Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys 162/2004 vp. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia sekä elatusturvalakia siten, että niissä säädetään etuuksien toimeenpanosta ja rahoituksesta EU:n sosiaaliturva-asetuksen mukaisissa tilanteissa. Elatustuen osalta kyse olisi todennäköisesti noin kahden vuoden väliaikaisjärjestelystä, sillä uudistetun sosiaaliturva-asetuksen tullessa voimaan arviolta vuonna 2007 elatustuki poistuu sen soveltamisalasta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia siten, että perheen yhdestä alle kolmevuotiaasta lapsesta maksettavan kotihoidon tuen hoitorahan määrä korotettaisiin nykyisestä 252,28 eurosta 294,28 euroon kalenterikuukaudessa. (Hälinää)

Kiitos, herra puhemies! — Se merkitsee noin 17,6 prosentin tasokorotusta tähän asiaan. Yksityisen hoidon tuen hoitorahan määrää korotettaisiin nykyisestä 117,73 eurosta 137,33 euroon. Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettuun lakiin säännökset hoitolisän määrän vuositarkistuksesta.

Etuuksien yhteensovittamiseksi tarvittavien tietojen saaminen on kirjoitettu lakiin niin, että Kansaneläkelaitoksella on jo käytössään etuuksien yhteensovittamiseksi tarvittavat tiedot elatustuen maksamista koskevia tietoja lukuun ottamatta. Elatustuen osalta olisi otettava tietojen luovutusta koskeva säännös elatusturvalakiin. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen hoitorahan määrä, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen tasot ovat olleet pitkään ennallaan. Tukia ei ole sidottu indeksiin, joten niiden määrä ei ole seurannut elinkustannusten nousua. Tuet ovat menettäneet niille asetettuja tavoitteita lisätä vanhempien valintavaihtoehtoja heidän päättäessään pienten lasten hoitomuodosta. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman mukaan kotihoidon tuen tasoa nostetaan vuonna 2005, mihin tämä lainmuutos antaa vastauksen.

Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen hoitolisän määrän tarkistamisesta: Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa ei ole säädetty Kansaneläkelaitokselle mahdollisuutta velvoittaa tuen saajaa ilmoittamaan esimerkiksi vuosittain tulonsa, jolla hoitolisän määrä voitaisiin tarkistaa. Tuensaaja ei välttämättä tiedosta tulojensa muuttuneen niin, että sillä olisi vaikutusta hoitolisän määrään, tai hän saattaa jättää tarkoituksella tulojen muutoksen ilmoittamatta. Hoitolisän määrän tarkistaminen jää tuensaajan oman ilmoituksen varaan. Tämä on johtanut usein liikamaksuun hyvinkin pitkältä ajalta ja tuen takaisinperintään, joka on tuensaajan kannalta ongelmallista ja työllistää Kansaneläkelaitoksen toimistoja niin kuin takaisinperintäjärjestelmä yleensäkin. Hoitolisän vuosittainen tarkistaminen vähentäisi liikamaksujen ja takaisinperintöjen määrää. Vuositarkistus on erityisesti tarpeen tilanteissa, joissa tuensaaja asuu ulkomailla. Ulkomailla asuva kotihoidon tuen saaja asioi harvoin Kansaneläkelaitoksessa, joten hänen taloudellisessa asemassaan tapahtuneet muutokset tulevat Kansaneläkelaitoksen tietoon ainoastaan oman ilmoituksen perusteella.

Esityksen taloudellisista vaikutuksista voidaan todeta, että vuoden 2003 aikana kotihoidon tukea on maksettu kuukaudessa noin sadalle ulkomailla asuvalle perheelle ja yhteensä noin 170 lapsesta. Tuen maksamisen kustannukset ovat olleet yhteensä 750 000 euroa. Kansaneläkelaitos alkoi maksaa kotihoidon tukea ulkomaille vuoden 2003 alusta alkaen, ja tukea maksettiin erityisesti vuoden alussa, monissa tapauksissa takautuvalta ajalta, mikä korotti vuoden aikana maksetun tuen kokonaissummaa.

Valtion vuoden 2004 talousarviossa on varauduttu maksamaan kotihoidon tukea ulkomaille kuukausittain noin 350 perheelle. Maksamiseen on varattu 1 500 000 euroa edellä mainitulle sosiaali- ja terveysministeriön momentille 33.15.53. Vuoden 2005 osalta arvioidaan tukea maksettavan kuukausittain noin 130 perheelle, ja tähän tarkoitukseen tulisi varata arviolta 1 miljoona euroa määrärahaa. Arviossa on otettu huomioon 60 000 euroa ehdotetun lasten kotihoidon tuen hoitorahan korottamisen kustannusvaikutuksista.

Lainmuutoksen johdosta kotihoidon tuen menojen arvioidaan lisääntyvän vuositasolla 31 460 000 euroa ja yksityisen hoidon tuen menojen 3 170 000 euroa eli yhteensä 34 630 000 euroa, mistä valtionosuutta on 11 424 000 euroa elikkä 32,99 prosenttia. Lisäys on otettu huomioon valtion vuoden 2005 talousarvioesityksen momentilla 33.32.30.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on asiaa käsitellessään todennut, että EU:n sosiaaliturva-asetuksen uudistusta pitää korostaa ja että Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän kannalta velvollisuus maksaa etuuksia ulkomaille muodostaa kotimaisessa lainsäädännössä huomioon otettavan näkökohdan. Kotihoidon tukea toistaiseksi on jouduttu maksamaan ulkomaille melko vähän. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena, että etuusjärjestelmän kehittämisessä myös jatkossa otetaan huomioon etuuden eksportoitavuuteen liittyvät lähtökohdat.

Lakialoitteiden osalta on todettava, että valiokunta on hyväksynyt lakiehdotukset lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain sekä elatusturvalain muuttamisesta hallituksen esityksen mukaisina. Tästä seuraa, että lakialoitteet on hylättävä. Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään muuttumattomina.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Kiitän valiokuntaa ansiokkaasta ja perusteellisesta käsittelystä. Nythän voi todeta, että perhepolitiikassa on tapahtunut uusi käänne. Sekä lapsilisiin, kotihoidon tukeen että yksityisen hoidon tukiin tehdään parannuksia, ja kuten kuulimme tuosta esittelystä, kotihoidon tuki nousee ensi vuonna 42 eurolla kuukaudessa. Tiedämme, että kotihoidon tukea ei ole nostettu aikoihin. Historiahan kertoo, että vuosina 1991—92 laman aikana kotihoidon tuki korotettiin 251 eurosta 328 euroon ja sitten tätä tukea jouduttiin leikkaamaan 252 euroon vuonna 96. Meillä lapsiperheiden tukea lisätään ensi vuonna kaikkiaan yli 50 miljoonalla eurolla, kun otetaan huomioon pienimmän äitiyspäivärahan osuus, äitiys-, isyys-, vanhempainpäivärahojen osuus. Tänä vuonna nyt lisäyksiä tulee runsaat 100 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon lapsilisien korotusten lisäksi osittaiseen hoitorahaan tulevat lisäykset ja lasten iltapäivähoitoon ja esikoulun kuljetuksiin tehtävät satsaukset. Pienimpien koululaisten tilanteeseen tulee parannusta, kun vihdoinkin saatiin heille lakisääteinen oikeus iltapäivähoitoon, ja kuten sanottu, osittaista hoitorahaa korotetaan, ja se ulotetaan koskemaan peruskoulun ensimmäisellä ja toisella luokalla olevien lasten vanhempia.

Noin 20 000 pienituloisimman perheen asema kohenee merkittävästi pienimpien päivärahojen nostamisesta. 93,75 euroa kuukaudessa on ihan hyvä saavutus. Pätkätyöntekijöiden ja lapsensa lyhyin väliajoin synnyttävien osalta ansiosidonnaisten vanhempainpäivärahojen saantiedellytykset myöskin paranevat. On hyvin tärkeää, että tämä työn ja perheen yhteensovittaminen vahvistuu, kun työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia aiempaa enemmän tasoitetaan nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Tämä poistaa toivon mukaan työnantajien kynnystä työllistää synnytysikäisiä naisia.

Lapsiperheiden tukemista muutoinkin vahvistetaan. Valtion ja kuntien tehtävä on tukea perheitä ja korostaa vanhempien vastuuta lasten kasvattamisessa ja edistää lapsiperheiden omien verkostojen syntymistä. Perhepolitiikkaa on tehtävä lapsiperheiden muuttuneiden tarpeiden ja uudenlaisten olosuhteiden mukaisesti.

Saimme juuri valmiiksi Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen päivähoidosta. Siinä tuli ilmi viesti, että lapsiperheet tarvitsevat myöskin muita palveluja tai niitten voimakasta kehittämistä kuin pelkästään päivähoidon, joka on sinänsä tärkeä, mutta tarvitaan kerhoja, avoimia päiväkoteja, perhepäivähoitajien panosta ja puistotoimintaa, kaikenlaista toimintaa, koska perheitten tarpeet ovat todella monenlaiset.

Toivon, että pahin yhteiskunnallinen lama olisi päivähoidossakin jo ohitettu ja uudenlaista liikkumavaraa palvelujärjestelmän laatuun olisi syntymässä. Me olemme ministeriössä aloittamassa suururakkaa päivähoitolain uudistamiseksi vastaamaan lasten, perheiden ja yhteiskunnan muuttuneita tarpeita.

Ensimmäisenä haasteena on erityistä tukea tarvitsevien lasten aseman turvaaminen ja heidän perheidensä mukaanottaminen lapsen kuntoutusprosessiin. Päivähoidon sisällä erityislasten asema ja tarpeet tunnistetaan, mutta suuressa osassa kuntia ei ole ryhdytty riittäviin erityistoimenpiteisiin. Erityisesti lasten kohdalla ehkäisevä ja varhaista kuntoutusta antava toiminta tuottaa moninkertaisen hyödyn, mitattiinpa tuloksia sitten lapsen ja perheen inhimillisen hyvinvoinnin lisääntymisellä tai kunnan pidemmän aikavälin taloudellisilla säästöillä.

Arvoisa puhemies! Pienillä asioilla voidaan joskus muuttaa kasvun kulkuratoja. Esimerkiksi päivähoidon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten oikeaan hetkeen osuneella yhteistyöllä saadaan aikaan pysyviä muutoksia. Niin kutsutun Perhe-hankkeen avulla pyrimme tukemaan näiden yhteistyöverkostojen syntymistä laajemminkin kuntatasolle. Kuntia pyydetään joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa perustamaan perhekeskuksia. Näistä voidaan luoda lasten ja nuorten sekä perheiden oma tukiverkosto, jonka puoleen perheet voivat eri tilanteissa kääntyä. Näin myöskin silloin, kun lapsia hoidetaan kotona kotihoidon tuen turvin tai muuten kotona ilman kotihoidon tukeakin, tällainen perhekeskusmalli voisi antaa sellaista yhteiskunnan luomaa, kunnan antamaa tukea erilaisissa perheen arjen tarpeissa. Elikkä yhteiskunnan tuki, ennen kuin ongelmia syntyykään, on parasta mahdollista varhaista puuttumista. Tällaisia perhekeskuksia ollaan nyt kuntiin kyllä voimakkaasti perustamassa, ja siellä on jo olemassa järjestelmiä, joita kootaan yhteen perhekeskusmallin alle.

Arvoisa puhemies! Meillä päivähoidon haasteena tulee jatkossa olemaan yhä laajemmin vastaaminen työelämän uusiin vaatimuksiin. Näyttäisi siltä, että kilpailu työmarkkinoilla ammattitaitoisesta ja työikäisestä työvoimasta edelleen kasvaa ja samalla työvoiman käytölle syntyy uudenlaisia ehtoja muun muassa työaikojen suhteen. Tämä näkyy lapsiperheiden kohdalla tarpeina aiempaa joustavampiin hoitoaikoihin päivähoidossa. Meillä voi olla osittain kotihoitoa, osittain päivähoitoa ja kaikkia näitä lomittain, ja meidän on tarjottava hoitoa kysynnän mukaan eikä pidä pakottaa perheitä kysymään palveluja vain tarjonnan mukaan.

Ensi vuonna meillä aloittaa lapsiasiainvaltuutettu työnsä. Sanon tässä viimeisenä asiana tämän. Tätähän on odotettu meillä kohta kymmenen vuotta. Lapsiasiainvaltuutettu tulee kiinnittämään huomiota lapsen edun toteutumiseen, ottamaan lasten asioita esiin, kehittämään niitä ja välittämään tietoa lapsille ja lapsista. Valtuutettu on yhteiskunnalliselle päätöksenteolle tärkeä tuki, jonka avulla lapsillamme nyt ja tulevaisuudessa olisi mahdollisimman hyvät ja turvalliset olosuhteet.

Arvoisa puhemies! Esittelin tässä kotihoitoon liittyvää palvelurakennetta ja niitä uudistuksia, joita perheitten taholta olemme ensi vuoden budjettiin tekemässä, ja toivottavasti edustajat sitten täällä voivat ottaa kantaa näihin asioihin ja myöskin sitten omilla puheenvuoroillaan syventää perhepolitiikan tietämystä täällä eduskunnassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas sai aikaan Suomessa vilkkaan keskustelun, kun hän kiinnitti huomiota subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja nousi kysymys siitä, kuinka paljon Suomessa on perheitä, joissa lapsi on päivähoidossa, vaikka vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona ja vaikka tähän päivähoitoon ei olisi mitään erityistä syytä. Sosiaali- ja terveysministeriö mielestäni hyvin ripeästi osallistui tähän keskusteluun tuomalla faktaa pöytään ja teettämällä selvityksen siitä, kuinka paljon tällaisia tilanteita Suomessa on. Ei mennyt kuin muutama kuukausi Sailaksen puheenvuorosta, kun asia oli selvitetty.

Itse esitin jo useampi vuosi sitten sitä, että selvitettäisiin, kuinka paljon Suomessa on piilevänä rikollisuutena erilaisten sosiaalietuuksien väärinkäyttöä. Kysyn nyt: Voisiko ministeri osoittaa vastaavaa ripeyttä myös tämän kysymyksen selvittämisessä ja esimerkiksi oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella teettää tätä asiaa koskevan tutkimuksen?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihmettelen, että ministeri Hyssälä ei ole ollenkaan ottanut kantaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan huoleen siitä, että Suomi joutuu maksamaan ulkomaille lasten kotihoidon tukea, kun tämä on kai kuitenkin tarkoitettu täällä asuville suomalaisille lapsille, joita kotona hoidetaan. Sivuutitte sen kokonaan. Eikö olisi esimerkiksi yksi ratkaisu se, että tällainen lasten kotihoidon tuki olisi voimakkaammin tulosidonnainen eli nimenomaan ne perheet, jotka tarvitsevat taloudellista tukea, sitä saisivat?

Ed. Zyskowiczille toteaisin tästä Sailaksen aloittamasta päivähoitokeskustelusta, että nimenomaan tämän tutkimuksen lopputuloshan oli, että päivähoitoa ei käytetä väärin eikä siellä ole tällaisia lapsia. Näin sitä voidaan ylläpitää virheellisiä mielikuvia.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tunnustettava, että tämä hallituksen esitys on perhepoliittisesti myönteinen, ja kiitos siitä myös ministeri Hyssälälle. Mutta samalla on todettava se, että tämä kotihoidon tuen parannus ei paikkaa kuin noin puolet siitä lovesta, joka siihen on kymmenen vuoden sisällä tehty. Eli Lipposen ensimmäinen hallitushan leikkasi kotihoidon tuesta neljänneksen, ja sen jälkeen sen reaaliarvo on jatkuvasti leikkaantunut, koska sitä ei ole sidottu indeksiin eikä tätä ennen ole tehty siihen tasokorotuksia.

Muutama vuosi sitten Väestöliiton tekemässä tutkimuksessa 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista kertoi, että haluaisi mieluummin hoitaa lapsensa kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista, ja ajattelen, että meidän tulisi pyrkiä siihen, että vanhemmilla olisi aito, myös taloudellinen, valinnanvapaus kotihoidon ja kunnallisen päivähoidon välillä. Jos ajatellaan yli 3-vuotiaita lapsia, niin heillähän on subjektiivinen oikeus julkisesti tuettuun päivähoitoon, mutta ei subjektiivista oikeutta julkisesti tuettuun kotihoitoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä piti varsin laajan esitelmän meille näistä ajankohtaisista perhepoliittisista asioista. Kun ed. Zyskowicz kiitteli sitä, että ryhdyttiin pikaisesti selvittämään subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttöä, niin kysyn siihen liittyen:

Selvitettiinkö sitä olennaista yksityiskohtaa, että jos sitä käytettiin — tai käytetään — niin, että toinen vanhempi on kotona päivällä, niin onko näiden perheitten kohdalla tilanne sellainen, että nämä perheet tarvitsevat toisaalta sairaanhoidon puolelta tukea yhteiskunnalta ja toisaalta sosiaaliturvan puolelta, koska siitähän se ongelma ilmeisesti rakentuu?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin myönteistä, että tehdään todellisemmaksi vaihtoehdoksi kotona tapahtuva hoito. Me kaikki tiedämme, että työelämä on muuttunut varsin rajusti ja se vaatii vanhemmilta paljon. On tärkeää, että annetaan myös tämä mahdollisuus, jossa vanhemmuus vahvistuu ja voi olla sillä tavalla mukana lapsen kehityksessä. Mutta tärkeää on myös luoda erilaisia päivähoidon vaihtoehtoja ja myös kehittää tätä ongelmia ehkäisevää perhetyötä. Haluaisinkin kysyä: Ovatko kolmannen sektorin toimijat mukana esimerkiksi perhekeskusten suunnittelua tehtäessä?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri puhui työn ja perheiden etujen yhteensovittamisesta. Miten nämä edut käyvät oikeastaan yhteen, kun hallituksessa on käsittelyssä laki, joka on pidentämässä työaikaa, nimenomaan lisäämässä sitä? Tarkoitan tällä vuosilomaviikon poistamista, joka on tulossa eduskuntaan aivan pian. Miten tämmöinen yhteensovittaminen voi tapahtua, kun työaikaa ollaan pidentämässä? Sen sijaan pitäisi lisätä perheen vapaa-aikaa, niin että lapsia voitaisiin enemmän hoitaa kotona.

Kun tässä sanotaan, että se on työntekijän ja työnantajan välinen suhde, niin se on kyllä työntekijän ja työnantajan välinen suhde, mutta työnantajahan tässä on ylivoimaisesti vahvemmassa asemassa ja työnantaja voi sanella, kuinka tapahtuu. Jos ei työntekijä suostu, niin työntekijä on äkkiä entinen työntekijä.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, toitte hyvin esille, että perhepolitiikan on vastattava muuttuviin olosuhteisiin. Me tiedämme, että tänä päivänä äidit ja isät ovat työssä, mutta monet äidit ja isät haluavat hoitaa hyvin lapsiaan kotona. Me tiedämme myös sen, että kotipalvelua erilaisin muodoin, esimerkiksi palvelusetelin muodossa, on erittäin vaikea saada kotiin, ja myös niitä tukimuotoja, mitä perheet todella odottavat, että tämä perheen ja työn yhteensovittaminen toteutuisi terveellä tavalla.

Toinen, mitä tästä teidän puheenvuorostanne olisin vielä odottanut, on se, että kotona tapahtuvalle hoidolle, kaikelle sille lasten kanssa olemiselle, vanhemmuuden toteuttamiselle, annettaisiin nykyistä suurempi arvo ja tuki. Erittäin hyvä tietysti on, että päivähoitoa kehitetään, mutta perheet tarvitsevat tukea, eivätkä nimenomaan pelkästään henkistä tukea vaan myös taloudellista tukea. Niinpä tämän, millä tavalla esimerkiksi kotihoidon tukea tai vanhempain päivärahoja ja muuta korotetaan, pitäisi antaa selkeämpi viesti, tuki, että kotihoito on todellinen vaihtoehto. Sen vuoksi me olemme esimerkiksi esittämässä tässä suurempia ratkaisuja.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin hieman ihmettelin sitä, mitä ed. Lapintie otti esille, että ministeri ei omassa puheenvuorossaan ollenkaan viitannut tähän EY-tuomioistuimen päätökseen, jonka jälkeen nyt kotihoidon tuki on siis eksportoitava etu, joka ei koske enää pelkästään Suomen kansalaisia vaan myöskin muita EU- ja Eta-kansalaisia.

Silloin aikoinaan me täällä eduskunnassa päätimme näin, että se ei olisi eksportoitava etu, että se ei ole sellainen etuus kuin esimerkiksi lapsilisä, vaan se on vaihtoehto päivähoidon järjestämiselle, mutta nyt on käynyt sitten ilmi EY-tuomioistuimen päätöksellä, että näin ei olekaan. Tästä tietysti pitkällä juoksulla saattaa tulla enemmänkin kustannuksia kuin mitä nyt on arvioitu.

Sitten, arvoisa puhemies, kyllä täytyy jälleen kerran ed. Zyskowiczin puheenvuoroa ihmetellä. Hänen mielestään siis pitää olla erityinen syy, jotta lapset voivat saada päivähoitoa. Meillähän on laki, jossa lähdetään nimenomaan siitä, että se on subjektiivinen oikeus ja siihen ei erityistä syytä tarvita.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan niihin, joihin osaan.

Ed. Räsänen täällä toi esille tämän kotihoidon tuen leikkauksen. Varmasti meillä on tulevinakin vuosina tässä kehittämisen tarvetta, sisaruskorotuksissa ja muissa, ilman muuta, mutta tässä on nyt edetty tähän asti.

Ulkomaille maksettavasta tuesta: Valiokunnan puheenjohtaja kyllä täällä tätä asiaa selvitti, ja ainakaan toistaiseksi se ei ole mielestäni ongelma-asteella. Seurataan tilannetta.

Ed. Pulliainen kysyi, selvitettiinkö sitä, minkä verran tarvitaan tukea sosiaali- ja terveyssyistä. Tämä selvitettiin, ja kaiken kaikkiaan tämä käyttö oli, jos toinen vanhemmista tai molemmat ovat kotona, noin 10 prosentin luokkaa. Siitä osa oli maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat kielen opetuksen vuoksi varmasti päivähoidon tukea, sitten osa oli sosiaalisista ja terveyssyistä, ja sitten jäi vielä semmoinen 3 prosenttia, jos ihan oikein muistan. Tämä ei ole mitenkään paljon, mutta tietysti nyt pitää myöskin nähdä tämä sillä tavalla, että kunnalla pitää olla myöskin muuta tarjontaa kuin kokopäivähoitoa eli täytyy olla osapäiväistä ja osaviikkoista ja muuta, jotta perheet voivat käyttää näitä muita palveluja.

Ed. Lindqvist kysyi, onko kolmas sektori mukana näissä. On kyllä mukana. Kunnan koko kolmas sektori otetaan näihin perhekeskusmalleihin, ilman emme selviä. Siellä on myöskin yksityistä palvelua mukana ja kunnan palvelu- ja neuvolatoimintaa, ja kartoitetaan ne kunnan palvelut, mitä lapsiperheet voivat käyttää. Osahan on myöskin yksityistä palvelua, jota ostetaan, esimerkiksi lastensuojelupalveluja hyvin paljon.

Ed. Rauhala toi esille sen, että kotihoitoa pitäisi enemmän arvostaa. Olen samaa mieltä. Kyllä lapsiperheet tarvitsevat, vaikka kotihoidon tuki olisikin, sinne kotiin myöskin kotipalvelua, kodinhoitajapalvelua. Meillä on melkein tyystin lopetettu kodinhoitajapalvelujen antaminen lapsiperheille, ja juuri silloin kun perheeseen tulee uusi vauva, pitäisi ehdottomasti näissä tällaisissa kulminaatiopisteissä olla kodinhoitajapalvelua. Toivon, että tapahtuu muutosta ja päivähoidon rinnalla kehitetään myöskin muita palveluja.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on ollut yli 25 vuotta kansanedustajana, niin kuin minäkin, niin varmasti on monesti tullut sillä tavoin itsensä ilmaisseeksi, että väärinkäsitystä on syntynyt, mutta harvoin on niin lahjakkaasti minua tulkittu väärin kuin ed. Outi Ojala käyttämässään puheenvuorossa. En puhunut mitään siitä, mimmoisia erityisiä syitä pitäisi olla, jotta lapsi viedään päivähoitoon. Viittasin näihin tutkimuksiin, joita on tehty niistä perheistä, ja siihen keskusteluun, mitä on käyty niistä perheistä, joissa vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona ja lapsi on kuitenkin päivähoidossa. Niin kuin ed. Lapintie totesi, nyt on selvitetty, että näitä perheitä on hyvin vähän.

Tässä keskustelussa ja näissä tutkimuksissa on jaoteltu näitä perheitä ja arvioitu näitä perheitä myös sen valossa, onko näissä tilanteissa olemassa jokin sellainen erityinen, esimerkiksi sosiaalinen tai kasvatuksellinen, peruste, joka selittää lapsen olemisen näissä tilanteissa kunnallisessa päivähoidossa. Eli en itse esittänyt mitään sellaista, mitä tulkitsitte minun esittäneen. (Ed. Outi Ojala: Kyllä siellä kaikki vivahteet oli!)

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 162 kotihoidon tuesta ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muutokseksi koskee tasokorotusta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta, että perheen yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta maksettavan kotihoidon tuen hoitorahan määrä korotettaisiin nykyisestä 252,28 eurosta 294,28 euroon.

On tietysti hyvä, että korotusta tapahtuu, mutta tähän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön on myös tehty vastalause, joka sisältää sen, että tämä korotus ei ole riittävä. Erityisesti kun näemme sen, mitä on tapahtunut lamavuosina, leikkaukset, ja mikä on nyt tämän korotuksen määrä, ja ajatellen, missä ajassa elämme, tämä ei ole riittävä. Lasten kotihoidon tuki tulisi palauttaa vähintään lamaa edeltäneelle tasolle, jotta se olisi vanhemmille taloudellisesti nykyistä todellisempi vaihtoehto lasten hoidon järjestämiseksi. Näin ollen vastalauseessa esitämme, että korotus olisi 75 euroa.

Tälle on jo edellisissä puheenvuoroissa tullut hyviä perusteluita, ja näemme erityisesti, että tämä vahvistaisi sitä ratkaisua, että vanhemmat voisivat tehdä ratkaisun kotona hoitamisen suhteen. Mutta se ennen kaikkea olisi myös selkeä viesti, että kotona tehtävää työtä arvostetaan. On hyvä tietenkin nähdä perhepolitiikkaa laajasti niin, että päivähoidon laatua kehitetään, erilaisia järjestelmiä luodaan, uusia järjestelmiä luodaan, mutta nyt olemassa olevien käyttö täytyy mahdollistaa myös sellaiseksi, että ne ovat oikeita vaihtoehtoja.

Tiedämme, niin kuin täällä on tullut esille, Väestöliiton tutkimusten perusteella, että 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista on jo esittänyt, että he haluaisivat jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Yhteiskunnan tukitoimista tärkeimpinä pidetään edelleen joustavaan työaikaan ja kotihoidon tukeen liittyviä toimia. Lasten kotihoidon tuen tarkoituksenahan on ollut antaa perheelle mahdollisuus jäädä hoitamaan alle kolmivuotiasta. Lapsiperheet ovat erilaisista perhepoliittisista etuuksista kuitenkin tyytymättömimpiä tähän kotihoidon tuen tasoon. Perheille tulee taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseensa sopiva tapa hoitaa alle kouluikäistä lasta, ja näin näen, että nykyisen tasoiset perhepoliittiset etuudet eivät tue tätä valintaa ja hyvää vanhemmuutta, kotona tehtävää hoivatyötä.

Kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monilapsiset perheet. Köyhyyden syntymistä lapsiperheissä tulee eri toimin ehkäistä, jotta samalla myös syrjäytymistä voidaan ehkäistä sekä saadaan vähennettyä perheiden riippuvuutta toissijaisista tukimuodoista. Kotona tehtävä työ mahdollistaa sen, että lapselle toteutuu hoidon jatkuvuus ja turvallisuus, kun tiedämme, että päivähoidon yksi ongelma tänä päivänä on paitsi suuret ryhmät päivähoidossa myös se, että työntekijät, hoitajat, saattavat vaihtua. Lapsella sama hoitaja ei siis ole aina mahdollinen, vaan useinkin vaihtuvat nämä, jotka lapsen lähellä ovat.

Lasten päivähoidon järjestämisen lähtökohtana kaiken kaikkiaan, oli se sitten kotona tai päivähoidossa tapahtuvaa, tulee olla lapsen etu. Useat lapsen kehitystä koskevat tutkimukset todistavat, että persoonallisuuden kasvulle olisi parasta, että lapsi saisi elää kolme ensimmäistä vuottaan kotona vanhempiensa hoidossa. Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päivähoitoon, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että päiväkotihoidolla ei olisi myös hyvää merkitystä. (Ed. Tiusanen: On muitakin syitä! — Ed. Lintonen: Rohkeita vetoja!)

Lastenlääkärit ovat toistuvasti muistuttaneet kotihoidon vähentävän pienten lasten infektiotautiriskiä. Alle kolmevuotiaiden lasten sairastavuus on selkeästi suurempi kunnallisessa päivähoidossa kotihoitoon verrattuna. Lasten sairauspäivien lukumäärä on suurryhmissä keskimäärin sata päivää vuodessa. Yksinomaan korvatulehdusten hoito tulee maksamaan yhteiskunnalle vuosittain yli 100 miljoonaa euroa. Näin näemme, että kotihoito olisi nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti, julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta.

Vaikka eri selvityksistä näemme selvästi, mitkä ne haitat ovat mistäkin eri järjestelmästä tai valinnasta tai hoitomuodosta noin yleisesti, tässäkään ei tule asettaa vastakkain päivähoitoa ja kotihoitoa, vaan pitää nähdä se nimenomaan lapsen edun kannalta, nähdä se nimenomaan hoidon laadun kannalta. Jos meillä on puutteita lasten päivähoidossa ja sen rinnalle asetetaan se, että äidit ja isät haluavat hoitaa lapsiaan kotona, niin tähän tulee yhteiskunnan mielestäni vastata, koska — näinkin voi sanoa — järjestelmä eli kotihoidon tuen, yksityisen hoidon tuen järjestelmä tukimuotona meillä on olemassa ja sitä selkeästi parantamalla me saamme sen selkeäksi vaihtoehdoksi.

Se, mikä tässä vastalauseessa on esityksenä, koskettaa lähinnä pykälämuutosta. Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään pykälämuutoksen. Tähän vastalauseeseen on yhtynyt allekirjoittajia kristillisdemokraattien lisäksi kokoomusryhmästä. Kummankin, sekä kristillisdemokraattisen että kokoomusryhmän yhtenä — jos ei panna arvojärjestykseen — selkeänä vaihtoehtona nykyisen hallituksen perhepoliittisille ratkaisuille on se, että perhepolitiikkaa tulee tehdä sillä tavalla, että se kohdentuu oikein ja on selkeästi viesti perheiden niin henkisen kuin taloudellisen hyvinvoinnin ja turvallisen lapsen kasvun puolesta.

Muuten teemme aivan turhaan erilaisia työryhmien raportteja, lausuntoja. Meillä on ollut muun muassa Lapset elämänkoulussa -kansalaisvaltuuskunta, jossa oli eri puolueet ja erilaisia kansalaisjärjestöjä mukana ja joka hyvin vahvasti otti kantaa siihen, että meillä on vanhemmuus hukassa. Meillä on etsittävä kotona tapahtuvaan hoitoon tukimuotoja. Näen, että se esimerkiksi tukee tätä vastalauseen sisältöä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä ja tarpeen, että vanhemmilla on erilaisia vaihtoehtoja lastensa hoidon järjestämisessä. Nyt kuitenkin jälleen olemme muistaneet sen, että valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Raimo Sailas esiintyi taannoin lasten päivähoidon mörkönä ihmetellessään, miten toisen vanhemman tai molempien vanhempien ollessa kotona lapsi viedään päivähoitoon. Onneksi tämä mörkö otettiin pikaisesti alas ja pantiin visusti piiloon. Tässä varmasti auttoivat lähestyvät kunnallisvaalit.

Samalla on paikallaan tukea kuitenkin sitä ajatusta, että kuntien päivähoito olisi hyvä järjestää niin, että se mahdollistaa myös osapäiväisen tai osaviikkoisen hoidon eikä aina velvoita suoraan koko kuukauden päivien käyttämiseen. Kuitenkin, puhemies, nyt ollaan mielestäni kyllä hallituksen ikään kuin isännän eli pääministerinkin kannanotoilla luomassa Suomeen sellaista idyllikuvaa, joka ei ole kestävän kehityksen mukainen. Tähän idylliinhän kuuluu, että suomalainen perhe asuu omakotitalossaan, siis melko hulppeassa ensinnäkin, järven rannalla, ja kuntakin on tiedossa: sehän on Nurmijärvi. Tällainen linjaus, johonka liittyy myös naisen asema vahvasti siellä keittiön suunnalla ja lasten ilona eli tämä vanha kunnon — saksalaisittain sanottuna — Kinder, Kirche und Küche -linja, ei kuitenkaan ole kestävä eikä mielestäni myöskään niiden nykyaikaisten vaatimusten mukainen, mitä yhteiskunta asettaa tasa-arvolle. Tämä kolme vuotta mieluummin kotona, mihin ed. Rauhala viittasi, on tietysti lapsen kannalta varmasti monesti erittäin perusteltua.

Mutta myöskin siihen, kun ed. Rauhala viittasi näihin psykiatrisiin tai psyykkisiin tai mielenterveysongelmiin, miten hän nyt sen totesi, on pakko kyllä kommentoida, että toki tiedämme paljon enemmän kielteisesti vaikuttavia tekijöitä lapsen psyykkisen tulevaisuuden ja mielenterveyden suhteen aikuisuuteen saakka kuin on tämä asia, miten on päivähoito järjestetty, onko siellä kunnan priorisoinnista, vinosta priorisoinnista, väärästä priorisoinnista, johtuen liian vähän resursseja. Usein, älkäämme unohtako sitä, perheellä, vanhemmilla, saattaa olla tykönään jo paljon erilaisia ongelmia, heistä ehkä itsestään riippumatta, jotka sitten projisoituvat lapseen ja lapsen ympäristöön ja kehitysmahdollisuuksiin, niitä nyt tässä tarkemmin kuvaamatta.

Lopuksi todella itse näen hyvänä, että on vaihtoehtoja, mutta kyllä hyvin hoidettu kunnan järjestämä päivähoito, tai kolmannenkin sektorin, ja myöskin erilaiset kielikylpymahdollisuudet taikka englanninkielinen — ehkä Itä-Suomessa Lappeenrannan suunnalla venäjänkielinen — päiväkoti ovat hyviä asioita, eikö vain?

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys on kannatettava ja pitkään odotettu. Esityksen mukaiset korotukset kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen paikkaavat laman jälkeisiä lapsiperheiden etuisuuksiin tehtyjä leikkauksia. Tämä esitys yhdessä muiden perhepoliittisten päätöksien kanssa on hyvä alku uudelle perhepoliittiselle suuntaukselle, jota Matti Vanhasen hallitus toteuttaa. Hallituksen esitys lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korotuksista on merkittävä suomalaisen yhteiskunnan kannalta ja erityisesti lapsiperheiden kannalta. Lukeudun itse siihen ikäluokkaan, jolle perheen perustaminen ja pienet lapset ovat arkipäivän asialistalla ykkössijalla. Väitän, että lapsen hoitojärjestelyistä päättäminen perheessä on yksi vaikeimmista päätöksistä. Ystäväpiirissäni on lukuisa joukko äitejä ja isiä, jotka kaikkein eniten toivovat yhteiskunnalta tämän suuntaisia päätöksiä. Lasten kotona hoitaminen tulee tehdä todelliseksi vaihtoehdoksi. Tämä esitys tukee sitä suuntaa.

Hallituksen esitystä voidaan tulkita monella tapaa. Valtiontalouden näkökulmasta korotukset ovat mittavia. Hieman vajaan 35 miljoonan euron menolisäystä valtion ensi vuoden talousarvioon ei voida millään mittakaavalla pitää heikkona. Esitykseen sisältyy myös vahva yhteiskunnallinen viesti. Tämän esityksen kautta halutaan viestittää, että kotihoitoon satsaaminen ei ole vain menoerä. Lukuisilla tutkimuksilla voidaan osoittaa, että kotihoidon tukemisen kautta yhteiskunta säästää, perheet ja ennen kaikkea lapset voittavat.

Lapsiperheiden kaikki ongelmat eivät yksistään tämän esityksen kautta ratkea. Perheet itse osaavat tehdä parhaan mahdollisen ratkaisun lasten hoidosta. Yhteiskunnan on mahdollistettava ja tarjottava päivähoidon ja kotihoidon lisäksi eri vaihtoehtoja. Tässä kohtaa on muistettava, että perhemalli ei ole enää ainoastaan perinteinen ydinperhemalli, äiti ja isä. Jotta arki sujuisi myös yksinhuoltajaperheissä, uusperheissä jne., lasten hoitoon on löydyttävä erilaisia vaihtoehtoja. Muun muassa avointa päiväkotitoimintaa, kerhoja, perhepäivähoitoa, osapäivähoitoa, kaikkia näitä tulisi löytyä tasapuolisesti jokaisen perheen tarpeeseen. Tavoiteltavaa olisi myös se, että mahdollisimman monella kunnalla olisi tahtoa ja mahdollisuus maksaa lasten kotihoitoon tarkoitettua kuntalisää. Tästä on hyvin myönteisiä kokemuksia useassa kunnassa.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheille on kovin tuttua se, että perheen kasvaessa myös menot kasvavat. Epävarmuus työelämässä, maksuun lankeavat opinto- ja asuntolainat sekä kohoavat ruokalaskut ovat kovin tuttuja lapsiperheille. Talousarvion käsittelyssä Stakes välitti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle vakavan viestin. Tuon viestin mukaan lapsiperheet ovat yksi suurimmista köyhyysriskin ryhmistä. Haavoittuvimpia ovat perheet, joissa on vauvaikäisiä lapsia, ja yksinhuoltajaperheet. Vuonna 2005 eräänlainen aikuisen henkilön minimiturva on noin 500 euroa kuukaudessa. Tälle tasolle yltävät täysi kansaneläke ja myös pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuki, molemmat ilman asumistukea. Kotihoidon tuki jää jatkossakin noin 200 euroon kuukaudessa, alle tämän tason. Mielestäni eduskunnan on ponnisteltava entistä voimakkaammin myös näiden perheiden puolesta, joiden toimeentulo on kaikkein alhaisimmalla tasolla.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lakiesitys kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korottamisesta on erittäin kannatettava. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että yksityisen hoidon tuen korotukseen on löydetty yksimielisyys hallituspuolueissa, vaikka sitä ei ollut kirjattu edes hallitusohjelmaan. Uskon lapsiperheiden kykyyn päättää itse siitä, mikä on heidän kulloiseenkin elämäntilanteeseensa ja arvostuksiinsa parhaiten sopiva tapa järjestää lastensa hoito. Esitys tuo eri vaihtoehtoja entistä tasa-arvoisemmiksi.

Minua on tässä lasten päivähoitokeskustelussa usein harmittanutkin se, että ulkoapäin helposti halutaan ohjata perheitä tietyn vaihtoehdon käyttäjiksi. Meillä olisi varaa uskoa perheiden omiin valintoihin ja antaa heille mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Useissa kunnissa maksetaan kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen huomattaviakin kuntalisiä. Nyt tukien perusosan korotusten myötä muutamassa kunnassa on suunniteltu kuntalisien leikkaamista kotihoidon tuen osalta 40 eurolla. Pidän tätä moraalisesti erittäin arveluttavana. Kuntatalouden kuntoon saattamiseksi ei pitäisi mennä pienituloisimpien lapsiperheiden kukkarolle heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Yksityisen hoidon tuen avulla perhe voi myös palkata lapsilleen yksin tai yhdessä toisen perheen kanssa työsopimussuhteisen hoitajan. Tällöin perhe joutuu kuitenkin ottamaan kohtuuttoman suuren riskin toimiessaan työnantajana. Hoitajan sairastuessa lastenhoidon järjestäminen on usein todella vaikeaa, ja tiedän tämän omasta kokemuksestani. Vanhemmilla ei ole oikeutta jäädä pois työstä, jos hoitaja sairastuu, toisin kuin silloin, jos lapsi sairastuu, ja perhe on työnantajana velvollinen kuitenkin maksamaan työntekijän palkan sairausloma-ajalta, yli viikon ajalta, itse omasta pussistaan.

Jos kunnissa halutaan todella tukea perheitä lastenhoidon omatoimisessa järjestämisessäkin, on olennaisen tärkeää, että myös lapsiperheiden tukipalvelut on järjestetty kuntoon. Ministeri Hyssälähän näistä puhuikin omassa puheenvuorossaan. Viime viikolla itse nostinkin kyselytunnilla esille lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuuteen liittyvät ongelmat ja toivon, että ne lupaukset, joita täälläkin salissa kuultiin, menevät eteenpäin ja tähän tilanteeseen tulee parannusta. Erityisesti jo esille tuomassani tilanteessa, että joko hoitaja tai kotona lastaan hoitava vanhempi sairastuu, perheelle ei useinkaan löydy mitään apua. Viime viikollakin sain asiasta muutaman soiton. Perheille tarjottiin kokopäivähoitopaikkaa päivähoidosta ajattelematta sitä, kuinka paljon edullisemmaksi tulisi järjestää muutamaksi päiväksi kotiin kotiapua.

Lapsiperheiden tukipalvelut ovat kuitenkin paljon muutakin kuin kotipalveluapua. Esimerkiksi meillä Helsingissä leikkipuistotoiminta on erittäin hyvää lapsiperheiden tukea, ja toivoisin, että näitä hyviä käytänteitä otettaisiin myös muissa kunnissa käyttöön. En sano, ettei meilläkin olisi opittavaa muista kunnista.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ministeri Hyssälä omassa vastauspuheenvuorossaan lupaili jatkoa tälle eri hoitomuotojen tasavertaistamislinjalle. Ministerin esille tuomat sisaruskorotusten nostot ovat erinomainen tapa parantaa jatkossa lastenhoidon tukia.

Koko kotihoitokeskustelussa minua häiritsee se painotus, että me yleensä puhumme vain äideistä, naisista, lastenhoitotyössä. Keskustelussa saatetaan tosin ajoittain sivulauseissa muistaa isien rooli. Tällä hetkellä valitettavan harva perhe meidän perheen tavoin on järjestänyt lastensa hoidon niin, että isä on kotona kotihoidon tuella. Tosiasia on se, että se ei ole monelle perheelle vaihtoehto. Olen usein sanonutkin, että minun sairaanhoitajan palkallani se ei olisi ollut vaihtoehto meidänkään perheessämme, mutta ollessani täällä kansanedustajana se on vaihtoehto. Sinä päivänä, kun meillä toteutuu naisten ja miesten samapalkkaisuus, isilläkin on parempi oikeus lapsiinsa.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen korotuksesta jatkaa pääministeri Matti Vanhasen hallituksen johdonmukaista perhepoliittista linjaa. Kotihoidon tuen 42 euron korotus on tuntuva parannus lapsiperheiden etuuksiin. Se helpottaa perheitä valitsemaan lapsen varhaiskehityksen kannalta hyväksi havaitun kotihoidon. On huomattavaa, että nyt keskustajohtoisen hallituksen toteuttama kotihoidon tuen korotus on suurempi kuin mitä esimerkiksi kokoomus uskalsi edes luvata ennen vaaleja kuuden kohdan ohjelmassaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä haastoi edustajat pohtimaan perheiden palveluiden tulevaisuutta. Lähtökohtana on oltava se, että vanhemmat ovat lastenhoidon parhaita asiantuntijoita. Siksi perheille on oltava eri elämäntilanteisiin sopivia vaihtoehtoja. Näitä vaihtoehtoja ovat yhtä hyvin kotihoito, yksityinen hoito kuin kunnalliset päivähoitopalvelut. Kunnallisen päivähoidon kehittämistarpeet liittyvät erityisesti osapäivähoitoon, tilapäishoitoon silloin, kun kotona lapsia hoitava vanhempi sairastuu tai kun pätkätöitä tekevä vanhempi saa yllättäen työkutsun lyhyellä varoitusajalla. Näihin päivähoidon haasteisiin toivon hallituksen jatkotyössään vastaavan.

Kari  Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa oli tarkoitus kommentoida debattivaiheessa ministeri Hyssälän vastauspuheenvuoron jälkeen, mutta kun silloin jäi vastauspuheenvuoro saamatta, niin sitten täältä puhujakorokkeelta muutama sana.

Ministeri Hyssälä korosti sitä, että on tapahtunut perhepolitiikassa uusi käänne ja nämä ratkaisut, kuten kotihoidon tuen 42 euron korotus ja sitten kaikkiaan noin 50 miljoonan euron satsaukset ensi vuonna lapsiperheille, merkitsevät hänen käsityksensä mukaan kovinkin radikaalia käännettä. Nämä ovat kaikki positiivisia asioita, mutta ministeri jätti kertomatta, että siellä mitalin toisella puolella ovat käytännössä kunnat, joiden käsissä ja joiden tarjoamien palveluiden varassa lapsiperheiden elämä on hyvin paljon. Itse asiassa taisi olla Yleisradion tekemä tutkimus, kysely kuntakentälle, joka kertoi, että 86 kuntaa taitaa olla tällä hetkellä tiedossa, jotka aikovat nostaa kunnallisveroprosenttia ensi vuodelle. Nämä ja mahdollisesti vielä sen päälle tulevat kunnallisveron korotukset ottavat lapsiperheiltä rahaa pois. Kotihoidon tukeen viitaten joissakin kunnissa, muun muassa Vantaalla, vielä jonkin aikaa sitten keskusteltiin hyvin voimakkaasti siitä, että tämän valtion maksaman kotihoidon tuen korottamisen vastapainoksi poistettaisiin kuntalisä tai pienennettäisiin kunnan maksamaa lisää. Näitä tällaisia keskusteluja voi olla myöskin muissa kunnissa.

Espoon osalta voin todeta, kun siellä valtuusto on ohjeellisina hyväksynyt kehykset, jotka koskevat myös ensi vuotta, pari esimerkkiä niistä, muun muassa sen, että oppilasmäärän mukaan laskettavia koulukohtaisia rahoituksia aiotaan leikata 20 prosenttia, jotta tässä päätetyssä kehyksessä pysyttäisiin. Lapsiperheiden osalta monet palvelut, muun muassa liikuntapalvelut, ovat hyvin keskeisiä. Espoonkin osalta liikuntapuolen budjettikehys merkitsee sitä, että esimerkiksi lasten tarvitsemia ulkojääkenttiä ei enää jäädytetä ensi talvena, tällaisia peruslähiliikuntapaikkoja, niin että ei se nyt ihan totuus ole perhepolitiikan ja lapsipolitiikan kokonaiskäänteistä se, että tällaiset sinällään myönteiset uudistukset ovat nyt käsittelyssä ja mietintö tämän osalta tehty. Kyllä kunnissa ollaan vaikeuksissa, ja se näkyy monella muullakin tavalla.

Sitten siitä, mihin ed. Rauhala viittasi: On aivan selvää ja varmaan aivan faktatutkimusta siitä, että esimerkiksi infektiotautien osalta pienten lasten kotona hoitaminen on turvallisempaa. Lapset eivät altistu liikkuville pöpöille, viruksille ja bakteereille, eivätkä sairastele niin paljon kuin lapset, jotka joutuvat alttiiksi esimerkiksi päivähoidossa tai lapsiryhmissä muutoin. Se on ilman muuta totta, mutta pitäisin kyllä aika rohkeana sitä, että viitattaisiin muun muassa siihen, että ne lapset, jotka ovat kunnallisessa päivähoidossa, riippumatta siitä, minkä ikäisiä ovat, olisivat sitten jatkossa mielenterveysongelmaisia keskimäärin enemmän kuin muut. Se on erittäin kova väite, ja sen erittäin varmasti ottavat aika raskaasti ne, jotka vastaavat kunnallisesta päivähoidosta ja ovat sen työntekijöitä, jos se heidän päälleen luodaan. Ainakin, jos tällaisia väitteitä on ja vedotaan tutkimuksiin, olisi syytä sitten aika tarkkaan sanoa, mikä tutkimus on kysymyksessä, jossa pystytään osoittamaan, että kunnallisessa päivähoidossa olevat lapset omaavat jotenkin suuremman riskin mielenterveysongelmiin jatkossa kuin jossain muussa hoitomuodossa olevat. Nämä ovat aika vakavia kysymyksiä.

Perhepolitiikkaan liittyy tällä hetkellä myöskin edelleen tämä tilanne, joka alkoholiveronkevennyksen vuoksi on maahan syntynyt. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmähän vastusti erityisesti väkevän alkoholin niin voimakasta veronalennusta kuin se hallituksen esityksessä oli. Espoosta pari esimerkkiä: Tästä nyt on jonkin aikaa, kun Espoossa kerrottiin, että ensimmäisen puolen vuoden aikana Espoon Alkoissa, alkoholimyymälöissä, väkevän alkoholin myynti oli kasvanut 20 prosenttia. Samaan aikaan lasten huostaanotot Espoossa olivat kasvaneet noin 10 prosenttia. Kyllä nyt tietysti pistää kysymään, onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa. Nyt ihan viime aikoina on ehkä saatu vähän rauhoittavampiakin kehityskulkutietoja, mutta kyllä tämäkin lapsi- ja perhepolitiikan osalta on aika keskeinen asia.

Elikkä en nyt sanoisi, että tällä sinällään positiivisella muutoksella ja niillä muilla muutoksilla, joita ensi vuoden osalta hallitus on tekemässä, nyt mitään perhepolitiikan radikaalia käännettä olla tekemässä, mutta myönteisiä, pieniä askeleita ne silti ovat. Mutta on muistettava, että kunnilla täytyy olla riittävästi resursseja, jotta kunnat pystyvät myöskin perheitä ja lapsiperheitä koskevia palveluja kunnolla tuottamaan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että hallitus on tällä rintamalla saanut aikaan, ja siitä on kiitos annettava, kun se kiitoksen ansaitsee. On tärkeätä, että kotihoidon tuki edes tämän verran korottuu.

Sen sijaan on aivan selvää, ettei vielä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla eikä monissa muissakaan kaupungeissa tämänvertainen korotus riitä juuri niissä tilanteissa, joita ed. Peltokorpikin kuvaili, vaan tämän lisäksi jatkossakin yhä tarvitaan aktiivista työtä kunnanvaltuustotasolla siinä, että paikalliset kuntalisät vielä tulevat tämän päälle. Todellakin on toivottavaa, ettei sen kaltainen kehitys pääse nyt valloilleen, että kunnat kuittaavat tämän pois, koska silloin tämä koko uudistus on plus miinus nolla ja lapsiperheet eivät ole niissä tapauksissa hyötyneet lainkaan.

Muutama havainto sekä tästä kotihoidon tuesta ja koko tästä päivähoitologiikasta että sitten siitä, kun ministeri Hyssälä todellakin väitti, että lapsipolitiikka on käännekohdassa, muutama samaan teemaan liittyvä havainto kuin ed. Uotilalla äsken.

Nimittäin tässäkin keskustelussa on jossain määrin pilkottanut sama kuin ennen viime eduskuntavaaleja. Muun muassa ed. Sirkka-Liisa Anttila, joka nyt ei ole salissa, antoi ymmärtää keskustan taholta, että on syytä jossain määrin vastakkain asettaa päivähoito ja kotihoito. Myös kristillisdemokraattien osalta, joskus myös kokoomuksesta, kuulee näitä puheenvuoroja. Haluaisin kerrata sen logiikan, joka vihreillä tässä on ollut. Itse aikoinaan olin nykyisen ministerin Tarja Filatovin kanssa hyvin keskeisesti ratkaisemassa hallitusneuvotteluissa vuonna 95, kun kaikkien todellakin dramaattisten ja varmasti monella tapaa kohtuuttomienkin leikkausten keskellä pystyimme kuitenkin takaamaan sen, että päivähoitolaki tuli koskemaan kaikkia lapsia. Se meidän logiikkamme oli silloin ja on yhä se, että kuitenkin lapsiperheiden kannalta se viimeinen ankkuri, että voidaan luottaa siihen, että päättäjät ovat pakotettuja hakemaan myös muita vaihtoehtoja, ja että perheet voivat aina viime kädessä luottaa siihen, että silloin jos vanhemmat opiskelevat tai menevät töihin, lapselle löytyy turvallinen hoitopaikka, on päivähoitolaki. Silloin, jos oikeasti on kotihoidon tuen puolesta, niin kuin uskon, että täällä salissa tänään olevat ihmiset ovat, ei ole taktisesti mitään järkeä olla päivähoitolakia vastaan.

Vain päivähoitolakia tukemalla voidaan varmistaa se, että kunnan päättäjien ja valtion päättäjien kannattaa hakea myös vaihtoehtoisia, kevyempiä, myös veronmaksajille edullisempia ratkaisuja, jotka tulevat vastaan perheiden erilaisia tarpeita paremmin. Sinä päivänä, kun päivähoitolaki puretaan, alkavat muutkin tarjoukset varmasti heiketä. Vastakkainasettelu vanhenevan väestön, eläkeläisten, palveluiden ja lapsiperheiden välillä on niin kiistaton, vaikka meistä kukaan ei sitä halua, että arjen valinnoissa se on läsnä jokaisessa budjettineuvottelussa jokaisessa kunnassa ja kaupungissa, ja jos ei päivähoitolakia ole, niin emme voi edetä tällä tavalla kuin nyt hallituskin on hienosti edennyt kotihoidon tuen suhteen.

Sitten muutama sana kotihoidosta ja lainsäädännöstä. Pidän todellakin sitä varteenotettavana ja erittäin suositettavana vaihtoehtona sekä isille että äideille. Myös soisi, että yhä useammin olisi mahdollista yli lakisääteisen sapattivapaan myös se vaihtoehto, että joku isovanhemmista jää hoitamaan suvun lapsia. Ylipäätänsä tämä ylisukupolvinen suvun tarinan ja traditioiden siirtäminen sitä kautta, että isovanhemmat osallistuvat, silloin kun ovat terveitä, lastenhoitoon, on suositeltavaa. Mutta silloin jos pitkäksi aikaa, usein äiti, joskus isä, jää kotiin lasta hoitamaan, näin juristina koen tarvetta varoittaa muutamasta asiasta, jotka ovat meidän lainsäätäjien syytä. Olemme rakentaneet sinne ansoja ja tuloloukkuja. On hienoa, että viimeinkin hallituksen ansiosta kotona lastaan hoitavalle alkaa kertyä edes pientä kansaneläkettä, mutta se eläkekertymä ei ole alkuunkaan sama kuin silloin, jos ihminen olisi töissä. Suomalaiset naiset ovat tänä päivänä itse asiassa paremmin koulutettuja kuin miehet. Varsinkin pienten lasten äidit ovat paremmin koulutettuja kuin ikäisensä miehet. On selvää, että jos on useita vuosia pois työelämästä, niin tosiasiallinen taloudellinen menetys menetettynä eläkekertymänä on valtava. Toivoisinkin, että Suomeen saataisiin samanlainen lainsäädäntö kuin Saksassa, että ainakin sitten jos myöhemmin avioerotilanne tulee, niin näiltä vuosilta, kun toinen on ollut kotona hoitamassa, eläkekertymät jaetaan tasan.

On myös Suomeen rantautunut varsinkin Amerikasta jo tuttu tapa, että osa menestyvistä miehistä, joskus muistakin — ja tämä löytyy ihan tilastoista — vaihtaa sitten myöhemmillä päivillä, kun yksi vaimo on jo lapset kasvattanut, uudempaan. Se on aivan vapaata moraalisesti — minulla ei ole siihen mitään sanottavaa — mutta tästä kuviosta, jos toinen on silloin ollut kotona hoitamassa lapsia, jää usein taloudellisesti hankalaan tilanteeseen se ensimmäinen vaimo, jonka palveluksia on käytetty kotona vuosikaudet. Sen takia suosittelisin sitä, mistä ei tiedetä kovin paljon: Suomen lainsäädäntö mahdollistaa aviopuolisoiden keskinäisen sopimuksen avioeron varalta. Sitä ei ole muotoon sidottu. Se sitoo aviopuolisoita, ei ulkopuolisia velkojia. Olisikin tärkeätä markkinoida aviopuolisoille silloin, jos toinen jää kotihoidon tuelle pitkäksi aikaa, sitä, että he tekisivät sopimuksen avioeron varalta ja siinä sopisivat sitten tulevan elatuksen. On nimittäin myös niin, että tämä ensimmäinen vaimo pääsääntöisesti, ellei toisin ole sovittu, jää ilman leskeneläkettä, ja siinä taas on kerran ansa, joka saattaa koitua pitkään varsinaisen työelämän ulkopuolella olleelle. Ei sillä, etteikö kotona lasten tai vanhusten hoitaminen työtä olisi, mutta se ei ole sitä työelämää, josta kertyisi samalla lailla eläkkeitä.

Aivan lopuksi, herra puhemies, vaan tästä todellisuudesta, onko lapsiperheiden ja nuorten naisten asema todella muuttunut. Tämän hetken tietojen mukaan akateemisesti koulutetuista naisista uhkaa neljännes jäädä lapsettomiksi koko elämänsä ajaksi, kaikista naisista noin viidennes. Tämä on todella korutonta kertomaa siitä, mitkä ovat arkipäivän mahdollisuudet perustaa perhe, luottaa siihen, että uskaltaa sitoutua toiseen aikuiseen ihmiseen ja uskaltaa sitten vielä tehdä lapsia. Pätkätöiden aikana, kun samaan aikaan sitten juuri pienten lasten isät tai heidän iässään olevat isät tekevät Suomen pisintä työpäivää, todellisuus näyttää johtavan siihen, että entistä harvemmat — ja erityisesti tämä koskee todella koulutettuja naisia, joita pätkätyömarkkinoilla käytetään — perustavat perheen. Kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että kysymys ei ole vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Toki siellä joukossa sitäkin on, ja se on täysin sallittua, eikä siihen ole nokan koputtamista, mutta neljännes akateemisesti koulutetuista naisista on niin suuri joukko, että en usko, että se on vapaaehtoinen joukko.

Aivan viimeiseksi, herra puhemies, käydystä tautikeskustelusta. Itsekin varoisin kyllä näiden mielenterveystilastojen tuomista, koska päivähoidossa on myös hyvin paljon sellaisia lapsia, jotka ovat siellä sosiaalisista syistä: kaikki katsovat, että kotona on niin järkyttävä tilanne, että päivähoito on paras mahdollinen vaihtoehto. Nämä lapset tietysti vaikuttavat tähän tilastoon ja vertailuun aivan merkittävällä tavalla, ja silloin on todella vastuutonta leimata, että päivähoito tuottaisi jotenkin eri tavalla mieleltään järkkyneitä lapsia.

Sen sijaan alle kolmivuotiaitten lasten korvatulehdusten osalta on mielestäni rehellistä ja oikein puhua, että jos lapsella on lääketieteellinen taipumus, kapeat korvaputket, korvatulehdusten toistumiseen, niin silloin on kyllä oikein, ja tiedän, että jotkut lääkärit ovat kirjoittaneetkin lääkärintodistuksia, että semmoisen lapsen pitää päästä riittävän pieneen ryhmään. Silloin vastaus voi olla paitsi kotihoito myös perhepäivähoito.

Perhepäivähoidon toivoisin itse asiassa nousevan uuteen kukoistukseen ylipäätänsä. Jos aloitettaisiin vaikka siitä, mitä KTV on jo pitkään vaatinut, että hyvin pienipalkkaiset perhepäivähoitajat saisivat edes verovähennyksen siitä, kun he ostavat lapsille leluja sinne kotiin. On kansallinen häpeä, että nämä kaikista vähiten palkatut lastenhoitoalalla työskentelevät ihmiset joutuvat vielä niistä pienistä palkoistaan ostamaan hoitamilleen lapsille itse lelut, koska joku jossain on keksinyt, että on väärin, jos niillä leluilla vahingossa leikkisi hoitajan omakin lapsi. Suurin osa näistä hoitajista on jo ikääntyneitä. He ovat alalle jääneitä ihmisiä, joiden omat lapset ovat ajat sitten jo olleet muualla maailmassa, ja yhä heitä vainotaan näistä hiekkalaatikkoleluista niin, että niitä ei saa vähentää veroista. Se on meidän yhteinen häpeämme, ja sen voisimme kyllä tässä samassa yhteydessä nopeasti muuttaa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on mielestäni selkeä osoitus siitä, että nykyhallitus toteuttaa hallitusohjelmassa sovittua perhepoliittista linjaa. Tänä vuonna korotettiin lapsilisiä ja ensi vuonna kotihoidon tukea. Kun nyt katsotaan tämän lain perusteluista, niin tämän kustannusvaikutus on liki 35 miljoonaa euroa, joka on aika suuri summa rahaa. Ennen kaikkea tämä lakiesitys ja hallituksen linja myöskin korostavat sitä, että kotona tehtävää hoitotyötä arvostetaan.

Mielestäni ed. Brax käytti täällä erinomaisen hyvän puheenvuoron pohtiessaan sekä kotihoidon tukea että ennen kaikkea ohjattua perhepäivähoitoa ja myöskin julkista, kunnallista, päivähoitoa. Kaikkia näitä tarvitaan. Keskustan linja on hyvin selkeä tässä: me katsomme, että näiden kaikkien tulee olla tasavertaisia. Nämä ovat niin paljon elämäntilanteesta, perhetilanteesta riippuvia kysymyksiä, että näitä tarvitaan.

Mutta kyllähän se on selvä, että koti on joka tapauksessa varmasti jokaiselle lapselle se tärkein paikka, ja jos sinne pystytään antamaan tukea, semmoisille perheille, jotka voivat ja haluavat ja pystyvät lapsensa hoitamaan, niin se on varmasti hyvä asia.

Täällä ed. Tiusanen käytti puheenvuoron, joka innoitti allekirjoittaneenkin tänne puhujakorokkeelle. Siinä kaikui kyllä hyvin tämmöinen asenteellisuus ennen kaikkea kotona tehtävää hoitotyötä kohtaan, siis vastenmielisyys siitä, että täällä joudutaan nyt tämäntapaista lakiesitystä käsittelemään. Kyllä mielestäni meidän pitäisi olla sen verran suvaitsevaisia ja nähdä, että kaikki nämä hoitomuodot ovat tärkeitä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Palaan myöskin tähän kunnalliseen päivähoitoon. Ei varmaan jokaisessa Suomen kunnassa se riittävän hyvin toimi, mutta on paljon kuntia, joissa se toimii erinomaisella tavalla: lapset pääsevät hyvään hoitoon ja ovat tyytyväisiä tähän hoitoon, eikä ole paljon moitteelle sijaa. Mutta on aivan selvää, että kun monella tavalla kunnissa asioita hoidetaan ja on monenlaisia ihmisiä hoitamassa, niin — jokainen me sen tiedämme — tulee myöskin puutteita, joita on välttämätön korjata. Mielestäni ed. Brax toi erittäin hyvin tähän koko ongelmatiikkaan liittyviä kysymyksiä esille.

Täällä on tullut myöskin esille kuntalisäkysymys. Niitä eräissä kunnissa toteutetaan, toisissa suunnitellaan niiden toteuttamista, ja myöskin on sitä, että tarvittaisiin kunnallisia avoimia päiväkerhoja, päiväkoteja niille äideille, joilla on lapset kotona ja jotka haluaisivat muutaman tunnin päivässä olla sellaisessa. Näitäkin on eräissä kunnissa toteutettu, ja ne toimivat mielestäni erittäin hyvin, mitä allekirjoittaneelle on kerrottu, kun ei omakohtaista kokemusta niin läheltä ole. Tosin isoisänä voin kyllä hyvin kannattaa näitä kaikkia vaihtoehtoja, kun katselen, miten tyttäreni perheessä pieniä tänä päivänä hoidetaan.

Arvoisa puhemies! Sitten ed. Tiusanen väheksyi myöskin omakotiasumista; se liittyy nyt tähän kotihoidon tukeen. En ymmärrä, minkä takia ed. Tiusanen siinäkin näki niin kuin jonkun mörön, että joku ihminen asuu omakotitalossa ja on siellä viihtyisä koti. Se ei tunnu ed. Tiusaselle jotenkin sopivan. Täytyi kai löytää jotain hallitukselle arvosteltavaa.

Mielenkiintoista on sitten, kun lukee tämän valiokunnan mietinnön, että tähän liittyy vastalause, joka on kristillisdemokraattien ja kokoomuksen edustajien allekirjoittama, ja totta kai: lisää rahaa. Tämä esitys tarkoittaa sitä, että tämä 35 miljoonaa euroa ei suinkaan riittäisi. En tiedä, mistä he aikovat nämä rahat sitten ottaa, keneltä ne otetaan pois, jos tätä näin paljon nostetaan kuin he esittävät. Toisaalta ymmärrän, että kun vasemmistoliitto ja vihreät eivät ole vastalausetta eivätkä perussuomalaiset esittäneet, he ovat valmiita myöskin hyväksymään tämän hallituksen esityksen ja pitävät sitä positiivisena. En tiedä sitten, mitä mieltä on ed. Tiusanen, kun hänellä oli niin erilainen näkemys.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälä kyllä virheellisesti linkitti puheenvuoroni tähän hallituksen esitykseen laeiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain jne. kehittämiseksi. Jos puhun hallituksen ikään kuin virallisesta linjasta ja sanon, että pääministeri on linjannut viime aikoina nimenomaan sen tyyppistä asumismuotoa, että se on omakotitalo, mieluummin suuri ja järven rannalla, ja sanon kunnankin, joka on Nurmijärvi, niin se ei liity siis tähän itse problematiikkaan tietenkään, mutta se liittyy siihen isoon linjaan, mitä on puhuttu, samoin kuin siihen, että äitien pitäisi, naisten yleensä, pysyä kotona. Sanoin puheenvuorossani, että kolmeen vuoteen saakka se on perusteltua, mutta sen jälkeen ei.

Ei tämä ollut, anteeksi vaan, ed. Vihriälä, vastalause tälle hallituksen esitykselle, vaan se oli yleispuheenvuoro siitä linjauksesta, minkä sanoin. Sanoin, että asuminen näin on kestävän kehityksen vastaista.

Minna  Lintonen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mitä pidempään tein työtä kasvattajana, sitä varovaisemmaksi tulin sanomaan totuuksia siitä, miksi pikku Jaskalla menee huonosti ja miten olisi pitänyt aikaisemmin toimia ja kenen on syy, jos Jaskalla tulee mielenterveysongelmia.

Totuus löytyy nyt tänään käsittelyssä olevasta sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä hallituksen esityksestä laeiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain sekä elatusturvalain muuttamisesta. Totuus löytyy mietinnön vastalauseesta, jonka ovat allekirjoittaneet kolme kokoomuslaista, edustajat Sirpa Asko-Seljavaara, Eero Akaan-Penttilä ja Raija Vahasalo, ja yksi kristillinen, ed. Leena Rauhala. He toteavat vastalauseessaan näin: "Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen" — huomatkaa: heikkotasoiseen — "päiväkotihoitoon."

Ihmettelen, mistä tällainen lause on löytänyt tiensä tänne vastalauseeseen. Minun mielestäni on erittäin varomatonta lähteä kirjoittamaan tällaisia lauseita, joissa aliarvioidaan kunnallisia työntekijöitä, jotka toimivat päiväkodeissa. Tällä esityksellähän yritetään saada lasten ja perheiden palveluja monimuotoisemmiksi eikä niin, että me rupeamme syyllistämään meidän naisvaltaisia alojamme ongelmista.

Sain tänään myös erään tutkimuksen käsiini, joka on Lastensuojelun Keskusliitosta. Siihen on vastannut 1 021 suomalaista, ja kyselyssä selvitettiin kuntalaisten käsityksiä lapsille ja perheille suunnatuista hyvinvointipalveluista. Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus. Täällä sanotaan: "Alle kouluikäisten lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannatus on vankka, sillä peräti 73 prosenttia suomalaisista puoltaa kunnan järjestämää hyvää päivähoitoa." Siis hyvää päivähoitoa, jota juuri tässä vastalauseessa niin voimakkaasti kritisoitiin. Ja huomatkaa: miehet pitävät lasten päivähoitoa tärkeämpänä kunnallisena palveluna kuin naiset. Sekin oli yllättävää, kun katsoo, että täällä oli vastalauseen allekirjoittajana ed. Eero Akaan-Penttilä.

Mielestäni suurin ongelmamme tässä eurojen lisäksi on, miten edistäisimme sellaisia olosuhteita ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä, joilla tuettaisiin vastuullista vanhemmuutta, turvallista kasvuympäristöä ja kasvua tasapainoiseen aikuisuuteen. Meillä kilpailukyky ja eturivissä pysyminen ovat keskeisiä arvoja. Sanat teknologia, innovaatiot, osaamistason nostaminen ja kilpailukyky toistuvat meidän ohjelmissamme usein. Miten saamme yhdet ja samat lapset muokattua tulevaisuudessa sekä vastuullisiksi vanhemmiksi että kilpailukyvyn takaaviksi teknologiaosaajiksi? Pitääkö lastemme, olivat he sitten päivähoidossa tai kotihoidossa, ensisijaisesti oppia, että heidän on kyettävä joka tilanteessa olemaan eturivissä? Ohjaammeko ja kasvatammeko lapsistamme tavoitteillamme vain rikkaita menestyjiä — se on vain hyvä asia — voittajia, kuuluisia maailmaan, jossa tyhmyys ja erilaisuus on häpeällistä? Kuitenkaan yksikään lapsi ei saisi jäädä meiltä huomaamatta. Tämä tarkoittaa myös huolenpitoa erityistä tukea tarvitsevista, siis myös siitä ikäluokan neljänneksestä, jolle elämä joskus tuottaa vaikeuksia.

Koska yhteiskuntamme tila heijastelee lastemme hyvinvointia, on myös yhteiskunnan vastattava huutoon ja korjattava suuntaa, jos lapsillamme ilmenee ongelmia. Ongelmat ovat yhteisiä. Perheille vaikeina aikoina on yhteiskunnan tärkeää tarjota palvelujaan tukemalla vanhempien kasvatustyötä, ja tämän päivän tämä esitys on juuri sitä.

Lastenkasvatuksessakaan kauniit aatteet eivät yksin riitä. Hyvän elämän ja ekologisesti kestävän kehityksen ehtoja on vakaa talouskasvu, josta hallituksemme on pystyttävä huolehtimaan. Siitä huolimatta uskaltaisin ehdottaa, kun kunnat laskevat vuosikatteensa pelkkinä euroina, että tulevaisuudessa olisi hyvä mitata myös entistä enemmän elämänlaatua ja erityisesti lasten hyvinvointia kuntien keskinäisen paremmuuden mittarina.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt tulossa eduskunnan päätettäväksi yksi tärkeimmistä perhepolitiikan parannuksista moneen vuoteen. Lasten kotihoidon tuen korotus on erittäin tarpeellinen, jotta lasten kotona hoitaminen olisi aidosti perheiden talouden kannalta kestävä vaihtoehto suhteessa muihin lasten päivähoidon muotoihin. Kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen korotuksin jatketaan panostamista lasten ja perheiden hyvinvointiin. Pyrkimyksenä on parantaa lapsiperheiden taloudellista asemaa ja helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista.

Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki nousevat ensi vuonna useiden vuosien tauon jälkeen. Suunta on oikea. Kotihoidon tuki nousee perheen yhtä alle kolmivuotiasta lasta kohden 42 eurolla ja yksityisen hoidon tuki noin 20 eurolla kuukaudessa. Tavoitteena on, että pienten lasten vanhemmilla on todellisia vaihtoehtoja valita kullekin perheelle sopiva lastenhoitomuoto. Perheet tuskin haluavat valmiita pakettiratkaisuja lastensa hoidon järjestämisessä vaan todellisia vaihtoehtoja, joiden välillä voidaan tehdä aitoja valintoja.

Toivottavaa olisi, että kaikista pienimpiä lapsia voitaisiin hoitaa kotona. Tutkimukset osoittavat, että alle kolmevuotista lasta on hyvä hoitaa toisen omista vanhemmista lapsen varhaisen kiintymyssuhteen muodostumisen ja kehittymisen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Keskusta on pitkään ja määrätietoisesti ajanut kotihoidon tuen korotusta vuoden 95 leikkausten jälkeen. Hallitusvastuussa tulosta on nyt syntynyt. Vuosi sitten budjettineuvotteluissa hallitusohjelman mukaisesti nostettiin ensin lapsilisiä. Lapsiperheille on ensi vuonna luvassa kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korotuksien ohella lisää kaivattua helpotusta toimeentuloon, sillä myös pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja korotetaan tulevan vuoden budjetissa.

Myös kunnissa voidaan tehdä paljon kotihoidon tuen eteen. Kunnat voivat halutessaan tukea lapsiperheiden arkea kotihoidon tuen kuntalisällä. Juuri kuntalisän suuruus tai sen puute saattaa ratkaista perheen mahdollisuuden hoitaa lasta halutessaan kotona. Kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki on nähtävä todellisina lastenhoidon vaihtoehtoina. Paitsi että ne lisäävät perheiden vaihtoehtoja ja omaa aktiivisuutta lastensa hoitomuodon valinnassa, voidaan myös näiden vaihtoehtoisten lastenhoitomuotojen avulla säästää euroja, kun säästytään muutaman kalliin päiväkodin rakentamiselta erityisesti lapsiperheiden muuttoaallon kohteena olevissa Uudenmaan kasvukunnissa.

Arvoisa puhemies! Panin merkille, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön oli jätetty myös yhden kristillisdemokraatin ja kolmen kokoomusedustajan vastalause. Varsinkaan kokoomusedustajien vastalause tässä kohtaa ei tunnu kovin johdonmukaiselta, kun kokoomus on itse ollut aikanaan leikkaamassa kotihoidon tukea vuonna 95. Kokoomus oli toisena päähallituspuolueena siitä lähtienkin, mutta se ei kaikkina näinä vuosina saanut aikaan minkäänlaista korotusta kotihoidon tukeen. Nyt kun Matti Vanhasen hallitus kaivatun ja aika tuntuvankin korotuksen tekee, niin kokoomus valittaa täällä, että liian vähän korotettu. Johdonmukaisuus ja linjakkuus on tällaisesta poliittisesta populismista valitettavasti kaukana. Tällaisen toiminnan selittää mielestäni ainoastaan kunnallisvaalien läheisyys, mutta ei sekään mielestäni ihan tällaiseen populismiin oikeuta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Perhepoliittisesti kotihoidon tuen korotus on aivan oikea ratkaisu. Se lisää vanhempien valinnan mahdollisuutta siinä, vievätkö he lapsensa päivähoitoon, joko perhepäivähoitoon tai sitten päiväkotiin tai kolmiperhehoitoon tai mitä nyt erilaisia mahdollisuuksia kunnassa onkaan, vai hoitavatko lapsiaan itse vai tuleeko kotiin vieras hoitaja. Mielestäni on erittäin hyvä, että näitä erilaisia valinnan mahdollisuuksia on.

Tässä yhteydessä on varmaan syytä mainita, että kun vuonna 96, kotihoidon tukea leikattiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, niin sen jälkeen tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että tämä 700 miljoonan markan oletettu säästö muuttuikin kustannuksiksi ja se maksoi noin miljardi markkaa. Eli monet vanhemmat joutuivat, koska leikkaus oli niin suuri, lopettamaan hoitovapaansa ja siirtymään töihin tai sitten siirtyivät työttömyyspäivärahalle, joka on kalliimpi yhteiskunnalle kuin kotihoidon tuki, tai jos menivät töihin, siirsivät lapsensa päivähoitoon, joka on myös kalliimpi yhteiskunnalle kuin kotihoidon tuki. Siinä mielessä minusta oli todella hyvä, että tämä laskelma siitä tehtiin. Pitäisi muistakin niin sanotuista säästöistä tehdä jälkikäteen näitä laskelmia, että pystytään toteamaan, olivatko säästöt todellisia vai eivät. Tästä silloisesta säästöstähän tiedettiin jo etukäteen, että se tulee maksamaan aika paljon, koska työttömyyspäiväraha kuitenkin oli kalliimpi yhteiskunnalle.

Olennaista nyt tässä kuitenkin on se, että nyt kotihoidon tukea ollaan nostamassa ja se antaa lisää valinnan mahdollisuuksia. Toisin kuin toveri Tiusanen puolueestani en näe ollenkaan sitä tällaisena naisten laittamisena hellan ja nyrkin väliin. Tiedän nimittäin, että on myös fiksuja miehiä, jotka jäävät hoitamaan lapsiaan kotiin. Monesti perheelle esimerkiksi se, kun lapsi pitäisi jo yhdeksän kuukauden ikäisenä viedä päivähoitoon, kun äitiysloma loppuu, on minusta ihan kohtuuton tilanne ja perheellä pitää olla ehdottomasti mahdollisuus valita myös kotihoidon tuki -ratkaisu. Itsekin olen sitä aikanaan käyttänyt.

Mutta vastalause, joka lakiesityksessä on, oli aivan karmeaa luettavaa. Minä en tiedä, mitä tässä oikein on ajateltu, kun tätä on kirjoitettu. Tässä on ensinnäkin todettu, että yli 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Tässä olisi tietysti hyvä kysyä, kuinka iso kotihoidon tuen pitäisi olla, että tämä olisi taloudellisesti mahdollista. Tuskinpa vielä silläkään esityksellä, minkä vastalauseen kirjoittajat ovat laittaneet, nämä 40 prosenttia pystyvät jäämään hoitamaan lapsiaan kotiin. Tämä on semmoinen idylli, joka ikävä kyllä ei todellisuudessa pidä paikkaansa ja on siinä mielessä aika mielenkiintoinen, että esimerkiksi asumiskustannukset ovat Pääkaupunkiseudulla niin kalliit, että harva perhe pystyy yhden palkansaajan tuloilla hoitelemaan asiaa, varsinkaan, jos perheessä on useampia lapsia ja on kysymys omistusasunnosta.

Sitten tämä toinen kohta, jossa viitattiin lasten mielenterveyden häiriöihin: Minusta tämä lause on niin törkeä, että kyllä odotan, että vastalauseen kirjoittajat täällä myöskin tulevat vastaamaan, mistä tällainen tieto on peräisin. Tämä väite, mielleyhtymä siitä, että päivähoito nimenomaan aiheuttaisi mielenterveysongelmia, on kyllä ihan kummallinen.

On totta, että päivähoitoryhmät ovat kasvaneet viime vuosina ja siellä on olemassa erityistä hoitoa vaativia lapsia. Sen vuoksi kunnilla pitäisi ollakin riittävästi rahaa, että ne pystyisivät tämän homman hoitamaan paremmin. Kun täällä ministeri Hyssälä aikaisemmin sanoi, että nyt kunnissa on lähdössä parempi aika liikkeelle, että kunnat pystyisivät nyt paremmin näitä päivähoitoasioita hoitamaan, niin ikävä kyllä en ole vielä sellaista kuntaa nähnyt, joka olisi ilmoittanut, että nyt on niin hyvä aika, että nyt laitetaan päivähoitoa parempaan kuntoon. Ainakaan Kainuussa ei näin voida tehdä, päinvastoin. Toivoisin ihan samalla tavalla kuin ministeri, että tulisi oikeasti semmoinen aika. Nyt kun pääministeri Vanhanen pyysi, että lapsia tehtäisiin lisää, niin Kajaanissa on nyt syntynyt elokuun loppuun mennessä enemmän lapsia kuin viime vuonna yhteensä. Eli näyttää siltä, että pääministerin toivetta on toteutettu, mutta maakunnan lehdessä oli kissan kokoisin kirjaimin, että mitenkähän tästä ongelmasta nyt sitten oikein selvitään, kun tarvitaan päivähoitopaikkoja lisää. Tämä asenneilmapiiri kyllä nyt ei oikein minun mielestäni ole hyvä, jos lapset nähdään vain kustannuserinä eikä iloita siitä ihanasta asiasta, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan ja lapsia syntyy lisää.

Mielenkiintoinen oli tämän päivän Helsingin Sanomien artikkeli, jossa oli tutkittu vaalikoneeseen vastanneiden Vantaan kunnallisvaaliehdokkaiden mielipiteitä kotihoidon tuen kuntalisästä. Tämähän sopii kuin nappi silmään tämän päivän keskusteluun. Se ei ole yllätys tietenkään, että sosialidemokraattisista ehdokkaista jopa 36 prosenttia haluaa pienentää kuntalisää, mutta yllätys minusta oli se, että keskustastakin 2 prosenttia, vantaalaisista ehdokkaista, haluaa pienentää kotihoidon kuntalisää, kokoomuksen ehdokkaista 1 prosentti ja vihreidenkin ehdokkaista 1 prosentti. Sen sijaan vasemmistoliiton ehdokkaista yksikään ei ollut halunnut pienentää. Sen sijaan vasemmistoliiton ehdokkaista 24 prosenttia oli sitä mieltä, että voidaan lisätä, kun taas kokoomuksen ehdokkaista vain 21 prosenttia oli sitä mieltä. Eli kun kokoomus on täällä nyt tehnyt ehdotuksen, vastalauseen, jossa se ehdottaa vielä korkeampaa kotihoidon tukea lakisääteisesti, niin näissä ehdokasvastauksissa ei näin ole toimittu, mikä tietysti antaa tietyn ristiriitaisen kuvan siitä, mitä todellisuudessa esimerkiksi kokoomuksen ehdokkaat ajattelevat ja valtuutetut ovat vuosien varrella tehneet.

Odotan yhä edelleen sitä kokoomuksen varjobudjettia, jossa se pistää nämä kaikki menonsa, joita se on listannut tämän syksyn aikana, kiltisti vain riviin ja kertoo sitten, millä keinoilla se rahoittaa myöskin ne suuret veronalennukset, joita se myöskin esittää. Täällähän kokoomuksen varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa onkin paikalla, ja hän varmaan — puoluevaltuuston puheenjohtaja, anteeksi — kertookin, milloinka se varjobudjetti oikein tulee.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esityshän on hallitusohjelman toteuttamista, siinä mielessä tietysti näitä euromääriä voi katsoa monella silmällä. Itse ilmeisesti kuulun siihen vähemmistöön, jota edustaja kuvasi täällä etelässä olevan. Tästä vaalikoneesta, en tiedä mitä siellä mahtaa olla, itse en olisi pahaksi pannut, vaikka nämä korotussummat olisivat suurempiakin. Tietysti kaikki pitää suhteuttaa niihin budjetin raameihin. Nyt summat ovat tämmöisiä. Sen takia minä olen hyvilläni, että tämmöinenkin esitys on tullut.

Kun tilastoja katsotaan kaiken kaikkiaan, mitä väestöpoliittisesti tapahtuu Suomessa, niin kyllähän meidän pitäisi jotkut tämmöiset kovat lastentekotalkoot saada Suomessa aikaiseksi. Nimittäin huolestuttaa se tilanne, kun aikanaan, jos luoja elinpäiviä suo ja ollaan eläkkeellä, eläkemaksut ovat aika isot, vaikka mitä nämä tilastotieteilijät puhuvatkin siitä tilanteesta. Se on talkoiden aikaansaaminen näköjään aika vaikea homma. Tuolla Kainuun puolella ilmeisesti on saatu aikaan, mutta meillä Pohjois-Karjalassa näyttää siltä, ja omassa kunnassa, kun katsoo näitä tilastoja, että kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta meillä syntyvyys on alle puolet. Se on kova juttu. Se tarkoittaa, että monta kyläkoulua kiinni ja monta semmoista asiaa, mitkä perustuvat siihen tulevaisuuteen, on meidän seudullamme vaakalaudalla. Tämä on myös aluepoliittinen kysymys siinä mielessä, että täytyisi tehdä semmoisia toimia, millä saadaan työpaikkoja, koska pelkästään lapsienteko ei elätä sinällään eivätkä kotihoidon tuet.

Tässä minusta on puhuttu hyviä asioita. Minusta kaikkia näitä hoitomuotoja, mitä tässä on käytössä, pitää vahvistaa, koska se on kaikkein joustavinta. Se antaa eri elämäntilanteissa mahdollisuuden lähteä työelämään. Se antaa eri alueille eri mahdollisuuksia, koska on pitemmät välimatkat. En vähättelisi myöskään tätä perhepäivähoitoa ollenkaan. Ainakin tuolla maaseutupitäjissä perhepäivähoito on hyvin varteenotettava vaihtoehto, ja sitä pitäisi kehittää sillä tavalla, että se olisi myös kilpailukykyinen ja tarjolla oleva, että sitä voitaisiin käyttää. Sen takia hyvään suuntaan ollaan menossa. Toivon mukaan hallitus tuo näitä hyviä esityksiä lisää ja rahoja yhdessä löydetään näihin ja työllisyyttä voidaan parantaa, koska muuten ei tämä yhtälö toimi.

Seppo  Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja. Erityisesti haluan mainita tässä ed. Braxin, joka minusta analysoi hyvin auki tämän taustan. Olen toki hallituksen esityksen kannalla. Tämä on kehitystä oikeaan suuntaan, mutta minusta olisi hyvä muistaa, että tässä on monella tavalla kysymys hyvin raskaasta, ideologisesti ymmärretystä asiakokonaisuudesta. On paljon keskusteltu siitä, mikä hoitomuoto on paras, on kierretty tai otettu kantaa tasa-arvokysymyksiin jnp. Minusta tuntuu tänä päivänä siltä, että näitä keskusteluja ei enää tarvitsisi käydä. Ne eivät oikein sovi meidän aikaamme, eikä niille oikein löydy sellaista realismia, jonka pohjalta olisi perusteita johdattaa päätöksentekoa johonkin suuntaan. Kyllä ratkaisuntekijöiden pitäisi olla perheissä, kodeissa.

Toinen asia, kun tässä puhutaan taloudesta ja sen tiukkuudesta. Kyllä kai meidän on kuitenkin sanottava, että on luotu malli, joka esimerkiksi kuntatalouden kannalta on kallis, jos ajatellaan, että tämä laki, vaikka kasvukunnissa, on johtanut melkoiseen päiväkotirakentamiseen. Se olisi voitu tehdä toisin, jos olisi haluttu, hoitamalla sama asia vaikka perhepäivähoidolla, jolloin investointimenot olisivat olleet ihan toisella tasolla. Minun mielestäni eletään niin kauan epäoikeudenmukaisessa tilanteessa kuin perheet, riippuen siitä, missä kunnassa asuvat, onko siellä kuntalisiä vai ei, ovat hyvin erilaisessa asemassa Suomessa. Minusta tämän mallin pitäisi olla budjettirahoituksen kautta sellainen, että perheet hyvin kustannusneutraalisti voisivat valita, millä tavalla missäkin elämäntilanteessa omat lapsensa hoitavat. Silloin olisi luotu sellainen ratkaisu, joka sopii kaikille, eikä tarvitsisi käydä tällaista kovaa ideologista keskustelua siitä, mikä on paras.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti paras on se, mitä vanhemmat katsovat parhaaksi. Lasten vanhempien valintaahan tämä hallituksen esitys laajentaa ja tukee, sitä valintamahdollisuutta. Tässä mielessä tämä on aivan oikeansuuntainen asia ja kannatettava. Viittaan ed. Vihriälän puheenvuoroon. Hän ei varmaan kuullut minun puheenvuoroani kokonaan, jonka pidin tuolta puhujakorokkeelta. Aloitin aivan samalla tavalla, että on hyvä, että lapsien vanhemmilla on valinnan mahdollisuus, ja sitä pitää lisätä. Mutta se mitä tulee tähän Nurmijärvi-malliin asumisesta, siis "järvenrannalla, omakotitalossa, lapsiperhe lintukodossa", tämä ei ole kestävän kehityksen mukaista Pääkaupunkiseudulla. Ne edustajat, jotka ovat haja-asutusalueelta, Kainuusta, Lapista tai Pohjanmaalta, ja muuten vaan asuvat siellä omakotitalossa joen tai järven rannalla, sitä kaavoitusta tämä ei koske, mutta Pääkaupunkiseudun kaavoitusta ja kehittämistä se koskee. Viittaan tässä valtakunnallisiin alueiden käytön tavoitteisiin, jotka eduskunta hyväksyi, joita olivat hyväksymässä yksimielisesti sosialidemokraatit, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät; keskusta taisi siinä olla vastalauseen kanssa liikkeellä, mutta joka tapauksessa nämä muut hyväksyivät sen. Valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet pitävät myös tämän keskitetyn, tiiviimmän yhteisöasumisen sisällään, joka myös liikenneyhteyksien kautta on kestävää, niin ettei asumista jaeta ja hajoteta pitkin laajoja alueita esimerkiksi Uudenmaan maakunnassa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten täällä on todettu, kyllä on niin, että perheet ovat erilaisia, elämäntilanteet ovat erilaisia. On tärkeätä, että luomme perheelle mahdollisuuden valita sen päivähoitovaihtoehdon, mikä kulloinkin perheelle sopii.

Ed. Huotari nosti täällä esille budjetin tasapainottamisen ja kokoomuksen ryhmän tilanteen. Kyllä on niin, että tasapainotamme oman budjettivastalauseemme, parhaillaan sitä teemme. Täällä salissa on käsitelty meidän budjettiimme liittyvät lakiesitykset, ja tulemme kyllä tekemään tasapainoisen budjettiesityksen.

Nostitte esille, ed. Huotari, myöskin kuntalisän. Esimerkiksi Helsingissä, jossa kokoomus on suurin valtuustoryhmämme, tulemme nostamaan Helsinki-lisää myöskin ensi vuonna; se on selkeä linjauksemme. Haluamme lisätä perheiden valinnanmahdollisuuksia huolimatta siitä, että valtiovalta kovalla kädellä on rokottanut Pääkaupunkiseutua. Olemme joutuneet säästämään — meidän kustannuksemme ovat laskeneet samaan aikaan, kun kuntakentässä kustannukset ovat nousseet — olemme tehneet suurempia säästöjä kuin lama-aikana, ja siitä huolimatta teemme näitä muutoksia, haluamme tarjota perheille mahdollisuuden valita, ja tämä on pitkälle kokoomuksen ansiota. Olemme suurimpana poliittisena ryhmänä tätä ajaneet, ja päinvastoin vasemmisto on tätä hyvin pitkään vastustanut. Olin iloinen kuullessani, että lämpimästi suhtaudutte tähän perheiden valinnanmahdollisuuksien lisäämiseen. Sitähän ei aina ole ollut.

Kotihoidon tuesta täällä on paljon keskusteltu. Arvoisa herra puhemies! Haluankin kiittää hallitusta tästä hyvästä esityksestä. Perheiden vallinnanmahdollisuuksien lisääminen kotihoidon tukea nostamalla on erittäin tervetullut esitys. Kokoomuksen tavoite on ollut lisätä perheiden valinnanmahdollisuuksia ja nostaa kotihoidon tukea. Tämä on aivan kokoomuksen linjan mukainen esitys, ja tästä on syytä hallitusta lämpimästi kiittää. Varmasti jatkossa joudumme katsomaan vielä, mille tasolle pystymme kotihoidon tuen nostamaan. Varmasti tässä on parantamisen varaa siinä, miten me tuemme erilaisia päivähoitovaihtoehtoja, mutta suunta on aivan oikea, siitä täytyy kiitokset myöskin antaa.

Huolissani olen siitä — olen erityisen iloinen, että täällä valtiovarainministeri on paikalla — tämä erittäin tärkeä tavoite, hyvä lakiesitys, osaltansa kyllä kiristää kuntien taloutta. Olemme varmasti kaikki katsoneet kuntatalouden laskelmat, ja tosiasia on se, että summa, mitä valtio antaa rahaa tämän kotihoidon tuen korotuksen yhteydessä, ei riitä kattamaan kuntien kuluja. Kun tiedämme jo tällä hetkellä, että kuntatalous kiristyy — valtiovarainministeri Kalliomäki on tehnyt jo toisen kunnille negatiivisen budjetin, eli kuntatalous on todella kireällä — ja kun näitä lisävelvoitteitakin vielä on annettu, vaikka ennen vaaleja todettiin, että ei anneta lisävelvoitteita, jos ei voimavaroja pystytä antamaan, niin kyllä tässä kiinnitän huomiota siihen, että toivon, ettei tämä toisaalta sitten vaikuta kunnissa siihen, että päivähoitoryhmien kokoa joudutaan nostamaan tai joudutaan sitten tinkimään jostakin muusta päivähoidossa.

Toivon todellakin, kun täällä on valtiovarainministeri paikalla, että voitaisiin tässä yhteydessä myöskin keskustella näistä kuntatalouden luvuista ja siitä, pystytäänkö todellakin, valtiovarainministeri Kalliomäki, turvaamaan koko päivähoidon laatu. Onko todellakin niin, että näette, että kunnissa ei jouduta ryhmäkokoja lisäämään? Kun kuntatalous todellakin kiristyy, niin kuin täällä ed. Huotarikin totesi, kun eduskunnassa on tämä keskustelu käyty ja tämänkin lakiesityksen yhteydessä on todettu, että tämäkin lisää kuntien menoja — samoin kuin yksityisen hoidon tuen esitys sekin tulee lisäämään kuntien menoja — koska valtiovalta ei ole, me emme täältä ole, hallituksen budjettiesityksessä riittävästi voimavaroja antamassa, niin josko sittenkin kunnille se pakkolaina maksettaisiin vähän etupainotteisesti, jotta voidaan todellakin huolehtia perheiden päivähoidosta ja näistä valinnan vaihtoehdoista ja jotta kunnilla on varaa maksaa osuutensa tästä kotihoidon tuesta, koska tällä hetkellä on hyvin tiukkaa? Tosiasia on, että kunnat joutuvat jostakin tinkimään, joten toivoisin, että tähän asiaan valtiovarainministeri voi vastata.

Ihan lopuksi, arvoisa herra puhemies, esitän huoleni Pääkaupunkiseudun tiukasta tilanteesta. Ennen vaaleja todettiin, että ne yhteisöveroleikkaukset olivat virhe — suuret puolueet yhdestä suusta ne virheeksi totesivat — ja luvattiin, että yhteisöveroleikkaus palautetaan. Mitään ei ole kuulunut; päinvastoin kaavaillaan yhteisöverotuoton viemistä kokonaan pois kunnilta. Toivon todella, että tässä salissa saadaan vastaus, millä tavalla tämä virhe korjataan ja millä tavalla tänne Pääkaupunkiseudulle, erityisesti Helsingille, turvataan ne voimavarat, jolla me turvaamme meidän hyvän päivähoitomme ja muutkin peruspalvelut.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevat lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen ensi vuoden alusta tulevat korotukset ovat erittäin myönteisiä uudistuksia lapsiperheiden kannalta. Kotona tapahtuva hoito on usein etenkin kaikkein pienimpien lasten, alle kolmevuotiaiden lasten, kannalta paras vaihtoehto. Nyt käsittelyssä oleva parannus tukee tämän vaihtoehdon toteutumista myönteisesti. Päivähoitolainhan mukaan kotihoito on vaihtoehto kunnalliselle päivähoidolle. Tämä vaihtoehto ei ole kuitenkaan aina todellinen. Nyt tehtävä korotus kotihoidon tukeen tuo myös tasavertaisuutta siihen, että mahdollisimman monella olisi taloudellisesti mahdollisuus valita kotihoito. Monissa kunnissa kotihoidon tukeen on lisätty niin sanottu kuntalisä, mikä on lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kannalta myönteistä. Kuntalisät tuovat kuitenkin eriarvoisuutta eri kunnissa asuvien lapsiperheiden välille. Samoin kuntalisän ehdot ovat usein sellaiset, että ne eivät aina kohdennu tukea eniten tarvitseville. Tämänkin vuoksi ensisijaisesti tulee myös jatkossa kehittää valtakunnallista kotihoidon tukea.

Täällä on keskustelussa viitattu myös laajemmin päivähoitoon ja on puhuttu paljon subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. On toivottu vaihtoehtoja päivähoidolle, erityisesti kokopäiväiselle päivähoidolle. Näitä vaihtoehtoja on jo nyt aika paljon tarjolla. On osa-aikahoitoa ja muun muassa kerho- ja puistotoimintaa. Toki olen samaa mieltä siitä, että näitä vaihtoehtoja tulee myös jatkossa kehittää ja lisätä.

Paljon esillä olleet tilanteet, joissa vanhemmat tai vanhempi on kotona ja lapsi päivähoidossa, ovat hyvin harvinaisia. Näissäkin tapauksissa taustalla on aina joku perheen erityissyy. Useimmiten tällaisissa tilanteissa lapsi on myös osapäivähoidossa ja vanhempien kanssa arvioidaan aina ennen hoitopäätöstä, mikä ratkaisu on lapsen edun kannalta parasta. Tämän voin vakuuttaa itsekin päivähoidon ohjaajana aiemmin toimineena.

Tätä vaihtoehtojen mahdollisuutta tukisi mielestäni kuitenkin myös se, että päivähoitomaksuja kehitettäisiin siten, että päivähoitomaksu muodostuisi todellisten päivähoitopäivien määrän mukaan. Tämä motivoisi käyttämään enemmän esimerkiksi osapäivähoitovaihtoehtoa. Osapäivähoidon maksu määritellään jo nyt erikseen, mutta joskus vielä vähemmän tarvitaan hoitoa, kun ne rajat taitavat olla siinä 14 päivän kohdalla, ja jo pienempikin päivähoito helpottaisi lapsiperheiden arkea.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on turvannut lapsille turvallisen päivähoidon. Ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta tämä ei läheskään aina toteutunut. Myös työvoimapoliittisista syistä subjektiivinen päivähoito-oikeus on ollut erittäin tärkeä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus turvaa myös tasavertaiset lähtökohdat lapselle esiopetukseen ja kouluun siirryttäessä. Se tukee myös monipuolisesti lapsen tervettä kasvua ja kehitystä.

Ed. Rauhala viittasi täällä siihen, että lasten mielenterveysongelmat ovat hänen mielestään yhteydessä varhain aloitettuun päivähoitoon. Tämä oli mielestäni aika raskas syyte, sillä mielenterveysongelmien taustalla on todellakin hyvin monenlaisia ja ennen kaikkea muita syitä. Paljon useammin päivähoito toimii juuri päinvastoin, lastensuojelullisena tukitoimena ehkäisten tämänkaltaisten ongelmien syntymistä.

Myös ed. Rauhalan viittaus heikkotasoiseen päivähoitoon on suorastaan tyrmistyttävä. Päivähoito on Suomessa laadukasta, ja sen laatua on viime vuosina merkittävästi kehitetty. Esimerkiksi perhepäivähoidossa tehdään nykyään oppimissuunnitelmia, joissa huomioidaan lapsen kokonaisvaltainen kasvu ja kehityksen tukeminen varsin laajasti.

Arvoisa puhemies! Nyt tehtävä uudistus on todella tärkeä. Toki kotihoidon tuen korotuksen olisi toivonut olevan vielä nykyistäkin suurempi, vaikka se nyt näin toteutettunakin on varsin merkittävä. Olen tyytyväinen nyt tehtävään uudistukseen.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut oikein hyvän esityksen, jolle on annettu kauttaaltaan laajaa tukea. Eräin ajatuksin sitä on vielä haluttu parantaakin, mutta on oikein hyvä, että tämänkaltainen hallituksen esitys on olemassa, ja on tärkeää, että vanhemmat saavat entistä paremmat mahdollisuudet päättää, millä tavalla lastenhoitoa järjestetään, että valinnanvapaus tässä asiassa entistä paremmin voi toteutua. Lapsissa on tulevaisuus, ja siksi vanhemmille on luotava edellytykset tarjota mahdollisimman hyvä lapsuus perheen pienimmille.

Täällä on viitattu myös kireään kuntatalouteen. Huolimatta hallituksen myönteisistä teoista kuntataloutta kohtaan tosiasia on se — sen eilen totesimme myös hallitusryhmien kunnallismiesten kesken Keuruullakin — että kuntatalous on erittäin tiukka ja kireä. Toivoisimme todellakin, että myös valtio tämän entistä paremmin tiedostaisi, koska kunnissa tehdään ihmistä lähellä olevat ratkaisut. Mutta tämä hallituksen esitys on kannatettava, ja toivon sen etenevän nopeasti myönteisiin tuloksiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Juuri viikon aluksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Zyskowicz vaati, että veroale on toteutettava tupoista ja kaikista tämmöisistä ratkaisuista huolimatta. Alkaneella viikolla täällä kokoomuksen eduskuntaryhmän taholta tuodaan esille budjettilisäyksiä budjettilisäysten jälkeen. Sitten ilmoitetaan, että me sitten joskus joulun alla vastalauseen yhteydessä tasapainotamme. Minä en voi, arvoisa puhemies, päätyä mihinkään muuhun tulokseen kuin siihen, että teillä on hallussanne kevyt setelipaino, jolla te rupeatte ryystämään rahaa ulos loppuvuodesta. Tämä on niin posketonta ja katteetonta hommaa, että tämä on aivan poikkeuksellista eduskunnan historiassa.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen voi olla kyllä aivan rauhassa. Kyllä kokoomuksessa säilyy talousmaltti. Ennen kaikkea, kun olemme esittäneet veronkevennyksiä, olemme olleet huolissamme siitä, ettei tuloverotus tule kiristymään, koska niinhän tässä käy, jos ei näitä meidän esittämiämme esityksiä tule. Kun ikävästi on vain niin, että ne veronkevennykset ovat olleet ainoat toimenpiteet, mitä hallitus on tehnyt työllisyyden edistämiseksi, niin onhan se kumma, jos nekin toimenpiteet jäävät tekemättä, ryhdytään kiristämään tuloverotusta. Meidän esityksemme edistävät työllisyyttä ja talouskasvua. Niissä meillä on pääpaino, ja kuntatalouden tasapainottamisessa palvelut voidaan turvata. Kyllä kokoomuksen esitykset tulevat olemaan vastuullisia ja tasapainotettuja. Meidän tuloveroesityksemme ovat todellakin hyvin maltillisia, ja uskon, että hallitus tulee meidän linjoillemme. Haluamme vain pitää kiinni siitä, ettei tuloverotus kiristy ja entisestään työttömyystilanne heikkene. Tästä on kysymys, ed. Pulliainen.

Minna  Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Provosoiduin tuosta ja ilahduin niin kovasti, kun ed. Huotari kehui hallitusta ja kehaisi sillä tavalla, että Kainuussakin on syntyvyys noussut. En usko, että se nousi pääministerin kehotuksesta, mutta kysymys on siitä, kuinka yksi tai useampi lapsi sopii yhteiskunnassa yhteiseen elämäntapaan ja myös kuinka yhteiskunta ja yhteisö arvostaa lapsiperheitä, elikkä lasten lukumäärään voidaan vaikuttaa hyvin harkitulla politiikalla. Kaikkein tehokkaimmin lasten hankkimiseen voidaan kannustaa etsimällä toimia muualtakin kuin varsinaisesta perhepolitiikasta, josta me olemme tänään puhuneet. Perheeseen hankitaan lapsia, jos äidit ja isät uskovat hallitsevansa omaa elämäänsä ja jos äidit ja isät uskovat voivansa turvata perheen toimeentulon omalla työllään. Pätkätöiden kasaantuminen naisillehan on ollut valitettavan tehokas tapa ehkäistä lasten hankkimista, mutta viime aikoina on tullut myönteisiä tietoja pätkätöiden vakinaistamisista, ja se on ollut signaali julkisen sektorin työnantajapolitiikan parantumisesta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho puhui juuri äsken päivähoitomaksujen joustavuudesta, ja olen samaa mieltä, että tähän pitäisi tehdä uudistus, jolla päivähoitomaksut muutetaan paljon joustavammiksi kuin tänä päivänä ovat. Tosin kunnillahan on jo nyt täysi mahdollisuus tehdä niin, eli laillahan määritellään vain enimmäismäärät, mitä päivähoitomaksuna voi periä, mutta suurin osa kunnista ei kuitenkaan käytä tätä joustomahdollisuutta. Tiedän kyllä joitakin kuntia, että siellä on lapsiystävällistä väkeä ollut päättäjissä ja on tehty ratkaisuja.

Tässä aiemmin kun ed. Zyskowicz puhui tästä päivähoito-oikeudesta, niin pitää muistaa se, että meillä Suomessahan päivähoito on ikään kuin esikoulua tai koulua, kun muualla Euroopassa koulu aloitetaan huomattavasti aikaisemmin. Esimerkiksi varmaan kuuluisin suomalainen lapsi ulkomailla, Hugo Häkkinen, joka 3-vuotiaana aloitti koulun, ei voinut tulla Suomeen vierailulle, koska oli koulussa. Meillä ei ole tarvinnut aloittaa koulua vielä 3-vuotiaana, koska päivähoito, osittain niin kuin leikinomainen oppiminen, on se keino, jolla suomalaiset lapset kuitenkin ovat Euroopan parhaimpia lukijoita ja muutenkin fiksuja tyyppejä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jatkan ed. Sarkomaan kanssa vielä hetken keskustelua. Totean vain lyhyesti, että teidän oppositiopolitiikkanne ei ole reilua. Te ette uskalla tulla avoimin kortein tänne saliin keskustelemaan, niin että te olisitte esittänyt ajoissa tätä keskustelua ajatellen oman vaihtoehtobudjettinne. Noin voi tietysti tehdä, mutta te madallatte oppositiopolitiikan tasoa. Te ette ymmärrä parlamentarismista juuri yhtään mitään.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että tämän keskustelun aikana täällä on yritetty kaivella sellaisia ideologisia poteroita, joita en usko tämän asian tiimoilta enää olevan. Luulen, että meillä kaikilla tässä salissa on yhteinen tahtotila tarjota perheille mahdollisuuksia, jotka sopivat erilaisiin elämäntilanteisiin, ja kotihoito on ainoastaan silloin todellinen vaihtoehto, kun se on taloudellisesti todellinen vaihtoehto. Hallituksen esittämä 42 euroa on hyvä. Tämän vastalauseen 75 euroa olisi vielä parempi. Vastalausetta minun mielestäni ei pitäisi lukea, niin kuin sanotaan, kuin piru raamattua. Tästä heikkotasoisuudesta kun puhutaan, niin täytyy lukea ne edellä olevat sanat elikkä "henkilöstöpulan vuoksi". Mikäli me emme pidä huolta siitä, että meillä on päiväkodeissa tarpeeksi paljon henkilöstöä, niin silloin on mahdollista, että siitä voi tulla heikkotasoista, liian suuria ryhmiä.

Sitten toinen asia: En ole itse ollut tätä vastalauseen tekstiä kirjoittamassa, mutta kun tässä on nyt puhuttu paljon mielenterveysongelmista, niin muistuu mieleeni, että professori Keltikangas-Järvinen on ainakin voimakkaasti puhunut siitä, että alle 3-vuotiaan lapsen kiintymyssuhteen syntyminen on yksi tärkeimpiä asioita, mikä ehkäisee tulevaisuudessa näitten mielenterveysongelmien syntymistä. Tässä voi olla, että on huonosti muotoiltua tekstiä, mutta uskon, että tämä on ollut se lähtökohta, mistä tätä vastalausetta on lähdetty tekemään.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle totean, että kyllä täällä täysin avoimin kortein ollaan ja kyllä teillä on ollut mahdollisuus, niin kuin kaikilla muillakin tässä salissa, saada selville, mikä on kokoomuksen vaihtoehto, mitä me tulemme esittämään, ja jos vihreiden mielestä se on oppositiopolitiikan tason laskua, kun painopiste on kuntatalouden tasapainottamisessa ja työllisyyden edistämisessä, niin hyvin valitettavaa on. Näihin asioihin kokoomuksen eduskuntaryhmä tulee panostamaan, ja niihin liittyvät meidän keskeiset esityksemme.

Kyllä, ed. Huotari, olen samaa mieltä teidän kanssanne siitä, että kun puhutaan oikeudesta päivähoitoon, niin pitäisi ensisijaisesti puhua oikeudesta varhaiskasvatukseen, ja se on kokoomuksen yksiselitteinen kanta. Olemme sitä mieltä, että kun päivähoitolakia uudistetaan, niin näitä asioita entistä modernimmin pitäisi sinne kirjata. Toivomme, että hallitus tuo tämän päivähoitolain uudistuksen. Sitä kipeästi kaivataan, ja sitä me kokoomuksessa odotamme.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Essayahille haluaisin sanoa, että harvoin olen lukenut niin ideologisesti värittynyttä vastalausetta kuin tämä lause tässä päivähoidon, lapsipolitiikan, yhteydessä. Sen takia tätä todella ihmettelin. Kun keskustelimme ryhmätoimikunnassa siitä, miten tulemme äänestämään tässä, niin sanoin, että minä en ainakaan tämän vastalauseen puolesta voi äänestää, koska tämä suorastaan mollaa suomalaista päivähoitoa, joka minusta on kaikesta huolimatta yhä edelleen laadukasta ja hyvin leikinomaista verrattuna moniin muihin maihin, joissa kolmivuotiaat tosiaan istuvat jo lukemassa vierasta kieltä niin kuin koulun penkissä. Minä olen nähnyt sellaista päivähoitoa eräässä maassa, jossa Euroopan parlamenttikin istuu aina. Siinä mielessä minusta pitäisi nähdä tämä kokonaisuus eikä katsoa näin yksien silmälasien läpi tätä asiaa. Minusta on hyvä, että erityisesti nuoremmat kansanedustajat täällä puolueesta riippumatta ymmärtävät tämän merkityksen, että vanhemmille pitää nämä vaihtoehdot tarjota ja vanhemmat omista lähtökohdistaan ja lapsen edun mukaisesti valitsevat sen, mikä perheen tilanteeseen juuri silloin sopii. Siihen eivät sovi tällaiset yleistykset kuin tässä vastalauseessa törkeästi on tehty.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että meillä ei ed. Huotarin kanssa tässä todellista ideologista ristiriitaa ole, ja tiedän, että suomalainen päivähoito on erittäin laadukasta — omat lapsenikin olen sen varaan laskenut — mutta toivon, että kuntavaaleissa sitten valitaan sellaisia valtuutettuja, jotka uskaltavat siellä kunnissa tehdä niitä päätöksiä, joilla päivähoitoryhmät pysyvät tarpeeksi pieninä ja uskalletaan palkata sinne kuntiin tarpeeksi työntekijöitä. Esimerkiksi kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti olisi antanut sen verran lisää näihin valtionosuuksiin kunnille, että 10 000 vakituista työpaikkaa olisi voitu saada sinne kuntasektorille lisää muun muassa sinne lastenhoitoon.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata opposition välistä keskustelua. Minun mielestäni tässä on vaarallisia piirteitä siinä mielessä, että tässä vahvasti asetetaan vastakkain kotihoito ja kunnallinen tai yksityinen päivähoito, koska tässä lakiesityksessähän nimenomaan pyritään edesauttamaan niitä valinnan vaihtoehtoja, mistä ed. Huotarikin tässä muun muassa puhui.

Täällä on ansiokkaasti puhuttu myös siitä, minkälainen historia on päivähoitolailla. Ed. Brax viittasi puheenvuoroihin, joissa hänen mielestään vastustettiin nykyistä päivähoitolakia. Kysehän ei ole siitä, vaan siitä käytännöstä, mikä on syntynyt ajan mittaan, että järjestelmä on luonut vanhemmille vain muutaman vaihtoehdon ja käytännössä vain yhden vaihtoehdon. Tällä esityksellä nimenomaan laajennetaan niitä erilaisia hoitokäytäntöjä, joita minun mielestäni tulisi jatkossakin jatkaa: täällä on puhuttu avoimesta päivähoidosta ja osapäivähoidosta jne. Mutta se, mitä johtopäätöksiä tästä opposition keskustelusta voi tehdä, jääköön sitten tuonnemmaksi.