4) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sairausvakuutuslain
5 luvun 8 ja 9 §:n muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan alennettavaksi
sairausvakuutuslain mukaista vuotuista omavastuuosuutta eli niin
kutsuttua lääkekattoa. Esitys liittyy siihen,
että valtioneuvosto antoi 17.10.2013 uuden lääketaksa-asetuksen,
jolla uudistettiin lääkkeiden vähittäismyyntihintojen
määräytymistä. Lääketaksa
säätelee lääkkeiden vähittäismyyntihintoja
ja apteekkien lääkkeiden myynnistä saamaa
myyntikatetta. Uudella lääketaksa-asetuksella
pyritään turvaamaan lääkkeiden
saatavuus koko maassa. Tavoitteena on taata apteekin riittävät
resurssit asiantuntijatyöhön ja lakisääteiseen
lääkeneuvontaan vähentämällä lääkkeiden myyntikatteen
riippuvuutta lääkkeiden tukkuhinnasta.
Valtioneuvoston antaman uuden lääketaksa-asetuksen
mukaan lääkemääräyksellä toimitettavien
lääkkeiden hintaan lisätään
nykyistä suurempi toimitusmaksu ja lääketaksataulukon
reseptilääkkeiden kertoimia ja niihin lisättäviä kiinteitä osia
pienennetään nykyisestä. Uudessa lääketaksa-asetuksessa
on erilliset laskentakaavat lääkemääräyksellä toimitettaville
lääkkeille ja itsehoitolääkkeille.
Lääkemääräyksellä toimitettavien
itsehoitolääkkeiden vähittäismyyntihinnan
määrittely ei muutu nykyisestä muutoin
kuin että sen toimitusmaksua nostetaan. Reseptilääkkeistä,
reseptillä toimitettavista itsehoitolääkkeistä sekä sairausvakuutuslain
nojalla korvattavista perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista
peritään jatkossa toimituserä ja lääkekohtaisena
toimitusmaksuna 2,17 euroa. Asetus tulee voimaan vuoden 2014 alussa.
Lääketaksa-asetuksen uudistuksen myötä kalliimpien
reseptilääkkeiden vähittäishinnat
laskevat ja halvempien nousevat. Vähittäishinnoissa raja
kulkee noin 41 eurossa. Lääketaksa-asetuksen uudistuksen
seurauksena sairausvakuutuksen lääkekorvausmenot
vähenevät arviolta noin 15,8 miljoonaa euroa vuodessa.
Esityksessä potilaille lääkkeiden hintojen
noususta aiheutuvia lisäkustannuksia tasataan alentamalla
lääkekustannusten vuosittaista lääkekattoa.
Lääkekatoksi ehdotetaan 610 euroa vuonna 2014.
Vuonna 2013 lääkekatto on 670 euroa, ja ilman
lainmuutosta se kohoaisi ensi vuonna 680 euroon. Lääkekaton
alentaminen näin laskisi paljon lääkkeitä käyttävien
tai yksittäisiä kalliita lääkkeitä käyttävien
vakuutettujen lääkekustannuksia. Kaikki nykyisen
lääkekaton ylittävät, tänä vuonna
arviolta 160 000 henkilöä, hyötyisivät
lääkekaton laskusta täysimääräisesti.
Lisäksi lääkekaton laskusta hyötyisivät
ne, joiden vuotuiset lääkekustannukset ovat lähellä tämän
vuoden 670 euron suuruista lääkekattoa. Vuotuisen
lääkekaton ylittäneiden määrän
arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 160 000:sta
edelleen noin 21 prosentilla 195 000:een.
Tämä esitys liittyy vuoden 2014 talousarvioesitykseen,
ja lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä nyt käsittelyssä oleva
hallituksen esitys on sinällään kannatettava
paljon lääkkeitä käyttävien
ja pienituloisten ihmisten näkökulmasta.
Tähän liittyen nyt, kun ministeri on salissa, haluaisin
kuitenkin tiedustella, että tämä yksittäinen
esitys, joka nyt astuu voimaan osana ensi vuoden talousarvioesitystä,
on kuitenkin mielestäni osa sitä isompaa kokonaisuutta,
jota lääkekorvauksiin ollaan suunnittelemassa.
Tiedämme, että ministeriössä on
kokoontunut asiasta työryhmä, ja siitä julkisuuteen
tulleet lausunnot vaikuttavat aivan oikeansuuntaisilta näkemykseni
mukaan. Mutta olisi hyvä kuulla nyt ministeriltä,
miten tämä lääkekorvauksia käsittelevä kokonaisuudistus
etenee. Miten arvelette, että se saapuisi tänne
eduskunnan käsittelyyn? Ja onko senkin perusperiaatteena,
kuten tämänkin esityksen, että mitä enemmän
lääkkeitä käyttää,
niin sitä suuremmin yhteiskunta tulee vastaan, ja meille,
jotka emme käytä usein lääkkeitä tai
vain satunnaisesti tarvitsemme reseptilääkkeitä,
Kela-korvauksen osuus ei silloin olisi välttämättä niin suuri?
Näin olen tätä esitystä ymmärtänyt.
Arvoisa puhemies! Toisena näkökulmana niin ikään
tiedustelisin tähän liittyen ministeriltä näistä Kelan
maksamista lääkekorvauksista, että te teitte
viime talvena päätöksen siitä,
että te leikkaatte yhä edelleen tuota Kela-korvausten
pottia 50 miljoonalla eurolla. Kysyimme silloin ja kysymme edelleen:
Onko hallituksella olemassa päätös siitä,
miten tuo 50 miljoonaa euroa aiotaan kohdentaa? Kohdistuuko se lääkkeisiin? Onko
se siis ristiriidassa tämän esityksen kanssa?
Kohdistuuko se matkakorvauksiin, mikä käy erittäin
haitalliseksi nimenomaan haja-asutusalueilla ja syrjäseuduilla
asuville ihmisille, vai kohdistatteko te sitä kenties esimerkiksi
yksityislääkäreiden saamiin Kela-korvauksiin
tai niihin käytettäviin palveluihin kohdistuviin
Kela-korvauksiin? Olisi hyvä kuulla vähän
laajempaan kontekstiin nyt tätä yksittäistä hallituksen
esitystä.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Lääkekorvauksilla turvataan
se, että ihmiset saavat sairaudenhoidossa käytettävät
lääkkeet kohtuullisin kustannuksin. Nyt lähetekeskustelussa oleva
maksukaton alentaminen alentaa lääkkeitten käyttäjän
vuotuista omavastuuosuutta 610 euroon — ilman tätä alennusta
lääkekatto kohoaisi ensi vuonna noin 680 euroon — ja
tämä on siis hyvä asia.
Kuten ministeri Risikko totesi, tähän hallituksen
esitykseen liittyy läheisesti lääketaksa-asetuksen
uudistus, joka tulee voimaan ensi vuoden alusta alkaen. Tämä muutos
tarkoittaa sitä, että halvempien reseptilääkkeiden
vähittäismyyntihinta nousee ja kalliimpien puolestaan
laskee. Silloin siis erityisesti paljon edullisimpia lääkkeitä käyttävien
kustannukset nousevat, varsinkin jos he eivät osta lääkkeitä suurissa,
esimerkiksi kolmen kuukauden erissä vaan pienemmissä erissä.
Haluankin kiinnittää huomiota erityisesti
siihen, ettei lääkekaton alentaminen nyt ainoastaan hyödytä niitä asiakkaita,
joita lääketaksan muutos haittaa sen nostaessa
halvimpien reseptilääkkeiden hintoja. Tällaisia
henkilöitä ovat monet heikossa asemassa ja muutenkin
tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevat, esimerkiksi vanhukset,
jotka käyttävät paljon edullisia reseptilääkkeitä.
Heidän ei myöskään välttämättä ole
taloudellisesti mahdollista hankkia lääkkeitä suuremmissa
erissä. Onkin tärkeää, että valiokunta
kiinnittää tähän huomiota jatkotyöskentelyssään. Toivoisin
myös, että keskustelua erilaisten maksukattojen
yhdistämisestä tässä kohtaa
lisättäisiin ja pelkästä keskustelusta
päästäisiin myös konkretiaan
maksukattojen yhdistämisessä.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Lääkehoito on tärkeä osa
terveydenhuoltojärjestelmää ja jokaisen
kansalaisen terveyttä. Toissa vuonna avohoidon lääkekustannukset
olivat 2,1 miljardia euroa, joista reseptilääkkeiden
osuus 1,9 miljardia. Lääkekorvauksia maksettiin
1,3 miljardia euroa, ja niitä sai 71 prosenttia väestöstä.
Kansalaisista suurimmat lääkekulut ovat alimmissa
tuloryhmissä, mikä kertoo, että pienituloiset
sairastavat eniten ja sairaus valitettavan usein johtaa köyhyyteen.
Hallitusohjelmassa todetaan, että lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan
siten, että korvauksista hyötyvät eniten
pienituloiset. Samalla myös varmistetaan, etteivät
kustannukset estä pienituloisia saamasta tarpeellista hoitoa.
Valtiontalouden säästön yhteydessä hallitus myös
päätti, että lääkemenoja
vähennetään tänä ja
ensi vuonna 113 miljoonaa euroa kumpanakin. Nämä säästöt
toteutettiin laskemalla lääkkeiden sairausvakuutuksen
korvausprosentteja. Lääkekorvausjärjestelmämme
on niin sanottu sairausperusteinen, eli potilaan sairaus ratkaisee Kela-korvauksen
määrän. Korvausluokkia on kolme: peruskorvaus,
alempi erityiskorvaus ja ylempi erityiskorvaus, jossa lääke
on potilaalle käytännössä maksuton.
Vuotuinen lääkekattohan on siis ollut tähän
asti 670 euroa, minkä jälkeen potilaan ei enää tarvitse
maksaa lääkkeistään.
Lääkekustannusten kasvua on yritetty hillitä viime
vuosina monilla eri toimenpiteillä. Näistä merkittävimmät
ovat olleet lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän
käyttöönotto ja tämän
vuoden alusta voimaan tulleet säästötoimenpiteet.
Tehdyillä toimenpiteillä on siis pyritty suuntaamaan kustannuksia
enemmän niille, jotka käyttävät lääkkeitä vain
satunnaisesti. Yksi osa tätä prosessia on nyt
esitettävä lääkekaton alentaminen
70 eurolla eli 610 euroon. Tämän arvioidaan hyödyttävän
195 000:ta kansalaista. Kuten jo totesin, lääkekorvauksia
maksetaan iäkkäille, eläkkeellä oleville
ja vähävaraisille henkilöille enemmän.
Nyt tehtävä maksukaton lasku hyödyttää siis
heitä.
Arvoisa puhemies! Lääkehoidossa on monia muita
tärkeitä tekijöitä kuin vain
hinta. Turvallisuus on yksi niistä. Moni iäkäs
henkilö käyttää yli kymmentä lääkettä päivittäin.
Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia,
ja kaikkia niitä ei edes tunnetakaan vielä, joten
työsarkaa lääkehoidon saralla riittää vielä pitkään.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on
varmasti hyvä tarkoitus, ja se on toki monella tapaa erittäin
kannatettava. Hyvää esityksessä on lähtökohtaisesti
jo se, että lääkekattoa lasketaan, joskaan
ei vieläkään riittävästi.
Mutta tässä esityksessä ehkä tämä suurin heikkous
ja epäkohta on ainakin itselleni se, että tuntuu,
että pahimmillaan tämä uudistus heijastuu
juuri pienituloisiin ja ei niin sanotusti tarpeeksi lääkkeitä käyttäviin.
Olen myös ymmärtänyt, että tämä esitys
nimenomaan heijastuu pahiten pienituloisiin, jotka käyttävät
nimenomaan näitä halvempia lääkkeitä.
Suunnitellun toimitusmaksun korotus maksatetaan mitä ilmeisemmin
myös asiakkailla.
Haluaisinkin nyt tässä kysyä ministeriltä, kuinka
näette tämän vaikutuksen heijastavan
nimenomaan pienituloiseen väestönosaan. Tässä on
nyt useammassa puheenvuorossa korostettu sitä, kuinka pienituloisten
asemaa parannetaan, mutta itselleni tämä logiikka
jää nyt hiukan epäselväksi.
Eli kuinka käytännössä näkyy
tämä parannus, jos tämä niin
sanottu lääkekatto ei täyty?
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa olevassa hallituksen
esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lääkkeiden
vähittäismyyntihinnan määräytymistä,
jota muutettaisiin uudella lääketaksasta annetulla
valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston esitys lääketaksan muuttamisesta
tulee väistämättä nostamaan
kaikkein edullisimpien lääkkeiden hintoja, mistä seuraa,
että pienituloisimmat ja vähävaraisimmat lääkkeiden
käyttäjät joutuvat taloudellisesti entistä tiukempaan
asemaan.
Erittäin hyvänä pidän ehdotusta
lääkekaton laskemisesta 70 eurolla. Näin
ollen lääkekatto tulee olemaan 610 euroa vuodessa.
Tällä toimella on tarkoitus kompensoida lääketaksan
muutoksesta aiheutuvia lisäkustannuksia. Valitettavaa kuitenkin
on, ettei lääkekaton alentaminen hyödytä samoja
asiakkaita, joille lääketaksan muutos aiheuttaa
lisäkustannuksia. Uudistus tulee laskemaan paljon lääkkeitä käyttävien
sekä yksittäisiä kalliita lääkkeitä käyttävien
lääkekustannuksia, mikä on erittäin
kannatettavaa, mutta haluan kiinnittää erityistä huomiota
edullisimpien lääkkeiden käyttäjien
tilanteeseen, joka heikkenee tämän esityksen myötä.
On riski, että pienemmällä tulotasolla
elävät vanhukset ja lapsiperheet sekä nuoret
jättävät lääkkeensä ostamatta
joutuessaan puntaroimaan rahojen riittävyyttä.
Tämä ei ole toivottavaa eikä edistä kenenkään terveyttä ja
hyvinvointia. Myös lääkekaton alentaminen
ehdotettua enemmän olisi perusteltua, jotta pienituloisilla
olisi mahdollisuus hankkia tarvittavat lääkkeensä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tulin nyt varmuuden vuoksi tänne
pönttöön, kun on ehkä syytä puhua
tästä lääkepolitiikasta pikkuisen
laajemminkin.
Kuten täällä on todettu, nämä esitykset
lääkekaton laskemisesta ja toisaalta lääketaksan
tarkistamisesta liittyvät kiinteästi yhteen, mutta
ne puolestaan liittyvät sitten kiinteästi siihen
kokonaisuudistukseen, josta sovimme hallitusohjelman laatimisen
yhteydessä ja jossa todetaan, että paljon lääkkeitä käyttävien
ja pienituloisten tilannetta parannetaan ja sitten vastaavasti satunnaisesti
lääkkeitä käyttävien
ja hyvätuloisten korvauksia puolestaan ehkä vähän
korotetaan ja sillä tavalla lisätään
tätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Toivon
mukaan tämä työryhmä saa työnsä tässä vielä tämän
vuoden puolella valmiiksi, ja toivon mukaan saa sen myöskin
sellaisessa muodossa, että aidosti päästään
niihin hallitusohjelman kirjauksiin.
Kun hallitusneuvotteluissa sovittiin myöskin näitten
korvausprosenttien alentamisesta säästöjen
saamiseksi, niin jo siinä yhteydessä vasemmistoliitto
edellytti, että tämä sitten hoidetaan kuntoon
tämän kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Pidämme välttämättömänä,
että ratkaisu on sellainen, että siinä aidosti
suositaan sekä paljon lääkkeitä tarvitsevia
pitkäaikaissairaita mutta myöskin pienituloisia.
Pienituloisten osalta se homma ei ole aivan yksinkertainen, koska
lääkkeitten käyttö ei nyt kuitenkaan
ihan kokonaan määräydy pelkästään
tulotason mukaan. Paljon lääkkeitä käyttävien
joukossa toki on myöskin suurituloisia.
Mutta tämä uudistus, jota tämä laki
käsittelee, eli tämä lääkekaton
alentaminen, on erittäin kannatettava. Sitä olisi
syytä laskea joka tapauksessa eikä pelkästään
kompensaationa. Nyt jos tämä kokonaisuudistusta
valmisteleva työryhmä päätyy
siihen ratkaisuun, että käyttöön
otetaan omavastuu ja vastaavasti lääkekattoa lasketaan
sitten dramaattisesti verrattuna nykyiseen tilanteeseen, niin silloin
siinä lähtötilanteessa on otettava huomioon
se, että lääkekattoa jo nyt lasketaan
ikään kuin tämän apteekkitaksan
kompensoimiseksi, johon se on sinänsä käyttökelpoinen,
mutta kokonaisuutena meidän pitää päästä sellaiseen
tilanteeseen, jota edellytimme hallitusneuvotteluissa, että paljon
käyttävät saavat kohtuullisen korvauksen.
Suomessa lääkkeitten korvaustaso on kuitenkin
Euroopan alhaisimpia. Aika monessa maassa lääkkeet
saa julkisesti korvattuna lähes ilmaiseksi, ja siihen suuntaan
Suomessakin pitäisi pyrkiä. Samalla pitäisi
pyrkiä myöskin siihen, että lääketeollisuuteenkin
saataisiin aitoa kilpailua. Nythän meillä on järjestelmiä,
lääkevaihtoja ja vastaavia, joilla on jo lääkekorvauksia
saatu reilusti karsittua, mutta tekemistä on.
Pitää pyrkiä myöskin siihen,
että lääkkeitten käyttö järkevöityy.
Tämä sähköinen resepti mahdollistaa
merkittävien säästöjenkin saavuttamisen
siinä suhteessa, kun ihmisille määrätyt
lääkkeet sitten näkyvät yhdellä kerralla
apteekeissa ja lääkärikin voi ne nähdä,
mutta samalla tietysti parannetaan ihmisten terveyttä.
Pitää myöskin pitää huoli
siitä, että lääkkeitten hintatasoa
valvotaan niin, ettei korvaustaso pääse nousemaan.
Kun tässä on käyty nyt keskustelua esimerkiksi
eräitten insuliinien korvattavuudesta — täällä eduskunnassakin
oli tässä vuosi sitten aika akuuttina keskustelu
tästä Levemiristä — niin siinäkin
ollaan tämmöisessä pienessä "pelitilanteessa",
kun toisaalta lääketehtaita pitäisi pitää kurissa
sen suhteen, etteivät hinnat nousisi mihin tahansa, mutta
toisaalta sitten, ettei jouduttaisi tilanteeseen, että ihmiset
eivät saa itselleen välttämättömiä lääkkeitä,
koska niitten hinta on liian korkea.
Mutta, arvoisa puhemies, tämä esitys on tarpeellinen,
koska apteekkitaksan muutos on syytä joka tapauksessa kompensoida,
ja toisaalta apteekkitaksan muutos on tarpeellinen, jotta pienten
ja syrjäisten apteekkien toiminta voidaan turvata. Mutta
kaikkein tarpeellisin on tämä lääkekorvausten
kokonaisuudistus, jolla turvataan se, että ne, jotka lääkkeitä eniten
tarvitsevat, pystyvät niitä rajoituksetta käyttämään
ja että pienituloiset eivät joudu jäämään
ilman lääkkeitä sen vuoksi, etteivät
pysty niitä ostamaan.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On varmasti ihan kohtuullista, että omavastuuosuutta
pienennetään lääkkeiden osalta. Nimenomaan
pienituloisiin tällä on vaikutusta.
Mutta en voi olla ihmettelemättä sitä,
että jos hyvätuloinen ihminen joutuu terveyskeskukseen tai
erikoissairaanhoitoon tai esimerkiksi palveluasumiseen, jolla on
sairaanhoidon lupa, hän käyttää reseptilääkkeitä,
hän saa kaikki nämä lääkkeet
ilmaiseksi sieltä niin sanotusti yhteiskunnan maksamana
siihen omaan sairauteensa, vaikka se sairaus, minkä vuoksi
hän siellä hoidossa olisi, ei liittyisi millään
tavalla tähän reseptilääkkeeseen.
Haluaisinkin kysyä sosiaali- ja terveysministeriltä:
voisiko näitä reseptilääkekuluja
muuttaa enemmän omalle vastuulle kuuluviksi, jos tässä terveyskeskuksessa
on asiakkaana, tai edes tätä omavastuuosuutta
siinä kasvattaa? Mielestäni tässä on
kuitenkin sellainen epäkohta, jota muuttamalla pystyttäisiin
enemmän siirtämään sitten pienituloisille
esimerkiksi tämän omavastuuosuuden pienentämisellä.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä ja
tarpeellinen, mutta tässä yhteydessä haluan
muistuttaa jälleen kerran edustaja Salosenkin esille ottamasta
ja myös hallitusohjelmassa mainitusta maksukattojen yhdistämisasiasta.
Monelle monisairaalle, paljon lääkkeitä käyttävälle
ja paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevalle, esimerkiksi palvelutalossa
asuvalle ikäihmiselle, erilliset maksukatot aiheuttavat
kohtuuttomia tilanteita erityisesti alkuvuodesta. Tiedän
ihmisiä, jotka joutuvat pohtimaan, ostavatko lääkkeitä vai
esimerkiksi ruokaa. Monelle ikäihmiselle on vaikea turvautua
tällaisessa tilanteessa viimesijaiseen toimeentulotukeen,
vaikka heillä olisi oikeus tähän. Toisaalta
ei ole oikeinkaan siirtää heitä toimeentulotuen
asiakkaiksi, koska kysymys ei ole toimeentulon ongelmista vaan sairauskuluista.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kun nyt tässä lasketaan
tätä kattoa elikkä saadaan sitten halvemmat
lääkkeet myöhemmin, se on tietysti erittäin
hyvä asia, mutta sitten tosiaankaan en ymmärrä sitä,
miksi halvimpien lääkkeiden hintaa pitää nostaa,
koska halvimpia lääkkeitä käyttävät
nimenomaan pienituloiset ihmiset. Sen lisäksi välttämättä tämä kompensaatio,
että maksukattoa lasketaan, ei kyllä koske niitä ihmisiä,
jotka käyttävät niitä halvimpia
lääkkeitä. Meillä on lukuisa
joukko ihmisiä, joilla ei ole tuloja, jotka ovat työttöminä,
jotka ovat nuoria, jotka ovat suhteellisen terveitä, mutta
heille tulee kerran vuodessa se pakollinen angiina. Silloin tarvitaan
lääkkeitä apteekista, mutta he eivät
syö lääkkeitä 610 euron edestä vuodessa,
eli heillehän niitä ei sitten kompensoida millään
tavalla.
Toinen asia: Jos sairausvakuutuksen lääkekustannukset
todellakin laskevat 15,8 miljoonaa, niin kyllähän
tämän nytten täytyy kohdentua jonnekin.
Jostakinhan tämä on pois. Joku maksaa sitten enemmän.
Elikkä se on se kuluttaja siellä apteekissa, joka
joutuu kaivamaan kuvettaan.
Ja vielä yksi asia, jota ihmettelen suunnattomasti
tässä, on tämä toimitusmaksu,
joka nousee siis 31 sentistä 2 euroon ja 17 senttiin. On
muuten aikamoinen prosenttikorotus. Edustaja Tuupainen voisi äkkiä laskea,
paljonko tuo prosentuaalinen korotus tuossa on. Kun tässä maassa
nyt on esimerkiksi tätä palkkamalttia viljelty
ja on tuotu ja toteutettu tämä kahdenkympin systeemi, niin
mikä ihme on tässä käsittelymaksussa,
että se voi nousta yhdellä kertaa näin
valtavan suuren määrän prosentuaalisesti?
Tämäkin 2 euroa on iso raha pienituloisille.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Esitys on erinomainen esimerkki siitä,
kuinka kohdennetaan tarkasti niille henkilöille, jotka eniten
tarvitsevat apua. 610 euron maksukatto, se, että sitä alennetaan
näinkin paljon, johtaa siihen, että jos tänä päivänä 160 000
on tässä kohdejoukossa, niin tulevaisuudessa meillä on 195 000,
ja me puhumme nyt niistä henkilöistä, jotka
sairastavat paljon, ja myös niistä henkilöistä,
joiden varat eivät ole kovin suuret. Mielestäni tämä on
erittäin hyvä esitys juuri kohdentamisen näkökulmasta.
Samaan aikaan me joudumme kuitenkin pohtimaan, miten rahat riittävät,
ja tätä kohdentamista varmaan joudutaan jatkossakin
pohtimaan nykyistä enemmän. Otetaan esimerkkinä täällä esitetty
mahdollisuus maksukattojen yhdistämisestä. Sekin
maksaa. Silloin jo on kysymys, mistä se raha sitten otetaan.
Tämä johtaa tietenkin pohdintaan siitä,
joudutaanko jatkossa priorisoimaan entistä tarkemmin, mitä sairauksia
korvataan, mitkä ovat ne tärkeimmät.
Nämä ovat näitä kysymyksiä,
miten näitä rahoja sitten kohdennetaan järjestelmän
sisällä.
Meillä on lääkekustannusten hallintaa
otettu useilla konsteilla käyttöön, mikä on
hyvä asia, ja jatkossakin varmaan konsteja löytyy
lisää ja joudummekin etsimään
niitä. Sähköinen resepti on varmasti
yksi tapa, jossa tunnistetaan niitä turhia lääkkeitä,
joita syödään, joissa myös on
kysymys lääketurvallisuuden parantamisesta. Mutta samaan
aikaan on myöskin pohdittava sitä, miltä osin
lääkkeiden käyttöä muutenkin
voitaisiin nykyistä enemmän vähentää.
Otetaan diagnostiikka. Syntyykö meillä tulevaisuudessa
yksilöidyn terveydenhoidon kautta mahdollisuus siihen,
että esimerkiksi masennuksessa ei joudu popsimaan turhia
lääkkeitä ensimmäisessä vaiheessa?
Nyt mennään kohtaan, jossa pitää miettiä sitä,
kohdistuuko meillä tutkimusrahoja esimerkiksi diagnostiikan
parantamiseen, ja sitä kautta pystytään lääkekuluja
hallitsemaan ja myös terveyttä edistämään.
Meillä on paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa, mutta
joudumme tekemään valintoja.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Minäkin muistutan maksukattojen
yhdistämisestä, siitä yhteistuumin kirjattiin
hallitusohjelmaan selkein sanoin, että siihen suuntaan
täytyy edetä. Meillä on hyvä tilanne,
että meillä on lääkkeitten korvausjärjestelmä,
mutta siinä rinnalla on myös sitten se ongelma,
että meidän vakaviinkin kansansairauksiin tulee
uusia lääkkeitä, jotka aika pitkään
viipyvät, ennen kuin ne pääsevät
tämän korvausjärjestelmän piiriin.
Se käytännössä tarkoittaa sitä,
että pienituloisilla ei ole varaa sitten näitä uusia
lääkkeitä ottaa käyttöön.
Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat kertoneet, että esimerkiksi
kakkostyypin diabeteksen hoitamisessa monet asiakkaat joutuvat luopumaan
näistä uusista lääkkeistä nimenomaan sen
takia, että he eivät pysty niitä maksamaan omista
tuloistaan. Näin ollen se hyöty, mikä näitten
uusien lääkkeitten myötä esimerkiksi
diabeteksen hoitamiseen tulee, jää näiltä pienituloisilta
ihmisiltä saamatta. Siinä mielessä olisi
todella tärkeätä, että me pohtisimme
myös sitten näitten, voisiko sanoa, mullistavien
uusien lääkkeitten käyttöönottoa
vähän varhaisemmassa vaiheessa kuin tällä hetkellä tapahtuu.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Käytän sen 15 sekuntia,
mikä äsken jäi käyttämättä,
eli vielä yksi kysymys. Onko tässä nyt
sisällä tai onko tässä laajemmassa
kontekstissa sitten sisällä tämä omavastuuosuus
eli se, että pitäisi ostaa tietty määrä,
viidelläkympillä, ensin lääkkeitä ennen
kuin sairausvakuutus sitten korvaisi nämä lääkkeet?
Silloin tämä tarkoittaisi tietenkin sitä,
että kaikkein vähävaraisimmilta jäisi se
ensimmäinenkin lääke ostamatta, koska
siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Mutta ministeri varmaan pystyy
tämän ihan lonkalta sanomaan.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti joudun tässä aika
yksituumaisessa keskustelussa olemaan jälleen vähän
eri mieltä eli kerettiläinen.
Täällä on kerrottu, että tämä omavastuuosuuden
eli lääkekaton alentaminen on toimi, joka kohdistuu
nimenomaan pienituloisten hyväksi. Näinhän
asia ei ole. Se kohdistuu paljon sairastavien ja paljon lääkekuluja
maksavien hyväksi, mutta näiden paljon lääkekuluja
maksavien joukossa on niin pieni-, keski- kuin suurituloisiakin. Esimerkiksi
migreenilääkkeet ovat kalliita, eikä se
ole mikään sairaus, jota erityisesti pienituloisimmat
sairastaisivat. Luulisin, että se jakaantuu aika lailla
väestön piirissä. Toisin sanoen tämä maksukaton
alentaminen ei erityisesti kohdistu juuri pienituloisten hyväksi.
Toinen seikka on sitten se, onko tällaisena aikana,
jolloin me teemme miljardien vuotuista alijäämää budjetissa
ja miljardien alijäämää myös pitkällä aikavälillä,
tarkoituksenmukaista parantaa suoria tulonsiirtoja tai suoria korvauksia,
mistä tässäkin on kyse. Joudun olemaan
sitä mieltä, että näissä olosuhteissa
uusien menojen, menolisäysten, aikaansaaminen ei ole kovin
perusteltua. En ihan tarkkaan pystynyt tästä nopeasti
lukemaan, paljonko se valtiolle tulee maksamaan, että maksukattoa
alennetaan se 70 euroa, jos oikein katsoin, per henkilö,
mutta jos nyt näistä monista luvuista jotain ymmärsin,
niin ymmärsin, että se valtion lisäkustannus
tai Kelan lisäkustannus tästä on ehkä viitisentoista
miljoonaa vuodessa. Voi olla, että on ihan väärä luku,
mutta näin vähän ymmärsin. Olisin
pitänyt maksukaton mieluummin ennallaan ja käyttänyt
nekin säästöt sitten tässä mielessä säästyvinä rahoina.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ehkä edustaja Zyskowiczin olisi
kannattanut lukea vähän tarkemmin. Tämä on
kustannusneutraali. Tässä vähennetään
sairausvakuutuskorvauksia 15 miljoonalla ja kompensoidaan se sitten
paljon lääkkeitä käyttäville
toisella 15 miljoonalla. Siis itse asiassa tämän
koko asian perusasia on se, että pyritään
turvaamaan sivuapteekkien säilyminen tuolla syrjäisimmilläkin seuduilla
ja sen vuoksi tätä lääketaksaa
korotetaan, mikä vähentää sairauskuluja,
ja sitten vastaavasti se 15 miljoonaa, joka säästyy,
laitetaan maksukaton alentamiseen, jotta ne paljon lääkkeitä käyttävät
kärsisivät vähiten.
Täällä edustaja Tolppanen kyseli
omavastuun perään. Sitä omavastuuta ei
vielä ole, mutta voi olla tietenkin, että siinä uudessa
esityksessä sitten sellainen tulee.
Tämä koko lääkepolitiikka — myöskin
nämä kalliit lääkkeet, joihin
edustaja Väätäinen täällä viittasi — ei
ole ihan yksinkertainen asia. Kun satun nyt tietämään,
että tätäkin esitystä on aika pitkään
ja hartaasti mietitty, miten se kompensaatio tehtäisiin,
niin se systeemi on vain sellainen, että siitä ei
ole ihan helppo löytää sellaisia keinoja,
joilla se voitaisiin esimerkiksi niihin kaikkein pienituloisimpiin
kohdistaa, ellei mennä sitten siihen, että apteekissa
on verotiedot näkyvillä, ja sekään
ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.
Mutta joudutaan myöskin kysymään,
mikä on sitten näitten kaikkien kalliimpien lääkkeitten kustannus—vaikuttavuus-suhde.
Tästä ei kai pitäisi ääneen
keskustella, mutta jos muutaman syöpäpotilaan
elämän pidentäminen yhdellä tuskaisella
kuukaudella maksaa yhteiskunnalle esimerkiksi sata miljoonaa, niin
on pakko kysyä, voitaisiinko sillä sadalla miljoonalla
sitten saada kenties paremmin käytettynä yhteiskunnallista kokonaishyötyä enemmän.
Tämä liittyy juuri siihen, mihin meidän
rahamme liittyvät. Tämä on äärimmäisen
vaikea eettinen keskustelunaihe, mutta voi olla, että jossain
vaiheessa joudumme sen käymään. Siihen
olisi hyvä valmistautua.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä tuotiin nyt keskusteluun
esiin tämä aina ja alati ja syystä esiin
tuleva kokonaisnäkökulma valtiontalouden tiukasta
tilanteesta.
Tässä esimerkiksi edustaja Zyskowicz viittasi,
että kun tämä lääkekatto
ja omavastuuosuuden alentaminen nyt kohdistuu laajalti kaikkiin ihmisiin,
niin ei se silloin tarkoita, että se on automaattisesti
pienituloisille iso helpotus tai parannus. Rohkenen olla tästä sillä tavalla
eri mieltä edustaja Zyskowiczin kanssa, että kyllä me kaikki
tiedämme, että suurin osa lääkkeiden käyttäjistä on
ikäihmisiä, pitkään sairaina
olleita, ja ainakin minun ymmärrykseni mukaan, edustaja
Zyskowicz, jos ihminen on jonkun sairauden vuoksi työkyvytön
tai pitkäaikaissairas ja sitä kautta yhteiskunnan
tukien varassa tai iäkäs ihminen ja eläketulojen
varassa, niin kyllä hän aika usein kuitenkin sitten
asettuu yhteiskunnan niihin ryhmiin, joita nimitetään
pienituloisiksi. Käytännössä — vaikka
olette aivan oikeassa siinä, että tämä esitys
kohdistuu kaikkiin, se ei rajaa pienituloisia ja suurituloisia — me
tiedämme, että pitkällinen sairastaminen,
joka johtaa pitkälliseen lääkkeiden käyttöön,
on monesti synonyymi, valitettavasti, tässä yhteiskunnassa pienituloisuudelle.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahti otti mielestäni
tärkeän asian esille. Jos me puhumme todellisesta lääkekulujen
hallinnasta, niin meidän pitäisi paremmin päästä suunnittelemaan
lääkkeiden käyttöä osana
kokonaishoitosuunnitelmaa. Siinä meillä olisi
paljon parantamista, koska tosiasia on, että ihmiset syövät
turhia lääkkeitä ja toisaalta esimerkiksi
ikäihmiset käyttävät paljon
lääkkeitä, jotka kumoavat toistensa vaikutukset
tai toisaalta saattavat aiheuttaa niin paljon sivuvaikutuksia, että toimintakyky
heikkenee ja hoidon tarve lisääntyy. Eli meidän
lääkehoidon perusteissa on paljon korjaamista,
ja nämä epäkohdat aiheuttavat myöskin
sitten turhia kustannuksia.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtaselle totean ensin, että sen verran
tarkasti olin lukenut, että tiesin, että esitys on
kustannusneutraali. Mutta, edustaja Virtanen, kun tässä valtion
näkökulmasta 15 miljoonaa säästetään
ja 15 miljoonaa menetetään, niin yritin kysyä,
onko tarkoituksenmukaista tässä tilanteessa, jossa
meillä on miljardien säästötarpeet edessämme
ja käsillämme, onko tarkoituksenmukaista tämmöisessä tilanteessa
yleensä mennä parantamaan jotain etuutta, kuten
tässä laskemaan lääkekustannusten
omavastuuta. Eli tämä oli minun ajatukseni, että 15
miljoonaa tässä olisi voitu jättää tekemättä ja
nekin rahat silloin olisivat voineet säästyä.
Edustaja Virtanen, kuten te, yhtä hyvin kuin minä,
tiedätte, usein helpoin säästö on
sellainen, että jätetään jotain
etuutta parantamatta. Tässä olisi nyt ollut siihen
tilaisuus. Me parannamme nyt paljon lääkkeitä käyttävien etuuksia
sillä, että heidän omavastuuosuutensa vähenee
eli katto alenee.
Edustaja Saarikko on varmasti pitkälle oikeassa tuossa
pohdiskelussaan. Joudun kuitenkin sen toteamaan, että jos
puhutaan niistä, jotka todella ovat joutuneet työkyvyttömyyseläkkeelle
tai ovat toimeentulotuen varassa, eli kaikista pienituloisimmista,
niin heidän kohdallaan toimeentulotuki tulee vastaan, eli
heidän kohdallaan tällä muutoksella ei
ole vaikutusta, siis kaikkein pienituloisimpien kohdalla. Mutta
on totta kai paljon vähäosaisia, pienituloisia
ihmisiä, jotka eivät ole toimeentulotuen varassa.
Kolmanneksi toteaisin vähän siihen sävyyn kuin
edustajat Lauslahti ja Mäkisalo-Ropponen, että isot
säästöt vaatisivat koko lääkepuolen
hyvin laajaa tarkastelua. Muistan vain, kun teimme uudistuksen parikymmentä vuotta
sitten — no, ei siitä niin kauan ole — kun
näitä viitehintoja ruvettiin huomioimaan, niin
sillä saavutettiin valtavat säästöt
lääkekustannuksissa.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tässä ei paranneta kenenkään
etuutta, vaan turvataan se, että etenkään
paljon käyttävien etuuksia ei heikennetä.
(Ben Zyskowicz: Parannetaan!) Siitähän tässä on
kysymys. Ja haluaisin nyt kertoa edustaja Zyskowiczille, että suurin yksittäinen
säästö, joka hallitusneuvotteluissa sosiaali-
ja terveyspolitiikan osalta toteutettiin, kohdistui lääkekorvauksiin:
113 miljoonaa vuositasolla vähennettiin lääkekorvauksia.
Siinä katsannossa on kohtuullista, että kun näitä nyt
on jo tullut ikään kuin tässä vielä matkan
varrella sitten lisää lääkkeitten
osalta, joista nyt kuitenkin iso osa on ihmisille välttämättömiä ja
merkittävältä osalta pienentää yhteiskunnan
kustannuksia, kun ihmiset saadaan nopeammin terveiksi, niin ei niihin
nyt ihan kohtuuttomia leikkauksia kuitenkaan yksilötasolla
kohdistettaisi.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtaselle sanon ensinnäkin,
että kyllä tässä parannetaan:
jos paljon sairastava ja paljon lääkekuluja omaava aikaisemmin
joutui maksamaan yli sen, mitä meni 610 euroa vuodessa — anteeksi,
siihen saakka, siis 610 euroon saakka, joutui itse maksamaan — niin
tämän uudistuksen jälkeen muistaakseni
670:een... Nyt minä olen ihan sekaisin näissä luvuissa,
mutta joka tapauksessa tämä omavastuukaton alentaminen
tarkoittaa sitä, että vähemmän
joutuu itse maksamaan kuin ennen tätä uudistusta.
Ja toinen näkökohta edustaja Virtaselle: voi olla,
että hallitusneuvotteluissa suurin yksittäinen
säästö STM:n puolella kohdistui lääkekorvauksiin,
mutta ette ole vielä nähnyt kaikkea, eli tarkoitan
sitä, että jos me otamme nämä valtionosuusuudistukset
ja muut kuntapuolen säästötarpeet huomioon,
niin luulen, että tullaan näkemään
suurempia säästöjä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten jatkamme puhujalistasta. Edustaja Lauslahti.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu
on mennyt erinomaisille uomille, kun lähdemme myös
pohtimaan sitä, miten turhia kustannuksia lääkehuollossa
pystytään alentamaan, kuten edustaja Mäkisalo-Ropponenkin
nosti esiin. Sieltä kohdin nousee se, että minkälaista
meidän diagnostiikka on ja miten meidän diagnostiikka
tulee tulevaisuudessa kehittymään. Nämä ovat
ehkä paikkoja, joissa pitäisi miettiä kokonaisvaltaisesti
lääkekustannuksia. Ja tässä kohdin
lääkekustannusten laskeminen ei tarkoita sitä,
että meidän kansalaiset kärsivät,
vaan ennen kaikkea sitä, että kansalaisilla on
enemmän terveitä päivitä. Toivoakseni pystymme
tähän suuntaan keskustelua jatkossa viemään.
Edustaja Virtasen nostama priorisointikeskustelu on varmastikin
tarpeen lähikuukausienkin aikana. Kysymys on siitä,
mitkä hoidot kuuluvat meillä korvattavuuden piiriin.
Meidän on syytä käydä priorisointikeskustelu
myös lääkehoidosta kuten muustakin hoidosta
laajalla rintamalla tulevina vuosina.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Palaisin vielä tuohon edustaja
Zyskowiczin esiin nostamaan asiaan, miten sairaudet jakautuvat väestössä.
Toki migreeni varmasti on semmoinen sairaus, jota on kaikissa sosiaaliryhmissä,
mutta kyllä se on todettu, että alemmat sosiaaliluokat sairastavat
selkeästi enemmän. Tämmöiset
suuret kansantaudit, kuten sydän- ja verisuonitaudit, syövät,
kasaantuvat nimenomaan sinne kaikkein alimpiin sosiaaliluokkiin,
joten tämä ei todellakaan jakaudu väestössä tasaisesti.
Sitten myös on todettu, että näistä lääkekorvauksista
nimenomaan valtaosa maksetaan sinne alimpiin sosiaaliluokkiin. Eli
kyllä sairaus ja köyhyys ja huono-osaisuus liittyvät
selkeästi yhteen, kyllä se tiedetään
ihan tutkimusten perusteella, että näin on.
Sitten, kun edustaja Lauslahti puhui tuosta lääkehoidon
kehityksestä ja diagnostiikan paranemisesta, niin se on
kaikki varmasti aivan totta, mutta tietysti täytyy muistaa
se, että kun lääkehoito kehittyy, meille
tulee tällaisia uusia täsmälääkkeitä,
jotka voidaan kohdentaa ihan tietylle henkilölle tiettyyn
sairauteen, ja se on aivan varma, että nämä eivät
ole kovin halpoja hoitoja. Eli kyllä varmasti siinä,
kun me painiskelemme näiden säästöjen
kimpussa ja haemme niitä lisää, mitalin
toinen puoli on uudet ja yhä kalliimmat lääkehoidot,
eli kyllä niitten säästöjen
saaminen varmasti on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa.
Mutta sitten kysyisin vielä ministeri Risikolta siitä,
mitä nyt on paljon uutisoitu: Diabeetikot ovat tuoneet
julkisuuteen sitä, että on taas ollut ongelmia
yhden insuliinin korvattavuudessa, ja tämä ei
ole ensimmäinen kerta, kun diabeetikot, nimenomaan nämä ykköstyypin
diabeetikot, kohtaavat näitä ongelmia. Me olemme
tässäkin salissa puhuneet aikaisemmin näistä muista
lääkkeistä, että mikä nyt
on tavallaan ongelmana, kun diabeetikot joutuvat yhä enemmän
tällaisiin hankaliin tilanteisiin näitten lääkkeiden
korvattavuuden vuoksi ja vielä tällaisten lääkkeiden,
jotka ovat heille elintärkeitä. Mikä tavallaan
nyt tökkii, että he eivät saa niitä heille
kuuluvia korvauksia?
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä on pakko laajentaa keskustelua
jonkun verran siihen suuntaan, että nyt kun puhutaan lääkekustannusten
hallinnasta, niin ehkä siinä on kysymys siitä,
että meidän pitäisi tarkastella kokonaiskustannuksia,
jotka tarkoittavat sairauspäivärahoja tai perusterveydenhuollon
kustannuksia tai erikoissairaanhoidon kustannuksia. Jos me pystymme
diagnostiikkaa parantamaan — ja vaikka se yksilöidyn
lääkehoidon kautta saatava lääkehoito
olisikin hieman kalliimpaa — niin kysymys onkin siitä,
mitä kokonaisjärjestelmässä syntyy
säästöjä siitä, että ihmisellä on
esimerkiksi kolme kuukautta enemmän terveitä päiviä masennuksen
paremman hoidon ansiosta, ja mikä on näiden kokonaisyhtälö sitten.
Toisaalta — kun keskustelemme vain lääkkeistä,
se on vain yhden osa-alueen keskustelua — tällöin
voimme eräällä tavalla keskustella hyvinkin
osaoptimoinnista järjestelmän sisällä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ymmärrän kyllä tarpeen laajentaa
keskustelua, mutta huomauttaisin nyt tässä vaiheessa,
että jos pikemminkin supistettaisiin sitä tähän
päiväjärjestyksen otsikkoasiaan, niin
päästäisiin sitten tässä aika
laajassa listassa, jossa on paljon tähän sosiaali-
ja terveyspuoleen liittyviä asioita, vähitellen
eteenkinpäin.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Pikkasen nytten tässä jää laajenemisen
puolelle, mutta hyvin nopeasti.
Yksi semmoinen vaikea kysymys tässä lääkkeiden
määräämisessä, koska
lääkkeitähän ei korvata ennen
kuin ne määrätään,
on se, että lääkärin toimia
ei kukaan valitettavasti valvo, anteeksi vain kaikki lääkärit
täällä. Lääkärit
voivat määrätä päällekkäisiä lääkkeitä vaikka
kuinka paljon. Esimerkiksi sairaaloissa on sellainen käytäntö,
että jos potilaalla on olemassa vaikkapa verenpainelääkkeet
ja sitten hänelle vaihtuvat ne verenpainelääkkeet,
kokeillaan toisia lääkkeitä ja hän
huomaakin, että nämä vanhat lääkkeet
olivat paremmat, ja hän pyytää sellaiselta
lääkäriltä, joka ei ole hänelle
määrännyt niitä aikaisempia lääkkeitä,
että vaihdetaan niihin toisiin, niin tämä lääkäri
kyllä kirjoittaa ne toiset lääkkeet muttei poista
niitä entisiä. Onko tämä laki,
vai onko se maan tapa?
Tuntuu, että ei kanneta vastuuta siitä, kuinka paljon
näitä lääkkeitä kirjoitetaan.
Ja kun meillä se tiedetään, että on
päällekkäisyyksiä hirveän paljon,
että jopa vaikutukset syövät toisten
lääkkeiden vaikutuksia, niin eikö tässä olisi
sellainen kohta, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota
ja koettaa saada sinne sairaaloihin edes yksi sellainen ihminen,
joka osaa katsoa Pharmacasta tai jostain muusta kirjasta, mitkä lääkkeet
eivät sovi keskenään tai missä lääkkeissä on
samat vaikuttavat aineosat, että niitä ei kannata
moneen kertaan yhdelle ihmiselle määrätä?
Tämä olisi varmasti semmoinen asia, joka ihan
oikeasti laskisi lääkekustannuksia. Jos turhien
lääkkeiden kirjoittaminen pystyttäisiin
kampeamaan, niin sillä saataisiin niitä säästöjä ja
sillä myöskin säästettäisiin
potilaan sisäistöä.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa puhemies! Haluan tuoda arkisen näkökulman
tähän keskusteluun ajalta, jolloin työskentelin
kotihoidossa lähihoitajana.
Monet meidän vanhuksista elävät todella
niukasti, suorastaan köyhyydessä, ja kyllä se
on ihan totta, että he joutuvat miettimään,
ostaako lääkkeitä vai käyttääkö rahansa
ruokaan. On myös mielestäni pidettävä esillä sitä,
että monet vanhukset, joiden toimintakyky on heikentynyt,
joutuvat maksamaan lukuisista eri palveluista, joita joutuvat sitten
tilaamaan kotiin, eli kodinhoidosta, ruokapalvelusta, sairaanhoidollisista
palveluista, ja sitten lisäksi tulevat vielä nämä lääkekustannukset.
Monesti nämä vanhukset ovat sellaisia, että heillä ei
tämä maksukatto tule täyteen vuoden aikana
eivätkä he myöskään
ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Heillä on kyllä tämä tilanne
todella nurja, ja tähän toivoisin muutosta.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Tämä koko valtiontalouden
tilanteen kiristyminen ja toisaalta se, että Kelan perusturva
on valtion talousarvion kautta katettavana, aiheuttaa kyllä sellaisen
kokonaisuuden, että meidän on syytä arvioida,
millä tavalla myöskin taloudellista tukea muun
muassa lääkekorvauspuolella suunnataan myös
niin, että se olisi enemmän taloudellisen tuen
tarpeeseen liittyvää. Tämä vaatisi
kyllä sitä, että lääkekatossakin
otettaisiin tulot, pääomatulot, varallisuus huomioon
ja suunnattaisiin niille, jotka todella voimakkaammin tätä tukea tarvitsevat.
Omavastuu on nyt jo niin korkea monella, jolla on olemattomat
tulot, että he eivät pysty lääkkeitä lunastamaan.
Tässähän hiljan Kansaneläkelaitos
teki selvityksen tältä osin, ja 10 prosenttia eläkeläisistä ja
kolmasosa pitkäaikaistyöttömistä jätti
lunastamatta heille määrättyjä lääkkeitä. Tämä on
kyllä niin vakava viesti myös siitä arjen tilanteesta,
että tätä on myös syytä arvioida.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Haluaisin edustaja Zyskowiczille sanoa, että pitäisi
pystyä erottamaan hyvätuloiset, keskituloiset,
pienituloiset ja köyhät ihmiset. Itse en ole huolissani
tämän esityksen kohdalla niistä henkilöistä,
jotka ovat jo toimeentulotukiasiakkaana. He kyllä saavat
korvauksen toimeentulotuen myötä ostamistaan lääkkeistä tai
maksusitoumuksen apteekkiin. Sen sijaan olen huolissani niistä pienituloisista
ihmisistä, jotka yrittävät asunnon vuokran,
ruokakulujen, sähkölaskujen ja muiden laskujen
lisäksi ostaa kuukausittaiset lääkkeensä.
Kyseessä eivät ehkä edes ole paljon lääkkeitä käyttävät,
vaan säännöllisesti lääkkeitä käyttävät,
joilla ehkä maksukatto tulee täyteen vasta loppuvuodesta.
Tämä lakiesitys ja muutos koskee niitä henkilöitä,
joille merkittävää on sen minimilääkekulun
kuukausittainen kuluerä. Heihin tämä kohdistuu
sillä tavalla, että se heikentää heidän
asemaansa. Ainakin itse halusin tämän asian nostaa esille
ja tuoda myös valiokunnalle huomioon, eli sen huomioimisen,
että niille henkilöille, joilla maksukatto ehkä tulee
täyteen vasta loppuvuodesta mutta jotka säännöllisesti
käyttävät lääkkeitä,
edullisen lääkkeen mahdollisimman halpa hinta
on merkityksellistä ja tärkeää.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuten täällä keskustelussa
on tullut ilmi, niin tämä lääkekorvausten
kokonaisuus on ollut se osa, josta valtio talousvaikeuksissaan on
päätynyt tekemään tähän
asti merkittävimmät säästöt. Ja
varmaan voin yhtyä siihen edustaja Zyskowiczin
arvioon, että tulemme näkemään
vielä pahempiakin säästöjä.
Mutta peruskysymys kuuluu nyt siitäkin, onko tämä lääkekorvausjärjestelmä,
miellämmekö sen osaksi sosiaaliturvaa. Jos ajattelemme
pienituloista ihmistä, joka tarvitsee yhteiskunnan turvaverkkoja,
niin kyllä hänen näkökulmastaan
hän ei erota lääkekorvausta, jonka Kela
maksaa, tai asumistukea, jonka Kela maksaa, tai kunnalta saamaansa
toimeentulotukea erillisiksi osiksi, vaan hänelle se on
kokonaisvaltaista yhteiskunnan tukea elämässä pärjäämiseksi
ja katon päänsä päälle
saamiseksi.
Oikeastaan haluaisin tarkentaa vielä sitä aiemmassa
puheenvuorossani ministeri Risikolle esittämääni
kysymystä: Jos olemme vakuuttuneita siitä, että on
olemassa vain joku tietty summa jatkossa, jonka voimme näihin
lääkekorvausmenoihin käyttää,
niin pidättekö oleellisena, että pystyisimme
yhä enemmän kohdentamaan sitä tukea niille
ihmisille, jotka käyttävät paljon lääkkeitä?
Ilmeisesti olemme yhteisymmärryksessä, että he
ovat niitä yhteiskunnan pienituloisiakin monissa kohdin.
Allekirjoitatteko sen esityksen, jonka itse ainakin muistan tämän
työryhmän vaihtoehtona todenneen, että me
kaikki lääkkeitä käyttävät
maksaisimme ensiksi täyden hinnan ja mitä enemmän
niitä käyttäisi, niin Kela-korvausosuus
jopa kasvaisi tai tietyn summan jälkeen vasta Kela-korvaus
tulisi mukaan? Se selvästi kohdentaisi tätä pottia
sille ryhmälle, joka sitä eniten tarvitsee.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti ajatukseni ovat nyt järjestyksessä.
Edustaja Virtaselle halusin sanoa, kun sanoitte, että tässä uudistuksessa
ei anneta kenellekään mitään,
niin kyllä tässä annetaan. Eli paljon sairastava,
paljon lääkekuluja omaava henkilö vielä tänä vuonna
joutuu maksamaan itse 670 euroa, ennen kuin ne menevät
siitä eteenpäin yhteiskunnan piikkiin. Ja ensi
vuonna hän joutuu maksamaan itse vain 610 euroa ja sen
jälkeen ne menevät yhteiskunnan piikkiin. Eli
kyllä tässä näille ihmisille
annetaan lisää etua.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Tästä keskustelusta näkee,
kuinka lääkekeskeistä meidän
sairaanhoitomme on. Siis valitettavan usein esimerkiksi mielenterveyshoidoissa
se potilaan hoitaminen jää sivuseikaksi. Ensimmäinen
hoito on se, että annetaan lääkitys.
Se on tukeva hoito, tukeva hoito, ei muuten. Sitten esimerkiksi
monien tutkimuksien perusteella nykyiset kolesterolilääkitykset
ovat hyvin useilla henkilöillä turhia.
Tämä kokonaisuuden seuraaminen, minkä perään
täällä kysyttiin: Tuntuu olevan hiukan
hakoteillä tämä koko sote-uudistuskin
tämän myötä. Salin oikea ja
vasen laita eivät tiedä, mitä toinen tekee,
ja tässä pitäisi olla hieman huolissaan isommastakin
kokonaisuudesta. Kun näitä kustannuksia halutaan
tiputtaa, niin kuin edustaja Zyskowicz täällä on
peräänkuuluttanut, niin pitäisi miettiä nimenomaan
tätä kokonaisuutta ja sitä, mikä on
turhaa lääkitystä, mikä on oikeaa lääkitystä.
En missään nimessä ole sitä mieltä, että lääkitys
olisi kaikille turhaa, mutta tämä on keskittynyt
liikaa siihen. Mutta useat semmoiset asiat, mitkä vähentäisivät
lääkityksen tarvetta, eivät ole korvattavuuden
piirissä.
Esimerkiksi täällä tuli tämä heikompiosaisten ihmisten
enempi sairastavuus. Onkohan ehkä ravinnolla joku merkitys
siinä tai jotain muuta vastaavaa? Elikkä pitää katsoa
tätä kokonaisuutta. Lääkekatto
on hyvä niitten kohdalla, jotka joutuvat ihan oikeasti
sitä lääkitystä käyttämään,
mutta se kokonaisuus on tärkeämpi.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! En laajenna tätä soteen
enkä myöskään ravintoihin enkä mihinkään
muuhunkaan, mutta ehdotan edustaja Zyskowiczille, että lähdemme
yhdessä pyytämään — varmaan
saamme vaikkapa ministeriltä luvan — että Kela
avaa tai tuottaa meille tietoja lääkerekisteristään.
Kelalla on nimittäin ihan henkilötason tiedot
siitä, miten lääkkeitä käytetään,
ketkä niitä käyttävät,
ja niihin pystytään jopa yhdistämään
verotiedotkin, niin että näemme, miten tämä oikeasti
kohdistuu. Te olette osaltanne oikeassa siinä, että näin
voi käydä, kuten kerrotte, mutta ongelma on vain
se, että ilman erittäin laajoja ajoja niistä rekistereistä ei voida
tietää, miten se tarkasti kohdistuu. Jos se kompensaatio
halutaan jotenkin kohdistaa, niin pitkällisten pohdintojen
jälkeen työryhmä, joka tätäkin
valmisteli, tuli siihen tulokseen, että tämä on
se järkevin tapa hoitaa tätä kompensaatiota. Sitten
siitä kompensaatiostahan me olemme eri mieltä.
Teidän mielestänne tätä ei tarvitsisi
kompensoida. Teidän mielestänne köyhiltä pitäisi
leikata ja tällä tavalla saada säästöjä valtiontalouteen.
Siis tästä periaatteellisesta asiasta me olemme
eri mieltä.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä on tuotu näitä tosielämän
kokemuksia esiin, ja voisin itsekin ihan omasta kokemuksestani nostaa
esiin omastakin lähipiiristäni tilanteita, joissa ikääntyvä joutuu
pohtimaan juuri tätä tilannetta, jossa on punnittava,
onko varaa ostaa lääkkeitä vai ei, nimenomaan
sellaisia lääkkeitä, joita todella kipeästi
tarvitsee. Samoin on hyvin paljon niitä lapsiperheitä,
joissa tulot ovat todella pienet ja joissa joudutaan myös
todella pohtimaan, onko lapselle varaa ostaa välttämättömiä lääkkeitä.
Toki näissäkin perheissä lääkkeet
varmasti hankitaan, koska lapsen terveys menee aina etusijalle kaikesta
muusta.
Nämä asiat eivät kuitenkaan ole mitään
urbaanilegendaa vaan ihan sitä karua arkielämän
todellisuutta, ja katsonkin, että poliittisina päättäjinä meillä on
vastuu huolehtia jatkossakin siitä, että kaikki
kansalaiset sosioekonomisesta asemastaan huolimatta saavat jatkossakin
kohtuuhinnalla tarvitsemansa lääkkeet.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tämän keskustelun päätteeksi,
otaksun, ministeri käyttää viimeisen
puheenvuoron.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä hyvästä keskustelusta
liittyen lääkkeisiin. Haluan kuitenkin siihen
kiinnittää huomiota, että kun nyt meillä on
todella tällainen esitys, joka koskee sairasvakuutuslakia
ja siihen liittyvää lääketaksaa,
niin on aivan ymmärrettävää,
että keskustellaan silloin lääkkeistä.
Eli edustaja Jaloselle vain sanon, että ei tämä ole
merkki siitä, että me olisimme lääkekeskeisiä,
vaan mielestäni oli hienoa, että te keskustelitte
lääkkeistä, koska sitähän
täällä nyt odotettiin.
Kaiken kaikkiaan tästä laajasta keskustelusta kuultaa
vain se tarve pohtia tätä laajemmin, ja se on
todella hyvä, koska tätähän
on pohdittu. Nämä kaikki asiat, mitä täällä nyt
tuodaan tässä matkan varrella, liittyvät
tällaiseen isompaan Lääkepolitiikka 2020
-asiakirjaan. Tämä liittyy myöskin apteekkitoiminnan
kehittämistyöryhmään ja sitten
tällaiseen rationaalinen lääkehoito -keskusteluun
ja -raportteihin. Muutaman vuoden aikana on ollut hyvin paljon lääkehoitoa
ja lääkehuoltoa kehittäviä työryhmiä,
ja nyt niitä sitten hiljalleen pistetään
toimeen.
Tämän lakiesityksen tavoitteena siis on vaikuttaa
siihen lääkekattoon, mutta kun tällä on taustalla
se lääketaksa-asetusasia — halusin sen tähän
nyt lähetekeskustelussakin tuoda esille, että täällä on
taustalla se asetus, joka tehtiin lääketaksaan — niin
se vaikuttaa sitten tähän lääkekattoasiaan.
Sen lääketaksan tavoitteena oli siis taata apteekkien
riittävät resurssit asiantuntijatyöhön
ja lakisääteiseen lääkeneuvontaan
vähentämällä lääkkeiden
myyntikatteen riippuvuutta lääkkeiden tukkuhinnasta.
Edustaja Virtanen toi todella tämän taustan erinomaisesti,
hyvin omassa puheenvuorossaan.
Nyt tässä sitten edustaja Tolppanen totesi,
että jostainhan se raha tulee. No, kyllä, se tulee
nimenomaan siitä, kun sitä lääketaksaa
muutetaan ja siinä kerätään
eri tavalla se lääketaksa. Kun sitten oli sovittu
nimenomaan siellä työryhmässä,
että se lääketaksan muutos tuottaa 15,8
miljoonaa, ja se nimenomaan kaikkien toimijatahojen kanssa sovittiin,
että se hyödynnetään sitten niille,
jotka paljon käyttävät lääkkeitä,
niin se automaattisesti tulee sitten sinne lääketaksaan. Tämä 15,8
miljoonaa on täydellisesti huomioitu nyt sitten siellä lääkekatossa.
Tämä on aivan totta, mitä sanotte
täällä, että tässä ei
ole mietitty, arvioitu sitä, keitä nämä henkilöt
ovat. Nämä kohdistuvat sekä vähemmän toimeentuloa
omaaville että sitten myöskin paremman toimeentulon
omaaville, koska tässä se hyöty tulee
erityisesti niille, jotka paljon joutuvat käyttämään
lääkkeitä.
Tähän isoon kokonaisuuteen liittyy, aivan
niin kuin edustaja Saarikko tuossa totesi, sitten myöskin
tämä lääkekorvaustyöryhmän
esitys, ja lääkekorvaustyöryhmän
esitys on nyt ollut lausunnolla. Me olemme nyt rakentamassa sitten
lausuntojen perusteella muutoksia vielä siihen ja me toivottavasti
saamme heti keväällä tänne tämän lääkekorvaustyöryhmän
esityksen tästä lääkekorvausjärjestelmän
kehittämisestä, joka sovittiin silloin hallitusohjelmaneuvotteluissa,
ja sen painopiste on siinä, että paljon lääkkeitä käyttävät
henkilöt hyötyvät siitä lääkekorvausjärjestelmän
uudistamisesta. Eli kyllä nämä kaikki
linjassa ovat.
Edustaja Saarikko kysyi myös sitä, kun meidän
pitää vähentää nyt
sitä 50:tä miljoonaa vielä tässä tulevina
vuosina, mihin se kohdennetaan. Sitä tarkkaa suunnitelmaa
ei vielä minulla ole teille kertoa, mutta sen sanon, että se
ei ole ristiriidassa tämän esityksen kanssa missään
nimessä. Tässä esityksessä lähtökohta
on sama kuin siinä kokonaisuudessa, siinä lääkekorvausjärjestelmän
kehittämisessä.
Todella edustaja Tolppaselle sanon, että jostainhan
se raha tosiaan tulee ja se tulee niistä korotuksista,
mutta se annetaan takaisin sitten siellä lääkekatossa.
Edustaja Tainio kyseli, käytti hyvän puheenvuoron
yleensäkin, tästä lääkehoidon
kokonaisuudesta ja toi paljon erilaisia asioita esille, ja sitten
myöskin kysyitte näistä diabeteslääkkeistä. Nyt
pitää muistaa, että hintalautakunta päättää sen,
mille annetaan sitä korvaavuutta, ja se tulee aina sen
lääkeyhtiön hakemuksesta. Kaikki ei johdu
kyllä missään nimessä lääkkeiden
hintalautakunnasta. Lääkkeiden hintalautakunnan
tehtävä on katsoa kustannusvaikuttavuus, ja sen
pitää olla mahdollisimman hyvä. Nyt,
kun joku ei ole korvauksen piirissä, se ei ole hintalautakunnan
syy, vaan siellä on hyvin paljon taustalla sitä,
että lääketehtaat eivät edes
hae sitä korvaavuutta ja ne vetävät välillä pois
niitä sieltä korvaavuuksista. Elikkä nyt
pyydän aina... (Erkki Virtasen välihuuto) — Niin,
se on nimenomaan sitä, vähän hankala
juttu sinänsä.
Muutama sana, arvoisa puhemies, vielä. Mäkisalo-Ropponen
toi erityisen hyvin esille — myöskin moni muu
toi — tämän kokonaisvaltaisen lääkehoidon
arvioinnin. Olen samaa mieltä siitä, että sillä me
säästäisimme tosi paljon, kun me katsoisimme,
että ei olisi päällekkäisiä lääkkeitä.
Edustaja Tolppanen kysyi, onko se laki, että ne vanhat
lääkkeet jätetään sinne.
Ei todellakaan. Teille on hyvä tulla nyt se tässä yhteydessä tiedoksi,
että ei sellaista lakia ole, että vanhat lääkkeet
jätetään päälle, ei
ole. Meillä on nimenomaan se, että asiantuntijan
pitää aina katsoa, mitä lääkkeitä tämä henkilö tarvitsee.
Meillä on koulutettu tällaisia lääkehoidon
kokonaisarviointifarmasisteja, joiden tehtävänä olisi
arvioida sitä yhdessä lääkärin
kanssa, mitä lääkkeitä tarvitaan.
Minä väitän, että sillä arvioinnilla
me säästäisimme tosi paljon rahaa. Kyllä se
niin on, että eniten lääkekorvauskustannuksiin
voi vaikuttaa ja yleensä lääkkeisiin
meneviin rahoihin vaikuttaa se, joka niitä määrää,
jolloinka pitää olla nimenomaan tämä rationaalinen
lääkehoito ja kaiken kaikkiaan se kokonaisvaltainen
miettiminen, mitä tämä ihminen tarvitsee.
Sitten täällä kysyttiin siitä,
että myöskin laitoshoitoon liittyy siis lääkkeitä,
ja kun se on kokonaishoitoa, niin se sisältyy siihen hoitopäivän hintaan.
Sitten vielä totean edustaja Tainiolle: teillä oli siinä ensimmäisessä puheenvuorossanne
virheellistä tietoa, eli kannattaa tarkistaa faktat.
Sitten vielä: Tämä kaiken kaikkiaan
jatkuu, ja minulla on tuossa seuraava esitys, joka sitten myöskin
liittyy tähän apteekkitoimintaan, mutta siihen
palaan myöhemmin.
Keskustelu päättyi.