Raimo Piirainen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakiesitys mesästyslain 33 §:n muuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Metsästyslain lyijyhaulikielto vesilintujen metsästyksessä on tuottanut seurauksia, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta ei voinut aavistaa lyijyhaulikieltoa valmistellessaan. Sinänsä hyvään tavoitteeseen suojella vesilintuja tarpeettomilta haulien haitoilta voidaan päästä myös nykyistä joustavammin säännöksin. Metsästäjät ovat siirtyneet käyttämään vesilintujen metsästyksessä korvaavia haulimateriaaleja, kuten vismuttia, molybdeenia ja terästä. Metsästäjät pitävät näitä kuitenkin lyijyhauleja kehnompina ammuksina, sillä heidän kokemustensa mukaan niillä kuolettavan laukauksen ampuminen vesilintuun on oleellisesti vaikeampaa kuin lyijyhauleilla. Haavakoiden osuus vesilintujen metsästyksestä on kasvanut tämän vuoksi merkittävästi.

Korvaavat haulit ovat kevyempiä kuin lyijyhaulit, ja tämän vuoksi hauleista on tehty suurempia kuin lyijyhauleista. Tästä syystä haulipeitto on huonompi kuin lyijyhauleilla ja haavakkoriski on suurempi. Metsästäjien kokemuksen mukaan jopa alle 30 metristä ammutulta matkalta linnuista löytyy vain pari haulia. Haavakoita luonnollisesti syntyy, jos nämä vain muutamat haulit osuvat siipeen tai suolistoon. Vesilinnuille aiheutuu tämän vuoksi tarpeetonta kipua ja tuskaa.

Seuraava metsästäjän kirjoitus keskustelupalstalla kuvaa hyvin nykyistä tilannetta: "Olen monesti ampunut haahkaa reilusti alle 30 metristä, ja ne ei taho tippua, ellei päähän osu. Nylkiessä olen huomannut, että rautahauli ei ole läpäissyt kunnolla edes nahkaa ja lihassa on ollut pieni punainen läiskä kuin olisi ampunut sitä värikuulalla. Nykyään melkein hävettää olla metsästämässä merilintuja, koska tulee paljon haavakoita."

Arvoisa puhemies! Osa vesilintujen metsästyksestä tapahtuu olosuhteissa, joissa lyijyhauleista ei koidu mainittavaa haittaa ympäristölle. Tällaisia metsästysalueita ovat kuivat maa-alueet sekä useimmat suoalueet, ja harvaanasutuilla alueilla metsästyspaine myös vesialueilla on mitätön. Metsästyspaine näillä alueilla on pieni, mikä tarkoittaa oleellisesti pienemmän haulimäärän päätymistä luontoon. Näillä alueilla lyijyhaulikielto on perusteeton ja ristiriitainen. Linnut eivät näillä alueilla kerää myöskään ravintoa veden pohjasta vaan syövät maalla kasvavaa ravintoa. Tämän vuoksi hauleja ei joudu ruuansulatukseen. Toisaalta lyijyhauleilla saa ampua maariistaa. Lyijyhauleja päätyy näillä alueilla siis joka tapauksessa luontoon, joten lyijyhaulien käyttökielto vesilintujen jahdissa on kyseisillä alueilla tarpeeton.

Arvoisa puhemies! Lyijyhaulikiellon valvonta on käytännössä varsin hankalaa, ja on tiedossa, että osa vesilintujen metsästäjistä käyttää kiellosta huolimatta lyijyhauleja. Myös tämän valvonnan vaikeuden vuoksi lakia on muutettava joustavammaksi. Paikalliset riistanhoitopiirit tuntevat ne vesialueet, jotka täyttävät ne lakiasetuksessa mainitut kriteerit, joissa lyijyhaulien käyttöä on syytä rajoittaa. Tärkeimpinä kriteereinä tälle asetuksen muutokselle on pyrkimys välttää aiheuttamasta vesilinnuille tarpeetonta kipua ja tuskaa.

Arvoisa puhemies! Aloitteen pääasiallinen sisältö: Aloitteessa esitetään muutettavaksi metsästyslain 4 luvun 33 §:n 1 momentin 12 kohtaa siten, että vesilintujen metsästys lyijyhauleilla sallittaisiin muualla paitsi kovan metsästyspaineen alaisilla vesilintujen muutonaikaisilla levähdysalueilla ja erityisillä linnunsuojelualueilla sekä valtakunnallisesti merkittävillä kosteikoilla. Niiden vesialueiden määrittämisen, joilla olisi voimassa lyijyhaulikielto, suorittaisivat paikalliset riistanhoitoyhdistykset.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Piirainen selosti tämän lakiesityksen sisällön varsin tarkasti. Totean sen, että lähes täsmälleen kymmenen vuotta sitten vastaavanlainen esitys oli eli palauttaminen, tämä lyijyhaulien käyttö ja sen mahdollistaminen. Tämä nykyisin voimassa oleva lyijyhaulikielto täällä eduskunnassa päätettiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja sitten tietysti suuressa salissa vuonna 1996. Nyt myös on muistettava, että kun näitä teräs- ja vismuttihauleja käytetään, niin paitsi että tämä vaikuttavuus on oleellisesti huonompi ja se aiheuttaa monessa tapauksessa sitten linnuille kärsimyksiä, niin toisaalta myös osa hauleista joissakin tapauksessa menee puustoon, ja sitten kun puita sahataan, niin sillä vaikutetaan tietysti terän kuntoon, ja siinä mielessä ne ovat myös kiusallisia. Suomen Metsästäjäliiton käsittääkseni viimeisin kannanotto on vuodelta 1998, ja tavallaan tähän tilanteeseen on sopeuduttu. Käsittääkseni muissakin Pohjoismaissa tämä nykyinen käytäntö on voimassa eli lyijyhaulikielto.

Mutta, arvoisa puhemies, ed. Piiraisen lakialoite, jonka itsekin allekirjoitin, on tietyllä tavalla uusi, ja toivon, että tämä asia menisi eteenpäin. Eli riistanhoitopiireissä on asiantuntemus. Siellä tiedetään, missä ne kosteikot on, matalat vedet, ja tätä kautta niillä alueilla tämä lyijyhaulikielto voitaisiin edelleen säilyttää, mutta muualla sitten vapauttaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Piiraisen ehdotus on todella sen tyyppinen, joka on täällä aikaisemminkin käsitelty. Se, että lyijyhaulikielto vesilintujen metsästyksessä on yleensä tullut käsittelyyn, johtuu hyvin perustelluista syistä, siis lyijyn myrkyllisyydestä, johon ed. Piirainen myös viittasi.

Onko sitten oikein, että riistahoitoyhdistykset ovat ne, jotka määrittelevät, missä milläkin haulityypillä voidaan metsästää ja mitkä ovat lintujen kokoontumispaikkoja, merkittäviä kosteikkoja jne., tästä en ole suinkaan vakuuttunut. Mielestäni tässä on hiukan niin, että laitetaan kettu kanatarhan, tässä tapauksessa vesilintutarhan, vartijaksi. Näin ollen tämä on aika hankala ehdotus, tuo yksityiskohtakin.

Muuten, aivan niin kuin ed. Kähkönen viittasi, tämä on yleinen käytäntö tällä hetkellä Pohjoismaissa, aivan oikea käytäntö, joka lähtee siis lintujen metsästyksessä siitä, että ei aiheuteta turhaa myrkytysongelmaa, myrkytyksen mahdollisuutta näille vesilinnuille, jotka kuitenkin ruokailevat niissä kosteikoissa ja matalavesialueilla, missä on pohjassa näitä lyijyhauleja.

Tähän liittyy tietysti tämä ongelma, että teräs- ja muut haulit, vismuttihaulit jne., eivät ole tappavia, tulee näitä haavoittuneita ja kituvia lintuja. Se saattaa olla näin, mutta silloin ampumaetäisyyteen pitäisi kiinnittää huomiota ja myös siihen, että metsästys tapahtuu valoisana aikana, ei hämärän aikana, jolloinka lajin määritys on mahdotonta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Joiltakin osin ed. Tiusasen puheenvuoro oli ristiriitainen. Ensinnäkin korjaan virheen. Puhuitte riistanhoitoyhdistyksistä. Nyt on kysymys riistanhoitopiireistä. Piirien toiminnanjohtajat ovat tavallaan valtion viranomaisia eli jatke tavallaan Metsästäjäin Keskusjärjestölle, ja virkavastuulla siellä toimitaan, näissä riistanhoitopiireissä. Ei tässä esitetä riistanhoitoyhdistyksiä.

Toisaalta aivan samaa mieltä on lakialoitteen allekirjoittaja kuin ed. Tiusanen, että matalikoilla, kosteikoilla edelleen säilyisi tämä lyijyhaulikielto. Sieltä vesilinnut pystyvät poimimaan näitä hauleja. Mutta suurin osa Suomen vesistöistä on kuitenkin varsin syviä, ja käytännössä lyijyhaulit eivät joudu lintujen vatsaan.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä tätäkin asiaa mietin, että onko se ympäristöviranomainen, ja kävin siitä vielä paikallisesti keskusteluja. Kumminkin sitten loppujen lopuksi tulin siihen näkemykseen, että riistanhoitopiiri voi kumminkin tehdä yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa. Heillä on tieto niistä alueista, mitkä ovat herkkiä, ennen kaikkea näitten lintujen muuttoalueet ja lepoalueet ja alueet muuton aikana, ja he voivat yhteistyössä tätä asiaa myös tarkastella sillä tavalla. Ymmärtääkseni myös riistanhoitopiiri tekee yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Yhdistys tai piirit, joka tapauksessa ollaan siellä riistan hoitamisen eli metsästyksen puolella ja ollaan asianosaisia. Se on vähän hankalaa. Mielelläni olisin nähnyt, että tässä olisi ed. Piirainen ehdottanut alueellisten ympäristökeskusten, tulevien elyjen — joka nimi varmaan pitäisi miettiä uudelleen — toimintaa tähän mukaan muutenkin kuin vain ikään kuin keskustelukumppanina.

Mutta painotan vielä sitä asiaa, että tähän vesilintumetsästykseen liittyy monia ongelmia. Yksi saattaa olla kyllä näitten haavoittuneiden, vammautuneiden lintujen määrän lisääntyminen tällä haulipäätöksellä, mutta myöskin se kuitenkin, että laajat alueet tulevat nimenomaan, voi sanoa, saastutetuiksi lyijyllä näiden runsaiden lyijyhaulien käytön seurauksena, ja yleensä, kun ne haulit joutuvat vesistöön, vaikka syvemmällekin, niillä saattaa olla sitten liuottuaan muita ongelmia. Nythän on tehty maanparannustöitä lyijyhaulien suhteen monessa paikassa, myös muualla kuin vesistöissä.

Lopuksi vielä kertaan sen, että pitäisi pystyä paremmin metsästäjien identifioimaan kohteensa, eikä niin, että tapahtuu hämärässä metsästystä, jolloinka hanhien, monien vesilintujen kohdalla, esimerkiksi harmaasorsa on hyvä esimerkki, identifiointi ei voi olla täsmällistä. Siellä ammutaan moni muu laji sitten heinäsorsana, eikä pystytä identifioimaan oikeaa lajia.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Osaltani viimeinen puheenvuoro tänä iltana, mutta vielä ed. Tiusaselle: Oli ilo kuulla, että kuitenkin tietyllä tavalla tekin näytätte vihreää valoa. Eli kyllä allekirjoittaneelle sopisi, että vaikka ympäristökeskuksetkin sitten olisivat se taho, joka harkitsisi, millä alueilla jatkossa voisi lyijyhauleilla näitä vesilintuja metsästää. Kuitenkin uskon, että näitä vapautuksia tulisi lyijyhaulien osalle.

Mitä sitten ed. Tiusanen totesi lajien tunnistamisesta ja hämärässä ampumisesta, niin siitä kyllä olen aivan samaa mieltä, että todella varmasti näitä vahinkoja sattuu ja liian pimeässä sitten näitä laukauksia tulisi välttää. Uskon, että suurin osa metsästäjistä kuitenkin on, ja tiedänkin, että on, vastuullisia. Toki aina tekevälle jossakin yhteyksissä sattuu, mutta onhan se parannus tullut, kun aiemmin alkoi tämä vesilintujen metsästys keskellä yötä, että todella nyt se aloitetaan päivällä ja kello 12.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! En halua enää pitkittää tätä enempää, mutta kyllä minulle sopii mainiosti, että siihen lupaviranomaiseksi voidaan laittaa tuleva ely elikkä ympäristöviranomainen.