaminen lisäisi siellä työpaikkoja.

Samalla on puhuttu rautatieyhteyksien rakentamisesta ja kaiken kaikkiaan kaikista väylähankkeista, ja ed. Timo Korhonen puhui juuri tuosta Arkangelin käytävästä, mutta onhan siellä myös puhuttu jopa yhteydestä Komiin, ja myös se olisi merkittävä yhteys Suomelle.

Barents-yhteistyön rakentamista on myös maakuntaliittojen, Pohjois-Suomen maakuntaliittojen osalta tehty. Muistaakseni veteraanikansanedustaja Pauli Saapunki on ollut vetämässäkin tämmöistä työryhmää, ja jollakin tavalla siinä on myös edetty. Tästä arktisen alueen toimijoille yhteisestä strategiasta: on varmaan tärkeätä just tällä tavalla toimia, ettei jokainen hämmennä siellä sun täällä, vaan saataisiin täm-möinen yhteinen strategia ja siihen eri toimijoille omat toimialueensa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama kommentti näin valiokunnankin silmin tätä keskustelua katsottuna.

On erinomainen asia, että tämä herätti aktiivisen ja monialaisen keskustelun, ja yhtä erinomaista on se, että täällä vallitsee suuri yhteisymmärrys tavallaan koko tästä peruskysymyksestä, siis arktisen alueen merkityksen kasvusta niin maailmanpoliittisessa mielessä kuin sitten myöskin Suomen kannalta kaikkine niine puheenvuoroineen, mitä täällä on käytetty Suomen taloudesta ja Suomen roolista tutkimuspolitiikassa ja myöskin niistä uusista avauksista, jotka koskevat sitten niitä toimielimiä ja joissa on korostettu tätä Arktisen neuvoston merkitystä erittäin keskeisenä pohjoisen yhteistyön foorumina, suomalaisen neuvottelukunnan asettamista ja sitten vielä tarkkailijastatuksen myöntämistä Euroopan unionin komissiolle. Nämä ovat erittäin merkittäviä avauksia, hyvää evästystä myöskin hallitukselle hallituksen selontekotyötä varten, ja eduskunta on ottanut tässä selkeästi tämmöisen ohjaavan roolin.

Ensin muutama täsmentävä kommentti vielä ja näkökulma tähän turvallisuuskeskusteluun, jota eräällä tavalla kuitenkin määrittelee tämä YK:n merioikeusyleissopimus, mikä antaa sitten valtiolle mahdollisuuden määritellä mannerjalustaan liittyvät vaatimukset sopimuksen tarjoaman mekanismin pohjalta. YK:han ne sitten lopulta vahvistaa.

Tässä on ennen muuta kyse siitä, kuka niitä luonnonvaroja sitten pitkässä juoksussa hallitsee ja millä mekanismilla niitä hallitaan. Mutta merkittävää tässä asiassa on se, että näitä kysymyksiä on voitu lähestyä tällä hetkellä enemmän yhteistyön eikä kilpailun näkökulmasta. Jos tällaisena tavallaan koko arktinen alue pystytään säilyttämään, niin silloin me pystymme, ed. Ukkola, välttämään ne militarisoinnin uhkakuvat ja sotilaalliset uhkakuvat tuolla alueella. Tosiasiahan totta kai on se, että arktinen alue on ollut kylmän sodan aikana erittäin merkittävä asevarustelun kohde. Sen takia Obaman hallinnon viestit siitä, että aseistariisuntaa täytyy nyt kiihdyttää nimenomaan tällä alueella, ovat erittäin tärkeitä viestejä. Niillä pystytään purkamaan ne kylmän sodan vanhat perinteet ja vanhat Venäjän ja Yhdysvaltain sotilaalliset rakenteet ja perustoiminnat, jotka tuolla alueella ovat edelleenkin olemassa.

Silloin se tulee merkitsemään juuri sitä, että tämä on hyvä esimerkki tavallaan kansainväliselle yhteisölle, että sinne ei synny konflikteja eikä synny hallitsematonta luonnonvarakilpailua eikä synny kiistoja maarajoista. Tämä on äärimmäisen tärkeätä, koska alueella on meneillään hyvin moniulotteinen geopoliittinen, geotaloudellinen, ympäristöllinen murros ja muutos, joka on erittäin nopearytminen ja kokonaisvaltainen, ja tällä kaikella on erittäin suuri merkitys sekä tälle alueelle ja alueen turvallisuudelle että pohjoisten alueiden ja muun maailman välisille suhteille. Tämäkin on tässä hyvä nähdä.

Siksi on tärkeää, että tässä työssä ovat mukana valtiolliset toimijat ja ei-valtiolliset toimijat, niin kuin täällä on jo todettu hyvänä esimerkkinä, että meidän kansalliseen neuvottelukuntaamme täytyy saada myöskin kansalaisjärjestöt ja maakunnat, ne elinkeinoelämän tahot, joilla on sitten todellista annettavaa myöskin tuon alueen kehittämiselle. Me tarvitsemme aloitteellisuutta Suomessa tälle, ja se kuuluu meille äärimmäisen luontaisella tavalla.

Täällä jo vähän viitattiin myöskin siihen, miten tämä pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan tai Barents-politiikkaan liittyy. Totta kai tämä liittyy hyvin läheisellä tavalla siihen, eikä pidä perustaakaan liikaa elimiä, vaan näkisin, että Arktisella neuvostolla voi olla hyvinkin kattava rooli näiden eri politiikkalohkojen yhteistyön koordinoimisessa ja johtoroolissa siinä. Tärkeintä vaan on se, että alue on vakaa ja rauhanomainen ja niitä hankkeita voidaan toteuttaa tältä pohjalta.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama näkökulma näihin erittäin tärkeisiin tutkimus- ja koulutuspolitiikan näkökulmiin, joita myös täällä puheenvuoroissa käsiteltiin.

Minusta kansainvälisyys ja kansainväliset yhteisohjelmat ovat tämän arktisen osaamisen perusta. Toiseksi, kiireellinen tehtävä on määritellä Suomen visio, Suomen tahtotila ja strategia pohjoisen ja arktisen osaamisen ja yhteistyön kehittämisessä. Kolmanneksi totean sen, että talous-, energia-, ilmasto-, ympäristö-, suurvaltapolitiikka, nämä kaikki ikään kuin kietoutuvat pohjoisilla alueilla yhteen hyvin poikkeuksellisella tavalla, ehkä enemmän kuin missään muualla, ja siksi olisi hyvä, että Pohjoismaat löytävät tässä yhteisen tavan toimia. Neljänneksi, pohjoisen ulottuvuuden, arktisten alueiden, Barentsin alueen, Etelämantereen strategiatyöt kannattaa ilman muuta integroida toisiinsa, ja tutkimuspuolellahan on kehitteillä Barents-keskus, Pohjoisen ulottuvuuden tutkimuskeskus ja pohjoisen tutkimuksen osaamisyhteisö, mikä juuri tarkoittaa sitä, että tätä yhteistyötä näiden kanssa pitää syventää ja hakea synergiaa.

Viidentenä, puhemies, totean vaan sen, että Suomen rooli voisi tässä kaikessa olla välittävä ja välittäjä ja Suomen näkyvyyden ja roolin pohjoisissa arktisissa kysymyksissä tulisi rakentua Suomen suhteellisen neutraalista ja puolueettomasta asemasta käsin sekä suhteessa strategisiin luonnonvaroihin, siis öljyyn, maakaasuun ja geopolitiikkaan, koska meillä ei ole välittömiä intressejä näiden läheisyydessä, ja tämän roolin kehittämisessä arktisella osaamisella on äärimmäisen keskeinen merkitys.

Puhemies! Sitten vielä haluan muistuttaa, että tämä valiokunnan mietintö piti sisällään myöskin valtuuskuntien toimintakertomukset, ja näistä muutama sana kustakin.

Ensin Etyjistä. Mehän olimme viime vuonna, 2008, Etyjin ministerineuvoston puheenjohtajamaana alkuvuonna, ja jälkeenpäin ajatellen täytyy kyllä sanoa se, että kun tuo Georgia-kriisi sattui meidän puheenjohtajakaudellemme, niin kyllä Suomi tuosta haasteesta ja puheenjohtajakaudesta selvisi kohtuullisella, jopa erinomaisella tavalla ja pystyi tavallaan luomaan tuolloin sen alun, jonka jälkeen sitten Georgia-kriisiä on pystytty ratkomaan. Toki siellä on tässä kansainvälisessä tarkkailussa edelleen tavattoman paljon ongelmia, jotka pitää pystyä muissa elimissä sitten ratkomaan.

Olennaista vaan on, mitä valiokuntakin korostaa, Etyjin toimintaan sisältyvä potentiaalinen merkitys: se on edelleen laajin turvallisuuspolitiikkaa käsittävä yhteisö, jossa ovat jäseninä kaikki Euroopan valtiot sekä Yhdysvallat ja Kanada, siis ainoa, ja sen takia on ollut tavattoman tärkeätä, että esimerkiksi ajankohtaiset ja energiapoliittiset kysymykset, ilmastopoliittiset kysymykset on voitu nostaa myöskin Etyjin keskustelufoorumille ja sen kokouksiin. Tätä pidän erittäin merkittävänä.

Euroopan neuvosto on keskustellut useita kertoja myöskin Georgian kriisistä, ja viimeisessä kokouksessa, taisi olla syyskuun kokouksessa, nousi esiin myöskin ajatus siitä, että Euroopan neuvostolla voisi olla ehkä nykyistä keskeisempi rooli myöskin Georgia-kysymyksen sovittelussa, ja se sai hyvinkin laajapohjaista kannatusta hieman saman mekanismin pohjalta kuin Euroopan neuvosto on aikaisemmin pystynyt sitten näissä kriiseissä toimimaan.

Täällä ymmärtääkseni ed. Kallis arvosteli voimakkaasti tätä Euroopan neuvoston tiedotuspisteen avaamista Minskiin. Sehän on sinne avattu. Ei voi sanoa, että tiedotustoimisto on tähän mennessä ollut vielä kovin suuri menestystarina. Sillä on ollut paljon tämmöisiä teknisiä käynnistysvaikeuksia, jotka ovat johtuneet isäntämaan asettamista tietyistä hankaloittavista tekijöistä. Mutta silti puolustan sitä voimakkaasti, että se on pitänyt sinne tehdä ja tällä tavalla on integroitu Valko-Venäjää myöskin tähän eurooppalaiseen yhteistyöhön. Tämä integrointi on kuitenkin parempaa politiikkaa pitkässä juoksussa kuin isolaatiopolitiikka. Ei pidä eristää Valko-Venäjää tällaiseksi mustaksi aukoksi keskellä Eurooppaa, vaan on hyvin tärkeää, että Euroopan neuvosto ja Suomi ovat myös aktiivisia siinä, että täytyy muistaa, että Minskiin on saman verran lentomatkaa kuin tästä Rovaniemelle. Eli Valko-Venäjä joskus tulevaisuudessa voi olla Suomelle erittäinkin merkittävä yhteistyömaa.

Puhemies! Suomi on ollut aktiivinen, Suomen jäsenet, valtuuskunta, Euroopan neuvostossa raporttien laatimisessa. Tarkasteluvuonna esimerkiksi allekirjoittanut laati raportin eurooppalaisen yleisradiotoiminnan rahoitusmalleista, ja parastaikaa ed. Kaikkonen laatii raportti Itämeri-strategiasta, joka on tavattoman merkittävä raporttikohde, jossa Suomella on myöskin paljon tämmöistä suuntaa antavaa linjaa annettavana.

Lopuksi, puhemies: Tähän liittyy totta kai sitten myöskin tämä Pohjoismaiden neuvoston toiminta, johon integroituu myöskin Itämeripolitiikan hahmottelu. Mutta haluan tästä nostaa vaan sen esiin, että on tavattoman tärkeää, että Pohjoismaiden neuvoston toiminta suuntautuu entistä enemmän koskemaan myöskin ulkosuhdekysymyksiä. Tästä otan vaan esimerkkinä vaikkapa Norjan entisen puolustus- ja ulkoministeri Stoltenbergin raportin käsittelyn neuvoston puheenjohtajistossa, ja se on ollut merkittävä raportti myöskin laveammin Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Pohjoismaiden neuvoston rooli on tavattoman tärkeä myöskin pohjoisen ulottuvuuden politiikan käsittelyssä, Itämeren ekologisen tilan käsittelyssä, lähialueyhteistyössä ja myöskin Pohjoismaiden neuvoston koordinointi Arktisen neuvoston, siis tämän meidän pääteemamme, kanssa tulevaisuu-dessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Laukkanen on aivan oikeassa siinä, että tuo Minskin ja toisaalta sitten tuon Murmanskin vaihtoehdot näiden toimistojen avaamisessa eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan molempia varmasti tarvitaan. (Ed. Laukkanen: Kyllä!) Sitten edelleenkin tähän keskusteluun muutama huomio. Ed. Ukkola nosti tuon Venäjän lipun, voiko sanoa, salkoon. Viittaan siihen, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä tätä asiaa on käsitelty sivulla 9 ja todetaan, että tuon Lomonosovin harjanteeseen liittynyt lipun upottaminen pohjoisnavalle on juuri sen YK:n merioikeusyleissopimuksen velvoittavan tutkimustyön osa. Eli tässä kai Venäjä ei ole esittänyt mitään vaatimuksia tämän lipun pohjaan laskun yhteydessä. Siinä mielessä tämä ei ole ehkä nyt niin relevantti tämä lippukysymys minään uhkana.

Edelleenkin haluaisin painottaa YK:n merkitystä niin, että YK:n rooli on kasvamassa myös tässä asiassa, ja se on tärkeätä. Myös nyt, kun Yhdysvalloissa on joka tapauksessa hallinto muuttunut, niin YK:n merkitys kaiken kaikkiaan myös ilmastokysymyksissä on saanut uuden merkityksen, ja tässä juuri tämä Kööpenhaminan kokouksen toiveikkuus, jota edelleen ilmassa on, on siitä osoituksena.

Vielä siihen asiaan, joka liittyy Kööpenhaminan ilmastohuippukokoukseen. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2008 toimintakertomuksessa on mielestäni hyvä huomio, jossa Pohjoismaiden neuvosto antaa tukensa ja ulkoasiainvaliokunta vielä edelleenkin oman tukensa sille, että parlamentaarinen ulottuvuus vahvistuisi Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksessa. Tämä pyrkimys ja päämäärä on ollut jo aikaisemmin, että näissä ilmasto-osapuolikokouksissa myös eri parlamentit ovat mukana ja sillä tavalla olisivat vauhdittamassa nimenomaan ilmastonmuutossopimuksen syntymistä.

Kuten jo aikaisemmin olemme puhuneet, niin tässä Suomi arktiset alueet -mietinnössä viitataan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, mutta ei kylliksi, eikä nosteta sitä sillä lailla ensisijaiseksi niin kuin täällä muun muassa ed. Haavisto esitti ja painotti, nimenomaan näiden ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien ongelmien hillitseminen ja hallitseminen ja yleensäkin se, että ne ongelmat eivät ryöstäytyisi käsistä, mihinkä ed. Pulliainen viittasi. Tässä mielessä YK on sitten se toimielin, joka on liikkeellä tässä asiassa, jota meidän pitäisi kaikin puolin tukea. Tässä mielessä Pohjoismaiden neuvoston näkökulma on hyvä ja tärkeä. Toivon mukaan se etenee, tämä näkökulma, myös sitten eteenpäin. Tämän näkökulman ulkoasiainvaliokunta on nostanut omaan mietintöönsä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Piti tulla toisen kerran, kun äsken en hoksannut, että sitähän olisi saanut puhua niin kauan kuin sielu sietää.

Mutta palaan vielä tähän arktisten alueitten turvallisuuspoliittiseen asiaan ja mahdolliseen jännityksen kiristymiseen. Me kaikki toki toivomme, että näin ei käy, ihan oikeasti. Mutta täytyy muistaa, että siellä on Venäjän suurin laivasto, Kuolan laivasto, ydinaseineen arktisilla alueilla ja partioi siellä ydinsukellusveneillä koko ajan. Samalla tavalla toki alueella partioivat varmasti Yhdysvaltain ja Natonkin sukellusveneet. Elikkä kysymyksessä on strateginen alue, joka on molemmille suurvalloille ja Natolle erittäin tärkeä. Totta kai me kaikki toivomme, että mannerjalustan jako Venäjän ja Norjan kesken toteutuu riittävällä huolellisuudella niin, ettei siitä synny mitään kiistoja. Mutta kovin lupaavia ne merkit tähän mennessä eivät ole olleet. Toivon, että siinä jatkossa, kun tehdään tätä strategiaa, niin jollakin konstein ei nyt unohdeta kuitenkaan tätä turvallisuuspoliittista aspektia, vaan todetaan se tosiasia, mikä siellä on, että tämä laaja sotilaallinen läsnäolo saattaa aiheuttaa tietynlaisia alueloukkauksia ja mahdollisesti onnettomuuksia kiistatilanteissa, sotilaallista painostusta ja niin edelleen.

Tästä huolimatta uskoisin ja varmasti kaikki asiantuntijat uskovat, että tämmöisen konfliktin eskaloituminen on hyvin epätodennäköistä. Ja näinhän me tietenkin toivomme. Mutta kun on kysymys kaasusta, kun on kysymys energiasta ja sen hyödyntämisestä, niin kaikki jatkossa kyllä on mahdollista, ja niihin on varmasti varauduttava. Minä en, ed. Tiusanen, yhtään samalla tavalla ymmärrä YK:n roolia. Minusta YK on viime aikoina, viime vuosina, menettänyt otteensa. Sen arvostus on laskenut. Todennäköisesti Kööpenhaminan ilmastokokouksesta ei saada minkäänlaisia todellisia tuloksia. Elikkä tässä se YK:n rooli on. Minä en sille enää ole pitkään aikaan osannut antaa sitä arvostusta, minkä minä olen huomannut täällä eduskunnassa kansanedustajien antavan.

Sitten puuttuisin siihen asiaan, jonka olen kokonaan unohtanut, elikkä Euroopan neuvoston asiat. Siihenhän ed. Laukkanen omassa puheenvuorossaan puuttui. Euroopan neuvosto tekee hiljaista työtään, ja Georgian ja Venäjän sota edelleenkin vaikuttaa meidän yleiskokouksen asialistaan. Todennäköisesti se tulee jälleen tammikuussa esille, kuten se on ollut jo ainakin neljä viisi kertaa Strasbourgin kokouksen pääaiheena. Sen minkä haluaisin sanoa on, että minulla on jotenkin toivoton olo siinä, että ovatko nämä Euroopan neuvoston diktatuuriset jäsenmaat oikeassa paikassa. Oppivatko ne? Jos ne ovat Euroopan neuvostossa, niin niiden täytyisi hyväksyä ne periaatteet ja edes yrittää toimia niiden periaatteitten mukaan. Nyt on pakko sanoa, että on hirvittävää nähdä, kun Venäjällä tapetaan ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia listitään kasapäin. Ainakin 300 toimittajaakin on kuollut kymmenen vuoden aikana. Että tämmöisiä jäsenmaita meillä on siellä Euroopan neuvostossa. Sitä toki toivoo, että tämä tämmöinen ohjaaminen demokratiaan auttaisi, mutta tässä tapauksessa minä valitettavasti en siihen kyllä usko.

Sitten ed. Laukkanen kertoi, minkälaisia aloitteita siellä on käsiteltävänä. Olen itse tehnyt aloitteen, ja se on läpäissyt Euroopan neuvoston käsittelyn, ja siitä tehdään raportti. Kysymys on toimittajien lähdesuojasta Euroopan neuvoston 47 maassa ja toimittajien työoloista. Olen erittäin tyytyväinen, että se on ruotsalainen, joka tämän raportin tekee, eikä esimerkiksi venäläinen raportoija, vaan että nimenomaan ruotsalainen. Siellä lähdesuoja on todennäköisesti Euroopan neuvoston jäsenmaiden parhaimpia: Ruotsissahan lähdesuojaa ei voida murtaa koskaan. Sillä on perustuslain suoja, eikä edes ole sallittua alkaa kysellä, kuka on mahdollisesti vuotanut jostain virkamiehen tai joistain muista salaisuuksista lehtiin. Elikkä tämä meidän tulevaisuudessa kannattaa muistaa, kun ministerimme suunnittelevat lähdesuojan kaventamista, kuten suunnitteli ministeri Louekoski 20 vuotta sitten. Näköjään sama kaiku on askelten, että mikään ei tässä maailmassa näytä muuttuvan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkola käsitteli puheenvuorossani mainitsemaani YK:n roolia, sitä, että uskon sen vahvistuvan nimenomaan tämän tyyppisissä asioissa kuin ilmastonmuutoskysymys. YK:n ohjelma Unfccc ja myöskin Arktinen neuvosto, josta aikaisemmin USA on pysynyt aika vahvasti ulkopuolella. Samoin se on ollut kohtuullisen passiivinen vähintään tässä YK:n ilmastonmuutosohjelmassa eikä ole mennyt Kiotoon mukaan. Nyt kun tämä tilanne kuitenkin on muuttunut ja muuttumassa Obaman hallinnon myötä, niin kyllä nämä YK-järjestelmät vahvistuvat tämän kautta. Tämä on kuitenkin ainut taso, jolla kaikki planeetan valtiot ovat mukana näissä hankkeissa — tietysti eri tavalla eri valtiot. Ja kyllä siellä vilunkiakin mukana on, sitä ei voi näistä valtioiden mukanaolosta mitenkään kieltää.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Arktisen alueen merkitys tulee ilman muuta merkittävästi korostumaan tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Tähän vaikuttaa kaksi tosiasiaa. Toinen on se, että ilmastonmuutokseen liittyen nämä alueet tulevat paremmin liikuttaviksi, merikuljetukset tulevat lisääntymään alueella, ja toinen vielä tärkeämpi asia on se, että tällä alueella olevat luonnonrikkaudet tulevat paremmin hyödynnettäviksi kuin mitä ne ovat aikaisemmin olleet.

Ilmastonmuutoksen kannalta on selvä, että me teemme kaikkemme, jotta ilmastonmuutos ei toteutuisi sillä vauhdilla, millä se nyt on. Siihen liittyen on syytä asettaa vakavia toiveita jo edessä olevaan Kööpenhaminan kokoukseen, jotta siellä saataisiin aikaan vähintäänkin poliittinen ratkaisu sekä ilmastonmuutoksen torjunnan tavoitteista että pääkeinoista.

Mutta toisaalta on selvä, että siitä riippumatta, vaikka näissä isoissa tavoitteissa onnistuttaisiin, muutokset ovat jo niin pitkällä tällä alueella, että ne väistämättä ovat tulleet enemmän tai vähemmän pysyviksi. Tiedämme, että lumipeite on vähentynyt noin 10 prosenttia tällä alueella viimeisen 30 vuoden aikana, ja tällaista toista 10 prosentin vähenemistä odotetaan seuraavina vuosikymmeninä. Myös sademäärä on kasvanut noin 8 prosenttia viimeisen 100 vuoden aikana.

Turvallisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää nähdä, että siitä huolimatta, että nämä alueet ovat erittäin merkittäviä, ei ole näköpiirissä mitään isoa jännityksen lisääntymistä, ei myöskään sotilaallista vastakkainasettelua. Esimerkiksi Venäjän lipun upottaminen Pohjoisnavalle tähän Lomonosovin harjanteeseen on otettu hyvin rauhallisesti vastaan, eikä sillä, Venäjä itsekään ei ole sanonut, että sillä olisi mitään oikeudellisia vaikutuksia. Päinvastoin näyttää siltä, että tämän alueen merkityksen lisääntyminen johtaa siihen, että nekin valtiot, jotka ovat olleet ulkona kansainvälisistä sopimusjärjestelyistä alueen osalta, haluavat nyt tulla mukaan, ja puhun tässä yhteydessä Yhdysvalloista, joka on kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen ulkopuolella. Merioikeusyleissopimukseen liittyminen on kuitenkin heidän kannaltaan välttämätöntä, jotta he voivat omalta osaltaan turvata omat etunsa ja vaikuttaa rantavaltioiden oikeuksien määrittelyn kautta. Myös Venäjä on siis sitoutunut tähän merioikeusyleissopimukseen, ja se antaa selvät osviitat, minkä mukaan alueen luonnonvarojen hyödyntäminen voi tapahtua. Kaikki nämä edellyttävät siis YK:n päätösten mukaista rajojen määrittelyä mannerjalustan osalta ja sitten siihen perustuen talousvyöhykkeen määrittelyä.

Viime viikolla ulkoasiainvaliokunnalla oli tärkeä tilaisuus kuulla tuoreeltaan Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon käsityksiä asioista, ja oli erittäin miellyttävää kuulla, että Yhdysvallat suuntautuu nyt nopeassa aikataulussa merioikeusyleissopimuksen allekirjoittamiseen ja heidän tarkoituksenaan on tuoda tämä sopimus ratifioitavaksi lähikuukausina. Toivotan tälle hankkeelle menestystä.

Samaten on syytä noteerata se, että Norja, jolla on tietysti tavattoman paljon intressejä alueella, on kehittänyt erittäin hyvää yhteistoimintaa Venäjän kanssa. Tällä alueella on tavattoman paljon parhaillaan käynnissä käytännönläheisiä hankkeita, jotka näyttävät sujuvan näiden kahden valtion osalta hyvässä yhteistyössä ja ilman mitään suurta dramatiikkaa.

Meille erityisen tärkeää on, että Arktinen neuvosto on se pääfoorumi, jolla yhteistyötä käydään, ja meille on tärkeää antaa Arktisen neu-voston toiminnan vahvistumiselle oma panoksemme. Tuolla Yhdysvaltain ulkoministeriössä käynnillä selvisi tavatessamme Yhdysvaltain ulkoministeriön arktisesta politiikasta vastaava johtaja myös se, että he ovat omalta osaltaan päätyneet samaan havaintoon eli juuri Arktisen neuvoston toiminnan vahvistamiseen ja ovat siihen vahvasti sitoutuneet. He kokevat myös tietyllä tavalla ongelmana sen, eivät pidä itsekään hyvänä, että tätä yhteistyötä tehtäisiin pienemmällä, pelkästään rantavaltioita koskevalla pohjalla.

Yleisesti katsoen tämä iso yhtälö on siis Suomen kannalta menossa hyvään, myönteiseen suuntaan. Turvallisuutta hoidetaan yhteistyöjärjestelyissä, ja myös sitten alueen yhteistoiminnan rakenteet ovat luonteeltaan vahvistumassa ja kaikki keskeiset valtiot näyttävät jakavan samat tavoitteet.

Sitten tullaan tähän toiseen osaan eli siihen, mikä on oma politiikkamme ja miten itse olemme tässä arktisessa yhteistyössä mukana ja miten voimme sitä hyödyntää. On välttämätöntä nähdä, että tässä on suuria taloudellisia mahdollisuuksia, ja ei pitäisi ollenkaan suhtautua näihin välinpitämättömästi. Ne eivät ole mitenkään ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa tai turvallisuusnäkökohtien kanssa. Meidän tulee tietenkin toimia niin, että luonnonvarojen hyödyntäminen tällä alueella tapahtuu erittäin tiukkojen ympäristönormien oloissa, ja meillä on kaikki oikeus puhua tämän näkökohdan puolesta.

Mutta sitten on erikseen kysymys siitä, että vaikka me emme tietenkään ole näitä luonnonvaroja suoraan hyödyntämässä, voimme olla mukana monenlaisessa kanssakäymisessä ja teknologian toimittamisessa, joka mahdollistaa kestävän, ympäristönhoidon mukaisen luonnonvarojen käytön. Kun tämän tilanteen katsoo lävitse, niin ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että olemme tietyllä tavalla kyllä myöhästyneet tämän arktisen alueen politiikan merkityksen lisääntymisen huomioimisessa. Selvästikin meillä on paljon yksittäisiä hyviä ajatuksia, mutta näiden politiikkojen koordinointi ja resurssien huomioiminen on jäänyt tekemättä. Tämä oli mielestäni ulkoasiainvaliokunnan asiantuntijakuulemisen kiistaton johtopäätös. Siis se havainto, että tämän alueen kehityksessä on paljon mahdollisuuksia suomalaisen työn ja hyvinvoinnin kannalta, ei kyllä ole mennyt riittävän pitkälle hallinnossa.

Sanoin tuossa jo aikaisemmin, että on aika vaikeasti ymmärrettävissä, miten voidaan puhua tämän alueen merkityksen kasvusta ja samaan aikaan supistaa omaan osaamiseemme liittyvää rahoitusta eli Arktisen keskuksen rahoitusta Lapissa. Se on kyllä vaikea asia ja kertoo siitä, että hallituksen politiikka tältä osin ei ole riittävän koherenttia, niin että olisi annettu iso tavoite, jota kaikki hallinnonalat toteuttavat, vaan nyt tällaiset säästöhankkeet iskevät myös niille alueille, joilla olisi huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia.

Toinen näkökohta koskee muuta arktista osaamistamme erityisesti teollisuuden parissa. Meillä on kaikki syy olla erittäin huolissamme siitä, mitä telakkateollisuudessa tapahtuu. Meillä on kaikki syy tehdä osaltamme valtiona kaikki mahdollinen, jotta korkea telakkaosaaminen voisi Suomessa säilyä. Nyt telakkateollisuus itse on päätynyt siihen havaintoon, että he tekivät yksipuolisen ja virheellisen päätöksen keskittyä yksinomaan risteilyalustuotantoon, ja ovat itse päätyneet siihen, että se arktinen osaaminen, joka on telakoilla ollut, on tärkeätä säilyttää ja rakentaa sille toista isoa tukijalkaa telakoiden tulevassa menestyksessä. Tämä muutos on tervetullut ja toivottava, mutta nyt on tärkeätä, että valtio omalta osaltaan tukee sitä huolehtimalla riittävästä julkisen vallan hallussa olevasta osaamisesta, esimerkiksi koulutuksesta, ja toisaalta mahdollistamalla sen, että tilausmielessä syntyy edellytyksiä kotimaisen teollisuuden pärjätä, eli sitä arktista tilauskantaa, jota meillä esimerkiksi laivapuolella on olemassa, pitäisi nyt kohdentaa juuri tässä tilanteessa telakoille ja varmistaa tämän arktisen osaamisen paitsi säilyminen myös laajentuminen Suomessa. Tämä on suoraan tuhansia työpaikkoja Suomessa, ja kun alueen merkitys tulee kasvamaan ja kun on ilman muuta selvää, että liikkuminen tulee arktisilla alueilla radikaalisti lisääntymään, niin kysyntää tämän tyyppiselle laivaosaamiselle on aivan eri tavalla olemassa kuin mitä menneinä vuosina on ollut.

Tässä tarvittaisiin nopeasti elinkeinoministeriöltä asioiden uutta miettimistä ja telakkateollisuuden osaamisen selvää tukiohjelmaa. Tänne nyt käytettävät rahat tulevat moninkertaisesti tulevina vuosina takaisin. Siksi voi sanoa, että kun ministeriöiden vastuunjakoa pohditaan, niin elinkeinoministeriö on aivan avainasemassa useiden arktisen alueen yhteistoimintahankkeiden toteuttamisessa, ja heidän osaltaan tarvitaan huolella harkittua ja huolella toteutettua strategista ohjelmatyötä.

Muutoin pidän hyvin arvokkaana, että tämä keskustelu ja myös ulkoasiainvaliokunnan työ on voinut sujua hyvin yksituumaisessa hengessä, ja tässä on selvästi semmoisen ison kansallisen yhteisymmärryspolitiikan mahdollisuus, joka voisi tuoda lähivuosikymmeneksi arktisesta yhteistyöstä ja arktisesta osaamisesta yhden vahvuusalueen Suomeen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntakauden viime päivinä matkustin silloisen edustajan, nykyisen veturinkuljettaja Harry Wallinin kanssa hissillä K-käytävästä tuonne tunneliin. Ed. Wallin oli närkästynyt, koska häntä kuulemma työpaikkakiusattiin suuressa valiokunnassa. Edustajat Heidi Hautala, Outi Ojala, Eva Biaudet ja Astrid Thors puhuivat kuulemma koko ajan pohjoisesta ulottuvuudesta, kun hän olisi halunnut puhua kantateistä. Seinäjoen torilla ei voinut puhua pohjoisesta ulottuvuudesta. Jos ed. Harry Wallin sai sielulleen vamman — en tiedä saiko, mutta jos sai — niin tämä keskustelu todennäköisesti olisi saattanut tuoda hänelle jonkin asteista terapiaa, tämä keskustelu, jossa on ansiokkaasti keskusteltu rautateistä ja kantateistäkin aina ilmastonmuutokseen ja turvallisuuteen saakka. Siinä mielessä tämä keskustelu ja myöskin valiokunnan mietintö ovat ansiokkaita. Se on täällä moneen kertaan todettu.

Mutta ehkä synteesinä Harry Wallinin ja ulkoasiainvaliokunnan kannoista voisi todeta, että arktisesta ulottuvuudesta keskusteltaessa — en tiedä, menevätkö ne aivan päällekkäin, pohjoinen ja arktinen ulottuvuus — on puhuttava turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä, mutta on puhuttava myöskin rautateistä ja kantateistä, koska meidän on huolehdittava kaikkien ihmisten, myöskin arktisten alueitten ihmisten, elämän edellytyksistä sekä globaalisti että lokaalisti. Se on aivan välttämätöntä.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä mietinnön osalta kahteen yksityiskohtaan eli ensinnäkin arktisen alueen kehittämiseen. On siis aivan selvä asia, että alueen kehittäminen onnistuu vain laajamittaisella valtioitten ja yritysten välisellä yhteistyöllä. On huomattava, että EU-maista Suomella on maantieteellisesti likeisimmät yhteydet arktiselle alueelle. Venäjän naapuruus ja maantieteellinen läheisyys Luoteis-Venäjälle avaa Suomelle muita EU-maita paremmat toimintaedellytykset ja etulyöntiaseman pääsystä mukaan suuriin yhteistyöhankkeisiin, ja tässä suhteessa Suomen aloitteellisuus nimenomaan EU-maana on äärimmäisen tärkeä.

Sitten toiseksi vielä näihin liikenneyhteyksiin: On aivan selvä asia, että lentoyhteyksien puute Pohjois-Suomen ja Barentsin alueen välillä heikentää suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä, eli sille pitäisi pystyä jotakin tekemään.

Mutta sitten vielä tähän rautatieyhteyteen: Totesin jo aiemmin, että vuoden alusta on avattu neljä valtiota yhdistävä rautatie Norjan Narvikista Kuhmon Vartiuksen kautta itärajan yli suoraan Murmanskin radalle, mistä taas sitten yhtey-det johtavat Murmanskiin, Komiin, Arkangeliin ja etelässä Pietarin rataverkkoon.

Kainuun maakunta yhdessä Barentsin alueviranomaisten ja yritysten kanssa on jo usean vuoden ajan tehnyt tiivistä yhteistyötä Luoteis-Venäjän liikenneviranomaisten kanssa Barents Link -nimellä markkinoitavan liikennekäytävän palvelun ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä on hyvin ajankohtainen hanke myös EU:n pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikkakumppanuuden kannalta, jota parhaillaan ollaan yhteisessä liikenteen työryhmässä pohtimassa. En tiedä, mistä johtuu se, että tämä Barents Link -hanke uhkaa varsinkin Suomen liikenneministeriön virkamiesten suunnitelmissa unohtua, ja toivon mukaan myös tämä puheenvuoro jonkun verran herättäisi ministereitä ja virkamiehiä tämän asian osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama näkökohta tähän asiaan.

Olen hivenen huolissani siitä, että näin ristoreippaanomaisesti ollaan lähdössä sinne Barentsin alueelle ja Novaja Zemljalle jnp. Minulla oli tilaisuus joskus 1990-luvun alkupuolella lennellä Mi-8:lla Kuolan niemimaan yläpuolella ekologisen komission vieraana. Silloin aiheena olivat merilohet, mutta siinä tietysti siitä helikopterista näki hyvin paljon sitä aluetta ja näki, mitä ihminen oli saanut siellä aikaiseksi, ja kyllä kaikki jäljet näkyvät. Siellä ei paljon voi mesoskella, kun kaikki jää näkymään ja hyvin pitkäksi aikaa.

Kun ajatellaan Suomen mahdollisuuksia näissä asioissa, semmoisia tosiasiallisia, niin ed. Heinäluoman äskeisessä puheenvuorossa niitä vilahteli mielestäni. Nimittäin siinä, mitä Venäjän federaatio siellä tekee ja yhteistyökumppaneittensa norjalaisten ja amerikkalaisten kanssa tekee, eivät paljon suomipojan ja -tytön sanomiset paina, he tekevät, mitä lystäävät, mutta yksi mahdollisuus on se, että suomalaista tietotaitoa viedään sinne. Se edellyttäisi sellaisen tieteellisen konsortion aikaan saamista Suomen rajojen sisäpuolella, jossa on Arktinen keskus Rovaniemeltä, Thule-instituutti Oulusta ja erikoisesti Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta, koska siellä on nimenomaan tämä arktinen osaaminen liittyen jäähän ja kylmätekniikkaan. Ne ovat siellä erinomaisen hyvässä hallinnassa, samoin kuin materiaalitekniikka. Se, mikä menee kaupaksi, on spesiaaliosaaminen biologiassa, yleensä luonnontieteissä ja metallien käsittelyssä ja sen myötä koneopissa. Tämä voisi olla todellinen menestystarina suorastaan, johonka pitäisi yksinkertaisesti Mauri I Suuren eli elinkeinoministerin puuttua mahdollisimman pikaisesti päätösvallassaan olevilla varoilla.

Jos ajatellaan, millä toimenpiteillä voisi vähän pitemmällä aikavälillä, vaikka tämä maailmantilanne miksi muuttuu, luoda todella hyviä työpaikkoja ja osaamisen säilyttämistä, on juuri tällaisen konsortion avulla. Siinä sitten tietysti voi hyödyntää niitä sen yhteistyön tuotteitakin sikäli, kuin niitä hyödynnettävissä on. Mutta vielä tähdennän sitä, että alueen luonnonhistoriallisen tiedon täytyy olla huomioon otettu kaikessa ihmisen toiminnassa.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, yksi hyvin merkittävä näkökohta, joka on historiallinen realiteetti. Vuonna 1960 Novaja Zemljalla tehtiin ydinräjäytyksiä ilmassa, ydinkokeita ilmassa. Sen tuloksena me saimme Suomeen laskeumia, ja niitä olin tutkimassa kansainvälisessä tutkimusryhmässä kymmenkunta vuotta. Sitten sattui käymään niin, että vuonna 1976 olin Neuvostoliiton ammattijärjestöjen yhteistyövaltuuskunnan VZSPS:n vieraana sanatorio Metallurgissa Sotšissa ja ihmettelin, mitä se tämä porukka täällä tekee, joka siellä oli, iso jengi, ja kyselin — vaimo on venäjän kielen opettaja, niin pyysin hänen välitykselläänkin vielä varmistamaan — mitä porukkaa tämä on, kun näyttää suomensukuisilta ja vähän uiguurien näköisiä jnp., että mitä porukkaa tämä on. Sitten siitä virisi ulkopoliittisesti erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Nimittäin heidät oli määrätty Novaja Zemljalta kuukaudeksi kahdeksi toisenlaiseen paikkaan sen takia, että ydinmateriaalien käsittelyssä oli tapahtunut pikkuisia fibauksia siellä, ja sillä tavalla ihmiset piti viedä sieltä radioaktiivisen saastunnan kohteena olosta muualle. Siellä he olivat sitten sopivassa paikassa mahdollisimman kaukana siitä ympäristöstä. Kun sitten syvähaastattelin tulkin välityksellä näitä Novaja Zemljan immeisiä, hyvin selvästi kävi ilmi se, että se on todella paha juttu, ja se on varsinainen tulevaisuuksien riesa siellä meren pohjassa ja ehkä siellä saarella itsellään.

Tässä katsannossa tämän suomalaisen valmiuden pitäisi ulottua myöskin tämänlaatuiseen osaamiseen ja myöskin tietoon. Elikkä näissä asioissa ei pitäisi olla niin kauhean ristoreipas.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pulliainen mainitsi Oulun yliopiston ja siellä sen kylmäosaamisen, niin täytyy sen verran mainostaa myös meidän omaa maakuntaa Sotkamoa, että siellä on Snowpolis, joka erikoistunut kylmään, lumeen ja jäähän ja myös erikoisvaatteisiin, ja tutkimusta ja kehittämistä tehdään myös sillä alalla. Kyllä meillä aika merkittävästi on näitä toimijoita, kun ne saataisiin vaan toimimaan yhteen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Pyydän yhtyä ed. Pulliaisen erinomaisen hyvään analyysiin tästä osaamisen tilanteesta arktisella puolella Suomessa ja yhteistyön välttämättömyydestä. Se oli viisas puheenvuoro. Todellakin, meidän pitäisi arktinen osaaminen sillä tavalla pystyä keskittämään, että olisi hyvä yhteistoiminta näiden tämänhetkisten tahojen kanssa, ja kun täällä on erittäin paljon teknologista osaamista, joka liittyy juuri kuljetukseen, vaikeissa jääoloissa liikkumiseen, ja siellä on paljon kaupallista potentiaalia, niin tarvittaisiin sellaista yhteistoimintaa, jossa nämä vähät voimavarat, mitkä meillä on, limittyisivät hyvin toisiinsa, tukisivat toistensa kehitystä sekä tiedemielessä mutta myös kaupallisen hyödyntämisen mielessä. Olisikin toivottavaa, että tämä osaaminen käytäisiin nyt hallituksessa tarkasti lävitse ja pohdittaisiin, miten keskinäistä linkitystä voidaan vahvistaa ja miten saada aikaan näiden tieteellisessä työssä tehtävien keksintöjen mahdollisimman nopea kaupallistaminen. Tässä meillä on muusta maailmasta hyvin paljon oppimista.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tullu montaki kertaa esille, jotta Suomi on jäänmurtajien osaamisessa aivan ylivoimaisessa asemassa. Barentsin meri alkaa pikkuhiljaa sillä lailla vapautumahan, jotta sinne voidahan jäänmurtajilla reittiä ja väyliä raivata, ja jos se ilmastonmuutos nyt on sellaasta, ku puhutahan, ja siel on maailman suurimmat käyttämättömät luonnonvarat, niin kyllä Suomen kannattaa satsata tähän osaamiseen. Mä luulen, jotta suomalaiset kauppamiehet osaa luovia niin inhimillisesti, jotta ne pystyy myös näitä osaamisia hyödyntämään.