Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta lähetti 12.2.2004 talousvaliokuntaan käsiteltäväksi ed. Jukka Gustafssonin ja muiden yli 120 kansanedustajan lakialoitteen laiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain 50 a §:n ja Rahoitustarkastuksesta annetun lain 4 §:n muuttamisesta. Tuolloin puoli vuotta sitten tämä asia tuli esiin erityisesti eläkeläisten osalta, kun he pankkitiskillä asioidessaan joutuvat tietyissä tilanteissa maksamaan noin 6 euron palvelumaksun, jota laskujen euromäärään nähden pidettiin ja pidetään edelleenkin kohtuuttomana.

Valiokunnassa aloitettiin asiantuntijoitten kuuleminen ministeristä, joka oli kyselytunnilla ottanut tähän asiaan kantaa, ja kuultiin myös valtiovarainministeriön virkamiesjohtoa, Kilpailuvirastoa, Kuluttajavirastoa, Rahoitustarkastusta, Pankkiyhdistystä ja kaikkien pankkiryhmittymien johtoa, jotka tulivatkin parhaalla miehistöllä — ja naisilla — valiokuntaan kertomaan oman kantansa. Pääsääntöisesti kaikki näistä vastustivat sitä, että lakiin tehdään mitään muutoksia.

Kun eduskunnan selkeä enemmistö oli antanut tehtäväksi muuttaa tätä lainsäädäntöä niin, että pankkipalvelumaksut tulisivat kohtuullisiksi, niin valiokunnan tahto oli myös se, että tässä asiassa pitää edetä niin, että lakia muutetaan ja Rahoitustarkastukselle asetetaan selkeä velvoite toimia.

Tämän asian osalta oli erilaisia vaiheita. Pankkiyhdistyshän kävi eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan kanssa neuvotteluja siitä, että tässä asiassa voitaisiin sopimusteitse edetä, ja tähän vedottiin myös valiokunnassakin asian käsittelyn yhteydessä, vaikka niin eläkeläisjärjestöjen taholta, näkövammaisten taholta kuin muittenkin taholta tuotiin esille se, että mikään ei näytä muuttuvan, vaikka näitä neuvotteluja käydään. Ministeriön kanta pysyi koko ajan samana ja samaten myös Rahoitustarkastuksen: nykyisillä säännöksillä on mahdollisuus näihin asioihin kyllä puuttua.

Nyt, arvoisa puhemies ja arvoisat kollegat, ollaan tilanteessa, jossa ed. Gustafssonin ja muiden lakialoite pankkipalvelumaksuista on johtanut lainmuutokseen. On eduskunnassa suhteellisen harvinaista, että kansanedustajien lakialoitteitten pohjalta lakia muutetaan. Yleensähän se tapahtuu hallituksen esitysten puitteissa. (Välihuutoja — Ed. Pulliainen: Laki muuttuu, mutta asia ei muutu miksikään!) — No, kunhan nyt kuuntelette loppuun. Tämä saattaa tulla teillekin paljon vastuullisemmaksi kuin välihuudoista voisi päätellä.

Rahoitustarkastuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös pankkipalvelujen saatavuudesta ja niiden hinnoittelusta sekä valvonnasta. Vastuu lain käytännön toteutuksesta on Rahoitustarkastuksella. Rahoitustarkastuksen toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat pankkivaltuutetut, joita täällä tällä hetkellä nyt ei ole yhtään — nyt toinen on tulossa. (Ed. Kuoppa: Pykälässä ei ylärajaa ole!) — Ei ole, mutta siihen juuri eduskunta ja myös ed. Kuoppa pystyvät käytännössä vaikuttamaan, kunhan tässä asiassa tuon esiin nyt ne kohdat, missä kansanedustajat pystyvät vaikuttamaan. Tämä on niitä harvoja asioita, joissa Rahoitustarkastuksen valvonta on eduskunnan valitsemien pankkivaltuutettujen hallinnassa. Montaa muuta markkinatalouden sektoria ei tällä tavoin olekaan eduskunnan valvonnassa. — Rahoitustarkastuksen toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat pankkivaltuutetut, joissa puheenjohtajana on kansanedustaja Ala-Nissilä ja varapuheenjohtajana ed. Heinäluoma ja kokoomuksesta on ryhmän puheenjohtaja ed. Ben Zyskowicz ja vasemmistoliitosta ed. Korhonen, ryhmänsä puheenjohtaja.

Pankkivaltuusto antaa vuosittain eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna tähän sisältyi osuus myös Rahoitustarkastuksesta. Toisin sanoen kerran vuodessa tänne eduskuntaan tulee kertomus siitä, millä tavoin Rahoitustarkastus on toiminut. Kertomus on täällä täysistunnossa lähetekeskustelussa, niin kuin se oli pari viikkoa sitten herättämättä täällä kummemmin keskustelua enempää pankkimaksuista kuin mistään muistakaan Suomen talouteen olennaisesti liittyvistä kysymyksistä. (Ed. Tennilä: Maksut pysyvät samoina!) — Muistan hyvin, kun ministerinä ollessani Suomen markasta luovuttiin ja täällä oli paikalla 30 kansanedustajaa.— Jos tämä kertomus, joka vuosittain annetaan eduskunnalle, otetaan vakavasti, niin siinä yhteydessä voidaan näihin pankkipalvelumaksuihin kiinnittää huomiota.

Täältä salista asia siirtyy talousvaliokunnan käsittelyyn, ja talousvaliokunnassa, jossa asiantuntijoita kuullaan, voidaan pankkipalvelumaksut vuosittain ottaa erityistarkasteluun, jos valiokunta niin haluaa, niin kuin nyt näyttää haluavan. Jos välihuutajat ovat yhtä terhakkaita ensi vuonna vielä tässä asiassa, niin luulen, että kyselytunnillakin tämä tulee monta kertaa esille, millä tavoin tähän asiaan on puututtu. (Ed. Tennilä: Miksi sitä ei kirjoitettu pykälään?) — Minä tulen siihen kohtaan vielä, malttakaa nyt, malttakaa nyt. — Tämä talousvaltiokunnan mietintö tulee sitten eduskunnan täysistunnon käsittelyyn, johon te voitte sitten puuttua ihan samalla tavoin kuin tähänkin valiokunnan mietintöön.

Pankkivaltuustossa, talousvaliokunnassa ja täysistunnossa pankkipalvelumaksut voidaan ottaa erityistarkasteluun, ja tämä voi tapahtua vähintään kerran vuodessa. Suomen Pankilla ja sen pankkivaltuustollahan on mahdollisuus koska tahansa antaa myös erityisiä kertomuksia eduskunnalle. Tällaista ei kylläkään ole tapahtunut, mutta uuden pääjohtajan kanssa on keskusteltu siitä, että näin tulisi tulevaisuudessa tapahtumaan.

Lainmuutoksen tultua voimaan nähdään, millä tavoin pankit, Rahoitustarkastus ja pankkivaltuusto ryhtyvät lakia noudattamaan. Tämä asia on harvinaisen paljon eduskunnan ja sen valitseman pankkivaltuuston valvonnassa. Lakialoitteen allekirjoittaneet kansanedustajat ovat tarkoittaneet, että 6 euron pankkisiirtomaksu tiskillä on kohtuuton. Tämä näkökohta on Rahoitustarkastuksen otettava toiminnassaan huomioon. Lainmuutos ja perustelut on muotoiltu niin, että ne sisältävät kohtuullisuuden valvonnan.

Vaikka itsekin olen ollut pankin hallinnossa mukana ja tiedän, miten paljon pankki tuloistaan saa palvelumaksuilla noin suurin piirtein, niin en ollut tietoinen, ennen kuin tämä asia tuli talousvaliokunnan käsiteltäväksi ja sain sen luettelon käsiini, joka ilmestyi monissa pankeissa huhtikuussa sen jälkeen, kun tämä käsittely oli aloitettu, että yksityishenkilön palvelumaksuja jokaisessa pankissa on noin 100 ja että yrityksillä näitä samoja maksuja on noin 100. Eli se siirtomaksu, josta tämä keskustelu lähti liikkeelle, on yksi näistä 200:sta.

Tässä me tulemme siihen lakitekniseen ongelmaan, millä tavoin sinä kirjoitat sellaisen lain, jossa sinä otat sieltä yhden maksun ja sen jälkeen otat kantaa myös näihin muihin maksuihin, vai teetkö luettelon siitä, mitkä ovat maksut ja mitä ne saavat maksimissaan olla. Tätä asiaa valiokunnassa pohdittiin. Eduskunnassakin on tietynlaiset poliittiset voimasuhteet, ja markkinavoimilla on täälläkin omat kannattajansa ja myös... (Ed. Tennilä: Niin se kuulostaa! — Ed. Pulliainen: Tuo osa oli vakuuttava!) — Joo, se kuulostaa siltä. — Valitettavasti valiokuntien kokoonpano on tehty myös tämän mukaan, mikä on vaaleissa lopputulos, ja täällä enemmistönä olevat tietävät sen, että he ovat käytännössä vähemmistönä. — Tämä on se käytännön ongelma, joka sitten myös näkyy hallituspuolueitten neuvottelujen osalta, koska hallituspuolueetkin joutuvat ottamaan esille nämä pelisäännöt, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että kaikkien hallituspuolueiden pitää olla tässä mukana.

Kesäkuussa, kun näytti edelleen siltä, että kaikkien näiden neuvottelujen jälkeen valtiovarainministeri on edelleen tätä mieltä, ja tämä valtiovarainministeri on Rkp:n edustaja, niin valiokunta päätti keskustelun jälkeen, että ministeriöltä pyydetään selvitys siitä, mitä todella on tapahtunut, ja vaadittiin ministeriöltä myös ehdotus siitä — riippumatta siitä, kannattaako se muutosta lakiin — millä tavoin laki pitäisi muotoilla, jos tämä lainmuutos tehdään. Syyskuussa annettuun päivämäärään mennessä tällainen kirjelmä tuli, jossa todettiin se, että kovin paljon mikään ei ollut muuttunut ja että ministeriö ei tässäkään vaiheessa kannata mitään muutosta mihinkään pykälään vaan on sitä mieltä, että nykyinen lainsäädäntö riittää ihan hyvin siihen, että Rahoitustarkastus voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tämän seurauksena hallituspuolueitten edustajat kokouksessaan päättivät, että tämä asia neuvotellaan, ja valiokunnan edustajana Rkp:n ed. Roger Jansson sai sitten tehtäväkseen neuvotella ministerin kanssa siitä, että jonkinlainen myönnytys jonkinlaiseen muutokseen voisi käytännössä olla mahdollista.

Tähän lopputulokseen sitten päädyttiin siinä pykäläehdotuksessa, joka tässä mietinnössä on. Sillä pykäläehdotuksella näitten kaikkien eri vaiheitten jälkeen on valiokunnan enemmistön tuki. Tähänhän liittyy valiokunnan kahden jäsenen vastalause, joka varmasti puheenvuoroissa tulee hyvin esiteltyä.

Maksujen kohtuullisuus on keskeinen asia kuluttajapolitiikassa, ja omasta puolestani voin sanoa, että Suomessa kuluttajapolitiikka ei ole riittävän vahvoissa kantimissa tällä hetkellä. Sille asialle meidän jokaisen pitäisi kyllä tehdä jotain. Se lähtee kuntatasosta, se koskee valtionhallintoa ja sitä, millä tavoin me Euroopan unionissa edustamme myös näitä kuluttaja-asioita.

Esimerkiksi parhaillaan käsiteltävänä olevassa sähkömarkkinalaissa sähkölaskun hinnoittelun kohtuullisuus on tärkeä osa. Siinä kohtuullisuuteen on myös kiinnitetty huomiota. (Ed. Kuoppa: Sähkölasku ei ole laskenut yhtään!) Vanha tuomarinohje toteaa sen, että se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan, eli kyllä tätä kohtuullisuuden periaatetta Suomen historiassa on mietitty niin Ruotsinvallan aikana kuin myöskin Venäjänvallan aikana ja mietitään nyt myös tässä markkinatalouden aikana, ja se on täysin aiheellista. Tämä kohtuullisuus on koko EU:n ja erityisesti euroalueen maiden asia. Esimerkiksi euroa käyttöön otettaessa perusteluna oli pankkien kustannusten ja maksujen alentuminen. Euroahan perusteltiin juuri sillä, että kun siirrytään euroon, nämä maksut tulevat alentumaan.

Ed. Gustafssonin ja muiden lakialoitteen pohjalta tehdyn lainmuutoksen voimaantulon jälkeen pankkipalvelumaksut ovat eduskunnan erityishuomion ja valvonnan kohteena. Tämä pankkien on syytä ottaa huomioon tehdessään ensi vuoden talousarvion. Kuten sanoin, pankeissahan näissä palvelumaksuissa on yksi osa se, millä tavoin pankkien kustannukset järjestetään: miten pankkitoimihenkilöitten palkat maksetaan, kiinteistökulut ja monet muut, niin että ne henkilöt, jotka tuovat rahansa pankkiin, saavat rahansa takaisin joskus, jos haluavat, ja saavat niille myös jonkinlaisen koron, ja kuka sitten, jos ne, jotka ottavat lainaa, eivät pysty lainojaan maksamaan, järjestelemättömät luotot maksaa.

Me, jotka olimme pankkikriisin aikaan tässä talossa, tiedämme hyvin, mikä on tilanne silloin, kun pankissa debet ja kredit eivät käytännössä kohtaa, ja kuka sen maksaa. Se oli viime kädessä Suomen eduskunta, joka tämän rahoitusjärjestelyn teki kansan kustannuksella. (Ed. Pulliainen: Mutta se toi puhevaltaa sille eduskunnalle!) — Kyllä, ja tästähän tässä on nyt kysymys, tästä puhevallan käyttämisestä, josta on tehty tämä järjestelmä, joka tässä on monta kertaa tullut esille.

Mutta se, mikä tässä asiassa kiinnittää edelleen huomiota, on se, että toivoisi pankkien kilpailevan palvelumaksuilla. (Ed. Pulliainen: Ei ne mitään kilpaile!) — Joo, kyllä, mutta pitäisi kilpailla. Miksi kaikissa pankeissa on tämä 6 euron tiskimaksu, sitä voi perustellusti kysyä. (Ed. Tennilä: Voitontavoittelua!) — Kuluttaja-asioiden ja kuluttajansuojan pitäisi Suomessa saada keskeisempi ja näkyvämpi asema. Tässä kuluttajajärjestöillä ja kuluttajilla itsellään eli pankin asiakkaillakin on tärkeä merkitys. Pankkitarkastusvirastohan vetosi puoli vuotta sitten siihen, että heille oli tullut ainoastaan muutama valitus siitä, että pankkipalvelumaksut ovat kohtuuttomia; he eivät olleet ryhtyneet sen takia mihinkään toimenpiteisiin, kunnes tämä asia tuli niin paljon merkittävämmin esille.

Arvoisa puhemies! On todellakin harvinainen tilanne, että eduskunta on tekemällä kansanedustajien enemmistöllä lakialoitteen muuttanut lakia. Mutta toteaisin tätä yhtä asiaa viisaampana sen, että lakialoitetta tehtäessä kansanedustajilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen asiantuntijakuulemiseen eikä ole apuna virkakoneistoa sillä tavoin kuin monissa eri maiden eduskunnissa on, joten ei voida lähteä myöskään siitä, että kansanedustajien laitettua nimensä lakialoitteen alle se tarkoittaisi käytännössä sitä, että mikään ei saa muuttua, koska kyllä kuitenkin tässäkin asiassa on jouduttu käyttämään sitä paljon puhuttua järkeä ja tultu tähän tulokseen. Käytäntö tulee nyt osoittamaan sen, millä tavoin tämän lainmuutoksen jälkeen järjestelmä toimii. Siinä asiassa, kuten tässä puheenvuorossani olen todennut, meillä jokaisella on erittäin tärkeä tehtävä ja täällä eduskunnassa nimenomaan talousvaliokunnalla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Skinnarille totean, että taas kerran nähdään se, että kontaltaan ei voi taistella. Te lähditte väärälle tielle, kun te rupesitte kyselemään hallitukselta ja pankeilta, että mitähän tässä oikein pitää tehdä. No, pankit ovat tehneet, mitä on tehneet. Ne ottavat säälittä palvelumaksuja niiltä, jotka ovat pakotettuja käyttämään pankkipalveluita, joilla ei ole rahaa tai osaamista verkkopalvelujen käyttämiseen. Tässähän oli eduskunnan tahto teidän takananne, kun te lähditte tätä hommaa tekemään. Te käänsitte väärään suuntaan, te rupesitte kyselemään pankeilta ja hallitukselta, mitä saa tehdä.

Te olette pilannut tämän koko hankkeen, tai ainakin se on nyt toistaiseksi pilalla. Huomennahan sitten katsotaan, mitä eduskunta päättää. Kyllä tässä pitää eduskunnan nyt ottaa selvää kantaa näitten hankalimmassa jamassa olevien ihmisten puolesta, jotka ovat tämän ryöstön kohteena olleet. Ei se näillä toivotaan, toivotaan -lauseilla miksikään muutu. Rahoitustarkastuksen pitää seurata, mitä pankit tekevät. No, niinhän sen on pitänyt tehdä tähänkin saakka. Ei kai se nyt vasta voi tulla lakiin? Tämähän on ihan naurettavaa puuhaa, ed. Skinnari.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuntuu tietenkin kummalliselta se, että tämä valiokunnan mietintö käsittelee kokonaan muuta asiaa kuin itse lakialoite. Lakialoitteen lähtökohtana oli se, että pankkipalvelumaksuihin tulee 2,5 euron katto. Tällaista kattoa ei kuitenkaan talousvaliokunta esitä. Siinä mielessä se jättää huomiotta 122 kansanedustajan tekemän aloitteen ja mielipiteen tässä asiassa.

On aivan selvä, että tämän lainmuutoksen tuloksena, jota talousvaliokunta nyt on ehdottamassa, mikään ei muutu. Pankit jatkavat täsmälleen samaa kohtuutonta hinnoitteluaan kuin aikaisemminkin, enkä usko, että edes talousvaliokunnan enemmistön omatunto, jos rehellisiä ollaan, olisi niin lavea, etteikö tätä tosiasiaa oltaisi valmiit myöntämään. (Puhemies: Minuutti!)

Erityisesti harmittelen ed. Gustafssonin puolesta: Kuinka te, jos te aiotte äänestää tämän (Puhemies: Minuutti!) talousvaliokunnan ehdotuksen puolesta, kehtaatte mennä tästä salista ulos huomenna äänestyksen jälkeen?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tässä talousvaliokunnan enemmistö nyt kumartaa pankeille ja hallitukselle todella syvään, mutta samalla se takapuoli kyllä osoittaa sitä köyhää kansaa kohti — näinhän siinä käy — ja niitä ihmisiä kohti juuri, jotka olisivat tarvinneet tämän kohtuullistamisen. Se 2,5 euroakin on varsin suuri maksu. Jos ajatellaan esimerkiksi, että pienin vero, mikä peritään, on 10 euroa ja siitä joutuu maksamaan 6—8 euroa pankkipalvelumaksua, niin se on kohtuutonta, koska sen veron voi maksaa vain pankkiin tai sitten piiritullikamarille ja niitä ei ole läheskään joka paikassa. Siis tämä on täysin kohtuuton.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä itsekin olen aika pettynyt tähän lopputulokseen siinä mielessä, kun tiedetään hyvin se, jotta köyhien ihmisten rahoilla ei kukaan kilpaile, sitä on turha luulla. Päinvastoinhan joku pankki — siitä ei ole pitkä aika — ilmaisi tahtonsa, että parempi, kun köyhät häviäisivät. Pannaan semmoiset maksut ja peritään siitäkin maksu, jos on tili pankissa. Sen takia minä näen, että tämä lausuma on kyllä aika tyhjän päällä. Sen takia minä odotan kyllä, että huomenna, kun äänestetään eduskunnassa, Jukan tekemän aloitteen tahto toteutuu, että tähän tulee enimmäismaksu. Toivon mukaan pankit sitten lähtevät kilpailemaan siitä alaspäin. Sehän on vain enimmäismaksu, ja silloin toivon mukaan sitten joku pankki näyttää rohkeutensa ja toteaa, jotta nämä sokeain joulukortit saa maksaa ilman palvelumaksua, eikä niin, että jos nyt 5 euroa halutaan hyväntekeväisyyteen, niin 6 euroa pitää maksaa siitä, että pankki välittää hyväntekeväisyyden perille.

Kyllä, arvoisa puhemies, ed. Jukka Gustafssonia.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun ed. Jukka Gustafsson teki tämän aloitteen alkuvuodesta 2004, annettiin aika suurta toivoa siitä, että tällainen laki tulisi voimaan, koska siinä tosiaan on 122 allekirjoittajaa, kansanedustajaa, mukana. Ajattelin ensin, että nyt minä varmaan tunnen sääliä ed. Gustafssonia kohtaan, kun näin tökerösti talousvaliokunta menettelee, mutta itse asiassa tarkemmin ajateltuna se säälin kohde on kyllä suomalainen kansalainen, joka on kuvitellut, että täällä eduskunnassa noudatetaan enemmistön tahtoa ja demokraattisia menettelytapoja, ja on todella ala-arvoista työtä talousvaliokunnalta väheksyä tätä.

En muista, että aikaisemmin olisi tehty näin, että yli sadan kansanedustajan lakialoitetta ei asianmukaisesti käsitellä eikä sitä millään tavoin huomioida. Aikaisemmissa tapauksissa on kuitenkin tehty esimerkiksi niin, että hallitus on velvoitettu tuomaan juuri sen lakialoitteen sisällön mukainen esitys, eikä niin, että todetaan, että koska hallitus ei nyt halua tehdä mitään, niin sitten ei tehdä mitään. Kyllä tämä on todella surullista ihan tämän asiasisällön puolesta, mutta erittäin surullista yleisen demokraattisen käsityksen puolesta.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari näytti hieman puheenvuorossaan ratsastavan tulessa muiden hallituspuolueiden housuilla. Se voi kyllä pitää paikkansa, kun katsoo, että täällä ei ole yhtään Rkp:n eikä keskustapuolueen edustajaa salissa, jotka ed. Skinnarin mukaan olivat nähtävästi hyvin vahvassa roolissa, kun tämä vesitettiin talousvaliokunnassa. Mutta eivät tästä vastuusta voi tietenkään valiokunnan puheenjohtaja Skinnari ja sosialidemokraatitkaan pois lähteä tällä perusteella. Kysymys on siitä, että tämä on todella vesitetty ja se tahtotila, jonka 122 kansanedustajaa julki toi ja jonka eläkeläisjärjestöt olivat yhdessä liikkeelle lähtiessään tavoitteekseen asettaneet, on nyt tällä mietinnöllä ja ratkaisulla vesitetty. Lopullisesti se, niin kuin täällä on todettu, kuinka asia ratkeaa, on eduskunnan käsissä edelleen sitten huomenna.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvä sanoa ensimmäisen kauden kansanedustajana, että kyllä täällä eduskunnassa on todella typeriäkin lakialoitteita yli sata ihmistä kannattanut. Onneksi niitä on asianomainen valiokunta sitten vähän jarrutellut. Esimerkiksi otan nuorisorikollisuuden iän laskemisen, että rikollisen ikäraja tulisikin kuuteentoista. Yli sata nimeä oli siinäkin. Onneksi on tehty näin.

Tässä on ollut tärkeä laki ja hyvä halu 122:lla, ja pidän erittäin vastuullisena sitä toimintaa, joka talousvaliokunnassa tehtiin, että tämän asian kanssa todella tehtiin töitä. Asiantuntijakuulemisista ei aluksi tullut tukea kyllä tämmöisen lain säätämiseen, mutta on saatu nyt huomattava parannus siinä aikaan, että on hyvin konkreettisesti sanottu, mitä tulee valvoa, ja myös hinnoittelu sisällytetty valvontaan, eikä niin ympärikoreita lauseita kuin tähän asti asiassa on ollut. Tässä on huomattava muutos.

Jos 2,5 euroa tähän lyödään kiinni, niin eikö tämmöisiä samanlaisia lakeja pitäisi laittaa maitolitran hintaan tai johonkin muuhun, joka on ihmiselle myös elintärkeä? Mutta semmoiseen yhteiskuntaan valitettavasti emme voi mennä, jossa hintasääntely toimii. Sen tietävät kyllä vasemmistoliitonkin edustajat, mutta tässä on mukavaa aikaa keskustella ja me jatkamme keskustelua tänään. (Ed. Uotila: Ed. Kumpulankin nimi oli lakialoitteessa!) — Kyllä, sen takia valiokunnan täytyy perehtyä siihen, että tietää, mitä tehdään.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulen omassa puheenvuorossani käymään sitten tarkemmin läpi tätä proseduuria, mutta on todellakin säälittävää, että eduskunnan lainsäädäntökoneistoa käytetään tyhjän aikaansaamiseen.

Ed. Kumpulalle totean ihan lyhyesti, että meillähän on osakkeitten ilmainen säilytysmahdollisuus taattu laissa. Kumpi on sitten tavallisen kansalaisen kannalta tärkeämpää: saada säilyttää osakkeet ilmaiseksi vai pysyttää jokaiselle välttämätön palvelumaksu jollakin tietyllä kohtuullisella tasolla?

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En oikein yhdy siihen ajatukseen, kun täällä kerrotaan, että eduskunta tekee tyhmiäkin lakialoitteita, joihinka yli sata kansanedustajaa menee mukaan. Minä luulen, että silloin meidän kannattaa kaikkien katsoa omaan peiliimme, mihin lakialoitteisiin olemme itse nimemme kirjoittaneet, jos me täällä niitä kutsumme typeriksi.

Minä olen myöskin itse tämän lakialoitteen allekirjoittanut ja luin sen perusteellisesti ja käytin vakaata harkintaa, kun sen allekirjoitin. Nyt, kun katson tätä lopputulosta, sanon vain, että parempi tämäkin kuin ei mitään, kun tiedämme sen, ettei lakialoite koskaan välttämättä menesty niin, että päästään aivan siihen lopputulokseen, mitä haluttiin. Mutta nyt jäämme tietenkin seuraamaan, miten Rahoitustarkastuksen valvontavastuu vaikuttaa näihin palvelumaksuihin. Eli parempi tämäkin kuin ei mitään.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpulalle on ihan pakko sanoa, että varmasti tänä päivänä erityisesti sen rikosvastuulakialoitteen käsittelyn jälkeen, erityisesti sen jälkeen, jokainen katsoo, mihinkä nimensä laittaa. Siinä nimenomaisessa lakialoitteessa ei ollut yhtään vasemmistoliittolaisen allekirjoitusta — olen siitä ylpeä. Se oli viime kaudella.

Sen sijaan tässä lakialoitteessa varmaan jokainen on laittanut siihen nimensä tarkoittaen sitä, mitä siinä sanotaan. Minä en ole ainakaan kuullut, että kukaan olisi vielä irtaantunut siitä. Sen sijaan siitä rikosvastuualoitteestahan irtaantui yksi ja toinen tuolla korokkeella myöhemmin, kun huomasi, mihinkä oli nimensä laittanut. Ongelmahan tässä on se, että kun pankit muutama vuosi sitten ilmoittivat, että ne eivät halua, että köyhä kansa tuo kuraa niiden lattioille, niin nyt tässä käytetään eduskuntaa tällaisena eteislattiamattona, johonka pankinjohtajat omien kenkiensä kurat pyyhkivät ja nauravat päälle.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti eduskunnassa on nykyisenlaiset voimasuhteet. Te, jotka tässä olette nyt äänessä, varmaan edustatte sellaista tavoitetta, joka on tässä koko ajan olemassa, vaikka sitä ei ole sillä tavoin lakiin kirjoitettu kuin te olisitte halunneet sen tehdä, mutta sillä ei ole ainakaan talousvaliokunnassa ollut kannatusta, sellaista kannatusta, että sitä olisi voitu kirjoittaa. (Ed. Laakso: Miksei SDP kannattanut sitä?) — Koska toinen vaihtoehto olisi ollut se, että minkäänlaista lakiehdotusta ei olisi tullut eduskunnan käsittelyyn, se asia olisi rauennut. (Ed. Tennilä: Kuka sen olisi estänyt?) — Valiokunnan enemmistö. (Ed. Tennilä: Siis kepulaiset?) — No, minä en nyt rupea tässä luettelemaan kaikkia niitä, jotka olisivat näin tehneet. Muuta vaihtoehtoa tässä ei ollut käytännössä jäljellä kuin tämä, koska hallituksen pelisääntöjen mukaan meneteltiin niin kuin meneteltiin. (Ed. Tennilä: Siis kepu kaatoi?) — Tekin tiedätte nyt sen verran, ehkä ei ed. Tennilä, mutta monet muut, siitä mitkä ovat hallituksen pelisäännöt, miten pitää menetellä näissä kysymyksissä. Tällainen enemmistö saatiin aikaiseksi niin, että laki muuttuu. Täällä on todella paljon yli sadan kansanedustajan lakialoitteita, joiden osalta ei ole minkäänlaista käsittelyä käytännössä pystytty toteuttamaan. Ne ovat päättyneet juuri siihen hurskaaseen toivomukseen, että hallitus ryhtyy asiassa toimenpiteisiin. Ei se tarkoita, kun lakialoitteen jättää, että se toteutuu juuri sellaisena.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis 122 kansanedustajaa talousvaliokunnan mukaan ei olisi tiennyt, mitä teki. Sitähän tämä mietintö hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna tarkoittaa. Asia on niin yksinkertainen, elämänläheinen; yhteiskunta itse on tehnyt tästä ongelman, siis valtion koneistot, kaikki, ovat tehneet tämän ongelman. Vaikka kansanedustajan ymmärtämiskyvyssä saattaa olla vaikeuksia, niin tälle tasolle se kaikkien osalta varmasti ulottuu. Tämä mietintö on sökö, todella sökö — oikeita sanoja väärässä järjestyksessä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että en osallistu tässä vaiheessa keskusteluun, koska tämä minuutin aika ei mahdollista senkaltaista keskustelua. Haluan todeta tässä yhteydessä vain kaksi asiaa. Toinen on se, että minusta tässä nyt vasemmistoliiton edustajien taholta jotenkin kärki kohdentuu aivan väärin valiokunnan puheenjohtajaan. Kun tätä asiaa olen kuitenkin seurannut erittäin aktiivisesti — jollen nyt ihan päivittäin, niin viikoittain — niin tiedän, että talousvaliokunnan puheenjohtaja Skinnari on tehnyt tässä kyllä erittäin aktiivista työtä. Se, että tulos ei ole niin hyvä kuin me allekirjoittaneet ja lakialoitteen tekijä olisimme halunneet, ei primaaristi ole valiokunnan puheenjohtajan vika.

Toinen asia on se, että kun keräsin näitä nimiä tähän lakialoitteeseen, niin kyllä käytännössä kaikki kansanedustajat perehtyivät siihen asiaan hyvin ja olivat tietoisia, mihin lakialoitteeseen nimensä laittoivat, oli se sen verran herkkä asia kuitenkin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä vielä täsmennän valiokunnan puheenjohtajalta, että minun käsitykseni on nyt oikea. Te siis sanoitte tällä faktisesti, että keskustapuolue valiokunnassa kaatoi tämän selkeän ylärajan, jota eduskunnan suuri enemmistö oli ajamassa, (Ed. Huotari: Oliko se näin?) että muuten se olisi hoitunut, mutta kepu alkoi vastustaa hallituksen pelisääntöjen pohjalta. Tämä on esimerkiksi Lapin vaalikeskusteluun mielenkiintoinen tieto, joka siellä kyllä kuullaan vielä ennen vaalejakin.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä sanoin, että monenlaisia lakialoitteita on yli 100 ihmistä allekirjoittanut, niin itse laitan lakialoitteeseen nimen aina suurta harkintaa käyttäen niin kuin tässä. Mutta myös luotan siihen, että asianomainen valiokunta perehtyy hyvin tarkkaan sen lain pykäliin ja muotoihin. Meillä on tässä valtiovarainministeriön lausunto, julkinen, joka oli maaliskuulta, kaikissa suhteissa koko lakialoitteen vastainen ja täysin sitä kumoamassa. Valiokunta teki suuren työn tuottaakseen poliittista tahtoa viedäkseen sitä eteenpäin ja saikin jo aikaan yhteistyössä esimerkiksi eläkeläisjärjestöjen kanssa, minkä jälkeen tiedotus parani huomattavasti. Me kuuntelimme myös eläkeläisjärjestöjä, kävimme pitkiä keskusteluja siellä. Täällä on valtiovarainministeriön asiantuntijapuolelta tullut suoraan, että pitää laittaa EY-kilpailutuomioistuimeen, pitää laittaa perustuslakivaliokuntaan, ei ole sopusoinnussa suhteellisuuskäsitysten kanssa — kaikessa oli tämmöinen lähtökohta. Lopputulos, mihin on tultu, on erinomainen siihen nähden, että siinä on poliittista tahtoa eduskunnassa viety eteenpäin. (Ed. Laakso: Maksut eivät alene tällä erinomaisuudella!)

Anne  Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väittääkö ed. Kumpula, että ed. Gustafsson, silloin kun hän on valmistellut tätä lakialoitetta, ei ole ottanut näitä asioita huomioon? Minä ymmärsin niin, että ed. Gustafsson on hyvin tarkkaan tutkinut sen. Sen takia myös itse uskalsin allekirjoittaa sen, koska luotin, että hän on asiaa selvittänyt tarkkaan. Monetkin kansalaiset kysyivät, minkä takia vasemmistoliiton edustajat eivät tehneet tätä aloitetta, minkä takia te annoitte sosialidemokraateille tämän mahdollisuuden, kun se toi niin paljon julkisuutta. Me sanoimme, että on hyvä, että suuren hallituspuolueen kansanedustaja tekee tällaisen aloitteen ja mielellämme annamme ed. Gustafssonille tämän kunnian. Niin kuin annoimme. Olisimme voineet itsekin tehdä sen, mutta halusimme, että asia etenee. Nyt on todella ikävä nähdä, että asia ei ole edennyt. Kun ed. Leppä nyt tuli paikalle, hän varmaan kertoo, miksi tämä asia ei edennyt, kun täällä ovat selvästi sosialidemokraatit olleet sitä mieltä, että he olisivat kyllä tämän hoitaneet.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan yli 120 kansanedustajaa helmikuussa edellytti sitä, että laki muuttuu, jotta pankkipalvelumaksuissa päästään nykyistä parempaan tilanteeseen. Tässä asiassa on edetty niin hyvin kuin se on käytännössä talousvaliokunnassa ollut mahdollista ottaen huomioon hallituksen pelisäännöt, valtiovarainministeriön tahdon ja toiminnan tässä asiassa, ja se, mikä on tässä asiassa tärkeintä, on se, että tämä laki on nyt todella muuttunut. Nyt meidän on yhdessä katsottava, että tätä asiaa myös käytännössä valvotaan sen jälkeen, kun laki on astunut voimaan. Siinä suhteessa eduskunnan valitsema pankkivaltuusto, Rahoitustarkastus, tämä sali ja talousvaliokunta tulevat olemaan tässä asiassa avainasemassa, ja jos tämä ei tyydytä, niin silloin voidaan jopa vuosittain kertomuksen yhteydessä tai sitten näissä väliraporteissa ottaa tämä asia esille ja käydä ne maksut, ne kaksisataa maksua, maksu maksulta läpi. Täällä on käyty nyt yhtä ainoata maksua läpi. Täällä on paljon muitakin. (Puhemies koputtaa) Mikä olisi esimerkiksi lainanottajan toimitusmaksu?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt voi tyydytyksellä todeta, että ed. Leppä saapui paikalle — täällä oli pitkän aikaa tilanne, että yhtään keskustapuolueen kansanedustajaa ei ollut salissa — myös ed. Vihriälä; Rkp:stä ei ole vieläkään ketään. Me olemme ed. Lepän kanssa molemmat Pertunmaan poikia, niin että voi sen verran kehaista, että hän talousvaliokunnan jäsenenä, pertunmaalaisena, uskaltautui paikalle. (Ed. Pulliainen: Sieltäkö niitä rohkeita löytyy?)

Arvoisa puhemies! Nämä korkeat pankkimaksut rokottavat monia heikossa asemassa olevia, ja usein on kysymys pienituloisista, vanhoista eläkeläisistä. Voisi aloittaa siitä, että eläkeläisten pettämisestä on puhuttu aika monta kertaa tässä salissa monen eri asian yhteydessä. En nyt muuta kuin viittaan vain ministeri Hyssälän lupauksiin kansaneläkkeen tasokorotuksista, oliko se 300 eurolla; on puhuttu täällä salissa pohjaosan palautuksesta, aikoinaan pois otetuista indeksikorotuksista ja niiden palauttamisesta joltakin vuodelta, ja nyt ihan viimeisenä tämä pettymys, jonka eläkeläiset aidosti kokevat siitä, että sitä kansaneläkkeen tasokorotusta, jota hallitus on lupaillut, kylläkin aikaistettiin, mutta sitten siitä tehtiin 7 euron suuruinen, eikä siitä voida enää tasokorotuksena silloin puhua. Ja sitten tämä vielä! Tämä on todella varmasti pettymys, kun ajattelee sitä kampanjaa suorastaan, sitä liikehdintää, sitä julkista keskustelua, joka aivan oikeutetusti näistä kohtuuttomista maksuista oli syntynyt. Silloin kun kovasti arvostamani ed. Gustafsson ensimmäisenä allekirjoittajana tähän nimiä keräsi, taustalla oli nähdäkseni hyvin laaja yhteisymmärrys myös kansallisilta eläkeläisjärjestöiltä, että tätä välttämätöntä uudistusta viedään myös laajalla rintamalla ja ilman suuria poliittisia intohimoja eteenpäin ja pyritään siitä saamaan sellainen ehdotus, joka sitten mahdollisimman hyvän vastaanoton saa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea tässä talossa ja sitten hallituksessa jne.

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, että se keskeinen asia elikkä kohtuuttomien maksujen estäminen katon asettamisella palvelumaksulle ei toteudu. Vaikka ymmärrän kyllä, että valiokunnan puheenjohtaja ja varmasti muutkin valiokunnan jäsenet, jotka ovat tämän painin valiokunnassa käyneet ja ovat varmasti sisimmissään kovastikin pettyneitä lopputulokseen, joutuvat takertumaan siihen pieneen, pieneen, pikkuiseen etenemiseen, mitä sitten muilta osin tämän lakialoitteen pohjalta on tapahtunut, niin eihän se voi ketään tyydyttää. Mielenkiinnolla odotan myöskin ed. Gustafssonin omaa puheenvuoroa, tyydyttääkö tämä ed. Gustafssonia tämä lopputulos. (Ed. Skinnari: Tehkää uusi aloite, niin katsotaan, miten sille käy!) — No, eihän tämä talousvaliokunta sen parempaa uudenkaan lakialoitteen pohjalta pysty tekemään, sehän on aivan varma. (Ed. Huotari: Eihän tässä pisteitä ollut tarkoituskaan kerätä!) Tässähän oli vakava yritys korjata ongelmaa, ja siihen, että se ei ole onnistunut, olemme pettyneitä. Se, että Rahoitustarkastukselle tulee velvoitetta valvoa saatavuutta, hinnoittelua jne. ja sitä kautta se kietoutuu sitten myöskin pankkivaltuuston valvontaoikeuteen ja sitä kautta tänne eduskuntaan, kyllä on tässä yhteydessä hyvin laiha lohtu.

Vähän ihmettelen myöskin kokoomuksen suunnasta nyt sitä tyytyväisyyden hyrinää, että kyllähän tämä itse asiassa on aika hyvä askel, vaikkei ehkä riittävä. Kun täällä edustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Skinnari kävi läpi sitä prosessia valiokunnan sisällä, niin väkisinkin herää tietysti kysymys — vaikka pelisääntöjen mukaan ratkaisevaa on, millä tavalla hallituspuolueet asioihin suhtautuvat — ja mielenkiintoista olisi tietysti tietää, millä tavalla siellä talousvaliokunnassa myöskin kokoomus on sitten tämän asian osalta käyttäytynyt, koska eivät kokoomuslaisetkaan näytä ainakaan tässä salissa kovin voimakkaalla äänellä olevan puolustamassa sitä lakialoitetta, jonka heistäkin kovin moni on aikoinaan allekirjoittanut, ja sen tavoitteita.

Elikkä kyllä tämä on pettymys, ja tästä tulee kyllä pitkä miinus. Täällä jo aiemmin viitattiin siihen, että myöskään eduskunnan arvovallan kannalta, jos nyt ajatellaan vaikkapa eläkeläisjärjestöjen suuntaan, ei se mikään muu voi olla kuin aika paha kolaus. Ne ovat olleet myöskin oikealla asialla, tosissaan liikkeellä, ja kun se lässähtää tällä tavalla, niin pettymys on, arvoisa puhemies, varmasti aikamoinen.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä nyt usealla suulla ovat puhuttu, pankkipalvelumaksut ja niitten kohtuuton taso ovat puhututtaneet kansalaisia jo pitemmän aikaa. Julkisuuteen tämä kohu nousi, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Skinnari tuossa sanoi, alkuvuonna ennen kaikkea eläkeläisjärjestöjen ansiokkaan työn tuloksena. Monien seniorikansalaisten pienet eläkkeet ovat kyllä kelvanneet pankeille olematonta korkoa vastaan, ja niistä on sitten vielä mukavasti napsaistu palvelumaksut, joten monta kertaa saldoon on pikemminkin tullut lovea kuin tuottoa, mutta sitten näitten samojen kansalaisten opastamiseen erilaisten maksutapojen käyttöön ja automaattimaksamiseen pankeilla ei enää olekaan ollut kiinnostusta. Pankin tiskiltä kaupataan tänä päivänä erilaisia osake- ja sijoitusrahasto-osuuksia ja monenlaisia vakuutuksia sillä innolla, että tavallisten kansalaisten peruspankkipalvelut näyttävät jäävän jalkoihin. Kansalaiskeskustelussa korostettiin, että ei tässä kuitenkaan kyse ole ainoastaan ikäihmisten asiasta. Kaikille ei ole mahdollista maksaa laskuja Internetin tahi puhelinpankin tai automaatin kautta. Maksupalvelun käyttökin voi olla hankalaa, jos pienituloinen ei tiedä, onko siellä tilillä katetta sinä päivänä, kun eräpäivä koittaa.

Kun tämä kansalaiskeskustelu sitten nousi tänne Arkadianmäelle, niin hallituspuolueen edustaja Gustafsson teki asiasta hyvän lakialoitteen, johon meistä 122 kansanedustajaa yhtyi. Tässä ed. Gustafssonin aloitteessa haluttiin turvata peruspankkipalveluiden saatavuus hinnoittelun suhteen elikkä näihin korkeampiin maksunvälityksen taksoihin haluttiin jonkinlainen katto. Lakialoitteessa se määriteltiin 2,5 euroksi; täällä joku jo kerkesikin sanoa, että sekin kuulostaa loppujen lopuksi kohtuullisen korkealta per toimeksianto. Lisäksi rahoitustarkastuslakiin haluttiin kirjata velvoite Rahoitustarkastukselle seurata ja arvioida maksuliikennepalveluiden ja palvelumaksujen sisältöä ja tasoa sekä valvoa, etteivät kohtuuttomat palvelumaksut estä kansalaisten peruspankkipalveluiden saamista.

Talousvaliokunnassa lakialoitteen käsittely sai välillä jokseenkin, sanoisinko, koomisia piirteitä. Rahoitustarkastus toi esille kuulemisessa, että heillä on jo nykylain perusteella mahdollisuus valvoa pankkipalveluiden saatavuutta ja hinnoittelua, mutta he väittivät, että kukaan ei vain ollut heille asti tuonut tätä kansalaisten huolta. Vaikka ed. Skinnari täällä aikaisemmin sanoi, että heille oli tullut muutama esitys siitä, minulle jäi kyllä se muistikuva, että he sanoivat, että kukaan ei ollut tuonut tätä huolta heidän tiettäväkseen. Elikkä he eivät tienneet sitä, että 8 euroa per maksuvälitys on kohtuuton veloitus. Sitten asiaa vatvottiin edestakaisin ministeriön ja valiokunnan välillä, eikä voinut välttyä siltä vaikutelmalta, että kyseessä oli enemmänkin tällainen arvovaltataistelu kuin todellinen huoli näitten kansalaisten palvelumaksuista. Tietenkin tässä ajan kuluessa tapahtui myös se, että Pankkiyhdistys säikähtyneenä eläkeläisten joukkovoimasta yhdessä heidän kanssaan teki tällaisen esitteen, jolla seniorikansalaisia opastetaan erilaisten maksutapojen käyttöön. Suurimman imagohaitan kokenut pankkiryhmä alensi tämän 8 euron maksunsa sitten 6 euroon. Elikkä jotakin hyötyä tästä julkisesta keskustelusta tietenkin oli. (Ed. Kuoppa: Sekään ei perustunut lakiin kyllä!) — Näin juuri.

Lopulta valiokunta päätyi sitten ministeriön vastahakoisen muotoilun avulla kuitenkin vesittämään koko asian. Näön vuoksi muotoiltiin nyt valiokunnan mietinnössä oleva pykälä, joka ei millään tavoin muuta vallitsevaa asiaintilaa. (Ed. Skinnari: Esittäkää se hylättäväksi!) Kansalaisten huolen peruspankkipalveluiden saatavuuden ja hinnoittelun suhteen valiokunta vesitti näin täydellisesti. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli esille, ettei valiokunnan muutosehdotus tuo mitään uutta jo voimassa olevan lain Rahoitustarkastukselle suomiin toimintamahdollisuuksiin, joten valiokunnan muotoilu on tarpeeton ja tilanne säilyy täsmälleen entisellään.

Niin kuin tuossa omassa vastauspuheenvuorossani jo sanoin, tuntuu kummalliselta, että meillä on Suomessa lailla taattu yksityishenkilöiden mahdollisuus säilyttää osakkeet maksutta arvopaperikeskuksessa, mutta meillä ei samalla tavalla haluta suojata kaikkien käyttämää maksuliikennepalvelua ja sen hinnoittelun tasoa. (Ed. Kuoppa: Ei edes verojen maksua!) Kukaan ei tule tänä päivänä toimeen ilman pankkien maksuliikennepalveluja. Ne ovat ihan samalla kansalaisten peruspalveluja, niin kuin täällä ed. Skinnari jo viittasikin, kuin esimerkiksi sähkön saaminen. Niinpä palvelumaksujen taso ei saa estää peruspankkipalvelujen saamista kansalaisilta. Pankkien asiakaskunnasta sellaisten asiakkaiden osuus, jotka eivät pysty käyttämään, osaa tai halua käyttää laskujen maksuun sähköistä palvelua tai suoraveloituspalvelua, on loppujen lopuksi pieni, eikä kohtuuhintaisten pankkipalveluitten tarjoaminen tiskiltä heille voi olla näille pankeillekaan suuri taloudellinen rasite.

Mutta niin kuin täällä on tullut esille, kyse on jälleen kerran tästä asennepuolesta. Nämä maan hiljaiset eivät ole pankkien parhaaksi luokittelemaa asiakaskuntaa, eivät potentiaalisia osakesijoittajia ja rahasto-osuuksien hankkijoita, joten heidät halutaan jälleen pois pankkisaleista, niin kuin ed. Huotari täällä jo sanoi, pois hiekkaa kantamasta. Ennen lamaahan nämä tavalliset pankkien asiakkaat muuttuivat hiekankantajiksi pankkisaleihin, mutta sitten maan hiljaiset kelpasivat kyllä verovaroin tukemaan ja maksamaan pankkikriisin koko laskun.

Tätä asiaa voidaan tietysti jatkossakin pyöritellä eduskunnan, pankkivaltuuston, talousvaliokunnan, Rahoitustarkastuksen välillä, mutta viime kädessä jonkin tahon on uskallettava määritellä, mikä on lopulta kohtuullista, mikä on kohtuullinen maksu jokaiselle kansalaiselle välttämättömien pankkipalveluiden hoitamisesta. On ikävää, että talousvaliokunnan enemmistö ei uskaltanut kantaa tätä vastuuta. Vetoan teihin, edustajakollegat: älkää peskö käsiänne kansalaisten todellisen huolen edessä, etenkin kun pohjana on tämä ed. Gustafssonin hyvä lakialoite ja siinä mielessä sitä voivat todellakin huoletta hallituspuolueitten edustajatkin kannattaa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan tässä, että käsittelyn pohjaksi hyväksyttäisiin vastalauseen mukaiset lakiehdotukset eli että myös ensimmäinen lakiehdotus hyväksyttäisiin sillä tavoin kuin se vastalauseessa on esitetty.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Essayahin käsittelyn pohjaa koskevaa ehdotusta.

Arvoisa herra puhemies! Nyt tietenkin tätä asiaa voi tarkastella hyvin monesta eri näkökulmasta ja monesta eri lähtökohdastakin, mutta minusta ehkä sellainen periaatteellisin tarkastelukulma ja tarkastelutapa on tietenkin se, mihin tässä on jo aiemminkin viitattu, minkälainen merkitys sillä on, kun lakialoitteen allekirjoittaa, ja pitääkö sitä arvossa vai eikö sitä pidä arvossa. Minusta se on kumminkin tässä meidän järjestelmässämme niin iso asia, että sillä on oma arvonsa, etten sanoisi jopa itseisarvonsa, kun nimen lakialoitteeseen panee. Toisin sanoen näkisin sen jonkunasteisena sitoumuksena silloin kun lähdetään sitä kautta asiaa hoitamaan. Kyllähän nyt tämä asia kaiken kaikkiaan on sen tyylinen, että silloin kun edustaja nimensä lakialoitteeseen pani, kyllä minun mielestäni melko vaikeaa on perustella sitä ainakaan siitä näkökulmasta, ettei olisi tiennyt, mihin nimensä panee ja tavallaan sitoumuksensa myös sitä kautta sitten tekee.

Siitä syystä minusta tämän asian käsittely on ollut vähän, sanoisiko, outoakin nyt, kun sitä on tässä valiokuntavaiheessa eteenpäin viety. Kyllä minä ihmettelin suuresti sitäkin, että me jäimme sitten itse asiassa kahdestaan kristillisdemokraattien kanssa, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit, jättämään sen eriävän mielipiteen, varsinkin kun siitä irtautui sitten kokoomus ja myös vihreät, mutta varmaan ed. Erkki Pulliainen kertoo omasta puolestaan, mitä analyysejä he ovat tehneet, kun valiokunnassa ei vastalauseeseen yhdytty kuitenkaan.

Toisaalta sitä asian käsittelyähän voi katsoa ainakin lyhyen ajan historian näkökulmasta. Jos katselee näitä puheenvuoroja, joita lähetekeskustelussa käytiin tuossa kevättalvella, niin kovin kummasti täytyy ihmetellä kyllä, että täällä on sellaisia nimiä kuin Lauri Kähkönen ja Matti Väistö ja Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho, Klaus Hellberg ja Mikko Alatalo, jotka kannattavat lämpimästi tätä ed. Gustafssonin tekemää lakialoitetta ja ovat sitä mieltä noin yleisesti, jos tätä yksinkertaistaa, että pankkipalvelut kuuluvat peruspalveluihin, joiden saatavuutta ei pidä vaikeuttaa jne. jne. Kysymyshän kuuluu tietenkin: Jos keväällä oli tätä mieltä, mikä sitten on muuttunut siitä keväästä sen asiakkaan näkökulmasta katsottuna pankkien käyttäytymisessä tai pankkien hinnoittelussa?

Vastaus on kyllä kovin tyly: Ei siellä itse asiassa juuri mikään ole muuttunut miksikään. Mennään itse asiassa samaa rataa ja samaa hinnoittelua noin pääsääntöisesti — 99-prosenttisesti, jos ei ylikin — kuin keväällä. Pankit perivät entisen lailla palvelumaksujaan. Tutkimus, jonka valiokunta tästä asiasta sai, osoittaa kiistatta sen, ettei julkisella keskustelulla, mitä käytiin keväällä todella paljon, ole mitään konkreettista vaikutusta itse asiassa pankkien käyttäytymiseen. Ei julkisuus tuo siihen muutosta; eivät pankkien ja eläkeläisjärjestöjen palaverit, neuvottelut, ole siihen vaikuttaneet millään lailla. Voisi melkein sanoa, että pankit ovat niitä kuuluisia hanhia, joiden selkään sitä vettä kaadettiin, ja vaikutus on suunnilleen kyllä samanmoinen, jos sitä katsotaan sieltä asiakkaan näkökulmasta, joka ymmärtääkseni keväällä oli vielä tämän salin valtaenemmistön suuri huoli.

Tämän vuoden alussa kansaneläkkeet nousivat 2 euroa 93 senttiä, siis 2 euroa 93 senttiä, ja nyt hallitus kaikessa suuressa pihiydessään lupaa ensi vuodelle 7 euron korotuksen eläkeläisille, koska tämä keskustelu näistä pankkipalvelumaksuistahan lähti nimenomaan tästä eläkeläisnäkökulmasta. No, se 7 euron korotus — jos nyt sellainen sattuu tulemaan, ja tuleehan se tietenkin, kun se on luvattu — itse asiassa on kuitattu sillä, kun sen yhden laskun käy maksamassa, ja euron jää pahimmassa tapauksessa vielä sitten velkaa sinne pankin puolelle. Kysymyshän tietenkin kuuluu, kuinka monella ihmisellä se yksi lasku kuukaudessa pelkästään on. Eihän se näin tämä elämä kulje, vaan pakkaa niitä olemaan huomattavasti useampi määrä.

Oikeastaan näitten lukujen kautta jos tätä tarkastelee, niin tässähän näkyy karmeudessaan tämä, sanoisiko, kovuuden koalition kovuus oikein perin pohjin. Ei sillä ole mitään merkitystä, miten se ihminen toimeen tulee ja miten se ihminen siellä elämässä pystyy hoitamaan näitä asioita. Ei, päällimmäinen huoli on näköjään pankeista, pankkien kannattavuudesta ja pankkielämän eteenpäinmenemisestä. Sen minäkin ymmärtäisin edes jollakin lailla, jos pankeilla tällä hetkellä olisi joitakin sellaisia ongelmia tai vaikeuksia, että ne taas kerran olisivat yhteiskunnan tukeen turvautumassa, mutta ainakaan tällaisia merkkejä tai viitteitä — onneksi kylläkin, täytyy sanoa — ei ole.

Mutta on kai yhteiskunnallakin joku oikeus ja joku kohtuullinen näkökulma ainakin tähän taloudelliseen puoleen olemassa, jos me yhteiskunnan varoja panostimme miljarditolkulla pankkikriisin hoitamiseen ja koko pankkijärjestelmän pelastamiseen. Siitä miljardipanostuksestahan pitää myös kysyä, mitä sillä sitten saatiin tämän asiakkaan ja tässä tapauksessa myös veronmaksajan näkökulmasta, veronmaksajan, joka maksoi itse asiassa kaiken kaikkiaan valtaosan siitä pankkituesta. Jos sen kiteyttää, niin yhteenveto on, että maksuttomien palvelujen määrä väheni ja palveluiden hinnat nousivat. Siis yhteiskunnan rahaa miljardeja, ja lopputulema on, että palvelutaso romahtaa ja hinnat nousevat. Ei se enää tunnu mitenkään oikeudenmukaiselta tai — niinpäin — siltä, että tällä hetkellä tämä pankkien käyttäytyminen jollakin lailla olisi perusteltua, ja ei siinä näytä hyvät puheet auttavan eikä kovin kovat neuvottelutkaan.

Nyt valiokunnan enemmistö ajaa kyllä ihan puhdasta kosmeettista muutosta itse perusasiaan, sen kyllä voi sanoa, oikeaa ja todella aitoa käsienpesua siitä perusongelmasta, josta tämä lakialoite lähti liikkeelle ja jonka kautta tätä ratkaisua on haettu. Neuvotellaan, keskustellaan ja seurustellaan. Tässä oikeastaan neuvo, jonka valiokunnan enemmistön jäsenet ovat valmiita lähettämään pankkituen maksajille ja veronmaksajille: hoitakaa hommanne edelleenkin.

Tässähän me tulemme siihen 122:n allekirjoittaman lakialoitteen näkökulmaan, mikä merkitys sillä on, onko sillä populistinen merkitys silloin, kun lähetekeskustelua käydään, vai onko aidosti sitouduttu siihen, mitä siinä lakialoitteessa haetaan ja mihin sillä pyritään. Kyllä minusta, hyvät edustajatoverit, on pakko sanoa, että jonkunnäköistä ryhdikkyyttä nyt kyllä odottaisi, odottaisi ainakin niiltä, joiden nimi siinä lakialoitteessa on. Kyllä pidän kovin outona sitä, jos joku, jonka nimi siellä lakialoitteen sisällä on, äänestää omaa esitystään vastaan. Silloin kyllä voi sanoa, että on todella aika katsoa peiliin ja miettiä niitä selityksiä, sitä uskottavuutta, mikä sillä selityksellä on. Minusta ei riitä myöskään se, että miettii omasta näkökulmastaan. Kyllä siinä on mietittävä itse asiassa parlamentarismin menettelytapoja ja sitä, miten on sisäistänyt tämän eduskuntatyön ja miten siinä aikoo toimia kaiken kaikkiaan. Se on kyllä vakava paikka, ainakin tuntuisi siltä, jos itse olisin siinä miettimisen paikalla.

Tässä sanottuna, arvoisa herra puhemies, minä en oikein jaksa uskoa, että ed. Gustafsson äänestää omaa lakialoitettaan vastaan. Minä tunnen ed. Gustafssonin sen verran pitkältä ajalta, että uskon, että hänestä sitä ryhdikkyyttä löytyy, mutta toivon, että sitä löytyy myös muista hallituspuolueiden edustajista, joiden nimi siellä paperissa on, koska kyllä nyt on myös eduskunnan oman uskottavuuden kohentamisesta kyse tai ainakin säilyttämisestä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Lähden aluksi liikkeelle vähän tämän lakialoitteeni yhteiskunnallisesta taustasta ja perusteluista, ja se istuu kyllä hyvin tähän keskusteluun, jota nyt on käyty.

Pankeissahan on hinnoiteltu maksuliikepalveluita näkyvästi vasta 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Pankkien hinnoittelupolitiikasta kertoo hyvin se, miten peruspankkipalveluiden eräiden perustapahtumien hinnat ovat kehittyneet. Kun maksulliset palvelut otettiin käyttöön, maksoi käteismaksu pankin kassalla 3—7 markkaa eli 50 sentistä 1 euroon, ja vuonna 1994 se maksoi 7—10 markkaa eli runsaan euron. Nyt käteismaksu maksaa asiakkuudesta riippuen 4—6 euroa, eli noin kymmenessä vuodessa käteismaksun hinta on 4—6-kertaistunut. Tilisiirto kassalla maksoi 1990-luvun alussa 1—4 markkaa eli 20—70 senttiä. Vuonna 94 tilisiirto maksoi 3—9 markkaa eli puolesta eurosta hieman yli euroon. Nyt tilisiirron hinnat vaihtelevat asiakassuhteista riippuen 10 euron molemmin puolin. Noin kymmenessä vuodessa tilisiirrot ovat kymmenkertaistuneet. Nämä olivat pari esimerkkiä.

Nykyisiä hintoja on kovin vaikea yksilöidä tarkemmin, koska ne vaihtelevat pankeittain ja riippuvat paljon asiakassuhteista sekä mahdollisista palvelupaketeista. Joka tapauksessa nekin ovat nousseet erittäin nopeasti. On vaikea löytää, hyvät kollegat, muita hintoja tai maksuja, jotka ovat nousseet yhtä paljon. Palkat, eläkkeet tai muut sosiaaliset tulonsiirrot ovat jääneet aika päiviä sitten niiden kehityksestä. Tiskipalveluiden käyttäjiä on noin 8—10 prosenttia pankkiasiakkaista, ja suuri osa näistä on eläkkeensaajia ja muita vähävaraisia — toki kaikki eläkkeensaajat eivät tietysti ole vähävaraisia. Näiden ihmisten mahdollisuudet hoitaa peruspankkipalveluita kohtuuhinnoin olisi mielestäni turvattava, ja se oli niin minun kuin niiden yli 120 kansanedustajan tahto, tavoite, jotka lakialoitteen allekirjoittivat.

Haluan eduskunnan pöytäkirjoihin todeta sen, että tein varta vasten sen nimienkeruun sillä tavalla, että siinä oli kaikista eduskuntaryhmistä allekirjoittajia ja erityisen tasapuolisesti ja tasapainoisesti myöskin niin sanotun vasemmiston ja poliittisen oikeistonkin kohdalta, koska koin ja koimme varmaan yhteisesti tämän yhteiskunnallisen ongelman merkityksen tällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on tässä käsissämme talousvaliokunnan mietintö, ja kuten jo aiemmin vastauspuheenvuorossani totesin, siltä osin vasemmistoliiton kritiikki, joka täällä nyt on jollakin tavalla kohdentunut talousvaliokunnan puheenjohtajaan, on ehdottomasti kohtuutonta ja väärin. Haluan eduskunnan pöytäkirjoihinkin todeta sen, että tässä tuskin tehtäisiin lainmuutosta, jollei valiokunnan puheenjohtaja olisi sitä määrätietoisesti ajanut. Minkä arvon ja merkityksen meistä sitten itse kukin antaakin sille yhden pykälän muutokselle lakiin, niin sen todellisen merkityksen sitten osoittaa edessä oleva aika, mutta pidän tätäkin tulosta tärkeänä, kohtuullisen merkittävänä, ja tältä osin valiokunnan puheenjohtajan arvio oli oikea, kun hän totesi, että "lainmuutos ja perustelut on muotoiltu niin, että ne sisältävät kohtuullisuuden valvonnan".

Mutta, arvoisa puhemies, pidän valitettavana sitä, ettei lakialoitteessani palvelumaksulle esittämäni katto, enintään 2,5 euroa, tullut talousvaliokunnassa hyväksytyksi. Se olisi mielestäni parhaiten vastannut kansalaisten oikeustajua ja korostanut konkreettisuudessaan maksujen kohtuullisuutta. Siitäkin huolimatta, että olen perehtynyt viime viikkojen ja kuukausien aikana tämän asian kokonaisproblematiikkaan, viitaten siihen, mitä ed. Essayahkin muun muassa täällä totesi arvopaperien säilyttämisestä, käsitykseni mukaan olisi ollut täysin mahdollista löytää sen tyyppinen kattotaso, joka olisi tämän pankkitoiminnan laittanut tältä osin järjestykseen.

Laithan ovat aina sellaisia, että niitähän voidaan sitten tarvittaessa muuttaa, jos jokin euromäärä jostakin syystä menettää ajankohtaisuutensa. Korostan nyt vielä tässä yhteydessä sitä, että tämä muotoiluhan oli: enintään 2,5 euroa. Se oli siinä yhteiskunnallisessa taloustilanteessa täysin harkittu.

Suomalaisessa yhteiskunnassahan pankeilla on erityisen merkittävä yhteiskunnallinen asema. Ilman pankkeja ei kansalainen voi tulla toimeen. Siksi pankkitoimintaa voidaan ja sitä tulee lain tasoisesti ohjata. Sen vuoksi, niin kuin tuossa sanoin, olen edelleen yhteiskunnallisesti ja sitä kautta poliittisesti sitoutunut tähän lakialoitteeseeni ja myöskin tähän euromäärään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kuitenkin todeta sen, että tälle talousvaliokunnan mietinnölle ja siellä tehdylle työlle, jossa erityisesti hallituspuolueitten edustajat ovat olleet vastuullisessa roolissa, annan henkilökohtaisesti merkittävän arvon, koska haluan sen myöskin täältä puhujakorokkeelta todeta, että pankkimaksut ja kaikki, mitkä liittyvät pankkitoimintaan, ovat kysymyksiä, jotka ovat tavattoman poliittisia, ja ne ovat myöskin ideologisia.

On minusta täysin selvää, että jos tässä talousvaliokunnassa tai eduskunnassa olisi vasemmistolainen enemmistö, niin — uskallan väittää näin — tämä laki olisi saanut toisenlaisen käsittelyn. Me kaikki tiedämme, että asia on näin, ja sen vuoksi sen voi tässä ääneen sanoa, mutta tällä en halua leimata enkä loukata minkään poliittisen ryhmän kansanedustajia.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kun pankit hakevat maksimaalisia voittoja, niin useimmissa tapauksissa niille asettaa rajan kilpailu. Jos lainan korko on liian iso, niin haetaan toisesta pankista. Pankkipalvelumaksujen osalta tämä saalistus on mahdollista sen vuoksi, että näillä ihmisparoilla ei ole vaihtoehtoa, työttömillä, eläkeläisillä, köyhimmillä, niillä, joilla ei ole verkkoyhteyksiä olemassa tai jotka eivät niitä osaa käyttää. Se verkkoyhteys puuttuu usein köyhyyden vuoksi tai sen vuoksi, ettei kukaan ole opettanut näitä käyttämään. Siis suojattominta porukkaa ryövätään, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa eduskunnan olisi pitänyt mennä nyt näiden ihmisten puolelle pankkeja vastaan selkeästi.

Nyt te teitte virheen, kun lähditte kyselemään pankeilta, mitähän tässä saa tehdä, mitähän tässä voi tehdä. Te teitte näin, ja sen takia tämä on menossa pilalle. Tappelua tietysti täytyy jatkaa. Huomenna katsotaan, miten kansanedustajat äänestävät, eikä asiaa mihinkään siitä jätetä. Minä nimittäin pidän tätä 2,5 euronkin maksua erittäin kovana. Te tunnutte pitävän sitä pikkurahana, ed. Skinnari, mutta teille se onkin pikkuraha.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tässä todella pankit, jotka eivät kyllä ole tämän yhteiskunnan köyhiä eivätkä tällä hetkellä edes sairaita liikeyrityksiä, rahastavat häikäilemättä pienituloisia eläkeläisiä, niitä mummoja ja pappoja, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää verkkopalveluja, ja he maksavat laskunsa pankin tiskeiltä. Pienestä eläkkeestä menee täysin kohtuuton määrä näihin maksuihin.

6 euroa on todella korkea maksu, kun ajatellaan, kuten jo aikaisemmin totesin, esimerkiksi lisäveroa, joka peritään, pienimmillään 10 euroa peritään, ja tämä on pakko periaatteessa maksaa käytännössä pankkiin. On monia muitakin maksuja, joita ei voi muuten maksaa kuin pankin välityksellä. Ihmisillä ei ole vaihtoehtoja. Monella paikkakunnalla tänä päivänä on vielä niin, että ei ole kuin yksi pankki, ei voi kuvitella, että edes kilpailuttaisi pankkien välillä.

Tätä taustaa vasten on käsittämätöntä, että talousvaliokunnan enemmistö kääntyi tässä pienituloisia ihmisiä vastaan, sillä ne, joilla on suuret talletukset, vapautuvat kokonaan näistä maksuista useimmissa pankeissa (Ed. Korhonen: Tai saavat alennusta!) — tai saavat merkittävän alennuksen — mutta ne, joilla on vähän rahaa, joutuvat maksamaan täydet maksut. Talousvaliokunnan enemmistö ryhtyi puolustamaan, siis keskusta ja demarit ryhtyivät puolustamaan, pankkeja tässä tapauksessa ja taipuivat pankkien painostuksen alle. Tämä on aika erikoinen asia, sillä kuten totesin, näillä pankeilla ei rahasta kyllä ollut kysymys.

Täällä sitten todetaan, puolustellaan lakimuutosta, sanotaan näin: "- - seuraa ja arvioi luottolaitosten tarjoamien pankkipalvelujen saatavuutta ja niiden hinnoittelua." Ei tässä sanota, että yhdelläkään sentillä laskettaisiin pankkipalvelumaksua. Tämä ei edellytä yhdenkään (Puhemies koputtaa) sentin laskemista, vaan pankit voivat periä sitä maksua.

Arvoisa puhemies, lopetan juuri.

Vain lakia muuttamalla voidaan säätää sellainen laki, että pankkipalvelumaksut asetettaisiin enintään tähän 2,5 euroon, joka sekin on suuri maksu.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on monenlaista keskustelua käyty, mutta myös aika paljon tunnepohjalta; sen sijaan talousvaliokunnan jäsenet ovat kuunnelleet asiasta monenmoista asiantuntijaa, niin niitä käyttäjiä, palvelujen tarjoajia kuin viranomaisia, joille vastuu kuuluu. Meillä on maksamisen vaihtoehdot, hintataulukko, jossa suurin olemassa oleva maksu on tällä hetkellä 6 euroa. Siitä ansaitsee ed. Jukka Gustafssonin lakialoite kiitoksen, että tämä muuttui 8 eurosta 6 euroon jo tämän julkisen keskustelun kautta. Se oli ensimmäinen voitto. Toinen voitto on se, että täsmennetään Rahoitustarkastuksen tehtäviä, mitä tulee tarkistella.

Yksi esimerkki arkisesta ja oikeasta elämästä, joka ei kuulosta niin kivalta poliittisessa retoriikassa, on se, että kun laitetaan selkeitä maksukattoja, niin hankaloitetaan kilpailua, ja siinä on se huono puoli, että meillä on tulossa kovin monenlaista pankkitoimintaa ja verkkopankkitoimintaa. Verkkopankkitoiminnalla ei tällä hetkellä ole mitään estettä olla perustamatta yhtä ainoata pistettä, ei myöskään sinne ed. Huotarin kotikonnuille Kainuuseen. En näe hyvänä sitä mahdollisuutta, että pankkeja syntyisi ilman minkäänlaista kassapalvelujärjestelmää. Sen takia pidän tärkeänä, että tässä kuunnellaan rauhallisesti arkimaailmaa palvelujen tuottajien kanssa yhteistyössä siitä, miten pankkipalveluja kaikille lainmukaisesti tehdään. Kyllä minulle on jo yhteiskunnallisesta toiminnasta tuttua se, että tiukempi valvonta antaa myös parempia tuloksia, kun markkinoiden kanssa töitä tehdään. Näen ihan selkeästi, että aloite on johtanut suureenkin edistysaskeleeseen, jo kahden euron putoaminen siellä, ja toinen osa sitä on tiedottaminen. Meillä kävi kohtuullisen tyytyväisiä eläkejärjestöihmisiä kertomassa yhteistoiminnastaan Pankkiyhdistyksen kanssa, jonka jälkeen he olivat saaneet hyviä (Puhemies koputtaa) tiedotteita ja opastuksia. Mutta yksi asia, mikä myös nousi uutena asiana esiin ...

Kiitos, otan yhden asian, sanon sanan. Suoraveloitusmahdollisuus tulee myös kunnille laittaa. Se on ongelma, joka nousi tässä esiin. Kunnat eivät mahdollista suoraveloitusta, joka toistaiseksi on kaikilla pankeilla nolla euroa. Se auttaisi vanhoja ihmisiä erittäin paljon. Kuntien ja valtionkin tulee katsoa tässä, muun muassa verokysymyksissä, itseänsäkin peiliin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muistutan, että tässä keskustelussa silloin alun perin oli kaksi lakialoitetta: ed. Kuosmasen lakialoite, joka liittyi Sampo-pankin kautta toteutettavaan järjestelyyn, ja sitten toinen oli ed. Jukka Gustafssonin lakialoite, jossa oli hyvin paljon allekirjoittajia. Allekirjoittajien määrässä oli se merkittävä ero. Sillä tavalla niin sanottujen Suomisen pelisääntöjen mukaan talousvaliokunta oli aivan oikeassa ottaessaan siltä pohjalta käsittelyyn tämän 122 allekirjoittajan lakialoitteen. Elikkä siinä ei ole huomauttamisen sijaa.

Arvoisa puhemies! Tässä on syytä palauttaa mieleen, mitä tapahtui 90-luvun alkupuolella. Silloinhan kävi niin, että pankit ajoivat 80-luvun lopun kasinopelin kautta itsensä pankkikriisiin. Silloin tätä yhteistä valtio-omaisuutta ryhdyttiin tarvitsemaan kahdella tavalla, kahdessa vaiheessa pelastamaan pankkijärjestelmäämme. Ensiksi sitä pelastettiin Suomen Pankin vararahastovaroilla Skopin tapauksessa ja sitten pääomasijoitusten kautta toisessa vaiheessa, niin että eduskunta antoi varallisuutta niin paljon, että pankit pelastettiin. Ja, arvoisa puhemies, aivan erikoisesti ne, ketkä pelastettiin, olivat pankkeihin tallettaneet ihmiset; siis luotiin eräällä tavalla talletussuoja tällä menettelyllä. Merkittävää tässä oli se, että kun näihin pelastusoperaatioihin ryhdyttiin, niin toimittiin todella nopeasti, siis aivan huikean nopeasti. Ensimmäinen vaihe toteutettiin niin, ettei siinä oikeastaan kukaan kerinnyt aivastaakaan, kun Suomen Pankin varat käytettiin tähän operaatioon, ja sitten tässä toisessa vaiheessa eduskunta oli speedy gonzales parhaimmillaan hoitaessaan tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Mikä merkitys tällä on tämän asian kannalta? Sillä on se merkitys, että täsmälleen samat tahot, jotka pelastettiin ja joittenka tallettajat pelastettiin, ovat nyt sitten pitäneet huolen tällä saikkinoinnillaan siitä, että kun tämä hallituksen esitys lähetettiin täältä isosta salista talousvaliokuntaan 12. päivänä helmikuuta tänä vuonna, niin se on nyt sitten vasta täällä. Ymmärrän oikein hyvin sen, että ed. Skinnari talousvaliokunnan puheenjohtajana on tehnyt kaikkensa, että tämä asia ylipäätään palaa eduskunnan ison salin keskusteluun. Jos se olisi jäänyt sinne raukeamaan, niin tätä keskustelun mahdollisuutta ei olisi edes ollut olemassakaan. Tässä suhteessa kiitokset ed. Skinnarille suoritetusta työstä. Se, mihinkä olette päässeet, se nyt on sitten se, mitä se on.

Se, mikä tässä on se perimmäinen ydin, on se, että kun täällä on viitattu siihen, että näitä tämmöisiä palvelumaksuja sitten 90-luvun alun on ollut sadasta kahteensataan — riippuu kai vähän pankkijärjestöstä, paljonko niitä on olemassa — niin miksi sitten yksi poimitaan sieltä silmätikuksi. Arvoisa puhemies! Se pitää poimia silmätikuksi sen takia, että tässä on kysymys tietyn väestönosan osalta yhteiskunnan itsensä luomasta pakkotilasta. Siis ei ole olemassa mitään muuta konstia kuin maksaa pankin kautta nämä maksut. Siinä ei ole rajaa, onko se maksu 50 senttiä tai 5 euroa tai 10 euroa vai tuhansia euroja; kaikista on tiskillä suoritettava se maksu — 4—6 euroako nykyisin suurin piirtein se haarukka on. Toisin sanoen me itse olemme kollektiivisesti tästä vastuussa.

Arvoisa puhemies! Äärimmäisen kiusallista tässä asiassa on se, että kun asiaa käsiteltiin vuonna 93 täällä eduskunnassa — muistaakseni vuosi on nyt oikea, toivottavasti se on oikea — silloin eduskunta suuressa viisaudessaan kehotti pankkijärjestelmää toimimaan sillä tavalla, että jotakin tämänlaatuista tapahtuu, elikkä kehotettiin varmentamaan jollakin tavalla tulopohjaa. (Välihuuto) — Ed. Skinnari, ed. Gustafsson varmaan muistaa ihan täsmälleen tämän muodon. — Kiusallinen yksityiskohta tässä on se, että me, jotka olimme silloin lakeja säätävän kansalliskokouksen jäseniä, olimme siinä tilanteessa päättämässä näin. No, tätä kehotusta on nyt käytetty sitten niin reippaasti kuin ed. Gustafsson hyvin tarkkaan tässä äsken juuri kuvasi. (Ed. Huotari: Miksi vihreät eivät allekirjoittaneet vastalausetta?) — Jos ed. Huotari voisi rauhoittua hetkeksi aikaa, palaan tähän asiaan sitten, kun sen aika koittaa tässä puheessani. Mutta minulla on vielä aikaa sovittujen pelisääntöjen mukaan 4 minuuttia 20 sekuntia, ja toivon, että ed. Huotari rauhoittuu ja kestää 4 minuuttia 10 sekuntia nyt.

Mitä sitten täällä on saatu aikaiseksi? Täällä on saatu aikaiseksi sellainen palautekeskustelu tästä asiasta, että se teksti, mitä tänne on nyt merkitty, ei välttämättömästi ole hyvä asia sen takia, että luodaan eräänlainen katteeton odotus siitä, että tässä on saatu nyt jotakin. Tässä on saatu varmasti palautekeskustelu tästä lakialoitteesta, mutta tässä ei ole saatu konkreettista tulosta, jolla olisi käytännön merkitystä. Ei ole olemassa mitään, mitä kertoisi tälle väestönosalle, onko se nyt 8—10 prosenttia suurin piirtein; ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, ei mitään sellaista, jolla olisi käytännön merkitystä heidän kannaltaan. Jos tämä sitten kertomusten yhteydessä pankkivaltuustossa ja isossa salissa käydään läpi, siinä sitten vaan todetaan, että näin on käynyt, kun jotakin on seurattu, ja sillä siisti. Tämä on siis tämän asian todella epämiellyttävä puoli.

Miksi sitten tässä on käynyt meillä sisäisesti sillä tavalla kuin on käynyt? — Nyt, ed. Huotari, pyydän teitä erikoisesti valpastumaan. — Minulta kysyttiin mielipidettä käyttäytymisestämme talousvaliokunnassa, ja minä vastasin viestissäni väärään kysymykseen. Ymmärsin kysymyksen, olenko minä edelleen ed. Gustafssonin lakialoitteen kannalla, ja vastasin, että olen, ja se luettiin sillä tavalla, että minä kannatan tätä talousvaliokunnassa syntynyttä mietintöä. Tässä on selitys. Toivon, että tämä tyydytti ed. Huotaria.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin puhuttiin, jotta pankkeja ryöstetään; nyt pankit ryöstävät ihmisiä. Tässä tapauksessa, niin kuin on hyvin kuultu, ne ihmiset ovat vielä vähempiosaisia yhteiskunnassa, niitä ihmisiä, joilla ei ole rahaa paljon tileillä eikä paljon omaisuutta ja jotka eivät sitten osaa käyttää näitä uusia värkkejä tuolla seinärakosessa, missä on maksuautomaatteja, ja kotona nettiyhteyksiä. Nämä ihmiset useimmiten, se muutaman prosentin määrä, jotka ovat tällaisia, ovat vanhuksia. Sen takia minusta, kun täällä puhutaan monesti, jotta on vähäisestä määrästä kyse, tässä voi perustella, että heitä on vähäinen määrä, joten ei kai tämän asian hoitamisen pitäisi maksaa paljon.

Missään tapauksessa en tämän lakialoitteen osalta syyllistä ed. Skinnaria, valiokunnan puheenjohtajaa, siinä mielessä, koska — niin kuin tässä on kuultu — hän on varmasti tehnyt niin hyvän työn kuin mihin ovat kynnet yltäneet näiden pelisääntöjen mukaan. Sen takia ihmettelenkin, miten on päädytty tämmöiseen — jotkut, jotka ovat olleet myös allekirjoittamassa tätä lakialoitetta, ovat päätyneet tämmöiseen — ratkaisuun tuolla valiokunnassa. Mutta huomennahan veri punnitaan. Nyt nähdään sitten jyvät ja akanat, ketkä ovat köyhempien ihmisten puolella ja tässä tapauksessa ikään kuin tämmöistä isoa rahavaltaa vastaan, joka häikäilemättömästi on kyninyt ihmisiä koko ajan.

Nimittäin eihän se riitä, jotta tällä hetkellä peritään palvelumaksuja niiltä ihmisiltä, vaan sen lisäksi jos jollakin yhdistyksellä on tili useassa pankissa, peritään vielä maksu siitä, kun se raha tulee sinne tilille. Ensin siltä maksajalta otetaan maksu, mutta sitten vielä tältä, joka saa, peritään vielä jonkintasoinen maksu. Itse nimittäin olen useassa yhdistyksessä tilintarkastajana ja jossakin puheenjohtaja, ja kun olen ihmetellyt, mistä ihmeestä, kun rahaa tulee tilille, siitäkin vielä peritään maksu, niin se on kuulemma ihan virallista toimintaa.

Muistan, että silloin kun tätä lakialoitetta aikanaan käsiteltiin, pitkin hampain minä nimeni tähän kyllä laitoin, koska minusta tämän perusajatuksen pitäisi olla sillä tavalla, että maksuthan pitäisi saada maksaa — siis jos tulee sähkölasku, se pitää saada maksaa — ilman palvelumaksua. Pitää järjestää niin tämä asia. Jos on joku kunnallinen kodinhoitoapu tai palvelu tai vero, miksi siitä jutusta pitää sen ihmisen jollekin maksaa, että se maksu välitetään? Näinhän ennen hyvään aikaan oli.

Siihen liittyen: Eikö tähän pitäisi luoda semmoinen järjestelmä, jotta sen maksun pitäisi olla siinä laskun sisällä, jolloin tämmöinen Vattenfall tai Fortum kysyy näiltä eri pankkiryhmittymiltä, jättää kaikille pankkiryhmittymille tarjouskilpailun, mihin hintaan välitätte meidän maksumme, jolloin tulee oikea kilpailu. Nimittäin yksittäinen köyhä ihminen on pankkien tiskeillä täysin avuton, ei häntä noteerata mitenkään. Katsotaan, että tältähän ei jää meille paljon hyötyä, saranat vaan kuluvat ja lattiat likaantuvat, on parempi, kun ei tule meidän pankkiin ollenkaan, menköön tuonne jonnekin muualle ja hoitakoon, miten pystyy, juttunsa. Mutta jos joku tämmöinen iso yhtiö, jolla maksuvirrat ovat isoja, pyytää tarjouksen eri pankkiryhmittymiltä, minä uskon, sitten siinä syntyy jo kilpailua. Nimittäin rahavirrat kiinnostavat, kun tulee massiivisesti isommat volyymit. Silloin ollaan kiinnostuneita siitä, kenen pankissa seisovat päivän tai usean päivän nämä rahavirrat ja -määrät, koska sillä on jo merkitystä. Tiedän, että tämän lakialoitteen käsittelyn yhteydessä ei tämäntyyppistä ole voitu ottaa hyvin paljon käsittelyyn, mutta isompana tulevaisuudenkuvana, miten tämä pitäisi hoitaa.

Kun me olemme useammat kunnallisia päättäjiä, eikö pitäisi tehdä sillä tavalla, että jokaisen kunnan tiskillä pitäisi olla mahdollista käydä maksamassa lasku ilman lisämaksuja, siitä ei peritä yhtään ylimääräistä maksua? Jossakin terveyskeskuksessa muun muassa tällä hetkellä, silloin kun käydään, on pakko pankkiin käydä maksamassa, vaikka henkilökunta on olemassa siinä paikan päällä. Sinne ei maksua oteta, menette päivystykseen tai mahdollisesti päiväsaikaan, ei sinne raha kelpaa. Pitää sairaan ihmisen kyynärkeppien kanssa vielä käydä pankkiin maksamassa, jos ei satu olemaan sellaista värkkiä kotona tai ei osaa hoitaa. Onhan tämä nyt jotenkin pöljä homma, että tämmöiseen on ajauduttu. Niin kuin tässä on todettu, pankkikriisin aikaan rahoitettiin yhteisillä veromarkoilla silloin huomattava summa, joka on sinne jäänyt lopuksi iäksi.

Ed. Kumpula puhui tästä suoraveloitusmahdollisuudesta. Se pitäisi jotenkin saada kyllä sillä tavalla, että se on käytössä myös kunnissa. Se on nollamaksu. Jos ei saada tätä, mitä itse kuvasin, tämäntyyppistä filosofiaa aikaan, että kaikkien maksujen pitää olla siinä laskun sisällä, jolloin ne, jotka laskuttavat, joutuvat kärsimään sen ja kilpailuttamaan nämä pankit, siinä tapauksessa tämän suoraveloituksen pitäisi olla joka tapauksessa rinnan, onpa tämä systeemi mikä hyvänsä. Monessakaan kunnassa ei tätä tällä hetkellä vielä mahdollisteta.

Tähän kaikkeen hullunkurisuuteen liittyen, minkä vastauspuheenvuorossani totesin: Hiljattain, kun meillä pitää olla nämä kaksi kämppää vielä, maakunnassa, kun siellä sattuu perhe elämään, ja täällä Helsingissä, jossa yöt kyhjötetään, sinne tuli postiluukusta sellaisia, olisikohan siinä ollut neljä viisi, joulukortteja. On se aika merkillistä hommaa, että jos lähden maksamaan siitä sen 5 euron lahjoituksen, niin minun pitää sitten pankkitiskille siitä vielä 6 euroa lykätä. Minä tuen siinä enemmän pankkia kuin sitä hyväntekeväisyysjärjestöä, joka on olemassa. Sitä ei saa edes suoraveloitukseen laitettua, kun siinä on semmoinen ihmeellinen lappu, joka pitäisi muka maksaa. Tosin netin kautta voin maksaa, se vähän helpottaa sitä hommelia. Moni, joka haluaa osallistua tämmöiseen, ei pysty sitä tekemään. Miksi ei sen takia tämänkin tyyppisissä, hyväntekeväisyyskampanjoissa, kun lähetetään kortteja, ole semmoinen järjestelmä, että nämä järjestöt lähettävät pankkiryhmittymille kyselyn, mihin hintaan hoidatte tämän maksun vai hoidatteko jopa hyväntekeväisyydestä tämän homman, jolloin uskoisin, että joku — mikä se mahtaa ollakaan — pankkiryhmittymä sanoo, että me kiljuen otamme, me maksamme teille vähän siitä, kun me saamme välittää ne rahat? Se on niille mainosarvoa, rahavirrat kulkevat sieltä kautta ja seisovat jonkun aikaa tileillä, ja ne voidaan lainata ihmisille. Siinä toimisi oikein markkinatalous. Mutta näin toteutettuna tämä ei toimi.

Sen takia kaikesta huolimatta, vaikka valiokunta on tehnyt hyvän työn, minä olen yhä edelleen sen takana, mihin nimeni kirjoitin. Tehdään se 2,5 euron enimmäiskatto ja sitten tehdään jatkossa nämä, mitä puhuin tässä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Arvostamani pitkäaikainen edustaja Gustafsson teki hyvän työn, perusteellisen lakialoitteen, tämän vuoden alussa. Me varmasti kaikki 121 hänen lisäkseen perehdyimme asiaan, kun siihen nimemme kirjoitimme. Näin pitää aina olla, että asiakirjaan, johon nimensä panee, kohtalaisen hyvin paneudutaan. Tuon lakialoitteen allekirjoitti 37 sosialidemokraattia, 35 keskustan edustajaa, 13 kokoomuslaista, 17 vasemmistoliitosta, 10 vihreää, 1 ruotsalaisen eduskuntaryhmän jäsen ja kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten koko eduskuntaryhmät eli meiltä 6 ja perussuomalaisia 3 — siitä tulee se 122 allekirjoittajaa — eli laajasti todellakin eri puolilta, tuolta oikealta hieman vähemmän mutta kuitenkin sieltäkin aika paljon edustajia, ja uskon todella, että vakaan harkinnan jälkeen, ja siitä kyllä kertoo se, että ed. Gustafssoniin yleensä varmasti olemme oppineet luottamaan. Nytkin luotamme, että hän äänestää myös aloitteensa mukaisesti huomenna, kun tästä asiasta pääsemme äänestämään.

Talousvaliokunta on nyt tämän lakialoitteen käsitellyt, ja talousvaliokunnassa enemmistö on tullut lakialoitteen tosiasiallisen hylkäyksen kannalle siitä huolimatta, että 11 talousvaliokunnan jäsentä oli allekirjoittajina tässä lakialoitteessa. (Ed. Skinnarin välihuuto) — Esitys on se, että se hylättäisiin. Todellakin pieni oikaisu, arvoisa ed. Skinnari. — Talousvaliokunnan edustajista puheenjohtaja Skinnari, varapuheenjohtaja Leppä ja jäsenet Bryggare, Essayah, Hellberg, Kallio, Korhonen, Kumpula, Seppo Lahtela, Pentti ja Rantakangas ovat allekirjoittaneet tämän lakialoitteen, jonka he nyt kuitenkin esittävät tosiasiassa hylättäväksi. Poikkeus ovat edustajat Essayah ja Korhonen, jotka pysyvät linjassaan ja ehdottavat, että aloitteen mukainen laki säädettäisiin.

Tämä on sitä ryhmäkuria ja menettelyä, joka ei eduskunnan arvovaltaa kovin paljon nosta, päinvastoin. Ymmärrän kovastikin sen, että kun on kysymys esimerkiksi valtion budjetista ja siellä tehtävistä mittavista muutoksista, hallituspuolueitten edustajat pidetään kurissa ja nuhteessa ja jopa rangaistusten uhalla heitä varoitetaan äänestämästä niin sanotusti väärin. Tämähän on yleinen ja vanha tapa ja ollut kaikkien hallitusten aikana. Mutta tässä ei ole kysymys valtion menojen kasvattamisesta, tässä ei ole kysymys hulvattomasta talouden hoidosta, vaan tässä on kysymys tosiasiassa varsin pitkälle oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta, joka lainsäädännöllä yhteiskuntaan pitää voimaan saattaa.

Voin sanoa, että tässä on kysymys myös eräiltä osin eläkepolitiikasta, sillä kohderyhmänä on valtaosin eläkeläiset, ja eläkepolitiikassahan niin edellisen kuin nykyisenkin hallituksen linja on ollut hyisen kylmä, jäätävän kylmä. Eläkeläisille ei ole annettu juuri mitään. (Ed. Skinnari: Teidän hallitusaikananne vietiin kaikki!) Vaikka talouskasvu on, ed. Skinnari, ollut valtavan vahva viime vuosina, niin eläkeläiset ovat jääneet veronkevennysten ulkopuolelle, eläkkeitten tasoa ei ole nostettu, pohjaosa on leikattu, indeksit on heikennetty jne. Tämä on samassa linjassa: kylmä tuuli puhaltaa eläkeläisille, joilta näitä maksuja kaikkein suurimmassa määrin peritään. Nämä maksut ovat edelleen, vaikka pientä muutosta on tapahtunut, kohtuuttomia, yksinkertaisesti aivan kohtuuttomia. Tänään tuolla kabinetissa 1 oli kuusi tai seitsemän eläkeläisjärjestöä eduskuntaryhmiä tapaamassa. Siellä tuli tämä asia esille, ja nämä eläkeläisjärjestöt olivat täysin yksimielisiä siitä, että näin pitää menetellä eli laissa pitää määrätä tämä katto ja näin kohtuullistaa maksuja, joita ne ja niiden kenttäväki joutuvat maksamaan.

Ed. Kumpula äsken puheenvuorossaan sanoi varmasti sen yhden perusasian kertoessaan, miksi hän on muuttanut kantaansa sataprosenttisesti ja miksi muut sosialidemokraatit ja keskusta ovat kääntäneet kelkkansa tässä asiassa: ed. Kumpula totesi, että tällaisella säädöksellä hankaloitetaan kilpailua. Eli kilpailu on se ratkaisu, joka sosialidemokraattien mielestä on tärkeämpi kuin oikeudenmukainen sosiaalipolitiikka ja tällainen oikeudenmukainen maksupolitiikka, jota me, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit, tässä asiassa nyt ajamme hyvin määrätietoisesti ja selkeästi. (Ed. E. Lahtelan välihuuto) — On tietysti hienoa kuulla, että ed. Esa Lahtela pysyy linjassaan.

Ed. Gustafssonin puheenvuorosta ei selvinnyt ihan loppuun asti se, miten hän äänestää, mutta se nähdään huomenna ja toivotaan parasta. Ed. Gustafsson kyllä totesi, että kysymys on poliittinen ja ideologinen. Näin asia jossain määrin ilman muuta on, ja eduskunnassa on usein asioita, jotka ovat hieman poliittisia, koska täällä tehdään poliittisia päätöksiä, ideologioidenkin pohjalta. Se vaan, että sosialidemokraattista ideologiaa tästä talousvaliokunnan mietinnöstä ei löydy millään, ei pätkääkään. Ed. Gustafsson, jota sinänsä arvostan korkealle, totesi, että jos eduskunnassa olisi vasemmistoenemmistö, niin tämä asia hoidettaisiin. En tiedä, ei oikein näytä siltä, kun sosialidemokraatit perinteisesti väittävät olevansa vasemmistolainen puolue, mutta kuitenkin ovat tässä asiassa päinvastaisella linjalla kuin ed. Gustafsson aloitteessaan. Mahtaisikohan se hoitua, vaikka olisivatkin sosialidemokraatit ja vasemmisto enemmistönä? Ehkä kristillisdemokraattien kanssa sitten yhdessä voisi hoitua, mutta yksin ei, koska asia näyttää nytkin pahalta etenemisen suhteen. Arvoisa puhemies! Voi olla, että sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto vielä perustaisivat Suomeen valtion pankin, mutta tällaisesta ei viime aikoina ole ollut puhetta sen jälkeen, kun punapääoma ajautui kelvottoman hoidon kautta umpikujaan ja katastrofiin ja valtion syliin.

Herra puhemies! Edustajat Essayah ja Korhonen ovat tehneet vastalauseen, joka merkitsee sitä, että ed. Gustafssonin ja 121 muun edustajan allekirjoittama aloite tulisi hyväksyä ja tuo 2,5 euron katto, enimmäismäärä, säätää näille pankkitiskimaksuille. 2,5 euroakin on aika paljon, se on 9 vanhaa markkaa. Se on melkoinen summa niistä eläketuloista, mitä tänä päivänä pieneläkeläiset saavat, mutta vaikka se on aika korkea, niin mielestäni sekin on parempi. Se on kuitenkin alle puolet siitä 6 eurosta, mitä nyt vielä peritään eräissä pankeissa. Eli tämä vastalauseen mukainen menettely on perusteltu, ja se on eduskunnan enemmistön tahto, ja vetoan vahvasti, että eduskunnan enemmistö toteuttaa tahtonsa. Mitään juridisia, perustuslaillisia tai muita esteitä ei asian tällaiselle käsittelylle ja loppuunviemiselle ole. Tuo kilpailun vääristyminen, jota sosialidemokraatit hirveästi pelkäävät, on mielestäni täydellinen tekosyy. Perustelut sille, että menetellään alkuperäisen lakialoitteen mukaisesti, ovat todella hyvät ja perustellut, ja siitä tulee myös kentän palaute. Eräs läheiseni on pankissa töissä ja totesi, että säästäkää ehdottomasti tämä katto laissa, että ei hänenkään omatuntonsa ole rauhallinen, kun hän pieneläkeläisiltä ottaa neljää, viittä, kuutta euroa kymmenen euron sähkölaskusta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Sen lisäksi, että me tämän ed. Gustafssonin pankkipalvelumaksujen kohtuullisuutta peräävän lakialoitteen allekirjoittaneet olemme olleet ja olemme edelleenkin huolestuneita pankkipalvelumaksujen kohtuullisuudesta. (Ed. Huotari: Selityksiä!) Meidän on syytä nyt, ed. Huotari, olla myöskin huolissamme siitä, että me emme itsekään enää usko omaan lainsäädäntötyöhömme. Jos teidän puheitanne kuuntelee, me olemme, edustajakollegat hyvät, muuttamassa lakia, me olemme täydentämässä lakia. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että silloin tapahtuu muutos. Ja jollei muutosta tapahdu, eli kun tässä lakialoitteen pohjalta laaditussa mietinnössä annetaan erittäin suuri vastuu Rahoitustarkastukselle, niin jollei Rahoitustarkastus toimi tämän lain edellyttämällä tavalla, niin sitten se ei toimi myöskään Suomen perustuslain edellyttämällä tavalla.

Ed. Uotila, niin hyvä pertunmaalainen mies kuin onkin, on myöskin pankkivaltuuston jäsen, ja hän on myöskin valvomassa sitä, että Rahoitustarkastus toimii niiden annettujen lakipykälien mukaan, jotka me tässä talossa säädämme, ja näin myöskin me edellytämme — sanon, että me edellytämme, emme oleta vaan edellytämme. (Ed. Korhonen: Ed. Leppä, mikä se kohtuus nyt on? Määritelkääpä se, niin katsotaan valvontaa sitten!) — Ed. Korhonen, tämä keskustelu käytiin tästä kohtuullisuudesta valiokunnassa erittäin perusteellisesti, ja mielestäni se tuli hyvin esille siinä, että kun pankkipalvelumaksuja on muutamia kymmeniä, taitaa mennä yli sadankin, niin on varmaankin hyvä tässä tukeutua niihin asiantuntijoihin, jotka tässä maassa ovat, ja ne ovat tällä alalla ehdottomasti Rahoitustarkastuksessa.

Herra puhemies! Olen tosiaan ihmetellyt puheenvuoroissa esille tulleita ilmauksia — vesittäminen, käsienpesu, pettymys, se että vain keskustellaan, ryhdikkyyden puuttuminen ja se että eduskunnan uskottavuus on lujilla — tämäntyyppisiä puheenvuoroja, tätä myllytystä. Mielestäni me olemme tehneet vakavaa työtä talousvaliokunnassa erittäin vakavan ja hyvän aloitteen pohjalta, jossa oma nimeni myöskin on. Silloin kun itse nimeni tähän aloitteeseen laitoin, edellytin ja oletin, että tässä myös muutosta tapahtuu ja meidän on muutosta saatava aikaan, koska itsekin koin, että kohtuuttomuuksiin on myös menty. (Ed. Huotarin välihuuto) Nyt me olemme selvittäneet tätä asiaa — ed. Huotari, yhdyn tuossa ed. Pulliaisen puheeseen, että voisitte rauhoittua — ja lakialoitteen allekirjoittaminen on totta kai sitovaa, se on ihan selvä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aloitteen pohjalta lähempi ja tarkempi tarkastelu voi myös tuoda muutostarvetta aloitteen sisältöön. Niin tässä tapauksessa on käynyt. Tällä ei ole vesitetty, vaan se on tämän tarkastelun jälkeen yhteisesti suurella enemmistöllä hyväksytty tähän muotoon, jolloin me annamme lisää valtuuksia Rahoitustarkastukselle ja myöskin niitä peräämme.

Puhemies! Kun asiantuntijakuulemista kävimme lävitse ja siellä oli myös eläkejärjestöjen edustajat edustettuina valiokunnassa, ainoastaan yksi, ainoastaan yksi näistä järjestöistä, kannatti suoraan yksiselitteistä maksukattoa. Kaikki muut olivat sitä mieltä, että sitä ei voi yksiselitteisesti määritellä, koska palvelumaksujen kirjo on iso ja sen lisäksi vielä niitä räätälöidään eri asiakaskunnille. Tämä on ihan mahdottomuus näin vaatia, koska me haluamme myöskin — niin kuin eläkeläisjärjestöjen edustajatkin sanoivat, että he haluavat — että pankkipalvelut kehittyvät edelleen, että ne tehostuvat niin, että ne ovat kaikkien saatavilla, eivät niin, että niitä ruvetaan rajoittamaan. Kyllä tämä rajoittaminen merkitsisi silloin sitä, että me jonkunlaiseen suunnitelmatalouteen olisimme menossa. Tätä me emme halua. Se on aivan selvä. (Ed. Pulliainen: Nyt ollaan jo eri mieltä, ed. Leppä!) — Näin ne asiat vaihtuvat, ed. Pulliainen. (Ed. Korhonen: Miksi te panitte nimen siihen?) — Kerroin juuri äsken, arvoisat edustajakollegat siellä vasemmalla, miksi laitoin nimeni siihen. Olin ja olen edelleenkin näistä maksuista huolestunut. Kun me saamme tästä ensimmäisen raportin, mitä me vaadimme Rahoitustarkastukselta, sen jälkeen me tiukasti arvioimme — ed. Korhonen, me varmaan istumme silloin vielä yhdessä siellä saman pöydän ympärillä talousvaliokunnassa — onko tämä sitä, mitä me olemme tällä tarkoittaneet vai ei.

Herra puhemies! Nyt jos saan mennä hieman eteenpäin puheenvuorossani, kun aika käy, kello käy. Pankkipalvelumaksujen lisäksi meitä, jokaista suomalaista, rasittaa ja meille kuuluu monia muitakin maksuja. Täällä on usea edustaja jo viitannut sekä valtionhallinnon että myöskin kuntien erilaisiin maksuihin ja maksukäytäntöihin. Tässä on meillä selkeästi parantamisen varaa: pitäisi koordinoida, yhdistää ja lisätä mahdollisuuksia asiakkaille maksaa omia palvelumaksujaan, eikä niin, että peräjälkeen posti kuljettaa näitä maksulappuja esimerkiksi peruspalveluidemme asiakkaalle. Näinhän ei ole hyvä olla. Elikkä tässä täytyy myöskin tarkastella tätä puolta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä pankitkin tarvitsevat positiivisen ja inhimillisen pilkkeen toimintaansa. Ei voi olla niin, että ne toimivat jollain tavalla irrallisena yhteiskunnasta ja välittämättä eläkeläisistä tai välittämättä pienituloisista. Ei se näin voi olla. Pankit kuuluvat tärkeänä osana suomalaiseen talouspolitiikkaan, suomalaiseen yhteiskuntaan, suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, ja siksi tässä täytyy miettiä molemmat puolet; kumpaakin tarvitaan, molemmat ovat yhtä tärkeitä, mutta myöskin pankeilta edellytetään inhimillisyyttä toiminnassaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme täällä salissa käsittelemässä rahoitustarkastuslain muutosta sen takia, että ed. Gustafsson ja yli 120 kansanedustajaa helmikuussa jättivät tätä koskevan aloitteen. Harvoin tässä salissa ollaan käsittelemässä kansanedustajan oman aloitteen pohjalta tehtyjä lainmuutoksia. (Ed. Kankaanniemi: Olisi kunniakasta hyväksyä se myös!) Tässä on tietenkin käsittely tapahtunut sillä tavoin kuin se valiokunnissa tapahtuu, asiantuntijoita kuulemalla, ei sillä tavalla kuin ed. Tennilä sanoi, että haluttiin sitten kysyä myös pankeilta. Ei sen kummemmin kysytty pankeilta. Sieltä kuultiin asiantuntijoita, ja he tulivat kertomaan, että ehdottomasti vastustavat tätä lakiesitystä. Samaten Rahoitustarkastus ja ministeriö ilmoittivat, että mitään lainmuutosta ei tarvita.

Mutta tästä huolimatta, koska meillä oli näin ison enemmistön toimeksianto, katsoin, että tavalla tai toisella tätä lakia on muutettava, jotta se vastaa siihen poliittiseen tahtoon, lainmuutostahtoon, joka tämän eduskunnan täysistuntosalista on tullut. Tällä tavoin tässä on edetty, ja keskustelu on ollut koko ajan samantyyppistä kuin se on nyt; ainoa ero se, että se on ehkä painottunut valiokunnassa enemmän oikealta laidalta tuleviin markkinavoimien vaatimuksiin siitä, miten yhteiskunnassa markkinataloudessa pitää toimia ja miten kilpailu tulee huolehtimaan tästä asiasta. (Ed. Huotari: Kilpailu ei toimi!) — Kilpailu ei toimi. Tästä ollaan samaa mieltä. Kilpailuvirasto kiinnitti huomiota siihen, että pitää lakiin tulla jonkinlainen säännös siitä, että hekin voivat tähän tarttua, koska tällä hetkellä Rahoitustarkastuksella on ainoastaan mahdollisuus tähän puuttua, koska he voivat tarkastella näitä pankkien taseita.

Meidän täytyy nyt muistaa, jos me katsomme suomalaista pankkijärjestelmää, joka pankkikriisin jälkeen jäi tänne, että tänne jäivät osuuspankit, säästöpankit ja Nordea, jonka pääkonttori on Tukholmassa. Kuinkahan moni täälläkin ihmisistä on Nordean jäsen? Miksi te ette ole sellaisissa pankeissa, jos olette Nordean jäsen, jotka toimivat täällä maakunnallisella periaatteella, jossa ... (Ed. Salo: Kuinka Nordean jäsen voi olla, kun se ei ole osuuskunta?) — Tarkoitan asiakas. Sitä tarkoitin, jos se nyt tässä auttaa. (Ed. Salo: Se on aika suuri ero, olla jäsen tai asiakas!) — Erittäin suuri ero, erittäin suuri ero, mutta kuitenkin periaate on siinä sama. (Ed. Salo: Asiakkuus ja omistajuus, ei se toki ole!) — Ei, mutta tarkoitan tässä nyt vähän tätä isänmaallisuutta.

Tässä tapauksessa jokaisen osuuspankin hallintoneuvosto on mukana siinä, mikä on seuraavan vuoden talousarviossa palvelumaksujen osuus. Sinä voit noukkia siellä tiskillä olevan maksun ja pistää siihen nolla euroa. Mutta silloin kun sinulla on sata maksua siellä, sinä otat rahan jostain muusta tai niin, että korkoa nostetaan. Se ei ole sen kummallisempaa. Minä olen ollut pankkikriisin aikana pankissa mukana, jossa rahat loppuivat ja piti turvautua johonkin ulkopuoliseen apuun, joka oli osittain valtio, ja osittain se oli kyseisen pankkiryhmittymän omat rahoitustakaukset.

Tämäntyyppisistä tilanteistahan tässä on kysymys — minkälainen osuus palvelumaksuille asetetaan tässä kokonaisuudessa — ja sitä, mitä olen täällä todennut siinä alkupuheenvuorossa, jos olisi haluttu kuulla, että 6 euron tiskipalvelumaksu pääsääntöisesti laskuista on kohtuuton. Onhan se kohtuuton. (Ed. Uotila: Oletteko tätä mieltä?) — Minä olen koko ajan tätä samaa mieltä. (Ed. Uotila: Onko Rahoitustarkastus?) — Se jää nyt nähtäväksi, mutta ainakin tähän mennessä ovat vastustaneet tätä asiaa.

Tässä tullaan nyt tähän tilanteeseen: Tämä asiahan on sillä tavoin erilainen verrattuna moneen muuhun yhteiskunnalliseen maksuun, että tämä on eduskunnan säädettävissä, koska Suomessa pankit toimivat eduskunnan takuulla ja hoidossa. Tämä takuu on siellä Suomen Pankissa, jossa on nämä rahavarannot sen varalta, jos pankeilla alkaa mennä huonosti. Tämä on se oikeus, millä me pankkivaltuuston kautta ja Rahoitustarkastuksen avulla pidämme huolta siitä, että suomalaisissa pankeissa oikeus ja kohtuus toteutuvat. Tämä on se yhtälö, jolle tämä on rakennettu.

Kyllä meidän nyt täytyy toisiimme luottaa niin pankkivaltuustossa kuin täällä eduskunnassa ensi vuonna. Täällä on nyt yksi tällainen asia. Jos emme tätä saa hoidettua ilman, että on laitettu tähän lakiin, että maksun pitää olla enintään 2,5 euroa, niin en tiedä, minkä me saamme käytännössä hoidettua. Miksi sen pitäisi olla niin suuri, miksi? Miksi sen pitäisi olla tietyissä tilanteissa niin suuri? Te voitte mistä tahansa ainakin paikallisista pankeista, joita täällä mainitsin, maakunnallisella pohjalla, hakea tämän hintaluettelon, jossa luetellaan kaikki: niin verkkopalvelumaksut, gsm:n maksut kuin jotkut maksut, jotka joudutaan käytännössä maksamaan. Ja tämän 6 euroa maksavat kaikki. Eivät sitä maksa ainoastaan eläkeläiset, vaan sen maksavat lapsiperheet, sen maksaa työtön, sen maksavat kaikki. Tämä on kaikille ihmisille ihan sama tilanne.

Arvoisa puhemies! Tässä toteaisin nyt myös sen, että kyllä tämä eduskunnan enemmistön tahto on nyt toteutettu niin hyvin kuin se näillä poliittisilla voimasuhteilla ja pelisäännöillä käytännössä on ollut mahdollista. Tämä laki on sillä tavoin myös kirjoitettu, että se tavoiteltu kohtuus tässä järjestelmässä käytännössä on mahdollista.

Kun ed. Korhonen, joka on täällä esiintynyt tällaisena hyvin valppaana henkilönä ja käyttänyt hyviä puheenvuoroja, tämän saman tekstin latelee Rahoitustarkastukselle, kun hän pankkivaltuuston kanssa pitää kokousta ja käydään läpi näitä asioita, niin kyllä minun käsittääkseni, kun sieltä pankeista tulee luettelo siitä, minkälaisia palvelumaksuja ensi vuoden alussa on, maksuihin on mahdollisuus ihan puuttua. Sehän on se pankkivaltuuston tehtävä: valvoa Rahoitustarkastusta käytännössä. He voivat koska tahansa pyytää Rahoitustarkastuksen johdon luettelemaan, minkälaiset pankkipalvelumaksut on Nordeassa, osuuspankkiryhmittymässä, säästöpankeissa, ja tätä kautta valvoa sitä, mikä on tämä tilanne. Kyllä sieltä näkee sen, että jos se pankkitiskipalvelumaksu on 6 euroa, se on liian korkea ja siihen pitää käytännössä kiinnittää huomiota.

Se on pankin tehtävä sitten katsoa, mistä se ottaa sen rahan niin, että se debet ja kredit käytännössä tasoittuu, koska eihän kukaan pidä pankissa rahoja, jos ei saa omiaan takaisin tai se vaarantuu tai ei saa korkoa näille rahoilleen. En usko, että osuuspankeissa yleensä — Kainuussakin varmaan on yksi merkittävä — niin paljon niitä raharikkaita on, jotka näissä asioissa eivät katsoisi myös tätä oikeutta ja kohtuutta, eikä myöskään niissä hallintoneuvostoissa.

Kyllä se on hallintoneuvostonkin tehtävä näihin asioihin puuttua. Ei eduskunta yksistään voi mennä jokaiseen pankkiin ja sanoa, että teillä pitää olla tällainen ja tällainen palvelumaksu siellä tiskillä, vaan kyllä ohjien pitää olla siellä. Siellä on paljon kansanedustajia, näissä hallintoneuvostoissa, ja sitä kautta sitä valtaa pitäisi käyttää eikä niin kuin kunnallishallinnossakin, että hakee sen voiman täältä, kun itse ei uskalla päättää, kun näkee sen tosiasian pankissa, että tämä homma ei oikein toimi, ellei myös palvelumaksuilla tätä tulososuutta saada. Tässä suhteessa pitäisi paitsi ajatella globaalisti myös toimia paikallisesti (Ed. Pulliainen: Paikallispankissa!) — paikallispankissa — myös sitten tiskillä, kun tulee näitä valituksia, ettei jouduta sellaiseen tilanteeseen kuin missä nyt oltiin, että Rahoitustarkastus vetoaa siihen, että on tullut ainoastaan yksi valitus. Täsmennän sitä, mitä sanoin: He sanoivat puoli vuotta sitten, että yksi valitus on tullut. Eihän se voi tietenkään olla mikään peruste, koska kyllähän heidän pitäisi tietää ja seurata sitä, millä tavoin nämä maksut kehittyvät.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi vielä toteaisin sen, että tässä asiassa me olemme nyt tekemisissä yhden maksusysteemin kanssa. Tänne on tulossa kuukauden kuluessa sähkömarkkina- ja kaasumarkkinalaki, jonka yhteydessä päästään käsittelemään sähkölaskua. Sähkölasku on varmasti yhtä tärkeä asia monelle kotitaloudelle, ja sen hinnan muodostuminen, sähkön siirtohintamaksu, energiamaksu ja siihen liittyvät verot ja se, millä tavoin tässä muodostuu hinta, millä tavoin valvonta tapahtuu, ja kun laissa on selkeästi vaatimus kohtuullisuudesta, millä tavoin tämä tapahtuu. Toivon, että sitten yhdessä tässäkin asiassa ollaan yhtä terhakkaita ja myös sitten omissa energiayhtiöissä ollaan katsomassa sitä, että se energian hinta, jonka se oma yhtiö määrää, on kohtuullinen eikä se ole piilovero. Tässä suhteessa meillä varmasti jokaisella on tehtävää, koska monissa kunnissa on yhtiöitetty näitä toimintoja, ja vaikka olisi liikelaitoksenakin, niin kuinka paljon kunnanvaltuutettu näihin pääsee päättämään? Se on sama tilanne kuin paikallisissa pankeissa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Skinnari tässä lopussa selvittikin hieman tätä omistajuuden ja asiakkuuden eroa. Tilannehan on se, että sellaisessa pankissa, jossa toimitaan osuuskuntaperiaatteella, asiakkaat omistavat pankin ja käyttävät hallinnossa — yleisessä kokouksessa, hallintoneuvostossa ja myöskin hallituksessa — sitä valtaa. Jos esimerkiksi hallintoneuvosto osuuskuntapankissa haluaa, että tämä pankki ei peri näitä maksuja, niin pankki noudattaa niitä sääntöjä. Siinä ei tarvita sinänsä eduskunnan lainsäädäntöä ollenkaan. Näitä pankkeja on valtaosa Suomessa. Meillä on erilaisia keskuspankin alaisia pankkeja ja myöskin on tällaisia itsenäisiä paikallisia osuuspankkeja, joita on syntynyt, ja niissä on asiakkailla aivan keskeinen vastuu.

Olen nimittäin odottanut aivan samaa liikehdintää, milloin nämä pankkien omistajat ja asiakkaat ryhtyvät toimenpiteisiin näitten pankkimaksujen kohtuullistamisessa. Vai onko tilanne kuitenkin se, että ne hallintomiehet siellä yleisessä kokouksessa, hallintoneuvostossa tai hallituksessa ymmärtävät sen, että pankin kokonaistulos muodostuu jostain muustakin kuin pelkästään näistä maksuista, mitä peritään tiskillä? Onko uskottu niin, että jos niissä esimerkiksi siirrytään johonkin toiseen käytäntöön, sen jälkeen korkomarginaalit nousevat pankilla tai jotkut muut maksut nousevat taas sitten kohtuuttomasti? Tätä periaatettahan nämä pankkien omistajat joutuvat joka hetki jokaisessa hallintoneuvoston kokouksessa käsittelemään, tarvitaanko tässä lainsäädäntöä.

Yksi asia tässä vaan särähti koko keskustelussa. Ed. Gustafsson teki aloitteen, ja se on nyt palautunut tänne ei hallituksen esityksenä vaan nimenomaan yksittäisen lakialoitteen käsittelynä. Ymmärtäisin niin, että tässä nyt eivät myöskään sido mitkään hallituspuolueiden pelisäännöt, koska täällä ei ole myöskään hallituksen esitystä käsittelyssä. Samanaikaisesti ed. Gustafsson kertoo, että jos täällä istuisi vasemmistoenemmistöinen eduskunta, niin se hoitaisi tämän lain nyt kuntoon ihan siten kuin lakialoite on tehtykin. Samalla olen kuunnellut tätä keskustelua ja ymmärtänyt, että kristillisdemokraatit ovat tämän takana, perussuomalaiset ovat tämän takana, valtaosa myöskin vihreistä tuntuu olevan tämän takana. Kysyn nyt vaan, minkä takia te ette hoida tätä hommaa kuntoon huomenna. (Ed. Valpas: Huomenna hoidetaan!) Enemmistöhän löytyy tällä koalitiolla aivan helposti, ja pääsette siihen tarkoitukseen, mikä lakialoitteessa on. Ei ole hallituksen esitystä, ei ole pelisääntökysymys, vaan eduskunnan vapaa harkinta, mutta veikkaan vaan, että kun huomenna äänestetään tästä asiasta, niin ainoastaan pari sosialidemokraattia liukeaa rivistöstä, talousvaliokunnan mietinnön takaa pois, vain pari kolme kappaletta. Nimetkin voisin jo melkein etukäteen luetella, vanhan käytännön mukaisesti.

Eli kysymys on vähän niin kuin poliittisesta kalistelusta: Sirpit ja vasarat hakkaavat toisiinsa koko ajan, ja me vaan ihmettelemme, kilpaillaanko tässä kumpi tässä on nyt enemmän köyhän asialla, vasemmistoliitto vai demarit. Itse asiassa sitten kun tulee ratkaisuäänestys, ei ole oikein kumpikaan. (Ed. Huotari: Me pysymme linjassa!) Ed. Gustafsson on lakialoitteen tekijänä esittänyt kuitenkin, että aloite toteutuisi, jos vasemmistoenemmistöinen eduskunta saisi päättää. Nyt se saa päättää. Ei ole pelisääntökysymys. Mutta odotan nyt mielenkiinnolla tätä äänestystä, tuleeko tässä käymään näin, onko tämä päätös tosiaan väristä kiinni, ovatko täällä jotkut pahat porvarit, jotka ovat monet allekirjoittaneet tämän lakialoitteen, vastustamassa tätä.

Itse allekirjoitin tämän lakialoitteen, mutta en odottanut, että tämä johtaa välttämättä aivan siihen ratkaisuun, mikä lakialoitteen sisältö on. Minulla on ollut henkilökohtaisesti kokemuksia, kun pari kolmekin omaa lakialoitettani on mennyt täällä hallituksen esityksen yhteydessä läpi — kolmas taitaa olla sisällä tällä hetkellä lakivaliokunnassa — mutta ainahan niihin muutoksia tulee. Talousvaliokunta on suuressa harkinnassaan päätynyt tähän tulokseen, ja väitän, että tämäkin on parempi kuin ei mitään.

Hyvät edustajakollegat, seuraan mielenkiinnolla huomenna, miten täällä nyt sitten käyttäydytään näin kunnallisvaalien alla ja onko tämä pelkästään tällaista työväenluokan keskinäistä nahistelua aika pienessä asiassa.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, ed. Leppä, joka nyt ei olekaan enää paikalla, olen täysin rauhallinen, vaikka minua kyllä harmittaa aivan vietävästi. Kun oli tarkoitus kerätä yli sata nimeä lakialoitteeseen ja kun sen kerääjänä oli suuren hallituspuolueen tunnettu ja luotettava kansanedustaja, ed. Gustafsson, niin minä luotin siihen, että tämä asia etenee ja että tämä ei ole vaan mikään mediatemppu, joka mediassa meni kyllä kohtuullisen hyvin läpi. (Ed. Salo: Menee tämäkin!)

Meiltä tosiaan kysyttiin tuolla kentällä, miksi te annoitte demareille tällaisen mahdollisuuden, miksi ette tehneet itse sitä aloitetta. Minä sanoin, että emme halunneet kerätä pisteitä, halusimme, että tämä asia menee läpi, että siihen tulee parempi lopputulos. Se oli paljon tärkeämpää kuin se, tuleeko pisteitä vai ei tai vaikka pisteet menisivätkin ed. Gustafssonille ja sosialidemokraateille, jos tämä asia paranee. (Ed. Salo: Nyt eivät demarit tue sitä!)

Nyt ongelma onkin juuri se, mikä tässä nyt kaikista eniten on ruvennut hermostuttamaan, että täällä ihan selvästi paetaan, meni pupu pöksyyn, ei uskallettu pankkien edessä tehdä sellaista ratkaisua, mikä olisi pitänyt tehdä, vaikka eduskunnan enemmistö oli tämän takana. Uskon, että vielä oli sellaisiakin ihmisiä, joitten nimiä ei ole aloitteessa mutta jotka olisivat varmasti olleet tämän takana ainakin henkisesti. (Ed. Gustafsson: Kaikkien luona en kerinnyt käydä!)

Kysymys on nyt siitä, mikä on eduskunnan uskottavuus tämän päätöksen jälkeen. En minä ainakaan pysty selittelemään tätä talousvaliokunnan pontta tässä tai näitä selityksiä, mitä tänne on kerätty, että nämä jollakin tavalla yhtäkkiä vaikuttaisivat siihen, että pankit tulevat vastaan ystävällisesti senkin jälkeen, kun ne ovat sanoneet, että ne eivät kaipaa köyhiä pankkeihin kuraa tuomaan lattialle. Kun ne ilkenivät sanoa näin ääneen, (Ed. Salo: Kuka niin on sanonut?) — muun muassa sen pankin johtaja, jonka asiakas minäkin olen — ilmoitin jossakin vaiheessa, että lopetan jäsenyyteni. Siinä vaiheessa lopetin jäsenyyteni kyseisessä pankissa, kun ilmoitettiin, että ne, joilla on talletuksia yli 15 000 markkaa, saavat ilmaiset palvelumaksut, ja niiltä, joilla on talletuksia alle 15 000 markkaa, menee maksut. Siitä on varmaan yli kymmenen vuotta aikaa, mutta siinä vaiheessa minä irtisanouduin jäsenyydestä ja ajattelin, että en halua olla tuollaisen pankin jäsen, joka noin typeriä päätöksiä tekee.

Toinen pankki, jonka asiakkaana eräs sukulainen oli, vaati, että pitää olla 90 000 markan talletukset, niin silloin saa ilmaiset maksut. Kun tämä mummo oli menossa ostamaan lääkkeitä, hän sanoi, että nyt on niin rajalla justiinsa siinä, että ei kärsi ottaa kuin vähän niitä lääkkeitä, ettei mene talletus alle 90 000 markan. Voitteko kuvitella, näin vedetään nenästä ihmisiä. Onneksi se on mennyttä aikaa jo, ja toivottavasti on jo järkevämmät ajat. Mutta kuinka moni mummo tai vaari menee neuvottelemaan pankkiin pankkisopimusta, palvelusopimusta? He menevät siihen pankkiin, minne ovat aina menneet, ja maksavat kiltisti ne maksut, näinhän tämä toimii. On ihan luonnollista, että he näin tekevät, koska siellä on tutut virkailijat. Kun olen itsekin ollut pankissa joskus töissä, niin tiedän, että monille ihmisille se on hyvin tärkeä hetki, kun he käyvät pankissa ja tuovat laskujaan ja luottavat siihen, että ne tutut pankkivirkailijat hoitavat heidän asiansa kunnolla. Osa varmasti maksaakin sen 6 euroa mielellään, että voi turvata tämän.

Mutta minä en usko, että pankkien talous on kiinni siitä, menevätkö nämä ihmiset sinne maksamaan laskunsa vai eivät. Kukaan ei huvikseen sinne mene, jonottelemaan pankkiin, ainakaan työssä olevista ihmisistä. Pankkien ei tarvitse pelätä, että sinne yhtäkkiä jokin rynnäkkö syntyisi sen takia, että ihmiset ryntäisivät pankkeihin maksamaan laskuja, kun suurin osa ihmisistä on opetettu käyttämään sähköisiä palveluja.

Sen takia tuntuu niin kummalliselta, että nyt ei uskallettu tehdä sellaista ratkaisua, vaikka aikanaan on tosiaankin tehty ne ratkaisut, että kaikilta kansalaisilta, myöskin suhteellisen pienituloisilta ihmisiltä, perittiin pankkitukea varten niin raippaverot kuin ylimääräiset sairausvakuutusmaksut ja kaikki muu, ettei tarvinnut niin paljon ottaa valtionvelkaa. Todellisuudessa tällä hetkellä ei ole aitoa kilpailua, koska on hyvin vähän sellaisia pankkeja, jotka eivät peri ollenkaan maksuja. Tiedän yhden sellaisen pankin meidän alueellamme, joka ei peri, ja kuulemma sinne on nyt ruvennutkin asiakkaita siirtymään aika paljon. Mutta todellista kilpailua ei ole.

Kun ed. Kumpula täällä aikaisemmin sanoi, että tämä estäisi kilpailua, niin minusta se on kyllä kovin kaukaa haettu perustelu. Kun hän sanoi, että täällä tunneperusteella käydään tätä asiaa läpi, niin niille ihmisille, joilla on vähän rahaa, se ei ole pelkkä tunnekysymys, vaan se on ihan jokapäiväistä arkea. Tiedän sellaisia työttömiäkin ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti voi kolmea päivää ennen laittaa maksupalveluun laskujaan, kun pitää olla hyvin tiukalla ja tarkalla siitä, montako euroa tilillä on rahaa. Sitä paitsi joissakin pankeissa eivät edes näy sitten ne maksupalveluun laitetut maksut, joten pitää erittäin isoa kirjanpitoa pitää siitä, milloin mikäkin maksu menee.

Mutta eniten minä ihmettelen ed. Leppää ja muita keskustalaisia edustajia, kun täällä on nyt ihan selvästi tämän päivän aikana tullut ilmi tämän keskustelun aikana, niin kuin ed. Skinnari sanoi, että jos täällä olisi vasemmistoenemmistöinen eduskunta, niin tämä asia olisi hoidettu. Eihän tästä voi tehdä mitään muuta johtopäätöstä kuin sen, että hallituspuolueitten välisissä neuvotteluissa nimenomaan keskusta on ollut se, joka on estänyt paremman esityksen läpimenon.

Kun ed. Leppä on itsekin allekirjoittanut, ja samoin ed. Oinonen on allekirjoittanut tämän lakialoitteen (Ed. Pulliainen: Ed. Oinonen onkin hyväntahtoinen ihminen!), niin minusta on ihan kummallista, että nyt keskusta on tämän estänyt, kun keskustanhan pitäisi olla pienituloisten ihmisten asialla, vai oletteko te tosiaankin enemmän pankkien asialla? Minusta ed. Salolta oli erittäin hyvä huomio, että kun tässä on kysymys tosiaankin lakialoitteesta, niin tässä eivät varmaankaan hallituspuolueiden pelisäännöt sillä tavalla pelaa. Niin kuin muistatte ed. Rajamäen aloitteen viehelaista, sehän meni täällä eduskunnassa läpi niin, että pamahti vaan, eikä hallitus kaatunut siihenkään asiaan. (Ed. Pulliainen: Rajamäestä tuli ministeri!) Eli en minä usko, että hallitus tähän 2,5 euroon olisi kaatunut, vai uskooko ed. Leppä, että näin olisi tosiaankin tapahtunut? Jos ei olisi tapahtunut, niin huomenna äänestetään tämä asia ja hoidetaan kunnialla kotiin tämä lakialoite ja ed. Gustafsson saa sen kunnian, mikä hänelle kuuluu.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti täältä paikalta vielä. Kun luotetaan siihen, että jos tehdään lakimuutos, johon on lisätty kohta, että Rahoitustarkastus seuraa ja arvioi luottolaitosten tarjoamien pankkipalvelujen saatavuutta ja niiden hinnoittelua, niin tämä ketju — Rahoitustarkastus, pankkivaltuusto ja eduskunta — loisi nyt semmoisen systeemin ... (Ed. Skinnari: Mikä on heikoin lenkki?) — Niin, kaikki ovat heikkoja lenkkejä. Tämä muodostaa itse asiassa semmoisen ketjun, joka betonoi nämä korkeat palvelumaksut tästä eteenpäin. Kuvitelkaa nyt sellainen tilanne: Rahoitustarkastus on se asiantuntijaelin. Onko täällä Rahoitustarkastuksen lakimies Ilse Lampela asiantuntijakuulemisessa pitänyt näitä maksuja kohtuuttomina tai problematisoinut tätä kokonaisuutta sen hengen mukaisesti, mikä lakialoitteessa on? Tuskin on. Rahoitustarkastukselta tulee pankkivaltuustolle raportti, joka pitää paljon erilaista asiaa sisällään, mutta lopputulema on se, että on kaikenlaisia maksuja ja yleisesti ottaen ne kuuluvat systeemiin ja tämä on yleisesti ottaen oikealla tasolla. Tämän jälkeen pankkivaltuuston on hyvin vaikea puuttua tähän sen konkreettisemmin, puhumattakaan, että eduskunnan.

Kyllä näistä kyselytunnilla ja muiden pankkiasioiden yhteydessä aina täällä keskustella voidaan, mutta minä itse asiassa pelkään, että tämä muutos, joka on hyvällä tahdolla tehty ja korostaa sekä Rahoitustarkastuksen, pankkivaltuuston että eduskunnan roolia, itse asiassa tulee betonoimaan nämä korkeat palvelumaksut eikä todellakaan painamaan niitä alas, niin kuin ed. Skinnari totesi, että jopa alle 2,5 euron. Luulen, että ei taideta päästä neljäänkään euroon.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Allekirjoittaneella ei ole ollut mahdollisuutta tänään seurata tätä keskustelua — tulin varsin myöhään tänne saliin — mutta tässä lakialoitteessahan on kyse pohjimmiltaan asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin. Niin kuin äskenkin todettiin, kaikilla ihmisillä ei ole kotikonetta, ei ole mahdollisuutta niitä hankkia, ja toisaalta myöskin pankkien maksuautomaattien käyttöön on kohtuuton kynnys. Edelleen kaikista yhteiskuntaluokista, siis eri-ikäisistä ihmisistä, löytyy sellaisia, joilla ei ole pankkitileillä rahaa. He ovat pakotettuja menemään sinne tiskille; myös jatkossa näin tapahtuu.

Olen kyllä pettynyt tähän mietintöön, kun sen luin, eli siihen, että palvelumaksuihin ei ole tulossa kattoa. Kun äsken käytti, viimeisenä, puheenvuoron ed. Uotila, hän sanoi, että Rahoitustarkastuksen tehtäviin on lisätty "seuraa ja arvioi", toistan: "seuraa ja arvioi". Onko tässä kyse katseella seuraamisesta, jos vähän liioittelen? Toivottavasti olen väärässä. Kun eduskunnan pankkivaltuusto sitten antaa kertomuksen silloiselle eduskunnalle ja talousvaliokunta käsittelee sen, niin onko tämä vain sellainen oravanpyörä, joka pyörii?

Varmasti valiokunnan puheenjohtaja on tätä perustellut jo aiemmin illalla, kun on esitellyt tätä mietintöä, mutta itse kyllä en usko, että tätä kautta nyt valitettavasti päästään eteenpäin, mikä on tässä valiokunnan enemmistön kanta ja näkemys tästä asiasta. Epäilen kyllä ja uskon, että ainakin osalla talousvaliokunnan jäsenistä on ollut tahto parempaan. Näin uskon, ja olisin toivonut, että tulos olisi ollut erilainen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti näin on, että talousvaliokunnan puheenjohtaja ja suuri osa kansanedustajia yleensäkin olisivat halunneet todellakin, että saadaan aikaan se takki eikä vain sitä kukkaroa, mikä nyt tulee tässä talousvaliokunnan mietinnössä.

Vielä se kukkaro on kyllä aika tyhjä, kun ajatellaan, että nämä pankkimaksut pysyvät korkeina. Kysymys on todellakin sellaisesta eurodemokratiasta, että mitä enemmän on rahaa pankissa, sen pienemmät maksut. Sitten todellakin tavallinen ihminen, köyhä pienituloinen, esimerkiksi vanhempi suomalainen, joutuu viemään sitä rapaa pankkisaliin, niin kuin on todettu, ja hän maksaa sitten kohtuuttomasti.

Puhemies! Painottaisin vielä sitä, että ihmiset ovat seuranneet aika tavalla tätä suurta keskustelua julkisuuden kautta, lakialoitetta, jonka ed. Gustafsson teki ja jossa 122 kansanedustajaa on takana, ja on aika tavalla myös pettymys, kun ei päästä sellaiseen tulokseen, joka on myöskin sitova. Näin ollen tämä asia on eduskunnan näkökulmasta kaiken kaikkiaan ongelmallinen. Tämä nykytilanne ei ainoastaan ole niitä ihmisiä arveluttanut, jotka joutuvat itse maksamaan niitä korkeita maksuja, vaan yleensäkin tämä on koettu hyvin epäoikeudenmukaiseksi Suomessa.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen todella myös pettynyt tähän mietintöön, koska olisin halunnut, että yli 120 kansanedustajan tekemä lakialoite olisi voinut johtaa parempaan tulokseen. Kysehän oli ongelmasta, joka muun muassa eläkeläisjärjestöjen aivan yhteisessä kannanotossa hyvin voimakkaasti todettiin. Kaikkien eri yhteiskunnallisten suuntauksien eläkeläisjärjestöt olivat tästä antaneet selkeän kannan ja olivat pettyneitä siihen, että tavallisen kansalaisen tiskipalvelut pankilla ovat kohtuuttoman kalliita. Itse tosin olen sellaisen pankin asiakas, joka ei ota maksuista yhtään senttiä. Tällainen pankki löytyy Keuruulta, löytyy Multialta; sillä on koivunlehtitunnus. Pankit menevät voimakkaasti eteenpäin ja perustavat filiaaleja, nimenomaan tämä keuruulainen pankki, eri paikkakunnille. Elikkä vapaa kilpailu elää, ja osaltaan on vankka houkutin asiakkaille, jos voidaan tarjota ilmaiset kassapalvelut. Nolla senttiä kassapalvelut, maksut — tällainen on vahvuus asiakkaitten silmissä. Tämä on pankille siis mahdollista toteuttaa. On vain pankin päättävien elinten asia, haluaako tällaista kilpailuetua hyödyntää. Tämä pankkiryhmä, jonka kautta maksuliikenteeni hoidan, on tuota kilpailuetua hyödyntänyt ja menestynyt varsin hyvin. Toivon, että näitä pankkiryhmiä löytyisi myös vapaan kilpailun maassa lisää.

Mutta minusta loukkaa kansalaisen perusoikeuksia se, että pankit ovat lähteneet perimään näitä kohtuuttomia tilillepanomaksuja. Nämä tilillepanomaksut muodostavat monen eläkeläisen, monen työttömän, monen pienituloisen, monen opiskelijankin pankkitililtä aivan kohtuuttoman osuuden. Todellakin eläkeläiset ovat erityisesti se ryhmä, joka asioi tiskillä. Minäkin kuulun tuohon ryhmään: en käytä nettipalveluita enkä automaattipalveluita. Asioin tiskillä pankissa ja olen hyvin tyytyväinen saamaani pankkipalveluun. Eilen viimeksi olin tyytyväinen hyvään pankkipalveluun Keuruulla.

Mutta näen, että meillä kansalaisilla pitää olla mahdollisuus maksaa myös yhteiskunnan verot ja muut perusmaksut niin, että niistä ei muodostu kohtuuttomia maksuja. Tiedän monille kansalaisille helposti aivan normaalin elämän maksuista tulevan 50 euron kuukausimaksut silloin, kun noita maksuja pankit perivät, eikä kovin montaa maksua edes tarvitse maksaa. Tämä on eläkeläiselle, työttömälle, pienituloiselle ja opiskelijalle aivan kohtuuton maksu. Sitten puhutaan, että voidaan käyttää näitä Internet-palveluita. Maassa on ja tulee aina olemaan suuri osa, huomattavan suuri osa, kansasta, joka ei koskaan tule niitä käyttämään. Samoin huomattavan suuri osa kansasta ei koskaan tule käyttämään näitä pankkien maksuautomaatteja, elikkä moni luottaa vain siihen, että on ihminen, jolla on persoonallinen kokemus hoitaa näitä asioita, ja tämä on yksi niitä luottamussuhteita.

Arvoisa puhemies! Todella olisin toivonut toisen tyyppistä mietintöä, mutta totean, että pankeilla itsellään on vapaus toteuttaa pankkikilpailussa ne periaatteet, mitkä hyväksi nähdään. Itse olen löytänyt pankkiryhmän, joka ei ota maksuja, ja olen tyytyväinen asiakas.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen on löytänyt hyvän pankin. Mutta ed. Oinonen, se ei estä mitään eikä auta toisia, nimittäin koivunlehtipankkia ei ole joka paikkakunnalla eikä jokaisella seudulla. Sen takia huomenna varmaan painatte punaista nappia tässä, koska se tarkoittaa, että sitten ollaan niiden heikompien puolella semmoisissakin paikoissa, joissa ei tämmöistä mahdollisuutta ole kuin ed. Oinonen kuvasi Haapamäellä. (Ed. Oinonen: Keuruulla!)

Mutta tässä yksi asia sotketaan nyt kyllä aika pahasti, kun puhutaan siitä, että pankeissa on paljon palvelumaksuja. Se on ihan totta. Mutta perusjuttu, mikä tässä on suurin volyymiltaan ja koskettaa jokaista ihmistä viikoittain, on laskun maksu, eivät mitkään luottoprovikat tai jotkut muut pankin tarjoamat palvelut eikä tiliote — sekin voidaan vielä hoitaa ilmeisesti sillä tavalla, että tiliotetta ei haluta ollenkaan; kyse on siitä, millä tavalla saa jokapäiväisen laskunsa maksettua. Sen takia minusta tässä ei pidä sotkea asioita ja hämätä ihmisiä sillä, että on näitä palvelumaksuja sadoittain olemassa. Totta kai, kun pankeilta pyytää, siinähän jokainen nippeli ja nappeli on hinnoitettu, mutta yksittäinen ihminen ei välttämättä niitä tarvitse joka viikko tai joka päivä tai joka kuukausikaan. Sen takia minusta tämä pitäisi tästä erottaa, ja toivon mukaan huomenna löytyy riittävästi niitä punaisen painajia, ketkä nimensä laittoivat tuohon aloitteeseen, ja viedään se läpi nyt, koska tässä ei kaadu hallitus eikä mikään eikä tämä ole mikään hallituskysymys. Tämä on yhden kansanedustajan tekemä hyvä lakialoite. Näyttäköön eduskunta nyt tahtonsa, että ollaan sitä mieltä loppuun asti.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kerrankin saan puhua tässä melkein ed. Oinosen puheen jälkeen ja saan kiittää häntä hyvästä puheenvuorosta, niin kuin hänkin usein meitä edustajia kiittelee meidän puheistamme. Mutta asiaan:

Kysymyksessä näyttää nyt olevan varsin omalaatuinen ja erikoinen näytelmä. (Ed. Skinnari: Niin, harvoin kansanedustajan aloitetta hyväksytään!) Kun pankit ryhtyivät perimään ylisuuria pankkipalvelumaksuja, niin pääasiassa eläkeläiset ryhtyivät, aivan oikeutetusti, protestoimaan. Näytti siltä, että tämä eläkeläisten protestointi säikäytti kansanedustajat yli puoluerajojen. Tämä puolestaan johti sitten siihen, että ed. Gustafsson teki tämän lakialoitteen, jonka allekirjoitti 122 edustajaa. Joukossa oli paljon hallituspuolueiden edustajia. Nyt on käsittämätöntä kyllä, että nämä lähinnä keskustan ja demarien edustajat ovat vesittämässä allekirjoittamaansa aloitetta. Ja kaiken lisäksi useat näistä allekirjoittaneista eivät vaivaudu tänne saliin ollenkaan edes selittämään sitä, miksi takki on nyt täydellisesti kääntynyt — jos näin on, sitähän me emme vielä tiedä, voihan tilanne olla aivan toinen huomenna, kun äänestetään.

Tästä on demarien taholta tullut sellainen selitys, että palvelumaksujen katto vaikeuttaa kilpailua. Sehän on tässä tullut monta kertaa esille. (Ed. E. Lahtela: Älkää yleistäkö!) — Ei, missään nimessä en yleistä sitä ainakaan ed. Esa Lahtelaan. — Mutta tällaista kannanottoa demareitten riveistä en oikein odottanut. Enemmänkin odotin, että tällainen kannanotto voisi tulla kokoomuksen suunnalta. Mutta nyt näyttää siltä, että myöskin demareissa on edustajia, jotka ajattelevat samankaltaisesti.

Ed. Lepän selityspuheenvuoroa en ollenkaan ymmärtänyt. Se oli niin ympäripyöreä. Se, mitä siitä jäi mieleen, oli, että hän ilmoitti olevansa edelleen huolissaan.

Arvoisa puhemies! Tässä ei pelkkä huolissaan olo riitä. On varsin noloa nimittäin eduskunnan arvovallan kannalta, jos kaikki 122 edustajaa eivät allekirjoittaneetkaan aloitetta vakavissaan. Oulun vaalipiiristäkin meistä ainakin edustajat Jaakonsaari, Pulliainen, Ahde, Tölli, Vilkuna, Rajala, Karjula, Huotari, Korhonen, Kerola, Valpas ja Rantakangas allekirjoittivat tämän hyvän aloitteen, reilusti yli puolet. (Ed. Huotari: Mutta ed. Rantakangas oli valiokunnassa toista mieltä!) — Älä hätäile. Tässä on ed. Huotaria varoitettu monta kertaa, ettei pidä hätäillä. Tulen kohta siihen kohtaan. — Näistä edustajista vain Rantakangas on minun tietojeni mukaan kantaansa muuttanut. Ed. Rantakangas on tehnyt sen talousvaliokunnassa. Täällähän hän ei nyt tietenkään jostain syystä ole paikalla. (Välihuuto: Hän on paikallispankin johtokunnan kokouksessa!) Mutta kun tästä ed. Rantakangas jätetään pois, niin minä uskon kyllä vakaasti, että nämä muut allekirjoittaneet läänimme edustajat seisovat ryhdikkäästi aloitteensa takana, aivan niin kuin ed. Gustafsson on ilmoittanut seisovansa. Näin sen olla pitää, että jos tehdään aloite, niin tehdään se vakavissaan, ja jos ei olla vakavissaan, niin ei pidä tehdä silloin aloitettakaan.

Arvoisa puhemies! En näe tätä asiaa mitenkään vasemmisto—oikeisto-asiana. Meillä on aloitteen allekirjoittajia 122 edustajaa, on vasemmalta, keskeltä, oikealta jne. Kaiken järjen mukaan lakialoitteen läpimeno näyttää täysin varmalta. Vaikka joillakin edustajilla on jo takki kääntynyt, ei niin monella, että tämä asia olisi vielä vaarantunut mitenkään. Mutta todella, jos käy näin huonosti, että huomenna takki kääntyy useammalla, sen jälkeen minunkin on kyllä pakko uskoa niitä puheita, jotka täällä on heitetty. Täällä on väitetty, että edustajat ovat taipuneet pankkien tai ryhmäkurin edessä. Vai onko asia todella ollut niin kuin täällä on myös tullut esille, että demarit ovat taipuneet keskustan edessä? Sellaisiakin näkemyksiä täällä on esitetty. (Ed. Pulliainen: Miten sellainen olisi mahdollista?) Se tuntuu aika ihmeelliseltä. Sitä ei ole kyllä tapahtunut pitkään, pitkään aikaan. (Ed. Pulliainen: 1918 tapahtui edellisen kerran!) — Varmaankin. — Tämä kyllä kuulostaa aika uskomattomalta. Mutta jos näin on, näyttää siltä, että keskusta on tässä asiassa näyttänyt voimansa. Herää kysymys, onko tämä nyt se oikea paikka sille voimannäytölle.

Arvoisa puhemies! Huomenna asia selviää ja kansalaiset saavat tietää, ketkä ovat vakavissaan olleet tämän hyvän aloitteen takana. Minusta tämä asia on ollut niin paljon esillä julkisuudessa, että mielestäni tämä ed. Gustafssonin aloite ei saa epäonnistua. Niin paljon odotuksia tähän sisältyy.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensiksi, kun tässä on suomalainen pankkijärjestelmä ollut kokonaisuutenakin esillä, todeta sen, että oma mielipiteeni on se, että meidän olisi pitänyt tämä Postipankki, Leonia-pankki, säilyttää. (Ed. Pulliainen: Hyvä, hyvä!) On kysymys siitä, että silloin moni näihin maksuihin liittyvä asia olisi toisin. Silloin kun olin ministerinä, Matti Louekosken kanssa loimme järjestelmän, jossa olisi ainakin vuosi vielä sillä sopimuksella voinut olla kauemmin kuin näillä Wahlroos-valinnoilla käytännössä tapahtui. Tämä silloin mahdollistaisi sen, että voisi olla tässä esimerkkinä. Ihan niin kuin täällä ed. Oinonen toi esille ja itsekin sen jo sanoin aikaisemmin, jokainen, joka meistä on ollut Osuuspankin tai jonkun säästöpankin, silloin kun niitä vielä oli, tai nykyisten säästöpankkien hallinnossa, tietää sen, että budjetissa osa on näitä maksuja. Totta kai me voimme eduskunnasta lähteä määräämään, mikä sen maksun yläraja voi budjetissa ensi vuonna olla, (Ed. Kuoppa: Monta muutakin maksua määrätään täällä!) ja tällä tavoin puuttua tähän pankkien tulonmuodostukseen. Siitähän tässä on kysymys.

Kun korkomarginaalit ovat näin alhaisilla koroilla olleet pankeilla hyvin pienet, niin se on käytännössä johtanut siihen, että silloin sitä tulosta pitää yrittää saada jostain muualta. Silloin nämä keinot ovat tietysti olleet sitä, mitä yleensä tämäntyyppisessä yhteiskunnassa on, että katsotaan, miten pitkälle voidaan tietyissä asioissa mennä. Ja tässä on menty liian pitkälle. Minä sanoin sen jo silloin avauspuheenvuorossa, että 6 euron maksu tiskillä on kohtuuton. Minusta se on kohtuuton. Se ei vastaa niitä kustannuksia, joita siitä syntyy. Siitähän siinä on kysymys. Jos se on pieni summa, niin kuin täällä tuotiin esille, niin se voi olla 5 euroa, mitä sinä maksat, ja sinä maksat siitä 6 euroa, kun sinä maksat. Se ei voi olla oikeudenmukaista, eikä se voi olla kohtuullista.

Mitä sitten tulee näihin lakialoitteisiin, niin täytyy lähteä samasta kuin hallituksen esitystenkin osalta; että emmehän me suhtaudu, edes hallituspuolue, sillä tavoin, että kun tänne tulee näitä lakiesityksiä perjantaisin, se tarkoittaa käytännössä sitä, että kun olemme hallituspuolueitten jäseniä, me hyväksymme ne sellaisinaan. Mehän talousvaliokunnassa samaisen valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston valmistelemaa Suomen Pankin rahastoja koskevaa lakiesitystä emme hylänneet, mutta annoimme ymmärtää, että se ei mene läpi. Se oli iso juttu, se oli todella kova juttu, niin ministerille kuin sille osastollekin. Se oli vain osoitus siitä, että vaikka on kuinka hyvä valmistelu ja vaikka kuinka on hallitus takana ja vaikka kuinka on pelisäännöt mukana, niin kyllä valiokunta asiantuntijoita kuullessaan ja myös omalla harkinnallaan joutuu tekemään ratkaisuja, joissa arvioidaan tilanne toisin kuin on valmisteltu. Myös sitten aloitteitten osalta on ihan samalla tavoin. Emmehän me voi synnyttää sellaista tilannetta, mitä tässä ollaan nyt tekemässä, kun ed. Gustafsson täällä puheenvuoroissa nyt kehutaan ties kuinka korkealle ja todetaan sitten, kuinka hyvä aloite on ja että sitä ei missään tapauksessa voi muuttaa, vaikka valiokuntaan kuuluu asiantuntijoita ja se on puoli vuotta tehnyt töitä tavoitteena se, että lakia muutetaan, jotta käytäntö muuttuu. Jotta käytäntö muuttuu, niin lakia muutetaan. Kyllä tässä on vilpitön tahto. Ainakin itse voin hyvällä omallatunnolla todeta tämän, että tässä on tehty kyllä se, mitä pappi ja poliisi voivat — kun täällä ovat molemmat esiintyneet — ja myös poliitikko voi. Ei tässä ole parempaan tulokseen näillä poliittisilla voimasuhteilla voinut päästä.

Kyllä se on tietysti avoimeen demokratiaan kuuluvaa, että jos joku elin saa tehtävän eduskunnassa valmistella asioita, täällä voidaan sitten todeta, että se oli kyllä huonosti tehty ja ei osata vastuullisesti valmistella asioita, kun näinkin moni on allekirjoittanut. Varmasti se on näin yrityksissäkin, mutta sitä ei niin julkisesti tuoda esille. Kysymyshän on siitä, että väitetään, että talousvaliokunnan enemmistö on täysin epäonnistunut tässä työssään ja puheenjohtaja erityisesti. Mutta se ei pidä paikkaansa, se ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Olen yli 30 vuotta näitä lakeja tehnyt, yli 30 vuotta, ja olen nähnyt kaikenlaisia lakiesityksiä, kaikenlaisia käsittelyjä, ja ymmärrän kyllä tämän keskustelun. Sellaista se on ollut ennenkin — se oli 80-luvulla, 90-luvulla — ja tällä tavoin politiikka saa sitten käytännössä juuri sellaisen arvostuksen kuin se, voisi sanoa, ehkä ansaitseekin. Itse me luomme tällaisen järjestelmän. Me annamme tehtäviä, ja pitäisi sitten luottaa, että vastuussa olevat ihmiset niillä erilaisilla poliittisilla lähtökohdilla, mitä heillä on, arvioivat, millä tavoin laki pitäisi käytännössä säätää.

Kun me lähestyimme valtiovarainministeriötä moneen kertaan, niin syyskuun 1. päivä Ulla-Maj Wideroosin ja lainsäädäntöneuvos Erkki Sarsan allekirjoittamassa paperissa todetaan: "Talousvaliokunta on pyytänyt valtiovarainministeriöltä selvitystä siitä, miten pankkien palvelumaksut ja maksupalvelujen käyttö on kehittynyt 12.2.2004 jälkeen. Valiokunta on lisäksi pyytänyt ministeriöltä virka-apuna luonnosta pykälämuutokseksi, jossa selvennettäisiin Rahoitustarkastuksen roolia valvoa pankkipalvelumaksujen kohtuullisuutta." Tässä yhteydessä toteaisin sen, että helmikuussa ministeri ja ministeriö totesivat, että he eivät katso aiheelliseksi, että lakiin tulee muutoksia. Rahoitustarkastus totesi saman asian, pankit totesivat saman asian, mutta kun se velvoite oli eduskunnan enemmistöltä, että tässä asiassa on ryhdyttävä toimenpiteisiin, niin me ryhdyimme. Viimeinen kappale tässä ministerin allekirjoittamassa kirjeessä on: "Ministeriö lähettää oheisena pyydetyt selvitykset. Ministeriö korostaa kuitenkin, että se ei edelleenkään, myöskään oheinen selvitys palvelumaksujen kehittymisestä huomioon ottaen, pidä lainmuutosta tarpeellisena."

Siitä huolimatta me ehdotamme säädettäväksi tämän lain. Totta kai te, arvoisat erityisesti vasemmistoliitossa olevat ja vihreissä, kristillisdemokraateissa olevat, voitte esittää arvion siitä, että me olemme tässä täysin väärässä, mutta tosiasia on kuitenkin se, että tämäntyyppiseen tulokseen valiokunnan enemmistö on tullut ja muunlaista tekstiä emme ole saaneet aikaiseksi tällä enemmistöllä ja tässä tilanteessa, jossa ministeriö on ollut haluton muuttamaan lakia ollenkaan. Se on ollut koko ajan haluton puolen vuoden aikana muuttamaan lakia lainkaan. Kun täällä eräs vasemmistoliiton edustaja sanoi, että normaalia on se, että esitetään sitten ministeriölle toivomus siitä, että se tuo hallituksen esityksen, niin totta kai me olisimme voineet sellaisen esittää, mutta se ei olisi johtanut yhtään mihinkään.

Meillä loppujen lopuksi jäi poliittisesti kaksi vaihtoehtoa. Vaikka olisi oltu tiukkana, niin kuin täällä yksi osa esittää, loppuun asti, sellaista esitystä ei olisi sitten tullut eikä tätä keskustelua, mikä nyt on. Laki ei olisi muuttunut, ja tämä lakialoite olisi rauennut valiokunnassa. Se olisi ollut se toinen vaihtoehto. Mutta itse valitsin sen vaihtoehdon, että otetaan poliittinen kompromissi, muutetaan lakia sillä tavoin kuin se käytännössä on mahdollista, ja tämä esitys vastaa juuri tätä keskustelua. Se on hallituspuolueitten keskenään sopima. Kun kysymys on hallituksen esityksen tapaisesta menettelystä, niin silloin se on myös hallituksen esityksen menettelytapoja koskevan menettelyn ja pelisääntöjen mukaista toimintaa. (Ed. Valpas: Ryhmäkuria!) — Sitä voidaan sanoa ryhmäkuriksi tai ihan miksikä tahansa, mutta se on ihan samanlainen kuri, missä vasemmistoliitto oli kahdeksan vuotta ja olisi halunnut olla sen jälkeenkin, mutta kun ei päässyt.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Ed. Skinnari, valiokunnan puheenjohtaja, teki aivan oikean analyysin. Itselläni on täysin sama käsitys siitä, tietysti mukana olleena myöskin valiokunnan kokouksissa, miten päätöksenteko tässä lakialoitteessa meni, miten se käsittely tehtiin, kuinka tunnollisesti se tehtiin pitkän ajan kuluessa, puolen vuoden kuluessa, ja tämä oli lopputulos, joka yhteisesti siellä sovittiin. Jos tässä nyt aletaan jakaa vuohiin ja lampaisiin, niin silloin me voimme tehdä tämän saman asian joka ainoan lakiesityksen, joka ainoan asian, osalta tässä talossa, ja tämä ei varmasti johda mihinkään hyvään lopputulokseen.

Puhemies! Ed. Oinonen käytti sellaisen puheenvuoron kuin erittäin monet eläkeläisjärjestöt myöskin käyttivät: juuri sitä painottivat, että valintamahdollisuus pankkien välillä on olemassa, ja halusivat sitä voimakkaasti, että pankit tulevat mukaan informoimaan ikäihmisiä paremmin palvelumahdollisuuksista, hinnoista, niiden saatavuudesta jne. Tämä asia on mielestäni myöskin laskettava hyödyksi tälle keskustelulle, tälle aloitteelle, ed. Gustafssonin aloitteellisuudelle, jotta tämä linja on saatu auki. Se on se toinen linja. Se on kansalaiskeskustelulinja. Me viemme nyt eteenpäin tätä lainsäädäntölinjaa, ja tämä on myöskin vastaus teille, hyvät vasemmistoliiton edustajat, jotka kyselitte, mistä minä nyt olen sitten huolissani: Olen nimenomaan huolissani siitä, minun huoleni ja huolissaanoloni kantaa sitä ja tarkoittaa sitä, että olemme tekemässä lakiin muutoksen, jolla me pystymme kontrolloimaan ja selkeästi tuomaan julki pankkipalvelumaksuja ja niiden hintoja ja vertaamaan niitä ja arvioimaan niiden kohtuullisuutta Rahoitustarkastuksen ammattitaidon kautta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö ed. Skinnari valiokunnan puheenjohtajana puhunut täsmälleen totta, etteikö hän pyrkimyksissään olisi ollut vilpitön. Kaikki on ihan ok tältä osin. Kysymys on vaan siitä, mihinkä tällä mopolla on päästy. Nyt sitten tämä, kun mopolla ei ole tämän pitemmälle päästy, kyllä tämän eduskunnan loppukaudella panee sordiinon päälle kaikkien lakialoitekeskustelujen kohdalla silloinkin, kun yli 120 tai 130 edustajaa on allekirjoittanut sellaisen.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! On kai aivan turha kuvitella, että pankit olisivat tulleet esittämään, että säätäkää 2,5 euron katto pankkipalvelumaksuihin. Se on tietenkin aivan selvä asia, että ne eivät tule sitä itse missään tapauksessa esittämään.

Toiseksi, haluan todeta ed. Lepälle, että nytkin on ollut mahdollisuus seurata ja kontrolloida ja valvoa, mutta ei ole mahdollisuutta puuttua niihin maksuihin. Lukekaa se pykälä, mitä olette nyt esittämässä. Ei tässä sanota, että näihin voidaan puuttua. Tässä aivan selvästi sanotaan, että "seuraa ja arvioi luottolaitosten tarjoamien pankkipalvelujen saatavuutta ja niiden hinnoittelua". Missä kohtaa tuossa sanotaan, että voidaan puuttua niin, että alennetaan maksuja? Ed. Leppä, mikä sana noista tarkoittaa sitä?

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pulliainen otti tuossa hyvin tärkeän, periaatteellisen asian esille. Meillähän täällä hyvin paljon pyritään keräämään tärkeissä asioissa yli sata nimeä, jolloinka aloitteen takana olisi eduskunnan enemmistön tuki, ja sillä tavalla viemään niitä eteenpäin. Nyt jos tämä tärkeä aloite vesitetään tällä tavalla kuin nyt on esitetty, niin meillä putoaa pohja pois tällaisilta aloitteilta ja samalla minusta eduskunnan uskottavuuskin kärsii tästä asiasta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ed. Kuopalle haluan todeta, että me, niin kuin puheenvuorossani sanoin, edellytämme nyt tämän lainmuutoksen myötä, että Rahoitustarkastus puuttuu tähän asiaan ja sitä kautta luo ne reunaehdot pankeille, jotka kohtuullistavat pankkipalvelumaksuja. Ed. Kuoppa, tähän asti ei ole ollut mahdollisuutta ilman valitustietä, niin että joku yksittäinen henkilö tai joku taho valittaa Rahoitustarkastukselle, näihin puuttua. Nyt tämän lainsäädännön uudistuksen myötä on Rahoitustarkastuksella täydet eväät tehdä se arviointityö ja antaa ohjeet ja selkeät määräykset pankeille.