Matti  Väistö  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Vuoden 2002 elokuun alusta tuli voimaan laki seutuyhteistyökokeilusta. Nyt käsiteltävänä oleva lakiehdotus jatkaa tätä kokeilulakia ja myös sitä laajentaa erityisesti seutuhallinnon osalta. Esityksen tavoitteena on edistää kuntien seutuyhteistyötä. Edelleen tavoitteena on turvata paikallinen itsehallinto laajassa ja pitkälle menevässä kuntien välisessä yhteistyössä. Samoin tarkoituksena on turvata palvelujen saatavuus ja rahoitus paikallistasolla sekä mahdollistaa kuntien seudullisen yhteistyön kokoaminen ja estää paikallishallinnon tosiasiallisen rakenteen monimutkaistumista.

Herra puhemies! Keskeisintä seutuvaltuustokokeilussa on mahdollistaa seutuyhteistyökokeilusta annetun lain 2 §:ssä tarkoitetulla kokeilualueella uudenlainen seudullinen päätöksentekojärjestelmä eli seutuhallinto kuntien sopimalla tavalla. Tämä lakiehdotus on siis mahdollistava, ei pakottava. Hallintovaliokunta on pitänyt hallituksen esitystä voimassa olevaa kokeilulainsäädäntöä luonteeltaan täydentävänä sääntelynä. Tämän ehdotuksen hyväksyminen merkitsee myös toisaalta koko seutuyhteistyötä koskevan kokeilulainsäädännön voimassaolon jatkamista vuoden 2012 loppuun saakka. Hallintovaliokunta korostaa, että kokeilualueita on syytä myöhemmin lisätä ilmenevien tarpeiden pohjalta. Alueethan on nimetty voimassa olevassa lainsäädännössä.

Hallintovaliokunta katsoo, että kun kysymys on nimenomaan kokeilusta, johon osallistuminen on vapaaehtoista, niin lainsäädäntö todella on luonteeltaan mahdollistava. Hallinto ja sen rakentaminen, organisointi, lähtee seutujen omista tarpeista ja tietenkin myös alueen kuntien lähtökohdista. Seutuvaltuustokokeilun voidaan nähdä tuovan merkittävää myönteistä lisäarvoa käynnistyneeseen seutuyhteistyökokeiluun.

Seudullisen hallinnon järjestäminen ei etukäteen arvioiden suju välttämättä ongelmitta. Tästä hallintovaliokunta kuuli jo asiantuntijakuulemisen yhteydessä. Toisaalta vasta kun on saatu kokemuksia seutuvaltuustojen kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta, voidaan arvioida nyt käynnistyvää hallintokokeilua paikallisen itsehallinnon — mukaan lukien peruskuntien valtuustojen asema — lähtökohdista ja näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on saanut hallituksen esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Siitä ilmenee, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Hallintovaliokunnassa on ollut keskustelua myös vaalikelpoisuudesta. Lähtökohtanahan on, että vaalikelpoisuus määräytyisi kuntalain perusteella ja rajaukset olisivat samat kuin kunnallisvaalien osalta. Näin ollen vaalikelpoisuus on ehdotettu järjestettäväksi niin, että seudun palveluksessa olevat johtavat henkilöt eivät olisi vaalikelpoisia. Valiokunta pitää kuitenkin ongelmallisena sellaista tilannetta, että kokeiluseudun kuntien kunnanjohtajat tai muut johtavat viranhaltijat olisivat ehdolla seutuvaltuustoon.

Herra puhemies! Eräs puute ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyy. Sen mukaan seutuvaalien ennakkoäänestys ehdotetaan toimitettavaksi vain kokeilualueen kunnissa sijaitsevissa yleisissä ennakkoäänestyspaikoissa ja laitoksissa sekä kotiäänestyksenä. Tätä on perusteltu käytännön syillä, ja varmaan nämä syyt ovat varsin painavia, huomioon otettavia. Valiokunta kuitenkin toteaa, että tähän menettelyyn sisältyy puutteena se, että kokeilualueen ulkopuolisen kunnan laitoksessa oleva äänioikeutettu ei voisi äänestää kyseisessä laitoksessa ennakkoon. Ellei hän pääsisi myöskään vaalipäivänä omaan äänestyspaikkaansa, hän ei tosiasiassa voisi käyttää lain suomaa äänioikeutta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on eräin tarkennuksin ehdottanut lakia hyväksyttäväksi yksimielisesti.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämähän saattaa johtaa siihen, että täällä on enemmän kansanedustajia paikalla kuin ilman tätä puhelinliikenteessä olevaa häiriötä, mikä on tietysti myönteisesti rekisteröitävä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta annetun lain muuttamisesta on sinällään kannatettava. En ole kuitenkaan varma siitä, auttaako nimenomaan tämä lakiesitys ehkä tärkeimpään, vähintäänkin mittavimpaan, seudullisen yhteistyön ongelmaan, joka Suomessa tällä hetkellä on olemassa. Viittaan nimenomaan Pääkaupunkiseudun yhteistyötarpeeseen. Pääkaupunkiseutuhan on ainoa metropolialue koko valtakunnassa, ja ilmiselvästi se kaipaa muusta maasta poikkeavaa hallintomallia vähän samalla tavalla kuin Kainuu on nostettu erilleen ja siellä on rakennettu muusta maasta poikkeava hallintomalli.

On ilmiselvä tarve yhteistyön tiivistämiselle. Kysymys on alueesta, joka on asukkaiden kannalta yhtenäinen työssäkäynti-, asuin-, virkistysalue, jota kuitenkin edelleenkin tänä päivänä halkovat jo ajastaan jääneet hallintorajat, kuntien rajat.

Arvoisa puhemies! Muualla maailmassa metropolialueiden hallinto on rakennettu kaksiportaiseksi. Mentäköön Brysseliin, Tukholmaan, Pariisiin: siellä on kaksiportainen hallintomalli, jossa on seudullinen päätöksenteko erillisenä ja sen alla itsehallinnolliset kunnat. Seudullisella tasolla ratkotaan koko seutua koskevat kysymykset joukkoliikenteestä yhteiseen asuntopolitiikkaan, energiapolitiikkaan, ympäristöpolitiikkaan, ja luonnollisesti myöskin keskeisellä sijalla on verotus, joka hoidetaan seudullisesti, ja tämän päällä sitten luonnollisesti poliittisesti vastuunalainen seutuvaltuusto. Sitten itsenäisemmät kunnat hoitavat kansalaiselle läheisempiä asioita: sosiaalitointa, kulttuuria, peruskoulutusta, perusterveydenhuoltoa. Tämä on se malli, millä tavalla luontevimmin voitaisiin myöskin Pääkaupunkiseudulla asiat hoitaa.

Lainsäädäntöteitse on perustettu 70-luvun alussa Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, ja nyt on korkea aika sille, että myöskin lainsäädäntöteitse pyrimme tarttumaan Pääkaupunkiseudun seutuhallintokysymykseen. Me tarvitsemme Pääkaupunkiseudulle seutuhallinnosta erillistä lakia.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on varmasti ihan tervetullut, mutta toisaalta on kyllä katsottava totuuttakin silmiin. Kyllä suomalainen kuntarakenne on varsin problemaattinen. Erityisesti lainsäädännössä ja myöskin kokeilutoiminnassa on mielestäni muistettava, että tässä maassa asuu vain 5,2 miljoonaa ihmistä, ja joskus on kysyttävä jonkun toimesta, kuinka paljon tämä ihmisjoukko tarvitsee ylipäätään hallintoa. Jos kansainvälisesti verrataan, kuten ed. Kiljunen aivan perustellusti vertaili, niin pitää myös todeta, että suhteutettuna väkilukuumme suomalainen yksityinen kansalainen on kaikkein eniten rasitettuna hallinnon ja organisaation asioilla. Tämä tarkoittaa sitä, arvoisa puhemies — ainakin itse edustan näkökulmaa — että kun puhumme julkisesta sektorista, kaksi on tärkeintä: valtio ja kunnat, ja sitten kaikki muu pitää järjestää mahdollisimman kevyesti siinä ympärillä. Toisaalta on myöskin todettava, mikä on monijäsenisten valtuustojen todellinen merkitys ja tehokkuus.

Tämä kokeilu on kannatettava, mutta meillä jokaisella on kokemusta niin kuntiemme, kaupunkiemme kuin maakuntiemme valtuustoista, ja varsin usein se toiminta on näennäistoimintaa. Itse tehokkuus pitäisi miettiä, ja tältä osin jossain vaiheessa varmasti olisi viisasta myös sellaista kokeilutoimintaa edistää, jossa poliittisilla päättäjillä olisi enemmän valtaa ja heidän lukumääränsä saattaisi olla myöskin rajatumpi. Sanotaan oma kotikaupunkini Jyväskylä, jossa on 59 kaupunginvaltuutettua; saattaisi olla, että siellä 35 voisi olla aivan hyvä, jopa 32:kin. Tiedän kaupunkeja, jos otetaan Yhdysvallat esimerkiksi, 300 000 asukasta ja 35 valtuutettua hoitaa, mutta heillä on myös poliittinen vastuu ja aikaa paneutua.

Arvoisa puhemies! Toivon osaltani menestystä tälle seutuvaltuusto- ja yhteistyökokeilulle, mutta samalla haluan todeta, että esimerkiksi Keski-Suomessa nimenomaan Jyväskylän aloitteesta on kehitetty verkostokaupunkiajattelua, jossa on mukana jo 30 kunnasta 10 kuntaa ja sillä tavoin, että se kaikki on tapahtunut vähän tämän nyt käsillä olevan, sinänsä hyvän lakiehdotuksen ajatusta seuraten vapaaehtoiselta pohjalta, mutta vaikuttaa siltä, että siinä Keski-Suomen kokeilussa etsitään nimenomaan toiminnallista tehokkuutta, asukkaan kannalta mielekkäimpiä palvelujen järjestämismahdollisuuksia jne.

Lopuksi, puhemies: Jossain vaiheessa on varmasti paikallaan myös keskustella koko Suomen osalta näissä asioissa siitä näkökulmasta, olisiko viisaampaa laajentaa niitä alueita, myös hallinnollisia alueita, kuin luoda useampia lukumääräisesti lisää. Tarkoitan sitä, että nykyiset viisi lääniä saattaisivat hyvinkin muodostaa aivan uudenlaisen kokonaisuuden valtion osalta, myöskin ruotsalaista yhteiskuntaa ajatellen. Siis kun puhutaan aluehallinnosta, tämä neljän tai viiden suuralueen muodostama kokonaisuus voisi olla sellainen, joka voisi myös ottaa enemmän vastuuta esimerkiksi erikoissairaanhoidon tai monen muun vastaavan, vaativan yhteisvastuuseen perustuvan tehtäväalueen hoitamisesta. Jos esimerkiksi puhutaan verotusoikeudesta, nythän siinä on valtio ja kunta. Suomessa ei ole perusteita verotusoikeutta lähteä laajentamaan, ellei alue ole riittävän iso, ja siinä tapauksessa tällainen suuralue saattaisi muodostaa erään mahdollisuuden. Tämä on siis nyt vaihtoehtojen etsimistä, mitä tässä haen. Mutta tällainen kokonaisuus voisi myös luoda väestöpohjaa, jolla olisi mahdollisuutta itsenäisesti osallistua tärkeiden palvelutehtävien hoitamiseen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Olin on harvinaisen oikeassa tuossa omassa puheenvuorossaan. Tämä lakihan on itse asiassa kuolleena syntynyt jo. Seutuvaltuustokokeilun piti lähteä liikkeelle Nivala—Haapajärvi-seudulla, jonka he itse esittivät, että näin tehtäisiin ja he lähtisivät sitä kokeilemaan. Siellä kuitenkin kokoontui alueen valtapuolue, piti kokouksen ja ilmoitti muille ryhmille, että näin ei menetellä. Ensi syksynä ei järjestetä seutuvaltuustovaaleja, ja kun missään muuallakaan tällaista innostusta ei ole, niin tässä oikeastaan on nollalainsäädäntöä. Tässähän ongelmaksi muodostuu nimenomaan tämä, kun tämä tehdään luonteeltaan mahdollistavaksi. Ei ole mitään muuta. Siellä yksi puolue voi määritellä tästä eteenpäin, otetaanko vai eikö oteta, ja nyt on päätetty, että ei oteta. Demokratia meni siinä, hallinnon kehittäminen meni siinä, mutta hyvää lainsäädäntöä sinänsä ja ihan varmaan fiksu asia, mutta ei sillä tee mitään.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Korhoselle: Tämä lakiesityshän käsittää myös muuta kuin seutuvaltuustokokeilun. Siellä on myös seutukuntakokeilun pidennystä ihan selkeästi, ja se on se huomattavasti olennaisempi osa tässä. Elikkä laki ei ole sinänsä kuolleena syntynyt.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä olevan lain seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta arvo on mielestäni siinä, että saadaan niitä tärkeitä kokemuksia, joiden jälkeen, vuoden 2012 jälkeen, voidaan tehdä sitten tarkkoja päätöksiä siitä, miten mahdollisesti jopa seuturajat ylittävästä yhteistyöstä tehdään mahdollisia uusia lakeja ja päätöksiä esimerkiksi seutukuntien sisällä. Näkisin kuitenkin tässä asiassa hieman pidemmälle sen takia, että nythän on keskusteltu viime aikoina hyvin kovasti, esimerkiksi hallitusohjelman laadintahetkellä ja varsinkin valtion ensi vuoden talousarvion laadintahetkellä, kuntataloudesta.

Mielestäni seutuvaltuustokokeilua yleensä ja seudullista yhteistyötä ei saisi sellaisenaan sotkea kuntatalouteen sinänsä. Se vanha teoria tässäkin pitää paikkansa, jota on monesti viljelty, että jos morsian on köyhä ja sulhanen on köyhä, niin he naimisiinmenon jälkeen seuraavana aamuna ovat edelleen köyhiä. Ei tämä niitä perusongelmia ratkaise, vaan se tuo toki hieman lisäarvoa siihen, millä keinoin kuntien ongelmista voitaisiin selvitä. Elikkä pitkässä juoksussa kuntien ongelmia voidaan ratkaista tietysti vain elinkeinoja kehittämällä ja nimenomaan pitämällä palvelut kohtuullisen hyvällä tasolla, niin että ihmisillä on aito mahdollisuus valita asuinpaikkansa, asuuko hän Pääkaupunkiseudulla vai mahdollisesti Utsjoella tai jossain muualla. Elikkä mielestäni tässä kuntatalous- ja seutuyhteistyöasiassa pitäisi syyt ja seuraukset pitää kirkkaasti erillään, että ei ruveta oikeaa tautia hoitamaan väärillä lääkkeillä. Se on mielestäni se yksi seikka, minkä takia halusin tämän puheenvuoron käyttää.

Toinen on tietysti kokeilun arvo, se että kun tällainen kokeilumahdollisuus tulee, se pitää tietysti empimättä käyttää. Niin kuin hallintovaliokunnan puheenjohtajan Matti Väistön puheenvuorossa tätäkin kosketeltiin, niin mielestäni tällaiseen kokeiluun pitää rohkeasti lähteä. Kun uutta kokeillaan, ei saa olla jo kokeilun alkuhetkellä ennakkoluuloinen. Siinä yleensä, jos on ennakkoluuloinen ja pelkää epäonnistumista, kokeilun arvo menee jo heti ensi metreillä.

Kolmantena asiana kiinnittäisin huomiota hallinnon monimutkaistumiseen, koska pitää muistaa, että kuntien hallinto yleensä tarkoittaa tietysti virkamiehiä, jotka valmistelevat asioita, ja sitten luottamusmiehiä, jotka tekevät päätöksiä asioista. Jos hallinto menee liian monimutkaiseksi — meillä on jo kokemuksia esimerkiksi kuntien virkamiehistä — työtaakka kasvaa liian isoksi. Se yleensä johtaa siihen ... Ei ihmisen elämä voi olla pelkästään työntekoa, että joutuu olemaan erilaisissa asioiden valmisteluissa, jotka saattavat olla joskus hyvinkin monimutkaisia, niin vie koko... Kahdeksantuntisia työpäiviä ei varmaan monessakaan kunnassa kunnan johtavat virkamiehet viime vuosina ole tunteneetkaan, elikkä en haluaisi, että se taakka kasvatetaan tieten tahtoen liian isoksi.

Kuntarakenne toki muuttuu vuosikymmenten saatossa, niin kuin se on koko ajan tehnyt, mutta pitää muistaa, että Suomi on iso maa, pinta-alaltaan iso, väkiluvultaan vähäinen, elikkä meillä joka tapauksessa välimatkat — voi sanoa: Ruuhka-Suomea lukuunottamatta — varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa ovat tavattomat pitkät. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi terveyspalveluissa ja tällaisissa palveluissa palvelun käyttäjälle matka ei saa olla ylivoimaisen pitkä. Ajatellaan nyt vaikka pientä koululaista, joka viedään kouluun, vaikka ekaluokkalaista, niin kyllä siinä asiassa pitää kunnan päättäjien ja meidän edustajien täällä eduskunnassa, kun päätöksiä tehdään, ottaa huomioon myös se, että palveluja on saatavilla joka puolella Suomea, ettei käy niin, että matkat muodostuvat kohtuuttoman pitkiksi.

Kuntien itsehallintoa toki pitää kunnioittaa. Se on itseisarvo, jota kannattaa nimenomaan vaalia, ja tällä keinoin saadaan toteutumaan myös se EU:ssa paljon puhuttu läheisyysperiaate. Mielestäni ne historialliset kokemukset, mitä erilaisista päätöksentekokoneistoista maailmanhistoriassa on ... Mielestäni se jatkuvasti keskittävä järjestelmä on kyllä osoittanut jo historian sivuilla, miten toimiva ja tehokas se loppujen lopuksi on.

Siksi toivon, että tämä seutuvaltuustokokeilu sinänsä tuottaa kohtuullisen hyviä tuloksia ja nimenomaan antaa niitä arvokkaita kokemuksia, millä keinoin esimerkiksi kuntien yhteistyötä voidaan edelleen kehittää. Mutta siinä pitää edelleen koko ajan pitää mielessä se, mitä varten tämä hallinto on, eli se on kuntalaisia varten ja ihmisten palvelujen tarpeen tyydyttämistä varten. Se on se asia numero yksi, ja sitä ei mielestäni saa uhrata esimerkiksi byrokratian kasvattamisen alttarille.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä kuuntelin ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroa, ja minä kyllä varoisin hehkuttamasta yhtään yhteen tätä kyseistä lakiehdotusta ja seutukokeilua 35 000 asukkaan ja viiden kunnan alueella ja Pääkaupunkiseudun 1,2 miljoonan asukkaan alueella. Minusta pitäisi nyt antaa sitten rauha sille työlle, jota selvitysmies hallitusohjelman mukaisesti tällä seudulla tekee. Odotetaan ainakin joulun yli kaikessa rauhassa ja katsotaan, mitä sieltä lähtee syntymään ja miten kunnat pääsevät vaikuttamaan tässä demokratiassa siihen prosessiin.

Kun hallintovaliokunnassa tämä lakiehdotus käsiteltiin ja vaikka näyttää siltä, että nämä seudut tai kunnat, jotka ovat mukana, itse asiassa eivät tule ensi syksynä kunnallisvaalien yhteydessä näitä seutuvaltuustovaaleja järjestämään, niin olin sitä mieltä, että pannaan laki nyt eteenpäin, jotta se antaa mahdollisuuksia. Siitä ei taida olla mitään haittaa eikä vaaraa, mikäli ei ehdoteta sitten jatkossa valtion osallistuvan jollakin tavalla tähän kokeilun rahoitukseen.

Totean vielä, että 35 000 asukasta, viisi kuntaa, viisi terveyskeskusta, viisi laboratoriota: ilmeisesti kiista on tullut siitä, voiko seudulla olla esimerkiksi vain yksi laboratorio ja missä se sijaitsee.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen toi tuon oman ajatuksensa esiin. Hän on sitä julistanut jo monta vuotta myöskin Vantaan valtuustossa. En ole valmis yhtymään niihin käsityksiin, millä hän on perustellut tätä yhteistä aluetta täällä.

Meillähän on jo nyt Ytv-lainsäädäntö, joka pitää huolen siitä, että liikenne ja jätehuolto ja myöskin ympäristökysymykset hoidetaan vahvasti yhdessä. Sen lisäksi tällä seudulla nyt tällä hetkellä keskustellaan vahvasti myös muista mahdollisista asioista, joissa voidaan tehdä kiinteämpää yhteistyötä kuin tähän asti. Niitä ovat tietenkin asuntotuotanto ja kaavoitusasiatkin jossakin mielessä, kun mennään rajojen yli, palvelut rajojen yli, ja niitäkin on koko ajan tällä alueella kehitetty. Mielestäni ulkomaalaiskysymykset ovat yksi sellainen polttava aihe, jossa entistä enemmän pitäisi tehdä yhteistyötä tällä alueella, ja ammatillisessa koulutuksessakin voitaisiin tehdä yhteistyötä. Muitakin alueita vielä on, mutta ei siihen tarvita mitään erillistä hallintoa niin kuin ed. Kimmo Kiljunen on täällä julistanut.

Minusta ed. Olin toi esille erittäin hyvin ne käsitykset, joihin voin hyvin yhtyä, mitä hän täällä hyvin asialliselta pohjalta on esittänyt. Kevytrakenteinen hallinto on a ja o kaikessa. Mitä lähempänä päätöksenteko on tavallista ihmistä, sitä paremmin se toimii ja ihmisten erilaiset huoltotarpeet ja muut tarpeet tulevat silloin paremmin hoidetuiksi.

Kun aikoinaan istuin hallintovaliokunnassa, esimerkiksi Kotka, Karhula ja Kymi yhdistyivät. Silloin tuon alueen kaupunkien kanta oli se, että juuri tuollainen 35 000 asukasta on sopiva yksikkö, jossa nämä asiat pystytään hoitamaan. Jos ajatellaan nyt Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista ja mietitään Helsingin Puhelinyhdistyksen vaalia aikanaan, niin nähtiin, miten edustus tuli eri alueilta sinne. Se oli kyllä Ydin-Helsinki ja Helsingissä se pääpainoalue. Reuna-alueet joka tapauksessa jäisivät aukollisiksi myöskin päätöksentekoa ajatellen.

Nimenomaan, jos tähän nyt vielä yksi hallintoporras tulisi, niin se tietäisi myöskin uutta verotusporrasta. Se on käsittääkseni myös Ruotsissa näin, ja Ruotsissakin ollaan palaamassa myös edelliseen systeemiin. On ainakin tullut hyvin vahvasti tällaista tietoa, joten ed. Kimmo Kiljusen käsitykset ovat minusta vanhanaikaisia. Tämmöinen verkostokaupunkiajattelumalli on minusta erinomaisen hyvä, mikä täällä esiin tuotiin. Jokaisella tämän alueen kaupungilla on oma identiteetti, ja myöskin ne pystyvät sitä vahvistamaan yhdessä tukien tietyissä toiminnoissa, elinkeinoelämän kautta jnp., jolloin, uskon, siitä on paras hyöty myöskin koko maan kannalta.

Siinä mielessä odottakaamme nyt tätä selvitysmiehen tulosta, mutta ainakin Vantaalla päättäjien keskuudessa on hyvin vahvasti se käsitys ja myöskin Espoossa, että muun tyyppistä yhteistyötä kuin varsinaista hallintoa alettaisiin täällä yhdistää. Seutuyhteistyö minusta muutenkin on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Kouvolan seudulla kuntaseitsikko on tehnyt minusta erittäin hyvää yhteistyötä, niin kuin tulee laajemmaltikin tehdä, jotta palvelut pystytään kuntalaisille järjestämään. Mutta jätetään Pääkaupunkiseutu rauhaan ja annetaan sille työlle kunnia, mitä täällä tehdään.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Hiltuselle: Omassa puheenvuorossani jo totesin, että tämä seutuvaltuustokokeiluesitys, joka tässä on, ei auta Pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisemisessa.

Sen sijaan hämmästelin ed. Drombergin puheenvuoroa siitä, että pienimmille kunnille kylläkin tämmöinen yhteinen seutuvaltuusto on kelvollinen mutta ei tälle suurelle alueelle, jolla meillä on epäilemättä valtava määrä yhteisiä ongelmia. 50 prosenttia vantaalaisista ihmisistä on sitä mieltä, että Vantaan kaupunki tulisi liittää osaksi Helsinkiä, mikä on paljon radikaalimpi ehdotus kuin se, että me loisimme erillisen hallintoportaan, seutuvaltuuston, joka itse asiassa vähentäisi byrokratiaa. Sen tavoitteena on vähentää hallintoa, vähentää byrokratiaa, koska meillä on nyt päällekkäiset rakenteet näissä itsenäisissä kunnissa. Tämä on ainoa tulevaisuuden tie pitemmällä jännevälillä: kaksiportainen hallintomalli Pääkaupunkiseudulle.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis en minä sanonut vastustavani seutuyhteistyötä. Tälläkin hetkellä täällä tehdään jo seutuyhteistyötä ja syvenevää yhteistyötä. Siinä mielessä minun mielestäni se on ihan oikein silloin, kun löydetään keinot, mutta ei lainsäädännöllä tule pakottaa. Minun mielestäni ed. Olin sanoi erittäin selvästi, että vapaaehtoisesti voimme tehdä näitä töitä.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä yhteistyötä on Pääkaupunkiseudulla yritetty harjoittaa tähänkin mennessä, mutta tulokset vain eivät ole riittäviä. Esimerkiksi asumisessa kaupunginjohtajat ovat tehneet julistuksia yhteistyöstä, mutta demokraattinen tahdonmuodostus koko seudun asuntopoliittisesta tahdosta puuttuu ja kokonaisvastuu puuttuu, jolloin kärsijöinä ovat juuri ne, joilla on heikoin asema asuntomarkkinoilla esimerkiksi. Me tarvitsemme rakenteita, joissa demokraattinen tahto seudulla voi muodostua. Pelkillä kunnanjohtajien julistuksilla tämä asia ei valitettavasti ole hoitunut.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on kyllä erinomainen asia, kun nämä muualta maasta tulevat ihmiset yleensä osaavat järjestää meidän asiamme täällä hyvin; tietysti Espoo kuuluu meidän alueeseemme. Mutta yleensä yritetään tänne tulla. Kyllä minun mielestäni voidaan tehdä nimenomaan yhteistyötä, mutta asuntopolitiikassa sitä ei ole todellakaan vielä niin syvällisesti tehty. Esimerkiksi vuokra-asuntojonot ovat joka kaupungissa erillään; siellä on myöskin näiden kaupunkien ristikkäisiä jonoja. Siinä mielessä tämän tyyppisestikin voidaan vielä parantaa näitä huomattavasti. Kaupunkien johtajatkin ovat varmasti halukkaita tässä työssä etenemään, koska tämä on ydinkysymyksiä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu seutuhallinnosta ja Pääkaupunkiseudusta siltä osin. — Ihan hengästyin, kun piti juosta puhumaan.

Arvoisa puhemies! Puheenvuorot ovat olleet siinä mielessä hyviä, että niissä on korostettu yhteistyön lisäämisen tarvetta tietysti lähtökohdasta, jossa Suomessa ehkä merkittävintä yhteistyötä tällä hetkellä tehdään jo Pääkaupunkiseudulla. Meillä on olemassa Ytv ja monta muuta toimintaa, missä me yhteistyötä olemme osoittaneet käytännön tasolla hyvin tekevämme. Sen, miten yhteistyön tekemistä lisätään, pitää lähteä kuntien vapaaehtoisesta tahdosta ja halusta. Se yhteistyö on minun nähdäkseni tehtävä olemassa olevien organisaatioiden kautta, ei lisäämällä uusia byrokraattisia hallintotasoja, mitä seutuhallinto, muun muassa ed. Kiljusen esille nostama malli, tarkoittaa eli lisää virkamiehiä, lisää luottamushenkilöitä samoista asioista päättämään.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tapani Mäkinen juuri tiivisti olennaisesti, mistä on kysymys. Itsekin espoolaisena kaupunginvaltuutettuna näen, että Ytv on täysin riittävä rakenne, jos se pistetään toimimaan. Me emme tarvitse ylisuurta lisäbyrokratiaa. Meillä Espoossa toissa päivänä ratkaistiin asia yhden virkamiehen kuulemisella, kun kuultiin kaupunginhallituksen puheenjohtajaa. Se tästä nyt vielä puuttuisi, että pistetään monia kerroksia päällekkäin. Se on täysin tarpeetonta. Meillä on olemassa olevat systeemit, me pärjäämme niillä. Luoja paratkoon vielä, että vantaalaiset ja helsinkiläiset päättäisivät meidän espoolaisten asioista. Kyllä me osaamme niistä itse päättää.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua olen kuunnellut, niin minä kyllä sanoisin, että rauha maahan, Pääkaupunkiseudun selvitysmies tekee nyt työtä. Helsinkiläisetkin ovat kerrankin antamassa virkamiehille ja ministeriöiden edustajille työrauhaa. Sitä paitsi nyt on käsittelyssä Haapavesi—Nivala-kokeilu. Hyvät Pääkaupunkiseudun edustajakollegat, emmekö nyt kääntäisi katseemme sinne Pohjois-Suomeen, puhuisimme kerrankin siitä alueesta? Pidetään tämä jäsenten välinen muualla. (Eduskunnasta: Hyvä, Rakel!)

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on viimeinen puheenvuoroni tästä aiheesta. (Eduskunnasta: Onko?) — Tässä yhteydessä.

Ed. Dromberg totesi, että muualta maasta tullaan mestaroimaan. Käsitykseni mukaan ed. Rahkonen on Espoosta, itse olen Vantaalta, ja me heijastamme kyllä aika lailla sitä kansalaismielipidettä, mikä täällä Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa. Kansalaiset haluavat tätä yhteistoimintaa. Tavoitteena on nimenomaan, toistan vielä ed. Mäkiselle, vähentää byrokratiaa. Nyt meillä on joukkoliikennetoimistot joka ikisessä kaupungissa täällä, kun joukkoliikenne on yhteinen asia. Koko tämä joukkoliikennejärjestelmä täytyy saada keskitetyksi tänne seudullisesti. Sama koskee asuntopolitiikkaa. Meillä on asuntovirastoja joka kaupungissa. Nämä ovat isoja asioita, jotka täytyy hoitaa yhteistyössä. Sama koskee yleiskaavoitusta. Meillä on asioita, jotka on pakko hoitaa yhdessä. Kaupunkien rajat halkovat nyt yhtenäistä ihmisten asuin- ja työssäkäyntialuetta, ja tässä suhteessa meidän on ehdottomasti astuttava eteenpäin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljuselle toteaisin — nyt rohkenen kuitenkin käyttää tämän puheenvuoron, vaikka ed. Hiltunen totesi, että pitäisi keskittyä Nivalaan ja Haapaveteen — kuitenkin sen, että juuri näin, aivan totta: erilaista yhteistyötä pitää lisätä. Toisaalta olemassa olevaa yhteistyötä pitää kehittää muun muassa joukkoliikenteen osalta, mutta olemassa olevien organisaatioiden toimesta. Niitä voidaan kenties yhdistää tai tehdä uusia järjestelyjä siltä osin mutta ei perustaa lisää olemassa olevien lisäksi.

Ed. Hiltuselle toteaisin, että olen periaatteessa samaa mieltä teidän kanssanne siitä, että pitäisi antaa selvitysmiehelle työrauha, mutta toisaalta ehkä hänkin kaipaa jonkun verran kentältä debattia ja näkemyksiä ja palautetta. Hän itse on toiminut juuri niin elikkä erittäin ansiokkaasti ollut yhteydessä meihin. Toivon, että se keskustelu nyt aktivoituisi tämän asian ympärillä. (Eduskunnasta: Haapavedellä!) — Sielläkin.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä ed. Dromberg viittasi siihen, miten Pääkaupunkiseudun tilannetta pyritään viisomaan ulkopuolelta. Minä sen vuoksi pysäytän, että tässä on ollut erittäin mielenkiintoista kuunnella, että kyllä tätä soppaa osataan näköjään keittää ihan täällä Pääkaupunkiseudulla omien edustajienkin toimesta. Esimerkiksi tämän seutukokeilun, joka on nyt tämän lakiesityksen pohjana, taustalla on aitoa yhteistyöpyrkimystä huomattavasti pienempien kuntien toimesta. Millä tavalla tätä aitoa yhteistyöpyrkimystä saadaan vahvistettua Pääkaupunkiseudulla, on varmasti myös kysymys, johon on syytä panostaa ja paneutua.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin tuntui vähän kummalliselta, kun erotettiin toisistaan hallinnollinen yhteistyötyö Pääkaupunkiseudulla ja Nivala—Haapajärvi-akselilla. Se onnistuu kummassakin sillä tavalla, että löytyy poliittinen yhteinen tahto. Ei Pääkaupunkiseudulle tarvita erillisiä hallintorakennelmia. Kyllä me tiedämme, miten asiat tehdään, kun vaan pääsemme yksimielisyyteen siitä, mitä tehdään.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minähän sanoinkin jo omassa puheenvuorossani, että pienemmissä yksiköissä on niin paljon helpompi saada aikaan yhteistyö. Kun tarvitsee isojen organisaatioiden kanssa pelata, silloin se vie tietyn ajan. Olen ed. Kimmo Kiljusen kanssa samaa mieltä. Juuri näillä alueilla sitä tulee syventää vielä, mutta siihen ei tarvita mitään hallintorakenteita. On hyvä, että me joskus tästä Pääkaupunkiseudustakin saamme keskustella täällä salissa ihan avoimesti. Kannatan tietysti tuota kokeilua, mikä lähtee liikkeelle, ja se on hyvä, jos se maan kannalta antaa joitakin uusia ideoita, mutta ihannemalli oli kuulemma kuitenkin tämä Kotka—Karhula—Kymi, noin 35 000 asukasta, jossa se toimii kaikkein parhaiten.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän debatin jatkoksi on oikeastaan oikein hyvä käyttää nyt puheenvuoro. Minä käytän sen siitä näkökulmasta, että olen ollut Espoon kaupungin virkamies joskus 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa ja sitten on ollut kunnallinen taival Keski-Suomessa hyvin pitkä. Olen ollut paljon kuntajaotuskeskusteluissa mukana ja kerron niistä mielipiteeni lopuksi.

Mutta haluan heti alussa sanoa, arvoisa puhemies, että minä olen ollut hyvin kriittinen tälle lakiesitykselle ja tälle kokeilulle ja olen ollut kriittinen sen vuoksi, että olen käytännössä vuosikymmenten varrella voinut todeta, että kun kunnilla on ongelmia, lähes aina luullaan, että nuo ongelmat poistuvat tavalla tai toisella hallintoa uudistamalla, ja silmät suljetaan aivan liian usein totuudelta eli siltä, että keskeinen ongelma monella seudulla Suomessa, aivan liian monella seudulla Suomessa, on kuntajaotuksessa.

Kuntien päättäjien tulisi olla paljon rohkeampia ja ennakkoluulottomampia asenteissaan kuin tänä päivänä ovat. Jos ongelmia yritetään ratkaista esitetynlaisilla hallinnon uudistuksilla, se johtaa ainoastaan ja vain ja hyvin keskeisesti byrokratian lisääntymiseen. Ihmisten tarvitsemia palveluja ei esitetyllä lailla paranneta. Päätöksenteossa kokeilu johtaa vain siihen, että samat henkilöt siirtyvät paikasta toiseen ja ryhmästä toiseen mutta tulokset ovat aivan varmasti vaatimattomia, oli kokeilu missä kunnassa ja missäpäin Suomea tahansa. Oma mielipiteeni on, että kuntaliitokset pitäisi tehdä huomattavasti helpommiksi kuin ne meidän maassamme nyt ovat. Meidän tulisi keskittyä kuntaliitosten aikaansaamiseen eikä tällaisiin kokeiluihin, niin kuin nyt täällä tänä päivänä meillä on esillä.

Minä olen ilokseni havainnut, sanon sen aivan suoraan, että muun muassa eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäki sosialidemokraateista ovat tukeneet tämän tyyppistä ajattelua, mitä minä olen nyt teille omalta osaltani kertonut. Kokoomuksessa kuntaliitosasiatkaan maakunnissa eivät ole ongelma. Siellä on kyllä järkevää porukkaa, niin että liitoksia olisi aikaansaatavissa.

Mutta samalla kun annan positiivista palautetta puhemiehelle ja valtiovarainministerille, minä haluan kertoa, että maakunnissa yleensä nämä liitokset ovat kaatuneet siihen, että maakuntien sosialidemokraatit ovat ne liitokset estäneet. Minä esitän vakavan vetoomuksen siitä, että tämä ajattelutapa leviäisi myöskin meidän maaseudun kuntiimme, joissa todella kuntaliitostarpeita on. Mauri Pekkarinen tietää hyvin. Minä kerron esimerkkejä omasta kokemuksestani ja meidän yhteisestä kokemuksestamme Jyväskylän seudulta hetken kuluttua. Pitää muistaa, että kun puhutaan hallinnon kokeilusta, uudistamisesta, kuntaliitoksista, niin me puhumme vuosikymmenten asioista eteenpäin.

Ja nyt siitä kokemuksesta, kun te puhutte Helsingin seudusta. Oli Auran palokuntahallitus Suomessa 70-luvun alussa, virkamieshallitus, ja Aura oli pääministerinä. Niitä ensimmäisiä tehtäviähän oli, että hän, hallitus nimittäin, antoi L. O. Johanssonin, silloisen Kaupunkiliiton toimitusjohtajan, selvitettäväksi, mitä alueita Espoosta ja Vantaalta voidaan liittää Helsingin kaupunkiin, että Helsingin kaupunki pystyisi kehittymään pääkaupunkina paremmin kuin silloin oli tilanne. Me teimme kuukausikaupalla työtä, ja tämä tulos saatiin aikaan, kiinteistöt arvioitua jne., ja kun tämä selvitys tuli valmiiksi, se pantiin vihreän veran alle ja siellä se on ollut 30 vuotta.

Hyvät edustajaystävät, kun te keskustelette täällä Helsingin seudun ongelmista hiukan kiivaaseen tahtiin, ystävällisesti kylläkin, niin minä pyydän huomauttaa: Jos 30 vuotta sitten olisi valittu toinen, rohkeampi linja, että Helsingin kaupungilla olisi ollut enemmän aluetta kehittyä, Helsingin kaupunki olisi toisen näköinen, Espoon kaupunki olisi toisen näköinen ja Vantaa olisi toisen näköinen ja, väitän, huomattavasti yhdyskuntarakenteeltaan järkevämpiä kuin tänä päivänä. Nyt tänä päivänä, kun on Jussi-Pekka Alanen selvitysmiehenä hallituksen esityksen mukaisesti, niin kaikki tuki hänelle. Toivon mukaan sieltä tulee myöskin hyviä esityksiä.

Sitten — ministeri Mauri Pekkarinen kerkesi lähteä — seuraava esimerkki Jyväskylän kaupungista ja maalaiskunnasta: Ei siellä ole hallintoa kokeiltu tällä tavalla, eikä sitä tarvitse kokeilla tällä tavalla. Jos noudatettaisiin järkevää päätöksentekoa, ne kunnat lyötäisiin välittömästi yhteen ja raja pois. Ei minkään näköisiä hallinnon uudistuksia tarvittaisi muuta kuin päällekkäisyydet poistaa sen jälkeen. Kun kuntaliitoksia vastustetaan, niitä vastustetaan sillä tavalla, että heti ruvetaan puhumaan, että nyt menevät nämä ja nämä vakanssit ja nämä ja nämä työpaikat ja verojen osalta käy näin ja näin, ja unohdetaan eräs keskeinen asia: investoinnit unohdetaan, ja siellä ne miljardit palavat, kun yhdyskuntia rakennetaan väärällä tavalla vääriin paikkoihin ja kalliisti.

Jyväskylän seudulla tehtiin vapaaehtoinen kuntaliitosselvitys silloisen maaherran Kalevi Kivistön johdolla, erittäin hyvä, perusteellinen selvitys, ja miten siinä kävi? Kun se tuli päätöksentekoon maalaiskunnassa, maalaiskunnan kunnanhallitus esti kansanäänestyksen ja tämä selvitys pysähtyi siihen pöydälle. Kävi samalla tavalla kuin Espoossa ja Helsingin seudulla 70-luvun alussa. Jos tämä vapaaehtoinen selvitys olisi päästetty eteenpäin, niin Jyväskylän seutua rakennettaisiin huomattavasti järkevämmin kuin rakennetaan tänä päivänä. Hallinto on sittenkin toissijainen. Se on väline, jolla ihmisille palveluja tuotetaan, ja ne palvelut ovat asuminen, työpaikka, vapaa-aika, niille toimitilojen ja paikkojen luomista, ja hallinto on väline. (Ed. Dromberg: Niinhän sitä luulisi!) Esimerkiksi tämä kokeiluesitys on todella hallinnon kanssa leikkimistä, josta tulosta tulee erittäin vähän.

Toinen kuntapari Keski-Suomessa on Jämsä—Jämsänkoski. Jämsänkoski perustettiin aikoinaan sen vuoksi, että Yhtyneitten Paperitehtaitten paperitehdas ei olisi tullut muuhun kuin itsenäiseen kuntaan, ja se on sen jälkeen ollut itsenäisenä kuntana. Tänäkin päivänä lintuperspektiivistä katsottuna ja nämä taustat, mistä kerroin, huomioiden ei ole mitään järkeä, että siellä on raja välissä.

Pohjoisessa Keski-Suomessa Äänekoski—Suolahti aivan vastaavalla tavalla. Ei mitään perusteita ole sille, että nämä ovat vierekkäin erossa toisistaan, kilpailevat väärällä tavalla keskenään, ja rahaa palaa, aikaa palaa, mutta ihmisten palvelua ajatellen tulosta tulee erittäin vähän.

Tämä on todella kriittinen puheenvuoro. Minä olen hallintovaliokunnassa ilmoittanut, että kun minä esitin tätä hylättäväksi, niin minun puumerkkini eivät sen enempää tässä asiassa siellä näy, enkä ole siellä myöskään tällä tavalla puhunut. Siellä on hyvä henki, enkä halua olla mikään hengen pilaaja, mutta ilmoitin, että kerron oman kantani täällä silloin, kun tämä tulee täysistuntoon.

Lopuksi haluan todeta sen, että kun hallitus valmistelee suomalaista kuntajaotusta ja sen toimintaa, sen tulisi lähteä rohkeammin liikkeelle siitä päästä, että kun kuntajaotuksen muuttamista on tässä salissa vaikeutettu reilut kymmenen vuotta sitten, niin nyt paneuduttaisiin sen helpottamiseksi tehtäviin lakeihin. Hallituksen pitäisi tuoda meille käsittelyyn sellaisia lakeja, millä kuntaliitoksia saadaan huomattavasti helpommin kuin on tänä päivänä aikaansaatu. Järjen tässä asiassa pitäisi voittaa. Paikallistasolla, kun on kysymys poliittisista intrigeistä ja omista tuoleista, eri puolueitten tuoleista, nämä asiat eivät edisty, vaan tämä sali olisi se oikea paikka, jossa pitäisi näyttää, miten näitä asioita pitäisi hoitaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että en ota ollenkaan kantaa tähän keskusteluun Pääkaupunkiseudun kehittämisestä. Se tuntuu olevan täällä hyvin reipasta ja näytti siltä, että täällä on monella hyviä mielipiteitä ja vähän eriäviäkin mielipiteitä. Olen suorastaan helpottunut, etten ole itse vastuussa tämän Pääkaupunkiseudun asioista muuta kuin tietysti kansanedustajan ominaisuudessa.

Mitä sitten itse tähän asiaan tulee, niin minä pitkälti yhdyn siihen, mitä ed. Vielma täällä sanoi. Varmasti on niin, että kuntaliitos on paljon tehokkaampi ja parempi muoto kuin seutukuntayhteistyö. On aivan varmasti näin, mutta valitettavasti historia on osoittanut, kuinka hidas ja vaikea tie se on. Mikään ei viittaa siihen, että se tie tulisi yhtään tästä helpottumaan. Kun on vielä paljon sellaisia reikäleipäkuntiakin, joissa tätä asiaa ei ole pystytty hoitamaan, puhumattakaan siitä, että yritetään vähän enemmän erityyppisiä ja hiukan kauempana toisistaan olevia kuntia yhdistää, niin se on todella pitkä ja kivinen tie.

Sen takia tunnen mielenkiintoa sitä esitystä kohtaan, jonka täällä ed. Kiljunen esitti, enkä tarkoita nyt ollenkaan tätä Pääkaupunkiseutua vaan sitä, kun hän mainitsi Ranskan mallista, jossa perusrakenne on sen tyylinen, että keskeiset tehtävät on hoidettu seutukuntatasolla ja kuntien määrä on suuri. Se olisi minun mielestäni realistisempi vaihtoehto Suomelle.

Sen vuoksi pitäisikin hallituksen toimesta — olen pettynyt, että ministeri jo kerkesi lähtemään muihin kiireisiin — tuoda tänne sen tyyppisiä esityksiä, joissa porkkanarahoja annettaisiin myös siihen, että tietyt keskeiset palvelut, puhun nyt esimerkiksi perusterveydenhuollosta tai sivistystoimesta, nykyisen toimintatavan sijasta, jolloin ne lähinnä hoidetaan kunnittain tai pienissä kuntayhtymissä, hoidettaisiin seutukunnittain. Tämän tyyppistä linjausta minun mielestäni kannattaisi pienillä porkkanarahoilla tukea, koska se voisi edesauttaa huomattavasti tätä kehitystä ja siinä saataisiin ei samoja mutta saman tyyppisiä rationalisointietuja kuin mitä on kuntaliitoksilla. Tämä on se keskustelu, joka pitäisi käydä ja yrittää saada asiat menemään siihen suuntaan, että seutukunnasta tulee palvelutuotannon perusyksikkö ja ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa niin, että tämä seutukunta on myös yksi kunta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuli oikein nostalginen tunnelma, kun kuuntelin Pääkaupunkiseudun valtuutettu-kansanedustajien keskustelua Ytv-alueen toiminnasta ja tulevaisuudesta. Edellinen vastaava skaba täällä salissa, jossa olisi voitu suomalaiskansalliseen tyyliin jakaa halot 15 minuuttia ennen tappelun alkua, koettiin sellaisessa tilanteessa, jossa päiväjärjestyksessä oli peräkkäin kaksi hyvin mielenkiintoista asiaa.

Oli lääninhallintouudistus, jossa läänien määrää radikaalisti pienennettiin, ja sitten oli Ytv-laki heti sen jatkeeksi. Samat edustajat ensiksi rusikoivat lääninhallintojärjestelmää, ja ehdottomasti niitäkin, mitä oli jäljellä, oli liikaa, viisikö niitä läänejä jäi sitten. Mutta seuraavana sitten Ytv-lain kohdalla oltiin joukolla sitä mieltä, että eiköhän nämä Ytv-kunnat voisi panna hynttyyt yhteen ja hoitaa tämän asian, niin hallinnon rationalisointi voisi edistyä. Täällä oli juuri täsmälleen yhtä kiihkeä keskustelu kuin äsken juuri kuultiin, eli hallinnon periaatteet ovat hyvin tarkoituksenmukaisuusasioita.

Haluan puuttua jo kuultuihin puheenvuoroihin. Eräänlainen kokoava vastauspuheenvuorojen kooste on nyt tulossa.

Ed. Olin viittasi Yhdysvaltain malliin ja kertoi ihan oikein tietysti kaikki tiedot niin kuin aina. Mutta pitää vain muistaa se, että Yhdysvaltain mallissa ensinnäkin tämä paikallisdemokratia perustuu päätoimisuuteen ihan niin kuin meillä eduskuntainstituutio valtakunnan tasolla täällä Suomessa. Siellä on kaksipuoluejärjestelmä käytännössä, vaikka vähän muutakin on viime aikoina esiintynyt, mutta pääasiassa kaksipuoluejärjestelmä. Tämä päätoimisuus hyvin selvästi Yhdysvalloissa valikoi toimijat, niin että sellaista kunnallista demokratiainstituutiota, joka meillä on ja joka minusta on ihan hyvä — meillä on paras kunnallinen hallintojärjestelmä, mitä maailmassa on tällä hetkellä — sellaista ei Yhdysvalloissa ole ollenkaan. Se henki on kokonaan toisenlainen. Lisäksi näillä päätoimisilla kunnallistoimihenkilöillä, jos näin voi sanoa, eräänlaisilla valtuutetuilla, on valtava avustajakaarti ympärillään jnp., eli koko järjestelmä on toisenlainen. Siinä järjestelmässä, kun on kaksipuoluejärjestelmä, ei äänikynnyskysymys tule eteen sillä tavalla kuin se tulisi Suomeen sovellettuna, jos valtuutettujen määrää kunnissa pienennettäisiin voimakkaasti. Tässä suhteessa tämä vertaus oli vähän heikko.

Toinen koskee Ranskan mallia, johon tässä juuri viitattiin. Ranskassahan on tilanne se, että siellä on yli 36 000 kuntaa, meillä siis 446 jäljellä. Ranskassa on sellaisia kuntia, joissa ei ole yhtä ainutta asukasta. Eli täällä aivan oikein todettiin se, että seutukunnallinen ja maakunnallinen hallinto hoitaa siellä nämä hallinnolliset tehtävät. Sekin on hyvin huono vertailukohta meidän järjestelmäämme. Lisäksi siellä on totaalinen pormestarijärjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että kun vähän voimasuhteet heilahtavat, niin kaikki päättäjät vaihtuvat kerralla, niin että siinä myöskin hallinto tulee mukana. Elikkä ei kelpaa tähän ollenkaan vertailukohdaksi.

Sitten meidän kokeilustamme. Olen tämän lain kannalla. Se peruste, mihin tätä nyt tarvittiin muka, niin kuin ed. Martti Korhonen totesi, eli Nivala—Haapajärvi-seutukunta, on mennyt kiville. Mutta haitannooko tuo nyt mittään sen takia, että tämä malli on erittäin hyvä olla tarjolla ja käytettävissä, ja se nimenomaan on hyvä olla tarjolla käytettäväksi siinä tilanteessa, kun on orastavaa halua kuntajaon muuttamiseen. Otetaan esimerkiksi Kainuun hallintokokeilu, joka täällä saatiin lakina aikaan. Se on nyt jo johtanut siihen, ennen kuin sitä on oikeastaan kunnolla päästy toteuttamaankaan, että halu viedä sitä vielä paljon paljon pitemmälle on tullut esiin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että a) paluuta entiseen ei ole ja b) käytännöllisesti katsoen ollaan menossa yhteen kuntaan eli maakunta on itse asiassa yksi ainoa kunta. Tällaisia tulevaisuudenkuvia varten tämä laki on erinomaisen hyvä olla potentiaalisesti käytettävissä.

Jos ajatellaan vielä sitten, kun täällä viitattiin yhdessä vastauspuheenvuorossa kuntien väliseen kilpailuun työpaikoista ja työnantajayrityksistä jnp., niin tehdäänpä sitten sillä tavalla, että yhteisövero osoitetaankin seutukunnille, jotka seutukunnat jakavat väkiluvun perusteella nämä yhteisöverot, siis ne, jotka sinne kuntatasolle tulevat. Tämä merkitsee silloin käytännössä sitä, että silloin epäasiallinen ja sairas kilpailu häviää pois tästä hommasta. Samalla kuitenkin paikallisesti kannustavuus yhteisöverojärjestelmän kautta säilyy. Elikkä tämä on hyvä asia, että se on nyt tällä tavalla tässä ja yksimielisesti hyväksytään.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella heti ensimmäisessä puheenvuorossa, ed. Kiljusen puheenvuorossa, lipsahti puhe tuolta kokeilualueelta, Nivalan—Haapajärven kulmilta, tänne Pääkaupunkiseudulle ja kuultiin aika värikäs debatti Pääkaupunkiseudun hallinnon mahdollisesta järjestämisestä.

Sinällään aluksi kuitenkin kommentoin ed. Pulliaisen puheenvuoroa siinä mielessä, että vaikka tämä kokeilu noin pääpiirteittäin tarkasteltuna nyt ei kummoisia lupaa näille eri alueille tämän lisäksi, mikä koskee Nivala—Haapajärveä, niin tässä hallituksen esityksessä on viitattu, että pyritään yhteistyöhön yhteisissä lausunnoissa esimerkiksi anniskelulupien myöntämisen suhteen jne., joten ei niin hirveän radikaalilta se yhteistyö monessa mielessä vaikuta. Tietenkin tehdään yhteisiä kehittämissuunnitelmia, ja niitä varmasti kunnat ihan vapaaehtoisella yhteistyöllä ovat tähänkin asti tehneet. Mutta se minusta on ihan tärkeää, että tällainen yhteistyö, tällainen kokeilu, voi avata silmiä ja johtaa siihen, että se sitten edistää pitemmällä juoksulla järkevämmän kuntajaon muodostumista ja sillä tavalla todella avaa päättäjien silmiä, että jotain pysyvämpää, järkevämpää ja konkreettisempaa yhteistyömuotoa pitää kuntien kesken pystyä kehittämään.

Mitä Pääkaupunkiseutuun tulee, täällä käytiin erittäin värikäs keskustelu, jossa puheenvuoroja käyttivät etupäässä Pääkaupunkiseudun, ed. Soinia lukuun ottamatta, valtaa pitävien puolueiden edustajat. Voi tietysti kysyä, missä mättää, ettei Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa synny parempaa kuntien välistä yhteistyötä. Varmaan syynä on se, että suurta valtaa käyttävät puolueet, kokoomus, sosialidemokraatit ja yhä enemmän vihreät, eivät vaan poliittisesti pysty sopimaan tiiviimmästä yhteistyöstä. Se on tahdon kysymys. Sitten voidaan tietysti etsiä verukkeita monesta syystä, identiteeteistä ja kaikista muista, mutta poliittinen kysymys on tietenkin kuntien välinen yhteistyö ja se, kuinka konkreettisesti sitä pystytään myös toteuttamaan.

Olen samaa mieltä, että kun Pääkaupunkiseutuun nyt tätä Nivala—Haapajärvi-kokeilua on täällä verrattu, niin meillä on todella Jussi-Pekka Alanen, selvitysmies, tekemässä ehdotusta ja ehdotus on tulossa laajalle lausuntokierrokselle ja siinä mielessä sitä on syytä meidän kaikkien tietysti seurata, ei pelkästään Pääkaupunkiseudun, koska Pääkaupunkiseutu on kuitenkin tämän maan veturi ja se, millä tavalla täällä asioita pystytään hoitamaan ja millä tavalla tämä veturi toimii, on tietysti kaikkien kansanedustajien yhteinen huoli ja kaikkien pitää olla kiinnostuneita siitä. Aika näyttää, minkälaisia ehdotuksia tulee, mutta tilanne on kyllä todella aika moninainen.

Täytyy muistaa, että tätä Pääkaupunkiseutua hyvin läheltä liippaa maakuntaraja. Kysymys on siis maakuntarajoistakin, millä tavalla ne tulevat jatkossa muovautumaan. Meillä on olemassa Ytv-järjestelmä. Voidaan aivan hyvin miettiä, olisiko Ytv:tä laajentamalla, esimerkiksi sen toimialuetta eli ihan maantieteellistä aluetta laajentamalla ja ennen kaikkea sen toiminta-aluetta laajentamalla, mahdollisuus saada jotakin uutta, voidaanko jätehuollon, joukkoliikenteen ja ilmansuojelun ohella Ytv:lle antaa joitakin muitakin yhteisiä tehtäviä.

Sitten kysymys on tietysti verotuksesta. Kuultiin tämä ed. Pulliaisen kannanotto. Kun nyt on kovasti kuuma kysymys tämä yhteisöveron säilyttäminen tai säilyttämättä jättäminen kunnilla, niin yksi visio, joka toisi tätä seudullista tiiviyttä ja seudullista intressiä paremmin yhteen, olisi sellainen, että yhteisöveroa jaettaisiin seudullisesti.

Mutta sitten kaikessa tässä, tehdään sitä tai tätä, keskeistä on demokratia. On hirveän helppo rakentaa kaiken maailman yhteistyökuvioita. Uudellamaallakin on Kuuma-yhteistyötä, Keski-Uudenmaan kuntien yhteistyötä. Lohjan seudulla on Hiidenvesi-alueella kuntien keskinäistä yhteistyötä. On erittäin arvokasta, että kunnat erilaisissa kokoonpanoissa pyrkivät tekemään strategista yhteistyötä ja kehittämään tulevaisuuttaan, mutta kyllä se demokratiapuolikin pitää muistaa, ettei siitä tule vain kaupunginjohtajien tai kunnanjohtajien tai edes kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, kaupunginhallituksen tai kunnanhallituksen puheenjohtajan välistä demokratiaa. Millä tämä kansanvaltainen järjestelmä kytketään tähän? Se johtaa väkisinkin silloin siihen ajatteluun, millä tavalla myöskin hallinto demokraattisessa mielessä rakennetaan.

Kun Ytv:n hallituksen jäsenet tuolla kaupungilla liikkuvat, eivät heitä oikein kaupunkilaiset käy hihasta samalla tavalla kiinni kuin käydään eri kuntien valtuutettuja kiinni, että "jumankauta" — anteeksi, puhemies — "minä olen sinua äänestänyt ja sinun pitäisi vähän paremmin pitää minun asioistani huolta". Elikkä silloin kun ei ole kansan valitsemia elimiä, niin ei sillä tavalla kontakti myöskään kansalaisiin toimi.

Itse olen Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsen. Kyllä täällä maakuntavaltuustossakin on vähän sama rooli, että kun on välillisesti valitut elimet, niin samanlainen semmoinen sitoutuminen ja samanlainen riippuvuus kansan syvään tahtoon ei ole olemassa kuin suoraan vaaleilla valituissa elimissä. Jos uutta hallintoa rakennetaan, pitää miettiä myöskin, minkälaiset pelisäännöt ja minkälainen demokraattinen järjestelmä rakennetaan ja missä vaiheessa voisi astua se kuvaan, jos väliportaan hallintoa, seutuhallintoa, rakennetaan, että voisivat tulla myöskin vaaleilla valitut maakuntavaltuustot tai muut vastaavat. Mutta Pääkaupunkiseudun osalta todella mielenkiinnolla odotan selvitysmies Jussi-Pekka Alasen työn tuloksia. Paljonhan tätä työtä on aiemminkin tehty vuosikymmenten aikana ja visioita ja näkemyksiä on esitetty, joten toivottavasti löytyy sellaista, joka sitten myöskin sitoo päättäjiä niin, että syntyy muutakin kuin kauniita tavoitteita ja toiveita.

Tämä Nivala—Haapajärvi-juttu minun puolestani saa kyllä mennä eteenpäin niin kuin valiokuntakin on parhaaksi nähnyt.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tässä keskustelussa näkee, että puurot ja vellit ovat taas kerran sekaisin. (Ed. Uotila: Ei minulla!) — Ei ed. Uotilalla, monella muulla.

Siis nythän on kyse kokeilulaista, jossa mahdollistetaan kokeilu niille kokeiluseutukunnille, joita on kahdeksan kappaletta tässä maassa. Niiden sisällä oleville kunnille tulee tilaisuus tällaiseen seutuvaltuustokokeiluun. Elikkä tässä nimenomaan määritellään sille alueelle se seutuvaltuustokokeilu. Tavoite oli hyvä, tavoite oli ihanteellinen. Nyt tämä on voimassa vuoteen 2012. Mutta kun siellä oli yksi seutukunta, joka ilmoitti halunsa, että se lähtee kokeilemaan, Nivala—Haapajärvi, niin kuten ensimmäisessä vastauspuheenvuorossa sanoin, siellä paikallinen valtapuolue elikkä keskustapuolue piti oman ryhmäkokouksensa, jossa ilmoitettiin, ettei tällaista kokeilua tulla 2004 käytäntöön panemaan. Väitin, että tästä tulee nollalainsäädäntöä, ja kun epäilen, että 2008 ja 2012 on sama tilanne, niin sen takia minusta pitää olla kriittinen tähän. Tämä lain sisältöhän on sinänsä hyvä ja seutuvaltuustokokeilu on itse asiassa tämän seutuyhteistyökokeilulain hengen mukainen, mutta pitäisihän se nyt jossakin sitten kokeilla. Muutoinhan tällä lainsäädännöllä ei ole mitään merkitystä. Minusta on surullista nimenomaan kansanvallan näkökulmasta, että tässä on näin tapahtumassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näinhän se on kuin ed. Martti Korhonen äsken juuri sanoi, mutta minä näen tämän vaan pikkuisen toisella tavalla, että jos harrastuneisuutta tätä asiaa kohtaan nyt sattuisi ilmaantumaan, niin on valmiit pykälät, jotka eduskunta on hyväksynyt, on valmis malli olemassa, joka on kertaalleen mietitty, ja sen jälkeen kolmessa päivässä tulee laki, joka laajentaa sen sinne, mihinkä sitä halutaan Suomessa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Näinhän se todella on ja näinhän voidaan tietenkin tehdä, että pykälät ovat tavallaan reservissä. On reservilainsäädäntöä: se on valmiina, jos joku sattuu joskus käyttämään sitä, ei siinä mitään. Mutta tilanne on nimenomaan niin, että kun tätä mietittiin, sitä lähdettiin miettimään näiden kahdeksan seutukunnan elikkä yhteistyökokeilujen kautta ja Kainuulle — niin kuin ed. Pulliainen itse totesi omassa puheenvuorossaan — säädettiin oma perusta, minkä pohjalta katsotaan sitten maakunnan kokonaisuutta. Toistan oikeastaan sen, että on surullista, että nyt ei mennä siihen seutukokeiluun, koska idea oli nimenomaan, että saataisiin tällaiselta seutukunta-alueelta joitakin käytännön tuloksia, ja nyt sitten odotellaan hamaan tulevaisuuteen, jos joku sattuisi innostumaan, mutta periaatteessa ihan hyvä näin sitten.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiinnitin huomiota ed. Pulliaisen sanontoihin: "jos esiintyy orastavaa halua kuntajaotuksen muuttamiseen" ja "jos harrastuneisuutta sattuisi ilmaantumaan". Jos näin hämäläisittäin kuntajaotuksen muutosta ja kunnallishallinnon kehittämistä ajatellaan, niin juuri joudutaan siihen tilanteeseen, missä nyt monella seudulla ollaan. Pitäisi uskaltaa tehdä räväkkiä päätöksiä ja nähdä metsä puilta, mikä on se totuus, mikä on se todellinen ongelma. Jos näin pystytään katsomaan, silloin huomataan, että ongelma ei ole hallinto vaan se on, että toiminnat eivät toimi oikealla tavalla ja kunnallishallinnon raja on siinä esteenä. Siihen pitäisi uskaltaa puuttua ja sen osalta myöskin tehdä työtä ja lainsäädäntötyötä täällä eduskunnassa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Siitä varmaan olemme yksimielisiä, että kaikki kuntien seudullinen yhteistyö on hyvä ja lisääntyvä ja välttämätön asia. Mielestäni tämä laki tuo nyt yhden instrumentin lisää. Aivan kuten ed. Pulliainen totesi, se on siellä potentiaalisena olemassa, ja hallintovaliokunta on hyvin vielä harkinnut yksityiskohdat.

Itse en myöskään usko, että tätä nyt kovin runsaasti kuitenkaan tultaisiin käyttämään. On monen seutukunnan yhteistyössä, niin kuin meilläkin omassa, paljon yksinkertaisempi malli, että on seutuvaltuuskunta, jossa on viisi edustajaa jokaisesta viidestä kunnasta, ja kunnanjohtajat muodostavat seutuneuvoston, ja kun on viisi edustajaa, siihen mahtuu jo puolueväriä sitten aivan riittävästi mukaan, ettei voida sanoa, että on vain valtapuolue mukana, vaikkakin alueella yhdellä puolueella on kaikissa kunnissa enemmistö.

Edustajat Vielma ja Satonen ovat täällä viitanneet, että jotta tulisi todellista tulosta yhteistyöllä, niin täytyisi tulla sitä yhteistä infrastruktuuria. Minä olen aina ollut sitä mieltä ja ihmetellyt, kun vain kuntaliitoksiin tarjotaan porkkanana lisärahaa kuntien yhteisiin investointeihin, miksei sitä porkkanaa voitaisi käyttää tässä seudullisessa yhteistyössä, niin että esimerkiksi meidän tapauksessamme, jos viisi kuntaa päättää vaikka terveydenhoidon järjestää yhteisesti, niin siihen saisi jotain lisäkannustinta. Kyllä seudullisessa yhteistyössä on se vaara, että herkästi vain pienissä lausuntoasioissa näperrellään. Pitäisi olla riittävän hyviä porkkanoita, että yhteistyössä päästään pidemmälle. Se kuitenkin johtaa sitten samaan tulokseen kuin kuntaliitokset taloudellisesti.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! Tämän seutuvaltuustokokeilun tarkoituksena on kokeilla uutta seudullista päätöksentekojärjestelmää. Samassa yhteydessä jatketaan seutuyhteistyötä koskevan kokeilulainsäädännön voimassaoloaikaa vuoden 2012 loppuun saakka, toisin sanoen yhdeksän vuoden päähän. Tämänhän tarkoituksena keskeisesti on ollut koskea Nivalan—Haapajärven seutukuntaa, mutta olen ymmärtänyt, että kiinnostusta tähän seutuvaltuustokokeiluun on myös joillakin muilla alueilla.

On todettava, että tämä on luonteeltaan enemmän mahdollistava ja vapaaehtoinen. Seutuhallinnon organisoimisessa ja sille annettavissa tehtävissä voidaan päätyä seutujen tarpeista lähtien hyvinkin erilaisiin ratkaisuihin. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten muotoutuu ja toimii tämä suoralla vaalilla valittava seutuvaltuusto ja miten toimii sen päätöksenteko, päätöksenteon valmistelu ja päätösten toimeenpano. On tietysti aivan aiheellisestikin noussut huolia siitä, byrokratisoituuko päätöksenteko, mutta sitten kokeilu sen osoittaa. (Ed. Korhonen: Missä sitä on kokeiltu?) Mielenkiintoista on nähdä, tuleeko hallinto joustavammaksi vai ei. — No, tässä on aikaa sinne, ed. Korhonen, niin kuin todettiin, vuoden 2012 loppuun. — Tästä kokeilusta saatavia tuloksia tullaan varmasti käyttämään hyödyksi. On luonnollista, että kun tämä on kokeilulaki ja kokeilua mahdollistava, kaikkia yksityiskohtia ei ole viimeisen päälle tässä tarkoituskaan ollut tehdä.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon kuntien yhteistyöstä tänä iltana. Haluan todeta, että yhteistyön lähtökohta ei ole kuitenkaan organisaatio. Yhteistyö lähtee asioista käsin, ei organisaatiosta. Kun on tahtoa, syntyy myös yhteistyötä. Yhteistyö ei ole julistamista, vaan yhteistyötä voidaan tehdä myös ilman valtavan suurta julkisuutta. Monista kuntien välisistä yhteistyöhankkeista on tullut hyviä tuloksia. Kun nähdään, että parhaita tuloksia myös yksittäisen kunnan kannalta saadaan yhteisen onnistumisen kautta, niin uskon, että tämä etenee. Voi todeta, että yhteistyötä tehdään tällä hetkellä ehkä enemmän kuin mitä julkinen mielikuva on. Monilla alueilla on hankkeita palveluiden tuottamiseksi ja järjestämiseksi yhteisesti — rajat madaltuvat.

Olen itse ollut muutaman vuoden ajan tiiviisti mukana Oulun seudun kymmenen kunnan yhteistyössä, ja tästä yhteistyöstä kevyellä organisaatiolla on ollut hyviä tuloksia. Ehkä niistä merkittävin on seudullinen yhteinen yleiskaava. Se on ensimmäinen laatuaan koko maassa. (Ed. Vielma: Se onkin laissa!) Toinen asia, joka yhteisesti on tehty, on yhteinen elinkeinotoimi, yrityspalvelukeskus. Kunnilla ei ole enää omia elinkeinoasiamiehiä, vaan nämä asiat hoidetaan yhteisen yrityspalvelukeskuksen kautta, ja se on tuonut myös hyviä tuloksia.

Täällä on puhuttu jälleen tänä iltana myös kuntaliitoksesta. Kuntaliitokset eivät mielestäni ole itsetarkoitus, vaan yhteistyö lähtee kuntien välillä palveluista käsin. Jos sitten on tarpeen liittää kunnat yhteen, niin liitetään. Tiedän, että monella alueella Suomessa on tälläkin hetkellä vakavan pohdinnan ja valmistelun alla kuntaliitoksia, mutta vielä enemmän on valmistelun alla yhteistyötä palveluiden yhteiseksi järjestämiseksi ja tuottamiseksi. Hallinto on väline eikä itsetarkoitus, ja kuntarakenne ja kuntarakenteen muotoutuminen lähtee näistä palveluista käsin, miten ne parhaiten tuotetaan ja järjestetään.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä kokeilu on hyvä ja mielenkiintoinen seurata, minkälaisia kokemuksia siitä saadaan. Totta on, että hallintoa ei koskaan tule rakentaa hallinnon vuoksi, vaan on tarkasteltava asioita kansalaisten näkökulmasta eli siitä näkökulmasta, miten ihmisten asuminen, työssäkäynti, liikenne ja palvelut sijoittuvat.

Olen itse Espoossa asunut pitkään ja valtuustossa siellä ollut viisitoista vuotta. Tällä Helsingin seudulla meillä on laaja työssäkäyntialue, jossa ihmiset asuvat ja liikkuvat kunnasta toiseen hyvin laajasti. Eli Pääkaupunkiseutu ja ympäryskunnat muodostavat tämän Helsingin seudun, joka on varsin laaja alue. Monet kysymykset siis ulottavat vaikutuksensa yli kuntarajojen. Asuminen on yksi näistä, kaavoitusmaapolitiikka, liikenne, jätehuolto; nämä ovat esimerkiksi näitä kysymyksiä, ja näitä kysymyksiä tulisi voida myös ratkoa yli kuntarajojen. Meillähän on Ytv, joka hoitaa näitä tiettyjä tehtäviä, mutta sielläkin kukin edustaja edustaa omaa kuntaansa ja toimii kuntansa edustajana vetäen tietyllä tavalla usein myös niin sanotusti kotiin päin, eikä Ytv:kään syntynyt itsestään, vaan siinäkin on tarvittu aikanaan lakia. Uudenmaan liitto on vastaava elin, mutta senkin päätösvalta ja tehtävät ovat hyvin rajalliset.

Kuntien yhteen liittäminen tällä väkirikkaalla alueella olisi myöskin hyvin raskas toimenpide, ja senpä takia juuri tiettyjen asiakysymysten kohdalla tätä tiiviimpää yhteistyötä pitää erikseen tarkastella nimenomaan näistä asioista käsin. Asumisessa esimerkiksi on ongelmia tällä seudulla. Ongelmana on tämän kokonaisvastuun puute koko seudun asuntopolitiikasta, jossa tietysti asunnottomat ja nuoret, asumisuran alussa olevat ovat niitä sijaiskärsijöitä. Ongelmana on asumisen korkea hinta, koska kysyntä on suurempaa kuin tarjonta, jolloinka asuntopolitiikkaa tehdään helposti myös menestyvien ehdoilla, kun halutaan kilpailla hyvistä veronmaksajista. Tämä merkitsee kaavoittamista ja rakentamista sellaisille ihmisille, joilla on jo valmiiksi hyvät tulot ja hyvä asema ja pystyvät ostamaan näitä kalliita asuntoja. Tarjonnan vähäisyys on myös ongelma, se pitää asumisen hinnan korkealla. Eli asuminen on esimerkki kysymyksestä, jossa tarvittaisiin tällä Helsingin seudulla laajempaa yhteistyötä.

Vaikka hallinto ei itseisarvo olekaan, tarvitsemme sellaisia rakenteita, joissa asiat voidaan parhaalla mahdollisella tavalla ja myös demokraattisesti hoitaa. Asumisessa tarvitsisimme yhden yhteisen toimijan, joko kuntayhtymän tai yhtiön, jossa kaikki halukkaat kunnat voisivat olla mukana, ja se hankkisi maata, rakentaisi kohteita, ja kunnat hoitaisivat kaavoituksen. Tässä tarvittaisiin toki myös valtiovallan vastaantuloa ja myötävaikutusta mukana.

Olen sitä mieltä, että Helsingin seutu ei voi pärjätä keskenään kilpaillen, kun otetaan huomioon koko tämä laaja kansainvälinen kilpailu. Eriarvoistumiskehitystä on valitettavasti tälläkin laajalla seudulla tapahtunut, ja se jakautuu hyvin epätasaisesti. Olen sitä mieltä, että menestys ei lepää vain huippujen varassa, vaan koko laajan alueen vahvuudet on saatava käyttöön. Silloin meidän on otettava huomioon eri alueiden hyvät puolet, kehitettävä niitä ja puhallettava yhteen hiileen ja kannettava vastuuta myös ongelmista yhdessä. Tähän suuntaan menohan Oecd:n raportti Helsingin seudun metropolialueen kehittämisestä suosittikin meille.

Tämä keskustelu osoittaa, että tarvitaan yhteistyörakenteita, eli siitä hallinnosta me emme pääse minnekään, ja myös rahoituksen vastaantuloa tälle yhteistyölle. Muuten emme pääse kuntien välisestä kissanhännänvedosta eroon. Olen sitä mieltä, että näitä nykyisiäkin rakenteita voidaan käyttää hyväksi ja kehittää niitä eteenpäin. Jussi-Pekka Alasen työtä odotamme tietysti mielenkiinnolla, ja toivonkin, että siinä työssä myös asuntopolitiikka yhteensovitetaan, että se on siinä työssä vahvasti mukana, koska se on se ongelma, missä meillä ei ole vielä välineitä täällä Helsingin seudulla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi pieni maantiedon oppitunti. Ed. Rakel Hiltunen puhui täällä Haapavedestä. Se on täysin eri kunta kuin Haapajärvi, josta tässä lakialoitteessa on puhetta. Hän mainitsi, että Haapavesi on Pohjois-Suomessa. Myöskään kotikuntani Oulu ei ole Pohjois-Suomessa, voitte tarkistaa. Oulusta voi ajaa 600 kilometriä etelään tai pohjoiseen ja aina ollaan Suomessa. Edellinen edustaja täällä kertoi Helsingin työpaikka-alueesta. Myöskin meillä on Oulussa olemassa työpaikka-alue. Siitä osoituksena Flying Finn ja Finnair kuljettavat 18 lentoa päivittäin ihmisiä Ouluun töihin. Meillä on hiukan laajempi työpaikka-alue.

Kyseiseen hallituksen esitykseen.

Minä ihmettelen, tarvitsemmeko me tällaista kokeilua. Kuten täällä valiokunnan kannanotossa lukee, valiokunta toteaa, että "uudistuksessa on kyse nimenomaan kokeilusta, johon osallistuminen on kokeiluseudun kunnille vapaaehtoista. Kokeilu on muutenkin luonteeltaan mahdollistava". Hyvä näin, mutta yleisperustelujen ensimmäinen lausehan sanoo niin kuin asia on tällä hetkellä: "Laki seutuyhteistyökokeilusta on tullut voimaan vuoden 2002 elokuun alusta. Lain tavoitteena on edistää ja tukea kuntien vapaaehtoista seutuyhteistyötä."

Kuten ed. Tölli täällä kertoili, tämän tyyppistä yhteistyötä esimerkiksi Oulun alueella on tehty sangen ansiokkaasti ilman mitään riitoja. Erinomainen seutuvaltuustojärjestelmä on luotu ilman mitään tällaisia tässä laissa suunniteltuja vaaleilla valittuja. Mielestäni seutuvaltuustoon on olemassa jo vaalit: Ne ovat kunnallisvaalit, joiden perusteella kunnista sinne valitaan edustajia. Jos laitetaan vielä yhdet vaalit, seutuvaltuustovaalit, sinne tulee taas eri ihmiset, jotka eivät tästä kokonaisuudesta tiedä tuon taivaallista. (Ed. Vielma: Juuri näin!) Pitääkö meidän tehdä taas yksi malli lisää? Ihmettelen, että jos meillä Oulun alueella tuollainen toimii, yrittäkää hyvät ihmiset muuallakin Suomessa päästä siihen.

Kun valiokunnat tekevät aina eduskunnan kesävapaan aikana valiokuntamatkoja, toivotan teidät omasta puolestani, koko eduskunta-nimisen valiokunnan, lämpimästi tervetulleeksi Oulu-nimiseen kaupunkiin, 617 kilometriä maanteitse, 532 lentoteitse. Meillä on kymmenen kunnan erinomainen yhteistyö. Tervetuloa ottamaan oppia. Minusta enemmänkin tämän lain henki tässä on Helsingin alueelle suunnattua rauhaanpakottamista.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitoksia ed. Rajalalle kutsusta Oulun seudulle. Otan sen vastaan ja tulen ja aion viihtyä pari kolme päivää. Ehkä ed. Rajala järjestää ohjelmaa, ja jos se ohjelma on mielenkiintoista, voin olla pidempäänkin. Tältä osin tämäkään päivä ei ole hukkaan mennyt. Jotain on saatu, jotain on nähtävissä.

Mutta mitä tulee tähän käytyyn keskusteluun, niin täytyypä ihmetellä sitä eloa, mikä täällä Pääkaupunkiseudulla vallitsee, että ei voida yhteistyössä, yhteistoiminnassa hoitaa ja tehdä näitä asioita. Näyttää, että edustajia, jotka edustavat Pääkaupunkiseutua ja sen vahvuutta — noin Kaakkois-Suomesta katsottuna ja muualtakin Suomesta, uskaltaisin sanoa — on liiankin paljon täällä eduskunnassa.

Tähän nähden tämä esipohja, millä edustajat valitaan, kun valintaperuste tietysti perustuu asukaslukuun, on tietenkin oikeudenmukainen siinä. Mutta harvaanasuttujen seutujen puolustajana itse näkisin, että mieluummin edustajien määrän pitäisi perustua a) tietysti asukaspohjaan ja b) pinta-alaan ja siitä erotettuna vesistöt vielä pois, (Ed. Kuosmanen: Mutta kun harvaanasutulla alueella ei ole ihmisiä!) niin silloin tämä asia voisi vasta tulla oikeaan järjestykseen, ja uskon, että eduskuntakin olisi kypsempi tekemään silloin parempia päätöksiä. — Mutta kun ymmärrän, että ed. Kuosmanen kantaa huolta, että harvaanasutulla seudulla ei ole ihmisiä, niin siellä on aina kuitenkin sen verran, että on, mistä valita tänne.

Kun katselin näitä talousarvioaloitteita, niin ed. Kuosmanen on nimenomaan tehnyt aloitteen, missä esittää lisämäärärahaa erityisesti seutuyhteistyön kokeilujen jatkamiseen ja laajentamiseen ja toteuttamiseen. Sen pohjalta tiedän, että Pohjois-Kymenlaakso sen paremmin kuin Etelä-Kymenlaakso, puhumattakaan Etelä-Karjalasta, ei ole harvaanasuttua, mutta on paljon vähemmän väkeä kuin täällä Pääkaupunkiseudulla. Tähän nähden kyllä tässä tietysti tarvitaan semmoista lainsäädäntötyötä, millä tämä asia oikaistaan ja pannaan järjestykseen.

Kun muistelen, mitä täällä viime vaalikaudella tehtiin, niin täällä oli ed. Esa Lahtelan laatima lakialoite, missä itse olin toisena allekirjoittajana — en tiedä ymmärsikö siihen juuri moni yhtyäkään — missä esitettiin — kun kuntalain mukaan jokaisessa kunnassa pitää olla kunnanjohtaja — että pienemmissä kunnissa voisi olla yhteinen kunnanjohtaja. Ei siinä kyllä paljon tämä eduskunta, niin kuin voisi sanoa maalaisnäköalalla, korviansa lotkauttanut, eikä se ole edistynyt myöskään tuolla ministeriön käsittelyssä, eikä hallitus ole älynnyt tuoda vastaavaa tänne. Toivon, että kollega Esa Lahtela monistaa sen uudestaan, ja panemme toimeksi. Jospa se tämänpäiväisen keskustelun jälkeen sitten kohenisi ja tulisi tämä asia järjestykseen.

Kyllähän tietysti yhteiskunta on rakentanut sellaista lainsäädäntöä, missä edellytetään muun muassa, että jokaisessa kunnassa pitää olla kunnanjohtaja ja monta muuta virkamiestä, mitkä laki edellyttää, mitkä voisivat olla yhteisiä ja yhteistoiminnassa olevia, ja paljon huokeammalla nämä palvelut voitaisiin tuottaa. Voisi olla tähänkin nähden kunnassa niin sanottu sivutoiminen kunnanjohtaja, niin että jonkun ison kunnan kunnanjohtaja hoitaisi myöskin sen pienen kunnanjohtajan toiminnot, mitkä ostopalveluina voitaisiin ostaa. Sama asia toteutuisi kuin nyt tässä käsittelyssä olevassa laissa ja siinä mietinnössä.

Sen pohjalta toivon, että syntyisi uutta elämää ja näköalaa tähän asiaan, näköalaa, mitä ed. Kuosmanen on aina toivonut, että sitä kaikissa puheenvuoroissa julki tuotaisiin: näköala, missä nähtäisiin kuntalaisen kannalta katsottuna, että tämä itsenäisen kunnan kuntalainen ei menetä kotikuntaansa, vaan kotikunta säilyy, mutta päätöksenteko tapahtuisi matalamman hallinnon ja matalamman virkamieskuntamäärän alla. Sen pohjalta sama lopputulos syntyisi kuin syntyy nyt kuntaliitosten kautta. Ei tietenkään voida mennä siihen, että Suomessa jokaisessa maakunnassa olisi vain yksi kunta.

Kun näen, että täällä Pohjanmaaltakin on vahva edustus, ainakin ed. Lasse Hautala näkyy olevan, niin tähän pohjaan katsottuna mielestäni Pohjanmaalla on monta pientä yritteliästä kuntaa, mitkä tuntuvat pärjäävän erinomaisen hyvin, mutta siellä voitaisiin tätä yhteistyötä tiivistää, ja ne pärjäisivät vieläkin paremmin, eivät olisi tietysti uhka tälle muulle Suomelle, mutta sitäkään näkökulmaa ei voi tästä aivan kokonaan pois jättää.

Ed. Pulliainen puheenvuorossaan totesi, että kun tulee vaalit vaalien jälkeen, niin mistä ne kansalaiset tietävät, mitä ne äänestävät. Tähän voisin erinomaisen lämpimästi yhtyä. Kyllä näitä vaaleja tuntuu jo nytkin olevan vähän turhan paljon. Sitten, jos voi sanoa, kun näissäkin puheenvuoroissa, mitä tänään on käytetty, on useassa viitattu siihen, että kansanäänestyksellä on tyrmätty, edistetty taikka viety eteenpäin asioita, että niin kunta- kuin valtiollisenkin päättäjän yksi semmoinen perusolemus ja -totuus on olemassa, että jos haluaa päästä hankalasta asiasta eroon eikä halua ottaa siitä vastuuta, niin voi sanoa, että pitäisi päättää sitä taikka tätä, mutta se pitää alistaa kansanäänestykseen, niin silloin se voisi toteutua. Toivon, että tätä sanaa kansanäänestys ja sen toteutusta käytettäisiin mahdollisimman varoen ja harkiten ja pystyttäisiin itse luomaan päivänpolitiikan tekijänä sellainen olemus, millä voisi sanoa mielipiteen, mihin kansa voisi yhtyä, mainitsematta sanaa kansanäänestys, koska katson, että se on päätöksentekovaltuuden, päätöksentekovelvoitteen kiertämistä, että sen kanssa kiemurrellaan tuolla kansan käsissä ja esillä ollessa, kun ei uskalleta itse mielipidettä muodostaa.

Herra puhemies! Tämä näin lyhyesti tässä asiassa katsottuna. Esitys on hyvä, mutta jämerämpiä toimenpiteitä tarvittaisiin. Toivottavasti tämänpäiväinen keskustelukaan tästä asiasta ei mene hukkaan ja toimenpiteet edistyvät niin, että syntyy parempaa päätöksentekopolitiikkaa, parempaa yhteistyötä, ja kun näen, että ed. Kuosmanen on pyytämässä jo vastauspuheenvuoroa, että myöskin Kouvolan seutu eteenpäin menisi tämän hyvän kuntayhteistyön merkeissä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että seutuyhteistyö on valtava elinvoima seudun alueella, kun se vapaaehtoisuuteen perustuu. Eli Kouvolan seudulla vuonna 95 perustettiin yhteinen kuntayhtymä seitsemän kunnan kesken, noin 100 000 asukasta. Vuosisäästöt ovat meillä nyt olleet 50—80 miljoonaa euroa. Valtuusto pelaa erittäin hyvin. Valtuustossa on 21 henkilöä ja hallituksessa 11 henkilöä, ja itse olin valtuuston puheenjohtajana. Vaikka meillä on vasemmistovoittoinen kuntayhtymä, niin erittäin hyvä yhteistyö meillä on vallinnut siellä, ja tulokset ovat sen mukaisia. Ex-kuntaministeri Martti Korhonen muun muassa luovutti meille arvokkaan sisäministeriön palkinnon tästä. Tämä viitoittaa tietä tulevaisuuteen.

Mutta, herra puhemies, henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että Suomessa on liikaa kuntia: 446 kuntaa. Minun mielestäni riittäisi noin 200 kuntaa, ja tähän suuntaan toivon, että hallitus jatkossa toimisi.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en suinkaan puheenvuorollani tarkoittanut sitä, ettei yhteistyötä pidä harrastaa. Puhuin esimerkkeinä Jyväskylän, Jämsän, Äänekosken—Suolahden, Helsingin seudusta. Kyllä täällä on harjoitettu yhteistyötä, mutta sillä yhteistyöllä ei voi kaikkia tässä korvata.

Kun ed. Rahkonen puhui esimerkiksi asuntotuotannosta, että puuttuu yhteinen päätöksentekojärjestelmä, niin sehän johtuu siitä, että kun on kunnallinen itsehallinto, niin jokainen kunta tietysti ajaa omaa etuaan ja mahdollisimman hyviä veronmaksajia ja niin mahdollisimman hyviä tontteja kuin niillä on.

Toinen asia on sitten kansanäänestys, johon ed. Seppo Lahtela puuttui. En kannata laaja-alaisesti suurista asioista, esimerkiksi Natosta, kansanäänestystä, se pitää päättää täällä, niin kuin kuuluukin. Mutta jos on kysymys kuntaliitoksista, niin monta kertaa sellainen klikkimäinen politikointi, joka yleensä kuntaliitokset kaataa — sanon sen aivan suoraan — voidaan kaataa sillä, että järjestetään kansanäänestys, että kuntalaiset sanovat, että nyt, herrat ja naiset, asiat hoidetaan näin ja kunnat liittyvät yhteen. Mutta jos päätöksentekojärjestelmä on sellainen, että kunnallishallitus pystyy jo tietyllä tavalla torpedoimaan tällaisen, ettei tule kansanäänestystä, niin kuntaliitos, hyväkin ajatus, pysäytetään tähän. Kansanäänestys on tällaisessa erittäin hyvä. Esimerkiksi, kun tulee kunnallisvaalit, niin minä suosittelisin sellaisille alueille, missä on ongelmia, että ottakaa esille vaan kuntaliitos ihan kunnallisvaaliohjelmaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi voisi todeta sen, jotta minä epäilen, että tämä laki on yksi verukelaki, jolla voidaan tuolla eri kunnissa sitten perustella, että kokeillaan tätä. Muuten oltaisiin mahdollisesti valmiita tämmöiseen kuntaliitokseen, joka olisi ihan järkevä monilla alueilla, kun katsoo näitä pikkukuntia ja maantieteellisiä asetelmia. Nimittäin aikanaanhan se kuntarakenne syntyi ilmeisesti liikenneolojen seurauksena. Ainakin tuolla itäisessä Suomessa, kun oli järviä kovasti, siinä oli järkevää, että kun kirkko pantiin pystyyn, sen ympärille sitten tuli kunta. Se sama rakenne ei tänä päivänä ole enää ajankohtainen sillä tavalla, koska nyt on tiestöt rakennettu ja on tietoliikenneyhteydet toisenlaiset, jotta se toimisi kyllä hallinnollisesti huomattavasti isompina kokonaisuuksina. Sen takia minä pelkään, jotta tässä käy juuri sillä tavalla, että kun tämmöinen seutuvaltuustoajattelu isketään tuonne pöytiin, niin käydään katsomaan, että jospa tehdään näin.

Kuntayhteistyötä sinällään kannatan, itse olen pitkään ollut kunnallishallinnossa mukana, mutta sen voi todeta, jotta ne tulokset ovat kovin laihoja. Meidänkin seutukunnassa on viisi kuntaa, ja nyt viimeiset tulokset on, jotta kirjastoyhteistyö tulee ilmeisesti sillä tavalla, että saadaan yhteinen kirjastotoimi sille alueelle. Se on yksi esimerkki siitä, mutta ne ovat aika hitusia ne hommat, kun tätä on hierretty jo pitkään. Itsekin varmaan kaksikymmentä vuotta olen ollut siinä mukana kaiken näköisissä neuvotteluissa. Joitakin koulutoimen yhteistyöjuttuja on ollut, ja sitten on vedetty aina takapakkia niissä hommissa. Aina on vedottu siihen, jotta kun laki sanoo, että pitää olla kunnassa kunnanjohtaja ja sosiaalijohtaja jne. Sen takia ed. Seppo Lahtela tuossa totesi ihan oikein — mitä itsekin on pyrkinyt ajamaan, semmoista mallia — jotta miksi joka kunnassa pitää näitä kaikkia virkamiehiä olla. Tämä kokeiluhan nyt ilmeisesti mahdollistaa myös erinäköisiä versioita, että voidaan hoitaa kuntarajojen yli.

Pitää mennä siihen, mistä hyvänä esimerkkinä on tämä Kainuun-malli, jonka ed. Pulliainen otti esille. Siellähän ennakkoluulot olivat aika isot, mitä mahtaa tapahtuakaan. Nyt viimeksi kun kuultiin tuolla eduskunnan A-siivessä jossakin kabinetissa Kainuun-mallin kokemuksia, niin siellähän on vauhti kiihtynyt ja ennakkoluulot ilmeisesti aika paljon hälvenneet ja ollaankin menossa aika pitkälle yhteistyöhön. Todennäköisesti se koko maakunta kohta toimii kuin yksi kunta. Sehän olisi hirveän hyvä, jos sieltä saisi semmoisen kokemuksen, jotta se voidaan muillekin osoittaa, että tässä ei ole mitään pelättävää. Sielläkin ihan ilmeisesti suurimpana vastustajana olivat jotkut virkamiehet, taisivat jotkut rehtorit olla, jotta heille käy huonosti siinä hommassa, tai taisi olla niin, jotta yksi henkilö pyrki jarruttamaan ja ilmeisesti vaikutti myös tänne meidän saliäänestykseen. Muistan aikanaan, kun käytiin läpi sitä, jotta siltä osin äänestettiin jopa täällä salissa. Mutta kainuulaiset tuntuvat nyt olevan niiden kommenttien mukaan, mitä saatiin infoa, aika tyytyväisiä siihen menoon, mitä siellä ollaan tekemässä.

Minustahan kunnissa pitäisi luottamushenkilöiden ottaa tavallaan se valta käsiin eikä olla virkamiesten juoksutettavissa. Liian paljon tuolla monissa paikoin käy sillä tavalla, jotta vaikka luottamushenkilöt jotain ovat tekemässä, niin yllättäen sitten se vesittyykin erinäköisin kampituksin siellä, jotta niitä hyväpalkkaisia virkoja ei häviä kunnista ja ei tapahdu sitä oikeata liikettä, mitä olisi odotettavissa, ja se tyssääntyy. Omalla alueellani on monia esimerkkejä siitä olemassa.

Voisi todeta kyllä, että sitten järkikin voittaa, nimittäin pakon edessä. Meillä on pikkukunta Värtsilä, joka on Tohmajärven kupeessa. Nyt ne ovat kyllä päässeet yksimielisyyteen siitä, jotta vuoden 2005 alussa kunnat yhtyvät, kun on pakko. Kun kaikki omaisuus on myyty ja rahaa ei ole palvelujen pyörittämiseen, pakon edessä näköjään sitten taivutaan. (Ed. Vielma: Ihmiset ovat muuttaneet pois sieltä!) — Ihmiset muuttavat sinällään pois muuallepäin, on pakoa muuallepäin, ja siellä on yhä vanhempi porukka. Muistan Värtsilässäkin, että taisivat viedä kukan, kun yksi lapsi syntyi koko vuonna koko kunnassa. Se kuvastaa, jotta hirveän pitkälle tulevaisuutta ei semmoisessa kunnassa ole. — Jos ei pysty investoimaan, ei pysty tekemään mitään uudistustyötä, vaan eletään juuri ja juuri kädestä suuhun ja vähän vielä velaksi ja odotetaan, että valtiovalta lisää valtionosuuksia, ja siihen se ei voi perustua hyvin pitkään.

Minusta se perusjuju tässä on: antaa mennä näin. Toivon mukaan tämä lähtee toimimaan sillä tavalla, että antaa jotain uutta, mutta tämä toivon mukaan ei tee sitä, kuten alussa totesin, että tämä on vaan hidaste semmoiselle kehitykselle, minkä toivoisi tapahtuvan nopeammin, eli isommille kuntakokonaisuuksille tai sitten semmoiselle aidolle yhteistyölle, että voidaan tehdä kuntarajojen yli sitä samanoloista yhteistyötä, niin kuin se olisi yksi kunta. Ei se tarkoita sitä, että kaikki keskitetään yhteen paikkaan, vaan miksei jonkun kunnan toimisto voi olla sosiaalitoimistona ja jonkun teknisenä toimistona ja siellä on sitten päällikkö, joka hoitaa isompaa aluetta kokonaisuutena.

Sitten sen verran voisi tähän lopuksi todeta, kun ed. Seppo Lahtela totesi tästä äänioikeudesta, että katsottaisiin pinta-alan mukaan ja siitä vesistöt pois. Minä olen eri mieltä siitä. Makeat vedet pitää pitää mukana siinä äänioikeusjutussa. Nimittäin Järvi-Suomessahan meillä ei olisi paljon ääniä ollenkaan, kun siellä on vettä niin hirveän paljon, mutta suolaiset vedet voi jättää kyllä pinta-alasta pois.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut tätä käytyä keskustelua, niin tuntuu, että varsin leveästi on eletty ja edetty niin suolaisten kuin makeidenkin vesien osalta. Elikkä nyt on käsiteltävänämme hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta annetun lain muuttamisesta. Tämä jäljempi muuttuu siksi, kun seutuvaltuustokokeilu on aikomus aloittaa. Tämän kokeilun tarkoitus on hankkia kokemuksia seudullisesta, kansanvaltaisesta, ylikunnallisesta päätöksenteosta ja sen vaikutuksista perinteisten kunnallisten julkisten palvelujen järjestämiseen.

Tämän lakiehdotuksen laadinta on jo itsessään suuri työ, ja siksi on tärkeää, että annetaan Nivala-Haapajärven seudulle mahdollisuus kokeilla tätä, kun ne ovat itse asiassa tätä esittäneet jo silloin, kun seutuyhteistyökokeilua on käynnistetty. Mutta täytyy kyllä sanoa se, että tämä on kohtalaisen järeä ase seudullisen yhteistyön tekemiseen. Toivottavasti sitten tulokset ja puhuvat puolestaan niin, että seutuyhteistyö voi edetä.

Itse kiinnittäisin tässä yhteydessä huomiota tämän lain yhteen kohtaan elikkä näihin vaalikelpoisuusrajoituksiin. Tässä yhteydessä on lähtökohtana pidetty kunnallisvaaleja vastaavaan järjestelmään vertaamista, ja se on eittämättä ongelmallinen. Nyt täytyy ottaa huomioon se, että seutuvaltuuston toiminta on vielä käynnistymättä ja niitä peruspalveluja ei ole vielä määritetty. Siinä mielessä ei voida olla ollenkaan vielä tietoisia siitä, ketkä henkilöinä tulisivat olemaan vaalikelvottomia. Tämän lakiesityksen 10 §:ssä määritellään, että vaalikelpoinen seutuvaltuustoon ei ole valtion virkamies, joka hoitaa välittömästi kunnallishallintoon kohdistuvia valvontatehtäviä, ja toiseksi seutuvaltuuston tehtäväalueen johtavassa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa vastuullisessa tehtävässä oleva henkilö, elikkä sen jälkeen kaikki muut ihmiset ovat vaalikelpoisia seutuvaltuustoon.

Kun lähtee vähän pohtimaan seurauksia, jos seutuvaltuustoon ehdolle asetetaan peruskunnista kunnanjohtajia tai merkittäviä osastopäällikköjä, niin tässä on suurena vaarana se, että tulee niin sanottua kotiin päin vetoa ja omien etujen puolustamista. Näistä perinteisesti ainakin maakunnissa sitoutumattomista henkilöistä on vaarana muodostua aikamoisia poliittisen vallan käyttäjiä. Olisi toivottavaa, että kunnissa otettaisiin sitten järki käteen, kun ehdokaslistoja otetaan ja laaditaan.

Jatkossa näkisin niin, että seutuyhteistyötä tulisi kehittää myös siten, että vapaamuotoisemmillakin yhteistyökuvioilla yhteistyön tekeminen olisi mahdollista. Omalta seutukunnalta täytyy sanoa, että meillä on kokemuksia jo kymmenen vuoden ajalta elinkeinotoimen osalta, ja siinä olisi hyvä esimerkki laajemminkin käyttöön otettavaksi. Toivottavasti tämä mahdollistaa seudullisen yhteistyön eteenpäinmenon eri puolilla Suomea, mutta nyt ensisijaisesti Nivala-Haapajärvi-alueella.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Selvää on se, että seutukuntayhteistyö on edistysaskel, olkoonkin, että lyhyen sorttinen. Henkilökohtaisesti toivon, että se ensinnäkin tuottaisi sellaisia tuloksia, että se suorastaan rohkaisisi kuntia ja kuntalaisia kuntaliitoksiin.

Jos vaivautuu pikkasen seuraamaan suomalaisten kuntien tilinpäätöksiä, niin kunnallinen, siis lainmukainen kunnallinen, itsehallinto joutuu aika omituiseen valoon. Minulla ei ole tarkkoja lukuja, mutta tietoisena siitä, kuinka paljon meillä on pieniä kuntia, niin pienten kuntien pääasiallinen kunnallinen itsehallinto keskittyy siihen, että maksetaan laskuja kuntayhtymille, ja siihen tehtävään ei sitten kunnan virastotalo tai itsenäinen kunta anna mitään lisäarvoa. On todella marginaalista, jos tilinpäätöstiedoista johtaa toimintojen itsehallinnolliset piirteet, ja tätä taustaa vasten väistämättä ajatus kulkee siihen suuntaan, että asioita voitaisiin hallinnollisesti hoitaa suurempina kokonaisuuksina, ja tähänhän varmasti seutukuntayhteistyökin sitten tähtää.

Mitä kuntaliitoksiin ylipäänsä tulee, niin Suomessa ei ole julkisesti keskusteltu lainkaan sellaisesta mahdollisuudesta, joka Aasiassa johti tulokseen sadan vuoden siirtymäkaudella. Sanoisin sitä Hongkongin malliksi, eli siellä aikanaan tehtiin päätös, että sadan vuoden kuluttua hallinto siirtyy. Jos Suomessa toimittaisiin tämän logiikan mukaan ja siirrettäisiin esimerkiksi kahden tai kolmen kunnallisvaalikauden päähän tämä virallinen kuntaliitos, mutta kuitenkin sitovasti tänään jo sovittaisiin siitä, että tietyn ajan kuluttua tietyt kunnat lyövät hynttyyt yhteen, niin mitä tapahtuisi?

Epätarkoituksenmukaisten, suorastaan tyhmien, päätösten tekeminen loppuisi heti. Tällä tarkoitan esimerkiksi asemakaavoituksen mielekkyyttä, tuplainvestointia tai epätarkoituksenmukaisista investointipäätöksistä luopumista siten, että työpaikat, palvelut ja asunnot olisivat ylipäänsä oikeilla suunnilla. Eli hallinto ja päätöksenteko reagoisivat siihen heti, kun kerran päätös olisi jo tehty. Siis järki voittaisi, rahaa säästyisi, palvelut paranisivat ja ihmiset olisivat tyytyväisiä. Tämäkin saattaisi olla kokeilemisen arvoinen.

Tällainen kauas tulevaisuuteen siirretty hallinnollinen muutos olisi sikälikin kiihkoton, että puolueet eivät tiedä, mikä on tilanne esimerkiksi 12 tai 16 vuoden kuluttua. Kannatuspohjissa voi tapahtua sellaisia muutoksia, että kukaan ei tänään voisi sillä spekuloida. Johtavat viranhaltijat tai johtavat poliitikot olisi myös aika hoitanut suurimmalta osalta sillä tavalla, että mitään sellaisia henkilökohtaisia asioita ei voisi tällaiseen liittää, vaan puikoissa olisivat aikanaan ihan uudet ja tuoreet ja nuoret voimat. Tätä ajattelutapaa kannattaisi varmaan markkinoida ja jalostaa, koska sitten taas tässä ikuisuuteen kestävässä kunnallishallinnossa kahdesta kolmeen, ehkä neljäänkiin, vaalikauteen kestävä ajanjakso on häviävän pieni ja lyhyt ajanjakso. Se on tähdenlennon kaltainen tässä maallisessa vaelluksessamme.

Mutta kaiken kaikkiaan, herra puhemies, tämä on pieni askel parempaan suuntaan, ja miten ne kiinalaiset sanovatkaan, että pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella. Jos tämä on se ensimmäinen askel, tämä on hyvään suuntaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Toivon, kuten ed. Saarinen edellä sanoi, että tämä askel, jota lailla seutuvaltuustokokeilusta ja lailla seutuyhteistyökokeilusta annettun lain muuttamisesta otetaan, olisi oikea askel. Jos se vaikuttaa pieneltä, niin pienikin askel kun on oikeaan suuntaan, silloin tulos on myös sen mukainen.

Seutuvaltuusto olisi uusi elin, ja täällä on esitetty myöskin kysymyksiä siitä, mitä tulee käytännössä tapahtumaan, jos äänioikeutetuilla kansalaisilla on kovin monia vaaleja, mitenkä jaksaa enää olla innostusta äänestämiseen. Tämä on hyvä kysymys, jota tulisi selvittää. Toivon, että nyt noitten kokeiluitten myötä näihin saadaan jotain vastauksia.

Ed. Seppo Lahtela puheenvuorossaan toi mielenkiintoisen ajatuksen esille viitaten aloitteeseen, että kahdella kunnalla, miksei useammallakin, voisi olla yhteinen kunnanjohtaja. Tiettävästi ei näin ole missään, mutta kirkon puolella on ainakin ollut ja todennäköisesti on tämä Lemun—Askaisten yhteinen kirkkoherran virka, kahden seurakunnan yhteinen kirkkoherran virka. En tiedä, mitkä tuon kokemukset ovat, mutta jotain tällaista saattaisi myös ajatella silloin, jos halutaan säilyttää kunnallinen identiteetti itsenäisen kunnan muodossa.

Meillä kovin helposti puhutaan kuntaliitoksista tavoitteena, johon tulisi pyrkiä. Mielestäni ne ovat silloin ihan soveltuva ratkaisu, jos todella vallitsee laaja yksimielisyys ja tämä nähdään hyväksi. Mutta pelkästään ylhäältäpäin tulevana saneluna en usko kuntaliitosten hedelmälliseen vaikutukseen. Tämä kaventaisi jollakin tavalla lähidemokratiaa. Pidän sitä hyvin arvokkaana asiana, kansalaisten kiinnittymisenä oman yhdyskuntansa asioihin.

Itse olen Keuruulta. Ympärillä on kuntia, jotka on liitetty. Keuruuseen liitettiin Pihlajavesi 1969. Koskenpää naapurissa liitettiin samaan aikaan Jämsänkoskeen, Pohjaslahti naapurissa liitettiin vuoden 73 alusta pääosin Vilppulaan, Monoskylä Virtoihin. Olen nyt seurannut näitten mainittuihin vuosiin saakka itsenäisinä olleitten kuntayksiköitten kehitystä. Kaikki nämä ovat menettäneet varsin huomattavasti väkeään. Niissä olleet kunnalliset palvelut ovat sikäli loppuneet, että varsinaisia kuntien palvelupisteitä niissä ei enää ole. Kirjasto- ja koulutoimessa toki on palveluita, mutta jos ajatellaan muita palvelupisteitä, ne ovat kadonneet.

Jos ajatellaan, kuinka nämä liitetyt kunnat kunnan nurkaksi joutuessaan ovat saaneet ääntään suuremmissa kunnissa esille, kyllä se tosiasiallisesti käsitykseni mukaan on ollut perin juurin vähäistä, eli minkäänlainen kehitys eteenpäinmenon merkeissä ei ole näille liitetyille kunnille ollut millään tavalla ominaista. Päinvastoin kuntaliitoksissa luvatut seurakunnatkin, jotka ajateltiin vaalimaan tuota identiteettiä näillä paikkakunnilla, ovat eri tavoin sulautuneet emäseurakuntaan ja toiminta on niissäkin mennyt vähäisempään suuntaan kaikin tavoin. Näen, että kunnallinen itsenäisyys luo omaa identiteettiä, ja toivon sen vuoksi, että myös näillä lakiesityksillä, joita nyt olemme käsittelemässä, voitaisiin löytää niitä ratkaisuja, että tämä identiteetti, joka on kansalaisille tärkeä ja tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa, voisi myös säilyä. Silloin kuntalaiset voisivat vaikuttaa läheltä asioihin.

Omassa kotikunnassani Keuruulla on ollut mielenkiintoinen kokeilu neljännesvuosisadan ajan: Keuruun kunnan Haapamäen jaosto. Itsekin työskentelin siinä toistakymmentä vuotta. Tällä pyrittiin kunnan osa-alueelle luomaan paikallista vaikuttamisen mahdollisuutta. Me väheksyimme tuossa toimielimessä vaikutusmahdollisuuksiamme, mutta nyt, kun tuo elin on puuttunut, kyllä sen tilalle on jäänyt ehdottomasti tyhjä paikka.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut tätä runsaan kahden tunnin keskustelua tästä hallituksen esityksestä laeiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta annetun lain muuttamisesta, niin tämä on ollut todella mielenkiintoista. Kun on kuunnellut tätä keskustelua, kuinka tätä yhteistyötä eri seutukuntien sisällä on tehty ja tehdään, se on ollut todella vaiherikasta ja eritasoista. Ajattelin ihan omasta kotiseutukunnastani Järviseudun seutukunnasta kertoa muutamia asioita tässä yhteistyökuviossa.

Järviseudun seutukuntahan muodostuu Alajärven, Evijärven, Kortesjärven, Lappajärven ja Vimpelin kunnista, joissa asukkaita on yhteensä vähän yli 20 000. Muun muassa todettakoon, että ed. Särkiniemi, joka istuu tuolla takana, on Lappajärven kunnasta aikoinansa muuttanut tänne Pääkaupunkiseudulle ja tuonut omaa näkemystään tänne suuntaan.

Tuossa seutukunnassa eli Järviseudun seutukunnassa yhteistyö-sana on oivallettu muussakin merkityksessä kuin pelkkänä sanana. Meillä haettiin yhteistyökuvioita hyvin vahvasti ja ne pikkuhiljaa löytyivät, ensinnä elinkeinopuolelta ja sitten varsinaisen aluekehitysjaoston ja Järviseutu-neuvoston muodossa. Tätä yhteistyötä on tehty tuollainen kymmenen vuotta. Sen saavuttamat hedelmät ja tulokset ovat olleet todella hyviä ja todella mahtavia. Yhteistyötä on ollut kuntien välillä, seutukunnan sisällä, mutta ei suinkaan ole syytä unohtaa myöskään yhteistyötä yli seutukuntarajojen eli ei meillä saa kaavoihin kangistua.

Jos, arvoisa puhemies, ajatellaan, että Suomessa on noin 400 säädöstä, jotka liittyvät kuntien tehtäviin, jokaisen kunnan ei ole taloudellista ja tarkoituksenmukaista yrittää selviytyä ja huolehtia kaikista tehtävistä ja palveluista yksin. Kunnat ovat kooltaan ja resursseiltaan hyvin erilaisia, joten yhteistyö ja yhteistoiminta on ainut järkevä vaihtoehto tulevaisuudessa. Kuntien yhteistyössä on pyrittävä taloudellisuuteen ja tehokkuuteen. Yhteistyön kautta voidaan vahvistaa seutukunnan ja maakunnan yhteistyötä. Samoin yhteistyön kautta kunnat voivat hyödyntää toistensa erikoispalveluita. Yhteistyöstä huolimatta kunta on vastuussa omalla alueellaan palvelujen järjestämisestä ja siitä, että kuntalaiset saavat lakisääteiset palvelunsa. Kunta tosin voi itse harkita, kuka palvelut käytännössä hoitaa ja tuottaa. Näin ollen kunnat voivat lain mukaan hoitaa tehtäviään yhdessä niistä sopien. Ne voidaan antaa toisen kunnan hoidettavaksi yhden tai useamman kunnan puolesta, taikka tehtävää voi myös hoitaa tätä varten perustettu kuntayhtymä. Yhteistyö on resurssien ja voimavarojen kokoamista. Sen on myös oltava toimintamalli, jossa kaikki osapuolet ovat tasavertaisia suunnittelusta toteutukseen saakka. Yhteistyöhön sitoutuminen on täydellistä, kun kaikilla osapuolilla on mahdollisuus hyötyä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin täälläkin tänään Suomessa on keskusteltu jatkuvasti kuntien lukumäärästä ja kuntaliitoksista. Käydään julkista väittelyä siitä, mikä on tulevaisuudessa kuntien oikea määrä. Käsitykseni mukaan Suomessa on tällä hetkellä juuri oikea määrä kuntia eli hieman yli 400 itsenäistä kuntaa. Kuntien välinen yhteistyö on mielestäni paras lääke paljon puhuttuja kuntaliitoksia vastaan. Pakolla ei kuntia saa liittää yhteen. Vapaaehtoiset kaupat ja liitokset ovat jokaisen kunnan omia asioita. Jatkossakin on turvattava kunnallinen itsehallinto, joka yksityistä ihmistä lähimpänä olevana julkisen vallan yksikkönä antaa kaikille mahdollisuuden omassa kunnassa osallistua tulevaisuuden rakentamiseen. Tämän itsehallinnon perusolemukseen kuuluu lisäksi se, että ylin päätösvalta on kunnassa asukkaiden valitsemalla valtuustolla.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin mielenkiintoista keskustelua. Olen sitä mieltä, että lakiesitys on hyvä. Se antaa mahdollisuuden uusiin kokeiluihin, niin kuin muun muassa ed. Tölli taitavasti kertoi, mutta silti minulla on tämän asian edessä hiukan hämmentynyt ja epäilevä olo. Tässä nimittäin minusta tuntuu siltä, että jollakin tavalla asioita menee sekaisin. Täällä sanotaan, että "kuntien seudullisen yhteistyön lisäämisen ja syventämisen tarve on kiistaton". Sitten kuitenkin puhutaan myös siitä, miten kaikki tämä johtuu siitä, että meillä on pieniä kuntia ja paljon. Varmaan on niin, että osa seudullisen yhteistyön tai ylipäänsä palveluiden tuottamisen ongelmista liittyy tähän, mutta minusta se on eri asia kuin se peruskysymys siellä alla eli se, että väki vähenee ja vanhenee ja tuottaa siihen aivan oman näkökulman.

Jos me haluaisimme tähdätä siihen, että pyritään isoon kuntaan, isoon kuntarakenteeseen, silloin tietenkin pitäisi olla selkeä näyttö siitä, että iso kunta on taloudellinen ja tehokas ja tuottaa palvelut niin. Pienet kunnat ovat päässeet tähän jo pitkään kuntien välisellä yhteistyöllä, mutta pitäisi pystyä näyttämään, että iso kunta on tehokas. Minusta siitä ei ole millään tavalla selvää näyttöä. Jos laskemme, millaiset ovat hallintomenot vaikkapa Helsingin kaupungissa suhteessa vaikka Tyrnävään, josta ed. Tölli on kotoisin, Helsingin kaupungin osalta nämä hallintomenot ovat suuremmat asukasta kohti laskettuina. Tai jos katsotaan niitä lukuja, joilla kuvataan palveluiden tuottamisen yksikköhintoja vaikka sivistystoimessa tai sosiaalitoimessa, Pääkaupunkiseutu ja ylipäänsä suuret kaupungit eivät pärjää siinä mitenkään erityisen hyvin, lähestulkoon poikkeuksetta tuottavat palvelut kalleimmilla hinnoilla.

Minun mielestäni pitäisi silloin olla realistinen ja katsoa, puhummeko me siitä asiasta, mistä pitäisi puhua, kun me puhumme kuntien yhdistämisestä, kuntakoosta, vai pitäisikö puhua aivan toisesta asiasta, nimittäin siitä, miten palvelut tuotetaan. Tässä on sellainenkin merkillinen ristiriita, että monissa täällä käytetyissä hyvissä puheenvuoroissa on kannettu huolta demokratiasta. Eikö ole kummallista — jos kuntia vähennetään, kai siitä nyt seuraa, että demokraattinen mekanismi ja kontrolli siinä jotenkin heikkenee — että kuitenkin sitten toisaalta perustellaan yhteistyötä, yhteisiä organisaatioita, nimenomaan demokratialla? Minusta siinä on jotakin vaikeasti yhteensovitettavaa.

Siis jotta tähän asiaan tulisi myös toinen tärkeä näkökulma — kyllä minä tämän yhteistyön kannalla olen — pitäisi kysyä, onko meillä ajantasainen malli tuottaa palveluita, ja silloin ajattelen kyllä niin, että me tarvitsisimme vielä aivan toisen tyyppisen kokeilun, sellaisen, jossa palveluiden tuottamisessa otettaisiin hyöty markkinoista, jolloin se summa rahaa, jonka yhteiskunta verovaroina palveluihin laittaa vaikkapa asukasta kohden, jollakin menetelmällä voitaisiin antaa palvelun käyttäjälle ja sitten syntyisi aikaa myöten markkinat, jolloin katsottaisiin, voidaanko palveluita tuottaa tehokkaammin ja näin saada aikaan säästöjä ja uusia menettelytapoja. Minusta sellaisen mallin ja kokeilun synnyttäminen olisi erittäin tarpeellista. Nimittäin täällä lakiesityksen yleisperusteluissa hyvin kuvataan sitä, mikä täällä taustalla on todellinen ongelma: väestön ikääntyminen, työvoiman määrän vähentyminen, muuttoliike jnp. Minä en usko, että tämä malli ratkaisee tätä ongelmaa. Se voi joissakin asioissa helpottaa ja olkoon siihen tervetullut, mutta peruskysymys kuuluu minun mielestäni, onko meillä kärsivällisyyttä rakentaa palveluiden tuotantomalli ekonomisemmalla tavalla.

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, joka tämän asian tiimoilta on käyty, on tullut hieman semmoinen kuva, että organisaatiot olisivat itsetarkoitus. Näin minun mielestäni ei missään tapauksessa kuitenkaan ole. Perustan näkemykseni siihen kokemukseen, joka itselläni on seudullisesta yhteistyöstä Joensuun seudulla vuodesta 92. Meillä ei edelleenkään ole seutuvaltuustoa, mutta merkittävästi olemme voineet viedä kuntien yhteistyötä eteenpäin.

Nostan eräitä asioita esille: Yhteinen yleiskaavatyö on ollut jo varsin kauan käynnissä; asuntotoimi on ollut yhteistä siten, että olemme hakeneet kaikki Aran kohteet yhdessä jo vuosia; ja näillä näkymin vuoden 2005 alussa aloittaa yhteinen seutuopisto eli kansalaisopistot vedetään yhteen; yhteinen vesi- ja jätevesiyhtiö aloittaa vuoden päästä; jätehuoltoyhtiö on toiminut jo varsin kauan; samoin elinkeinoyhtiö. Eikö tämä kertomani asia hyvin selkeästi tuo julki sen, että asiat etenevät ilman jäykkiä organisaatioitakin?

Nyt näyttää siltä, että useimmilta, jotka täällä puheenvuoron ovat käyttäneet, on unohtunut se, että laki seutukokeilusta pitää sisällään myös sen, että seutuvaltuusto valitaan asukaslukujen perusteella. Tämä johtaa usean seutukunnan osalta siihen, että suurin kunta, yleensä keskuskaupunki, saa suoraan enemmistön seutuvaltuustoon. Minä itse en pidä tätä ratkaisua hyvänä. Meillä Joensuun seudulla on niin sanottu neuvottelukunta, jossa suurimmalla, Joensuun kaupungilla, ei missään tapauksessa ole yksinkertaista enemmistöä, ja asiat ovat menneet varsin jouhevasti eteenpäin, ja näin jatkossakin minusta tulisi menetellä. Se huono puoli minusta tässä lakiesityksessä on, että tämä valtuusto valitaan asukaslukujen perusteella. Minusta yhteistyön tuloksia tulee tarkastella laajasti ja lähtökohtana tulee olla, että yhteistyötä seudulla harjoitetaan, ja uskon, että sen hyödyt ovat kaikille kunnille ihan yhteneviä.

Kuntaliitosasia on ollut täällä myös esillä. Itse näen asian niin, että vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat hyvin kannatettavia, mutta onko tämän lakiesityksen taustalla sitten tavoite, jossa kuntia ajetaan pakkoliitoksiin? Tätä en missään tapauksessa hyväksy. Täällä on esitetty, että meillä on nyt 446 kuntaa ja se on liikaa. Voin vakuuttaa, että vuoden päästä niitä on merkittävästi vähemmän, koska Pohjois-Karjalassakin näillä näkymin kuntien lukumäärä vähenee ainakin kolmella, todennäköisesti neljällä. Kyseessä ovat kaikissa tapauksissa vapaaehtoiset kuntaliitokset.

Lakiin ja lakiesitykseen täytyy hieman tarkemmin tutustua ja sen jälkeen arvioida ne sudenkuopat, jotka siihen on kätketty.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Seutuyhteistyöstä on käyty hyvä ja monipuolinen keskustelu. Käsittelyssä oleva lakiehdotus tuo erään lisän, erään mahdollisuuden seutuyhteistyön toteuttamiseen. Missään tapauksessa tavoitteena ei ole edistää tällä lailla kuntien liitoksia sen enempää kuin kuntalaiset itse haluavat. Me korostamme, että on välttämätöntä jatkossakin kunnioittaa kuntalaisten itsehallintoa.

Tosiasia on vain se, niin kuin edellä on todettu, että meillä kunnat ovat aikanaan muotoutuneet historiallisten taustojen ja lähtökohtien pohjalta. Toinen tosiasia on se, että väestökehitys, ikääntyminen, ja tietoyhteiskuntakehitys ovat nyt vaikuttamassa ja mahdollistamassa erityyppistä toimintaa, edellyttämässä myös erilaisia palveluja. Palvelujen tarve ja järjestämisasiat pitää miettiä uudella tavalla niin kuntakohtaisesti kuin myös kuntien yhteistyössä. Totta on myös se, että kuntien yhteistyötähän meillä on vapaaehtoisella pohjalla harjoitettu jo kauan ja sitä on myös kuntayhtymämuodossa hyvinkin onnistuneella tavalla monilla alueilla toteutettu palvelujen tuottamiseen ja järjestämiseen.

Mutta lähtökohtana kaikessa on mielestäni jatkossakin pidettävä se, että vastuu kansalaisten hyvinvointipalveluista on kunnilla ja valtiolla yhdessä. Kunnat tuottavat, järjestävät ja hoitavat ne, ja ne ovat edelleen keskeisessä asemassa myös yhteistyöstä päätettäessä.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan ministeriön puolelta todeta ensinnäkin tästä lain historiasta, että tämähän perustuu siihen pyyntöön ja suunnitelmaan, joka Haapajärven seutukunnalta on tullut silloin, kun seutukunta on anonut ja ministeri Korhonen hyväksynyt sen tähän seutukuntakokeiluun. Ja kun on esitetty toivomus silloin ja suunnitelmaan kirjattu, että tällaista yleisillä vaaleilla valittua seutuvaltuustoa halutaan kokeilla, niin ministeriö on lähtenyt siitä, että ei ole mitään estettä ja syytä estää tällaista kokeilua, vaan pitää antaa mahdollisuus erilaisten mallien toteuttamiseen, niin kuin yleensä muussakin toiminnassa, jota halutaan kehittää. Koko tästä seutukokeilusta myöskin voi todeta, että siinähän on ollut sen tyyppinen lähestymistapa, että eri seutukunnat ovat ehdottaneet ministeriöille, millaista päätösvaltaa he haluaisivat käyttää ja mitä asioita he haluaisivat yhdessä päättää seutukunnassa. Myöskin heillä on erilaisia organisoitumismuotoja.

Kun lakiehdotus annettiin, niin siinä vaiheessa oli jo epäilyjä siitä, tuleeko mahdollisesti mikään seutukunta kokeilemaan tätä lakia ensi kunnallisvaaleissa. Mutta samalla on huomioitava, että tämä on voimassa vuoteen 2012, johon saakka seutukokeilua on jatkettu, ja näin ollen on mahdollista kokeilla vielä tätä vuonna 2008. Jos käykin niin, että kukaan ei kokeile, niin sekin on tietty viesti siitä, mitä alueilla halutaan, ja ei ainakaan kukaan voi vedota myöhemmin siihen, ettei olisi ollut mahdollisuutta käyttää tällaista vaihtoehtoa. Kun mahdollisuus on ja jos sitä ei haluta käyttää, niin se on selkeä viesti siitä, että tällaiselle mallille ei ole sosiaalista tilausta ja siltä osin voidaan sanoa, että laki on täyttänyt tietyn tehtävänsä eikä ole syytä laajentaa yleisesti tällaista lakia. Nimittäin tämä lakihan koskee vain tässä kokeilussa mukana olevia seutukuntia, ei kaikkia Suomen seutukuntia. Tältä pohjalta minä haluan kiittää hallintovaliokuntaa, joka on tehnyt hyvää työtä, valmistellut tämän lain. Tämä nyt mahdollistaa sen, että ne kokeilussa mukana olevat seutukunnat, jotka arvioivat, että tällä on saavutettavissa tiettyjä etuja, voivat sitten käyttää tätä hyväksi.

Voisi todeta, että sinänsä erilaisten organisaatioiden ja hallintojen rakentaminen ei ole tarkoituksenmukaista eikä niiden lisääminen, mutta sen sijaan kun täällä on esitetty väitteitä, että Suomessa on hallintoa enemmän kuin missään muualla maailmassa, niin totean, että tällaista väitetään jatkuvasti, mutta minä en ainakaan ole nähnyt missään todisteita tällaisesta asiasta. Ainakin jos verrataan sitä, kuinka paljon julkisen hallinnon palveluksessa on henkilöitä, joista tietysti pääosa hoitaa palvelutehtäviä, niin vastaava vertailukohde on lähinnä Pohjoismaat. Suomessa on ylivoimaisesti vähiten näissä tehtävissä ihmisiä, kun Pohjoismaita verrataan keskenään. Ainakin tästä voisi vetää sellaisen epäsuoran johtopäätöksen, että tällaiset väitteet, että meillä on maailmassa eniten väkeä hallinnossa, perustuvat olettamuksiin eivätkä mihinkään tosiasioihin.